OULUN ORTODOKSISEN HIIPPAKUNNAN SÄÄTIÖ 1988-2013 PAIMEN~SANOMAT 1981-2011
OULUN ORTODOKSISEN HIPPAKUNNAN SÄÄTIÖ 1988-2013 PAIMEN~SANOMAT 1981-2011
Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö 2013 Tekstit: Seppo Maskonen Joutsen Median Painotalo Oy, Oulu 2
SISÄLLYSLUETTELO HIIPPAKUNTASÄÄTIÖ Säätiön historia: Esipuhe...4 Säätiön peruspääoman lahjoittaja...5 Säätiön perustaminen...6 Päätöksentekijät...7 Pääoman tuotto ja karttuminen varmistavat perustehtävän...10 Myönnetyt apurahat ja tunnustuspalkinnot...14 Tunnustuspalkinto apurahojen rinnalle...18 PAIMEN~SANOMAT Historiaa, hyvät lukijat!...20 Suunnittelutoimikunta valmisteli lehtipäätökset...21 Lehti oli heti tavoitteena...23 Seurakuntien yhdistys...25 Hallituksen puheenjohtajat...26 Isä Elias Huurinainen, hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja 1980-84 Hyvät avaukset ovat tärkeitä...27 Ainutlaatuisen hieno päätös...28 Ilmestyminen ja sivut vaihdelleet päätoimittajien mukaan...29 Päätoimittajat, toimitussihteerit ja taloudenhoitajat...29 Päätoimittajista ja lehden teosta...30 Ensimmäinen päätoimittaja metropoliitan löytö...32 Mieluisinta oli valmis lehti asemointipöydällä...33 Julkisuus on niiden, jotka sitä tekevät...34 Halusin tehdä lehteä, jota lukevat niin lapset kuin aikuiset...35 Päätoimittajana tekniikan muutosvaiheessa...36 Pääsin taas kirjapainoon...36 Kirkollinen, ihmisläheinen ja ymmärrettävä tiedonjakaja...37 Neljätoista vuotta toimitussihteerinä Arkista puurtamista...38 Pitkäaikaisin taloudenhoitaja...39 Ilmoituksiakin on myyty...39 Talous on tärkeä osa lehdentekoa...40 Yksi lukijatutkimus tehty...42 Kirjojakin on kustannettu...42 3
ESIPUHE Vuonna 1980 aloittaneen Oulun ortodoksisen hiippakunnan piirissä on päivittäisen kirkollisen ja seurakunnallisen elämän ohella toiminut kaksi itsellistä, yhteisiin tavoitteisiin myös sitoutunutta organisaatiota. Ne ovat seurakuntien yhteisen yhdistyksen kustantama lehti Paimen Sanomat ja Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö. Näiden kummankin alkuhistoria on koottu tähän julkaisuun, hiippakuntasäätiön 25 ja lehden 30 vuotta. Läheisemmin olen ollut tekemisissä säätiön kanssa, sen asiamiehenä. Lehdenkin elämää olen saanut seurata tiiviisti kaikki sen elinvuodet. Isä Esipaimen, Metropoliitta Panteleimon pyysi minua jo 2010 laatimaan Paimen~Sanomien historiikin. Työn tulos julkaistiin lehdessä vuoden 2011 lopussa. Aineisto on sellaisenaan uudelleen toimittamattomana tämän julkaisun loppupuolella. Toivon, ettei lehteä varten laadittu käsittelytapa kohtuuttomasti häiritse lukemisessa. Esipaimenen pyyntö säätiön historiasta tuli syksyllä 2011. Tavoite oli julkaista lopputulos hallintoneuvoston 25 vuotisjuhlakokouksessa 18.4.2013. Samalla sovittiin, että molemmat historiat painetaan samoihin kansiin. Kiitän Isä Esipaimenta hänen minulle osoittamastaan luottamuksesta. Molemmat urakat ovat antaneet minulle monin verroin enemmän tyydytystä ja kiintoisaa sisältöä alkaneisiin eläkevuosiin kuin konsanaan aiheuttaneet vaivaa saati tuskaa tai huolta. Oulussa 7. päivänä huhtikuuta 2013 Seppo Maskonen kirjapainoneuvos 4
SÄÄTIÖN PERUSPÄÄOMAN LAHJOITTAJA Luonteesta on jäänyt päällimmäiseksi sitkeys ja lujatahtoisuus sekä perinteitä ja juuria kunnioittava uskonnollisuus sekä hengellisten arvojen vaaliminen. Näin luonnehtii oululainen eläkkeellä oleva pankinjohtaja Jaakko Mikkilä tätiään Veera Mikkilää, jonka testamenttaamin varoin perustettiin Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö. Historia eri muodoissaan olivat lähellä tädin sydäntä. Tarkkuus ja täsmällisyys niin ammatissa kuin yksityiselämässä olivat leimallisia. Hyvien tapojen opettaminen meille suvun nuorimmille muistuu mieleeni. Vieraanvaraisuutta ei voi unohtaa, muistelee Jaakko Mikkilä. Veera Mikkilä syntyi Salmissa, Orusjärven kylän Kaunoselässä vuonna 1924. Vanhemmat pitivät kauppaa ja harjoittivat maanviljelystä. Veera asettui sodan jälkeen Ylivieskaan ja perusti siellä oman kaupan jo vuonna 1945. Ikää hänellä oli tuolloin vasta 21 vuotta. Kaupan valikoimiin kuuluivat kemikaliotuotteet ja asusteet. Veera kotiutui omien sanojensa mukaan hyvin Keski-Pohjanmaalle. Työn ohessa hän suoritti diplomikauppiaan tutkinnon. Aikaa ja tarmoa riitti myös Ylivieskan Karjalaisten, Oulun Karjalaisseurapiirin ja Kiuruveden ortodoksisen seurakunnan toimintaan. Kauppiasura jatkui menestyksellisesti aina 1980 luvun alkuun, jolloin Veera Mikkilä muutti Ouluun, samaan taloon jossa hieman aiemmin perustetun uuden hiippakunnan kanslia sijaitsi. Siitä oli lyhyt matka omaan kirkkoon, jossa Veera uskollisesti vieraili. Veera Mikkilä kuoli naimattomana vuonna 1986. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin säätiö, jonka pääoman oleellisin osa on edelleen 25 vuotta myöhemmin peräisin hänen elämäntyöllään keräämästä testamenttilahjoituksesta. Veera Mikkilä nuorena kauppiaana Ylivieskassa 5
SÄÄTIÖN PERUSTAMINEN Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiön perusti silloinen Oulun Metropoliitta Leo vuonna 1988. Tämä oli mahdollista siksi, että kauppias Veera Mikkilän ortodoksisen kirkollisen työn hyväksi tekemä testamentti oli tullut lainvoimaiseksi edellisenä vuonna. Metropoliitta allekirjoitti säädekirjan 24.2.1988 yhdessä hiippakuntasihteeri Tapani Leiston kanssa. Säädekirja kuvasi säätiön peruspääomaksi tulevan, testamentatun omaisuuden. Säädekirjaan liitettiin säätiölle ehdotettavat säännöt. Niiden laatimisessa metropoliittaa olivat avustaneet erityisesti kirkkokunnan lainoppinut asessori Timo Parrukoski ja poliisimestari Erkki Vahronen, molemmat Kuopiosta. Asiapaperit lähetettiin oikeusministeriöön, joka hyväksyi säätiön perustamisen ehdotetussa muodossaan 22.6.1988. Säätiön tarkoitus Sääntöjen mukaan säätiön tarkoitus oli edistää ja tukea ortodoksista kirkollista työtä sekä avustaa ortodoksisen kulttuurin ja teologian opiskelua, tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä Oulun Metropoliitta Leo esittelee säätiön tavoitteita perustamiskokouksessa. ortodoksisen hiippakunnan seurakuntien alueella sekä erityisesti hiippakunnan alueen ortodoksisten vähemmistöjen kuten esimerkiksi kolttakansan henkisiä ja sosiaalisia pyrintöjä. Vuonna 1998 muutettiin ensimmäiset sanat muotoon edistää ja tukea suomalaisen ortodoksisen kulttuuriperinteen säilyttämistä sekä avustaa. Muutos osoittautui tarpeelliseksi verotussyistä, sillä alkuperäinen sanamuoto osoittautui esteeksi säätiölle mahdollisesti tehtävien isompien lahjoitusten tekijälle tulevan verovapauden kannalta. Hallintoelimet Sääntöjen mukaan säätiöllä on hallintoneuvosto, johon kuuluvat kolmeksi vuodeksi kerrallaan valitut puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä kolme jäsentä, joilla kullakin on varajäsen. Ensimmäiset jäsenet nimesi metropoliitta omalla päätöksellään. Myöhemmin hallintoneuvoston vuosikokous päättää määräajoin omasta kokoonpanostaan. Säätiöllä on hallitus, johon kuuluvat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä yksi jäsen, sekä heidän kaikkien yhteinen varamies. Heidän toimikautensa on myös kolme vuotta. Ensimmäiset jäsenet kutsui Metropoliitta Leo, myöhemmät valinnat on tehnyt hallintoneuvosto. Hallitus ottaa säätiön asiamiehen ja rahastonhoitajan. 6
PÄÄTÖKSENTEKIJÄT Metropoliitta Leo ilmoitti säätiön perustajana 20.10.1988 lähettämässään hallintoneuvoston ja hallituksen yhteiskokouksen kutsukirjeessä ensimmäiset säätiön työhön kutsumansa henkilöt. Kokous pidettiin 1.11.1998. Siinä merkittiin tiedoksi seuraavat henkilövalinnat: Hallintoneuvosto Metropoliitta Leo, puheenjohtaja maaherra Ahti Pekkala, varapuheenjohtaja pankinjohtaja Eeva-Liisa Savilaakso, varalla insinööri Johannes Palsola poliisimestari Erkki Vahronen, varalla insinööri Raimo Räme kolttien luottamusmies Sergei K. Fofanoff, varalla taidemuseon johtaja Päivi Kiiski Hallitus asessori Timo Parrukoski, puheenjohtaja hallintonotaari Siviä Lomu, varapuheenjohtaja fil.tri Ahti Pyörnilä toimitusjohtaja Seppo Maskonen, varajäsen Hallitus nimesi säätiön asiamieheksi ja rahastonhoitajaksi toimitusjohtaja Seppo Maskosen. Hallintoneuvoston kokoonpano säilyi alkuperäisenä vuoteen 1996 saakka. Silloin Raimo Räme tuli varsinaiseksi jäseneksi ja Erkki Vahronen hänen varajäsenekseen. Ensimmäinen kokous 1.11.1998. Läsnä kaikki hallintoneuvoston varsinaiset ja varajäsenet sekä hallitus. Oikealta Sergei K. Fofanoff, Seppo Maskonen, Ahti Pyörnilä, Siviä Lomu, Eeva-Liisa Savilaakso, Päivi Kiiski, Raimo Räme, Ahti Pekkala, Timo Parrukoski, Metropoliitta Leo, Erkki Vahronen ja Johannes Palsola. 7
