TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ Suomalaisen saha- ja puutuoteteollisuuden toimiympäristön vertailu keskeisimpiin kilpailijamaihin nähden

1 RAPORTTI 52X161005 3.9.2013 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ Suomalaisen saha- ja puutuoteteollisuuden toimiympäristön vertailu keskeisimpiin kilpailijamaihin nähden Loppuraportti

2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Management Consulting Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 Esipuhe Pöyry Forest Management Consulting Oy (Pöyry) sai Työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM) maaliskuussa 2013 toimeksiannon koskien Suomen saha- ja puutuoteteollisuuden toimintaympäristön vertailu keskeisiin kilpailijamaihin nähden. Työ toteutettiin kevään ja kesän aikana ja saatiin valmiiksi elokuussa 2013. Selvityksen ohjausryhmään kuuluivat Sixten Sunabacka (TEM), Kai Merivuori (Suomen Sahat), Kari Perttilä (Suomen Sahat), Aila Janatuinen (Metsäteollisuus ry), Tapani Tuohiniemi (Puuteollisuusyrittäjät ry), Reima Sutinen (TEM, puheenjohtaja), Petteri Pihlajamäki (Pöyry) ja Antti Koskinen (Pöyry, sihteeri). Ohjausryhmältä saatiin arvokasta ohjausta ja palautetta työn eri vaiheissa. Selvityksen läpiviennissä olivat keskeisessä asemassa myös teollisuuden ja järjestöjen haastattelut. Haluamme kiittää haastatteluihin osallistuneita henkilöitä arvokkaista kommenteista, jotka tukivat työn viimeistelyä. Toivomme, että selvitys antaa Työ- ja elinkeinoministeriölle hyödyllisiä tietoja politiikkatoimenpiteiden vaikutuksesta saha- ja puutuoteteollisuuteen sekä Suomen kilpailukyvystä suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin. 3.9.2013 Pöyry Management Consulting Oy Petteri Pihlajamäki Antti Koskinen Yhteystiedot Pöyry Management Consulting Oy PL 4 (Jaakonkatu 3) FI-01621 Vantaa Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 2302276-3 Puh. +358 10 3311 Faksi +358 10 33 21031 http://www.poyry.com

4 Yhteenveto Johdanto Selvityksen tavoitteena oli verrata Suomen, Saksan sekä Ruotsin saha- ja puutuoteteollisuuden kilpailukykyä ja siihen vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä. Vertailu toteutettiin mallintamalla sahan kustannus- ja tulorakenne paikallisiin markkinoihin ja olosuhteisiin. Mallinnuksessa identifioitiin ja laskettiin mm. erilaisia veroja ja tukia jotka vaikuttavat teollisuuden kilpailukykyyn. Selvityksessä mallinnettiin myös kuvitteellinen huonekalutehdas eri maihin. Suomen, Ruotsin ja Saksan lisäksi vertailuun otettiin myös Viro, Latvia ja Puola, jotka ovat merkittäviä kilpailijamaita huonekalu- ja puutuoteteollisuudessa. Sahateollisuuden kilpailukyvyn avaintekijät Sahateollisuuden kustannuksista yli 70 % muodostuu raaka-aineesta, ja raaka-aineen hintaerot ja vaihtelut selittävät suurimman osan teollisuuden kilpailukyvyn tilasta ja muutoksista. Muiden kustannusten vaikutus kilpailukykyyn on huomattavasti pienempi ja laitoskohtaiset erot voivat olla suuremmat kuin maiden väliset erot. Vuonna 2012 sahatukki oli kalleinta Saksassa ja edullisinta Ruotsissa. Toisaalta tukin hintaan heijastuu myös sahatavaran myyntihinta, joka on oletettu korkeimmaksi saksalaiselle tuottajalle. Suomen ja Ruotsin sahatavaran markkinahinnoissa ei oleteta olevan merkittäviä hintaeroja. Pohjoismainen sahateollisuus on perinteisesti ollut vientivetoista, ja etäisyys markkinoista on myös merkittävä tekijä Suomen ja Ruotsin sahateollisuudelle kuljetuskustannusten ollessa suuri kustannuserä. Ruotsissa myös omalla valuutalla ja sen vaihtokurssin muutoksilla on vaikutusta teollisuuden kilpailukykyyn. Politiikkaympäristön vaikutus Sahayrityksen talouteen positiivisesti vaikuttavia politiikkatekijöitä ovat mm. investointituet, kuljetustuet ja sähköntuotannon tuki. Sahateollisuuden investointeihin voi periaatteessa saada tukea kaikissa tarkastelluissa maissa. Lähtökohtana on teollisuuden investointien tukeminen yleisesti, ei saha- tai metsäteollisuuden investointien tukeminen. Tuen saanti riippuu teollisuuden sijainnista, yrityksen koosta ja kansallisista linjauksista. Maksimituki on sama vertailumaissa lukuun ottamatta entisen Itä-Saksan aluetta. Tuen maksimimäärät vaihtelevat vertailluilla alueilla johtuen alueiden erilaisista taloudellisista tilanteista. Kuljetustukia myönnetään Suomessa ja Ruotsissa. Sillä pyritään kompensoimaan kaukana markkinoilta sijaitsevien yritysten muita korkeampia kuljetuskustannuksia. Työn alueellisesta rajauksesta johtuen kuljetustuen vaikutusta ei arvioitu. Merkittävin positiivinen politiikkatoimenpide sahateollisuuden kannalta on sähköntuotannon tuki. Tukimuodot ovat vertailumaissa erilaiset. Suomen järjestelmässä tuen määrään vaikuttaa (takuuhinnan kautta) merkittävästi leikkuri/maksimitukimäärä, joka heikentää suuremman kapasiteetin omaavien investointien kilpailukykyä. Saksassa takuuhintaa saa porrastetusti huomattavan suuren kapasiteetinkin omaaviin investointeihin. Ruotsin järjestelmä on erityyppinen sen perustuessa laitoksen myymiin vihreisiin sertifikaatteihin, joiden hinta määräytyy markkinoilla. Tämän hetkisillä takuuhinnoilla ja

