Lajianalyysi - Agility Tiia Söderholm Länsi-Uudenmaan aikuisopisto, Luksia 28.10.2011
Sisällysluettelo 1. Johdanto s. 3 2. Yleiskuvaus lajista s. 4-5 2.1. Kilpailut ja säännöt lyhyesti s. 4 2.1.1 Kilpailu- ja kokoluokat s. 5 2.1.2 Arvokilpailut ja niiden vaatimukset s. 5 3. Lajin vaatimukset s. 6-8 3.1. Fyysiset vaatimukset s. 7 3.2. Psyykkiset vaatimukset s. 8 4. Harjoituskaudet s. 9-12 4.1. Harjoittelukausien rytmitys s. 9 4.2. Harjoittelukausien painopisteet ja sisältö s. 10-12 4.2.1 Peruskuntokausi 1 (PKK1) s. 10 4.2.2 Peruskuntokausi 2 (PKK2) s. 10 4.2.3 Kilpailuun valmistava kausi (KVK) s. 11 4.2.4 Kilpailukausi (KK) s. 11-12 4.2.5 Siirtymäkausi (SK) s. 12 5. Yleisimmät vammat s. 13-14 5.1. Vammat ja niiden hoito s. 13 5.2. Vammojen ennaltaehkäisy s. 14 6. Ravitsemus s. 15 7. Yhteenveto s. 16 Lähteet Liitteet 2
1. Johdanto Agility on nuori urheilulaji, joka on vielä lapsen kengissä kehittymisen osalta. Kehitysvauhti on hurjaa, mutta tällä hetkellä kehitys keskittyy lähinnä koiran valmentamiseen ja koiran sekä ohjaajan yhteiseen tekemiseen radalla. Tässä työssä olen ottanut tarkasteluun vain agilityohjaajan. Työssä tutkin ja pohdin mitä kaikkea ohjaajalta vaaditaan huippusuorituksen saavuttamiseksi. Miten ohjaajien tulisi harjoitella omaa fyysistä puolta? Miten harjoittelun rytmitystä tulisi huomioida? Miten suunnitella treeni- ja kisakaudet vuoteen niin että tulosten saavuttaminen onnistuu parhaiten? Kun näitä asioita aletaan aina huomioimaan agilityn treenaamisessa, voidaan alkaa puhumaan kilpaurheilusta. Jotta pääsen kiinni siihen, mitä agilityn huipulla vaaditaan, olen tehnyt tätä työtä yhteistyössä yhden Suomen parhaimman agilitaajan, Niina-Liina Linnan kanssa. Yhteistyön avulla olen päässyt paremmin tutkimaan sitä, mitä agility vaatii jos mielii huipulle. c/ Tollerwich.com Tämän työn olen tehnyt urheiluhierojaopiskelujeni lopputyönä. Työn pohdinnat ja väittämät ovat minun näkemyksiäni harjoittelusta, kehon huollosta ja valmennuksesta. Pohjana olen käyttänyt opiskelumateriaalia urheiluvalmennuksesta, urheiluhieronnasta sekä ravinto-opista. 3
2. Yleiskuvaus lajista Agility on laji, jossa ihmisen ja eläimen yhteistyö on parhaimmillaan. Jotta voidaan yltää huippu suorituksiin, täytyy koiran ja ohjaajan onnistua tekemään saumatonta yhteistyötä. Agilityssa on ideana, että koira suorittaa erilaisista esteistä muodostuvan radan, jonka läpi ohjaaja koiran opastaa. Kova vauhti, mutkitteleva rata ja erilaiset esteet vaikeuttavat suorituksia ja virheettömän radan tekeminen ei olekkaan ihan helppo juttu. Termejä koirakko = koira+ohjaaja 0-rata = virheetön suoritus hylly/hylky = hylätty suoritus etenemä = koiran etenemisnopeus radalla m/s 2.1. Kilpailu ja säännöt lyhyesti Agilityrata muodostuu 20 esteestä ja rata voidaan muodostaa hyödyntämällä 11 erilaista estettä. Esteisiin kuluu aita, rengas, pituus, muuri, A-este, puomi, keinu, putki, pussi, kepit ja pöytä. Kaikille esteille on määritelty säännöt siitä, miten este tulee suorittaa. Mikäli koira suorittaa esteen väärin tai väärästä suunnasta, saa koirakko virhepisteitä. Useimmiten koirat opetetaan suorittamaan esteet itsenäisesti oikein, jotta ohjaaja voi keskittyä radalla liikkumiseen ja koiran muuhun ohjaamiseen. Kilpailuissa suorituksen arvostelee tuomari. Tuomari näyttää käsillään mikäli koirakolle tulee virheitä. Käsi avoimena tarkoittaa suoritusvirhettä, eli