Lausunto 1 (11) Ympäristöministeriö PL 35 00023 VALTIONEUVOSTO Viite: Lausuntopyyntönne 19.04.2012, LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAEIKSI RAKENNUKSEN ENERGIATODISTUKSESTA JA RAKENNUKSEN ILMASTOINTIJÄRJESTELMÄN KYLMÄLAITTEIDEN ENERGIATEHOKKUUDEN TARKASTAMISESTA ANNETUN LAIN KUMOAMISESTA SEKÄ LUONNOKSIKSI ESITYKSEEN LIITTYVIKSI ASETUKSIKSI ja Suomen Vuokranantajat ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto lausuntopyyntönne mukaisista laki- ja asetusesityksistä. Pidämme tärkeänä asiana rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Rakennusten omistajia ja käyttäjiä tulee kannustaa toteuttamaan energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä, jotka ovat kustannustehokkaita. Energiatodistuslainsäädännön uudistamisella ei tule kuitenkaan lisätä merkittävästi kiinteistönomistajien kustannuksia. Tämän vuoksi katsomme, että energiatodistuksen laadinta tulee nivoutua kiinteistön suunnitelmalliseen ylläpitoon liittyviin selvityksiin. Energiatodistusjärjestelmä ei saa aiheuttaa sitä, että niiden laadintaan sidotaan suuressa määrin rakennusten energiatehokkuuden asiantuntijat. Tulee muistaa, että heidän työpanostaan tarvitaan myös muissa tehtävissä kuin pelkkien energiatodistusten laadinnassa. Energiatodistuslainsäädännön uudistaminen tulee vaikuttamaan suureen osaan suomalaisista ja heidän asumiskustannuksiinsa. Tämän vuoksi olisimme toivoneet perusteellisempaa taloudellisten vaikutusten arviointia energiatodistusuudistusta käsittelevän lakiehdotuksen perusteluissa - erityisesti asunto-osakeyhtiöiden ja niiden osakkaiden kannalta.olisi ollut tärkeää yrittää arvioida, minkälaisia kustannusvaikutuksia todistusten laatimisella on taloyhtiöille. Lisäksi lausuntomateriaaliin liitetyt esimerkkilaskelmat olemassa olevien rakennusten energialuokista olisivat helpottaneet laki- ja asetusehdotusten läpikäyntiä. Seuraavassa on esitetty tarkemmat kommentit liittyen laki- ja asetusehdotusten kohtiin. Todennäköisesti tulemme täydentämään lausuntoamme ympäristöministeriön asetusluonnoksen, erityisesti siihen liittyvien liitteiden, osalta.
Lausunto 2 (11) Rakennusten energiatodistusta koskeva lakiluonnos 4 Pykälässä määritellään, että energiatodistus annetaan rakennukselle tai rakennuksen osalle. Esityksen mukaan yhdeksi rakennukseksi rinnastetaan rakennusryhmä, jotka ovat kiinni toisissaan rakennusosalla. Rakennusosalla voidaan tarkoittaa teknistä järjestelmää tai rakennuksen vaipan osaa. Pyydämme, että edellä esitettyä kohtaa täsmennetään. Katsomme, että energiatodistus tulisi edelleen voida antaa yhtenä energiatodistuksena koko asunto-osakeyhtiölle poislukien merkittävät rakennuksen osat, joiden käyttötarkoitus eroaa asuinkäytöstä. Energiatodistuksessa voitaisiin eritellä taloyhtiön asuinrakennukset ja rakennuksen osat ja niihin liittyvät tiedot, mm. toimenpidesuositukset, mutta itse energialuokka annettaisiin yhteenlaskettuna koko asunto-osakeyhtiölle. Tämä selkeyttäisi viestintää, estäisi tehokkaammin taloyhtiöiden energiatodistusten hankinnasta aiheutuvien kustannusten riistäytymistä ja vähentäisi energiatodistuksiin liittyvää byrokratiaa. Useasta rakennuksesta koostuva asunto-osakeyhtiö joutuisi maksamaan ehdotuksen mukaan enemmän