KODIN ULKOPUOLINEN VÄKIVALTA JA SIINÄ TEHTÄVÄ TYÖ OULUN SEUDULLA. Syksy 2014 Mari Karttunen Via Vis väkivaltatyöhanke Oulun Seudun Setlementti ry

Transkriptio

1 KODIN ULKOPUOLINEN VÄKIVALTA JA SIINÄ TEHTÄVÄ TYÖ OULUN SEUDULLA Syksy 2014 Mari Karttunen Via Vis väkivaltatyöhanke Oulun Seudun Setlementti ry

2 1 Tiivistelmä Väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma, jolla loukataan yksittäisten ihmisten koskemattomuutta. Sen kohteena voi olla kuka tahansa taustoista riippumatta (ks. Kjällmann 2011, 11; Ruusuvuori 2002, 13). Paljon on puhuttu naisiin kohdistuneesta -, perhe- ja parisuhdeväkivallasta. Kodin ulkopuolista väkivaltaa ei ole kovinkaan tutkittu. Poliisin tilastoja kerätään pahoinpitelyistä, ryöstöistä, tapoista tai muista rikoksista. Niistä saadaan suuntaa-antava kuva kodin ulkopuolisen väkivallan tilasta. Tässä tutkimuksessa kodin ulkopuolinen väkivalta määrittyy teoksi, jolla loukataan henkilön koskemattomuutta ja ihmisarvoa. Sen tekijänä on henkilö, joka ei ole uhrille läheinen. Tekijänä voi olla tuntematon henkilö, tuttava, harraste- tai työkaveri. Rikosnimikkeinä ne voivat olla pahoinpitelyjä, tappoja, murhia tai vapaudenriistoja. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2014 aikana kirjatut pahoinpitelyt ovat vähentyneet viime vuodesta. Tarkastelukausi kohdentui tammisyyskuun aikaan. (Tilastokeskuksen julkistus 2014.) Tilastot eivät kuitenkaan anna todellista kuvaa vuoden tilanteesta, koska loppuvuoden tapauksia ei ollut vielä kirjattu. On myös piilorikollisuutta, joka ei tule viranomaisen tietoon (ks. Noponen 2007, 11). Tilastoluvun pieneneminen ei vähennä huolta väkivallasta. Yhä edelleenkin tekoja tapahtuu ja niiden seuraukset kokijalleen ovat rahassa mittaamattomat. Via Vis väkivaltatyöhanke sai rahoituksen rikoksentorjunta neuvostolta tutkimuksen tekemistä varten vuonna Tutkimus toteutettiin viiden kuukauden aikana osa-aikaisen tutkijan resurssilla. Via Vis väkivaltatyöhankkeen tarkoituksena on vähentää alueellisesti kodin ulkopuolista väkivaltaa ja kehittää väkivaltatyötä Oulun seudulla. Se tarjoaa hoidollista palvelua vuotiaille väkivaltaa käyttäneille nuorille aikuisille. Lisäksi kohderyhmään kuuluu mahdolliset koulu- ja joukkosurmaajat, jolloin pyritään estämään väkivaltatekoja. Hanke tekee ennaltaehkäisevää uhrityötä, koska väkivallantekijöitä auttamalla ehkäistään tekojen uusiutumista. Via Vis - väkivaltatyöhanke on sisällöltään erityinen, kun samankaltaista toimintaa ei ole järjestetty Oulun seudun alueella lukuun ottamatta edeltävää YVV hanketta (yhteistyössä väkivaltaa vastaan - hanke). Via Vis väkivaltatyöhankkeen toiminta perustuu verkostoyhteistyöhön, jolloin se yhdistää toimijoita sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Via Via -väkivaltatyöhankkeen perustajana on Oulun Seudun Setlementti ry ja hankkeen rahoitus on saatu Raha-automaattuyhdistykseltä kolmelle vuodelle. Jatkorahoitushakemus on vireillä ja päätös siitä tulee joulukuun lopussa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa kodin ulkopuolisen väkivallan tilasta ja siitä, miten tehdään väkivaltatyötä Oulun seudulla. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan Via Vis väkivaltatyön hankkeen toteutumista verkostokumppaneiden näkökulmasta kolmen toimintavuoden aikana. Pääaineisto kerättiin syksyllä 2014 hyödyntämällä sähköistä kyselyohjelmaa, Suuntimaa. Lisäksi aineistona hyödynnettiin neljän henkilön haastatteluja, jotka toteutettiin vuonna Tiedontuottajina olivat väkivaltailmiön parissa työskentelevät henkilöt ja osa heistä oli Via Vis väkivaltatyöhankkeen verkostokumppaneita. Tutkimustulosten pohjalta laadittiin kehittämissuositukset, millä voidaan ennaltaehkäistä tai puuttua kodin ulkopuoliseen väkivaltaan Oulun seudun alueella. Avainsanat: Kodin ulkopuolinen väkivalta, väkivaltatyö, Oulun seutu, Via Vis -väkivaltatyöhanke

3 2 Sisällys 1 Johdatus tutkimukseen Kodin ulkopuolisen väkivaltatutkimuksen toteutus Alkuvaiheet ja tutkimustehtävän määrittäminen Aineistonkeruu Aineiston analyysi Eettiset kysymykset tutkimusprosessissa Kodin ulkopuolinen väkivalta ja väkivaltatyö Oulun seudulla Taustatiedot vastaajista Kodin ulkopuolinen väkivalta ilmiönä Oulun seudun tilanne Väkivaltatyö ja sen kehittämistarpeet Via Vis väkivaltatyöhankkeen toiminnan arviointi Hankkeen näkyvyys Palvelun kokonaiskuva ja hyödyllisyys Palvelun laadun arviointi Hankkeen markkinoinnin toteutuminen Kehittämistarpeet tulevaisuudelle Lopuksi...45 Lähteet...50 Liite 1. Esittely Suuntima kyselytyökalussa...52 Liite 2. Kyselyrunko...53

4 3 1 Johdatus tutkimukseen Väkivaltaa kohdataan monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja tapahtumissa muun muassa nuorten ja lasten kasvuympäristöissä, perheissä tai erilaisissa yhteisöissä (Hurtig & Nikupeteri & Laitinen 2014, 253). Väkivalta on muodoltaan moninaista, joka vaikeuttaa ilmiön tunnistamista ja siitä puhumista. Paljon on puhuttu pari- ja perheväkivallasta ja aiheista on tehty monenlaisia tutkimuksia (ks. Piispa & Heiskanen 2000; Nyqvist 2001; Husso 2003; Niemi-Kiesiläinen 2004; Ojuri 2004; Sirén & Aaltonen & Kääriäinen 2010). Kodin ulkopuolinen väkivalta on jäänyt kuitenkin vähälle huomiolle. Vuoden 2014 tammikuu-syyskuu välisenä aikana on kirjattu pahoinpitelyä (Tilastokeskuksen julkistus 2014). Siihen lukuun sisältyy kaikki pahoinpitelyrikokset riippumatta siitä, minkälainen tekijän ja uhrin välinen suhde. Tilaston lukema kertoo, että väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma. Tässä tutkimuksessa keskitytään kodin ulkopuoliseen väkivaltaan. Ilmiönä se eroaa perhe- ja parisuhdeväkivallasta siten, ettei tekijän ja uhrin välinen suhde ole läheinen. Tekijä voi olla tuttava, työ-, harrastuskaveri tai tuntematon henkilö. Yleisissä keskusteluissa kodin ulkopuolista väkivaltaa on kutsuttu katuväkivallaksi. Käsite ei viittaa siihen, että teko tapahtuu ainoastaan kaduilla. Tekopaikka voi olla tekijän tai uhrin koti tai jokin muu sisätila. Tämän vuoksi kodin ulkopuolinen väkivalta voi tapahtua missä vain paikasta riippumatta. Tutkimus toteutettiin rikoksentorjuntaneuvoston rahoituksella. Sen toteuttajana oli Via Vis väkivaltatyöhanke, joka on Oulun Seudun Setlementti ry:n alaisuudessa. Hanke on saanut kolmivuotisen rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä. Sen tavoitteena on vähentää alueellisesti kodin ulkopuolista väkivaltaa ja kehittää väkivaltatyötä. Väkivaltaa on vähennetty tuottamalla psykososiaalisia palveluita kodin ulkopuolisen väkivallantekijöille. Kohderyhmänä ovat vuotiaat väkivallalla oireilevat tai väkivaltarikokseen syyllistyneet henkilöt sekä mahdolliset koulu- ja joukkosurmaajat. Tutkimuksessa selvitetään kodin ulkopuolisen väkivallan tilaa ja sitä, minkälaista väkivaltatyötä tehdään Oulun seudulla. Tiedontuottajiksi valikoituivat henkilöt, jotka tekevät työtä väkivaltailmiön parissa. Osa heistä oli tärkeitä Via Vis väkivaltatyöhankkeen yhteistyökumppaneita. Tutkimusaineisto koostuu 74 henkilön kyselyvastauksista ja neljän henkilön haastatteluista. Kyselyssä hyödynnettiin Suuntima kyselytyökalua. Tutkimus toteutettiin elo-joulukuun välisenä aikana vuonna 2014.

