JYVÄSKYLÄN VIHEROSAYLEISKAAVA Kaavaselostusluonnos 3.6.2008
PERUS- JA TUNNISTETIEDOT Kaavan nimi Kaavan laatijat Osoite Puhelin Sähköposti VIHEROSAYLEISKAAVA Leena Rossi, yleiskaava-arkkitehti (Mervi Vallinkoski, maisema-arkkitehti) Paula Tuomi, kaavasuunnittelija / Yhdyskuntatoimi Kaupunkisuunnitteluosasto Käyntiosoite: Hannikaisenkatu 17 Postiosoite: PL 223 40101 Jyväskylä 014 625 088(Rossi), 014 624 370(Tuomi) leena.rossi@jkl.fi, paula.tuomi@jkl.fi Kaavan vireilletulo joulukuussa 2005 (Keskisuomalaisessa julkaistulla kuulutuksella) 2
Sisällysluettelo Sisällysluettelo 2 1 Taustaa ja lähtökohtia 4 1.1 n taustaa 4 1.2 Viheralueiden merkitys ja arvot 4 1.3 Seudullinen viheralueverkosto 5 2 Suunnittelualue ja sen kuvaus 7 2.1 Suunnittelualue 7 2.2 Jyväskylän maisema ja luonnonympäristö 7 2.2.1 Yleiskuvaus 7 2.2.2 Kallio- ja maaperä 8 2.2.3 Maastonmuodot 9 2.2.4 Ilmasto 10 2.2.5 Vesistö 10 2.2.6 Kasvillisuus 10 2.2.7 Maisemavauriot 10 2.3 Jyväskylän viheralueet 11 2.3.1 Maisema ja viherakenne 11 2.3.2 Metsä- ja maatalousalueet 11 2.3.3 Rakennetut viheralueet 13 2.3.4 Liikunta- ja urheilualueet 14 2.3.5 Erityispuistot ja viheralueet 15 2.3.6 Luonnonsuojelualueet ja muut tärkeät luontokohteet 16 2.3.7 Muut viheralueet ja viherrakenteen kannalta tärkeät alueet 17 2.4 Jyväskylän viheryhteydet 18 2.4.1 Ekologiset viheryhteydet 18 2.4.2 Virkistysreitistö 20 3 Jyväskylän tärkeimmät viheralueet 21 3.1 Asukkaiden arvostamat viheralueet 21 3.2 Maisemallisesti tärkeät viheralueet 23 3.3 Luonnonsuojelullisesti tärkeät viheralueet 23 3.4 Kulttuurihistoriallisesti merkittävät viheralueet 24 3.5 Hiljaiset alueet 25 3.6 Viheralueiden palvelutaso 26 3.6.1 Metsä- ja maatalousalueet 26 3.6.2 Rakennetut viheralueet 26 3.6.3 Liikunta- ja urheilualueet 28 3.6.4 Kävelykatu, torit ja aukiot 29 3.6.5 Vesiliikennealueet 29 3.6.6 Erityispuistot ja -viheralueet 29 3.6.7 Luonnonsuojelualueet 29 3.6.8 Virkistysreitistö 30 3.7 Viheralueiden riittävyys ja saavutettavuus 31 4 Suunnittelutilanne 36 4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 36 4.2 Seutukaava ja maakuntakaava 37 3
4.3 Yleiskaavat 40 4.4 Asemakaavat 41 4.5 Muut suunnitelmat, hankkeet ja päätökset 42 4.6 Selvitykset ja inventoinnit 45 5 n laadinnan vaiheet 46 5.1 n tarve ja käynnistäminen 46 5.2 Osallistuminen ja yhteistyö 46 5.3 n tavoitteet 49 5.3.1 Kaupungin asettamat tavoitteet 49 5.3.2 Suunnittelualueen oloista johdetut tavoitteet 49 5.4 Yleiskaavaratkaisun vaihtoehdot 50 6 n kuvaus 51 6.1 Yleistä 51 6.2 n mukainen viherrakenne 51 6.3 ja seudulliset viheralueet 52 6.4 Kaavamerkinnät 53 7 Vaikutusten arviointi 74 7.2 Epävarmuustekijät 74 7.3 Haitallisten vaikutusten lieventäminen 74 7.3 Vaikutusten arvioinnin tulos 75 7.3.1 Vaikutukset viheralueiden riittävyyteen ja saavutettavuuteen 75 7.3.2 Vaikutukset maisemaan 77 7.3.3 Vaikutukset luontoon 77 7.3.4 Kulttuurihistorialliset vaikutukset 78 7.3.5 Vaikutukset hiljaisiin alueisiin 78 8 n oikeusvaikutukset 80 8.1 Kaikkia yleiskaavoja koskevat oikeusvaikutukset 80 8.2 n erityiset oikeusvaikutukset 80 8.3 Oikeusvaikutteisten yleiskaavojen muuttuminen 81 9 n toteutus 82 9.1 Asemakaavojen vanhentuneisuus 82 4
1 Taustaa ja lähtökohtia 1.1 n taustaa 1.2 Viheralueiden merkitys ja arvot Ajatus viherosayleiskaavasta on noussut esiin jo pari vuosikymmentä sitten. Edelleen se nousi esille v. 2001 käynnistetyn viheraluejärjestelmä-työn yhteydessä. toteuttaa viheraluejärjestelmässä asetettuja maankäytöllisiä tavoitteita. Myös tekeillä olevassa kaupungin viherpolitiikassa on viherosayleiskaavan tärkeys noussut esille. Jatkuvasti on eri yhteyksissä noussut esille tarve osoittaa ja hyväksyä Jyväskylän tärkeimmät viheralueet ja yhteydet, jotta ne säilyisivät jatkossakin kasvavan kaupunkiseudun laajentumispaineissa. Elinvoimaiset ja laadukkaat viheralueet ovat yksi kaupungin vetovoimatekijöistä, jotka houkuttelevat alueelle asukkaita, yrityksiä ja matkailijoita. on keino taata tämän vetovoimatekijän säilyminen jatkossakin. Yksittäisten kaavojen ja muiden suunnitelmien yhteydessä on jouduttu pohtimaan eri puolilla olevien viheralueiden merkitystä ja roolia ilman, että on ollut käsitystä viheralueverkostosta kokonaisuutena. Suppean lähestymistavan vuoksi on voitu tehdä ratkaisuja, jotka jopa vaarantavat laajemman viheraluekokonaisuuden kannalta tärkeän osan säilymisen. Täydennysrakentaminen on ollut kaupunkisuunnittelun keskeisiä periaatteita viime vuosina myös Jyväskylässä. Viheralueiden kannalta tämä koetaan joskus ongelmalliseksi, kun täydennysrakentaminen supistaa jo totuttuja lähivirkistysalueita. n tarkoituksena on erityisesti turvata viheralueiden määrä ja laatu suhteessa täydennysrakentamiseen. Säilyttää viheralueita eri kaupunginosissa niin, että virkistyksen ja viihtyisän elinympäristön tavoitteet vielä saavutetaan. Asukkaille viheralueet ovat tärkeitä virkistyksen ja ulkoilun kannalta. Viheralueiden laatu ja määrä vaikuttavat asuinpaikan valintaan, sillä omasta ikkunasta avautuvaa vihreää maisemaa arvostetaan. Kaupungin luonnonläheisyys on vetovoimatekijä. Ihmisen hyvinvoinnissa viheralueilla on merkittävä rooli. Viheralueet tarjoavat keinon stressin ehkäisemiseen tai siitä palautumiseen. Asukkaat arvostavat väljää ja vihreää kaupunkirakennetta, jossa on mahdollisuus kokea jopa luonnonrauhaa oman asuinpaikan lähistöllä. Kaupunkiluonto on ihmiselle elpymisen ja rauhoittumisen paikka. Viheralueet edistävät myös sosiaalisia suhteita ja vastuuta ympäristöstä. Viheralueilla on suuri merkitys fyysiselle hyvinvoinnille. Viheralueet ja virkistysreitistöt tarjoavat puitteet arkiselle liikunnalle. Viheralueita käytetään eniten kävelyyn ja lenkkeilyyn, luonnosta ja maisemista nauttimiseen sekä pyöräilyyn. Valtakunnallisen virkistyskäyttötutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa suomalaisista ulkoilee viikottain. Nimenomaan asutusta lähellä sijaitsevat virkistysalueet houkuttelevat ihmisiä liikkumaan. Asunnon lähialueiden viheralueet ovat erityisen tärkeitä lasten ja nuorten sekä vanhusten liikkumiselle ja ulkoilulle. Viheralueiden puustolla ja muulla kasvillisuudella on suuri merkitys suojavaikutuksen kannalta. Viheralueet parantavat ilmanlaatua sitoessaan pienhiukkasia, ja kasvillisuus vaimentaa tuulta. Viheralueet toimivat sadeveden imeytys- ja viivytysalueina pitäen yllä pohjavesiolosuhteita. Viheralueilla on keskeinen merkitys luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Rakennetussa ympäristössä viheralueet toimivat merkkeinä elävästä luonnosta. Viheralueet ja niitä yhdistävät viherreitit toimivat ekologisina 5