mm. energiatodistusten tallentamisesta energiatodistustietojärjestelmään, koska todistuksia olisi enemmän kuin yksi. On suuri riski, että esimerkiksi kahdesta rakennuksesta koostuva rivitaloyhtiö joutuu maksamaan kaksi kertaa enemmän energiatodistuksen laatimisesta kuin samankokoinen, mutta vain yhdestä rakennuksesta koostuva rivitaloyhtiö. Tämä lisäisi erityisesti pienten taloyhtiöiden, jotka koostuvat erillis-, pari- ja rivitaloista, energiatodistusten laadinnasta aiheutuvia kustannuksia ilman lisähyötyä. 6 Pidämme hyvänä, että myytäessä tai vuokratessa voidaan antaa energiatodistus jäjennöksenä ostajalle tai uudelle vuokralaiselle. Pyytäisimme, että tätä kohtaa tarkennettaisiin siten, että todistuksen nähtävillä olo voidaan toteuttaa joko sähköisesti tai alkuperäisen asiakirjan tai jäljennöksen esille laittamisella, kuten perusteluissa on mainittu. Lisäksi tulisi selkeyttää viittausta alivuokrasuhteeseen, jotta käy selkeästi ilmi velvollisuuden ulottuvan vain päävuokrasuhteisiin. 9 Energiatodistusten luokitteluasteikko määräytyisi esityksessä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Pidämme tätä hyväksyttävänä ratkaisuna, mutta asuinrakennusten kohdalla tulisi olla käytössä vain yksi luokitteluasteikko. Kaikilla asuinrakennuksilla on kuitenkin sama käyttötarkoitus, vaikka itse
Lausunto 3 (11) rakennustyyppi voi vaihdella. Energiatodistusten tarkoituksena on mahdollistaa myynti- ja vuokraustilanteessa rakennusten energiatehokkuuden vertailu. Näin ollen pitää olla mahdollista vertailla esimerkiksi rivi- ja omakotitaloja keskenään, jotta rakennusten energialuokilla olisi todellisia vaikutuksia osto- ja vuokrauspäätöksiin. Yksi yhteinen asuinrakennusten luokitus mahdollistaisi myös energiatodistuksen antamisen koko taloyhtiölle yhtenä todistuksena. Tiedostamme hyvin, että eri asuinrakennustyypeillä on ominaisuuksia, jotka asettavat ne suhteessa toisiinsa erilaiseen asemaan energialuokkaa määritettäessä. Siitäkin huolimatta luokitteluasteikko tulisi olla sama kaikille asuinrakennuksille, eikä todellisia ominaisuuksia tulisi tasoittaa erilaisilla asuinrakennusten luokitteluasteikoilla. Yksi ja ainoa luokitteluasteikko asuinrakennuksille myös omalta osaltaan parantaisi energiatodistuksen kannustavuutta ja motivoisi suuntaamaan energiatehokkuustoimenpiteitä oikeisiin kohteisiin asuinrakennuskannassa. Energiatodistusten laatijoiden käytännön työn helpottamiseksi ympäristöministeriön tulisi organisoida tietoportaali, jota voitaisiin käyttää parannustoimenpiteiden valinnassa. Portaalin tulisi sisältää mm. esimerkkiratkaisuja tyypillisille rakennustyypeille ja arvioita näiden toimenpiteiden teknis-taloudellisista vaikutuksista. Tietoportaali edesauttaisi energiatodistusten kustannustehokasta laatimista. Nämä asiat tulee ottaa huomioon myös ympäristöministeriön asetuksen kohdissa 3 ja 4. Kyseistä portaalia voitaisiin hyödyntää myös asetusehdotuksessa (4 ) mainitun lisätiedon lähteenä omistajalle tai vuokralaiselle. Ehdotamme vielä harkittavaksi, voitaisiinko rakennuksen energiatehokkuus laskea hyödyntämällä sekä laskennallista että toteutunutta kokonaisenergiankulutusta. Energiatehokkuusluku olisi esimerkiksi näiden kahden, laskennallisen ja toteutuneen kokonaisenergiankulutuksen, keskiarvo. Toteutuneina