Säätiön hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja Timo Parrukoski (oik.), varapuheenjohtaja Siviä Lomu takana keskellä, takana oikealla Parrukosken jälkeen puheenjohtajaksi valittu Ahti Pyörnilä ja vasemmalla asiamies Seppo Maskonen Uusia nimiä mukaan Hallintoneuvoston puheenjohtaja vaihtui 1997, kun Metropoliitta Leo siirtyi Helsinkiin. Hallintoneuvosto valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Metropoliitta Ambrosiuksen. Seuraavana vuonna 1998 hallintoon kuuluvien luettelot uudistuivat melkoisesti. Kokoonpanot olivat seuraavat: Hallintoneuvosto Metropoliitta Ambrosius, puheenjohtaja maaherra Ahti Pekkala, varapuheenjohtaja pankinjohtaja Eeva-Liisa Savilakso, varalla kolttien luottamusmies Pietari Fofanoff insinööri Raimo Räme, varalla kauppias Heikki Hilakivi apteekkari Aleksi Perola, varalla psykologian lis. Mikko Oranen Hallitus fil.tri Ahti Pyörnilä, puheenjohtaja toimitusjohtaja Heikki Rantanen, varapuheenjohtaja kirkkoherra Pentti Hakkarainen toimitusjohtaja Seppo Maskonen, varajäsen Seuraava muutos tapahtui vuonna 2000 Heikki Rantasen kuoltua. Hallituksen jäseneksi valittiin toimitusjohtaja Ari Tuutti ja Pentti Hakkarainen valittiin varapuheenjohtaksi. Metropoliitta Ambrosius siirtyi Helsinkiin vuonna 2002. Oulun hiippakunnan kolmas piispa Metropolitta Panteleimon aloitti hallintoneuvoston puheenjohtajana keväällä. Hallintoneuvosto varajäsenistä pois jäi Pietari Fofanoff ja tilalle tuli hänen seuraajansa kolttien luottamusmiehenä eli Veikko Feodoroff. Maaherra Ahti Pekkala luopui varapuheenjohtajuudestaan 2004 jäätyään eläkkeelle Oulun lääninhallituksen virastaan. Hänen paikalleen valittiin toimitusjohtaja Mikko Keisu Oulusta. Muuten hallintoelimet jatkoivat vuonna 1998 nimetyssä kokoonpanossa vuoteen 2007 saakka. 8
Hallintoneuvosto vuonna 2000. Metropoliitta Ambrosius ja muut jäsenet ovat vasemmalta Ahti Pekkala, Raimo Räme, Eeva-Liisa Savilaakso ja Aleksi Perola. Kolmas isompi muutos Hallintoneuvosto teki vuonna 2007 päätöksen, että sen jäsenet valittaisiin vastaisuudessa vain kahdeksi kaudeksi peräkkäin. Kokoonpano vuoden 2012 loppuun saakka on ollut seuraava: metropoliitta Panteleimon, puheenjohtaja toimitusjohtaja Mikko Keisu, varapuheenjohtaja professori Marja Tuominen, varalla kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff toimitusjohtaja Andreas Andreou, erikoissairaanhoitaja Maire Koistinen arkkitehti Pekka Tanskanen, varalla uskonnonopettaja Sinikka Jutila Hallituksen kokoonpanossa katsottiin pidemmän kokemuksen olevan eduksi. Vuonna 1998 valitut saivat jatkaa edelleen. Muutos tapahtui kuitenkin vuonna 2009, jolloin kirkkoherra Pentti Hakkarainen luopui jäsenyydestä jäätyään eläkkeelle. Hallituksen uudeksi jäseneksi ja samalla varapuheenjohtajaksi valittiin kirkkoherra Viatcheslav Skopets. Tilintarkastajat Ensimmäisessä hallintoneuvoston kokouksessa tilintarkastajiksi valittiin KHT Pertti Tarvainen, varalla KHT Lauri Ranta ja HTM Sulo Karhu, varalla KHT Pertti Haapala. Vuodesta 1995 alkaen tilintarkastajina toimivat KHT Pertti Tarvainen ja KPMG Oy Ab sekä varalla HTM Pertti Haapala ja Salmi, Helenius & Virkkunen Oy. Vuonna 2000 Tarvaisen tilalle valittiin KHT Tapio Raappana ja vuonna 2009 Raappanan tilalle KHT Pekka Alatalo. Hallinnon kustannukset Säätiön hallinto hoidetaan vapaaehtoistyön periaattein. Kokouspalkkioita ei ole maksettu. Myös asiamies hoitaa tehtäväänsä oman alkuperäisen periaatteensa mukaan ilman korvausta. Hallinnosta on koko historian ajan koitunut vain pieniä vuotuisia kuluja lähinnä valtion matkustussäännön mukaisesti korvattavista kokousmatkakuluista ja postimaksuista sekä kirjanpidosta ja tilintarkastuksesta. 9
