Juha Kinnunen, Karoliina Hämäläinen, Pirjo Isotupa ja Suvi Runsten NATNET Life+ -hankkeen lähtötilanneseurannat

Juha Kinnunen, Karoliina Hämäläinen, Pirjo Isotupa ja Suvi Runsten NATNET Life+ -hankkeen lähtötilanneseurannat 31.10.2013 Ympäristökonsultointi EcoChange Oy

Kannen piirros: Karoliina Hämäläinen Kuvateksti: Pohjansirkku on koko Suomessa voimakkaasti taantunut laji, jonka kanta on nykyään vain kolmanneksen 1950-lukuun verrattuna. Etelä-Suomesta pohjansirkku on laajoilta alueilta hävinnyt kokonaan, mutta pohjoisessa se on soveliailla biotoopeilla yhä paikoin jopa runsas. Laskennoissa pohjansirkkuja löytyi sille tyypillisistä biotoopeista joitakin pareja. Raportin toimittaja: Suvi Runsten Ympäristökonsultointi EcoChange Oy Länsi-Keimolantie 23, 01750 Vantaa Puhelin: 050-5690049 suvi.runsten@ecochange.fi www.ecochange.fi 2

TIIVISTELMÄ Tekijät: FM biologi Juha Kinnunen, biol. yo Karoliina Hämäläinen ja DI Suvi Runsten. Lisäksi FM biologi Pirjo Isotupa ja insinööri Katja Korpinen laativat liitetaulukoita. Yritys: Ympäristökonsultointi EcoChange Oy Selvityksen nimi: NATNET Life+ -hankkeen lähtötilanneseurannat 48 sivua, 9 liitettä Julkaisuaika: 31.10.2013 Avainsanat: direktiivilaji, käävät, linnut, Lounais-Lappi, lähtötilanne, METSO -ohjelma, NATNET, putkilokasvit, sammalet, seuranta, uhanalainen laji, YSA -alue NATNET Life+ hanke (2012-2016) pyrkii parantamaan ja turvaamaan suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuutta Lounais-Lapissa. Tässä lähtötilanneseurantahankkeessa, joka on osa laajempaa NATNET Life+ hanketta, inventoitiin pysyvästi rauhoitetuilta, yksityisten maanomistajien METSO- kohteilta niitä piirteitä, jotka kuvastavat alueen ekologista tilaa. Seuraavat eliöryhmät inventoitiin: linnut, putkilokasvit, sammaleet ja käävät. Linnut inventoitiin neljältä noin viisi kilometriä pitkältä linjalta. Putkilokasvien ja sammaleiden inventointialueina oli 20 hehtaarin kokoista seuranta-aluetta, joihin perustettiin kuhunkin kolme kasvillisuuskoealaa kokoa 4 m x 4 m. Lisäksi kolmelle tutkimuslinjalle, joiden yhteispituus oli 1000 metriä, perustettiin 50 m välein kasvillisuuskoealoja. Yhteensä kasvillisuuskoealoja inventoitiin siis 80 kpl. Käävät inventoitiin samoilta alueilta kuin kasvit, mutta koko hehtaarin seuranta-aloilta ja tutkimuslinjoilta 10 metrin leveydeltä. Lintulaskennoissa löytyi 8 uhanalaista lintulajia (riekko, teeri, käki, niittykirvinen, keltavästäräkki, sirittäjä, punavarpunen ja pohjansirkku) sekä maakotka kasvi-inventointien yhteydessä. Kasviinventoinneissa ei löytynyt uhanalaisia lajeja, mutta uhanalainen tikankontti löytyi lintulaskentojen yhteydessä. Uhanalaisia kääpiä löytyi 12 (riekonkääpä, erakkokääpä, sitruunakääpä, lohkokääpä, rusokantokääpä, raidantuoksukääpä, punakarakääpä, hentokääpä, sirppikääpä, lumokääpä, korpiludekääpä ja lapinkynsikääpä). Myös uhanalaisia kääväkäslajeja löytyi kolme ja yksi uhanalainen jäkälälaji. Seuraavat direktiivilajit löytyivät: tikankontti, maakotka, kurki, teeri, kapustarinta, valkoviklo, liro, palokärki ja pohjantikka. Linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 52 lintulajia ja 805 paria. Teoreettiset tiheydet neliökilometriä kohti vaihtelivat linjoittain 105-200 parin välillä. Valtaosa havainnoista, linjasta riippuen 72-78 %, koostuu tavanomaisista metsien yleislajeista. Kartoituksissa tavattiin yhteensä 74 eri putkilokasvilajia ja 68 kääpälajia. Kääpien yhteismäärä on melko korkea. Uhanalais- tai silmälläpidettäviä kääväkäshavaintoja tehtiin 41 kappaletta. Havaintoja vanhan metsän kääpä- tai kääväkäsindikaattorilajeista tehtiin 115. Tutkitut kohteet sijaitsevat useassa mielessä otollisesti. Lapin kolmion lehtokeskuksessa esiintyy runsaasti eteläisemmille lehdoille tyypillistä lajistoa. Tutkimusalueen sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita merkittäviä suojelualueita, kuten Pisavaaran ja Runkauksen luonnonpuistot sekä Martimoaavan soidensuojelualue, jotka toimivat tärkeinä lajien levittäytymisen lähteinä ympäristöönsä. Tutkituilla alueilla on säilynyt paikoitellen luonnontilaisuuden piirteitä, mikä kertoo kohteiden valinnan onnistuneen. Tämä luo seurannalle hyvän pohjan. 3

ABSTRACT Authors: M.Sc. (Biol.) Juha Kinnunen, Biol. student Karoliina Hämäläinen and M.Sc. (Civ. Eng.) Suvi Runsten. Also M.Sc. (Biol.) Pirjo Isotupa and Eng. Katja Korpinen made some annex tables. Company: Environmental Consulting EcoChange Ltd. Name of the publication: The Monitoring of the Initial Situation of the NATNET Life+ -Project 48 pages, 9 annexes Date of the publicaton: 31.10.2013 Key words: birds, initial situation, METSO Finnish Forest Biodiversity Program, monitoring, mosses, NATNET, privately-owned protected areas, polypores, South-West of Lapland, species in the European Union Birds Directive, species in the European Union Habitats Directive, threatened species, vascular plants The project NATNET Life+ (Increasing the ecological connections and coherence of the Natura 2000 network in South-West Lapland 2012-16) is made to enhance and safeguard the diversity of natural forests in south-western Lapland. In this Monitoring of the Initial Situation project, which is part of the wider NATNET Life + project, private-owned permanently protected METSOforests were inventoried for those features reflecting the ecological situation. The following groups were inventoried: birds, vascular plants, mosses and polypores. Birds were inventoried from four transects each approximately five kilometers long. When inventoring vascular plants and mosses, 20 one-hectare areas were set up for monitoring, and in each of them three 4m x 4m vegetation plots were studied. Moreover, vegetation plots were studied along three transects, the total length being one kilometer. Plots were set up in 50 meters distance to each other. In total, 80 vegetation plots were studied. Polypores were studied from same one-hectare, but whole areas, and along three transects, the width being 10 meters. The bird census gave eight threatened species and additionally the Golden Eagle with the vegetation inventories. No threatened vascular plants were observed in the vegetation plots. The threatened slipper orchid Cypripedium calceolus was found along the bird censuses. Twelve threatened polypores were met. Three threatened Corticiaceae and one threatened lichen were found. Nine species from the European Union Birds and Habitats Directives were met. In total, in the bird censuses 52 species and 805 pairs were observed. The theoretical densities varied between 105-200 pairs. The majority of observations (72-78%) consists of common forest bird species. Altogether 74 vascular plant and 68 polypore species were found. The total amount of polypore species is relatively high. In total, 41 observations of Threatened or Near Threatened wood-living fungi were done. Of old-growth forest indicator species, 115 observations were done. The research areas are situated favourably in many ways. In the so-called Lapland Triangle area many southern herb-rich forest species can be found. Inside the research area, or in the vicinity many important protected areas can be found which serve as important distribution sources for rare species. The inventoried areas have locally retained features of the natural forests, which tells that the selection of the research areas has been successful. This gives a good basis for the monitoring work. 4