5 sertifikaattien hinnoilla Saksan tuki on jopa kaksinkertainen verrattuna Suomeen, kun taas Suomen tukimäärä on noin kaksinkertainen Ruotsin järjestelmään verrattuna. Politiikkatoimien negatiivista vaikutusta tarkasteltiin erilaisten verojen ja lakisääteisten maksujen kautta. Verojen (polttoaine, sähkö yms.) vaikutus ei ollut dramaattinen, joskin maiden välillä oli eroja verokohtelussa. Logististen ratkaisujen eroavaisuus selittää verosummien eroja. Merkittävin politiikkatoimien aiheuttama kustannus on selkeästi työvoimakustannusten lakisääteiset maksut sekä työehtosopimusten aiheuttamat muut kustannukset (palkalliset vapaat ja lomarahan kaltaiset maksut). Näiden maksujen suuruus riippuu myös palkkatasosta, jossa tosin ei ollut merkittäviä eroja. Laskennallisesti Suomen kustannustaso oli alhaisin eron ollessa Saksaan noin 15 %. Ruotsissa kustannusten taso oli selkeästi korkein, yli 50 % Suomea korkeampi, johtuen korkeammista lakisääteisistä sosiaalikuluista. Rikkidirektiivin vaikutus Suomen sahateollisuuteen on vertailumaista merkittävin. Varovaisen arvion perusteella rikkidirektiivi nostaisi viennin rahtikustannuksia yli 10 %. Ero vertailtuun keskiruotsalaiseen sahaan ei ole huomattava tarkastellessa viennin kustannuslisäystä, mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa Suomen ja Ruotsin ero on merkittävä. Ruotsin sahateollisuudesta suuri osa on alueilla, joista sahatavaraa voidaan kuljettaa rekkakuljetuksilla suoraan markkinoille ja tämä mahdollisuus kattaa käytännössä koko maan, jos laivarahtien hinnat nousevat huomattavasti. Rikkidirektiivistä huolimatta osa ruotsalaisesta sahatavarasta tullaan kuitenkin kuljettamaan laivoilla jatkossakin. Rikkidirektiivi tulee vaikuttamaan suomalaisen sahatavaran viennin kilpailukykyyn ja heikentämään viennin lisäämisen mahdollisuuksia. Kaikkien politiikkatoimenpiteiden kokonaisnettovaikutuksia tarkastellessa Saksan asema oli selkeästi edullisin. Suurimman edun Saksa saa, jos saha sijoittuu suosiolliselle investointitukialueelle ja tuottaa sähköä. Rikkidirektiivin vaikutus Saksan sahateollisuuden kustannustasoon on käytännössä olematon. Toisaalta Saksan etua syö korkeampi energian verotus. Suomen politiikkaympäristö näyttää paremmalta Ruotsiin verrattuna. Ero Ruotsiin johtuu pääasiassa matalammista työvoiman sivukuluista, mutta myös suuremmasta sähköntuotannon tuesta. Toisaalta rikkidirektiivin vaikutus Ruotsissa ei ole kovin merkittävä. Politiikkatoimenpiteiden vaikutusta arvioitaessa on huomioitava, että investointituet eivät vaikuta juuri lainkaan Suomen olemassa olevan teollisuuden kilpailukykyyn, ja mahdollisten tukien ulkopuolelle jää suuri osa maiden teollisuudesta. Saksassa on viime vuosina rakennettu paljon uutta kapasiteettia pitkälti investointitukien ansiosta. Koko teollisuuden näkökulmasta myös sähköntuotannon tuki kohdistuu vain marginaaliseen osaan sahoja. Nykyinen tukijärjestelmä ei ole rohkaissut sahoja investoimaan sähköntuotantoon Suomessa.