koira on suorittanut esteen virheellisesti, esimerkkinä että koira pudottaa hyppyesteeltä riman. Suoritusvirheistä tulee 5 virhepistettä. Käsi nyrkissä tarkoittaa kieltovirhettä, eli koira on ns. kieltäytynyt esteestä. Näihin lasketaan esteiden ohitukset tai jos koira menee putkeen, mutta kääntyykin ympäri ja tulee takaisin. Myös näistä tulee 5 virhepistettä. Kun tuomari laittaa kädet ristiin, on koirakon suoritus hylätty. Hylkäys tulee mikäli koira suorittaa esteen väärästä suunnasta tai jos koirakko on saanut kolme kieltovirhettä. Ennen radan alkua tuomari mittaa radan ja päättää radalle etenemän. Siihen vaikuttaa rataprofiili ja kilpailu- sekä kokoluokka. Kun radan pituus kerrotaan etenemällä saadaan radalle laskettua ihanneaika. Jotta koirakon suoritus on virheetön, tulee sen tapahtua ihanneajan alittavasti. Muutoin tulee aikavirheitä, jotka on määritelty siten, että 1s=1virhepiste. 4
Ratoja on kahdenlaisia. Perinteinen agilityrata, jossa voidaan käyttää mitä tahansa esteitä ja hyppyrata, jossa ei ole kontaktiesteitä (A-este, puomi, keinu) eikä pöytää. 2.1.1 Koko- ja kilpailuluokat Kokoluokka määräytyy koiran säkäkorkeuden mukaan. Koiran säkäkorkeus mitataan ensimmäisissä virallisissa kilpailuissa. Mittauksen suorittaa tuomari. Mini luokka: säkäkorkeus alle 35cm Medi luokka: säkäkorkeus 35-42,99 cm Maxi luokka: säkäkorkeus 43cm tai yli Kilpailuluokka määräytyy koirakon kilpailusuoritusten mukaan. Jokainen koirakko aloittaa 1lk:sta josta voi nousta 2lk:aan ja siitä 3lk:aan, jonka jälkeen on mahdollisuus arvokilpailuihin. 1lk: alin virallinen luokka, koiran oltava vähintään 18kk 2lk: koirakoille, jotka ovat saaneet 1lk:ssa kolme ihanneajan alittavaa 0-rataa 3lk: koirakoille, jotka ovat saaneet 2lk:ssa kolme ihanneajan alittavaa 0-rataa joilla on sijoittunut tarpeaksi korkealle. (ks. liitteenä oleva taulukko) 2.1.2 Arvokilpailut Arvokilpailuita ovat suomenmestaruus-, pohjoismaidenmestaruus-, euroopanmestaruus- ja maailmanmestaruuskilpailut. Päästääkseen kilpailemaan arvokilpailuihin, tulee koirakon olla saavuttanut tietty määrä tuloksia, tiettynä ajanjaksona. MM-kilpailuihin on erikseen MM-karsinnat. Tällöin karsintoihin pitää kerätä tietyt tulokset. MM-kilpailuihin pääsee neljä karsintojen parasta kustakin kokoluokasta. Viidenneksi paras on maajoukkueen varakoirakko. Vuosien 2010 ja 2011 Suomen maajoukkueen fanipaitojen kuvat. Tekijä: Kaisa Eskola 5
3. Lajin vaatimukset Agility on vauhdikas laji, jossa puhtaat ja nopeat suoritukset ratkaisevat. Kilpailuissa yhden radan suorittamiseen kuluu aikaa noin 30-60s. Toki suoritus voi olla nopeampikin, mikäli rataprofiili on melkoisen suora. Radan pituus voi olla 100-200 metriä, mutta yleisin radan pituus osuu 145-170m väliin. Suorituksien määrä riippuu lähtöjen määrästä kilpailupäivän aikana. Joissain kisoissa sattaa olla vain yksi lähtö/luokka, kun toisissa kisoissa kilpaillaan 4 eri lähtöä päivän aikana. Nykyään 2-3 lähtöä päivän aikana on yleisin. Tällöin yksi koirakko tekee 2-3 suoritusta. Mikäli ohajaaja kisaa useammalla koiralla, kasvaa suorituksien määrä riippuen siitä, moneenko lähtöön ohjaaja on koiransa ilmoittanut. Ratojen profiili vaikeutuu kilpailuluokan mukaan. Ykkösluokassa radat ovat usein melkoisen suoria ja sujuvasti suoritettavissa olevia. Kolmosissa puolestaan radat ovat useasti jopa turhankin paljon käännöksiä sisältäviä. Tämä asettaa ohjaajan liikkumiselle omat haasteensa, sillä nopeuden lisäksi ohjaajan täytyy kyetä vaihtamaan suuntaansa mahdollisimman sujuvasti ohjaten samalla koiraa. Liitteistä löytyy kuvat kolmelta radalta, jotka ovat samaan ratapohjaan tehtyjä, mutta eri tasoluokan ratoja. Näistä näkee pikaisesti sen, miten rataprofiilit muuttuvat, tasoluokan kasvaessa. 6
