Rakennusalan tilaajavastuu ja veronumero
2
Johdanto Tämä opas kertoo tilaajan selvitysvelvollisuudesta rakennusalalla sekä rakennustyömailla käytettävästä veronumerosta. Rakentamistoimintaa koskevat tilaajavastuulain 1 muutokset sekä rakennusalan veronumeroa koskeva sääntely tulivat voimaan 1.9.2012. Muutoksilla pyritään torjumaan harmaata taloutta ja turvaamaan yritysten terve kilpailu. Tilaajavastuulailla torjutaan harmaata taloutta tilanteissa, joissa käytetään työvoiman vuokrausta ja alihankintaa. Lain mukaan työn tilaajalla on velvollisuus selvittää sopimuskumppaninsa valmiuksia hoitaa lainmukaisia velvoitteita. Samalla varmistetaan, että alihankkijat ja työvoimaa vuokralle antavat yritykset noudattavat työnantajaa koskevia velvoitteita. Velvoitteet tähtäävät siten myös siihen, että alihankkijoiden ja vuokrattujen työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdot toteutuvat. Tilaajavastuulakiin sisältyy rakentamistoimintaa koskevia erityissäännöksiä, jotka koskevat soveltamisalaa, selvitysvelvollisuutta ja laiminlyöntimaksuja. Veronumero koskee rakennustyömaalla työskenteleviä henkilöitä. 1 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) 3
Tilaajan velvollisuus selvittää sopimuskumppaninsa toimintaa 1 Mikä tai kuka on tilaaja? Tilaaja on elinkeinonharjoittaja, joka käyttää vuokrattuja työntekijöitä tai alihankintasopimukseen perustuvaa työvoimaa. Tilaajalla tarkoitetaan kaikkia elinkeinonharjoittajia, jotka ovat velvollisia tekemään kaupparekisterilain mukaisen perusilmoituksen elinkeinotoimintansa aloittamisesta. Tällaisia ovat muun muassa avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, asunto-osakeyhtiö, keskinäinen vakuutusyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, valtion liikelaitos, aatteellinen yhdistys ja säätiö sekä yksityinen elinkeinonharjoittaja, jolla on elinkeinotoiminnan harjoittamista varten pysyvä toimipaikka tai palveluksessa vähintään yksi työntekijä. Tilaajana voi olla myös ulkomainen säätiö tai yhteisö, joka perustaa Suomeen sivuliikkeen tai eurooppayhtiön. 4
Valtio, kunta, kuntayhtymä, seurakunta ja muut julkisoikeudelliset yhteisöt ovat myös tilaajia. Tilaaja voi olla myös ulkomainen vastaava yritys, kun se toimii Suomessa. Tilaajavastuulaki ei pääsääntöisesti koske maatalouden ja kalastuksen elinkeinonharjoittajia eikä kotitalouksia. 2 Milloin lakia sovelletaan rakentamistoiminnassa? Lakia sovelletaan Suomessa tehtävään työhön. Laki koskee tilaajaa, joka käyttää vuokratyöntekijöitä. Vuokratulla työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka on tehnyt työsopimuksen sellaisen työnantajan kanssa, joka on siirtänyt työntekijän tämän suostumuksen mukaisesti toisen työnantajan käyttöön. Vuokratyöntekijän työnantaja voi toimia joko Suomessa tai ulkomailla. Lakia sovelletaan tilaajaan tietyissä alihankintasopimukseen perustuvissa työtilanteissa edellyttäen seuraavia asioita: Tilaajalla ja tämän sopimuspuolella on alihankintasopimus sovitusta työstä korvausta vastaan. Työtä tehdään tilaajan työtiloissa tai työkohteessa. Tilaajan työtiloissa työskentelee normaalisti myös tilaajan omia työntekijöitä. Laki ei koske alihankintatyötä, jolla tuotetaan alihankkijan omissa tiloissa erillisiä osia, materiaaleja tai ohjelmia, jotka edelleen kootaan tai jalostetaan tilaajan tiloissa. Tilaajan työkohde voi kuitenkin sijaita muualla kuin tilaajan tiloissa. Tällaisia työkohteita on rakentamisessa, liikenne- ja kuljetusaloilla sekä sellaisissa palveluissa, joita tuotetaan palvelujen ostajan tai käyttäjän tiloissa. 5
