Ympäristöasiat yhä tärkeämpiä lentoasemille. 18 Shell-COTEBA: Vastuullinen yritys. Akkreditoinnilla. Ekokem-yhtiöiden sidosryhmälehti 3/2010

Ekokem-yhtiöiden sidosryhmälehti 3/2010 www.ekokem.fi 6 Ympäristöasiat yhä tärkeämpiä lentoasemille 4 Sirpa Juutinen: 10 Posivan tutkimuskumppanina 18 Shell-COTEBA: Vastuullinen yritys Akkreditoinnilla toimii avoimesti Ekokem-Palvelu turvallisuutta

Sisältö Pääkirjoitus 4 6 16 18 3 4 6 8 10 12 14 15 16 18 Pääkirjoitus Asiantuntija Yritysvastuu on osa liiketoimintastrategiaa Kumppani Finavia Palvelu Riskienhallinnalla etua asiakkaalle Kumppani Posiva hyödyntää Ekokem-Palvelun bentoniittituntemusta JäteNytt Ajankohtaisasiaa jätteistä Kansainväliset uutiset Tuoteuutiset Tutkimus & Kehitys Ekokem tutkii PVC:n hyötykäyttömahdollisuuksia Toimittaja-auditoija Akkreditoinnin päämääränä turvallisuus 20 21 21 22 24 26 27 Kentältä poimittua Kysymyksiä ja vastauksia Kierrätys Expert Företagsansvar är en del av affärsverksamhetsstrategin AvfallsNyt Käytettyjen voiteluöljyjen kerääjät Kurssit 2010 ja 2011 Ekokem-yhtiöiden yhteystiedot Ekokem-yhtiöiden sidosryhmälehti EkoAsiaa 3/2010 Julkaisija Ekokem Oy Ab, PL 181, 11101 Riihimäki, puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 368, www.ekokem.fi Päätoimittaja Teuvo Heinonen Toimitus Virpi Suikki, Auli Hovi Ulkoasu Satu Saksala Valokuvat Ekokemin arkisto, ellei toisin mainita Paino Hämeen kirjapaino, Tampere 2010 ISSN 1239-5390 Tilaukset ja osoitteenmuutokset pirkko.aaltonen@ekokem.fi Laaja vastuuu E kokem on kaikissa toimissaan vastuussa asiakkailleen, omistajilleen, henkilöstölleen ja yhteiskunnalle. Lisäksi sen jokaisella yksilöllä on henkilökohtainen vastuu omasta toiminnastaan. Ekokem on vaativan ympäristönhuollon johtava yritys, joka auttaa asiakkaitaan toimimaan jatkuvasti ympäristömyötäisemmin ja kannattavammin sekä vapauttaa heidät ympäristöhuolista. Tämä edellyttää asiakkaiden tarpeiden syvää tuntemista ja läheistä yhteistyötä heidän kanssaan. Ekokemin asema luo asiakkaille odotuksia, ja menestys markkinoilla perustuu yhä selvemmin aktiiviseen yhteistyöhön asiakkaiden kanssa sekä kykyyn tarjota laajoja palvelukokonaisuuksia. Vastuu omistajille merkitsee kannattavasta liiketoiminnasta huolehtimista, mikä edellyttää toiminnalta tehokkuutta ja kilpailukykyä. Ekokemin tavoitteena on tuottaa omistajilleen taloudellista lisäarvoa kuitenkaan vaarantamatta pitkäjänteisyyttä. Omistajien on saatava lisäarvoa asettamilleen taloudellisille panoksille. Vastuu henkilöstölle merkitsee arvojen ja eettisten periaatteiden mukaista toimintaa, erityisesti avoimuutta. Ekokemin on oltava turvallinen työpaikka työskennellä, ja nolla tapaturmaa on ehdoton tavoite, johon pyritään riittävällä ohjeistuksella ja koulutuksella. Toiminnassa ei oteta terveyteen tai ympäristöön liittyviä riskejä, ja henkilöstön hyvinvointiin ja osaamiseen on sitouduttu. Ekokem on vastuussa myös yhteiskunnalle, mikä merkitsee ympäristöstä ja luonnonvaroista huolehtimista omissa toiminnoissa sekä korkeatasoisten ympäristöratkaisujen kehittämistä ja toteuttamista asiakkaille. Ekokemillä on olemassa infrastruktuuri, jolla se huolehtii syntyvistä jätteistä ja sivuvirroista. Lisäksi sillä on poikkeuksellisen tiukka vastuu ympäristön turvallisuudesta sekä jätehierarkian toteutumisesta. Siksi luonnosta huolehditaankin hoitamalla jätteet mahdollisimman tehokkaasti jo syntypaikalla. Avoin yhteistyö lähiympäristön kanssa sekä aktiivinen vuorovaikutus eri sidosryhmien kanssa ovat tärkeä osa Ekokemin vastuuta. Sitä ovat myös alan koulutuksen järjestäminen sekä toimialan kehittämiseen ja muuhun yleishyödylliseen toimintaan osallistuminen. Yksilöllä on myös henkilökohtainen vastuu työyhteisössä. Jokaisella on oltava halu kehittyä, ja jokaisen on osattava hyväksyä ja kunnioittaa erilaisuutta sekä luottaa työyhteisön muihin jäseniin. Pitää osata kuunnella muita niin työtovereita kuin asiakkaitakin, ja jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Yhdessä maan parhaaksi Jokaisella on oltava halu kehittyä, ja jokaisen on osattava hyväksyä ja kunnioittaa erilaisuutta sekä luottaa työyhteisön muihin jäseniin. 6 Kannen kuva Finavia Oyj:n ympäristöasiantuntija Elina Kauppila ja ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen. Maija-Liisa Friman hallituksen puheenjohtaja Ekokem Oy Ab 2 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 3

Asiantuntija Kirjailija ja yritysvastuujohtaja Sirpa Juutinen: Yritysvastuu on osa liiketoimintastrategiaa Vastuulliseen liiketoimintaan kuuluu sidosryhmien huolenaiheiden huomioiminen jo strategian suunnittelussa. Toimintaympäristöanalyysin tekemisessä ei ole yrityksille mitään uutta. Näitä asioita katsotaan aina osana riskitarkastelua ja pohditaan, tuleeko niistä riskejä vai liiketoimintamahdollisuuksia. Tekemistä riittää sen sijaan näiden asioiden tietoisessa johtamisessa. TEKSTI VIRPI SUIKKI KUVA MATTI SULANTO Euroopan unioni on määritellyt yritysvastuun yritysten vapaaehtoiseksi toiminnaksi, jossa yli lainsäädännön vaatimusten huomioidaan ympäristöasiat sekä taloudellisen ja sosiaalisen vastuun näkökulmat osana liiketoimintaa. Itse tarkennan määritelmää siten, että yritys ottaa liiketoiminnassaan huomioon asioita, jotka huolestuttavat sidosryhmiä sen toiminnassa, koska niistä voi tulla yrityksen liiketoiminnalle riskejä tai toisaalta uutta liiketoimintaa. Voi käydä esimerkiksi niin, että asiakkaat eivät enää osta tiettyjä tuotteita tai odotukset voivat synnyttää uusia tuotteita, pohtii PricewaterhouseCoopersin yritysvastuujohtaja Sirpa Juutinen. Yritysvastuu ei ole vain 2000-luvun ilmiö Yritysvastuu on noussut yleiseksi puheenaiheeksi viime vuosina. Menestyvät yritykset eivät ole kuitenkaan aiemminkaan toimineet tyhjiössä, vaan aina on huomioitu markkinoiden muutokset. Esimerkiksi ympäristöasiat ovat lähteneet nousemaan jo 1970- ja 1980-luvuilla, mutta eiväthän ne ole aluksi olleet samanlaista valtavirtaa kuin nykyään. Yhtälailla jotkin asiat ovat tänään pienten liikkeiden asioita, ja kymmenen vuoden päästä ne voivat olla valtavirtaa, Juutinen kertoo. Ympäristöasiat raportointikysymyksenä ovat nousseet esiin vahvemmin 1990-luvun lopussa ja teemat sen jälkeen. Vielä merkittävämmäksi asiat ovat nousseet vuosina 2008 ja 2009, kun niitä on alettu katsoa tarkemmin liiketoiminnan näkökulmasta. Likimainkaan kaikki yritykset eivät sitä tee, mutta edelläkävijät ovat ihan selkeästi muuttaneet jopa tuotteitansa tämän ajattelun myötä, tietää Juutinen. Taustalla todellinen huoli Tällä hetkellä yritysvastuuaihepiirin alle kuuluvat asiat ovat sellaisia, jotka todella huolestuttavat ihmisiä. Niitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, lapsityövoima, vesikysymys, kestävä maatalous, väestönkasvu, eläinten oikeudet, työvoiman kohtelu tai epäeettiset työskentelyolosuhteet ja väestön vanheneminen länsimaissa. Isoja kysymyksiä, joita kaikki miettivät, ovat hiilidioksidipäästöt, energiankulutus, energian käytön tehostaminen ja riskien parempi hallinta, koska nämä kaikki ovat myös yrityksen kassavirta-asioita, Juutinen luettelee. Esimerkiksi väestön vanheneminen länsimaissa saattaa olla joillekin yrityksille ihan työvoimakysymys tulevaisuudessa. Se voi olla myös asiakkuuskysymys, kun mietitään, pystytäänkö luomaan uusia palveluja tai tuotteita ikääntyvien ryhmälle, tai onko niin, että jotkut tuotteet ja palvelut eivät enää jatkossa ole kannattavia, kun markkinat pienenevät. Mitä tulevaisuudessa? Sirpa Juutinen on hahmotellut yritysvastuun tulevaisuutta kirjassaan Strateginen yritysvastuu yhdessä työtoverinsa Maj-Lis Steinerin kanssa. Siinä hän ennustaa, että kymmenen vuoden kuluttua ei enää tarvita yritysvastuun sateenvarjoa, jonka alle nykyään kerätään ilmiöitä. Tulevaisuudessa näistä asioista on tullut niin luonnollisia, että ne ovat osa bisnesprosesseja ja markkinainformaatiota. Ne ovat jalkautuneet yrityksissä, ja kukin funktio tai tuotantolinja ottaa ne huomioon osana jokapäiväistä toimintaansa. Asiat eivät varmasti katoa, mutta se, puhutaanko niistä erillisen teeman alla, voi olla katoamassa. Vastuullinen yritys näyttää läpinäkyvästi ja avoimesti ulospäin, millainen sen todellisuus on. Vastuullinen yritys toimii avoimesti Millainen on vastuullinen yritys? Vastuullisessa yrityksessä johto ja hallitus ovat tietoisia vastuullisuusasioista ja siitä, mikä merkitys sillä tiedolla voi olla strategiaprosessissa, kun puhutaan riskeistä ja mahdollisuuksista. Yrityksessä nämä asiat ajavat itsensä läpi myös tukifunktioissa kuten henkilöstöhallinnossa, viestinnässä ja markkinoinnissa. Vastuullinen yritys näyttää läpinäkyvästi ja avoimesti ulospäin, millainen sen todellisuus on, koska vasta sitten ulkomaailma pystyy reagoimaan joko positiivisesti tai negatiivisesti. Myös raportoinnin tulee olla luotettavaa ja varmennettua, mutta yksistään raportointi ei riitä. Raportti on tietovaranto, josta viestitään niille, jotka haluavat kuulla. Haetaan viestien kohderyhmät kuten viestinnässä normaalistikin ja mietitään, mikä on oikea kanava ja viesti, Juutinen kiteyttää. Tietoisessa johtamisessa vielä tehtävää Suomalaiset yritykset näyttäisivät olevan melko hyvin mukana isossa eurooppalaisessa liikkeessä, joka on nostanut yritysvastuukysymykset pinnalle. Joissakin asioissa olemme kuitenkin jäljessä muuta läntistä Eurooppaa. Esimerkiksi kuluttajapuolella Suomen ja Ruotsin välillä on eroa siinä, miten ostopäätöksillä reagoidaan. Ruotsissa ollaan tietoisempia ympäristöasioissa, ja ne vaikuttavat enemmän ostopäätöksiin, Juutinen kertoo. Toisaalta suomalaisilla yrityksillä on varmasti vielä tekemistä siinä, että näitä asioita johdettaisiin tietoisesti osana liiketoimintaa ja tukifunktioita. Tämän asian tavoitteellinen johtaminen, sidosryhmävuorovaikutuksen tavoitteellinen johtaminen ja asian implementointi on monessa yrityksessä vielä kesken. Tietoinen johtaminen pitää sisällään myös sisäisen valvonnan. Se on sitä, että asioita johdetaan kohti tiettyjä tavoitteita ja että poikkeamiin puututaan. Sattuman kauppaa Juutinen kiinnostui sattumalta yritysvastuuasioista 1990-luvun loppupuolella, kun hän alkoi vetää isoja EU-projekteja, joissa oli yhdeksi tavoitteeksi kirjattu eurooppalaisen deklaraation Businneses against social exclusion tunnetuksi tekeminen. Julistus oli eurooppalainen lähtölaukaus näille asioille. Tutustuin siihen ja totesin, että kun isot yritykset ottavat näin vahvasti kantaa näissä asioissa, ei voi olla kuin ajan kysymys, kun nämä asiat ovat Suomessa. Näin ollen projektista syntyi jatkona asian tietoiseksi tekeminen Suomessa. Yritysvastuun kehittymisen myötä syntyi myös uusi ammattikunta, yritysvastuun asiantuntijat. Nykyään vastaan PwC:llä yritysvastuupalveluista. Juutinen kokee itse olevansa vastuullinen sillä tavalla, että häneltä ihmisille leviää paljon tietoa vastuullisuudesta. Toki yritän pohtia asiaa myös jokapäiväisissä valinnoissani. Huomaan, että olen muuttunut, kun en halua tavaroita ympärilleni. Saatan olla myös siitä inhottava kaupoissa käydessäni, että kysyn henkilökunnalta, onko heillä nyt varmasti tiedossa, että jonkin tuotteen valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Se on osa tietoisuuden levittämistä. 4 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 5

