ARKISTORAPORTTI 92/2013 POHJAVESIALUEIEN RAKENNE JA POHJAVESISELVITYS ORSSA, JOKIOINEN JA HUMPPILA TUTKIMUSRAPORTTI POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS ORSSAN VIEREMÄN POHJAVESIALUEELLA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAANKÄYTTÖ JA YMPÄRISTÖ ESPOO 31.01.2013
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / nro 31.01.2013 Tekijät Ahonen, Jussi Rauhaniemi, Tom Valjus, Tuire Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Hämeen ELYkeskus (Pohjavesialueiden rakenneja pohjavesiselvitys; orssa, Jokioinen ja Humppila). Raportin nimi Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys orssan Vieremän pohjavesialueella. Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) EteläSuomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen orssan Vieremän (0406101) ensimmäisen luokan pohjavesialueella. Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita. Tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Kaukjärven länsipäässä harjujakson alapuolella kallionpinta on noin +70 +80 m mpy., josta se harjua pitkin kuljettaessa laskee hieman alle +55 metriin mpy. Tästä edelleen luoteeseen kallionpinnan korkeus vaihtelee noin +60 ja +100 metriä mpy. Hautausmaan kappelin kohdalta länteen kallion korkeustaso on noin +70 m mpy. Lasku jatkuu kohti Kaikulaa ja Vieremän vedenottamoa, jossa kallionpinta noin noin +40 m mpy. Vieremän vedenottamon (noin +40 m mpy.) ja Lamminmäen välillä kallionpinta laskee jyrkästi hyvin syvälle, aina noin +13 metriä merenpinnan tason alapuolelle. Pohjavesi on korkeimillaan Kaukjärven läheisyydessä noin +98 m mpy. Siitä pohjavedenpinta laskee nopeasti kohti länttä korkeustasolle noin +89 +90 m mpy. Valtatie 10:n luoteispuolelta kohti Vieremän vedenottamoa pohjavesipinta on tasolla noin +89 +90 m mpy. Pohjavesivyöhykeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella nollasta (kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella) noin 100 metriin. Pohjavesi on tutkimusalueella keskimäärin vähintään 5 15 metrin syvyydessä. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alle metrin lähinnä järvien ja jokien läheisyydessä. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys on siellä, missä harjumuodostumat kohoavat eniten ympäröivästä maastosta. Näillä kohdin vajovesivyöhykkeen paksuus on yleisesti yli 20 25 metriä ja korkeimpien harjuhuippujen kohdilla noin 30 35 metriä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys. Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) EteläSuomi, LounaisHäme, orssa, Vieremä. Karttalehdet orssa 2113 04, Tammela 2113 07. Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus Kokonaissivumäärä 16 s., 16 liites. Kieli Suomi Hinta Julkisuus GTK, tutkimuksen tilaajat Yksikkö ja vastuualue GTK EteläSuomen yksikkö, VA 212 Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys orssa, Vieremä 1 JOHANTO 1.1 Yleistä... 1 1.2 Aikaisemmat tutkimukset... 2 2 MAASTOTUTKIMUKSET 3 2.1 Maastokartoitus... 3 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset... 3 2.3 Painovoimamittaukset... 4 2.3.1 Menetelmän perusteista... 4 2.3.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta... 4 2.4 Maatutkaluotaukset ja seismiset tutkimukset... 5 3 ALUEEN GEOLOGISESTA RAKENTEESTA JA HISTORIASTA 6 4 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 7 5 TULOKSET 9 5.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva... 9 5.2 Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva... 10 5.3 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus... 11 6 YHTEENVETO 14 7 KIRJALLISUULUETTELO 16 LIITTEET Liite 1. Mittauslinjat Liite 2. Maaperäkartta Liite 3. Kalliopinnan taso Liite 4. Pohjavedenpinnan taso Liite 5. Pohjavesivyöhykkeen paksuus Liite 6. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus Liitteet 7.1 7.8 Painovoimamittausten tulkintalinjat Liitteet 8. Havaintoputkikortti Kansikuva J.Ahonen, GTK.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 1 orssa, Vieremä 1 JOHANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) EteläSuomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Vieremän (0406101) ensimmäisen luokan pohjavesialueelle. Pohjavesialue sijaitsee orssassa (kuva 1). Selvitysalue käsittää Vieremänharjun alueen Ojalanmäen länsipuolelta Kaukjärven lounaisosaan ulottuvalta osalta. Tutkimus kuuluu EAKRhankkeena toteutettavaan Pohjavesialueiden rakenne ja pohjavesiselvitys: orssa, Jokioinen ja Humppila hankkeeseen, jossa Hämeen ELYkeskuksen yhteistyökumppaneina ovat orssan vesihuoltoliikelaitos sekä Humppilan ja Jokioisten kunnat. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta on vastannut geologi Jussi Ahonen. Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, niiden tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista on vastannut geologi Tom Rauhaniemi ja painovoimamittauksista sekä niiden tulkinnasta geofyysikko Tuire Valjus. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Kuva T. Rauhaniemi, GTK. Tässä raportissa selvitetään tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, harjun syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin ja pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjoh
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 orssa, Vieremä tavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Tiedot palvelevat myös maankäytön suunnittelua ja pohjavedensuojelua sekä pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden suorittamista ja ennakoimista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää myös pohjaveden virtausmallien laadinnassa. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen taustaaineistona on käytetty sekä seuraavia geologisia selvityksiä että pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Koljonen, J. & JylhäOllila, M. 2006. orssan seudun pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 15.2.2006. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. 81 s. Neuvonen, K. J. 1956. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkarttojen selitykset. Karttalehti orssa. 2113. Geologinen tutkimuslaitos. 39 s. Oy VesiHydro AB. 1976. Perusteet ja mahdollisuudet tekopohjaveden muodostamiseksi. 37 s., 1 liites. Piilo, T. 2000. Linikkalan vanha kaatopaikka, orssa. Tutkimukset ja riskiselvitys. Suomen IPTekniikka Oy, orssan kaupunki. 11 s., 1 liites Rainio, H., Stén, CG. & Herola, E. 1985. orssa. Maaperäkartan 211304 selitys. Maaperäkartan selitys 1 : 20 000, 211304. 1 s. Kallioperäkarttojen (1:100 000), maaperäkarttojen (1:100 000 ja 1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja alueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys orssa, Vieremä 2 2.1 3 MAASTOTUTKIMUKSET Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksella tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös pohjavesialueella sijaitsevista kalliopaljastumista (kuva 2) ja niiden laajuudesta tehtiin havaintoja. Kuva 2. Kalliopaljastuma pohjavesiputken HP1/12 (GTK) pohjoispuolella. Kuva J.Ahonen, GTK. 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Tutkimusalueella tehtiin loppuvuodesta 2012 yksi maaperäkairaus/havaintoputkiasennus. Kairauspiste suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen. Asennuskohde tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 43 metriä. Pohjavesiputken pituus on 41 metriä ja sen siiviläputki 25 metriä. Putki varustettiin suositusten mukaisesti (Arjas 2005) lu
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 4 orssa, Vieremä kittavilla suojaputkilla (liite 8). Halkaisijaltaan 52/60 mm:n kokoinen pohjavesiputki on materiaaliltaan suuritiheyksistä polyeteeniä (HPE). Pohjavesiputkeen asennettiin siiviläputki pohjavesivyöhykkeeseen. Kairauksen yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä. Havaintoputkikortti ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajimääritykset ovat liitteenä 8. Maalajimäärityksissä on käytetty GEOluokitusta (Korhonen et al. 1974). 2.3 Painovoimamittaukset 2.3.1 Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin 1 000 kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoimaanomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Tulos kuvaa yleensä hyvin kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua, vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa paikoitellen olla epätarkkuutta. Maapeitteen paksuustulkintaa voidaan tarkistaa ja muuttaa, mikäli painovoimaprofiileille saadaan myöhemmin uutta kallionpintatietoa esimerkiksi uusista kairauksista. 2.3.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta Mitattujen painovoimaprofiilien sijainti on esitetty liitekartassa 1. Painovoimalinjoja mitattiin 8 kpl, yhteensä noin 7 km. Linjat mitattiin 20 metrin pistevälein Wordengravimetrillä. Maanpinnan tasojen määritykseen käytettiin letkuvaaitusta (LEVA). Painovoimalinjojen päät on sidottu kairauspisteisiin ja seismisiin luotauslinjoihin. Päätypisteiden korkeustaso on määritetty VRSGPS laitteistolla. Mittaustuloksista on laskettu Bougueranomaliat keskitiheydellä 2670 kg/m 3. Maan pinnan topografiaeroista johtuvaa painovoimatulosten vääristymää on korjattu 3topografiakorjauksella, jossa käytetään mittauslinjan ympäristön maanpinnan tasona Maanmittauslaitoksen 25 x 25 metrin digitaalista korkeusmallia. Tulkinnassa on käytetty Interpex MAGIXXL tulkintaohjelmaa. Tulkintaohjelmalla etsitään annetun mallin parametreja muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä. Paikallisesta painovoimaanomalian vaihtelusta tulkitaan maapeitteen paksuus.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 5 orssa, Vieremä Painovoimamittausten linjakohtaiset tulkinnat on esitetty liitteissä 7.1 7.8. Tulosteissa vaakaakselilla on käytetty linjan pituudesta riippuen mittakaavoja 1:10000 ja 1:5000 ja pystyakselilla 1:1000. Leikkauskuvien ykoordinaatista puuttuu kaistanumero, joka on 3 (KKJ). Pohjavedenpinnan tasona on käytetty kairanreikien pohjavesitietoja ja se esitetään malleissa vaakaviivana. Pohjavedenpinnan yläpuoliselle, kuivalle maaainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä 1600 kg/ m 3 ja pohjaveden kyllästämälle maaainekselle 1900 kg/m 3. GTK:n mittauslinjat yhtyvät länsiosassa vanhoihin linjoihin, jotka on mitattu Suomen Malmi Oy:n toimesta. Linja 6 risteää vanhan linjan 425 kanssa ja tulkinnan apuna on käytetty linjan 425 kallionpintatietoa risteyskohdassa. Linjan 8 keskivaiheilla on iso aukko, josta ei saatu mittausdataa vesiesteen vuoksi. 