Lapsellamme on syömishäiriö - ajatuksia perhetyöstä ja vanhempien roolista nuoren ihmisen hoidossa Syömishäiriöpäivät 22.1.2013 Anna-Lisa Isomaa ylilääkäri Fredrikaklinikka Sosiaali- ja terveysvirasto Pietarsaaren kaupunki
Kuka on lapsi? lastenpsykiatriassa lapsi alle 13-vuotias lastenlääkärissä alle 16-vuotias lain mukaan alle 18-vuotias on lapsi nuori aikuinen joka sairastuu joutuu usein turvautumaan uudestaan vanhempiinsa jos ei pysty itsenäisesti syömään, on aika lailla riippuvainen toisista ihmisistä, ehkä joutuu muuttamaan takaisin lapsuuden kotiinsa tai ei pysty lähtemään opiskelemaan toiselle paikkakunnalle selvä sisäinen ristiriita!
Tarvitaanko vanhempia ollenkaan nuoren syömishäiriöhoidossa? Ei ole olemassa lasta tai nuorta ilman perhettä! Syömishäiriö koskettaa koko perhettä kutsumaton vieras! Perhe muuttuu sairauden myötä-sairaus hallitsee koko perhettä, eristää muista ihmisistä Me ihmiset reagoimme eri tavoilla vastoinkäymisiin ja uusiin haasteisiin Sairaus vaikuttaa aina lapsen tai nuoren kehitykseen ja aikuistumiseen, itsenäistymiseen Syömishäiriön vaikeusaste vaihtelee lievästä häiriöstä henkeä uhkaavaksi tilaksi eli perheet saattavat olla hyvin erilaisen tehtävän edessä
Tarvitaanko vanhempia? Useimmat syömishäiriöt hoituvat polikliinisen hoidon avulla eli nuori on pkl-käynneillä 1-3 tuntia viikossa muun ajan vanhempien vastuulla, vanhempien tuen ja avun varassa eli sillä on todellakin merkitystä mitä kotona tapahtuu! Toinen tärkeä ympäristö on koulu/opiskelupaikka Mitä vaikeampi syömishäiriö, sitä tärkeämpää on yhteisten hoitolinjojen noudattaminen sekä kotona että hoitopaikassa Tutkimukset osoittavat että varhain aloitettu riittävän intensiivinen hoito antaa parhaimman ennusteen eli alussa on erityisesti syytä hoitaa hyvin ettei nuorelta mene monta nuoruusvuotta hukkaan
Onko vanhempia ja perhettä syytä huomioida? Syömishäiriö puhkeaa usein sinä tärkeänä kehityskautena kun identiteetti muodostuu, vaarana on että sh:stä tulee osa nuoren identiteettiä ja tuolloin on tavallista vaikeampaa irtaantua syömishäiriöstä ja lähteä paranemaan kroonisuuden vaara lisääntyy Huom! Lapsen syömättömyys herättää aina vanhemmissa suurta ahdistusta, elämän ja kuoleman kysymyksiä
Iällä on merkitystä Lapsen iällä on merkitystä hoitoa suunniteltaessa miten paljon nuori pystyy itse ymmärtämään, reflektoimaan miten paljon vastuuta vanhempien on otettava 11-12-vuotiaat 14-15-vuotiaat 17-18-vuotiaat nuoret aikuiset
Aikaisempi suhtautuminen vanhempiin ja perheeseen - 80-luvun perheterapeuttiset näkemykset: dysfunktionaaliset perheet joiden tyttäret sairastuivat anoreksiaan - Pitkään hoidettu erottamalla ruumis ja mieli eli keho ja mieli kävivät eri hoitopaikoissa: nuori kävi terapeutillaan nuoren seuranta psykiatrilla ja erikseen seuranta somaattisella lääkärillä+painokontr Vanhemmilla omat työntekijät sosiaalityöntekijällä eli vanhempain tukikäynnit perheterapiassa jossa saatettiin tehdä sukupuuta, mietittiin miten sh on vaikuttanut perheeseen jne( haettiin syyllistä )
Perhettä ei nähty tärkeänä yhteistyökumppanina ja resurssina hoidossa Vanhemmat jäivät ilman psykoedukaatiota!! (eli ei panostettu siihen että vanhemmat ymmärtäisivät millaisesta sairaudesta on kyse) ja ilman käytännön ohjeita miten toimia arkipäivässä kun perheen nuorella on vaikeuksia syödä ja psyykkisesti voi niin huonosti
Mikä hoitomalliksi? Yksilökeskeinen vai perhekeskeinen työskentely? Vai sekä että!? Oleellista on tämän ainutkertaisen nuoren ihmisen kohtaaminen!, nuori jolla on ongelma nimeltään syömishäiriö Oleellista antaa heti ensikäynnistä nuorelle kuva että me tiedämme mikä syömishäiriö on luo turvallisuutta! Syömishäiriöstä paraneminen edellyttää muutosta, muutos edellyttää hyvää hoitosuhdetta, kokemusta turvassa olemisesta sekä väljyyttä, avaraa mieltä
Perheterapia auttaa Perheterapia auttaa anorektista nuorta! Tutkimukset osoittavat että perheterapia on yksilöterapiaa tehokkaampi anoreksiassa jos kyse on < 18-vuotias ja sairaus kestänyt < 3 vuotta jos katsomme painnousua, oireilun vähenemistä, perhesuhteita ja sosiaalista sopeutumista (Dare&Eisler, 1997) Mutta minkälainen perheterapia?!