Kumppani Finaviatavoitteena Suomi läsnä maailmassa Suomen lentoliikenteen infrastruktuurin ylläpitäjäyritys Finavia Oyj tarjoaa lentoasema- ja lennonvarmistuspalveluja Suomessa 25 lentoasemalla. Lentoliikenne on välttämätöntä Suomen talouselämälle, ja Finavia haluaa olla sen varmistaja. Tärkein tehtävä on taata turvallinen lentoliikenne ympäristöä säästäen. TEKSTI VIRPI SUIKKI KUVA MATTI SULANTO Finavian ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen ja ympäristöasiantuntija Elina Kauppila. Finavian suurimpia liikeasiakkaita ovat lentoyhtiöt, joille se tarjoaa lentoasemapalveluita ja lennonvarmistuksen. Lisäksi Finavia palvelee lentomatkustajia tarjoamalla heille esimerkiksi pysäköinti-, turva- ja virkistäytymispalvelut sekä ostosmahdollisuudet. Finavia ylläpitää myös ilmavoimien tarvitsemia lentoasemia. Vuoden 2010 alusta saakka Finavia Oyj on toiminut valtion sataprosenttisesti omistamana erityistehtäväyhtiönä palvelutarkoituksessa. Finavian työntekijöitä koko maassa on noin 1 900, mutta esimerkiksi Helsinki-Vantaan työllistävä vaikutus on noin 15 000 henkilöä, kertoo Finavian ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen. Via Helsinki Lentoliikenne on Suomen talouselämälle välttämätöntä, sillä sijaintinsa vuoksi Suomessa ei muuten olisi kansainvälistä yritystoimintaa. Lentoliikenne esitellään mediassa lähes poikkeuksetta lomamatkustamisena. Siitä välittyy väärä kuva lentoliikenteen tärkeydestä, sillä puolet matkustajista on liikematkustajia, joille lentäminen on jopa jokaviikkoinen pakko, Viinikainen harmittelee. Finaviassa ollaan iloisia siitä, että viime vuosina kehitetty Via Helsinki -konsepti on onnistunut. On merkittävää, että Helsinkiin tulee matkustajia Kaukoidästä vaihtaakseen konetta ja lentääkseen Euroopan kohteisiin. Tämä matkustajavirta mahdollistaa sen, että Helsinki-Vantaalta on paremmat yhteydet Eurooppaan kuin esimerkiksi Tukholmasta tai Oslosta, ja tämän takia lentoliikenne palvelee suomalaista taloutta ja matkustajaa paremmin kuin koskaan ennen. Järkevää joukkoliikennettä Lentoliikenne on ajankäytöllisesti tehokkain liikkumismuoto silloin, kun saman päivän aikana täytyy kulkea satojen kilometrien matka. Esimerkiksi lähes kaikilta Suomen lentoasemilta on järjestetty lennot Helsinki-Vantaalle aamuisin, jotta jatkoyhteydet Eurooppaan onnistuvat. Vastaavasti paluulennot järjestyvät illalla takaisin. Näin liikematkustaja pääsee yöksi omaan sänkyyn, mikä olisi muilla liikennevälineillä Pohjois-Suomesta mahdotonta, Viinikainen selittää. Lentomatkustaminen on myös melko energiatehokas liikennemuoto. Jos kotimaassa liikutaan täydellä potkurikoneella, on polttoaineen kulutus noin 3 litraa 100 kilometrillä per istuin. Tämä on energiatehokasta, jos verrataan henkilöautolla ajamiseen, mikä on valtaosassa tapauksia vaihtoehto lentämiselle, hän jatkaa. Vastuu turvallisuudesta Finavian päätehtävä on turvallisen lentoliikenteen varmistaminen. Suomessa erikoisuutena on mm. lentokenttien kunnossapito talviaikaan. Suomalaista talvikunnossapitoa käydään katsomassa eri puolilta, sillä meillä on maailman paras lentoasemien talvikunnossapito, vakuuttaa Finavian ympäristöasiantuntija Elina Kauppila. Kenttien tulee olla sellaisessa kunnossa, että lentokoneiden on turvallista lähteä ja laskeutua, mikä tarkoittaa sitä, että kiitotiellä täytyy olla sopiva kitka. Talvella se tarkoittaa sekä mekaanista kunnostusta että tarvittaessa liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä, Viinikainen kertoo. Pääasiassa myös lentoasemien pelastustoiminta kuuluu Finavialle. Kansainväliset määräykset määrittelevät tarkkaan, millaiset pelastusvalmiudet lentoasemilla pitää olla. Siinä on määritelty autojen ja pelastushenkilökunnan määrä sekä sijainti. Käytännössä joka paikassa alueella täytyy olla kolmessa minuutissa, Kauppila kertoo. Jatkuvaa ympäristötyötä Lentoasemiin liittyy tavallisia ympäristönäkökohtia kuten yhdyskuntatekniikkaan yleensä: vesi- ja jätevesihuolto, jätehuolto sekä energia-asiat. Niiden kehittäminen on Finavialle arkipäivää. Lentoliikenteelle ja lentoasemien ylläpidolle on myös paljon muita ympäristöhaasteita kuten talvisin lentokoneiden jäänestotoiminta, lentokoneiden aiheuttamat päästöt ja melu. Tiesitkö, että turvatarkastuksessa poiskerättävät kielletyt esineet kuten hiuslakkapullot, tulitikut tai alkoholijuomat päätyvät jätteeksi? Jätä siis kaikki nämä kotiin, missä niitä voi vielä käyttää, ja vähennät lentoasemien turhan jätteen määrää. Talvisin lentokoneiden jäänesto- ja poistokäsittely on välttämätöntä lentoturvallisuuden vuoksi. Käsittely tehdään kuumalla vedellä ja glykolilla. Erikseen kerätty, glykolipitoisin vesi ohjataan hyötykäyttöön jätevedenpuhdistamon mädättämöön ja laimeat glykolipitoiset vedet pumpataan jätevedenpuhdistamolle, Kauppila kertoo. Me emme suoranaisesti vastaa lentokoneiden päästöistä, mutta yritämme varmistaa, että ilmatila olisi mahdollisimman tehokas. Vuonna 2012 lentoliikenne liitetään liikennemuodoista edelläkävijänä EU:ssa päästökauppaan, Viinikainen toteaa. Lentoliikenteen aiheuttaman melun vähenemiseen on viime vuosina vaikuttanut paljon lentokoneiden tekninen kehitys sekä lentoreittien ja kiitoteiden käytön suunnittelu. Aina melunhallinnan kannalta parhaita kiitoteitä ei voida käyttää, sillä tuulen suunta vaikuttaa kiitotievalintaan. Merkittävä kehitysaskel on ollut jatkuvan liu un menetelmällä tehtävät lähestymiset. Kun perinteisesti lentotekniikka on edellyttänyt vaakalentovaihetta ennen lopullista laskeutumista, voidaan se nykyään välttää. Melu on vähentynyt, koska aiemmin juuri vaakalentovaiheessa kone tarvitsi enemmän moottoritehoa, mikä vaikutti meluun sekä polttoaineen kulutukseen ja päästöihin. Helsinki-Vantaalla noin 65 %:ssa kaikista lähestymisistä käytetään jatkuvan liu un menetelmää. Lennonjohto tarjoaa menetelmän käyttöä aktiivisesti lentäjille. Ei riitä, että ilmatila mahdollistaa jatkuvan liu un, vaan lentoyhtiöiden tulee myös ottaa se pilottiensa koulutukseen, Viinikainen toteaa. Enemmän kierrätystä ja hyödyntämistä Kauppila toteaa, että Finavia halusi mm. parantaa Helsinki-Vantaan lentoaseman sekajätteen lajittelua, kun se keväällä kilpailutti jätehuollon. Odotamme yhteistyöltä Ekokemin kanssa toimintavarmuutta ja tehokkuutta, mutta ennen kaikkea neuvontaa siihen, miten meidän jätehuoltoamme kehitettäisiin yhdessä paremmaksi, jotta voimme vähentää jätettä ja lisätä kierrätysmahdollisuuksia. Meidän tehtävä on ohjeistaa ja kouluttaa jätteiden oikeaan lajitteluun sekä hoitaa jätteiden keräys, kuljetus ja toimittaminen hyötykäyttöön. Lisäksi lajittelua on tehostettu. Energiajäte on saatu paremmin talteen, ja jäljelle jäävä sekajätekin saadaan energiahyötykäyttöön, kertoo Ekokemin myyntipäällikkö Santeri Frilander keväällä alkaneen yhteistyön sujumisesta. 6 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 7

Palvelu Riskienhallinnalla etua asiakkaalle Normaaliin yritystoimintaan kuuluu riskeihin varautuminen. Usein asia jää kuitenkin muun työn varjoon. Ekokem-Palvelu päätti kartoittaa oman työnsä riskit entistä huolellisemmin ja tehdä suunnitelmat niihin varautumiseen, sillä hyvä riskienhallinta palvelee sekä asiakasta että yritystä itseään, ja se on osa vastuullisuutta. TEKSTI VIRPI SUIKKI KUVA MATTI SULANTO Ekokemillä riskejä arvioidaan tavallisessa työssä ja niihin varaudutaan, sillä se on osa yrityksen normaalia toimintaa ja vähimmäisvaatimuksia. Tarve täydentää ja kehittää riskienhallintaa nousi esiin, kun alettiin tehdä riskienhallintamallia uusille ulkomaan projekteille, kertoo Ekokem-Palvelun toimitusjohtaja Juha Väyrilä. Lähtökohtana riskien tunnistaminen Projektin aluksi perustettiin työryhmiä, joiden työskentelyssä lähdettiin liikkeelle riskien tunnistamisesta. Tarkoitus oli miettiä kaikki mahdolliset riskit, niin suuret kuin pienetkin. Alkuun ei pohdittu lainkaan niiden vakavuutta, vaan pääasia oli, että kaikki mahdolliset saatiin kartoitettua, Väyrilä selittää. Vasta sen jälkeen nimettyjä riskejä avattiin ja kommentoitiin. Mietittiin esimerkkejä ja syitä. Vakavuus, todennäköisyys ja hallinta Riskien vakavuuden arvioinnissa käytimme kolmea kriteeriä: arvioimme riskin vaikutuksien suuruutta, riskin todennäköisyyttä ja riskin nykyistä hallintatasoa. Riskin vakavuutta voidaan arvioida sekä kvalitatiivisilla kriteereillä että kvantitatiivisilla. Helpostihan tulee mietittyä, mikä olisi euromääräinen vahinko. On kuitenkin vielä hedelmällisempää arvioida vakavuutta kvalitatiivisin kriteerein. Esimerkiksi mitä seuraa siitä, jos projekti myöhästyy tai menetetään uusi projekti tai joudutaan tekemään ylimääräistä työtä, Väyrilä pohtii. Riskin todennäköisyyttä voidaan ajatella esimerkiksi historian avulla. Mietitään, onko historiassa ollut vastaavia tapauksia, ja jos niitä on ollut, kuinka paljon ja kuinka usein. Ris- kinhallintataso on myös tärkeä pohtimisen aihe. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käymme läpi, olemmeko varautuneet riskiin ja kuinka paljon voimme itse vaikuttaa sen toteutumiseen. Esimerkiksi uusi lainsäädäntö voi olla riski, johon ei ole osattu varautua ja johon ei itse voida vaikuttaa määräänsä enempää, hän jatkaa. Mitä uutta? Riskien uudelleenarviointi ja riskienhallinnan kehittäminen on ollut merkittävä panostus yhtiölle, mutta se on haluttu tehdä turvallisuuden varmistamiseksi. Koko projektin tavoitteena on ollut saada varmistus siitä, että yrityksellä ei ole jäänyt huomioimatta oleellisia riskejä. Näyttää siltä, että meillä ei ole oleellisia riskejä jäänyt aiemminkaan huomioimatta, mikä on tietysti hyvä asia. Uudelleen läpikäynti kuitenkin varmisti sen. Nyt aiomme vielä parantaa riskienhallintatoimenpiteitämme, Väyrilä toteaa. Seuraava vaihe prosessissa oli hallintakeinojen suunnittelu. Riskienhallintakeinoja on jo käytössä melkoinen määrä, mutta prosessissa syntyi joitakin kehitysideoita. Mietittiin, voisiko riskiä hallita vielä paremmin. Hallintakeinon suunnitteluun liittyy tietysti myös vastuuhenkilön nimeäminen, jolloin riskienhallinta on osa päivittäistä operatiivista toimintaa. Hyötyä asiakkaalle Hyöty asiakkaalle tulee myös siitä, että onnistuneella riskienhallinnalla toimittaja säilyttää toimintakykynsä ja asiakkaan hanke etenee aikataulussaan. Riskienhallinnalla yritys pyrkii turvaamaan oman toimintansa, mutta hyvästä riskienhallintamallista on selkeästi hyötyä myös asiakkaalle. Tällaisten asioiden pohtiminen ja läpikäynti hyödyttää ilman muuta asiakasta, koska riskienhallinnan avulla me suunnittelemme etukäteen tarkemmin asioita. Se vaikuttaa suoraan asiakkuuden jäntevään hallintaan, koska riskienhallinta pitää sisällään asioiden ennakoinnin, Väyrilä vakuuttaa. Asiakkuuden hallinnassa ennakointi on kuitenkin avainasemassa. Siinä kartoitetaan asiakkaan tarpeet sekä suunnitellaan ja ennakoidaan koko hankkeen läpivienti. Hyöty asiakkaalle tulee myös siitä, että onnistuneella riskienhallinnalla toimittaja säilyttää toimintakykynsä ja asiakkaan hanke etenee aikataulussaan. Vieraile Ekokemin osastolla! Ympäristö, Yhdyskunta, Vesi & Viemäri, Jäte & Kierrätys 2010- messut Helsingin Messukeskuksessa 6. 9.10. Ympäristöalan ammattimessut järjestetään nyt 6. kertaa ja ensimmäistä kertaa samanaikaisesti rakennus- ja talotekniikka-alan FinnBuild 2010 -messujen kanssa. Messukeskuksessa on samanaikaisesti myös Arena 2010 -messut. Voit rekisteröityä veloituksetta kävijäksi Suomen Messujen internetsivuilla osoitteessa: www.finnexpo.fi > Tapahtumakalenteri > Ympäristötekniikka 2010 > Kävijöille > Rekisteröidy kävijäksi. Rekisteröitymisen jälkeen tulostettava rintakortti oikeuttaa veloituksettomaan sisäänpääsyyn messuille. Tule tutustumaan PALVELUTArjontaamme osastollemme 5a27. 8 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 9