2.4 Maatutkaluotaukset ja seismiset tutkimukset Tutkimusalueelta ei ole maatutkaluotauksia. Kallionpinnan tason mallinnuksessa hyödynnettiin Suomen IPTekniikka Oy:n vuonna 2000 tekemiä seismisiä luotauksia Vieremänharjun itäosista.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys orssa, Vieremä 3 6 ALUEEN GEOLOGISESTA RAKENTEESTA JA HISTORIASTA Tämä selvitys perustuu alueella aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä geomorfologiseen karttatulkintaan, jota on täydennetty paikalla tehdyillä maastohavainnoilla ja kairaustiedoilla. Pääosa kallioperän uurteista on 295º 305º suuntaisia. Ne osoittavat mannerjäätikön viimeisen suurliikkeen suuntaa. Kun mannerjäätikkö suli tutkimusalueelta noin 9500 vuotta sitten, oli maanpinta nykyistä alempana. Itämeri, jonka silloista vaihetta kutsutaan Yoldiamereksi, peitti käytännössä katsoen koko alueen. Se ulottui paikkoihin, joiden korkeus merenpinnasta on nykyisin 135140 metriä. Maa nousi kuitenkin nopeasti ja Itämerikin muuttui välillä järveksi, jota nimitetään Ancylusjärveksi. Sen matalat lahdet ulottuivat lännestä Jokioisten ja mahdollisesti Rehtijärven seudulle vielä noin 8000 vuotta sitten. Muuten koko alue oli jo noussut vedenpinnan yläpuolelle ja oli kuivaa maata (Rainio et al. 1985). Vieremän harju on muodostunut kallioperän ruhjeeseen, jossa harjukerrostumat jatkuvat morfologisen harjun alla ruhjeen täytteenä. Tällaisen muodostuman pohjaveden antoisuus on suurempi kuin pintaalan perusteella on arvioitavissa. Muodostuman antoisuutta saadaan lisättyä imeytysaltailla. orssan seutu kuuluu maaperänsä puolesta LounaisSuomen viljavaan savialueeseen, jonka peltojen päämaalaji on savi (97%). Alueen ainoat hietapellot sijaitsevat Vieremän harjun ja alueen muiden harjujaksojen liepeillä (Kuva 3). Niiden osuus peltoalasta jää alle kahden prosentin. Savi ja hiesukerrostumat ovat syntyneet pääasiassa Yoldiamereen. (Rainio et al. 1985). Vieremässä Loimijoen varrella sijaitsee esihistoriallinen asuinpaikka (Seppänen (ed.) 2008). Kuva 3. Vieremänharjun liepeitä peittävää hietamaata viljelysmaana. Kuva J.Ahonen, GTK. Tutkimusalueella sijaitsevat kalliopaljastumat edesauttavat pohjaveden muodostumista, vaikka Suomen kivilajit eivät varsinaisesti olekaan vettä johtavia. Kalliopaljastumia on enemmän pohjavesialueen ulkopuolella. Kallionpinnalle satava ja kallionpinnalla virtaava vesi joutuu osittain suoraan kallion rakosysteemeihin ja osittain valuu paljastumaa reunustaviin maakerroksiin (KorkkaNiemi & Salonen 1996).
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 7 orssa, Vieremä 4 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista, seismisistä luotauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topogridinterpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamallit tehtiin em. tavalla hyödyntäen pohjavedenpinnan tasotietoja, joita saatiin mm. havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista. Viimeksi mainituissa luonnonvesipinnoissa, kuten lähteissä, soilla, vesijätöillä ja vesistöissä (kuva 4) pohjavedenpinta on samalla tasolla maanpinnan kanssa (KorkkaNiemi & Salonen 1996, Salonen et al. 2002). Pinta ja pohjavesien korkeuserot ovat sitä vähäisemmät, mitä johtavampaa maaperä on. Useimmisssa luonnontilaisissa olosuhteissa pohjavesi virtaa vesistöön (Salonen et al. 2002), vaikka päinvastainenkin tilanne on mahdollista (Mälkki 1999). Muodostuvan pohjaveden määrää voivat lisätä ympäröivistä vesistöistä tai suoalueilta imeytyvät pintavedet (Mäkinen 2005). Sadannan lisäksi pohjavettä muodostuu myös pintavesistä rantaimeytymisen avulla, kuten tapahtuu Vieremän pohjavesialueella (Koljonen & JylhäOllila 2006) (kuva 4). Korkeimmillaan pohjaveden pinta on lumen sulamisen aikaan, mutta se laskee kesällä suuren haihdunnan vuoksi. Syyssateiden aikana pinta jälleen nousee, kun taas talvella sateen tullessa lumena ja roudan estäessä veden imeytymisen pinta laskee alimmalle tasolleen (Salonen et al. 2002). Kuva 4. Uimarantaa Linikkalanlammilla (95,2 m mpy.) Kuva J. Ahonen, GTK. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi ja kallionpintamallien erotuksena. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 350 metriä. Linikkalanlampi sijaitsee savikerroksen päällä
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 8 orssa, Vieremä (liite 2) ympäristön pohjavedenpintaa korkeammalla ollen orsivesi joten sen vesipinta jätettiin pois malleista. inlaysonin vanhan kaatopaikan alueella pohjavedenpinta on noin 10 metriä ympäristön normaaliarvoja korkeammalla tasolla alueella tehdyn pohjavesien suojauksen vuoksi. Näitä kaatopaikan alueen putkien vesipintoja ei ole käytetty mallien laskennassa, koska ne olisivat aiheuttaneet virheellisen tasotiedon myös laajoille alueille kaatopaikkaalueen ympäristöön. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGISohjelmistolla. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 3 6. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus voitiin visualisoida ainoastaan niillä alueilla, joilta oli käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reunaalueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Pohjavesialuerajojen sisäpuolella mallin tarkkuus on kuitenkin melko hyvä. Pohjavedenpintojen havaintoja oli koko tutkimusalueelta varsin runsaasti pohjavesiputkien ja lukuisten luonnonvesipintojen ansiosta. Pohjavedenpinnan mallinnus perustuu pohjavesiputkista ja luonnonvesipinnoista saatuihin pohjavedenpinnan korkeustietoihin. Pohjavedenpinnan laskentamallien voidaan olettaa pitävän varsin hyvin paikkansa, ja yleiskuvan pohjaveden virtauksesta voi muodostaa jo kolmella pohjavedenpinnan havainnolla (KorkkaNiemi & Salonen 1996). Kalliopinnan taso saatiin tutkimusalueen ydinosassa selville melko kattavasti eri kairaustietojen ja painovoimamittauslinjaston ansiosta. Maanpintaan asti esiin tulevia kallioalueita ja pienempialaisia kalliopaljastumia taasen oli pohjavesialueilla niukasti. Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kallionpintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin. Näillä alueilla laskentamalli on melko luotettava.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys orssa, Vieremä 5 5.1 9 TULOKSET Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Vieremän tutkimusalue kuuluu orssan (2113) karttalehteen, jonka kallioperä (kuva 5) on kartoitettu vuosina 19471948. (Neuvonen 1956). Vieremän pohjavesialueella kallioperän vallitsevina kivilajeina ovat amfiboliitti ja granodioriitti. Alueen kivilajit ovat antoisuudeltaan keskinkertaisia ja niihin tehdyistä kaivoista saadaan vettä keskimäärin 1 m3/d. Liuskeisuuden kaade vaihtelee alueella 60º 85º välillä. Kivilajien rakoilu on voimakkainta liuskeisuuden suunnassa, joten kaivo tulisi suunnata lävistämään liuskeisuutta parhaan mahdollisen antoisuuden saavuttamiseksi. Ruhjeissa ja niiden tuntumassa, missä kallio on rikkonaisinta, myös vedenantoisuus on suurin. Alueen suurin ruhje on kivilajikontaktiin liittyvä itälänsisuuntainen ruhje, jonka yhteyteen on syntynyt alueen poikki kulkeva harjujakso (Rainio et al. 1985). Myös Loimijoki tuntuu suurelta osalta hyödyntävän kallioperässä olevia siirroslinjoja (Neuvonen 1956). Vieremän ja Kaukjärven välisellä alueella kallionpinnan asema on 50 80 metriä alempana kuin viereisten kallioiden pinta. Pohjaveden hankinnan kannalta tämän ruhjeen suurin merkitys on sen kohdalle syntyneen harjujakson akviferiominaisuuksissa (Rainio et al. 1985). Kuva 5. Vieremän tutkimusalueen kallioperäkartta. Kuva T. Rauhaniemi, GTK.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 10 orssa, Vieremä Tutkimusalueella tehdyistä painovoimamittauksista tulkittiin kallionpinnan korkeustaso (kuva 6). Painovoimamittausten perusteella kallionpinnan tason vaihtelu on voimakasta ja jyrkkäpiirteistä (Kuva 6). Kairauspisteen HP1/12 (GTK) ympärillä näyttäisi tulkinnan mukaan olevan laajahko painanne, jossa maapeitteen paksuus on parhaimmillaan noin 50 metriä. Maapeite ohenee alueen keskivaiheilla ja kallionpinta nousee pohjavedenpinnan yläpuolelle. Alueen länsiosassa maapeite paksuuntuu jälleen ja varsinkin vanhojen mittauslinjojen (423426) kohdalla kallionpinnan taso laskee erittäin syvälle. Painovoimamittausten tulkintaa tarkennettiin lisäämällä kairauksista, maastokäynneistä ja muista lähteistä saadut kallionpinnan tiedot. Näiden tietojen perusteella mallinnettiin kallionpinnan interpoloitu korkokuva, joka on liitteen 3 väripintakartassa. Kuva 6. Väripintakuva painovoimamittausten perusteella tulkitusta kallionpintatasosta. Kuva T. Valjus, GTK. 5.2 Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva on esitetty liitteen 3 väripintakartassa. Mallinnetulla alueella kallionpinnan korkeustaso vaihtelee noin 13 metristä alle merenpinnan tason hieman yli 145 metriin mpy. Keskimäärin kallionpinta on tasolla noin +110 m mpy., ja suurimmalta osalta korkeustasolla +60 +130 m mpy. Kallionpinta on ylimmillään Vieremän pohjavesialueella sen pohjoisreunan kalliomäillä, Kaikulan ampumaradan luoteispuolella, noin +130 m mpy. Lähes samalla korkeustasolla (+120 +140 m mpy.) kallionpinta on noin 100 300 metriä pohjavesialueen pohjois ja koillispuolella sijaitsevilla kallioa,lueilla kuten Ojalanmäen Lakkikalliolla ja Vatikalliolla sekä Vatikalliolta itään. Kaukjärven länsipäästä harjujakson alapuolella kallionpinta on noin +70 +80 m mpy., josta se harjua pitkin kuljettaessa laskee pohjavesiputken GTK HP1/12 kohdalla hieman alle +55 metriin mpy. Tästä edelleen harjua pitkin luoteeseen kallionpinnan taso vaihtelee noin +60 ja +100 metriä mpy. välillä nousten valtatien 10:n kohdalla sijaitsevan kalliopaljastuman kohdalla noin +112 metriin mpy. Linikkalan vedenottamon ympäristössä on vähän kalliokairauksia, joten kallionpin