Uudet tuulet perheterapiassakin! psykiatri, kliinikko, perheterapeutti Ian Eisler, Lontoo: I don t treat families, I work with them! eli en hoida perheitä vaan teen työtä heidän kanssa 8. pohjoismainen syömishäiriökongressi Oslo 2010
Fredrikaklinikka: Perhetyö tärkeä sekä poliklinikalla että päiväosastolla Ian Eisler: I don t treat families, I work with them! Perhetyöskentelyn motto: meidän on tehtävä työtä yhdessä auttaaksemme tytärtänne taistelemaan sairauttaan vastaan (we all need to work together to help your daughter to fight her illness) psykoedukaatiota vanhempien tukemista vertaistukea: vanhempien ryhmä syödä yhdessä perheen kanssa
Mitä vanhemmat tarvitsevat voidakseen olla resurssina hoidossa? Oleellista on hoitohenkilökunnan suhtautuminen vanhempiin ja perheeseen aivan alusta Aikaa ja voimia on syytä investoida hyvän luottamuksellisen hoitosuhteen luomiseen perheeseen, pyrimme tasavertaiseen tavoitteelliseen yhteistyösuhteeseen Vanhemmille osoitettava selvä tehtävä Syömishäiriöt ovat monimutkaisia sairauksia jotka koskettavat sekä kehoa että mieltä,jotta vanhemmat voisivat auttaa nuorta on heidän ymmärrettävä mikä sairaus tämä on, miten se toimii, mikä on syömishäiriön oma logiikka jne
Neuvoja vanhemmille joiden lapsi on sairastunut syömishäiriöön Alussa kaikki vanhemmat kokevat pelkoa ja epävarmuutta, voimattomuutta. Miksi lapsemme ei syö? Miksi hän voi huonosti? Mistä oikein on kyse? Mitä meidän pitäisi tehdä? Tärkein asia on hakea ammattiapua. Yleensä syömishäiriö ei kotikonstein mene ohi. Ottakaa selvää mikä tämä syömishäiriö oikein on, mihin tautiin tyttärenne/poikanne on sairastunut. Pyytäkää kirjallista materiaalia. Lukekaa teille suositeltuja kirjoja tai kirjasia. Välttäkää kirjoja joissa on selostuksia toivottomista tapauksista tai kirjaston vanhoja kirjoja, joissa vanhempia pidetään syypäinä sairauteen. Välttäkää netin kauhukertomuksia ja kauhukuvia.
Ei syyttelyä, ei salailua vaan osallistumista Älkää hukatko aikaa ja voimia itsenne syyttelyyn nyt tarvitsette kaikki voimanne paranemisen tukemiseen! Jakakaa vastuu hoidosta alusta alkaen! Molempien vanhempien tulee aktiivisesti osallistua hoitoon. Osallistukaa vanhempien keskusteluihin syömishäiriöpoliklinikalla. Molempien vanhempien on hyvä tulla tapaamisiin. Älkää kiirehtikö. Tämä vie aikansa. Puhukaa syömishäiriöstä sen oikealla nimellä. Kertokaa avoimesti sukulaisille, ystäville ja työpaikallanne. Salailu palvelee ainoastaan syömishäiriötä.
