LUPAPÄÄTÖS Nro 57/10/2 Dnro PSAVI/1/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 25.8.2010 1 ASIA Viinivaara-Kälväsvaaran alueen ja Ylikiimingin harjujakson pohjavedenottamoiden rakentaminen ja pohjaveden ottaminen, Utajärvi, Oulu ja Pudasjärvi LUVAN HAKIJA Oulun kaupunki/oulun Vesi liikelaitos PL 35 90015 Oulun kaupunki
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Hankkeen taustaa... 4 Hankkeen tavoitteet... 4 Vedenhankinnan nykytila... 5 Vedenhankintavalmius erityistilanteissa... 5 Vedenhankinnan varmuuden parantaminen... 7 Tarvittava pohjaveden määrä... 7 Vedenottamot ja otettava vesimäärä... 7 Vesijohtolinjat ja vesisäiliöt... 9 Vedenottamorakenteet ja niihin liittyvät muut rakenteet... 9 Vedenkäsittelyn alustavat ratkaisut... 9 KAAVOITUSTILANNE... 10 TARVITTAVAT KÄYTTÖOIKEUDET... 11 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 11 YVA-MENETTELY... 20 NATURA-ARVIOINNIT... 22 LÄHDEKARTOITUS... 28 VAIKUTUS VESISTÖN VIRTAAMIIN JA VEDENLAATUUN SEKÄ POHJAVETEEN... 33 VEDENOTON VAIKUTUS KALASTUKSEEN JA KALASTOON... 39 KORVAUSESITYS... 41 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 43 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 54 Lupahakemuksen täydennykset... 54 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 55 Muistutukset ja vaatimukset... 55 Mielipiteet... 112 Hakijan kuuleminen ja selitys... 123 Hakemuksen 23.12.2009 toimitetun täydennyksen johdosta jätetyt muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet... 132 Hakijan selitys hakemuksen täydennyksen johdosta toimitetuista muistutuksista, vaatimuksista ja mielipiteistä... 170 Luonnonsuojeluviranomaiselta pyydetty lausunto Pitääminmaan vedenoton vaikutuksesta niihin luonnonarvoihin, joiden johdosta Olvassuo on sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan... 175 Tarkastus... 176 MERKINNÄT... 177 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 177 KÄSITTELYRATKAISU... 177 LUONNONTILAISTEN LÄHTEIDEN JA UOMIEN MUUTTAMISTA KOSKEVA RATKAISU... 178 PÄÄASIARATKAISU... 178 KÄYTTÖOIKEUTTA KOSKEVA RATKAISU... 180 LUPAMÄÄRÄYKSET... 181 Kalatalousmaksu... 183 KORVAUKSET... 184 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 184 RATKAISUN PERUSTELUT... 184 Luonnontilaisten lähteiden ja pienten uomien muuttamista koskevan ratkaisun perustelut... 185 Ympäristövaikutusten arviointi... 186 Vesienhoitosuunnitelma... 186 Vaikutus Kiiminkijoen Natura 2000 -alueeseen... 187 Vaikutus Olvassuon Natura 2000 -alueeseen... 187 Pääasiaratkaisun perustelut... 187 Käyttöoikeutta koskevan ratkaisun perustelut... 191 Lupamääräysten perustelut... 191 Kalatalousmaksun perustelut... 191 Korvausten perustelut... 192
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 194 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 206 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 206 KÄSITTELYMAKSU... 206 Ratkaisu... 206 Perustelut... 206 Oikeusohje... 207 MUUTOKSENHAKU... 208 3
4 HAKEMUS Oulun kaupunki/oulun Vesi on 15.1.2009 toimittanut ympäristölupavirastoon hakemuksen ottaa pohjavettä 32 500 m 3 vuorokaudessa yhteensä 32 vedenottamosta Pudasjärven kaupungin, Utajärven kunnan ja Oulun kaupungin Ylikiimingin alueella, sekä saada pysyvä käyttöoikeus hakemussuunnitelman mukaisiin vedenottamoalueisiin. HANKKEEN KUVAUS Hankkeen taustaa Oulun kaupungin vedenhankinta tapahtuu Oulujoesta. Pohjaveden käyttöön siirtymistä on selvitetty 1980-luvulta saakka. Selvitykset ovat alkujaan käynnistyneet talousveden laadun vaihteluiden seurauksena. 1990-luvun puolessa välissä tehtyjen vesilaitossaneerausten jälkeen talousveden laatu on ollut hyvä kaikkina vuodenaikoina. Sen jälkeen pohjaveden käyttöön siirtymistä on selvitetty lähinnä pintavesilähteen riskialttiuden takia ja poikkeustilanteiden vedenhankinnan turvaamiseksi. Pintaveden käytön estyessä on Oulun kaupungin vedenjakelun taso nykyisellään huono. Yhdyskunnan perusvaatimus on hyvä, raikas ja terveydelliset vaatimukset täyttävä juomavesi. Parhaat juomavedet muodostuvat puhtaissa luonnontilaisissa harjuissa. Pintaveden ja pohjaveden käytön erot talousvetenä liittyvät vedenlaatuun, riskeihin ja toimitusvarmuuteen. Pohjavettä suositaan, koska se on vesilaitoksen raakavetenä pintavettä tasalaatuisempaa ja yleensä parempilaatuista. Pintavesi on huomattavasti alttiimpi pilaantumiselle kuin pohjavesi, jota suojaa paksu maa-aineskerros. Pohjavedessä ei ole humusta ja se on tasalämpöistä ympäri vuoden. Pohjaveden käsittelytarve on vähäistä pintaveteen verrattuna. Oulujoessa veden humuspitoisuus vaihtelee huomattavasti ja huippuarvot ajoittuvat yleensä tulvaaikoihin kesäisin. Oulujoen vedenlaatu on viime vuodet säilynyt muutoin samanlaisena, mutta humuksen määrä vedessä on vähitellen kasvanut. Talousveden lämpötila vaihtelee jokiveden lämpötilan mukaan ja on kesällä lähes 20-asteista. Hankkeen tavoitteet Oulu pyrkii strategiassaan tarjoamaan asukkaiden tarpeista lähtevät maan kehittyneimmät palvelut. Vedenhankinnassa sen tulee merkitä pohjaveden käyttöön pyrkimistä, joka raakavesilähteenä on pintavettä parempi ja turvallisempi. Nykyinen Oulun pintaveden käsittelyjärjestelmä on pitkälle kehitetty, eikä merkittävää vedenlaadun parantumista voida enää saada aikaan käsittelyprosessia kehittämällä. Raakaveden laadun hienoisen heikkenemisen vuoksi puhdistaminen on entistä tarkempaa. Asiakastyytyväisyyskyselyissä oululaiset ovat toistuvasti arvioineet vedenlaadun huonommaksi kuin pohjavettä käyttävien vesilaitosten asiakkaat. Tärkeä hankkeen lähtökohta on poikkeustilanteisiin varautuminen ja vedenhankinnan varmuuden parantaminen. Siirtymällä riskien osalta turvalli-
