MGM-MEDIA.NET Vaihtoehtoisen musiikkijournalismin verkkojournalismiprojekti Juho Niemelä Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Juho Niemelä. MGM-MEDIA.NET Vaihtoehtoisen musiikkijournalismin verkkojournalismiprojekti. Turku, syksy 2006, 41 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö. Viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK). Työn tavoitteena oli tutkia vaihtoehtoisen verkkojournalismiprojektin suunnittelulle ja toteutukselle ominaisia erityispiirteitä. Prosessia tutkittiin vaihtoehtomusiikkiin keskittyvän verkkolehden näkökulmasta. Toissijaisena tavoitteena oli tutkia vaihtoehtomusiikkijournalismin soveltumista Internetiin. Aineistona käytettiin alan kirjallisuutta, omaa työprosessia ja verkkolehteen sisällytetyn käyttäjäkyselyn tuloksia. Tutkimusmenetelmänä oli oman työprosessin kriittinen havainnointi ja analysointi. Työhön sisältyi myös pieni kvantitatiivinen käyttäjätutkimus, jossa selvitettiin suomalaisten vaihtoehtomusiikin kuluttajien mediankäyttötottumuksia. Tutkielman avulla saatiin selville, että vaihtoehtoisen verkkojournalismiprojektin suunnittelulle ja toteutukselle ovat ominaista vapaa, epäkaupallinen ja sääntöjä kyseenalaistava työskentelytapa sekä kokeelliset ratkaisut. Myös kohderyhmän huomioiminen on vaihtoehtojulkaisussa erityisen tärkeää. Toisaalta vaihtoehtoisen verkkojournalismiprojektin onnistuminen edellyttää myös yleisten käytäntöjen, kuten sisällön selkeyden ja hyvän käytettävyyden, noudattamista. Lisäksi tutkielma osoitti, että suomalaisten vaihtoehtomusiikin kuluttajien mielestä Internet on sopivin tiedotusväline vaihtoehtomusiikkiin keskittyvälle journalismille. Vaihtoehtomusiikkiin keskittyvän verkkolehden työprosessi on jokaisessa tapauksessa vahvasti yksilöllinen, eikä sille voida esittää mitään yleispätevää kaavaa. Kaiken kaikkiaan Internetiä voidaan tämän työprosessin analyysin tulosten mukaan pitää vaihtoehtomusiikkijournalismille hyvin soveltuvana tiedotusvälineenä. Asiasanat: musiikki, populaarimusiikki, vaihtoehtoisuus, musiikkilehdet, verkkolehdet, työprosessin analyysi, käyttäjätutkimus
ABSTRACT Juho Niemelä. MGM-MEDIA.NET An Alternative Music Web Journalism Project. Turku, Autumn 2006, 41 p., 1 appendice. Diaconia University of Applied Sciences, Turku Unit, Degree Programme in Communication and Media, Option of TV, Radio and Web Journalism. The aim of this study was to discover the special features of planning and carrying out of an alternative web journalism project. The process was studied by conceiving and complementing an alternative music webzine. The secondary aim of the study was to research Internet s suitability as a medium for alternative music journalism. The material of the study consisted of media literature, analysis of the working process and the results of the survey attached to the webzine. The working methods used were the critical analysis of the working process and a limited quantitative user survey which studied the media habits of Finnish alternative music fans. It was discovered that liberal, uncommercial and experimental working methods are characteristic for conceiving and complementing of an alternative web journalism project. In addition, in an alternative project it is very crucial to take the chosen target group well into consideration. On the other hand, it is necessary for the success of an alternative webzine project to obey certain general procedures, such as the aim for clear contents supported by good usability. The study also revealed that according to Finnish alternative music fans the Internet is the most suitable medium for alternative music journalism. The process of making an alternative music webzine is unique in every project. Thus it cannot be reflected through any universal pattern. However, according to the results of this process analysis, the Internet can be held as a well suitable medium for alternative music. Key words: music, popular music, alternative music, webzines, fanzines, process analysis, user research
SISÄLTÖ 1 LÄHTÖKOHDAT TYÖPROSESSILLE JA TUTKIMUKSELLE 5 2 VAIHTOEHTOISUUDEN MÄÄRITELMÄ.7 3 VAIHTOEHTOISEN MUSIIKKIVERKKOLEHDEN SUUNNITTELU.9 3.1 Konseptisuunnitelma 11 3.1.1 Multimedia..13 3.1.2 Interaktiivisuus 14 3.1.3 Lisäpalvelut.16 3.2 Projektisuunnitelma...17 3.3 Visuaalinen suunnittelu...19 3.3.1 Graafinen ilme 20 3.3.2 Kuvitus 21 3.3.3 Typografia...22 3.4 Tekninen suunnittelu 23 3.4.1 Käytettävyys...23 3.4.2 Ohjelmointitekniikat...24 3.5 Journalistinen suunnittelu 25 3.5.1 Juttutyypit...26 3.5.2 Näkökulmat.27 3.6 Käyttäjäkysely..28 4 VAIHTOEHTOISEN MUSIIKKIVERKKOLEHDEN TOTEUTUS..29 4.1 Visuaalinen toteutus.29 4.2 Tekninen toteutus.30 4.3 Journalistinen toteutus.32 4.4 Testaus.33 4.5 Tiedotus ja julkaisu..34 4.6 Käyttäjäkyselyn toteutus ja tulokset 35 5 YHTEENVETO TYÖPROSESSISTA JA TUTKIMUKSESTA.38 LÄHTEET 40 LIITE 1: Käyttäjäkyselyn kyselylomakesivu...41