3.1. Fyysiset vaatimukset nopeus koordinaatio tasapaino ketteryys liikkuvuus voima -> keskivartalon tuki hahmotuskyky Kun aletaan tarkastelemaan agilityn fyysisiä vaatimuksia nousee ensimmäisenä kaksi asiaa esille: nopeus ja koordinaatio. Saadakseen nopeimman mahdollisen suorituksen radalla, on ohjaajan kyettävä liikkumaan koiran vauhdissa. Koirakko on juuri niin hidas kuin sen hitaampi osapuoli, joka korkealla kilpailutasolla on lähes poikkeuksetta aina ohjaaja. Kun koiran etenemä on yli 4m/s, saa ohjaaja laittaa töppöstä toisen eteen. Koordinaatio puolestaan tulee esille ohjaajan liikkeissä. Nopeassa vauhdissa tehtävät käännökset, takaperinjuoksut ym. vaativat loistavaa kehon hallintaa, jotta ohjaus onnistuu, eikä ohjaaja kompuroi omiin jalkoihinsa, esteisiin tai vaikka koiraan. Kun nämä kaksi asiaa ovat hyvällä mallilla on helppo lähteä parantamaan muita ominaisuuksia. Muut vaatimukset ovat tarkemmin jäsenneltyjä osioita yllä mainituista kahdesta fyysisestä vaatimuksesta. Nopeuden alle voidaan sijoittaa suunnanmuutosnopeus jonka tärkeys korostuu korkeammilla tasoilla. 1lk:ssa kilpailtaessa voidaan suurinosa radoista vielä niin sanotusti läpi juosta, mutta ylemmissä luokissa radat sisältävät enemmän suunnamuutoksia ja esteiden takaakiertoja jolloin ohjaajan tulee kyetä muuttamaan suuntaansa mahdollisimman nopeasti. Koordinaatiosta voidaan jäsentää tasapaino ja ketteryys. Ketteryydellä tarkoitan tässä tapauksessa jalkojen ketteryyttä, eli sitä miten hyvin ja vaivattomasti jalat toimivat nopeissa suunnanmuutoksissa. Tasapaino vaikuttaa muun kropan tukeen kun jalat tekevät töitä esim. käännöksissä. Liikkuvuus koko kropassa on tärkeää, jotta suunnanmuutokset ym. on mahdollista suorittaa. Kestävyyttä agilityssa tarvitaan lähinnä siltä osalta että jaksaa parin tunnin odottelun jälkeen saada lihakset taas täyteen suoritusvalmiuteen. Tosin tähänkin vaikuttaa enemmän psyykkinen kuin fyysinen kestävyys. Suoraan juostessakin kehon eri osat voivat olla käänettyinä eri suuntiin 7
3.2. Psyykkiset vaatimukset Psyykkeellä on todella suuri merkitys agilityssa. Jopa osittain suurempi merkitys kuin monella fyysisellä asialla. Mikäli ohjaaja ei kykene keskittymään suoritukseen, koiraan ja rataan 100%:sti, on radasta suoriutuminen hankalaa ja monesti kuuleekin kisapaikoilla puhuttavan huonoista 0- radoista. Näillä tarkoitetaan sitä, että koirakko on onnistunut suorittamaan radan virheettömästi, mutta ohjaaja tietää että rata ei ollut sujuva ja tämän vuoksi rata ei ollut onnistunut. Toinen, ja yleisempi vaihtoehto on se virheellinen tai hylätty suoritus sekä mahdollisesti jopa radan keskeytys. Vastaavasti mikäli ohjaaja on onnistunut keskittymään loistavasti, mutta jostain pienestä harmittavasta syystä tulee esim. hylätty suoritus, saattaa ohjaaja silti tulla radalta iloisena ja todeta että olipa hyvä hylly. Virheellinen suoritus ei siis aina ole se huonoin ja vastaavasti puhdas suoritus ei aina ole se päivän parhaiten mennyt. Ensin tulee kyetä keskittymään rauhalliseen ja hallittuun