ESIPUHE NATNET Life+ (2012-2016) hankekokonaisuus pyrkii parantamaan ja turvaamaan suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuutta Lounais-Lapissa. Tässä lähtötilanneseurantahankkeessa, joka on osa laajempaa NATNET Life+ -hanketta, inventoitiin pysyvästi rauhoitetuilta METSO- kohteilta niitä piirteitä, jotka kuvastavat alueen ekologista tilaa. Tämä NATNET Life+ lähtötilanteen seurantahanke on toteutettu ympäristöministeriön Lapin ELY-keskukselle myöntämällä erillisrahoituksella. NATNET Life+ -hankekokonaisuus on rahoitettu EU Life+ luontorahoituksella. Hankkeen koordinoija Lapin ELY-keskuksella oli projektipäällikkö Noora Raasakka. Hänen lisäkseen hankkeen ohjausryhmään ELY-keskuksella kuuluivat projektisuunnittelijat Jouni Rauhala ja Antti Tolonen. Työtä ohjasivat myös NATNET Life+ hankkeen kumppanit, joita olivat tässä METLAsta vanhempi tutkija Esa Huhta ja Metsähallituksesta erikoissuunnittelija Päivi Paalamo. Hankkeen koordinoija työn toteuttajalla Ympäristökonsultointi EcoChange Oy:llä oli diplomi-insinööri Suvi Runsten. Työtä olivat toteuttamassa FM biologi Juha Kinnunen, joka merkitsi koealat maastoon, inventoi putkilokasveja ja kääpiä, biologian ylioppilas Karoliina Hämäläinen, joka teki lintulaskennan, inventoi kääpiä ja piirsi kansikuvan sekä FM biologi Pirjo Isotupa, joka inventoi putkilokasveja ja laati joitakin liitetaulukoita. Juha Kinnunen kirjoitti kasveista ja käävistä, sekä johtopäätökset ja yhteenvedon. Karoliina Hämäläinen kirjoitti linnuista sekä uhanalais- ja direktiivilajeista. Myös Katja Korpinen laati joitakin liitetaulukoita. Suvi Runsten toimitti raportin valmiiksi. Kiitämme hankkeen ohjausryhmää ja hankekumppaneita hyvästä yhteistyöstä. Kiitämme myös inventointikohteiden maanomistajia. Lisäksi kiitämme Ely-keskusta mainiosta majoituksesta! 5

Sisältö sivu Käytettyjen termien selitykset... 8 1 Johdanto... 9 2 Menetelmät... 11 2.1 Kasvillisuuskoealojen merkinnät... 11 2.2 Lintulaskenta... 13 2.3 Kasvillisuuden inventointi... 13 2.4 Kääpien inventointi... 14 3 Tulokset... 17 3.1 Uhanalais- ja direktiivilajisto... 17 3.2 Linjojen linnut... 20 3.2.1 Tulokset linjoittain... 20 3.2.2 Yhteenveto lintulaskennoista... 23 3.3 Seuranta-alojen kasvillisuus... 28 3.3.1 Kasvillisuukoealojen kuvaus... 28 3.3.2 Kasvillisuuskoealojen peittävyyksien keskiarvot... 31 3.3.3 Yhteenveto kasvillisuusinventoinneista... 33 3.4 Käävät... 33 3.4.1 Tulokset seuranta-aloittain... 33 3.4.2 Yhteenveto kääpien inventoinneista... 34 6 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 36 6.1 Tutkittujen kohteiden ja luontotyyppien tulevaisuudesta... 36 6.1.1 putkilokasvit... 37 6.1.2 Käävät... 38 6.2 Muutokset kohteilla ja niiden ympäristössä... 39 7 Yhteenveto... 40 8 Summary... 41 Lähteet... 44 6

LIITTEET: 1. Kasvillisuuskoealojen maastolomakepohja 2. Putkilokasvilajien ja sammalryhmien peittävyyksien keskiarvot seuranta-aloilla ja tutkimuslinjoilla 3. Putkilokasvilajien ja sammalryhmien peittävyyksien keskiarvot koealoittain 4. Kasvillisuuskoealojen käytetyt nimet, koordinaatit ja luontotyypit 5. Kääpälajien havainnot seuranta-aloittain 6. Hankealueen kartta seuranta-aloineen ja linjoineen 7. Lintulinjojen kartat (4 kpl) 8. Seuranta-alojen (13) ja tutkimuslinjojen kartat (2) 9. Seuranta-alojen ja linjojenkoordinaatit (kulmapisteet) ANNEXES: 1. Form used in the vegetation plots 2. Mean coverages of vascular plants and mosses at one-hectare plots and transects 3. Mean coverages of vascular plants and mosses at subplots of 4x4 meters 4. Used names, coordinates and habitats of the vegetation plots 5. Polypore observations of all study areas 6. Map of the project area with study areas and transects 7. Maps of the bird transects (4) 8. Maps of the study areas (13) and transects (2) 9. Coordinates of the study areas and transects (corner waypoints) 7

Käytettyjen termien selitykset Biotooppi Kasvillisuuskoeala METSO NATNET Life+ Seuranta-ala Sukkessio Tutkimuslinja YSA Eliöiden elinympäristö, jossa keskeiset ympäristötekijät ovat samankaltaiset ja eliöstö siksi tietynlainen. Jokaisesta biotoopista löytyvät juuri sille biotoopille tyypilliset eliöt. Ympäristön jakaminen erilaisiin biotooppeihin kertoo oletuksesta, että tietynlainen ympäristö on edellytys tietyn lajin menestymiselle. Maastoon muoviputkilla merkitty 4 metriä leveä ja 4 m pitkä eli yhteensä 16 m 2 kokoinen ala, josta kasveja on inventoitu. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma. NATNET Life+ on ajalla 2012-2016 oleva hanke, joka saa EU:n Life+ rahoitusta ja parantaa metsäluonnon monimuotoisuutta Lounais- Lapissa. Hankkeessa suojellaan ja hoidetaan alueen metsiä maanomistajalähtöisesti. Tässä hankkeessa noin hehtaarin kokoinen merkitty ala METSOkohteessa Ekologinen sukkessio, joskus myös suksessio eli seuraanto tarkoittaa tietyllä paikalla tapahtuvaa lajiston (vähittäistä) muuttumista. Sukkessio päättyy kliimaksiin, eli vakaaseen eliöyhteisöön, jonka lajisto ei juuri muutu. Merenrannikolle merkitty linja, johon on tehty kasvillisuuskoealoja, sekä inventoitu kääpiä. Yksityinen luonnonsuojelualue 8

1 Johdanto NATNET Life+ hankkeessa tehtiin lähtötilanneseuranta, jossa inventoitiin tilaajan määrittämiltä alueilta erityisiä piirteitä, jotka kuvaavat alueen ekologista tilaa. Kohdealueina olivat Lounais-Lapin METSO- kohteet, joissa on pysyvät rauhoitussopimukset. METSO on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma. NATNET- hankkeessa olevat METSO -kohteet ovat yksityisomistuksessa eli ns. YSA- eli yksityisiä luonnonsuojelualueita. Nämä suojelualueet muodostavat ekologisia käytäviä Natura 2000 alueiden välille. Hankealue on 8 eri kunnan alueella, ja sen pinta-ala on 540 000 ha. NATNET Life+ kunnat ovat: Rovaniemi, Ranua, Ylitornio, Tornio, Tervola, Keminmaa, Kemi ja Simo. Hankealue, sekä siellä sijainneet lintulinjat ja putkilokasvien, sammalten ja kääpien seuranta-alat on esitetty kuvassa 1. Tutkimusalue on osa ns. Lapin kolmiota, joka on tunnettu runsaista lehdoistaan (Lapin kolmion lehtokeskus), letoistaan ja kalkkivaikutteisen lajiston esiintymisestä. Tämä on nähtävissä erityisesti helttasienissä ja putkilokasveissa, mutta myös esimerkiksi käävissä. Välillisesti tämä näkyy eteläisemmän lehtolajiston yltämisenä näin pohjoiseen useassa muussakin eliöryhmässä. NATNET Life+ -hankkeen seurannan perustamisessa keskityttiin seuraaviin eliöryhmiin: linnut, putkilokasvit, sammalet ja käävät. Putkilokasvit ilmentävät kasvupaikan rehevyyttä, sen erityisolosuhteita, esimerkiksi kalkki- ja serpentiinivaikutusta, ultraemäksisyyttä, sen valo-olosuhteita, sekä muutoksia näissä. Puita lahottavat käävät indikoivat muutosta, joka tapahtuu lahotettavan puuaineksen eli substraatin määrän ja laadun muuttuessa, kasvupaikan ja sen ympäristön olosuhteiden muuttuessa, sekä lahoamisen sukkession eri vaiheissa. Käävissä on myös runsaasti metsän luonnontilaisuutta indikoivia lajeja, ja vanhojen metsien kääpien indikaattorilajijärjestelmää on käytetty yleisesti metsien luonnontilaisuuden arvioinnissa jo 15 vuotta (menetelmä teoksessa Niemelä 2005). NATNET Life+ -hankkeessa perustettiin 20 noin yhden hehtaarin kokoista seuranta-alaa, joiden sisälle perustettiin kuhunkin kolme kasvillisuuskoealaa. Lisäksi perustettiin kolme rannikkometsien sukkession tutkimuslinjaa, joiden yhteispituus on yksi kilometri. Putkilokasvit ja käävät inventoitiin samoilta seuranta-aloilta ja tutkimuslinjoilta, mutta putkilokasveilla inventoitiin 4 x 4 metrin koealoja, kun käävillä taas koko hehtaarin seuranta-alat ja linjoilla 10 metrin leveydeltä koko matkalta. Taulukossa 1 on esitetty hankkeen tavoitteiden mukainen METSO- elinympäristöjakauma yhden hehtaarin seuranta-aloilla ja eri valtaluontotyyppien esiintyminen näillä. Kohteiden nimet löytyvät liitteestä 4. Kasvillisuuskoealojen koordinaattipisteet ovat aina koealan keskipisteestä. Seuranta-alan sisällä voi kuitenkin esiintyä useita erilaisia biotooppeja. Useilla tutkituilla seuranta-aloilla tämä olikin vallitseva tilanne. 9