Kumppani Loppusijoitusjärjestelmää suunniteltaessa ja rakennettaessa tehdään lukuisia tutkimuksia ja kokeita järjestelmän eri komponenteista. Posivan T&K-koordinaattori Johanna Hansenin vastuulla ovat loppusijoitustunnelien täytön suunnittelu ja ratkaisun kehittäminen, ja kehitysinsinööri Petri Kohon vastuulla ovat tunnelien täytön asentamistekniikan kehitys ja maanpintayhteyksien sulkeminen. Tärkeitä tunnelikokeita on tehty yhteistyössä Ekokem-Palvelun kanssa. Tarkasti suunniteltu järjestelmä Loppusijoitusjärjestelmä koostuu toisiaan täydentävistä vapautumisesteistä. Luonnon vapautumisesteenä loppusijotustunneleilla on päällään 400 metriä kiteistä, suomalaista kalliota. Teknisiä vapautumisesteitä ovat puolestaan järeä rauta-kuparikapseli, jonka sisälle laitetaan polttoaineniput, kapselia ympäröivä bentoniittipuskuri ja tunnelien täyttö. Kapselit sijoitetaan loppusijoitusreikiin, joissa kallion ja kapselin väliin laitetaan bentoniittipuskuri, joka suojaa kapselia mekaanisesti ja estää, että vesi ei kulkeudu kapselille eikä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa kapselista vapautuvat nuklidit pääse karkuun, kuvailee Hansen. Loppusijoitustilat ovat laajat, ja kapselinsijoitusreikiä on nykyisten suunnitelmien mukaan tunneleissa lähes 3 000. Kaikki tunnelit tullaan täyttämään, jotta kapselit pysyvät rei issään ja veden virtaus tunneleissa estetään. Samalla myös kaikki muu pääsy tunneleihin estyy. Tunneleiden täyttöön käytetyn materiaalin täytyy olla sellaista, että siitä ei aiheudu kemiallista haittaa puskurille ja kapselille, kertoo Koho. Tunnelikokeita yhteistyössä Posiva hyödyntää Ekokem-Palvelun bentoniittituntemusta Teollisuuden Voima Oyj ja Fortum Power and Heat Oy ovat perustaneet Posiva Oy:n vuonna 1995 huolehtimaan ydinvoimaloidensa käytetyn polttoaineen loppusijoituksen tutkimuksesta ja käytännön toteutuksesta. Käytetty ydinpolttoaine tullaan loppusijoittamaan Eurajoen Olkiluodon kallioperään vuodesta 2020 lähtien. Posiva tekee yhdessä Ekokem-Palvelun kanssa tunnelin täyttökokeita ennen varsinaisten demotunnelien rakentamista Olkiluotoon. Nämä ovat olleet tärkeitä valmistelevia kokeita ison mittakaavan kokeita varten. Näissä opimme täyteaineratkaisun käyttäytymisestä heti asentamisen jälkeen. Selvitämme, miten vesi liikkuu tunnelin täy- Kuva: Posiva Oy TEKSTI VIRPI SUIKKI KUVAT VIRPI SUIKKI tössä ja millaisia määriä vettä tunnelin täyttö kestää, Hansen selittää. Näitä lähes vastaavia kokeita on tehnyt Ruotsin Posiva eli Svensk Kärnbränslehantering AB, ja me olemme olleet niissä mukana. Meillä on kuitenkin vähän erilainen pohjavesikemia ruotsalaisten kanssa ja muita pieniä eroja esimerkiksi tunnelin koossa ja täyttövauhdissa, hän jatkaa. Olemme halunneet tehdä yhteistyötä Ekokem-Palvelun kanssa nimenomaan siksi, että heillä on paljon käytännön bentoniittiosaamista liittyen savimateriaalin asentamiseen ja käsittelyyn. Lisäksi Ekokem-Palvelun tiloissa toteutetuissa kokeissa on voitu heti analysoida vesinäytteitä, koska käytössä on ollut myös laboratorio, kiittelee Hansen. Kokeiden raportoinnin hoitaa Pöyry Finland Oy. Heiltä projektissa on kokeita valvomassa Robert Nemlander ohjaajanaan Leena Korkiala- Tanttu, joka siirtyi Aalto yliopistolle määräaikaiseksi pohjarakennuksen ja maamekaniikan professoriksi. Kokeiden suunnittelussa Ekokem-Palvelusta on ollut mukana Jan Österbacka ja Antti Kaartokallio. Paljon hyödyllisiä tuloksia Tunnelintäyttökokeissa Ekokemillä tutkittiin mm. tunneleissa käytettävän veden ja saven määrää sekä niiden kulkeutumista pois järjestelmästä. Niiden perusteella opimme ymmärtämään prosesseja, joita loppusijoituskalliossa tapahtuu käyttötoiminnan aikana, luettelee Koho. Suurin osa näistä kokeista on valmiina tämän vuoden loppuun mennessä. Muutama pitkäaikainen seurantakoe jatkuu vielä ensi vuoden puolella, Hansen kertoo aikataulusta. Olemme jo nyt saaneet todella hyödyllisiä tuloksia. Tiedämme sopivan veden määrän, ja olemme varmistaneet, että kaikki meidän suunnittelemamme materiaalit ovat käyttökelpoisia. On saatu myös tietoa käyttötoiminnan jaksottamista varten. Ekokem-Palvelun osaaminen on edesauttanut esimerkiksi lattian tiivistämisratkaisuissa ja lohkojen liikuttelusuunnitelmissa, Hansen jatkaa. Eri lohkomateriaaleja tutkitaan Olemme käyttäneet näissä kokeissa kolmea eri komponenttia: täyteainelohkoja, lohkojen ja kallion välistä pellettireunusta ja lattian tasauskerrosta. Tunneliin ei jätetä yhtään tyhjää tilaa, vaan koko tunneli täytetään, Hansen kertoo. Posivalla on kolme eri materiaalivaihtoehtoa tunneleiden täyteainelohkoksi. Päävaihtoehtoratkaisu on Friedland-savi. Se on luonnon seoshilasavi, joka on hyvin paljon bentoniitin kaltainen, mutta siinä on vähemmän paisuvaa ainesta kuin puhtaassa bentoniitissa. Toinen vaihtoehto on käyttää tulevasta loppusijoitustilasta louhitun kiviaineksen ja korkealaatuisen bentoniitin seosta, jossa bentoniitin osuus on 40 % ja kiviaineksen osuus 60 %. Sekoituksen ajatuksena on, että karkeammat rakeet tekevät siitä kestävämmän ja bentoniitti tuo vesitiiveyden. Se olisi myös tunneleista louhitun kiviaineksen uudelleen käyttöä. Kolmantena vaihtoehtona selvitetään bentoniitista valmistettujen lohkojen käyttöä. Työt etenevät aikataulussa Loppusijoitus Olkiluodon kallioperään alkaa vuonna 2020. Rakentamislupaa haetaan 2012 ja käyttölupaa 2018. Ekokemillä tehtyjä kokeita käytetään taustainformaationa rakentamislupahakemukseen. Posiva on nyt saavuttanut tutkimustila ONKALOssa loppusijoitussyvyyden 420 metriä, ja tällä vuosikymmenellä tehdään täyden mittakaavan testejä myös maan alla aidoissa olosuhteissa. Vuoteen 2020 mennessä on hankittu valmius tunnelien täytön aloittamiseen, vaikka työtä on vielä paljon tehtävänä, vakuuttaa Hansen. 10 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 11