suoritukseen, vaikka radalla mennään kovaa ja tilanteissa ei jää miettimisaikaa. Ohjaajan keskittymisen pettäessä nopeissa tilanteissa, alkaa häsläys, sillä ohjaaja ei kykene enää selkeästi kertomaan koiralle mihin täytyy mennä. Tätä psyykkistä taitoa harjoitellaan kaikissa harjoituksissa joissa toimitaan koiran kanssa. Tämän jälkeen täytyy kyetä keskittymään omaan tulevaan suoritukseen ja omaan koiraan, vaikka ympärillä olisi kauheasti kaikkea mielenkiintoista, seurakaverit höpöttävät vieressä, jonkun koira haukkuu ja villitsee sinunkin koirasi, radalla tapahtuu jotain jännää joka saa yleisön kommentoimaan. Kaikkien näiden keskellä ohjaajalta tulee löytyä keskittymistä ja itsehillintää. Tätä tulee harjoitella kaikkialla, myös muualla kuin agilityharjoituksissa. Kun suoritukseen vaikuttavat psyykkiset asiat on hoidossa, tulee yksi hankalimmista asioista. Kuinka onnistun säilyttämään keskittymisen ja psyykkisen jaksamisen koko kisapäivän, siten ettei yksikään suoritus kärsi? Agilitykilpailuissa yhden koirakon suoritus kestää 30-60 sekunttia, mutta yksi lähtö voi kestää kaksi tuntia. Kun lähtöjä voi olla kilpailupäivän aikana useampikin, tulee odotus ajasta todella pitkä suhteessa suoritettujen ratojen aikaan. Tällöin ohjaajan täytyy löytää omat rutiininsa siihen, miten hän jaksaa keskittyä koko kilpailupäivän. Tämän kehittymiseen tarvitaan paljon kilpailukokemusta ja sitä saakin parhaiten käymällä rohkeasti kilpailemassa esimerkiksi epävirallisissa kilpailuissa. Psyykkistä puolta valmennetaan agilityssa erilaisin kurssein ja luennoin. Tuuletus juuri tehdyn loistavan 0-radan jälkeen MM-karsinnoissa 8
4. Harjoituskaudet 4.1. Harjoittelukausien rytmitys Kuvassa harjoittelukausien pituudet ja sijoittuminen vuoteen. Teholla kuvastetaan harjoittelukauden kovuutta. Agilityssa kausi on yksihuippuinen. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosirytmitykseen kuuluu vain yksi kilpailukausi. Kilpailukausi määräytyy koirakoille tärkeiden ja tavoiteltujen kilpailujen mukaan. Tässä tapauksessa suunnitelmat on tehty arvokilpailuita silmällä pitäen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koirakko voisi silti kilpailla pitkin vuotta. Ideana on, että harjoituskausilla käydyt kilpailut ovat joko tulosten hankkimista arvokilpailuihin tai kilpailutilanteiden harjoittelemista. Harjoittelukaudet on pyritty jakamaan vuodelle tasaisesti. Kuitenkin siten että peruskuntokaudet ovat pidempiä kuin kilpailuun valmistava kausi. Siirtymäkausi on muita huomattavasti lyhyempi. Uusi harjoitteluvuosi alkaa marraskuussa. 9
4.2. Harjoittelukausien painopisteet ja sisältö 4.2.1 Peruskuntokausi 1 (PKK1) tulosten hankkimiskausi, 12 vko Viikkorytmitys on 4-1-1, eli 4 perusviikkoa seuraa 1 kova ja tämän jälkeen on 1 kevyt viikko. Tällä kaudella luodaan pohja koko muun vuoden harjoittelulle. Painopiste on peruskunnossa, peruskestävyydessä ja perusvoimassa. Harjoitteet ovat pitkiä, mutta teholtaan kevyitä. Vaikka agilityssa ei varsinaista voimaa tarvita, täytyy perusvoimaa harjoittaa, sillä esimerkiksi räjähtävän nopeuden tuottoon tarvitaan voimaa. Perusketävyys on ehdoton edellytys sille, että voidaan lähteä harjoittamaan mitä tahansa muuta ominaisuutta. PKK1:llä pyritään hankimaan seuraavan vuoden arvokilpailuihin tarvittavat tulokset. Koska tuloksia tarvitaan paljon, ei PKK1:en aika välttämättä riitä ja tuloksia hankitaankin pitkin vuotta, mutta