Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta 2006. Heli Vahtera, Kirsti Lahti ja Jani Pieksemä

Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta 26 Heli Vahtera, Kirsti Lahti ja Jani Pieksemä 17.1.27

Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta 26 Sisällysluettelo 1. Johdanto...3 1.1. Taustaa vedenlaatuaineiston tarkasteluun...3 2. Sääolosuhteet ja näytteenotto 26...5 3. Suolijärven - Hirvijärven valuma-alue...6 3.1. Hirvijärven alue...6 3.1.1. Hirvijärven valuma-alueen lammet...7 3.1.2. Hirvijärvi...14 3.1.3. Sinileviä esiintyy karuissakin järvissä...17 3.1.4. Vehkalamminoja...17 3.1.5. Yhteenveto Hirvijärven valuma-alueen vesistä...18 3.2. Suolijärven alue...19 3.2.1. Pojanjärvi...2 3.2.2. Vatsianjärvi...21 3.2.3. Suolijärven valuma-alueen lammet...21 3.2.4. Suolijärvi...24 3.2.5. Vesikasvien poisto...27 3.2.6. Purojen tuoma kuormitus Suolijärveen...28 3.2.7. Yhteenveto Suolijärven valuma-alueen vesistä...28 4. Paalijärven alue...3 4.1. Vähäjärvi...3 4.2. Paalijärvi...31 5. Hatlampi...34 6. Yhteenveto...35 Kirjallisuusviitteet...37 Liitteet...38

2

1. Johdanto Riihimäellä aloitettiin vuonna 26 vedenlaatutiedon säännöllinen keruu kaupungin alueella olevista vesistöistä vuonna 25 valmistuneen pintavesien seurantaohjelman mukaisesti (Vahtera ym. 25). Seurantanäytteet otettiin lammista ja järvistä lopputalvella ja loppukesällä. Kaupungin suurimpien järvien, Hirvijärven ja Suolijärven alueilla vedenlaadun seuranta toteutettiin yhteistyössä naapurikuntien, Hyvinkään ja Lopen kanssa. Paalijärvi sijaitsee kokonaan Riihimäellä. Sen vedenlaatua ja kunnostustarvetta oli selvitetty tarkemmin nk. Järki-hankkeessa (www.ymparistotoimi.fi/jarki). Paalijärven uusi vedenlaatutieto täydensi lähinnä aikaisempaa aineistoa. Kaupungin keskellä virtaavan Vantaanjoen seuranta on osa Vantaanjoen yhteistarkkailua. Siitä laaditaan raportit vuosittain, viimeksi kesäkuussa 26 (Vahtera 26). Tässä raportissa esitetään vuoden 26 vedenlaadun seurantatulokset osavesistöalueittain. Hirvijärven ja Suolijärven valuma-alueilla seurantatulokset on koottu Riihimäen ja Hyvinkään kuntien pintavesiseurannoista, ja ne on tarkoitettu kokonaisuuksina molempien kuntien käyttöön. Muita tutkittuja alueita olivat Paalijärven valuma-alue ja Hatlampi. Vesistöseurannan näytteenoton ja raportoinnin on tehnyt Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Näytteet on analysoitu Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen laboratoriossa. Kartan tutkimusalueesta (liite 1) on tehnyt Jani Pieksemä Riihimäen ympäristökeskuksesta. 1.1. Taustaa vedenlaatuaineiston tarkasteluun Hirvijärven ja Suolijärven valuma-alueiden pienvesistä on saatavilla aikaisempaa seuranta-aineistoa melko kattavasti vuodelta 1984. Samoihin aikoihin on tutkittu myös Hatlampea ja Paalijärven valuma-alueen Vähäjärveä. Näiden tulosten avulla voidaan arvioida kahden kymmenen vuoden aikana tapahtunutta vedenlaadun muuttumista seuranta-alueella. 198-luvun alkupuolella vesien happamoituminen happaman laskeuman seurauksena koettiin merkittäväksi uhaksi vesistöissä. Happamoitumista tutkitaan vesistöissä sekä ph- että alkaliteettimittauksin. Alkaliteetti mittaa veden kykyä vastustaa ph:n muutosta siihen happoa lisättäessä. Vuosien 1984-1987 ja 26 ph- ja alkaliteettituloksia verrattaessa on havaittavissa selvä muutos parempaan päin. Alkaliteettiarvon ollessa vähintään,1 mmol/l veden puskurikyky on tyydyttävä. Tällainen tilanne on saavutettu lähes poikkeuksetta kaikissa tutkituissa lammissa (taulukko 1). Viime vuosina vesistöjen keskeisimpiä uhkia on ollut vesien nuhraantuminen ja rehevöityminen eli ravinteisuuden kasvu. Ilmaston lämpeneminen ja etenkin talviaikainen lämpötilojen nousu sekä sateisuuden lisääntyminen on todettu tulevaisuudessa myös keskeiseksi muutoksen aiheuttajaksi vesistöissä. 3

Taulukko 1. Veden ph- ja alkaliteettiarvot Hirvijärven ja Suolijärven valuma-alueiden lampien sekä Hatlammen ja Vähäjärven päällysvesissä. ph Alkaliteetti, mmol/l 1984 26 1984 26 Kirjavat (länsip.) 5,7 5,9,3,11 Kirjavat (itäp.) 5,4 5,6,2,1 Kaveton 5,8 6,2,3,11 Pahanojanlammi 6,2 6,6,24,44 Pojanjärvi 6,8 6,9,28,41 Puolivälinlampi 5,8 6,,5,19 Hepolammi 6,1 6,3,12,22 Suonpäänlampi 6,5 6,5,17,33 Rautajanlammi 5,2 5,5,1,13 Hatlampi 4,9* 5,2,11 Vähäjärvi (Paalij. va) 6,5** 6,3,26**,48 * näytevuosi 1987, **näytevuosi 1986, molemmissa vain talviarvot Veden sähkönjohtavuus on hyvä parametri arvioitaessa vesien nuhraantuneisuutta. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Suuri arvo kertoo korkeasta suolapitoisuudesta. Yleisesti Suomen vedet ovat vähäsuolaisia, koska kallioperämme on heikosti rapautuvaa. Sähkönjohtavuuden arvot ovat tällöin 5-1 ms/m. Suolojen määrää lisäävät jätevedet, peltolannoitteet ja tiesuolat. Tutkimusalueen lammissa sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia (taulukko 2). Matalimmat arvot mitattiin metsälammista. Peltoalan kasvaessa valuma-alueella sähkönjohtavuus kohosi. Vähäjärvi poikkesi selvästi metsälammista. Vuoden 26 tulokset olivat metsälammissa vuotta 1984 matalampia. Myönteisen kehityksen on aikaansaanut mahdollisesti metsälannoituksen väheneminen. Taulukko 2. Veden sähkönjohtavuuden, väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen vuosikeskiarvot Hirvijärven ja Suolijärven valuma-alueiden lammissa, Hatlammessa ja Vähäjärvessä (1m) Sähkönj. ms/m Väri,mg Pt/l COD Mn, mg O2/l 1984 26 1984 26 1984 26 Kirjavat (länsip.) 4, 3,6 1 15 19 19 Kirjavat (itäp.) 4,3 4, 11 2 18 29 Kaveton 4,4 3,6 6 15 11 19 Pahanojanlammi 7,6 7,5 78 175 16 27 Pojanjärvi 7,7 8,4 4 75 9 15 Puolivälinlampi 5,9 5,3 14 275 23 35 Hepolammi 5,7 5,5 125 2 23 31 Suonpäänlampi 6,8 6,1 115 238 21 38 Rautajanlammi 5,4 4,8 26 325 38 44 Hatlampi 3,5* 3,8 125* 2 27* 31 Vähäjärvi (Paalij. va) 8,3** 11,7 15** 2 16** 27 * näytevuosi 1987, **näytevuosi 1986, molemmissa vain talviarvot 4

