Innovatiivinen kaupunkisuunnittelu KUPERA-hankkeen seminaariraportti Pentti Siitonen, Ulriika Leponiemi, Kaisa Jaalama, Annamari Niskanen ja Johanna Pönni Tampere 2011
Innovatiivinen kaupunkisuunnittelu KUPERA-hanke on Aalto-yliopiston, Tampereen yliopiston ja ns. KEHTOkonsortioon kuuluvien maamme suurimpien kaupunkien elokuussa 2009 käynnistämä mittava tutkimus- ja kehityshanke, jossa analysoidaan ja kehitetään innovatiivisia toimintamalleja kaupunkien teknisen sektorin toiminnan uudistamiseksi. Hanke toteutetaan 2009 2012 ja sen päärahoittaja on Tekes. Hankkeen pääteemoja ovat rahoitus-, omistajuus- ja tuotantoinnovaatiot ja niiden soveltaminen teknisen sektorin palvelujen järjestämiseen. Lisäksi hankkeessa käsitellään yleisenä viitekehyksenä luovaa kaupunkikehittämistä. KUPERA-hankkeen yhtenä toimintamuotona on pienryhmätyöskentely, jonka avulla pyritään jalostamaan näkemystä ja tietämystä hankkeen keskeisistä teemoista. Innovatiivista kaupunkisuunnittelua käsiteltiin KUPERA-hankkeen Tampereen yliopiston tutkimustiimin järjestämässä seminaarissa 3. 4.5.2011 Tampereella. Seminaarin sisältö koostui teoreettista taustaa luovista esityksistä sekä konkreettisista, yhdyskuntien kehittämishankkeita esittelevistä case-esimerkeistä. Seminaariin sisältyi myös tutustumiskäynti rakenteilla olevaan Tampereen Vuoreksen kaupunginosaan. Toisen seminaaripäivän lopuksi oli varattu aikaa keskustelulle, jossa tutkijat sekä KUPERA-kaupunkien ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijaorganisaatioiden edustajat esittivät näkemyksiään kuulluista esityksistä sekä innovatiivisen kaupunkisuunnittelun merkityksestä ja mahdollisuuksista yleensä. Esiintyjät koostuivat Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, NCC -rakennusyhtiön sekä Tampereen ja Mikkelin kaupunkien edustajista. Esitykset ovat saatavissa KUPERA-hankkeen sivustoilta Kuntatekniikan foorumin verkko-osoitteesta: http://www.kuntatekniikka.fi/toimijat/kehto/kuperatyopaketit/ LuovaKaupunki/Sivut/default.aspx Aihepiiristä on Tampereen yliopiston KUPERA-hankeen työpaketteihin liittyen julkaistu aikaisemmin raportti Luova kaupunkikehittäminen (Ari-Veikko Anttiroiko: Luova Kaupunkikehittäminen. Kaupunkikonseptit innovatiivisen kaupunkikehittämisen apuna. Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatieteiden laitos, Tampere 2009 http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/sente/julkaisut/sentejulkaisut/luova_kaupunki.pdf). Lisäksi seminaarin yhteydessä julkaistiin aihetta täydentävä projektiraportti Aluerakentamisen innovaatiot (Kimmo Kurunmäki: Aluerakentamisen innovaatiot. Prosessihallinnan näkökulmia saksalaisin ja suomalaisin esimerkein. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Tampere 2011). Raportti on saatavissa KUPE- RA-hankkeen sivustoilta Kuntatekniikan foorumin verkko-osoitteesta: http://www.kuntatekniikka.fi/toimijat/kehto/kuperatyopaketit/luovakaupunki/ Sivut/default.aspx 2
Osallistujat Tilaisuuden osanottajat on koottu alla olevaan taulukkoon. 1 Aalto Virpi 2 Ahonen Jari Mikkelin kaupunki Kaavoitusinsinööri 3 Asikainen Eveliina Tampereen yliopisto Tutkija 4 Cederström Antero Mikkelin kaupunki Yhdyskuntatekniikan insinööri 5 Grönlund Sakari Sito Toimialajohtaja 6 Heino Ossi Tampereen yliopisto Tutkija 7 Hokkanen Marita Mikkelin kaupunki Tekninen lautakunta 8 Holopainen Jorma Mikkelin kaupunki Tekninen johtaja 9 Huang Zheng Tampereen yliopisto 10 Hynynen Ari Tampereen teknillinen yliopisto Professori 11 Häkkinen Enni Mikkelin kaupunki Toimistosihteeri 12 Hämäläinen Marja-Liisa Mikkelin kaupunki