suurinosa tuloksista pyritään saamaan tällä kaudella, jotta muilla kausilla voidaan keskittyä harjoitteluun. Kilpailuissa käydään perus- ja kovilla viikoilla. Kevyillä viikoilla ei kilpailla. Tämän kauden pääpaino on koirattomassa harjoittelussa, eli lajinomainen harjoittelu on vähäistä. Kaudella pyritään harjoittamaan koiraakin muilla tavoilla kuin agilitylla. Lajitreeniä vain 2x viikko, siten että 1x viikko vahvistetaan koiran suorituksia ja 1x viikko tehdään ratatreeniä kilpailuissa. Mikäli ei ole kilpailuita, voidaan tehdä lyhyttä rataharjoitusta treeneissä. 4.2.2 Peruskuntokausi 2 (PKK2), 10 vko Viikkorytmitys on 3-1-1, eli 3 perusviikkoa, 1 kova, 1 kevyt. Tämän kauden painopisteet muodostuvat liikkumisen parantamisesta. PKK2:lla keskitytäänkin ketteryyden ja koordinaation harjoitteluun unohtamatta kuitenkaan kestävyyden ja voiman ylläpitämistä. Voimaharjoittelussa aletaan keskittyä lähinnä jalkoihin ja voimaharjoittelu pyritään toteuttamaan liikkeillä joissa koko keho toimii yhtäaikaisesti. Kestävyyden harjoitteluun lisätään hieman tehoja, kuitenkin niin että kestävyys ei ole tärkeimpänä osa-alueena. Yksi tärkeimmistä asioista tällä kaudella on harjoittaa vartalon tukea ja tasapainoa. Jos siis käydään esimerkiksi kuntosalilla harjoittelemassa, tulisi siellä tehdä sellaisia liikkeitä joilla saadaan parannettua keskivartalon tukea. Kauden loppupuolella aletaan siirtämään ketteryyttä ja koordinaatiota radalla liikkumiseen. Loppukaudella aletaan myös keskittyä vauhdin harjoittamiseen. Varsinaisia kilpailuita ei PKK2:lla ole, mutta osa lajinomaisesta harjoitteluista voidaan toteuttaa pienissä kilpailuissa. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että ei keskitytä tulokseen, vaan kilpailuihin mennään nimenomaan harjoittelemaan kilpailunomaisia tilanteita ja mahdollisesti kokeilemaan erilaisia uusia kuvioita. PKK2:lla käydyissä kilpailuissa kiinnitetään myös huomiota puutteisiin joita radalla ilmenee, jotta tiedetään mihin harjoittelu keskitetään. 10
PKK2:lla pyritään pitämään lajinomainen harjoittelu ja muu harjoittelu suhteellisen tasapainossa. Varsinaisia agility treenejä on 2-3x viikossa. Harjoittelun määrän vaikuttaa treenien sisältö. Jako voi olla joko 1x tekniikka ja 1x rataharjoittelu, jolloin rataharjoittelu on pitkäkestoista ja tämän vuoksi treenit on vain 2x viikossa tai jako voi olla 2x tekniikka ja 1x kisat, sillä harjoittelumielessä käydyt kisat eivät ole yhtä raskaita kuin varsinainen ratatreeni ja näin ollen voidaan treenata 3x viikkoon. Tekniikkatreeneissä aletaan keskittyä ohjauskuvioiden harjoitteluun ja parantamiseen. 4.2.3 Kilpailuun valmistava kausi (KVK), 8 vko KVK:lla pyritään nostamaan tehot lähelle kilpailutehoja ja viikkorytmitys onkin 2-1-1. Harjoitukset pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä ja niissä pyritäänkin hakemaan herkkyyttä ja räjähtävyyttä. Radalla liikkuminen on tämä kauden tärkein painopiste ja sitä tulee harjoitella myös ilman koiraa. Ketteryyttä vahvistetaan edelleen. Kilpailuiden määrä kasvaa ja kilpailuissa käydään hakemassa tuntumaa kilpailusuorituksiin. Erilaisia kilpailuita voi olla parikin kertaa viikossa, kunhan muistetaan seurata oman koiran jaksamista. KVK:n harjoittelu ei siis saa tapahtua koiran kustannuksella!! Jos kilpailuita on 2x viikossa, olisi toisen kilpailuista hyvä olla epävirallinen, sillä ne kestävät vähemmän aikaa