ENERGIAPUUN JA AINES- PUUN SAMANAIKAINEN KASVATUS

PEKKA SEPPÄLÄ ENERGIAPUUN JA AINES- PUUN SAMANAIKAINEN KASVATUS Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Toukokuu 2006

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 15.5.2006 Tekijä Pekka Seppälä Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Metsätalous Nimeke Energiapuun ja ainespuun samanaikainen kasvattaminen Tiivistelmä Metsäenergian ja biopolttoaineiden käyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta. Öljyn kallistuminen sekä Kioton ilmastosopimus auttavat lisäämään metsähakkeen käyttöä. Lisäksi valtio on asettanut tavoitteeksi käyttää viisi miljoonaa kiintokuutiota metsähaketta energiantuottamiseen vuoteen 2010 mennessä. Puupolttoaineiden ja erityisesti metsähakkeen raju kysynnänkasvu on muokannut suomalaista metsäteollisuutta. Energiapuunkorjaamiseen käytettävä kalusto on kehittynyt vuosien saatossa ja nykyiset korjuukoneet toimivat moitteettomasti metsissä. Uudet koneet ja korjuumenetelmät mahdollistavat metsien entistä tehokkaamman käytön. Energiapuun hyvän kysynnänvuoksi on alettu miettiä uusia metsänkasvatusmalleja erityisesti energiapuuntuottamiseen. Energiapuuharvennus on toimenpide, joka tehdään metsään taimikonhoidon ja ensiharvennuksen välissä. Energiapuuharvennus ei korvaa ensiharvennusta vaan on oma metsänkäsittely toimenpide. Tutkimuksessa selvitetään tuotoseroja energiapuuharvennutukseen tähtäävän ja perinteisen metsänhoitosuositustenmukaisesti tehdyn taimikonhoidon välillä. Koealoja perustettiin lehtomaisen ja tuoreenkankaan kasvupaikoille ja niiden kehittymistä seurataan energiapuukorjuuseen saakka. Lisäksi tutkimukseen saatiin tuloksia koealoista, jotka oli perattu 1996 2001 välisenä aikana. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi sopiva ajankohta energiapuuharvennukselle ja kuinka paljon puiden tiukassa kasvattaminen vaikuttaa metsän kiertoaikaan ja kertyvään aines- ja kokopuumäärään. Käsittelyn ajankohdat ja puumäärät simuloitiin Metsäntutkimuslaitoksen Windows-pohjaisella Motti-metsikkösimulaattorilla Vantaan tutkimuskeskuksessa. Asiasanat Taimikonperkaus, energiapuuharvennus Sivumäärä Kieli URN Suomi URN:NBN:fi:mamk:opinn200665590 41 s.+ 2 s. liitteitä Huomautus Ohjaavan opettajan nimi Timo-Antero Leinonen Opinnäytetyön toimeksiantaja UPM-Kymmene Metsä

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 15.May.2006 Author Pekka Seppälä Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Forestry Forestry The concurrent growing of pulp wood and energy wood Abstract The use of energy wood and biofuel has gained more importance every year. The rise in the price of petroleum oil and the Kyoto Protocol makeit easier to use forest chips The Finnish Government has set as a goal to increase the usage of forest chips to 5 million m³ by the year 2010. Finnish wood industry has been changed by the great demand for wooden fuel, especially the forest chip. Harvesting machines have been evolved and nowadays they work in forest without complaints. New machines and harvesting methods are making the more effective use of forest possible. Because of the rising demand of energy wood, the development of new models in forest growing has been started. The harvesting of energy wood will be done between clearing and the first thinning. It is the first step of forestry, and will not replace the first thinning. The purpose of this research was to find out the distinctions in productivity between energy wood thinning and the standard method. The sample plots were founded on different sites, two comparable areas on each site, and the development will be followed until the energy wood logging. The purpose was also to find the best time for energy wood thinning. The information on wood processing and quantities were simulated by the Windows based Motti program in the Finnish Forest Research Institute in Vantaa. Subject headings Clearing of sapling stand, energy wood thinning Pages Language URN 41 p. + app. 2 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk:opinn200665590 Remarks Tutor Timo-Antero Leinonen Employer of the bachelor's thesis UPM-Kymmene Metsä

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO...1 2 TAIMIKONHOIDON PERIAATTEET...2 2.1 Tavoitteet...2 2.2 Taimikon varhaisperkaus...2 2.3 Taimikon perkaus...4 2.3.1 Yleistä taimikon perkauksesta...4 2.3.2 Männyntaimikon perkaus...4 2.3.3 Kuusentaimikon perkaus...5 2.3.4 Koivuntaimikon perkaus...6 2.4 Energiapuuperkaus...7 2.5 Taimikonperkauksen kustannukset...8 2.6 Taimikonperkauksen kehittämistarpeet tänäpäivänä...10 3 ENERGIAPUU...11 3.1 Energia- ja ainespuun rajat...11 3.2 Energiapuuharvennus...12 4 AINEISTON KERÄÄMINEN...13 5 TULOKSET...16 5.1 Metsurityön tuottavuus...16 5.1.1 Koeala 1...16 5.1.2 Koeala 2...17 5.1.3 Koeala 3...17 5.1.4 Koeala 4...17 5.1.5 Koeala 5...18 5.1.6 Koeala 6...18 5.1.7 Koeala 7...19 5.1.8 Koeala 8...19 5.1.9 Koeala 9...19

5.1.10 Koeala 10...20 5.1.11 Koeala 11...20 5.1.12 Koeala 12...21 5.1.13 Koealojen 1-12 yhteenveto...22 5.2 Perkauksen ajankohdan määräytyminen...24 5.3 Vanhojen koealojen tulokset...25 5.3.1 Vanhojen koealojen historiaa...25 5.3.2 Haukkasalon koealojen tulokset...26 5.3.3 Koiviston koealan tulokset...30 5.3.4 Savilahden koealan tulokset...30 5.3.5 Yhteenveto vanhojen koealojen tuloksista...31 5.4. Mäntyharjun koealan tulokset...32 5.5 Simulointitulokset...33 6 POHDINTA...36 LÄHTEET...40 LIITTEET...42

1 1 JOHDANTO Öljyn hinnan jatkuva nouseminen, Kioton ilmastosopimus, energiapuun kysynnän nopea kasvu, sekä kohonneet metsänhoidon kustannukset ovat johtaneet tämän tutkimuksen tekemiseen. Valtion tavoitteena on lisätä metsähakkeen käyttöä siten, että vuonna 2010 sitä käytettäisiin jo viisi milj. m³ vuodessa (Fredriksson 2002, 485 ). Ei ole tarkoituksenmukaista, että tämä energiapuumäärä kerättäisiin pelkästään avohakkuualojen kannoista ja risuista, sillä nuoret metsät tarjoavat potentiaalisen energiapuuvaraston käytettäväksemme. Näiden varastojen hyödyntämisen ainoana ongelmana ovat kalliit korjuukustannukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten korjuuta voitaisiin nopeuttaa ja helpottaa ja näin alentaa korjuukustannuksia. Kustannusten aleneminen loisi edellytyksen nuorten metsien energiapuuvarastojen tehokkaammalle käytölle. Tutkimuksen yksi tarkoitus oli tutkia kahta keskenään erilaista taimikonhoitomenetelmää ja verrata niiden välisiä kustannuseroja. Tutkimuksessa kaksi metsuria perkasi kuusi koealaa Tapion taimikonhoito oppaan ohjeiden mukaisesti ja kuusi koealaa UPM:n energiapuunkorjuuseen tähtäävän taimikonhoidon ohjeiden mukaisesti, jolloin jäljelle jäävä runkoluku on noin 3500 4000 runkoa/ha. Vanhojen koealojen avulla selvitettiin, kuinka puusto kasvaa käytettäessä tiheämpää energiapuun kasvatusmallia. Apuna tutkimuksessa käytettiin myös Metlan Vantaan tutkimuskeskuksen Motti - metsikkösimulaattoria. Simulaattorilla saatuja tuloksia verrattiin vanhojen koealojen tuloksiin ja tehtiin niistä päätelmiä. Simulaattorilla pystyttiin selvittämään aines ja energiapuukertymät koko metsän kiertoajalle. Myös energiapuun korjuuajankohdat ja muiden hakkuiden ajankohdat oli mahdollista selvittää. Saaduista tuloksista tehtiin seuraavat johtopäätökset: Itse energiapuuperkaus ei vähennä merkittävästi metsänhoidon kustannuksia. Mahdollinen säästö syntyy siinä, jos perkauskerrat vähenevät kahdesta yhteen. Suurempaa osaa kustannusten säästössä näyttelee oikean perkausajankohdan valitseminen, sillä kustannuksen nousevat rajusti runkokoon kasvaessa. Muutaman vuoden viive perkaamisessa saattaa nostaa kustannuksia 10 30 % (Harstela 2004).

