Talous ja kulttuuri: Uudet jaot Mikko Lehtonen 7.9.2011
Osapuilleen 1800-luvun alusta: Talous hyödyn alueena, kulttuuri kauneuden ja totuuden alueena. Kulttuuri korkeakulttuurina: Ei taloudellisen hyödyn vaan kansalaiseksi kasvamisen kenttä.
korkeakulttuuri: todellisuusperiaate ajattelu, järkevyys, säädyllisyys ja kunnianarvoisuus populaarikulttuuri: mielihyväperiaate ruumiillisuus, tunteet, hillittömyys ja ylenpalttisuus
Kansalainen: me eilen tänään huomenna Kuluttaja: minä nyt
hyödyllisyys hyödyttömyys? puhdas esteettisyys : taideinstituutiot irrottavat teokset muista konteksteista ja liittävät omiinsa korkeakulttuuri: määrittyy kontekstittomasta kontekstista Marcel Duchamp: La Fontaine (1917) Damien Hirst: Away From the Flock (1992)
Vaan entä nyt?
Eliitin perinteinen tapa puhua kansasta sivistymättömänä rahvaana käynyt mahdottomaksi. Perinteisen korkeakulttuurin asema muuttunut, kun myös valtaosa koulutetusta väestöstä kokee populaarikulttuurin omakseen.
Länsimaiden väestö on tiiviimmin ja syvemmin tekemisissä luovuuden, estetiikan sekä sosiaalisen ja kulttuurisen arvottamisen kanssa kuin koskaan ennen.
Hans-Magnus Enzensberger: kirjallisuuden aspirinisoituminen (1972) Kirjallisuuden aiempi etuoikeutettu asema liuennut yhteiskuntaan kuin aspiriini vesilasiin: Runous leviää kaikkialle otsikoihin, popmusiikkiin, mainoksiin. On sivuseikka, jos sen laatu jättää toivomisen varaa. Elokuvassa, muodissa, musiikissa, poliittisessa toiminnassa, lahkoissa ja alakulttuureissa, metropoliemme katujen tarjoamassa mielipuolisessa spektaakkelissa keksitään outoja tuntemuksia ja uusia havaitsemisen muotoja. Tässä mielessä kirjallisuus on joutunut sosialisoinnin uhriksi. Se ei ole päättynyt se on kaikkialla. Kirjallisuuden sosialisointi on tuonut muassaan yhteiskunnan kirjallistumisen.
Koska ihmiset tulevat ainakin länsimaissa nykyään paremmin toimeen kuin kaksisataa vuotta sitten ja koska heillä on enemmän rahaa, aikaa ja parempi koulutus kuin ennen, sekä korkea- että massakulttuurin kulutus on kasvanut suunnattomasti mikä ei ole suurikaan yllätys. Yleisöt ovat laajentuneet sellaisiin mittoihin, joita kulttuurin tuottajat eivät kaksisataa vuotta sitten olisi voineet kuvitellakaan. Donald Sassoon: The Culture of the Europeans (2006)
Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika (1995/1999): Elämme maailmassa, jossa saatetaan päivittäin ja tunnista tuntiin tuottaa jokaiseen talouteen enemmän informaatiota ja viihdykettä kuin oli ollut tarjolla keisareille vuonna 1914. Medioituminen: arjen ja kokemusmaailman kasvava mediavälitteisyys. Kotitalouksien kulutusmenoista asuminen 1/4, ravinto 1/10, virkistys- ja kulttuurimenot yli 1/10, matkat ja liikkuminen yli 1/10.
Populaarikulttuuri käytännössä synonyyminen kulttuurin kanssa länsimaiden asukkaiden enemmistön elämässä. Kulttuurin yhä läpikotaisempi tavaraistuminen. Jos kulttuurissa oli aiemmin kyse pikemminkin arvoista kuin hinnoista, moraalista ennemmin kuin rahasta, nykymaailmassa kulttuuri merkitsee myös muotia, elämäntyyliä, mainoksia ja joukkoviestimiä.
Uusien medioiden ilmaantuminen = uusien kulttuuristen kauppatavaroiden ilmaantumista. Samalla vanhat hyödykkeet muuttuvat maksullisiksi. Kapitalismi sekoittaa kaiken myös kulttuurissa. Vrt. Sanoma Oy:n ja WSOY:n taannoinen fuusio: korkean ja populaarikulttuurin ennennäkemätön liittouma, joka tuotti jokaiselle jotain.
Massakulttuuri on lakannut olemasta erillisenä kategorianaan. (Michael Denning) Massakulttuuria ei enää ole tuolla jossain, vaan se on muuttunut ilmaksi, jota me kaikki hengitämme päivästä ja tunnista toiseen.