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 11 orssa, Vieremä ta saattaa tällä alueella olla mallin osoittamaa korkeustasoa syvemmällä. Valtatie 10:n luoteispuolella kallionpinta taas laskee niin, että hautausmaan kappelin kohdalta länteen sen korkeustaso on noin +70 m mpy. ja lasku jatkuu edelleen kohti Kaikulaa (noin +50 m mpy.) ja kirkonkylän vedenottamoa, jossa kallionpinta noin noin +40 m mpy. Vieremän vedenottamon (noin +40 m mpy.) ja Lamminmäen välillä kallionpinta laskee jyrkästi hyvin syvälle, aina noin 13 metriä merenpinnan tason alapuolelle. Muita pienempiä kallioperän syvänteitä on Kaikulassa (noin +45 m mpy.) ja havaintoputken GTK HP 1/12 kohdalla (noin +54 m mpy.). 5.3 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus Tutkimusalueen havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista saatujen tasotietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli on esitetty liitekartassa 4. Liitteessä 5 on esitetty pohjaveden kyllästämän maapeitteen paksuus sekä pohjavedenpinnan yläpuolisten kallioalueiden sijainti. Liitteessä on myös esitetty pintamallien perusteella tulkittujen pohjaveden virtausta rajoittavien kalliokynnysten sijainnit. Liitteessä 6 on esitetty pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen (vajovesivyöhykkeen) paksuus. Pohjavedenpinnantasoja, virtaussuuntia ja pohjaveden virtauksen kannalta tärkeitä kerrostumia on käsitelty myös luvussa 3. Tutkimusalue koostuu luoteesta kaakkoon suuntautuneesta, lähes viisi kilometriä pitkästä pitkittäisharjujaksosta. Pohjaveden muodostumisalueen pintaala on tutkimusalueella melko saman kokoinen kuin itse pohjavesialue, kuitenkin pohjavettä muodostuu myös varsinaista harjualuetta ympäröivällä alueella, jossa harjuaines vaihettuu hienojakoisemmiksi maalajeiksi. Vieremänharjun sijoittuminen syvään kallioperän siirrosvyöhykkeeseen mahdollistaa myös kallion rakosysteemeissä liikkuvan pohjaveden kulkeutumisen harjuun (Oy VesiHydro Ab 1976). Vieremän pohjavesialueen kokonaispintaala on noin 4,37 km 2 ja varsinaisen muodostumisalueen pintaala noin 1,91 km 2. Pohjavettä arvioidaan muodostuvan noin 6500 m 3 päivässä (Povettietokanta 2011). orssan vesihuoltoliikelaitoksen vedenhankinnan yksinomaisena lähteenä on Vieremänharju. Laitoksen vedenottamot Vieremä ja Linikkala sijaitsevat tässä pohjavesiesiintymässä. Vieremän pohjavedenottamolla on 8 siiviläputkikaivoa syvyyksiltään 15 20 metriä. Vieremän ottamon nimellisteho on tällä hetkellä noin 450 m 3 tunnissa. Vedenottamo on rakennettu 1972. Sitä on laajennettu vuoden 2007 syksyllä rakentamalla 3 uutta siiviläputkikaivoa. Linikkalan pohjavedenottamolla on käytössä 2 siiviläputkikaivoa. Ottamon teho on tällä hetkellä 250 m 3 tunnissa ja se on rakennettu 1978. Vettä pumpattiin ottamoilta vuonna 2010 yhteensä noin 1 835 000 m 3 (orssan vesihuoltoliikelaitos 2010). Alueelle on tehty pohjavesialueiden suojelusuunnitelma vuonna 2006 (Koljonen & JylhäOllila 2006) ja uusi suojelusuunnitelma vuonna 2012 (CG 2012). Vieremän ottamo sijaitsee harjun ja Loimijoen risteyskohdassa lähellä paikkaa, jossa harjualueella muodostuneet pohjavedet purkautuvat luonnontilassa Loimijokeen (Oy VesiHydro Ab 1976). Pohjavesialueen pohjavedenpinnan korkeus on suurimmillaan Kaukjärven läheisyydessä, noin +98 m mpy. Siitä pohjavedenpinta laskee nopeasti kohti länttä niin, että vuonna 2012 asennetun uuden pohjavesiputken HP1/12 ja sen kaakkoispuolella olevien pohjavesiputkien pohjavedenpinta on +90 +91 m mpy (Liite 8). Linikkalanlammi on orsivesi, jota ei otettu malliin mukaan, mutta harjujakson pohjavesi on Linikkalan kohdalla noin +89 +90 m mpy. Valtatie 10:n luoteispuolelta kohti Vieremän vedenottamoa pohjavesipinta on tasolla noin +89 +90 m mpy.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys orssa, Vieremä 12 Pohjavesivyöhykeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella nollasta (kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella) noin 100 metriin. Paksuimmillaan pohjavesivyöhyke on Vieremän vedenottamon ja Lamminmäen välisessä kallioperän syvänteessä, noin 102 metriä, ja se on myös tästä syvänteestä noin 200 metrin etäisyydellä vähintään 70 metriä paksu. Vieremän ottamon kohdalla pohjavesivyöhykkeen paksuus on noin 40 50 metriä ja ottamolta itään kohti vyöhyke ohenee melko tasaisesti niin, että Kaikulassa paksuus on vielä 20 40 metriä ja hautausmaan kappelin tienoilla se on enää noin 10 25 metriä. Kuva 7. Linikkalan vedenottamo. Kuva J. Ahonen, GTK. Kohdassa, jossa valtatie 10 ylittää pohjavesialueen on pohjaveden kulkua rajoittava kalliokynnys, ja pohjavesikerroksen paksuus harjun itäreunalla on alle viisi metriä. Valtatie 10:n itäpuolisella harjun osuudella Linikkalan vedenottamon (kuva 7) sekä pohjavesiputken GTK HP1/12 ympäristössä pohjavesikerroksen paksuus vaihtelee 10 40 metriin. Kaukjärven rannassa pohjavesivyöhykkeen paksuus on noin 10 30 metrin luokkaa. Linikkalan vedenottamon ympäristössä kallionpinta saattaa olla jonkin verran mallin osoittamaa korkeustasoa syvemmällä, joten tällöin myös pohjavedellä kyllästyneen kerroksen paksuus saattaa olla hieman suurempi. Pohjavesialueella pohjaveden virtaus on Vieremän harjun itäosista kohti luodetta ja Linikkalan vedenottamoa. Valtatie 10:n luoteis ja länsipuolella pohjaveden virtaus suuntautuu kohti länttä ja Vieremän vedenottamoa. Laskentamallien perusteella pohjavesialueella ei ole laajempia kalliokynnyksiä, jotka kokonaan rajoittaisivat pohjaveden virtausta. Vettä suotautuu Vieremän harjuun Kaukjärvestä ja Loimijoesta. Pienempiä määriä suotautuu mahdollisesti myös Mäkilammesta ja Linikkalanlammesta (Oy VesiHydro AB 1976).