JäteNytt Jätelain uudistus etenee Biojätteet - hyödyntämätön potentiaali J ätelain uudistaminen on etenemässä vähitellen eduskuntakäsittelyyn. Viimeisiä yksityiskohtia hiotaan parhaillaan ympäristöministeriössä. Hallituksen esitys jätettäneen marraskuun alussa eduskunnalle. Suomi ei siis ehdi saamaan uutta jätelakia voimaan EU:n edellyttämässä aikataulussa, jonka määräpäivä on 12.12.2010. Voimaantulo venynee noin vuodella. Jätelakiin kirjataan EU:n uusi 5-portainen jätehierarkia eli etusijajärjestys. Jätelain myötä yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen sitä varten tarkoitetussa laitoksessa (mm. jätevoimalat) luokitellaan nyt hyödyntämiseksi. Aiemmin luokittelu on ollut etusijajärjestyksen alimmalla tasolla olevaa loppukäsittelyä. Jätevero ohjaa jätteiden hyödyntämiseen J äteverolain uudistamishanke on ollut jo pitkään vireillä. Valtiovarainministeriö julkaisi kesällä lakiehdotuksen, jonka avulla edistettäisiin jätteiden ohjautumista hyödynnettäväksi kaatopaikkasijoittamisen sijaan. Ehdotuksen mukaan vero kohdistettaisiin sellaisiin jätteisiin, joilla nähdään olevan hyödyntämispotentiaalia. Jätteet, joiden hyödyntämiseen ei ole teknistä ratkaisua tai joiden muu kuin kaatopaikkakäsittely ei tuo ympäristöetuja, jätetään jäteveron ulkopuolelle. Tällaisia jätteitä ovat mm. kaivosteollisuuden sivukivet, metalliteollisuuden kuonat ja kaikki vaaralliseksi luokitellut jätteet. Myös pilaantuneiden maa-ainesten sijoittaminen verotta kaatopaikalle katsotaan ympäristölle edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Jäteveroehdotuksen myötä sama jäte loppusijoitettuna kunnan kaatopaikalle tai vaihtoehtoisesti teollisuuden yksityiselle kaatopaikalle saa Uusi jätelaki tuo muutoksia ja tarkennuksia myös yhdyskuntajätehuollon sekä pakkausjätteiden jätehuollon järjestämiseen. Jätteiden seurantaa ja valvontaa keräys- ja käsittelyketjuissa lisätään. Jätehuollon toimijoiden seurantaan perustetaan uusi jätehuoltorekisteri. Lisätietoja jätelain valmistelusta löytyy ympäristöhallinnon sivulta www.ymparisto.fi > Lainsäädäntö > Valmisteilla oleva lainsäädäntö > Ympäristönsuojelun lainsäädäntöhankkeet > Jätealan lainsäädännön kokonaisuudistus. saman verokohtelun. Tämä oikaisee aiemmin joissain tilanteissa vallinnutta kilpailun vääristymistä. Jäteveroa aiotaan nostaa. Ehdotuksen mukaan vero nousisi lain voimaan tullessa nykyisestä 30 eurosta 40 euroon ja 50 euroon vuonna 2013. Laki on ehdotettu tulevan voimaan ensi vuoden alusta. Lakia käsitellään eduskunnassa budjettilakina syyskuun aikana. B iojätteellä tarkoitetaan EU-lainsäädännössä puutarha- ja puistojätettä, ruoka- ja keittiöjätettä kodeista, ravintoloista, pitopalvelu- ja vähittäismyyntiliikkeistä sekä vastaavanlaista jätettä elintarviketeollisuudesta. EU:ssa on pitkään ollut vireillä keskustelu siitä, tarvittaisiinko biojätteille oma direktiivi ohjaamaan niiden käsittelyä yhteisössä. Komissio on teettänyt aiheesta selvityksiä ja tehnyt niiden pohjalta arvion biojätteiden käsittelyn nykytilasta ja tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksista. Selvitysten perusteella on laadittu Biojätehuollon vihreä kirja sekä tiedonanto. Tiedonannossa todetaan, että EU-tason politiikassa ei ole puutteita, jotka estäisivät jäsenvaltioita toteuttamasta tarvittavia toimia. Ensisijaisiin toimiin kuuluu se, että biojätteen ohjaamista muualle kuin kaatopaikoille koskevat tavoitteet pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön. Parlamentin tuore kanta biojätehuollon kehittämisessä on kuitenkin se, että se odottaa komission laativan tämän vuoden loppuun mennessä ehdotuksen yhteisön biojätedirektiiviksi. Ehdotukseen tulisi sisältyä biojätteen erilliskeräysvaatimus, biojätteen kierrätystavoitteet sekä kompostityyppien laatuluokitus. Vielä noin puolet yhdyskuntajätteistä joutuu EU:ssa kaatopaikoille. Yhdyskuntajätteissä on keskimäärin 30 40 % biojätettä. Biojätteiden merkittävin ympäristöhaitta kaatopaikalla on metaani, jota vapautuu jätteen hajotessa. Se on voimakas kasvihuonekaasu, jonka vaikutus on 25 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Metaania vapautuu ilmakehään myös nykyaikaisilta kaatopaikoilta, sillä kaikkea vapautuvaa metaania ei pystytä ottamaan talteen. Päästöjä jäisi arvioiden mukaan syntymättä noin 10 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2020, jos biojätteet hyödynnettäisiin maksimitehokkuudella. Parlamentin tiedonannossa korostetaan, että biojätteiden hyödyntäminen energiatehokkaissa jätevoimaloissa on käyttökelpoinen käsittelyvaihtoehto. Noin 2 % uusiutuvaa energiaa koskevasta EU:n kokonaistavoitteesta voitaisiin saavuttaa, jos kaikki biojäte käytettäisiin energiaksi. www.europarl.europa.eu > suomi > Terveys ja ympäristö > Viher- ja keittiöjäte: mepit haluavat lisää keräystä ja kompostointia 14.7.2010 Biohajoavat jätteet pois kaatopaikoilta vuonna 2015? Y mpäristöministeriössä on ollut kauan valmisteilla kaatopaikka-asetuksen muutos, jolla konkreettisesti estettäisiin biohajoavien jätteiden loppusijoittaminen kaatopaikoille. Muutos on tarkoitus saattaa voimaan yhtä aikaa uuden jätelain kanssa ensi vuoden aikana. Siirtymäajaksi on suunniteltu viisi vuotta. VTT on tehnyt kesän aikana selvitystä biohajoavuuden kriteereistä. Tämän selvityksen valmistuttua ministeriö voi laatia muutosehdotuksen, joka julkaistaneen syksyllä. Kemikaalisäiliöille käyttöön uusia standardeja V aarallisten kemikaalien teollista käyttöä koskeva lainsäädäntö on parhaillaan uusittavana. Säädösvalmistelu on pitkittynyt, mutta teräksestä valmistettujen kemikaalisäiliöiden teknisten standardien uusiminen taas on edennyt niin pitkälle, että ne ovat jo nyt käytettävissä suunnittelun pohjana. Uusia standardeja kannattaakin käyttää, sillä niiden mukaan suunnitellut säiliöt ovat vaatimusten mukaisia myös uusien säädösten tullessa voimaan. Vanhojen standardien käyttäminen säiliöiden suunnitteluun on kuitenkin mahdollista niin kauan, kun kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/1985) on voimassa. Uudistuvissa teknisissä säädöksissä soveltamisala laajentuu palavista nesteistä koskemaan kaikkia vaarallisia kemikaaleja. Uusien SFS- EN-standardien soveltamisala on myös vanhoja standardeja laajempi. Standardin SFS-EN 12285 soveltamisala kattaa pääosan nestemäisistä kemikaaleista ja standardia SFS-EN 14015 sovelletaan kaikille nesteille. Kansalliset standardit koskevat vain palavan nesteen varastointia. Uusittaessa siis minkä tahansa nesteen varastointiin tarkoitettua terässäiliötä kannattaa harkita EN-standardien käyttöönottoa. Lisätietoa aiheesta saa TUKESin sivuilta www.tukes.fi. Kemikaaliviraston uusi ohje jätteiden hyödyntämisestä Y hteisön uutta kemikaalilainsäädäntöä (REACH-asetus) tai kemikaalien merkintä-, luokitus- ja pakkausjärjestelmää (CLP-asetus) ei pääsääntöisesti sovelleta jätteisiin. Jos aineeseen tai seokseen sovelletaan jätelainsäädäntöä, ei kemikaalilainsäädäntö ole tällöin voimassa. Siirtymäkohtaa varten, kun jätteestä tulee uudelleen tuotetta, on tehty helpotuksia kemikaalilainsäädännön soveltamiselle tietyissä tapauksissa, jotta kemikaalien hyödyntäminen ei vaarantuisi. Rajapinnan tulkintaa varten on kemikaalivirasto ECHA laatinut ohjeen. Ohjeessa kuvataan, millä edellytyksillä kemikaalilainsäädännön piiriin kuuluvia aineita voidaan hyödyntää ilman rekisteröintiä. Tarkemmin on käsitelty seuraavia aineita: paperi, lasi, metalli, kiviainekset, polymeerit, kumi, perusöljyt ja liuottimet. Ohje löytyy kemikaalivirasto ECHA:n sivuilta ja myös Ekokemin jäteaiheisesta lakitietopalvelusta internetistä osoitteesta www.edilex. fi/ekokem kohdasta Jätteiden käsittely > Ohjeet. 12 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 13

Kansainväliset uutiset Tuoteuutiset Eurooppalainen jätteen vähentämisviikko lokakuussa Uusi EU:n jätedirektiivi ja Suomen uusittavana oleva jätelaki painottavat entistä enemmän jätteen vähentämiseen liittyviä toimia. LIFE+-ohjelmassa kolmen vuoden projektina toteutetaan yhteiseurooppalainen jätteen vähentämisen viikko. Viime vuonna viikko järjestettiin ensimmäisen kerran. Siihen osallistui 22 maata, ja tapahtumia järjestettiin yli 2 600. Tapahtumat ryhmittyvät viiden teeman alle: liian paljon jätettä parempi tuotanto parempi kulutus tuotteiden pidempi käyttöaika vähemmän jätettä poisheitettäväksi. Tämän vuoden viikko järjestetään 20. 28.10. Kansallisena tapahtumakoordinaattorina toimii Jätelaitosyhdistys ry. Tapahtumia voivat järjestää aivan kaikki, julkishallinto, yritykset, järjestöt ja vaikkapa yksityiset kansalaiset. Parhaat hankkeet palkitaan seuraavana keväänä Brysselissä. Lisätietoja löytyy projektin internetsivulta www.ewwr.eu. Warmer Bulletin 124/2010 Kehitystyötä jatkettiin: Uudesta lavasta entistä energiatehokkaampi Ekokem Oy Ab, Rautaruukki Oyj ja Markku Juselius Oy mallinsivat ja suunnittelivat yhdessä uuden, nestetiiviin lavan jätekuljetuksia varten. Tuotekehityksellä saavutettiin vaativat rakenneratkaisut, joita ei ollut aiemmin toteutettu. Jatkokehityksellä lavan omapainoa pystyttiin edelleen pienentämään, ja sillä pienennetään sekä hiilijalanjälkeä että energiankulutusta. Alumiinitölkkien kierrätys nousussa J uomatölkkien kierrätysaste EU:ssa, mukaan lukien EFTAmaat ja Turkki, on uusimman vuoden 2008 tilaston mukaan 63,1 %. Kahden vuoden aikana kierrätysasteen paraneminen 5,4 prosenttiyksiköllä tuotti melkoisen määrän hiilidioksidin päästöjen säästöjä, yhteensä 310 000 tonnia CO 2 -ekvivalenttina laskettuna. Alumiinituotteiden valmistus kierrätysalumiinista säästää energiaa 95 % verrattuna siihen, jos tuotteet valmistettaisiin neitseellisistä alumiiniluonnonvaroista. Euroopassa jokainen kuluttaja käyttää keskimäärin 42 alumiinista juomatölkkiä vuodessa. Tölkkien kulutus, jätteiden keräys- ja kierrätysjärjestelmät sekä kierrätysaste vaihtelevat hyvin eri maissa. Suomi on Euroopan kolmanneksi tehokkain alumiinisten juomatölkkien kierrättäjä heti Saksan ja Belgian jälkeen 92 %:n kierrätysasteella. European Aluminium Association Press Release 27.5.2010 PALPA Tiedote 10.6.2010 POLTTOAINEENKULUTUS Vanha malli 158 000 l Uusi malli 139 855 l POLTTOAINEKUSTANNUKSET Vanha malli 189 600 Uusi malli 167 826 HIILIJALANJÄLKI Vanha malli 445 tn CO 2 -ekv Uusi malli 393 tn CO 2 -ekv Säästöt 11.5 % 18 145 l Säästöt 11.5 % 21 774 Säästöt 11.8 % 52 tn CO 2 -ekv Lisätietoja: Ekokem Oy Ab tuotepäällikkö Jyrki Malinen puh. 010 7551 453 Tee ja jätehuoltokysymykset ENERGIANKULUTUS Vanha malli 5 823 915 MJ Uusi malli 5 141 191 MJ Säästöt 11.7 % 682 724 MJ B rittiläiset ja teenjuonti yhdistyvät kaikkien mielikuvissa. Nykymaailmassa myös teenjuojat joutuvat pohtimaan jätehuoltokysymyksiä. Britannian kuluttajajärjestö on tuonut esille, että vain saarivaltiossa myydyistä teepusseista on biohajoavaa osuutta enintään 80 %. Tähän on syynä se, että teepussien ulkopinnassa käytetään lämmönkestävyyttä parantavaa polypropyleenikerrosta, joka ei hajoa biologisissa prosesseissa. Teepussien lajittelemista biojätteeseen kehotetaan kuitenkin jatkamaan, sillä muovia jää lopputuotteeseen lopulta vain hyvin vähän. Intiassa, teen kasvatusmaassa, on sen sijaan keksitty uutta käyttöä käytetyille teenlehdille. Tutkijat ovat kehittäneet nanokatalyytin, jonka avulla käytetyistä teenlehdistä voidaan valmistaa biodieseliä. Myös homesieniin perustuva biodieselprosessi on kehitteillä. Pro- sessien tarvitsema energia tekee menetelmät vielä kannattamattomaksi. Tutkimusraportin mukaan maailmassa tuotettiin viime vuonna 3,8 miljoonaa tonnia teelehtiä. Waste Management World, Internet-news 12.7.2010 Environmental Expert.com 2.3.2010 HYÖTYKUORMAN LISÄYS * 11.6 % Lähtötiedot Uuden lavan paino 3 300 kg Saavutettu painon pudotus 1 200 kg Muut oletukset Tuotteen käyttöikä 10 v Ajomatka 50 000 km/v Kaupunkiajon osuus 0 % Tyhjänä ajon osuus 50 % Biopolttoaineen osuus 0% Polttoaineen hinta 1,2 /l Polttoainesäästö alemman ilmanvastuksen ansiosta 10 % *Jos ajoneuvon painon alenemista kompensoidaan kasvattamalla hyötykuormaa, polttoaineen kulutuksesta koituvat säästöt ovat pienemmät. Tämä arvio on toteutettu Ruukin energiatehokkuuslaskurilla http:// www.ruukki.com/efficiencycalculator/#/selection/ Ympäristö- ja kustannustehokas lopputulos Jätelavan omapainoa pystyttiin pienentämään huomattavasti hyötykuorman eduksi, ja kulutuskestävyyden ansiosta lavan elinkaari on pidempi kuin tavallisesti teräksestä valmistetun lavan. Pidempi elinkaari ja parempi polttoainehyötysuhde lisäävät lavan ympäristö- ja kustannustehokkuutta. Ensiluokkainen materiaali Lava on valmistettu Raex 400 -teräksestä. Raexin käyttö pidentää laitteiden käyttöikää, vähentää rakenneosien kulumista ja säästää kustannuksia. 14 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 15

