Italy Kesäkuu 2010
Italy 2 (33) Sisällysluettelo Maaprofiili... 4 Maa ja väestö... 4 Infrastruktuuri... 5 Politiikka ja hallinto... 5 Talouden avaintiedot... 6 Liiketoiminta... 6 Maan vahvuudet ja heikkoudet... 6 Potentiaalisia toimialoja... 7 Talous... 8 Makrotalous... 8 BKT... 9 Inflaatio... 9 Vaihtotase... 9 Talouspolitiikka... 9 Yksityistäminen... 10 Työvoima... 10 Työttömyys... 11 Ulkomaankauppa... 11 Kokonaiskauppa... 11 Ulkomaankauppa maittain... 12 Ulkomaankaupan rakenne... 13 Kauppa Suomen kanssa... 13 Suomen vienti... 14 Suomen tuonti... 15 Ulkomaiset investoinnit... 16 Suomalaiset investoinnit... 16 Energia-, ympäristö ja metsäsektori... 17 Energiasektori... 17 Ympäristösektori... 20
Italy 3 (33) Metsäsektori... 23 Life Sciences ja elintarvikesektori... 25 Terveydenhoitopalvelut... 25 Terveydenhoidon teknologia... 26 Bioteknologia ja lääkkeet... 26 Maatalous- ja elintarvikesektori... 27 Tieto- ja viestintätekniikka... 28 Verkot ja laitteet... 28 Ohjelmistot... 30 Digitaalinen media... 30 Tapakulttuuri... 31 Linkkejä... 32
Italy 4 (33) Maaprofiili Maa ja väestö Kokonaispinta-ala: 301 333 km2 Luonnonvarat: marmori, savimineraalit, hieman maakaasuvaroja ja geotermisiä varoja Rajanaapurit: Ranska, Sveitsi, Itävalta, Slovenia Aika: CET; GMT+1, Suomi -1h Asukasluku: 58,1 miljoonaa (2010 arvio) Pääkaupunki: Rooma (2,4 milj. as.) Muita suurempia kaupunkeja: Milano (1,1 milj.), Napoli (1,0 milj.), Torino (0,8 milj.), Palermo (0,6 milj.), Genova (0,6 milj.) Väestön kasvu: -0,075 % (2010 arvio) Syntyvyys: 8,01/1000 asukasta (2010 arvio) Kuolleisuus: 10,83/1000 asukasta (2010 arvio) Eliniän odote: 80,33 vuotta (2010 arvio) Virallinen kieli: italia; ranskalla (Valle d Aosta) ja saksalla (Tiroli) virallisen kielen asema rajaseuduilla, Slovenian-kielinen vähemmistö Slovenian rajalla. Uskonnot: roomalaiskatolisia 90 prosenttia väestöstä Etniset ryhmät: italialaisia (pieniä saksalais-, ranskalais- ja slovenialais-italialaisia väestöryhmiä pohjoisessa ja albanialais-italialaisia ja kreikkalais-italialaisia etelässä).
Italy 5 (33) Infrastruktuuri Puhelinsuuntanumerot: maatunnus 39, kaupungit: Rooma 06, Milano 02, Napoli 081, Torino 011, Genova 010 Matkapuhelinstandardi: GSM 900/1800 Sähköverkko: 230V, 50 Hz Kiinteitä puhelinlinjoja 100 asukasta kohti: 36 (2008) Matkapuhelimia 100 asukasta kohti: 152 (2008) Tietokoneita 100 asukasta kohti: 46,6 (2008) Internet-käyttäjiä 100 asukasta kohti: 74,8 (2008) Tieverkosto: 487 700 km, josta 6 700 km moottoriteitä Rautatieverkosto: 19 460 km Lentokenttiä: 132 (19 kansainvälistä) vuonna 2009 Tärkeitä satamia: Augusta, Genoa, Livorno, Melilli (öljysatama), Ravenna, Taranto, Trieste, Venetsia Politiikka ja hallinto Virallinen nimi: La Repubblica Italiana, Italian tasavalta Valtion lyhenne: IT Valtion päämies: presidentti Giorgio Napolitano (toukokuusta 2006 alkaen) Pääministeri: Silvio Berlusconi huhtikuusta 2006 lähtien. Parlamentti: Parlamento koostuu 315-paikkaisesta senaatista (Senato della Repubblica) ja 630-paikkaisesta edustajain huoneesta (Camera dei Deputati): Jäsenet valitaan samanaikaisissa vaaleissa viideksi vuodeksi kerrallaan. Tärkeimmät puolueet: Parlamentin muodostavat kaksi suurta koalitiota: keskustaoikeistolainen Popolo della Libertà (People of Freedom) ja keskustavasemmistolainen Partito Democratico (The Democratic Party). Seuraavat vaalit: parlamenttivaalit viimeistään huhtikuussa 2011 Alue- ja paikallishallinto: 20 maakuntaa (regione), 106 provinssia (provincia), 8 103 kuntaa (comune) Merkittäviä vuosilukuja: Vuonna 1861 julistettiin Italian kuningaskunta, johon 1866 liitettiin Venetsia ja 1870 Kirkkovaltio (mm. Rooma). Fasistidiktaattori Mussolini - Il Duce- hallitsi Italiaa vuosina 1922 1943. Suhteet Vatikaaniin järjestetään lateraanisopimuksella 1929, jolloin katolinen kirkko tunnustaa Kirkkovaltion nykyiset rajat. Tasavalta perustettiin 1946 kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslaki on peräisin vuodelta 1946. Italia liittyi Natoon vuonna 1949 ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin 1955. Italia on EU:n perustajajäsen (Rooman sopimus vuodelta 1957). 1990-luvun alussa poliittinen järjestelmä heikkeni ja puoluekenttä hajaantui. Vuonna 1993 parlamentti hyväksyi vaaliuudistuksen, jonka mukaan 75 prosenttia molempien kamareiden paikoista jae-
Italy 6 (33) taan enemmistövaalitavan mukaan. Vuoden 1999 alusta Italia liittyi Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluutta euroon. Kansallispäivä: 2.6. (Nykyisen tasavallan perustaminen 1946) Talouden avaintiedot Rahayksikkö: euro (EUR) = 100 senttiä Bruttokansantuote käyvin hinnoin: 2 117,8 USD (2009) BKT henkeä kohti käyvin hinnoin: 21 069 (2009) BKT henkeä kohti ostovoimapariteetilla: 29 882 USD (2009) Inflaatio: 0,8 % (2009) Tärkeimmät teollisuustuotteet: Teräs-, metalli- ja koneteollisuustuotteet, kemikaalit, elintarvikkeet, tekstiilit, vaatteet, kengät, moottoriajoneuvot, matkailu Tärkeimmät tuontituotteet: Teollisuuskoneet, kemikaalit, kuljetuslaitteet, öljy, metallit, elintarvikkeet, maataloustuotteet Tärkeimmät vientimaat: Saksa, Ranska, USA, Espanja Tärkeimmät tuontimaat: Saksa, Ranska, Alankomaat, Kiina Verotus: yhteisötuloverokanta 33 % + paikallisvero 4,25-5,25 %, ALV 20 %, henkilökohtaiset tuloverot enimmillään 43 %. Korkotulojen vero 27 %, osinkojen 12,5%. Liiketoiminta Maan vahvuudet ja heikkoudet n vientikeskuksen arvioita maan vahvuuksista, heikkouksista ja markkinamahdollisuuksista: Italian markkinoiden vahvuuksia Ostovoimaltaan merkittävä markkina-alue, yli 58 miljoonan kuluttajan markkinat Talouden avainsektoreita avattu kilpailulle ja suuria valtionyrityksiä yksityistetty Dynaaminen ja erikoistunut pk-yrityssektori Yksi EU:n suurimpia matkapuhelinmarkkinoita Italian markkinat antavat kokemuksia toimia vaativilla kolmannen maailman markkinoilla varsinkin byrokratian suhteen Italian markkinoiden haasteita Talouskasvu on ollut pitkään euro-alueen hitaimpia Voimakas ja laajalle levittäytynyt byrokratia ja valtion kontrolli useilla aloilla Ulkomaisten investointien osuus suhteellisen pieni Vuonna 2009 koko maan työttömyysaste oli keskimäärin 7,8 prosenttia, mutta rakennetyöttömyydestä kärsivässä maan eteläosissa huomattavasti korkeampi kuin maan pohjoisosissa Suuret alueelliset erot kehityksessä ja liiketoimintatavoissa pohjoisen ja etelän välillä