1 LÄHTÖKOHDAT TYÖPROSESSILLE JA TUTKIMUKSELLE Sain idean verkkolehden tekemisestä opinnäytetyönä syksyllä 2005. Olin kokenut verkkojournalismin yllättävän mielenkiintoisena journalismin osa-alueena ja vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni minkäänlaisena nörttityyppinä, innostus verkkojournalismia kohtaan jäi kytemään koulutukseni verkko-opintojen päätyttyäkin. Havainnoituani useita verkkolehtiä analyyttisesti vahvistui mielessäni ajatus oman lehden rakentamisesta. Verkkojulkaisu tarjoaa monia mielenkiintoisia tapoja tuottaa journalismia. Se on nopea, persoonallinen, dynaaminen ja moniulotteinen kanava. Verkosta on lisäksi tullut oikea vaihtoehtojulkaisujen pelastaja, koska se on halpa ja tehokas tapa tuottaa journalismia ja sen tavoittavuus on rajoja ylittävän laaja. Internetin laajamittaisen käytön aikakausi on sen lyhyydestä huolimatta osoittanut myös historiallisesti, että aina kun uusi teknologia tekee journalismin tuottamisesta halvempaa, sillä on positiivinen vaikutus juuri vaihtoehtoisen median kannalta (Waltz 2005, 19). Musiikkiaiheen valinta lähti omasta elämäntavastani ja vaihtoehtoisuus omista mielenkiinnon kohteistani. Musiikkijournalismissa yhdistyvät loogisesti kaksi mielenkiintoni kohdetta: musiikki ja journalismi. Vaihtoehtomediaan erikoistuneen mediatutkija Chris Attonin (2002, 54) mukaan vaihtoehtoisten julkaisujen tekijöille onkin ominaista juuri omien elämänkokemustensa, sekä intohimon ja mielenkiinnon kohteidensa kääntäminen kirjoittamiensa juttujen aiheiksi. Tavoitteenani oli luoda vaihtoehtomusiikin eri ilmiöitä käsittelevä verkkolehti, joka pyrkii löytämään vastauksia esittämiinsä kysymyksiin bändejä ja artisteja käsittelevien juttujen kautta. Musiikkityylit ja genret, jotka eivät nauti massasuosiota tai taloudellista menestystä, eivät ole ainoastaan fanien varassa. Näemme myös muusikkoja tuottamassa ja kirjoittamassa fanilehtiä tai fanilehtien tyyppisiä julkaisuja. (Atton 2004, 150.) Vaihtoehtomusiikkiin keskittyvä journalismi on viime vuosina löytänyt uusia uria ja kanavia alati kasvavan ja monipuolistuvan verkkojournalismin kautta. Verkosta on
6 tullut verraton foorumi myös alakulttuurien kohtauspaikkana, ja vaihtoehtomusiikkiin erikoistuneiden verkkolehtien määrä ympäri maailmaa kasvaa nopeasti. Ongelmana on usein kuitenkin ammattitaidottomuus, eli määrä korvaa laadun journalistisessa osaamisessa ja teknisessä toteutuksessa. Tärkeintä on innostus, mikä näkyykin lähinnä tarjonnan suuressa määrässä. Suomessa vaihtoehtomusiikkiin keskittyviä verkkolehtiä ei kuitenkaan vielä ole kovin paljon, vaikka uusia on viime vuosien aikana ilmestynyt yllättävän tiheästi. Oma verkkolehteni jatkaa toimintaansa myös opinnäytetyöni valmistumisen jälkeen. Tarkoitukseni on tutkia opinnäytteen kirjallisessa osassa vaihtoehtoisen musiikkijournalismijulkaisun työprosessia ja sille ominaisia piirteitä. Oman työprosessin havainnointi antaa näin ollen yhden kurkistusikkunan idean toteutukselle käytännössä. Selvitän tutkimuksessani, mitä tunnusomaisia piirteitä vaihtoehtoisen verkkojournalismiprojektin tekemiseen liittyy ja millä tavalla prosessi noudattaa tavanomaisen verkkojournalismiprojektin työn kaavaa. Jokainen verkkojournalismiprojekti on tietenkin aina erilainen, mutta projektissa on löydettävä sekä kaikille verkkojournalismiprojekteille yhteisiä tekijöitä että omalle projektille tunnusomaiset piirteet. Tämä antaa oman työprosessin tutkimiselle raikkaan ja mielenkiintoisen lähtökohdan. Oman työn kriittinen havainnointi on opettavaista varsinkin silloin, kun projekti on tekijälleen lajissaan ensimmäinen. Kokemattomuudesta kokonaisen verkkojulkaisun rakentamisessa alusta loppuun voi olla sekä hyötyä että haittaa. Näkökulma omaan työhön ja koko työprosessin etenemiseen on tuore ja aito, mutta toisaalta kokemuksen tuoma viisastuminen, aiemmista virheistä oppiminen ja laajempi näkökenttä puuttuvat. Varmaa on kuitenkin se, että vaihtoehtoisen musiikkijournalismin toteuttaminen verkkolehden muodossa sisältää monia tunnusomaisia piirteitä, jotka erottavat vaihtoehtoisen julkaisun valtavirtajulkaisusta, kaupallisesta julkaisusta puhumattakaan.
7 2 VAIHTOEHTOISUUDEN MÄÄRITELMÄ Vaihtoehtoisuus, jonka synonyymiksi luetaan usein marginaalisuus, on sikäli moniulotteinen käsite, että se on varsin abstrakti, eikä mitään universaalia vaihtoehtoisuuden määritelmää voida kovin tarkasti esittää (Atton 2002, 9). Yleisimmän lyhyen määritelmän mukaan vaihtoehtoisuuden sanotaan usein tarkoittavan yksinkertaisesti valtavirrasta poikkeavaa, mikä tarkoittaa usein myös epäkaupallista. Attonin (2002, 10) näkemyksen mukaan termit vaihtoehtoisuus ja epäkaupallisuus tulisi kuitenkin erottaa toisistaan. Vaihtoehtoisuus on analyyttisenä terminä epäkaupallisuutta tarkempi, vaikka monet tuntuvat termit sekoittavankin (emt. 10). Se, minkä kukakin kokee valtavirraksi (engl. mainstream) tai valtavirrasta poikkeavaksi (alternative), on kuitenkin pitkälti subjektiivista. Atton (2002, 12) esittää kolme kohtaa, jotka ovat ominaisia vaihtoehtoiselle julkaisulle. Näissä kohdissa on otettu huomioon etenkin uutisjulkaisuun pätevät seikat, mutta ne ovat käypiä niin painetussa julkaisussa kuin verkkojulkaisussakin. 