Leiviskää on hoidettu PÄÄOMAN TUOTTO JA KARTTUMINEN VARMISTAVAT PERUSTEHTÄVÄN Hiippakuntasäätiö syntyi testamenttilahjoituksen varoilla. Rahaa Veera Nikkilän testamentissa oli 229.613 markkaa (38.655 euroa). Ne olivat ajan tavan mukaan korkotuotoltaan paremmilla, pitkäaikaisilla pankkitileillä. Lahjoituksessa oli myös KOP:n, SYP:n, Keskon, Instrumentariumin, Kymmenen ja Rauma- Repolan osakkeita sekä Oulussa, hiippakunnan talossa Nummikatu 30:ssä olleen yksiön hallintaan oikeuttavat osakkeet. Osakkeiden kanssa säätiön peruspääomaksi kirjattiin ensimmäisessä, vuoden 1989 lopussa laaditussa tilinpäätöksessä 740.572 markkaa (124.675 euroa). Hallitus linjasi kaksi kuukautta säätiön perustamisen jälkeen, että sidotuilla, pitkäaikaisilla tileillä olevat rahat pyritään vapauttamaan ja seurataan aktiivisesti Oulun keskustassa myyntiin tulevia, hinnaltaan 500.000 1.000.000 markan liike- tai toimistohuoneita. Pörssiosakkeista todettiin, että tavoite on osakkeiden aktiivinen myynti- ja ostopolitiikka parhaan tuoton saavuttamiseksi. Hallitus päätti myös ryhtyä moniin toimiin säätiön tarkoitusperien tekemiseksi tunnetuksi hiippakunnan alueella. Keskeisenä välineenä tässä oli muutamaa vuotta aiemmin perustettu hiippakunnan seurakuntien Paimen Sanomat lehti. Tavoite oli kartuttaa aktiivisesti testamentilla saatua peruspääomaa. OSTETTIIN LIIKEHUONEISTO Säätiön peruspääomaan kuulunut yksiö Nummikatu 30:ssä päätettiin aluksi laittaa säätiön vierashuoneeksi, jossa yöpyvät voisivat maksaa vapaaehtoisen käyttömaksun. Vierashuoneesta luovuttiin kuitenkin pian vähäisen käytön ja olemattoman tuoton vuoksi, ja yksiö vuokrattiin pysyvään asuinkäyttöön. Puoli vuotta säätiön perustamisen jälkeen hallintoneuvosto teki toukokuussa 1989 hallituksen ehdotuksesta päätöksen ostaa liikehuoneisto hiippakuntatalon viereen Nummikatu 32:een suunnitteilla olevasta uudisrakennuksesta. Huoneiston katutason tila oli 64 m 2 ja siihen suoraan kuuluva kellaritila oli lisäksi 28,5 m 2. Ostossa kumppanina oli Ortodoksisten Nuorten Liitto, jonka omistusosuudeksi sovittiin yksi kolmasosa. Huoneiston hinta oli kokonaisuudessaan 1.100.000 markkaa. Vierailu säätiön omistamassa liikehuoneistossa. Vasemmalta hallituksen puheenjohtaja Ahti Pyörnilä, Metropoliitta Panteleimon, pizzeriayrittäjä Sari Luomansuu, hallituksen jäsen Ari Tuutti ja asiamies Seppo Maskonen. 10
Säätiö rahoitti pääosan omasta 733.000 markan osuudestaan ottamalla lainaa aluksi 500.000 markkaa. Liikehuoneistotalo valmistui keväällä 1990. Kiinteistöalan korkeasuhdanne oli kääntymässä laskuun ja 1990 luvun alun synkkään lamaan. Korot olivat korkealla, huoneistolainassakin 11 prosenttia. Nousu jatkui kaiken aikaa. Vuokralaista huoneistoon ei heti saatu välittäjien avusta huolimatta. Sellainen, Kotipizza Oy löytyi syyskuussa. Lisää velkaa tarvittiin. Korot olivat jo 15 prosenttia. Tavoite hakea tuottoja kiinteistösijoituksella oli ollut hyvä. Päätökset tehtiin myös innostuneena ja yksimielisenä. Ajankohta ja tapahtuneet muutokset vain olivat huonot. Säätiö joutui heti alussa monia vuosia jatkuneeseen talousahdinkoon. Sitä helpotettiin mm. omistettuja pörssiosakkeita myymällä, mutta velan hoito kesti silti lähes kymmenen vuotta. Lainasta kuitenkin selvittiin ja kyseinen pizzeriahuoneisto on edelleen vuonna 2012 säätiön omistuksessa ja talouden vahva tukijalka. Ortodoksisten Nuorten Liitto myi oman 1/3 osuutensa liikehuoneistosta säätiölle vuonna 2002. Kauppa oli vireillä useita vuosia ennen kuin molempia osapuolia tyydyttävä hinta löytyi. Vanhat velat oli maksettu, mutta tämänkin kaupan rahoittamiseen säätiö tarvitsi lainaa. Hintatilanne oli kuitenkin rauhoittunut, rahaa saatiin jo 5,15 prosentin korolla. Huoneiston vuokratuotoilla uusi laina hoitui muutamassa vuodessa pois. RAHANKERÄYKSIÄ Säätiöllä on ollut yksi yleisölle kohdistettu rahankeräys. Sen ajankohta oli 1.9.1995 30.8.1996. Keräyslistoja lähetettiin pääasiassa seurakuntien luottamushenkilöille, joiden suhtautuminen asiaan oli yleensä myönteinen tai neutraali. Toisenlaistakin palautetta tuli. Vuonna 1996 säätiö sai 50.000 markan lahjoituksen Pukumies Oy:ltä. Kuvassa oikealla lahjoittajan edustajat, hallituksen puheenjohtaja Mikko Keisu ja toimitusjohtaja Jarkko Marttila. Vastaanottamassa Metropoliitta Leo ja asiamies Seppo Maskonen. 11
