Suomen Kontrabassoklubi ry
BASISTI 5. vuosikerta Julkaisija: Suomen Kontrabassoklubi ry Puheenjohtaja: Jyrki Hiilivirta Sarvikatu 16 A 1 15950 LAHTI p. 918-532 882 Sihteeri: Anna Krohn Jaalantie 5 00600 HELSINKI p. 90-793 639 Rahastonhoitaja: Erkki Tuura Haapala 1 pp 04500 KELLOKOSKI Postisiirto: p. 90-282 413 1643 29-1 Päätoimittaja: Peter Grans Kerttulinkatu 20 C 42 20520 TURKU p. 921-519 052 Jakelu: Tapio Lydecken Perämiehenkatu 5 C 54 00150 HELSINKI p. 90-659 462 SISÄLLYS: 3 Pääkirjoitus, Peter Grans 4 Puheenjohtajan palsta, Jyrki Hiilivirta 5 Kokouskutsu 6 Mietteitä juhlan kynnyksellä, Jorma Katrama 11 Turun konservatorio, Peter Grans 15 Lähikuvassa Olli Kosonen, Juha Pesonen 22 Muutama sananen, Olli Kosonen 24 Die Deutsch-Skandinavische Orchesterwoche, Mirja Loikala 28 Porin kaupunginorkesteri, Tomi Pietikäinen 34 Esko Laine Berliinin filharmoniaan, Juha Pesonen
KOHTI UUSIA KYMMENLUKUJA Suomen Kontrabassoklubi ry:n tähänastiset kymmenen toimintavuotta ovat olleet omalla musiikin erityissektorillamme nopean kehityksen aikaa. Bassoklubin suurimpiin ansioihin on ilman muuta luettava tiedottaminen, klubin toiminta kontrabasistien yhdyssiteenä ja yhteisten asioiden "äänenkannattajana". Lyhyesti sanottuna bassoklubi on kyllä kai laajentanut näkemyksiämme. Yhteinen pyrkimyksemmehän on saavuttaa soittimellemme sille kuuluva status jousisoitinperheessä. Kaikesta huolimatta kentällä on myös basisteja, joiden mielestä koko bassoklubitoiminta on turhaa vaivannäköä. Antakaamme arvo heidänkin mielipiteilleen. Merkittävää kiinnostuksen heräämistä kontrabassoa kohtaan todistavat jo lukuisat kontrabassolle sävelletyt konsertot, ensimmäiset kotimaiset soololevyt ja yleistyneet solistikonsertit. Arvosoittimia tuodaan maahan. Opiskelumahdollisuudet niin kotimaassa kuin ulkomailla ovat parantuneet ja opettajaresurssit kasvaneet. Kontrabassoklubi voi tulevaisuudessakin tallata jo tehtyjä polkuja ja niistä käsin kehittää toimintaamme - hitaasti mutta varmasti. Hallitus voisi ottaa käyttöönsä klassisen kuukausikokouksen. Basistin toimitusta voitaisiin tehostaa toimitustyötä tasaamalla esimerkiksi useampien eri aluetoimittajien kesken. Taloudelliset resurssimme ovat rajalliset, mutta jäsenmäärää kasvattamalla lehden tekeminen olisi varmempaa. Kiinnostuneita amatööribasisteja kaivataan mukaan sankoin joukoin. Yleisesti ottaen voi itse kukin meistä hyödyntää nykyisen tietoyhteiskunnan etuja: jakamalla tietojasi voit kaksinkertaistaa ne vaihdossa. Myös Basistin välityksellä! Matkalla kohti 90-lukua ja kontrabassoklubin seuraavaa kymmenvuotiskautta tiedämme ainakin, että ideoita on - ja se on tärkeintä! Skål! pg
Puheenjohtajan palsta: SUOMEN KONTRABASSOKLUBI 10 VUOTTA Suomen kontrabassoklubi ry. täyttää tänä keväänä kymmenen vuotta. Kuluneet vuodet ovat olleet monessa suhteessa antoisia, paljon on saatu aikaan. Nyt toimintamme on tietyllä tavalla vakiintunut alkuinnostuksen jälkeen. Näkyvin ja pysyvin toimintamuotomme on tämä lehti, jonka toimituskuntaa haluan erityisesti kiittää! Lehtemme jakaa säännöllisesti tärkeätä tietoa ja bassorintaman uutisia. Se on myös keskustelufoorumi. Tosin kaipaan joskus enemmän juttuja kentältä, mielipiteitä klubilaisilta. Kevätkokouksen yhteydessä pidetään Turussa 10-vuotisjuhlat, jonka tarkemmasta ohjelmasta löytyy tietoa tämän lehden sivuilta. Toivottavasti tapaamme Turussa kaikki klubin toiminnassa mukana olleet ja sen syntyyn vaikuttaneet bassoniekat. Kevätterveisin Jyrki Hiilivirta