Kuva 1. Hankealueen kartta, jossa näkyy lintulinjat sekä putkilokasvien, sammalten ja kääpien seuranta-alat. / Map of the project area, with bird transects and monitoring areas of vascular plants, mosses and polypores. 10

Taulukko 1. Tavoitellut luontotyypit ja niiden esiintyminen seuranta-aloilla. Tavoitellut luontotyypit Runsaslahopuustoinen kangasmetsä (ja aapasuo) eli boreaalinen luonnonmetsä (5 kpl) Puustoinen suo (10 kpl) Lehto, letto, maankohomisrannikon sukkessiometsä (5 kpl) Seuranta-alat, joilla luontotyypit esiintyivät Kuusivuoma Pohjoinen Itä, Kuusivuoma Eteläinen, Alapeura 1, Alapeura 2, Hietala Etelä Hiltula, Rihko Länsi, Rihko Itä, Hietala Pohjoinen, Kuusivuoma Pohjoinen Länsi, Jakoperä 1-4, Ratalinja Pohjoinen Kotkaniemi ja Marttala (letto), Kuusivuoma Pohjoinen Keski (lehto), Ratalinja Etelä ja Huurtela (maankohoamisrannikon sukkessiometsä) NATNET Life+ -hankkeessa on tarkoitus tehdä jatkoseurannat viiden vuoden välein vuosina 2018, 2023 ja 2028, joissa selvitetään onko luonnontilaistuminen edennyt. Nettisivuilta www.natnet.fi löytyy lisätietoja hankkeesta. 2 Menetelmät Kaikki maastotyöt toteutettiin ajalla 10.6.-6.9.2013. Työn toteutuksessa pyrittiin huomioimaan uhanalaisen lajiston tunnistettavuus inventointiajankohtana. Sää oli kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin Lapissa kesäkuun alussa, jolloin jopa 30 ⁰ C hellejakson aikana ehtivät mm. uhanalaisen neidonkengän kukat jo kukkia normaalia aiemmin, eikä niitä löytynyt seuranta-alueilta. Inventoitujen uhanalaisten lajien osalta täytettiin Suomen ympäristökeskuksen Herttarekisterin uhanalaisten Excel-taulukko. Työn toteuttaja laati raportin inventointituloksista. Kasvi- ja kääpäinventointien tulokset tallennettiin Excel-taulukoihin. Koko alueen, lintulinjojen, seuranta-alojen sekä tutkimuslinjojen kartat löytyvät liitteistä 6-8 ja koordinaatit liitteestä 9. 2.1 Kasvillisuuskoealojen merkinnät Lapin ELY-keskus merkitsi seuranta-alat ja linjat pysyvästi maastoon, sekä inventoi puulajijakaumat ja lahopuuston. Työn toteuttaja perusti kesäkuussa maastoon pysyvät kasvillisuuskoealat, kolme kappaletta jokaiselle 20:lle noin hehtaarin seuranta-alalle kokoa 4 m x 4 m, eli yhteensä 60 kappaletta 16 m 2 koealaa. Nämä kolme koealaa muodostivat aina tasasivuisen kolmion, joiden sivut ovat noin 30 metriä. Yhdellä tilalla saattoi olla useampi seuranta-ala. Kuvassa 2 on esitetty havainnekuva kasvillisuuskoealojen sijainnista seuranta-aloilla. Maastoon oli merkitty kolme maankohoamisrannikon tutkimuslinjaa. Nämä ovat Pahniala1 (300 m), Pahniala2 (300 m) ja Pajamäki (400 m). Tutkimuslinjoille merkittiin 4 m x 4 m kasvillisuuskoealoja 50 metrin välein, jolloin näitä tuli yhteensä 20 kappaletta. Kuvassa 3 on esitetty havainnekuva tutkimuslinjasta, jolta inventoitiin kasvit ja käävät. 11

Kaikkiaan kasvillisuuskoealoja merkittiin yhteensä 80 kappaletta ja yksittäisiä 1x1 metrin ruutuja tutkittiin 1280 kappaletta. Kuva 2: Havainnekuva kasvillisuuskoealojen sijainnista seuranta-aloilla. Kasvillisuuskoealojen kulmien merkitsemiseen käytettiin sähköputkia, jotka leikattiin n. 67 cm pitkiksi ja hakattiin noin 25-40 cm syvyyteen maahan. Alueet merkittiin lisäksi punaisella kuitunauhalla löytämisen helpottamiseksi. Koealojen maastoon merkitseminen vei yhteensä 39 tuntia ja sen teki yksi henkilö. Kasvillisuuskoealojen koordinaatit, käytetyt nimet ja luontotyypit löytyvät liitteestä 4. Kuva 3. Havainnekuva kasvien ja kääpien tutkimuslinjasta. 12

2.2 Lintulaskenta Linnustokartoituksessa selvitettiin hankealueen pesimälinnuston lajistokoostumusta linjalaskentojen ja laskettujen teoreettisten tiheyksien avulla. Pesimälinnustoselvitykset suoritettiin neljällä linjalla 12.6.- 17.6.2013 välisenä aikana aamuyöstä kello 03.30 alkaen. Linjat olivat: Hietala (5 km), Kuusivuoma (6,6 km), Marttala (5 km) ja Pajamäki (3,1 km). Laskennan päättymisaika riippui linjan pituudesta. Laskennat yritettiin aloittaa jo 10.6., mutta epäsuotuisalla säällä laskenta jouduttiin siirtämään aina seuraavalle päivälle. Kukin linja oli noin viisi kilometriä pitkä. Lintulaskenta vei yhteensä 39 h maastossa yhdeltä henkilöltä. Maasto oli paikoin vaikeakulkuista ja vaati esimerkiksi pienen joen ylityksen. Linjalaskennan avulla saadaan tutkittua verraten pienellä työmäärällä laajojenkin alueiden maalinnustoa, jonka vuoksi se on pesimälinnuston selvityksessä yleisesti käytetty menetelmä. Laskenta antaa kattavan kuvan alueen lajistosta ja näiden keskinäisistä runsaussuhteista, mutta koska yhdellä otantakerralla linjan linnuista havaitaan keskimäärin vain 70 %, vaikeimmin havaittavia lajeja tai yksilöitä ei välttämättä tavata ja se ei siten sovellu kuvaamaan alueen linnuston absoluuttisia yksilömääriä. Yksi linjalaskennan eduista on sen toistettavuus, ja samalla alueella eri aikoina tehdyt laskennat kuvaavat hyvin lintulajiston muutoksia ajanjaksojen välillä. Linjalaskennassa laskija kulkee hidasta kävelyvauhtia mahdollisimman tarkasti ennalta määrättyä, kuviteltua linjaa pitkin, ja merkitsee sekä edestä että 25 metrin säteellä sivuilta havaitsemansa paikalliset linnut pääsaralle. Kaikki viisikymmentä metriä leveän pääsaran ulkopuolella olevat linnut merkitään kuuluvaksi apusaralle, joka yhdessä pääsaran kanssa muodostaa tutkimussaran. Havainnot käsitellään pareina: esimerkiksi varoitteleva naaras, asuttu pesä tai laulava koiras tulkitaan yhtenä parina. Pääsaralta kirjataan lintujen lisäksi viidenkymmenen metrin välein vallitseva biotooppi. Havaintojen perusteella laskettiin lajikohtaisten kuuluvuuskertoimien (Järvinen & Väisänen 1983) avulla lintulajien teoreettiset tiheydet kullekin linjalle ja biotoopille. Valtaosa havainnoista muodostuu reviirilaulua laulavista koiraista, minkä vuoksi kartoitusalueen maantieteellinen sijainti ja sääolosuhteet tulee ottaa huomioon linjalaskennan ajoittamisessa. Sateinen, tuulinen tai kylmä sää heikentää sekä koiraiden lauluintoa että havainnointiolosuhteita, ja tällöin laskennasta on luovuttava. 2.3 Kasvillisuuden inventointi Kasvillisuus ja sammalet inventoitiin ajalla 15. - 22.7.2013 seuranta-alojen ja tutkimuslinjojen koealoilta. Lajisto ja sen peitteisyys määritettiin kasvillisuus-kerroksittain. Kunkin putkilokasvilajin peittävyys arvioitiin asteikolla 0,1, 0,5, 1, 2, 3, 5, 7, 10, 15, 20 90, 95, 100 %. Putkilokasveista kollektiivisina lajiryhminä kirjattiin seuraavat: poimulehti-laji, voikukkalaji, paju-laji, sanikkais-laji, salokeltano-laji ja heinät (paitsi metsäkastikka, metsälauha ja kevätpiippo). Lisäksi arvioitiin heinät, sammalet, jäkälät, kallio/kivi, paljas maa, oksat/lahopuu, neulaskarike ja lehtikarike erikseen. Sammalten osalta inventoitiin indikaattoriryhmät, eli kynsisammalet, kerrossammal, seinäsammal, karhunsammalet, rahkasammalet, sulkasammal, huurresammalet sekä muut sammalet. Jäkälistä erikseen kirjattiin vain poronjäkälät. Kunkin neliömetrin loppusummaksi tuli saada aina noin 100 %. Neliömetriruutujen inventoinnissa käytettiin apuna 1 m x 1 m puukehikkoa. Metodi ja käytetty lomake (liite 1) ovat soveltaen lähteestä Tukia ym. (2003). Lomakkeeseen lisättiin 13

alueilta löytyneitä putkilokasveja. Jokaisen kasvillisuuskoealan tulokset tallennettiin Exceliin omaksi sivuksi. Lisäksi näistä tehtiin yhteenvetotaulukoita. Kasvi-inventointi vei yhteensä 140 h maastossa ja sitä teki kaksi henkilöä. Kuvissa 2-4 on kasvi-inventointia eri seuranta-aloilla. 2.4 Kääpien inventointi Käävät inventoitiin ajalla 1.-6.9.2013 samoilta alueilta kuin kasvitkin, mutta erikokoisilta alueilta. Käävillä inventoitiin koko yhden hehtaarin kokoiset seuranta-alat. Lisäksi inventoitiin samat kolme tutkimuslinjaa, yhteispituudeltaan 1000 metriä, 10 metrin leveydeltä. Kääpäinventointi vei maastossa yhteensä 114 h ja sitä teki kaksi henkilöä. Kaikilta 20:ltä yhden hehtaarin seuranta-aloilta tutkittiin yli 10 senttiä rinnanympärysläpimitaltaan (130 cm maanpinnasta; DBH, Diameter at Breast Height) olevien puiden kääpälajisto. Tutkittavina olivat siis elävät puut, pystyyn kuolleet puut (pökkelöt, torrakat, kelot ja konkelot) sekä maapuut. Inventoija päätyi 10 cm mittaan, eikä 5 cm, koska sitä käytetään yleisesti vastaavissa inventoinneissa, vaikka nykyään jo tiedetään, että osa kääpälajeista jää näin löytymättä. Lisäksi tutkittiin kolmen tutkimuslinjan kääpälajisto seuraavasti: tutkimuslinjan keskilinjalta molemmin puolin 5 metrin etäisyydeltä kaikki ne puut, joiden alkuperäinen kasvupiste osui tälle 10 metriä leveälle tutkimussaralle. Tutkimussuunnitelman mukaan käävät tuli inventoida linjalta 4 metrin leveydeltä, mutta inventoijat olivat käyttäneet 10 metriä, koska sitä leveyttä on käytetty aiemmin mm. Metsähallituksen ennallistamisselvityksissä. Kukin seuranta-ala pyrittiin käymään läpi siten, että katvealueita ei jäänyt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki potentiaalinen puusto tarkastettiin. Kustakin lajista kirjattiin muistiin, kuinka monta kertaa se esiintyi seuranta-alalla. Harvinaisista, indikoivista ja uhanalaisista lajeista kirjattiin muistiin tarkempia tietoja: substraatin puulaji, läpimitta, lahoaste asteikolla 1-5 (1=hiljattain kaatunut, 2=kova, kuoreton, 3=puukko uppoaa puuhun kahvaa myöten, 4=pehmeä, pitkälle laho, 5=vain muoto enää näkyvissä), sijainti (GPS -piste metrin tarkkuudella). Lisäksi tehtiin havaintoja muihin eliöryhmiin kuuluvista huomion arvoisista lajeista (kääväkkäät, muut sienet, jäkälät, linnut). Havainnoista, joiden lajia ei maastossa kyetty tunnistamaan, otettiin tarkkoine keruutietoineen näyte, joka kuivattiin saman päivän iltana. Näin kertyneet näytteet määritettiin myöhemmin Helsingin yliopistolla; näytteet talletetaan Helsingin yliopiston kasvimuseoon (herbaariolyhenne H). Uhanalaisista lajeista (mukaan lukien NT, Near Threatened; silmälläpidettävät) havainnot tallennetaan ympäristöhallinnon Herttajärjestelmään. Aikaisempia havaintoja tutkituilta alueilta ei ollut käytettävissä. Kääpälajeiksi määriteltiin kaikki ne lajit, jotka on esitelty Niemelän (2005) kattavassa kääpäkirjassa. Joissakin inventoinneissa keskitytään ainoastaan suoraan puuaineksella kasvavien kääpien etsimiseen; tässä työssä myös maassa kasvavista käävistä kirjattiin havainnot muistiin. Käytetty kääpälajien nimistö noudattaa Niemelän (2005) käyttämää nimistöä, seuraavin poikkeuksin: Postia-suvun lajit ptychogaster, stiptica, guttulata ja fragilis olivat kirjassa vielä suvussa Oligoporus. Sirppikääpä viedään nykyään Sidera-sukuun (Miettinen 2010). Arinakäävät Phellinus igniarius s. lato on käsitelty kollektiivisesti yhtenä 14

Kuvat 4-5. Kasvi-inventoija työssään, ylhäällä Kuusivuoman ja alhaalla Ratalinjan seurantaalueilla (kuvat Juha Kinnunen, kuvissa Pirjo Isotupa). 15

Kuva 6. Kasvi-inventoija työssään, Rihko (kuva Juha Kinnunen, kuvassa Pirjo Isotupa). 16

lajina, eikä pikkulajeja (esim. Phellinus alni, P. nigricans) ole erotettu. Kääväkkäiden osalta nimistö on Kotiranta ym. (2009) mukainen. Tutkimusmetodi on vakiintunut Metsähallituksessa pitkään tehdyissä kääpäinventoinneissa. Käytetty maastolomake oli sama. Erona Metsähallituksen inventointitapaan oli se, että valtion metsissä inventoinnin perusyksikkönä on enemmän tai vähemmän homogeeninen kuvio kun taas tässä inventoinnissa yhden hehtaarin seurantaala saattoi sisältää useita biotooppeja. 3 Tulokset 3.1 Uhanalais- ja direktiivilajisto Uhanalaiset lajit Alueelta löytyneet lajit ilmoitettiin ELY -keskukselle Suomen ympäristökeskuksen Herttarekisterin Excel-taulukossa ja niiden arkaluontoisen tiedon takia tarkkoja sijainteja ei tässä raportissa esitetä. Uhanalaisia lajeja löytyi yhteensä 26: 8 lintulajia, 1 putkilokasvilaji, 12 kääpä- ja 3 kääväkäslajia sekä 1 jäkälälaji. Taulukossa 2 on esitetty löytyneet uhanalaiset lajit. Direktiivilajit Kansainvälisellä tasolla merkittävimpiä luonnonsuojelullisia velvoitteita asettavat Euroopan yhteisön säätämä luontodirektiivi (1992/43/ETY) ja lintudirektiivi (2009/147/EC), joiden tavoitteena on edistää yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamista. Lähtötilanneseurannoissa löytyi yhteensä yhdeksän direktiivilajia, jotka on esitetty taulukossa 3. Direktiivilajeista tavattiin maakotka (Aquila chrysaetos) ja tikankontti (Cypripedium calceolus) seuranta-alojen ulkopuolelta. Luontodirektiiviin sisällytetyistä lajeista kartoituksissa tavattiin direktiivin liitteisiin II ja IV(b) kuuluva tikankontti. Liitteen II lajeja varten on perustettava erityisten suojelutoimien alueita, mikä on toteutettu käytännössä Natura 2000 alueverkostona, ja liitteen IV lajit edellyttävät tiukkoja suojelutoimia sekä niiden esiintymisalueiden hävittäminen on kielletty. Suomessa tikankontin levinneisyys painottuu Lapin kolmion ja Kuusamon alueelle. Laji vaatii kalkkipitoisen ja jatkuvasti kosteahkon maaperän, minkä vuoksi lehdot, lettorämeet ja lettokorvet ovat sen tyypillisiä kasvupaikkoja. Tikankontti on hävinnyt monilta kasvupaikoiltaan avohakkuiden, kuusettumisen, keräilyn ja soiden ojituksen vuoksi, mutta viime vuosina Suomen populaation tila on ollut vakaa. Lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suotuisan suojelutason saavuttaminen ja sen ylläpitäminen on turvattava erityisin suojelutoimin sekä perustamalla erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto). Direktiiviä sovelletaan lajien elinympäristöjen ja tärkeiden levähdyspaikkojen lisäksi itse lintuihin, pesiin ja muniin. Kartoituksissa havaittiin kaikkiaan kahdeksan lintudirektiivin piiriin kuuluvaa lajia. 17

Taulukko 2. Alueilta löytyneet uhanalaiset lajit (linnut, putkilokasvit, käävät, kääväkkäät ja jäkälä). NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus Linnut Birds Maakotka¹ Aquila chrysaetos VU Riekko Lagopus lagopus NT Teeri Lyrurus tetrix NT Käki Cuculus canorus NT Niittykirvinen Anthus pratensis NT Keltavästäräkki Motacilla flava VU Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Punavarpunen Carpodacus erythrinus NT Pohjansirkku Emberiza rustica VU Putkilokasvit Vascular plants Tikankontti Cypripedium calceolus VU Käävät Polypores Riekonkääpä Antrodia albobrunnea NT Erakkokääpä Antrodia infirma VU Sitruunakääpä Antrodiella citrinella NT Lohkokääpä Diplomitoporus crustulinus VU Rusokantokääpä Fomitopsis rosea NT Raidantuoksukääpä Haploporus odorus NT Punakarakääpä Junghuhnia collabens NT Hentokääpä Postia lateritia NT Sirppikääpä Sidera lenis NT Lumokääpä Skeletocutis brevispora NT Korpiludekääpä Skeletocutis odora NT Lapinkynsikääpä Trichaptum laricinum NT Kääväkkäät Fungi Harjasorakas Gloiodon strigosus NT Mäntyraspikka Odonticium romellii NT Pohjanrypykkä Phlebia centrifuga NT Jäkälät Lichen Raidankeuhkojäkälä Lobaria pulmonaria NT ¹ havaittu lintulinjojen ulkopuolella muun kartoitustoiminnan yhteydessä Maakotka on kärsinyt viime vuosisadan petovihasta ja se on ollut yksi maamme vainotuimpia petolintuja. Nykyisin vainot ovat vähentyneet muun muassa poronhoitajille maksettavien korvausten myötä ja kanta on hitaasti elpymässä. Lajia uhkaa kuitenkin yhä pesintäaikainen tarkoitukseton ja tahallinen häirintä, riittävän järeiden pesimäpuiden puute ja metsästysmaiden metsittyminen esimerkiksi soiden ojitusten myötä. 18

Taulukko 3. Alueilta löytyneet luonto- ja lintudirektiivin liitteiden lajit. Laji Tieteellinen nimi Liitteet Putkilokasvit Tikankontti Cypripedium calceolus II, IV Linnut Maakotka Aquila chrysaetos I Kurki Grus grus I Teeri Lyrurus tetrix I Kapustarinta Pluvialis apricaria I Valkoviklo Tringa nebularia I Liro Tringa glareola I Palokärki Dryocopus martius I Pohjantikka Picoides tridactylus I Lintudirektiiviin kuuluu seitsemän suoindikaattoriksi luokiteltavaa lajia, joista kartoituksissa havaittiin kurki, liro, valkoviklo ja kapustarinta. Kurki pesii soiden lisäksi nykyään yhä useammin myös muissa elinympäristöissä ja sen kanta on tällä hetkellä kaksinkertainen vuoteen 2000 verrattuna (Lintuatlas, Valkama ym.l 2011). Liro on Suomen runsaslukuisin kahlaaja ja valtaosa liroista pesii Pohjois-Suomen harvapuustoisilla soilla. Myös valkoviklon ja kapustarinnan levinneisyys on pohjoispainotteinen. Jälkimmäinen pesii avosoiden lisäksi tunturinummilla. Euroopan yhteisön liroista 80 %, valkovikloista 67 % ja kapustarinnoista 31 % pesii Suomessa (Birdlife International 2004), jonka vuoksi Suomella on erityinen vastuuasema näiden lajien suojelussa. Kaikkien kolmen kahlaajalajin, varsinkin liron, Euroopan kanta on viime vuosina taantunut. Pesimäalueilla merkittävin lajien taantumiseen vaikuttava tekijä on soiden muokkaus. Lintudirektiivin metsälajeista tavattiin teeri, palokärki ja pohjantikka. Teerikanta on nykyisin vakaa, mutta se ei ole toipunut vuosien 1960 1990 aikaisesta romahduksesta, jolloin kanta pieneni noin 70 %. Teeri esiintyy Tunturi-Lappia lukuun ottamatta erilaisissa metsissä koko Suomessa. Teeren tavoin myös palokärjen kanta romahti 1900 luvulla, mutta se on sittemmin runsastunut ja parimäärä on romahdusta edeltäneellä tasolla. Palokärki suosii hieman varttuneempaa metsää ja sen kaivertamia pesäkoloja hyödyntävät monien lintulajien lisäksi esimerkiksi lepakot. Pohjantikka suosii erityisesti vanhaa havumetsää. Kannan tila on vakaa ja tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa se luokiteltiin aiemman silmälläpidettävän sijasta elinvoimaiseksi. Pohjantikka on pesimäaikana hyvin hiljainen ja sitä ei löydetty lintulaskentojen aikana, mutta kääpäkartoitusten yhteydessä laji havaittiin kahdella paikalla. Euroopan yhteisön pohjantikka- ja teerikannasta yli puolet pesii Suomessa (Birdlife International 2004). Tehometsätalouden myötä tapahtunut vanhan puuston ja lahopuun väheneminen pienentää tikoille sopivan elinympäristön määrää, teeren kohdalla kannan elpymistä hidastaa metsärakenteen muutosten lisäksi soiden ojittaminen. 19

3.2 Linjojen linnut 3.2.1 Tulokset linjoittain Hietala Kolmen luonnonsuojelualueen, yhden suon ja monien hakkuuaukkojen läpi kulkeva Hietalan linja on linnustoltaan vähälajisin yhdessä Kuusivuoman kanssa. Alue on suurelta osin kuivaa tuoretta kangasta, mutta myös pienialaisia rehevämpiä kasvupaikkoja esiintyy. Karumpi ympäristö heijastuu myös lintulajien tiheyksiin, jotka jäävät monen lajin kohdalla noin puoleen siitä, mitä ne ovat rehevämpiä biotooppeja sisältävillä linjoilla. Suolintuja havaittiin neljä lajia: kurki, liro, niittykirvinen ja pohjansirkku. Parimäärältään kutakin lajia esiintyi niukanlaisesti, vain yhdestä kahteen paria. Tavattuja vanhojen metsien lajeja ovat palokärki, kulorastas ja hömötiainen, lehtipuita ja lehtimetsää suosivat taas sinitiainen ja sirittäjä. Laskennan runsaslukuisimmat linnut olivat pajulintu, peippo ja metsäkirvinen. Rehevämmillä biotoopeilla pajulintuja esiintyi runsaasti, mutta lajin keskimääräinen tiheys jäi hieman yli puoleen siitä, mitä se on Marttalan linjalla. Linjalla havaitut lajit ja niiden parimäärät sekä tiheydet on eritelty taulukossa 4. Silmällä pidettävistä (NT) lajeista havaittiin teeri, käki, niittykirvinen ja sirittäjä, joista teeri on lisäksi sekä direktiivi- että vastuulaji. Muita linjan direktiivilajeja ovat kurki, liro ja palokärki. Alueella esiintyvä pohjansirkku on vaarantunut (VU). Taulukko 4. Hietalan linjalaskennassa 13.6.2013 havaitut lajit ja niiden parimäärät pääsaralla (PS) ja tutkimussaralla (TS). Lajimäärä 30, tutkimussaran parimäärä 169, yhteenlaskettu lintutiheys 118 paria/km 2, linjan pituus 5,0km. Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) Teeri 0 1 0,8 Hippiäinen 1 1 1,5 Kurki 0 1 0,1 Harmaasieppo 1 2 3,4 Metsäviklo 0 3 2,2 Kirjosieppo 0 3 2,6 Liro 0 2 1,5 Hömötiainen 0 3 4,6 Käki 0 2 0,3 Sinitiainen 0 2 4,9 Palokärki 0 2 0,4 Harakka 1 1 0,7 Metsäkirvinen 0 12 7,3 Peippo 5 19 13 Niittykirvinen 0 2 2,1 Järripeippo 2 7 4,6 Peukaloinen 1 6 6,7 Vihervarpunen 6 11 5 Rautiainen 1 2 1,3 Urpiainen 1 3 1,7 Punarinta 0 7 6,2 Pikkukäpylintu 2 2 0,6 Leppälintu 4 9 5,5 Punavarpunen 0 2 1,1 Laulurastas 0 10 3,7 Pohjansirkku 0 1 2,1 Punakylkirastas 2 8 6,5 Kulorastas 1 2 1,1 Sirittäjä 1 3 1,6 Pajulintu 6 40 25 20

Kuusivuoma Kuusivuoman linja on neljästä linjasta pisin, mutta kolmellakymmenellä havaitulla lajilla myös vähälajisin Hietalan linjan kanssa. Linja kulkee yhden vajaan puolitoista kilometriä pitkän nevan ja useamman pienialaisemman suon poikki, mikä näkyy myös alueen linnuston lajistokoostumuksessa ja alhaisena linnustotiheytenä. Soiden tyyppilinnuista havaittiin laskennan aikana kaikkiaan yhdeksän: kapustarinta, taivaanvuohi, pikkukuovi, liro, valkoviklo, niittykirvinen, keltavästäräkki, pohjansirkku ja pajusirkku. Näistä valkoviklo ja pikkukuovi ovat lisäksi Suomen vastuulajeja. Kuusivuoman runsaslukuisin lintu on pajulintu, jonka jälkeen havaittiin eniten järripeippoja ja leppälintuja. Vanhan metsän indikaattorilajeista alueella esiintyvät palokärki ja kulorastas. Kolopuita pesimäpaikkojen vuoksi vaativia leppälintuja ja kirjosieppoja, joista ensimmäinen on myös Suomen vastuulaji, oli linjalla suhteellisen runsaasti. Kirjosiepon tiheys, 6,0 paria/km 2, on kaikista linjoista korkein ja myös leppälinnun esiintyminen keskimäärin 6,5 parilla/km 2 edustaa linjojen kärkikastia. Laskennan aikana havaitut riekko, käki ja niittykirvinen ovat uhanalaisuusluokitukseltaan silmällä pidettäviä (NT), keltavästäräkki ja pohjansirkku vaarantuneita (VU). Käki menestyy alueella luultavasti melko runsaan leppälinnun vuoksi, joka on käen pääisäntälaji. Keltavästäräkkejä oli avosoilla runsaasti ja kyseisen lajin paritiheys on pajulinnun jälkeen toiseksi korkein. EU:n lintudirektiivin I liitteen lajeista alueella esiintyvät kapustarinta, valkoviklo, liro ja palokärki. Linjalaskennan aikana havaitut lajit, niiden parimäärät ja tiheydet on esitetty tarkemmin taulukossa 5. Taulukko 5. Kuusivuoman linjalaskennassa 12.6.2013 havaitut lajit ja niiden parimäärät pääsaralla (PS) ja tutkimussaralla (TS). Lajimäärä 30, tutkimussaran parimäärä 191, yhteenlaskettu lintutiheys 105/km 2, linjan pituus 6,6km. Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) 21 Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) Riekko 0 1 2,0 Pajulintu 6 46 22,0 Kapustarinta 1 3 1,6 Harmaasieppo 0 2 2,6 Taivaanvuohi 0 1 0,3 Kirjosieppo 1 8 6,0 Pikkukuovi 1 4 0,8 Korppi 0 2 0,2 Valkoviklo 0 2 0,2 Peippo 1 12 6,3 Liro 1 11 6,1 Järripeippo 4 14 7,1 Käki 0 3 0,4 Viherpeippo 1 1 0,6 Palokärki 0 3 0,4 Vihervarpunen 4 9 2,8 Käpytikka 0 4 3,1 Urpiainen 1 2 0,9 Metsäkirvinen 2 13 6,0 Käpylintulaji 0 1 0,2 Niittykirvinen 1 5 4,7 Punatulkku 0 1 0,5 Keltavästäräkki 4 8 10,4 Pohjansirkku 2 2 3,3 Punarinta 1 2 1,3 Pajusirkku 0 1 1,0 Leppälintu 1 14 6,5 Laulurastas 1 6 1,7 Punakylkirastas 2 8 5,0 Kulorastas 1 2 0,8

Marttala Marttalan viiden kilometrin linjalla vuorottelevat sekametsää ja kuusta kasvavat tuoreet ja lehtomaiset kankaat, lehdot ja pensaikot, joiden lisäksi linja kulkee kahden nevan ja yhden rämeen poikki. Tutkimussaralla tavattiin yhteensä 34 lintulajia, joka on laskettujen linjojen lajimääristä suurin. Rehevien biotooppien melko runsaan esiintyvyyden myötä myös lajien yhteenlaskettu teoreettinen tiheys, 200 paria neliökilometriä kohti, on linjoista korkein. Linjalla havaittiin vanhaa metsää suosivista lajeista kulorastas, hömötiainen ja puukiipijä. Erityisesti lehtipuita vaativia lajeja ovat sinitiainen ja lehtokerttu. Suolajeista valkoviklo, liro ja niittykirvinen esiintyvät alueella verraten vähälukuisina. Runsaslukuisimmat pajulintu, peippo ja metsäkirvinen ovat kaikki metsien yleislajeja ja niiden elinympäristövaatimukset ovat väljät. Varsinkin lehtipuuta kasvavissa ympäristöissä viihtyvän pajulinnun esiintymistiheys 47,5 paria/km 2 on ylivoimaisesti korkein. Toiseksi suurin esiintymistiheys on peipolla, 22,5/km 2. Uhanalaisluokituksen mukaan silmällä pidettäviä (NT) teertä ja niittykirvistä havaittiin kumpaakin yksi pari, punavarpusia yhteensä kuusi paria. Punavarpusen esiintymistiheys oli muihin linjoihin verrattuna melko suuri. Teeri on EU:n lintudirektiivin I liitteen laji ja myös Suomen erityisvastuulaji. Muita tavattuja direktiivilajeja ovat liro ja valkoviklo, jälkimmäisen tiheys punavarpusen tavoin linjoista korkein, vastuulajeja taas liro ja leppälintu. Leppälinnun korkeasta 7,9 paria/km 2 tiheydestä huolimatta alueella ei havaittu yhtään käkeä, leppälinnun yleistä pesäloista. Linjalaskennan aikana havaitut lajit ja niiden parimäärät on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Marttalan linjalaskennassa 16.6.2013 havaitut lajit ja niiden parimäärät pääsaralla (PS) ja tutkimussaralla (TS). Lajimäärä 34, tutkimussaran parimäärä 278, yhteenlaskettu lintutiheys 200 paria/km 2, linjan pituus 5,0km. Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) 22 Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) Teeri 0 1 0,8 Kulorastas 0 3 1,6 Töyhtöhyyppä 0 1 0,7 Lehtokerttu 0 1 0,5 Lehtokurppa 1 1 3,4 Pajulintu 9 76 47,5 Valkoviklo 0 4 1,1 Hippiäinen 2 4 6,1 Metsäviklo 0 2 1,4 Harmaasieppo 4 7 12 Liro 2 6 4,4 Kirjosieppo 0 2 1,8 Käpytikka 2 9 9,1 Hömötiainen 0 2 3,1 Metsäkirvinen 3 17 10,3 Sinitiainen 0 1 2,4 Niittykirvinen 1 1 1 Talitiainen 0 3 2,9 Västäräkki 0 1 1,3 Puukiipijä 0 1 2 Peukaloinen 0 1 1,1 Peippo 6 33 22,5 Rautiainen 1 7 4,4 Järripeippo 1 7 4,6 Punarinta 5 16 14,1 Vihervarpunen 5 14 6,4 Leppälintu 3 13 7,9 Pikkukäpylintu 2 2 0,6 Räkättirastas 0 2 1,9 Punavarpunen 0 6 3,4 Laulurastas 1 15 5,5 Punatulkku 1 4 2,4 Punakylkirastas 4 13 10,6 Keltasirkku 0 2 1,4

Pajamäki Pajamäki on linjoista eteläisin, lyhyin ja muista linjoista poiketen se on nelikulmion muotoinen. Linjan kasvillisuus on enimmäkseen rehevää ja lehtomaista sekametsää, myös lehtoja on runsaasti. Puustoisia soita linjalla on vain yksi, mikä näkyy myös suolajien vähyytenä ja alhaisina esiintymistiheyksinä. Alueen runsaslukuisimpien lintujen kärkikolmikon muodostavat pajulintu, peippo ja vihervarpunen. Muista linjoista poiketen Pajamäellä peipon tiheys, 36,9 paria/km 2, on lähes sama kuin runsaslukuisimmalla pajulinnulla, 40 paria/km 2. Suolajeista linjalla havaittiin vain valkoviklo ja keltavästäräkki, joista ensimmäinen on EU:n direktiivilaji ja jälkimmäinen uhanalaisluokituksen mukaan vaarantunut (VU). Vanhoja metsiä suosivista lajeista tavattiin kulorastas, hömötiainen ja palokärki, runsaslukuisimmasta harvinaisimpaan lueteltuna. Palokärki on myös direktiivilaji. Muista lajeista mainittakoon vähälukuinen punavarpunen, jonka uhanalaisuusluokitus on silmällä pidettävä (NT), ja erityisvastuulaji leppälintu. Tarkemmat tiedot linjalaskennan aikana havaituista lajeista on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Pajamäen linjalaskennassa17.6.2013 havaitut lajit ja niiden parimäärät pääsaralla (PS) ja tutkimussaralla (TS). Lajimäärä 33, tutkimussaran parisumma 168, yhteenlaskettu lintutiheys 198 paria/km 2, linjan pituus 3,1km. Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) Laji PS TS Tiheys (paria/km 2 ) Lehtokurppa 1 1 5,5 Pajulintu 7 39 40 Kuovi 0 1 0,6 Hippiäinen 1 2 5 Valkoviklo 0 2 0,9 Harmaasieppo 1 1 2,8 Metsäviklo 1 5 5,9 Kirjosieppo 0 2 2,9 Sepelkyyhky 0 1 0,5 Hömötiainen 0 2 5 Palokärki 1 1 0,3 Kuusitiainen 0 1 2,9 Käpytikka 0 1 1,7 Sinitiainen 0 1 12 Metsäkirvinen 3 11 10,9 Talitiainen 0 3 4,7 Keltavästäräkki 1 1 2,8 Varis 0 2 0,8 Rautiainen 0 2 2,1 Peippo 6 34 36,9 Punarinta 1 6 8,7 Järripeippo 0 1 1,1 Leppälintu 1 3 3 Vihervarpunen 7 12 8,3 Pensastasku 0 1 1,5 Pikkukäpylintu 2 2 0,9 Räkättirastas 1 2 3,1 Punavarpunen 0 1 0,9 Laulurastas 2 9 5,4 Punatulkku 0 1 1 Punakylkirastas 2 9 12 Keltasirkku 0 3 3,4 Kulorastas 0 5 4,5 3.2.2 Yhteenveto lintulaskennoista Linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 52 lintulajia ja 805 paria. Teoreettiset tiheydet neliökilometriä kohti vaihtelivat linjoittain 105-200 parin välillä. Valtaosa havainnoista, linjasta riippuen 72-78 %, koostuu tavanomaisista metsien yleislajeista, joiden elinympäristövaatimukset ovat väljät. Pajulintu, laskentojen odotetusti runsaslukuisin laji, 23

kelpuuttaa pesimäpaikakseen lähes millaisen puustoisen alueen tahansa, kunhan siellä on edes jossain määrin lehtipuuta. Lähes kaikenlaisissa metsissä esiintyvät myös toiseksi ja kolmanneksi runsaimmat peippo ja metsäkirvinen, joskin jälkimmäinen suosii selkeästi valoisampia metsiä ja hakkuuaukeita. Muita laskennoissa havaittuja tavallisia metsien yleislajeja ovat vihervarpunen, järripeippo, laulurastas, punakylkirastas, harmaasieppo ja kirjosieppo. Linjojen uhanalaiset linnut sekä EU:n direktiivilajit ja Suomen erityisvastuulajit on esitetty taulukossa 8. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja havaittiin kahdeksan ja näistä puolet on soihin kytköksissä olevia. Luokitukseltaan silmälläpidettävä riekko on Suomen paikkalinnuista selvimmin soista riippuvainen ja sen kanta on taantunut 1960-luvulta lähtien muun muassa soiden ojittamisen vuoksi. Viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa tasaisesti taantunut niittykirvinen lisättiin silmälläpidettäväksi ja avosoita suosiva, voimakkaasti taantunut keltavästäräkki vaarantuneeksi. Rämeiden laitamilla pesivä pohjansirkku luokitellaan myös vaarantuneeksi kannan viime vuosien rajun vähenemisen vuoksi. Edellä mainitut, pääasiassa soilla pesivät lajit esiintyvät runsaimmillaan Kuusivuomalla, eikä riekkoa havaittu lainkaan muilla linjoilla. Vähiten uhanalaisia suolajeja on Pajamäen linjalla, jossa kyseisestä ryhmästä havaittiin vain yksi keltavästäräkki. Taulukko 8. Linjalaskennoissa 12.6. - 17.6.2013 havaitut valtakunnallisesti uhanalaiset lajit, EU:n lintudirektiivin I liitteen lajit ja Suomen erityisvastuulajit. Uhanalaisuus-luokituksessa NT = silmälläpidettävä (Near Threatened), VU = vaarantunut (Vulnerable). Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Kurki Grus grus - x - Riekko Lagopus lagopus NT - - Teeri Lyrurus tetrix NT x x Kapustarinta Pluvialis apricaria - x - Kuovi Numenius arquata - - x Pikkukuovi Numenius phaeopus - - x Valkoviklo Tringa nebularia - x x Liro Tringa glareola - x x Käki Cuculus canorus NT - - Palokärki Dryocopus martius - x - Metsäkirvinen Anthus trivialis - - - Niittykirvinen Anthus pratensis NT - - Keltavästäräkki Motacilla flava VU - - Leppälintu Phoenicurus phoenicurus - - x Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT - - Punavarpunen Carpodacus erythrinus NT - - Pohjansirkku Emberiza rustica VU - - Muita uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja ovat käki, punavarpunen, sirittäjä ja teeri. Usein leppälinnulla loisiva käki esiintyy lähes kaikenlaisissa metsissä ja on reviirillään melko näkyvä ja kuuluva lintu. Kuusivuoman ja Hietalan linjoilla se on verraten yleinen mutta harvalukuinen laji, Marttalassa ja Pajamäessä sitä ei havaittu. Punavarpusen reviirejä löytyi 24

runsaiten Marttalasta, jossa lajille sopivaa biotooppia, reheviä pensaikkoja ja reuna-alueita, on eniten. Muilla alueilla laji on harvalukuinen ja Kuusivuomalla punavarpusta ei havaittu lainkaan. Hietalasta löytyivät linjalaskentojen ainoat sirittäjäreviirit. Lajin levinneisyys painottuu eteläiseen Suomeen ja yhtenäisen esiintymisen pohjoisraja päättyy Oulun tienoille. Kanta on taantunut 1990-luvun huipusta noin 60 % (Valkama ym. 2011). Sirittäjä esiintyy lähinnä lehtipuuvaltaisissa lehdoissa ja on muualla harvinainen. Hietalan linjalla havaittiin myös toinen linnustoselvityksen teeristä, toinen lintu kuului Marttalassa. Laskentojen ulkopuolelta löytyi lisäksi teeren jätöksiä. Uhanalaisstatuksen ohella teeri kuuluu EU:n direktiivilajeihin ja on myös Suomen erityisvastuulaji. EU:n lintudirektiivin I liitteeseen on sisällytetty sellaiset lajit, joita yhteisö pitää tärkeinä ja joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita. Direktiivilajeja havaittiin koko selvitysalueella kuusi. Kurki tavattiin vain Hietalan linjalla ja kyseessä oli suolla ruokaileva yksittäinen lintu, eikä havainto viittaa pesintään kyseisellä suolla. Kurjen lisäksi direktiivin alaisia suolajeja ovat kapustarinta, valkoviklo ja liro, jotka esiintyivät runsaimmillaan Kuusivuomalla. Palokärkireviirejä löytyi Kuusivuoman, Hietalan ja Pajamäen linjalaskennoissa. Suomen suurin tikka suosii varttuneempaa metsää ja sen vanhoja pesiä hyödyntävät monet muut lintulajit. Suomen erityisvastuulajien Suomen pesimäkannan osuus on vähintään 15 % Euroopan kannasta. Näistä on kuitenkin poisluettu vihervarpunen, punakylkirastas ja järripeippo, jotka ovat Suomessa hyvin runsaslukuisia. Erityisvastuulajeiksi luokitelluista lintulajeista tavattiin viisi. Kahlaajista pikkukuovi havaittiin vain Kuusivuomalla, liro taas lähes jokaisella linjalla paikoitellen yleisenä. Kuovia ei havaittu muualla kuin Pajamäellä. Leppälintua esiintyy laskenta-alueilla paikoin runsaasti, esiintymisen painottuessa kuivahkoille kankaille ja muille valoisille biotoopeille, ja reviirejä löytyi jokaiselta linjalta. Eniten lintulajeja ja suurin yhteenlaskettu lintutiheys on Marttalassa, jossa maasto on melko rehevää todennäköisesti ravinteikkaan ja kalkkipitoisen maannoksen vuoksi laskentojen aikana linjalta löytyi kaksi tikankonttiesiintymää (Cypripedium calceolus), joka on uhanalainen, kalkkipitoista maata vaativa kämmekkälaji. Linjalla on metsäisten alueiden lisäksi myös pensaikkoa, hakkuuaukeaa, rämettä ja nevaa, jotka tuovat linjalle näiden alueiden yleistä tyyppilajistoa. Uhanalaisia, direktiivi- ja vastuulajeja havaittiin kuitenkin niukanlaisesti, kuutta eri lajia. Toisena ääripäänä on Kuusivuoma, jossa kokonaislajimäärä ja lintutiheys jäivät alhaisimmiksi, mutta suojelullisesti mielenkiintoisia lajeja tavattiin yhteensä yksitoista ja näistä suolajien tiheydet kohosivat laskentojen korkeimmiksi. Lajimäärän ja tiheyksien suhteen runsaasti lehtoja sisältävä Pajamäki muistuttaa suuresti Marttalaa, karumpi Hietalan linja taas on lähempänä Kuusivuomaa. Biotooppikohtaisesti lasketut teoreettiset tiheydet on esitetty taulukossa 9. Lintujen yhteenlasketut tiheydet neliökilometriä kohti ovat odotetusti suurimmillaan lehdoissa ja lehtomaisissa kankaissa. Varsinkin pajulinnun tiheydet nousivat paikoin korkeiksi lehtojen keskiarvon ollessa noin 46 paria/km 2. Pajulinnun ohella sinitiaisen pesimistiheys oli suurimmillaan lehdoissa. Muutamien yleislajien lisäksi pohjansirkun ja punavarpusen esiintyminen painottui nimenomaan lehtomaisiin kankaisiin. Tuoreiden kankaiden linnusto koostui lähinnä metsien yleislajeista. Kuivahkoilla kankailla havaittiin yleislajien lisäksi 25

Taulukko 9. Kaikilta linjoilta kootut lintulajien tiheydet biotoopeittain. Tiheydet on laskettu Järvinen & Ojanen 1983 mukaan. Lehdot 2,5km Lehtomaiset kankaat 3,2km Tuoreet kankaat 3,4km Kuivahkot kankaat 1,6 26 Hakkuuaukot 1,1km Pensaikot 2,4km Rämeet 2,15km Nevat 2,5 Riekko - - - - - - 6,1 - - Teeri - 1,2 - - - - 1,8 - - Kurki - - - - - - - 1,7 - Kapustarinta - - - - - - - 4,5 - Töyhtöhyyppä - - - - 1,4 - Niityt 0,05km Liro - - - - - 6,2 6,8 3,6 73,1 Metsäviklo 2,9 2,2 - - 6,6 3 1,7 - - Valkoviklo - 0,9 - - - - 1,3 1,5 - Kuovi 0,7 - - - - - - - - Pikkukuovi - - - - - - 0,6 1,8 - Lehtokurppa - 5,2 - - - 7,1 - - - Taivaanvuohi - - 0,9 - - - - - - Sepelkyyhky - - - - 1,5 - - - - Käki - 0,5 - - 1,6-0,4 - - Palokärki 0,4 0,3 0,3 - - - 1,3 - - Käpytikka 4 6,3 5,9 - - 4,3 4,7 - - Niittykirvinen - - - - - - 2,4 15,1 - Metsäkirvinen 2,4 5,6 7,1 9,5 27,5 12,7 11,3 0,4 60,52 Västäräkki - 2 - - - - 7,9 - - Keltavästäräkki - - - - - 3,6-6,4 - Rautiainen 5 1 1,8 - - 4 1,5 - - Punarinta 14,1 8,2 9 16,5-5,6 2 - - Leppälintu 2,4 5,7 8 11,4 8,3 9 7,1 2,8 - Pensastasku - - - - 4,2 - - - - Laulurastas 5,9 8 4,8 4,6 1,7 2,3 1,7 - - Punakylkirastas 9,8 10,1 9,5 5,1 3,7 13,7 5,7 - - Kulorastas 2,2 1,7 1,6 1,7 2,5-1,3 1,3 54,82 Räkättirastas 1,9-2,7 - - - - - - Lehtokerttu 1 - - - - - - - - Pajulintu 46,3 44,6 39,3 35,2 17,1 39,5 17,5 5,6 62,54 Sirittäjä - - - 5,1 - - - - - Hippiäinen 3 2,4 6,7-6,9 - - - - Peukaloinen 0,7-4,9 - - 2,3 - - - Harmaasieppo 6,9 2,7 17,6 5,4 - - 4 - - Kirjosieppo 3,5 6,8 9 2,7 - - 2 - - Talitiainen 3,8-4,2 3 - - - - - Kuusitiainen 3,6 - - - - - - - - Sinitiainen 19,5 3,8-5,5 - - - - - Hömötiainen 3,1 4,8 2,2-7 - 3,6 - - Puukiipijä 4,1 - - - - - - - - Harakka - - - - - 1,4 - - - Varis - 0,4 - - - - - - - Korppi - 0,4 - - - - - 2,6 - Peippo 21,8 33,9 22 17,1 9,3 11,5 6,3 0,8 - Järripeippo 1,3 9,2 3,9-9 5,6 7,7 1,7 - Urpiainen 1,1-1,6 1,7-1 1,3 - - Viherpeippo - 1,2 - - - - - - - Vihervarpunen 5,5 7,1 4 7,2 12,5 6,8 4,3-91,64 Punatulkku 1,2 1,9 2,7 - - - - - - Pikkukäpylintu - 0,4 0,8-2,5-1,3 - - Punavarpunen 1,1 4,4-1,8-1,2 - - - Pajusirkku - - - - - - - - - Pohjansirkku - 6,6 - - - 4,5 - - - Keltasirkku 1,4-1 - - 2,9 - - 70 Yhteensä 181 190 172 134 122 150 114 50 413 Lajimäärä 30 31 25 16 16 22 27 14 6