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 13 orssa, Vieremä Liitteessä 6 on esitetty tutkimusalueen pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus. Pohjavesi on tutkimusalueella keskimäärin vähintään 5 15 metrin syvyydessä. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alle metrin lähinnä järvien, jokien ja soistumien läheisyydessä. Yleisesti ottaen maanpinnan kohotessa myös maanpinnan ja pohjavedenpinnan välinen etäisyys toisistaan kasvaa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys onkin siellä, missä harjumuodostumat kohoavat eniten ympäröivästä maastosta. Näillä kohdin vajovesivyöhykkeen paksuus on yleisesti yli 20 25 metriä. Suurimmillaan se on korkeimpien harjuhuippujen kohdilla noin 30 35 metriä. Yleisesti kaikkien mallien tarkkuus on sitä parempi, mitä lähempänä alue sijaitsee mitattuja sekä pohjaveden että kallionpintatasoja.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 14 orssa, Vieremä 6 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) EteläSuomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Vieremän (0406101) ensimmäisen luokan pohjavesialueelle. Pohjavesialue sijaitsee orssassa. Selvitysalue käsittää Vieremänharjun alueen Ojalanmäen länsipuolelta Kaukjärven lounaisosaan ulottuvalta osalta. Tutkimuksessa selvitettiin alueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia, harjumuodostuman syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia, kairauksia ja maastokartoituksia. Kallio ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan määrittelylle. Tutkimusalue koostuu luoteesta kaakkoon suuntautuneesta, lähes viisi kilometriä pitkästä pitkittäisharjujaksosta. Pohjaveden muodostumisalueen pintaala on tutkimusalueella melko saman kokoinen kuin itse pohjavesialue, kuitenkin pohjavettä muodostuu myös varsinaista harjualuetta ympäröivällä alueella, jossa harjuaines vaihettuu hienojakoisemmiksi maalajeiksi. Vieremänharjun sijoittuminen syvään kallioperän siirrosvyöhykkeeseen mahdollistaa myös kallion rakosysteemeissä liikkuvan pohjaveden kulkeutumisen harjuun. Mallinnetulla alueella kallionpinnan korkeustaso on keskimäärin noin +110 m mpy., ja suurimmalta osalta korkeustasolla +60 +130 m mpy. Kallionpinta on ylimmillään Vieremän pohjavesialueella sen pohjoisreunan kalliomäillä, Kaikulan ampumaradan luoteispuolella, noin +130 m mpy. Lähes samalla korkeustasolla (+120 +140 m mpy.) kallionpinta on noin 100 300 metriä pohjavesialueen pohjois ja koillispuolella sijaitsevilla kallioalueilla, kuten Ojalanmäen Lakkikalliolla ja Vatikalliolla sekä Vatikalliolta itään. Kaukjärven länsipäästä harjujakson alapuolella kallionpinta on noin +70 +80 m mpy., josta se harjua pitkin kuljettaessa laskee pohjavesiputken GTK HP1/12 kohdalla hieman alle +55 metriin mpy. Tästä edelleen harjua pitkin luoteeseen kallionpinnan korkeus vaihtelee noin +60 ja +100 metriä mpy. välillä nousten valtatien 10:n kohdalla sijaitsevan kalliopaljastuman kohdalla noin +112 metriin mpy. Hautausmaan kappelin kohdalta länteen kallion korkeustaso on noin +70 m mpy. Lasku jatkuu edelleen kohti Kaikulaa (noin +50 m mpy.) ja Vieremän vedenottamoa, jossa kallionpinta noin noin +40 m mpy. Vieremän vedenottamon (noin +40 m mpy.) ja Lamminmäen välillä kallionpinta laskee jyrkästi hyvin syvälle, aina noin +13 metriä merenpinnan tason alapuolelle. Pohjavesialueen pohjavedenpinnan korkeus on suurimmillaan Kaukjärven läheisyydessä, noin +98 m mpy. Pohjavedenpinta laskee nopeasti kohti länttä niin, että vuonna 2012 asennetun uuden pohjavesiputken HP1/12 (GTK) ja sen kaakkoispuolella olevien pohjavesiputkien pohjavedenpinta on +90 +91 m mpy (Liite 8). Pohjavesi on Linikkalan kohdalla noin +89 +90 m mpy. Valtatie 10:n luoteispuolelta kohti orssan kk:n vedenottamoa pohjavesipinta on tasolla noin +89 +90 m mpy. Pohjavesivyöhykeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella nollasta (kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella) noin 100 metriin. Paksuimmillaan pohjavesivyöhyke on Vieremän vedenottamon ja Lamminmäen välisessä kallioperän syvänteessä, noin 102 metriä, ja se on myös tästä syvänteestä noin 200 metrin etäisyydellä vähintään 70 metriä paksu. Vieremän ottamon kohdalla pohjavesivyöhykkeen paksuus on noin 40 50 metriä ja ottamolta itään kohti vyöhyke ohenee melko