Kulttuurivallankumous : kulttuurisiksi kutsumiemme toimintojen, instituutioiden ja käytänteiden muodostama alue on kasvanut ennen näkemättömiin mittoihin. Samalla kulttuuri on saanut ainutlaatuisen merkityksen myöhäismodernien yhteiskuntien rakenteessa ja järjestymisessä, globaalin ympäristön kehityksessä sekä taloudellisten ja aineellisten voimavarojen järjestelyssä. Stuart Hall: The Centrality of Culture. Teoksessa Kenneth Thompson (toim.) Media and Cultural Regulation, 1997. Erityisesti kulttuurin tuottamisen, kierrättämisen ja vaihdon keinot ovat laajentuneet dramaattisesti kiitos uusien mediateknologioiden ja Informaatiovallankumouksen. Ibid.
Turun Logomo toimii vanhassa konepajassa: perinteinen teollisuus on täälläkin antanut sijaa luoville aloille.
Kulttuuri tunkeutuu talouteen, talous tunkeutuu kulttuuriin. Mutta: mitä on talous. mitä kulttuuri?
Kun tavaroiden välittömien käyttöarvojen sijaan taloudellisessa toiminnassa alkavat korostua vaihtoarvot, voidaan taloutta tarkastella omana itsenäisenä alueenaan. Siinä, missä käyttöarvot liittävät taloutta muihin inhimillisiin käytänteisiin, vetävät vaihtoarvot taloutta erilleen muista käytänteistä.
Leipä kuuluu käyttöarvoltaan hengissä säilymiseen, työkyvyn uusintamiseen, huolenpitoon toisista, yhteisöllisyyteen, makunautintoihin jne. Limppu, reikäleipä, rieska, näkkileipä, ruisleipä, vehnäleipä, ohraleipä jne. "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme", "pitää perhe leivässä", "leipälaji", leivän pöytään tuoja jne.
Leipä kuuluu vaihtoarvoltaan talouteen. Kustannusten nousu siirtyi elintarvikkeiden hintoihin, lasku ei. Tieto & trendit 6/2009
Talouden estetisoituessa tavaroiden käyttöarvon ja vaihtoarvon rinnalle nousee niiden näyttöarvo. Talous kulturalisoituu.
Samaan aikaan luovaa taloutta koskevat diskurssit muuttavat kulttuurin paikkaa. 1990-luvun lopun Iso-Britannia: media-, design- ja taideperustaiset yritykset ristittiin luovaksi teollisuudeksi ja alettiin ymmärtää kansakunnan talouden tulevaisuuden ja maabrändäyksen ytimeksi. Vakaa usko siihen, että luova talous on talouden nopeimmin kasvava sektori.
Luova talous : Ajatus kulttuurista hyvinvoinnin tärkeänä osa-alueena liitetty uuteen taloudelliseen ajatteluun tavalla, joka tuottaa uusia tulkintoja kulttuurin roolista yhteiskunnassa. Taide itseisarvona taide välineenä taloudellisen lisäarvon tuottamisessa.
Kulttuuri muuttuu kasvavasti kauppatavaraksi: Aikaisemmin kirjailija oli henkilö, joka tuotti kammiossaan tekstiä, jonka kustantaja paketoi kirjaksi ja myi lukijoille. Jatkossa kustantaminen keskittyy entistä enemmän kirjailijan persoonan ja brändin ympärille. Kirjailijan pitää olla läsnä mediassa, verkossa, kännykässä, livenä. "On tärkeää, että kustannuskonseptin taustalla on kiinnostava persoona. Ihmiset eivät halua vain kirjaa, he haluavat kirjailijan", Jacques Eijkens sanoo. HS 22.6.2010: WSOY:n ykköspomo haluaa kirjailijan astuvan kammiosta julkisuuteen
Talouselämää kehotetaan ottamaan oppia kulttuurista: Musiikin voimaa ei voi kiistää, sitä luovien ylle sateleva uskollisuus on vailla vertaa, ja sen opetukset business-amerikalle ovat rajattomat. Roger Blackwell ja Kristina Stephan: Brands That Rock: What Business Leaders Can Learn From Rock n Roll, 2004.
Inhimillisessä elämässä ihmisten tarve tuottaa oma elämänsä tekee välttämättömäksi ihmisten välisen yhteistoiminnan ja symbolisen toiminnan. Nämä kolme oman elämän tuottaminen, ihmisten välinen yhteistoiminta ja symbolinen toiminta muodostavat yhteiskunnallisen uusintamisen.