semman pohjaveden käyttöön varmistetaan samalla vedenhankinta kahdestaa eri lähteestä, pohjavesi Viinivaarasta ja pintavesi Oulujoesta. Määrällisenä tavoitteena on tuottaa Oulun kaupungille hyvälaatuista pohjavettä vuoden 2020 keskikulutuksen mukainen määrä eli 33 000 m 3 /vrk. 5 Vedenhankinnan nykytila Oulun seudun väkiluvun arvioidaan vuoteen 2020 mennessä kasvavan nykyisestä 214 000:sta 221 700:aan. Kasvu painottuu Ouluun ja Oulun ympäryskuntiin. Vedenhankinta Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun seudulla perustuu pohjaveteen. Oulun kaupunki on ainoa pintavettä käyttävä kunta alueella. Oulun pohjoispuolella sijaitseva Haukipudas ottaa käyttövetensä pääosin Onkamonharjun esiintymästä, joka sijaitsee Onkamonharju-Viinivaara -harjujaksossa. Itäpuolella sijaitsevat Kiiminki ja Ouluun kuuluva Ylikiiminki hankkivat käyttövetensä Ylikiiminki-Haukipudas -harjujaksosta. Oulun kaakkoispuolella sijaitsevat naapurikunnat Muhos ja Tyrnävä ottavat veden Kajaani-Hailuoto -harjujaksossa sijaitsevalta Hirsijärven pohjavesialueelta. Oulun eteläpuoliset kunnat Kempele ja Oulunsalo pumppaavat pohjaveden Kajaani-Hailuoto -harjujaksossa sijaitsevilta Kempeleen ja Oulunsalon pohjavesialueilta. Oulun eteläpuoliset kunnat ovat tehneet selvitystyön pohjavedenhankinnan yhdistämisestä, mutta siitä ei ole tehty päätöksiä. Oulun Vesi on ollut mukana selvitystyön alkuvaiheessa, mutta selvitettyjen pohjavesivarojen niukkuuden vuoksi Oulu jäi pois loppuvaiheen selvitystyöstä. Asukasluku ja vedenkulutus Oulun alueella vuonna 2007 Kunta Oulu Haukipudas Kempele Kiiminki Muhos asukasluku 131 585 18 113 15 218 12 448 8 648 vedenkulutus 10 057 940 955 957 853 744 623 427 603 643 (m 3 /v) vedenkulutus (m 3 /vrk) 27 556 2 619 2 339 1 708 1 653 Oulun seudun pohjavesi sisältää yleensä rautaa ja paikoin myös mangaania niin paljon, että vesi on käsiteltävä ennen kulutukseen johtamista. Paikoin vedessä on myös humusta ja ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Vedenhankintavalmius erityistilanteissa Oulun kannalta ongelmana on kokoero Oulun ja naapurikuntien välillä. Lisäksi pintaveden ja pohjaveden laatuero estää normaaliolojen vedenjakelun yhdistämisen. Oulun keskimääräinen vedenkulutus on yli kymmenkertainen suurimman naapurikunnan vedenkulutukseen ja lähes viisinkertainen neljän rajanaapurikunnan yhteenlaskettuun vedenkulutukseen verrattuna. Naapurikunnista saatava vesi ei siten riitä turvaamaan Oulun vedensaantia poikkeustilanteissa, mutta Viinivaara-hankkeen toteuttaminen varmistaisi samalla kertaa sekä Oulun kaupungin että sen kaikkien ympäristökuntien vedentarpeen kaikissa poikkeusoloissa. Yhdysjohdoilla tapahtuva vedenhankinnan varmistaminen poistaa tarpeen jokaisen laitoksen erillisen varakapasiteetin rakentamiselta ja varmistaa
vedenhankinnan oman vesilähteen käytön estyessä. Alueen kuntakeskusten sijoittuminen suhteellisen tiiviisti edesauttaa varmistamista naapuriverkostoista. Oulun Veden valmiussuunnitelma on päivitetty vuonna 2008. Oulujoen käyttö raakavesilähteenä voi estyä normaalioloissa onnettomuuden ja poikkeusoloissa saastumisen tai vaurioiden vuoksi. Kriisitilanteita varten Oulun Vedellä on käytössä Hangaskankaan pohjavesijärjestelmä, johon on rakennettu muun muassa viisi vesipostia. Hangaskankaan vedenottamoista johdetaan pohjavettä Oulun Veden verkostoon nykyisin noin 770 m 3 /vrk ja Pikkaralan Vesiosuuskunnan verkostoon 430 m 3 /vrk. Alueelta arvioidaan voitavan ottaa vettä lyhytaikaisesti noin 3 000 m 3 /vrk. Vesi on tällöin teknisiltä ja esteettisiltä ominaisuuksiltaan huonompaa, mutta täyttää hygieeniset laatuvaatimukset. Asutuksen vedenkulutus on Oulussa nykyisin noin 150 l/as vuorokaudessa. Normaaliolojen vaikeissa toimintahäiriötilanteissa ja poikkeusoloissa jaettavan veden määrää säännöstellään. Poikkeusoloissa verkostosta jaettavan veden tavoitearvo on 50 l asukasta kohti vuorokaudessa. Kuljetuksilla järjestettävän minimijakelun vesimäärä on 5 20 l asukasta kohti vuorokaudessa. Säännöstelytilanteen mukainen verkoston kautta jaettava määrä tulisi Oulussa olla tällä hetkellä vähintään 7 500 m 3 /vrk. Vesiposteista ja kuljetuksilla jaettava minimivesimäärä on 3 300 4 800 m 3 /vrk. Hangaskankaan pohjaveden riittävyys minimin mukaiseen (5 l/as vrk) vesiposteista tapahtuvaan vedenjakeluun on kyseenalainen. Oulun Vedellä on yhteistyösopimukset veden toimittamisesta kriisitilanteissa Haukiputaan kunnan, Kiimingin kunnan ja Kempeleen Vesihuolto Oy:n kanssa. Lähtökohtana vedentoimituksessa on, että toimittava laitos nostaa tuotanto- ja jakeluverkkonsa täyteen kapasiteettiin ja toimittaa kaiken oman kulutuksen ylittävän osan häiriöstä kärsivälle osapuolelle. Veden johtamista rajoittaa kaikissa tapauksissa verkosto ja ottamoiden sijainti. Muhokselta ei vettä ole toimitettavissa pitkien putkiyhteyksien vuoksi. Naapurikunnilta ja Hangaskankaalta lyhytaikaisesti saatava pohjavesimäärä on nykyisin alle 5 000 m 3 /vrk. Kattavaa vedenjakelua ei tällöin voida ylläpitää verkoston kautta, koska verkostopaine on pieni ja toiminta vaikeasti hallittavissa. Poikkeusoloissa tulee ensisijaisesti turvata sairaaloiden, elintarviketeollisuuden ja muiden vastaavien laitosten vedentarve. Maa- ja metsätalousministeriön vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportissa vuodelta 2005 on määritelty varmuusluokitus vesilaitoksille seuraavasti: 6 Luokka Talousvettä käytettävissä (l/as/vrk) Luokka Pesu/huuhteluvettä käytettävissä lisäksi (l/as/vrk) I >120 II 50 120 II+ >120 III <50 III+ >120 Omista varavesilähteistä ja naapurikunnilta saatavasta lisävedestä huolimatta Oulu kuuluu III-luokkaan. Erityistilannetyöryhmän toimenpideesityksessä vesilaitokset velvoitetaan parantamaan toimintavarmuutta vähintään varmuusluokkaan II vuoteen 2012 mennessä.
7 Vedenhankinnan varmuuden parantaminen Oulussa päästään vedenhankinnan turvaluokituksessa hyvälle tasolle vain, jos kaupunki siirtyy Viinivaaran pohjaveden käyttöön. Tällöin nykyinen pintavesijärjestelmä jäisi varajärjestelmänä käyttöön. Valmiuslaki velvoittaa kuntia varmistamaan valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin vedenhankinnan mahdollisimman häiriöttömän toiminnan myös poikkeusoloissa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on vesivarojen käytön ja vesihuollon kehittämisestä vastaavana vesihuoltoviranomaisena todennut 15.6.2001 lausunnossaan, että Viinivaaran pohjavesihankkeen pohjavedet tarvitaan käyttöön vuoteen 2020 mennessä koko Oulun kaupunkiseudun näkökulmasta. Hanke on perusteltu vesihuollon toimintavarmuuden ja yhdyskuntien talousvedenlaadun edistämiseksi pohjavesivaroja hyödyntämällä. Terveellinen, turvallinen ja toimintavarma vesihuolto on välttämätöntä kaikissa olosuhteissa. Selvityksiin