Taloussuunnittelija 13 Jaalama Kaisa Tampereen yliopisto Harjoittelija 14 Kakriainen Pekka Mikkelin kaupunki Tekninen lautakunta 15 Kallio Olavi Tampereen yliopisto Dosentti 16 Koponen Katja Tampereen yliopisto Jatko-opiskelija 17 Kuoppala Kari Tampereen yliopisto Tutkija 18 Lehtinen Pertti Mikkelin kaupunki Tekninen lautakunta 19 Leino Helena Tampereen yliopisto Yliassistentti 20 Leinonen Mikko NCC Yksikön johtaja 21 Leponiemi Ulriika Tampereen yliopisto Tutkimusassistentti 22 Liikanen Ari Mikkelin kaupunki Kaupunginlakimies 23 Manninen Jyrki Mikkelin kaupunki Tekninen lautakunta 24 Moilanen Anneli Mikkelin kaupunki Tekninen lautakunta 25 Muuronen Viljo Mikkelin kaupunki Kaupunginpuutarhuri 26 Niskanen Annamari Tampereen yliopisto Harjoittelija 27 Närhi Johanna FCG Projektipäällikkö 28 Pakarinen Terttu Tampereen teknillinen yliopisto Professori emerita 29 Peltomaa Hannu Mikkelin kaupunki Kaupungingeodeetti 30 Pönni Johanna Tampereen yliopisto Harjoittelija 31 Pöyry Heikki Mikkelin kaupunki Rakennustarkastaja 32 Ruokonen Henrika Tampereen yliopisto 33 Ruuth Juha Mikkelin kaupunki Rakennuslakimies 34 Seppä Mari FCG Arkkitehti 35 Siitonen Pentti Tampereen yliopisto Lehtori (emeritus) 36 Sillanpää Jani FCG Aluepäällikkö 37 Strandman Jaana Mikkelin kaupunki Tekninen lautakunta 38 Tamminen Pertti Vuores-projekti Projektijohtaja 39 Tarkkanen Ilkka Mikkelin kaupunki Kaavoituspäällikkö 40 Toivonen Matti Tampereen yliopisto Tutkija 41 Vandell Ari Tampereen kaupunki Suunnittelupäällikkö 42 Väisänen Maini Mikkelin kaupunki Yhdyskuntatekniikan päällikkö 43 Ylönen Päivi Mikkelin kaupunki Kaupunginhallituksen edustaja 3
Ohjelma Innovatiivinen kaupunkisuunnittelu -seminaari Tiistai 3.5.2011 Puheenjohtaja: tutkimusassistentti Ulriika Leponiemi, Tampereen yliopisto 13:00 Lehtori (emeritus) Pentti Siitonen, Tampereen yliopisto Innovatiivinen kaupunkisuunnittelu 13:45 Professori emerita Terttu Pakarinen, Tampereen teknillinen yliopisto Kaupunkirakenne passiivinen puite vai aktiivinen vipuvarsi; aluevarauksista strategisiin sijainteihin 14:30 Kahvitarjoilu 14:45 Professori Ari Hynynen, Tampereen teknillinen yliopisto Integroiva kaupunkisuunnittelu 15:30 Projektijohtaja Pertti Tamminen, Vuores-projekti Vuores-projektin esittely 16:00 Kiertoajelu Vuoreksen alueella 17:30 Keskiviikko 4.5.2011 Puheenjohtaja: tutkija Kari Kuoppala, Tampereen yliopisto 9:00 Yksikön johtaja Mikko Leinonen, NCC Tampereen kansi ja keskusareena -hanke 9:45 Suunnittelupäällikkö Ari Vandell, Tampereen kaupunki Tampereen keskustan isot infrahankkeet ja liikennesuunnittelun haasteet 10:30 Kahvitarjoilu 10:45 Tekninen johtaja Jorma Holopainen ja kaavoituspäällikkö Ilkka Tarkkanen, Mikkelin kaupunki Tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuuden näkymät Mikkelin kaupunkisuunnittelussa 11:15 Keskustelua kaupunkisuunnittelun innovaatioista 13:00 Kuntien edustajien näkemyksiä kaupunkisuunnittelusta sekä innovaatioiden soveltamismahdollisuuksista. Esitysten kommentointia. 4
Tiivistelmä esityksistä ja keskustelusta Seminaarin teemana oli tarkastella innovatiivisen kaupunkisuunnittelun edellytyksiä ja mahdollisuuksia sekä siihen sisältyvää innovaatiopotentiaalia. Esityksissä pohdittiin kaupunkisuunnittelun haasteita, tavoitteita ja keinoja. Samalla availtiin luovuuden ja innovatiivisuuden mahdollisuuksia kaupunkikehittämisessä. Lisäksi aihetta lähestyttiin konkreettisin case-esimerkein. Teoria ja käytäntö yhdistyivät esityksissä sitä kautta, että teoriatarkasteluja sidottiin vahvasti Tampereen kaupungin ja kaupunkiseudun kehityksen analyyseihin myös