Kolme yhteiskunnallisen uusintamisen puolta on modernissa maailmassa nähty toisistaan irrallisiksi, itsenäisiksi sfääreiksi. oman elämän tuottaminen talous ihmisten välinen yhteistoiminta politiikka symbolinen toiminta kulttuuri
Miten taloudesta muodostuu itsenäinen sfääri, jonka ajatellaan tunkeutuvan nyt samaten itsenäiseksi sfääriksi nähtyyn kulttuuriin?
unohdamme aivan liian helposti, että markkinajärjestelmä on institutionaalinen rakenne, jota ei ole ollut olemassa kuin omana aikanamme, ja silloinkin vain vaillinaisesti. Karl Polanyi: Suuri murros (1944/2009) Mikään yhteiskunta ei luonnollisestikaan voi toimia hetkeäkään ilman jonkinlaista taloutta, mutta ennen omaa aikaamme ei ollut olemassa yhtään taloutta, jota olisivat edes periaatteessa hallinneet markkinat. [ ] tavaroiden vaihdon kautta saatu voitto ja hyöty eivät ole missään vaiheessa näytelleet merkittävää osaa menneisyyden ihmisten taloudellisissa suhteissa. Ibid.
Yksittäisillä vaihtotapahtumilla [ ] ei ole tapana johtaa markkinoiden syntymiseen sellaisissa yhteiskunnissa, joissa taloudellista käyttäytymistä ohjaavat toisenlaiset periaatteet. kilpailu aletaan hyväksyä kaupankäynnin yleiseksi periaatteeksi vasta sitten, kun kotimaan kauppa, tai kansallinen kauppa, on päässyt kehittymään.
Markkinamalli Polanyin mukaan: Sen sijaan, että talous olisi uppoutunut osaksi sosiaalisia suhteita, sosiaaliset suhteet ovatkin osa talousjärjestelmää.
Foucault, Michael (2008) The Birth of Biopolitics. Lectures at the Collège de France 1978 1979 Kansalainen on kaukokatseinen oikeussubjekti tai homo juridicus, kun taas kuluttaja on itsekeskeinen intressisubjekti tai homo economicus. Homo economicukset oman itsensä yrittäjiä keskenään erilaisissa vaihtosuhteissa olevia yritysten kaltaisia yksiköitä, jotka laskelmoivat erilaisten panostusten sisältämiä riskejä ja tuottomahdollisuuksia.
Itsesääntelevät markkinat vaativat yhteiskunnan instituutioiden jakamista taloudellisiin ja poliittisiin. (Polanyi) On totta, että yksikään yhteiskunta ei selviäisi ilman jonkinlaista järjestelmää, joka takaa tavaroiden tuotannon ja jakamisen. Se ei kuitenkaan edellytä erillisiä taloudellisia instituutioita, vaan talouden järjestys on normaalisti riippuvainen yhteiskuntajärjestyksestä. (Ibid.)
Karl Marx eritteli Grundrissessa (1857 1858) historiallisia hajoamisprosesseja, jotka muuttavat yksilöt palkkatyöläisiksi ja vetävät koko väestön tuottamaan käyttöarvojen sijaan vaihtoarvoja.
Tässä prosessissa pääoma saattaa aikaisemmin välittöminä käyttöarvoina luodut tavarat vaihtoarvojen muotoon, jolloin talous voi alkaa esiintyä itsenäisenä sfäärinä omine toimintalogiikkoineen. Adam Smithin Kansojen varallisuus (1776): talous itseään säätelevänä mekanismina, joka toimii itsenäisesti valtioon nähden. Smithin ajatus näkymättömästä kädestä, markkinoiden itsesäätelystä, tekee politiikasta suorastaan tarpeettoman talouteen nähden
Taloudelliset tekijät rajoittavat kaikentyyppisiä yhteiskuntia. Vain 1800-luvun sivilisaatio oli taloudellinen siinä erityisessä ja muista poikkeavassa mielessä, että se päätti valita perustakseen voittomotiivin, vaikuttimen, joka on hyvin harvoin tunnustettu päteväksi ihmisyhteisöjen historiassa ja jota ei koskaan ennen todellakaan ollut korotettu jokapäiväisen elämän ja käytöksen oikeuttajaksi. Itsesääntelevä markkinamekanismi pohjautui ainutkertaisesti tälle periaatteelle. Polanyi: Suuri murros
Talouden, politiikan ja kulttuurin sfäärit erotellaan toisistaan monin tavoin: Julkinen hallinto: ministeriöt ja muut hallinnolliset instituutiot Kasvatus ja tutkimus: vakiintuneet oppialajaot Media: sanomalehtien osastot, sfäärien erikoislehdet
Silti: Jotta taloutta, politiikkaa ja kulttuuria voisi ymmärtää, niitä on tarkasteltava suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi nyky-suomen politiikkaa on vaikea hahmottaa, jos ei ota politiikan kulttuurisia ulottuvuuksia vakavasti.