kulutuksina käytettäisiin kolmen viimeisen kalenterivuoden kulutuksia. Lämmitysenergiankulutuksessa huomioitaisiin vuotuinen lämmitystarpeen vaihtelu. Mikäli käytettävissä ei olisi aiempia ja riittävän tarkasti eroteltuja kulutustietoja, laadittaisiin todistus lakiehdotuksen mukaisesti laskennallisesti. Ympäristöministeriön asetuksessa voitaisiin määritellä, mitä energiankulutuksen osatekijöitä on mitattava, jotta voitaisiin hyödyntää kulutustietoja osana energiatehokkuusluvun määrittämistä. Energiatodistuksen voimassaoloaika olisi lakiehdotuksen 8 mukainen eli 10 vuotta. Tällä muutoksella voitaisiin ottaa huomioon edes hieman mm. rakenteiden ominaisuuksiin ja laitteiden hyötysuhteisiin liittyviä epävarmuustekijöitä, jotka voivat olla seurausta laitteiden ja materiaalien ikääntymisestä sekä käytännön rakennus- tai korjaustöiden tekemisen laadusta. Tämä ei kuitenkaan antaisi täysimääräisesti mahdollisuutta mm. parantaa energialuokkaa sisäilmaston
Lausunto 4 (11) laatutason kustannuksella. Yhdistelmämalli motivoisi rakennustenomistajia parantamaan energiankulutuksen mittausjärjestelyjä, joka tulee nähdä tärkeänä asiana energiatehokkuuden parantamisen kannalta. On myös huomattava, että yhdistelmämalli voisi saada paremman hyväksynnän tavallisten kuluttajien keskuudessa kuin täysin laskennallinen lähestymistapa. 11 Kiinteistöliiton ja Vuokranantajien mielestä pykälä 11 on ylimitoitettu siltä osin, että aina ja kaikissa tapauksissa edellytetään havainnointia paikan päällä. Tämä pykälä tulisi tältä osin muuttaa seuraavaan muotoon: Rakennuksen tyypilliseen käyttöön tarvittavan energiamäärän selvittämiseksi sekä suositusten laatimiseksi tulee olemassa olevan rakennuksen energiankulutukseen vaikuttavat ominaisuudet selvittää asiakirjoista, tarvittaessa havainnoimalla paikan päällä todistuksen kohdetta sekä tarvittaessa haastattelemalla rakennuksen käyttäjiä tai ylläpitohenkilökuntaa. Tämä muutos antaa paremman mahdollisuuden tehdä tapauskohtaisia ratkaisuja ja hyödyntää taloyhtiössä suunnitelmallisen ylläpidon välineitä, kuten kuntoarviota ja energiakatselmusta, energiatodistuksen laadintaprosessissa. On resurssien tuhlausta, jos taloyhtiö ei voi esimerkiksi hyödyntää teettämäänsä kuntoarviota energiatodistuksen laadintaprosessissa. Pakollisella kohdekäynnillä rangaistaisiin niitä, jotka jo harjoittavat suunnitelmallista kiinteistönpitoa ja ovat teettäneet esimerkiksi kuntoarvion tai energiakatselmuksen. Tämän lisäksi alle 10 vuotta sitten valmistuneista rakennuksista on olemassa aina riittävät asiakirjat, joiden perusteella energiatodistus voidaan laatia ilman kohdekäyntiä. Pakollinen kohdekäynti tarkoittaa käytännössä sitä, että energiatodistukset tulisi laatia lämmityskaudella, jotta voidaan havainnoida ja arvioida lämmitysjärjestelmän toimintaa. Asuinrakennuksissa lämmitysenergiankulutus on hallitsevassa asemassa, joten kohdekäynnillä tulisi pystyä havainnoimaan lämmitysjärjestelmän toimintaa. Muussa tapauksessa kohdekäynti jää hyvin pintapuoliseksi rakennuksen olemassa olon tarkistamiseksi, joka ei tuo kiinteistön omistajalle riittävästi lisäarvoa lisäkustannuksiin nähden. Lakisääteistä todistusta ja sen laadintaa ei voida sitoa tiettyyn vuotuiseen