professori emerita Terttu Pakarisen ja professori Ari Hynysen esityksissä. Kaupunkikehittäminen ja kaupunkisuunnittelu haasteena Kaupunkien kehittämisen voidaan sanoa olevan yksi aikakautemme suurimmista haasteista, jota joissain yhteyksissä on pidetty mittakaavaltaan ilmastonmuutoksen hallintaan verrattavissa olevana kysymyksenä. Globaalit trendit kaupunkiväestön määrästä ja miljoonakaupunkien kasvusta kertovat kaupungistumisen voimakkuudesta ja esimerkiksi maailman megakaupunkien slummiutuminen ja siihen liittyvät ennusteet myös tulevien ongelmien laadusta. Luovaa kaupunkikehittämistä ja siihen liittyviä innovaatioita tarvitaankin kehityksen hallintaan sekä paikallisesti että globaalisti. Vaikka suomalaisten kaupunkien erityispiirteenä on pienuus globaalissa ja eurooppalaisessakin vertailussa, kaupunkikehittämisen haasteellisuus nousee esiin myös Suomen oloissa. Kaupunkikehittäminen on hyvin moniulotteista ja kompleksista. Innovatiivisen kehittämistoiminnan osa-alueita voidaan Anttiroikon mukaan jäsentää esimerkiksi taloudellisen toimeliaisuuden edistämisinnovaatioihin, tuotanto- ja osaamisympäristöinnovaatioihin, hallinta- ja palveluinnovaatioihin sekä yhdyskuntakehittämisen innovaatioihin. Kaupunkisuunnittelu liittyy olennaisesti viimemainittuun alueeseen, mutta kaikki em. osa-alueet ovat luonnollisesti vahvasti toisiinsa sidoksissa. (vrt. Anttiroiko 2009: Luova kaupunkikehittäminen) Kaupunkikehittämisen viitekehys Kaupunkikäsitykseen liittyy ajatuksia kaupungista fyysisenä, taloudellisena, sosiaalisena ja symbolisena yhdyskuntana, jolloin kohdataan kaupunkikäsityksen moniarvoisuus, sen erilaiset tulkinnat ja kaupunkielämän erilaiset ilmentymät. Kehittämistyön kohteet muodostavat monitasoisen kokonaisuuden yksittäisistä rakennuksista alueisiin ja kaupunginosiin ja koko kaupunkirakenteeseen. Myös sosiaaliset ongelmat ja yhteiskunnalliset jännitteet sekä moninaiset intressiristiriidat ovat osa problematiikkaa. Kaupunkikehittämiselle rakentuukin tätä kautta hyvin moniaineksinen viitekehys, jonka yhteydessä luovuutta ja innovaatioita tulee hakea monesta suunnasta. Viitekehystä voidaan havainnollistaa seuraavalla kuviolla. 5
Yhdyskuntasuunnittelu Yhdyskuntapolitiikka KEHITTÄMINEN KASVU Elinkeinopolitiikka Innovaatiopolitiikka Taloudellinen ulottuvuus Fyysinen ulottuvuus KAUPUNKI YHDYSKUNTA Sosiaalinen ulottuvuus Ympäristöpolitiikka Osallistumispolitiikka Palvelupolitiikka Asuntopolitiikka Muut ulottuvuudet KEHITYS Symbolinen ulottuvuus MUUTOS Arkkitehtuuripolitiikka KEHITTÄMINEN Kuvio 1. Kaupunkikehittämisen viitekehys. (Pentti Siitonen 2011) Keskusteluissa nousi esiin, että kompleksisuus korostuu kun samanaikaisesti pitää huomioida kaupungin historia, luontoarvot, terveellisyyden ja turvallisuuden perusarvot sekä kunnan ja sen asukkaiden tarpeet ja toiveet, mutta samalla näyttää tietä jollekin uudelle. Kaavoituksen pitää olla juridisesti pitävää, mutta samaan aikaan myös joustavaa. Kaupunkikehittäminen edellyttää yhteistyötä monen eri toimijatahon kanssa. Joustava suunnittelu antaa myös asukkaiden toiveille ja ajatuksille sijaa. Kaupunkisuunnittelussa asukasnäkökulma ja osallistuminen, asukkaiden näkemysten esiin saaminen ja huomiointi päätöksenteossa, koetaan kuitenkin jatkuvasti ongelmallisena. Tähän liittyviä mahdollisuuksia on viime vuosina tutkittu niin Suomessa kuin muuallakin. Uusia innovaatioitakin saattaa tulevaisuudessa olla luvassa, kun Internet lisää vuorovaikutuksen monisuuntaisuutta ja avoimuutta. Innovaatioiden tarvetta löytyy varsinkin vuorovaikutus- ja osallistumiskanavien kehittämisessä. Erilaiset