Vuoden 26 seurantanäytteissä metsälampien vesien väriluku oli aikaisempaan verrattuna kasvanut. Väriluvun vuodenaikaisvaihtelu oli voimakas, mutta silti yksittäisetkin arvot olivat vuotta 1984 korkeampia. Vastaavasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvot olivat aikaisempaa suurempia. Se viittasi veden suurempaan humuspitoisuuteen. Yhdessä nämä parametrit osoittivat metsälampien vesien muuttuneen humuspitoisemmiksi, mikä voi johtua 2-luvun aikaisempaa lämpimämmistä sääoloista ja etenkin marraskuun 25 runsaista sateista ja leudosta syksystä. Vesistöjen rehevöitymistä eli ravinteiden ja perustuotannon lisääntymistä on tutkituissa metsälammissa ja seurantajärvissä vaikea arvioida. Vuosina 1984 ja 26 vesistöjen ravinnepitoisuudet on analysoitu eri menetelmin. Vuonna 1984 käytetty kokonaisfosforipitoisuuden määritysmenetelmä ei myöskään ollut vähäravinteisille vesille riittävän herkkä. Vanhoja ravinne- ja vesistön levätuotannosta kertovia klorofylli a-tuloksia on pyritty käyttämään mahdollisuuksien mukaan vertailutuloksina kunkin lammen ja järven tuloksia verrattaessa. Vuoden 1986 jälkeen mitatut kokonaisfosforipitoisuudet ovat pääosin nykytuloksia vastaavia. Oheinen metsälampien vedenlaatutietojen vertailu antaa taustaa järvien vedenlaatutietojen arviointiin. Hirvijärven ja Suolijärven valuma-alueilta ei ole tiedossa mitään merkittävämpiä muutoksia järviin kohdistuvassa kuormituksessa. Valuma-alueilla on tehty viime vuosina monin paikoin metsähakkuita, mutta ne ovat olleet pienialaisia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maataloudessa on tapahtunut myös muutoksia, mm. EU:n ympäristötukiehtojen vaikutuksesta. Nykyisillä maataloustoimenpiteillä ei ole, ainakaan toistaiseksi, voitu vähentää vesistöön kulkeutuvien ravinteiden määrää (Pyykkönen ym. 24). 2. Sääolosuhteet ja näytteenotto 26 Järvet jäätyivät marraskuussa 25 pari viikkoa keskimääräistä myöhemmin ja vuoden vaihtuessa niiden jääpeite oli selvästi tavanomaista ohuempi, 1-25 cm. Tammikuu oli tavanomaista leudompi ja vähäsateisempi. Myös helmikuussa satoi vähän. Tammikuun lopulla alkaneella pakkasjaksoilla järvien jääpeite vahvistui helmikuussa ohuen lumipeitteen alla. Maaliskuu oli talvikuukausista kylmin. Jäät vahvistuivat edelleen ja olivat kuukauden lopulla Etelä-Suomessa paksuudeltaan 5-65 cm. Maaliskuun sade tuli lumena ja kuukauden lopulla järvien jääkannen päällä oli noin 3 cm paksu pakkaslumikerros. Seurantajärvien ja -lampien näytteitä otettaessa maalis-huhtikuun vaihteessa, olosuhteet olivat talviset. Lumensulamisvedet eivät olleet tuoneet vielä lisäravinteita tai happitäydennystä vesiin. Kevät oli lämpöoloiltaan ja sateiltaan melko tavanomainen. Etelärannikon pienten jokien tulvahuiput saavutettiin huhtikuun puolivälin jälkeen eli tavanomaiseen aikaan. Virtaamahuiput olivat keskimääräisiä. Huhtikuun ylivirtaamajaksoilla otettiin Hirvijärveen ja Suolijärveen laskevista puroista vesinäytteet. Kesä- ja heinäkuu olivat vähäsateisia ja aurinkoisia (kuva 2.1). Hellepäiviä kertyi selvästi totuttua enemmän, yhteensä 2. Elokuu jatkui helteisenä ja siitä tuli kesäkuukausista lämpimin, kuukauden keskilämpötila oli korkea 18,4 o C. Hellepäiviä elokuussa oli 5

seitsemän. Järvien seurantanäytteitä otettaessa elokuun toisella ja kolmannella viikolla, maaperä oli rutikuiva ja järvien vedenpinnat sekä pohjavedet olivat laskeneet selvästi alle normaaliarvojen. Näytteenottopäivinä oli lähes tyyntä ja olosuhteet mm. levien esiintymiselle järvissä oli suotuisat. Kesä jatkui lämpimänä ja kuivana syyskuun loppupuolelle asti. Syyskuussa oli tarkoitus ottaa järviin laskevista puroista näytteitä. Purot olivat kuitenkin kuivia sekä Hirvijärven että Suolijärven valuma-alueella. Varsinaiset syyssateet alkoivat vasta lokakuun lopulla. Loppuvuosi oli sääoloiltaan poikkeuksellisen leuto ja sateinen. Järviin laskevista puroista ja joista otettiin vesinäytteitä loka- ja marraskuussa. 2 18 16 14 Sadanta, mm 12 1 8 6 4 2 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras 26 1971-2 Kuva 2.1. Kuukauden sadekertymät (mm) Hki-Vantaan lentoasemalla vuonna 26 ja vertailujaksolla 1971-2. 3. Suolijärven - Hirvijärven valuma-alue Vesistöjen valuma-alueluokituksessa Kytäjärven alueella (toinen jakovaihe 21.3) sijaitseva Suolijärven - Hirvijärven valuma-alue (21.33) on Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen kuntien alueella. Hirvijärven ja Suolijärven lisäksi valuma-alueen järviä ovat Hirvijärveen laskevat Vähäjärvi eli Pikkujärvi ja Kaveton sekä Suolijärveen laskevat Pojanjärvi ja Vatsianjärvi. Järvien valuma-alueilla on lisäksi useita lampia, joista luonnontilaltaan tai käytöltään merkittävimmät oli valittu tutkimuskohteiksi. 3.1. Hirvijärven alue Hirvijärven valuma-alue on kooltaan 2 72 ha. Siitä suurin osa sijoittuu Lopen kuntaan, sillä luoteessa valuma-alueen raja ulottuu yli viiden kilometrin etäisyydelle järvestä. 6

Etelässä, Hyvinkään puolella, valuma-alueen raja kulkee 2-3 kilometrin päässä. Idässä ja pohjoisessa eli Riihimäellä, järven rannasta valuma-alueen rajalle on enimmillään kilometri ja paikoin vain satakunta metriä. Valuma-alueen maaperä koostuu pääasiassa moreenista, pienistä avokallioista sekä alavilla kohdilla savesta ja turpeesta. Maaperää peittävät metsät ja suot, yhteensä niiden peitossa valuma-alueesta on 85 %. Viljeltyjä peltoja valuma-alueella on melko vähän, 26 ha. Ne sijaitsevat pääasiassa järven luoteis- ja länsipuolella. Siltä alueelta Hirvijärveen laskee Vehkalamminoja. Pellot eivät ulotu missään kohdassa Hirvijärven rantaan, vaan välissä on kaikkialla luontainen suojavyöhyke. 3.1.1. Hirvijärven valuma-alueen lammet Rautajalanlammi Rautajalanlammi sijaitsee Hyvinkäällä ja laskee Hirvijärven lounaiskulmaan suon läpi mutkittelevaa ojaa pitkin. Kooltaan 4 ha oleva lampi on humusvetinen metsälampi. Sen rantoja kiertää kasvillisuudestaan monimuotoinen turvevyöhyke, mikä yhdessä ympäröivän metsän kanssa tekee lammesta maisemallisesti hyvin kauniin. Lammen rannalla on yksi kesäasunto. Vedenlaadun seurantanäytteet otettiin Rautajalanlammesta läheltä Lopen ja Hyvinkään rajaa. Vesisyvyys oli havaintopaikalla 3,5 metriä. Näytesyvyydet olivat 1 metri ja 2,5 metriä. Aikaisemmin Rautajalanlammista oli vesinäytteitä otettu vuonna 1984 ja nk. Hapro-tutkimuksessa, missä seurattiin vesistöjen happamoitumista vuonna 1987. Rautajalanlammissa vesi on ruskeaa, seurantanäytteissä väriluku 35 mg Pt/l (talvi) ja 3 mg Pt/l (kesä). Humuspitoisuus oli hyvin korkea, 37-53 mg/l, ja vesi oli humushappojen vaikutuksesta hapanta, ph 5,4-5,6. Talvella lammen happitilanne oli selvästi heikentynyt, mutta 2,5 metrin syvyydessä oli happea vielä vähän jäljellä, eikä lammen pohjasta vapautunut suuria määriä fosforia. Kesällä happitilanne oli huonompi. Pintavesikerroksessa happea oli vain 1 mg/l ja alusvedestä se oli kokonaan loppu. Lammen alusvedessä rautapitoisuus oli koholla, mutta voimakasta fosforin vapautumista sedimentistä ei tapahtunut. Tämä osoitti luontaisesti rehevän lammen pohjan olevan edelleen hyvässä kunnossa. Suojaisan sijainnin seurauksena lammen happivarat kuitenkin ehtyvät, kun vesikerrosten sekoittumista ei pääse tapahtumaan tuulen vaikutuksesta. Rautajalanlammin rehevyyttä, eutrofiaa, osoitti lammen korkea kokonaisfosforipitoisuus, jonka vuosikeskiarvo oli pintavedessä 4 µg/l. Kokonaistyppipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 115 µg/l. Kesällä koko vesipatsaassa liukoinen, leville käyttökelpoinen fosfaattifosfori oli loppu ja vedestä mitattiinkin korkea klorofylli a-pitoisuus, 41 µg/l. Pintavesi oli kuitenkin vain lievästi sameaa, sameus 2 FTU. Talvella 1984 Rautajalanlammissa happitilanne oli maaliskuuta 26 parempi. Vuoden 1984 tilanteeseen verrattuna Rautajalanlammen vesi on säilynyt silti pääosin melko samanlaisena. Syyskuussa 1984 järven klorofylli a-pitoisuus oli korkea, 55 µg/l, ja kokonaisfosforipitoisuus 69 µg/l eli lampi oli silloinkin selvästi rehevä. 7

Kirjavat ja Kaveton Kirjavat ovat Hirvijärven latvavesiä järven lounaispuolella. Läntinen Kirjava laskee metsäojaa pitkin idänpuoleiseen Kirjavaan, jonka laskuoja vie vedet Kavettomaan. Kavettomasta vesi virtaa Hirvikorven suon kautta Hirvijärveen. Kirjavien ja Kavettoman valuma-alueet ovat paikoitellen soistuneita metsämaita ja lampien rannat ovat säilyneet luonnontilaisena. Kavettoman rannalla on yksi rakennus, mihin ei ole ajotietä. Lammista läntinen Kirjava on syvempi, mutta pinta-alaltaan hieman itäistä Kirjavaa pienempi. Näytteenottokohdassa vesisyvyys oli 1 metriä. Itäisessä Kirjavassa syvyys oli 7 metriä. Näytteet otettiin molemmista metrin syvyydestä ja metrin pohjan yläpuolelta. Lisäksi tutkittiin lämpötila- ja happikerrostuneisuutta. Aikaisempaa vedenlaatutietoa Kirjavista on vuosilta 1984 ja 1997. Molemmissa Kirjavissa lämpötilakerrostuneisuus oli voimakas. Lämpötilan harppauskerros oli melko pinnassa ja alusveden osuus lampien vedestä oli suuri (kuva 3.1). Lampien alusvedet muuttuivat hapettomiksi. Elokuussa läntisessä Kirjavassa happipitoisuus oli kolmen metrin syvyydessä vain,3 mg/l. Happitilanne oli molemmissa lammissa aikaisempia seurantakertoja heikompi. Lämpötila, o C 5 1 15 2 25 1 2 3 Syvyys, m 4 5 6 7 8 9 1 Kirjava i. talvi Kirjavat, i. kesä Kirjavat, l. talvi Kirjavat, l. kesä Kuva 3.1. Veden lämpötilakerrostuneisuus Kirjavat-lammissa talvella ja kesällä 26. Kokonaisfosforipitoisuuden vuosikeskiarvo oli läntisessä Kirjavassa (1 m) 22 mg/l ja itäisessä Kirjavassa (1 m) 19 mg/l. Itäisessä Kirjavassa pitoisuus oli hieman aikaisempia vuosia korkeampi. Läntisessä Kirjavassa kesän pitoisuustaso oli talvea selvästi korkeampi. Fosforipitoisuuden perusteella itäinen Kirjava voidaan luokitella lievästi reheväksi, läntinen Kirjava jopa reheväksi. Nyt ja aikaisemmin mitattujen klorofylli a- pitoisuuksien perusteella molemmat Kirjavat ovat lievästi reheviä. Molemmissa Kirjavissa alusveden hapettomuus aiheutti rautayhdisteisiin sitoutuneen fosforin vapautumista veteen. Lampien alusvesistä mitatut huomattavan korkeat koko- 8

naistyppipitoisuudet olivat peräisin sekä pohjalle laskeutuvan aineksen mineralisaatiosta että hapettomissa oloissa pohjalietteestä vapautuneen ammoniumtypen vaikutuksesta. Molempien lampien alusvesissä havaittiin voimakas rikkivedyn haju. Itäisellä Kirjavalla nähtiin kahtena kesänä uhanalaisia kaakkureita. Lammessa on ilmeisesti kalaa lintujen ravinnoksi, vaikka happitilanne on siinä heikko. Lintujen kalavesiä on varmasti myös läheinen Kaveton-järvi. Kaveton on koillinen-lounais-suuntainen, runsaan kilometrin pituinen ja runsaan sadan metrin levyinen järviallas. Suurin syvyys järvessä on 11,5 metriä. Näytteet otettiin järven syvänteestä metrin syvyydestä ja metrin pohjan yläpuolelta. Lisäksi tutkittiin lämpötila- ja happikerrostuneisuutta. Aikaisempaa vedenlaatutietoa Kavettomasta oli vuosilta 1984, 1986 ja 1997. Kaveton on ruskeavetinen humusjärvi. Kesällä sen vesi oli lievästi yläpuolisia lampia sameampaa ja veden kiintoainepitoisuus, 2,5 mg/l, oli korkeampi. Järven COD Mn - pitoisuus, 19 mg/l, oli humusvedelle tyypillinen. Aikaisempiin vuosiin verrattuna veden väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvot olivat korkeampia (taulukko 2). Kavettomaan muodostui sekä talvella että kesällä selvä lämpötila- ja happikerrostuneisuus. Lämpötilan harppauskerros oli Kavettomassa Kirjavia loivempi, sillä järven pitkänomaisen muodon ansiosta lounais- ja koillistuulet pääsivät sekoittamaan järvivettä ja hidastivat kerrostuneisuuden syntyä. Kavettoman koko vesimassa pysyi hapellisena koko talven ja kesän. Happipitoisuus laski kuitenkin varsin alas alusvedessä (kuva 3.2). Lämpötila, o C / Happipitoisuus, mg/l 5 1 15 2 25 2 4 Syvyys, m 6 8 1 Lämpötila talvi Lämpötila kesä Happi kesä Kuva 3.2. Veden lämpötila- ja happikerrostuneisuus Kavettomassa talvella ja kesällä 26. Kavettomassa päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli molemmilla tarkkailukerroilla 2 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus talvella 57 µg/l ja kesällä 53 µg/l. Leville käyttökelpoiset liukoiset ravinteet olivat loppu kesällä. Näytteenottokerralla järvestä mitattiin korkea klorofylli a-pitoisuus, 31 µg/l. Kenttähavainnon perusteella levä oli ainakin osaltaan 9

Gonyostomum semen limalevää. Järven alusvedessä kokonaisfosforipitoisuudet olivat kaksinkertaiset päällysveteen verrattuna ja kokonaistyppipitoisuudet viidenneksen korkeampia. Merkittävää ravinteiden vapautumista sedimentistä ei ollut havaittavissa. Kavettoman happitilanne oli aikaisempiin seurantavuosiin verrattuna selvästi huonompi. Järven ravinnepitoisuuksissa oli havaittavissa nousua etenkin fosforin osalta. Elokuussa vuosina 1984 ja 1997 Kavettoman kokonaisfosforipitoisuus oli ollut noin puolet kesän 26 päällysveden pitoisuudesta. Klorofylli a-pitoisuus oli nyt myös selvästi aikaisempia vuosia suurempi. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Kaveton on rehevyysluokituksen mukaan lievästi rehevän ja rehevän rajalla. Korkea klorofyllipitoisuus oli selvästi avovesikauden keskiarvoa korkeampi ja edustaa lähinnä poikkeuksellisen edullista kasvuolosuhdetta. Käyttökelpoisuudeltaan Kavettoman vesi oli hyvää virkistyskäyttöön. Pahanojanlammi Pieni ja matala Pahanojanlammi poikkeaa muista alueen lammista. Se sijaitsee Hirvijärven eteläpuolella painanteessa, jossa lammen rantamaita on kuivattu pelloiksi. Lammen rannat ovat pehmeät ja pusikoituneet. Talven ja kesän 26 näytteitä otettaessa suurin syvyys lammessa oli 2,1 metriä, näytesyvyys oli 1m. Talvella Pahanojanlammen vesi oli hapetonta ja haisi rikkivedyltä. Vesi oli lievästi sameaa ja ruskeaa, väriluku 2 mg Pt/l. Humusvaikutusta osoittava COD Mn -pitoisuus oli korkea, 32 mg/l. Ravinnepitoisuudet lammessa olivat varsin korkeita, kokonaisfosforipitoisuus 5 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 14µg/l. Hapettomuudesta huolimatta suurta ravinteiden vapautumista lammen pohjasta ei havaittu. Kesällä Pahanojanlammen veden happitilanne oli metrin syvyydessä hyvä. Pohjan yläpuolelta otetussa happinäytteessä happea oli jäljellä vain vähän,,9 mg/l. Vesi oli lievästi sameaa ja ruskeaa, väriluku 15 mg Pt/l. Kokonaisfosforipitoisuus oli 29 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 89 µg/l. Näytteenottohetkellä lammen pinnalla oli sinivihreitä, muutamia senttejä halkaisijaltaan olevia, koskettaessa hajoavia leväkasaumia. Vedestä määritetty klorofylli a-pitoisuus, 38 µg/l, oli korkea. Pahanojanlammin vedenlaatu oli aikaisempiin tutkimustuloksiin verrattuna selvästi heikompi. Aiemmilla tutkimuskerroilla vedessä oli ollut selvästi vähemmän humusaineita, esim. syyskuussa 1997 väriluku oli selvästi alempi, 8 mg Pt/l. Myös happitilanne oli ollut aiemmin parempi. Vuonna 1997 lammen ravinnepitoisuudet olivat nykyistä tasoa. Klorofylliarvot olivat 1984 syyskuussa 4 µg/l ja 1997 syyskuussa 12 µg/l. Kalaton ja Myllylammi Riihimäellä, Hirvijärven itäpuolella on kaksi pientä, noin puolentoista hehtaarin kokoista metsälampea, Kalaton ja Myllylammi. Kalattoman länsirinteen rantakaava-alueelle on tullut viime vuosina uusia huviloita. Lisäksi itärannalla on vanhaa loma-asutusta. Myllylammen ranta-alueet ovat luonnontilaisia. Kalattomasta vedet laskevat Hirvijärveen, Myllylammesta Vatsianjärveen. Kummastakaan lammesta ei ole aikaisempaa vedenlaatutietoa 1

Kalaton on ruskeavetinen humuslampi (väriluku 225 mg Pt/l) ja sen vesi oli selvästi hapanta (ph 6,5). Suurin löydetty syvyys lammessa oli 5 metriä, kesällä vedenlaskun myötä puolisen metriä vähemmän. Kesällä näkösyvyydeksi mitattiin 7 cm. Näytteet otettiin metrin syvyydestä ja metri pohjan yläpuolelta. Talvella lammen happitilanne oli selvästi heikentynyt, mutta alusvedessä oli edelleen vähän happea. Kesällä happitilanne oli jopa talvea heikompi. Alusvesi oli hapeton ja siinä havaittiin rikkivedyn hajua. Talvella lammen pintakerroksessa kokonaisfosforipitoisuus oli 17 µg/l ja alusvedessä 27 µg/l. Kesällä fosforipitoisuudet olivat korkeampia, päällysvedessä 3 µg/l ja alusvedessä 39 µg/l. Molemmissa syvyyksissä liukoista fosfaattia oli alle määritysrajan. Kokonaistyppipitoisuus oli humusvedelle tunnusomaisen korkea 11-15 µg/l. Hygieeniseltä laadultaan Kalattoman vesi oli hyvää. Elokuun tarkkailukerralla lammen päällysvedessä havaittiin hiutalemaista leväsamennusta. Klorofylli a-määrityksessä pitoisuudeksi saatiin erittäin korkea arvo, 115 µg/l. Näytteenottohetken helteinen tyyni säätyyppi loi levien massaesiintymiselle poikkeuksellisen hyvät olosuhteet. Myllylammissa suurin syvyys oli vajaat neljä metriä. Kesällä vesi oli selvästi talvea matalammalla. Lammen vesi oli erittäin ruskeaa ja humuspitoista, COD Mn -arvo 67 mg/l. Kesällä näkösyvyys oli vain 4 cm. Happitilanne oli lammessa molemmilla tarkkailukerroilla huono. Talvella päällysveden happipitoisuus oli vain 1,3 mg/l. Lammen alusvedestä happi oli todennäköisesti loppu. Kokonaisfosforipitoisuus Myllylammissa oli talvella 28 µg/l ja kesällä 57 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet olivat 19 µg/l ja 16 µg/l. Lammen rehevyys takasi suotuisissa sääolosuhteissa hyvät edellytykset levätuotannolle. Klorofylli a-pitoisuus näytteenottohetkellä oli korkea, 52 µg/l. Myllylammen ranta-alueet ovat varsin soistuneet ja vaikeakulkuiset. Vaikka lampi sijaitsee tien läheisyydessä, sen ranta-alueille ei ulotu esim. virkistyskäyttöreittejä. Lampi saa olla omassa rauhassaan ja sen ansiosta myös kaakkuri viihtyi ainakin kesän näytteenoton aikana lammella. Lammen kalasto, jos sitä ylipäätään on, ei tarjoa merkittävää ravintolisää linnuille. Palvalampi Lopella sijaitseva Palvalampi on kooltaan noin 5,4 ha. Sen valuma-alue on metsävaltainen. Peltovesiä lampeen tulee lähinnä vain kaakkoiskulman pellolta. Lammen laskuojan rannalla on peltoja. Palvalammen ympärillä on sen kokoon nähden paljon asutusta. Lammen vedenlaadusta ei ole aiempaa tutkimustietoa ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterissä. Palvalammesta vesinäytteet otettiin muiden Hirvijärveen laskevien pienvesien tavoin maaliskuussa ja elokuussa. Näytteet otettiin lammen keskiosasta, josta löytyi vesisyvyyttä seitsemän metriä. Näytesyvyydet olivat 1 m ja 6 m. Elokuussa näkösyvyydeksi mitattiin 7 cm. Palvalammen vesi oli etenkin talvella erittäin ruskeaa, väriluku 25 mg Pt/l ja sen humusleimaa kuvaava kemiallinen hapenkulutusarvo, COD Mn 33 mg/l, oli korkea. Talvella 11

lammen vesi oli kirkasta, kesällä selvästi samentunutta. Kesällä vesi oli talvea vaaleampaa, väriluku 15 mg Pt/l. Molemmilla seurantakerroilla veden ph 6,1 oli selvästi hapan, mutta ei rajoittanut kalojen lisääntymistä lammessa. Ruskeavetisillä pienillä, suojaisilla metsälammilla kevään täyskierto jää helposti lyhyeksi. Aurinko lämmittää nopeasti pintavedet ja tuulen aiheuttamat sekoitusvirtaukset eivät riitä enää vesikerrosten välistä tiheyseroa purkamaan. Palvalampeen muodostui voimakas lampötilakerrostuneisuus sekä kesällä että talvella (kuva 3.3). Talvella metrin syvyydessä veden lämpötila oli 1,6 C ja kolmessa metrissä ja sitä syvempänä noin 4 C. Lampi oli ilmeisesti jäätynyt edellisenä syksynä melko varhain ja syystäyskierto oli jäänyt lyhyeksi. Kesällä lämpötilakerrostuneisuus oli jyrkkä ja lampi oli kerrostunut ilmeisesti heti kevään täyskierron jälkeen. Voimakkaan lämpötilakerrostuneisuuden seurauksena Palvalammen alusvedestä happi oli loppu sekä kesällä että talvella. Etenkin kesällä viiden ja kuuden metrin syvyydestä nostetussa vedessä oli voimakas rikkivedyn haju. Lämpötila, o C / Happipitoisuus, mg/l 5 1 15 2 25 1 2 Syvyys, m 3 4 5 6 7 Lämpötila talvi Lämpötila kesä Happi kesä Kuva 3.3. Veden lämpötila- ja happikerrostuneisuus Palvalammessa talvella ja kesällä 26. Talvella Palvalammen päällysvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli 55 µg/l ja siitä yli puolet oli liukoista ortofosfaattia. Lammen alusvedessä oli fosforia hajotustoiminnan sekä hapettomissa olosuhteissa sedimentistä vapautumisen seurauksena paljon. Merkittävä osuus fosforista oli ortofosfaattia. Kesällä päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin rehevälle vedelle tunnusomaisen korkea, 67 µg/l. Korkeasta klorofylli a- pitoisuudesta (26 µg/l) huolimatta leville suoraan käyttökelpoista ortofosfaattia oli jäljellä 8 µg/l, mutta liukoiset typpiyhdisteet lähes loppu. Palvalampi on ilmeisesti sekä typpiettä fosforirajoitteinen. Näytteenoton yhteydessä lammen vedessä havaittiin leväsamennusta. 12

Voimakkaan perustuotannon seurauksena lammessa syntyi runsaasti orgaanista ainesta. Sen mineralisaatio nosti alusveden ravinnepitoisuudet korkeiksi. Etenkin kesällä lammen alusveden typpipitoisuudet olivat fosforin tavoin erittäin korkeita. Ammonium typpeä oli jopa 27 µg/l. Palvalampi on humuspitoinen ja rehevä eli nk. dyseurofinen järvi. Se on todennäköisesti luontaisestikin rehevä, mutta ulkoisen kuormituksen kasvu on lammen vedenlaadulle haitaksi. Lammesta tutkitut ulostekuormituksen indikaattoribakteerit eivät viittaa jätevesien pääsyyn lampeen. Jatkossakin lammen ympärillä olevan haja-asutuksen jätevesien ja muun kuormituksen pääsy lampeen tulee tarkoin estää. Lammen rehevyys, ja etenkin huono happitilanne heikentävät kalojen elinolosuhteista lammessa. Ilmeisesti jossain vaiheessa hapenpuute onkin aiheuttanut kalakuoleman lammessa. Veden hapettomuus heikentää myös sen käyttöä mm. kasteluvetenä. Palvalammen korkea fosforipitoisuus tarjoaa levien kasvulle hyvät edellytykset. Humusvesissä valtalajit ovat usein muita kuin sinileviä. Levien runsastumista saattaa rajoittaa eläinplanktonin laidunnus, etenkin jos lammessa ei ole niitä ravintonaan käyttävää kalastoa. Vähäjärvi eli Pikkujärvi Hirvijärven pohjoispuolella sijaitseva, vesialueeltaan lähes 13 hehtaarin kokoinen Vähäjärvi, jota paikallisesti myös Pikkujärveksi kutsutaan, on pääosin metsien ympäröimä järvi. Järven lounaisrannalla laiduntaa pieni karja. Vapaa-ajanasuntoja järven rannalla on kaksi. Vähäjärvi on kahdeksan metriä syvä, kirkasvetinen, lievästi humusväritteinen järvi, missä ph oli seurantakerroilla hieman happaman puolella. Veden alkaliteetti eli kyky vastustaa happamoitumista oli hyvä. Kesän näytteenotossa järven näkösyvyydeksi mitattiin 2,8 metriä. Väriluku oli 4 mg Pt/l. Vähäjärven vesi oli jäähtynyt talvella alle neljäasteiseksi ja happea oli pohjan läheisyydessä jäljellä lopputalvella. Kesällä järven päällysvesi oli lämmintä ja runsashappista vielä kolmen metrin syvyydessä. Jonkin verran tätä syvempänä sijaitsi lämpötilan harppauskerros. Viiden metrin syvyydessä veden lämpötila oli 8 o C ja happitilanne selvästi heikentynyt. Järven alusvesi oli hapetonta (kuva 3.4). Talvella Vähäjärven vesimassa oli melko tasalaatuista. Kokonaisfosforipitoisuus oli siinä vain 1 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 76 µg/l. Kesällä järven päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli talven tasoa. Tämän perusteella järvi voidaan luokitella karuksi. Sitä tuki myös suotuisissa kasvuolosuhteissa mitattu matala klorofylli a-pitoisuus, 2 µg/l. Kolmen metrin vesisyvyydestä mitattu happipitoisuuden selvä nousu viittasi huomattavaan levätuotantoon tässä syvyydessä. Kirkasvetisessä järvessä suurin levätiheys olikin näytteenottohetkellä ilmeisesti pintavesikerrosta syvempänä. Järven hapettomassa alusvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvesikerrosta hieman korkeampi pohjalle laskeutuvan aineksen vaikutuksesta. Liukoista ortofosfaattia ei kuitenkaan esiintynyt. Hapettomassa alusvedessä sedimentistä vapautuneet metallit, rauta ja mangaani, kohottivat veden värilukua. Syksyllä alusveden happitilanteen parantuessa metallit sitoivat fosforia takaisin sedimenttiin. 13

Lämpötila, o C / Happipitoisuus, mg/l 5 1 15 2 25 Syvyys, m 1 2 3 4 5 6 7 8 Lämpötila talvi Lämpötila kesä Happi kesä Kuva 3.4. Veden lämpötila- ja happikerrostuneisuus Vähäjärvessä talvella ja kesällä 26. Vähäjärven vedenlaatu ja käyttökelpoisuus olivat hyviä. Aikaisempaa vertailuaineistoa järveltä on talvelta 1986. Siihen verrattuna järven vedenlaadussa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Kesällä päällysvesinäytteessä esiintyi pieniä pitoisuuksia (2-3 pmy/1 ml) ulostesaastutusta osoittavia indikaattoribakteereita. Tällaiset pitoisuudet eivät vielä heikennä veden yleistä virkistyskäyttökelpoisuutta. On oletettavaa, että määritetyt E. coli-bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit olivat lähtöisin järven rannalla laiduntavan karjan ulosteista. Näin pienen vesistön rantoja laidunnettaessa tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, että järveen ei aiheudu pilaantumisvaaraa. Eläinten ulosteet eivät saa huuhtoutua valumavesien mukana järveen. 3.1.2. Hirvijärvi Pinta-alaltaan 43 hehtaarin kokoinen, keskisyvyydeltään 14 metrinen, kirkasvetinen Hirvijärvi on merkittävä luonto- ja virkistyskäyttökohde. Hirvijärven vedenlaatua seurataan osana Hämeen ympäristökeskuksen järvisyvänneseurantaa. Vuonna 26 seurantanäytteet otettiin maalis- ja syyskuussa. Havaintopaikalla Hirvijärvi 2 (HKV) vesisyvyys oli 25 metriä. Järven uimarannoilta otettiin lisäksi uimavesiseurantanäytteitä kuntien toimesta. Hirvijärven vesi oli syksyllä 25 ehtinyt jäähtyä huomattavan kylmäksi ennen jääpeitteen muodostumista. Lopputalvella järven pohjan läheisyydessä veden lämpötila oli vain 3,3 o C. Happitilanne oli järven koko vesimassassa hyvä, alimmillaan 56 kyllästysprosenttia. Syyskuun 26 alussa, lämpimän loppukesän ansiosta, Hirvijärven vesi oli vielä lämmintä. Pintaveden lämpötila oli lähes 18 o C viiden metrin syvyyteen asti (kuva 3.5). Veden happitilanne oli hyvä. Alusvedessäkin oli vielä hyvin happea, 45 kyllästysprosenttia. 14

Lämpötila, o C / Happipitoisuus, mg/l 2 4 6 8 1 12 14 16 18 2 5 Syvyys, m 1 15 2 25 Lämpötila talvi Lämpötila kesä Happi talvi Happi kesä Kuva 3.5. Veden lämpötila- ja happikerrostuneisuus Hirvijärvessä talvella ja kesällä 26. Hirvijärven vesi oli kirkasta, sameusarvo <1 FTU ja väriluku 3-4 mg Pt/l eli vain lievää humusleimaa osoittava pitoisuus. Kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli pieni, 7-9 mg/l. Näkösyvyydeksi mitattiin näytteenottohetkellä 3,5 metriä. Sen perusteella auringon valo riitti koko päällysvesikerrokseen ja mahdollisti siten levätuotannon yli viiden metrin syvyyteen asti. Hirvijärven ravinnepitoisuudet olivat matalia. Talvella ja kesällä kokonaisfosforia oli järven päällys- ja alusvedessä keskimäärin 1 µg/l. Kokonaistyppipitoisuus järven päällysvedessä oli talvella 8 µg/l ja kesällä 58 µg/l. Kesällä fosfaattifosfori oli järvestä loppu. Kokonaistypestä runsaat puolet oli liukoisia typpiyhdisteitä, lähinnä nitraattia. Ravinnepitoisuuksien perusteella Hirvijärvi oli selvästi fosforirajoitteinen (päällysveden kokonaisravinnesuhde N/P = 53) eli fosfori oli levien kasvua rajoittava ravinne. Rehevyystasoltaan Hirvijärvi oli karu tai enintään lievästi rehevä. Typpipitoisuudet olivat järvessä kirkasvetiselle järvelle melko korkeita. Hämeen ympäristökeskus ei tutkinut järviveden hygieenistä laatua lainkaan. Sekä Hyvinkään että Riihimäen uimarannoilta vedestä määritettiin ulostesaastutusta osoittavien bakteerien pitoisuudet. Hyvinkään yleisellä uimarannalla kolmella seurantakerralla lämpökestoisten koliformisten bakteereja oli 14-39 kpl/1 ml ja fekaalisia streptokokkeja 6-22 kpl/1ml. Riihimäen uimapaikalla kolmella seurantakerralla lämpökestoisia koliformisia bakteereja oli 2-27 kpl/1 ml ja fekaalisia streptokokkeja -75 kpl/1ml. Kaikkina kertoina järven vesi täytti mikrobiologiselta laadultaan uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. Ulostesaastutusta osoittavien bakteerien esiintyminen molemmilla uimapaikoilla, kaikilla seurantakerroilla, osoitti järveen kohdistuvan ulostekuormitusta. Bakteerit voivat olla lähtöisin esim. järvellä runsaana esiintyvien lintujen ulosteista tai muusta hajakuormasta. Olisi hyvä, jos bakteerimääritykset voitaisiin liittää myös syvännehavaintopaikan analyysivalikoimaan. 15

Heinäkuun alussa Riihimäen uimavesiseurannassa havaittiin vähän Anabaena-suvun sinileviä. Sinilevähavaintoja olivat tehneet myös järven ranta-asukkaat, ainakin järven etelärannalla. Heinäkuun puolivälissä Riihimäen uimapaikalta otetussa levänäytteessä oli Gomphosphaeria- ja Anabaena-sukujen sinileviä. Vesiensuojeluyhdistyksen näytteenottajat havaitsivat sinileviä järven etelärannalla 8. elokuuta. Syyskuun alussa päällysvesikerroksen klorofylli a-pitoisuudeksi mitattiin 8 µg/l eli lievää rehevyyttä osoittava arvo. Hämeen ympäristökeskuksen ottamassa leväkukintanäytteessä havaittiin Aphanizomenon-sinilevää. Vuoden 26 vedenlaatutietojen perusteella Hirvijärven vedenlaatu oli erinomainen. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet olivat mittausjakson matalimpia (kuva 3.6). Näytteenottoajankohdiltaan ja määritysmenetelmiltään edustaviin vertailuvuosiin 25 ja 1987 verrattuna Hirvijärven vedenlaadussa ei ole tapahtunut muutosta. Vähäsateisen kesän 26 vaikutukset näkyivät veden humuspitoisuuden ja väriluvun lievänä laskuna vuoteen 25 verrattuna, mutta vuonna 1987 veden sameusarvot ja väriluvut olivat silti hivenen kesää 26 pienempiä (kuva 3.6). 6 3,5 5 3 Kokonaisfosfori, µg/l 4 3 2 2,5 2 1,5 1 Sameus, FTU 1,5 1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1982 1984 1987 25 26 Kok.P Sameus Kuva 3.6. Kokonaisfosforipitoisuudet ja sameusarvot Hirvijärven päällysvedessä (1 m) loppukesän näytteenottokertoina vuosina 1974-26. Kesäajan yhden klorofylli a-tuloksen perusteella ei järven levätilanteesta saa riittävää kuvaa. Levähavaintojen perusteella Hirvijärvessä oli sinileväkukintoja pitkiä ajanjaksoja kesällä ja leväesiintymät heikensivät selvästi Hirvijärven käyttökelpoisuutta. Kesän 26 sääolosuhteet olivat poikkeuksellisen suotuisat levien esiintymiselle. Sääolosuhteiltaan erilaisena kesänä tilanne voi olla toinen. Hämeen ympäristökeskuksen seurannassa on suunnitelmissa tutkia Hirvijärven kasviplanktonia elokuussa 27. Olisi hyvä, jos näytteenottokertoja olisi enemmän kuin yksi. Näin saataisiin kattavampi tieto eri levälajien runsaussuhteista ja lajistosta järvessä. Hirvijärven kasviplanktonista on vertailuaineistoksi lajistotietoa 197- ja 198-luvuilta. 16

3.1.3. Sinileviä esiintyy karuissakin järvissä Vaikka sinilevät ovat tyypillisiä reheville vesille, niitä tavataan myös niukkaravinteisissa ja humuspitoisissakin vesissä. Sinilevien määrä näissä vesissä on kuitenkin pienempi ja yleisimmät lajit poikkeavat rehevien järvien vallitsevista lajeista. Karuille järville ominaista on eri leväryhmien melko tasainen osuus biomassasta kasvukauden aikana. Kaikissa järvissä levälajisto vaihtelee kasvukauden mukaan, mutta rehevissä järvissä lajisto yksipuolistuu ja sinilevät ovat piilevien ohella runsaimmin edustettuina kuin kultalevät, nielulevät tai viherlevät. Myös sinilevien massaesiintymiä on havaittu karuissa järvissä, kun olosuhteet ovat olleet edulliset eli tyyni, lämmin, aurinkoinen sää ja liukoisia ravinteita käytettävissä, esimerkiksi kesäsateiden jälkeen. Massaesiintymät ovat kuitenkin karuissa järvissä usein lyhytaikaisia ja ajoittuvat usein elo-syyskuulle. Karuissakin järvissä saattaa olla myös myrkkyjä tuottavia sinileviä. Rihmamainen Anabaena lemmermannii sinilevä on Suomessa yleisin järvissä massaesiintymiä muodostavista sinilevistä. Lajin kannat voivat olla myrkyttömiä tai myrkyllisiä ja tuottaa sekä hermo- että maksamyrkkyjä. Lepistö ym. (25) havaitsivat, että hermomyrkkyjä (anatoksiini-a ja saksitoksiineja) esiintyi useammin melko niukkaravinteisissa järvissä, joissa fosfori oli kasvua rajoittava ravinne (kokonaistyppi/kokonaisfosfori -suhde oli yli 17). Näissä A. lemmermannii oli usein vallitseva laji. Maksamyrkkyä oli puolestaan useammin leväesiintymissä, joissa typpi oli kasvua rajoittava ravinne eli typpi-fosforisuhde oli alle 1 ja järvet olivat laadultaan reheviä. Hirvijärven sinilevien myrkyllisyyttä ei ole tutkittu, mutta silloin, kun vedessä on silmin nähden sinilevää, uimista on syytä välttää eikä levävettä saa käyttää saunavetenä. Uudessa Myrkytystietokeskuksen tutkimuksessa sinilevien aiheuttamia oireita raportoitiin useimmiten liittyen uimiseen tai sinileväisen veden käyttöön saunassa. Yleisimpiä oireita olivat pahoinvointi, ihottuma, kuume ja vatsaoireet ja niitä todettiin erityisesti lapsilla (Hoppu ym. 26). A. lemmermannii sinilevälaji liittyi useimpiin vesiin, joista oireita raportoitiin, vaikka leväesiintymät eivät olleet kovin voimakkaita (Rapala 26). 3.1.4. Vehkalamminoja Hirvijärven valuma-alueesta suurin osa sijaitsee järven luoteispuolella. Tältä alueelta tuleva vesi laskee järveen Vehkalamminojaa pitkin. Oja on nimetty sen latvalla olevan Vehkalammin mukaan. Palvalammen vedet laskevat Vehkaojaan. Vehkalamminojasta otettiin vesinäytteitä huhtikuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja marraskuussa. Huhtikuun näytteet otettiin kevään ylivirtaamajaksolla. Kesäkuussa ja lokakuussa näytteenotto ajoittui sadepäiviin. Marraskuun näytteenotto ajoittui myös sateiseen aikaan. Selvästi suurin virtaama ojassa oli huhtikuussa. Vehkalamminojan vesi oli ruskeaa, väriluvut 2-3 mg Pt/l, ja humuspitoista. Huhtija marraskuussa vesi oli selvästi hapanta, muulloin neutraalia. Kevään ylivirtaamajaksolla Vehkaojan kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat mittauspäivistä selvästi kor- 17

keimmat (kuva 3.7). Myös loppusyksyllä ojan vesi oli ollut varmasti ajoittain heikkolaatuisempaa muiden alueen pikkujokien tavoin, mutta näytteenotto ei ajoittunut Vehkaojassa näille päiville. Leville käyttökelpoisen ortofosfaatin pitoisuus Vehkalamminojan vedessä oli <5-3 µg/l, korkein huhtikuussa. Kesäaikana Hirvijärven saama ravinnetäydennys oli pieni. Ulosteperäisten E.coli-bakteerien pitoisuudet Vehkalamminojassa olivat 24-22 pmy/1 ml. Ojaan kohdistui siten joko jätevesikuormitusta haja-asutuksesta tai valumavesiä karjataloudesta. 12 6 Kokonaisfosfori, µg/l / Kiintoaine, mg/l 1 8 6 4 2 5 4 3 2 1 Kokonaistyppi, µg/l 18.4.26 6.6.26 11.1.26 3.11.26 Kok.P K-aine Kok.N Kuva 3.7. Veden kiintoaine- ja kokonaisravinnepitoisuudet Vehkaojassa vuonna 26. Näiden tulosten perusteella Vehkalamminojan vesi oli laadultaan tyydyttävää. Vaikka ojan rannat ovat suurelta osin peltoa, sen valuma-alueesta suurin osa on metsää. Siten ojan vedenlaatu on selvästi maatalousvaltaisten alueiden ojavesiä parempaa. Ylivirtaamakausina vedenlaatu heikkeni kuitenkin selvästi. On oletettavaa, että Hirvijärven sietokyky riittää vastaanottamaan Vehkaojan tuoman ravinne- ja kiintoainekuorman. Ulosteperäisten jäte- ja valumavesien pääsyä ojaan tulee estää kaikin tavoin, sillä rehevöittävien tekijöiden lisäksi ne voivat heikentää vesistön käyttökelpoisuutta. 3.1.5. Yhteenveto Hirvijärven valuma-alueen vesistä Hirvijärven ja sen valuma-alueen pienten järvien ja lampien vedenlaatu on pääosin hyvä (kuva 3.8). Lampien lähivaluma-alueiden soistuneiden painanteiden ja rantojen vaikutuksesta monien lampien vesi on kuitenkin hyvin ruskeaa ja hapanta. Osa lammista on varsin syviä ja niiden vesimassat muuttuvat hapettomiksi kevään ja syksyn täyskiertojen jälkeisen kerrostuneisuuskauden edetessä. 18

Erämaaluonteensa ansiosta Hirvijärven valuma-alueen lampien luonnontila on pysynyt vakaana. Paineet rantarakentamiseen alueella on kuitenkin olemassa. Mm. Kalatonlammen rannoille on sijoittunut viime vuosina uutta asutusta. Palvalampi on alueella selvä esimerkki lammesta, mihin ihmistoiminta on vaikuttanut. Palvalammen alueella vesiensuojelutyötä tulee kohdistaa ravinnekuormituksen vähentämiseen. Hirvijärven syvännealueella järven vedenlaadussa ei ole havaittavissa selvää muutossuuntaa. Käytettävissä olevien vedenlaatuhavaintojen perusteella järven fysikaaliskemiallinen vedenlaatu on vaihdellut vuosien välillä melko paljon. Vuoden 26 tilanne oli siltä osin havaintojakson parhaimpia. Järvessä esiintyi kuitenkin pitkäjaksoisesti sinileväkukintoja, mitkä heikensivät erinomaiseksi mielletyn järven käyttökelpoisuutta. Näin oli myös edeltävänä kesänä. On mahdollista, että kesien 25 ja 26 pitkät hellejaksot loivat poikkeuksellisen hyvät kasvuolosuhteet sinileville. 8 1 Kokonaisfosfori, µg/l 7 6 5 4 3 2 1 8 6 4 2 Sähkönjohtavuus, ms/m Hirvijärvi Vähäjärvi Kaveton Palvalampi Rautajalanlammi Kalatonlammi Pahanojanlammi Kirjavat, itä Kirjavat, länsi Kok.P Sähkönjohtavuus Kuva 3.8. Hirvijärven ja sen valuma-alueen lampien veden sähkönjohtavuusarvot (ms/m) ja kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) kesällä 26. Kuvassa pisteviiva on tasolla, jonka alapuolella kokonaisfosforipitoisuus on kesäisin vedenlaadultaan hyvissä vesissä. 3.2. Suolijärven alue Jyrkkärantaisen Suolijärven lähivaluma-alue on pieni. Suurin vesimäärä tulee järveen sen pohjoispäähän laskevan Väliojan kautta. Vedet kertyvät siihen Hirvijärvestä, Myllylammesta, Pojanjärvestä ja Vatsianjärvestä. Muita järveen laskevia lampia ovat Suolampi, Suonpäänlampi, Hepolampi ja Puolivälinlampi. 19

3.2.1. Pojanjärvi Pinta-alaltaan noin 24 hehtaarin kokoisen, lähes 7 metriä syvän Pojanjärven valumaalue on lähinnä metsää. Järven rannoilla on jonkin verran ympärivuotista- ja vapaaajanasutusta. Pojanjärvestä otettiin näytteet päällys- ja alusvedestä. Pohjanjärvi oli selvästi humuspitoinen, COD Mn 14 mg/l ja ruskeavetinen järvi. Valumaalueelta tulevat suo- ja metsävedet alensivat järven ph-arvon (6,5) selvästi happaman puolelle. Kesällä Pojanjärven päällysvesi oli vain lievästi sameaa ja näkösyvyys oli 1,8 metriä. Talvella järven alusvesi oli melko lämmintä, yli 4 o C jo kolmen metri syvyydessä. Siitä huolimatta alusvedessä oli happea edelleen jäljellä vähän. Päällysvedessä happikyllästys oli 33 %. Pojanjärvi on kesällä vallitseville lounaistuulille altis pitkänomaisen muotonsa vuoksi. Kesällä 26 järveen muodostui silti loiva lämpötilakerrostuneisuus, kuten myös vuonna 1997, jolta on saatavissa vedenlaadun vertailuaineistoa. Järven päällysvedessä oli happea 93 kyllästysprosenttia, mutta alusvedessä enää vain 1 %. Alusveden heikkohappisuudesta ja lähinnä sedimentin hapettomuudesta olivat merkkinä kohonneet mangaani- ja rautapitoisuudet. On mahdollista, että kaikkina kesinä lämpötilakerrostuneisuutta ei synny tai että se jää useita lähialueen järviä selvästi lyhytaikaisemmaksi. Tämän vaikutuksesta järven happitalous säilyy hyvänä. Talvella Pojanjärven kokonaisfosforipitoisuus oli matala, 13 µg/l, ja kokonaistyppipitoisuus 82 µg/l. Merkkejä voimakkaasta ravinteiden vapautumisesta sedimentistä ei ollut. Kesällä järven päällysvedessä oli kokonaisfosforia 16 µg/l ja siitä leville käyttökelpoista ortofosfaattia 6 µg/l. Kokonaistyppeä järvivedessä oli 65 µg/l, mutta liuenneet typpiyhdisteet olivat loppu. Alusvedessä kokonaisfosforia oli 54 µg/l, mutta ortofosfaattia ei ollut. Pojanjärvessä liuenneiden typpiyhdisteiden määrä oli talvella vain viidennes kokonaistypestä. Kokonaisravinteilla laskettu N/P-suhde oli selvästi yli 2, mikä viittaisi Pojanjärven olevan selvästi fosforirajoitteinen. Koska kesän näytekerralla liukoiset typpiravinteet olivat loppu, ja niiden osuus kokonaistypestä oli talvellakin melko pieni, on ilmeistä että Pojanjärvi on ainakin ajoittain sekä fosfori- että typpirajoitteinen. Elokuussa 26 Pojanjärvessä mitattiin klorofylli a-pitoisuudeksi 8 µg/l. Sen ja vuoden aikana mitattujen kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella järvi voidaan luokitella lievästi reheväksi ja käyttökelpoisuudeltaan hyväksi. Hyvää käyttökelpoisuutta osoittaa myös veden hyvä mikrobiologinen laatu. Pojanjärven vedenlaatua on tutkittu aikaisemmin satunnaisesti. Vertailukelpoisia vedenlaatutuloksia löytyy elokuulta 1997 ja helmikuulta 1998. Heinäkuussa 1997 järvessä oli ollut voimakas sinileväkukinta. Elokuussa 1997 järvestä mitattiin klorofylli a- pitoisuudeksi 16 µg/l ja liukoiset typpiyhdisteet olivat järven päällysvedestä loppu. Ortofosfaattia ei tällöin tutkittu. Vuoden 26 Pojanjärven vedenlaatutuloksia verrattaessa aikaisempiin, ei ole tapahtunut muutoksia. 2

3.2.2. Vatsianjärvi Hirvijärvestä laskeva Välioja virtaa Vatsianjärven pohjoisosan läpi edelleen Suolijärveen. Vedenvaihto järvessä on nopeaa ja Hirvijärvestä lähtevän veden laatu vaikuttaa merkittävästi pinta-alaltaan lähes 9 hehtaarin ja syvimmillään 3,5 metriä syvän järven vedenlaatuun. Vatsianjärven lähivaluma-alue ja rannat ovat pääosin metsää. Järven länsirannalla on peltoa, mutta pellon ja järven väliin jää luontainen suojavyöhyke. Järven matala eteläranta on soistunut ja hiljalleen umpeen kasvava. Mökkejä järven rannalla on kymmenkunta. Järven pohjoisrannalla on niitetty kasvillisuutta vesiyhteyden säilyttämiseksi järvelle. Vatsianjärven vesi oli talvella kylmää, lämpötila alusvedessäkin vain 1,6 o C. Happitilanne järvessä oli hyvä. Vesi oli lähes kirkasta, sameusarvo vain 1,2 FTU. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvo oli 9 mg/l eli värittömien vesien tasoa. Kesällä järviveden väriluku oli 4 mg Pt/l. Näkösyvyydeksi mitattiin 1,2 metriä. Vatsianjärvi oli lievästi lämpötilakerrostunut. Järven alusvedessä happitilanne oli selvästi heikentynyt, happipitoisuus oli 2,3 mg/l. Päällysvedessä mitattiin hapen lievää ylikyllästystä, mikä viittasi voimakkaaseen levätuotantoon järvessä. Klorofylli a-pitoisuudeksi järvessä mitattiin 9,9 µg/l. Vatsianjärven päällysvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli talvella 8 µg/l ja kesällä 16 µg/l. Tuottavassa vesikerroksessa liukoinen ortofosfaatti oli kesällä loppu ja liukoiset typpiyhdisteet lähes loppu. Kokonaistyppeä vedessä oli 55 µg/l. Ravinnepitoisuuksien perusteella Vatsianjärvi voitiin luokitella lievästi reheväksi. Yleisilmeeltään Vatsianjärvi on rehevä. Kasvillisuus on siinä erittäin runsasta. Ilmeisesti voimakas vedenvaihto tuo järveen lisäravinteita ja kirkkaassa vedessä kasvien kasvuolosuhteet ovat hyvät koko kasvukauden. Kesän näytteenottokerralla Vatsianjärvessä havaittiin pieni määrä ulostesaastutusta osoittavia bakteereita. Määrä alitti selvästi uimavesille asetetut mikrobiologiset rajaarvot ja siten veden käyttökelpoisuus oli hyvä. Pienen järven ranta-alueilla tulee huolehtia tarkoin, että asutuksen jätevedet eivät pääse järveen. Vatsianjärven runsas vesikasvillisuus vaikeuttaa virkistyskäyttöä järvellä. Sen poistaminen käytössä olevilta rannoilta on perusteltua. Vatsianjärvestä on aikaisempia vedenlaatuhavaintoja vain muutamilta talvilta. Viimeisin havainto on talvelta 23, jolloin useissa järvissä lopputalven happitilanne oli huono. Vatsianjärvessäkin happitilanne oli tuolloin selvästi talvea 26 heikompi, mutta happea riitti silloinkin koko vesimassassa. Kaikkien talvihavaintojen perusteella Vatsianjärven vedenlaadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. 3.2.3. Suolijärven valuma-alueen lammet Hyvinkäällä, Suolijärven itäpuolella, rikkonaisessa moreeni- ja kalliomaastossa, missä alavimmat painanteet ovat soistuneet, sijaitsee neljä melko luonnontilaisena säilynyttä metsälampea; Suolampi, Suonpäänlampi, Hepolammi ja Puolivälinlampi. Näistä vain Hepolammen läheisyydessä kulkee metsäautotie, mutta mitään asutusta ei lampien rannoilla ole. Lammista Suolampi ja Suonpäänlampi laskevat yhteistä ojaa pitkin Suoli- 21

järven koillisosaan. Hepolampi laskee Puolivälinlampeen, mikä laskee edelleen Tuttulanojaa pitkin Suolijärven eteläosaan. Puolivälinlampi on lammista selvästi syvin ja valuma-alueeltaan suurin (taulukko 4). Suolampea lukuun ottamatta muiden lampien vedenlaatua seurattiin pintavesien seurantaohjelman mukaisesti. Suolampi jätettiin tarkkailun ulkopuolelle, osittain sitä ympäröivän maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi ja osittain siksi, että lammesta otettujen näytteiden ei uskottu tuovan olennaista lisätietoa alueen metsälampien tilasta. Taulukko 4. Perustietoja Suonpäänlammesta, Suolammesta, Hepolammesta ja Puolivälinlammesta. Pinta-ala, ha Valuma-alue, ha Syvyys, m Suonpäänlampi 1,7 17 3,5 Suolampi 1,4 45 4 Hepolammi 2 2 4,5 Puolivälinlampi 1,5 54 1 Kaikissa tutkituissa lammissa vesi oli selvästi hapanta, ph noin 6, ja ruskeaa, päällysveden väriluvut talvella 25-3 mg Pt/l ja kesällä 15-25 mg Pt/l. Humusvaikutusta osoittava kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli lammissa keskimäärin 3-4 mg/l eli huomattavasta humuspitoisuudesta kertova. Talvella lampien vedet olivat kirkkaita, sameusarvot < 1 FTU ja kesällä vain lievästi sameita, sameusarvo < 4 FTU. Lampien ympäristön suojaisuuden vuoksi tuulet eivät olleet päässeet sekoittamaan niiden vesimassaa ja lammet olivat lämpötilakerrostuneet kesällä. Myös talvella niihin muodostui selvä kerrostuneisuus. Talvella kaikkien lampien happitilanne oli huono. Happi oli loppu pohjan läheisistä vesikerroksista. Hepolammen ja Puolivälinlammen pintavesissä oli happea 1 mg/l Suonpäänlammessa 2 mg/l eli varsin vähän. Kesällä lampien alusvedet olivat myös hapettomia. Hepolammen päällysvedessä happea oli vielä hyvin, 8 kyllästysprosenttia, Puolivälinlammessa välttävästi, 5 kyllästysprosenttia ja Suonpäänlammessa tyydyttävästi, 67 kyllästysprosenttia. Suonpäänlammen pintavedessä kokonaisfosforipitoisuus oli talvella 24 µg/l ja kesällä 38 µg/l. Alusveden pitoisuudet olivat kaksinkertaisia päällysveden pitoisuuksiin verrattuina. Suonpäänlammessa mitattiin kesällä erittäin korkea klorofylli a-pitoisuus, 65 µg/l. Siitä huolimatta leville käyttökelpoista ortofosfaattia oli vielä vähän (5 µg/l) jäljellä. Kokonaistyppipitoisuuskeskiarvo Suonpäänlammen päällysvedessä oli 12 µg/l. Hepolammessa pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli talvella 28 µg/l ja kesällä 35 µg/l. Talvella alusveden pitoisuus oli pintaveteen verrattuna kaksinkertainen, kesällä vain hieman kohonnut. Kesällä leville heti käyttökelpoista ortofosfaattia oli vesimassassa 5 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet lammessa vaihtelivat 84-13 µg/l. Kesällä suotuisissa kasvuolosuhteissa mitattu, levätuotantoa osoittava klorofylli a pitoisuus oli 16 µg/l. Puolivälinlammen pintavedessä kokonaisfosforipitoisuus oli talvella 21 µg/l ja kesällä 27 µg/l. Kymmenen metriä syvän lammen hapettomassa alusvedessä kokonaisfosfori- 22