2.Itse kiinnostuin energiapuun ja ainespuun samanaikaisesta kasvattamisesta noin kymmenen vuotta sitten, kun huomasin, että taimikoissa voi kasvattaa polttopuita kuusten päällä niiden kasvun juuri häiriytymättä. Kun sitten UPM:ltä tiedusteltiin halukkuuttani suorittaa tämä kyseinen tutkimus, alkoi opinnäytetyöni tekeminen. 2 TAIMIKONHOIDON PERIAATTEET 2.1 Tavoitteet Taimikonhoidon tärkein tavoite on turvata kasvupaikalle sopivien puulajien kasvaminen ja laatukehitys. Vesakon uhkaamat ja ylitiheät taimikot on perattava, koska muutoin taimikoiden kehitysvauhti taantuu. Perkauksella pystytään korjaamaan taimikon vääristyneet puulajisuhteet ja ohjaamaan puuston kasvu oikeaan suuntaan. (Taimikon perkaus, uudistusalan raivaus 1999, 5; Kariniemi 2003, 44.) Oikea-aikaisella taimikonhoidolla puut pystytään pitämään elinvoimaisina ja niiden kasvuvauhti normaalina. Taimikon hoidolla vaikutetaan ratkaisevasti siihen, minkä laatuista puutavaraa metsikön puista tulevaisuudessa saadaan, sekä kuinka paljon hakkuutuloja saadaan tulevaisuudessa. (Harstela 2004, 54; Hokajärvi 1997; Kannattava puuntuotanto, 59.) Tässä työssä käytän ilmaisuja taimikonperkaus ja nuorenmetsänhoito käsitellessäni pääsääntöisesti UPM:n oman taimikonperkausohjeen terminologiaa. Työssä käytetään uutta termiä energiapuuperkaus, joka syntyi opinnäytetyötä tehdessä. Termi tarkoittaa taimikonperkaustapaa, jonka tarkoituksena on kasvattaa ainespuuta ja energiapuuta samanaikaisesti. 2.2 Taimikon varhaisperkaus Varhaisperkaus joudutaan tekemään useimmissa tapauksissa, kun metsätyyppinä on tuore- tai lehtomainen kangas (MT; OMT), sillä rehevät maapohjat ovat otollisia kasvualustoja lehtipuiden taimille. Varhaisperkaus tehdään silloin, kun selvästi havaitaan vesakon häiritsevän pääpuulajin kasvua. Varhaisperkaus voidaan joutua tekemään

taimikkoon, joka on ehtinyt vasta yhden metrin pituuteen. Taimikon varhaisperkauksesta voidaan käyttää kahta eri termiä. 3 Kun varhaisperkauksen yhteydessä puhutaan reikäperkauksesta, sillä tarkoitetaan varhaisperkausmenetelmää, jossa kasvatettavan taimen ympäriltä poistetaan kaikki muut puut yhden metrin säteellä. Tosin aivan pieniä, noin 1/3 taimen pituudesta olevia vesoja ei tarvitse poistaa. Varhaisperkausta suoritetaan yleisesti kaikilla metsämailla kun alueella on rehevä maapohja. Reikäperkausmenetelmää käytetään yleisesti kuusivaltaisten taimikoiden hoidossa. Reikäperkauksen etuna on sen nopeus, sillä kaikkia vesoja ei tarvitse poistaa. Lisäksi säästettävä lehtipuusto tarjoaa suojaa riistalle ja lisää metsän monimuotoisuutta. Aukkopaikkoihin suositellaankin jätettäväksi jo tässä vaiheessa hirville mieluisaa pihlajaa, haapaa ja pajua. (Harstela 2004, 55 56; Luonnonläheinen metsänhoito 1994, 31 33; Taimikon perkaus, uudistusalan raivaus 1999, 8; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50; Hokajärvi 1997, 22.) KUVA 1. Varhaisperkauskohde jossa on käytetty täysperkausta Toinen varhaisperkauksen yhteydessä käytetty termi ja menetelmä on täysperkaus. Täysperkauksessa poistetaan kaikki lehtipuiden vesat ja luontaisesti syntyneet havupuiden taimet kasvamaan jätettäviä taimia lukuun ottamatta. Täysperkausta käytetään yleisesti männiköissä, sillä mänty valopuuna ei siedä lähelleen lehtipuita toisin kuin kuusi. Täysperkaus on hitaampi ja kalliimpi varhaisperkaustavoista. (Harstela 2004,

4 55 56; Luonnonläheinen metsänhoito 1994, 31 33; Taimikon perkaus, uudistusalan raivaus 1999, 8; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50; Hokajärvi 1997, 22.) Varhaisperkaustapa valitaan aina kohteen mukaan. Varhaisperkaus suoritetaan vain silloin, kun siihen todella ilmenee tarvetta. Toimenpiteen suorittaminen ei kuulu automaattisesti metsänkasvattamisen ketjuun. (Harstela 2004, 55 56; Luonnonläheinen metsänhoito 1994, 31 33; Taimikon perkaus, uudistusalan raivaus 1999, 8; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50; Hokajärvi 1997, 22.) 2.3 Taimikon perkaus 2.3.1 Yleistä taimikon perkauksesta Tällä toiminnolla tarkoitetaan sellaista toimenpidettä, jossa taimikosta poistetaan kaikki kasvatettavia taimia haittaavat puut ja risut ja näin alennetaan tuotantopuuston tiheyttä sopivaksi. Tarkoituksena on antaa kasvutilaa niille rungoille, jotka aiotaan kasvattaa ainespuiksi teollisuuden käyttöön. Kasvamaan jätettävä runkoluku määräytyy kasvatettavan puulajin ja kasvupaikan mukaan. Vaikka perkauksen tavoitteena on tuottaa puuta mahdollisimman tehokkaasti, toimenpidettä suoritettaessa otetaan kuitenkin huomioon luonnon monimuotoisuus, maisemanhoito ja vesiensuojelu. Perkaus pyritään aina tekemään mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jotta vältyttäisiin toistuvilta perkauskerroilta. Erityisesti on varottava perkaamasta liian aikaisin, sillä lehtipuiden kanto- ja juurivesakko valtaa nopeasti perkausalan ja toimenpide joudutaan suorittamaan uudestaan. Perkausajankohdan määräävät UPM:n ohjeiden mukaan seuraavat tekijät: Lehtipuun pääpuulajille muodostama uhka, lehtipuiden ja tiheyden vaikutus kasvatettavien puiden laatuun, perkaustyön vaikeutuminen ja kallistuminen puuston järeytyessä, pääpuulajin järeytyminen ensiharvennukseen mennessä ja perkauksen aiheuttama tuhoriski. (Taimikon perkaus, uudistusalan raivaus 1999, 5-6.) 2.3.2 Männyntaimikon perkaus Mäntyvaltaiset taimikot perataan vasta valtapituuden ollessa 5 8 metriä. Näin menetellään kuitenkin vain niissä tapauksissa, joissa männikkö on saanut kasvaa rauhassa lehtipuilta ja taimikon runkoluku on ollut alle 5 000 kpl /ha. Jos lehtipuusto vaivaa männikköä sen ensimmäisinä elinvuosina, niin silloin taimikkoon pitää tehdä varhais-

5 perkaus täysperkausmenetelmää käyttäen. Tällöin taimikosta kannattaa poistaa etenkin haavan vesat, jotka levittävät männynversoruostetta. Perkauksessa kannattaa kuitenkin jättää suurempi määrä runkoja, noin 3 000 4 000 tainta/ha, sillä tiukemmassa kasvavista männyn rungoista tulee parempilaatuisia. Lisäksi hirvituhoriski pienenee merkittävästi runkoluvun kasvaessa. Toinen tapa torjua hirvituhoja on kasvattaa männikköä ensin 6 000 10 000 rungon tiheydessä/ha ja perata se kahdessa vaiheessa 2 000 runkoon/ha. Yli 2 000 runkoa/ha on kuitenkin liian suuri määrä kasvatettavaksi ensiharvennukseen asti, sillä ainespuukertymä jää alhaiseksi runkojen pienuuden takia. (Harstela 2004, 56 59; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50-52; Luonnonläheinen metsänhoito 1994, 31 33; Greis ym. 1998, 64-65.) Kylvömännikkö tulisi perata taimikon pituuden ollessa 2-3 metriä. Tällöin kuhunkin kylvöpaikkaan jätetään vain yksi taimi. Olosuhteiden salliessa perkausta voidaan viivästyttää aina viiden metrin valtapituuteen asti. On kuitenkin varottava, ettei perkausta suoriteta liian aikaisin, sillä tällöin etenkin koivun ja männyn laatua parantava vaikutus vähenee. Kun männikköä kasvatetaan tiheässä kasvupaikasta riippuen sen eliniän ensimmäiset 12-17 vuotta, mäntyjen laatu paranee oksien karsiutuessa. Laatukasvatusta harrastettaessa myös susipuut on poistettava taimikonhoito vaiheessa, sillä myöhemmin niitä poistettaessa paikalle jää liian suuri aukko. (Harstela 2004, 56 59; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50-52; Luonnonläheinen metsänhoito 1994, 31 33; Greis ym. 1998, 64-65.) 2.3.3 Kuusentaimikon perkaus Kuusivaltainen taimikko pyritään perkaamaan sen pituuden ollessa 4 5 metriä. Tällöin on mahdollista, ettei taimikkoon tarvitse tehdä toista perkausta. Yleensä etenkin rehevillä maapohjilla kuusentaimikko joudutaan perkaamaan jo varhaisemmassa vaiheessa, koska lehtipuiden muodostama tiukka vesakko tukahduttaa taimien kasvun. Tällöin taimikkoon tehdään varhaisperkaus reikäperkausmenetelmää käyttäen. Tavoitetiheyden tulisi olla kuusivaltaisissa taimikoissa 1 800 runkoa/ha perkauksen jälkeen. (Harstela 2004, 56 60; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50-52.) Ylispuustoiset kuusentaimikot tulisi perata kahdessa vaiheessa ohjetiheyteen. Tiheä ylispuusto aiheuttaa taimille mekaanisia vaurioita ja lisää taimien kuolleisuutta. Poik-

keuksena ovat harvat kuusentaimikot, joiden seassa voidaan kasvattaa koivua. (Harstela 2004, 56 60; Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 50-52.) 6 UPM:n ohjeiden mukaan toimittaessa pyritään välttämään puhtaita kuusentaimikoita ja sekapuiksi suositellaan perkauksessa jätettäväksi mäntyjä ja koivuja. Varhaisperkaus suositellaan tehtäväksi noin 1-2 metrin pituiseen kuusentaimikkoon. UPM käyttää varhaisperkauksessa kolmea eri vaihtoehtoa: Täysperkausta, reikäperkausta sekä kaksijaksoisen metsän kasvattamiseen tähtäävää perkausta. Kaksijaksoisen metsänkasvattamisessa perkauksen yhteydessä taimikkoon jätetään 400 800 kpl/ha parhaiten kasvaneita rauduskoivuja yli 1 metrin etäisyydelle kasvatettavista kuusista. Tosin ylispuustoisten taimikoiden kasvattamisesta yhtiöllä ei ole paljon kokemuksia omilla maillaan ja tavoitetiheys 800 kpl/ha on saatu 1930-luvun tutkimuksista. Kaikille näille perkaustavoille on kuitenkin yhteistä se, että taimikkoon joudutaan tekemään myöhemmin varsinainen perkaus. Muuten UPM:n ohjeiden mukaan kuusentaimikko tulisi perata tavoitetiheyteen 1 800 kpl/ha puuston ollessa valtapituudeltaan 6-8 metriä.( Uudistusalan raivaus 1999, 13 14.) 2.3.4 Koivuntaimikon perkaus Rauduskoivikot ovat yleensä viljelykoivikoita ja ne suositellaan perattaviksi niiden valtapituuden ollessa 5 8 metrin. Runkoluvun tulisi olla perkauksen jälkeen 1 600 kpl/ha. Tiheät luontaisesti syntyneet raudus- ja hieskoivikot suositellaan perattavaksi kahdessa eri vaiheessa ensin runkolukuun 4 000 kpl/ha ja myöhemmin tavoitetiheyteen. Hirvituhoalueilla on perusteltua kasvattaa koivikko hieman tiheämpänä siihen asti, kunnes koivut savuttavat sellaisen pituuden ja paksuuden, jotteivät hirvet voi niitä enää taittaa. (Hyvän metsänhoidon suositukset 2001, 52.) Koivuntaimikoita ei kannata kiirehtiä perkaamaan liian aikaisessa vaiheessa, sillä luontaisesti syntyneet koivut ja havupuut nopeuttavat istutuskoivujen karsiutumista ja parantavat niiden laatua. Usein istutuskoivikoita ei tarvitse perata ollenkaan. Luontaisesti syntyneet hieskoivikot perataan valtapituuden ollessa 6-8 metriä. Tavoitetiheys on 2 000 runkoa/ha. Koivikoiden perkausta suoritettaessa on kuitenkin oltava tarkkana ja perkaus on tehtävä ennen kuin latvus supistuu liian pieneksi.( Uudistusalan raivaus 1999, 15 17; Varmola 2001, 176.)

2.4 Energiapuuperkaus 7 Energiapuuperkaus on käsitteenä ja aiheena uusi metsänkäsittelymuoto. Energiapuuperkauksella tarkoitetaan tässä työssä taimikonperkausmenetelmää, jossa taimikkoon jätetään kasvamaan perkauksen jälkeen 3 000 4 000 runkoa /ha. Energiapuuperkauksella pyritään pienentämään metsänhoidon kustannuksia ja samalla tehostamaan metsäntuotoskykyä. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua kasvatettavan pääpuulajin kustannuksella. Lisäksi tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaasti energiapuuta ja mahdollistaa energiapuukorjuukoneille selkeitä korjuukohteita. Energiapuuperkauksessa taimikkoon jätetään huomattavasti enemmän runkoja kuin perinteisessä taimikon perkauksessa. Taimikoihin tulee jättää perkauksen jäljiltä 3 000 4 000 runkoa hehtaarille. Yhtenä tarkoituksena energiapuuperkauksessa on pienentää metsänhoidon kustannuksia. Tämä on mahdollista, koska poistettavia puita on vähemmän. Toinen kustannuksia alentava tekijä on mahdollisuus siirtyä kahdesta perkauskerrasta yhteen perkauskertaan niillä kohteilla, joilla vesakko ei enää nouse häiritsemään kuusen taimien kasvua. Kannattavuutta lisää myös myöhemmin tehtävä energiapuuharvennus, jossa saadaan kantorahatuloja ainespuusta, sekä mahdollisesti energiapuusta. (Halonen 2005.) Energiapuuperkauksen ajankohta voidaan valita kahdella eri tavalla. Ensimmäisenä vaihtoehtona on käsitellä taimikko perinteisten perkaussuositusten mukaisesti. Tällöin rehevillä (MT, OMT) kankailla jouduttaisiin todennäköisesti tekemään varhaisperkaus ja varsinainen energiapuuperkaus. Karuilla (VT, CT) kankailla riittäisi tapauksesta riippuen yksi taimikonperkaus. Toisena vaihtoehtona on myöhäinen varhaisperkaus. Tätä menetelmää voitaisiin käyttää sellaisilla kohteilla, joissa lehtipuuvesakko ei merkittävästi haittaa kasvatettavaa pääpuulajia ennen kyseisen toimenpiteen suorittamista. Kohteet tulisi kuitenkin valita harkiten, sillä uudistusaloille voi syntyä todella paljon lehtipuun vesakkoa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. (Halonen 2005: Markkila 2005.) Energiapuuperkauksen tekemiseen on kolme mallia. Tuoreilla ja rehevillä kankailla (MT, OMT) voidaan käyttää kahta erilaista energiapuuperkausmallia. Ensimmäisessä kasvatusmallissa kuusen ollessa pääpuulajina kasvamaan jätetään 1 600 1 800 kuusta/ha ja maksimissaan 1700 lehtipuuta/ha. Kasvatettavien energiapuiden tulee olla kuusien kanssa samanmittaisia tai lyhyempiä koivuja, haapoja sekä leppiä. Koivut ja

8 haavat ovat suositeltavia, koska ne kasvavat yleensä leppää nopeammin. Puuston samalla pituudella pyritään varmistamaan, etteivät lehtipuut piiskaa kuusten latvoja ja hidasta niiden kasvua. Menetelmän ainoana huonona puolena on se, että energiapuut jäävät usein kasvatettavan pääpuulajin varjoon. Tämän seurauksena energiapuut järeytyvät hitaasti ja energiapuunhakkuu viivästyy useilla vuosilla tavoitteeseen nähden. (Seppälä T. 2005.) Toisessa kasvatusmallissa kuusen ollessa pääpuulajina energiapuuperkauksen yhteydessä lehtipuiden ja havupuiden väliset suhteet pidetään samansuuruisina. Erona edelliseen kasvatusmalliin on se, että taimikkoon jätetään kasvamaan suurimmat lehtipuut. Tällöin energiapuuksi kasvatettavat lehtipuut järeytyvät nopeasti hakkukelpoisiksi jopa 6-8 vuodessa toimenpiteen suorittamisesta. (Seppälä T. 2005.) Useimmissa tapauksissa taimikot ovat kasvaneet tiheässä ennen energiapuuperkausta. Niukan valonsaannin vuoksi kasvamaan jätetyt energiapuurungot ovat karsiutuneet alaosastaan oksattomiksi. Tämä mahdollistaa kuusten kasvattamisen energiapuuperkauksen jälkeen verhopuuston alla ilman suurta riskiä latvojen piiskaantumisesta. Verhopuuston varjostus yhdessä kuusen taimien kanssa aiheuttaa sen, että perkauksen jälkeen syntyvät juuri ja kantovesat taantuvat ja kuolevat melko nopeasti. Vain harvoissa kohteissa vesakko nousee niin korkeaksi, että joudutan suorittamaan uusi perkaus. (Seppälä T. 2005.) Kolmas energiapuuperkausmalli on tarkoitettu käytettäväksi karujen kankaiden (VT, CT) sekä tuoreen kankaan (MT) kasvupaikoilla männyn ollessa pääpuulajina. Energiapuuperkauksessa taimikkoon jätetään kasvamaan 3 000 3 300 runkoa/ha. Tällöin varsinkin tuoreiden kankaiden männiköiden laatu paranee. (Halonen 2005.) Männiköiden tiukassa kasvattamisella on myös muita etuja. Etenkin hirvituhoalueilla on perusteltua kasvattaa mäntyjä huomattavasti tiukemmassa, kuin tuhoalueiden ulkopuolella. Tällöin taimikko ei välttämättä kärsi merkittäviä tuhoja hirviperheen vierailujen takia. (Seppälä T. 2005.) 2.5 Taimikonperkauksen kustannukset Ajoitus ratkaisee taimikonperkauksen kustannukset, koska merkittävimmät kustannukset muodostuvat poistettavien puiden lukumäärästä ja niiden kantoläpimitasta. Mi-

9 tä suurempi on tiheys ja mitä vahvempia poistettavat rungot ovat, sitä hitaampaa ja kalliimpaa on työn suorittaminen. Lisäksi puiden pituuden kasvaessa rungot eivät kaadu niin hyvin kuin lyhyemmillä rungoilla ja kaadon suuntauksen ja työmaasuunnittelun tärkeys korostuu. Myös syntyvä murrokko hidastaa työskentelyä. Kuviosta 1 käy ilmi, että jo kahden vuoden viive voi nostaa työajan menekkiä 20 30 %. Nuoren metsän kunnostus on jo paljon kalliimpaa. (Harstela 2004, 60-62.) Keväällä lehdettömään aikaan suoritettu taimikonperkaus on jopa kymmeniä prosentteja edullisempaa verrattuna lehdelliseen aikaan. Keväällä kannattaa hoitaa etenkin karanneita taimikoita, sillä näkyvyyden ollessa parempi löytyvät säästettävät taimet helpommin kaadettujen runkojen alta. Tutkimusten mukaan lehdelliseen aikaan peratuista kannoista vesominen on pienempää kuin lehdettömään aikaan peratuista kannoista. Tämän tutkimustiedonvalossa etenkin varhaisperkaukset kannattaisi tehdä lehdelliseen aikaan keskikesällä, sillä usein juuri näillä kohteilla vesakko valtaa nopeasti uudelleen perkausalan. (Harstela 2004, 60-62.) Syksyllä lumien sataessa kannattaa taimikonperkausten suorittaminen lopettaa. Lumi haittaa työskentelyä hidastamalla liikkumista ja peittämällä kivet ja muut sahanterää tylsyttävät esteet. Lisäksi pöllyävä lumi tukkii sahanraivaussahan ilmanpuhdistajan. (Seppälä T. 2005.) Keväällä hankien kantaessa töitä kannattaa jatkaa hangen päältä. Tällöin työskentely on nopeaa ja tehokasta. Mahdolliset pitkät kannot eivät aiheuta muuta kuin esteettisiä ongelmia. Tutkimusten mukaan kantojen pituuden jäädessä alle 40 % puunpituudesta, puu ei enää pysty saavuttamaan havupuiden pituuskasvurytmiä. Tutkimusten mukaan hangen kantaessa taimikoita kannattaa perata, vaikka kannot jäisivät yli 0,5 metriä korkeiksi. (Harstela 2004, 60-62.)

10 Taimikonhoidon kustannus /ha 400 350 300 250 200 150 100 50 0 150 200 200 370 Valtapit. 1,4 Valtapit. 2 Valtapit. 2 Valtapit. 6 Varhaisperkaus Perkaus KUVIO 1. Vesakon pituuden vaikutus raivaussahatyön kustannuksiin. (Harstela 2004) 2.6 Taimikonperkauksen kehittämistarpeet tänäpäivänä Taimikonhoidon tuottavuus ei ole noussut samaa tahtia, kuin kustannukset. Lisäksi jatkuvasti paheneva työvoimapula ja metsänomistajien omatoimisuuden väheneminen luovat paineita saada aikaan nopeaa kehitystä metsänhoidossa. Osittain tämä on onnistunut, sillä eräitä työvaiheita on onnistuttu koneellistamaan. Kehitys on vielä tosin kovin hidasta verrattuna puunkorjuun koneellistamiseen. (Kariniemi 2003, 44-54.) Nähtävissä on, että yksityismetsissä taimikonhoitotyöt tehdään vielä lähitulevaisuudessa miestyövoimalla. Tämän vuoksi metsureiden ja metsänomistajien koulutukseen kannattaisi panostaa aikaa todella paljon, sillä osa tekemättömistä metsänhoitotöistä johtuu niiden seurausten tiedostamattomuudesta. Lisäksi tulisi huolehtia ammattitaitoisen palkkatyövoiman riittävyydestä monipuolistamalla työnkuvaa ja kehittämällä palkkausta. (Kariniemi 2003, 44-54.) Oikea taimikonhoidon ajoitus on kaikista tärkein. Nyt toimitaan palokuntaperiaatteella ja taimikonhoito suoritetaan liian myöhään, usein perkauskustannusten noustua pilviin. Jo muutaman vuoden viivästyminen voi nostaa perkauskustannuksia jopa puolella. Perkauksia koetetaan koneellistaa jatkuvasti, mutta yhtä tärkeää on kehittää pa-

11 rempia taimikonhoitoon soveltuva pieniä metsätyökoneita, sillä pienikin parannus laitteisiin lisää työn mielekkyyttä ja täten isäntien innokkuutta suorittaa perkausta. (Kariniemi 2003, 44-54.) Taimikonhoitomenetelmät eivät ole juurikaan kehittyneet raivaussahan keksimisen jälkeen. Laitteet ovat edelleen samanlaisia tosin hienompia ja kevyempiä kuin ennen, mutta perustyö tehdään edelleen samalla tavalla. Eikä nopeaa kehitystä ole vieläkään näköpiirissä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla selvittää tutkimusten avulla jokin biologinen keino, kuten sieni, hormoni, tms. taimikonperkaajien avuksi. Tällaisen sienen tehtävä olisi estää uudistusalojen vesoittuminen ja perkauskohteiden uudelleen vesoittuminen. (Kariniemi 2003, 44-54.) 3 ENERGIAPUU 3.1 Energia- ja ainespuun rajat Energiapuun ja ainespuun raja on yleensä leimikkokohtainen. Rajaveto riippuu ainespuukertymästä sekä ainespuun kysynnästä. Kohteilla, jossa ainespuukertymä on hyvin pieni, kaikki rungot kannattaa korjata energiapuuksi. Tällainen menettely on lähes yhtä kannattavaa metsänomistajalle kuin ainespuunmyyminen, sillä nykyään energiapuun korjuuseen ja myymiseen saatavat tuet korvaavat rahallisesti pienien ainespuuerien menon energiapuuksi. (Kariniemi 2003.) Läpimitaltaan pienen kuitupuun fyysiset ja kemialliset ominaisuudet poikkeavat järeämmän kuitupuun ominaisuuksista. Tämä ilmenee konkreettisesti saannossa, sillä mitä pienempi läpimittaista kuitupuu on, sitä vähemmän siitä saadaan sellua tai mekaanista massaa. Yksi syy pienempään saantoon on se, että puunkuoren määrä kasvaa suhteessa kuorettomaan puuhun läpimitan pienentyessä. Tämä on yksi syy, miksei metsäteollisuus halua prosesseihinsa pieniläpimittaista kuitupuuta, vaan haluaa ohjata sen suoraan polttoon. (Kalliola 2005.) Nuorista kasvatusmetsistä saatava hake on lisäksi ominaisuuksiltaan ja laadultaan huomattavasti parempaa kuin hakkuutähdehake. Tämä tekee siitä juuri metsähaketta halutumpaa ja arvokkaampaa.(kariniemi 2003.)

3.2 Energiapuuharvennus 12 Energiapuuharvennuksen tavoitteena on harventaa metsikkö koneellisesti. Tämä on mahdollista, sillä aikaisemmin taimikkoon suoritettu energiapuuperkaus on tehnyt metsästä oivan energiapuukorjuukohteen. Energiapuuharvennus suoritetaan metsään, jonka ikä on kasvupaikasta riippuen 17 25 vuotta.(halonen 2005.) Energiapuuharvennus ei ole sama asia kuin ensiharvennus, eikä sitä tule käyttää ensiharvennuksen korvikkeena. Energiapuuharvennuksessa metsästä kerätään talteen pieniläpimittainen energiapuuksi soveltuva puusto, sekä mahdollisesti käsittelyssä kertyvä myytävä ainespuu. Ainespuukertymän ollessa pieni kaikki rungot voidaan kerätä energiapuuksi. (Halonen 2005; Markkila 2005.) Nykyään energiapuuta kerätään vielä kohteilta, joilla taimikonhoito on aikoinaan jäänyt tekemättä. Tällaiset kohteet ovat haastavia korjattavia eikä jälki yleensä koneellisen korjauksen jäljiltä ole paras mahdollinen. Korjuu on nykyään kannattavaa vain parhaimmissa kohteissa, sillä useimmilla kohteilla pieniläpimittainen, alle 4 cm vahva vesakko hidastaa energiapuukorjuuta. Tulevaisuudessa tämä ongelma poistuu, kun päästään korjaamaan energiapuuperkauksella käsiteltyjä kohteita. (Halonen 2005; Hynynen & Sirén 2003.) Uutta korjuukalustoa kehitellään koko ajan energiapuuharvennuksiin soveltuviksi. Tällä hetkellä energiapuun korjaamiseen soveltuu parhaiten hakkuukone, johon on liitetty joukkokäsittelykoura. Koneesta käytetään yleisesti nimitystä Nipsu. Nipsun prototyyppiä on paranneltu viimeisen kahden vuoden aikana. (Halonen 2005) Alussa Nipsun kourassa oli mahdollisuus ainoastaan runkojen giljotiinikatkaisuun. Kourasta puuttuivat lisäksi syöttörullat ja karsintaterät, joiden takia esimerkiksi suuria yksittäisiä ainespuita ei voitu korjata leimikolta. Lisäksi karsintamahdollisuuden puuttumisen vuoksi syntyi vähäksi aikaa uusi puutavaralaji, josta käytettiin nimeä karsimaton kuitupuu. Nykyään Nipsun kouraan on lisätty ketjusaha, syöttörullat ja karsintaterät, sekä karkea mittalaite. Nämä ominaisuudet mahdollistavat Nipsun entistä monipuolisemman käytön ja energiapuun ja ainespuun tehokkaan keräämisen samalta leimikolta. (Halonen 2005.)

4 AINEISTON KERÄÄMINEN 13 Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia kahta erilaista taimikonhoitomenetelmää. Tutkimuksessa verrattiin ajan menekkiä metsänhoitosuositusten mukaisen taimikonhoidon sekä energiapuun ja ainespuun samanaikaiseen kasvatukseen tähtäävän taimikonhoidon välillä. Saatujen tulosten pohjalta ruvettiin tekemään taulukoita, joissa verrattiin työn tuottavuutta. Metsurit kellottivat käyttämänsä työajan jokaiselta koealalta erikseen. Työaikaan eivät kuuluneet tankkaukset eivätkä muut huollot. Työssä selvitettiin myös mikä olisi järkevin ja edullisin aika suorittaa energiapuun ja ainespuun samanaikaiseen kasvatukseen tähtäävä taimikonhoito. Lisäksi selvitettiin, olisiko järkevää ja mahdollista suorittaa taimikkoon vain yksi perkaus nykyisen kahden sijasta. Tärkeänä tehtävänä oli selvittää, kuinka paljon energiapuuta ja ainespuuta kertyy energiapuuharvennuksessa ja miten puun tiheässä kasvattaminen vaikuttaa metsän kiertoaikaan ja tuotokseen. Tutkimusta varten perustettiin maastoon koealoja neljälle eri tilalle, joiden omistaja on UPM. Koealoja perustettiin kaksitoista kappaletta. Kaksi koealoista (koealat 9 ja 10) sijaitsevat Murto - nimisellä tilalla lehtomaisen kankaan (OMT) kasvupaikalla Jämsässä. Kymmenen koealaa: (koealat 1 ja 2) Lahnamaa -nimisellä tilalla Jämsänkoskella, (koealat 3 ja 4) Kontinperä -nimisellä tilalla Jämsänkoskella, (Koealat 5, 6, 7 ja 8) Murto nimisellä tilalla Jämsässä ja (koealat 11 ja 12) Kastjärvi nimisellä tilalla Jämsässä. Kaikki kymmenen koealaa sijaitsevat tuoreenkankaan (MT) kasvupaikalla. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli keskittyä tutkimaan rehevien kasvupaikkojen metsiköitä, joten kuivahkon kankaan (VT) koealoja ja sitä karumpien kasvupaikkojen metsiä ei otettu mukaan tähän tutkimukseen. Koealoista tehtiin koealapareja. Koealaparit valittiin siten, että metsätyyppi, puusto, maapohja ja yleisilme olivat mahdollisimman samankaltaiset, jotta tutkimustuloksia pystyttäisiin vertaamaan keskenään parhaalla mahdollisella tavalla. Koealaparit olivat keskenään samanlaisia puustoltaan, iältään ja yleisilmeeltään. Kuviot joille koealat sijoitettiin evät olleet samanlaisia puustoltaan ja iältään. Kaikki koealat oli uudistettu istuttamalla kuusta. Kaikki koealat ovat kooltaan 50 x 50 metriä. Koealaparit ovat jokaisessa tapauksessa kiinni toisissaan, joten niistä muodostuu 50 x 100 metrisiä kokonaisuuksia. Koealat merkattiin maastoon punaisella kuitunauhalla ja

14 niiden oikea koko varmistettiin mittaamalla sivujen pituudet lankamittalaitteella. Koealojen nurkkiin laitettiin kyllästetystä puutavarasta valmistetut halkaisijaltaan viiden senttimetrin tolpat. Tolpat ovat 1,5 metriä korkeita ja niiden yläpäät on maalattu punaisella maalilla. Tolppia ei ole numeroitu. Tutkimukseen käytettävät kuviot valittiin teiden varsilta, jotta niiden kehitystä on helppo käydä seuraamassa tulevaisuudessa, sillä koealoista tuli pysyviä. Kuviot tallennettiin tietojärjestelmään (1). Lehtomaisen kankaan (OMT) koealoilta 9 ja 10 mitattiin yhteensä 10 kappaletta ympyräkoealoja, joiden säde oli 2,82 metriä. Näin yksi runko vastasi 400 runkoa hehtaarilla. Ympyräkoealat sijoitettiin 50 x 50 metrin koealoille seuraavalla tavalla: yksi ympyräkoeala keskelle koealaa ja neljä ympyräkoealaa 10 m koealan nurkista 45º:n kulmassa koealan keskipisteeseen päin. Näin saatiin aikaan koealaverkosto, joka muistuttaa arpakuution silmälukua viisi. Tuoreenkankaan (MT) koealoilta mitattiin yhteensä 50 kappaletta ympyräkoealoja, joiden säde oli 2,82 metriä, eli yksi runko vastasi 400 runkoa hehtaarilla. Ympyräkoealat sijoitettiin samalla tavalla kuin lehtomaisen kankaan (OMT) ympyräkoealat. Tällainen koealaverkosto näin pienillä koealoilla on kattava, eikä useampia mittauspisteitä tarvita. Tällä tavalla sijoitettuna ympyräkoealat saadaan keskimmäistä ympyräkoealaa lukuun ottamatta varmemmin paikalleen. Maastoon rajatuista koealoista mitattiin ennen käsittelyä runkoluku jokaisesta puulajista, samoin puiden keskipituus ja keskikantoläpimitta. Puustotiedot kerättiin maastolomakkeille. Koealat käsiteltiin kahden metsurin voimin. Toinen metsureista käsitteli kahdeksan koealaa (koealat 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja10) ja toinen neljä koealaa (koealat 1, 2, 11 ja 12). Käsittelyn jälkeen jokaiselta koealalta mitattiin samoilta ympyräkoealapaikoilta runkoluku ja jokaisesta koepuusta (puu, joka oli ympyräkoealalla) seuraavat tiedot: puulaji, puun pituus, läpimitta rinnankorkeudelta 0,5 cm:n tarkkuudella. Pituudet mitattiin normaaleilta perkauskohteilta (ei varhaisperkaus) 0,5 m:n tasaavaa luokitusta käyttäen ja varhaisperkauskohteelta (koealat 11 ja 12) 10 cm:n tasaavaa luokitusta käyttäen.(hynynen 2004.)

15 Käsittelyn jälkeen kerättyjä puustotietoja käytettiin erilaisissa simuloinneissa, joita tehtiin Metsäntutkimuslaitoksen Vantaan tutkimuskeskuksessa Tikkurilassa. Simuloinnit suoritettiin Motti-metsikkösimulaattorilla joka on Windows-pohjainen tietokoneohjelma. Metsästä kerätyt tiedot syötettiin Excel taulukoihin ja nämä taulukot muunnettiin Motti-simulaattorin ymmärtämään muotoon. Simuloinneilla etsittiin eri vaihtoehtoja metsikön käsittelyyn ja - ajankohtaan sekä näiden toimenpiteiden vaikutusta puuston kasvuun. Jokainen koepuu luokiteltiin puolen sentin läpimittaluokkaan rinnankorkeusläpimitan perusteella. Simulaattori kasvatti puustoa annettujen tunnusten perusteella niin pitkään, että puusto saavutti Tapion harvennusmallien (Harvennushakkuut 2001, 55 59) rajan tai muun rajan, joka päätettiin itse. Simulaattori laski kertymät niin ainespuulle kuin energiapuulle. Simulointeja tehtiin pääasiallisesti koealoille, joilla on tarkoitus kasvattaa ainespuuta ja energiapuuta samanaikaisesti. Simuloinneilla ei haettu optimia. Tämän vuoksi simuloinnit suoritettiin runkoluvuilla 1300, 1500 ja 1700 ja hakkuuajankohta määritettiin jokaisessa tapauksessa erikseen. Käsittelyajankohdat vaihtelivat lähtöpuuston ja maaperän mukaan. Motti-metsikkösimulaattorin laskentamallit perustuvat pitkäaikaiseen kasvu- ja tuotostutkimukseen ja Metlan laajoihin maastomittauksiin. Motti sisältää koko maan kattavat kasvu- ja tuotosmallit, biomassamallit sekä taloudelliset laskentamallit. Simulaattorin on tarkoitus valmistua vuoden 2005 aikana ja se on tarkoitus liittää Metlan Metinfopalveluihin. (Hynynen ym. 2004.) Aineistoa kerättiin lisäksi isäni metsistä sekä omista metsistäni, jossa oli suoritettu energiapuuperkausta vuosina 1996, 1997, 1998 ja 2001. Kohteet oli uudistettu pääsääntöisesti istuttamalla kuusta ja perattu vaihteleviin tiheyksiin. Kuviot oli perattu vain kertaalleen, eli niille oli suoritettu myöhäinen varhaisperkaus. Kasvutyypiltään kohteet olivat lehtomaisen kankaan (OMT) ja tuoreen kankaan (MT) kasvupaikoilla. Kuvioilta kerättiin puustotiedot sekä selvitettiin, kuinka puiden tiheässä kasvattaminen vaikuttaa puuston kehitykseen. Lisäksi selvitettiin, kuinka paljon vesakkoa oli muodostunut energiapuuperkauksen jälkeen.

16 Mäntyharjulta löytyi sattumalta yksi kohde, jossa isäntä oli kasvattanut metsikön kyseisen mallin mukaisesti. Kohteella suoritettiin viime talvena 2005 energiapuukorjuu ja tulokset olivat lupaavia. Käytännössä tutkimukseen saatiin aineistoa koko energiapuukasvatusketjun matkalta, joka on sinänsä ainutlaatuista, koska taimikoita ei ole yleisesti perattu kyseisellä menetelmällä. 5 TULOKSET 5.1 Metsurityön tuottavuus Metsureista toinen oli tehnyt aikaisemmin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävää taimikonperkausta. Toinen metsureista harjoitteli kyseistä menetelmää ennen koealojen perkaamista. Metsurit mittasivat käyttämänsä ajan kultakin koealalta erikseen. Mittaus aloitettiin metsurin ryhtyessä työhön ja lopetettiin koealan perkauksen valmistuttua. Metsurit mittasivat vain tehotunnit. Tankkauksia ja muita huoltoja ei sisältynyt mittaukseen. 5.1.1 Koeala 1 Koealalla 1 (Lahnamaa) tehtiin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus. Metsurille annettiin ohjeeksi jättää koealalle 3 500 4 000 runkoa/ha. Koeala oli ojitusmätästetty ja uudistettu kuusella. Kuviolle oli syntynyt luontaisesti paikoin erittäin tiukka kuusikko sekä runsaasti hieskoivua ja pajua. Ojien reunoilla oli runsaasti kiviä, jotka yhdessä tiheän kuusikon kanssa hidastivat merkittävästi sahaustyöskentelyä. Koealalla oli ennen käsittelyä 18 160 runkoa/ha. Puusto jakautui seuraavasti: kuusi 5 200 kpl, keskipituus 3 m, koivu 8 480 kpl, keskipituus 5,2 m, Muut lehtipuut 4 480 kpl, keskipituus 2,5 m. Mäntyjä ei ympyräkoealoilla ollut yhtään kappaletta. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 3 760 runkoa/ha. Aikaa koealan käsittelyyn kului 2 tuntia 29 minuuttia. Normaali käsittelytapa (koeala 2) oli 22,1 % nopeampi kuin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus (koeala 1).

5.1.2 Koeala 2 17 Tuoreen kankaan (MT) koeala 2 (Lahnamaa) käsiteltiin UPM:n taimikonperkausohjeiden mukaisesti. Koeala oli ojitusmätästetty ja uudistettu kuusella. Kuviolle oli syntynyt luontaisesti kuusia, jotka muodostivat paikoitellen tiuhoja kasvustoja. Ojien reunoilla oli jonkin verran kiviä, jotka hidastivat sahaustyöskentelyä. Koealalla oli ennen käsittelyä 11 440 runkoa/ha. Puusto jakautui koealalla seuraavasti: kuusi 3 120 kpl, keskipituus 4,6 m, koivu 5 360 kpl, keskipituus 4 m ja muut lehtipuut 2 960 kpl, keskipituus 2,5 m. Mäntyjä ei ympyräkoealoilla ollut yhtään kappaletta. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 1 920 runkoa. Aikaa koealan käsittelyyn meni 2 tuntia 2 minuuttia. 5.1.3 Koeala 3 Koealalla 3 (Kontinperä) tehtiin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus. Metsurille annettiin ohjeeksi jättää koealalle 3500 4 000 runkoa/ha. Koeala oli ojitusmätästetty ja uudistettu kuusella. Kuviolle oli syntynyt luontaisesti paikoin erittäin tiukka kuusikko sekä runsaasti hieskoivua ja pajua. Ojien reunoilla oli runsaasti kiviä, jotka yhdessä tiheän kuusikon kanssa hidastivat merkittävästi sahaustyöskentelyä. Koealalla oli ennen käsittelyä 18 160 runkoa/ha. Puusto jakautui seuraavasti: kuusi 4 160 kpl, keskipituus 2.3 m, koivu 9760 kpl, keskipituus 3,7 m, muut lehtipuut 3 760 kpl, keskipituus 1,6 m ja mänty 480 kpl, keskipituus 3,7 m. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 4 160 runkoa/ha. Aikaa koealan käsittelyyn kului 3 tuntia 36 minuuttia. Normaali käsittelytapa (koeala 4) oli 0,5 % nopeampi kuin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus (koeala 3). 5.1.4 Koeala 4 Tuoreen kankaan (MT) koeala 4 (Kontinperä) käsiteltiin UPM:n taimikonperkausohjeiden mukaisesti. Koeala oli naveromätästetty ja uudistettu kuusella. Kuviolle oli muodostunut kuusen ja koivun sekametsä. Navero - ojien reunoille olevat kivet ja luontaisesti syntynyt tiuha kuusen kasvusto hidastutti merkittävästi sahaustyöskentelyä. Koealalla oli ennen käsittelyä17 840 runkoa/ha. Puusto jakautui koealalla seuraavasti: kuusi 6 000 kpl, keskipituus 1,9 m, koivu 7 920 kpl, keskipituus 2,7 m, muut

18 lehtipuut 3 840 kpl, keskipituus 1,7 m ja mänty 80 kpl, keskipituus 2 m. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 2 400 runkoa. Aikaa koealan käsittelyyn meni 3 tuntia 35 minuuttia. 5.1.5 Koeala 5 Tuoreen kankaan (MT) koeala 5 (Murto) käsiteltiin UPM:n taimikonperkausohjeiden mukaisesti. Koeala oli ojitusmätästetty ja uudistettu kuusella. Koealalla oli sekametsää, jonka muodostivat kuusi ja koivu. Koivu oli jonkin verran kuusta pidempää ja puuston keskipituus vaihteli koealan eri puolilla. Koealalla oli ennen käsittelyä 19 750 runkoa/ha. Puusto jakautui koealalla seuraavasti: kuusi 4 800 kpl, keskipituus 1,9 m, koivu 12 640 kpl, keskipituus 4,3 m, muut lehtipuut 2 240 kpl, keskipituus 2,2 m ja mänty 80 kpl, keskipituus 6 m. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 2 240 runkoa. Aikaa koealan käsittelyyn meni 3 tuntia 21 minuuttia. 5.1.6 Koeala 6 Koealalla 6 (Murto) tehtiin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus. Metsurille annettiin ohjeeksi jättää koealalle 3 500 4 000 runkoa/ha. Koeala oli uudistettu kuusella. Koeala oli maastoltaan tasaista, eikä maanmuokkauksen jälki haitannut sahaustyöskentelyä. Puusto oli tasaisen tiheää, eivätkä luontaisesti syntyneet kuuset muodostaneet tiheitä puskia. Koealalla oli jonkin verran pihlajaa ja raitaa. Koealalla oli ennen käsittelyä 12 880 runkoa/ha. Puusto jakautui seuraavasti: kuusi 6 400 kpl, keskipituus 2,1 m, koivu 4 720 kpl, keskipituus 5,8 m sekä muut lehtipuut 1 760 kpl keskipituus 3,3 m. Ympyräkoealoilla ei ollut yhtään mäntyä. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 3 520 runkoa/ha. Aikaa koealan käsittelyyn kului 3 tuntia 29 minuuttia. Normaali käsittelytapa (koeala 5) oli 14,8 % nopeampi kuin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus (koeala 6).

5.1.7 Koeala 7 19 Tuoreen kankaan (MT) koeala 7 (Murto) käsiteltiin UPM:n taimikonperkausohjeiden mukaisesti. Koeala oli uudistettu kuusella. Koealalle oli harvahkoa kuusen ja koivun muodostamaa sekametsää. Koivu oli selvästi kuusta pidempää ja osittain koivu oli miltei ainespuu kokoista. Kuuset olivat paikoin kärsineet pahasti koivun varjostuksesta ja niiden pituus lähenteli 1 metriä osassa kuviota. Koealalla oli runsaasti pihlajaa. Koeala oli metsätyypiltään tuorekangas(mt+). Koealalla oli ennen käsittelyä 10 100 runkoa/ha. Puusto jakautui koealalla seuraavasti: kuusi 1 300 kpl, keskipituus 3,5 m, koivu 6 640 kpl, keskipituus 6,4 m sekä muut lehtipuut 2 160 kpl, keskipituus 3,6 m. Mäntyä ei ympyräkoealoilla ollut yhtään kappaletta. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 3 280 runkoa. Aikaa koealan käsittelyyn meni 2 tuntia 34 minuuttia. 5.1.8 Koeala 8 Koealalla 8 (Murto) tehtiin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus. Metsurille annettiin ohjeeksi jättää koealalle 3 500 4 000 runkoa/ha. Koeala oli uudistettu kuusella. Koeala oli maastoltaan tasaista eikä maanmuokkauksen jälki haitannut sahaustyöskentelyä. Puustoltaan koeala oli hyvin koealan 7 kaltainen. Koealalla oli ennen käsittelyä 8 800 runkoa/ha. Puusto jakautui seuraavasti: kuusi 1 440 kpl, keskipituus 4,2 m, koivu 5 360 kpl, keskipituus 6,4 m sekä muut lehtipuut 2 000 kpl, keskipituus 3 m. Ympyräkoealoilla ei ollut yhtään mäntyä. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 4 950 runkoa/ha. Aikaa koealan käsittelyyn kului 2 tuntia 10 minuuttia. Normaali käsittelytapa (koeala 7) oli 15,6 % hitaampi kuin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus.(koeala 8). 5.1.9 Koeala 9 Lehtomaisen kankaan (OMT) koeala 9 (Murto) käsiteltiin UPM:n taimikonperkausohjeiden mukaisesti. Koeala oli uudistettu kuusella. Koealalle oli sekametsää jonka muodostivat kuusi ja koivu. Koivu oli selvästi kuusta pidempää ja paikoin jo ainespuun mitat täyttävää. Koivu oli tuhonnut suuren osan kuusten latvoista, sekä haitannut

20 merkittävästi kuusten kasvua. Tämä aiheutti selvän ongelman jätettävien puiden valinnassa. Koealalla oli myös runsaasti pihlajaa. Lumi oli taivuttanut osan rungoista mikä hidastutti sahaustyöskentelyä. Koealalla oli ennen käsittelyä 18 280 runkoa/ha. Puusto jakautui koealalla seuraavasti: kuusi 1 760 kpl, keskipituus 3,4 m, koivu 8 200 kpl, keskipituus 5,8 m sekä muut lehtipuut 8 320 kpl, keskipituus 3,2 m. Ympyräkoealoilla ei ollut yhtään mäntyä. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 2 720 runkoa. Aikaa koealan käsittelyyn meni 4 tunti 30 minuuttia. 5.1.10 Koeala 10 Koealalla 10 (Murto) tehtiin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus. Metsurille annettiin ohjeeksi jättää koealalle 3 500 4 000 runkoa/ha. Koeala oli uudistettu kuusella. Puustoltaan koeala oli hyvin samankaltainen kuin koeala 9. Koealalla oli ennen käsittelyä 15 980 runkoa/ha. Puusto jakautui seuraavasti: kuusi 1 840 kpl, keskipituus 4 m, koivu 9 760 kpl, keskipituus 4,6 m ja muut lehtipuut 4 380 kpl, keskipituus 2,6 m. Ympyräkoealoilla ei ollut yhtään mäntyä. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 3 760 runkoa/ha. Aikaa koealan käsittelyyn kului 4 tunti 9 minuuttia. Normaali käsittelytapa (koeala 9) oli 7,8 % hitaampi kuin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus (koeala 10). 5.1.11 Koeala 11 Koealalla 11 (Kastjärvi) tehtiin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikon varhaisperkaus. Metsurille annettiin ohjeeksi jättää koealalle 3 500 4 000 runkoa/ha. Koeala oli ojitusmätästetty ja uudistettu kuusella. Koealalla oli sekametsää, jonka muodostivat kuusi ja koivu. Koivu oli jonkin verran kuusta pitempää ja puuston keskipituus vaihteli koealan eri puolilla. Taimikko oli hieman miestä korkeampaa, siten selvä varhaisperkauskohde. Koeala oli korpi muuttumaa. Koeala oli maastoltaan tasaista, eikä maanmuokkauksen jälki haitannut sahaustyöskentelyä. Koealalla oli ennen käsittelyä 10 240 runkoa/ha. Puusto jakautui seuraavasti: kuusi 4 160 kpl, keskipituus 1,4 m, koivu 3 600 kpl, keskipituus 2,2 m, muut lehtipuut 2 320 kpl, keskipituus 2 m sekä mänty 160 kpl, keskipituus 1,3 m. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 4 080 runkoa/ha. Aikaa koealan käsittelyyn kului 1h11 min. Normaali kä-

sittelytapa (koeala 12) oli 18,4 % hitaampi kuin ainespuun ja energiapuun samanaikaiseen kasvattamiseen tähtäävä taimikonperkaus (koeala12). 21 2 Energiapuun ja ainespuun samanaikaista kasvattamista. 5.1.12 Koeala 12 Tuoreen kankaan (MT) varhaisperkaus koeala 12 (Kastjärvi) käsiteltiin UPM:n taimikonperkausohjeiden mukaisesti. Koeala oli ojitusmätästetty ja uudistettu kuusella. Koealalla oli sekametsää, jonka muodostivat kuusi ja koivu. Koivu oli jonkin verran kuusta pidempää ja puuston keskipituus vaihteli koealan eripuolilla. Taimikko oli hieman miestä korkeampaa ja siten selvä varhaisperkauskohde. Koeala oli korpimuuttumaa. Koealalla oli ennen käsittelyä 9 600 runkoa/ha. Puusto jakautui koealalla seuraavasti: kuusi 3 040 kpl, keskipituus 1,5 m, koivu 4 160 kpl, keskipituus 2,9 m, muut

lehtipuut 2 240 kpl, keskipituus 1,6 m ja mänty 160 kpl, keskipituus 1 m. Käsittelyn jälkeen koealalle jäi 2 240 runkoa. Aikaa koealan käsittelyyn meni 1h27 min. 22 140 120 122,1 114,8 % 100 80 60 100 100,5 100 100 100 84,4 100 92,2 81,6 100 40 20 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuviot KUVIO 2. Perkaustapojen väliset erot (normaali perkausmenetelmä 100 %). 5.1.13 Koealojen 1-12 yhteenveto Lehtomaisella kankaalla (koealat 9 ja 10) tulos oli oletetun kaltainen ja uusi menetelmä oli vanhaa nopeampi. Tuoreella kankaalla (koealat 7 ja 8) tulos oli myös oletetun kaltainen ja uusi menetelmä oli vanhaa nopeampi. Tuoreella kankaalla (koealat 1, 2, 5 ja 6) tulos oli päinvastainen. Vanha menetelmä oli uutta menetelmää selvästi nopeampi. Tämä johtui koealojen erilaisuudesta, vaikka ne pyrittiinkin rajaamaan puustoltaan ja maastoltaan samanlaisiin kohtiin. Koealoilla 1 ja 2 oli maanmuokkauksena navero ojitus. Tämä nykyään syrjäytetty maanmuokkaustapa aiheuttaa perkauksessa merkittävää lisähaittaa. Navero ojitus oli käytössä yleisesti 1980 - luvun loppupuolella ja 1990 luvun alussa. Muokkausjäljeltään se vastaa syväaurausta. Navero ojien reunoille oli syntynyt runsaasti kuusen

23 taimia, jotka haittasivat merkittävästi näkyvyyttä. Tämä hidasti perkaamista siksi, että navero ojituksen yhteydessä ojien reunoille oli noussut runsaasti kiviä ja kuuset kasvoivat aivan kivien vieressä. Tiuha pusikko yhdessä kivisyyden kanssa alentaa merkittävästi perkauksen tuottavuutta, koska kohteen metsuri joutuu jatkuvasti tarkkailemaan, ettei sahaisi kiveen. Koeala 1 oli koealaa 2 huomattavasti kivisempi mikä aiheutti suuremman ajanmenekin. Murto 8, perkaus, MT Runkoluku, 1/ha 1000 800 600 400 200 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 1 Pituus, m Kuusi Koivu KUVIO 3. Koealan Murto 8 puiden pituudet perkauksen jälkeen. Koealan 5 ja 6 välistä eroa on hankalampi selittää, sillä (koealalla 6) oli huomattavasti vähemmän runkoja ympyräkoealoilla, kuin (koealalla 5), ja tällöin ajanmenekin olisi tullut olla pienempi. Tosin koealalla 6 oli suurempia runkoja, joiden kaato vie enemmän aikaa, sillä niitä ei voi kaataa niittämällä (useampi runko kerralla), vaan kaato on suoritettava runko kerrallaan. Koealoilla 3 ja 4 vanha menetelmä oli uutta nopeampi, kuitenkin tosin vain minuutin. Tämä johtuu siitä, että koealojen maanmuokkaustapa oli navero ojitus ja ojien reunoilla kasvoi tiheitä kuusten muodostamia kasvustoja. Koealalla 3 pienten kuusten osuus oli suurempi mikä selittää osaltaan kohonnutta ajanmenekkiä. Tuoreen kankaan varhaisperatuilla koealoilla (koealat 11 ja 12) tulokset olivat odotusten kaltaiset. Uusi tapa oli vanhaa selvästi nopeampi (kuvio 1).