1.3 Seudullinen viheralueverkosto viheryhteyksinä, joita pitkin eläimet liikkuvat. Elinympäristöjen moninaisuus ylläpitää lajien moninaisuutta ja perinnöllistä vaihtelua. Monimuotoisuus sisältää useita taloudellisia ja sosiaalisia arvoja. Viheralueilla on suuri merkitys maisema- ja kaupunkikuvallisesti. Viheralueet jäsentävät kaupunkirakennetta. Kaupunkikuvassa viheralueet ovat tärkeä osa tilanmuodostusta ja näkymiä sekä auttavat alueilla orientoitumisessa. Viheralueet, erityisesti metsäiset selännealueet, muodostavat kaupunkimaisemassa tärkeitä taustamaisemia sekä maamerkkejä. Viheralueilla on kulttuurisia merkityksiä ja arvoja. Ne ovat osa kaupungin kulttuurihistoriaa. Viheralueet tarjoavat mahdollisuuksia uusien kulttuuriarvojen luomiselle. koskee a (kuntaraja 1.1.2007). Kaavaprosessin kuluessa on usein sivuttu kysymystä seudullisen viherosayleiskaavan tarpeesta. Lisäksi Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti, joista tulee osa Uutta Jyväskylää 1.1.2009 alkaen, on noussut esiin suunnittelualueen rajauskeskusteluissa. Seudullisen virkistysaluekaavan osalta Vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki myös valtuustoaloitteen 11.12.2006. Valtuustoaloitteen vastineessa todettiin, että seudulliset viheraluekysymykset ratkaistaisiin ns. seudullisen maankäytön rakennemallin yhteydessä kaupunkiseutusuunnitelman esityksen mukaisesti. Rakennemallin tavoitteena on vastata seudun tärkeisiin kehittämisteemoihin, joista yksi on viheralueiden ja virkistysreittien jatkuvuuden turvaaminen. Sen laadinta alkaa selvityksin v. 2008. a varten on tehty lähtötietoselvityksiä jo usean vuoden ajan. Ne koskevat melkein pelkästään Jyväskylän kaupungin aluetta. Koska vastaavien lähtötietoselvitysten laadinta laajemmalle alueelle (esim. maalaiskunnan alueelle) vaatisi lisäaikaa, on kaavan rajaus säilytetty alkuperäisen ajatuksen mukaisena, jotta kaavaprosessi ei enää nykyisestään pidentyisi. Kaavaluonnosvaiheeseen on tarkoitus päästä keväällä 2008, minkä takia kaavaaluetta ei tässä vaiheessa ole katsottu järkeväksi laajentaa. Kaavaluonnosvaiheen jälkeen, nyt kun kuntaliitospäätökset ovat selvinneet, on pohdittava laajennetaanko viherosayleiskaavan aluetta. Lähinnä tulee kysymykseen mm. Palokan ja Vaajakosken taajama-alueiden mukaanotto, sillä ne ovat osa Jyväskylän seudun yhtenäistä keskustaajamarakennetta, jossa on tärkeää turvata eheä ja jatkuva viheralueverkosto. Korpilahden osalta viherosayleiskaava ei ole todennäköisesti tarkoituksenmukainen kaavamuoto, koska alue on pääosin haja-asutusluonteista. Lähinnä Korpilahden kirkonkylässä on tarpeen viherosayleiskaavan kaltainen viheralueverkoston tarkastelu, mutta se ei välttämättä vaadi yleiskaavallista käsittelyä, vaan tältä osin riittäisi esim. erityinen viheralueselvitys, jonka 6
mukaan aluetta asemakaavoitetaan jatkossa. Vaikka viherosayleiskaavan pohjaksi tehdyt selvitykset, mm. viheralueiden käyttöluokitus, koskettavat pääasiassa vain nykyisen kaupungin aluetta, on toki mm. viheryhteyksiä ja virkistysreittien jatkuvuutta tutkittu yli kuntarajojen. ei ole ristiriidassa maakuntakaavan tai naapurikuntien vahvistettujen tai tekeillä olevien yleiskaavojen kanssa. Kaavoitusprosessin kuluessa on tehty yhteistyötä naapurikuntien kaavoittajien kanssa, siten että viherosayleiskaavan ajatukset saavat vastakaikua myös kuntarajan takaisissa visioissa ja suunnitelmissa. Samanaikaisesti viherosayleiskaavan kanssa on ollut tekeillä jo aiemmin mainittu selvitys koskien seudullista kansallista kaupunkipuistoa. Sen yhteydessä on tuotettu merkittävää tietoa ja suunnittelun lähtöaineistoa kuntarajojen yli jatkuvista viheryhteyksistä ja luotu käsitys koko seudun yhteisestä keskuspuistosta. Seudullisesti viheralueverkostosta on kerrottu tarkemmin kappaleessa 6.3. 7
2 Suunnittelualue ja sen kuvaus 2.1 Suunnittelualue laaditaan lähes koko Jyväskylän kaupungin alueelle (kuntaraja 1.1.2007). Kaava ei kuitenkaan kata kaikkia vihreitä alueita, vaan kaavaan on valikoitunut eri perustein tärkeimmät viher- ja virkistysalueet. Lähtötietoselvityksissä ovat mukana olleet kaikki nykyiset viheralueet. n ohessa tehdyissä suunnitelmissa on osoitettu suuntaviivoja myös alueille, jotka eivät ole mukana varsinaisessa kaavassa. Taka-Keljon oikeusvaikutteisen osayleiskaavan alue jätettiin pois viherosayleiskaavasta. Merkittävimpänä syynä tähän oli läntisen ohikulkutien linjaus, jonka huomioon ottaminen vaatii koko yleiskaavan varausten uudelleen tarkastelua sen mukaan, mikä tielinjaus kyseisellä kohdalla lopulta otetaan jatkosuunnittelun pohjaksi. Koska Taka-Keljon alue on luonteeltaan haja-asutusta ja mm. tärkeimmät viheralueet ja -yhteydet säilyvät nykyisen kaavan perusteellakin, päätettiin, ettei viherosayleiskaavaa tarvitse sinne nyt laatia. Myöhemmin, kun aluetta mahdollisesti uudelleen yleis- tai asemakaavoitetaan, tutkitaan alueen viheralueverkosto viherosayleiskaavan periaatteiden mukaisesti. Sippulanniemen oikeusvaikutteisen osayleiskaavan alue on jätetty myös viheosayleiskaavasta. Yleiskaava on saanut lainvoiman vuonna 2000,joten alue on melko vasta käsitelty. 2.2 Jyväskylän maisema ja luonnonympäristö Tähän on koottu yhteenveto Jyväskylän maisemasta ja luonnonympäristöstä sekä niiden erityispiirteistä. Tarkemmin asiaa on esitelty viherosayleiskaavan ohessa tehdyssä maisema ja viheralueselvityksessä. 2.2.1 Yleiskuvaus Maisemarakenne tarkoittaa elementtejä, joista maisema koostuu. Näitä ovat mm. maaperä, maastonmuodot, ilmasto, vesiolosuhteet vuorovaikutussuhteessa toisiinsa ja elävään luontoon. Maisemarakenne voidaan jakaa kolmeen osaan: 1. vedenjakajaselänteiden ja kallioisten moreenimäkien lakialueisiin, 2. ranta-alanteet, joki- ja purolaaksojen sekä soiden painanteet 3. kasvulle ja kulttuurille edullisimmat vyöhykkeet. Äärialueilla tarkoitetaan maisemanosia, jotka ovat helposti haavoittuvia mm. rakentamisen vuoksi. Äärialueilla tarkoitetaan mm. lakialueilla sijaitsevia puroja ja jokien lähdealueita, sekä pohjavesien muodostumisvyöhykkeitä. Ydinalueilla tarkoitetaan tärkeitä maiseman kohtia, joilla on merkitystä maiseman hahmottamissa. Näitä ovat mm. maamerkit ja solmukohdat. Tarkastelualueen maisemarakenteen tyypillisimmät piirteitä ovat voimakkaat maastonmuodot, metsäisyys sekä vesistöjen runsaus. Metsäiset selänteet ja avoimiin alueisiin rajautuvat ranta- ja reunametsät muodostavat maisemassa tärkeitä taustoja. Maiseman solmukohdat hahmottuvat parhaiten vesistöjen kautta. 8 Kallioperä, maaperä ja luonnonhistoria ovat luoneet tälle seudulle ominaisen korkokuvan. Päijänteen allas lähiympäristöineen on useiden ruhje- ja halkeamalaaksojen yhdistelmä. Luo-