ja siellä oma meno on rennompaa. Tällä tavalla saadaan kilpailuiden aiheuttamaa henkistä kuormitusta pienemmäksi. Harjoittelu keskittyy siis lajinomaiseen treenamiseen, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että harjoitellaan pelkästään sitä varsinaista agilitya. Koiran kanssa treenataan 3x viikossa, mutta yhden treeneistä tulee olla koiralle todella helppoa ja hauskaa. Tämä voi olla esimerkiksi se epävirallinen kilpailu jossa käydään tekemässä hyvällä fiiliksellä ja palkataan koiraa paljon. Muutoin treenataan 1x viikossa ratatreeniä tai kisat ja 1x viikossa tekniikkaa. Kaikissa harjoituksissa pyritään hiomaan suorituksia huippunsa, jotta kilpailukauden suoritukset ovat juuri sellaisia kuin pitääkin. 4.2.4 Kilpailukausi (KK), 19 vko Kilpailukaudelle ei voida määritellä selkeää viikkorytmitystä vaan viikkorytmitys muotoutuu arvokilpailuiden ajankohdan mukaan. Tärkeintä on pyrkiä saamaan huippukunto tärkeisiin kilpailuihin. Tässä onnistuakseen tulee agilitaajan miettiä, mitkä ovat ne kilpailut joihin hän tähtää, eli mitkä ovat hänen kautensa tärkeimmät kilpailut. Kilpailuiden sijoittuminen ja harjoitteluviikot: Olen tehnyt kaksi esimerkkirytmitystä, jotka riippuvat siitä, mihin kilpailuihin tähdätään. Ensimmäisessä taulukossa on kuvattu MM-kilpailuihin tähtäävän koirakon harjoittelu. 11
Taulukko 1 Toisessa taulukossa olen rytmittänyt harjoitteluviikot koirakolle, joka tähtää PM-kilpailuihin. Vaikka tässä tapauksessa ei MM-kilpailut ole suunnitelmissa, osallistuu koirakko kuitenkin MMkarsinntoihin totuttautuakseen siellä tapahtuvaan kovaan kilpailuun. MM-karsinnat ovat yksi kovimmista kilpailuista, sillä ne kestävät kaksi päivää ja finaalipäivänä on kolme rataa joiden yhteistulos ratkaisee. Taulukko 2 Kun tähtäyksenä on PM-kilpailut, on kilpailukausi lyhyempi. Tällöin ns. ylimääräinen osa jaetaan muille kausille niin, että harjoittelutkaudet pidentyvät parilla viikolla. 4.2.5 Siirtymäkausi (SK), 3 vko Siirtymäkausi on ns. latauskausi uutta kautta varten. Tällöin urheilija nollaa itsensä ja kerää uutta puhtia tulevia kausia varten. Täyteen lepoon ei kuitenkaan kannata lähteä, vaan nollaus toteutetaan tekemällä kevyitä, omasta lajista poikkeavia harjoitteluja. Vaihtelevuus ja rentous on tämän kauden tärkein painopiste. SK:n aikana ei tehdä yhtään agilitya. 12
5. Yleisimmät vammat Agilityssa vammoja tulee lähinnä jalkoihin ja nämä vammat ovat lihaksiin kohdistuvia. Huono lämmittely on yleisin syy vammojen syntyyn ja tämän vuoksi pienellä vaivalla saataisiin vammat ennaltaehkäistyä todella helposti. 5.1. Vammat ja niiden hoito Lihasvenähdykset: Ehdottomasti yleisin agilityssa syntyvä vamma. Vamma kohdistuu lähes aina jalkoihin ja siltä alueelta reisi (etu ja taka) on kaikkein yleisin. Tämän jälkeen tulee pohkeet. Venähdykseen usein sekoitettava revähdys ei todellisuudessa ole kovinkaan yleistä agilityssa, vaikka useasti kuuleekin ohjaajien puhuvan revähdyksestä. Paras ensiapu lihasvenähdykseen on perinteinen 3xK eli kylmä, koho, kompressio. Venähdyksen takia ei kannata jäädä kokonaan paikoilleen, mutta vammautuneeseen alueeseen kohdistuva rasitus tulee olla kevyttä ja rauhallista. Muutama päivä vamman syntymisestä, voidaan aloittaa hieronta, jolla pyritään palauttamaan venähdysalueen joustavuus. Teippauksesta voi olla apua parina ensimmäisenä päivänä. Nilkan muljahdus: Muljahduksia tapahtuu yleensä