nojautuen Oulun kaupunkiseudun tarpeisiin ei ole muuta soveltuvaa vedenhankintaratkaisua. Pohjavesihanke tukee parhaalla mahdollisella tavalla vesihuoltolain tavoitteita ja vesivarastrategiaa. Pohjavesialueet on tutkittu noin 100 km:n etäisyydelle Oulusta. Vedenhankinnalle ei ole taloudellisia toteutumisedellytyksiä, jos tarvittava vesi jouduttaisiin keräilemään laajalta alueelta pienehköistä esiintymistä. Tarvittava pohjaveden määrä Vuoden 2007 lopussa Oulun kaupungissa oli 131 585 ja toiminta-alueella 125 875 asukasta sekä keskimääräinen vuorokausikulutus 27 556 m 3 /vrk. Kaupungin vedenkulutus on laskenut tasaisesti 1990-luvun viime vuosiin asti asukasmäärän voimakkaasta kasvusta huolimatta. Kulutuksen pienentyminen on kuitenkin tasaantunut. Väestön kasvu on sen sijaan ollut ennakoitua voimakkaampaa ja kaupungin väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä 150 000:een. Ominaiskulutuksen ennakoidaan säilyvän nykyisellä tasolla. Pitemmällä aikavälillä vedenkulutuksen ennustetaan kääntyvän kasvuun väestön kasvun seurauksena. Vedenkulutusennuste on seuraava: Vuosi 2007 2010 2020 asukasmäärä 131 585 135 000 150 000 ominaiskulutus l/as/vrk 210 215 220 keskimääräinen kulutus m 3 /vrk 27 556 29 000 33 000 suurin kulutus m 3 /vrk 30 859 35 000 39 000 pienin kulutus m 3 /vrk 18 698 19 000 23 000 Vedenkulutusennusteen pohjalta vuonna 2020 Oulun kaupungin vedentarve on 33 000 m 3 /vrk. Vedenottamot ja otettava vesimäärä Viinivaara-Kälväsvaara Viinivaara-Kälväsvaara -alueella muodostuvaksi pohjavesimääräksi on arvioitu 49 000 m 3 /vrk. Alueelta hyödynnettävissä oleva kokonaisvesimäärä
on 27 000 m 3 /vrk. Vedenottamoiden suunnitellut pumppausmäärät perustuvat maaperä- ja pohjavesitutkimustietoihin sekä pohjavesimallinnuksiin. Viinivaaran alueelta hyödynnettävissä oleva vesimäärä on 16 900 m 3 /vrk. Se on suunniteltu otettavan 13 vedenottamosta. Vaanaharju-Kiviharju - alueelle rakennetaan kolme vedenottamoa, joista hyödynnettävä vesimäärä on yhteensä 2 000 m 3 /vrk. Sarvivaaran alueelle rakennetaan kaksi vedenottamoa, joista suunnitellaan hyödynnettävän pohjavettä yhteensä 1 700 m 3 /vrk. Pitääminmaan alueelle tulee kolme vedenottamoa, joista hyödynnettävä vesimäärä on yhteensä 2 400 m 3 /vrk. Vesimäärä on 400 m 3 /vrk suurempi kuin YVA-selostuksessa on esitetty. Hyödynnettävää vesimäärää on kasvatettu alueella suoritettujen lisätutkimusten perusteella. Kälväsvaaran alueella muodostuva pohjavesimäärä on 15 000 m 3 /vrk ja hyödynnettävä vesimäärä on 4 000 m 3 /vrk. Vesimäärä on suunniteltu otettavan kahdesta vedenottamosta. 8 Pohjavesialue Koepumppauspiste Vedenottamon nro Vesimäärä m 3 /vrk Viinivaara Katosharju K7 4 500 Katosharju 15/1 15 500 Viinivaara Ak7 8 2 500 Viinivaara MV9 9 600 Viinivaara MV 9/3 41 1 500 Lakkaniemi K42 45 600 Hanganvaara 2/30 11 400 Hanganvaara Por49 39 2 500 Viinivaara 8/1 12 1 800 Viinivaara Por73 40 1 000 Viinivaara Por10 16 1 000 Viinivaara Por11/5 38 2 000 Viinivaara V4 20 2 000 16 900 Vaanaharju-Kiviharju Kiviharju ¼ 5 1000 Vaanaharju 6 6 500 Vaanaharju 23/1 7 500 2 000 Sarvivaara Sarvivaara 1 31 700 Sarvivaara 4/1 14 1 000 1 700 Pitääminmaa Pitääminmaa 36 17 700 Pitääminmaa 39 18 500 Pitääminmaa 9 21 1 200 2 400 Kälväsvaara Kälväsvaara 5/3 33 1 500 Kälväsvaara Por 25 42 2 500 4 000 Yhteensä 27 000 Ylikiimingin harjujakso Ylikiimingin harjujakso on melko kapea harjumuodostuma, joka koostuu useista pitkänomaisista pohjavesialueista. Pohjavesialueilla muodostuvaksi pohjavesimääräksi on arvioitu yhteensä 9 500 m 3 /vrk. Ylikiimingin harjujaksolta on suunniteltu otettavan pohjavettä yhteensä 5 500 m 3 /vrk, joka on arvioitu saatavan yhdeksästä vedenottamosta. Ottamopaikoista on tehty maaperätutkimukset ja suoritettu koepumppaus. Ylikiimingin harjujakson pohjavesialueista pinta-alaltaan laajin on harjujakson itäpäässä sijaitseva Puolivälinharju-Tervolankangas -alue. Kyseiseltä alueelta on suunniteltu hyödynnettävän pohjavettä 3 500 m 3 /vrk.
Isokankaan pohjavesialueelta on arvioitu hyödynnettävän yhteensä 1 000 m 3 /vrk. Keihäskankaan, Kohisevankankaan ja Juminkankaan alueilta hyödynnetään vettä yhteensä 1 000 m 3 /vrk. Harjujakson muut pohjavesialueet ovat reservialueita. 9 Pohjavesialue Koepumppauspiste Vedenottamon nro Puolivälinharju-Tervolankangas Koirakumpu 4 51 Puolivälinharju 6 52 Puolivälinharju Ak 1405 53 Tervolankangas Ak 705 54 Isokangas Isokangas 9/12 48 Vesimäärä m 3 /vrk 1 000 1 000 1 000 500 500 500 Isokangas 3 49 Keihäskangas Keihäskangas 2/19 50 300 Kohisevankangas Kohisevankangas 10/6 47 400 Juminkangas Juminkangas 17 45 300 Yhteensä 5 500 Jauhokankaan ja Vepsänkankaan alueet ovat Ylikiimingin vedenhankintakäytössä. Tämän hankkeen vedenottoa ei suunnitella näille alueille. Vesijohtolinjat ja vesisäiliöt Viinivaara-Kälväsvaara -alueen johtolinjojen yhteispituudeksi tulee noin 62,8 km. Johtolinjat ovat muoviputkea. Siirtojohdon Viinivaara-Hintta pituus on noin 73,5 kilometriä. Siirtojohto on suunniteltu pääosalla matkaa valurautaputkella. Viinivaaran puoleisessa päässä suo-osuuksilla käytetään 11,5 kilometrin matkalla muoviputkea. Viinivaara-Kälväsvaara -alueen vedenottamoiden vesi pumpataan Viinivaaran harjun keskelle rakennettavaan ylävesisäiliöön. Toinen vesisäiliö on suunniteltu Ylikiimingin harjujaksolle Puolivälinharju-Tervolankangas -alueelle. Vedenottamorakenteet ja niihin liittyvät muut rakenteet Vedenotto toteutetaan siiviläputkikaivoista, joiden siiviläosan halkaisija on 400 mm. Vedenotto siiviläputkikaivoista tapahtuu uppopumpuilla. Vedenottamoiden venttiilikaivot rakennetaan betonista joko betonirenkaista läpimitaltaan 1 600 3 000 mm tai paikalla valettuina. Venttiilikaivot rakennetaan noin 2,5 metriä korkeina. Kaivot pengerretään vähintään 0,5 metriä maanpintaa ylemmäksi. Venttiilikaivoihin asennetaan venttiilit, virtausmittari, painemittarit ja näytteenottohana. Vedenottamoalueet aidataan 2 metriä korkealla metalliverkkoaidalla tai riista-aidalla. Vedenottamoille rakennetaan huoltotie. Vedenkäsittelyn alustavat ratkaisut Viinivaara-Kälväsvaara Viinivaara-Kälväsvaara -alueen pohjaveden ph on alhainen, joten vesi joudutaan alkaloimaan ennen käyttöä. Veden kovuus on myös alhainen.