de-kaakko-suuntaiset murroslaaksot antavat muodon Päijänteen järvialtaalle. Pohjois-Päijänteellä on niemien ja lahtien kuvioima sokkeloinen ranta. Aluetta luonnehtivat jyrkät kallioseinämät ovat syntyneet siirroksina. Jyväskylän seudun maisemarakenteessa voi erottaa kolme vyöhykettä, länsiosan vuorimaat, keskiosan alavan järviseudun sekä itäosan mäkialueet. 2.2.2 Kallio- ja maaperä Maaperä on suurelta osin jääkauden kasaamaa ja tiivistämää pohjamoreenia. Maakunnan poikki koillisesta lounaaseen kulkee vaihtelevasti lajittunut, soraa ja hiekkaa sisältävä Sisä-Suomen reunamuodostuma, johon kuuluvat muun muassa Jyväskylän harju. Päijänteen pintaa laskettiin 1830-luvulla 1,2 metriä, jolloin liki 6000 vuoden aikana muodostunut rantaviiva jäi nykyrannan läheisyyteen muinaisrannaksi. Päijänne ja Jyväsjärvi saivat silloin nykyiset rantansa. Jyväsjärven uusi laskujoki, Äijälänsalmi, kaivettiin silloin nykyiseen muotoonsa. Sulkulan kohdalla ollut Jyväsjärven muinainen lasku-uoma, Pohjanjoki, kuivettui. Siitä on muistona pitkä ja kapea Pohjanlampi puroineen. 9
2.2.3 Maastonmuodot 1:120000 10
2.2.4 Ilmasto 2.2.6 Kasvillisuus Näkyvin vaikutus maisemakuvaan on vuodenaikojen vaihtelulla. 2.2.5 Vesistö 2.2.7 Maisemavauriot Maisemavaurioilla tarkoitetaan maaperä- ja kasvillisuuspohjaisia häiriöitä. Näitä ovat voimakkaimmillaan ja näkyvimmillään mm. sorakuopat, kivilouhokset, täyttöalueet, tieleikkaukset, voimajohtolinjat, avohakkuualueet, mutta niihin luetaan myös puuttuva suojakasvillisuus, pensoittuvat alueet, ylitiheä kasvillisuus, huonokuntoinen kasvillisuus ja roskaantunut maasto. 11
2.3 Jyväskylän viheralueet 2.3.1 Maisema ja viherakenne 2.3.2 Metsä- ja maatalousalueet Jyväskylän maisemarakenne näkyy viheralueissa. Maisemarakenteen tyypillisimpiä piirteitä ovat voimakkaat maastonmuodot, metsäisyys sekä vesistöjen runsaus. Metsäiset selänteet ja avoimiin alueisiin rajautuvat ranta- ja reunametsät muodostavat maisemassa tärkeitä taustoja. Voimakkaat maastonmuodot lisäävät kaupungin ja kaupunginosien tunnistettavuutta. Selänteet voivat toimia tärkeinä maamerkkeinä. Merkittävimmät suurmaiseman solmukohdat Harju (Keski-Suomen reunamuodostuma), sekä Tourujoki ja Äijälänsalmi - ovat tärkeitä viher- ja virkistysalueita. Vesistöt tarjoavat oman lisänsä viheralueiden rikkauteen, kesäisin vesivirkistysalueina ja talvisin kulkuyhteyksinä sekä talvisia harrastusmahdollisuuksia tarjoavina alueina. Viheralueiden sijoittuminen maisemarakenteessa vaikuttaa suuresti niiden luonteeseen. Mäen lakialueilla kasvuolosuhteet ovat erilaiset kuin laaksoissa ja ranta-alueilla. Uusimmat asuinalueet sijaitsevat mäkiselänteillä ja niissä virkistysalueiden leimaa antavana piirteenä ovat metsät ja mäet. Keskustan viheralueilla sekä vanhoilla viljelysalueilla on enemmän kulttuurikerrostumia sekä vielä säilyneitä avoimia viheralueita tosin näillä alueilla pusikoituminen on yleisempi ongelma viheralueiden hoidossa. Jyväskylän viherrakenteen päärungon muodostavat neljä päävirkistysaluetta: Laajavuori, Aittovuori-Kangasvuori, Kolmisoppinen-Taka-Keljo sekä Sippulanniemi. rakenteessa voi myös hahmottaa rönsyilevän keskuspuistoakselin, jonka ytimen muodostaa Harju kaupungin keskustassa. Tätä aluetta on alustavasti ajateltu mahdollisena kansallisen kaupunkipuiston alueena. Metsät Kaupungin omistamia metsäalueita on yhteensä 4363 hehtaaria. Lisäksi yksityisten omistamia metsämaita on n. 1500 hehtaaria (tämä luku perustuu kaupunkisuunnitteluosastolla tehtyyn alustavaan viheralueiden käyttöluokitukseen eikä ole tarkka). Kaupungin metsiä hoidetaan suunnitelmallisesti kaupungin metsäsuunnitelman pohjalta. Metsäsuunnitelmassa kaikki kaupungin metsäalueet on jaettu hoitoluokkiin, jotka mahdollistavat metsiin kohdistuvien taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten arvojen esittämisen ja painottamisen kuviotasolla. Kaupungin omistamat metsät on viimeisimmässä metsäsuunnitelmassa vuosille 2005-2014 jaettu hoitoluokkiin seuraavasti: lähimetsä 12 % 512 ha ulkoilu- ja virkistysmetsä 25 % 1092 ha suojametsä 4 % 175 ha talousmetsä 39 % 1697 ha valmennusmetsä 0 % 8 ha maisemametsä 7 % 318 ha erityisalue 1 % 40 ha suojelualue 12 % 521 ha Yksityisten maa-alueista ei vastaavaa luokitusta ole tehty. Suurin osa yksityisten omistamista metsäalueista sijaitsee kuitenkin kauempana kaupungin keskustasta, mm. Taka-Keljossa, ja ne ovat luonteeltaan lähinnä talousmetsiä. Lähimetsät ovat asutusta lähinnä olevia metsiä, jolloin lähimetsään kohdistuu voimakasta kulutusta runsaasta käytöstä johtuen. Lähimetsäkuviot ovat pienialaisia. Lähimetsää hoidetaan vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa painottaen metsän elinvoimaisuutta, viihtyisyyttä, turvallisuutta ja suojavaikutuksia. Hakkuu- ja raivaustähteiden keruu on usein osa alueen metsänhoitoa. Lähimetsälle ei kohdisteta taloudellista tuottovaatimusta. Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai kauempana asutuksesta sijait- 12
sevia metsiä, joita käytetään säännöllisesti mm. ulkoiluun, retkeilyyn, sienestykseen ja marjastukseen. Ulkoilu- ja virkistysmetsää hoidetaan painottaen metsän elinvoimaisuuden ohella virkistys-, monikäyttö- ja maisema-arvoja. Näissä metsissä on myös taloudellisia tuottovaatimuksia. Suojametsät ovat suojaviheralueita, jotka sijaitsevat pääväylien, teollisuusalueiden, sorakuoppien, moottoriratojen tms. reuna-alueilla. Ne lieventävät melu-, pöly-, näkö- tai tuulihaittoja. Suojametsälle ei yleensä kohdisteta taloudellista tuottovaatimusta. Talousmetsä on kauempana asutuksesta kaupunkirakenteen ulkopuolella sijaitseva pääasiassa talouskäytössä oleva metsä. Talousmetsää hoidetaan kestävästi taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset arvot huomioiden. Talousmetsälle kohdistetaan taloudellinen tuottovaatimus. Suojelualueluokkaan kuuluvat lain nojalla tai maanomistajan omalla päätöksella suojellut metsäalueet, joilla ei tehdä metsänhoidollisia töitä. Myös muita suojeluarvoja sisältäviä metsiä on sisällytetty tähän hoitoluokkaan. Tavoitteena on turvata