valmistelu- ja aluefoorumit toimivat tällä hetkellä vaihtelevasti, joten uusia pilottihankkeita ja käytäntöjä tulisi aktiivisesti synnyttää lisää. Jokaisella kaupungilla on oma historiansa, jota tulisi huomioida ja hyödyntää suunnittelutyössä. Kaupungin ilmapiiri pohjautuu kulttuuriin ja historiaan ilmentäen sen luonnetta. Se hahmottaa omalta osaltaan kaupungin identiteettiä ja saattaa jopa yhdistää sen asukkaita. Onnistuneen ja luonnollisen aluesidoksen synnyttämiseksi kaupunkiympäristön muutos ei voi tapahtua liian nopeasti, jotta asukkaat osaavat luontevasti ottaa uudet asiat osaksi elinympäristöään. 6
Kaiken aikaa yhä tärkeämmäksi nouseva trendi on luontonäkökulmien huomioon ottaminen, ekotehokkuus ja kestävä kehitys. Uudenlaisia ajatuksia ja innovaatiomahdollisuuksia tässä suunnassa tarjoavat matala ja tiivis rakentaminen, ja energiaviisaus yhdyskuntarakentamisen kaikilla tasoilla. Myös tornitaloratkaisut voivat energianäkökulmasta tarjota innovatiivisia mahdollisuuksia kaupunkikehittämisessä ja ovat toisaalta vetovoimaisia ja kiinnostavia mahdollisuuksia liikeelämälle. Tornirakentamiseen perustuvia hankkeita on vireillä ainakin Helsingissä (Pasila, Kalasatama) ja Tampereella (Kansihanke). Kaupunkikehittämisen ydinkysymyksiä Kaupunkikehittämisen lähtökohtaa voidaan Pakarisen mukaan hakea mm. Jane Jakobsin ajatuksesta, että kaupungin tärkein tehtävä on luoda työtä. Tämän ei aina tarvitse merkitä voimakasta kasvua, mutta poistuvan työn korvaaminen on myös suomalaisissa kaupungeissa välttämätön kaupunkikehittämisen tavoite. Kaupunkisuunnittelun keinot tältä osin kohdistuvat maankäyttöön, kaupunkirakenteeseen, kaupunkiympäristöön ja infrastruktuuriin liittyvien edellytysten luomiseen. Pakarinen nosti uutta työtä luovana elementtinä esiin ennen kaikkea monipuolisen kaupunkirakenteen eli joustavan ja muuntautumiskykyisen, erilaisia mahdollisuuksia tarjoavan rakenteen ja maankäytön. Monipuolisuus muodostuu Pakarisen mukaan verkostojen/rihmastojen kutoutumisen pitkässä prosessissa. Tämän ajatuksen soveltaminen kaupunkiheittämisessä edellyttää innovatiivisuutta sikäli, että se vaatii monista lukkiutuneista ajatusrakenteista irrottautumista. Kun olennaiseksi tiedostetaan toiminnan sijainti suhteessa kaikkiin muihin sijainteihin tulee perinteinen kaavoituksen aluevarauslogiikka ennakkoon lukkoon lyödyt aluevaraukset erilaisille toiminnoille haastetuksi uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla. Ajattelu tulee kääntää strategisiin sijainteihin ja siihen, miten moninaiset ja erilaiset rakenteelliset tekijät vaikuttavat uuden työn syntyyn ja mm. siihen, miten maankäytön ja liikenteen välille haetaan uutta tasapainoa. Huomiota on kohdistettava kaupunkirakenteen väyliin (tiet, rautatiet), jotka voivat joko yhdistää tai erottaa ihmisiä ja kaupunginosia. Väylät toimivat liikkumisen lisäksi myös pysähtymisen ja oleskelun paikkoina ja kuuluvat tärkeinä osina kaupunkimaisemaan. Erityisesti kevyen liikenteen väylillä on itseisarvoa myös liikunnan ja viihtymisen paikkoina. Maankäytönsuunnittelu on keino vaikuttaa myös ilmastonmuutokseen. Yksityisautoilun kasvun hillitseminen ja kaupunkilaisten ohjaaminen joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn onkin useassa kaupungissa tavoitteena ja esimerkiksi erityisesti suurimmissa kaupungeissa pohditaan, saako keskustassa autoilla. Innovatiivisuuden näkökulmasta kaupunkikehityksessä pitäisi luoda tilaa myös itseohjautuvuudelle. Innovaatiot voivat tätä kautta syntyä monista eri lähtökohdista ja myös pienin askelin asukkaiden ja muiden toimijoiden omaehtoisin toimin. Heidän arjessaan alueille muodostuu monia erilaisia käyttötapoja ja tarkoituksia, joita suunnittelijat eivät välttämättä ole osanneet ennakoida. Tämä ennakoimattomuus muodostaakin suunnittelulle suuren haasteen; on mahdotonta etukäteen arvioida, miten käyttäjät tulevat alueen ottamaan vastaan ja minkälaista toimintaa 7