Keräyksen tuotto oli yhteensä 107.486 silloista markkaa. Lähes puolet siitä kertyi oululaisen Pukumies Oy:n tekemästä 50.000 markan lahjoituksesta. Myöhemmin laajamittaisempia keräyksiä ei ole toteutettu niiden työläyden vuoksi Pienemmässä mitassa oltiin liikkeellä 1998. Silloin lähestyttiin säätiön omin voimin seurakuntia ja eräitä suuryrityksiä lahjoituspyynnöin. Paimensanomien välissä jaettiin tilisiirtolomakkeita. Kahden vuoden aikana lahjoituksia saatiin 19.400 markkaa. TOINEN TESTAMENTTI Vuonna 2002 säätiö sai historiansa toisen testamenttilahjoituksen. Haukiputaalla asunut Isidor Saitola oli testamentannut säätiölle 50.000 markkaa, joka saantohetkellä oli juuri vaihtunut uuteen rahaan ja oli 8.409 euroa. KAKSIO HEIKINKADULTA Usko kiinteistösijoittamiseen oli palannut vuonna 2006. Vanhat velat oli myös maksettu. Säätiö osti 38,5 m2 asuinhuoneiston Oulusta Heikinkatu 15:sta. Varsinaisen toiminnan eli apurahojen jaon edellytyksiä ei aiempina vaikeinakaan vuosina oltu haluttu vaarantaa kaupoilla. Osto, 106.000 euroa rahoitettiin jälleen pankin avulla. Korot olivat edelleen laskeneet. Nyt pankin marginaalin sisältänyt hinta oli 3,5 prosenttia. Laina saatiin maksettua suunniteltua nopeammin. Säätiö oli jälleen velaton vuonna 2011. Tämä asunto on ollut kaiken aikaa vuokrattuna samoin kuin alkuperäinen, Veera Nikkilän testamenttiin kuulunut Nummikadun yksiö. KOLMAS TESTAMENTTI Kolmannen testamenttinsa säätiö sai vuonna 2010 Sonkajärvellä kuolleen uskonnonopettaja Ruusa Houtsosen tekemänä. Testamentin puhdas tuotto oli säätiölle myös tulleiden kulujen jälkeen noin 11.000 euroa ja se jakaantui vuosille 2011 ja 2012. ADRESSIT Säätiö on vuosien aikana painattanut adresseja ja kortteja kolmeen eri kertaan. Niiden tuotot ovat olleet suurimmillaan vuoden-pari uuden painoksen jälkeen ja ehtyneet sitten vähitellen. Parhaimpaan tulokseen päästiin vuosina 2003-2004, jolloin myynnit olivat 4.582 ja 703 euroa. Muutamina vuosina näitä tuloja ei ole ollut lainkaan. KIRJOJA PAIMEN~SANOMIEN KANSSA Säätiö julkaisi kolme kirjaa vuosina 1999 2002. Nämä olivat Metropoliitta Ambrosiuksen Pyhyyden kaipaus ja Etsijän mielellä sekä kirkkoherra Pentti Hakkaraisen Kirkko luovana yhteisönä. Yhteistyö oli muodoltaan säätiölle edullinen: Paimen~Sanomat maksoi painolaskut ja säätiö sai myyntitulot, jotka sinänsä jäivät varsin vähäisiksi muiden paitsi Pyhyyden kaipaus kirjan kohdalla. 12
KONSERTTEJA Vuonna 2010 säätiö järjesti tammikuussa Oulussa konsertin, jossa esiintyivät pianisti Kiril Kozlovsky ja sopraano Olga Nikolskaja-Heikkilä. Vuonna 2011 ja 2012 konsertit järjestettiin myös. Edellisessä Kozlovskyn kanssa esiintyivät sopraano Annami Hylkilä ja jälkimmäisessä sopraano Terttu Iso-oja ja tenori Markus Kaarto. Vaikka taiteilijat ovat esiintyneet ilman palkkiota, ovat konsertit jääneet tuotoiltaan kuluja pienemmiksi. Omalta osaltaan ne sopivat kuitenkin säätiön tarkoitusperiin kulttuuristen tavoitteiden toteuttajina. PÄÄOMA ON KARTTUNUT Säätiölle testamentattu peruspääoma oli vuonna 1988 124.675 euroa. Vuoden 2012 lopussa velaton varallisuus on 360.802 euroa. Varat ovat siis karttuneet perustamisvaiheesta 236.127 euroa. Saatu pääoma on kasvanut 25 vuodessa 189 prosenttia. Vuotuinen keskimääräinen kasvu on ollut 7 prosenttia. Pääoman karttumista voidaan pitää kohtuullisena, ellei hyvänäkin, sillä samaan aikaan on apurahoina ja tunnustuspalkintoina jaettu 76.403 euroa. Pääoman karttuminen on yllättävä siksikin, että alkuvuosien kiinteistösijoittamisessa oli korkotason vuoksi vakavia vastoinkäymisiä. Pizzeriahuoneiston hankintaan otetuista lainoista maksettiin vuosina 1990-2002 korkoja yhteensä 593.000 markkaa eli noin 100.000 euroa. Sijoitus on silti ollut jälkikäteen arvioiden säätiölle hyvin kannattava. Säätiö on 2010 kirjannut tavoitteekseen, että puolet vuotuisesta tuotosta käytetään apurahoihin ja tunnustuspalkintoihin. Toinen puoli jätetään kartuttamaan pääomaa ja siten varmistamaan yhä parempi apurahajako tulevina vuosina. Petsamo-sali Rovaniemellä. Päädyn ikonit säätiön lahjoittamia. Kuva: Johannes Mäntymäki 13