ajanjaksoon, koska myös lämmityskauden ulkopuolella on pystyttävä antamaan todistuksia mahdollisten myynti- ja vuokraustilanteiden vuoksi. Kiinteistöliitto ja Vuokranantajat katsovat, ettei paikanpäällä havannointi ole myöskään aina välttämätöntä energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden antamiseksi. Energiatodistuksen yhteydessä tehtävä kohdekäynti jäänee niin suppeaksi, että käytännössä suurin osa toimenpidesuosituksista tullee perustumaan rakennusosien ja teknisten järjestelmien käyttöikäarvioihin,
Lausunto 5 (11) esimerkiksi KH-kortin KH 90-00403 Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojakso tietoihin. Tämä ajatus pintapuolisesta havainnonnista on tuotu erittäin selkeästi esille myös ympäristöministeriön laatimassa lakiesityksen perusteluissa sivulla 22: havainnoimalla rakennusta paikan päällä silmämääräisesti. On myös huomioitava, että todistuksen antajan osaaminen ei riitä arvioimaan koko rakennuksen tilaa rakenteista aina taloteknisiin järjestelmiin asti. Tämän vuoksi esimerkiksi kuntoarvion kunnolliseen suorittamiseen tarvitaan useamman eri alan asiantuntemusta: rakennus- LVIJja sähkö-ja automaatiotekniikka. Haluamme myös muistuttaa, että paikanpäällä tapahtuva havainnointi edellyttää myös kiinteistönomistajan tai tämän edustajan läsnäoloa (isännöitsijä, kiinteistöpäällikkö, talonmies tms.), mikä tulee ottaa huomioon esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa ja todistuksen laatimiskustannuksissa. Emme sinällään vastusta paikanpäällä tapahtuvaa havainnointia, mutta koemme ettei ole olemassa riittäviä perusteita sen määräämisestä laissa pakolliseksi. On huomioitava, että iso osa energiatodistuksen suorista sekä välillisistä laadintakustannuksesta tulee olemaan seurausta kohdekäynnistä, joten sen pitää myös tuottaa selkeää lisäarvoa kiinteisönomistajalle. Katsomme, että pätevän energiatodistuksen laatijan tulee pystyä arvioimaan, onko hänellä käytössä riittävät tiedot energiatodistuksen laadintaa varten vai tuleeko hänen tehdä kohdekäynti. Näin ollen kohdekäynnin pakollisuudesta ei ole tarvetta säätää lailla. Emme myöskään näe mitään syytä, miksi normaalia todistustenantajien liiketoimintaan liittyvää riskiä, eli kohdekäynnin tarpeen arviointia, tulee siirtää kiinteistönomistajalle energiatodistuslainsäädännöllä. 9 on mainittu, että todistuksen laatija on oikeutettu saamaan tarvitsemansa tiedot rakennuksen omistajalta tai haltijalta. Näitä tarvittavia tietoja tulisi tarkentaa ympäristöministeriön asetuksessa, jotta esimerkiksi energiatodistuksen hankintavaiheessa sekä tilaajalla että energiatodistuksen laatijalla olisi selkeämpi kuva mahdollisesti tarvittavista tiedoista. 12, 13 ja 14 Kiinteistöliitto ja Vuokranantajat pitävät hyvänä, että energiatodistuksen antajalta edellytetään osoitettua ja todettua pätevyyttä. Tämä edesauttaa luotettavan ja toimivan energiatodistusjärjestelmän rakentamista. Laissa tulisi edellyttää, että laatijarekisteriin merkitään, laatiiko pätevyyden omaava henkilö energiatodistuksia rakennuksille, joissa ei ole jäähdytystä vai jäähdytysjärjestelmällä varustettuihin rakennuksiin vai sekä että. Energiatodistuksen laatijan tulisi myös noudattaa tätä rekisterin merkintää laatiessaaan energiatodistuksia.