kyseisen paikan luonnon elinympäristöjen ja eliölajien monimuotoisuus. Alueen luonnontila säilytetään ja tarvittaessa tehdään tarpeellisia luonnonhoitotoimia, jotka vielä edesauttavat moninaisuuden lisääntymistä. Maisemametsä on tärkeä ja arvokas metsä sen maisema-arvojen vuoksi. Maisemametsää hoidetaan ottaen maisema-arvo huomioon. Mahdollisesti maisemametsää hoidetaan erillisen suunnitelman mukaisesti. Maisemametsässä voi olla myös taloudellisia tuottovaatimuksia. Valmennusmetsät ovat alueita, joilla varaudutaan yleis- tai asemakaavoissa osoitettuun maankäytön muutokseen. Metsiä hoidetaan niin, että puusto ja kasvillisuus säilyttävät elinvoimaisuutensa myös rakentamisen aiheuttaman muutoksen jälkeen. Erityisalueiksi on luettu sellaiset viheralueet, joiden olemus tai käyttö on niin poikkeavaa, ettei niitä voida sisällyttää mihinkään muuhun hoitoluokkaan. Esimerkki erityisalueesta on Harjun alue. Pellot Jyväskylän kaupungissa on noin 100 ha viljeltyä peltoa, josta noin puolet omistaa Jyväskylän kaupunki. Suurin kaupungin omistama peltoalue sijaitsee Haukanniemessä; laajuudeltaan se on 14,8 ha. Seuraavaksi suurin peltoalue on Mannilan-Mankolan alueen pellot, 13,9 ha. Yksityisiä maatiloja kaupungissa on kymmenkunta, suurimmat sijaitsevat Äijälässä (Viherlandia), Valkeamäessä, Ruokkeella ja Keljonlahdella. Maisemapellot ja laidunalueet Maisemapeltoja on 5 kohdetta, joiden yhteispinta-ala on n. 4,2 ha. Laitumina on aivan viime vuosina otettu käyttöön alueita Kuokkalassa. Yhteensä laidunnettavien alueiden pinta-ala v. 2006 oli 6,3 ha. Viljelypalstat Kaupungin kesän ajaksi vuokrattavia viljelypalsta-alueita on 4 kpl ja niissä palstoja on yhteensä n. 400. Suurin ja suosituin palsta-alue sijaitsee Survo- Korpelassa, jossa on 170 palstaa. Muut palsta-alueet ovat Kortesuo-Viitaniemen alue (101 palstaa), Keljonlahden alue (79 palstaa) sekä Haukkalan alue (41 palstaa). Palstojen kokonaismäärä on tällä hetkellä sopiva, sillä palstojen vuokrausaste on n. 80 %. Lisäksi kaupungilla on pitkäaikaispalstoja Kuokkalassa ja Säynätsalossa. Könkkölän alueelta vuokrataan palstoja kaupungin työntekijöille. Mäyrämäen Pirunkorven alueen palstoja ylläpitää Mäyrämäen asukasyhdistys. 13
2.3.3 Rakennetut viheralueet Niityt Perinteisen maatalouskulttuurin synnyttämistä niityistä kaupungissa on jäljellä enää viimeiset rippeet. Niittyalan määrää on kuitenkin muutamin paikoin mahdollista lisätä mm. Haukanniemessä tai Kuokkalassa. Metsittyvät / pusikoituvat alueet Hoidettujen peltojen ym. lisäksi kaupungissa on jonkun verran vanhoja peltoja ja niittyjä, jotka ovat umpeutumassa. Niiden tarkkaa määrää ei ole tiedossa. Tavoitteena erityisesti Kuokkalassa on, että umpeutuminen saataisiin kuriin ja historiallisesti viljelyksessä olleet viheralueet säilytettyä avoimina esim. niittyinä, maisemapeltoina tai laidunalueina. Rakennettuja puistoja ovat: toiminta-, oleskelu-, edustus-, leikki-, koira-, skeitti- ja teemapuistot. Toimintapuistot Toimintapuistot ovat nimensä mukaisesti suhteellisen laajoja toiminnallisia kokonaisuuksia. Niissä on yleensä aina leikkitoimintoja, mutta sen lisäksi mm. kenttiä, skeittipaikkoja tai oleskelualueita. Toimintapuistot saattavat muodostaa yhdessä liikuntapalvelukeskuksen liikuntapuiston kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. Toimintapuistotasoisia kohteita on tällä hetkellä 11 kpl. Toimintapuistojen määrää on ohjelmoitu osana katu- ja puisto-osaston laatimaa viherpalveluohjelman ensimmäistä osaa (leikkipalvelut). Niiden määrää on tavoitteena nostaa. Kun suunniteltu maankäyttö on mm. Valkeamäessä ja Majanorossa toteutunut, on toimintapuistoja ohjelman mukaan 18 kappaletta. Leikkipuistot Leikkipuistoja oli vuoden 2006 lopussa 81 kpl (mukaan lukien edellä jo mainitut toimintapuistokohteet). Näistä talvisin hoidetaan 28 kpl. Nykyiset leikkipuistot on jaettu kolmeen eri tyyppiin: toimintapuistot, korttelipuistot ja pienpuistot. Korttelipuistoja on tällä hetkellä 63 kpl ja pienpuistoja 12 kpl. Jako perustuu alueiden kokoon ja sisältöön; toimintapuistot ovat laajimpia ja monipuolisimpia. Tulevaisuudessa viherpalveluohjelman mukaisesti on ajateltu keskittää toimintoja suurempiin kokonaisuuksiin ja aivan pienimmät kohteet (pienpuistot) jäävät kokonaan pois. Pienpuistot joko poistetaan tai niistä kehitetään korttelipuistoja. Tehdyn viherpalveluohjelman mukaan leikkipuistojen määrä vaihtelee tulevina vuosina rakennettavien ja poistuvien määrän muuttuessa, mutta kokonaismäärä on tavoitteena säilyttää suunnilleen nykyisellään. 14
ssa osoitetaan leikkipuistoista erityisellä varauksella (VLT sekä ohjeellinen kohdemerkintä) vain toimintapuistotasoiset kohteet. Edustuspuistot Edustuspuistoalueiksi luokiteltavat alueet sijaitsevat keskustan tuntumassa, ja ne ovat Kirkkopuisto, Lounaispuisto, Cygnaeuksenpuisto, Mattilanniemi sekä vanha asemapuisto. Uusi edustuspuisto on valmistumassa v. 2008 Lutakkoon. Skeittipuistot ja -paikat Skeittipuistoja on tällä hetkellä kolme kappaletta. Lisäksi skeittaajat käyttävät epävirallisia paikkoja mm. katujen kääntöpaikoilla ja pysäköintialueilla. Skeittipuistojen ohjelmoinnissa on esitetty muutaman uuden skeittipuiston ja paikan rakentamista sekä kaupunkiskeittipaikan toteuttamista Sepänaukiolle. Skeittipuistoja ei viherosayleiskaavassa osoiteta erityismerkinnällä pienialaisuutensa vuoksi. Koirapuistot ja muut koirapalvelut Koirapuistoja Jyväskylässä on yksi, ja koirien uittopaikkoja yksi. Koirapalveluiden ohjelmoinnissa on esitetty kahden uuden koirapuiston rakentamista seuraavan 10 vuoden aikana. Näiden lisäksi on tulossa vielä yksi koirille osoitettu uittopaikka. Koirien harrastajille osoitettuja kenttiä on yksi Aholaidassa. Lisäksi agilityn harrastajat ovat vuokranneet alueen Killeriltä käyttöönsä. Koirapuistoja ei viherosayleiskaavassa osoiteta erityismerkinnällä pienialaisuutensa vuoksi. Oleskelupuistot Oleskelupuistoilla tarkoitetaan hoidettua viheraluetta, jota käytetään lähinnä vapaamuotoiseen oleskeluun tai esim. läpikulkuun. Varustus alueilla on vaatimatonta. Kohteet ovat usein varsin pienialaisia, mutta laajojakin oleskelupuistoja on, esimerkkinä tästä Viitaniemen nurmialueet. Oleskelua palvelevia alueita ovat myös mm. leikkipuistot ja luonnonmukaiset viheralueet. Erilaisia lähinnä oleskeluun tarkoitettuja puistoja on kaupungissa noin 30 kpl. Viherpalveluohjelman osuus koskien mm. oleskelupuistoja on valmistumassa keväällä 2008, minkä jälkeen kohteiden määrä ja luonne tarkentuu. ssa kaikkia pienialaisimpia, erillisiä oleskelupuistoja ei osoiteta. Teemapuistot Teemapuistoja ovat Könkkölän kunnallistekniikkamuseon alue sekä Viitaniemen liikennepuisto. 