MYÖNNETYT APURAHAT JA TUNNUSTUSPALKINNOT Säätiön toiminnan varsinainen tarkoitus on apurahojen ja avustusten myöntäminen. Jakopäätökset tekee hallitus. Kaikki muu toiminta tähtää saadun peruspääoman säilyttämiseen ja kartuttamiseen, jotta varsinaista tarkoitusta voidaan menestyksellisesti toteuttaa. Apurahat on perinteisesti julistettu haettavaksi keväällä, yleensä maaliskuun loppuun mennessä. Hallitus on kuitenkin aina harkinnut myöntämisiä myös pitkin vuotta, jos nopeita yksittäisiä tarpeita on ilmaantunut. Vain yhtenä vuonna eli 1993 ei apurahoja ole jaettu laisinkaan pari vuotta aiemmin hankitun sijoitushuoneiston lainojen poikkeuksellisen suuriksi nousseiden korkokulujen vuoksi. Myönnetyt summat ovat vaihdelleet muutamasta sadasta eurosta muutamaan tuhanteen euroon. Alkuvuosina kokonaismäärä oli vaatimattomampi, 2.000 3.000 euroa. 2000 -luvulle tultua apurahoihin ja tunnustuspalkintoon on useimmin varattu jo 10.000 euroa vuodessa. Joskus anottu yhteissummat on ylittänyt sen, mutta kaikkina vuosina anomuksia ei kuitenkaan ole ollut niin paljoa. Vuoden 2012 loppuun mennessä säätiön jakamat apurahat ja tunnustuspalkinnot ovat olleet yhteensä 76.403 euroa. Myönnetyt apurahat Vuosi 1989 Sevetttijärven asuttamisen 40-vuotisjuhlan järjestämiseen 1990 Fil. lis. Merja Tuominen, bysanttilaista Jumalan synnyttäjää koskeva tutkimus Museonjohtaja Heikki Rytkölä, Kainuun ortodoksisia vienalaiskyliä koskeva tutkimus Oulun ortodoksinen hiippakuntakuoro, tunnustuksena ansioista ortodoksisen kirkkomusiikin esittäjänä ja tunnetuksi tekijänä Ikonimaalari Sirkku Kesti, tunnustuksena ikonimaalauksen kehittämisestä Oulun hiippakunnassa 1991 Oulun Seudun Ikonimaalariyhdistys, hiippakunnan kirkkojen ja rukoushuoneiden ikonien maalaustyöhön ja toiminnan tukemiseen Sniimi ry, keväällä 1990 pidetyn kolttamusiikkileirikoulun kulujen kattamiseen 1992 Ira Patronen, harjoittelutyöhön OK-Opintokeskuksen Oulun aluetoimistossa 1993-1994 Oulun ortodoksinen hiippakuntakuoro, äänitteentuottamista varten Ortokirja ry, kirkkoherra Pentti Hakkaraisen teoksen Sinisten vaarojen paimen julkaisemiseen 1995 Ortokirja ry, yliassistentti Jarmo Hakkaraisen kirjan Vapaus tai kuolema julkaisemiseen Oulun ortodoksinen hiippakuntakuoro, lisäavustus äänitteen tuottamista varten 14
1996 Kerttu Haapaniemi, ikoninäyttelyn järjestämiseen Eila Markko-Kakko, kirkkotekstiilitaiteen opiskeluun Tornion ikonikerho, näyttelyn järjestämiseen Alina Tihonova, ikonimaalauksen opiskeluun Eino Hynninen, katedraalikuoron opintomatkaan 1997 Simeoni Kakko, ikonimaalauksen opiskeluun Petros Sasaki, tunnustuksena erityisesti Kajaanin kirkon alttari- ja kirkkosalin ikonitöistä Ortokirja ry, kirkkoherra Pentti Hakkaraisen kirjan Parantava kirkko julkaisemiseen 1998 Kiuruveden seurakunnan alttariapulaiset, 11 nuorta, opintomatka Kreetalle Hiippakuntasihteeri Marko Patronen, opintomatka Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin 1999 Ortodoksinen kamarikuoro, konsertti- ja opintomatka Viroon Saamelaismuseo Siida, kolttakulttuuria esittelevän kirjasen julkaisemiseen (ehdollinen) ei käytetty Kajaanin ortodoksinen seurakunta, 25 nuoren pyhiinvaellus- ja leirikoulumatka Kyprokselle Hiippakuntasihteeri Marko Patronen, opintomatka Kyproksen ortodoksisen kulttuurin ja kirkon tunnetuksi tekemiseksi hiippakunnassa 2000 Lukiolainen Ville Hauhia, Kyprokselle suuntautuva opintomatka Oulun ortodoksinen hiippakuntakuoro, opinto- ja konserttimatka Bulgariaan Fil. yo Tommi Kärnä, Pro Gradu tutkielma ortodoksisesta ihmiskäsityksestä Teol. yo Timo Anttila, Pro Gradu tutkielma orientaalisen ortodoksisen nykyteologian ihmiskuvasta Artenomi, taiteiden yo Tuija Kautto-Seinäjokinen, Pro Gradu tutkielma ortodoksisen kirkon tekstiiliperinteestä 2001 Lapin ortodoksinen seurakunta, rovasti Yrjö Rämeestä kertovan kirjan kustantamiseen Tekstiilitaiteilija Aino Lampio, opinnäyteyönä Taideteollisessa Korkeakoulussa tehtävää tekstiili-ikonia varten Pastori Jarmo Hakkarainen ja rovasti Pentti Hakkarainen, omakustannekirjaan, jonka aiheena mm. ortodoksisen kristillisyyden ihmiskuvan myönteiset ulottuvuudet Valokuvaaja Reijo Haukia, kiertävän valokuvanäyttelyn kustannuksiin. Näyttelyn aiheena Suuri Viikko Kajaanin ortodoksisessa seurakunnassa vuonna 2001 2002 Fil. yo Mikko Vasko ja opiskelija Jaakko Vainio, Konstantinopoliin suuntautuvaa opintomatkaa varten Taiteiden yo. Tanja Sanila, kolttasaamelaisen taideperinteen esille tuomiseen ja kehittämiseen 15