Lausunto 6 (11) Tällöin olisi yksiselitteistä, ettei energiatodistuksen laatijalta voida missään tilanteessa edellyttää sellaisten laitteiden, välineiden ja järjestelmien hankkimista, joita hän ei työssään tarvitse. Esimerkiksi dynaamista simulointityökalua ei tarvita, jos ei tehdä energiatodistuksia rakennuksiin, joissa on jäähdytysjärjestelmä. Rekisterimerkintä helpottaisi tulevaisuudessa myös pätevyyden uusintaan liittyvien asioiden selvittämistä. Esitämme harkittavaksi, että energiantodistuksen laatijan pätevyys jaettaisiin kaksiportaiseksi. Jäähdyttämättömien rakennusten pätevyysvaatimukset olisivat nykyisen esityksen kaltaiset, mutta se ei oikeuttaisi jäähdytettyjen rakennusten energiatodistusten laadintaan. Jäähdytettyjen rakennusten osalta tutkintovaatimuksia tulisi kiristää vastaamaan vähintään insinööritason tutkintoa ja vaativampaa pätevyystenttiä. Henkilö, joka omaa pätevyyden laatia todistuksia jäähdytetylle rakennukselle, olisi pätevä tekemään myös jäähdyttämättömien rakennusten energiatodistuksia. Tämä olisi täysin perusteltu muutos, koska jäähdytettyihin rakennuksiin liittyvä dynaaminen simulointi vaatii korkeaa tieto-taitoa rakennusten energiatehokkuudesta ja energiasimuloinneista. 15 ja 16 Pidämme pätevyyksien laadunvalvonnan takia hyvänä ehdotuksena sitä, että olisi olemassa yksi pätevyyslautakunta, joka hyväksyisi tai hylkäisi pätevyyden toteajan esitykset. Edelleen pätevyyden toteajana tulisi voidatoimia useampia tahoja. Useamman tahon toimiessa pätevyyden toteajana, jotka järjestävät ja vastaanottavat pätevyyskokeen, tulisi varmistua pätevyyskokeiden yhdenmukaisesta vaatimustasosta. 20 ja 21 Perustelumuistiossa on todettu pykälän 21 kohdalla, että energiatodistustietojärjestelmän sisältämien tietojen luovuttamisesta tullaan perimään maksu. Kiinteistöliiton ja Vuokranantajien mielestä rekisteristä löytyvien energiatodistusten tulee olla julkisia, ja että ne ovat maksutta katseltavissa sähköisessä muodossa. Tulosteiden yms. saaminen voi olla maksullista. Lisäksi toteamme, että rakennusten omistajilla tulee olla maksuton mahdollisuus selvittää rekisteristä, kuka on pätevöitynyt energiatodistuksen laatijaksi ja onko hänet rekisteröity laatijarekisteriin. Energiatodistustietojärjestelmää tulisi jatkossa kehittää siten, että sieltä löytyisi laskentatyökalu jäähdyttämättömien rakennusten energiatodistuksen laadintaa varten. Vastaavan tyyppisellä idealla on toteutettu Taloyhtiöiden kuntotodistusten laadinta. Tällöin energiatodistuksen tietojen syöttämistä
Lausunto 7 (11) rekisteriin ei tarvitsisi tehdä erikseen, vaan tiedot siirtyisivät rekisterin puolelle samalla kertaa, kuin todistus laaditaan. Tämä lisäisi tehokkuutta energiatodistusten laadintaan. Tietojärjestelmässä olevan laskentatyökalun käyttäminen tulisi olla vapaaehtoista ja edelleen energiatodistuksen laatija voisi itse valita käyttämänsä työkalut. 22 Mielestämme todistuksen laatijan arkistointiin liittyvät velvoitteet ovat liian raskaat ja lisäävät turhaa byrokratiaa. Loppujen lopuksi arkistointiin liittyvien järjestelmien ja byrokratian ylläpito lankeaa rakennusten omistajien maksettavaksi. Nämä välilliset kustannukset eivät lisää rakennusten energiatehokkuutta, mutta syövät niin henkilö- kuin taloudellisia resursseja. Energiatodistuslomake tulee muokata sellaiseksi, että se sisältää myös valvonnan kannalta riittävän informaation käytetyistä lähtötiedoista, mistä ja kuinka ne on kerätty, laskentatuloksista ja toimenpide-ehdotuksiin liittyvistä asioista. Tällöin ei tarvitse luoda kaksinkertaisia