2.3.4 Liikunta- ja urheilualueet Suuret urheilu- ja liikunta-alueet sekä liikuntapuistot Hippoksen ja Laajavuoren alueet ovat seudullisesti merkittäviä urheilukeskuksia, joissa on useita erilaisia liikunta-alueita ja -toimintoja. Sippulanniemessä on golf-kenttä. Halssilan Hiihtomaassa on mm. pulkkamäkiä. Alueellisia liikuntapuistoja on 9 kpl (Viitaniemessä, Halssilassa, Huhtasuolla, Kypärämäessä, Keljonkankaalla, Kotalammella, Lehtisaaressa, Lohikoskella ja Yrttisuolla). Liikuntapuistot ovat keskenään eri tasoisia, mutta ajatuksena niissä on keskittää samalle alueelle esim. useampia kenttiä. Lisäksi niissä kaikissa on huoltorakennus. Liikuntapuisto voi muodostaa yhdessä katu- ja puisto-osaston toimintapuiston kanssa yhden ison kokonaisuuden (näin on mm. Kotalammella, Lohikoskella ja Yrttisuolla). Kentät Jyväskylässä on nykyisin yhteensä 125 erilaista kenttäaluetta, joista 67 on asukkaiden vapaassa käytössä. Isompia jalkapallonurmikenttiä on 7 kpl, joista 2 on myös yleisurheilukenttiä. Niistä osa sijaitsee jo edellä mainituissa liikuntapuistoissa. Nämä ovat liikuntapalvelukeskuksen hallinnas- 15
sa, ja he jakavat niille vuoroja. Yleisurheilukentät ovat Harjulla keskustan tuntumassa sekä Säynätsalon pääsaarella. Pienempiä hiekkapäällysteisiä pallokenttiä on sekä liikuntapalvelukeskuksen että katu- ja puisto-osaston hallinnassa. Osa niistä sijaitsee toiminta- ja liikuntapuistoissa tai korttelileikkipaikkojen yhteydessä. Lisäksi Tilapalvelun hallinnassa on koulujen kentät. Liikuntapalvelukeskuksen hallinnassa olevia pallokenttiä on 17 kpl, niistä kuusi on pääosin varattu pesäpalloilijoiden käyttöön ja loput 11 jalkapalloilijoiden käyttöön. Koulujen yhteydessä on yhteensä 18 kenttää. Pääasiassa koulujen kentät on vapaasti käytettävissä kouluaikojen ulkopuolella. Katu- ja puisto-osaston yleis- ja lähikenttiä on yhteensä n. 60 kpl. Näille kentille ei jaeta vuoroja eli ne ovat vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Jäädytettäviä kenttiä näistä on n. puolet. Jääkaukaloita on kaupungissa yhteensä 10 kpl ja niitä ylläpitää liikuntapalvelukeskus. Osa näistä on kesäisin jo edellä mainittuja hiekkakenttiä, osassa on tenniskentät ja osassa ei ole kesäkäyttöä ollenkaan. Kaupungissa on lisäksi joitakin erityislajeja palvelevia kenttiä. Niistä vastaa liikuntapalvelukeskus. Kaupungin ylläpitämiä tenniskenttiä on 5 kpl. Lentopallokenttiä on 1 kpl, rantalentopallokenttiä 8 kpl, koripallokenttiä 3 kpl sejä jousiammuntaratoja 1 kpl. Lisäksi mm. yhdistykset huolehtivat joistakin kentistä, mm. tenniskentistä ja rantalentopallokentistä. Kenttiä ei suurimpia yleisurheilu- ja jalkapallokenttiä lukuun ottamatta osoiteta erityisellä merkinnällä viherosayleiskaavassa. Erillisiä, pienialaisia kenttiä ei välttämättä ollenkaan ole esitetty osayleiskaavassa. Uimarannat ja avantouintipaikat Uimarantoja kaupungissa on 31 kpl. Viisi näistä on liikuntapalvelukeskuksen hallinnassa ja loput katu- ja puisto-osaston. Viherpalveluohjelman uimarannat-osuudessa on esitetty 9 uimarantaa lakkautettavaksi sekä rakennettavaksi 3 uutta rantaa. Avantouintipaikkoja Jyväskylässä on 6 kpl. Uimarannoista vain merkittävimmät osoitetetaan viherosayleiskaavassa. 2.3.5 Erityispuistot ja viheralueet Leirintäaluetta ei kaupungissa ole. Laajavuori Oy ylläpitää omalla alueellaan asuntovaunualuetta. Hautausmaita kaupungissa on Taulumäellä sekä Seppälänkankaalla. Kaupungissa on yksi siirtolapuutarha Kuokkalan Sulkurannassa. Siellä on 136 mökkiä. Kaupungilla on kaksi taimitarhaa, joista on tarkoitus tulevaisuudessa luopua. Joistakin taimitarha-alueista on tarkoitus kehittää puulajipuistoja. Jyväskylän kasvitieteellinen puutarha sijaitsee yliopiston kampusalueella. Kohde on vähän tunnettu eikä ole profiloitunut samalla lailla kuin monet tunnetut kasvitieteelliset puutarhat ovat. Aluetta ei ole hoidettu, ja se on päässyt rappeutumaan. Kaupungin alueella on muutamia dendrologisia puistoja eli erilaisia lajeja esitteleviä alueita (joista osa yliopiston ylläpitämään kasvitieteellistä puutarhaa). Osin alueet ovat perua 80-luvulla tehdystä viheraluepuutarha-selvityksestä, jonka pohjalta kaupunkiin on sekä kaupungin että yliopiston alueille toteutettu kohteita (mm. havupuita ja pensaita esittelevä puisto Sepänaukion vieressä, pajukokoelmat Rantaraitin varressa Aholaidan edustalla tai Mattilanniemen alueet, joilla kasvaa mm. leppiä ja kuunliljoja). Muita lajipuistoja ovat ruusupuisto Keski-Suomen museon lähellä sekä alppiruusupuisto Keltinmäessä. 16
2.3.6 Luonnonsuojelualueet ja muut tärkeät luontokohteet Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Kaupungissa on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja suojelualueita kymmenen kappaletta. Laajavuoren suo (räme) 1,0 ha 1977 Riihilammen suoalue 2,2 ha 1977 Tourujoen laakson osa 1,0 ha 1981 Kärppäkiven lehto 0,5 ha 1982 Laajavuoren takainen suo (korpi) 2,7 ha 1987 Haukkalantien lehto 1,0 ha 1987 Sarvivuoren purolaakso 2,6 ha 1987 Sallaajärven aarnialue 24,5 ha 1989 Tourujoen laakson osa 2,2 ha 1991 Ylistönrinteen lehto 6,2 ha 1994 yhteensä 43,9 ha Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon (luonnonsuojelulain 64 ) kuuluvia kohteita kaupungissa on kolme. Näillä alueilla ei saa myöntää lupaa sellaisen hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, joka merkittävästi heikentää luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on ohjelmaan sisällytetty. Natura-alueet ovat: Härkösuo Ylistönrinne-Kylmänoro Eeronlahti-Rautpohjanlahti yhteensä 17,6 ha 15 ha ( 6,2 ha ylemmässä taulukossa) 43 ha vesineen 69,4 ha (lisänä yllä olevaan taulukkoon) Luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittamina suojeltujen luontotyyppien alueina kaupungissa on neljä lehmusmetsikköä, ne sijaitsevat kaikki Säynätsalossa. Alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Kinkovuori Paljaspää Satasarvinen Kontinrinne yhteensä Yleis- ja asemakaavojen kohteet 0,537 ha 0,347 ha 0,074 ha 1,48 ha 2,44 ha Kaupungin vahvistettuihin asemakaavoihin sisältyy kaavamerkinnöin SL, SL-1, VL/s ja s ja kaavamääräysten mukaisesti luonnonoloiltaan säilytettävinä seuraavat 15 kohdetta (päällekkäisyydet edellä mainittujen kanssa pois