6 Politiikkatoimenpiteiden vaikutusten vertailu, euroa/m 3 SUOMI RUOTSI SAKSA Investointi 0 2,5 0 3 0 4 Myyntisähkö 3,8 1,8 6,9 9,8 Poliittiset tulot 3,8 6,3 1,8 4,8 6,9 13,8 Ostoenergia 0,3 0,04 1,35 Työvoima 7,8 12,1 9 Polttoainevero 0,31 0,83 0,78 Muut kustannukset 0,26 0,7 0,66 Rikkidirektiivi 1,85 0 0,85 0 Poliittiset menot 10,62 13,67 14,52 11,79 Nettovaikutus (6,82 4,32) (12,72 8,87) 4,8 2,01 Kokonaisvaikutus, milj. euroa/v (1,3 0,8) (2,5 1,8) 1,0 0,4 Puutuoteteollisuuden kilpailukyvyn avaintekijät Puutuoteteollisuudessa työvoimakuluilla on merkittävä rooli, huonekaluteollisuudessa työvoimakulujen osuus on keskimäärin 25 % liikevaihdosta. Suomalaisen huonekaluteollisuuden suurin ongelma verrattuna Baltiasta ja Puolasta tulevaan kilpailuun on korkeammat työvoimakustannukset. Toinen merkittävä kilpailuetu Baltiassa ja Puolassa olevilla toimijoilla on lyhyempi ja edullisempi kuljetus Keski-Euroopan päämarkkinaalueille. Saksalaisilla ja ruotsalaisilla huonekaluyrityksillä ei ole tuotantokustannusmielessä etua suomalaisiin yrityksiin verrattuna, mutta suuremmat kotimarkkinat ja lyhyempi etäisyys vientimaihin on selkeä etu. Puutuoteteollisuuden kannalta olisi tärkeää, että pienten yritysten ja perheyrittäjien toimintaympäristö pidettäisiin helppona ja investointi-ilmapiiri houkuttelevana. Tämä tarkoittaa vakaata ja ennustettavaa vero-, tuki- ja muuta elinkeinopolitiikkaa.

1 Sisältö Yhteenveto 1 JOHDANTO... 4 2 INVESTOINTI... 5 2.1 Investointituet... 7 2.2 EU:n komission päälinjat kansalliselle ja alueelliselle investointituelle... 7 2.3 Kansalliset tuet... 7 2.3.1 Suomi... 7 2.3.2 Ruotsi... 10 2.3.3 Saksa... 11 2.4 Investointituen vaikutus... 13 2.5 Rahoitus... 14 3 MYYNTITULOT... 15 3.1 Sahatavara... 15 3.2 Sivutuotteet... 17 3.3 Energia... 20 3.3.1 Lämpö... 20 3.3.2 Sähkö... 21 3.3.3 Kuljetustuet... 23 4 KUSTANNUKSET... 25 4.1 Raaka-aine... 25 4.1.1 Raaka-ainekustannuksen komponentit... 25 4.1.2 Puumarkkinoiden erityispiirteitä... 27 4.1.3 Puunkorjuun erityispiirteitä... 29 4.1.4 Puunkuljetuksen erityispiirteitä... 30 4.1.5 Tehdaskustannuksen suuruus vuonna 2012... 31 4.1.6 Tukkien mittaus... 33 4.2 Työvoima... 34 4.3 Energia... 37 4.3.1 Sähkön ostohinta... 38 4.3.2 Verkkomaksut... 38 4.3.3 Sähköverot ja veroluonteiset maksut... 39 4.4 Muut kustannukset... 39 5 RAHTIKUSTANNUKSET... 41 6 KANNATTAVUUSVERTAILU... 47 6.1 Kustannus- ja tulorakenne... 47 6.2 Kannattavuus... 49