sinne syntyy. Esimerkiksi Mikkelissä Emola ja Tampereella Pispala ovat asuinalueita, jotka ovat rakentuneet omatoimisesti ilman kaupungin ohjausta aikanaan kaupungin rajojen ulkopuolelle. Osittain juuri sen vuoksi näistä molemmista on kehittynyt dynaamisia, elinvoimaisia ja puoleensa vetäviä. Itseohjautuvuuden ei tarvitse tarkoittaa samaa kuin suunnittelemattomuuden. Aikaisempaa joustavampien ja muuntumiskykyisten suunnittelu- ja toteutusratkaisujen etsimisessä näyttäisi nykyisin olevan innovaatiopotentiaalia ja se tulisikin löytää. Yhteen funktioon sidotun alueen sijaan tulisikin luoda hybridisiä ja muutokselle avoimia kaupunkitiloja. Perinteisen ruutukaavoituksen tai puumaisen, eri suuntiin rihmovan rakenteen, sijaan tulee luovasti etsiä uudenlaisia, eri tilanteisiin istuvia rakennekombinaatioita. Hynysen teoreettinen, mutta samalla Tampereen kaupunkikehityksen historiaan viittaava esitys antoi esimerkin vallinneesta pirstaloivasta kaupunkikehityksestä. Tampereella haasteena ovat kaupungin kannaksen kapeus ja liikennekapasiteetti suhteessa automääriin, intensiiviseen asumiseen ja huokean kaupunkitilan tarpeeseen. Keskustassa voidaan puhua kolmesta arvesta eli kaupunkirakenteen estevaikutuksesta. Näitä katkoksia luovat ennen muuta junarata, Tammerkoski ja Paasikiven-Kekkosentie. Uudenlaista kaupunkikehittämisen visiota tulee Hynysen mukaan hakea integroivan urbanismin ideasta. Se liittyy pyrkimykseen ylittää ja madaltaa kaupunkirakenteeseen ja kaupunkiajatteluun muodostuneita rajoja (esimerkiksi keskustaperiferia, rakennettu-rakentamaton, suunniteltu-spontaani jne.). Selkeimmin integroiva urbanismi näyttäytyy kaupunkirakenteessa jakavaksi elementeiksi muodostuneiden teiden, rata-alueiden, vesistöjen jne. estevaikutusten liennyttämisessä. Hynynen esitteli lukuisia innovatiivisia esimerkkejä integroivasta kaupunkisuunnittelusta maailmalta. Tampereen kaupunkikehittämisessä tällaisia integroivan suunnittelun ajankohtaisia esimerkkejä ovat rantaväylähanke (keskustan kytkentä pohjoispuolen ranta-alueisiin) sekä radan päälle toteutettava kansihanke, joka integroi eri kaupunginosia toisiinsa. Tampereen keskustan isot infrahankkeet ja liikennesuunnittelun haasteet Suunnittelupäällikkö Ari Vandell, Tampereen kaupunki Tampereen kaupunkikehittämisen ydinkohtia ovat em. isojen integrointihankkeiden (rantaväylä, keskusareenan kansihanke) rinnalla Vandellin mukaan erityisesti keskustan liikennesuunnittelun uudistaminen tai ajantasaistaminen, modernin katuraitiotieverkoston kehittäminen ja jo meneillään olevat maanalaisten pysäköintihankkeiden jatkotyöt. Keskustan kehittämisessä olennaista on myös keskustakatujen saneeraustoimenpiteiden jatkaminen. Tässä työssä noudatetaan uudenlaista ajattelua edustavaa shared space -suunnittelumetodia, eli katujen saneerausta suunnitellaan aikaisempaa vahvemmin kevyen liikenteen ehdoilla. Vandell korosti, että päätöksenteko kehityshankkeissa on monimutkaista, sillä kaupungin rooli on moninainen. Hankkeen johdon pitää hoitaa suunnittelutehtävää, tiedottamista, poliittisen päätöksenteon kenttää sekä hahmottaa ja hallita kokonaisuutta. Valmistelutöiden monimutkaisuuden takia asioita pystytään tuo- 8