Tutkimus ja kehitys Ekokem tutkii PVC:n hyötykäyttömahdollisuuksia Polyvinyylikloridin keksi vahingossa Victor Regnault vuonna 1838. Keksintö syntyi, kun hän havaitsi valkoista jauhetta auringon valoon jätetyssä vinyylikloridipullossa. PVC:n kaupallisten sovellusten isänä voidaan pitää Waldo Semonia, joka 1926 onnistui kehittämään keinon muovaamaan PVC:tä lisäaineilla. Tutkimuksen tuloksena syntyneen materiaalin käyttö levisi räjähdysmäisesti useille eri aloille. TEKSTI TONI ANDERSSON JA VARPU NURMI KUVA VARPU NURMI Polyvinyylikloridi (PVC) on yksi vanhimmista kestomuovimateriaaleista, ja se lukeutuu maailmanlaajuisesti kemianteollisuuden tärkeimpien tuotteiden joukkoon. Kaupallisiin sovelluksiin PVC:n lisäaineena käytetään laajalti erilaisia metallisuoloja sekä orgaanisia yhdisteitä. PVC:n etuina ovat sen hyvä kemiallinen kestävyys, mekaaninen kesto, helppo työstettävyys sekä edullinen hinta. Yli puolet tuotetusta PVC:stä menee rakennusteollisuuteen, jossa se on korvannut perinteisiä materiaaleja kuten puuta, betonia, savea ja metalleja. PVC-tuotteiden valmistajien käyttämä PVC-kompaundin määrä EU:ssa vuosituhannen vaihteessa oli n. 7,5 milj. tonnia. Suomen osuudeksi arvioidaan 80 000 t/v. Määrästä reilu puolet menee kovien PVC-tuotteiden valmistukseen. Vajaa puolet osuudesta kuluu pehmitettyihin PVC-tuotteisiin kuten letkuihin, pinnoitteisiin ja kalvoihin. PVC-jätteen määrä kasvussa Suuri osa PVC-tuotteista on pitkäikäisiä, jopa 50 vuotta tai yli. Näin ollen jätemäärät seuraavat tuotantomääriä pitkällä viiveellä. PVC:n käyttö massatuotteissa alkoi yleistyä Euroopassa vasta 1970-luvulla. PVC:n määrän rakennusjätteessä, sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa ja kotitalousjätteessä ennustetaan kaksinkertaistuvan Euroopassa vuoteen 2020 mennessä ja huonekaluissa jopa kolminkertaistuvan vuoden 2000 lukuihin verrattuna. Ylivoimaisesti suurimmat PVCmäärät ovat rakennusjätteessä ja kotitalousjätteessä. PVC-jätteen hyötykäyttö Suomessa PVC:n materiaalikierrätystä rajoittavat lukuisat lisäaineet. Esimerkkeinä näistä ovat mm. pehmittimenä käytetyt ftalaatit sekä stabilisaattoreina käytetyt kadmium- ja lyijy-yhdisteet. Erityisesti pehmitetyn PVC:n materiaalikierrätys on haastavaa, sillä PVC ei useimmissa sovelluksissa ole puhtaana materiaalina. Lisäksi suuri pehmittimien massaosuus ja lukuisa joukko erilaisia kemikaaleja aiheuttavat kierrätykselle ongelmia. Merkittävä pehmitetyn PVC:n kierrätystä rajoittava tekijä onkin ftalaattien käyttö vanhemmissa PVC-materiaaleissa. Eräät ftalaatit on luokiteltu myrkyllisiksi, ja niiden käyttöä on rajoitettu tai se on kielletty. PVC:stä syntyvän jätteen hyödyntäminen energiana on poikkeuksellisen ongelmallista sen sisältämän kloorin vuoksi. PVC:stä 56 paino-% on klooria. Näin ollen PVC:n energiahyödyntäminen rajoittuu lähinnä erityisiin, hyvin klooripitoisten jätteiden polttoon soveltuviin polttolaitoksiin. PVC:n palokaasut sisältävät täydellisessä palamisessa vetykloridia ja epätäydellisessä palamisessa lisäksi mm. fosgeenia sekä PCB-, PCDD- ja PCDF-yhdisteitä. Tällä hetkellä yli 90 % Suomessa syntyvästä PVC-jätteestä päätyykin kaatopaikoille. Lähes kaikki kierrätykseen päätyvä PVC on ns. puhdasta tuotantojätettä. Tuotannossa syntyvästä PVC-jätteestä osa kierrätetään omassa tuotantoprosessissa, osa toimitetaan mekaaniseen kierrätykseen ja loput toimitetaan kaatopaikalle. Valmistajilta tuotannosta syntyvän puhtaan PVC-jätteen määrä (arvio n. 12 %) on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin käytöstä poistuvan likaisen PVC-jätteen määrä (n. 88 %), joka nykyisin päätyy lähes yksinomaan loppusijoitukseen. Ekokem tutkii PVC:n kierrätystä ja käsittelyä Vuoden 2010 alussa Ekokem on käynnistänyt tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on tutkia uusia PVC-jätteen käsittely-, kierrätys- ja hyötykäyttömenetelmiä. Kiinnostuksen kohteena tutkimuksen alkuvaiheessa ovat niin mekaaniset kuin kemialliset käsittely- ja kierrätysmenetelmät, kertoo Ekokemin tutkimuspäällikkö Toni Andersson. Tutkimustyön tavoitteena on paitsi tukea kestävää kehitystä ja EU:n jätestrategian mukaisia tavoitteita, myös vastata väistämättömiin tulevaisuuden jätehuoltotarpeisiin Suomessa. Eri puolilla Eurooppaa voimaan astuneet kaatopaikkarajoitukset ovat osoittaneet, että uusille entistä tehokkaammille ja luonnonvaroja säästäville jätteenkäsittelymenetelmille on tilausta. Myös monien raaka-aineiden hinta ajaa tulevaisuudessa siihen, että kierrätysmateriaalien kysyntä tulee kasvamaan ja kustannuksista huolimatta kierrätysmateriaalista tulee kilpailukykyinen neitseelliseen raaka-aineeseen verrattuna, uskoo Andersson. Ekokem tekee tutkimusyhteistyötä PVC-kierrätykseen liittyen mm. VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa. TTY:llä on toukokuussa käynnistynyt myös aiheeseen liittyvä diplomityö, jonka etenemistä ja tuloksia seurataan mielenkiinnolla. Käsittelymenetelmiä on jo olemassa Mekaanisilla käsittelymenetelmillä tarkoitetaan nimensä mukaisesti PVC:n mekaanista käsittelyä esimerkiksi murskaamalla ja seulomalla. Tuotantojätteitä kierrätetään mekaanisesti varsinkin Keski-Euroopassa, missä tasalaatuisten, suurien PVC-jäte-erien kierrättäminen on ollut tuotantolaitoksille halvin jätehuoltovaihtoehto jo ennen muovien kaatopaikkakieltojen voimaanastumista. Tuotannon PVC-jätteen kierrättäminen korkealaatuiseksi kierrätysmateriaaliksi on usein teknisesti mahdollista ja taloudellisesti järkevää. Kulutuksesta poistuvaa PVC-jätettä voidaan osittain kierrättää mekaanisesti korkealaatuiseksi kierrätysmateriaaliksi, mutta yleensä kierrätysraaka-aine on heikkolaatuisempaa. Ekokem on käynnistänyt tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on tutkia uusia PVC-jätteen käsittely-, kierrätys- ja hyötykäyttömenetelmiä. PVC:n tekniseen kierrätyspotentiaaliin vaikuttaa: Kemiallisessa kierrätyksessä PVC:n polymeeriketju hajotetaan ja kloori otetaan talteen esim. suolana tai happona. PVC-jätteestä voidaan ottaa materiaalina talteen myös hiilivetyjä. Usein menetelmiin liittyy kuitenkin PVC:n korkean lämpöarvon hyödyntäminen poltto-, pyrolyysi- tai kaasutusprosessissa. Kemiallisesta kierrätyksestä käytetään usein myös termiä feedstock recycling eli raaka-ainekierrätys. Kemialliset kierrätysmenetelmät ovat toistaiseksi pääasiassa olleet Keski-Euroopassa toimineita pilot-laitoksia. Eräissä Saksassa toimivissa jätteenpolttolaitoksissa valmistetaan myyntikelpoista suolahappoa. Näitä laitoksia voidaan pitää kemiallisen kierrätyksen ja jätteenpolton välimuotoina. Kemiallisen kierrätyksen on monissa sovelluksissa todettu olevan mekaanista kierrätystä kalliimpaa, eikä taloudellisesti kannattavaa. Tulevaisuudessa PVC-pitoisen jätteen kemiallinen käsittely ja raaka-ainekierrätys voi olla kannattavaa sellaisille jätejakeille, joita ei voida helposti kierrättää mekaanisesti materiaalina kemiallisten rajoitusten takia. Lähteet: AEA Technology. 2000. Economic Evaluation of PVC Waste Management. Prognos. 2000. Mechanical Recycling of PVC Wastes. Study for DG XI of the European Commission. 1. Mahdollisuus erottaa PVC riittävän puhtaana jakeena muusta jätevirrasta. Kierrätyspotentiaali laskee epäpuhtauksien erottamisen vaikeutuessa: tuotantojätteet (pre-consumer); mm. tuotantoerien aloitukset, leikkuujätteet asennusjätteet (pre-consumer); mm. lattiamattojen ja putkien asennuksessa syntyvät leikkuujätteet puhtaat PVC-jakeet, jotka voidaan kerätä erikseen (post-consumer); mm. putket, lattiamatot ja erilaiset profiilit purettavista rakennuksista puhtaat PVC-jakeet, jotka ovat eroteltavissa mekaanisesti muista jätteistä; mm. pakkaukset, lelut, toimistotarvikkeet komposiittirakenteiset PVC:a sisältävät jakeet, jotka voidaan kerätä erikseen; mm. lattiamatot, kaapelit, rekkojen kuormapeitteet komposiittirakenteiset PVC:a sisältävät jakeet, joita ei voida kerätä erikseen; mm. keinonahka, kengänpohjat, tapetit, kirjankannet, sadetakit Korkealaatuisen kierrätysmateriaalin valmistamista post-consumer -jätteestä hankaloittaa, että PVC on seostemateriaali. Jokaisessa sovelluksessa on erilainen materiaalikoostumus, joka vaihtelee valmistajien välillä, ja on lisäksi muuttunut ajan kuluessa. 2. Saavutettavissa oleva keräysaste ja saavutettavissa oleva markkinoiden kyky ottaa vastaan kierrätysmateriaalia. 3. Kierrätettävän materiaalin määrän kierrätyslaitoksen operointialueella täytyy ylittää laitoksen kannattavuusraja, joksi Keski-Euroopassa arvioitu 5 000 t/a. 16 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 17