Alkalointi järjestetään Hintan vesilaitokselle. Vesi on suunniteltu alkaloitavan kalkilla, jotta veden kovuutta saadaan nostettua. Ylikiimingin harjujakso Ylikiimingin harjujakson pohjavesille jouduttaneen järjestämään alkaloinnin lisäksi raudan ja mangaanin poisto. Ylikiimingin harjujakson vedet johdetaan painovoimaisesti ylävesisäiliöltä Hinttaan. Painovoimaisessa siirrossa vedenkäsittelyä ei ole mahdollista toteuttaa pohjavesialueella ilman erillistä syöttöjohtoa Rekikylästä Puolivälinkankaalle. Raakaveden käsittely järjestetään näin ollen siirtojohdon loppupäähän. Koepumppauksista saatujen tietojen perusteella pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuuksien ei oleteta nousevan kovin korkeiksi. Harjujakson pohjavettä voitaneen näin ollen johtaa alkuvaiheessa käsittelemättömänä. 10 KAAVOITUSTILANNE Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja Oulun kaavoitusviranomaisen lausunnoissa on todettu muun muassa seuraavaa: Pudasjärven puolella ei alueella ole muita oikeusvaikutteisia kaavoja kuin maakuntakaava, jossa Vaanaharjun, Kiviharjun, Sarvivaaran, Pitääminmaan ja Viinivaaran pohjoisosan alueet on osoitettu pohjavesivyöhykkeeksi, joka soveltuu pohjaveden ottamiseen maakunnallista tai seudullista tarvetta varten. Lisäksi Viinivaaraan on osoitettu maa-ainesten ottoaluetta ja Pitääminmaan pohjoisosaan kapea kaista luonnonsuojelualuetta. Viinivaaraan on osoitettu myös tieyhteystarve. Ylikiimingin harjujakso on maakuntakaavassa merkitty tärkeäksi pohjavesivyöhykkeeksi, joka soveltuu pohjaveden ottamiseen maakunnallista tai seudullista tarvetta varten. Kyseisessä kaavassa Yli-Vuoton kylän läheisyydessä on valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva alue, jonka maankäyttö tulee toteuttaa niin, ettei maisemakuvaa turmella, luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoisia luonnonesiintymiä tuhota eikä luonnonoloissa aiheuteta huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia. Yleiskaavat Ylikiimingin harjujakson Juminkangas sijoittuu Reki-Vesalan oikeusvaikutuksettoman osayleiskaavan alueelle (kunnanvaltuusto hyväksynyt 13.5.1997). Yleiskaavassa pohjavesialue on merkitty vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi. Kaavassa on annettu määräyksiä pohjaveden laadun ja määrän turvaamiseksi. Juminkankaan pohjavesialueelle sijoittuu monipuolisesti yleiskaavan mukaisia toimintoja muun muassa harvahkoa asutusta, maa-ainesten ottoalueita sekä teollisuutta. Ouluntie kulkee harjujaksoa pitkin Juminkankaan kohdalla. Pohjaveden suojelu on otettu huomioon Reki-Vesalan osayleiskaavan määräyksissä. Ylikiimingin ja Vesalan kaupunginosiin ollaan laatimassa uutta, oikeusvaikutteista Kiiminkijokivarren osayleiskaavaa, joka käsittää Rekikylän, Vesalankylän ja Kirkonkylän alueet. Suunnittelualue sijoittuu osittain Juminkankaan pohjavesialueelle. Ylikiimingin suuralueen asutuksen painopiste sijoittuu Ylikiimingin harjujakson pohjoispuolelle Vesalan ja kirkonkylän asema-
kaava-alueille. Asutuksen painopistettä on tarkoitus vahvistaa kirkonkylällä ja sen lähiympäristössä. 11 Asemakaavat ja ranta-asemakaavat Juminkankaan itäpuoliselle Ylikiimingin harjujakson osalle Oulun kaupungilla ei ole suunnitteilla yleis- eikä asemakaavahankkeita. Harjujakson itäpäässä, Keihäskangas-Puolivälinharju -alueella on loma-asutusta ja Inninkosken ranta-asemakaava -alue. Pohjavesialueet on merkitty rantaasemakaavaan ja asemakaavamääräyksessä todetaan: "Alueelle kohdistuvissa rakennus- ja maankäyttöhankkeissa tulee neuvotella vesihuollosta vastaavan viranomaistahon kanssa. Alueella ei sallita pohjaveden laatua tai määrää vaarantavia toimenpiteitä. Jätevesien imeyttäminen tai muu päästäminen maaperään on kielletty." Inninkosken ranta-asemakaavassa osoitettu rantaan ja pääosin pohjavesialueen ulkopuolelle sijoittuva lomarakentaminen ei vaikeuttane Keihäskankaan ja Puolivälinharjun pohjaveden ottomahdollisuuksia. Muut maankäytön suunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan liitto sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulun ja Utajärven kunnat ovat laatineet Kiiminkijokistrategian. Ylikiimingin harjujakso sivuaa myös tätä suunnittelualuetta. Oulun kaupunginhallitus ei ole vielä tehnyt päätöstä strategian hyväksymisestä ohjeeksi maankäytön ohjaukseen. Kiiminkijokistrategiassa Ylikiimingin harjujakson itäpää, YIi-Vuotto Puolivälinharju -alue on loma-asumisen kehittämisalue. Rekikylän maaseutumaisen asumisen alueita kehitetään tilaa vaativalle elämäntavalle huomioiden rakentamisalueiden ja reitistöjen suunnittelussa muun muassa hevosten pitomahdollisuus. TARVITTAVAT KÄYTTÖOIKEUDET Kullekin vedenottamopaikalle on määritelty ottamoalue, jonka koko vaihtelee otettavan vesimäärän, muun maankäytön, maaperän sekä pohjaveden virtaussuuntien mukaan. Aluerajaus on ohjeellinen ja alueille haetaan pysyvää käyttöoikeutta. Erityisistä syistä maa-alue voidaan lunastaa. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Kallioperä Viinivaara-Kälväsvaaran alue kuuluu pääosin pohjagneissialueeseen, kuten pääosa Pohjois-Pohjanmaasta. Kallioperä on yleensä kvartsi- tai granodioriittia vastaavaa gneissiä, jossa on mukana tummempia osueita, lähinnä amfiboliittisuonia tai diabaasijuonia. Kallioperän tarkempi rakenne tunnetaan huonosti, koska kalliopaljastumia on koko alueella vähän ja maapeitteet ovat usein paksut. Ylikiimingin harjujakson alueen kallioperä on pääosin kiilleliusketta. Kivilajikoostumuksella on merkitystä pohjaveden laatuun esimerkiksi siten, että kalkkikivien ja tummien kivilajien (gabro, amfiboliitti, mustaliuskeet, metavulkaniitit) suhteellisen osuuden lisääntyessä kallioperässä, liuennei-
den aineiden määrä kasvaa. Kivilajikoostumus heijastuu myös maaperään. Usein maaperän raekoko ja rakenneominaisuudet vaikuttavat enemmän pohjavedenlaatuun kuin kivilaji- ja mineraalikoostumus. Kallioperästä johtuen pohjavesi on alueella lievästi hapanta ja sen elektrolyyttipitoisuudet ovat alhaiset. Kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeet saattavat olla merkittäviä syvällä olevien pohjavesien virtausreittejä. Niiden hydrologiset ominaisuudet riippuvat suuresti täytteisyydestä, jatkuvuudesta ym. tekijöistä. Kälväsvaaralta tunnetaan joitakin selviä ruhjevyöhykkeitä muodostuman keskiosista. Viinivaarankin luotauksissa on todettu jonkinlainen lähes pohjois-etelä -suuntainen rikkonaisuusvyöhyke Viinivaaralta Sarvilammen kautta Sarvivaaralle päin. 12 Maaperä Viinivaara ja Kälväsvaara ovat huomattavan laajoja ja massiivisia harjun tai reunamuodostuman tapaisia muodostumia, jotka koostuvat useista harjanteista ja deltamaisista osista. Ne kohoavat kymmeniä metrejä ympäröiviä soita ylemmäksi. Niihin liittyy länsiluoteesta selvät pitkittäisharjujaksot. Kälväsvaaraan liittyy Kokkomaan-Pitääminmaan-Sarvivaaran-Vaanaharjun harjujakso ja Viinivaaraan Katosharjun jakso. Kälväsvaara ja Viinivaara ovat maaperän rakenteeltaan hyvin vaihtelevia. Paikoin on hyvin vettä johtavaa, lajittunutta harjuainesta pinnalta pohjaan asti. Usein kuitenkin hiekka-, sora- ja moreenikerrokset vuorottelevat luoden monimutkaisen rakenteen. Muodostumien reunoilla ja keskelläkin selvimpien harjumaisten osien väleissä on usein moreenivaltaisia alueita. Usein nämä alueet ovat soistuneet. Painanteisiin syntyneiden soiden alla on usein silttikerroksia. Katosharjun jakso ja Kokkomaalta Vaanaharjulle ulottuva jakso ovat pienempiä ja yleensä rakenteeltaan yksinkertaisempia pitkittäisharjuja. Ainakin Kokkomaan ja Pitääminmaan keskiosissa on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa yleensä pinnasta pohjaan asti. Laidalla soistuneiden kohtien alla on ilmeisesti hienompia kerroksia. Myös Katosharjulla, Sarvivaaralla ja Vaanaharjulla on karkea harjuaineksinen ydinosa, moreenipeitteisyys on täällä kuitenkin melko tavallista. Ylikiimingin harjujakso koostuu useista peräkkäisistä muodostumista, joiden koko ja geologinen rakenne poikkeavat toisistaan. Muodostumat ovat yleensä melko kapeita ja selännemäisiä, mutta osa pohjavesialueista koostuu myös harjulaajentumista (Vepsänkangas, Valkiaisenkangas, Juminkangas). Ydinosa on usein soravaltainen ja lievealueet hiekkaa. Luoteisosan pohjavesialueilla (Syväojankangas, Valkiaisenkangas, Juminkangas) on paikoin moreenia ja reunaosissa myös silttiä ja savea. Harjujen ympäristössä vallitsevat moreeni- ja turvemaat. Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Pohjavesihankkeen vaikutusalueella sijaitsevat Kiiminkijoen Natura 2000 - alue ja Olvassuon Natura 2000 -alue. Laajat alueet Olvassuosta kuuluvat Oravisuon-Näätäsuon-Sammakkosuon soidensuojelualueeseen, Olvassuon-Oravisuon-Näätäsuon alue soidensuojeluohjelmaan ja lisäksi Olvassuon-Ahmasuon alue on luonnonpuistoaluetta. Kälväsvaara on harjujensuojeluohjelman aluetta ja harjun kaakkois-eteläpuolella on soidensuojeluohjelmaan kuuluva Leväsuon aarnialue.