tietojärjestelmiä, vaan tiedot voidaan tallentaa suoraan energiatodistustietojärjestelmään. Lakiesityksessä myös edellytetään, että energiatodistuksen laatijan on säilytettävä ja arkistoitava kyseiset tiedot. Suurin osa energiatodistusten laatijoista tulee työskentelmään yrityksissä työntekijöinä. On selvää, että mahdollinen arkistointivastuu on oltava kaikissa tilanteissa yrityksellä tai ammatinharjoittajalla, joka energiatodistuksia laatii. Lisäksi 15 vuoden säilyttämisvelvoite on liian pitkä energiatodistusten voimassaoloaikaan suhteutettuna ja siihen nähden, että energiatodistuksen antajan tiedot poistetaan rekisteristä 10 vuoden kuluttua hänen lopetettuaan todistusten antaminen (22 ). 28 ja 29 Vuoden 2007 energiatodistuslainsäädännön mukaan isännöitsijä on voinut laatia energiatodistuksen. Isännöitsijätodistuksen osana olevan energiatodistuksen voimassaoloaikaa ei ole nykyisessä laissa erikseen säädetty, koska todistuksen tulee perustua uusimpiin kulutustietoihin. Energiatodistuksenmallissa ei ilmene energiatodistuksen laatimispäivää, mutta todistuksesta selvästi ilmenee, minkä vuoden kulutustietoihin perustuen todistus on laadittu. Käytännössä isännöitsijä laatii laskelman kerran vuodessa edellisen vuoden kulutustietoihin perustuen. Yksittäinen annettu isännöitsijäntodistus on voimassa vain 3 kuukautta hyvästä välitystavasta johtuen, mutta se ei mielestämme johda siihen, että kerran vuodessa laadittu energiatodistus vanhentuisi yksittäisen isännöitsijätodistuksen vanhentumisen myötä.
Lausunto 8 (11) Mielestämme todistuksen vanhentuminen ei voi perustua yksittäisen isännöitsijäntodistuksen päivämäärään. On myös huomioita, että uuden lain voimaantullessa voi syntyä ongelmia siitä, onko uuden energiatodistuslain voimaantullessa samana vuonna, mutta aiemman lain aikana laadittu todistus voimassa. Esimerkiksi vuoden 2013 alussa laaditaan todistukset, jotka perustuvat vuoden 2012 kulutustietoihin. Pidämme erityisen tärkeänä, että laissa esitetyt siirtymäajat on esitetty selkeästi. Esityksen perusteella velvoite laatia energiatodistus laajenee, koska esityksen mukaan todistus tulee laatia asunto-osakeyhtiössä myös yksittäisille rakennuksille. Tämä velvoite syntyy myös, kun todistus tulee laatia rakennuksen eri rakennuksenosalle, jos käyttötarkoitukset eroavat olennaisesti toisistaan. Tämä johtaa siihen, että esitettyjen siirtymäsäännösten perusteella yksittäisessä taloyhtiössä ennen lain voimaantuloa laadittu todistus vanhenee eri aikana rakennetuille rakennuksille tai rakennuksenosille eri aikaan. Mikäli aiemman lain aikana on esimerkiksi laadittu neljä rakennusta käsittävälle asunto-osakeyhtiölle yksi todistus, ehdotamme että ko. todistusta voidaan siirtymäaikana pitää kaikkia rakennuksia koskien yhtenä todistuksena ja siirtymäajan tulisi olla riittävän pitkä. Yksittäisessä asunto-osakeyhtiössä voi esimerkiksi olla rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1960 ja loput rakennukset on rakennettu 1960 jälkeen ja sen lisäksi osa rakennuksista on eri käyttötarkoituksissa. Selvyyden ja tarkoituksenmukaisuuden vuoksi laissa tai ainakin sen perusteluissa voitaisiin joka tapauksessa täsmentää, että todistuksen vanhentuessa jonkun rakennuksen osalta tulee uuden lain mukainen todistus laatia samanaikaisesti kaikkiin rakennuksiin uuden lain edellyttämällä tavalla. Siirtymäaika säännöksissä tulee myös ottaa paremmin huomioon todistusten laatijoiden riittävyys heti lain voimaantulosta lähtien. Perustelumuistiossa todetaan, että pätevöityneitä erillisen energiatodistuksen antajia