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 15 orssa, Vieremä tasaisesti niin, että Kaikulassa pohjavesivyöhykkeen paksuus on vielä 20 40 metriä ja hautausmaan kappelin tienoilla se on enää noin 10 25 metriä. Pohjavesialueella pohjaveden virtaus on Vieremän harjun itäosista kohti luodetta ja Linikkalan vedenottamoa. Valtatie 10:n luoteis ja länsipuolella pohjaveden virtaus suuntautuu kohti länttä ja Vieremän vedenottamoa. Laskentamallien perusteella pohjavesialueella ei ole laajempia kalliokynnyksiä, jotka kokonaan rajoittaisivat pohjaveden virtausta.vettä suotautuu Vieremän harjuun Kaukjärvestä ja Loimijoesta. Pienempiä määriä vettä suotautuu mahdollisesti myös Mäkilammesta ja Linikkalanlammesta. Pohjavesi on tutkimusalueella keskimäärin vähintään 5 15 metrin syvyydessä. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alle metrin lähinnä järvien, jokien ja soistumien läheisyydessä. Yleisesti ottaen maanpinnan kohotessa myös maanpinnan ja pohjavedenpinnan välinen etäisyys toisistaan kasvaa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys onkin siellä, missä harjumuodostumat kohoavat eniten ympäröivästä maastosta. Näillä kohdin vajovesivyöhykkeen paksuus on yleisesti yli 20 25 metriä. Suurimmillaan se on korkeimpien harjuhuippujen kohdilla noin 30 35 metriä. Espoossa 31.01.2013
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 16 orssa, Vieremä 7 KIRJALLISUULUETTELO Arjas, J. 2005. Pohjaveden havaintoputket. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. 88 91 s. CG. 2012. Vieremän pohjavesialueen suojelusuunnitelma ja Kaukjärven lähivalumaalueen riskikartoitus. 12.10.2012. 35 s. orssan vesihuoltoliikelaitos. 2010. Toimintakertomus. orssan kaupunki, orssan vesihuoltoliikelaitos 28 s. Koljonen, J. & JylhäOllila, M. 2006. orssan seudun pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 15.2.2006. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. 81 s. Korhonen, K.H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M. 1974. Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. KorkkaNiemi, K. & Salonen, VP. 1996. Maanalaiset vedet pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 50. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. 181 s. Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Helsinki: Tammi. 304 s. Mäkinen, R. 2005. Pohjaveden muodostumis ja virtaamaselvitykset. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas. Suomen Vesiyhdistys r.y. 2005. 194 s. Natura 2000 tietokanta 2010. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä tietokanta. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Povettietokanta 2011. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä tietokanta. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rainio, H., Stén, CG. & Herola, E. 1985. orssa. Maaperäkartan 211304 selitys. Maaperäkartan selitys 1 : 20 000, 211304. 1 s. Salonen, V.P., Eronen, M. & Saarnisto, M. 2002. Käytännön maaperägeologia. KirjaAurora, Turun yliopisto. 237 s. Seppänen, M. (ed.) 2008. LounaisHämeen ja Rengon muinaisjäännökset. Hämeen liitto, Museovirasto. Hämeenlinna. 46 s. Oy VesiHydro AB. 1976. Perusteet ja mahdollisuudet tekopohjaveden muodostamiseksi. 37 s., 1 liites.