luettuna): Ohjelmakaari Pitkäruoho Roninmäen Vuorilampi Roninmäen kuusikko Kuolemankuopat Kaijanlampi Jokipakannotkon alajuoksu Kekkolan puronvarsi Haukkalantien lehto Haukkalantien kallio Haukkalantien ranta Syväoja Könkkölänmäki Killeri Pysäkkivuori yhteensä 1,0 ha 4,9 ha 5,4 ha 1,3 ha 9,4 ha 3,7 ha 0,9 ha 0,6 ha 1,7 ha 2,9 ha 2,1 ha 0,6 ha 6,9 ha 8,4 ha 0,5 ha 50,3 ha Yllä olevista monet on merkitty myös yleiskaavoihin. Mainittujen lisäksi oikeusvaikutteisista osayleiskaavoista (Laajavuori, Taka-Keljo, Sippulanniemi, Mannila) löytyy vielä lisää seuraavat SL- ja S-kohteet ja alat: Syväoja Taka-Keljon 13 kohdetta Jokipakan notko Niemijärven suo Niemijärven laskupuron metsä Mannilan säästömetsä (luo-merkintä) yhteensä 3,5 ha 21 ha 1,3 ha 5,4 ha 1,6 ha 3,7 ha 36,5 ha Kaupungin ohjeellisista yleiskaavoista ja Keski-Suomen maakuntakaavasta löytyy edellisiin sisältymättöminä suojelualueina tai sellaisen osina seuraavat: Syväoja 1,5 ha Laajavuoren oyk 1984 Jokipakannotko 7,5 ha Keljonkankaan oyk 1988 Sarvivuoren purolaakso 2,1 ha Keljonkankaan oyk 1988 Pysäkkivuoren räme 2,4 ha Seppälänkankaan oyk 2001 Vähä-Urtti 23 ha maakuntakaava yhteensä 36,5 ha Yhteenvetona on todettavissa, että kaupungissa on alkuperäisluonnon suojelemisen tarkoituksessa varattu maa-alueita eri keinoin yhteensä 227 ha. Määrä on 1,7 % kunnan pinta-alasta ja 2,1 % kunnan maa-alasta. Vesilain vaatimukset Vesilain 1 luvun 17-17 b :n mukaan saman luvun 2 :n mukaista vähäistä vesiuomaa taikka lähdettä ei saa muuttaa niin, että sen säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kaupungissa on laissa tarkoitettua purouomaa noin 40 km. Ole- 17
Myös väljästi rakennetut asuinalueet, erityisesti pientaloalueet, voivat olla merkittäviä kaupuntuksin, että määrästä 30 km on luonnontilaista ja purouoman luonnontilaisena säilyminen edellyttää 5-10 metrin levyisen maakaistaleen säilyttämistä luonnontilassa, tulee vaatimuksen pohjalta suojelun piiriin pinta-alaa 15-30 ha. Metsäluonnon kohteet Kaupungin metsäsuunnitelmaan on sisällytetty lukuisa määrä metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle jätettäviä alueita (suojelualuehoitoluokka). Niiden säilyttämisperusteena on sekä kaupungissa tehdyt luontoselvitykset että metsälain 10. Metsälain mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen (lähteet, purot, lampien lähiympäristöt, korvet, lehdot, jyrkänteet alusmetsineen, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat) hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsälain säilyttämisvaatimus raukeaa siinä vaiheessa, kun metsäalue kaavoitetaan ja metsälaki lakkaa alueella olemasta voimassa. Edustavimpien metsäluonnon kokonaisuuksien säilyttämiseksi pitemmällä tähtäyksellä tehdään selvitystyötä meneillään olevan viherosayleiskaavoituksen yhteydessä. Metsälakikohteita Jyväskylän metsäsuunnitelman mukaisesti on seuraavasti: Kuvioita, kpl Pinta-ala, ha Lähteet 5 0,4 Purot ja norot 36 26,2 Pienet lammet 5 3,9 Rehevät korvet 9 4,8 Rehevät lehtolaikut 13 5,1 Jyrkänteet alusmetsineen 4 2,9 Kalliot, louhikot, kivikot 9 5,1 Vähäpuustoiset suot 16 12,4 yhteensä 97 60,7 Kaiken kaikkiaan metsäsuunnitelman suojelualue-hoitoluokassa on 521 hehtaaria metsiä. Metsälakikohteiden lisäksi suojelualue-hoitoluokkaan kuuluu muita suojeluarvoja sisältäviä luontokohteita. 18 n luonnonsuojelumerkinnät a varten on ympäristöosasto tehnyt erillisen selvityksen, mitä edellä mainituista kohteista tulisi viherosayleiskaavassa erityisillä suojelumerkinnöillä. 2.3.7 Muut viheralueet ja viherrakenteen kannalta tärkeät alueet Suojaviheralueet Suojaviheralueiden tehtävänä on muodostaa suojaavaa vyöhykettä häiriötä aiheuttavan toiminnan ja esim. asutuksen väliin. Häiriötä aiheuttava toiminta voi olla mm. liikennettä tai teollisuutta. Suojaviheralueita ei merkitä erityisellä suojaviheralue-merkinnällä viherosayleiskaavassa, koska ne ovat usein pinta-alallisesti varsin pienialaisia. Suojaviheralueiksi asemakaavoissa merkittäviä viheralueita sisältyy kuitenkin muihin viherosayleiskaavan aluemerkintöihin. Julkisten rakennusten pihat Julkisten rakennusten pihat, kuten koulujen ja päiväkotien pihat muodostavat usein merkittävän osan asuinympäristön virkistysalueita. Erityisesti toiminnallisuuden kannalta niillä on suuri merkitys lapsille ja nuorille. Kaikkia pihaalueita ei kuitenkaan ole mukana viherosayleiskaavassa. ssa on lähinnä nostettu esiin niitä laajimpia pihakokonaisuuksia, jotka muodostavat merkittävän osan laajemman alueen viherympäristöä. Kävelykatu, torit ja aukiot Nämä urbaanin kaupunkiympäristön rakennetut kohteet ovat tärkeä osa viihtyisää elinympäristöä erityisesti keskustassa. Ne on kuitenkin jätetty viherosayleiskaavan ulkopuolelle pienialaisuutensa ja muista viheralueista poikkeavan luonteensa vuoksi. Virkistysympäristönä merkittävät asuinalueet
2.4 Jyväskylän viheryhteydet gin viheralueverkoston kokonaisuutta tarkasteltaessa. Erityisesti jos alueet ovat säilyneet laajempina kokonaisuuksina, joita ei suuret tiet tms. halkaise, voi niiden merkitys esim. virkistysympäristöinä olla suuri. Erityisesti vanhoilla puutaloalueilla, joilla on usein suuri kulttuurihistoriallinenkin merkitys, tontin on usein väljiä ja puutarhamaisia, ja niillä on siten suurta kaupunkikuvallista ja jopa ekologista merkitystä (ks. jälkimmäisestä enemmän seuraavassa kappaleessa). Alustavasti viherosayleiskaavaan on sisällytetty erityisellä päällekkäismerkinällä SÄILYKEyleiskaavassa (säilytettävien pientaloalueiden osayleiskaavassa) mukana olevat alueet, mutta viherosayleiskaavan laadinnan kuluessa virkistysympäristöinä merkittävien asuinalueiden rajaukset tarkentunevat ja muuttuvat. 