5 4 Tutkimuksen rakenne koostuu tutkimuksen toteutuksen kuvaamisesta ja tutkimustulosten esittämisestä. Tässä tutkimuksessa ei paneuduttu teoreettiseen osuuteen, koska tutkimuksen tuli olla sisällöltään tiivis ja sivumäärältään lyhyt kokonaisuus. Lisäksi ajallisesti olisi ollut mahdotonta, jos olisi toteutettu laajempi tutkimus. Ensiksi tutkimuksessa kuvataan tutkimusprosessin vaiheet; tutkimustehtävän suunnittelusta aineiston analyysiin asti. Luvussa kolme paneudutaan taustatietoihin, ilmiön ja Oulun seudun tilanteen kuvaamiseen. Taustatiedot kertovat, minkälaisia vastaajia tutkimukseen osallistui. Luku antaa tiiviin kuvauksen tämänhetkisestä kodin ulkopuolisen väkivallan tilasta Oulun seudulla, koska siinä paneudutaan erityisesti väkivaltailmiön perusluonteen sekä alueen vahvuuksien ja heikkouksien kuvaamiseen. Luvussa neljä kerrotaan väkivaltatyön toteutumisesta ja siihen liittyvistä kehittämistarpeista. Yhden tutkimuskysymyksen tarkoituksena oli selvittää, miten Via Vis väkivaltatyöhanke on toteutunut kolmen toimintavuoden aikana verkostokumppaneiden näkökulmasta. Luvussa viisi paneudutaan vastaajien kokemukseen hankkeen toteutumisesta. Lopuksi nostetaan keskeisemmät tutkimustulokset, jotka nousivat aineistossa. Lisäksi esitetään lyhyesti aineistossa ilmenneet kehittämissuositukset Oulun seudulle.

6 5 2 Kodin ulkopuolisen väkivaltatutkimuksen toteutus 2.1 Alkuvaiheet ja tutkimustehtävän määrittäminen Tutkimuksen suunnittelu alkoi jo kevättalvella vuonna 2014, kun havaittiin, että on tarvetta tiedolle kodin ulkopuolisesta väkivallasta. Yhtenä tärkeänä huomioon otettavana seikkana oli se, ettei aihetta oltu tutkittu. Keväällä kirjoitettiin tutkimussuunnitelma ja se lähetettiin rikoksentorjuntaneuvostolle rahoituksen hakemista varten. Rahoitusta haettiin euroa, jotta tutkimus olisi voitu toteuttaa täysipäiväisesti kesä-joulukuun aikana. Tutkimuksen toteutukseen saatiin myönteinen rahoituspäätös kesällä 2014 ja rahoituksen suuruus oli euroa. Se oli vähemmän, mitä oli haettu, jonka vuoksi tutkimusprosessia tuli tarkastella uudestaan ajankäytön näkökulmasta. Tutkimustehtävänä oli selvittää kodin ulkopuolisen väkivallan tilaa ja sitä, miten väkivaltatyötä tehdään Oulun seudun alueella. Lisäksi kartoitettiin Via Vis väkivaltatyöhankkeen palveluiden toteutumista yhteistyökumppaneiden näkökulmasta kolmen toimintavuoden aikana. Tutkimuksessa tarkoituksena oli luoda kehittämissuositukset Oulun seudulla tehtävälle väkivaltatyölle. Tutkimuksessa väkivaltatyö tarkoittaa laaja-alaisesti eri toimijoiden tuottavia palveluita, koska niiden avulla voidaan joko ennaltaehkäistä tai puuttua väkivaltaan. Tutkimustehtävä määritteli tutkimuksen kulkua. Se jakaantui kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka tarkemmin jäsensivät, mitä halutaan tietää tutkittavasta ilmiöstä.

7 6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ Kodin ulkopuolisen väkivallan tila ja väkivaltatyön toteutuminen Oulun seudulla TUTKIMUSKYSYMYKSET Millä tavalla tutkimukseen osallistuneet kuvaavat kodin ulkopuolista väkivaltaa ja miten he kokevat, että siihen on puututtu Oulun seudulla? Mitkä ovat kehittämistarpeet väkivaltatyölle? Millä tavalla Via Vis väkivaltatyöhanke on toiminut kolmen toimintavuoden aikana verkostokumppaneiden näkökulmasta? Tutkimuskohteena oli sekä Oulun seutu että Via Vis väkivaltatyöhanke. Oulun seutu käsittää Oulun kaupungin aluetta ja sen lähikuntia. Via Vis on väkivaltapalveluita tuottava määräaikainen hanke. Hanke sai rahoituksen kolmelle vuodelle ( ) Raha-automaattiyhdistykseltä. Sen toteuttajana toimii Oulun Seudun Setlementti ry. Hankkeen tarkoituksena on vähentää kodin ulkopuolista väkivaltaa Oulun alueella ja kehittää väkivaltatyötä. Kohderyhmänä ovat vuotiaat nuoret aikuiset, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa. Henkilöt ovat joko syyllistyneet vakaviin väkivaltarikoksiin tai oireilevat muuten väkivaltaisesti. Lisäksi kohderyhmään kuuluu mahdolliset koulu- ja joukkosurmaajat. Asiakkaat ovat ohjautuneet pääasiallisesti joko Oulusta tai sen ympäristökunnista. Tavoitteeksi on määritelty, että hankkeeseen ohjautuu asiakasta kolmen vuoden aikana. Asiakastavoite saavutettiin ennen toimintakauden loppuvaiheessa marraskuussa Lisäksi hanke toimii väkivaltatiedon tuottamisen paikkana. Tarkoituksena on tuottaa ajankohtaista ja uutta tietoa kodin ulkopuolisesta väkivallasta. Toimintakauden aikana on toteutettu tutkimuksia yhteistyössä Oulun yliopiston ja hallintotieteen maisteriopiskelijan kanssa. Via Vis väkivaltatyöhanke on saanut vaikutteita YVV-projektista (Yhteistyössä Väkivaltaa Vastaan) ja Aggredin toiminnasta. Aggredi aloitti toimintansa Aikalisä hankkeen nimellä vuonna 2006 HelsinkiMission alaisuudessa. Aggredi tarjoaa palveluita vuotiaille väkivallan tekijöille tai väkivallan tekoa suunnitteleville Helsingin alueella. Toiminta on saanut pysyväluoteisen rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä. (Kekki & Salakka 2012, 8 12, 47; ks. Laine & Tuominen 2012,