1. Vaihtoehtoinen julkaisu käsittää pienten vähemmistöjen mielipiteitä 2. Se ilmaisee asenteita, jotka ovat ristiriidassa yleisesti tunnustettujen uskomusten kanssa 3. Se esittää näkökulmia aiheisiin, joita uutistoimistojen yleisesti esillä olevat säännölliset julkaisut eivät käsittele. (Atton 2002, 12.) Verkkolehdessäni vaihtoehtoisuuden määritelmä tarkoittaa julkaisun aihealueen eli musiikin kannalta ensinnäkin sitä, että lehden artikkeleissa esiintyvät artistit edustavat vaihtoehtomusiikin monia eri genrejä ja alalajeja, kuten progressiivista rockia, vaihtoehtopoppia, ambientia tai heavy-metallin ja punkin eri alalajeja. Ovet ovat kuitenkin siinä mielessä avoinna, että jos näköpiiriin ilmestyy esimerkiksi marginaalista folk-musiikkia soittava mielenkiintoinen yhtye, ei jutun tekemiselle ole esteitä. Jollain tavalla lehdessä esiintyvät yhtyeet tulevat kuitenkin aina liittymään kevyeen musiikkiin, vaikka se onkin
8 terminä siinä mielessä harhaanjohtava, että esimerkiksi heavy-metal luetaan nimestään huolimatta kuuluvaksi kevyen musiikin piiriin. Toiseksi lehden jutuissa käsiteltävät artistit poikkeavat musiikilliselta ulosanniltaan selvästi radiossa enimmäkseen soivasta musiikista. Tämän poikkeavuuden teknisiin tuntomerkkeihin voi kuulua esimerkiksi se, että kyseisten artistien kappaleet eivät välttämättä sovi radioformaattipituuteen, joka on kirjoittamattoman standardin ja yleisen käytännön mukaan noin kolmesta viiteen minuuttia. Ne saattavat olla moninkertaisesti pitempiä tai toisaalta puolet lyhyempiä. Näiden artistien musiikkivideot, jos heillä sellaisia on, eivät myöskään näy Music TV:llä tai muulla vastaavalla valtavirtaan luettavalla tv-kanavalla, eivätkä he nauti niin sanotun suuren yleisön suosiota tai välttämättä edes tiedostusta. Niiden kannattajakunta ja fanipohja koostuu usein musiikillisesti valveutuneista pienistä piireistä. Kun näitä pieniä piirejä on kuitenkin lukemattomia ympäri maailman, on Internet omiaan yhdistämään ne ja tuomaan esimerkiksi verkkolehtien avulla vaihtoehtomusiikin ystävät yhteen. Yhteiset musiikkimieltymykset ylittävät maantieteellisiä rajoja, mutta Internetin vaihtoehtoisten musiikkilehtien kautta vaihtoehtomusiikin ystävien tiedonsaanti ja kokoontuminen eivät ole enää alueellisesti sidottuja (Atton 2004, 141). Tämä voi osaltaan auttaa faneja myös itse määrittelemään vaihtoehtomusiikkia ja löytämään paremmin oman musiikillisen identiteettinsä. Vaihtoehtoisuuden määritteleminen kun on yksilöllistä ja pitkälti subjektiivista. Musiikissa vaihtoehtoisuus ei siis ole välttämättä sidoksissa mihinkään tiettyyn musiikkigenreen. Vaihtoehtoista musiikkia voi löytyä minkä tahansa musiikkityylin piiristä. Vaihtoehtoisuus onkin artistisidonnainen tekijä. Jokainen artisti tai bändi joko tietoisesti tai tiedostamattaan määrittää omalla musiikillisella ja taiteellisella ulosannillaan sen, kuinka vahvasti sen musiikki valtavirtaan soveltuu, vai soveltuuko ollenkaan. Riippumatta artistin toiveista tai tarkoituksista, vastaanottajan asemassa oleva yleisö määrittelee siis viime kädessä sen, kuinka vaihtoehtoista artistin musiikki loppujen lopuksi on.
9 3 VAIHTOEHTOISEN MUSIIKKIVERKKOLEHDEN SUUNNITTELU Internet on pelastanut vaihtoehtoisen musiikkijournalismin tulevaisuudennäkymät. Jokaisella julkaisijalla on aina mahdollisuus saattaa sisältönsä maailmanlaajuisesti esille (Alasilta 2002, 57). Mediatutkija ja professori Martin J. Smithin (1999, 88) mukaan tämä on verkkolehtien suurimpia etuja painettuihin lehtiin verrattuna. Jotta tämän edun hyödyntäminen olisi mahdollisimman tehokasta, tarvitsevat vaihtoehtoisetkin julkaisut suunnitelman, joka auttaa niitä tavoittamaan kohderyhmänsä ja pysymään julkaisulle tärkeiden lukijoiden tietoisuudessa ja käytössä. Verkkojournalismiprojektissa yleensäkin hyvä ja perinpohjainen suunnittelu on puoli työtä. Se on elinehto toimivan verkkopalvelun syntymiselle. (Metsämäki 2000, 95.) Verkkolehden työprosessi lähtee liikkeelle alkumetrien konseptisuunnitelmasta ja projektisuunnitelmasta. Hyvä työ on helppo toteuttaa, kun se on suunniteltu hyvin. Tällöin kyse onkin enää suunnitelman toteuttamisesta. Toisaalta paremman lopputuloksen saavuttamiseksi suunnitelmasta on helppo poiketa, ainakin silloin kun se on olemassa. Suunnittelussa on otettava huomioon sekä idean kehittely että tekninen toteutus, unohtamatta ajankäytön hallintaa. Oma projektini osoitti käytännön tasolla, että yhden henkilön toteuttamassa vaihtoehtoisessa verkkojournalismiprojektissa suunnittelulla on löyhempi rooli kuin esimerkiksi kaupallisessa tiimityönä toteutetussa projektissa. Siitä huolimatta mitään varteenotettavaa ja onnistunutta työtä ei voi toteuttaa ilman suunnitelmaa. Verkkokirjoittamisen asiantuntija Anja Alasillan (2002, 133) mukaan sivuston suunnittelussa ja tuotannossa tarvitaan niin monipuolisia tietoja ja taitoja, ettei yksi ihminen juuri koskaan pysty riittävän hyvään lopputulokseen. Alasilta ei kuitenkaan erittele millään tavalla sitä, millaista tai millaisia sivustoja hän tarkoittaa. Maailmanlaajuisen yrityksen asiakkaille suunnattua portaalia tai verkkokauppaa ei yksi ihminen pysty tietenkään yksin suunnittelemaan, saati toteuttamaan, mutta pienen, vaihtoehtoisen ja epäkaupallisen musiikkiverkkolehden varmasti pystyy. Tästä huolimatta Alasillan (2002,