2 7 POLITIIKKATOIMENPITEIDEN VAIKUTUS... 51 8 HUONEKALUTEOLLISUUDEN VERTAILU... 52 8.1 Huonekalujen markkinat ja tuotanto... 52 8.2 Laskentamalli... 53 8.3 Laskentamallin antamat tulokset... 54 8.4 Suomalaisen puutuoteteollisuuden kilpailukyky... 55 Kuvat Kuva 1. Selvityksen viitekehys... 4 Kuva 2. Suomen invstointitukialueet... 10 Kuva 3. Ruotsin investointitukialueet... 11 Kuva 4. Saksan investointitukialueet... 12 Kuva 5. Kuusisahatavaran vientihinnan kehitys... 16 Kuva 7. Suomalaisen, ruotsalaisen ja saksalaisen kuusisahatavaran hinnanmuodostus Saksassa... 17 Kuva 8. Sivutuotehakkeen hinta sahalla... 17 Kuva 9. Purun hinta toimitettuna Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa... 19 Kuva 11. Sähköntuotannon tukipolitiikan vaikutus sähkön myyntihintaan... 22 Kuva 12. Sähköntuotannon tukipolitiikan vaikutus sahan myyntituloihin... 23 Kuva 13. Eri kustannuskomponenttien osuus kuusitukin tehdaskustannuksesta, 2012... 26 Kuva 14. Kuusitukin kantohinnan vaihtelu vuosina 2008 2012... 26 Kuva 15. Kuusitukin keskimääräinen korjuukustannus vuonna 2012*... 30 Kuva 16. Kuusitukin kaukokuljetuskustannus... 31 Kuva 18. Kollektiivisesti sovittu keskimääräinen työaika ja palkalliset vapaat, 2011... 34 Kuva 19. Työntekijän kustannus sahateollisuudessa, 2012 (EUR/h)... 36 Kuva 20. Työvoimakustannus sahateollisuudessa, EUR/m 3... 37 Kuva 21. Sähkön ostohinnan vertailu, 2012... 38 Kuva 22. Kuusisahatavaran myynnin jakauma, 2012... 41 Kuva 23. Kuljetuskustannusvertailu tyypillisille markkinakoreille... 42 Kuva 24. Keskimääräiset kuljetuskustannukset... 42 Kuva 25. Painotettu polttoaineverotuksen vaikutus kuljetuskustannuksiin... 43 Kuva 26. Itämeren ja Pohjanmeren SECA-alue (lähde BP Marine Service)... 44 Kuva 27. Rikkidirektiivin vaikutuksen arvioinnin lähestymistapa... 45 Kuva 28. Rikkidirektiivin kustannusvaikutus viennin rahtikustannuksiin... 45 Kuva 30. Sahojen tulorakenne, 2012... 48 Kuva 31. Sahojen tulorakenne sähköntuotannon kanssa, 2012... 48 Kuva 32. Sahojen kannattavuusvertailu (osuus liikevaihdosta), 2012... 49 Kuva 33. Sahojen kannattavuusvertailu sähköntuotannon kanssa (osuus liikevaihdosta), 2012... 50 Kuva 34. Sähköntuotannon vaikutus myyntiin ja kannattavuuteen, 2012... 50 Kuva 35. Huonekaluteollisuuden tuotanto vertailumaissa 2011... 52 Kuva 36. Huonekaluteollisuuden viennin ja tuonnin arvo suhteessa tuotantoon vertailumaissa 2011 52 Kuva 37. Työvoimakustannukset vertailumaissa... 54 Kuva 38. Huonekalutehtaan mallinnettu kustannusrakenne vertailumaissa... 54

3 Kuva 39. Huonekalutehtaan mallinnettu kannattavuus vertailumaissa olettaen kaikille samat myyntihinnat... 55 Kuva 40. Huonekalutehtaan mallinnettu kannattavuus vertailumaissa olettaen Saksassa ja Ruotsissa korkeammat myyntihinnat... 55 Taulukot Taulukko 1. Investoinnin perusparametrit... 5 Taulukko 2. Mallisahojen tärkeimmät muuttujat ja oletukset*... 6 Taulukko 3. Alueellisen investointituen maksimäärät alueen ja yrityskoon mukaan Suomessa... 8 Taulukko 4. Alueellisen investointituen maksimäärät alueen ja yrityskoon mukaan Ruotsissa... 11 Taulukko 5. Alueellisen investointituen maksimäärät alueen ja yrityskoon mukaan Saksassa... 13 Taulukko 6. Investointitukivertailu Ruotsi, Suomi ja Saksa... 13 Taulukko 7. Lämmön myyntihinnan laskennallinen muodostuminen 2012 hintatasolla... 20 Taulukko 8. Metsänomistusrakenne vertailumaissa... 27 Taulukko 9. Metsäteollisuuden rakenne tarkastelumaissa... 28 Taulukko 11. Puunkuljetuksen tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä... 31 Taulukko 12. Työnantajan sivukulujen muodostuminen... 36 Taulukko 13. Polttoaineen verovaikutus sahan sisäisessä logistiikassa... 40 Taulukko 14. Vakuutusveron vaikutus sahan kustannuksiin... 40 Taulukko 15. Politiikkatoimenpiteiden vaikutusten vertailu, euroa/m 3... 51

4 1 JOHDANTO Tässä selvityksessä tarkastellaan politiikkatoimenpiteiden vaikutusta sahateollisuuden kilpailukykyyn. Työssä on mallinnettu mahdollisimman yhtenevät sahat Etelä- Suomeen, Keski-Ruotsiin ja Etelä-Saksaan. Maantieteellisen rajauksen kautta sahoille on mallinnettu kustannukset ja tulot, jotka ovat riippuvaisia sijainnista. Selvityksessä on mallinnuksen kautta identifioitu ja kvantifioitu politiikkatoimenpiteiden vaikutukset sahan kustannus- ja tulorakenteeseen. Politiikkatoimenpiteet pitävät lähinnä sisällään erityyppiset verot, lakisääteiset maksut ja mahdolliset tukimekanismit, jotka voivat vaikuttaa sahateollisuuteen. Kuva 1. Selvityksen viitekehys Politiikantoimenpiteiden vaikutusten arvioinnin lisäksi työssä on rakennettu päivitettävä Excel-malli, jonka avulla voidaan seurata ja verrata sahateollisuuden teoreettista kilpailukykyä näissä maissa. Työssä on myös mallinnettu huonekaluteollisuusyritys näihin maihin, missä tarkastellaan karkealla tasolla suomalaisen huonekaluteollisuuden kilpailukykyä eurooppalaisia maita vastaan.