2.4.1 Ekologiset viheryhteydet n pohjaksi tehdyssä maisema- ja viheralueselvityksessä on esitetty tarkemmin, minkälainen ekologinen verkosto Jyväskylässä on. Ekologinen verkosto tarkoitta luonnonolosuhteiltaan arvokkaiden alueiden yhdistäviä kasvullisia, ns. ekologisia käytäviä ja/tai askelkiviä viheralueverkostossa. Tavoitteena on turvata lajien metapopulaatioiden ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen kaupunkiympäristössä. Ekologisina yhteyksinä voivat toimia niin luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten virkistysalueiden lisäksi puistot, peltomaisemat ja muut kasvullisena säilyvät alueet; ekologinen verkosto liittyy muuhun kaupunkirakenteen viherverkostoon. Keskusta-alueilla viherverkko toimii pääsääntöisesti virkistyskäytössä, mutta kaupungin laitoja kohti kuljettaessa verkon ekologinen merkitys kasvaa. Seija Väreen (2005) tutkimuksen mukaan kaupunkimetsät ja suojaviheralueet toimivat hyvin eläinten käytössä. Väljästi rakennetut pientaloalueet ovat myös osa ekologista verkostoa. Merkittäviä ekologisia käytäviä myös kaupunkialueilla ovat vesistöjen rannat sekä purojen ja ojien varret. Kerrostaloalueilla pihaalueet ovat usein liian vilkkaassa käytössä, jotta eläimet sinne uskaltautuisivat, mutta pihaalueiden ulkopuolella sijaitsevilla viheralueilla eläimiä toki asustaa. Koska ekologinen verkosto kaupungeissa muodostuu pitkälti viherverkon kanssa samoista alueista, tulee verkko suunnitella sekä ihmistä että eläimiä varten. Tämä tulee ottaa huomioon erityisesti ekologisten yhteyksien mitoituksessa. Sijoitettaessa virkistysreittiä ekologisen käytävän yhteyteen, tulisi virkistysreitin kulkea käytävän reunassa. Ekologisten käytävien minimileveytenä pidetään usein 100 metriä. Käytävien mitoittaminen on kuitenkin hyvin vaativaa, koska eri lajeilla on erilaiset vaatimukset käytävien suhteen. 19
Jyväskylän ekologinen verkosto muodostuu jopa seudullisesti merkittävistä luonnon ydinalueista ja niiden välisistä yhteyksistä. Luonnon ydinalueina tärkeitä ovat luonnonolosuhteiltaan arvokkaat alueet, kuten luonnonsuojelualueet, Natura-alueet sekä laajat metsäiset alueet, jotka pitävät sisällään sekä jo perustettuja suojelualueita että muita todettuja luonnonarvoja. Jyväskylässä näitä laajoja kokonaisuuksia ovat erityisesti Laajavuoren alue, Aittovuoren alue, Sippulanniemen alue, Kolmisoppisen-Taka-Keljon alue sekä Muuratsalon alue. Kaikissa näissä on tärkeää myös ekologisen yhteyden jatkuminen yli kuntarajojen. Ekologisia yhteyksiä pirstovia elementtejä ovat erityisesti tiet ja rautatiet sekä teollisuus- ja varastoalueet. Myös tiivis kaupunkirakenne yleensä vähentää ja kaventaa ekologisia yhteyksiä. Vesistöt voivat toisaalta toimia ekologisina yhteyksinä, mutta myös katkaista niitä. ssa on pyritty säilyttämään ja kehittämään ekologisia yhteyksiä. Niitä uhkaa kuitenkin monin paikoin mm. suunnitellut tieyhteydet. Mm. Vaajakoski-Palokka kehätie tai läntinen ohikulkutie Taka-Keljossa muodostava uhkan ekologisen yhteyden jatkumiselle. Enemmän ekologisten yhteyksien huomioon ottamisesta viherosayleiskaavassa kappaleessa 5.3. Jyväskylän ekologinen verkosto Luonnos -kevät 2008 seudullinen viheryhteys paikallinen viheryhteys kehitettävä viheryhteys katkennut viheryhteys kunnanraja luonnon ydinalue merkittävä luontokohde Taru Heikkinen Kaupunkisuunnitteluosasto 1: 80 000 20
2.4.2 Virkistysreitistö n lähtötietoselvityksenä on tehty erityinen selvitys virkistysreiteistä. Selvityksestä käy seikkaperäisemmin ilmi reitistön sijoittuminen, luonne ja määrä. Virkistysreittiselvityksen johtopäätöksiä on hyödynnetty viherosayleiskaavan reittisuunnittelussa. Tästä on kerrottu enemmän kappaleissa 3.6.8 ja 5.3. Kaupungin virkistysreitistö on yhdistelmä kevyenliikenteen reittejä, ulkoilureittejä ja kuntoratoja sekä pelkästään talvisin ylläpidettäviä latuja esim. vesistöjen jäillä. Kevyen liikenteen reiteistä sekä puistokäytävistä vastaa katu- ja puisto-osasto. Virkistysalueilla kulkevista ulkoilureiteistä ja kuntoradoista sekä laduista vastaa liikuntapalvelukeskus. Jyväskylän kevyen liikenteen väylästö on varsin tiheä ja kattava. Vuoden 2006 alussa pyöräilyn sallivia yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä oli Jyväskylässä noin 300 km. Tämän lisäksi on vielä katujen yhteydessä sijaitsevia jalkakäytäviä. Virkistysalueilla kulkevia ulkoilureittejä on n. 210 km. Maalla kulkevia kuntoratoja näistä on n. 150 km ja jäillä kulkevia latuja n. 60 km. Valaistuja kuntoratoja on 40 km. Kaupungissa on myös joitakin erityiseen käyttöön osoitettuja reittejä,mikä ei välttämättä sulje pois muuta reitin käyttöä. Killeriltä lähtee reitti, jota käytetään hevosurheiluun. Maastopyöräilylle sopivia reittejä on mm. Laajavuoressa ja erityinen hyppypaikka Keljonkankaalla. Rullaluisteluun osoitetut reitit perustuvat lähinnä rullaluistelijoiden esityksiin. Nämä reitit ovat myös muiden käytettävissä olevia kevyen liikenteen väyliä. Eteläisen Jyväskylän poikki kulkee moottorikelkkaura (Sääksvuori - Taka-Keljo - Valkeamäki). Ura perustuu maanomistajien lupiin eli kyseessä ei ole maastoliikennelain mukainen moottorikelkkareitti. Kaupungin alueille lupa myönnetään vuodeksi kerrallaan. Uran sijainti tulee muuttumaan talven 2007-2008 jälkeen Sääksvuoren-Eteläportin alueilla. Osa ulkoilureitistä on nimetty seudulliseksi retkeilyreitiksi eli Metsoreitiksi (aiemmin maakuntareitti). Se kulkee Muuramesta Kolmisoppisen kautta Laajavuoreen, ja sieltä edelleen Palokan kautta Ampujien majalle ja Peurunkaan Laukaaseen. Osin reitti on valaistu, mm. Kotalampi- Kolmisoppinen väli sekä reitit Laajavuoressa. Lisäksi on suunnitteilla Pohjois-Päijänteen retkeilyreittisuunnitelma, joka kulkisi Jyväskylästä Päijänteen itärantaa Leivonmäen kansallispuistoon, sieltä Korpilahden ja Muuramen kautta Päijäteen länsipuolta taas takaisin Jyväskylään. Kyseisen retkeilyreitin osuus Jyväskylän kaupungin puolella on pääosin jonkin tasoisena olemassa. Eri puolilla kaupunkia on virkistysalueiden ja muutamin paikoin suojelualueiden sisällä seitsemän luontopolkua yhteispituudeltaan 18 km, ja kolmessa paikassa on muutaman sadan metrin polkutaivalluksen päässä lintutornit. Luontopoluista vastaa ympäristöosasto. 21
3 Jyväskylän tärkeimmät viheralueet n tarkoituksena on osoittaa tärkeimmät viheralueet ja viheryhteydet. Koska viheralueet ovat eri tavoin ja eri syistä merkittäviä, on kaavaan otettu mukaan viheralueiden kokonaisuus, joka muodostaa eräänlaisen symbioosin eri selvityksiin ja tarkasteluihin perustuvista johtopäätöksistä. Viheralueiden arvot liittyvät mm. asukkaiden hyvinvointiin ja viihtyisyyteen, maisemaan, luontoon ja kulttuurihistoriaan. Viheralueiden arvoja ja merkityksiä on hahmotettu monin eri tavoin; on järjestetty asukkaille ja koululaisille viheralueisiin liittyvien kokemuksien kartoitustilaisuuksia, tehty maisemaselvitys, luontoselvitys, selvitys hiljaisista alueista, kerätty tietoa kulttuurihistoriallisista arvoista sekä tarkasteltu viheralueiden palvelutasoa ja riittävyyttä sekä koko kaupungin tasolla että alueittain. Tämän arvotus-työskentelyn tulokset on otettu huomioon viherosayleiskaavassa vaihtelevasti. Tästä kerrotaan erityisesti vaikutusten arviointi -kappaleessa 7. 