10 133) mainitsemat osaamisalueet, jotka tekijätiimin tulisi hallita, pätevät myös vaihtoehtoisessa yhden miehen verkko-journalismiprojektissa. Osaamisalueet ovat seuraavat: 1. sisältö asiantuntemus 2. kohderyhmä ihmistuntemus 3. välineet tekninen osaaminen 4. ilmaisu sana, kuva, ääni, interaktiot 5. tuntuma viestinnän teorioihin 6. näkemys organisaation kokonaisviestinnästä Omassa projektissani pyrin määrittämään ja rajaamaan sisällön hyvin alusta asti, kuten tässä työssä käy ilmi. Asiantuntemukseen liittyvää pohjatietoa minun ei tarvinnut erikseen hankkia, koska halusin alusta alkaen toteuttaa omaan elämäntapaani ja kiinnostuksen kohteisiini liittyvän verkkolehden. Toisena kohtana oleva kohderyhmäajattelu ja ihmistuntemus muodostuivat projektilleni erittäin tärkeiksi, koska kyseessä on vaihtoehtoinen julkaisu. En kuitenkaan halunnut rajata lehteä vain tietylle ihmisryhmälle, tietyn musiikkityylin kannattajille, vaan päätin toteuttaa monipuolisesti vaihtoehtoisen julkaisun. Tätä projektia varten tarvitut välineet ja tekniset perustaidot minulla oli ennestään. Teknistä osaamista työn lomassa terävöittämällä selviäisin teknisestä puolesta vain vähäisellä asiantuntijakonsultoinnilla. Ilmaisun ja interaktiivisuuden rooli ja muoto selkiytyivät jo projektin alusta lähtien, kun taas tuntuma viestinnän teorioihin ja näkemys organisaation kokonaisviestinnästä hakivat linjansa yhä tarkemmin työn edetessä. Viestinnän teorioiden perustietämyksen olin saanut opiskeluni aikana, ja tässä lopputyöprojektissa organisaatio tarkoitti vain yhtä ihmistä, siis itseäni. Silti olin koko ajan nähnyt muotoutuvan verkkolehteni organisaationa, vaihtoehtoisuudelle tyypillisenä epäkaupallisena yrityksenä, jota itse johtaisin ja jonka todellisen lopputuloksen käyttäjien keskuudessa saisi aikaan itse lehti ja sen sisältö. Vaihtoehtoisen julkaisun suunnittelussa on kaiken kaikkiaan otettava huomioon myös se, että se voi omalta osaltaan olla monille valtavirtamedian kuluttajille portti vaihtoehtoisuuteen. Tämän takia julkaisu ei saa olla liian luotaantyöntävä, vaikka siinä korostuvatkin vaihtoehtoiset aspektit. Mitzi Waltzin (2005, 7) mukaan vaihtoehtoista mediaa tarvitsevatkin loppujen lopuksi kaikki ihmiset, kun otetaan huomioon massamedian viihteellisyyden ja kaupallisuuden hallitsema tila. Ihmiset tarvitsevat yksinkertaisesti vaihtoehtoja.
11 3.1 Konseptisuunnitelma Konseptisuunnitelma on ikään kuin liikeidea, vaikka suunnitteilla oleva verkkojulkaisu ei tähtäisikään taloudellisiin voittoihin. Menestymisellä voidaan ja pitääkin tarkoittaa myös muuta kuin taloudellista menestystä, mikä kulminoituu avainasiaksi juuri vaihtoehtoisten julkaisujen kohdalla. Niiden menestymismahdollisuudet piilevätkin juuri vaihtoehtoisuudessa. Ne keskittävät voimansa sellaisiin genreihin ja seikkoihin, jotka jäävät valtavirtamediassa vaille huomiota (Atton 2004, 139). Oman julkaisuni konseptisuunnitelmaa olin hionut mielessäni jo siitä hetkestä lähtien, kun sain idean vaihtoehtomusiikkiverkkolehden tekemisestä. Enimmäkseen pyörittelin suunnitelmaa päässäni, mutta kirjoitin myös perusajatuksia ja ideoita ylös. Alusta asti uskoin siihen, että verkkolehteni tarjoamat palvelut tulevat kiinnostamaan kohderyhmääni, eli kevyen vaihtoehtomusiikin ystäviä. Suomessa vastaavien verkkojulkaisujen valikoima on vielä varsin vähäinen. Suunnittelussa luin yhdeksi suurimmista verkkolehteni valteista myös sen, että valitsen haastateltaviksi sellaisia bändejä ja artisteja, jotka eivät yleensä esiinny nimenomaan suomalaisten vaihtoehtojulkaisujen sivuilla. Verkkopalvelun menestyksen ehto on se, että palvelu tarjoaa käyttäjiä kiinnostavia palveluita (Metsämäki 2000, 19). Vaihtoehtoisen verkkolehden, kuten muidenkin verkkolehtien, suunnittelussa on erityisen tärkeää määrittää mahdollisimman tarkasti kohderyhmä ja sen jälkeen hahmottaa ne asiat ja ratkaisut, joilla käytännön toteutus saadaan osumaan mahdollisimman lähelle kohderyhmän tarpeita ja odotuksia. Sivustolle on siis märitettävä tehtävä, jotta sitä voisi monimuotoisine toimintoineen hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti (Alasilta 2002, 140). Suunnitelman päätarkoituksiin kuuluu myös antaa itse tekijälle mahdollisimman kattava kuva paitsi tarkoituksenmukaisesta lopputuloksesta, myös niistä työvaiheista ja työtavoista, joilla siihen päästään. Kohderyhmä on otettava tarkasti huomioon, eli sisällöllä on turha yrittää tavoitella liian suurta kohderyhmää, varsinkin kun sivusto on varta vasten tehty vaihtoehtoiseksi. Mäkäläisen (2001, 26) mukaan kohderyhmä-ajattelun perustana onkin juuri se, että kaikkea ei kannata suunnitella kaikille, vaan tekijän kannalta on tärkeää määrittää nimenomaan oma yleisönsä. Asialla on vaihtoehtojulkaisussa vielä suurempi rooli kuin valtavirtajulkaisussa.