O K O U S K U T S U K O K O U S K U T S U K O K O U S K U T S U K O K O U S K U T S U K O K O U S K U T S U K O K O U S K U T S U K O K O SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS PIDETÄÄN TURUSSA, SUNNUNTAINA 13.4.1986 ALKAEN KLO 12.30. TURUN KONSERVATORION TILOISSA, MESTARINKATU 2. KOKOUKSEN OHJELMA 12.30 Konservatorion bassoluokan matineateemana aikamme musiikkia 13.30 Kahvitauko 14.00 Sääntömääräinen vuosikokous Kokouksen esityslista: 1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri sekä kaksi pöytäkirjantarkistajaa, jotka tarvittaessa toimivat ääntenlaskijoina. 2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. 3. Esitetään vuosikertomus, tilit ja tilintarkistajien lausunto. 4. Päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle. 5. Muut asiat n.15.45 Mahdollisuus ruokailuun ************ 17.00 Solistikonsertti, Entcho Radukanov - kontrabasso MAP-kirkossa, Mäntymäenaukio 18 * * * * * * * * * * * * * * * * n.18.15- Soitin näyttely 20.30 Bassokellari Sävel ja Sana on vapaa Ilmo Peitso - piano Alkeis-sävel 0y:n tiloissa, Kristiinankatu 10. ERVETULOA TERVETULOA TERVETULOA TERVETULOA TERVETULOA TERVETULOA TERVETULOA
D i r. m u s. Oiva N u m m e l i n kontrabassoklubi ry:n (1903-1981), kunniajäsen. Suomen
Jorma Katrama: Mietteitä juhlan kynnyksellä... Suomen kontrabassoklubi on täyttämässä 10 vuotta. Hurraa! Kun olen ollut klubia perustamassa ja toiminut ensimmäiset vuodet sen puheenjohtajana, voin nyt huokaista ilosta ja tyytyväisyydestä. Klubi on täyttänyt niitä toiveita ja odotuksia, jotka silloin, kymmenen vuotta sitten, kokosivat joukon innostuneita basisteja Hotelli Haagan tiloihin Helsingissä, perustamaan yhteistä yhdistystä ison viulun soittajille ja ystäville. Käyrätorvensoittajat olivat jo osoittaneet millainen kokoava ja monella tavoin alaa ja mieliä rikastuttava vaikutus omalla yhdistyksellä oli. Lähtökohdat olivat samankaltaiset. Sekä cornisteilla että basisteilla oli molemmilla voima- ja keskushahmo, jonka ympärille myös yhdistys oli helppoa ja luontevaa perustaa. Lähes poikkeuksetta koko uusien klubien jäsenkunta olikin heidän, prof. Holger Fransmanin ja dir. mus. Oiva Nummelinin, oppilaita. Oiva Nummelin valittiin Suomen kontrabassoklubin ensimmäiseksi kunniajäseneksi juuri tästä ainutlaatuisesta syystä. Arthur Fuhrman johtamassa puhetta, sihteerinä Helena Ahonen.
Kun yhdistys oli perustettu, juhlat juhlittu ja uudet säännöt oli käytetty yhdistysrekisterissä muutamaan kertaan, jotta pilkut tulisivat byrokratian vaatimalla tavalla, alkoi arki. Yhdistys perustettiin toimimaan yhdyssiteenä kontrabasistien välillä sekä levittämään tietoa kontrabassosta yli basistirajojen. Näiden tarkoitusperien toteuttamiseksi on vuosien kuluessa järjestetty koulutustilaisuuksia jäsenistölle koti- ja ulkomaalaisin voimin, on järjestetty "Tule ja tutustu kontrabassoon" tilaisuus Säätytalolla Helsingissä (jossa oli yleisönä suuri joukko muitakin kuin kotiväki) sekä muita konserttitilaisuuksia. Kirsi Hämäläinen, ensimmäinen uskallikko "miesten maailmassa." Bravo! Teppo Hauta-aho, aiheena basson huolto ja trimmaus.