5 2 INVESTOINTI Selvityksen kohteena on teoreettinen kuusisaha Etelä-Suomessa, Keski-Ruotsissa ja Etelä-Saksassa, ja näistä on mallinnettu kaksi vaihtoehtoa. Perussaha, joka kuivaa kaiken tuotannon itse tuotetulla lämmöllä sekä saha, jonka yhteyteen on rakennettu CHPlaitos, joka tuottaa ja myy sähköä verkkoon käyttämällä kuorta ja sahanpurua polttoaineena. Lähtökohtaisesti sahat ovat identtisiä kaikilla alueilla lukuun ottamatta Saksaa, jossa sahan käyttösuhteen on oletettu olevan parempi erityyppisestä tuotepaletista johtuen. Kaikkien sahojen tuotannoksi on oletettu 200 000 m 3 /a. Sahan on oletettu myös käyvän täydellä kapasiteetilla, koska selvityksen tarkoituksena on vertailla eri maita eikä tutkia investoinnin kannattavuutta, joka on riippuvainen spesifistä paikallisista olosuhteista ja niiden pohjalta määritellystä optimaalisesta konseptista. Investointisumma on määritelty karkealla tasolla työn ohjausryhmässä, eikä se perustu todellisiin laitetarjouksiin ja investointilaskelmaan. Taulukossa 1 on tarkemmin eritelty investoinnin perusparametrit. Taulukko 1. Investoinnin perusparametrit Perussaha Saha ja CHP-laitos MInvestointi 45 miljoonaa euroa 54 miljoonaa euroa a 49 päivää x (myyntisaamiset & ostovelat) tisaamiset & ostovelat) 49 päivää x (myyn- lkäyttöpääoma l ivuotuiset korjausinvestoinnit liikevaihdosta s Velan osuus a hlämpöteho o Korko j epoistoaika, vuotta (koneet/rakennukset) n Lämmöntuotanto 2 % 60 % 10 MW LIBOR + 5 % 20/30 76 000 MWh 2 % 60 % 10 MW LIBOR + 5 % 20/30 76 000 MWh vsähköteho e rsähkön tuotanto 2,5 MW - 2,5 MW 19 000 MWh tkuivausenergian tarve/m 3 277 kwh 277 kwh a Sähkön kulutus/m 3 75 kwh 75 kwh i Työntekijöitä 85 86

6 Mallisahojen vertailuissa erot syntyvät lähinnä osto- ja myyntihinnoissa, jotka on esitelty alla olevassa taulukossa 2. Kaikki esitetyt hinnat ovat nettosahahintoja. Hintojen ja kustannusten erot on analysoitu tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Taulukko 2. Mallisahojen tärkeimmät muuttujat ja oletukset* Suomi Ruotsi Saksa Käyttösuhde 1) 2,1 2,1 1,96 Tukkien käyttö, m 3 (kuoripäällinen) 420 000 420 000 392 157 Hakkeen määrä, m 3 118 200 118 200 94 255 Purun määrä, m 3 43 000 43 000 43 000 Kuoren määrä, m 3 50 400 50 400 47 059 Tukin hinta, EUR/m 3 kp 1) 71,5 66,1 89,7 Sahatavaran hinta, EUR/m 3 167 168 187 Sähkön ostohinta, EUR/MWh 48 39 59 Työvoiman hinta, EUR/a Työntekijä Alempi toimihenkilö Ylempi toimihenkilö 41 002 46 400 73 648 48 610 57 348 88 037 43 640 49 124 77 971 Hakkeen hinta, EUR/m 3 40,5 37,7 44,4 Purun hinta, EUR/MWh 12,5 17,8 17,7 Lämmön myyntihinta, EUR/MWh 24,3 30,5 30,3 Sähkön myyntihinta, EUR/MWh 77 51 114 Muut kustannukset, EUR/m 3 2) 16 16 16 1) 2) Yhteismitallistettu suomalaisen mittaustavan mukaan, tukkikoko 16-30 cm Sisältää kaikki muut kiinteät ja muuttuvat liiketoiminnan kustannukset