Toimittaja - Auditoija Akkreditoinnin päämääränä turvallisuus Öljy-yhtiö Shellillä on käytössään laajamittainen turvallisuusjärjestelmä ympäri maailman. Yhtiö haluaa varmistaa jokaisen alihankkijansa, työntekijänsä ja ympäristön turvallisuuden kaikissa toimissaan. Turvallisuuden varmistamiseksi kaikki yhteistyökumppanit akkreditoidaan ennen yhteistyön aloittamista. TEKSTI VIRPI SUIKKI KUVA MATTI SULANTO Kokonaisuudessaan akkreditointi keskittyy hyvin pitkälti turvallisuuteen, minkä takana on se, että asiat tehdään tiettyjen turvallisuusmääräysten ja -ohjeiden mukaisesti. Laaja tietopaketti Ekokemin toiminnasta Ekokem julkaisee vuosittain yhteiskuntavastuuraportin. Raportissa on esitetty erittäin laaja katsaus yrityksen ympäristönhoidosta ja yritysvastuusta. Yhteiskuntavastuuraportti täydentää konsernin tilinpäätöksen taloudellista ja toiminnallista informaatiota. Yhtiö on aikanaan ulkoistanut kaiken huoltamoverkostonsa rakentamisen ja rakennuttamisen, kunnossapidon sekä ympäristöasioiden konsultoinnin. Suomessa Shellin rakennuttamisasioita hoitaa rakennuttamisen konsulttiyritys COTEBA. Kunnossapitopuolella yhteistyökumppanina on puolestaan Johnson Controls ja ympäristöasioissa URS. Taustat selvitettävä Käytännössä COTEBA valikoi urakoitsijat, jotka tekevät rakennus- ja purkutyöt Shellille Suomessa. Yleensä tämä tarkoittaa töinä uusia investointeja tai nykyään se tarkoittaa Suomessa paljon myös purkutöitä, kun käytöstä poistettuja huoltamoita puretaan. Niihin kuuluvat myös säiliötarkastukset ja mahdolliset saneeraustyöt, jotka ovat enemmän kuin pelkkää kunnossapitoa, kuvailee COTEBAN konsultti Seppo Brandt. Shellin urakoitsijoita varten on laadittu akkreditointisysteemi, jonka avulla COTEBA valikoi tekijät, jotka voidaan ottaa mukaan tarjouskilpailuun. Kuka tahansa ei voi tulla työtä suorittamaan, vaan ensin on selvitettävä urakoitsijan taustat ja se, miten yritys asioitaan yleensä hoitaa. Selvitetään ne edellytykset ja määräykset, jotka Shell on alun perin asettanut ulkoistetuille urakoitsijoille, Brandt selventää. Kun tulee tarve urakoitavalle työlle, kohde kilpailutetaan. Silloin on tärkeää, että pyydetään tarjous vain niiltä urakoitsijoilta, jotka täyttävät Shellin asettamat vaatimukset, Brandt painottaa. Kaikki tähtää turvallisuuteen Varsinaiseen akkreditointiin kuuluu kysely yhtiön tavasta toimia ja hoitaa asioitaan sekä työmaalla tehtävä tarkastus käytännön turvallisuusasioista. Kyselyjen ja tarkastusten lisäksi akkreditointiin kuuluu Shellin laatima koulutus. Kokonaisuudessaan akkreditointi keskittyy hyvin pitkälti turvallisuuteen, minkä takana on se, että asiat tehdään tiettyjen turvallisuusmääräysten ja -ohjeiden mukaisesti. Shellillä on ollut jo useita vuosia koko yhtiötä koskeva laajamittainen turvallisuusjärjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että kaikki asiat, jotka liittyvät turvallisuuteen, on ohjeistettu ja määritelty, Brandt kertoo. Akkreditointiin liittyvät terveys-, turvallisuus- ja ympäristöasiat. Ympäristöturvallisuus on siinä myös tärkeänä osatekijänä, mutta erityisen tärkeää on henkilöturvallisuus. Konkreettisesti järjestelmässä selvitetään turvallisuuskulttuurin taso yhtiössä, mm. sitä, miten yhtiö hoitaa vastuunsa viranomaisiin päin ja miten sisäisesti, miten vahinkojen ehkäisemiseen on varauduttu ja miten yrityksen uusia työntekijöitä perehdytetään ja koulutetaan turvallisuusasioissa. Työmaatarkastuksessa käydään läpi kaikki erilaiset riskialueet. Tutkitaan, miten työturvallisuutta hallitaan, onko riskinalaiset työt kartoitettu, käytetäänkö työvälineitä, laitteita ja työssä tarvittavia suojavälineitä oikein, noudatetaanko työsuunnitelmia ja turvallisuusohjeita jne. Tämä on tekninen puoli akkreditoinnista. Sen lisäksi hyväksytylle urakoitsijalle annetaan kaikki Shellin järjestelmään kuuluvat koulutukset ja käydään läpi työmaaturvallisuusohjeet ja -menettelytavat, Brandt lisää. Käyttäytymissäännöistä työlupiin Shell vaatii, että sen kaikilla työmailla noudatetaan tiettyjä turvallisuussääntöjä, kuten käytetään aina suojakypärää, huomioliivejä ja turvakenkiä sekä muita suojavarusteita tarpeen mukaan. Työmailla ei saa olla alkoholin eikä huumeiden vaikutuksen alaisena, työmailla ei saa tupakoida eikä puhua puhelimeen. Shellillä on myös työlupajärjestelmä, jolla töitä hallitaan työmailla. Silloin työn tekijät on valittu ja koulutettu oikein, ja tiedetään aina, kuka on tekemässä mitäkin työtä. Työlupajärjestelmän tavoitehan on yksinkertaisesti se, että ei saa tapahtua yhtään vahinkoa. Kaikissa työluvissa on taustalla aina kolme vaihetta: selvitetään mitä tehdään, mitä riskejä työssä on ja miten riskit voidaan poistaa. Tämä kaikki on ennakointia, johon koko akkreditointijärjestelmä perustuu, Brandt tähdentää. Positiivinen vaikutus Miten akkreditointi vaikuttaa urakoitsijaan? Rakennusmestari Kimmo Paavola RA-SK Oy:stä kertoo, että Shellin tekemä akkreditointi on vaikuttanut yritykseen positiivisesti, sillä nyt pyritään yhä laadukkaampaan työskentelyyn ja työturvallisuuden korkeampaan tasoon. Tietysti se on teettänyt lisää työtä. Kun työturvallisuudesta huolehtii hyvin, ei kaikki suju itsestään. Parantuneen työturvallisuuden lisäksi akkreditointi on lisännyt positiivista näkyvyyttämme. Se kertoo muille alalla toimiville sidosryhmille, että taustamme ja toimintatapamme on kartoitettu ja todettu korkeat kriteerit täyttäviksi, Paavola jatkaa. Myös Ekokem on Shellin akkreditoima yritys. Ekokem-Palvelu on tehnyt ja tekee edelleenkin töitä Shellille. Voit tutustua yhteiskuntavastuuraporttiimme internetsivuillamme www. ekokem.fi > Julkaisut > Tilinpäätös ja yhteiskuntavastuuraportti. Voit myös tilata raportit postissa numerosta 010 7551 000. 18 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 19

Kentältä poimittua Kysymyksiä ja vastauksia Tiilipiipun purkaminen vaatii Korkean tason osaamista Tehdas- ja tuotantolaitoksien tarvitsema lämpö tuotettiin perinteisesti omilla uuneilla. Takavuosien kaupunkikuvaa koristivat yli korkeimpienkin rakennusten päälle nousseet tiilipiiput. Nyt nämä aikansa muurarimestareiden rakentamat punatiiliset piiput saavat väistyä uuden rakennuskannan tieltä. Vuosikymmenten saatossa piippujen sisäpintaan kertynyt kuona on ongelmajätettä. Niiden purkaminen vaatii todellista erikoisosaamista. Ekokem oli mukana Kuopion vanhan meijerin piipun purkuurakassa. TEKSTI JA KUVA VESA TOIVANEN Joensuulainen Rakennuspalvelu PPJ Oy purkaa työkseen taloja. Tiilipiippujen purkamisen yritys antaa yhteistyökumppanilleen, tamperelaiselle Finn-Piippu Oy:lle. Toimitusjohtaja Samppa Vähäkuopus suitsuttaa Kari Niemelän johtaman tamperelaisyrityksen osaamista. Usein rakennusten väliin jääneet tiilipiiput katoavat kuin huomaamatta, ja niiden ulkovaipan tiilikerros kerätään talteen kierrätykseen. Kuopion Matkustajasatamassa sijainnut vanhan meijerin 30-metrinen tiilipiippu sisälsi kaikki purkuhaasteet. Alun perin koivuhaloilla lämmenneet uunit olivat ajan tapaan vaihdettu polttamaan raskasta polttoöljyä 60-luvun alussa. Tuohon aikaan raskas polttoöljy oli käytännössä edullista jäteöljyä. Niinpä piipun sisäpinta oli vuosikymmenten saatossa kyllästynyt pääosin rikkijäämillä sekä PAH-yhdisteitä ja raskasmetalleja sisältävällä noella. Vilkkaan Satamakadun juuressa sijainneen piipun kaataminen kaivinkoneella ei tullut kysymykseen. Ongelmajäteputki piti purkaa tiili tiileltä niille sijoilleen. Apuun kutsuttiin Ekokem ja Niemelä joukkoineen. Ensitöikseen Niemelä, piippumies kolmannessa polvessa, purki piipulle johtavat savukanavat. Näin hän pääsi alakautta tarkastamaan piipun sisäpintaa. Tarkastus osoitti sisäpuolisten nuohoojan porrasaskelmien ruostuneen kiipeämiskelvottomiksi. Noen alta paljastunut oranssinkeltainen tiilenpinta kertoi rikkijäämistä. Tosimiesten pesutehtävä Piippu oli pestävä sisältä ennen purkutyötä. Niemelä asennutti sen pohjalle muovisen altaan, ja Ekokem tilasi paikalle imuauton. Seuraavaksi piippumies kiipesi piipun nokkaan istumavaljaissa ja painepesurin pistooli kädessään. Vuorikiipeilijöi- den tapaan hitaasti laskeutuen hän pesi piipun suihkuttaen vettä suurella paineella jalkojensa tasolle koko ajan istumavaljaissaan pyörien. Imuauto tyhjensi altaaseen valuneen pesuveden vietäväksi edelleen Ekokemin Heinälamminrinteen ongelmajäteasemalle 15 kilometrin päähän. Tiilet kierrätykseen Uransa aikana 173 piippua purkanut Niemelä kehui Kuopion meijerinpiipun ulkovaipan tiiliä. Hän keräsi purkuporukoineen niitä talteen niin paljon kuin tiukassa urakka-aikataulussa oli mahdollista. Yli 80 vuotta sitten nimenomaan piippuja varten Korven tiilitehtaalla valmistetut tiilet ovat kysyttyä tavaraa. Niistä maksetaan jopa kymmenen euroa kappaleelta. Purkutöiden ohella myös piippujen entisöinti- ja huoltotöitä tekevä Niemelä kertoi käyttävänsä Kuopion tiiliä esimerkiksi Tampereen Valion vanhan piipun entisöintityöhön. Loput, noin 10 kuutiometriä rikkipitoisia sisävaipan tiiliä kuljetettiin Ekokem-Palvelun teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskukselle Sorsasaloon. Kymmenen kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitsevan pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn erikoistuneen yksikön päällikkö Tuomas Vuolle kertoo löytäneensä meijerin piipulle uuden sijoituskohteen. Tiilimassan pitoisuudet on mitattu. Se saa sijansa Sorsasalon kierrätyskeskuksen teiden materiaalina käsittelyn jälkeen. Meijerin piipusta tulee käsittelyn jälkeen Sorsasalon kierrätyskeskuksen teiden rakennusmateriaalia. Kysymyksiä ja vastauksia -palstalla voit esittää kysymyksiä, joihin toivot vastausta asiantuntijalta. Toimitathan seuraavaan lehteen tarkoitetut kysymykset sähköpostilla 29.10.2010 mennessä osoitteeseen virpi.suikki@ekokem.fi. Kysymys: Mitä tulee ottaa huomioon vietäessä käytettyjä paristoja ja akkuja kauppojen keräyspisteeseen? Vastaus: Käytetyt kannettavat paristot ja akut on voinut jo muutaman vuoden palauttaa kaikkiin vastaavia tuotteita myyviin pisteisiin. Keräys onkin toiminut hyvin, sillä keräysasteeksi viime vuonna saatiin jo 45 %, kun lainsäädännössä asetettu tavoite vuodelle 2012 on 25 %. Paristot ja akut ovat vaarattoman näköisiä, mutta niiden keräys ei ole aivan riskitöntä. Vuotavista paristoista voi joutua vaarallisia aineita iholle, ja akun joutuminen oikosulkuun voi aiheuttaa jopa palovaaran. Tämän vuoksi TUKES ja kannettavien paristojen ja akkujen tuottajayhteisö Recser Oy ovat laatineet ohjeet paristojen ja akkujen turvalliseen keräykseen. Täydelliset ohjeet löytyvät sekä TUKESin että Recser Oy:n verkkosivuilta. Myös Ekokemin lainsäädäntöpalvelusta löytyy linkki näihin ohjeisiin. Teippaa merkinnällä Li-Ion tai Li-Pol varustettujen paristojen ja akkujen navat piiloon oikosulun mahdollisuuden estämiseksi tai palauta ne muovipussissa. Pakkaa vuotaneet paristot muovipussiin, jossa palautat nämä paristot keräyslaatikkoon. Palauta vain tyhjentyneet paristot. Älä laita keräyslaatikoihin sinne kuulumatonta tavaraa. Linkit koko ohjeeseen: http://www.tukes.fi/fi/palvelut/tiedotteet/sahko-ja-hissit/ Kierrata-paristot-ja-akut-turvallisesti/ ja http://www.recser.fi/?recser_oy:ajankohtaista:18.6.2010 Kysymykseen vastasi Liisa-Marie Santakoski Recser Oy, toimitusjohtaja Kierrätetään öljyt säästetään luonnonvaroja! Käytettyjä, hyvälaatuisia öljyjä voidaan kierrättää uusioraaka-aineeksi. Kierrätyksen edellytys on, että talteen kerätty öljy on pidetty erillään muista aineista. Kerätyn öljyn puhtaus merkitsee säästöä sinulle ja ympäristölle, sillä uusioöljyt vähentävät uuden öljyn käyttöä ja puhtaat öljyt noudetaan veloituksetta. Suomessa syntyy vuosittain 30 000 tonnia uudistamiskelpoista käytettyä voiteluöljyä. Moottoriajoneuvojen käytetyt voiteluöljyt, ns. mustat öljyt, käsitellään perusöljyksi voiteluaineteollisuuden käyttöön. Teollisuuden käytetyt kirkkaat hydrauliikka- ym. öljyt puhdistetaan ketjuvoiteluöljyksi. Varastoi ja merkitse oikein Merkitse säiliöt ja astiat sekä varastopaikka jätelaatujen mukaisesti. Käytettyjen voiteluöljyjen nouto ei maksa mitään kunhan öljyt on lajiteltu oikein. Älä tee astioista, merkintätarroista tai varastoastioista kynnystä oikeanlaiseen öljyjätehuoltoon, vaan ota tarpeissasi yhteyttä Ekokemin asiakaspalveluun. Soita 010 7551 283. Lisätietoja: Ekokem Oy Ab asiakaspalvelu puh. 010 7551 283 20 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 21