silloin, kun tehdään käännöksiä nopeassa vauhdissa. Lievä vamma tuntuu vain hetken kipuna ja se ei vaurioita esimerkiksi nivelsiteitä. Tällöin hyvänä hoitona on kylmä. Lievässä tapauksessa nilkan teippaus on oiva apu, jotta nilkan jumppaaminen tuntuu turvallisemmalta. Teippauksella saadaan myös kipua aiheuttava liikealue estettyä, jolloin ohjaaja uskaltaa paremmin luottaa nilkan tukeen. Mikäli nilkka menee pahemmin eli nivelsiteet repeää, on 3xK taas paras ensiapu. Vamman syntymisen jälkeen on hakeuduttava heti lääkäriin. Näykkäisyt: Tähän vammaan löytyy kolme yleistä syytä, jotka eivät mitkään johdu siitä että koirat olisivat agressiivisia. Ylikierroksilla käyvät koirat saattavat näykkäistä ohjaajaa, sillä ne yrittävät purkaa omia kierroksiaan ja mahdollista turhautumistaan. Osa koirista näykkii ohjaajaa silloin kun ohjaajan ohjeet koiralle eivät ole selkeitä. Tällöin koira turhautuu ja se saattaa ilmentyä näykkimisenä. Kolmas ja yleisin pureman syy on leikkissä käynyt vahinko. Kun koirat ovat innoissaan ja kierroksilla, ei ole yllätys kenellekkään, että välillä tähtäys leluun saattaa mennä hieman ohi, jolloin puru osuukin ohjaajan käteen. Mitkään näistä eivät yleensä ole kovinkaan vakavia, mutta mustelmia tai pieniä haavoja saattaa tulla. Parhaat hoidot ovat kylmä ja haavojen puhdistus. Kolhut, ruhjeet, mustelmat: Näitä syntyy yleensä ohjaajan törmätessä esteisiin tai koiraan sekä kompuroidessaan esim. omiin jalkoihinsa. Tällöin ohjaajan koordinaatio, tasapaino ja ketteryys eivät ole kohdillaan ja ohjaaja ei hallitse kehoaan oikein. Toki näitä syntyy myös silloin kun omaa liike suuntaa on arvioitu väärin, jolloin esteeseen törmääminen on mahdollista. Hoito riippuu vammasta. Ruhjeisiin riittää huolellinen puhdistus, joka on tärkeää jotta tulehdusriski jää pieneksi. Mikäli kyseessä on kolhu, esimerkiksi siitä esteeseen törmäämisestä, on kylmä ja kompressio taas suositeltava hoito, jotta ei pääse syntymään turvotusta tai mustelmia. 13
Puujalka: Harvinaisempi, mutta mahdollinen mikäli isku esteeseen on kova. Puujalka voi myös syntyä tilanteessa jossa koira törmää ohjaajaan. Paras ensiapu on 3K:ta. Akuutin vamman jälkeen voidaan vamma aluetta alkaa hieroa, jotta saadaan lihaksen joustavuus kuntoon. Alaselän ongelmat: Erilaisissa juoksulajeissa ovat alaselän ongelmat hyvin tyypillisiä ja niin myös varmasti agilityssäkin. Ongelmia voivat aiheuttaa vääränlainen juoksutekniikka, keskivartalon tuen pettäminen esimerkiksi suunnanmuutoksissa sekä juoksusta aiheutuvat iskutukset. Alaselän kivuissa on hyvä tarkastella ryhtiä, lantion asentoa ja videoanalysoida juoksutekniikkaa. Näitä korjaamalla erilaisin harjoittein, voidaan kivut saada pois. 5.2. Vammojen ennaltaehkäisy Yksi tärkeimmistä vammoja ennaltaehkäisevistä asioista on lämmittely. Lämmittelyn tulee olla monipuolinen, joten pelkkä kävely/hölkkä, jota yleensä agilityssa lämmittelyksi kutsutaan, ei riitä. Lämmittelyssä on hyvä käydä läpi kaikki lihasryhmät painottaen suorittavia lihaksia. Liikeratojen läpikäyminen on myös yksi tärkeä osa lämmittelyä. Toinen tärkeä asia on nilkan harjoitteet. Koska agility sisältää paljon suunnanmuutoksia tulee nilkan toiminnan ja -tuen olla kunnossa, jotta vältytään nilkan muljahduksilta, kompuroinneilta ja kaatumisilta. Nilkkaa vahvistavat harjoitteet pitäisikin sisällyttää agilitaajan joka päiväiseksi harjoitteluksi. Jo yksinkertainen