12 Kohderyhmällä tarkoitan tämän projektin yhteydessä musiikkiin intohimoisesti suhtautuvaa yleisöä, jonka mieltymykset liikkuvat yleisesti ottaen radioystävällisen, eli kuuntelijalle helpoksi tehdyn musiikin ulkopuolella ja joka on kiinnostunut kevyen marginaalimusiikin eri genreistä popista aina metalliin saakka. Kaikkien käyttäjien ei toki tarvitse, eikä heidän odotetakaan, kiinnostuvan kaikesta lehdessä olevasta sisällöstä. Musiikkimieltymyksissä on kyse makuasioista. Vaihtoehtoisen verkkolehden perustamisen ja olemassaolon syyt ovat aina hieman erilaiset kuin valtavirtalehdellä. Esimerkiksi kaupallisuudella on tässä suuri erottava tekijä. Valtavirtamedia näkee yleisönsä usein rahaa syytäville mainostajille myytävänä tuotteena, kun taas vaihtoehtojulkaisu pyrkii tuomaan ihmisiä yhteen. (Waltz 2005, 25.) Vaihtoehtomedian näkökulmasta loppukäyttäjän funktio on siis inhimillisempi kuin valtavirtamedian näkökulmasta. Tätä silmällä pitäen halusin rakentaa myös oman verkkolehteni. Lehti on olemassa yksinomaan lukijoita varten, palvelemassa heidän mielenkiitoaan ja antamassa heille lisää näkökulmia rakastamaansa musiikkiin ja sen ilmiöihin. Se ei siis ole mainostajia varten, eikä siksi että lukijat nähtäisiin ostavana massana. Verkkolehden nimen keksiminen on yksi suurista konseptisuunnitelmaan kuuluvista asioista. Vaikka lehdellä ei haeta taloudellista voittoa, on se kuitenkin ajateltava ikään kuin tuotteena, koska muuten se ei myisi itseään loppukäyttäjille ja koko toteutus menisi tavallaan hukkaan. Tuotteella on oltava ytimekäs, mieleenpainuva ja kuvaileva nimi. Vaihtoehtomusiikkiin keskittyvän verkkojulkaisun vaativuus on näiden kriteerien osalta varsin korkealla tasolla, koska on hyvä ottaa huomioon niin musiikki, journalismi kuin vaihtoehtoisuuskin ja silti pitää nimi ytimekkäänä. Valitsin pitkän kehittelyprosessin jälkeen verkkolehteni nimeksi mgm-media.net. Nimen alkuosa mgm on lyhenne sanasta marginaalimusiikki, joka voidaan lukea synonyymiksi vaihtoehtomusiikille. Loppuosaan halusin sisällyttää sanan media, koska marginaalimusiikin verkkolehtien nimet eivät usein ole kovin vakuuttavia. Halusin lehden nimeen ammattitaitoista ja vakuuttavaa otetta. Media-sanan käyttö ei sinänsä ole mikään uusi tai omaperäinen ratkaisu, mutta vaihtoehtoiseen viitekehykseen liitettynä se voi erottua edukseen klassisuudellaan ja luotettavalla soinnillaan. Nimen valintaan vaikutti myös se, että koska olin alusta asti konseptisuunnitelmassani suunnitellut verkkolehden nimen ja lehden wwwosoitteen olevan sama, täytyi nimen olla sellainen, jonka verkkotunnus eli domain-nimi
13 oli vapaana. Esteettisesti ajatellen nimi myös näyttää mielestäni hyvältä ja vakuuttavalta ja on samalla informatiivinen ja palvelemaansa kohderyhmää kohtaan uskollinen. Verkko-osoite toimii myös ilman www-etuliitettä, eli sivuille pääsee kirjoittamalla selaimen osoitekenttään ainoastaan mgm-media.net. Konseptisuunnitelma oli työprosessini ensimmäinen työvaihe. Suunnitelma alkoi kasvaa ja elää ajatuksissani jo syksyllä 2005, jolloin sain idean vaihtoehtoisen musiikkiverkkolehden tekemisestä. Konseptisuunnitelma tarkentui jatkuvasti aina alkukevääseen 2006 saakka, jolloin lehden pääteemat, kohderyhmä ja tavoitteet alkoivat olla selvillä. Spontaani suunnittelu ja kokeellinen toteutus tarkensivat ja kehittivät konseptisuunnitelmaa kuitenkin jatkuvasti aina loppukesään 2006 saakka. 3.1.1 Multimedia Internetin vahvimpiin puoliin kuuluu eri mediamuotojen yhdistäminen. Verkossa on tärkeää pystyä ilmaisemaan asiat niin, että sisältö erottuu edukseen. Lukijoita ei kiinnosta pelkkä kuiva teksti, koska verkko antaa mahdollisuudet paljon monipuolisempaankin ilmaisuun. (Alasilta 2002, 163.) Tämä on noussut yhä suurempaan rooliin myös journalistisissa verkkopalveluissa. Esimerkiksi videoiden esittäminen on verkossa tärkeää, koska varsinkaan vaihtoehtomusiikin piirissä niille ei ole olemassa muuta niin julkista ja tavoittavaa jakelukanavaa. Vaihtoehtomusiikkia käsittelevässä verkkolehdessä on lisäksi ensiarvoisen tärkeää tuoda multimedian keinoja käyttämällä esiin myös itse pääasia, eli musiikki. Printatussa lehdessä ei huomion kohteena olevaa musiikkia voi kuulla, ellei sitten lehden mukana ole cd:tä, mikä on kuitenkin käytännössä rajoitettua ja lehdelle kallista. Verkossa musiikki on klikkauksen päässä, vieläpä täysin ilmaiseksi. Todettakoon kuitenkin, että vaihtoehtomusiikin kuluttajien keskuudessa alkuperäisten levyjen ostaminen on suuressa arvossa, koska pieniä artisteja ja levy-yhtiöitä halutaan tukea. Musiikin kuunteleminen verkossa ei kuitenkaan sodi tätä vastaan, koska verkko tarjoaa oivallisen näköalapaikan tarjolla olevaan musiikkiin ja se voi maistiaisten muodossa saada ihmisiä ostamaan hyväksi havaitsemiansa levyjä.