Laki koskee kaikkea rakentamistoimintaa. Rakentamistoiminta kattaa talonrakentamisen lisäksi muun muassa huolto-, korjaus- sekä maa- ja vesirakentamisen. Rakentamistoiminnassa lakia sovelletaan kaikkiin työsuorituksen tilaajiin, jotka toimivat yhteisellä työpaikalla 2. Pienehköt alihankintasopimukset ja vuokratyön käyttöä koskevat sopimukset on suljettu lain soveltamisen ulkopuolelle säätämällä rajaarvot. Lakia ei sovelleta, jos seuraavat raja-arvot toteutuvat: Työntekijän tai työntekijöiden vuokratyö kestää yhteensä enintään kymmenen työpäivää. Alihankintasopimuksen vastikkeen arvo on ilman arvonlisäveroa alle 7 500 euroa. Selvitysvelvollisuutta ei voi kiertää pilkkomalla sopimuksia raja-arvot alittaviin osiin. Työn katsotaan jatkuneen yhdenjaksoisesti, jos tilaajalle tehty työ tai työtulos muodostuu peräkkäisistä, keskeytymättöminä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuneista määräaikaisista sopimuksista. 3 Mitä tilaajan täytyy selvittää? Tilaajan selvitysvelvollisuutta koskeva säännös on yksi lain keskeisimpiä. Selvitysten tarkoituksena on antaa tilaajalle mahdollisimman oikeat tiedot siitä, onko sopimuspuoli luotettava ja toimiiko se lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tilaajan on hankittava laissa mainitut tiedot ennen sopimuksen tekemistä. Vuokratyöntekijän työnantajalla ja alihankintasopimuksen toisella sopimuspuolella on velvollisuus antaa ne tilaajalle. Jos tilaaja 2 Työturvallisuuslain (738/2002) 49 :ssä määritellään yhteinen työpaikka 6
hankkii tiedot vasta myöhemmin, selvitysvelvollisuus on laiminlyöty. Poikkeus tästä on, jos sopimuksessa on purkava ehto siltä varalta, että tilaaja ei olisi tietojen perusteella tehnyt sopimusta. Tiedot ja selvitykset voidaan antaa myös kopioina, tai tilaaja voi ottaa niistä kopiot. Selvitysvelvollisuus koskee seuraavia asioita: Sitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain mukaiseen ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin ja arvonlisäverolain mukaiseen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Kaupparekisteriotetta tai kaupparekisteristä saatuja otetta vastaavia tietoja, josta selviää yrityksen rekisteriin merkitsemisaika, toimiala, hallitus, muu johto, nimenkirjoittajat, tilintarkastajat, vastuuhenkilöiden henkilötiedot sekä onko viimeisimmät tilinpäätösasiakirjat toimitettu lainmukaisesti rekisteriviranomaiselle. Todistusta verojen maksamisesta tai verovelkatodistusta tai selvitystä siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty. Verohallinto antaa todistuksen vain yritykselle itselleen, minkä vuoksi sitä on pyydettävä aina alihankintasopimuksen toiselta osapuolelta tai vuokratyöntekijän työnantajalta. Jotta verovelkatodistuksen tiedot eivät johtaisi sopimuspuolta perusteettomasti heikompaan asemaan, se voi antaa tilaajalle vain selvityksen siitä, että sopimus maksujärjestelyistä on tehty. Näin ollen pelkkä verovelka ei johda yritystä entistä ahtaammalle, vaan maksusuunnitelman noudattaminen on osoitus yrityksen pyrkimyksestä toimia lakien mukaisesti. Todistuksia eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkemaksuja koskeva maksusopimus on tehty. Eläkelaitokset antavat asiakkaalleen näitä todistuksia. Työntekijöiden kannalta työeläkemaksujen hoitaminen on keskeinen osoitus työnantajan kyvystä ja tahdosta hoitaa työhön liittyvät velvoitteensa, kuten sosiaaliturvamaksut. Tässäkin yhteydessä otetaan huomioon yrityksen maksuhäiriötilanne. Jos yrityksellä on tarkoitus hoitaa maksut, se voi osoittaa tarkoituksensa sillä, että on tehnyt maksusopimuksen, jota myös noudattaa. 7
8
Todistusta tapaturmavakuutuksen ottamisesta. Tapaturmavakuutuslain mukaan työnantajan velvollisuutena on ottaa tapaturmavakuutus työsuhteessa oleville työntekijöilleen. Tilaajan on hankittava tieto siitä, että sopimuskumppanilla on voimassa oleva vakuutus työntekijöille. Vakuutusyhtiöt antavat todistuksia vakuutuksista ja niiden sisällöstä. Selvitystä työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Sovellettava työehtosopimus voi olla joko työnantajaa sitova työehtosopimus, yleissitova työehtosopimus tai muu työehtosopimus, jota työnantaja käytännössä soveltaa. Selvitys keskeisistä työehdoista kattaa esimerkiksi työntekijän pääasialliset työtehtävät, palkanmaksukauden, säännöllisen työajan, vuosiloman määräytymisen ja irtisanomisajan. Palkkatietojen osalta riittää selvitys siitä, miten palkka ja sen osat määräytyvät. Tarkoituksena ei ole, että henkilökohtaiset palkkatiedot kävisivät ilmi tilaajalle. Ulkomaisen sopimuspuolen on annettava tilaajalle edellä mainittuja selvityksiä ja todistuksia vastaavat tiedot ymmärrettävällä tavalla. Selvitysvelvollisuus on ulkomaiden lainsäädäntö huomioon ottaen yhtä laaja kuin Suomessa toimivalla yrityksellä. Selvitettäviä tietoja ovat ensisijaisesti yrityksen sijoittautumismaan lainsäädännön mukainen rekisteriote tai esimerkiksi valaehtoinen ilmoitus tai todistus elinkeinon harjoittamisesta. Jos ulkomaisen yrityksen sijaintivaltiossa ei ole saatavissa esimerkiksi verovelkatodistukseen verrattavia luotettavia tietoja tai jos yrityksellä ei ole velvollisuutta eläkevakuuttaa työntekijäänsä, niin yrityksen on annettava tästä tilaajalle luotettava selvitys. Vastaavasti ulkomaisen yrityksen sosiaaliturvan hoitoon liittyvät tiedot tulee esittää jollakin yleisesti hyväksytyllä tavalla, kuten antamalla selvitys yrityksen ottamista vakuutuksista. Jos edellä mainittuja selvityksiä ei voida toimittaa niiden puuttumisen vuoksi, tilaajalla on oikeus hyväksyä ja sopimuspuolella on oikeus toimittaa selvitys jollakin muulla tavalla, jota voidaan yleisesti pitää riittävänä. Jos kyse on EU:n tai ETA:n jäsenvaltiosta, selvitysvelvollisuus voidaan toteuttaa pyytämällä ulkomaiselta työvoimaa vuokraavalta työnantajalta A1- tai E 101 -todistus. 9
Tilaajalla on oikeus hyväksyä myös muu kuin viranomaisen antama selvitys, jos sen on antanut yleisesti luotettavana pidetty arvioija tai tietojen ylläpitäjä. Rakennusalan yrityksistä tällaisia ovat esimerkiksi tilaajavastuu.fi, eportti internetpalvelu, Suomen Asiakastieto Oy sekä Rakentamisen Laatu RALA ry. Selvityksiä ei tarvitse pyytää, jos tilaajalla on jokin seuraavista perustelluista syistä luottaa sopimuspuoleen: Sopimuspuoli on valtio, kunta, kuntayhtymä, seurakunta, seurakuntayhtymä, Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki tai muu laissa mainittu julkinen toimija. Sopimuspuoli on osakeyhtiölain mukainen julkinen osakeyhtiö (oyj), valtion liikelaitos, kunnan kokonaan omistama yksityisoikeudellinen yhtiö tai vastaava ulkomainen yhteisö tai yritys. Muu vastaava syy, jonka perusteella sopimuskumppanin julkinen luotettavuus voitaisiin rinnastaa edellä mainittuihin yrityksiin. Tällöinkin lain soveltamisen yleisten kriteerien tulee täyttyä ja vastaavaa syytä on tulkittava suppeasti. Muu vastaava syy voi olla esimerkiksi yrityksen koko. Jos tilaajan ja sopimuspuolten välillä on tehty yli 12 kuukautta voimassa oleva sopimus, on sopimuspuolen annettava tilaajalle myös sopimussuhteen aikana 12 kuukauden välein todistukset veroista ja eläkevakuutuksista. Tämän säännöksen noudattamatta jättämisestä ei aiheudu selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamusta. Tämä johtuu siitä, että sopimuksissa ei yleensä ole purkavia ehtoja sen varalta, että toinen sopimuspuoli ei esimerkiksi ole enää viranomaisrekisterikelpoinen tai että se on jättänyt työnantajamaksut suorittamatta. Jotta tiedot kuvaavat mahdollisimman hyvin yrityksen nykytilaa, ne eivät saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tilaajan on varmistettava, että sen käytössä on ollut ennen sopimuksen tekemistä kaikki edellä mainitut tiedot ja selvitykset, kun kysymyksessä on ensimmäistä 10
kertaa tehtävä sopimus. Sen sijaan niitä ei tarvitse hankkia, jos tilaaja tekee saman sopimuspuolen kanssa uuden sopimuksen sinä aikana, kun tietojen kelpoisuusaika on voimassa. Tilaajalla ei ole uutta selvitysvelvollisuutta, jos se tekee uuden sopimuksen saman sopimuspuolen kanssa ennen kuin on kulunut 12 kuukautta siitä, kun selvitysvelvollisuus on ensimmäisen kerran toteutettu. Sopimussuhteeseen sitoutuneella tilaajalla ei ole aina samoja mahdollisuuksia irtaantua sopimuksesta kuin uutta sopimusta harkitsevalla tilaajalla. Sen vuoksi tilaajalla on kuitenkin selvitysvelvollisuus, jos sillä on syytä epäillä, että sopimuspuolen olosuhteissa on tapahtunut tarkistamista edellyttäviä muutoksia. Tällainen syy voi olla esimerkiksi yrityksen omistajan tai vastuuhenkilön liiketoimintakielto, julkisuudessa esille tullut rikostutkinta tai henkilöstön edustajilta saadut perustellut epäilyt sopimuspuolen työnantajavelvoitteiden rikkomisesta. Tilaajan on säilytettävä tiedot vähintään kaksi vuotta siitä, kun sopimusta koskeva työ on päättynyt. 11
12 Osa selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvista tiedoista ei ole julkisia. Yritystoiminnan jatkamisen kannalta on tärkeää, etteivät yrityksiä koskevat tiedot leviä lain tarkoitusta laajemmin. Tämän vuoksi tilaaja tai sen palveluksessa oleva ei saa kertoa saamiaan ei-julkisia tietoja
sivulliselle. Tällaisia tietoja ovat verojen maksamista, verovelkaa tai eläkevakuutusten ottamista ja suorittamista koskevat tiedot. Tiedot voidaan kertoa, jos sopimuspuoli itse tai viranomainen lain nojalla on julkistanut niitä tai eläkelaitos ilmoittanut niitä luottotietorekisteriin. Vaitiolovelvollisuus koskee myös niitä ei-julkisia tietoja, jotka on hankittu muun tietoja ylläpitävän tiedostoista. Tietojen ylläpitäjä voi aina luovuttaa tietoja tilaajalle, jos tämä on saanut luovutukseen suostumuksen asianosaiselta. Virkamiehen ja muun viranomaisen vaitiolovelvollisuuden suhteen toimitaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisesti. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun yrittäjä tai hänen palveluksessaan oleva henkilö ei enää hoida sitä tehtävää, jossa hän on tiedon saanut. Vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta on säädetty rangaistus. 4 Mitä tietoja henkilöstön edustajien täytyy saada? Lain tarkoituksen toteuttamiseksi ja valvonnan tehostamiseksi on tärkeää, että myös henkilöstön edustajat ovat tietoisia ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Siksi tilaajalla on velvollisuus ilmoittaa vuokratyötä tai alihankintatyötä koskevasta sopimuksesta työehtosopimuksen perusteella valitulle luottamusmiehelle, tai jos tällaista ei ole valittu, työsopimuslain mukaiselle luottamusvaltuutetulle. Vastaavat tiedot on annettava myös työsuojeluvaltuutetulle. Henkilöstön edustajien on pyydettävä tietoja tilaajatyönantajaltaan. Tilaajan on selvitettävä käytettävän työvoiman määrä, työvoimaa vuokraavan tai alihankintasopimuksen tehneen yrityksen yksilöintitiedot, työkohde, työtehtävät, työtä koskevan sopimuksen kestoaika sekä vuokratyötä tai alihankintatyötä tekeviin työntekijöihin sovellettava työehtosopimus tai sen puuttuessa keskeiset työehdot. 13
Tietoja ei tarvitse antaa, jos lakia ei sovelleta soveltamisalaa koskevan yleisen poikkeussäännöksen johdosta. Tiedot on kuitenkin annettava tilanteissa, joissa alihankinta tai vuokratyö kuuluu sinänsä lain soveltamisen piiriin, mutta tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja esimerkiksi silloin, kun sopimuspuoli on valtio tai kunta. Käyttäjäyrityksessä toimivalle henkilöstön edustajalle on aina annettava tarpeelliset tiedot, kun selvitetään erimielisyyttä, joka koskee vuokratyöntekijän palkkaan tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamista. Näin on tehtävä lain soveltamista koskevista rajoituksista huolimatta. Tietojen saanti edellyttää työntekijän antamaa valtuutusta. 5 Mitä seuraa selvitysvelvolli- suuden laiminlyönnistä? Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksena on laiminlyöntimaksu, joka määrätään tilaajalle. Lisäksi eräissä tilanteissa tilaajalle voidaan määrätä korotettu laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksu ja korotettu laiminlyöntimaksu määrätään maksettavaksi valtiolle. Laiminlyöntimaksu määrätään, jos tilaaja on laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa. Laiminlyöntimaksun vähimmäismäärä on 1 600 euroa ja enimmäismäärä 16 000 euroa. Sen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon laiminlyönnin aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopijaosapuolen välisen sopimuksen arvo. Laiminlyöntimaksun suuruus vaihtelee siten laiminlyönnin vakavuuden mukaan. Arvioon vaikuttaa myös se, onko kysymyksessä pienyritys, jolla on muutama työntekijä, vai tilaaja, jolla on satoja työntekijöitä. Laiminlyöntimaksun määrään vaikuttaa myös tilaajan oma toiminta, kuten laiminlyönnin tarkoituksellisuus tai piittaamaton asenne laissa säädettyjä velvollisuuksia kohtaan. Maksu voidaan jättää määräämättä, jos laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä ja se on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen. 14
Korotettu laiminlyöntimaksu määrätään seuraavissa tilanteissa: Jos tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies, hallituksen jäsen, toimitusjohtaja tai muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liiketoimintakieltoon. Oikeusrekisterikeskus pitää rekisteriä liiketoimintakielloista, ja tiedot toimitetaan myös Patentti- ja rekisterihallitukselle. Rekisteritiedot ovat julkisia, ja ne näkyvät kaupparekisteriotteesta. Liiketoimintakiellosta säädetään liiketoimintakiellosta annetussa laissa. Laiminlyöntimaksua ei määrätä, jos tilaaja on täyttänyt lain mukaisen selvitysvelvollisuuden eikä esitetyistä tiedoista, todistuksista tai selvityksistä ole ilmennyt, että sopimuspuoli on ollut liiketoimintakiellossa. Jos tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka sen on täytynyt käsittää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan. Säännös koskee lähinnä tapauksia, joissa tilaaja osoittaa selvää ja yleisen elämänkokemuksen mukaan havaittavaa välinpitämättömyyttä siitä, että sopimuspuoli ei noudata velvoitteitaan. Korotettu laiminlyöntimaksu on vähintään 16 000 euroa ja enintään 50 000 euroa. Sen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo ja saavutettava hyöty, toistuvuus, suunnitelmallisuus sekä muut olosuhteet. Maksun määrääminen perustuu kokonaisarvioon teon moitittavuudesta ja tavoitellusta hyödystä. Mikäli säännöksen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, voidaan korotettu laiminlyöntimaksu jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä. Laiminlyöntimaksun määrää aluehallintovirasto, joka antaa asiasta valituskelpoisen päätöksen. Laiminlyöntimaksun määrääminen edellyttää aina tilaajan kuulemista, jolloin tämä voi esittää laiminlyöntiin 15
vaikuttaneet syyt ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja. Työsuojeluviranomaisella on oikeus saada tilaajalta nähtäväkseen selvitysvelvollisuuteen liittyvät asiakirjat ja tarvittaessa niistä jäljennös. Näihin asiakirjoihin kuuluu myös alihankintaa tai vuokratyötä koskeva sopimus. Tilaaja saa hakea päätökseen muutosta valittamalla hallintooikeuteen. Aluehallintoviraston oikeus määrätä laiminlyöntimaksu vanhentuu kahdessa vuodessa. Vanhentumisaika lasketaan siitä, kun lain mukaista sopimusta koskeva työ on päättynyt. Jos epäillään, että selvitysvelvollisuutta on rikottu, asia on käsiteltävä kiireellisenä aluehallintovirastossa. 6 Miten lakia valvotaan? Työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista työsuojelun valvontalain mukaisesti. Työsuojeluviranomaisilla on työsuojelun valvontalain mukaan oikeus päästä työpaikoille ja saada valvontaa varten tarvitsemansa tiedot. Tilaajavastuulain mukaan valvontaoikeus koskee myös niitä tilaajia, jotka eivät ole työnantajia. 16
Veronumero käyttöön kaikilla rakennustyömailla 1 Keitä veronumero koskee? Jokaisella rakennustyömaalla työskentelevällä henkilöllä on oltava 1.9.2012 alkaen työmaalla näkyvissä henkilötunniste, johon on merkitty myös veronumero. Uusilla työmailla veronumero on pakollinen 1.9.2012 alkaen, mutta vanhoilla työmailla (ennen 1.9.2012 alkaneilla) se on pakollinen vasta siirtymäajan jälkeen viimeistään 1.3.2013. Suomalaiset rakennusalan työntekijät ovat saaneet veronumeron vuoden 2012 verokortin yhteydessä. Ammatinharjoittajat saavat veronumeron ennakkoverolipulla. Jos veronumeroa ei ole tai se on kadonnut, rakennusalan työntekijä saa sen mistä tahansa verotoimistosta. Ulkomaalaiset työntekijät saavat henkilötunnuksen ja veronumeron verotoimistoista (yhteystiedot: vero.fi/veronumero). Työnantajalla on mahdollisuus tilata työntekijöidensä veronumerot keskitetysti toimittamalla työntekijöidensä henkilötunnukset sähköisesti Verohallintoon, joka lähettää veronumerot työnantajalle. Samalla työntekijät merkitään rakennusalan veronumerorekisteriin. 2 Miten työntekijä merkitään vero- numerorekisteriin? Rakennustyömaalla työskentelevien henkilöiden veronumerot merkitään rakennusalan julkiseen veronumerorekisteriin. Rekisteristä työnantajalla tai muulla tunnistekortin antajalla on mahdollisuus varmistaa, että työntekijän ilmoittama veronumero on sama kuin Verohallinnon rekisterissä oleva. 17
Työntekijää ei automaattisesti merkitä veronumerorekisteriin, vaan sitä on pyydettävä erikseen. Vain silloin, kun työnantaja pyytää sähköisesti vähintään 20 henkilön veronumerot, henkilöt merkitään automaattisesti rekisteriin. Työnantaja voi toimittaa pyynnöt sähköisesti Verohallintoon Ilmoitin.fi -palvelun kautta. Rekisteröintipyynnön voi tehdä myös puhelimitse tai asioimalla henkilökohtaisesti toimistossa. 3 Mitä uutta tulossa? Vuoden 2013 aikana rakennustyömailla on tarkoitus ottaa käyttöön työntekijöitä ja rakennusurakoita koskeva erityinen ilmoittamismenettely. Menettelyssä työmaan päätoteuttaja ilmoittaa Verohallinnolle kuukausittain tiedot työmaalla työskentelevistä työntekijöistä ja muista suorituksensaajista. Kunkin työnantajan on ilmoitettava omat työntekijätietonsa kuukausittain työmaan päätoteuttajalle. Ilmoittamismenettely koskee myös rakentamispalveluiden tilaajaa, joka ilmoittaa omat aliurakkansa kuukausittain Verohallinnolle. Tämä koskee uudisrakennusten lisäksi esimerkiksi taloyhtiöille tehtäviä rakennus- ja saneeraustöitä kuten julkisivutöitä, vesikaton korjauksia ja putkiremontteja. Ilmoitusmenettely tulee todennäköisesti koskemaan myös omakotityömaita. Ilmoitusvelvollisuus ei sen sijaan koske niitä rakentajana olevien yksityisten henkilöiden kohteita, joihin ei tarvita rakennuslupaa. Verohallinto hyödyntää tietoja reaaliaikaisessa verovalvonnassa. Lisäksi tietojen avulla voidaan arvioida asiakkaiden verotusstatusta ja rekisteröintitarvetta. Hallitus antaa lakiesityksen asiasta syksyllä 2012. Ajankohtaisimmat tiedot löydät helpoiten osoitteesta vero.fi/veronumero 18
19
Lisätietoja: www.tem.fi www.tyosuojelu.fi www.vero.fi/veronumero www.finlex.fi (ajantasainen lainsäädäntö) Työ- ja elinkeinoministeriö Työelämä- ja markkinaosasto PL 32, 00023 Valtioneuvosto Vaihde +358 29 506 0000 Verohallinto Palvelunumerot ja verotoimistojen postiosoitteet osoitteessa vero.fi/yhteystiedot PEFC/02-31-135 Taitto: Edita Publishing Oy Paino: Edita Prima Oy, 2012