Vastasyntyneen varhaisen

Transkriptio

1 katsaus Jukka Uotila dosentti, osastonylilääkäri TAYS, naistentautien ja synnytysten vastuualue ja Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö Outi Lyytikäinen dosentti, ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tartuntatautiseurannan ja torjunnan osasto Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokkiinfektion ehkäisy Ryhmän B streptokokki on yksi merkittävimmistä vastasyntyneen infektiosairastavuuden ja - kuolleisuuden aiheuttajista. Kaikki vastasyntyneen varhaisen B-streptokokki-infektion ehkäisystrategiat perustuvat synnytyksen aikaiseen mikrobilääkeprofylaksiin. Estolääkitys annetaan joko niille naisille, jotka on osoitettu B-ryhmän streptokokin kantajiksi, tai se annetaan riskitekijöiden perusteella ilman tietoa bakteerin kolonisaatiosta. Yleinen B-streptokokin seulontaviljely raskausviikolla johtaa tehokkaampaan taudin ehkäisyyn kuin riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia. Tulevaisuudessa B-streptokokki-infektion ehkäisyn käytäntöjä saattavat muuttaa bakteerin osoitus PCR-pohjaisella pikatestauksella synnytyksen alkaessa tai B-streptokokkirokote. Vertaisarvioitu VV B-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (Group B Streptococcus, GBS, Streptococcus agalactiae) on merkittävä vastasyntyneen sepsiksen ja infektiokuolleisuuden aiheuttaja (1). Käytännössä kaikki ensimmäisen elinviikkonsa aikana sairastuneet lapset ovat saaneet infektion äitinsä synnytyskanavasta, jossa bakteerin kolonisaatio on yleensä oireeton ja äidin kannalta vaaraton. Synnytyksen aikana annettava mikrobilääkeprofylaksi ehkäisee tehokkaasti vastasyntyneen sairastumista (2,3). Synnytyksen aikaisen mikrobilääkeprofylaksin kriteerit vaihtelevat eri maissa ja myös sairaalakohtaisesti. Finohtan asiantuntijaryhmä arvioi vuonna 2007 kolmen strategian tehokkuutta ja kustannuksia (4), mutta toistaiseksi valtakunnallinen ohjaus B- ryhmän streptokokkitaudin ehkäisemiseksi on puuttunut. B-ryhmän streptokokki-infektion esiintyvyys ja taudinkuva B-ryhmän streptokokki on maailmanlaajuisesti merkittävin vastasyntyneiden infektiosairastavuuden ja -kuolleisuuden aiheuttaja. Sen lisäksi bakteeri voi aiheuttaa invasiivisia infektioita naisilla erityisesti synnytyksen jälkeen (5). Muita riskiryhmiä ovat vanhukset ja henkilöt, joilla on perussairauksia (6). Suomessa todettiin vuosina alle 7 vuorokauden ikäisillä vastasyntyneillä keskimäärin 33 viljelypositiivista B-ryhmän streptokokkitautitapausta vuodessa (vaihteluväli tapausta/vuosi, ilmaantuvuus 0,4 1,0/1000 elävänä syntynyttä). Viime vuoden aikana sairastuvuus oli aikaisempaa vähäisempää, mikä saattaa johtua synnytyksen aikaisen mikrobilääkeprofylaksin yleistymisestä (kuvio 1). Muissa maissa sairastuvuus vaihtelee 0,2:sta 1,3:een 1 000:ta elävänä syntynyttä kohti (1,7). Todellinen tautitaakka lienee ainakin kolminkertainen, sillä vain osassa vastasyntyneiden infektioista ai heuttajabakteeri saadaan kiinni viljelyllä (3,8). Sairastuvuuden vaihtelua saattaa selittää äitien bakteerikolonisaation ja eri B-streptokokkikantojen vaihtelu väestössä sekä erot diagnostisissa käytännöissä (7,9). Viime vuosina sairastuvuuteen on vaikuttanut suuresti se, onko tautia ehkäisty synnytyksen aikaisella mikrobilääkeprofylaksilla. Vastasyntyneen B-ryhmän streptokokkitauti ilmenee tavallisimmin sepsiksenä, meningiittinä ja pneumoniana (1). Suurin osa sairastuu ensimmäisen elinvuorokautensa aikana. Osa sairastuneista oireilee jo synnytyksen aikana jolloin sikiön takykardia osana korioamnioniitin taudinkuvaa voi olla viite alkaneesta infektiosta. Tehokkaista hoitotoimenpiteistä huolimatta vastasyntyneen tauti saattaa olla vaikeaoireinen ja siihen liittyy edelleen vammautumisen riski ja 4 7 prosentin kuolleisuus (10,11). Vastasyntynyt saa tartunnan äitinsä synnytyskanavasta, jossa B-ryhmän streptokokki useimmiten on osana ns. normaaliflooraa. Kansain- 3768

2 tieteessä Kuvio 1. Vastasyntyneen varhaisen (0 7 vrk iässä) ja myöhäisen (yli 7 vrk iässä) B-ryhmän streptokokkitaudin esiintyvyys Suomessa Varhaiset B-streptokokkitapaukset / B-streptokokkitapaukset elävänä syntynyttä 60 1,2 55 1,1 50 1,0 45 0,9 40 0,8 35 0,7 30 0,6 25 0,5 20 0,4 15 0,3 10 0,2 5 0, Vuosi Varhaiset B-streptokokkitapaukset Myöhäiset B-streptokokkitapaukset Varhainen B-streptokokin ilmaantuvuus välisissä tutkimuksissa hedelmällisessä iässä olevien naisten emättimen ja välilihan kolonisoitumisasteet vaihtelevat %:iin (1,7). Suomessa vuosina viiden sairaalan aineistossa tutkituista yli seulontanäyttees- tä B-streptokokkipositiivisia oli 12 % (10). Vastikään tehdyn selvityksen mukaan tamperelaisten synnyttäjien seulontanäytteistä oli kolonisoituneita 15 % ja helsinkiläisten näytteistä 20 % (Siljander, T ym., henkilökohtainen tiedonanto). Viljelymenetelmä ja näytteenottotekniikka vaikuttavat tuloksiin. Näyte tulisi ottaa emättimen ulkosuulta ja peräaukosta (kuva 1). Raskaana oleva nainen voidaan myös opastaa ottamaan näyte itse (12). Noin 40 % vastasyntyneiden B-streptokokkitaudeista esiintyy ns. riskiryhmissä (1), eli ennenaikaisesti syntyvillä tai sellaisilla lapsilla, joissa kalvojen puhkeaminen on tapahtunut yli 18 tuntia ennen synnytystä. Muita tunnettuja riskitekijöitä ovat synnytyksen aikainen kuume, B-streptokokkibakteriurian esiintyminen raskauden aikana tai aikaisemmin syntyneen lapsen invasiivinen B-streptokki-infektio. Kuitenkin selvästi yli puolet tautitapauksista ilmenee lapsilla, jotka eivät kuulu riskiryhmiin (10,13). Ehkäisystrategiat Synnytyksen aikana äidille annettava mikrobilääkeprofylaksi on tehokas keino vastasyntyneen sairastuvuuden estämiseksi tai vähentämiseksi (2). Mikrobilääkeprofylaksin oikeasta ajoituksesta ja kestosta ei ole selvää tutkimusnäyttöä. Kansainvälisten suositusten mukaan profylaksi pitäisi aloittaa viimeistään 4 tunnin kuluessa synnytyksen käynnistymisestä ja sen tulisi kestää vähintään 4 tuntia (3,14). Kuva 1. B-streptokokkiviljelyn näytteenottotekniikka. Viljelynäyte otetaan samalla näytteenottotikulla ensin emättimen ulkosuulta ja sitten peräaukosta. Näytteenottotikku laitetaan kuljetusputkeen, joka toimitetaan laboratorioon kylmäkuljetuksena. 3769

3 katsaus Kirjallisuutta 1 Heath P, Schuchat A. Perinatal group B streptococcal disease. Best Pract Res Clin Obstet Gynecol 2007;21: Boyer K, Gotoff S. Prevention of Early-Onset Neonatal Group B Streptococcal Disease with Selective Intrapartum Chemoprophylaxis. N Engl J Med 1986;314: Moore M, Schrag S, Schuchat A. Effects of intrapartum antimicrobial prophylaxis for prevention of group-b-streptococcal disease on the incidence and ecology of early-onset neonatal sepsis. Lancet Infect Dis 2003;3: Hovi S, Lyytikäinen O, Autti-Rämö I ym. B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy vastasyntyneillä. Toimintamallien vertailu. Finohtan raportti 31/ Deutscher M, Lewis M, Zell E ym. Incidence and severity of invasive Streptococcus pneumoniae, group A Streptococcus, and group B Streptococcus infections among pregnant and postpartum women. Clin Infect Dis. 2011;53: Farley M. Group B streptococcal disease in nonpregnant adults. Clin Infect Dis 2001;33: Rodriguez-Granger J, Alvargonzalez J, Berardi A ym. Prevention of group B streptococcal neonatal disease revisited. The DEVANI European project. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2012 DOI /s Luck S, Torny M, d Agapeyeff K ym. Estimated early-onset group B streptococcal neonatal disease. Lancet 2003;361: Dagnew A, Cunnington M, Dube Q ym. Variation in reported neonatal group B streptococcal disease incidence in developing countries. Clin Infect Dis 2012;55: Lyytikäinen O, Nuorti P, Halmesmäki E ym. Invasiiviset B-ryhmän streptokokki-infektiot Suomessa vuosina Suom Lääkäril 2002;48: Kalliola S, Vuopio-Varkila J, Takala A, Eskola J. Neonatal group B streptococcal disease in Finland: a ten-year nationwide study. Pediatr Infect Dis J 1999;18: Mercer B, Taylor M, Fricke J ym. The accuracy and patient preference for self-collected group B Streptococcus cultures. Am J Obstet Gynecol 1995;173: Towers C, Rumney P, Minkiewicz S ym. Incidence of intrapartum maternal risk factors for identifying neonates at risk for early-onset group B streptococcal sepsis. A prospective study. Am J Obstet Gynecol 1999;181: Verani J, McGee L, Schrag S ym. Prevention of perinatal group B streptococcal disease--revised guidelines from CDC, MMWR Recomm Rep 2010;59: Schrag S, Zell E, Lynfield R ym. A population-based comparison of strategies to prevent early-onset group B streptococcal disease in neonates. N Engl J Med 2002;347: Periaatteessa on olemassa kaksi toimintamallia, joiden mukaan valikoidaan ne naiset, joille synnytyksen yhteydessä annetaan penisilliinihoito: 1) B-streptokkikolonisaatio seulotaan joko ennen synnytystä tai synnytyksen käynnistyttyä ja kolonisoituneet saavat synnytyksen aikaisen mikrobilääkeprofylaksin. Kolonisaation osoitus voi perustua joko viljelyyn (käytännössä raskausviikolla 35 37) tai muihin osoituskokeisiin (käytännössä PCR-pohjainen testi synnytyksen yhteydessä). 2) Käytetään riskitekijälähtöistä ehkäisystrategiaa, jolloin todellista B- streptokokkikolonisaatiota ei pyritäkään määrittämään, vaan mikrobilääkeprofylaksi kohdennetaan niihin naisiin, joiden lapsilla on riskitekijöiden perusteella tavanomaista suurempi vaara sairastua vakavaan tautiin. Suurissa kohorttitutkimuksissa viljelyyn pohjautuva ehkäisystrategia vähentää merkitsevästi enemmän vastasyntyneiden kolonisaatiota ja sepsistapauksia verrattuna siihen, että ehkäisyä ei anneta tai käytetään riskitekijälähtöistä strategiaa (15,16). Taminaton tuoreen meta-analyysin (16) mukaan naisen viljelyryhmässä esiintyi 33 vastasyntyneiden sepsistapausta (insidenssi 0,3/1000), kun riskitekijälähtöisen strategian naisen vertailuryhmässä sepsistapauksia esiintyi 83 (insidenssi 1,3/1 000, OR 0,25, 95 %:n luottamusväli 0,16 0,37). Viime vuosina PCR-pohjaisten pikatestien kehitys on ollut nopeaa ja niiden käyttökustannukset ovat pienentyneet. Synnytyksen aikaisten PCR-testien tulokset ovat varsin yhteneviä samanaikaisen bakteeriviljelyn tulosten kanssa (17). Seulontanäytteenotto vasta synnytyksen yhteydessä parantaa B-streptokokkikolonisaation havaitsemista, sillä osa viikolla viljely positiivisista ei enää synnytyshetkellä kanna bakteeria ja toisaalta osa viljelynegatiivisista saattaa kolonisoitua ennen synnytystä (18). On myös viitteitä siitä, että tällä menetelmällä voidaan entisestään pienentää vastasyntyneiden sairastuvuutta (El Helali, N, henkilökohtainen tiedonanto, toistaiseksi julkaisematon havainto ranskalaisesta aineistosta). Eri maiden suositukset Yhdysvaltain kansalliset suositukset (2002 ja 2010) pohjautuvat vahvasti yleiseen B-streptokokin seulontaviljelyyn raskausviikolla. Suosituksen viimeisessä päivityksessä (14) ei kyseenalaistettu yleistä seulontaviljelyä, vaan keskityttiin tarkentamaan viljelyohjeita ja menettelytapoja joissakin erityistilanteissa. B-ryhmän streptokokin johdonmukaisen ehkäisyn myötä vastasyntyneiden sairastuvuus on 1990-luvun lopulta 2000-luvun lopulle vähentynyt 1,7:stä 0,3:een tuhatta vastasyntynyttä kohti (19). Myös Australiassa ja suurimmassa osassa Euroopan maista käytetään yleistä B-streptokokin seulontaviljelyä (7). Britanniassa, Alankomaissa ja Ruotsissa ei suositella yleistä B-streptokokkiseulontaa, vaan kehotetaan antamaan synnytyksen aikainen mikrobilääkeprofylaksi riskiryhmiin kuuluville. Britannian kansallinen suositus toteaa, että seulonta ehkäisee vastasyntyneen B-streptokokkitaudin tehokkaammin kuin riskitekijälähtöinen strategia, mutta koska taudin prevalenssi on jo lähtökohtaisesti matalampi kuin USA:ssa (0,6/1000 vastasyntynyttä), yhden tautitapauksen estämiseksi tarvittava synnytyksen aikaisen mikrobilääkeprofylaksin määrä nousee niin suureksi, että toimintamalli ei ole kustannustehokas (20). Vuonna 2007 Finohtan asiantuntijaryhmä analysoi kolmen ehkäisystrategiamallin kustannuksia. Analysoitavina olivat riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia, kaikkien naisten yleinen B-streptokokkiseulonta raskausviikolla tai synnytyksen yhteydessä tehtävä PCR-pohjainen osoitustesti. Kaikki ehkäisystrategiat vähentävät taudin ilmaantuvuutta. Riskitekijälähtöinen ehkäisy on kustannuksiltaan edullisin, mutta se on samalla myös heikkotehoisin (4). B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisyn nykytilanne Suomessa Vuonna 2006 Suomen Lääkärilehdessä julkaistiin asiantuntijaryhmän suositus B streptokokki taudin ehkäisystä. Siinä annettiin ohjeet vil je ly näytteen oikeasta ottokohdasta ja selektiivisestä viljelytekniikasta. Sairaaloita kehotettiin johdonmukaiseen toimintaan taudin ehkäisemiseksi joko riskitekijälähtöisesti tai käyttämällä seulontaviljelyä (21). Suomessa ei ole toistaiseksi annettu valtakunnallista suositusta yleisestä B-streptokokkiseulonnasta, mutta muutamat sairaanhoitopiirit ja yksittäiset kunnat ovat oma-aloitteisesti aloittaneet seulonnan alueellaan. Riskitekijälähtöinen mikrobilääkeprofylaksin toteuttaminen on yleisin B-streptokokkitaudin ehkäisystrategia, mutta sen toteutuminen ei ole ollut täysin 3770

4 tieteessä Taulukko 1. Vastasyntyneiden B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisyn tilanne Suomessa. Sairaaloiden ylilääkäreiden (vastauksia yhteensä 20) näkemys yleisestä B-streptokokkiseulonnasta. Käytössä riskitekijälähtöinen ehkäisy 14 Käytössä yleinen B-streptokokkiseulonta 4 Käytössä osittainen (kuntakohtainen) B-streptokokkiseulonta ja osittain riskitekijälähtöinen ehkäisy 2 Yleisen B-streptokokkiseulonnan varaukseton kannatus 17 Yleisen B-streptokokkiseulonnan epävarma kannatus 2 Riskitekijälähtöisen toimintamallin kannatus 1 16 Taminato M, Fram D, Torloni M, Belasco A, Saconato H, Barbosa D. Screening for group B Streptococcus in pregnant women: a systematic review and meta-analysis. Rev Lat Am Enfermagem 2011;19: Daniels J, Gray J, Pattison H ym. Intrapartum tests for group B streptococcus: accuracy and acceptability of screening. Br J Obstet Gynecol 2011;118: El Helali N, Nguyen J, Ly A ym. Diagnostic accuracy of a rapid real-time polymerase chain reaction assay for universal intrapartum group B streptococcus screening. Clin Infect Dis 2009;49: Van Dyke M, Phares C, Lynfield R ym. Evaluation of universal antenatal screening for group B streptococcus. N Engl J Med 2009;360: Screening for infections: Streptococcus group B. Julkaisussa: Antenatal care. Routine care for the healthy pregnant woman. The National Institute for Health and Clinical Excellence 2008; Lyytikäinen O, Nuorti P, Halmesmäki E ym. Vastasyntyneiden GBS-taudin ehkäisy asiantuntijaryhmän suositus. Suom Lääkäril 2006;61: Taulukko 2. johdonmukaista eikä kattavaa. Lisäksi sairaaloissa ja neuvoloissa on otettu satunnaisesti näytteitä riskipotilailta, ja käytännössä mikrobilääkeprofylaksi on annettu synnytyksen yhteydessä, mikäli tiedossa on positiivinen viljelytulos. Vuonna 2009 raportoitiin pääkaupunkiseudun tautitapausten puolittuminen sen jälkeen, kun määrätietoisesti otettiin käyttöön riski tekijälähtöinen ehkäisy (22). Samalla synnytysyksiköiden G-penisilliinin kulutus nousi yli 5-kertaiseksi, mitä voidaan pitää osoituksena siitä, että riskiryhmien hoito todella toteutettiin kattavasti. Helmikuussa 2012 tehtiin kysely kaikkien sairaanhoitopiirien gynekologian ylilääkäreille tai synnytystoiminnasta vastaaville ylilääkäreille, millaiset B-streptokokkitaudin ehkäisystrategiat ovat käytössä sekä millaiset ovat heidän käsityksensä eri ehkäisystrategioiden hyvistä ja huonoista puolista. Suurin osa ylilääkäreistä kannatti yleistä B-streptokokkiviljelyä ja perusteli kantaansa kyseisen strategian selkeydellä ja B-ryhmän streptokokin seulontamenetelmät: tilanne kliinisen mikrobiologian laboratorioissa. Kysely tehty Vastanneet laboratoriot 20/20 26/26 Tutkimuspyyntö käytössä B-streptokokin (21 tekee määrityksiä) kantajuuden osoittamiseksi Näytteenottokohta nykyisen ohjeistuksen mukainen 0 7 Käytössä CDC:n suosituksen (13) mukainen rikastusmenetelmä 1 0 Käytössä Suomen Lääkärilehden v suosituksen mukainen viljelymenetelmä (7) ei kysytty 19 tehokkuudella (taulukko 1). Nykytilanne koettiin useimmiten sekavana ja epätyydyttävänä. Riski tekijälähtöinen strategia on epämotivoiva, kun jo lähtökohtaisesti tiedetään suuren osan kantajista jäävän ilman mikrobilääkeprofylaksia ja toisaalta monen B-streptokokkinegatiivisen altistuvan turhaan mikrobilääkkeille. Potilaat ja neuvolat saattavat olla hämmentyneitä tilanteesta, jossa bakteerin merkityksestä informoidaan mutta käytännöt taudin ehkäisemiseksi vaihtelevat ja ovat epäjohdonmukaisia. Viljelyn suhteen kriittisissä kommenteissa todettiin, että Suomessa taudin esiintyvyys on matala eikä kyseessä ole suuri kansanterveydellinen ongelma, joten saavutettavaan hyötyyn nähden taudin ehkäisyyn uhratut voimavarat saattavat muodostua suuriksi. Lisääntyvä mikrobilääkkeiden käyttö huolestuttaa. Eräs vastaajista oli sitä mieltä, että tehostunut riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia toimii varsin hyvin eikä järjestelmän muuttaminen välttämättä paranna tilannetta. Tulevaisuudennäkymiä On todennäköistä, että B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy on muuttumassa entistä johdonmukaisemmaksi ja tehokkaammaksi. Tähän kehitykseen vaikuttanevat aiempi asiantuntijatyöryhmän suositus ja Finohtan toimintamallien vertailu, kansainvälinen esimerkki sekä myös satunnaiset vahinkotapaukset, joiden jälkikäsittelyn seurauksena hoitokäytäntöjä yleensä pyritään tarkentamaan ja tehostamaan. Määrällisesti ehkäisyä saattaa olla vaikea lisätä, ellei käytettävissä ole viljelytulosta, mutta laadulliseen tehostamiseen on mahdollisuuksia sekä synnyttäjien kliinisessä hoidossa että mikrobiologian laboratorioissa (taulukko 2). Jotta B-streptokokkipositiivisen tai riskiryhmään kuuluvan synnyttäjän mikrobilääkeprofylaksi olisi tehokas, hoito tulee aloittaa riittävän varhain synnytyksen käynnistyttyä ja synnyttäjän tulee saada vähintään kaksi penisilliiniannosta neljän tunnin välein (14,21). Lisäksi B-streptokokkipositiiviselle synnyttäjälle kannattanee aloittaa mikrobilääkeprofylaksi heti lapsiveden mentyä, vaikka kohdun supistustoiminta ei vielä olisi käynnistynyt (14). Toistaiseksi B-ryhmän streptokokki ei ole kehittänyt merkittävää resistenssiä penisilliinille eikä kefalosporiineille. Sen sijaan resistenssi erytromysiinille ja klindamysiinille on yleistä, 3771

5 katsaus 22 Skogberg K, Halmesmäki E, Sainio S ym. Vastasyntyneiden varhainen B-ryhmän streptokokkitauti pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 2009;64: sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Jukka Uotila: ei sidonnaisuuksia. Outi Lyytikäinen: ei sidonnaisuuksia. eikä näitä mikrobilääkkeitä enää suositellakaan ensisijaisena vaihtoehtona penisilliiniallergisen hoitoon. Penisilliiniallergisen ensisijainen hoito vaihtoehto ovat kefalosporiinit, ja vain suuren anafylaksiariskin potilaille suositellaan joko klindamysiiniä tai vankomysiiniä (14,21). On todennäköistä, että PCR-pohjaiset osoitustestit synnytyksen yhteydessä kehittyvät ja niiden hinta laskee. Tulevaisuudessa osoitustesteistä saattaa tulla vallitseva seulonnan menetelmä, koska synnytyksen aikainen B-streptokokkiseulonnan osuvuus kolonisoitumisen osoittamiseksi on parempi kuin raskausviikolla tehdyn viljelyn (17,18). Jo nyt testejä käytetään valikoiden joissakin Suomen sairaaloissa. Vaikka suurin osa täysiaikaisista synnytyksistä seulottaisiinkin yleisellä viljelyllä, PCR-pohjaisille osoitustesteille olisi todennäköisesti käyttöä ainakin ennenaikaisen synnytyksen yhteydessä. Myös B-streptokokkirokotetta on pyritty kehittämään (7,14). Mikäli väestön rokottaminen onnistuisi, bakteerin seulonta ja synnytyksen aikainen mikrobilääkeprofylaksi kolonisoitumisen perusteella tulisivat tarpeettomiksi. n English summary > in english Prevention of group B streptococcal infections in newborn infants Lääkärilehti näkyy Lääkäripäivillä Lääkärilehden 50 52/2012 teema Raskaus ja infektiot on myös lehden järjestämä kurssi Lääkäripäivillä. Tule kuulemaan, miten neuvot raskaana olevaa potilasta, joka matkustaa malariaalueelle. Entä mitä raskaana olevan rokottamisesta pitäisi tietää? Poikkea myös tapaamassa toimitusta lehden osastolla Lääkäritorilla! Raskaus ja infektiot perjantai puheenjohtaja LT Merja Metsä-Heikkilä, Femeda Oy 8.30 Raskaus ja rokotteet dosentti, ylilääkäri Terhi Kilpi, THL 9.00 Raskaus ja rokot dosentti Anna Alanen, Turun yliopisto 9.30 Kaukomaille matkaavan raskaana olevan infektioriski dosentti Vedran Stefanovic, HUS Keskustelu Tauko Kohdunsisäinen infektio dosentti Eeva Ekholm, TYKS HSV ja raskaus dosentti Tytti Raudaskoski Loppukeskustelu 3772

6 tieteessä english summary Jukka Uotila M.D., Ph.D. Tampere University Hospital, Department of obstetrics and gynecology Outi Lyytikäinen Prevention of group B streptococcal infections in newborn infants Group B streptococcus (GBS) is one of the most important microbes to cause infectious morbidity and mortality among newborn infants. All strategies to prevent early streptococcal disease are based on intrapartum antibiotic prophylaxis. Universal screening at weeks of pregnancy and subsequent intrapartum antibiotics for GBS carriers has been shown to lead to more efficient reduction of early streptococcal disease than antibiotic prophylaxis based on risk group assessment. In Finland, some districts have adopted universal screening, while so far the majority of hospitals use a risk group based strategy. In the future, immunization against GBS or intrapartum PCR-based testing for GBS may change the strategy of GBS prevention. 3772a