14 Vaihtoehtomusiikkijournalismissa käsiteltävistä artisteista monet ovat yleisölle tuntemattomia, joten verkkojournalismin yksi päätehtävä onkin tuoda uusia artisteja esille ja nostaa niitä yleisön tietoisuuteen, ruohonjuuritasolta lähtien. Tässä tehtävässä verkon multimedialliset keinot, kuten helposti ja halvasti kuunneltavissa oleva musiikki ja näppärästi nähtävissä olevat videonpätkät, ovat loistava apu. En halunnut sisällyttää lehteen kuitenkaan minkäänlaista soitinta, vaan päädyin siihen, että viittaan juttujen kohteina olevien bändien musiikkinäytteisiin linkkejä käyttämällä. Jutun aiheena olevan artistin omille sivuille viittaamalla saisin kuunneltavat kappaleet vain yhden klikkauksen päähän verkkolehdessäni olevasta jutusta. Jos listaisin musiikkinäytteitä suoraan artistista kertovan jutun yhteyteen, sekoittaisi se käyttäjiä liikaa ja tekisi juttusivusta yleensäkin turhan sekavan. Videot halusin sen sijaan liittää suoraan verkkolehdessäni olevan jutun yhteyteen, koska se tuo jutulle heti lisää mielenkiintoa ja väriä. Videon sisältämän jutun luettuaan käyttäjä voi suoraan napsauttaa videon pyörimään ja halutessaan jatkaa vielä jutun lukemista. Koska itselleni olisi mahdotonta ajan ja resurssien puutteen takia tehdä laadukkaita videoita esimerkiksi ulkomaisista bändeistä, päätin ainakin aluksi käyttää valmiita videoita, joihin on lupa viitata muilta sivustoilta. Tämän mahdollisuuden tarjoavat laillisesti esimerkiksi www.youtube.com ja www.myspace.com -verkkosivustot. Videon tai videoiden valinnassa suosin dokumentaarista videota tai livevideota musiikkivideon sijaan. Suunnitelmissani on myöhemmin tehdä lehteeni dokumentin tyylisiä lyhyitä videoita myös itse. Musiikkivideoiden rooli on vaihtoehtomusiikissa toisarvoinen, eikä niiden tekemiseen panosteta läheskään niin paljoa kuin valtavirtamusiikissa. Vaihtoehtomusiikissa panostetaan musiikkiin, eikä kimalteleviin, isoilla rahalla tehtyihin musiikkivideoihin. 3.1.2 Interaktiivisuus Tänä päivänä Internet-sivujen käyttäjien mahdollisuus vaikuttaa sivujen sisältöön alkaa olla jo itsestäänselvyys (Alasilta 2002, 126). Yksi Internetin mukanaan tuomista suurista hyödyistä onkin sen välitön interaktiivisuus, mikä on noussut suureen rooliin etenkin vaihtoehtoisten verkkojulkaisujen keskuudessa. Verkkojulkaisu kerää näppärästi saman-
15 henkisiä ihmisiä yhteen ja vaikka heitä olisi maantieteellisellä tasolla paikallisesti vähän, verkossa heistä muodostuu usein suuri, joka puolelta maailmaa yhteen kerääntynyt joukko (Smith 1999, 99). Monelle vaihtoehtoista tieteen-, taiteen-, uskonnon- tai mitä tahansa alaa edustavalle henkilölle verkko voi olla monessa tapauksessa ainut kokoontumispaikka tai mahdollisuus kohdata muita samanhenkisiä ihmisiä. Musiikkilehdet ovat niin painetussa mediassa, kuin verkkomediassakin syntyneet usein tekijöidensä mielenkiinnosta käsittelemiään asioita kohtaan. Chris Atton (2002, 54) käyttää vaihtoehtoisista musiikkilehdistä termiä fanzines eli fanilehdet ja painottaa sitä, että juuri fanilehdet ovat usein joko osa tiettyä yhteisöä, aktivoivat yhteisön elämää tai parhaassa tapauksessa onnistuvat perustamaan kokonaisen yhteisön. Internetissä julkaistavista fanilehdistä Atton (2004, 139) käyttää termiä ezine, joka on lyhenne termistä electronic magazine eli sähköinen lehti. Internetin yhteisöllisyydelle suotuisten ominaisuuksien myötä samanhenkisten ihmisten yhteisöllisyyden aktivoituminen saakin verkossa yhä enemmän polttoainetta ja kasvaa jatkuvasti. Attonin (2002, 51) mukaan vaihtoehtomedian tulisi aina olla interaktiivinen ja käsitellä ensisijaisesti jokapäiväistä elämää ja ihmisten jokapäiväisiä tarpeita, eikä niinkään tähdätä taloudellisiin tavoitteisiin. Smith (1999, 99) korostaa paitsi verkkolehtien roolia printtilehtiä paljon tehokkaampana fanien vuorovaikutuspaikkana, myös niiden kykyä tarjota yhteenkuuluvuuden tunnetta sellaisille faneille, joilla sitä ei muuten elämässään ole. Keskustelufoorumi on interaktiivisuutta silmällä pitäen vahvasti perusteltava ominaisuus vaihtoehtoisessa verkkojulkaisussa. Keskustelufoorumissa halusin lähteä liikkeelle siitä lähtökohdasta, että jokaisella lukijalla tulee olla mahdollisuus jättää jälkensä ja ilmaista ajatuksensa julkisesti lehden sivustolla, mutta keneltäkään ei silti edellytetä kirjautumista ja oman profiilin luomista. Internet on nykyään täynnä erilaisia verkkoyhteisöjä, joissa käyttäjät luovat saman verkkopalvelun alle omat profiilinsa, ikään kuin pienimuotoiset kotisivunsa kuvineen ja henkilökohtaisine tietoineen. Monista verkkolehdistäkin on tullut yhä ilmeisempiä nettiyhteisöjä, joihin ei välttämättä enää tulla juttujen lukemisen takia, vaan keskustelemaan muiden käyttäjien kanssa ja muokkaamaan omaa profiilia. En missään tapauksessa halunnut, että omasta verkkolehdestäni tulisi tällainen, ensisijaisesti verkkoyhteisöksi pyrkivä julkaisu, vaan halusin asettaa pääpainon journalistiselle sisällölle. Lisäksi salasanoja ja käyttäjätunnuksia on jokaisella Internetin käyttäjällä jo
16 valmiiksi niin paljon, ettei kaikkia voi edes muistaa. Myös kynnys keskusteluun osallistumiseen on käyttäjillä paljon matalampi, jos kirjautumispakkoa ei ole. Halusin siis tarjota interaktiivisen keskustelupalstan ja rakentaa verkkoyhteisön ilman käyttäjäprofiilien luomista ja kirjautumispakkoa. Palautteen antamisen ja verkkolehden tekijän kannalta ennen kaikkea sen saamisen mahdollisuus on elintärkeää. Kun kyseessä on alkumetreillä oleva verkkojulkaisu, kaikki käyttäjiltä saatu informaatio ja palaute on erittäin tärkeää. Välitön palautteen antamisen mahdollisuus on osa interaktiivisuutta. Käyttäjien mahdollisuus vaikuttaa sivuston sisältöön ja uusien suunnitelmien lopputulokseen on vuorovaikutusta parhaimmillaan (Alasilta 2002, 126). Palautteen avulla lehteä on myös helpompi lähteä kehittämään vieläkin käyttäjäystävällisempään suuntaan. Palautetta on helppo antaa yksinkertaiseen palautelaatikkoon, johon ei viestin lisäksi tarvitse kirjoittaa muuta kuin nimi ja sähköpostiosoite. Palautelaatikolla on verkkolehdessäni oma alasivunsa ja se on jatkuvasti käyttäjien ulottuvilla. Ylläpitäjälle palautteen jatkuva saaminen ja sen käsitteleminen on aina tärkeää (Mäkäläinen 2001, 49). Palautelaatikosta viesti tulee suoraan omaan sähköpostiini, josta se on helppo koota ja käsitellä. 