7 2.1 Investointituet Investointi- ja yritystukiasiat ovat kaikissa maissa monisäikeisiä ja tapauskohtaisesti ratkaistavia. Siksi eri maiden tukien vertailu on hankalaa. Seuraavassa esitellään ensin EU:n komission päälinjat kansalliselle ja alueelliselle investointituelle sekä sen jälkeen maakohtaiset pääpiirteet aluetuelle. 2.2 EU:n komission päälinjat kansalliselle ja alueelliselle investointituelle 2.3 Kansalliset tuet 2.3.1 Suomi Komission asetusta N:o 1628/2006 sovelletaan alueellista investointitukea koskeviin läpinäkyviin ohjelmiin, jotka ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Asetusta sovelletaan myös perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi katsottavaan tapauskohtaiseen tukeen, jos tapauskohtainen tuki käytetään alueellista investointitukea koskevasta läpinäkyvästä ohjelmasta myönnetyn tuen täydentämiseksi ja tapauskohtaisen tuen osuus investointituen kokonaismäärästä on enintään 50%. Asetus on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013 asti. Asetuksen neljännen artiklan mukaan alkuinvestointituki on vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään aluetukeen oikeutetulla alueella siten kuin kyseiselle jäsenvaltiolle hyväksytyssä vuosia 2007 2013 koskevassa aluetukikartassa määritellään ja bruttoavustusekvivalenttina ilmaistu tuki-intensiteetti ei ylitä tuen myöntämisajankohtana voimassa olevaa alueellisen tuen enimmäistasoa sillä alueella, jolla investointi toteutetaan siten kuin kyseiselle jäsenvaltiolle hyväksytyssä aluetukikartassa määritellään. Lisäksi määritellään esimerkiksi miten kauan investoinnin on säilyttävä tukea saavalla alueella ja millaista tukikelpoisen aineettoman omaisuuden on oltava. Suomessa valtionavustuksista yritystoiminnan kehittämiseksi säädetään asetuksessa 675/2007 sekä ao. asetuksen muutoksessa, joka on annettu 18.12.2008 sekä valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi 22.12.2006 annetun lain (1336/2006) nojalla. Lain tarkoituksena on edistää taloudellista kasvua, työllisyyttä sekä muita elinkeinopoliittisia tavoitteita myöntämällä avustuksia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kasvua, kehittämistä ja perustamista edistäviin hankkeisiin. Avustusten myöntämisessä tulee ottaa huomioon kilpailunäkökohdat, siten kuin valtionavustuslain (688/2001) 7 :n 1 momentin 4 kohdassa säädetään, sekä Euroopan yhteisön ja kansallisen alue- ja rakennepolitiikan tavoitteet. Avustusta suunnataan hankkeisiin, jotka edistävät: 1) uuden yritystoiminnan syntymistä; 2) uusien tuotteiden, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittämistä sekä käyttöönottoa; 3) tutkimustulosten kaupallistamista ja innovaatiotoimintaa; 4) uuden teknologian soveltamista ja käyttöönottoa;

8 5) pienten ja keskisuurten yritysten yhteistoimintaa; 6) alueiden yritystoiminnan monipuolistamista tai vahvistamista; tai 7) yritysten ja oppi- ja tutkimuslaitosten sekä yritysten ja muiden julkisten yhteisöjen yhteistoimintaa. Yrityksen kehittämisavustusta voidaan myöntää yrityksen pitkän aikavälin kilpailukykyä parantavaan hankkeeseen, jolla arvioidaan olevan merkittävä vaikutus yrityksen kasvuun, teknologiaan, kansainvälistymiseen, tuottavuuteen tai liiketoimintaosaamiseen. Avustuksen myöntämistä puoltavana tekijänä pidetään hankkeen myönteisiä työllisyys-, ympäristö- ja tasa-arvovaikutuksia. Avustuksen enimmäisprosenttiosuus investoinnin hankintamenosta riippuu yrityksen koosta ja tukialueesta. Tukiprosentti vaihtelee nollasta suurille yrityksille III tukialueella aina 35 %:iin pienille yrityksille ja mikroyrityksille I- ja II-tukialueilla. Enimmäisprosenttiosuudet on esitelty taulukossa 3 ja tukialueet kuvassa 1. Taulukko 3. Alueellisen investointituen maksimäärät alueen ja yrityskoon mukaan Suomessa I TUKIALUE II TUKIALUE III TUKIALUE ISuuri yritys n vkeskisuuri yritys e spieni yritys t omikroyritys i nmikroyritys harvaan asutulla maaseudulla t 15 % 25 % 35 % 35 % 35 % 10 % 15 % 25 % 25 % 35 % - 10 % 20 % 20 % 30 % Investointiin myönnettävän yrityksen kehittämisavustuksen ja muun valtion tueksi katsottavan tuen prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä saa olla korkeintaan yllä mainitun prosenttiosuuden mukainen. Avustuksen saajan on rahoitettava investoinnin hankintamenosta vähintään 25 % sellaisella rahoituksella, johon ei liity julkista tukea. Asetuksessa mikroyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka täyttää kulloinkin voimassa olevan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun Euroopan yhteisöjen komission suosituksen mikroyrityksen ehdot. Muiden yritystyyppien määrittelyt ovat seuraavat: Pieni yritys: työntekijöitä max. 50, liikevaihto tai taseen loppusumma max. EUR 10 milj. Keskisuuri yritys: työntekijöitä max. 250, liikevaihto max. 50 milj. euroa tai taseen loppusumma alle 43 milj. euroa.

9 Suuri yritys: yli 250 henkeä, liikevaihto yli 50 milj. euroa tai taseen loppusumma yli 43 milj. euroa. Suurille yrityksille myönnettävälle investointituelle I ja II alueella on säädetty erikoisehtoja, kuten että investoinnin on oltava alueen työllisyyden kannalta merkittävä tai kyseessä on yrityksen kannalta merkittävä investointi uuteen toimintayksikköön, liiketoiminta-alueeseen, tuotteeseen, palveluun tai teknologiaan. Liikenteen toimialan yrityksille myönnettävän yrityksen kehittämisavustuksen enimmäisprosenttiosuus on alhaisempi kuin yllä esitetyt enimmäistukiprosentit muiden alojen yrityksille. Yrityksen kehittämisavustusta muihin kehittämistoimenpiteisiin voidaan myöntää esimerkiksi ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuviin menoihin, palkkamenoihin sekä ulkomailla pidettäville messuille osallistumisesta aiheutuviin menoihin. Yrityksen kehittämisavustuksen määrä muihin kehittämistoimenpiteisiin voi olla enintään 50% avustuksen perusteena olevista hyväksyttävistä menoista ja sitä voidaan myöntää suurille yrityksille ainoastaan yhteishankkeena toteutettavissa kehittämistoimenpiteissä, joiden toteuttamiseen osallistuu suuren yrityksen ohella pieniä tai keskisuuria yrityksiä.

10 Kuva 2. Suomen invstointitukialueet LÄHDE: http://www.maaseutu.fi 2.3.2 Ruotsi Ruotsissa alueellista investointitukea voidaan myöntää investointeihin mukaan lukien rakennukset, koneet ja laitteet, sekä koulutus tai konsultointipalveluiden osto. Tukialue käsittää lähes koko Norrlandin ja tiettyjä osia seuraavista lääneistä: Dalarna, Värmland, Örebro, Västmanland, Kalmar ja Västra Götaland. Tietyillä alueilla tukea on saatavilla ainoastaan, jos esimerkiksi suuren investoinnin katsotaan olevan strategisesti tärkeä tai sen katsotaan olevan erityisen tärkeä alueelliselle kehitykselle. Tukialueita on kaksi, A ja B, ja tukiprosentit näillä alueilla vaihtelevat jonkin verran. Myös yrityksen koko, lähinnä työntekijöiden määrä, vaikuttaa mahdollisen enimmäistuen määrään. Pienillä yrityksillä mahdollinen tukiprosentti on korkein. Taulukossa 4 esitetään mahdollinen maksimituki prosenttina hyväksytystä investoinnista investointityypeittäin ja yrityskoon mukaan jaoteltuna.

11 Taulukko 4. Alueellisen investointituen maksimäärät alueen ja yrityskoon mukaan Ruotsissa Alue A Alue B KSuuret yritykset u v Keskisuuret yritykset a 2Pienet yritykset. 15 % 25 % 35 % 10 % 20 % 30 % Kuva 3. Ruotsin investointitukialueet 2.3.3 Saksa Saksan investointituet ovat pääosin periytyneet Saksan yhdistymisen ajoilta. Investointitukien myöntäminen riippuu paljolti investointikohteen sijainnista. Pääasiassa investointitukia myönnetään entisen Saksan Demokraattisen Tasavallan alueille sijoittuville investoinneille, joissa tuen suhteellinen määrä on myös korkein. Tukia myönnetään myös entisen Länsi-Saksan alueille tukien kohdistuessa lähinnä entisen Itä-Euroopan rajan

12 tuntumaan sijoittuviin alueisiin. Tuen määrä riippuu sijainnin lisäksi myös yrityksen koosta. Periaatteessa tukia myönnetään seuraavanlaisiin investointeihin: Yrityksen perustaminen ja laajennus Yrityksen osto ja uudelleen sijoittuminen Toiminnan hajauttaminen Uusien teknologioiden hankinta Mahdolliset tukialueet ja niiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 3. Lähtökohtaisesti Etelä-Saksa (Baijerin ja Baden-Württembergin osavaltiot) eivät ole tukijärjestelmän piirissä. Baijerissa on muutamia alueita idässä lähellä Tšekin ja Itävallan rajaa, joissa investoinnilla on mahdollisuutta päästä C- ja D-alueiden tukijärjestelmän piiriin. Kuva 4. Saksan investointitukialueet

13 Taulukko 5. Alueellisen investointituen maksimäärät alueen ja yrityskoon mukaan Saksassa Alue A Alue C Alue D Y rsuuret yritykset i tkeskisuuret yritykset y spienet yritykset t 30 % 40 % 50 % 15 % 25 % 35 % 200 000 euroa 10 % 20 % Yritysten luokitteluperusteet koon mukaan ovat seuraavat: Pienet yritykset: työntekijöitä max. 50, liikevaihto max. 10 milj. euroa Keskisuuret yritykset: työntekijöitä max. 250, liikevaihto max. 50 milj. euroa Suuret yritykset Yllä olevien kriteerien mukaan tarkasteltavalle investoinnille olisi mahdollista saada investointitukea, jos se sijoittuisi Baijerin itäisimpään osaan. 2.4 Investointituen vaikutus Selvityksen mallinnettu saha luokitellaan keskikokoiseksi yritykseksi, jolla on teoriassa mahdollisuus investointitukeen. Kaikilla tutkituilla alueilla on paikkakuntia, jotka ovat tuen piirissä. On huomattava, että kaikissa näissä maissa huomattava osa alueesta jää tukien ulkopuolelle. Jos oletetaan, että sahainvestointi täyttäisi tuen kriteerit ja saisi tukea, niin vuotuinen vaikutus olisi luokkaa 0,3 0,8 miljoonaa euroa. Tuotettua kuutiota kohden suhteutettuna tuki voi olla 1,5 4 euroa. Tuen vaikutus näkyy tuloslaskelmassa pienempinä poistoina ja sitä kautta yrityksen tuloksessa. Taulukossa 6 on tarkemmin esitetty tukien määrät, vaikutusalueet ja taloudelliset vaikutukset. Taulukko 6. Investointitukivertailu Ruotsi, Suomi ja Saksa Etelä-Suomi Keski-Ruotsi Etelä-Saksa Investointituen maksimi n 10 15 % 20 % 10 25 % v Lähinnä Kymenlaakso ja Vain Baijerin itäisimmät alueet Kattavuus Sisämaan alueet e Etelä-Karjala s Mahdollinen vuotuinen taloudellinen vaikutus MEUR 0,3 0,5 MEUR 0,6 MEUR 0,3 0,8

14 2.5 Rahoitus Investointituen myöntämisen lopulliset perusteet riippuvat paljolti niistä päättävien tai niitä esittelevien tahojen näkemyksistä. Esimerkiksi Suomessa Työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskusten toimialapäälliköt ovat esittäneet omat rahoitusnäkemyksensä koskien saha- ja puutuoteteollisuutta. Suomessa lähtökohtaisesti tukea suunnataan osaamisintensiivisiin, jalostusarvoa sekä kansainvälistä kilpailukykyä lisääviin hankkeisiin. Valmistuskapasiteettia lisääviin investointeihin tukea myönnetään, jos kapasiteetti suuntautuu vientiin tai jalosteiden valmistus siirtyy päähankkijalta alihankkijalle. Tuen myöntämistä tukevia seikkoja ovat mm. investoinnin teknologisesti vaativa taso, uudet tuotteet ja palvelut, jalostusasteen nosto, tuotekehitys ja uudet liiketoimintakonseptit. Suomessa sahainvestointien kulta-aika sijoittui 1990-luvulle, jolloin Suomen sahat olivat teknisesti erittäin kilpailukykyisiä. Näiden investointien saamista tuista ei ole koottua tietoa, mutta sahoille on odotettavissa investointeja tulevan vuosikymmenen aikana, jolloin modernisointien mahdollinen tukeminen tulee ajankohtaiseksi. Saksan sahateollisuuden investointibuumi sijoittui 2000-luvun alkupuolelle, jolloin rakennettiin useita suursahoja eri puolille Saksaa sekä modernisoitiin ja kasvatettiin kapasiteettia olemassa olevilla sahoilla. Osa näistä investoinneista on tunnetusti ollut tukien piirissä ja huomattavia investointeja on tehty myös suurten tukien alueelle entisen Saksan Demokraattisen Tasavallan alueelle. Näiden investointien avulla Saksa on kasvattanut tuotantoaan huomattavasti ja siitä on tullut sahatavaran nettoviejä, kun Saksa oli aiemmin sahatavaran nettotuoja. Viime vuosina on myös Ruotsissa tehty merkittäviä investointeja sahateollisuuteen sisältäen sekä kapasiteetin laajennuksia ja modernisointeja että uusia sahoja. Suoraa yhteyttä investointitukien ja kapasiteetin noston välille on mahdoton vetää, mutta Suomi on selkeästi menettänyt markkinaosuuttaan ruotsalaiselle ja saksalaiselle sahateollisuudelle. Voidaan kuitenkin olettaa, että mahdollinen investointituki voi huomattavasti vaikuttaa investointipäätökseen ja sahan kilpailukykyyn. Erilainen tukien edellytysten tulkinta ja paikallinen päätöksenteko voivat siis asettaa eri maat ja yritykset eriarvoiseen asemaan. Kaikissa vertailun maissa on julkisia rahoituslähteitä, jotka myöntävät lainaa mm. puutuoteteollisuuden investointeihin. Näiden julkisten pankkien ja rahoituskanavien tarkoituksena ei ole myöntää subventoitua lainaa, vaan lähinnä taata rahan saatavuus. Yhtälailla kuin kaupalliset pankit, nämä julkiset rahoituslaitokset tekevät omat riskianalyysinsä lainan hakijasta, minkä perusteella korkomarginaalit määräytyvät yrityskohtaisesti. Rahoitukselle on myös ollut mahdollisuus saada korkotukea Euroopan aluekehitysrahaston kautta vuosina 2007 2013 yllä mainitun EU-komission linjauksen mukaisesti. Käytännössä kaikilla alueilla on ollut yhtenevät mahdollisuudet korkotuen hankkimiseen vuonna 2012. Pk-yrityksille tämä korkotuki on Finnveran mukaan ollut 2,6 % kolmena ensimmäisenä vuonna. Lainojen korkotuki on kuitenkin poistumassa yritysten tukimuotona.