Toimenpiteet ikääntyneiden ja iäkkäiden ihmisten mielenterveyden edistämiseksi Mielenterveys osana terveyttä on jokaisen ihmisen oikeus ikään katsomatta. Sen edistäminen ja tukeminen myös vanhuudessa turvataan jo perustuslaissa. Myös hyvä taloudenpito vaatii yhteiskuntaa tukemaan mielenterveyttä, havaitsemaan ongelmat ajoissa, ehkäisemään niiden pahenemista ja auttamaan niitä, jotka kaikesta huolimatta painivat mielenterveyden häiriöiden kanssa. On aika vihdoin tarttua toimeen ikäihmisten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja mielenterveyspalvelujen järjestämiseksi sekä ikääntymistä koskevan mielenterveysosaamisen päivittämiseksi Suomessa. Miksi: Eri tutkimusten mukaan jopa 15 30 % yli 65-vuotiaista ihmisistä kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Erityisen yleisiä ovat lievät ja keskivaikeat masennus- ja ahdistushäiriöt. Väestön ikääntyessä myös mielenterveysongelmiinsa apua tarvitsevien iäkkäiden ihmisten määrä lisääntyy. Nykyisellään mielenterveysongelmista kärsivät ja riskiryhmissä olevat ikäihmiset eivät saa riittävästi asianmukaista tukea, koska peruspalveluissa ei ole riittävästi osaamista riskiryhmien sekä esimerkiksi lievien masennus- ja ahdistusoireiden tai päihdeongelmien tunnistamiseen jopa terveydenhuollon ammattilaiset saattavat ajatella masennuksen kuuluvan vanhuuteen kunnissa ei useinkaan ole erityisesti ikäihmisille suunnattuja mielenterveyspalveluita ikäihmisten mielialaongelmien hoito on lääkekeskeistä iäkkäiden ihmisten ei uskota hyötyvän esimerkiksi psykoterapiasta Kuitenkin: Lievilläkin masennus- ja ahdistushäiriöillä on inhimillisesti ja kansantaloudellisesti vakavia seuraamuksia, kuten lisääntyvää sairastavuutta, toimintakyvyn alenemista ja kuolleisuutta sekä runsasta perusterveydenhuollon palveluiden käyttöä. Ne lisäävät myös itsemurha-alttiutta.
Suomessa kuolee noin 160 yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain itsemurhan kautta. Ikääntyneiden ja iäkkäiden ihmisten mielenterveysongelmat heijastuvat myös läheisiin ja kuormittavat heitä. Ikäihmisten mielenterveysongelmia voidaan hoitaa ja lievittää menestyksellisesti. Tieteellistä näyttöä on muun muassa psykoterapiasta, monitekijäisistä hoitointerventioista, fyysisen harjoittelun lisäämisestä, musiikki- ja taideterapiasta, muisteluterapiasta, psykososiaalisesta ryhmätoiminnasta ja tietoisuustaitoharjoittelusta. Masennuksen käypä hoito -suosituksen mukaan myös ikäihmisten masennuksessa saadaan parhaat tulokset yhdistämällä lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Psykososiaaliset menetelmät ja liikunta ovat tehokkaita ikäihmisten psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Masennuksesta kärsivän ikäihmisen terveydenhuoltokulut saattavat olla 50 % suuremmat kuin sellaisen ikäihmisen, jolla ei ole masennusta. On olemassa kasvavaa näyttöä mielenterveyden edistämisen ja ehkäisevän mielenterveystyön tehokkuudesta ja kannattavuudesta. Euroopan komission raportin mukaan ikäihmisten mielenterveyden edistämiseen sijoitetun pääoman tuotto on viiden vuoden seurannassa jopa viisinkertainen (McDaid 2011) *. Mitä on tehty 2000-luvulla? Vuonna 2006 sosiaali- ja terveysministeriö teetti selvityksen geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittämisestä (Kivelä 2006). Yksi suosituksista koski iäkkäiden ihmisten masennustilojen ehkäisemisen ja hoidon kehittämistä. Selvityshenkilö ehdotti valtakunnallista ikäihmisten masennuksen ehkäisy- ja hoito-ohjelmaa, joka toteutettaisiin julkisten ja yksityisten palveluiden, järjestöjen ja seurakuntien yhteistyönä ja jota myös Raha-automaattiyhdistys tukisi. Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (2009 2015) mukaan ikääntyneiden ihmisten mielenterveyshäiriöiden ja päihdeongelmien ehkäisyyn tulisi panostaa ja niiden hoitoa varhentaa ja tehostaa muun muassa kehittämällä ikääntyneille sopivia hoitomuotoja. Puhuttiin jalkautuvista palveluista, osaamisen vahvistamisesta sekä yhteistyöstä perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen, vanhuspsykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä järjestöjen ja seurakunnan kesken. Seurannassa todetaan, että kehittämistyötä tehdään Kaste-ohjelman kautta ja että toimenpiteet ovat edenneet vain vähän. Käytännössä Kaste-ohjelman ikäihmisten mielenterveyttä koskeneet hankkeet eivät ole toteutuneet. THL:n toimeenpanosuunnitelmassa kansalliseen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan esitettiin hankesuunnitelma ikäihmisten mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisen ja varhaisen hoidon menetelmien kehittämiseksi. Vuosina 2009 2010 tuli toteuttaa selvitys mielenterveyden ongelmista ja päihteiden käytöstä ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä koti-, laitos- ja mielenterveyden laitoshoidon RAI-aineistolla. Toisessa vaiheessa (2010 2015) suunniteltiin kehitettävän kentän toimijoiden ja THL:n sisäisen yhteistyöverkoston kautta toimintamalli/malleja, joilla tuettaisiin ikäihmisten hyvää vointia sekä tunnistettaisiin ja * McDaid D. Making the long-term economic case for investing in mental health to contribute to sustainability. EU, 2011. http://ec.europa.eu/health/mental_health/docs/long_term_sustainability_en.pdf 2
hoidettaisiin asiakaslähtöisesti mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä ikäihmisiä hoitopalveluissa. Ensimmäisessä vaiheessa julkaistiin kaksi ikäihmisten alkoholinkäyttöä koskevaa artikkelia ja yksi mielenterveysongelmia koskeva posteri. Toisen vaiheen suunnitelmat eivät ole toteutuneet. Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei mainita erityisasiantuntemuksen osalta mielenterveyttä. Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostetaan huomion suuntaamista riskitekijöihin, jotka ennakoivat toimintakyvyn heikkenemistä; tällaisina mainitaan muun muassa mielialan lasku, mielenterveyshäiriöt kuten masennus sekä runsas päihteiden käyttö. Kunnan tulisi varmistaa riskiryhmiin kuuluvien iäkkäiden henkilöiden ohjaus tarvittaessa monipuoliseen palvelutarpeen arviointiin ja edelleen tarvittaviin tukitoimiin. Neuvonnan ja ohjauksen sisällöissä ei mainita erikseen mielenterveysosaamisen edistämistä. Vanhuspalvelulain seurannassa kunnilta on kysytty muun muassa, onko niissä hyvinvointia edistäviä palveluita, jotka olisi kohdennettu mielenterveysasiakkaille. Vuoden 2014 kuntakyselyn tutkimusraportissa todetaan, että tarve lisätä mielenterveyspalveluja on suuri. Vastaajista 45 % arvioi, ettei ikäihmisille kohdennettuja mielenterveyspalveluja ollut riittävästi. Vaikuttavia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä on kehitetty ja kehitetään muun muassa useissa järjestöjen hankkeissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri -toiminta (käynnistynyt vuonna 2006 ja vakiintunut jatkuvaksi toiminnaksi) ja MielenMuutos (2007 2010), Suomen Mielenterveysseuran Mirakle (2012 2016), Ikäinstituutin Vanhuuden mieli (2011 2014), Eläkeliiton TunneMieli (2012 2016), Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön Seniori Vamos (2013 2017), Markku Juhani Fingerroosin säätiön Löytävä (2014 2017) sekä Turun kaupunkilähetyksen Ikätuki (2013 2016). Johtopäätös: Ikäihmisten mielenterveys on ollut esillä mielenterveyspoliittisissa ohjelmissa, mutta ikääntymispoliittisissa ohjelmissa se on usein läsnä vain implisiittisesti yleisempien hyvinvointikäsitteiden alla. Ikäihmisten mielenterveyden edistämiseksi ja mielenterveyspalveluiden kehittämiseksi tehdyt suunnitelmat eivät ole toteutuneet tai edistyneet tarkoitetulla tavalla. Vanhuuden mielenterveys on edelleen orpolapsi, jota kukaan ei halua omakseen. 3
Ehdotukset: 1. Perustetaan valtakunnallinen toimintaohjelma toteuttamaan ikäihmisten mielenterveyspalveluiden kehittämistä, psyykkisen hyvinvoinnin edistämistä ja toimintamallien käyttöönottoa kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyönä tavalla, jota ehdotettu laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ( 8) edellyttää. Toimintaohjelman tavoitteena on Selkiyttää kuntien ja kolmannen sektorin rooleja ja yhteistyötä iäkkäiden ihmisten mielenterveyden tukemisessa ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä Koota yhteen vaikuttavat tukimallit ja hyvät käytännöt sekä levittää ne kaikkiin Suomen kuntiin sekä tehdä ehdotukset käytäntöjen juurruttamiseksi Selvittää, millaisia kustannusvaikutuksia ikäihmisten psyykkisen hyvinvoinnin tukemisella sekä mielenterveysongelmien ehkäisemisellä ja varhaisella hoidolla on saavutettavissa Määritellä, millaista asiantuntemusta ja osaamista ikäihmisten psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä ja mielenterveysongelmien hoidossa tarvitaan ja millä keinoin osaamista vahvistetaan Tehdä suositukset ikäihmisten mielenterveyden seuraamiseen sopivista indikaattoreista kuntien hyvinvointikertomuksiin sekä korostaa, että seuraamisen tulee johtaa asianmukaisiin toimenpiteisiin Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta toimii aloitteentekijänä ja kokoaa ryhmän, jossa on edustajia valtionhallinnosta, kuntasektorilta ja järjestöistä. 2. Parannetaan ikääntyneiden ja iäkkäiden ihmisten mahdollisuutta Kelan tukemaan mielenterveyskuntoutukseen. Nykyisellään Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia koskee 16 67-vuotiaita henkilöitä ja sen tavoitteena on tukea ja parantaa kuntoutujan työ- tai opiskelukykyä. Kuntoutuksen keinoin pyritään turvaamaan työelämässä pysyminen tai sinne siirtyminen, työhön paluu tai opintojen edistyminen. Tällä hetkellä tuen saajien mediaani-ikä on 33 vuotta. Tämä on ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, jotka liittyvät eläkeiän nostamiseen ja pyrkimykseen tukea ikääntyneitä työntekijöitä jaksamaan työelämässä. Eliniän pidentyessä myös eläkeikäisillä ihmisillä on yhteiskunnassa ja perheessä monenlaisia rooleja ja tehtäviä, ja he haluavat antaa oman panoksensa yhteisöissään. Heillä tulisi olla oikeus yhteiskunnan tukemaan mielenterveyskuntoutukseen, joka voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista. Tämä voisi toteutua esimerkiksi Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena. 4
3. Vahvistetaan ikääntyvien ja iäkkäiden ihmisten mielenterveyteen liittyvää osaamista kaikilla tasoilla lähtien hyvinvointistrategioiden suunnittelusta ja päätyen kansalaisten mielenterveystaitoihin. Osaamisen kannalta erityisen keskeisessä asemassa ovat kuntien hyvinvointistrategioista ja -kertomuksista (sisältäen muun muassa ikästrategiat ja mielenterveyspoliittiset ohjelmat) vastuussa olevat henkilöt ikäihmisten mielenterveysongelmien tunnistamisen ja hoidon kannalta avainasemassa olevat ammattilaiset (terveyskeskuslääkärit, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, palveluneuvojat, mielenterveysammattilaiset, kuten psykologit, psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat, kotihoidon henkilökunta) järjestötoimijat kansalaiset ja kanssaihmiset Osaamisen vahvistaminen voi tapahtua sekä osana nykyisiä koulutusohjelmia että erillisenä täydennyskoulutuksena esimerkiksi yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa ja ammattikorkeakouluissa tai osana muuta täydennyskoulutusta. Iäkkäiden kansalaisten mielenterveystaitojen vahvistaminen tapahtuu parhaiten järjestöjen sekä kansalais- ja työväenopistojen kautta. Satu Helin Toiminnanjohtaja Vanhustyön keskusliitto Reija Heinola Ohjelmapäällikkö Eloisa ikä -ohjelma Vanhustyön keskusliitto 5