8 7 50.) YVV - hanke perustettiin vuonna 2009 Oulun Seudun Setlementin alaisuuteen, jolloin pyrittiin saamaan Aggredin kaltaista toimintaa Pohjois-Suomeen. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää kodin ulkopuolista väkivaltaa auttamalla väkivallan tekijöitä. YVV hanke toimi kymmenen kuukautta vuosien aikana. 2.2 Aineistonkeruu Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen, koska siinä hyödynnettiin kahta aineiston keruumenetelmää; kyselyvastauksia ja teemahaastatteluja (ks. Eskola & Vastamäki 2011; Valli 2001). Päätutkimusaineisto kerättiin Suuntima kyselytyökalun avulla. Se on Jyvälän Setlementti ry:n ylläpitämä. Työkalu on suunniteltu tietojen keräämiseen, jotta voidaan kehittää palveluita. Ohjelma kerää anonyymia ja numeraalista tietoa tutkittavilta henkilöiltä. Kyselyssä oli monivalinta- ja avoimia kysymyksiä. Kyselyvastauksissa hyödynnettiin laadullista aineistonanalyysimenetelmää avointen kysymyksen osalta (ks. Valli 2011, 110). Toisena materiaalina olivat ohjausryhmään osallistuneiden henkilöiden haastattelut, jotka toteutettiin vuonna Tutkimuksen tiedontuottajina ovat henkilöt, jotka tekevät työtä jollain tavalla väkivaltailmiön parissa. Kysely lähetettiin laaja-alaisesti eri toimijoille muun muassa kunnan päättäjille, yksityisen palvelun tuottajille, kolmannen sektorin edustajille, varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, opetus-, koulutoimen henkilöstölle, sosiaali- ja terveysalan edustajille. Ensisijaisesti tutkimus välitettiin Via Vis väkivaltatyöhankkeen verkostokumppaneille, koska olettaen heillä oli kokemuksia hankkeen toiminnasta. Yhtenä tutkimustehtävänä oli myös selvittää, miten Via Vis väkivaltatyöhanke on toteutunut verkostokumppaneiden näkökulmasta kolmen toimintavuoden aikana. Kyselyn pääasiallisina vastaanottajina olivat esimiehet ja heitä pyydettiin lähettämään kyselyä eteenpäin omassa organisaatiossaan. Internetiä hyödyntämällä saatiin selville mahdolliset tutkimukseen sopivat vastaajat ja yhteystiedot. Lisäksi tutkijan henkilökohtaiset suhteet edesauttoivat sopivien henkilöiden löytymistä. Lopulta tutkimus lähetettiin yli 500 henkilölle. Lisäksi kyselyä mainostettiin Oulun Seudun Setlementti ry:n ja Via Vis väkivaltatyöhankkeen internetsivustoilla. Kyselyaineisto kerättiin välisenä aikana. Henkilöille välitetyssä sähköpostiviestissä ja kyselyn alussa oli kuvaus tutkimusprosessista ja sen tavoitteista (ks. liite 1). Siten vastaajat saivat tarvittavat tiedot tutkimuksesta ja he pystyivät arvioimaan, sopivatko kyselyn kohderyhmään. Kysely muodostui 34 kysymyksestä, joista monivalintakysymyksiä oli 25 ja avoimia oli 9. Kysely ja-

9 8 kaantui neljään eri osa-alueeseen; 1) taustatiedot, 2) kodin ulkopuolisen väkivallan ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen Oulun seudun alueella, 3) Via Vis väkivaltatyöhanke ja 4) ohjausryhmän työskentely. Jokaisessa kategoriassa oli alussa kysymys, joka kartoitti henkilön tietämystä aiheesta ja siten henkilö pääsi vastaamaan lisäkysymyksiin aiheeseen liittyen. Mikäli henkilöllä ei ollut kokemusta aiheesta, niin hän siirtyi kyselyssä seuraavaan kategoriaan. Taustatiedoissa oli seitsemän kysymystä. Siinä selvitettiin vastaajan sukupuoli, ikä, ammattiala, työnantaja, työalue, asema ja suhde väkivaltailmiöön. Taustatiedot kuvasivat, minkälaisia vastaajia osallistui tutkimukseen. Kodin ulkopuolisen väkivallan ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen Oulun seudun alueella kategoriassa oli kahdeksan kysymystä aiheeseen liittyen. Siinä kartoitettiin vastaajien kokemuksia Oulun seudun tilanteesta ja väkivaltatyöstä (ennaltaehkäisevä työ, interventio ja kuntouttava työ). Lisäksi kategoriassa selvitettiin, miten eri toimijat tekevät yhteistyötä Oulun seudulla. Via Vis väkivaltatyöhanke osiossa kysyttiin vastaajien kokemuksia hankkeen toteutumisesta. Siinä oli kymmenen kysymyksiä. Siinä selvitettiin muun muassa markkinoinnin toteutumista, asiakasohjautumista, kohderyhmän sopivuutta, palveluiden laatua, hankkeen hyödyllisyyttä ja asiakkaiden kokemuksia työntekijän näkökulmasta. Viimeisessä kategoriassa kysyttiin vastaajien kokemuksia ohjausryhmän työskentelystä, jossa esitettiin seitsemän kysymystä. Siihen valikoitu henkilöt, jotka olivat osallistuneet Via Vis väkivaltatyöhankkeen ohjausryhmään. Kategoriassa selvitettiin, minkälainen ryhmä ohjausryhmä on ollut osallistujien mielestä ja onko tarvetta työskentelylle tulevaisuudessa, mikäli jatkorahoitus myönnetään Via Vis -väkivaltatyöhankkeelle. Viimeinen kysymys kartoitti henkilöiden kokemusta kyselystä. Vastausvaihtoehtoina olivat hymiöt, joista vastaaja valitsi itselleen sopivimman. (ks. liite 2.) Kyselyssä monivalintavastausvaihtoehtoina olivat erittäin hyödyllinen/tarpeellinen/hyvin, melko hyödyllinen/tarpeellinen/hyvin, neutraali kannanotto, melko hyödytön/tarpeeton/huonosti, erittäin hyödytön/tarpeeton/huonosti. Vastausvaihtoehdot määriteltiin kahden positiivisen ja kahden negatiivisen vastauksen kautta. Vastaajille annettiin mahdollisuus vastata neutraalisti (neutraali kannanotto), jolloin heidän kokemus ei määrittynyt selkeästi positiiviseksi taikka negatiiviseksi. Lisäksi vastaajat pystyivät valitsemaan En osaa sanoa vastausvaihtoehdon, jolloin henkilöllä ei ollut kokemusta kysytystä asiasta. (ks. liite 2.) Tutkimuksessa hyödynnettiin haastattelumateriaalia. Haastattelut toteutettiin kevään ja kesän aikana vuonna Ne olivat tarkoitettu Mari Karttusen hallintotieteen Pro gradu tutkimuksen toteuttamista varten. Kyselyssä esitettiin kysymys ohjausryhmän jäsenille, voiko heidän haastattelua käyt-

10 9 tää kodin ulkopuolisessa väkivaltatutkimuksessa. Lisäksi joiltakin henkilöiltä kysyttiin henkilökohtainen lupa haastattelumateriaalin käytöstä. Suostumuksen antaneiden henkilöiden haastattelut otettiin mukaan tutkimukseen. Kolmestatoista haastattelusta saatiin käsiteltäväksi neljä haastattelua. Haastattelujen toteuttamisessa hyödynnettiin teemahaastattelua (ks. Eskola & Vastamäki 2011). 2.3 Aineiston analyysi Aineistonanalyysissa kiinnitettiin huomio seikkoihin, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin (ks. Alasuutari 2001, 40). Tutkimuksessa yhdistettiin keskenään erilaisia aineistoja. Tutkimusaineistossa oli numeraalista, kirjoitettua ja puheen välityksellä tuotettua materiaalia. Monivalintakysymykset tuottivat numeraalista materiaalia. Sen sijaan kyselyn avoimissa vastauksissa vastaajat pystyivät vapaamuotoisesti kirjoittamaan kokemuksensa ja ajatuksensa. Haastattelut oli alkuperin tuotettu puheen välityksellä ja ne oli taltioitu diginauhurille. Tässä tutkimuksessa haastattelut olivat valmiina kirjallisessa muodossa, ettei litterointia tarvinnut toteuttaa. Numeraalinen aineisto kuvasi vastaajien ominaispiirteitä. Sen avulla saatiin selville muun muassa sukupuoli, ikä, ammattiala, työnantaja ja suhde väkivaltailmiöön. Lisäksi numeraalinen aineisto toi esille vastaajien kokemuksia ja ajatuksia kodin ulkopuolisesta väkivallasta ja väkivaltatyöstä valmiiksi annettujen vastauksien avulla. Kirjoitettu materiaali (avoimet kysymykset ja haastattelut) antoi syvempiä merkityksiä ilmiön luonteesta ja erityispiirteistä. Numeraalisen aineiston käsittelyssä hyödynnettiin Microsoft excel ja Word ohjelmia. Excel ohjelma toimi oivallisena työkaluna kuvioiden ja kaavioiden muodostamisessa. Avointen kysymysten ja haastattelujen analyysissa hyödynnettiin Microsoft Word ohjelmaa. Haastattelumateriaalia oli 80 sivua (Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1,5). Avoimista kysymyksistä muodostunutta materiaalia oli 40 sivua (Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1,5). Yhteensä käsiteltävänä oli 120 sivua materiaalia. Kyselyaineisto oli primaarinen aineisto, jolla oli merkittävä rooli tutkimusaineiston jäsentymisessä. Sen sijaan haastatteluaineisto oli sekundaarinen aineisto, joka täydensi primaariaineiston sisältöä. Aineiston analyysi toteutettiin järjestelmällisesti kyselyn rungon mukaisesti. Tutkimusaineisto käytiin läpi neljän eri kategorian mukaisesti, jotka olivat 1) taustatiedot, 2) kodin ulkopuolisen väkivallan ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen Oulun seudun alueella, 3) Via Vis väkivaltatyöhanke ja 4) ohjausryhmän työskentely. Ensiksi käsiteltiin taustatiedot ja lopuksi ohjausryhmän työskentely. Monivalinta- ja avoimet kysymykset käsiteltiin erikseen omina osuuksinaan. Avoimet vastaukset siirrettiin Suuntima kyselytyökalusta Microsoft word asiakirjalle ennen analyysin toteuttamista.