h h h h h h h h!.!. 90 6 5 1 4 2 3 8 7 425 423 426 424 423 HP1/12 3314000 3314000 3315000 3315000 3316000 3316000 3317000 3317000 3318000 3318000 3319000 3319000 6749000 6749000 6750000 6750000 6751000 6751000 6752000 6752000 LIITE 1 Mittauslinjat orssan Vieremän pohjavesialueella. 0 250 500 125 m Karttatuloste GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus.!. Vedenottamo Pohjavesialue Pohjavesiputki Painovoimalinja v. 2012. Mittaukset nuolensuuntien mukaisesti (lännestä itään). Vanha painovoimalinja h Vanha seisminen tulkinta
LIITE 2 3314000 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000 Maaperäkartta MrM Vieremän pohjavesialue orssa Kalliomaa (Ka) hieno Hieta (HHt) Kiviä (Ki) liejuinen hieno Hieta Hiekka/Soramoreeni (Mr/SrMr) Hiesu (Hs) Hienoainesmoreeni (HMr) Liejuhiesu (LjHs) HkM Savi (Sa) Hiekka (Hk) Liejusavi (LjSa) liejuinen Hiekka (LjHk) Rahkaturve (St) karkea Hieta (KHt) Saraturve (Ct) liejuinen Hieta (karkea) (LjHt) Lieju (Lj) 6752000 6752000 Sora (Sr) Kartoittamaton Ht HkM Kalliopaljastuma!. Vedenottamo Pohjavesialue HkM Ct!. Ct Karttatuloste GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus. 0 HkM 250 500 m 6751000 125 6751000 HkM!. SrM HkM 6750000 6750000 SrM 6749000 6749000 Ht Ct LjSa 3314000 3315000 3316000 3317000 3318000 Ct 3319000
8 4 3 1 67 71 99 103 104 107 30 33 ja Hallinnon tietotekniikkakeskus. 54 57 120 126 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000!.!.!.!.!.!.!.!. h HP1/12 h h h h h h h 3314000!. 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000 6749000 6750000 6751000 6752000 6749000 6750000 6751000 6752000 LIITE 3 Kallionpinnan taso m mpy. Vieremän pohjavesialue, orssa. Painovoimalinja GTK 2012 58 61 13 9 62 66 Vanha painovoimalinja Pohjavesiputken kairaus 2012 72 76 3314000 2 6!. Kallion kairauspiste 77 81 7 10 Seisminen tulkinta h 82 85 11 15 Kalliopaljastuma 86 89 16 20 Avokallio 90 93 21 24!. Vedenottamo 94 98 25 29 Pohjavesialue 34 38 Karttatuloste GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos 108 112 39 43 113 116 44 48 117 119 49 53 0 125 250 500 Metriä
3314000 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000 LIITE 4 6752000 6751000 89 88 89!. 89 90 91 92 90!. 91 90 92 93 HP1/12 90 94 95 97 96 98 Pohjavedenpinnan taso m mpy. Vieremän pohjavesialue, orssa. rajoittavat/ohjaavat Kallionpinta pohjavesitason!. Vedenottamo 87 88 88 89 89 90 90 91 91 92 Pohjaveden virtausta kalliokynnykset Pohjavesiputki Kalliopaljastuma yläpuolella Pohjavesialue Karttatuloste GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus. 0 125 250 500 m Kaukjärvi +98,54 m mpy. (12/2012) 92 93 93 94 94 95 95 96 96 98 Pohjaveden virtaussuunta 6752000 6751000 6750000 94 6750000 96 6749000 6749000 3314000 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000
3314000 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000 LIITE 5 6753000 Pohjavesivyöhykkeen paksuus metreinä. 6753000 6752000 6751000 20 20 30 40 50 10 30 100 80 60 90 20 70 40 70 20 50 20 30!. 50 10 40 20 20 40 10 20 30 10 10 10 20 20 30 10 20 30 20 10 20!. 20 30 HP1/12 30 20 10 Kallionpinta ylempänä kuin pohjavesipinta 0 5 5 10 10 15 15 20 20 25 25 30 30 35 35 40 40 45!. Vedenottamo Pohjaveden virtaussuunta Pohjaveden virtausta rajoittavat/ohjaavat kalliokynnykset Pohjavesiputki Pohjavesialue Kalliopaljastuma Karttatuloste GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus. 0 125 250 500 Metriä 45 50 50 55 55 60 60 65 65 70 70 75 75 80 80 85 85 90 90 100 m 6752000 6751000 20 10 10 20 6750000 6750000 3314000 3315000 3316000 3317000 3318000 3319000
!.!. 3314000 3314000 3315000 3315000 3316000 3316000 3317000 3317000 3318000 3318000 3319000 3319000 6749000 6749000 6750000 6750000 6751000 6751000 6752000 6752000 LIITE 6 Pohjavesivyöhykkeen yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus metreinä. Vieremän pohjavesialue orssa. 0 250 500 125 Metriä Karttatuloste GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus. Kalliopaljastuma Avokallio Pohjavesiputki Pohjavesialue!. Vedenottamo Alle 1 metri 1 5 5 10 10 15 15 20 20 25 25 30
Liite 7.1
Liite 7.2
Liite 7.3
Liite 7.4
Liite 7.5
Liite 7.6
Liite 7.7
Liite 7.8
pvputki Liite Kohde POHJAVESIPUTKEN Vieremäharju, orssa MITTAUS JA ASENNUSKORTTI HAVAINNOT Hämeen ELYkeskus Pvm. Syv.putken Pvpinnan Huom. Hav.putken no HP1/12 yläpäästä taso Lukko: Asennus pvm 2022.8.2012 SIJAINTI karttalehti Y=3317,994 TASOTIEOT JA RAKENNE X=6750,596 Putken yläpää + +97,97 Maanpinta + +96,79 Suodattimen alapää + +56,79 Yläosan rakenne d80 suojaputki Putkiaines HPE 60/52 PVC Suodatin malli Suodatin putki Putken koko pituus 41,0 m Suodattimen pituus 25 m Wmax = + 0,00 Wmin = + 0,00 Piirros pisteestä Karttapiirros pisteen sijainnista syvyys 0,20 Hm Putken y.p.97,79 M.p.+96,79 3,00 näyte 13,00 näyte 15,00 Hk+kiviä 18,00 näyte 22,00 näyte 32,00 näyte 37,00 Sr, kivinen 38,00 näyte 38,50 hihk 39,50 näyte 39,90 Mr 42,90 Ka EKS Asentaja: Olli Järvinen Koeputki 19,5 m PVC Siiviläp 38m, PVC