Kun katselen tätä hetkeä ja muistelen menneitä, on minulla vahva tunne siitä, että meillä on elinvoimainen yhdistys, joka ei ole loppuunkäyttänyt voimavarojaan. Jäsenistö on tässäkin yhteisössä se kollektiivinen sielu, joka aktiivisena voi oman työrukkasensa (puheenjohtaja-sihteeri-hallitus) avulla saada aikaan suuria asioita. Tieto ja taito lisääntyvät koko ajan, ja yhteydet muualle maailmaan paranevat. Suomi on tulossa basistienkin maailmankartalle, toivottavasti pysyvästi. Yleinen aktiivisuus oman instrumentin parissa sekä sen myötä lisääntyvä solistinen esilläolo poistaa varmasti ennen pitkää ne piintyneet ja aiheettomat ennakkoluulot, joita kontrabassoa kohtaan on tunnettu. Basso on ilmeikäs ja persoonallinen soitin, ja meidän kaikkien bassoklubin jäsenten tehtävä, suorastaan velvollisuus, on pyrkiä tuomaan kontrabasso ja sen mukana yksi musiikin kinnostava ulottuvuus suuren yleisön tietoisuuteen. Tiedättekö muuten miksi basisti ei harrasta kuntopyöräilyä? Koska se on paikallaan polkemista. Siihen me emme alistu, vaan vyötämme kupeemme ja menemme liput liehuen kohti uusia seikkailuja seuraavankin kymmenvuotiskauden. On hieno olla kultabasso-kerhon jäsen! Jorma Katrama
KONTRABASSOJA Markneukirchenistä 300 v. käsityöperinteitä jatkaa bassontekijämestari Johannes Rubner. Bassontekijä parhaasta päästä. Pfretzschner jouset Pirastro kielet (myös suoni) La Bella kielet Pops hartsi Underwood ja Shadow mikrofoonit Topatut bassonsuojukset Jousikoteloita ja kaikkea bassoille. MAARIANKATU 10, TURKU PUH. 921-334 777
TURUN KONSERVATORIO ÅBO KONSERVATORIUM Turun konservatoriolla on ilo toimia Suomen Kontrabassoklubi ry:n tulevan kevätkokouksen isäntänä, matinean järjestäjänä ja kokoustilojen tarjoajana sunnuntaina 13.4.1986. Turun konservatorio perustettiin vuonna 1962. Se toimi Turun Musiikkiopisto -nimellä aina vuoteen 1978 asti ja siitä alkaen siis Turun konservatoriona. Aikaisempia rehtoreita ovat olleet professorit Tauno Hannikainen (1962-66) ja Tuomas Haapanen (1966-78). Nykyinen rehtori Matti Soini on ollut toimessaan vuodesta 1978 lähtien. Vaikka Turun konservatorio kärsii tällä hetkellä kipeästi tarkoituksenmukaisten ja riittävien tilojen puutteesta, voimme bassoluokalla olla varsin tyytyväisiä. Meillä on käytössämme oma luokkahuone (vaikkakin huonosti äänieristetty) ja suhteellisen hyvä soitinvalikoima (kolme 3/4-bassoa joista yksi soolovireinen, yksi 5-kielinen kokobasso ja yksi ½-basso). Suurin tyytyväisyyden aihe ovat sittenkin innostuneet oppilaat. Tulevaisuudelta odotan, että saisin työskennellä myös nuorempien oppilaiden ja minibassojen parissa. Wilho Halme (1906-1985) oli Turun Musiikkiopiston (nyk. Turun konservatorion) ensimmäinen bassonsoiton opettaja vuosina 1964-72. Wilho Halme syntyi Vaasassa rautatieläisen perheeseen, jossa koko perheen harrastuksena oli musiikki. Hän opiskeli viulunsoittoa ensin Vaasassa ja muutti kaksikymmenvuotiaana Helsinkiin, jossa hän aloitti opiskelun Helsingin konservatoriossa (nyk. Sibelius- Akatemia) ja oli siellä oppilaana vv. 1926-1930. Halme toimi viulistina elokuvateattereissa, ravintoloissa ja kahviloissa.
30-luvulla hän siirtyi kontrabassoon, jolla hän teki myöhemmän varsinaisen elämäntyönsä. Hän innostui soittimesta ja teki työtä valtavasti, saaden tuloksia aivan poikkeuksellisen lyhyessä ajassa. Opettajina hänellä oli Tauno Yrjälä ja Lauri Nissinen. Vuonna 1938 hän tuli Turun kaupunginorkesterin kontrabasson äänenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1969, eläkkeelle saakka. Vuosina 1957-58 Wilho Halme opiskeli Oiva Nummelinin johdolla ja vuonna 1959 hän oli Kööpenhaminassa prof. Otto Hegnerin opissa. Oman alueensa muodostaa työ lasten ja nuorten parissa, jota Wilho Halme teki Turun Musiikkiopistossa, Turun kansankonservatoriossa sekä Turun Suomalaisten kansakoulujen ja yhteiskoulun musiikinopetusjärjestelmien piirissä. Hän opetti sekä viulua, että kontrabassoa ja hänen entisiä oppilaitaan tapaa useissa Suomen sinfoniaorkestereissa. Yläkuvassa Wilho Halme Turun kaupunginorkesterissa 1950-luvulla. Viereinen kuva Wilho eläkepäivillä. Halmeesta