oli huhtikuussa 2012 yhteensä 580. Lisäksi Motivan energiakatselmuskoulutuksen saaneita on noin 1 500. On kuitenkin huomioitava, etteivät läheskään kaikki pätevöityneistä toimi sellaisissa tehtävissä, että he nyt tai tulevaisuudessa laatisivat energiatodistuksia. On arvioitu, että erillisen energiatodistuksen antajan pätevyyden omaavista henkilöistä alle puolet olisivat tehtävissä, joissa energiatodistusten laadinta tulisi kysymykseen. Lisäksi pätevöityneistä henkilöistä noin 50 % on FISEn ja Kiinkon tietojen mukaan keskittynyt Helsingin, Tampereen ja Turun työssäkäyntialueille. Toisin sanoen Suomen suurimpien kaupungien ulkopuolella pätevöityneitä energiatodistuksen antajia on vähäinen määrä. Vuonna 2010 tehtiin yhteensä noin 74 000 kerros- ja rivitalohuoneiston kauppaa ja solmittiin noin 110 000-115 000 uutta vuokrasopimusta
Lausunto 9 (11) vapaarahoitteisissa kohteissa. Lisäksi kyseisenä vuonna toteutettiin 10 000-15 000 omakotitalokauppaa. Alkuvaiheessa tarvittaisiin varovaisen arvion mukaan 40 000-80 000 uuden lain mukaista energiatodistusta vuodessa olemassa oleville asuinrakennuksille, jotta myynti- ja vuokraustoiminta pysyisi normaalisti käynnissä. Tämä tarkoittaisi keskimäärin 30 000-160 000 henkilötyöpäivän eli 200-700 henkilön täysipäiväistä panosta energiatodistusten laadintaan vuositasolla. On siis selvää, ettei olemassa olevien todistustenlaatijoiden määrä ja niiden maantieteellinen jakaantuminen riitä tyydyttämään alkuvaiheen kysyntää, jos siirtymäajat ovat lakiesityksen kaltaiset. Käytännössä tämä tarkoittaisi alkuun tulevaa kysyntäpiikkiä ja viivästyksiä myynti- ja vuokraustoimintaan sekä energiatodistusten hintojen kohoamista. Siirtymäsäännöksillä tulee varmistaa, ettei suurta kysyntypiikkiä pääse syntymään ja vuotuiset todistusten laadintamäärät saataisiin pidettyä mahdollisimman tasaisina. Tämä olisi myös etu energiatodituksia laativille yrityksille ja ammattinharjoittajille. On myös muistettava, että voimassa olevan lain mukaisen erillisen energiatodistuksen antajan pätevyyden omaava henkilö tarvitsee aina täydennyskoulutusta, jotta hän pystyy laatimaan uuden lainsäädännön mukaisia energiatodistuksia. Tämä tulee ottaa huomioon arvioitaessa resurssien riittävyyttä ja tarvittavia siirtymäsäännöksiä. Edellä olevien tietojen perusteella ehdotamme, että siirtymäsäännöksiin otetaan maininta siitä, että isännöitsijän ennen lain voimaantuloa viimeksi laatima energiatodistus on voimassa 5 vuotta siitä vuodesta, johon todistuksen kulutustiedot perustuvat. Esitämme seuraavaa lisäystä siirtymäaikasäännökseen: heinäkuun 1 päivästä 2017 lukien, kun kyseessä on vuoden 2007 rakennusten energiatodistuslain mukainen suuri asuinarakennus, jolla on lain voimaan tulon hetkellä voimassa oleva isännöitsijäntodistuksen yhteydessä annettu energiatodistus. Lisäksi koemme, että suurten rakennusten, joiden energiatodistus on laadittu rakennuslupavaiheessa, voimassaoloaikaa alkuperäisestä neljästä vuodesta tulisi pidentää. Uuden laskennallisen energiatodistuksen laatimista neljän vuoden jälkeen ei voida pitää kustannustehokkaana toimintana, vaan uuden energiatodistuksen laadinta tulee pystyä rytmittämään normaaliin suunnitelmalliseen toimintaan eli ensimmäisen kuntoarvion laadinnan yhteyteen. Ehdotammekin seuraavaa lisäystä pykälään 28: heinäkuun 1 päivästä 2019 lukien, kun kyseessä on vuoden 2007 rakennusten energiatodistuslain mukainen suuri asuinarakennus tai muu rakennus, jolla on lain voimaan tulon hetkellä voimassa oleva rakennuslupamenettelyn yhteydessä annettu energiatodistus.