11 10 Siten pystyttiin tekemään enemmän merkintöjä sitaatteihin kuten kirjoittamalla havaintoja ja muuttamalla kirjainten väriä. Kaikki aineistot otettiin mukaan tutkimukseen paitsi ohjausryhmän työskentely osio ja kahta kysymystä. Ohjausryhmän työskentely osio jäi lopullisen tutkimusmateriaalin ulkopuolelle vastaajien vähyyden vuoksi, koska heitä oli ainoastaan kolme. Vastaukset tulevat olennaiseksi, mikäli Via Vis -väkivaltatyöhankkeelle saadaan myönteinen jatkorahoituspäätös joulukuun lopulla. Silloin tulee myös arvioida ohjausryhmän jatkoa. Tutkimuksen ulkopuolelle jäivät myös kysymykset 15 ja 33. Kysymyksessä 15 kartoitettiin vastaajien toivomuksia siitä, minkälaisia palveluita tarvitaan rikostaustaisille järjestön toteuttamana. Kysymyksen tarkoituksena oli saada vastauksia, jotta voitaisiin kehittää järjestötoimintaa tulevaisuudessa. Vastauksia voidaan hyödyntää muun muassa uusien hankkeiden suunnitteluun. Kysymyksessä 33 selvitettiin vastaajien kokemuksia kyselystä, joka enemmän tuki tutkijan toiminnan kehittämistä. Jokaisesta monivalintakysymyksestä kysymyksestä tehtiin taulukko, kuvio tai kaavio, jonka jälkeen tarkemmin analysoitiin vastausten jakaantumista. Avointen ja haastattelujen analyysissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä, koska tavoiteltiin tiivistä kuvaa tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105). Saatiin tutkimustulokset esille koodauksen, luokittelun ja yhdistämisen avulla (Kananen 2014, 112). Kyselyvastaukset käytiin läpi yksitellen ja sitaateille annettiin otsikko, joka kuvasi käsiteltävän tekstin asiasisältöä. Sen jälkeen yhdistettiin samankaltaisia asiasisältöjä keskenään. Siten alkoi muodostua erilaisia kategorioita, jotka kuvasivat tutkittavaa kohdetta. Kategoriat olivat seuraavat: ilmiön kuvaaminen, Oulun seudun tilanne, väkivaltatyö ja sen kehittäminen, verkostoyhteistyö ja Via Vis väkivaltatyöhanke. Kategorioiden avulla vastaukset tutkimuskysymyksiin alkoi selkiintyä. Lopullinen tutkimus muodostui, kun tutkimustehtävän kannalta olennaiset havainnot nostettiin esille ja niitä syvennettiin pohdintojen avulla. 2.4 Eettiset kysymykset tutkimusprosessissa Tutkimuksen toteutuksessa noudatettiin eettisiä periaatteita ja sensitiivisyyttä aineiston käsittelyssä. Käsittelemätön tutkimusaineisto oli ainoastaan tutkijan käsiteltävänä. Lisäksi varmistettiin, että henkilöiden tunnistustiedot ei ole nähtävissä julkaistavassa tutkimuksessa. Lisäksi alkuperäisen aineisto säilytetään huolellisesti ja siten, ettei se ole saatavissa ulkopuolisille henkilöille.

12 11 Suuntima - kyselytyökalun käytössä ilmeni teknisiä ongelmia, jonka vuoksi vastaajien henkilöiden anonymiteetti oli vaarantua. Eräästä yksiköstä otettiin yhteyttä, että kyselyyn oli alustavasti vastattu, kun siihen oltiin vastaamassa. Henkilön henkilökohtaisia tietoja ei ollut näkyvillä, koska kyselyssä ei selvitetty henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita. Otettiin yhteyttä välittömästi Suuntima - rekisterin ylläpitäjään ja ongelma ratkaistiin. Kyseinen ongelma ei johtunut tutkijan huolimattomuudesta, vaan ohjelman teknisistä puutteista. Kyseinen ongelma osaltaan saattoi vaikuttaa siihen, että kyseistä yksiköstä vastausosuus jäi vähäiseksi. 3 Kodin ulkopuolinen väkivalta ja väkivaltatyö Oulun seudulla 3.1 Taustatiedot vastaajista Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 74 henkilöä, joista oli suurin osa (73 prosenttia, 54/74) naisia. Tämä viittaa siihen, että tutkimus koski laaja-alaisesti naisvaltaisia aloja, jonka vuoksi heidän osuus tutkimuksessa oli suurempi. Toisaalta naisten suurempi vastausprosentti voi johtua siitä, että naiset haluavat vaikuttaa miehiä enemmän yhteiskunnallisten ongelmien kehittämiseen osallistumalla tutkimuksen toteutukseen. Tutkimukseen osallistuneista sijoittui pääasiallisesti (79,7 prosenttia, 59/74) vuoden ikähaarukkaan. Heistä eniten oli vuotiaita (31,1 prosenttia, 23/74). Vähiten oli vuotiaita, koska heitä oli ainoastaan seitsemän. Toiseksi vähiten (10,8 prosenttia, 8/74) osallistui 60-vuotiaita tai yli sen. (ks. Taulukko 1.) Taulukko 1. Vastaajien ikä VASTAAJIEN IKÄ vuotta, 9,3 %, 23/ vuotta, 24,3 %, 18/ vuotta, 31,1 %, 23/ vuotta, 24,3 %, 18/74 60 X vuotta, 10,8 %, 8/74 Suurin osa (93.2 prosenttia, 89/74) tutkimukseen osallistuneista työskenteli Oulun seudulla. Tämä tarkoittaa joko Oulun tai sen lähikunnan aluetta. Heistä enemmistö oli Oulun alueelta. Vastaajia oli myös muualta Suomesta, joiden osuus oli 6,8 prosenttia kokonaisuudesta. (ks. kuvio 1.) Puolet (50 prosenttia, 7/74) tutkimukseen osallistuneista vastaajista ilmoitti olevansa kunnalla töissä. Toiseksi eniten (17,6 prosenttia, 13/73) vastanneista oli kolmannella sektorilla (järjestö, osuuskunta tai

13 12 säätiö). Seurakunnan työntekijöitä oli 16,2 prosenttia (12/73). Seitsemän (9,5 prosenttia, 7/74) henkilöä ilmoitti olevansa valtiolla töissä. (ks. kuvio 2.) 13 % 7 % 9,5% 6,8 % 16,2 % 50 % Oulun alue 79,9% Oulun lähikunta 13,5% Muu Suomi 6,8% 80 % 17,6 % Kunta, 50% Kolmas sektori, 17,6% Seurakunta, 16,2% Valtio, 9,5% Kuvio 1. Vastaajien toiminta-alue Jokin muu esim. sairaanhoitopiiri, oma toiminimi, yksityinen yritys 6,8% Kuvio 2. Vastaajien työnantaja Tutkimukseen osallistuneista puolet (51,5 prosenttia, 38/74) oli perustyöntekijöitä ja 12,2 prosenttia oli (9/74) asiantuntijoita. Sen sijaan yksi neljäsosa (25,7 prosenttia, 19/74) tutkimukseen osallistuneista ilmoitti työskentelevänsä johtotasolla. Hallinnollisissa tehtävissä työskentelevien henkilöiden lukumäärä kasvoi 24:ään, jos huomioidaan jokin muu ja johtotaso -vastaukset yhdessä. Jokin muu vaihtoehtoon vastanneet ilmoittivat työskentelevänsä muun muassa vastaavana työntekijänä, projektipäällikkönä, lähiesimiehenä tai esimiehenä, joten heillä oli hallinnollista vastuuta organisaatiossa. Jokin muu -vaihtoehtoon vastanneita on yhteensä 10,8 prosenttia (10/74), jossa he ilmoittavat toimivansa edellä mainittujen lisäksi vapaaehtoistyöntekijänä, osastonhoitajana, yrittäjänä ja koordinaattorina. (ks. kuvio 3.) Tutkimukseen osallistui laaja-alaisesti eri ammattilaisia. Kyselyssä oli valittavana seuraavat vaihtoehdot: rikosseuraamus-, turvallisuus-, sosiaali-, opetusala sekä perusterveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdepalvelut. Lisäksi mahdollistettiin avoin vastauskohta, mikäli edellä mainituista ammattialoista ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa. Suurin osa (41,9 prosenttia, 41/74) työskenteli sosiaalialalla. Toiseksi eniten (31,1 prosenttia, 23/74) vastauksia kertyi jokin muu vastausvaihtoehtoon. Jokin muu -vastauksissa löytyi kolmetoista eri ammattialamääritelmää. Viisi henkilöä kertoi olevansa nuorisoalalla. Yksi heistä määritteli kuuluvansa nuorisotyön lisäksi liikunta-alalle. Kolme henkilö kertoi tekevänsä töitä erikoissairaanhoidon piirissä ja viisi vastaajaa kertoi työskentelevänsä seura-

14 13 kunnalla. Kaksi henkilöä ilmoitti, että heidän ammattialansa liittyy kiinteistöhuoltoon tai asumiseen. Lisäksi henkilöt mainitsivat ammattialakseen sovittelutyön, asukastuvan, järjestön ja kunta-alan. Osa ammattialoista olisi sopinut valmiiksi annettuihin ammattialoihin. Esimerkiksi yksi vastaaja olevansa töissä sosiaalihuollon avopalveluissa ja toinen henkilö kertoi tekevänsä rikostutkintaa, joka olisi sopinut jo ennalta määritettyyn vastausvaihtoehtoihin (sosiaali- ja turvallisuusala). Jokin muu vastauksen valitseminen kuvaa sitä, ettei henkilö löytänyt omaa ammattialaa kuvaavaa käsitettä. Ihminen voi kokea, että yleinen määritelmä alasta on harhaanjohtava, jolloin halutaan kuvata tarkemmin, minkä alan osaaja on. Lisäksi vastaajia oli rikosseuraamusalalta (12,2 prosenttia, 9/74), mielenterveys- ja päihdepalveluista (9,5 prosenttia, 7/74), perusterveydenhuollosta (4,1 prosenttia, 3/74), turvallisuusalalta (1,4 prosenttia, 1/74). Kukaan ei vastannut opetusalalta. (ks. kaavio 1.) 12,2 % 25,7 % 12,2 % 51,4 % Perustyöntekijä; 51,4% Johtotason toimihenkilö; 25,7% Asiantuntija; 12,2% ,2% 1,4% 41,9% 9,5% 4,1% 0% 31,1% Jokin muu; 10,8% Kuvio 3. Vastaajien asema organisaatiossa Kaavio 1. Vastaajien ammattiala Suurin osa vastaajista (72 prosenttia, 54/74) kohtasi sekä väkivallantekijöitä että sen kohteeksi joutuneita henkilöitä. Vastaajista 14,7 prosenttia (11/74) kohtasi ainoastaan väkivaltaa kokeneita henkilöitä ja sen sijaan 5,3 prosenttia (4/74) kohtasi ainoastaan väkivallantekijöitä. Kahdeksan prosenttia (6/74) henkilöistä valitsi vastausvaihtoehdoksi jotenkin muuten ja heillä oli mahdollisuus kuvata avoimesti suhdettansa väkivaltailmiöön. Osan vastauksissa ei ilmennyt, miten he ovat tekemisissä väkivaltailmiön kanssa. He ilmoittivat sen, etteivät he kohtaa työssänsä väkivaltaa käyttäneitä eikä sen kohteeksi joutuneita henkilöitä. Yksi henkilö kertoi, että hänen edustamansa organisaation hallinnassa on Oulun alueen kameravalvonta. (ks. kuvio 4.)

15 14 5,3 % 8 % 14,7 % 72 % Kohtaa tekijöitä ja kokijoita; 72% Kohtaa kokijoita; 14,7% Kohtaa tekijöitä; 5,3% Jotenkin muuten; 8% Kuvio 4. Vastaajien suhde väkivaltailmiöön 3.2 Kodin ulkopuolinen väkivalta ilmiönä Tutkimukseen osallistuneet kokevat kodin ulkopuolisen väkivallan laaja-alaisena ja vaikeasti tunnistettavana ilmiönä, mikä määrittää siinä tehtävää työtä. Aineistossa nousee esille, että kodin ulkopuolisen väkivallanilmiölle on luonteenomaista, että teko tapahtuu julkisilla paikoilla. Väkivalta on rutiinisoitunut viikonloppuun. Aineistossa tuodaan esille, että teko tapahtuu pubien ja yökerhojen aukioloaikoina tai heti sen jälkeen, kun ne sulkeutuvat (ks. Kivivuori 2013, 333). Kivivuoren (2013, 333) mukaan nuorten ihmisten keskuudessa yö- ja aamutunnit ovat varsinkin vaarallisinta aikaa, koska silloin väkivaltateot usein tapahtuvat. Tämä viittaa siihen, että kodin ulkopuolinen väkivallan teko voi olla harkitsematon tunteenpurkaus tai ajattelematon reaktio aamuhämärässä. Kesällä tapahtuu eniten väkivallantekoja verrattuna muihin vuodenaikoihin. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan annettu kantaa siihen, mikä vuodenaika on vaarallisin. (Kivivuori 2013, 334.) Ongelma on laaja ja osin piilossa viranomaisilta, siksi siihen vaikuttaminen erityisen haastavaa. Asioissa on vielä paljon petrattavaa eikä me saada koskaan väkivaltaa kokonaan pois yhteiskunnastamme. Väkivaltarikosten tekijät ovat aika heterogeeninen joukko ja tarpeet moninaisia, joten tarvitaan erilaisia palveluja. Maahanmuuttajille tehostettua valistusta kulttuurista ja apua sopeutumiseen. Ihmisille työtä, jotta ei jaksa enää tappeluihin yms. sellaiseen osallistua. Nuorille töitä, että tuntevat olevansa tarpeellisia. Tarpeellisuuden tunne tuo elämään sitä jotakin.