Ari Hakulinen (s.1944 Varkaus) toimi kontrabassonopettajana Turun konservatoriossa vuosina 1972-1984. Ari Hakulinen on opiskellut Jyväskylän konservatoriossa 1962-63 opettajanaan Erkki Talpo, Sibelius-Akatemiassa 1965-1970 opettajina Oiva Nummelin ja Olli Kosonen. Turun kaupunginorkesteriin hän tuli vuonna 1969 ja siirtyi bassoryhmän äänenjohtajaksi syksyllä 1973. Ari Hakulinen on mukana Suomen Muusikkojen Liiton järjestötoiminnassa ja hänellä on runsaasti luottamustehtäviä. Toiminut kontrabassoklubin hallituksessa sen perustamisvaiheessa. Peter Grans (s.1954 Porvoo) aloitti opettajan tehtävät Turun konservatoriossa syksyllä 1984 ja basso-oppilaita on tällä hetkellä viisi. Peter Grans on aloittanut kontrabasson soitonopiskelut Martin Wegelius-institutetissa kesäkursseilla 1969. Opiskellut 1970-luvun alkupuolella Timo Miettisen johdolla yksityisesti ja Kuula-opistossa Vaasassa. Opiskellut Sibelius-Akatemiassa vuosina 1976-1983 opettajana Olli Kosonen, diplomitutkinto v. 1984. Tuli Turun kaupunginorkesteriin syksyllä 1979. Tällä hetkellä työt ovat jotakuinkin - samoja kuin harrastukset. Vapaa-aikana nuotinkirjoitusta ja syventymistä opetustehtäviin. Lisäharrastuksena Basistin toimitus. pg
Lähikuvassa OLLI KOSONEN SIBELIUS - AKATEMIAN BASSONSOITON LEHTORI "Olin aluksi hirveän arka. Pelkäsin soittaa väärin, ja viulutunnit menivät usein pieleen juuri sen takia, että pelotti niin kovasti", Olli myhäilee leppoisaan tapaansa ja sytyttelee ensimmäistä savukettaan. "Leena Siukonen ja Erik Cronvall olivat minun viulunsoitonopettajiani Sibiksessä. Myös Jorma Katrama opiskeli viulunsoittoa Cronvallin johdolla, ja Cronvall myöhemmin leikillään kehuskelikin sillä, että me olimme sittenkin hänen parhaat ja menestyksekkäimmät oppilaansa. Kaksi kontrabassoryhmän äänenjohtajaa saman viulunsoitonopettajan luokasta", Olli KOSONEN, Kyösti Olavi * syntynyt 4.1.1938 Helsingissä * opiskellut Sibelius-Akatemiassa Oiva Nummelinin johdolla 1958-64. diplomitutkinto 1964 * opintoja myös Pariisissa 1964-71 * Sibelius-Akatemian lehtori vuodesta 1971 * HKO 1961-64 * RSO 1964- (äänenjohtaja) * ensikonsertti 1969, sen jälkeen paljon omia konsertteja * esiintynyt useiden orkestereiden solistina, myös monien suomalaisten bassosävellysten kantaesityksiä * konsertoinut 1970-luvulla Norrköpingissä ja esiintynyt Kööpenhaminassa uuden musiikin festivaaleilla * mestarikursseja mm. Jyväskylässä ja Tukholmassa * Oriveden musiikkileirin opettaja * levyttänyt Finlandia-levysarjaan Usko Meriläisen ja Einojuhani Rautavaaran konsertot muistelee ja etsii itselleen mukavaa asentoa. Hän nojautuu tuolin selkänojaa vasten ja nostaa jalkansa edessään olevalle bassotuolille. Tupakkavehkeensä hän asettaa kuin vanhasta tottumuksesta oikealla puolella olevalle jakkaralle, vielä hakee viereensä nurkassa kyyhöttäneen mustan keltaraitaisen roskakorin. Joulukuun pakkasaurinko hiipii ikkunasta Sibelius- Akatemian valoisaan bassoluokkaan. ja raapaistuaan tulitikun, hän
INNOSTAVA OPETTAJA kovakouraisesti, se luo vain turhia jännityksiä. Ei sen puoleen etteikö Oiva osannut myös ärähdellä, mutta silloin oppilas oli jo paljon pidemmällä." "Nummelinin kanssa tilanne muuttui kokonaan. Minulla oli basso ensin sivuinstrumenttina, mutta kun Nummelin kovasti innosti, niin siitä vähitellen rupesi tulemaan pääinstrumentti. Ja kun siitä sitten tuli pääinstrumentti, niin sormenpäät tietysti levenivät OPPIA OIVALTA ja viulunsoitto sai jäädä. Puolisävelaskelten soitto ei enää onnistunut. Tietysti ratkaisuun vaikutti myös se, että minä en kokenut viulua kovin läheiseksi soittimeksi, ja toisaalta kun kontrabasisteista alkoi olla kova puute vanhan kaartin jäädessä eläkkeelle, innostus bassonsoittoa kohtaan yhä lisääntyi. Oman opettajakuvansa määrittelyn Olli aloittaa epäröimättä pohtimalla heikkoja puoliaan: "Olen opettajana välillä ehkä liiankin kiltti. Tämän päivän opiskeleva nuoriso tuntuu tarvitsevan paljon tiukempaa otetta kuin Oivan aikoina. Tosin Oivalta luulen kyllä oppineeni paljon peräänantamattomuutta. Hyvin pitkäjänteistä työtähän tämä on. Oivalta olen myös oppinut sen, Nummelinin kanssa työskentely oli valtavan motivoivaa. Hän innosti harjoittelemaan ja sytytti oppilaissaan musisoinnin iloa. Minä sain arkana poikana soittaa välillä pieleenkin, eikä Oiva ruvennut siitä niuhottamaan. Vasta vähitellen hän rupesi ohjailemaan asioita oikeaan suuntaan. Kyllä sillä miehellä oli sellainen synnynnäinen psykologinen silmä. Hän ymmärsi, että mitään ei voi saada käden käänteessä, ja jos arkaa oppilasta käsittelee liian että oppilaitten kanssa on voitava keskustella erilaisista näkemyksistä, esimerkiksi eri sormitus- ja jousitusmahdollisuuksista. Kun tehdään musiikkia, eri vaihtoehdot on voitava ottaa huomioon. Jollekin sopii tämä sormitus paremmin kuin toiselle ja jonkun käteen taas toisenlainen mahdollisuus istuu parhaiten." Sanojensa vakuudeksi Olli kertoo opettavaisesta kokemuksestaan. Hän oli määrännyt erääseen vaikeaan kohtaan oman sormituksensa, ja oppilas oli harjoi-