13 Pohjavesi Pohjavesialueet ja pohjaveden määrä Viinivaara-Kälväsvaaran alueella muodostuu pohjavettä noin 49 000 m 3 /vrk. Muodostumista purkautuu pohjavettä ympäröiville suoalueille. Viinivaaralla on tihkupintojen ohella merkittäviä purkaumia yksittäisistä lähteistä. Kälväsvaaralla lähdepurkaumia on vähemmän ja purku tapahtuu laaja-alaisempana. Alueella on todettu myös orsivettä. Kälväsvaaran Kirkaslampi kuuluu osin pohjavesivyöhykkeeseen, samoin Viinivaaran Ahvenlampi. Viinivaaralla parhaiten vettä johtava vyöhyke sijoittuu muodostuman eteläreunalle Ahvenlammenharjun-Hanganvaaran alueelle. Toinen hyvin vettä johtava vyöhyke on luoteisosasta Katosharjun suuntaan. Kälväsvaaralla hyvin vettä johtavat alueet sijaitsevat Kirkaslammen länsipuolella ja muodostuman itäosassa. Ylikiimingin harjujakson muodostumilla pohjavesiolot ovat antikliiniset eli sadannasta muodostuvaa pohjavettä purkautuu muodostuman reunoille. Pohjaveden päävirtaussuunta on länteen tai luoteeseen, mutta pohjavettä purkautuu jossain määrin myös reuna-alueille. Yleensä muodostumien reunalla havaitut purkautumat ovat pieniä. Pääosa pohjavesistä purkautuu huomaamattomasti suoraan vesistöihin. Keihäskankaan pohjavesialueella on arvokkaisiin pienvesiin luettu Keihäsojan lähde. Pohjavesialuetiedot Kunta / Kaupunki Pohjavesialue Nro Luokka Pinta-ala km 2 Muodostumisala, km 2 Imetymiskerroin Arvio muodostuvasta pohjavedestä, m 3 /vrk Pudasjärvi Viinivaara (Katosharju) 11 615 506 I 8,37 3,71 0,55 3 700 Pudasjärvi Vaanaharju-Kiviharju 11 615 203 I 5,24 1,68 0,6 2 000 Pudasjärvi Sarvivaara 11 615 201 I 3,97 1,68 0,6 1 900 Pudasjärvi Pitääminmaa 11 615 505 I 5,35 2,36 0,6 2 700 Utajärvi Viinivaara 11 889 052 I 28,23 15,52 0,55 15 000 Utajärvi Kälväsvaara 11 889 017 I 25,49 14,47 0,60 15 000 Utajärvi Puolivälinharju- 11 889 051 I 8,52 5,09 0,50 4 000 Tervolankangas Oulu Keihäskangas 11 973 013 II 2,03 1,03 0,55 1 000 Oulu Jauhokangas 11 973 005A I 2,43 0,99 0,50 900 Oulu Konttikangas 11 973 012 II 1,40 0,53 0,40 400 Oulu Isokangas 11 973 003 I 5,02 2,08 0,50 1 800 Oulu Kohisevankangas 11 973 011A II 3,11 1,92 0,45 1 600 Oulu Vepsänkangas 11 973 001 I 3,33 1,99 0,45 1 500 Oulu Syväojankangas 11 973 010 II 1,60 0,83 0,55 800 Oulu Valkiaisenkangas 11 973 006 II 2,37 1,16 0,50 1 000 Oulu Juminkangas 11 973 009 II 2,25 1,05 0,60 1 100 Pohjavedenlaatu Viinivaaran alueen geologinen historia heijastuu alueella muodostuvaan pohjavedenlaatuun. Kallioperä on pääosin kvartsi- tai granodioriittia vastaavaa gneissiä, minkä vuoksi pohjaveden elektrolyyttipitoisuudet ovat alhaisia. Alueella on vähän emäksisiä kivilajeja tai sedimenttejä. Vaikka mineraaliköyhyys on luonteenomaista, esiintyy vedessä myös horisontaalista ja vertikaalista laatuvaihtelua. Paikoin hyvin vettä johtavaa, lajittunutta karkeaa hiekkaa ja soraa on paksulti. Monissa kohdin hiekka- ja sorakerrosten välissä on vettä pidättäviä kerrostumia.
Pohjavedet ovat kirkkaita ja värittömiä. Merkittävimmin laatu poikkeaa pintavesistä sameus-, väri- ja COD Mn -arvojen sekä rautapitoisuuksien osalta. Kokonaisfosforia pohjavesistä on tutkittu vähän ja vain lähteistä, joissa pitoisuus on ollut 3 22 µg/l, keskimäärin 14 µg/l (n=12). Alueen pohjavesi on muodostunut yleensä ympäröiviä soita korkeammilla harjualueilla ja siksi orgaanisen aineen pitoisuudet ovat alhaisia. Toisaalta monilla paikoilla maaperän orgaanista ainesta sisältävän kerroksen mikrobitoiminnan vaikutus on havaittavissa veden hiilidioksidipitoisuuksien nousuna ja vastaavasti happipitoisuuden laskuna. Näillä alueilla myös raudan ja mangaanin pitoisuudet ovat jossain määrin muita alueita korkeammat. Vähäisiä merkkejä ihmisen toiminnan vaikutuksista on alueen luoteispäässä Katosharjun alueella, jossa osassa tutkituista pohjavesistä on ollut luonnon tasoa korkeampia nitraattipitoisuuksia. Laadullisesti vaikeimmin hahmotettava alue on Ahvenlammen harju, jossa on nähtävissä selvä itä-länsisuuntainen vedenlaadun muutos. Pohjaveden happipitoisuus laskee virtaussuunnassa itään. Tällä alueella on myös koepumpattu osin orsivesiesiintymiä, joiden veden rautapitoisuus on ollut alueen yleistä rautapitoisuutta korkeampi. Pitääminmaassa on koepumppausten perusteella ainakin kaksi päällekkäistä kerrosta, joista päällimmäisessä mangaanipitoisuudet ovat korkeampia kuin tutkimusalueella yleensä. Myöhemmin syvemmiltä otetuissa vesinäytteissä mangaanipitoisuus on ollut alhaisempi. Syvemmistä kerrostumista ei ole tehty koepumppauksia vedenlaadun määrittämiseksi. Kälväsvaaran pohjoisreunalla tehdyissä tutkimuksissa on tavattu poikkeuksellisen happamia ja vähähappisia vesiä, joiden rauta- ja mangaanipitoisuus on kuitenkin pysynyt koepumppauksen ajan alhaisella tasolla. Ylikiimingin harjujaksolla pohjaveden ainepitoisuudet ovat yleisesti Viinivaaran-Kälväsvaaran pitoisuuksia korkeammat ja toisaalta happamuus on alhaisempi. Vaikka orgaanisen aineen pitoisuus kemiallisella hapenkulutuksella mitattuna on alhainen, ovat pohjaveden happipitoisuudet selvästi kyllästysarvoja alhaisemmat. Pohjaveden hiilidioksidipitoisuudet ovat niin korkeita, että maaperän mikrobitoiminnan on täytynyt vaikuttaa vedenlaatuun pohjaveden muodostumisvaiheessa. Alueellisesti eri harjujen ja osin samojen harjujen eri osissa pohjavedenlaatu vaihtelee ja tehtyjen tutkimusten yleisenä piirteenä näyttää olevan, että vedenlaatu on heikentynyt jo 4 6 viikon koepumppausjaksolla. Vesianalyysiaineiston perusteella arvioituna tutkitut pohjavesiesiintymät ovat pienialaisia ja todennäköisesti maaperässä on kerroksia, joihin on sedimentoitunut sekä orgaanista ainetta että rautapitoisia mineraaleja. Näiden kerrostumien vaikutus alkaa näkyä, kun kuormitus pohjaveteen nousee muodostuvaa pohjavesimäärää suuremmaksi. Pitkäaikaisten muutosten arviointiin koepumppaukset ovat lyhyitä ja useimmat niistä on tehty suuremmalla teholla kuin ehdotettu jatkuva vedenotto. Nopeat muutokset maaperän virtausolosuhteissa korostavat vedenlaadun muutoksia, mutta antavat toisaalta ennusteen vedenlaadun kehittymiselle, mikäli jatkuva vedenotto toteutetaan liian voimakkaana. 14