Ekspert Författare och företagsansvarschef Sirpa Juutinen: Företagsansvar är en del av affärsverksamhetsstrategin Till en ansvarsfull affärsverksamhet hör beaktandet av orsakerna till intressentgruppernas bekymmer i planeringen av verksamheten och strategin. Att göra en verksamhetsmiljöanalys är ingenting nytt för företagen. Frågor som dessa ses alltid som en del av riskgranskningen och man begrundar, om de kommer att bli risker eller affärsverksamhetsmöjligheter. Å andra sidan finns det tillräckligt att göra med att medvetet leda dessa frågor. TEXT VIRPI SUIKKI BILD MATTI SULANTO Europeiska unionen har definierat företagsansvar som företagens frivilliga verksamhet, i vilken man i högre grad än vad lagstiftningen kräver uppmärksammar miljöfrågor, samt synvinklar på ekonomiskt och socialt ansvar som en del av affärsverksamheten. Själv preciserar jag definitionen så, att företaget i sin affärsverksamhet beaktar frågor, som i verksamheten oroar intressentgrupperna, då de kan komma att innebära en risk för företaget eller å andra sidan ny affärsverksamhet. Det kan till exempel gå så, att kunderna inte längre köper vissa produkter eller att förväntningar kan ge upphov till nya produkter, funderar PricewaterhouseCoopers företagsansvarschef Sirpa Juutinen. Företagsansvar är inte enbart ett 2000-tals fenomen Företagsansvar har trätt fram som ett allmänt samtalsämne under de senaste åren. Framgångsrika företag har dock inte heller tidigare verkat i ett tomrum, utan man har alltid uppmärksammat förändringar i marknaden. Till exempel miljöfrågorna var på uppgång redan på 1970- och 1980-talen, men inte var de ju till en början en sådan huvudströmning som nu för tiden. På samma sätt är en del frågor i dag frågor för små rörelser och om tio år kan de utgöra en huvudströmning, berättar Juutinen. Miljöfrågor som en rapporteringsfråga har trätt fram starkare i slutet av 1990-talet och temana efter det. Ännu märkbarare har frågorna framträtt åren 2008 och 2009, då man har börjat titta på dem närmare ur affärsverksamhetssynpunkt. Inte på långa vägar gör alla företag detta, men föregångarna har helt klart till och med förändrat sina produkter i och med detta tankesätt, vet Juutinen. Ett verkligt bekymmer i bakgrunden För närvarande är de frågor som lyder under företagsansvaret sådana, som verkligen gör folk bekymrade. Sådana är till exempel klimatförändringen, barnarbetskraften, vattenfrågan, hållbart jordbruk, befolkningsökningen, djurens rätt, behandlingen av arbetskraft eller oetiska arbetsförhållanden och den åldrande befolkningen i västländerna. - Stora frågor, som alla funderar på, är koldioxidutsläppen, energiförbrukningen, effektivisering av energianvändningen och bättre riskkontroll, eftersom alla dessa även är frågor som berör företagets kassaflöde, räknar Juutinen upp. Till exempel den åldrande befolkningen i västländerna kan för en del företag utgöra rent av en arbetskraftsfråga i framtiden. Det kan även vara en kundrelationsfråga, då man undrar, om man förmår att skapa nya tjänster eller produkter för den åldrande gruppen eller om det är så, att en del produkter och tjänster inte längre i fortsättningen är lönsamma då marknaden blir mindre. Vad i framtiden? Sirpa Juutinen har gestaltat företagsansvarets framtid i sin bok Strateginen yritysvastuu tillsammans med sin arbetskamrat Maj-Lis Sterner. I den förutspår hon, att man om tio år inte längre behöver företagsansvarets paraply, under vilket man nuförtiden samlar fenomen. I framtiden har dessa frågor blivit så naturliga, att de utgör en del av businessprocesser och marknadsinformation. De har fått fotfäste i företagen och var och en funktion eller produktionslinje beaktar dem, som en del av sin vardagliga verksamhet. Frågorna försvinner säkert inte, men det, att de diskuteras under ett skilt tema, kan vara på väg att försvinna. Ett ansvarsfullt företag verkar öppet Ett ansvarsfullt företag visar transparent och öppet utåt, hurdan dess verklighet är Hurdant är ett ansvarsfullt företag? I ett ansvarsfullt företag är ledningen och styrelsen medvetna om ansvarighetsfrågorna och om vilken betydelse den vetskapen han ha i strategiprocessen, då man talar om risker och möjligheter. I företaget driver dessa frågor igenom sig själva även i stödfunktioner, såsom personaladministration, kommunikation och marknadsföring. Ett ansvarsfullt företag visar transparent och öppet utåt, hurdan dess verklighet är, ty först då kan omvärlden. Ett ansvarsfullt företag visar transparent och öppet utåt, hurdan dess verklighet är, ty först då kan omvärlden reagera antingen positivt eller negativt. Även rapporteringen bör vara tillförlitlig och bekräftad, men enbart rapportering räcker inte. Rapporten är en informationsreserv ur vilken man informerar dem, som vill höra. Man söker budskapens målgrupper såsom normalt är inom kommunikation och överväger, vilken som är rätt kanal och vilket rätt budskap, sammanfattar Juutinen. I målmedveten ledning finns det fortfarande att göra Finländska företag förefaller vara rätt väl med i en stor europeisk rörelse, som har lyft företagsansvarsfrågorna till ytan. I vissa frågor ligger vi dock efter övriga västra Europa. Till exempel på konsumenthåll ligger skillnaden mellan Sverige och Finland i hur man reagerar med köpbeslut. I Sverige är man mera medvetna i miljöfrågor och de inverkar mera på köpbesluten, berättar Juutinen. Å andra sidan har finländska företag säkert fortfarande mycket att göra för att dessa frågor medvetet skulle ledas som en del av affärsverksamheten och stödfunktionen. Målinriktad ledning av denna fråga, målinriktad ledning av växelverkan mellan intressentgrupper och implementering av frågan är fortfarande på hälft i många företag. En målinriktad ledning innefattar även intern övervakning. Det innebär, att frågor styrs mot bestämda mål och att man ingriper i avvikelser. Av en händelse Juutinen blev av en händelse intresserad av företagsansvarsfrågor i slutet av 1990-talet, då hon började dra stora EU-projekt, i vilka ett av de uppställda målen var att göra den europeiska deklarationen Businesses against social exclusion känd. Deklarationen var ett europeiskt startskott för dessa frågor. Jag bekantade mig med deklarationen och konstaterade, att då stora företag så kraftigt tar ställning i dessa frågor, så kan det inte vara blott en tidsfråga innan dessa frågor når Finland. Sålunda gav det här projektet upphov till att i fortsättningen göra dessa frågor kända i Finland. I och med företagsansvarets utveckling, så föddes även en ny yrkeskår, experterna på företagsansvar. Numera svarar jag för företagsansvarstjänsterna på PwC. Juutinen erfar själv att hon är ansvarsfull på så sätt, att hon förmedlar mycket information om ansvarsfullhet till människorna. Givetvis försöker jag tänka på saken även i mina vardagliga val. Jag märker att jag har förändrats, då jag inte vill ha saker omkring mig. Jag kan även såtillvida vara otäck då jag besöker butiker, att jag frågar personalen, om de nu säkert vet, att man inte vid tillverkningen av någon produkt har använt barnarbetskraft. Det är en del av att sprida medvetenhet. 22 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 23

AvfallsNyt Förnyandet av avfallslagen fortskrider F örnyandet av avfallslagen fortskrider gradvis mot en behandling i riksdagen. De sista detaljerna finslipas som bäst i miljöministeriet. Regeringens proposition torde avlämnas till riksdagen i slutet av november. Finland hinner således inte få den nya avfallslagen i kraft inom den tidtabell som EU har förutsatt, vars sista dag är den 12.12.2010. Ikraftträdandet torde dra ut på tiden med cirka ett år. I avfallslagen skrivs EU:s nya 5-stegs avfallshierarki in, det vill säga prioritetsordningen. I och med avfallslagen klassificeras nu energiutnyttjandet av kommunalt avfall i en anläggning avsedd för detta ändamål (bl.a. kärnkraftverk) som utnyttjande. Tidigare har klassificeringen varit slutbehandling på prioritetsordningens lägsta nivå. Avfallsskatt leder till utnyttjandet av avfall P rojektet för förnyande av avfallsskattelagen har redan länge varit aktuellt. Finansministeriet publicerade i somras ett lagförslag, med vars hjälp man skulle främja styrningen av avfall till utnyttjande, i stället för till deponering på avstjälpningsplats. Enligt förslaget skulle skatten inriktas på sådana avfallsslag, som synes ha utnyttjandepotential. Avfall, för vilket ingen teknisk lösning för utnyttjande finns eller för vilket annan behandling än avstjälpningsplatsbehandling inte ger miljöfördelar, lämnas utanför avfallsskatten. Dylikt avfall är bl.a. sidoberg från gruvindustrin, slagg från metallindustrin och allt avfall som klassificeras som farligt. Även placering av förorenad jord på avstjälpningsplats skattefritt anses som ett fördelaktigare alternativ för miljön. I och med avfallsskattelagsförslaget får samma avfall, slutplacerat på en kommuns avstjälpningsplats eller alternativt på en industris pri- Nya standarder i bruk för kemikalietankar L agstiftningen om industriellt bruk av farliga kemikalier förnyas för närvarande. Författningsreformen har dragit ut på tiden, men förnyandet av tekniska standarder för kemikalietankar av stål har igen framskridit så långt, att de nu redan finns till förfogande som grund för planeringen. Nya standarder lönar sig även att använda, ty tankar planerade enligt dem är i enlighet med fordringarna även då de nya författningarna träder i kraft. Användning av gamla standarder vid planering av tankar är dock möjligt så länge, som handels- och industriministeriets beslut om brännbara vätskor (313/1985) är i kraft. I de tekniska författningarna som förnyas utvidgas tillämpningsområdet från brännbara Den nya lagen medför förändringar och specificeringar för organisation av den kommunala avfallshanteringen samt förpackningsavfall. Uppföljningen och övervakningen av avfall i insamlings- och behandlingskedjorna ökas. För uppföljning av avfallshanteringens aktörer grundas ett nytt avfallshanteringsregister. Tilläggsinformation om beredningen av avfallslagen finns på miljöförvaltningens sidor www.miljo.fi > Lagstiftning > Lagstiftning under beredning> Lagstiftningsprojekt som gäller miljövård> Totalreform av lagstiftningen för avfallsbranschen vata avstjälpningsplats, samma skattebehandling. Detta rättar i någon mån till den konkurrenssnedvridning som tidigare har rått i vissa situationer. Man avser att höja avfallsskatten. Enligt förslaget skulle skatten, i och med att lagen träder i kraft, stiga från nuvarande 30 euro till 40 euro och till 50 euro år 2013. Lagen har föreslagits träda i kraft från början av nästa år. Lagen behandlas i riksdagen som en budgetlag under september. vätskor, till att omfatta alla farliga kemikalier. Tillämpningsområdet för de nya SFS-EN-standarderna är också mer omfattande än de gamla standarderna. Tillämpningsområdet för SFS-EN-standarden 12285 täcker huvuddelen av de vätskeformiga kemikalierna och standarden SFS-EN 14015 tillämpas för alla vätskor. De nationella standarderna gäller endast för lagring av brännbara vätskor. Då man förnyar ståltankar för lagring av vilken som helst vätska, så lönar det sig att överväga att ta i bruk EU-standarderna. Tilläggsinformation om ämnet fås från TUKES sidor www.tukes.fi. Bioavfall en outnyttjad potential M ed bioavfall avses i EU- lagstiftningen trädgårds- och parkavfall, mat- och köksavfall från hem, restauranger, catering- och minutförsäljningsbutiker, samt motsvarande slags avfall från livsmedelsindustrin. I EU har en diskussion länge varit aktuell, huruvida det skulle behövas ett eget direktiv för bioavfall, för att styra dess behandling i samhället. Kommissionen har låtit göra utredningar i ämnet och på basen av dessa gjort en bedömning av nuläget för behandling av bioavfall och utvecklingsmöjligheterna för framtiden. På basen av utredningarna har en Grönbok om hantering av bioavfall, samt ett tillkännagivande utarbetats. I tillkännagivandet konstateras, att det inte finns några brister i politiken på EU-nivå, som skulle hindra medlemsstaterna från att verkställa nödvändiga åtgärder. Till de primära åtgärderna hör, att målsättningen att styra bioavfallet annorstädes än till avstjälpningsplatserna verkställs i sin helhet. Parlamentets färska ståndpunkt om utveckling av bioavfallshanteringen är dock den, att man förväntar sig att kommissionen till slutet av detta år utarbetar ett förslag till bioavfallsdirektiv för gemenskapen. Förslaget borde innefatta ett krav på separatinsamling av bioavfall, återvinningsmål för bioavfall, samt en kvalitetsklassificering för komposttyper. Kemikalieverkets nya direktiv om utnyttjandet av avfall G emenskapens nya kemikalielagstiftning (REACH-förordningen) eller märknings-, klassificerings- och förpackningssystem för kemikalier (CLP-förordningen) tillämpas huvudsakligen inte på avfall. Om avfallslagstiftningen tillämpas på ett ämne eller en blandning, så gäller inte kemikalielagstiftningen härvid. För övergångsskedet, då avfallet på nytt blir produkt, har man gjort lättnader för tillämpning av kemikalielagstiftningen i vissa fall, så att utnyttjandet av kemikalien inte skulle riskeras. Fortfarande hamnar cirka hälften av det kommunala avfallet i EU på avstjälpningsplatser. Det kommunala avfallet innehåller i genomsnitt 30 40 % bioavfall. Det största miljöproblemet med bioavfall på en avstjälpningsplats är metan, som frigörs då avfallet bryts ner. Det är en kraftig växthusgas, vars effekt är 25 gånger större än koldioxidens. Metan frigörs i atmosfären även från moderna avstjälpningsplatser, ty allt metan som frigörs förmår man inte ta tillvara. Cirka 10 miljoner koldioxidekvivalentton utsläpp skulle inte bildas år 2020, om bioavfall skulle utnyttjas med maximal effektivitet. I parlamentets tillkännagivande betonas, att utnyttjandet av bioavfall i energieffektiva avfallskraftverk är ett användbart behandlingsalternativ. Cirka 2 % av EU:s helhetsmål för förnybar energi kunde uppnås, om allt bioavfall skulle användas som energi. Tilläggsinformation: www.europarl.europa.eu > svenska > Hälsa och miljö > Ledamöterna vill förbättra hanteringen av bioavfall 14.7.2010 Biologiskt nedbrytbart avfall bort från avstjälpningsplatserna I miljöministeriet har en ändring av avstjälpningsplatsförordningen länge varit under beredning, med vilken man konkret skulle förhindra slutplacering av biologiskt nedbrytbart avfall på avstjälpningsplatserna. Det är avsikten att ändringen skall träda ikraft samtidigt med den nya avfallslagen under nästa år. Övergångstiden är planerad till 5 år. VTT har under sommaren gjort en utredning om kriterierna för biologisk nedbrytning. Då denna utredning har blivit klar kan ministeriet utarbeta ett ändringsförslag, som torde publiceras i höst. För tolkning av gränsytan har kemikalieverket ECHA utarbetat ett direktiv. I direktivet skildras, med vilka förutsättningar ämnen, som lyder under kemikalielagstiftningen, kan utnyttjas utan registrering. Närmare har följande ämnen behandlats: papper, glas, metall, stenmaterial, polymerer, gummi, basoljor och lösningsmedel. Direktivet finns på kemikalieverket ECHA:s sidor och också på Ekokems avfallsinriktade lagkunskapstjänst på Internet på adressen www.edilex.fi/ekokem på punkten Jätteiden käsittely > Ohjeet. 24 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 25