HARJOITTELU tellut sitä tunnollisesti viikosta toiseen heikolla menestyksellä. Sitten eräällä tunnilla hän oli soittanut sen kohdan loistavasti omalla sormituksellaan. "Kyllä minä aika pitkälle kuuntelen ihmistä, määrättyyn pisteeseen saakka. Selvät virheet on tietysti korjattava." Opetustyön yhdeksi ikävimmäksi puoleksi Olli kokee asioiden hitaan kehittymisen. Oppilaan kehitys ei aina ole niin nopeata kuin toivoisi ja huonoakin soittoa on jaksettava kuunnella. Myös toisinaan havaittavaa harjoittelukurin höltymistä Olli harmittelee. "Ihmiset eivät aina ymmärrä sitä, että kehittymisen tärkein edellytys on oma työnteko. Vaikka oppilaalla olisi minkälainen opettaja tahansa, niin itse siinä kuitenkin on työtä tehtävä. Ei opettaja kaikkea voi tehdä." Ollia hymyilyttää, kun keskustelu sirtyy vastuuseen: "Kyllä kai minun kaikkein pahimpia puoliani on juuri se, että kannan liikaa huolta oppilaistani. Aina toivoisi sitä, että jokaiselle olisi työpaikka tiedossa ja että jokainen selviäisi elämässään hienosti. Sama juttu MOTIVAATIO oli Oivalla, hänelläkin oli kova huoli oppilaidensa tulevaisuudesta", hän muistelee. Harjoittelun ja työn motivaatio on löydettävä itse työstä, ei niinkään mistään ulkoapäin tulevista kimmokkeista. Tietenkin esiintymiset ja kurssitutkinnot ovat tärkeitä innostuksen lisääjiä, mutta oleellisinta on oppia motivoimaan itseään harjoittelun avulla Kysymys "Miksi opetat?" saa Ollin punnitsemaan sanojaan tarkasti. Syyt löytyvät lähinnä kai sellaisesta perushumanistisesta ajattelutavasta; miksi pitää sisällään sellaista minkä voisi antaa tapahtuvalla oppimisella. toiselle. Kenelle on annettu se "Suurin harjoittelumotivaatiota antakoon toiselle tai ehkä paremminkin: se kuka on tehnyt töitä, se antakoon työnsä hedelmiä myös toiselle", Olli pohtii vakavana. "Tietysti opetustyöstä saa myös rahaa, mutta verotuksellisista syistä se ei pahemmin kannata" lisäävä tekijä on oltava se, että huomaa oppivansa jotakin. Voi ajatella, että nyt minä osaan tämän asian ja voin siirtyä seuraavaan asiaan. Tämä tekninen ongelma ei mennyt viime vuonna, mutta hyvä ihme nyt se jo onnistuukin. Se on hän toteaa. tervettä kiitosta ja itsessään jo
innostavaa. Jos jatkuvasti tekee keinotekoisesti motivaatiota lisääviä tilanteita, niin tullaan nopeasti umpikujaan. Ihmiset alkavat harjoitella väärin ja pohjatekniikka unohtuu. Ja kun tarpeeksi pitkälle mennään, niin tilanteetkaan eivät riitää motivoimaan. Jostakin syvemmältä sen täytyy lähteä", Olli sanoo. Hän on selvästikin että jokainen tajuaisi pohjatekniikan merkityksen. Ettei joka päivä tarvitsisi sanoa oppilaalle, että soita skaaloja, soita etydejä, soita kolmisointuja, vaan että jokainen tajuaisi, että nyt on aivan oleellisesta perusasiasta kysymys. Usein tilanne menee vähitellen siihen, että ihmiset soittelevat vain soolokappaleita ja sehän pelkästään ei pidemmän pohtinut motivaatiokysymystä päälle onnistu. Kyllä ihmisten paljon ja puhuu siitä mielellään. pitäisi tajuta pohjatekniikan merkitys myös intiuitiivisesti, POHJATEKNIIKKA sisältä päin. Ettei jatkuvasti tarttis sanoa...", hän huokaa. Motivaatio-käsitteen lisäksi Ollin puheessa vilahtelee vähän väliä sana "pohjatekniikka". Pohjatekniikalla hän tarkoittaa lähinnä asteikkojen, kolmisointujen, etydien ja erilaisten teknisten harjoitusten jokapäiväistä soittoa. "Voi kuinka haluaisin, Iloa opettajalle tuottaa tietysti oppilaiden menestyminen. "Kun oppilas alkaa oppia, rupeaa pärjäämään, tekee kursseja, onnistuu koesoitoissa, tekee omia konsertteja... se antaa kyllä paljon kiitosta. Se tuottaa suurta iloa", sanoo Olli ja Olli stemmaharjoitusta pitämässä.