Noudattakaa ruokaohjelmaa, syökää nuoren kanssa Noudattakaa niitä käytännön ohjeita ja yhteisiä päätöksiä, mitä on tehty syömishäiriöpoliklinikalla Noudattakaa ruokaohjelmaa! Pankaa se esille esim jääkaapin oveen. Heti hoidon alussa on tärkeätä päästä vaikuttamaan kehon nälkiintymistilaan, koska nälkä voimistaa syömishäiriöajattelua. Nuoren on helpompi syödä, jos sinä vanhempana syöt saman annoksen.vuorotelkaa tehtävässä syödä ja pitää seuraa nuorelle ruokapöydässä.
Itse ruokailu Annostele ruoka tai auta annostelemaan oikea riittävä ruoka-annos, ole seurana koko ruokailun ajan, ole rauhallinen ja tukea antava. Älä yritä logiisilla väitteillä saada nuori syömään, hän ei useinkaan ruokatilanteessa ole vastaanottavainen tälle. Sano rauhallisesti että tämä on nuoren ruokaohjelman mukainen annos, kaikkien pitää syödä joka päivä, tämä annos ei tee sinusta lihavaa jne. Valvo ettei syömishäiriö ota haltuunsa tilannetta ja piilota ruokaa.
Seurustelee yksin syömishäiriön kanssa Pidä seuraa ruokailun jälkeen, jolloin syömishäiriöajatukset usein ovat voimakkaimmillaan. Pelatkaa tai tehkää jotakin yhdessä, katsokaa telkkaria tms. Ei WC-käyntejä tuntiin ruokailun jälkeen oksentamisen ehkäisemiseksi. Jos nuori sanoo haluavansa olla yksin se usein tarkoittaa että hän haluaa olla yksin syömishäiriön kanssa, mikä usein johtaa siihen että hän psyykkisesti alkaa voimaan yhä huonommin.
Kun nuori kieltäytyy syömästä... Mitä tehdä kun nuori kieltäytyy syömästä? Pysy rauhallisena, älä anna periksi muuten seuraavasta ruokailusta tulee entistä vaikeampi. Kysy nuorelta: mitä sinun ajatuksesi sanovat nyt kun sinä et voi tai saa syödä? Ajattele itse: ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa ettei nuori söisi. Tilanne jossa nuori kieltäytyy syömästä on tärkeä askel, kun siitä selviätte olette uudella tasolla taistelussa syömishäiriötä vastaan.
Kysy lapsesi ajatuksista ja tunteista Ruokailujen väliaikana voit kysyä lapsesi ajatuksista ja tunteista. Syömishäiriöllä on oma logiikkansa, jota on hyvä oppia tuntemaan. Nuorella on terveitä ajatuksia jotka tukevat paranemista, mutta hoidon alussa yleensä paljon enemmän syömishäiriö-ajatuksia jotka ohjaavat hänen käyttäytymistään. Motivaatio parantua voi alussa olla hyvin vähäinen tai ailahteleva. Nuori saattaa kokea elämisen syömishäiriön kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, terveeksi tuleminen pelottavaksi ja ahdistavaksi.
kysy lapsesi ajatuksista ja tunteista Nuorella on usein vahva painofobia eli pelkää paniikinomaisesti painonnousua. Monet asiantuntijat puhuvatkin ruuan ja painon sairaalloisesta pakkomielteestä joka ohjaa koko elämää. Nuoren tarve ylläpitää 100% ruuan ja painon kontrollia tulee elämää tärkeämmäksi, tärkeämmäksi kuin koulu ja ystävät.
kontrolli ja negatiivinen minäkuva Nuorella on myös vääristynyt kuva kehosta, hän kokee itsensä isommaksi ja lihavammaksi kuin mitä hän todellisuudessa on. Minäkuva on hyvin negatiivinen, vain huippusaavutusten kautta hänellä on mitään arvoa. Vaikeassa syömishäiriössä sairastuneella on usein voimakas tarve ylläpitää täydellistä kontrollia suhteessa käyttäytymiseensä, suhteessa elämään kokonaisuutena eikä hänellä ole oikeutta pitää hauskaa. Hoidon alussa on syytä pidättäytyä kuntoliikunnasta, koska liikunta menee vain pakonomaiseksi kaloreiden polttamiseksi ja näin tukee syömishäiriötä.