Fil. lis. Marjatta Aittola, väitöskirjatyöhön aiheesta Karjalaisen kulttuuriperinteen kuva maailmankirjallisuudessa Rovasti Jarmo Hakkarainen, väitöskirjatyöhön aiheesta Bysanttilaisen teologian murros v. 1453 jälkeen Sotkamon kamarikuoro, vanhan ortodoksisen kirkkomusiikin vaalimiseen ekumeenisessa hengessä 2003 Katri Jefremoff, kolttasaamelaista puvustoa koskevien näyttelyasusteiden täydentämiseen Minna Moshnikoff, multimediaprojekti Koltat 50 vuotta Sevettijärvellä Sonkajärven tsasounan ikonostaasin maalausryhmä (Oulun ikonimaalareiden j äseniä), tarvikkeiden ja materiaalien hankintaan Marja Palviainen, osallistumiseen Valamon kansanopistossa järjestetylle ikonimaalauksen mestarikurssille Ainejärjestö Pistis, teol. yo. Outi Vaskon matkaan Syndesmoksen XVII yleiskokoukseen Albaniassa 2004 Tunnustuspalkinto ikonimaalari Alkiviadis Kepolasille (Kypros) Kajaanin kirkon freskomaalaustöiden loppuun saattamisesta 2005 Oulun Karjalaseura, Karjalan Liiton hengellisten päivien järjestelykuluihin Fil. yo. Domna Vainio, ortodoksisen teologian opiskeluun Fil. yo. Olli Koskela, ortodoksisen teologian opiskeluun Teol. yo. Jukka Mäntymäki, ortodoksisen teologian opiskeluun Teol. yo. Jelisei Heikkilä, ortodoksisen teologia opiskeluun Koltta-asiain kannatusyhdistys, toiminnan uudelleen käynnistämiseen 2006 Mikko Sidoroff, panihidan säveltämiseen Kuopion ortodoksisen kamarikuoron äänitteeseen Kolttien kyläkokous, Lovozeron kesätapahtuman matkakuluihin Teol. yo Jelisei Heikkilä, teologian opiskelun tukemiseen Fil. lis. Marjatta Aittola, väitöskirjatyöhön Pirjo Semenoff, Petsamon ja Paatsjoen ortodoksisten kirkonkirjojen suomennustyöhön Joensuun ortodoksisen seminaarin opiskelijat, opintomatkaan Lapin seurakuntaan 2007 Karjalan liitto, kesäjuhlien järjestämiseen Oulussa Oulun ortodoksinen hiippakuntakuoro, ortodoksisen musiikkiperinteen ylläpitämiseen Teol. yo Jukka Mäntymäki, teologian opiskelun tukemiseen Isät Kuisma Suopela ja Matti Porkka, runokirjan julkaisemiseen Ipodiakoni Martti Takalo, runokirjan julkaisemiseen 16
Päivähoitaja Pirjo Semenoff, Petsamon ja Paatsjoen ortodoksisten kirkonkirjojen suomentamiseen 2008 Fil.tri Heikki Rytkölä, vienankarjalaisia kyläkalmistoja koskevaan tutkimukseen Koltta-asiain kannnatusyhdistys, Keväjärven kotakappelin rakennusprojektiin Teol.yo Ulla Kyllönen, pro gradu tutkielmaan Teol.yo Sergei Petsalo, teologian opiskeluun Taiteiden yo Tanja Sanila, pro gradu tutkielmaan Haukiputaan tiistaiseura, vienankarjalaisten vieraiden kutsu virkistysleirille Muhoksen tiistaiseura, Salmilaisen naisen käsityöt näyttelyn järjestämiseen Oulun tiistaiseura, Oulun katedraalin 50 vuotisjuhlien tarjoilun järjestämiseen 2009 Hum.kand. Viivi Hirvikoski, pro gradu tutkielmaan Teol.yo Marko Mäkinen, teologian opiskeluun Käsityönopettaja Irja Jefremoff kolttasaamelaisten käsitöiden valmistukseen ja valmennustapojen tallentamiseen Kolttien kyläkokous, kolttien asuttamisen ja Sevettijärven koulun 60 vuotisjuhlien järjestämiseen Vaasan kansainvälinen kuorofestivaali, erityisesti ortodoksisten kuorojen osio 2010 Teol.yo Sergei Petsalo, teologian opiskelun tukemiseen Hiippakuntasihteeri Jukka Mäntymäki, teologian opiskelun tukemiseen Diakoni Marko Patronen, teologian opiskelun tukemiseen ja tunnustus ortodoksisen musiikkielämän hyväksi Oulussa tehdystä työstä Jonkerin kyläseura (Kuhmo), muinaisen kirkonpaikan arkeologisten kaivausten käynnistämiseen Kuhmossa 2011 Kajaanin ortodoksinen kirkkokuoro Pohjois-Kreikan luostareihin tehtävää opintomatkaa varten Teol.yo Kaisa Mönttinen teologian opiskeluun Joensuun yliopistossa Leena Rasilainen Ranskaan ortodoksiluostariin suuntautuvaa opinto- ja talkoomatkaa varten Kirkollinen Pilkahdus elokuvatapahtuma Oulussa Paimen-Sanomat ry kirkollisen ja kulttuurisen julkaisutoiminnan tukemiseen Oulun ortodoksisen hiippakunnan vuosikirjan julkaisemisen tukemiseen Inarin Sevettijärven koululaisten ym. matkan varrelta mukaan liittyneiden bussikuljetus hiippakuntapäiville Vaasaan Rovaniemen uuden seurakuntakeskuksen ikonihankkeiden tukemiseen Oulun seudun ikonimaalarit, korttiprojektin tukemiseen 2012 Kirkollinen Pilkahdus elokuvatapahtuma 17