3.1.3 Lisäpalvelut Kuten aiemmin todettiin, verkko on täynnä teknisiä mahdollisuuksia myös journalismin kannalta. Lisäpalveluiden käyttöä mietittäessä on kuitenkin ajateltava sitä, mikä on tarpeellista. Anja Alasilta (2002, 182) painottaa, että verkkojulkaisun suunnittelijan ja toteuttajan on tehtävä selväksi itselleen yrittävätkö sivut paistatella teknisten hienouksiensa luomassa valossa, vai onko teknologian rooli olla enemmän taustalla, lukijan apuna. Journalistisessa julkaisussa tulisi olla kyse eittämättä jälkimmäisestä vaihtoehdosta, oli kyseessä sitten vaihtoehtoinen tai valtavirtaan kuuluva julkaisu. Hakutoiminto kuuluu verkkojournalismin niihin hyödyllisiin toimintoihin, joita esimerkiksi printtimedia ei voi lukijalleen tarjota. Toistaiseksi päätin kuitenkin jättää lehden varsinaiseen sisältöosioon asetettavan hakutoiminnon lisäämisen tulevaisuuteen, koska lehden sisältö on julkaisuhetkellä luonnollisesti vielä sen verran suppea, ettei hakutoi-
17 minnosta olisi todellista hyötyä. Viiden jutun julkaisussa hakutoiminto voisi näyttää tökeröltä, koska käyttäjä voi löytää etsimänsä jo parilla silmäyksellä. Keskustelufoorumilla on sen sijaan hyvä olla hakutoiminto jo alusta alkaen, koska foorumi voi parhaimmassa tapauksessa kerätä paljon sisältöä varsin lyhyessä ajassa. Foorumin hakusanakenttään voi syöttää vapaasanahaulla haluamansa hakusanan, jolle haku etsii mahdollisimman tarkat tulokset. Kun lehdessä on tulevaisuudessa moninkertainen määrä juttuja, on parin sekunnin hakutoiminnolla helppo tarkastaa, löytyykö tietokannasta esimerkiksi tiettyä artistia käsittelevää juttua. Tällöin otan hakutoiminnon foorumin lisäksi käyttöön myös varsinaisessa sisältöosiossa. Jokainen edes kohtuulliset tietokoneenkäyttötaidot omistava henkilö osaa ja pystyy tulostamaan verkossa lukemiaan juttuja omatoimisesti selaimen tulostustoiminnon avulla. Tästä huolimatta käyttäjämukavuuden parantamiseksi on jokaisen jutun yhteyteen hyvä lisätä tulostusmahdollisuus. Printtaa tästä -nappi tuo loppukäyttäjän aina yhtä askelta lähemmäksi jutun täysipainoista lukemista, esimerkiksi siinä tapauksessa että hän on sattumalta tullut verkkolehteen ja huomannut yllättäen kiinnostavan jutun, jota hänellä ei sillä hetkellä kuitenkaan ole aikaa tai mahdollisuuksia lukea. Suunnittelin paperiarkkia muistuttavan tulostuskuvakesymbolin jokaisen juttusivun oikeaan yläkulmaan. Edellisessä alaluvussa käsitellyt palautelomake ja keskustelufoorumi voidaan myös lukea lisäpalveluiksi. Ne tuovat yhdessä syvyyttä koko julkaisun olemukselle ja toiminnalle, sekä korostavat verkkojournalismin interaktiivisia etuja. 3.2 Projektisuunnitelma Projektiksi kutsutaan erilaisten tehtävien muodostamaa työkokonaisuutta, jolla on jokin selkeä päämäärä ja tavoite. Projekti on kronologinen tapahtumasarja, eli sillä on aina olemassa alku ja loppu. Jo ennen projektin aloittamista on hyvä asettaa päätavoite ja joukko alitavoitteita. Tavoitteen asettamisen lähtökohtana on aina jonkin tarpeen tyydyttäminen. (Metsämäki 2000, 11.) Omassa projektissani asetin päätavoitteeksi vaihtoehtomusiikkiin keskittyvän journalistisen verkkojulkaisun tuottamisen. Tyydytettävä tarve oli siis suomalaisten kevyen vaih-
18 toehtomusiikin ystävien tarve laadukkaalle musiikkijulkaisulle, jota voidaan lukea mahdollisimman helposti ja kätevästi Internetin kautta. Alitavoitteiksi asetin esimerkiksi uusien vaihtoehtoartistien saattamisen yhä useampien musiikin ystävien tietoisuuteen ja yleisön mielenkiinnon ja tietoisuuden herättämisen vaihtoehtomusiikin eri ilmiöitä kohtaan. Projektisuunnitelmaa voidaan kutsua ikään kuin käsikirjoitukseksi. Siinä tehdään esimerkiksi projektin kalenteriin ajankäyttösuunnitelma, sekä määritellään käytössä olevat resurssit ja laaditaan tehtäväluettelo. (Metsämäki 2000, 14.) Tein alustavan ajankäyttösuunnitelman talvella 2006. Suunnitelma oli varsin tarkka, joten tiesin heti että se ei tule pitämään paikkaansa. Etukäteen kaavailemani aikataulut eivät loppujen lopuksi toteutuneet juuri millään tavalla, eivätkä eri työvaiheiden rajat pysyneet liioin selkeinä. Toisaalta siitä ei ollut suurta haittaa työn etenemiselle, koska projektin edetessä täytyy elää joustavasti sen mukana. Pitkän tähtäimen projektissa tarkka ajankäyttösuunnitelma tuntuu olevan ennemmin vakautta ja turvallisuutta tuova runko, kuin viimeiseen asti noudatettava aikataulu. Osittain tämän takia luovuin myös projektinhallintaohjelmistojen käytöstä. Työkalenterin tyylinen Ganttin karttakin (ks. Metsämäki 2000, 14) oli ja eli lähinnä omassa mielessäni, eikä paperilla. Vaihtoehtoisen julkaisun tekemiselle on ominaista se, että prosessi ei ole niin sidonnainen sääntöihin, säädöksiin ja normeihin, kuin valtavirtajulkaisu (Atton 2002, 155). Suunnitelmia ei tarvitse myöskään noudattaa turhan orjallisesti. Julkaisua tehdään ikään kuin tunteen pohjalta, mikä juontaa juurensa hyvin pitkälti siitä, etteivät vaihtoehtoisia julkaisuja usein sido kaupallisuuden asettamat lait ja rajoitukset. Vaihtoehtoiselle julkaisulle on ominaista etenkin epäkaupallisuus (Atton 2002, 51). Silloin ei tarvitse jokaista pientä ratkaisua tehdessä miettiä miten julkaisulla saisi kerättyä mahdollisimman paljon rahaa. Vapaamieliseen projektisuunnitelman noudattamiseen on olemassa hyvä peruste myös silloin, kun työryhmään kuuluu vain yksi henkilö. Tällöin tekijä ei ole riippuvainen työtoverien aikatauluista, eikä vastuu projektin etenemisestä ole kenelläkään muulla kuin tekijällä itsellään, ellei sitten kyseessä ole jonkun muun tahon tilaus tai toimeksianto.