katselee ikkunasta kaukaisuuteen. varaa. Voimavarat tulisi yhdistää!" Vähän aikaisemmin hänen äänestään saattoi kuulla ansaittua hän huudahtaa. ylpeyttä, kun hän muista asioista puhuessaan sivumennen totesi, että "kolmas bassokaarti täältä minun aikanani on jo lähdössä orkestereihin". Ehkä hän nyt ulos katsellessaan muistelee isoa oppilasjoukkoaan. Muistelee e nsimmäisiä vuosiaan Sibelius- Akatemian lehtorina, ensimmäisiä ehkä vaikeitakin, totuttelemista vaativia hetkiä arvostetun työsaran edessä. Muistelee sen jälkeen kokemaansa, aste asteelta lisääntynyttä varmuutta ja voimaa opetustyössään ja ymmärtää tällä hetkellä olevansa kunnioitettu ja jo kolmen bassosukupolven rakastama "Koso-Olli". Iloa opettajalle tuottaa myös ajan kuluminen. Olli ei liity Sibelius-Akatemian uuden tutkintojärjestelmän runsaslukuiseen haukkujien joukkoon, vaan tarkastelee tilannetta sovittelevasti. "Kyllä Sibelius-Akatemiassa on tällä hetkellä kaikki mahdollisuudet hyvien orkesterimuusikkojen kouluttamiseen", hän sanoo. Tietenkin koko ajan löytyy puutteita ja ongelmia, joita täytyy ratkoa, mutta toiminnan peruslähtökohta on hyvä. Ollin mukaan olisi kuitenkin esimerkiksi suotavaa, että muusikkokoulutus antaisi mahdollisuuden myös jonkinasteiselle psykologian tuntemukselle. Etenkin kapellimestarikoulutuksessa tämä olisi suorastaan välttämätöntä. Kapellimestarikoulutukseen liittyy myös ajatus uudesta orkesterista. AMMATTIORKESTERI AKATEMIAAN SIBELIUS- "Sibelius-Akatemia tarvitsisi nyt ammattiorkesterin, jossa koulutettaisiin kapellimestareita. Siihen otet "Jostakin syystä konservatoriot ja Sibelius-Akatemia on pantu kilpailemaan keskenään. Tämä ei tunnu oikealta ratkaisulta. Minkä takia pitäisi olla päällekkäistä toimintaa?" Olli ihmettelee. Tämä vain hajaannuttaa muusikkokuntaa. Kaiken laatuinen 'kyräily' senkun vaan lisääntyy eri laitosten välillä. Tähän en usko pienellä, vielä hyvin nuorella kultt uurivaltiollamme olevan taisiin soittajiksi pitemmällä olevia, esimerkiksi A-kurssia valmistelevia opiskelijoita, ja se toimisi väliportaana täydelliseen ammatti-orkesteriin. Kuitenkin kysymyksessä olisi palkallinen toimi, ja orkesterissa soittaminen olisi oppilaalle kunniaasia. Kapellimestarikoulutuksen lisäksi orkesteri voisi huolehtia mm. A-kurssien konserttojen säestyksistä." Olli ei pidä palkatun orkesterin saamista Sibelius - Akatemiaan
mitenkään mahdottomana ajatuksena ja kertoo, että asiasta on keskusteltu Sibelius-Akatemian käytävillä jo kauan. "mökkeilylle". "Sauna ja vesi ovat sellaiset elementit missä minä todella viihdyn. Paras harrastukseni", hän käsiään heiluttelemallakin todistelee. "Tietysti "Ai onnellinenko?" Olli naurahtaa. "Joo, kyllä minä olen onnellinen, onnellinen mm. siitä, että on paljon töitä. Aikaa tosin saisi olla jos nyt saisin sellaisen mainitsemasi kolmen kuukauden palkallisen loman, yrittäisin kehittää itseäni. Soolo juttujakin olisi kiva taas enemmän". Hän kertoo lukevansa kirjallisuutta ja mainitsee erityisen läheisiksi psykologiset teokset. Myös ulkoilu kuuluu välillä tehdä". harrastusten joukkoon, ja kesäisin ei kuulemma mikään vedä vertojaan Juha Pesonen Puhaltimien ja jousisoittimien erikoisliike Lapinlahdenk.21 00180 HELSINKI 18 - PUHALLINSOITTIMET - JOUSISOITTIMET - KLASS. KITARAT Puhallinorkesteri sovituksia (myös "Big Band* sov.) Laaja valikoima soitintarvikkeita (suukapp., lehdet, sordiinot, telineet, kielet, kotelot ym.) Huom! BASSONSOITTAJAT, nyt saatavissa: -RUBNER kontrabassoja 3/4-4/4 -jousikoteloita ranskal./saksal. sekä tupla koteloita -kielisarjoja,pops-hartsia ym.tarvik. Soitinkauppa Y. Latva Oy Lapinlahdenkatu 21. 00180 Helsinki 18. puh. 694 6504 Ma-pe 10-17, la 9-14. Kampin metroasemalta n. 200 m.
Olli Kosonen
MUUTAMA SANANEN AMMATTIORKESTEREISSAA SOITTAVILLE KONTRABASSOKLUBIN JÄSENILLE Kontrabassoklubin täyttäessä tänä vuonna kymmenen vuotta, tulee tietysti mietittyä sitä, mitä klubimme toiminta on saanut aikaan jäsenistönsä keskuudessa. Hyvin tärkeänä saavutuksena on pidettävä sitä, että meillä on oma tiedotusvälineemme, Basisti-lehti. Tärkeää on myös se, että jäsenistömme on saanut esiintyä klubimme järjestämissä konserteissa ja tilaisuuksissa. Lisäksi on monia muita asioita, josta klubitoimintamme ansaitsee kiitoksensa. Näitä asioita tarkastellessani putkahti mieleeni kyllä tässä myös toive siitä, että kymmenen vuotta toiminut klubimme olisi tuonut vielä kokonaisvaltaisemmin parannusta kontrabasistien omissa työryhmissä vallitseviin työ- ja ihmissuhdeongelmiin. Näitä muusikoiden keskuudessa yleisesti esiintyviä ongelmiahan on alettu selvitellä Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toimesta erinäisellä luento- ja keskustelutoiminnalla. On ehkä paikallaan sanoa näistä ongelmista raskaimmin kärsiville kontrabassoryhmille se, että tulee muistaa aina kaikkien ryhmiemme jäsenten olevan samassa veneessä. Sitä paitsi miksi tekisimme oloamme vielä vaikeammaksi suhtautumalla torjuvasti lähimpiin työtovereihimme? Onhan niin, että työmme on muutenkin tarpeeksi vaikeata ja raskasta, sekä usein myös hyvinkin turhauttavaa. Miksi siis ottaisimme reppuihimme vielä lisäkiviä kannettavaksemme, vaikka repuissamme on aivan tarpeeksi kantamista jo sellaisenaan itse kullekin. Tässä yhteydessä haluan vielä lausua suurimmat onnitteluni Esko Laineelle hänen valtavista saavutuksistaan. Samat onnitteluni esitän suomistuneelle (ei siis suomettuneelle) Björn Malmqvistille, joka melko tuntemattomana saavutti neljännen sijan Münchenin kontrabassokisoissa. Hyvää jatkoa kaikille Klubimme jäsenille! Olli Kosonen
Länsisaksalainen mestariverstas, jonka bassoilla on vuosikymmenien takainen hyvä maine kautta koko maailman. Mestariverstaan perusti vuonna 1905 Emanuel Wilfer vanhempi. Ennen tätä hän oli opiskellut bassonrakentajan ammatin ja työskennellyt eri mestareiden kanssa. Yhteydet ammattimuusikoihin, konservatorioihin ja musiikkiopistoihin tiivistyivät. Lähes 80 vuoden aikana on Emanuel Wilfer kontrabassojen kysyntä ammattipiireissä jatkuvasti kasvanut. Emanuel Wilfer perheyrityksessä bassot rakennetaan yhä vanhojen perinteiden mukaan. Kaikki soittimet ovat käsin lakattuja ja viimeisteltyjä soimaan kautta koko äänialueen. Pyydä kuvallinen ja hinnasto. esite TERVETULOA A SIANTUNTIJALIIKKEESEEN! Aleksi 11 H:ki 90-611 104
DIE DEUTSCH-SKANDINAVISCHE ORCHESTERWOCHE DES BERLINER SIBELIUS ORCHESTERS 27.12.1985-5.1.1986 Perjantaiaamuna joulun jälkeen saapui vaunulastillinen nuoria muusikoita Berlin Zoon rautatieasemalle. Pääosa epämääräisestä joukosta tuli Ruotsista, mutta mukaan oli eksynyt ihmisiä myös muista Pohjoismaista, mm. kaksi suomalaista basistia, Kari Korpinen ja allekirjoittanut. Valtaosa Berliinin saksalaisskandinaavisen orkesteriviikon osanottajista oli tullut perille. Kaiken kaikkiaan orkesteriviikolle otti osaa 120 nuorta Berliinistä, Länsi-Saksasta (ihan eri asia), Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Suomesta, Islannista, Fär-saarilta ja Uudesta- Seelannista. Päivän mittaan saapuivat muutkin soittajat, myös kuusi viulistia ja sellisti Suomesta, joten suomalaispanos oli suurin mitä orkesteriviikko oli viiden vuoden olemassaolonsa aikana kokenut. Illalla pidettiin ensimmäiset harjoitukset, sillä työtä riitti. Ohjelmassa oli Brittenin The Young Person's Guide to the Orchestra, Griegin pianokonsertto solistina norjalainen Haldor Maeland, sekä ruotsalaisen säveltäjän, Allan Petterssonin (1911-1980) 5. sinfonia, josta piti tehdä nauha radiolle. Stemmat oli saatu etukäteen, eikä kaikkien tarvinnut soittaa mukana kaikissa kolmessa kappaleessa, mutta silti ohjelma oli raskas. Ainakin meille basisteille, sillä mukaan oli eksynyt seitsemän vaatekaapinsahaajaa, mikä merkitsi sitä, että neljä joutui soittamaan kaikissa kappaleissa. Tämä merkitsi päivittäisen soittorupeaman - taukoineen - venymistä puoli kymmenestä aamulla kuuteen tai seitsemään illalla. Britten: The Young Person's Guide to the Orchestra