3.1 Asukkaiden arvostamat viheralueet n pohjaksi on selvitetty viheralueiden arvoja ja merkityksiä Jyväskylän asukkaiden näkökulmasta. Selvitys toteutettiin nk. sosiotooppi-kartoituksena, joka on lähtöisin Tukholmasta. Kartoituksella haluttiin selvittää minkälaisia kokemuksia asukkaat liittävät viheralueisiin. Selvityksen pääkysymyksiä olivat: Mitkä ovat tärkeitä viheralueita? Mitä viheralueita käytetään eniten? Minkälaisia arvoja viheralueisiin liitetään? Mitä kehittämistarpeita viheralueilla on? Mitä epäkohtia viheralueilla koetaan? Tutkimusalueeksi valittiin koko. Aineistoa kerättiin asukastilaisuuksissa, koululaisille järjestetyissä työryhmissä ja internetin välityksellä. Tutkimusmenetelmänä oli työryhmätyöskentely, jossa osallistujat merkitsivät ilmakuvakartoille teemojen mukaisia paikkoja, reittejä ja alueita. Kaiken kaikkiaan kommentteja kertyi noin 3000 kpl. Kommenteista muodostettiin teemoittain paikkatietoaineistoa, jossa aikuisten ja koululaisten kommentit eroteltiin. Selvitykseen osallistujien ja kommenttien määrä vaihteli alueittain suuresti, minkä vuoksi tuloksia tulee tarkastella alueittain. Selvityksestä voidaan kuitenkin tehdä yleispiirteisiä johtopäätöksiä. Lapset ja nuoret toivat esiin melko samanlaisia asioita kuin aikuisetkin. Aikuiset suosivat enemmän laajoja viheralueita ja ulkoilureittejä. Lapset ja nuoret keskittyivät pääasiassa lähiympäristönsä pistemäisiin toiminnallisiin kohteisiin kuten koulujen pihoihin, uimapaikkoihin ja leikki- ja urheilukenttiin. Aikuiset nostivat esiin enemmän historia- ja kulttuurikohteita. Yleisimpiä toiveita olivat toiminnalliset paikat kuten leikki- ja skeittipaikat, kentät, koirapuistot, reitit ja uimapaikat. Aikuiset toivoivat enemmän nykyisten paikkojen kunnostamista. Lasten toiveet kohdistuivat enemmän kokonaan uusiin paikkoihin. 22
Viheralueilla koetut epäkohdat liittyivät yleensä liikenteeseen ja alueiden kunnossapitoon. Liikenteellisiä epäkohtia olivat melu, ruuhkaisuus, sujuvuus ja liikenneturvallisuus. Keskustassa ja sen lähialueilla nousivat monilla tavoin esiin Kävelykatu, Harju, Viitaniemi, Tourujoki ja Rantaraitti. Lapsilla esillä olivat myös keskustan koulut ja Hippos. Kortepohjan ja Kypärämäen suunnalla Laajavuori, Haukanniemi, Emännänpuisto ja Vehkalammen ympäristö nousivat monella tavalla asukkaille tärkeiksi. Puistot nousivat esiin erityisesti kohtaamispaikkana. Puutteita koettiin muun muassa uimapaikkojen ja Haukanniemen kunnossapidossa. Kuokkalassa Yrttisuo, Tikan ranta ja Rantaraitti koettiin tärkeimmiksi paikoiksi. Pistemäisinä kohteina nousivat esiin myös koulut ja Ristikiven ja Nenäinniemen uimarannat. Aikuisilla tärkeäksi nousi myös Sippulanniemen viheralueet. Epäkohtina koettiin koirapuiston puuttuminen, pohjoisrannan uimapaikka ja kenttien kunto ja vähyys. esiin myös kaukaisempia kohteita kuten Kolmisoppisen, Hanhiperänlaakson ja Keljonkankaan Jokpakannotkon. Keljonkankaalla tärkeimmäksi alueeksi nousi Sarvivuoren virkistysalueet. Lapset kokivat tärkeänä myös koulut ja ABC-huoltoaseman ympäristön. Mainintoja keräsivät myös Neulaskankaan ja Kaijanlammen puistot. Negatiiviset arvot liittyivät liikenteeseen. Säynätsalossa tärkeimpiä viheralueita olivat Paljaspää, Satasarvinen ja Lehtisaaren pururata. Lapsilla nousivat tärkeiksi myös koulujen pihat, uimapaikat ja liikunta-alueet. Negatiiviset arvot liittyivät siltoihin ja maantiepenkereisiin. Alla olevassa kartassa teemana paljon käytetty viheralue. Huhtasuon ja Pupuhuhdan suunnalla Kangasvuoren alue nousi monissa teemoissa tärkeäksi sekä aikuisilla ja lapsilla. Lisäksi esiin nousivat Vuorilampi ja uimapaikat Kangaslammella ja Kaakkolammella. Epäkohdat liittyivät pääasiassa teiden kuntoon ja meluisuuteen. Halssilassa Aittovuoren metsäalueet, Hiihtomaa ja rantaraitti uimapaikkoineen koettiin tärkeimmiksi monella tapaa. Halssilan alueen kenttiin kohdistui paljon toiveita erityisesti lapsilta. Kohtaamispaikat sijaitsivat kauppojen ja koulujen ympäristössä. Vaajakoskentien ja moottoritien melu ja ruuhkaisuus häiritsi sekä aikuisia, että lapsia. Keltinmäen ja Myllyjärven suunnalla tärkeimmäksi viheralueeksi nousi Kotalammen liikuntapuisto ympäristöineen. Myllyjärven ranta, Mustalammen leikkipuisto, Mustalampi ja alueen lähimetsät koettiin myös tärkeiksi. Toiveina nousivat esiin koirapuisto, skeittipaikka ja kenttien talvikäytön parantaminen. Aikuiset nostivat 23
3.2 Maisemallisesti tärkeät viheralueet Maisemallisesti tärkeät viheralueet voidaan määritellä eri kriteerein. n pohjaksi laaditussa maisemaselvityksessä on määritelty maisemakuvallisesti tärkeimmät selänteet ja laaksoalueet. Myös maisemallisesti arvokkaat ranta-alueet on pyritty selvittämään. Maisemarakenteellisesti merkittävimpiä viheralueita ovat esimerkiksi pohjavesialueet. Kulttuurihistoriallisesti tärkeät viherympäristöt ovat usein myös maisemallisesti tärkeitä viherympäristöjä. 3.3 Luonnonsuojelullisesti tärkeät viheralueet Luonnonsuojelullisesti tärkeät viheralueet on selvitetty viherosayleiskaavan lähtötiedoiksi. Ehdotetut suojelukohteet sisältävät kokonaan uusien, aiemmin esittelemättömien alueiden ohessa lähes kaikki tähän mennessä luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet sekä kaupungin asema- ja yleiskaavoihin merkityt eri asteiset suojelualueet. Selvitykseen on jätetty merkitsemättä yhteensä noin 25 ha:n ala (Taka- Keljon osayleiskaavan alueista noin 18 ha, Roninmäen kuusikko 1,3 ha, Niemijärven laskupuron metsä 1,6 ha, Pysäkkivuoren räme 2,4 ha, Kekkolan puronvarsi 0,6 ha ja Lsl 29 :n mukaista alaa noin 1 ha. Selvitys ja ehdotus sisältävät yhteensä 63 luontokohdetta. Kohteisiin sisältyy mm. tuoreita tai lehtomaisia kankaita, lehtoja, puronvarsimetsiä, rämesuota, lammenrantametsää, kalliometsää, sekametsäisiä ja lehtipuuvaltaisia kankaita, kalliojyrkänteitä, puustoisia ja puuttomia korpia, rantametsiä ja - kosteikkoja, nevaa ja mäntykangasta. Selvityksen kaikki alue-ehdotukset toteuttamalla kaupunkialueen luonnonvaraisten alueiden määrä kasvaisi noin 590 ha:iin, mikä on kaupunkialueen maa-alasta noin 5,6 % ja metsäalasta noin 11%. Eri puolilla kaupunkia säästyy metsäkuvioita hakkaamatta ja rakentamatta myös mm. liito-oravan esiintymisen ja virkistyskäyttötarpeiden vuoksi. Jyväskylässä on siten hyvät mahdollisuudet toteuttaa paikallisesti se tavoite, mikä valtakunnassa on vaativimmillaan asetettu metsiensuojelun kokonaistarpeeksi. 24