Vertaistuki kultaakin kalliimpi Soittakaa syömishäiriöpoliklinikalle jos olette epävarmoja, tarvitsette käytännön neuvoja tai jonkun jonka kanssa keskustella. Ottakaa selvää kehen voitte olla yhteydessä. Yrittäkää palauttaa uskonne siihen että selviätte! Hoitotaho ei yksinään pysty parantamaan lastanne vaan kaikkien panos on tärkeä. Tavatkaa mikäli mahdollista muita samassa tilanteessa olevia vanhempia. Vertaistuki on kultaakin kalliimpi. Keskustele jonkun kanssa joka ei elä keskellä tätä tilannetta.
Sisarrusten tilanne Yleisesti huomioitu liian vähän Sisarukset tarvitsevat oikean tasoisen asiantuntevan selityksen! Kaikki sisarukset välittävät sairastuneesta sisarestaan tai veljestään mutta pelkäävät samalla huutamista ja riitelyä kotona, ovat ärtyneitä siitä että perhe-elämä on muuttunut, ettei tavallista elämää enää ole. Menkää koko perhe ja/tai sisarukset erikseen joskus hoitopaikkaan. Sisarukset saattavat myös tarvita omaa keskustelukontaktia.
Pidä huolta itsestäsi Yleensä vaa at kannattaa laittaa piiloon. Julista pannaan kaikki laihduttamispuheet ja kehoon liittyvä tyytymättömyysmarina. Pidä huolta itsestäsi. Salli itsellesi välillä rentoutua jotta jaksat taas. Sinulla on oikeus pyytää sitä apua ja tukea mitä tarvitset. Tarv. sairaslomalle jonkun aikaa. Ajatelkaa positiivisesti, sota voitetaan taistelu kerrallaan. Syömishäiriöstä voi täysin parantua!
Syömishäiriöklinikan hoitohenkilökunnalle: Huomioi seuraavaa perhetyössä Ota vanhempien syyllisyyden tunteet puheeksi. Kerro ettei niihin kannata uhrata voimia. Nyt tarvitaan kaikki voimat paranemisen tukemiseen! Anna vanhemmile kuva siitä minkälaisesta sairaudesta on kyse. Anna kirjallista materiaalia Tervetuloa Fredrikapoliklinikalle ja suosittele kirjasta tai kirjaa sen pitää olla lyhyt, täsmällinen ja käytännönläheinen. Esim SYLIn Ensitieto-opas. Anna turvallisuutta ja toivoa! Syömishäiriöt ovat voitettavissa!
Poimintoja ohjeista hoitohenkilökunnalle: Luottamuksellinen yhteistyösuhde Satsaa luottamuksellisen yhteistyösuhteen luomiseen kaikkien panosta tarvitaan! Mottona: Meidän on työskenneltävä yhdessä auttaaksemme tytärtämme taistelemaan sairauttaan vastaan. Vanhemmat ovat tärkeä hoitoresurssi, jota meidän on hyödynnettävä. Minkälainen on perhe jonka kanssa me nyt lähdemme työskentelemään? Miten syömishäiriö on vaikuttanut perheeseen tähän mennessä? Mitä tukea juuri tämä perhe tarvitsee
Psykoedukaatiota ja vertaistukea vanhemmille Vanhempien/läheisten psykoedukatiivinen vertaistukiryhmä 1. Syömishäiriöt aikojen kuluessa askeettisista neidoista langanlaihoihin malleihin 2. Syömishäiriöiden mitä, miksi, milloin kutsumaton vieras perheessä 3. Syömishäiriöiden hoidosta 4. Mieluummin melkein oikein kuin täysin väärin oikeus syödä 5. Fysioterapia ja kehontuntemus kehosi on kotisi 6. Lääkäri hengenpelastaja ja päätöksentekijä 7. Jaksamisesta
Milloin ei vanhempia mukaan hoitoon? Ei monesta yrityksestä huolimatta löydetä yhteistä linjaa Perhesuhteissa suuria ongelmia syytä suositella hoitoon esim pari-/perheterapiaan Vanhemmalla itsellään vakava päihde- ja/tai mielenterveyshäiriö- kontakti tärkeä mutta hän ei ehkä pysty olemaan tukena ja resurssina Joskus nuori pystyy paranemaan vasta muutettuaan kotoaan
Kiitos teille! Huomenna minä lämmitän saunan pidän itseäni hyvänä kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun; Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi