1 9.2.2009 Lausunto valtiovarainministeriön verotuksen kehittämistyöryhmälle 1. Vastuullinen omistajanäkökulma Suomella on oltava kilpailukykyinen yrittäjyyteen ja työn antamiseen kannustava verotus. Sen rakennetta tulee muuttaa suuntaan, jossa veropohja on selkeästi ennustettavissa ja riippuvainen verovelvollisen omista toimista ja valinnoista. Työn tulee olla motivoivaa, yrittäjän riskinottokyky palkitsevaa ja kuluttamisen "kallista". Valtiontalouden rooli tulee olla kustannustehokkuuden kehityksessä. Perheyritysten veronäkemyksen kulmakivenä on vastuullinen omistajuus. Perheyritysten liiton näkökulmana on perheyritys ja sen muodostamien sidosryhmien yhteiset edut, ei pelkästään yrittäjäomistajan oma etu, vaikka silläkin on vaikutusta kokonaisuuteen. Yrityksen näkökulmasta omistajuus voidaan määritellä usean tuotannontekijän muodostamana kokonaisuutena. Klassiset tuotannontekijät ovat työvoima ja pääoma, joka jaetaan omaan ja vieraaseen pääomaan. Näiden lisäksi keskeisiä tuotannontekijöitä ovat muun muassa inhimillinen pääoma, immateriaalinen pääoma, organisatorinen pääoma, omistajaohjaus sekä yrittäjyys. Omistajuus on kokonaisuus, joka kattaa näistä tuotannontekijöistä kolme: oman pääoman, omistajaohjauksen sekä yrittäjyyden. 1 Perheyritykset ovat olleet rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa vuosikymmeniä, vanhimmat jo ennen autonomian aikaa. Perheyritykset korostavat yhteiskunta-vastuullisuutta. Perheyritykset ovat yhteiskunnalle rahasampoja, jotka tuottavat pitkäaikaista ja säännönmukaista verotuloa. Perheyrityksissä laajasti tulkittuna työskentelee yli puolet yksityisen sektorin työvoimasta. Verojen maksun lisäksi perheyritykset ovat osallistuneet kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoiseen kehittämiseen mm. elinkeinoja, tiedettä, taidetta ja sosiaalisia suhteita tukemalla. Verotuksen kehittämisen rinnalla perheyritykset muistuttavat yhteiskunnallisista arvoista, mm. suomalaisen omistajuuden tulevaisuudesta. Yritysten huomioon ottaminen verotuksessa on myös julkisen vallan kannalta olennaista, koska yritysten avulla kerätään pääosa verotuloista. Siksi yrittämisen verotukseen liittyvät lait kannattaa säätää niin, että suomalaiset omistajat eivät ole verotuksellisesti huonommassa asemassa kuin ulkomaalaiset omistajat. Silloin yritysvarallisuutta ei ainakaan turhaan valu ulkomaille puhtaasti verotuksellisista syistä. 1 Suomalaisen omistajuuden neuvottelukunnan (SONK) ohjelma 2006 Hyvinvointi tarvitsee vastuullisia omistajia.
2 2. Veropolitiikan toimintaympäristön suurimmat haasteet Suomen veroaste on yksi Euroopan korkeimpia noin 43 prosentin tasolla. Yksi keskeisimmistä haasteista on siinä, että veroaste ei enää nouse, vaan että se voidaan saada hieman alemmalle tasolle bruttokansantuotteesta. Taloudellinen lama ja finanssikriisi lisäävät Suomen julkista velkaantumista lähivuosina ainakin 30 miljardilla eurolla. Tämä vaikeuttaa veroasteen keventämistä. Pitemmällä aikavälillä merkittävä muutoksille altis ja mahdollisuuksia sisältävä kehityslinja on kulutuksen verotus, mihin erityisesti liittyvät pyrkimykset hallita maapallon lämpenemistä ja ilmakehän saastumista. Uusien, vähän saastuttavien energiaratkaisujen kannustaminen verotuksella ja vanhojen, saastuttavien energiamuotojen yhä ankarammaksi muuttuva verotus ovat myös energiakeskustelun globaali teema. Globalisaatiokehityksessä Suomi on poliittisesti osa Euroopan sisämarkkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden jaksolla on mahdollista nähdä Euroopan ja Venäjän talousalueen lähentymistä, jolloin kulutuksen verotuksen läpinäkyvyys on säätelykeino ja mahdollisuus hallita integroitumista. Kulutuksen ohella pääomien ja työn verotuksen periaatteet ovat Suomessa mukautuneet markkinan avautumiseen. Välillistä verotusta ovat ohjanneet EY-direktiivit ja tuloverotus on viime kädessä muokkautunut EY-tuomioistuimen päätösten kautta. Kapean veropohjan järjestelmää lähdettiin Suomessa purkamaan 1980-luvun lopulla, yhteisökantoja madallettiin ja pääomatuloverouudistus tehtiin 1993 (avoir fiscal), jolloin yhteisöverokanta oli 25 prosenttia ja osinkoverotus (yksityisissä yhtiöissä tiettyyn rajaan saakka) yhdenkertaista. Kannustavaan pääomaverotukseen sekä verottaja että verotettavat olivat pitkään tyytyväisiä, kunnes osinkoverotusta ryhdyttiin kiristämään samassa yhteydessä, jossa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä EY-tuomioistuimen päätöksen johdosta luovuttiin 2006. Veropolitiikan linja oli Euroopan talousalueen sisään pääsyn edellyttämien muutosten tekeminen, Suomen avaaminen ulkomaiselle omistukselle ja markkinalainsäädännön kehittäminen, millä on ollut heijastusvaikutusta myös verotukseen. Vain ansiotulojen verotuksessa ei ole syntynyt toivottua kehitystä. Se on pysynyt kireänä ja sen taso ylimmissä marginaaleissa poikkeaa lähes kaikista EUmaista Suomelle haitallisesti. Hyvinvointi-yhteiskunnan palvelut ovat kehittyneet merkittävästi jaksolla 1985 2005. Vuosina 2010 2020 noin miljoonaa kansalaista siirtyy eläkkeelle, mutta työelämään tulee vain runsaat 600 000 työntekijää. Hyvinvointiyhteiskunnan suurin ongelma on väestön ikääntyminen ja sen aiheuttamat kustannuspaineet. Elinkeino- ja työelämässä on tapahtumassa valtaisa sukupolvenvaihdos, missä perheyritykset edustavat kokemusta ja osaamista eri sukupolvien välisestä yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Perheyritykset ovat halukkaita jakamaan tämän kokemuksen yhteiskunnan eri päättäjien ja sidosryhmien, erikoisesti palkansaajia edustavien järjestöjen kanssa. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluista eivät kaikki palkansaajat pääse nauttimaan täysimääräisesti. Julkisten palvelujen tuottamisessa tulee pyrkiä aidosti siihen, että suuruuden ekonomiaa voidaan hyödyntää verrokkina yksityisten vastaavantasoiseen palveluun suhteutettuna. Julkisen vallan tulisi voida arvioida toimintojaan vuosittain myös nollabudjetointiperiaatteella. Useiden toimintojen ulkoistamista tulee jatkaa etenkin silloin, kun palvelut eivät ole viranomaistoimintaa, vaan julkisten yhteisöjen nimissä tapahtuvaa liiketoimintaa.
3 Finanssikriisin tuhoisa vaikutus realitalouteen on johdannainen yritysten rahoituksesta velkarahan kautta. Nykyinen verotus suosii velkarahoitteista rahoittamista, joka on verotuksellisesti tehokkaampaa kun oman pääoman ehtoinen rahoitus. Lainakorot ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, pääoman tuotosta maksetaan taas aina täysimääräinen yhteisövero. Etenkin kvartaalitalouden mittarit suosivat näin velkarahoitusta, ja välttävät liiallista oman pääoman käyttöä rahoituslähteenä. Yritystä ei ole nyt verotuksellisesti kannustavaa rahoittaa omien voittovarojen kautta ja näin omavaraisuusasteet ovat alhaisia. Yritykset ovat finanssilaitoksista riippuvaisia ja siten myös finanssikriisi vaikutus reaalitalouteen merkittävä. Kun heikko talouskehitys jatkuu on suuri riski, että epätoivoisina eri valtiot alkavat suosia protektionismia ja siinä ohessa osin epätervettäkin verokilpailua. Jos näin käy, on Suomen valppaasti harkittava, missä määrin maamme on syytä suhteuttaa verojärjestel-mänsä kulloinkin vallitsevaan toimintaympäristöön ja todellisuuteen. Suomi ei selviä julkisen talouden palveluvelvoitteista, eikä pysty lyhentämään riittävästi julkista velkaa, ellei verojärjestelmämme ole kansalaisille ja yrityksille kannustava. 3. Omistamiseen kohdistuvasta verotuksesta 3.1. Periaatteellisia näkökohtia Suomen verojärjestelmässä omistamisen verotus on sisällytetty tuloverotuksen kokonaisuuteen, mikä sekä hämärtää omistajuuden verotuksesta saatavaa kokonaiskuvaa että vaikeuttaa verotuksen taloudellisten vaikutusten arviointia. Tuloverotuksen lisäksi omistajuutta verotetaan muillakin tavoilla. Suomalaisen omistajuuden verottaminen on usein monenkertaista ja eri omaisuuden sekä omaisuudesta saatavan tulon muotoja kohdellaan eriarvoisesti. Lisäksi verotuksen tasoon vaikuttavat vähennyksiin, poistoihin ja arvostukseen liittyvät säädökset ja käytännöt. Omistajuuden verotuksen kokonaisuus voidaan kaavamaisesti jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1. Omistamisen tuottoon kohdistuvat verot Yhteisövero Pääomatulovero Ansiotulovero (yrittäjillä) 2. Omistamiseen sinänsä kohdistuvat verot Kiinteistövero 3. Omistajuuden siirtoihin kohdistuvat verot Perintö- ja lahjavero (sekä osin myös luovutusvoittovero) Varainsiirtovero Hyvän omistajuuden verotuksen suuri haaste on, ettei luonnollista henkilöä omistajana aseteta huonompaan asemaan kuin muita omistajatahoja. Omistajuuden verotuksen suositeltavat pääperiaatteet voidaan listata seuraavasti: 1. Verotetaan pääoman tuottoa, ei pääomaa sinänsä. 2. Veroa kannetaan tuotosta kertaalleen, ei monta kertaa. 3. Verotus on rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertaista ja ennustettavaa. 4. Järjestelmä on riittävän laadukas, jotta sen vakauteen voidaan luottaa. 5. Omistajuuden verotus ei muodosta yritysten elinkaarelle keinotekoisia portaita, vaan kannustaa yrityksiä kehittymään kullekin yritykselle ja sen omistajille tarkoituksenmukaisella tavalla.
4 3.2. Omistajan ja toimivan johdon erilaiset intressit Finanssimaailman kriisi tuo esille omistajan ja toimivan johdon erilaisen aseman. Finanssimaailman kriisi vaikuttaa reaalitalouteen niin voimakkaasti, koska niin moni yritys on riippuvainen velkarahasta. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että velkaraha on verotuksellisesti tehokkaampaa kuin oman pääomanehtoinen rahoitus. Näin on, koska lainakorot ovat yrityksen verotuksessa vähennyskelpoisia, kun taas oman pääoman tuotosta maksetaan aina täysi yhteisövero. Ammattijohtaja, joka luonnollisista syistä pyrkii maksimoimaan yrityksen ulkoista nettotulosta (eli tulosta verojen jälkeen) suhteessa omaan pääomaan ja jonka työpanoksen arvoa useimmiten mitataan prosenteissa, esimerkiksi nettotulos/liikevaihto tai nettotulos/oma pääoma, pyrkii syystä välttämään oman pääoman liiallista käyttöä rahoituslähteenä. Tämän seurauksena kertyvät voittovarat maksetaan usein pois yhtiöstä osinkoina, ehkä erityisesti pörssiyhtiöissä. Tämä on oleellista, koska verotusjärjestelmä, jossa oman pääoman tuottoon kohdistuu aina vain yhdenkertainen verotus, johtaisi siihen, että verojärjestelmä ei enää automaattisesti nosta oman pääoman bruttotuottovaadetta yli kaikkien muiden rahoitusmuotojen. Vastaavasti velkaantuminen ei enää olisi tehokasta. Yrityksen tunnusluvut eivät enää automaattisesti huononisi vain, koska yritystä rahoitetaan kertynein voittovaroin. Kun oman pääoman hinta laskee ja velan tehokkuus poistetaan, voidaan olettaa, että yritysten omavaraisuusasteet nousevat. Tämän seurauksena yrityskannan riippuvuus finanssilaitoksista pienenisi, jolloin finanssimarkkinoiden kriisit vaikuttaisivat yritysten toimintaan nykyistä vähemmän. 3.3. Yritysten merkitys verojen kerääjänä ratkaiseva Pääosa kaikista verotuloista kerätään yritysten kautta ja niiden toiminnan seurauksena. Siksi valtiovallan intressissä on ylläpitää yritysten lukumäärä korkeana ja yrittäjyys korkealla sekä pitää kiinni olemassa olevien yritysten toiminnan jatkuvuudesta, koska yrityksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden perustaminen. Tämä korostaa erityisesti perheyritysten merkitystä pitkäaikaisina veronmaksajina ja lisäarvon tuottajina yhteisölle. Tätä taustoittaa laaja Euroopan komission julkistama tuore selvitys perheyritysten merkityksestä 33 maassa. 2 Perheyritysten osuutta kansantuotteesta on pienentänyt ehkä se, että 1990-luvun alun lama vei paljon myös perheyritysten aineellisia ja henkisiä panoksia, joita ripeänä jatkunut kasvu ei ole sittemmin täysin kompensoinut. Kaikkiaan taloudestamme poistui tuolloin 33 000 yritystä ja 400 000 yritysten työllistämää kansalaista. 3 Merkittävä osa verotuloista syntyy suurimpien ja keskisuurten yritysten tuottamana - yritysten työllistämistä henkilöistä, yritysten tuottamasta liikevaihdosta ja tuloksesta. Näiden yritysten lukumäärä on kuitenkin verrattain pieni; alle 2 500 yritystä työllistää 50 henkilöä tai enemmän eli kysymys on alle yhdestä prosentista koko yrityskannasta. 4 Hallitus onkin kiinnittänyt erityistä huomiota kasvu- ja omistajayrittäjyyden ongelmiin yleisesti, mutta asia on kriittinen myös verotulokertymän kautta. 2 http://ec.europa.eu/enterprise/entrepreneurship/craft/family_business/family_business_en.htm 3 Kalevi Tourunen, Perheyritykset kansantalouden resurssina. Keskisuurten ja suurten yritysten omistajuus, toiminnan laajuus ja kannattavuus Suomessa 2000 2005, Jyväskylän yliopisto 2009. 4 Kalevi Tourunen 2009.
5 Valtiovallan on verotuksella kannustettava yritystoimintaa ainakin seuraavissa kolmessa vaiheessa: 1. Omistajayrittäjien verotuksen pitää olla yksiselitteisesti yritystoiminnan luomista, kasvua ja kehittämistä kannustavaa. 2. Kehittyvien yritysten listautumisten ja sukupolvenvaihdosten pitää olla verotuksellisesti kitkattomia ja jatkuvuutta tukevia. Ne eivät saa muodostaa omistajille kynnyksiä, joiden ylittäminen laukaisee lisää veroja. 3. Yritystoimintaan sijoittamisen pitää olla kaikille toimijoille mahdollisimman houkuttelevaa ja helppoa. Lähde: Verohallinto ja Tilastokeskus, vuoden 2007 verotus. Omistajuuden verotusta voidaan kehittää paremmaksi lukuisin toimenpitein. Keskeistä on verokantojen kannustavammalle tasolle alentamisen ohella verojärjestelmän rakenteen muuttaminen läpinäkyvämmäksi, neutraalimmaksi ja nykyistä vähemmän talouden signaaleja hämärtäväksi. 4. Veropolitiikan päälinjat kannustavuus ja ennustettavuus Jotta Suomella olisi kilpailukykyinen yrittäjyyteen ja työn antamiseen kannustava verotus, tulee verotuksen rakennetta muuttaa suuntaan, jossa veropohja on selkeästi ennustettavissa ja riippuvainen omista toimista ja valinnoista. Työn tulee olla motivoivaa, yrittäjän riskinottokyky palkitsevaa ja kuluttamisen "kallista". Valtiontalouden rooli tulee olla kustannustehokkuuden kehityksessä.