Vahvista ammattitaitoasi suosituilla kursseillamme! Öljynkerääjät Kurssit 2011 Käytettyjen voiteluöljyjen kerääjät Ekokem Oy Ab järjestää ja ylläpitää ympäristöministeriön toimeksiannosta käytettyjen voiteluöljyjen keräysjärjestelmää Suomessa. Teollisuuden kirkkaista hydrauliikka- ym. öljyistä valmistetaan ketjuvoiteluöljyjä, mustat jäteöljyt käsitellään regenerointilaitoksella ja palautetaan perusöljynä voiteluaineteollisuuden käyttöön. Keräysorganisaation tehokkaaseen ylläpitoon kuuluu maantieteellisesti yhdeksään alueeseen jaettu keräystoiminta. Alueiden öljynkerääjinä toimivat valtuutetut asiantuntijayritykset. Veloitukseton keräys takaa, että niin pienet kuin suuretkin erät saadaan talteen tehokkaasti ja luotettavasti. 1. Ahvenanmaa / Åland Puh. (018) 169 11 oljy1@ekokem.fi 2. Varsinais-Suomi Puh. 010 7551 572 oljy2@ekokem.fi 3. Pääkaupunkiseutu / Kymi Puh. 010 7551 574 oljy4@ekokem.fi 4. Satakunta Puh. 010 7551 575 oljy5@ekokem.fi 5. Keski-Suomi Puh. 010 7551 576 oljy6@ekokem.fi 6. Itä-Suomi Puh. 010 7551 579 oljy9@ekokem.fi 7. Pohjanmaa Puh. 010 7551 578 oljy8@ekokem.fi 8. Keskimaa Puh. 010 7551 570 oljy10@ekokem.fi 9. Pohjois-Suomi Puh. 010 7551 571 oljy11@ekokem.fi Lisätietoja öljynkeräyksestä: Ekokem Oy Ab Puh. 010 7551 283 Faxi 010 7551 216 oljy@ekokem.fi Kurssipäivä 1 Vaasa 22.2. Oulu 24.2. Savonlinna 9.3. Jyväskylä 13.4. Kotka 11.10. Pieksämäki 20.10. Turku 3.11. Kurssi on tiivis, käytännöllinen tietopaketti vaativan jätehuollon käytännön tehtäviin. Kurssipäivät järjestetään Ekokem-yhtiöiden aluepisteissä. Kurssimaksu 225 + alv, sisältää kurssiaineiston ja ateriat kurssin aikana. Antaa perustietoa ongelmajätteistä ja niihin liittyvistä laeista ja asetuksista sekä vastuu- ja turvallisuusseikoista. Antaa valmiuksia ongelmajätteiden vastaanottamiseen, lajitteluun, pakkaamiseen ja merkitsemiseen sekä kuljetusten järjestämiseen. Kurssipäivä 2 Riihimäellä 23.11. Kurssimaksu 225 + alv, sisältää kurssiaineiston ja ateriat kurssin aikana.perehdyttää vaarallisten aineiden hallintaan. Esittelee uusimpia kierrätykseen ja hyötykäyttöön liittyviä jätehuoltoratkaisuja. Antaa perustietoa pilaantuneiden maiden käsittelystä sekä kaatopaikalle sijoittamisesta. Peruskurssi 2 pv RIIHIMÄELLÄ 6. 7.4. 8. 9.6. 14. 15.9. 30.11. 1.12. Peruskurssi on kattava perustietopaketti haitallisista ja vaarallisista jätteistä ja niihin liittyvistä vastuu- ja turvallisuuskysymyksistä. Kurssi sisältää käytännön harjoituksen. Kurssimaksu 650 + alv sisältää kurssiaineiston, suojahaalarin, majoituksen 2 hh sekä ateriat ja kuljetukset kurssin aikana. Antaa perustietoa ongelmajätteistä ja niihin liittyvistä laeista ja asetuksista sekä vastuu- ja turvallisuusseikoista. Antaa valmiuksia ongelmajätteiden vastaanottamiseen, lajitteluun, pakkaamiseen ja merkitsemiseen sekä kuljetusten järjestämiseen. Opastaa, kuinka oikein järjestetty jätteiden vastaanotto voi vähentää käsittelystä aiheutuvia kustannuksia. Antaa valmiuksia tiedottaa edelleen alan perustietoa. PÄIVITYSkurssi 2 pv RIIHIMÄELLÄ 12. 13.10. Päivityskurssilla käsitellään vaativan jätehuollon aiheita, joiden parissa on tapahtunut merkittävää kehitystä parin viime vuoden aikana. Kurssi on suunniteltu asiakkaillemme, jotka toteuttavat ja valvovat jätehuoltoa, joille ala on tuttu ja jotka ovat mahdollisesti käyneet peruskurssilla pari vuotta aiemmin. Kurssimaksu 650 + alv sisältää kurssiaineiston, majoituksen 2 hh sekä ateriat ja kuljetukset kurssin aikana. Perehdyttää ongelmajätehuoltoa koskevan lainsäädännön ajankohtaisiin aiheisiin. Esittelee uusimpia hyötykäyttö- ja jätehuoltoratkaisuja ja alan palvelumalleja. Esittelee toimintamalleja vaarallisten ja haitallisten aineiden onnettomuustapauksissa ja onnettomuustapauksien hoidossa. Kurssin yksittäisiä aiheita ovat mm. ADR/VAK sekä ATEXsäädökset. LISÄTIETOA www.ekokem.fi > Koulutus ja opastus > Koulutus Päivi Rantasalmi, puh. 010 7551 245, paivi.rantasalmi@ekokem.fi Jussi Mattila, puh. 010 7551 233, jussi.mattila@ekokem.fi Laboratorion vaativa jätehuoltokurssi Helsingissä 29. 30.3. Laboratorion jäte-erät koostuvat monista erilaisista jätteistä. Pienetkin jäteerät täytyy käsitellä oikein. Oma turvallisuutesi on suoraan riippuvainen jätetyypin mukaisesta, oikeasta työskentely-, pakkaamis- ja varastointitavasta. Ekokem toteuttaa koulutuksen yhteistyössä AEL:n kanssa. Kurssi on tarkoitettu tutkimus- ja analyysilaboratorioissa, apteekeissa sekä laboratorioalan oppilaitoksissa työskenteleville. Kurssimaksu 850 + alv sisältää kurssiaineiston sekä ateriat. Antaa valmiuksia laboratoriojätteiden oikeaan käsittelyyn, varastointiin, pakkaukseen sekä kuljetukseen. Opastaa kuljetukseen liittyvien asiakirjojen laadinnassa. Antaa perustietoa jätteiden jatkokäsittelystä. asiantuntijaseminaari 2 pv Riihimäellä 22. 23.9. Vaativan jätehuollon asiantuntijaseminaari on suunniteltu yritysten ja laitosten ympäristönsuojelusta vastuussa oleville henkilöille, jotka toimivat tuotannon, varastoinnin, tehdaspalvelun ja ympäristönsuojelun tehtävissä. Seminaari on koottu aiheista, jotka ovat ajankohtaisia jäte- ja ongelmajätehuoltoaan kehittäville yrityksille, jätteiden hyödyntäjille, käsittelijöille ja viranomaisille. Luennoijat ovat aihepiiriensä parhaita asiantuntijoita viranomaisorganisaatioista, yrityksistä sekä Ekokemiltä. Seminaarimaksu 850 + alv sisältää seminaariaineiston, majoituksen 2 hh sekä ateriat ja kuljetukset kurssin aikana. kierräytysseminaari 1 pv Riihimäki 27.4. Kuopio 19.10. Erikoisseminaari materiaalivirtojen hallinnasta. Seminaarissa käydään läpi kierrätyksen, jätteiden hyötykäytön ja energiahyödyntämisen eri osa-alueita. Seminaari perehdyttää jätehuollon kierrätysratkaisuihin ja antaa valmiuksia jätehuollon kokonaisuuden kehittämisessä. Kurssimaksu 300 + alv sisältää kurssiaineiston sekä ateriat ja kuljetukset kurssin aikana. TYÖKURSSI 1 pv Riihimäellä 11. 12.5. Kurssi on suunnattu erityisesti jätehuollon käytännön tehtävissä työskenteleville. Kurssi painottuu työtehtävien harjoitteluun. Kurssi sopii mainiosti niille, jotka ovat käyneet peruskurssin ja tarvitsevat lisäosaamista käytännön tehtävistä. Kurssilla harjoitellaan vaativan jätehuollon tehtäväkentällä tarvittavia lajittelu- ja pakkaamistaitoja sekä asiakirjojen täyttöä. Kurssimaksu on 650 + alv. Kurssit 2010 Päivityskurssi Riihimäellä 20. 21.10. Kurssipäivä 1 Turussa 3.11. Kurssipäivä 2 Riihimäellä 24.11. Peruskurssi Riihimäellä 1. 2.12. ilmoittautuminen www.ekokem.fi > Koulutus ja opastus > Koulutus Sähköpostilla, kurssit@ekokem.fi Puhelimella, Päivi Rantasalmi puh. 010 7551 245 26 EkoAsiaa 3/2010 EkoAsiaa 3/2010 27

Ekokem-yhtiöt Ekokem Oy Ab Kuulojankatu 1, PL 181, 11101 RIIHIMÄKI puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 300 Jätehuoltoratkaisut Kuulojankatu 1, PL 181, 11101 RIIHIMÄKI puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 211 Agantie 3, PL 181, 11101 RIIHIMÄKI puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 305 Ekokaari 33, 46860 KELTAKANGAS (Kouvola) puh. 010 7551 850, faksi 010 7551 810 Kirrinsannantie 3, Mäntyluoto, 28880 PORI puh. 010 7551 660, faksi 010 7551 661 Pitkäsaarenkuja 8, 20380 TURKU puh. 010 7551 550, faksi 010 7551 551 Pyyryväistie 12, 90940 JÄÄLI puh. 010 7551 640, faksi 010 7551 641 Iimäentie 8, Koljonvirta, PL 37, 74121 IISALMI puh. 010 7551 900, faksi 010 7551 910 Kaatopaikantie 316, PL 9, 70101 KUOPIO puh. 010 7551 916, faksi 010 7551 920 Peltisepänpolku 4, PL 243, 80101 JOENSUU puh. 010 7551 951, faksi 010 7551 960 Ekokem-Palvelu Oy Kuulojankatu 1, PL 181, 11101 RIIHIMÄKI puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 393 Maaperänkunnostus ja teollisuuden sivutuotteiden hyötykäyttöratkaisut Kuulojankatu 1, PL 181, 11101 RIIHIMÄKI puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 393 Kouvolan Keltakankaan teollisuusjätteen käsittelykeskus Ekoväylä 20, 46860 KELTAKANGAS (Kouvola) puh. 040 550 4605 Kuopion teollisuusjätteen käsittelykeskus Selluntie 142, 70420 KUOPIO puh. 050 359 4940 Kuulojan käsittelykeskus Kuulojankatu, 12210 HAUSJÄRVI puh. 010 7551 385 Porin teollisuusjätteen käsittelykeskus Ekokorventie, 28900 PORI puh. 050 344 4002 Ekovoima Oy Kuulojankatu 1, PL 181, 11101 RIIHIMÄKI puh. 010 7551 000, faksi 010 7551 393 Vestianväylä 81, 84100 YLIVIESKA puh. 050 596 0310 Käytetyt kirkkaat voiteluöljyt Myllyharjuntie 20, 42300 JÄMSÄNKOSKI puh. 010 7551 680, faksi 010 7551 681 28 EkoAsiaa 3/2010