16 15 Lastenkin välillä on erilaisia väkivallan muotoja nähtävissä. (=formaalinen ja informaalinen kasvatus). Aineistossa nousee esille, että viranomaisilla on haastava tunnistaa väkivaltaa. Tunnistamisen ongelmat vaikuttavat siihen, ettei tilanteeseen voida puuttua tarvittavalla tavalla. Täten viranomaisten väkivaltaan vaikuttaminen koetaan puutteellisena. Aineiston mukaan tiedon lisääminen mahdollistaa sen, että tunnistetaan ilmiön erityispiirteitä. Yksi tutkimukseen osallistuva antoi kyselyssä kantaa siihen, että tilastot väkivallan yleisyydestä ovat vain suuntaa-antavia eivätkä kerro koko totuutta ilmiöstä. Tieto on muuttuva, ettei voida pitää sitä Tutkimusaineistossa tuodaan esille myös se, että väkivalta on vuosien kuluessa raaistunut. Väkivaltateot ovat usein tappoja, surmia tai muita vakavia tekoja. Aineiston mukaan väkivallantekijät ovat jääneet yhteiskunnallisten palveluiden ulkopuolelle tai heidän saamansa palvelut ovat olleet riittämättömät. Silloin ongelmaa ei pystytä tunnistamaan ajoissa eikä tekijä saa tarvitsemaansa apua. Tämä voi johtaa teon raaistumiseen. Tutkimukseen osallistuneet tuovat esille, että väkivalta on muodoltaan sellaista, ettei sitä saa kokonaan poistettua. Täten väkivalta on tiukasti kiinni yhteiskunnan rakenteissa ja tiivis osa ihmisten elämää. Väkivalta ymmärretään kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, vaikka sitä ei pidetä hyväksyttävänä. Tämä voi vaikuttaa siihen, ettei koeta turvattomuuden tunnetta väkivallan esiintymisestä Oulun seudulla. Kyselyssä 54,1 prosenttia (40/74) vastanneista ilmoittaa kokevansa alueen turvalliseksi. Viidesosa (20/74) vastaajista antaa neutraalin kannanoton kysymykseen, että he kokevat Oulun seudun alueen sekä turvalliseksi että turvattomaksi. Tutkimuksessa ei selviä, arvioiko tutkimukseen osallistuneet turvallisuuden kokemista joko ammatillisesta tai henkilökohtaisesta näkökulmasta. Sen vuoksi ei ole tarkkaa tietoa siitä, millä tavalla vastaaja on muodostanut kokemuksensa. Huomattavaa on se, että suurin osa (64,9 prosenttia, 48/74) vastaajista ilmoittaa olevansa hieman tai melko huolissaan kodin ulkopuolisen väkivallan tämänhetkisestä tilanteesta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Kolme henkilöä ilmoittaa, etteivät ole olleenkaan huolissaan tilanteesta. Sen sijaan kukaan ei koe olevansa erittäin huolissaan tilanteesta. (ks. kuvio 5)

17 16 4,1% 4,1 % Kokee turvallisuutta eikä väkivalta ole ongelma alueella; 4,1% 14,9 % Kokee olon turvalliseksi, mutta hieman huolissaan; 50% 27 % 50 % Neutraali kannanotto. Kokee sekä turvallisuutta että turvattomuutta alueella; 27% Kokee turvattomuutta, mutta on melko huolissaan väkivallan tilasta ja tulevaisuuden näkymistä; 14,9% Kokee turvattomuutta ja on erittäin huolissaan tilanteesta; 0% En osaa sanoa; 4,1% Kuvio 5. Vastanneiden kokemus kodin ulkopuolisen väkivallan tilasta Oulun seudulla Oulun seutu koetaan osaltaan turvalliseksi asuinalueeksi, mutta tiedostetaan myös turvattomuutta aiheuttavat tekijät. Kodin ulkopuolisen väkivaltailmiöön tulisi puuttua ja ennaltaehkäistä erilaisin tukitoimenpitein. Yksi tutkimustulos on se, että ihmisten huonovointisuus on yhteydessä väkivaltailmiöön. Huonovointisuus voi johtaa siihen, että ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti toista ihmistä kohtaan. Aineiston mukaan pahaolo voi johtua työttömyydestä. (ks. Kivivuori 2013, 334.) Sen lisäksi aineiston mukaan väkivaltaisuutta voi aiheuttaa muun muassa velkaantuminen, elämänkriisitilanteet, päihde-, mielenterveysongelmat tai syrjäytyminen. Aineiston mukaan yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevilla ihmisillä on suurempi riski käyttää väkivaltaa. Syynä voi olla se, että he voivat kokea irrallisuutta yhteisöstä ja tällöin toisia ihmisiä arvostava ajattelutapa on uhkana murentua. Heikommassa asemassa olevilla ihmisillä voi olla erityisvaatimuksia yhteiskunnan palveluille. Niiden täyttyminen voi olla edellytys, että henkilö pystyy voimaan hyvin ja käyttäytymään yhteiskunnan toiveiden mukaisesti. Tutkimusaineistossa nostetaan esille, että yhteiskunnassa tulisi enemmän kiinnittää huomiota maahanmuuttajien, työttömien, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten auttamiseen. Huonovointisuuden ymmärretään muodostuvan monesta eri tekijästä ja joissakin tilanteissa syyseuraus suhdetta on haastava tunnistaa. Väkivaltaa synnyttävät, edesauttavat tai sitä tukevat tekijät voivat olla tiukasti kiinni yhteiskunnan rakenteissa.

18 17 Aineiston mukaan huonovointisuus voi alkaa jo lapsuudessa tai nuoruudessa, ettei se ole ainoastaan aikuisuudessa esiintyvä ongelma. Aineistosta tuodaan esille, että nuoren syrjäytyminen voi alkaa koulukiusaamisesta tai koulupaikan ulkopuolelle jäämisestä, jotka voivat lisätä tunnetta kuulumattomuudesta. Lisäksi aineistossa korostetaan turvattomat perheolosuhteet tai puutteellinen vanhemmuus lisätä lapsen pahaa oloa ja siten myös lisätä väkivaltaisuutta. Lapsen epäsosiaaliseen käyttäytymiseen puuttumattomuus voi johtaa myöhemmässä vaiheessa jopa fyysiseen pahoinpitelyyn. Tutkimusaineistossa nousi kolme päätekijää, jotka edesauttavat väkivallan esiintymistä. Ne ovat syrjäytyminen, päihteidenkäyttö ja rikollinen toiminta. Näihin tulisi kiinnittää huomioita yhteiskunnan tasolla ja hakea ratkaisuja niihin lainsäädännöllisin keinoin. Kehittämistavoitteet tulevaisuudelle on 1) syrjäytymisen ehkäisy ja yhteisöllisyyden lisääminen, 2) toimiva päihdehuolto ja sen valistus sekä 3) turvallisuuden lisääminen rikollisuuden torjunnalla. (ks. kuvio 6). Kehittämistavoitteet tulevaisuudelle Syrjäytyminen Syrjäytymisen ehkäisy ja yhteisöllisyyden lisääminen Päihteidenkäyttö VÄKIVALTA Toimiva päihdehoito ja sen valitus Rikollinen toiminta Turvallisuuden lisääminen rikollisuuden torjunnalla

19 18 Kuvio 6. Väkivaltaa aiheuttavat tekijät ja kehittämistavoitteet tulevaisuudelle Päihteet nousevat aineistossa yhdeksi merkittäväksi väkivaltaa aiheuttavaksi tekijäksi. Kivivuoren mukaan Suurempi riski on joutua väkivallankohteeksi tilanteessa, jossa käytetään alkoholia runsaasti (Kivivuori 2013, 334). Alkoholi ja huumeet ovat luultavasti suurin väkivaltaista käyttäytymistä laukaisevista yksittäisistä tekijöistä. Ei välttämättä päihde oo se syy tai se joka aiheuttaa sitä väkivallan käyttäytymistä vaan on melkein 99prosenttia [väkivalta] asiakkaista päihdeongelmaisia. Suuri osa suomalaisesta väkivallasta on yhteydessä päihteiden runsaaseen käyttöön. Päihteitä / rahoitusta päihteisiin hankitaan väkivaltaisesti. Tilanne on hyvin vakava kun on käyttänyt väkivaltaa ja siinä kun käyttää aineita. Se yhdistelmä on tosi vaarallinen. Tutkimusaineistossa ei määritellä, mitkä päihteet aiheuttavat ihmisen aggressiivisuuteen. Tutkimusaineistoissa puhutaan laaja-alaisesti sekä alkoholista että huumeista. Yleisenä nimikkeenä käytetään päihteitä. Huomioon otettava seikkana on se, ettei päihteiden ja väkivallan yhteys ole itsestäänselvyys. Ei voida olettaa, että päihteet ovat aina syy väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Tässä tutkimuksessa useat vastaajat nostavat esille sen, että väkivaltaisuus johtuu päihteidenkäytöstä. Tämän vuoksi oletetaan, että päihteidenkäyttö lisää väkivallan riskiä yhteiskunnassa. Väkivallan ja päihteiden välinen yhteys on riippuvainen siitä, miten sitä käytetään. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan väkivaltaisen käyttäytymisen riski nousee, kun päihteidenkäyttö on runsasta, jatkuvaluonteista, hallitsematonta tai pakonomaista. Aineistossa nostetaan esille, että väkivalta toimia välineenä sille, että henkilö saa päihdyttäviä aineita. Tällöin väkivallantekijä loukkaa toisen ihmisen ihmisarvoa, jotta saa itselleen hyvän olontunteen mahdollistettua. Silloin voi olla myös uhkana, että päihderiippuvuus on muodostunut. Päihteisiin liittyy arvaamattomuuden elementti. Päihteiden ja väkivallan yhdistelmää pidetään vaarallisena, koska päihteiden vaikutuksen alaisen henkilön käyttäytymistä ei voi ennakoida.

20 19 Päihteidenkäytön lisäksi aineistossa nousee esille syrjäytymisen ja rikollisen toiminnan yhteys väkivallanilmiöön, joka herätti huolta vastaajissa. Aineiston mukaan syrjäytyminen lisää väkivaltaisuutta. Syrjäytymistilanteessa oleva ihminen on yhteiskunnan ulkopuolella. Sitä edesauttaa muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmat, työttömyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys. Syrjäytymisen ehkäisyssä kiinnitetään huomio muun muassa työllisyyteen parantamiseen. Sen avulla ihminen integroidaan takaisin yhteiskuntaa ja vahvistetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Väkivaltaan syyllistynyt, sitä suunnitteleva tai sen riskiryhmässä oleva henkilö voi jättää väkivaltateon tekemättä, kun kokee osallisuutta yhteisössä. Sen sijaan kuulumattomuuden kokeminen voi lisätä syrjäytymisriskiä. Jengien toiminnan valvonta ja puuttuminen rikolliseen toimintaan. Yhteiskunnallisesti väkivaltarikoksista pitäisi antaa isommat tuomiot. Sanktioiden käyttö silloin kun tilanne sitä vaatii. Liika lempeys ei tuo muutosta asioihin. Rikollisuuden torjunnassa tulisi kiinnittää huomio voimassaolevaan rikollisuuteen ja sen puuttumiseen. Henkilön ollessa rikollisuuden kierteessä on helpompi käyttää väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan. Tutkimuksessa nostetaan esille, että jengitoiminta voi lisätä kodin ulkopuolista väkivaltaa alueella. Osan tutkimukseen osallistuneiden mukaan siihen tulisi puuttua entistä herkemmin. Rikollisuuden torjunnassa on pohdittava myös tuomioiden kestoa ja niiden sisältöä, koska sen avulla voidaan ennaltaehkäistä uusintarikollisuuden syntymistä. Neljän tutkimukseen osallistuneen mukaan väkivaltatuomioita tulisi koventaa Suomessa. Rikosten koventaminen vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia. Lisäksi korostetaan kuntouttavan toiminnan merkitystä ihmisen integroimisessa takaisin yhteiskuntaan. Tutkimusaineiston mukaan palveluiden huono saatavuus tai niiden puuttuminen voi edesauttaa väkivallan esiintymistä. Tämän vuoksi on tärkeää miettiä palveluiden tuottamista asiakkaan näkökulmasta. Aineistossa korostuu se, että palvelut tulisi olla helposti ja jo varhaisessa vaiheessa saatavilla. Psykiatrinen huolto toimii hitaasti ja on todella ylikuormitettua Oulussa. Selkesti oireilevat lapset ei pääse tarvitsemaansa hoitoon. Poliisi on vähentänyt resurssejaan ja katupartiointia, mikä on mielestäni huolestuttava asia ja voi lisätä väkivallan riskiä. Palveluiden saamisen ongelmat voivat johtua palveluiden ylikuormittumisesta. Sen syynä voi olla puutteelliset henkilöresurssit, jolloin ole tarpeeksi henkilöstöä palveluiden tuottamisessa. Aineistossa nostetaan esille, että henkilöresursseja on vähennetty entisestään, joka aiheuttaa huolta vastaajis-

21 20 sa. Palveluiden riittämättömyys voi lisätä ihmisten huonovointisuutta ja silloin on myös uhkana väkivaltatapausten lisääntyminen. 3.3 Oulun seudun tilanne Tutkimuksessa tuodaan esille vastaajien kokemuksia palveluiden toteutumisesta, joiden tarkoituksena on vähentää kodin ulkopuolista väkivaltaa Oulun seudulla. Vastaajista 40,5 prosenttia (30/74) kokee, ettei palveluita ole riittävästi ja niiden kehittäminen on alkuvaiheessa. Noin yksi kolmasosa (32,4 prosenttia, 24/74) kokee, että palvelut ovat osaltaan laadukkaita ja hyviä, mutta niitä tulisi kehittää enemmän. Yksi viidenosa (18,9 prosenttia, 17/74) antaa neutraalin kannanoton, jolloin henkilöt eivät osanneet päättää, ovatko he enemmän tyytyväisiä tai tyytymättömiä palveluiden laatuun. Yksi henkilö ilmoittaa, ettei palveluita ole olenkaan ja niitä tulisi järjestää. Vastanneista 6,8 (5/74) prosenttia eivät osaa vastata kysymykseen, jolloin ne valitsivat en osaa sanoa vaihtoehdon. (ks. kuvio 6.) 1,4% 6,8% Palvelut ovat riittävät ja laadultaan hyvät; 0% 32,4 % Palvelut ovat osittain hyvät ja riittävät, mutta niitä tulisi kehittää; 32,4% Neutraali kannanotto; 18,9% 40,5 % Palveluita ei ole riittävästi ja niiden kehittäminen on alkuvaiheessa; 40,5% 18,9 % Palveluita ei ole ollenkaan ja niitä tulisi järjestää; 1,4% En osaa sanoa; 6,8% Kuvio 7. Vastaajien kokemukset Oulun seudulla järjestetyistä palveluista, joiden tavoitteena on vähentää väkivaltaa Tutkimuksessa selvitetään Oulun seudun palveluiden toimivuutta ja niiden saatavuutta väkivallan ennaltaehkäisyssä ja siihen puuttumisessa. Tällöin kiinnitetään huomio alueen toimijoihin (julkinen, yksityinen tai kolmas sektori). Vastaajia huolestuttaa Oulun seudun tilanne ja se, miten palveluilla voidaan vaikuttaa kodin ulkopuolisen väkivaltaan. Osaltaan annetaan myös hyvää palautetta palveluiden toimivuudesta Oulun seudulla. Tutkimukseen osallistuneet ovat eniten tyytyväisiä palveluihin tai toimenpiteisiin, joilla puututaan kodin ulkopuoliseen väkivaltaan. Suurin osa tutkimukseen

22 21 osallistuneista ovat hieman tyytymättömiä siihen, miten ennaltaehkäisevä ja kuntouttava työ on järjestetty väkivaltatyössä Oulun seudulla. Aineistossa ilmenee, että Oulun seudulla tehdään ennaltaehkäisevää työtä jonkun verran kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Tiedostetaan, ettei Oulun seudulla ole tarpeeksi palveluita saatavilla väkivallantekijöille. Kehittämisehdotuksia esiintyy eniten ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan työhön. Väkivallan tekijöille tarkoitettuja palveluja on toistaiseksi ollut saatavissa vähän. Riittävästi ei Oulun kaupungin palveluja ole. Pulmana on, että työ ja toiminta on joko pienimuotoista ja alueellisesti rajallista tai sitten se perustuu hankkeisiin, joiden jatkuvuudesta ei ole takeita. Tutkimusaineistossa ilmenee, että väkivallantekijät eivät saa ongelmiinsa apua, kun palveluita ei ole riittävästi. Mikäli palveluita oli alueella, niin niiden saaminen on puutteellista tai toiminta perustuu määräaikaisuuteen. Via Vis väkivaltatyöhanke koetaan hyväksi toimijatahoksi Oulun seudun alueella, mutta tarvitaan myös muita palveluiden tuottajia tukemaan väkivallantekijää muutosprosessissa. Aineistossa nousee esille, että tarvitaan selkeää palveluprosessia väkivallan tekijöille, jossa otetaan huomioon alueella olevat toimijat. Oulun seudulla on varsin hyvin toimijoita, jotka ovat jo ottaneet väkivallan ehkäisyn osaksi toimintaansa. Marak on hyvä. Sillä alueella pelaa hyvin se. Sehän ei ole katuväkivaltaan vaan parisuhdeväkivaltaan. Ei ole täällä alueella oo hirveen paljon toimijoita jos miettii järjestökenttää. Kaupungin säätöpaineet heikentävät väistämättä palveluja. Poliisi on vähentänyt resurssejaan ja katupartiointia, mikä on mielestäni huolestuttava asia ja voi lisätä väkivallan riskiä. Säästötoimenpiteet tulevat näkymään väkivaltatilastoissa. Mielestäni jo turvallisuus kaupungissamme kärsii näiden säästötoimenpiteiden myötä. Poliisin palvelujen selkeä huonontuminen, poliisi ei juurikaan ole kiinnostunut muusta kuin äärimmäisestä rikollisuudesta, henkirikokset tms. Päihdepalvelut: mielestäni ei ole riittävästi tehokkaita ja toimivia päihdepalveluita. Meidän kaupungin hoitojärjestelmä ei oo paikkoja, ei pääse hoitoon. Psykiatrinen huolto toimii hitaasti ja on todella ylikuormitettua Oulussa. Tutkimusaineiston mukaan Oulun seudulla on hyvät mahdollisuudet tuottaa palveluita. Vastanneiden mukaan alueella on ammattitaitoisia osaajia. Oulun yliopisto ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu tuottaa jatkuvasti lisää osaajia Oulun ja lähikuntien alueelle. Tutkimuksessa osa vastanneista ottaa esille Marak riskinarvioinnin, joka koetaan tehostavan väkivaltaan puuttumista ja parantavan

23 22 eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kodin ulkopuolisessa väkivallassa ei ole perustettu samankaltaista ryhmää, jossa käsitellään laaja-alaisesti asiakkaan turvallisuuteen liittyviä asioita. Toimintaympäristön vahvuudet kumminkin koetaan olemattomina, koska sitä määrittää kuntien taloudellinen tilanne. Mahdollisuudet tuottaa palveluita kapenevat puutteellisten resurssien vuoksi. Tällöin henkilöstöresurssit ovat puutteelliset eikä niitä kohdenneta väkivaltatyöhön. Kehittämistarpeeksi esitetään, että tulisi lisätä henkilöresursseja Oulun seudulla. Kolmannen sektorin roolin merkitystä pidetään tärkeänä väkivaltatyössä, mutta tutkimukseen osallistuneet tuovat esille järjestötoimijoiden vähyyden Oulun seudun alueella. Aineiston mukaan alueella toimii Icehearts, Via Vis väkivaltatyöhanke, Oulun ensi- ja turvakoti ja KRIS -Oulu ry, jotka tuottavat pääasiallisesti kuntouttavia palveluita asiakkailleen. Puutteelliset resurssit vaikuttavat palvelun laatuun ja sen saatavuuteen. Tällöin ei ole tarpeeksi henkilöstöä, kalustoa tai muita työvälineitä tehtävien suorittamiseen. Tutkimukseen osallistuneet ilmoittavat, että Oulun seudulla puutteelliset resurssit ovat poliisitoiminnassa, lastensuojelussa, nuorisotoimessa, matalankynnyksen -, päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Resurssien puuttuminen voi lisätä väkivallan riskiä entisestään. Säästötoimenpiteet uskotaan näkyvän tulevaisuudessa väkivaltatilastoissa, koska ei ole mahdollisuutta panostaa alueen turvallisuuteen. Aineiston mukaan poliisitoiminnassa resurssien vähentymistä on tapahtunut katupartiossa, jota pidetään huolestuttavana väkivaltatyön näkökulmasta. Vuoden 2014 alussa lakkautettiin liikkuvapoliisi. Poliisin oleminen katukuvassa uskotaan vähentävän väkivaltaisuutta Oulun seudulla. Resurssien väheneminen on johtanut siihen, että poliisi pystyy vain puuttumaan pahimpiin tapauksiin kuten vakaviin henkirikoksiin tai äärimmäiseen rikollisuuteen. Tällöin ennaltaehkäisevä työ jää toissijaiseksi. Aineistossa tuodaan esille, että rikosprosessin eteneminen viranomaisissa on hidasta eikä siten ole asiakaslähtöisesti toteutettu. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan sosiaali-, mielenterveys- ja päihdepalveluissa on liian vähän varattu resursseja palvelutarpeeseen nähden, mikä ilmenee hoitojonojen pidentymisenä, asiakkuussuhteiden lyhytkestoisuutena, kuntoutuspaikkojen vähyytenä, palveluiden heikkona saatavuutena tai niiden puuttumisena. Resurssien puute pidentää asiakas-/potilasjonoja eikä saada palvelua riittävän ajoissa, kun tarve olisi. Esimerkiksi päihdepalveluiden saaminen kahden viikon päästä sitä hakiessa koetaan liian pitkänä. Palveluiden saatavuuden ongelmat ilmenevät myös siinä, että ihmiset laitetaan eriarvoiseen asemaan. Palveluiden tarve määrittyy hoidon kiireellisyyden perusteella, jolloin osa asiakkaista jää väistämättä palveluiden ulkopuolelle tai he joutuvat odottamaan kohtuuttoman

24 23 kauan. Asiakkuussuhteiden lyhytkestoisuus tarkoittaa sitä, ettei asiakkaan tilanteeseen kunnolla paneuduta eikä hoitosuhde ole suunnitelmallista. Silloin asiakas tulee autetuksi vain pintapuolisesti ja ongelmat jäävät ilman ratkaisua. Laitoshoitopaikkoja ei ole riittävästi tarjolla, jonka vuoksi asiakkaat joutuvat odottamaan intensiivistä tukea. Laitoshoidontarve kuvaa sitä, että asiakkaan ongelmat ovat vakavia tai moniulotteisia, etteivät avohuollonpalvelut enää ole riittävät tukemaan kuntoutusta. Tutkimusaineistossa nostetaan esille, että eri yksiköiden tukitoimenpiteet ovat yleensäkin puutteellisia tai niitä ei ole ollenkaan saatavilla. Tällöin on riski, ettei asiakas kuntoudu mielenterveys- tai päihdeongelmista. Niiden on vaikea saada jos on päihdetaustaa, huumetaustaa sitten on rikostaustaa. Kukaan ei ota omakseen. Jos siellä on vähän viinaa, niin sanotaan mee A-klinikalle. A-klinikalla sanotaan Jaa tota mielenterveysongelmaa sanotaan mee sinne mielenterveyspuolelle. Sitten kun sulla on rikostaustaa sä et oo kumpaakaan. Jos sitä ei oo on erittäin vaikeaa ja kukaan ei ota sitä asiakkaaksi. Tänä päivänä varsinkin kun on sellaisia nuoret ovat uusavuttomia ettei ne osaa, ne on pompoteltu ja palloteltu. Ne ei enää usko viranomaisiin. Vähentyneet resurssit ovat johtaneet siihen, että toimijat ovat määrittäneet palveluittensa kohderyhmän uudestaan. Budjetin tiukkeneminen on johtanut siihen, että palvelut on vain tietylle ihmisryhmälle tarkoitettu. Siihen kuulumattomat henkilöt eivät ole oikeutettuja palveluun ja he ohjataan jonnekin muualle. Aineiston mukaan tahot ovat entistä tietoisempia omista vastuualueistaan ja pitävät rajoista myös kiinni. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan tämä on huolestuttavaa moniongelmaisten kohdalla. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivä rikoksentekijä ei saa apua Oulun seudulla, vaikka tuotetaan erikoispalveluita ongelmien ratkaisemiseksi. Jokaisella palvelua tuottavalla taholla voi olla erilainen näkemys siitä, kenen vastuulla asiakkaan hoito on. Tällöin asiakas voi joutua pompoteltavaksi palvelutahoista toiseen. Tulevaisuuden haasteena on se, miten voidaan toteuttaa palvelut laadukkaasti, kun resursseja vähennetään ja vaatimukset palveluita kohtaan lisääntyvät. Tiedän, että työtä tehdään paljon tässäkin asiassa [varhainen puuttuminen], mutta aina sitä vois tehdä enemmän, jos olisi resursseja. Palvelut olisivat saatavissa kaikille niille, joita em. ongelmat joko suoraan tai välillisesti koskettavat. Matalankynnysten paikkojen lisääminen. Auttavia toimia, ryhmiä tms lisää. Useiden tutkimukseen osallistujien mukaan resursseja pitäisi lisätä poliisitoimessa, sosiaali-, päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Aineistossa ilmenee että varsinkin matalankynnyksen palveluita tuottavat instanssit tarvitsevat resursseja enemmän. Resurssien lisääminen mahdollistaisi sen, että voitaisiin kiinnittää entistä enemmän huomiota ennaltaehkäisevään toimintaan väkivaltatyössä. Re-