Bassoille, kuten muillekin jousiryhmille, oli saatu ulkopuolinen stemmaharjoitusten vetäjä. Se oli ihan tarpeen, kun meidän lisäksi kaksi basistia tuli Ruotsista, kaksi Länsi- Saksasta ja yksi Berliinistä, ja kaikilla oli oma näkemys soittamisesta. Erotuomarina toimi Veit-Peter Sussler Berliinin RSO:sta - on muuten opiskellut Esko Laineen kanssa samaan aikaan Frankfurtissa. Alkukangertelusta selvittiin siten nopeasti, ja koko orkesteri soi alusta lähtien hyvin yhteen. Viikon järjesti Berliner Sibelius Orchester, skandinaaviseen musiikkiin erikoistunut nuoriso-orkesteri kapellimestarinaan Andreas Peer Kähler. Hän ynnä muut orkesterin jäsenet huolehtivat järjestelyistä: majoituksesta, keittiöstä, kuljetuksista ym., eli käytännön järjestelyissä vallitsi talkoohenki. Myös orkesteri oli jaettu keittiövuoroihin, ja kaikki siivosivat kiltisti harjoituspaikkana olleen koulun viimeisten harjoitusten jälkeen (meidät oli lukittu sisälle). Majoitus oli järjestetty perheissä ympäri Berliiniä lähinnä Sibelius-orkesterin jäsenten ja näiden tuttujen luona, joten matkoihin saattoi kulua yli tuntikin aikaa, sillä koulu sijaitsi eteläisessä huvilakaupunginosassa, vähän syrjässä kaikkialta. Jos joku nyt ajattelee, että tuopa oli tylsää raadantaa, niin pieleen meni. Viimeistään seitsemän jälkeen jokainen oli vapaa harjoittelemaan (?), soittamaan kamarimusiikkia, laulamaan kamarikuorossa, tanssimaan kansantansseja, käymään konserteissa tai muuten sukeltautumaan Berliinin yöelämään. Erääksi kantapaikaksi tuli pienen bussimatkan päässä oleva Luise, jossa toiseksi viimeisenä iltana herttainen tarjoilijatyttö toivotti joukkion tervetulleeksi huudahduksella: "Voi ei, joko taas se orkesteri!" Uudenvuodenyöksi oli orkesterille varattu kokonainen pieni paikka, jossa soitettiin jazzia ja pidettiin hauskaa. Täsmälleen kello kaksitoista kajahtivat Brittenin ensimmäiset tahdit uljaan kapellimestarimme johtaessa tähtisadetikulla.
Orkesteri soitti voimallisesti väärin ja yleisöllä oli hauskaa, ainakin naurunremahduksista, kannustushuudoista ja raikuvista kättentaputuksista päätellen. Vaan eihän sitä pelkästään juhlimaan oltu tultu. Ensimmäinen esiintyminen oli 2.1., kun Andreas luennoi Petterssonin sinfoniasta,sitten soitettiin pätkiä siitä ennen koko sinfonian esittämistä. Seuraavat kaksi päivää sitten äänitettiin. Äänittäjä ja kapellimestari olivat tyytyväisiä, orkesteri oli nenänpäätä myöten täynnä Petterssonin 5. sinfoniaa. 5.1. koitti sitten loppukonserttipäivä. Yleisömenestys oli yli odotusten: musiikkikorkeakoulun sali oli melkein täynnä, vaikka Philharmoniessa oli Karajanin konsertti. Kaiken kaikkiaan hienosti mennyttä konserttia juhlittiin siten, että kaikki 120 ihmistä ahtautuivat läheiseen kreikkalaiseen ravintolaan aiheuttaen hermoromahduksen jälleen yhdelle tarjoilijalle. Mirja Loikala
PIENI KONTRABASSO 7-16 vuotiaille lapsille Kuvassa oleva tyttö on 7-vuotias ja 128 cm pitkä. Kontrabasso on 150 cm korkea ja56cm leveä, erikoisvalrnisteisetkielet. Oteiauta on 85 cm. Toimitukseen sisältyy jousi, kielet ja pussi. Maahantuonti ja myynti Albertinkatu 00120 P.90-66 17 Helsinki 67 85 12