Kulttuurin tutkiminen näissä oloissa edellyttää talouden ja politiikan tutkimista (ja niiden tutkiminen vastaavasti kulttuurin tutkimista). Kulttuuri on perustava [ ] poliittista ja taloudellista ajatellen, kuten poliittinen ja taloudellinen ovat perustavia kulttuuria ajatellen ja asettavat sille rajansa. Ne laskevat vastavuoroisesti perustan toinen toisilleen mikä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että ne artikuloidaan toinen toisiinsa. Stuart Hall: The Centrality of Culture
Artikulaatio: (i) puhuminen, julki lausuminen (ii) yhteen liittäminen, niveltäminen, joka tekee kahdesta alkeisosasta ykseyden Esimerkki: tyhmä blondi
Tarvitaan metateoriaa taloudesta, politiikasta ja kulttuurista. Meta = jonkin jälkeen tuleva ja sen ylittämään pyrkivä. Metateoria taloudesta, politiikasta ja kulttuurista tarkastelee sitä, miten näitä kolmea on tuotettu ja tuotetaan. Ei kysytä mitä talous, politiikka ja kulttuuri ovat eikä oleteta, että olisivat olemassa sisäsyntyisinä ja muuttumattomina tosiseikkoina.
Metateoriassa ei pyritä selittämään sosiokulttuurisia ilmiöitä sillä, että ne olisivat taloutta, politiikkaa tai kulttuuria, eikä muutoksia sillä, että talous, politiikka tai kulttuuri olisivat jotenkin muuttuneet. Huomion kohteena sen sijaan se, mitä oikein tarkoitetaan, kun jotakin kutsutaan taloudeksi, politiikaksi tai kulttuuriksi.
Metateoriaa kiinnostaa se, mikä totutuissa käsityksissä mainituista kolmesta otetaan annettuna. Tarkastelee paitsi talouden, politiikan ja kulttuurin merkitysten ja käytäntöjen muotoutumista myös niitä ennakkokäsityksiä ja spontaaneja oletuksia, joita kolmikon muotoutumisessa pidetään kyseenalaistamattomina lähtökohtina. Näistä oletuksista pienin ei ole se, että olisi tosiaan olemassa mainitut kolme sfääriä.
Metateorian näkökulmasta politiikka, talous ja kulttuuri eivät ole olemassa selvärajaisina kokonaisuuksina, joiden erillistä historiallista kehitystä voisi tutkia. Ovat olemassa osana tiettyä konstellaatiota tai asetelmaa, osana tiettyä suhteiden kokonaisuutta, jossa on omat hallinnan ja alistuksen, determinoimisen ja determinoituna olemisen suhteensa.
Tehtävänä näiden kokonaisuuksien tai konjunktuurien eli yhteenliittymien moninaisten määräävyyksien ja vaikutusten tihentymien tutkiminen. Grossberg, Lawrence (2008) Onko kulttuurintutkimuksella tulevaisuuksia? Pitäisikö olla? (Tai mitä vikaa on New Yorkissa?) Teoksessa Erkki Vainikkala ja Henna Mikkola (toim.) Nykyaika kulttuurintutkimuksessa.
Konjunktuuri (con + iungo) on kuvaus hajautuneesta ja ristiriitaisesta sosiaalisesta muodostumasta. Rakentuu useilla akseleilla, tasoilla ja ulottuvuuksilla. Kamppailun ja neuvottelujen kautta haetaan kaiken aikaa tilapäisiä tasapainotiloja tai rakenteellisia vakauksia.
Vrt. identiteetit. Identiteettiä ei voi ymmärtää muuten kuin suhteessa toiseen, suhteessa siihen, mitä se ei ole, siihen, mikä siltä nimenomaisesti puuttuu ja mitä on kutsuttu sen konstitutiiviseksi ulkopuoleksi. Stuart Hall: Kuka tarvitsee identiteetin käsitettä? Teoksessa Hall: Identiteetti (1999) Talous, politiikka ja kulttuuri saavat identiteettinsä suhteessa toisiinsa.
Summa summarum: Politiikka, talous ja kulttuuri eivät ole selvärajaisia sfäärejä. Kun politiikka, talous ja kulttuuri ovat keskinäisesti konstitutiivisia eli määrittävät kaiken aikaa toisiaan, emme voi etukäteen tietää, kuinka ne kulloinkin konkreettisesti määrittävät toisiaan.
Capitalising Culture. Transnational Re-articulations of Economy and Culture (CAPCULT) 2010 2013 Keskeinen tutkimusongelma: Mitä taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia ehtoja, muotoja ja seurauksia on käynnissä olevalla siirtymällä kulttuurin näkemisestä arvoksi itsessään kulttuurin näkemiseen taloudellisen voitontavoittelun välineeksi?