Italy 7 (33) Potentiaalisia toimialoja Markkinoiden riskejä ja uhkatekijöitä Vaikeus löytää sopivia yhteistyökumppaneita, jotka ovat erittäin tarpeellisia Italian markkinoille tultaessa Pitkät maksuajat Matalan ja keskihintaluokan tuotteilla paikallinen kilpailu on kovaa ja hintataso alhainen Byrokratia valtava julkisissa projekteissa Suomen kilpailukyky on kehittynyt jatkuvasti Italian markkinoilla Tietoliikennevälineitä ja Internet-sovelluksia ostetaan runsaasti Perinteisen teollisuuden tuotteita menee myös hyvin kaupaksi Uusia mahdollisuuksia tarjoavat biomassaenergiatekniikka, ympäristöteknologia, vanhusten- ja terveydenhuoltosektori, automaatio joka sektorilla sekä verkottuminen paikallisen metalliteollisuuden kanssa (alihankinta) Korkealuokkaiselle designille on markkinoita, vaikkakin kilpailu on kovaa Tietoliikenteessä italialaisten käsitykset Suomesta ovat myönteisiä. Nokian menestys toisen matkapuhelinoperaattorin Omnitelin verkon rakentajana ja matkapuhelinvalmistajana on avannut mahdollisuuksia muillekin suomalaisille telealan yrityksille. Erityisesti seuraavat toimialat ovat suomalaisten kannalta kiinnostavia: Matkaviestintään liittyvät tuotteet ja palvelut (mm. neljännen verkon rakentaminen, uusien palvelujen toteuttaminen operaattoreille) Internetiin liittyvät tuotteet ja palvelut (mm. Intranet, extranet, sähköinen kaupankäynti ja sisältö) Lisäarvopalvelujen tuottamiseen liittyvät tuotteet ja palvelut Laajakaistainfrastruktuurin ja palvelujen kehittyessä kiinnostus sisältöä ja interaktiivista multimediaa kohtaan kasvaa Ohjelmistopuolella painopiste on siirtymässä DBMS- ja PC LAN -ohjelmistoihin sekä facility management- ja networking- palveluihin. Italialaiset kuluttajat ovat myös kiinnostumassa multimediatuotteista, peleistä ja edutainment - tuotteista. Muita voimakkaasti kehittyviä alueita ovat CAD ja teollisuusautomaatioon ja prosessikontrolliin liittyvät ohjelmistot. Elintarvikesektorilla suomalaisilla korkealaatuisilla, puhtailla ja luonnonmukaisilla erikoistuotteilla on potentiaalisia mahdollisuuksia, vaikka yleisesti ulkomaisten elintarvikkeiden on ollut vaikea päästä italialaisten kuluttajien vankkaan suosioon. Suurin ongelma on suomalaisten elintarvikkeiden tuntemattomuus, mutta tiedotusvälineissä EU:n elintarvikeviraston sijoituspaikkaan liittynyt keskustelu suomalaisen ruuan kulinaarisista ominaisuuksista ei ole ainakaan edistänyt suomalaisten elintarvikkeiden asemaa Italiassa. Myös tuore- ja pakastemarjat ovat toistaiseksi suhteellisen harvinainen tuote Italiassa, mutta etenkin pakastemarjojen kysyntä kasvaa nopeasti. Suomalaisella marjalla saattaisi olla kysyntää vähittäismyynnin lisäksi myös suurtalouspuolella ja teollisuuden raaka-aineena. Suomalaiset kalasäilykkeet saattaisivat olla italialaisten herkkusuiden mieleen, kunhan vain jakelu saataisiin hyvin hoidetuksi.
Italy 8 (33) Tunnetuin menestystarina on herkkutatit. Suomesta viedään paljon herkkutatteja Italiaan ja tämä liiketoiminta kasvaa vuosi vuodelta. Vähittäismarkkinoilla menestymiseksi tuotteen on oltava laadultaan erinomainen ja italialaiseen makuun sopiva, mutta lisäksi on kiinnitettävä Suomen markkinoita huomattavasti enemmän huomiota pakkauksiin, joiden suhteen italialaiset ovat erittäin vaativia. Suomalaisen viejän kannalta realistisia elintarvikkeiden jakelukanavia Italiassa ovat super- ja hypermarket -ketjut, ravintolat ja muut suurtaloudet sekä myynti valmistavan teollisuuden käyttöön. Tyypillinen Italian markkinoille tuleva suomalaisyritys on kooltaan keskisuuri tai suuri, ja sillä on useamman vuoden vientikokemus. Korkean teknologian erikoismarkkinoilla pienilläkin yrityksillä on hyvät mahdollisuudet. Italiassa pienyritysten verkosto on erittäin pitkälle kehittynyt. Tämä antaa suomalaisyrityksille hyvät lähtökohdat yhteistoiminnan aloittamiselle, koska italialaiset pk-yritykset etsivät jatkuvasti laajentumismahdollisuuksia ulkomaille. Yhteistyöstä kiinnostuneen suomalaisyrityksen täytyy kuitenkin olla itse hyvin aktiivinen ja pitää yllä suhdetta heti alkuvaiheista saakka; italialaiset usein pitävät suomalaisia liian etäisinä liikekumppaneina, koska suomalainen ei pidä kovin tiiviisti yhteyttä. Henkilösuhteilla on erittäin suuri merkitys Italian markkinoilla ja tämän tärkeys kannattaa pitää mielessä koko ajan. Liian monen suomalaisyrityksen Italian -valloitus hiipuu ensi-innostuksen jälkeen heti alkumetreillä. Se on sääli, sillä italialainen on hyvin lojaali liikekumppani kun suhde on rakennettu, henkilöt ovat tutustuneet toisiinsa ja saavuttaneet toistensa luottamuksen. Italian-vientiä suunniteltaessa on varauduttava monien asioiden melko pitkään käsittelyyn Italian päässä. Markkinoiden mahdollisuuksiin ja kilpailutilanteeseen tutustumiseen sekä oikeanlaisen yhteistyökumppanin löytämiseen on kiinnitettävä paljon huomiota. Italialainen tapa toimia ja liiketoimintakulttuuri poikkeavat aika lailla suomalaisesta ja usein rutiiniasioihinkin tarvitaan johdon hyväksyntä. Suurissa kaupungeissa ja kansainvälistä kauppaa harjoittavissa yrityksissä osataan yleensä englantia, mutta italian kielen taidosta on kuitenkin huomattava hyöty. Talous Makrotalous Tärkeimmät talousluvut (muutos edellisestä vuodesta %, ellei muuta mainita) 2006 2007 2008 2009a 2010e 2011e BKT, mrd. USD 1 859,9 2 114,3 2 310,9 2 123,4 1 998,8 1 910,7 BKT:n kasvu (%) 2,1 1,4-1,3-5,1 0,5 0,6 Yksityisen kulutuksen 1,2 1,1-0,8-1,8 0,7 0,7 kasvu (%) Investoinnit kiinteään 2,1 1,9 0,7 1,3 1,7 1,5 omaisuuteen (% Bkt:stä) Työttömyysaste (%) 6,8 6,2 6,7 7,8 8,5 8,5 Inflaatio (muutos %) 2,1 1,8 3,4 0,8 1,4 1,7 Vaihtotaseen yli/alijäämä -47,8-51,6-78,1-66,6-66,4-66,3
Italy 9 (33) (mrd. USD) Vaihtotaseen yli/alijäämä -2,6-2,4-3,4-3,1-3,3-3,5 (% Bkt:stä) Lähde: EIU 06/2010, a=arvio, e=ennuste BKT Italian talouskasvu on ollut hyvin hidasta, lähes pysähdyksissä tai korkeintaan hyvin vaatimatonta 1990-luvun alusta lähtien. Talouskasvu supistui vuonna 2009 viidellä prosentilla. EIU:n arvion mukaan vuosi 2010 näyttää kirkkaammalta ja ennusteena on 0,5 prosentin kasvu. Italian talouden ongelmat johtuvat teollisuuden selkärangan muodostavien pienten ja keskisuurten yritysten haavoittuvuudesta sekä koti- että vientimarkkinoilla aasialaisten ja itäeurooppalaisten lisääntyvän kilpailun takia. Valmistusteollisuuden suhteellisen suuri merkitys ja julkisen talouden ongelmat ovat rakenteellisia ongelmia, joiden ratkaiseminen ei ole helppoa. Investointitarvikkeita valmistava teollisuus on kärsinyt erityisen voimakkaasti finanssikriisistä. Inflaatio Italia sai pidettyä inflaation kurissa koko 90-luvun, mutta kuluvan vuosikymmenen alkupuolella se alkoi hiukan kohota. Vuonna 2007 inflaatio oli vielä 1,8 prosenttia eli samoissa lukemissa kuin euroalueella keskimäärin. Seuraavana vuonna inflaatiovauhti kiihtyi ja nousi 3,4 prosenttiin. Vuonna 2009 inflaatio oli 0,8 prosenttia. Arvio vuodelle 2010 on 1,4 prosenttia. Inflaatio on ollut linjassa Euroopan keskuspankin tavoitteiden kanssa, mutta merkittävä syy siihen on vaatimaton talouskasvu, joka hillitsee kysyntäinflaatiota. Öljyn, muiden raaka-aineiden ja elintarvikkeiden kansainvälisten hintojen nousu on vaikuttanut tuonnista riippuvan Italian hintatasoon ja kohottanut siten inflaatiota. Vaihtotase Italian vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi vuosituhannen vaihteessa. Vuoden 2009 vaihtotaseen alijäämä oli 56,4 miljardia eli noin 20 miljardia vähemmän kuin edellisvuonna. Vuoden 2010 arvio alijäämäksi on noin 10 miljardia enemmän, eli 66,9 miljardia. Alijäämä on seurausta korkeasta öljyn hinnasta, heikosta viennin kasvusta ja tuontipaineista. Raaka-aineiden ja elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen kehityksellä on tärkeä merkitys vaihtotaseen kehittymiselle. Vilkas Italiaan suuntautuva turismi on myös tärkeä tekijä vaihtotaseen tasapainottamispyrkimyksissä. Talouspolitiikka Hallituksen tavoitteet tasapainotetusta budjetista eivät ole toteutuneet, eikä tavoitteisiin päästä lähitulevaisuudessakaan. Vuonna 2009 budjettivaje oli 5,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Italy 10 (33) Huhtikuussa 2008 käytyjen vaalien voittaneen Silvio Berlusconin edellinen hallitus 2001-2006 toteutti mittavia ja kiisteltyjä veronalennuksia ja leikkausten aiheuttama tulojen vähentyminen pyrittiin peittämään julkisia menoja vähentämällä, aluetukia leikkaamalla ja yritysten veroetuja supistamalla. Luvatut veroalennukset vaikeuttivat ennestään budjettitasapainossa pysymistä. Yksityistäminen Italiassa valtion osallistumisella yritystoimintaan on pitkät perinteet. Valtio on toiminut laajasti eri sektoreilla joutuessaan aikojen kuluessa myös työllisyyssyistä pelastamaan teollisuutta ja rahoituslaitoksia vararikolta. Julkisella yritystoiminnalla on edelleen huomattava kansantaloudellinen painoarvo ja työllistävä vaikutus. Pienyritysvaltaisessa maassa suurteollisuus on ollut merkittävältä osalta valtiollista. Osin valtiollinen yritystoiminta on ollut hyvinkin menestyksekästä. Tunnetuin esimerkki on valtiollinen öljy-yhtiö ENI, joka oli 1950-luvulta lähtien pioneeri angloamerikkalaisista öljy-yhtiöstä riippumattomien kansallisten öljy-yhtiöiden joukossa. Se toimi esimerkkinä myös Suomessa kun Nestettä perustettiin. Työvoima Työttömyys on erityisesti Etelä-Italian ongelma, jonne myös harmaat työmarkkinat ovat keskittyneet Ammattijärjestöt ovat poliittisesti aktiivisia ja lakkoilu on yleistä Italian suurin yhteiskunnallinen ongelma on paikoin korkea työttömyys, joka on epätasaisesti jakautunut maan eri osissa. Siinä missä pohjoisosissa on paikoin lähes täystyöllisyys ja monin paikoin työvoimapulaa, on työttömyys Etelä-Italiassa eli Mezzogiornossa monin paikoin noussut reilusti yli 20 prosentin ja valtaosa Italian lähes kolmesta miljoonasta työttömästä on keskittynyt Etelä-Italiaan. Pienyrittäjyys ei ole koskaan kukoistanut Etelä-Italiassa samaan tapaan kuin pohjoisessa. Tämä johtuu paljolti vuosisataisesta kulttuuriperinnöstä ja sosiaalisen pääoman puutteesta. Mezzogiorno on yhä suurtilojen ja katolisen kirkon hallitsema alue. Siellä ei ole tapahtunut pohjoisen kaltaista yhteiskunnan modernisaatiota eikä teollistumista ja yhteiskuntarakenne on huomattavasti jäykempi ja hierarkkisempi. Valtio on ohjannut suuria investointeja alueelle, mutta niiden vaikutukset eivät ole levinneet riittävän laajalle. Ammattiyhdistysliike on vaatinut hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota Etelä- Italian tilanteeseen ja sinne suunnattaviin investointeihin. Toisaalta harmaat työmarkkinat keskittyvät nimenomaan maan eteläosiin ja vääristävät näin työllisyystilastoja. Epävirallisilla työmarkkinoilla toimii arvioiden mukaan 25 prosenttia työvoimasta. Virallisesti lasketusta työvoimasta noin 40 prosenttia on järjestäytynyt ammatillisesti. Ammattijärjestöt ovat erittäin politisoituneita, ja jäsenyys määräytyy enemmin poliitti-
Italy 11 (33) sen mieltymyksen kuin ammattialan mukaan. Kolmen suurimman ammattijärjestön - the Italian General Confederation of Labour (CGIL), the Italian Confederation of Labour Unions (CISL) ja the Union of Italian Labour (UIL) - lisäksi Italiassa on huomattava määrä pienempiä ammattijärjestöjä ja työntekijäneuvostoja, jotka ovat pääasiallisesti vastuussa suuresta lakkotiheydestä. Yli 15 henkeä työllistävät yritykset ovat velvollisia perustamaan yhteistyökomitean (Consiglio di fabbrica), joka valvoo työoloja ja sijoitussuunnitelmia. Ammattijärjestöjen toiminnasta huolimatta palkkaerot maassa ovat yhä suuret. Työttömyys Vuonna 2009 työttömyysaste oli 7,8 prosenttia eli alhaisempi kuin useimmissa muissa EU-maissa. Ongelma on kuitenkin se, että työttömyys on epätasaisesti jakautunut ja suurin osa maan työttömistä on maan eteläosissa. Sisilian ja Kalabrian työttömyysaste lähentelee jopa 25 prosenttia kun taas vauraiden pohjoisten maakuntien (Lombardia ja Veneto) työttömyys on alle 5 prosenttia ja ne jopa kärsivät työvoimapulasta. Työntekijän asema on Italiassa hyvin turvattu, minkä työnantajien edustajat katsovat osaltaan jarruttavan työllisyyden kasvua. Italialainen ei helposti muuta työn perässä maan toiselle puolelle ja myös pohjoisen korkeammat elinkustannukset karsivat työn perässä muuttajien määrää. Harmaan talouden osuus on Italiassa niin merkittävä, että viralliset työttömyysluvut eivät anna yksiselitteisen luotettavaa kuvaa kokonaistilanteesta. Etelä-Italian tilanne ei ole aivan niin synkkä kuin tilastoista voisi päätellä. Perheen ja suvun suuri merkitys lievittää työttömyyden haittoja. Kaikki on myös suhteellista, sillä viimeisen parin vuosikymmenen aikana Etelä-Italiaan on muuttanut siirtolaisia Afrikasta, mikä on viime vuosisatoihin verrattuna uusi ilmiö. Ulkomaankauppa Kokonaiskauppa Vuonna 2010 kokonaisviennin arvoksi arvioidaan 412,9 mrd. USD ja kokonaistuonnin 410,2 mrd. USD Vuonna 2009 EU:n osuus Italian viennissä oli 58,5 prosenttia ja tuonnissa 54,1 prosenttia Tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Saksa, Ranska, Yhdysvallat, Kiina, Espanja ja Alankomaat
Italy 12 (33) Italian ulkomaankauppa 2006-2011 (mrd. USD) 600 500 400 300 200 100 0-100 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Vienti Tuonti Tase Lähde: EIU 06/2010 Italialla on vahva asema kansainvälisessä taloudessa. Se kuuluu G-7 -ryhmään ja on WTO:n tilastojen mukaan maailman seitsemänneksi merkittävin ulkomaankauppamaa. Italia on perinteisesti ollut vientimaa, jonka osaaminen on perustunut muuntautumiskykyisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Nyt monet näistäkin ovat vaikeuksissa lisääntyneen kansainvälisen kilpailun takia. Kilpailukykyvertailussa Italian sijoitus on heikko ja on viime vuosien aikana entisestään heikentynyt. Tämä näkyy myös siinä, että henkeä koti lasketussa bruttokansantuotteessa Italia on jäänyt Länsi-Euroopan maiden jälkipäähän ja mm. Espanja on ohittanut maan. Italian ulkomaankaupan kasvu on ollut maltillista viime vuosina. Ulkomaankauppa maittain Italian ulkomaankaupasta yli puolet käydään EU-maiden kanssa, jossa perinteisesti merkittävimpiä kauppakumppaneita ovat olleet Saksa ja Ranska. Italialaisilla yrityksillä on myös suhteellisen vahva asema 3. maailman maissa, mitä selitetään mm. vahvalla kokemuksella asioinnista kotimaisen byrokratian kanssa. Tärkeimmät vienti- ja tuontimaat vuonna 2009 (osuus %) Vienti Tuonti EU-27 58,5 EU-27 54,1 Saksa 12,8 Saksa 16,0 Ranska 11,2 Ranska 8,6 Espanja 6,5 Kiina 6,3 USA 6,3 Hollanti 5,4 Lähde: EIU 2010
Italy 13 (33) Ulkomaankaupan rakenne Kauppa Suomen kanssa Italialla on useita vahvoja teollisuussektoreita. Metalliteollisuus on yksi teollisuuden vetureista kone- ja laitevalmistuksen sekä elintarviketeollisuuden lisäksi. Italia on lisäksi maailman johtavia tekstiili-, vaate- ja nahkatuotteiden valmistajia sekä erilaisten rakennusmateriaalien, kodinkoneiden ja huonekalujen tuottaja. Maan ongelmana on koveneva kilpailu Kiinan, Indonesian, Turkin ja Itä-Euroopan maiden kanssa. Italian suurista vientisektoreista tekstiili-, vaate- ja nahkatuotteet sekä kodinkoneet ovat niitä aloja, joihin kilpailun kärki on erityisesti osunut. Italian viennin rakennetta on viime aikoina pyritty monin tavoin kehittämään. Italian vienti koostuu pääasiassa koneteollisuuden tuotteista. Italian merkittävin vientituote ovat perinteisesti olleet ajoneuvot, mutta 2000 -luvulla niiden vienti on ollut vaikeuksissa, tosin pari viime vuotta on ollut kasvun aikaa. Merkittäviä vientituotteita ovat myös kemian teollisuuden tuotteet, elintarvikkeet, tekstiilit, vaatteet, jalkineet ja kulutuselektroniikka. Suurin osa Italian tuonnista muodostuu energiasta, koneteollisuuden tuotteista, ajoneuvoista, terästuotteista, kemikaaleista ja erilaisista kulutustavaroista. Italiassa on vain vähän raaka-aineita ja niiden sekä maataloustuotteiden osalta tuontitarve periytyy jo Rooman valtakunnan ajoilta. Italian ulkomaankauppa ei ole pienyritysvaltaisuuden takia samalla tapaa riippuvainen suuryrityksistä kuin esimerkiksi Suomessa. Suuryritysten rooli korostuu erityisesti kulkuneuvoihin liittyvän tuotannon alalla, jossa Fiatin ja Pirellin menestys on ratkaisevaa. Suomen vienti Italiaan on heilahdellut noin 1,5-2 miljardin välillä viime vuosina Tuonti Italiasta on laskenut viime vuosien aikana Italia on Suomen kymmenen tärkeimmän kauppakumppanin joukossa Perinteisesti Suomelle ylijäämäinen kauppatase on heilahdellut yli- ja alijäämän välillä, mutta ollut ylijäämäinen viimeiset kaksi vuotta. 2500 2000 Suomen-Italian kauppa v. 2005-2009, miljoonaa EUR 1500 1000 500 vienti tuonti tase 0 2005 2006 2007 2008 2009-500 Lähde: Tullihallitus 05/2010
Italy 14 (33) Vuonna 2009 Suomen viennin arvo Italiaan oli 1,3 miljardia euroa. Vienti väheni edellisestä vuodesta huomattavasti. Suomen ja Italian välinen kauppa on perinteisesti ollut Suomelle ylijäämäistä. Vuonna 2009 tase oli Suomelle noin 120 miljoonaa ylijäämäinen. Suomen vienti Yli puolet Suomen viennistä Italiaan muodostuu koneista ja laitteista. Suurin yksittäinen tuoteryhmä ovat matkapuhelimet yli 30 prosentin osuudellaan kokonaisviennistä. Seuraavaksi sijoittuvat paperi ja pahvi ja sen jälkeen voimakoneet ja moottorit. Suomen vienti Italiaan 2009 Valmiit tavarat 3,8 % Elintarvikkeet ja juomat 0,6 % Raaka-aineet, polttoaineet 5,9 % Kemialliset aineet ja tuotteet 6,9 % Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet 55,7 % Valmistetut tavarat 27,1 % Lähde: Tullihallitus05/2010 Suomen 10 tärkeintä vientituotetta Italiaan 2009 SITC-nimike Milj.eur Osuus% Muutos% 1) 2) 1 76 Puhelin-,radio-,tv yms. laitteet 302,6 23-59 2 64 Paperi ja pahvi sekä tuotteet niistä 140,2 10-19 3 71 Voimakoneet ja moottorit 114,1 9 2 4 74 Yleiskäyttöiset teollisuuden koneet 103,1 8-19 5 77 Muut sähkökoneet ja -laitteet 89,8 7-27 6 67 Rauta ja teräs 85,2 6-63 7 79 Muut kuljetusvälineet 57,2 4 66 8 68 Muut metallit 55,9 4-54 9 72 Eri toimialojen erikoiskoneet 53,0 4 14 10 24 Puutavara ja korkki 34,9 3-29 10 tärkeintä yhteensä 1035,8 77 Koko vienti 1340,0 100-38
Italy 15 (33) 1) osuus Suomen viennistä Italiaan 2) muutos edelliseen vuoteen verrattuna Lähde: Tullihallitus 05/2010 Suomen tuonti Suomen tuontia Italiasta hallitsevat koneet ja laitteet. Italiasta tuodaan Suomeen erilaisia sähkökoneita, autoja sekä teollisuuden tarvitsemia yleis- ja erikoiskoneita. Italiasta tuodaan myös kulutustavaraa, kuten elintarvikkeita, tekstiilejä, vaatteita ja kenkiä. Suomen tuonti Italiasta 2009 Valmiit tavarat 19,7 % Elintarvikkeet ja juomat 9,2 % Raaka-aineet, polttoaineet 0,6 % Kemialliset aineet ja tuotteet 13,3 % Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet 39,7 % Valmistetut tavarat 17,6 % Lähde: Tullihallitus 05/2010 Suomen 10 tärkeintä tuontituotetta Italiasta vuonna 2009 SITC-nimike Milj.EUR Osuus% 1) Muutos% 2) Yleiskäyttöiset teollisuuden koneet ja 1 74 laitteet 181,6 15-36 2 77 Muut sähkökoneet ja -laitteet 88,4 7-44 3 78 Moottoriajoneuvot 86,0 7-55 4 93 Erittelemätön 84,8 7-22 5 54 Lääkevalmisteet ja farmaseuttiset tuotteet 72,4 6 4 6 72 Eri toimialojen erikoiskoneet 61,6 5-43 7 69 Tuotteet epäjalosta metallista 54,0 4-41 8 67 Rauta ja teräs 53,6 4-51 9 89 Muut valmiit tavarat 48,7 4-12 10 5 Hedelmät ja kasvikset 34,4 3-1 10 tärkeintä yhteensä 765,6 63 Koko tuonti 1219,6 100-35
Italy 16 (33) Ulkomaiset investoinnit 1) osuus Suomen tuonnista Italiasta 2) muutos edelliseen vuoteen verrattuna Lähde: Tullihallitus 05/2010 Sekä julkinen että yksityinen sektori Italiassa suhtautuvat myönteisesti ulkomaisiin sijoittajiin. Ulkomaisilla yrityksillä on mahdollisuus saada samat investointietuudet kuin italialaisillakin. Kotiin päin saatetaan kuitenkin vetää Italiassa kuten monessa muussakin maassa, kun valitaan toimittajia julkisiin hankintoihin. Useimpien kehittyneiden maiden tapaan greenfield investoinnit muodostavat vain pienen osan Italiaan tehdyistä suorista ulkomaisista sijoituksista. Italiaan arvioidaan suuntautuvan vuonna 2010 13,5 mrd. USD:n edestä suoria sijoituksia ulkomailta. Suurimpia ulkomaisten sijoitusten lähtömaita ovat olleet 2000- luvulla Ranska, USA ja Iso-Britannia. Rahoitus-, teknologia-, ja turismisektorit ovat yhdessä vetäneet puoleensa puolet Italiaan tulleista ulkomaisista sijoituksista, mutta myös sijoitukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat kasvaneet. Sijoituskohteina ovat olleet myös vähittäiskauppaketjujen verkoston kehittäminen, yrityspalvelut ja rakennusala. Kaiken kaikkiaan tärkeitä aloja ovat mm. elintarvike-, käyttötavara-, terveydenhuolto-, ICT-, auto-, logistiikka-, ilmailu, kemikaali-, ja nanoteknologiateollisuus; sekä turismi. Lombardian ja Piemonten maakunnat ovat pitäneet pintansa Italian suurimpina sijoituskeskuksina. Yli puolet ulkomaisista yrityksistä toimii Luoteis-Italiassa, noin neljännes Koillis-Italiassa, loput ovat jakautuneet melko tasaisesti Keski- ja Etelä-Italiaan. Suomalaiset investoinnit Italiassa työskentelee suomalaisyrityksissä runsaat 6 500 henkilöä. Suomalaisyritysten yhteenlaskettu liikevaihto on n. 3 miljardia euroa. Suomella on Italian kanssa voimassa vuodelta 1983 peräisin oleva laki tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi.
Italy 17 (33) Energia-, ympäristö ja metsäsektori Toimialavastaava Juha Wilén, juha.wilen@finpro.fi Energiasektori Energialähteistä Italian energiahuolto nojaa pitkälti fossiilisiin polttoaineisiin. Öljy on tärkein energialähde. Sen osuus primäärienergian kulutuksesta oli noin 46 prosenttia vuonna 2009. Toisena tuli maa-kaasu 40 prosentin osuudella ja kolmantena hiili 10 prosentin osuudella. Vesivoiman osuus oli viisi prosenttia. Öljyn kulutus oli arviolta 1,64 miljoonaa barrelia päivässä vuonna 2009. Italian omat energiavarat ovat vähäiset kulutukseen nähden. Valtaosa energiahankinnasta katetaan tuonnilla. Öljyä tuodaan huomattavasti, eniten Libyasta, Venäjältä ja Saudi-Arabiasta. Vuonna 2009 tuonti oli yhteensä noin 1,5 miljoonaa barrelia päivässä. British Petroleumin kesäkuun 2009 tilaston mukaan Italian öljyvarat olivat 839 miljoonaa barrelia. Vuonna 2009 Italiassa tuotettiin arviolta 118 000 barrelia raakaöljyä päivässä. Kun nestemäinen kaasu otetaan huomioon, öljyn tuotanto oli n. 145 000 barrelia päivässä. Italian selvästi suurin raakaöljyn etsijä ja tuottaja on Eni, josta valtio omistaa suoraan 20,31 prosenttia. Cassa Depositi e Prestiti SpA:sta, jolla on 9,99 prosenttia Enin osakkeista, valtio omistaa 70 prosenttia. Eni saa yli 70 prosenttia kotimaisesta öljyntuotannostaan kolmelta kentältä: Val d Agrista etelässä, Villafortunasta pohjoisessa ja Aquilasta Adrian meren rannalta kaakossa. Italian todennetut maakaasureservit ovat arviolta 89 miljardia kuutiometriä. Suurin osa varannoista sijaitsee Po-joen laaksossa Pohjois-Italiassa. Val d Agrin uusilla kentillä on jonkin verran kaasupotentiaalia. Maakaasun tuotanto oli arviolta 8,5 miljardia kuutiometriä ja kysyntä oli noin 76,0 miljardia kuutiometriä vuonna 2009. Suurin osa kysynnästä katetaan tuonnilla. Kaasua tuodaan ulkomailta lähinnä putkia pitkin. Nesteytettyä maakaasua tuotiin arviolta 8,0 miljardia kuutiometriä vuonna 2009. Kaasun kysyntä kasvaa lähivuosina tasaisesti. Po-joen laakso on muodollisesti avattu ulkomaisille yhtiöille kaasuntuotantoa varten. Niille kuitenkin tarjottiin aluksi vain vähämerkityksisiä alueita, ja kiinnostus oli vähäistä. Viime aikoina etsintäyritysten, etenkin pienten, kiinnostus on kuitenkin kasvanut aluetta kohtaan.
Italy 18 (33) Maassa on 16 öljynjalostamoa. Niiden kapasiteetti oli 2,49 miljoonaa barrelia päivässä vuonna 2009. Italia on jalostettujen öljytuotteiden nettoviejä, vaikka se on raakaöljyn nettotuoja. Italiassa on etsitty melko aktiivisesti uusia öljy- ja kaasuesiintymiä sekä maalla että merellä. Suuria esiintymiä ei ole kuitenkaan viime aikoina löydetty, ja näyttää siltä, että molemmat varannot supistuvat tulevaisuudessa. Sähkö Sähköstä tuotetaan maakaasulla noin 50 prosenttia ja hiilellä noin 16 prosenttia. Öljyn osuus on laskenut tasaisesti 1990-luvun jälkeen, mutta on edelleen n. 15 prosenttia. Seuraavana tulee vesivoima. Useimmat viime vuosina rakennetut sähkövoimalat käyttävät kaasua ja ovat kombivoimaloita, joissa on kaasuturbiinin lisäksi höyrykattila. Sähkön hinnat ovat korkeat Italiassa. Kotitaloudet maksavat sähköstä noin 40 prosenttia ja teollisuus neljänneksen EU-keskiarvoa enemmän. Syitä ovat sähkömarkkinoiden vapauttamisen ja toimintojen (tuotanto, siirto, jakelu, myynti) eriyttämisen viivästyminen 2000-luvulle, öljyn käytön suhteellinen laajuus ja korkeahko hinta, voimaloiden maksamat korkeat verkakoonkytkentämaksut ja suurimman sähköyhtiön, Enelin hallitseva asema. Valtio omistaa Enelistä suoraan 13,88 prosenttia ja lisäksi 70 prosenttia Cassa Depositi e Prestitistä, joka omistaa 17,36 prosenttia Enelistä. Italian sähköntuotantokapasiteetti oli lähes 83 GW vuonna 2008. Enelin nettomääräinen kapasiteetti oli 40,4 GW vuonna 2009. Vuonna 2008 Italiassa tuotettiin sähköä 318 terawatti-tuntia, josta 275 TWh syntyi lämpövoimaloissa. Business Monitor International (BMI) ennustaa, että tuotanto kasvaa 335 terawattituntiin vuonna 2013. Enel tuotti sähköä nettomääräisesti 84,0 terawattituntia vuonna 2009. Sähköä kulutettiin arviolta 318 TWh vuonna 2008. Kotimainen tuotanto ei riitä kulutukseen siirto- ja jakeluhävikin vuoksi, joten sähköä on tuotava ulkomailta. Sähköä tuodaan maahan 40 50 TWh vuodessa, lähinnä Sveitsistä, Ranskasta ja Sloveniasta. Ranskasta tuodaan ennen kaikkea ydinvoimalla tuotettua sähköä. BMI ennustaa, että Italian sähkönkulutus kasvaa 321 TWh:iin vuonna 2013. Nousu on pieni, koska BKT kasvanee hitaasti ja energiaa pyritään säästämään. Sähkösektoria alettiin vapauttaa vuonna 1999. Aluksi vain suuret sähköasiakkaat (teollisuusyritykset) saivat valita toimittajansa. Liberalisointi on kuitenkin laajentunut kaikkiin loppuasiakkaisiin. Osana prosessia Italian hallitus alkoi yksityistää monopoliyhtiö Eneliä. Vuonna 2000 hallitus pakotti yhtiön myymään 27 prosenttia tuotantokapasiteetistaan ja tämän vuoksi Enel loi kolme uutta tuotantoyhtiötä nimiltään Elettrogen, Eurogen ja Interpower. Kun Enel menetti monopolinsa sähkön tuotantoon, siirtoon ja jakeluun, hallitus alkoi myydä osakkeitaan yhtiöstä. Enel on edelleen tärkein sähköntuottaja, -jakelija ja -myyjä. Yhtiö myi sähköä 127,4 TWh vuonna 2009. Luvussa ei ole mukana jälleenmyyjille tarjottua sähköä. Muita
Italy 19 (33) merkittäviä toimijoita ovat Edison, Enipower, Acea, Energia Italia, espanjalainen Endesa ja belgialainen Electrabel. Monet näistä ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan ostamalla Enelin omaisuutta. Endesa Italia osti Elettrogenin, Edison osti Eurogenin ja Electrabel, Acea ja Energia Italia ostivat Interpowerin ja nimesivät sen Tirreno Poweriksi. Enel kuitenkin vahvisti asemiaan vuonna 2007 ostamalla 92 prosenttia Endesasta. Italian korkean jännitteen sähkönsiirtoverkko on Ternan omistuksessa ja hallinnassa. Yhtiö oli aiemmin Enelin täysin omistama tytäryhtiö, mutta Enelin omistusosuus on laskenut 5,1 prosenttiin. Italiasta on muihin Euroopan maihin yhteensä 18 korkeajännitelinjaa, joten Ternan verkkoon saadaan sähköä ulkomailta, vaikka kotimaisille voimaloille tulisi vaikeuksia. Italiassa ei ole ydinvoimaloita. Vuonna 1986 ja 1987, vähän Tshernobylin voimalan onnettomuuden jälkeen lopetettiin käytössä olevien kolme voimalan toiminta ja pysäytettiin rakenteilla olevien, lähes valmiiden kahden reaktorin rakentaminen sekä estettiin uusien aloittaminen. Ydinvoima on kuitenkin tulossa uudelleen osaksi Italian energiahuoltoa. Italian ja Ranskan hallituksen allekirjoittivat vuonna 2009 sopimuksen, jonka nojalla ydinvoimaloita alettaisiin rakentaa Italiaan. Maiden välinen yhteistyö kattaa kaikki aspektit suunnittelusta rakentamiseen ja voimaloiden alasajoon. Silvio Berlusconin johtama hallitus suosii ydinvoimaa, mihin on vaikuttanut halu vähentää riippuvuutta ulkomailta tuotavista hiilivedyistä. Vaikka suhteet Venäjän hallitukseen ovat melko hyvät, italialaisia on huolestuttanut Venäjän ja Ukrainan väliset kaasukiistat, jotka ovat heijastuneet EU-maihin. Tavoite on tuottaa 25 prosenttia sähköstä ydinvoimalla vuonna 2030, mikä vaatisi 8 10 voimalaa. Ydinvoimaloiden rakentaminen edellyttää lainsäädännön muuttamista, uuden viraston perustamista, mittavaa yksityistä rahoitusta ja laajaa tukea kansalaisilta. Hallitus on aiemmin sanonut, että voimaloiden rakentaminen voisi alkaa vuonna 2013, mutta aikataulu voi viivästyä. Tärkein uusiutuvan energian lähde on vesivoima. Voimaloita on Alpeilla ja Apenniineilla. Vesivoiman tuotantoa ei pysty nykyisestä juuri kasvattamaan. Tuulivoimaloita on rakennettu mantereelle. Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta on maailmanlaajuisessa vertailussa korkea, mutta on absoluuttisesti mitattuna edelleen alhainen. Biokaasun ja biodieselin käyttö on kasvanut. Aurinkovoimalla, aurinkolämmöllä ja maalämmöllä katsotaan olevan hyviä mahdollisuuksia. Maailman ensimmäinen geotermaalinen voimalaitos rakennettiin Italiaan 1900-luvun alussa. Vuonna 2005 maalämpövoiman asennettu kapasiteetti - 795 MW - oli maailman viidenneksi korkein ja Euroopan korkein. Uusiutuville energialähteille EU-tasolla ja kansallisella tasolla asetetut tavoitteet ovat kuitenkin jääneet saavuttamatta. Syitä ovat voimaloiden verkkoonkytkennän kalleus,
Italy 20 (33) poliittinen epävarmuus ja hallinnolliset rajoitteet. Business Monitor International ennustaa, että uusiutuvien energialähteiden osuus primäärienergian kysynnästä on 2,4 prosenttia ja sähköntuotannosta 6,6 prosenttia vuonna 2013. Ympäristösektori Vesi- ja jätevesihuolto Italian vesisektorin liikevaihto oli arviolta 6,5 miljardia euroa vuonna 2008. Käyttöveden tuotannon ja jakelun osuus oli 61 prosenttia, jäteveden siirron 11 prosenttia ja jäteveden käsittelyn 28 prosenttia. Julkinen vedenjakeluverkko kattaa 96 prosenttia väestöstä. Vettä jaettiin noin 5,5 miljardia kuutiometriä vuonna 2008. Vesihävikki oli keskimäärin 39 prosenttia (Abruzzossa 57 %, Pugliassa ja Calabriassa 56 %). Vesiverkkojen keski-ikä on 30 vuotta. Jätevesiverkko kattaa 85 prosenttia väestöstä (minimi on 33 prosenttia maaseudulla, maksimi 98 prosenttia Roomassa). Jätevesiverkon keski-ikä on 27 vuotta (5 vuotta Pugliassa, 51 vuotta Ragusessa). Jätevedestä saadaan puhdistettua 75 prosenttia. Jätevesipuhdistamojen ikä on keskimäärin 16 vuotta (12 vuotta Umbriassa, 23 vuotta Pugliassa). Italian käyttövesi- ja jätevesi-infrastruktuuri vaatii merkittävää kunnostusta. Maan ikääntyvä putkijärjestelmä tuo ainakin 3,9 miljardin ja mahdollisesti 5,2 miljardin euron vuosittaiset tappiot operaattoreille (tieto toukokuulta 2008). Järjestelmän uusiminen vaatii suuria investointeja, mutta jopa 85 miljardia euroa voitaisiin säästää materiaali-, asentamis-, huolto- ja ympäristövaikutuskustannuksista, jos uudet putket olisivat metallin sijaan muovia. Vesipalveluissa tarvittavat investoinnit EU:n vesidirektiiviin mukautumiseksi ovat arviolta n. 28 miljardia euroa keskimääräisellä 12 vuoden suunnitteluperiodilla. Tästä 11,2 miljardia tarvittaisiin käyttöveteen, 12,2 miljardia viemäröintiin ja 4,6 miljardia euroa jätevesien puhdistamiseen. Italiassa sataa keskimäärin melko paljon talvikaudella, mutta sateet jakautuvat epätasaisesti. Pohjoinen saa runsaasti vettä ja etelässä on kuivaa. Neljäsosa Italiaa on vaarassa muuttua aroksi tai aavikoksi. Monet tekoaltaat Sisiliassa ja Sardiniassa ovat olleet kuivia monen vuoden ajan. Kuivuttaa selittää ensinnäkin lämpötilan nousu koko maassa. Vuonna 1850 Alpeilla oli 200 prosenttia jäätikön nykyisestä pinta-alasta. Vuonna 2010 osuus laskenee 5 prosenttiin. Alppien jäästä ja lumesta saatavan veden väheneminen pakottaa Italian käyttämään enemmän alavien maiden pinta- ja pohjavesiä, mutta niissä on enemmän saasteita. Tällä hetkellä suurin paikallisten ja alueellisten vesipulien syy on kuitenkin ihmisten toiminta ja laiminlyönnit. Monet vesiputket vuotavat ja päästävät suuria määriä vettä maahan (tai talojen rakenteisiin). Erään lähteen mukaan vain 46,6 prosenttia käyttö-
Italy 21 (33) vedestä laskutettiin säännöllisesti vuonna 2005. Vesilaitokset eivät siis saa niin paljon rahaa kuin niiden pitäisi saada, ja investoinnit ovat jääneet vähäisiksi. Lisäksi vettä kulutetaan liian paljon henkeä kohti. Vuonna 2005 luku oli noin 220 litraa päivässä. Kulutusta voisi vähentää tariffeja nostamalla, mutta viranomaiset ovat olleet haluttomia korotuksiin. Italian eteläosissa 70 prosenttia vedestä menee maatalouden käyttöön. Vedestä maksetaan usein kulutuksen sijaan pinta-alan mukaan. Italiassa vesipalveluita hoitavat kunnat. Reformilaki no. 36 vuodelta 1994 osoittaa perusperi-aatteet. Laki loi optimaaliset alueelliset yksiköt (Ambiti Territoriali Ottimali ATO) vesipalveluiden äärimmäisen fragmentoitumisen eliminoimiseksi. Tarkoitus oli saada aikaan horisontaalista integraatiota niin, että jokaisessa 91 ATO:ssa olisi vain yksi vesioperaattori, ja vertikaalista integraatiota yhdistämällä käyttöveden tarjonta, sanitaatio ja jätevedenpuhdistamistot integroiduksi vesipalveluksi. Laki lisäksi hahmotteli yhtenäisen tariffijärjestelmän jokaiselle alueelliselle yksikölle. Tariffien täytyy olla niin korkeat, että kustannukset saadaan katettua. Laissa määritetään toimijat. Aluehallitukset (20 kpl) päättävät, kuinka kunnat (yhteensä 8500) niputetaan Optimaalisiin alueellisiin yksiköihin (ATO). Tämän jälkeen kunnat päättävät yhdessä vesipalveluiden hoitamisesta. Palvelut voidaan hoitaa julkisomisteisen yrityksen, yksityisen operaattorin tai sekayhtiön avulla. Kaikissa tapauksissa operaattori on toimiluvan haltija. Yksityiset yhtiöt valitaan tarjouskilpailun avulla. Tariffit määrätään ja niitä tarkistetaan määräajoin ATO:n ja operaattorin välillä standardimenettelyjen mukaisesti. Ennen reformilakia vesipalveluita hoiti yli 10 000 eri operaattoria. Kunnalliset virastot palvelivat 49 prosenttia väestöstä, julkisomisteiset yritykset 43 prosenttia ja yksityiset operaattorit 8 prosenttia. Viime vuosina uusien operaattorien nimeäminen optimaalisissa alueellisissa yksiköissä (ATO) on hidastunut. Monet tarjouskilpailut ovat saaneet vain yhden tai kaksi osallistujaa, joskus ei yhtään. Kiinnostuksen puutetta ovat selittäneet osallistujille asetetut selektiiviset vaatimukset, tarjouskilpailuesitysten pohjalla olevien suunnitelmien ja todellisuuden vastaamattomuus, sijoittajien odotettavissa olevien tuottojen alhaisuus sekä konfliktin vaara paikallisviranomaisten kanssa. Monet ATOt ovat päätyneet julkisomisteisiin yrityksiin saadakseen alhaiset vesitariffit. Marraskuussa 2009 oli 68 ATOlla valittu operaattori. Näistä yksityisiä oli kuusi, julkisia yrityksiä 31, muita kuusi ja sekayhtiöitä 25. Kolmetoista yhtiötä oli pörssilistattuja. 68 operaattoria hoitivat 45,14 miljoonan ihmisen vesipalvelut. Italian jätevesihuolto on maailmanlaajuisessa vertailussa melko hyvin kehittynyt mutta verrattuna muihin vanhoihin EU-maihin siinä on paljon puutteita. EU:n kaupunkien jätevesien käsittelyä koskevan direktiivin mukaan Italian täytyi luoda riittävä järjestelmä (tertiäärinen käsittely) yli 15 000 asukkaan kaupunkien jäteveden keräykseen ja käsittelyyn vuoden 2000 loppuun mennessä. Euroopan komissio lähetti ensimmäisen va-
Italy 22 (33) roituskirjeen vuonna 2004 huomattuaan, että huomattava joukko kaupunkeja ei noudattanut direktiivin vaatimuksia. Toinen ja viimeinen varoituskirje lähetettiin helmikuussa 2009. Tämän jälkeisen arvioinnin jälkeen 178 kaupungin huomattiin edelleen rikkovan määräyksiä. Komissio oli huolissaan vakavasta ja pysyvästä lainrikkomisesta ja haastoi sen vuoksi Italian valtion (ja Espanjan valtion) Euroopan unionin tuomioistuimeen 5.5.2010. Optimaalisten alueellisten yksikköjen mukaan yhteensä 16,4 miljardia euroa on korvamerkitty nykyisten jätevedenpuhdistamoiden kunnostamiseen ja uusien puhdistamojen rakentamiseen nykyisen toimilupaperiodin aikana. Luoteessa sijaitseva Ligurian alue on suunnitellut käyttävänsä eniten rahaa henkeä kohti, 682,79 EUR. Eteläinen Basilicatan alue odottaa käyttävänsä vain 170,90 euroa asukasta kohti. Suunniteltujen investointien toteutuminen lähitulevaisuudessa on kuitenkin hyvin kyseenalaista. Operaattorit eivät ole kattaneet vesi-huollon kustannuksia vain vesi- ja jätevesimaksuilla, kuten pitäisi, vaan ovat tukeneet vesi-huoltoa saamillaan muilla, lähinnä energiamaksuilla. Investointirahasta on pulaa. Italian energia- ja vesioperaattorien liitto Federutilityn mukaan optimaalisten alueellisten yksikköjen suunnitelmat ja kertomat investointiluvut ovat usein puhdasta fantasiaa. Pääomaa pitäisi saada lisää vesitariffeja nostamalla, mutta viranomaiset ovat olleet siihen haluttomia. Uusi laki energia- ja vesihuollosta hyväksyttiin parlamentissa vuonna 2009. Se käytännössä kieltää julkisomisteiset yritykset vesipalveluissa. Niiden hoitamat alueet pitää laittaa tarjous-kilpailuun vuoteen 2013 mennessä. Sekayhtiöissä kuntien omistusosuus pitää saada alle 40 prosentin. Pörssilistatuissa sekayhtiöissä kunnallinen omistus pitää olla alle 30 prosenttia. Jätehuolto Italiassa syntyi kiinteää yhdyskuntajätettä 31,1 miljoonaa tonnia vuonna 2004. Kierrätettävien ja kompostoitavien jätteiden syntypaikkalajittelu ja keräys muodostivat 22,7 prosenttia kokonaismäärästä. Osuus vaihtelee huomattavasti eri alueilla. Pohjoisessa syntypaikkalajitellun kierrätettävän ja kompostoitavan jätteen osuus oli 35,5 prosenttia, Keski-Italiassa 18,3 prosenttia ja etelässä 8,1 prosenttia. Vuonna 2004 mekaanis-biologiset käsittelylaitokset käsittelivät noin 9 miljoonaa tonnia kiinteää yhdyskuntajätettä, josta 20 prosenttia meni kompostin tuottamiseen. Lopusta 80 prosentista saatiin eri materiaaleja kuten kuivajaetta ja kuivajakeesta valmistettua polttoainetta. Kiinteää yhdyskuntajätettä poltettiin energiaksi 1,6 miljoonaa tonnia vuonna 1996 ja 3,5 miljoonaa tonnia vuonna 2004. Pohjoisen alueet käyttävät yleensä enemmän kiinteää yhdys-kuntajätettä ja yhdyskuntajätteen kuivajakeesta valmistettua polttoainetta energiantuotantoon kuin Keski- ja Etelä-Italian alueet.
Italy 23 (33) Kaatopaikka on edelleen Italian tärkein kiinteän jätteen loppusijoitus- tai hävittämispaikka. Niiden määrä kuitenkin laski 657:stä 401:een vuosina 2000 2004. Samalla osuus loppusijoituksesta laski 51,9 prosenttiin. Kaatopaikat ovat jakaantuneet maantieteellisesti epätasaisesti, useimmat niistä sijaitsevat Etelä-Italiassa. Jätteen energiapolton osuus hävittämisestä nousi 11,3 prosenttiin vuonna 2004. Vuonna 2004 Italiassa oli energiantuottamista varten 45 jätteenpolttolaitosta ja kolme jätteenpolttouunia. Niistä 29 sijaitsi Pohjois-Italiassa (13 Lombardiassa eli Milanon alueella), 13 Keski-Italiassa (8 Toscanassa ja 3 Laziossa) ja kuusi Etelä-Italiassa. Energian talteenottoteknologioiden parantumisen ansiosta energiantuotanto on kasvanut nopeammin kuin poltetut jätemäärät. Metsäsektori Italian maa-ala on 29 511 000 hehtaaria. Metsää ja muuta puustoista maata oli 11,03 miljoonaa hehtaaria vuonna 2005. Asukasta kohti niitä oli 0,19 hehtaaria (Suomessa 4,44 hehtaaria). Julkinen sektori omisti metsää ja muuta puustoista maata 3 859 100 ha ja muut tahot 7 166 900 ha. Merkittävä osa metsistä sijaitsee Alppien ja Apenniinien alarinteillä. Kalteva maasto vaikeuttaa metsäkoneiden käyttöä. Metsäteollisuuden toimintaa hankaloittaa myös se, että monet puut, ennen kaikkea pinjat ja sypressit, on istutettu eroosion estämiseksi tai koristeeksi tai ovat hedelmäpuita ja palmuja, joita ei ole tarkoitettu paperin tuotantoon. Italian puuvaranto oli 1 544 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2005. Hehtaaria kohti puuta oli 140 m3. Puun tuotantoon tarkoitettujen kaupallisten metsien puuvaranto oli 1 293,8 miljoonaa m3 vuonna 2005. Puuta oli 145 m3 per hehtaari. Kaupallisessa käytössä olevien metsien kasvu oli 38,32 miljoonaa m3 vuonna 2005. Kasvu oli 4,3 m3 per hehtaari ja 0,65 m3 per asukas. Metsää hakattiin 10,1 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2005. Puuta kaadettiin 1,1 m3 per hehtaari ja 0,17 m3 per asukas. Suojeltua metsää oli 4 285 000 hehtaaria vuonna 2005. Lisäksi sellaista metsää, joka suojasi vesivarantoja tai maata ja rakennuksia eroosiolta, maanvyöryiltä ja lumivyöryiltä oli 530 000 hehtaaria. Natura 2000-alueita oli 1 487 100 hehtaaria vuonna 2008. Puun tuotantoon tarkoitettua metsää oli 8,92 miljoonaa hehtaaria vuonna 2005. Pyöreää puutavaraa tuotettiin samana vuonna 8,7 miljoonaa m3. Tuotannon arvo oli 456,2 miljoonaa euroa. Bruttomääräinen arvonlisäys oli 365,0 miljoonaa ja nettomääräinen arvonlisäys 301,4 miljoonaa euroa. Bruttomääräinen arvonlisäys oli 40,9 euroa hehtaarilta. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (bruttomääräiset investoinnit) olivat 83,4 miljoonaa euroa vuonna 2005.
Italy 24 (33) Pyöreän puutavaran tuotanto vuonna 2008, m3 Yhteensä 10 448 100 Polttopuu 7798 500 Polttopuu havupuusta 686 300 Polttopuu lehtipuusta 7 112 200 Teollinen pyöreä puutavara 2 649 600 Teollinen puutavara havupuusta 1 221 300 Teollinen puutavara lehtipuusta 1 428 300 Lähde: Eurostat Teollisen pyöreän puutavaran tuotanto v. 2008, m3 Yhteensä 1 739 100 Sahatukit ja vaneritukit 1 053 900 Havupuutukit 508 200 Lehtipuutukit 545 700 Paperipuu 685 200 Havupuinen 356 200 Lehtipuinen 329 000 Lähde: Eurostat Sahapuun, puuhakkeen ja puutähteen tuotanto v. 2008, m3 Sahapuu 1 384 000 Puuhake 530 000 Puutähde 250 000 Lähde: Eurostat
Italy 25 (33) Vaneriviilun, vanerin, lastulevyn ja kuitulevyn tuotanto v. 2008, m3 Vaneriviilu yhteensä 399 500 Havupuinen 8 500 Lehtipuinen 391 000 Vaneri yhteensä 421 000 Havupuinen 9 000 Lehtipuinen 412 000 Lastulevy 3 350 000 Kuitulevy (josta kaikki MDF) 965 000 Lähde: Eurostat Life Sciences ja elintarvikesektori Toimialavastaava Niina Touré, niina.toure@finpro.fi Terveydenhoitopalvelut Vuonna 2009 Maailman terveysjärjestön tekemän tutkimuksen perusteella Italian terveydenhuoltojärjestelmä arvioitiin maailman toiseksi parhaaksi. Maan julkisista terveydenhuoltopalveluista vastaa SSN, The Italian National Healthcare System. Palvelut ovat ilmaisia käyttäjilleen. Julkinen puoli ei kuitenkaan yksin pysty vastaamaan kysyntään ja ostaa merkittävän osan palveluistaan yksityiseltä sektorilta. Yksityisiä palveluntuottajia on reilusti yli 600 ja niistä valtaosa, 530, toimii julkisen puolen kanssa yhteistyössä. Maantieteellisesti julkisia sairaaloita ja palveluita on eniten tarjolla Pohjois- ja Keski-Italiassa. Maan eteläosissa dominoivat yksityiset klinikat. Tällä hetkellä paineita terveydenhuoltopalveluiden kehittämiseen luo mm. väestön ikärakenteen muutos. Yli 65-vuotiaita on noin 20 prosenttia koko väestöstä. He tarvitsevat enenevissä määrin mm. kotihoitoa ja uusia palveluasumismuotoja. Italian terveysministeriö on lanseeraamassa uutta ohjelmaa, jonka tavoitteena on ennaltaehkäisevän hoidon lisääminen. Terveydenhuoltopalveluiden määrä ja laatu poik-
Italy 26 (33) Terveydenhoidon teknologia keavat suuresti toisistaan eri alueiden välillä ja myös tähän halutaan jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Bioteknologia ja lääkkeet Italian lääkintälaitemarkkina on Euroopan kolmanneksi suurin ja sijoittuu kuudennelle sijalle koko maailmassa. Vaikka omaa tuotantoa on paljon, Italiaan tuotiin lääkintälaitteita 6.6 miljardin euron edestä vuonna 2008. Tämä vastaa noin 80 prosenttia käytössä olevista laitteista. Tuontia on lähinnä USA:sta, Saksasta, Ranskasta ja Japanista. Eniten Italiaan tuodaan kuvantamis ja endoskopialaitteita sekä erilaisia ratkaisuja telelääketieteeseen. Oman tuotannon arvo on noin 4 miljardia euroa. Italiassa valmistetaan pääasiassa röntgen-, nukutus-, dialyysi -ja sydänlaitteita sekä hammashuoltoon liittyviä laitteita. Terveydenhuoltojärjestelmä on valtion rahoittama ja siitä johtuen valtio on myös suurin lääkintälaitteiden ostaja. Se kattaa jopa 80 prosenttia hankinnoista. Julkisen puolen ostot tehdään pääasiassa tarjouskilpailuiden perusteella. Osa julkisista sairaaloista on kuitenkin itsenäisiä mm. ostojen suhteen ja tekevät näin ollen ostopäätöksensä ilman julkista tarjouskilpailua. Ensisijaisesti ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä ovat hinta ja laatu. Myös tekninen tuki ja huolto pitää olla helposti saatavilla. Italian markkinoille päästäkseen on äärimmäisen tärkeää löytää paikallinen partneri, jolla on laaja yhteistyöverkosto ja hyvät suhteet paikallisiin toimijoihin. Yksityisellä puollella ostot tehdään usein suoraan paikallisilta agenteilta ja jakelijoilta. Yksityiselle puolelle myynti koetaan vaivattomammaksi ja maksuajat ovat huomattavasti lyhyemmät kuin julkisella. Italian terveydenhoidon teknologiamarkkina kasvaa hitaasti, noin kolmen prosentin vuosivauhdilla. Ennusteiden mukaan eniten kasvua on odotettavissa ortopediassa ja implantaatioissa käytettäville laitteille. Italian lääketeollisuus on kooltaan maailman neljänneksi suurin. Vaikkakin sektori kasvaa hitaasti, maan runsas väkiluku ja väestön ikääntyminen takaavat markkinan pysyvän Euroopan kärkijoukossa tulevaisuudessakin. Vuodesta 2006 on käsikauppalääkkeitä voitu myydä myös muualla kuin apteekeissa, mutta sekään ei ole piristänyt sektoria. Bioteknologia Italian bioteknologiateollisuus kehittyy nopealla vauhdilla. Paikallisia bioteknologiayrityksiä on 260 ja ne työllistävät 41 000 henkilöä. Tutkimus- ja kehitystyön parissa toimii noin 9 000 henkilöä. Sektoria hallitsevat pienet ja keskisuuret yritykset, mutta isot firmat kattavat 97 prosenttia sektorin myynnistä.