Lausunto 10 (11) Pidämme siirtymäsäännöksen 28 :n 2 momentin a) kappaleen kirjoitusasua epäselvänä. Lisäksi otettaessa huomioon edellä esitetyt muutokset siirtymäaikasäännöksiin tulee 2 momentin a) kappale muuttaa koskemaan asuinrakennusta tai asuinrakennusryhmää, jossa on kolme, mutta korkeintaan kuusi asuinhuoneistoa. Ympäristöministeriön asetusluonnos rakennusten energiatodistuksesta 1 Kuten totesimme lakiesityksen 9 kohdalla, niin asuirakennuksille tulee käyttää vain yhtä luokitteluasteikkoa. Näin mm. asunnon ostajan olisi mahdollista vertailla eri asuinrakennustyyppien energiatodistusluokkia keskenään. Eri käyttötarkoitusta varten rakennetut rakennukset tarvitsevat kuitenkin edelleen omat luokitteluasteikot. 3 Esitämme, että rakennuksen ominaisuuksien selvittämistä käsittelevää kohtaa muutettaisiin seuraavanlaiseen muotoon: Energiansäästösuosituksia varten tulee arvioida rakennusosien kunto asiakirjoista, tarvittaessa paikanpäällä tehtävien silmämääräisten havaintojen tai tarvittaessa rakennuksen käyttäjiä tai ylläpitohenkilökuntaa haastattelemalla ja selvittää Kiinteistöliiton näkemyksen mukaan edellytettäessä arvioita energiansäästön määrästä ja vaikutuksesta E-lukuun sekä arvioita toimenpiteiden takaisinmaksuajoista on yksilöitävä tarkemmin, kuinka nämä tarkastelut tehdään. Tämä on edellytyksenä sille, että asioita käsitellään yhtenäisellä tavalla energiatodistuksia laadittaessa. 6 Kiinteistöliiton mielestä käyttötarkoitukseltaan toisistaan eroavien rakennuksen osien merkittävyyteen liittyvä kohta tulisi muokata muotoon: katsotaan rakennuksen osa merkittäväksi vain, jos sen lämmitetty netto-ala ylittää 50 m2 ja sen lämmitetty nettoala on 30 prosenttia tai enemmän koko rakennuksen lämmitetystä nettoalasta. Nyt asetusehdotuksen kohta aiheuttaisi sen, että erittäin monessa kerrostalossa jouduttaisiin tekemään useita energiatodistuksia ns. kivijalkakauppojen vuoksi.
Lausunto 11 (11) Tämä nostaisi yksittäisten asunto-osakeyhtiöiden kustannuksia tuomatta kuitenkaan isossa mittakaavassa merkittäviä hyötyjä energiatehokkuuden parantamiseen. Esimerkiksi kolmesta kerrostalosta, joissa jokaisessa olisi liiketilaa, koostuva taloyhtiö joutuisi teettämään lakiehdotuksen mukaan kuusi erillistä energiatodistusta. Tämä lisäisi turhaan hallinnollista työtä ja byrokratiaa. Pahimmassa tapauksessa kyseisenlainen taloyhtiö joutuisi maksamaan kuusi kertaa enemmän lain vaatimusten täyttämisestä kuin asuntoosakeyhtiö, joka koostuisi vain yhdestä kerrostalosta ilman liiketiloja. Kunnioittavasti, SUOMEN KIINTEISTÖLIITO RY Harri Hiltunen toimitusjohtaja Anu Kärkkäinen päälakimies Jukka Kero pääekonomisti Petri Pylsy energia-asiantuntija SUOMEN VUOKRANANTAJAT RY Mia Koro-Kanerva toiminnanjohtaja