Akatistos Trifon Petsamolaiselle julkaisun painamiseen Maikkulan kappelin ikoniprojektin tukemiseen Matkakanttori Marita Sjöberg, lasten ja nuorten taideleirin järjestämiseen Pistis ry, lukiolaisille suunnattu kampanja ortodoksisen teologian opiskelijoiden saamiseksi Joensuun yliopistoon Oulun Salmi kerho, 30 vuotisjuhlan järjestämiseen TUNNUSTUSPALKINTO APURAHOJEN RINNALLE Syyskuussa 1998 hallitus kirjasi pöytäkirjaan ajatuksen perustaa jonkinlainen kulttuuripalkinto joko rahallisen tunnustuksen kanssa tai ilman sitä. Suunniteltiin, että keväällä 1999 kohteena voisi olla jokin kolttiin liittyvä asia. Liikkeelle ei kuitenkaan päästy vielä seuraavana vuonna eikä edes ajatellulla ensikohteella. Säätiön anomuksetta jaettavan palkitsemisen nimeksi päätettiin tunnustuspalkinto. Määriteltiin, että saajan tulee olla osoittanut poikkeuksellisen antaumuksellista paneutumista ortodoksisuuteen liittyvään työhön ja toimintaan. Päätettiin, että palkintoon sisältyy aina rahallinen erikseen määriteltävä osuus. Hallintoneuvosto tekee päätöksen saajasta hallituksen esityksen pohjalta. Tunnustuspalkinnon ensimmäinen jako tapahtui vuonna 2000. Saaja oli Kiuruveden seurakunnan kirkkoherra Antero Petsalo. Valinnan perusteet olivat isä Anteron uupumaton työ oman kirkkorakennuksen kaunistamiseksi freskomaalauksin ja näyttävän tieikonikappelin rakentaminen hänen erinomaisten paikallisten suhteidensa avulla saadulla rahalla ja työpanoksella. Palkitseminen oli isä Anterolle erityisen mieluinen yllätys. Sellainen se on poikkeuksetta ollut myöhemminkin tunnustuksen kohteiksi valituille henkilöille. Palkittavien valinnassa on pyritty noudattamaan vuorottelua hiippakunnan eri seurakuntien kesken. Luettelo jaetuista tunnustuspalkinnoista: 2000 Kirkkoherra Antero Petsalo, Kiuruvesi, seurakunnan kirkon freskomaalaustyöstä, tieikonikappelin aikaansaamisesta ja hyvästä yhteistyöstäseurakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa 2001 Oulun seudun ikonimaalarit aktiivisesta ja määrätietoisesta toiminnasta 2002 Raahen tiistaiseura erittäin aktiivisesta ja monipuolisesta toiminnasta mm. omien toimitilojen hankkimiseksi 2003 Veli Risto Liimatainen Pyhäjärven ekumeenisen keskuksen aikaansaamisesta 2004 Ikonimaalari Alkiviadis Kepolas Kajaanin kirkon freskomaalaustöiden loppuun saattamisesta 2005 Kirkkoherra Timo Honkaselkä, Rovaniemi, ortodoksisen kulttuurin tunnetuksi tekemisestä Lapin seurakunnan alueella 2006 Kirkkoherra Pentti Hakkaraisen, Kajaani, 60 vuotisjuhlakirjan kustantamiseen 18
Ensimmäinen tunnustuspalkinnon saaja vuodelta 2000 kirkkoherra Antero Petsalo (vas.), hallituksen puheenjohtaja Ahti Pyörnilä, hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Ahti Pekkala ja Metropoliitta Ambrosius. 2007 Uskonnonopettaja Anneli Rähkönen, Oulu, pitkäaikaisesta ja erityisen paneutuvasta opetustyöstä 2008 Lavastaja Ralf Forsström Sotkamon Petäjävaaraan omin varoin rakentamansa tsasounan, sittemmin kirkon johdosta 2009 Rehtori Toini Sanila, Inari, pitkäaikaisista ja mittavista ansioista ortodoksisen opetuksen ja kulttuurityön alalla kolttasaamelaisten parissa Sevettijärvellä 2010 Rouva Tellervo Manu, Kiuruvesi, vuosien ajan jatkuneesta vapaaehtoisesta apukanttorina ja kuoronjohtajana toimimisesta 2011 Uskonnonopettaja Alfia Harju-Säntti, Vaasa, esimerkillisestä maahanmuuttajanuorten ohjaamisesta oman uskonnonopetuksen ja seurakunnan jumalanpalvelusyhteyden pariin 2012 Pohjois-Viena seura, Oulu, aktiivisesta ja ansiokkaasta ortodoksisen kirkollisen perinteen vaalimisesta mm. Oulujoen karjalaisen kalmiston aikaansaamisessa ja suunnitteilla olevassa Vienan tie -hankkeessa 19