15 Rakennetut vedenottamot Viinivaara-Kälväsvaara Viinivaaran Katosharjussa on Viinivaaran vesiosuuskunnan käytössä oleva vedenottamo, josta saadaan ottaa vettä 400 m 3 /vrk (ympäristölupaviraston päätös nro 15/1/01). Käyttäjämäärä on noin 214 ja vedenkulutus vuonna 2005 oli 17 755 m 3. Vesiosuuskunnan nykyisten vedenottamoiden vedenlaadun ja toiminnan turvaamiseksi voidaan joutua nykyisiä kaivoja syventämään tai toimittamaan vastaava vesimäärä uudesta rakennettavasta vedenottojärjestelmästä. Hanganvaaran länsipäähän, lähelle koepumppauspistettä Hanganvaara Por49, on rakennettu kaivo veden pullotusta varten. Hanketta varten Timosen yhteismetsän osakaskunnalle on 1990-luvulla myönnetty vedenottolupa (vesioikeuden päätös nro 54/97/2), joka oikeuttaa ottamaan 250 m 3 /vrk. Ottoluvan voimassaolo on päättynyt, eikä toimintaa ole ollut luvan voimassaoloaikana. Viinivaara-Kälväsvaarassa on Katosharjussa Kuikkaperän alueella, Ahvenlammen ja Olvasjärven sekä Pikku-Leppilammen alueella pysyviä asuntoja ja loma-asuntoja noin 100, joilla on talousvesikaivoja 35. Oulun Vesi turvaa talousvesikaivojen vedensaannin hankkeen yhteydessä tehtävillä järjestelyillä. Kaivot ovat lähes kaikki betonirengaskaivoja paitsi K10 ja lähdekaivot Ka24 ja Ka25. Kuikkaperällä on talouskaivoja 13, joihin on laskettu myös Katosharjun kaivot Ka7, Ka8 ja Ka9. Kuikkalammen eteläpuolella olevat kaivot eivät sijaitse varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella, mutta ovat kuitenkin pohjavesialueella ja todennäköisesti suunnitellun vedenoton vaikutusalueella. Osassa kaivoja on ollut veden riittävyysongelmia, ainakin Ka6:ssa. Vedenotolla on todennäköisesti vaikutusta kaikkiin Kuikkaperän alueen talousvesikaivoihin. On kuitenkin vaikea arvioida, kuivuvatko kaivot kokonaan, koska osassa kaivoista on yli 2 metrin vahvuinen vesitila. Vedenlaatu Kuikkaperän kaivoissa vaihtelee heikosta hyvään. Kaivojen syventämiselle veden riittävyyden parantamiseksi ei ole edellytyksiä, koska alueen kaivojen vedenlaatu todennäköisesti heikkenee kaivoja syvennettäessä. Ahvenlammen alueella on 6 talousvesikaivoa, joissa kaikissa on hyvä vedenlaatu. Kaivojen vesikerrokset ovat melko ohuet, joten vedonotolla on vaikutusta talousvesikaivoihin. Veden riittävyyttä voidaan parantaa kaivojen syventämisellä, koska alueen kaivojen vedenlaatu ei tästä huonone. Kaivot ovat vapaa-ajan asuntojen kaivoja. Ison Olvasjärven alueella on 11 vapaa-ajan asuntojen talousvesikaivoa. Todennäköisesti vedenotolla on vaikutusta alueen yhdeksään talousvesikaivoon. Kaivoihin Ka27 ja Ka28 vaikutusta ei todennäköisesti ole. Ison Olvasjärven pohjoispuolen kaivojen vedenlaatu on hyvästä heikkoon. Kaivojen Ka 24 25 vedenlaatu on hyvä, koska talouksiin vesi tulee lähteistä vapaapaineisena. Ison Olvasjärven pohjoispuolella kaivojen syventämisellä ei todennäköisesti voida turvata ainakaan hyvälaatuisen veden saatavuutta, koska veden rautapitoisuus kohoaa kaivoja syvennettäessä. Vettä lähteistä ottavat taloudet saavat todennäköisesti veden jatkossakin lähteistä, eikä vedenlaatuun tule muutoksia.
Vaananharju-Kiviharjun alueella on viisi talousvesikaivoa. Niiden vedenlaatu on hyvä kohtalainen. Alueen talousvesikaivoihin on veden otolla vaikutusta lukuun ottamatta kaivoa AK30. Kaivojen vesikerrokset ovat ohuet, joten kaivojen syventämisellä voitaisiin hoitaa veden riittävyys eikä vedenlaatu todennäköisesti heikkene. Kaivot ovat vapaa-ajan asuntojen kaivoja. 16 Ylikiimingin harjujakso Tervolankankaalla on Utajärven kunnan vesilaitoksen vedenottamo: luvan mukainen enimmäismäärä 500 m 3 /vrk (vesioikeuden päätös nro 20/86/II) vedenottomäärä noin 178 m 3 /vrk laajalta muodostumisalueelta on neljästä vedenottamosta tutkimuksien perusteella arvioitu saatavan 3 500 m 3 /vrk. Jauhokankaalla on kaksi Oulun Veden vedenottamoa: Jauhokangas I ei lupaa vettä ei ole otettu vuonna 2005 Jauhokangas II ei lupaa vedenottomäärä vuonna 2005 keskimäärin 39 m 3 /vrk Vepsänkankaalla on kaksi Oulun Veden vedenottamoa: Vepsänkangas I luvan mukainen enimmäismäärä 250 m 3 /vrk (vesioikeuden päätös nro 63/69/II) vedenottomäärä vuonna 2005 keskimäärin 21 m 3 /vrk Vepsänkangas II luvan mukainen enimmäismäärä 500 m 3 /vrk (vesioikeuden päätös nro 26/95/2) vedenottomäärä vuonna 2005 keskimäärin 250 m 3 /vrk Isokankaalla on Ylikiimingin Ojakankaan vedenottamo, josta on otettu vuonna 2005 keskimäärin 176 m 3 /vrk. Vedenottolupaa ei ole. Ylikiimingin harjujaksolla talousvesikaivoja on 15 kpl. Oulun Vesi varautuu Ylikiimingin harjujakson vedenottamoiden ja talousvesikaivojen veden saannin turvaamiseen. Vesistötiedot Vesistöalue Kiiminkijoki alkaa Puolangan vaara-alueilta ja laskee noin 170 km lännempänä Perämereen Haukiputaalla. Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-ala on 3 814 km 2 ja järvisyys 4 %. Kiiminkijoen suurin sivujoki on Nuorittajoki, joka yhtyy pääuomaan 72 km:n päässä jokisuulta. Nuorittajoen valuma-alueen pinta-ala on 1 136 km 2 ja järvisyys 2,2 %.
Piltuanjoki sijaitsee Viinivaara-Kälväsvaara -alueen koillispuolella. Joki alkaa Kälväsvaaran pohjavesialueen itäpuolelta Kärkkäänjärvestä ja siihen laskevista ojista ja puroista ja laskee yli 20 km Kärkkäänjärven alapuolella Nuorittajokeen. Piltuanjoen vesistöalueen pinta-ala on 149 km 2 ja järvisyys 1,3 %. Olvasojan ylä- ja keskiosa sijaitsee pohjavedenmuodostumisalueiden välissä. Oja alkaa Isoon Olvasjärveen laskevasta Kiiskiojasta, jonka vedestä suurin osa on peräisin Kälväsvaaran alueelta purkautuvasta isosta avolähteestä ja laskee järven länsilaidalta Nuorittajokeen. Iso Olvasjärvi on alueen suurin järvi, 4,5 km 2. Olvasojan vesistöalueen pinta-ala on 52 km 2 ja järvisyys 9,5 %. Leppiojan valuma-alue rajoittuu Viinivaaran ja Vaanaharjun pohjavesialueisiin. Vesistö alkaa Kuikkalammesta, joka laskee Kuikkaojan kautta Isoon Leppilampeen ja edelleen Väliojan kautta Pieneen Leppilampeen ja Leppiojaa pitkin Nuorittajokeen. Valuma-alueen pinta-ala on 23 km 2 ja järvisyys 5,4 %. Sorsuanojan latvapuro saa alkunsa Särkilammesta ja laskee ojitettujen alueiden halki Särkiojan, Kivi-Sorsuan ja Yliojan kautta Saari-Sorsuaan ja edelleen Sorsuanojaa pitkin Nuorittajokeen. Valuma-alue rajoittuu koillisosastaan Viinivaaran pohjavesialueeseen. Viinivaaran harjun tuntumassa sijaitsee Tuomilampi. Sorsuanojan länsipuolella sijaitsee Vainionsuon turvetuotantoalue, jonka kuivatusvesistä osa johdetaan Sorsuanojaan. Valuma-alueen pinta-ala on 83 km 2 ja järvisyys 2,2 %. Kiiminkijokeen laskevan Kivijoen valuma-alue sijaitsee Viinivaaran ja Kälvasvaaran pohjavesialueiden etelä-lounaispuolella. Lisäksi pieni erillinen pohjavesialue sijaitsee Iso-Timosen ja Pikku-Timosen välissä. Kivijoen vesistöalueen pinta-ala on 167 km 2 ja järvisyys 6 %. Valuma-alueen ylä- ja keskiosalla on useita järviä, Iso-Timonen, Marttisjärvi, Iso-Ruohonen, Vähä-Ruohonen, Pikku-Timonen ja Kivijärvi. Kivijoki purkautuu Kiiminkijokeen 35 40 km Nuorittajoen yläpuolella. 17 Virtaamat Nuorittajoen virtaamien keski- ja ääriarvot ovat olleet vuosina 1970 2000 seuraavat: Virtaama m 3 /s Havaintopaikka F km 2 L % HQ MHQ MQ MNQ NQ MNQ NQ MNQ NQ talvi 1kk talvi 1kk kesä 1kk kesä 1kk Piltuanjoen yp 308 2,0 100 54 3,7 0,27 0,06 0,44 0,12 1,16 0,12 Olvasojan yp 516 1,9 168 90 6,2 0,45 0,10 0,74 0,20 1,94 0,20 Sorsuanojan yp 883 2,5 287 154 10,7 0,78 0,17 1,27 0,35 3,32 0,34 Perttunen 1045 2,2 340 182 12,6 0,92 0,20 1,50 0,41 3,93 0,40 Jokisuu 1136 2,2 370 198 13,7 1,00 0,22 1,63 0,45 4,27 0,43 Nuorittajoen pääuomassa keskivirtaama on 3,7 13,7 m 3 /s. Keskialivirtaamat ovat pienimmillään kevättalvella 0,4 1,6 m 3 /s. Kevättalvella tai kesäaikaan voi esiintyä hetkellisiä tilanteita, jolloin virtaamat ovat 0,12 0,45 m 3 /s. Vähäisestä järvisyydestä johtuen virtaamavaihtelut ovat hyvin suuria.
Nuorittajoen sivu-uomien virtaamien tunnusluvut vuosien 1995 2001 päivittäisistä laskennallisista virtaamista laskettuina ovat seuraavat: 18 Tunnusluku Piltuanjoki Olvasoja Leppioja Sorsuanoja Kivijoki Nuorittajoki HQ, m 3 /s 32 8,2 5,8 20 29 233 MHQ, m 3 /s 23 5,5 4,4 15,5 19,5 173 MQ, m 3 /s 1,7 0,5 0,3 0,9 1,7 12,6 MNQ, l/s 115 70 22 79 190 1 000 NQ, l/s 20 6 2 44 40 410 Tyypillinen ali- ja keskivirtaamatilanne on seuraava: Sivu-uoma Alivirtaamakauden virtaama (l/s) Keskivirtaamakauden virtaama (l/s) Piltuanjoki 250 1 700 Olvasjoki 150 500 Leppioja 40 300 Sorsuanoja 130 900 Kivijoki 300 1 700 Nuorittajoki, Sorsuan alapuolella 1 300 11 700 Nuorittajokisuu 1 500 13 700 Tyypillisesti kevättalvella on 1 2 kuukauden alivirtaamakausi, jolloin tilanne on hyvin vakaa. Loppukesällä on yleensä toinen alivirtaamakausi, mutta tällöin vaihtelu on yleensä selvästi suurempaa kuin kevättalvella. Pienten vähäjärvisten sivujokien (Sorsuanoja, Leppioja) virtaamien vaihtelut ovat suuria ja esiintyy tilanteita, jolloin virtaamat ovat hyvinkin pieniä. Aika-ajoin virtaamat loppuvat lähes kokonaan ja uoma koostuu peräkkäisistä, lähes seisovasta vedestä koostuvista allasjonoista. Vedenlaatu Nuorittajoen valuma-alueen suoperäisyys näkyy vedenlaadussa muun muassa tummana värinä ja varsin korkeina humusta kuvaavan COD Mn :n arvoina ja rautapitoisuuksina. Keskimäärin erot vedenlaadussa Nuorittajoessa Piltuanjoen yläpuolelta (Töntönkoski) Sorsuanojan alapuolelle (Aholan silta) eivät ole olleet kovin suuria, mutta yksittäisten näytteiden välillä vaihtelu on ollut suurta. Kesällä keskimäärin suurimmat kokonaisravinteiden ja raudan pitoisuudet ovat olleet joen yläosalla (Töntönkoski). Fosfaattifosforia Nuorittajoessa on ollut yleensä myös kesällä kohtalaisina pitoisuuksina, mutta epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat laskeneet ajoittain kesällä pieniksi, mikä on ollut havaittavissa selvimmin Määtänperän kohdalla. Kokonaisfosforin ja a-klorofyllin pitoisuudet kuvastavat rehevyyttä. Olvasojan valuma-alueella vesi ei ole niin tummaa ja humuspitoista kuin Nuorittajoessa, mikä viittaa pohjavesien vaikutukseen. Typpeä Isossa Olvasjärvessä ja Olvasojassa on ollut enemmän kuin Nuorittajoessa. Ison Olvasjärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet kesällä keskimäärin noin kolminkertaisia talveen verrattuna. Fosfaattifosforia järvessä on ollut vähemmän kuin Nuorittajoessa. Epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat kesällä olleet ajoittain pieniä, mutta niissä vaihtelu on ollut suurta. A-klorofyllin pitoisuuksien perusteella Iso Olvasjärvi on erittäin rehevä. Happitilanne järvessä on ollut kesällä hyvä ja ajoittain on esiintynyt ylikyllästymistä voi-
makkaan perustuotannon seurauksena. Talvella happitilanne on ollut heikko jo pintakerroksessa. Järven pohjan läheisyydestä on vain yksi havainto maaliskuulta 2003 ja siinä vesi oli hapetonta. Ahvenlammessa ja Isossa Kirkaslammessa pohjavesien vaikutus on selvä. Vesi on väritöntä, humusta on vähän ja ravinne- sekä a-klorofyllipitoisuudet (yksi havainto/lampi) ovat pieniä tai melko pieniä. Happitilanne on molemmissa lammissa ollut avovesiaikana hyvä. Talvella hapen kyllästysaste on ollut yhden havaintokerran (24.3.2003) perusteella Ahvenlammen pintakerroksessa 67 % ja pohjan läheisyydessä (3,5 m) 35 % ja Isossa Kirkaslammessa 78 % (1 m) 59 % (11 m). Sorsuanojan keskiosalla pohjavedet vaikuttavat vuoden 2001 tulosten perusteella selvimmin Heteojassa ja Hämyojassa, mutta myös Sulaojassa ja Hangasojassa. Sorsuanojan alaosalle tultaessa humusvaikutus, rauta- ja ravinnepitoisuudet kasvavat ja veden väri tummuu. Ojan alaosalla kesän keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus kuvastaa rehevyyttä ja a-klorofyllipitoisuus lievää rehevyyttä. Kesän 2001 tarkkailutulosten mukaan vesi oli tumminta (väriarvo 200 350 mg/l Pt) Nuorittajoen Sorsuanperän valuma-alueella sijaitsevassa Sarvilammessa ja Sarviojassa, Piltuanjoen suulla, Nuorittajokeen pohjoispuolelta laskevan Jaurakkaojan alaosalla ja Nuorittajoen pisteillä sekä Kivijoen alueella sijaitsevissa Iso-Timosessa, Kivijärvessä, Iso-Ruohosessa ja Kivijoen keskiosalla. Korkeimmat rautapitoisuudet (3 000 8 000 µg/l) todettiin Sarvilammessa ja Sarviojassa, Pienessä Olvasjärvessä ja Olvasojan suulla sekä Nuorittajoessa. Ravinnepitoisuudet olivat korkeimmat Iso-Timosessa. Yli 1 000 µg/l olevia typpipitoisuuksia esiintyi myös Olvasojan alueella ja yli 50 µg/l olevia fosforipitoisuuksia Jaurakkaojassa, Isossa Olvasjärvessä ja Olvasojan yläosalla, Sarvilammessa, Nuorittajoessa ja Kivijoen alueella Pikku-Timosta lukuunottamatta. Fosforipitoisuudet olivat pääsääntöisesti reheville vesille tyypillisiä (25 100 µg/l). Tätä pienempiä, lievästi rehevää tasoa olevia pitoisuuksia (15 25 µg/l) esiintyi Kärkkäänjärvessä, Isossa Leppilammessa ja Sorsuanojan alueella. Isossa Kirkaslammessa ja Ahvenlammessa fosforipitoisuudet olivat selvästi alhaisempia (5 8 µg/l) eli karuille vesille tyypillisiä samoin kuin kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus (<3 µg/l). A-klorofyllipitoisuus oli rehevää (7 40 µg/l) tai erittäin rehevää tasoa (>40 µg/l) Olvasojan alueella, Sarvilammessa, Särkilammessa, Nuorittajoen alueella ja Kivijoen alueella Pikku-Timosta lukuun ottamatta. Kärkkäänjärvessä, Piltuanjoen suulla, Sarviojassa ja Pikku-Timosessa pitoisuudet olivat lievästi rehevää tasoa (3 7 µg/l). Humusta kuvaava COD Mn -arvo oli suurimmillaan (>20 mg/l) Kivijoen alueella, Pikku-Timosta lukuun ottamatta, Jaurakkaojassa, Sarvilammessa ja Nuorittajoessa Sorsuanojan yläpuolelle asti. Happitilanne oli kesällä pääosin hyvä. Alhaisin hapen kyllästysaste (77 %) todettiin Jaurakkaojan suulla. Järvissä happitilanteen heikkeneminen on yleistä talvella. Hapettomuutta ja sen aiheuttamaa ravinteiden ja raudan vapautumista pohjasedimentistä on todettu muun muassa Pienessä Olvasjärvessä, Isossa Olvasjärvessä, Marttisjärvessä ja Iso-Timosessa. Sameinta vesi oli kesällä 2001 Isossa Olvasjärvessä ja Olvasojassa sekä Kivijoen alueella Iso-Timosessa. Happaminta vesi oli Isossa Leppilammessa (ph 5,4) ja Särkilammessa (ph 5,8). Happamuus on alhaisimmillaan yleensä kevättalvella. 19