19 Näistä perusteista huolimatta projektini yksi suurimmista puutteista oli liian löyhä käsikirjoitus, koska menin ehkä hivenen liian pitkälle vapaamuotoisen työskentelytavan toteuttamisessa. Uskon, että jos olisin noudattanut projektisuunnitelmaani hieman tarkemmin, projektin eteneminen ja toteutuminen, varsinkin teknisen toteutuksen osalta, olisi ollut varmemmalla pohjalla. Siitä huolimatta sain lopulta todeta, että vapaamuotoinen projektisuunnitelman toteuttaminen osoittautui lopullisen lopputuloksen kannalta vaihtoehtojulkaisussa paremmaksi menetelmäksi. Projektisuunnitelma olisi jäänyt työstä jälkeen, ellei työ olisi sitä edetessään muokannut. 3.3 Visuaalinen suunnittelu Visuaalisen suunnittelun tärkein tehtävä on luoda mahdollisuus sille, että lopputulos näyttäisi loppukäyttäjän silmään mahdollisimman hyvältä. Omassa työssäni törmäsin jatkuvasti siihen ajatukseen, että haluan visuaalisen ilmeen olevan hyvin tuore ja raikas, mutta silti arvokkaalla tavalla hillitty. Ei siis liikaa voimakkaita tunteita herättävä, mutta ei missään nimessä tylsä tai mitäänsanomaton. Vaihtoehtoisissa julkaisuissa visuaalinen ilme on usein räväkkä ja kokeileva, mutta sen tulisi silti olla silmää miellyttävä. Näiden tekijöiden määrittelyssä ei loppujen lopuksi juuri voi luottaa muuhun kuin omaan arvostelukykyynsä. Jos tietty ratkaisu näyttää itselle hyvältä, voi vaihtoehtomusiikin kuluttajana luottaa siihen, ettei se kovin huonolta voi muillekaan samanhenkisille ihmisille näyttää. Tietysti vaihtoehtomusiikin piirissä on lukemattomia alalajeja, joilla kaikilla on jonkinasteinen oma visuaalinen kulttuurinsa, mutta niistä voi pyrkiä ottamaan eri elementtejä ja yhdistelemään ne siten, että visuaalisen ilmeen kokonaistunne tukee vaihtoehtoiselle musiikille ominaisia piirteitä. Esimerkiksi abstrakti taidegrafiikka tai sotku, kuten sitä jotkut nimittävät, voi olla yksi tällainen alalajeja yhdistävä tekijä. Visuaalisuuden tehtävä on aina myös tukea käytettävyyttä, riippumatta siitä onko kyseessä vaihtoehtoinen vai valtavirtaan luettava julkaisu.
20 3.3.1 Graafinen ilme Suunnittelija Aaron Marcusin määritelmän (Metsämäki 2000, 105) mukaan graafisen ilmeen suunnittelussa tärkeintä on organisointi, taloudellisuus ja viestivyys. Kaiken tulee siis olla tarkkaan järjestettyä, harkittua ja tiivistä, mutta silti paljon informaatiota sisältävää. Suunnittelin verkkolehteni graafiselle ilmeelle yksinkertaisen ulkoasun ja pehmeät värisävyt. Yleissävyn halusin säilyttää vaaleana, koska se tekee verkkolehden lukemisen ja silmäilyn kevyemmäksi, sekä luo puhtauden ja avaruuden tunnetta. Vaihtoehtoisuudelle ei luonnollisesti ole olemassa mitään tiettyjä tunnusomaisia värejä tai värikaavaa, vaan kirjoittamattomat graafiset käytännöt noudattavat lähinnä tarkempien musiikkigenrejen kulttuurisia koodistoja. Graafisen ilmeen suunnittelussa olinkin näin ollen vapaa tiettyjen musiikkigenrejen vallitsevista käytännöistä. Valitsemani merenturkoosi taustaväri luo uutuuden tunnetta ja häivytys antaa sille modernin vivahteen. Sisältöalueen graafinen tausta sulautuu ruskean ja turkoosin sävyineen taustaväriin, sekä tukee modernia vaikutelmaa abstrakteilla linjoillaan ja kuvioillaan. Sinällään graafisen ilmeen suunnittelu onnistui omasta mielestäni hyvin. Valitun värimaailman luoman yleisvaikutelman tulisi kuitenkin tukea lehden aihealuetta ja aihepiiriä, mikä ei oman lehteni kohdalla täysin osoittautunut todeksi. Päädyin pehmeän puhtailla väreillä ja grafiikoilla kritisoimaan myös vaihtoehtomusiikin maailman vallitsevia käytäntöjä. Tämä näkyy siinä, että ainakin lehden ensimmäisten juttujen käsittelemien artistien musiikillisesta ja jopa graafisesta tuotannosta suurin osa on tavallaan synkempää kuin lehden graafinen ilme antaa ymmärtää. Tämä vastakohta tosin kiehtoi minua todella paljon, joten tein rohkean valinnan graafisen ilmeen suunnittelussa. Valinta saattoi olla ehkä liiankin rohkea, koska lehden päätarkoitus on kuitenkin tukea vaihtoehtoista musiikkimaailmaa ja kritisoida ensisijaisesti valtavirtaa, eikä lähteä kohti monisyisempää kritiikkiä. Joka tapauksessa graafisen ilmeen muunteleminen on tulevaisuudessa ennemmin tai myöhemmin ajankohtaista, koska verkkolehden on hyvä uudistua tasaisin väliajoin säilyttääksensä lukijoidensa mielenkiinnon. Tyhjän tilan hyödyntäminen oli yksi avainasioista, joita halusin käyttää lehden yleisnäkymää suunnitellessani. Ensinnäkin asetin varsinaisen sisältöosion keskeltä katsottuna hieman vasemmalle, jotta oikealle jäisi suuri tyhjä tila. Tämä tyhjä tila luo avaruutta ja