maan valtuuston käsittelyyn vähitellen, mikä on hankalaa päätöksenteon kannalta. Kaupunkisuunnittelun päätöksiin liittyy yleensä myös muutoshaluttomuutta ja hitautta. Hankesuunnittelun edetessä tiedottaminen on erittäin tärkeää. Kun asiat ovat valtuutettujen tiedossa, niistä on helpompi päättää ja myös luottamushenkilöiden tärkeä rooli asukkaiden edustajina sekä tiedon jalkauttajina kuntalaisille helpottuu. Oman haasteensa luo myös paikallismedian vahva rooli sekä hankkeiden esittelijänä että äänitorvena asukkaiden ja päättäjien välillä. Suurten kehityshankkeiden toteuttamisen myötä rahoituskysymykset nousevat välttämättä avainasemaan. Vuotuinen investointeihin varattu määräraha ei useinkaan ole riittävä suunniteltuja projekteja ajatellen. Osa hankkeiden rahoituksesta saadaan tukena valtiolta. Esimerkiksi Tampereen rantaväylän mittavassa tunnelihankkeessa alustava valtion rahoituksen osuus on kolmasosa kustannuksista. Erilaiset mallit kustannusten ja riskien jakamiseksi esimerkiksi tornitalojen kaltaisissa isoissa keskustahankkeissa ovat kiinnostavia, mutta esimerkiksi elinkaarimallien toteutumisista ja tuloksista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Keskustelussa nostettiin esiin myös kaupunkikehittämiseen kuuluva julkinen keskustelu, jota tilankäyttö keskusta-alueilla aina herättää. Mitä toimintoja ja keitä varten keskustaa lopulta on suunniteltava: kuntalaisten asumista ja vapaa-ajan oleilua varten, yksityisautoilua vai kevyttä liikennettä suosien, vai yrityselämää ja työllisyyden tarpeita ajatellen. Myös viher- ja virkistysalueiden rooli ja merkitys kaupunkikeskustoissa tuli keskusteluissa esiin. Viheralueet voivat vauhdittaa elinkeinoelämää luomalla työtä etenkin elämysmatkailun muodossa. Vesistöt ja metsät kaupungissa ovat erikoisia ilmiöitä monille ulkomaalaisille. Toisaalta veden, erityisesti virtaavan veden, on todettu olevan hyvin tärkeänä alueidentiteetin rakentajana myös paikallisille. Viheralueisiin liittyvät panostukset nousevat aina talouden kiristyessä esiin. Esimerkiksi Tampereella leikkipuistojen määrä on verrattain suuri resurssien määrään ja tarpeeseen verrattuna, mikä näkyy lähiökeskusten huonokuntoisina ja vanhentuneina leikkipuistoina. Tarkoitus onkin kohdistaa aika- ja materiaaliresurssit aiempaa suppeampaan määrään puistoja, jolloin jokaiselle suuremmalle asuntoalueelle voidaan taata kohtuullisen lähellä sijaitseva ja hyvässä kunnossa pidetty, moderni leikkipuisto. Vuores Projektijohtaja Pertti Tamminen, Vuores-projekti Vuoreksen kaavoitushanke aloitettiin Tampereella 1990-luvun loppupuolella. Alueen rakentamisella pyritään vastaamaan ennakoituun väestön kasvuun. Tehdyn arvion mukaan vuonna 2030 Tampereen kaupunkiseudulla asuu 435 000 ihmistä, mikä on vuoteen 2010 verrattuna liki 80 000 henkeä enemmän. Vuores rakentuu kahden kunnan, Tampereen ja Lempäälän, välille ja edellyttää näin ollen kaupunkiseudun kokonaisvaltaisempaa suunnittelua. Uuden asuinalueen suunnittelussa tulee täydennysrakentamisen ohella kehittää täysin uusia alueita, jotka vastaavat muuttuneeseen kysyntään. 9
Suunnitteluprosessi aloitettiin alueen luontoarvojen ja ympäristön selvitystyöllä. Siinä arvioitiin, kuinka asuinalueen rakentaminen vaikuttaisi niihin. Erityisesti esillä olivat liito-oravat ja näiden pesintäalueiden turvaaminen. Rakentamistoimet ja alueet ovatkin valikoituneet niin, ettei luontoarvojen olemassaoloa ja niiden suojelua ole unohdettu. Asunnoista tulee ekotehokkaita ja esimerkiksi hulevesien keruujärjestelmää on suunniteltu luontoa ajatellen. Alueen asemakaavoitus yleiskaavan pohjalta etenee osa-alueittain. Asemakaavan ovat jo saaneet Mäyränmäen alue, Vuores-keskusta ja tuleva asuntomessujen alue, joissa toteutustoimet ovat parhaillaan käynnissä. Vuores-keskustasta muodostuu alueen kaupunkimainen sydän, jonne sijoittuu kerrostaloja liiketiloineen, kauppakeskus, koulukeskus, terveys-asema ja seurakuntakeskus. Reunaalueet ovat luonteeltaan pientaloaluetta. Erityisen innovatiivista ja luovaa toteutustapaa Vuoreksen alueella edustavat mm. kumppanuuskaavoitukseen perustuva suunnittelu ja rakentaminen, hulevesien käsittelyyn liittyvät suunnittelu- ja toteutusratkaisut sekä erityisesti asuntomessualueen suunnittelussa vahvasti mukana oleva pyrkimys energiatehokkuuteen. Vuores-keskustan alueella toteutetaan lisäksi Suomessa vielä harvinainen keskitetty jätteiden keräysjärjestelmä. Haasteena alueen suunnittelussa on hyvien julkisten liikennejärjestelmien luominen alueelta muualle Tampereelle. Alueen yhdistäminen bussiverkostoon on jo aloitettu ja suunnitteilla on myös katuraideliikenteen toteuttaminen tulevaisuudessa. Ekotehokasta rakentamista pyritään näin tukemaan ekotehokkailla liikenneyhteyksillä. Tässä pyrkimyksessä on kesällä 2011 valmistuvalla ja käyttöön otettavalla Särkijärven sillalla merkittävä rooli sen lyhentäessä kulkumatkaa keskustan suuntaan olennaisesti. Tampereen kansi ja keskusareena -hanke Yksikön johtaja Mikko Leinonen, NCC Tampereen kansihanke muodostuu monitoimihallista, toimistotiloista, asuinrakennuksista ja kaupunginosia yhdistävistä kevyenliikenteen alueista. Keskusareena suunniteltiin osaksi kansihanketta, joka tulee toimimaan talouspalvelukeskuksena hyvien kulkuyhteyksien yhteydessä, junaliikenteen solmukohdassa. Areena tulee olemaan poikkeuksellinen kokonaisuus ja kokoluokaltaan merkittävä koko Euroopankin mittakaavassa. Junaraiteiden päälle rakennettava kansi toisaalta yhdistyy hyvin kaupunkirakenteeseen, mutta myös poistaa estevaikutuksia, joita rautatie luo keskustan alueelle. Kompleksin läpihengittävyys on tärkeää. Kannelle syntyy erilaista kaupunkitilaa: katutasot muodostavat julkisen alueen liiketiloineen ja kevyenliikenteen väylineen, kun taas puolestaan tornitalojen katot toimivat yksityisasuntojen ulkotiloina. Mikko Leinosen mukaan hankkeelle etsittiin huippuluokan arkkitehtia ja Daniel Liebeskind kutsuttiin mukaan, koska hänellä oli Suomi-tuntemusta entuudestaan. Suunnitteluvaiheessa pyrittiin huomioimaan myös Tampereen historialliset näkökulmat. Yksi hankkeen suurimmista haasteista on junaliikenne; junien pitää kul- 10
kea keskeytyksettä rakentamisen aikanakin. Myös maaomistukselliset seikat ovat kompleksisia ja kannen rakennetekniset järjestelmät haastavia perustusten kannalta. Kansihankkeen suunnittelun osallistumisprosessi on ollut laaja. Leinosen mukaan jokaiseen palautteeseen on reagoitu, vaikkei se lopputuloksessa välttämättä näykään. Keskustelussa nousi esiin muun muassa Aamulehden tuki hankkeelle sekä tuen vaikutus vapaaseen kansalaiskeskusteluun. Mikkelin kaupunki Tekninen johtaja Jorma Holopainen ja kaavoituspäällikkö Ilkka Tarkkanen, Mikkelin kaupunki Mikkeli on ennen kaikkea maaseutukaupunki ja maaseudun elinvoimaisuus on otettava suunnittelussa huomioon. Mikkelin strategiassa vesistöillä on suuri merkitys ja kehittämisen ytimenä on uudistuva kaupunkikeskusta, vireä maaseutu ja puhtaat vesistöt. Vetovoimaisuuteen on satsattu ja kasvumahdollisuuksiin uskotaan myös sijainnin puolesta. Mikkelin empire-tyylisen keskustan suunnitteli Carl Ludvig Engel 1800-luvulla. Tätä historiaa halutaan kunnioittaa edelleenkin paitsi keskustan suunnittelussa, mutta myös uusilla alueilla. Engelin idea oli ulottaa keskustaa aina ranta-alueelle saakka. Rautatien tulo kuitenkin muutti suunnitelmia. Nykyään suunnittelussa painotetaan jälleen ranta-alueen hyödyntämisestä eheän kaupunkirakenteen mahdollistumiseksi. Satamalahden kehittäminen on haasteellista ja edellyttää innovatiivisuutta herkkien ranta-alueiden hyödyntämisessä ja toisaalta alueella olevien melukysymysten ratkaisemisessa. Mikkelin rakennusvauhti on hillittyä, sillä markkinat eivät ole riittävän suuret isoille hankkeille. Mikkeli on tehnyt periaatepäätöksen, että kerrostalorakentamista tehdään vain Satamalahden alueelle. Muualla uusi rakentaminen voisi olla puutalorakentamista. Vuonna 2020 voimaan tulevat rakentamisen nollaenergiatason määräykset antavat myös tietyt raamit suunnittelulle. Mikkelissä on meneillään 26 kaavoitushanketta. Esimerkiksi Grahnin alue on keskustaan nähden fyysisesti lähellä, mutta henkisesti kaukana. Alueen sitomista kaupungin keskustaan on pohdittu muun muassa maankäytön uusilla ratkaisuilla. Emolan alue on alun perin rakennettu ilman kaavaa, mikä on luonut alueelle mielenkiintoisen kaupunkikuvan. Moision ja Kyyhkylän alueilla on vanha sairaala ja kuntoutuslaitos. Tehdyn selvityksen mukaan paikka kannattaisi kunnostaa hotelliksi. Alueen golf-kenttien ansiosta matkailutoiminta voisi olla kannattavaa. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että alueelle vievä tie on museoviraston suojelussa. Näin ollen tien käyttö on rajattua, eikä sen välityskykyä voida parantaa, vaan on kehitettävä kokonaan uutta väylästöä ajoneuvoliikenteelle. 11
Kokoavia ajatuksia Luova kaupunkisuunnittelu vaatii tasapainottelua vapaan visioinnin, taloudellisten ja fyysisten reunaehtojen sekä erilaisten intressiryhmien kesken. Esimerkiksi asukkaiden huomioiminen ja osallistaminen erilaisilla vuorovaikutus- ja osallistumiskanavilla jo suunnitteluprosessin aikana on pysyvänä haasteena ja tähän liittyvä kehittämistyöhön olisi jatkuvasti panostettava. Ympäristökysymysten huomioiminen näkyy ja korostuu kaiken aikaa esimerkiksi innovatiivisten ja ekotehokkaiden ratkaisujen jatkuvana etsimisenä ja käyttöönottona. Kaupungeissa on käynnissä myös erilaisia tiivistämishankkeita, joiden pyrkimyksenä on lyhentää välimatkoja ja tuoda julkisia ja yksityisiä palveluja lähemmäs asukkaita. Kaupunkisuunnittelun uusi trendi, integroiva urbanismi, pyrkii erilaisin ratkaisuin lieventämään kaupunkitilaan aiemmin syntyneitä katkoksia ja estevaikutusta, jotka ovat voineet syntyä väyläratkaisujen tuloksena. Näin pyritään luomaan jatkuvaa ja eheää kaupunkitilaa, jossa eri alueiden saavutettavuus, yhtenäisyys ja viihtyisyys on aiempaa paremmin huomioitu. Kaupunkikehittämisessä tulisi korostaa myös monipuolisuutta sekä rakennetun tilan uudelleenmuokkautuvuutta elinkeinoelämän ja asukkaiden tarpeiden muutoksien varalta. Monipuolisuus tarkoittaa lisäksi mahdollisuutta itseohjautuvalle suunnittelulle, jolloin alue otetaan aktiivisemmin ja omatoimisemmin haltuun. Näin pystytään hyödyntämään myös alueen käyttäjien arjesta kumpuavaa innovaatiopotentiaalia. Yhtenä kaupunkien suurimmista haasteista on rahoituksen riittävyys. Vuosittaisten investointiresurssien rajallisuuden vuoksi kaupunkien omat varat riittävät normaalin ylläpitotyön ohella harvoin uusiin, isoihin hankkeisiin. Uudenlaisten rahoitusmallien, kuten elinkaari- ja kumppanuusmallien yhä laajempi käyttöönotto ja soveltaminen saattaakin olla yksi ratkaisu, jolla uusiin hankkeisiin saadaan ohjatuksi uusia resursseja sekä toisaalta useampia tahoja mukaan jakamaan hankkeisiin liittyviä riskejä. 12