6 Työkaluja tähän ovat: 1. ansioverotulon alentaminen 2. yhteisöveron alentaminen lähemmäs alimpia EU:n verotasoja 3. perintö- ja lahjaveron poistaminen asteittain kaikilta 4. pääomatuloverotuksen yhtenäistäminen samanlaiseksi tasolle eri pääomatulotyyppien kesken, kuten myös yrittäjyyteen kannustaminen sopimalla siitä, miten yhteiskunta palkitsee yrittäjäriskin ottajia ja miten työn antamisesta palkitaan 5. arvonlisäveron muokkaus erilaisiin verokantoihin 6. Ympäristömaksujen ja -verojen alueella globaali keskustelu aiheuttaa myös kotimaisia paineita nostaa joitakin veroja, missä on löydettävä kestäviä periaatteita. 4.1. Ansiotuloverotus Työnteon tai veronmaksun välttämiseen kannustaa nykyisellään liian ankara marginaalivero. Tämä asia on kuitenkin helposti korjattavissa ylimpiä marginaaliveroasteita poistamalla, ja tämä on vain poliittinen kysymys. Matalammilla tulotasoilla ei ole mitään tarvetta toimille, koska ansiotuloverotus on meillä siellä aika lievää. On kuitenkin poliittinen kysymys, mikä on ansiotulon alin veroton taso ja sekin on Suomessa EU:n sisällä korkea. 5 Ansiotuloverotuksen alentaminen kautta linjan on tärkeä kysymys; sen kautta myös muun verotuksen uudistukset ymmärretään aikaisempaa paremmin. Myös veronkierron ja harmaan talouden estämiseksi ansiotuloverotuksen alentaminen on keskeinen strategia. Verohallinnon selvitysten mukaan harmaan talouden osuus Suomessa on 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta eli yli 5 miljardia euroa, mikä on lähes 10 prosenttia kaikista verotuloista. Kannustava verotus luo kansalaisille luottamusta siihen, että kannattaa olla verotuksen piirissä. Kun se toimii ansiotuloverotuksessa, se vaikuttaa verotuksen legitimiteettiin. Toinen näkökulma työtulojen verotukseen löytyy verokiilasta, jolla on yhtymäkohtansa kansainväliseen verokilpailuun. Työn verotuksen kehittämisessä olisi efektiivinen marginaaliveroprosentti rajattava sellaiseksi, että toteutuisi edes vähimmäisperiaate palkansaajan on saatava palkastaan vähintään puolet käteen. 4.2. Yhteisöverotus Yritysverotuksen tulee olla yhtäläisin tavoin kilpailukykyistä yhtiömuodosta riippumatta. Yhteisöveroprosentin alentamista ei saa eliminoida poistosääntöjä tiukentamalla. Veropoistoprosentteja tulisi sen sijaan pyrkiä kasvattamaan. Elinkeinotoimintaa harjoittavien yhtiöiden osalta tulee tulolähdejaosta luopua. Yrittäjyyshalukkuuteen vaikuttanee eniten kokonaistuloverorasitus (yhteisövero + eritoten osinkoverotus). Yhteisöverolla on myös merkitystä sen kannalta, etabloituvatko ulkomaiset yritykset tänne. Tähän ja työllistyvyyteen vaikuttaa myös työnantajavelvoitteiden taso, joihin yhteiskunnassa on perinteisesti ollut korotuspaineita. Osinkoverotuksella on myös vaikutusta rahoitusmuotoneutraliteettiin; jos yritysten velkaantumista halutaan estää, niin lainarahoitus ei saisi olla verotuksellisesti parempi rahoitusmuoto kuin oma pääoma. 4.3. Pääomatuloverotus Osinkotulojen verotusta tulee uudistaa siten, että yritysvarallisuuden tuottoa ei veroteta muun pääoman tuottoa ankarammin. Tämä toteutuu silloin, kun yhteisöveron ja osinkoveron 5 Lähdeviite:
7 yhteisvaikutus vastaa pääomatulon yleistä verokantaa. Tilanteessa, jossa korot, osingot ja vuokratuotot kaikki ovat yhtäläisen yhdenkertaisen verotuksen kohteena, eikä omaan pääomaan enää kohdistu kahdenkertaista verotusta, oman pääoman houkuttelevuus rahoitusmuotona paranee, mikä parantaisi yrityskantamme taserakenteita. Osinkotulojen verotusta on kehitettävä yllä mainitun periaatteen hengessä ja on tavoiteltava sitä, että hyvinvoiva yritys tuo tuottoa, turvallisuutta ja hyvinvointia henkilökunnalle, yhteiskunnalle ja myös omistajille. Siksi Suomeen tarvitaan osinkotuloverotuksen järjestelmän rakenteen uudistus, joka on kansainvälisesti kilpailukykyinen ja kansallisesti oikeudenmukainen osana verotuksen kokonaisuutta. Euroopan sisämarkkinanverokilpailusta on helmikuussa 2008 valmistunut laaja selvitys yritysten oman pääoman verotuksesta ja sen yhteyksistä yrittäjän ja omistajan verotukseen. Yritysten oman pääoman useampi- tai ainakin kahdenkertainen verotus on keskeinen eurooppalainen ongelma. Yleiseen mielipiteeseen on ankkuroitunut, että pääomatulojen saajat, erityisesti osinkotulon saajat ovat verotuksellisesti edullisemmin kohdeltuja kuin työtulojen saajat. Käsitys on osittain harhainen 6 : osinkotulon saajan tuloa on verotettu jo kertaalleen yrityksessä, jolloin efektiivinen veroprosentti onkin yleisestä 28 %:n pääomatuloverokannasta poiketen yli 40 %. Uuden osinkoverojärjestelmän periaate voisi olla, että veroa peritään vain, kun osinkoa nostetaan yrityksestä. Vero olisi kertaluonteinen. Esimerkkinä uuden osinkoverojärjestelmän kehittelyn suunnasta voisi olla malli (Notional Interest tai Laskennallinen korko malli), jota voisi pitää yhteisöoikeudellisesti toimivana osinkojen hyvitysjärjestelmänä eli avoir fiscal - mallin käänteisenä sovellutuksena (ks. liite). Pääomien kerryttäminen yrityksiin luo kasvua ja kilpailukykyä. EU:n komission asiantuntijaraportti 7 vuodelta 2008 osoittaa, että verotuksella voidaan melko tehokkaasti ohjata pääomien kertymistä yrityksiin. 4.4. Arvonlisäverotus Globaalit elintasoerot heijastuvat myös kehittyneisiin yhteiskuntiin, joissa tuloerot ovat kasvaneet ja omaisuudet keskittyneet keskiluokalle ja hyvin varakkaalle eliitille. Vaikka hyvinvointiyhteiskunnissa on hyvä sosiaaliturva ja globaalissa mittakaavassa korkea vähimmäistoimentulo, kuluttajien ostovoimaerojen säätely on vielä vähäistä. Kulutuksen verottaminen tulevaisuudessa liittyy moniin yhteiskunnan säätelymekanismeihin, kuten vähävaraisten suosimiseen alhaisella ruuan arvonlisäverolla, maapallon luonnonvarojen suojeluun 6 Verorasitus on 26 % yhteisöverona sikäli kuin osinkoa jakavalla yhtiöllä on riittävästi nettovarallisuutta, jolloin sen jakama osinko, joka vastaa enintään 9 %:n tuottoa pääomalle, on saajalleen yhdenkertaisesti verotettua 90.000 verovelvolliskohtaiseen enimmäismäärään saakka. Mikäli 90.000 euron määrä ylittyy taikka kyseessä on julkisesti noteerattu yhtiö, on kokonaisverorasitus 40,504 % käsittäen 26 % yhteisöveroa ja 14,504 prosenttiyksikköä osinkoveroa [0,26 x 100 + 0,28 x 0,7 x 74). Jos puolestaan 9 % vuotuinen tuotto nettovarallisuudelle ylittyy, siirrytään listaamattomassa yhtiössä ansiotuloverotukseen, jolloin kokonaisverorasitus on selvästi yli 50 %. [0,26 x 100 + 0,5 x 0,7 x74). Nykyisellään yhdenkertaisesti 26 %:n mukaan verotetun osingon verorasitus on lähellä keskituloisen luonnollisen henkilön tuloveroastetta, mutta kaiken muun osingon verotus on tätä selvästi korkeampaa. Pieniäkin pörssiyhtiöosinkoja verotetaan runsaan 40 %:n tason mukaan, joka tuloverotaso ansiotuloverotuksessa edellyttää sangen korkeaa tulotasoa. 7 Euroopan komission asiantuntijaraportti: Effects of tax systems on the retention of earnings and the increase of own equity (CONTRACT SI2.ICNPROCE009493100). http://ec.europa.eu/enterprise/entrepreneurship/craft/taxation/taxation_en.htm
8 korkeilla energia- ja liikenneveroilla sekä terveyttä vaarantavien nautintoaineiden ankarammalla verotuksella. Saastumisen ja luonnonvarojen kuluttamisen perussyy on kuluttamisen jatkuva kasvu. Globaali kehitys tulee seuraavan neljännesvuosisadan aikana tuomaan kaksi, kenties kolme miljardia ihmistä lähelle länsimaista kulutuskulttuuria. On selvää, ettei maapallo kestä toista autoistumisen ja ilmailun kasvun piikkiä ilman uusia teknologisia ja energiaratkaisuja, jotka hylkäävät vanhat, ilmakehää rasittavat mallit. Teollisuuden energiatarpeen kasvu on neljännesvuosisadan jaksolla koko maailmassa vähintään 50 prosentin, ellei 100 prosentin tasoa. Mikäli valtiovalta katsoo välttämättömäksi kokonaisverokertymän nostamisen, sen tulee tapahtua mieluummin arvonlisäveron, energiamaksujen ja ympäristöpistemaksujen tarkistamisen kautta kuin työtä tai työllistävän pääomaa verottamalla. 4.5. Perintö- ja lahjaverotus Valtaosa kansalaisista haluaa luopua perintöverosta. Se kohdistuu yleensä omaisuuteen, josta on jo maksettu verot. Toisaalta merkittävä osa kansalaisista haluaa ei kuitenkaan läheskään enemmistö että perinnöistä ja lahjoista pitää maksaa veroa ainakin jossakin laajuudessa. Perintö- ja lahjaverotuksen uudistamisessa olisikin löydettävä yhteisymmärrys suuresta linjasta, jolla verosta voitaisiin luopua asteittain tai ainakin pääosiltaan. Tällöin olisi kiinnitettävä huomio seuraaviin periaatteisiin: - Ensimmäinen veroluokka poistetaan kaikilta esimerkiksi seuraavalla vaalikaudella 2011 2015 ja - koko perintövero poistetaan viimeistään vaalikaudella 2015 2019. Liite: esimerkki osinkoveromallista
9 NOTIONAL INTEREST Esimerkki Tuloslaskelma nykymalli nykymalli n.i.-malli listaamaton listattu < 90 000 Liikevaihto 10,00 10,00 10,00 EBIT 1,00 1,00 1,00 ulkoiset korot 0,05 0,05 0,05 laskennallinen korko 9% 0,00 0,00 0,09 EBT 0,95 0,95 0,86 Vero 26% 0,25 0,25 0,22 Tulos verojen jälkeen 0,70 0,70 0,64 Oma pääoma 1,00 1,00 1,00 Maks. osinko (9%) 0,09 0,09 0,09 Vero 0,00 0,02 0,03 Verot yhteensä 0,25 0,26 0,25 Jaettuun osinkoon kohdistuva vero yht. 26,0% 40,5% 28,0% - josta yhtiö 26,0% 26,0% 0,0% - josta vastaanottaja 0,0% 14,5% 28,0%