20 Riskitoiminnot Ottamoalueet ja niiden valuma-alueet ovat pääosin metsätalouskäytössä eikä niillä ole merkittäviä riskitoimintoja. Metsänhakkuiden seurauksena pohjaveden nitraattipitoisuus voi hieman kohota. Sadeveden imeytymisen ja haihdunnan muutosten seurauksena pohjaveden pinnankorkeus voi nousta alueilla, joissa metsänhakkuualueen maaperä koostuu hyvin vettä johtavista karkearakeisista maalajeista. Alueelle on kaksi maa-aineslupaa, toinen Viinivaaraan ja toinen Ylikiimingin harjujaksolle Juminkankaalle. Lähinnä Ylikiimingin harjujaksolla on myös vanhoja ottoalueita, joilla on maisemointitarvetta. Liikenteen aiheuttama pohjavesiriski kohdistuu lähinnä Ylikiimingin harjujaksolle. Viinivaara- Kälväsvaaran alueella ei ole öljysäiliöitä ja Ylikiimingin harjujaksollakin tiedossa on vain muutamia. Keihäskankaan pohjavesialueella (Ylikiimingin harjujakso) on pieni hautausmaa. Sen riski pohjaveden laadulle on vähäinen. Alueella ei ole nykyisellään teollisuuslaitoksia tai yrityksiä. Tarkastelualueen asutus on vähäistä, lähinnä loma-asutusta. Maatalouden ja porotalouden riski on vähäinen. Viinivaaran länsiosassa ja Kälväsvaaran itäosassa on erotusaidat. Alueilla ei enää teurasteta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu paljon vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Talviaikaiset pohjavedenkorkeudet näyttäisivät nousevan, kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Kesän ja syksyn alimmat pohjavedenkorkeudet painuvat entistä alemmaksi. Tämä kuivien kausien pidentyminen lisää pohjavesivarojen varassa olevan vesihuollon riskejä ja ongelmia. Suurissa pohjavesimuodostumissa sadannan ja sulannan vuodenaikaisrytmi vaikuttaa vähemmän kuin pienissä. Alimmat korkeudet ovatkin esiintyneet kaikkein suurimmissa pohjavesimuodostumissa vasta pintavesien kuivakausien päätyttyä. Kesäsateet päätyvät harvoin pohjaveteen saakka eivätkä näin ollen ole niin tehokkaita pohjaveden muodostumisen kannalta kuin vesisateet ja sulamisvedet syksyllä ja talvella, kun maan pintakerros on jo vedellä kyllästynyt ja pintavedet pääsevät suoraan pohjaveteen. Myös pohjaveden laatu saattaa heiketä pienissä pohjavesimuodostumissa, koska alentuneet pohjaveden virtaamat johtavat hapen puutteeseen sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeisiin pitoisuuksiin. YVA-MENETTELY Hankevaihtoehdot ja niiden vaikutusten arviointi Viinivaaran pohjavesihankkeeseen on sovellettu ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). YVA-ohjelma valmistui vuoden 2000 lopulla ja YVA-selostus huhtikuussa 2002. YVA-menettelyssä tarkasteltiin seuraavia hankevaihtoehtoja: ve 0 ve 1 Vedenottoa jatketaan nykyisellä tavalla käyttämällä Oulujoen pintavettä. Siirrytään pohjavedenottoon alkuperäisen suunnitelman mukaan ja hanke toteutetaan täydessä laajuudessa. Vedenottoalueina ovat Viinivaara ja Kälväsvaara sekä alueen pienet pohjavesialueet (Pitääminmaa, Vaananharju ja Sarvivaara). Kälväsvaarasta hyödynnetään 12 000 m 3 /vrk.
21 ve 2 ve 3 ve 4 Siirrytään pohjavedenottoon. Vedenottoalueina ovat Viinivaara, Kälväsvaara, Pitääminmaa, Vaananharju ja Sarvivaara sekä Ylikiimingin harjualue. Kälväsvaarasta hyödynnetään 7 000 m 3 /vrk. Siirrytään pohjavedenottoon. Vedenottoalueina ovat Viinivaara, Kälväsvaara, Pitääminmaa, Vaananharju ja Sarvivaara, Ylikiimingin harjualue sekä Kollajan jakso. Kälväsvaaran länsiosasta hyödynnetään 4 000 m 3 /vrk. Pohjavesihankkeen toteuttamismahdollisuus ilman Kälväsvaaran hyödyntämistä. Vedenottoalueina olisivat Viinivaara, Pitääminmaa, Vaananharju ja Sarvivaara, Ylikiimingin harjualue sekä Kollajan jakso. Tämän lupahakemuksen mukainen vedenotto on lähinnä vaihtoehto 2:n mukainen, mutta Kälväsvaaran osalta lähinnä vaihtoehto 3:n mukainen. Hankevaihtoehtojen lisäksi YVA-menettelyssä tarkasteltiin pintavedenoton siirtoa Oulujoessa ylävirtaan, korvaavan veden imeyttämistä Kälväsvaaran harjuun sekä mahdollisuutta korvata Viinivaara-Kälväsvaaran pohjavesialueet muilla Pohjois-Pohjanmaan pohjavesialueilla. Hankevaihtoehtojen ympäristövaikutusten havaittiin keskittyvän vedenottoalueiden luonnonympäristöön, erityisesti vesistöihin ja suoluontoon. Pohjavedenottoon liittyvien rakenteiden havaittiin rajoittavan etupäässä metsätalouden harjoittamista vedenottamoilla ja putkilinjoilla. Kaikilla hankevaihtoehdoilla vaikutukset Viinivaaran alueella olivat yhtenäiset. Luontovaikutuksiltaan voimakkain oli vaihtoehto 1, jolla oli muita vaihtoehtoja voimakkaammat vaikutukset Kälväsvaaran alueen vesi- ja suoluontoon ja sitä kautta Olvassuon Natura 2000 -alueeseen. Vaihtoehdoissa 2 4 vedenottoa hajautettaisiin Kollajan ja Ylikiimingin alueille, jolloin maankäytöllinen vaikutus olisi erityisesti vaihtoehdoissa 3 ja 4 muita suurempi. Vaihtoehtoa 4 ei pidetty toteuttamiskelpoisena, sillä se ei täyttänyt vedenoton tavoitetta (35 000 m 3 /vrk). Lisäksi vaihtoehtoon liittyi epävarmuutta Ylikiimingin ja Kollajan pohjavesialueiden hyödynnettävyydestä. Pohjaveden otto muuttaa suurinta osaa Viinivaaran, Sarvivaaran, Pitääminmaan ja Vaanaharjun luonnontilaisista lähteiköistä pääasiassa pohjavedestä riippuvaisen lajiston elintilan kaventumisen tai lähdelajiston häviämisen kautta. Vaatelias lähdelajisto hävinnee suurimmaksi osaksi, joskin aivan lähteen vieressä lähdekasvillisuutta voi säilyä, mikäli lähde säilyy avolähteenä. Lähdepurojen vaatelias kasvillisuus taantuu, mikäli virtaama pienenee selvästi tai puro kuivuu kokonaan. Karuimmilla soilla kasvillisuusmuutokset jäävät pieniksi, kun taas ravinteikkailla soilla muutokset voivat olla huomattavia. Useimpien lajien esiintymisen arvioidaan taantuvan jossain määrin. Merkittävimmät erot lajistoon kohdistuvissa vaikutuksissa ovat Kälväsvaaran alueella. Lisäksi Viinivaaran alueella usean lähdelajin esiintymisistä häviää osa. Ylikiimingin alueella hankkeella ei ole vaikutuksia tunnettuihin uhanalaisten lajien esiintymiin. Vedenoton vaikutuksesta pohjavesivirtaamat pienenevät ja pohjaveden taso laskee jonkin verran. Koska suurin osa alueen soista on ojitettu, ei pohjavedenotolla ole merkittäviä vaikutuksia suoluontoon. Eläimistöön kohdistuvia vaikutuksia arvioitaessa keskeisenä ovat hankkeen vaikutukset vesistöihin lähinnä kalastoon ja vesilinnustoon. Muutoin hankkeen vaikutukset eläimiin on arvioitu pieniksi. Tarkastelualueen järvet ovat vesilintujen pesimis- ja levähdysalueita. Alueen järvet ovat pääasiassa reheviä, ja hankkeen vaikutuksesta rehevyys voi osassa järvistä lisääntyä.