varpaille nousu harjoittaa nilkan tukea. Agilityssa ainoa väline, jolla on suuri merkitys suoritukseen on kengät, ja niillä on vaikutusta myös vammojen synnyssä. Kenkien tulee olla tukevat, mutta silti sopivasti joustavat. Jos kengät ovat vääränlaiset ne voivat haitata nilkan tukea tai liikettä ja tätä kautta vaikuttaa vammojen syntymiseen. Kenkien pohjan tulee myös olla agilityyn sopiva, jotta liukkaudesta aiheutuvat kaatumiset vähenisivät. Pohjassa pitää siis olla kuviointi joka antaa jalalle pitoa nopeissa käännöksissä ja suunnanmuutkosissa. Kuvassa agilityyn sopivat kengät, jotka ovat kevyet, joustavat ja pohjan kuviointi on hyvä 14
6. Ravitsemus Ravitsemuksella on aina merkitystä urheilussa, sillä se vaikuttaa jaksamiseen ja harjoituksesta palautumiseen. Agilityssa ravinnon merkitys korostuu lähinnä kilpailupäivinä, jolloin olisi syytä kiinnittää huomiota omaan syömiseen ja ravinnon laatuun. Näin voidaan vaikuttaa kilpailupäivän jaksamiseen ja suoritusten tasaisuuteen. Mikäli urheilija ei hoida energian tankkausta pitkin päivää alkaa veren sokeripitoisuus laskea, jolloin väsymys iskee ja keskittyminen herpaantuu. Kilpailupaikalla myytävät pullat ja leivonnaiset auttavat hetkellisesti, mutta pidempiaikaista energiavarastoa ei niillä saa aikaiseksi. Tämän vuoksi urheilijalla tulisi olla omat eväät mukana kilpailuissa. Pohjan koko kilpailupäivän jaksamiselle rakentaa aamupala. Kun syö tukevan ja hyvin rakennetun aamupalan, jaksaa sen avulla jo pitkälle. Toki tulee huomioida se, että kuinka paljon ennen kilpailuja aamianen tulee syödä, jotta ruoka ei enään suorituksessa ole vatsassa häiritsemässä. Mikäli kilpailut sijoittuvat iltapäivään/iltaan tulee ennen kilpailuja syödä myös hyvä lounas. Kilpailupaikalle tulee ottaa mukaan helppoja, pieniä, energiapitoisia välipaloja oman tarpeen mukaan ja kilpailupäivän pituus huomioiden. Näissä tulee huomioida myös se, missä välissä kerkeää syömään. Mikäli odotusajat ovat lyhyitä, kannattaa suosia nestemäisiä, helposti sulavia välipaloja, kuten erilaiset smoothiet ja hevi-shotit. Mikäli odotusaika on pidempi, voi välipala olla kiinteämpi, esim. ruissämpylä. Arvokilpailuissa sattavat päivät venyä todella pitkiksi, kuten esimerkiksi SM-kilpailuissa, joissa yhdessä luokassa voi olla lähemmäs 180 lähtijää. Tällöin suoritukset vievät aikaa ja seuraavan radan odottelu voi venyä pitkäksikin. Tällöin tulee miettiä myös sitä, missä välissä on hyvä syödä lämmin ruoka, jotta energiavarastot pysyvät riittävinä, mutta ruokailu ei häiritse suoritusta. Myös useamman päivän kilpailuissa tulee kiinnittää erityishuomiota ruokailuun. Edellä mainittujen asioiden lisäksi on hyvä huomioida kaikkien kilpailupäivien kokonais ruokailut. Kun pitää ruuat terveellisenä ja seuraa että kaikki ravintoaineet tulee saatua, jaksaa paremmin suoriutua useamman päivän suorituksista. Useamman päivän kilpailuissa tulee myös kiinnittää huomiota siihen että keho saa ravinnosta tarvittavat rakennusaineet, jotta se pystyy mahdollisimman hyvin palautumaan jo tehdyistä kilpailusuorituksista. Mietitään siis myös kilpailun jälkeistä ruokailua. Oli kyseessä sitten kilpailut tai harjoitukset tulee aina huolehtia siitä että nesteytys on kunnossa. Ilman kunnollista nesteystä ei keho jaksa toimia kunnolla. Hyvä nyrkkisääntö agilitaajalle onkin: juo vähintään silloin kun juotat koirasi! 15
7. Yhteenveto Työtä tehdessä olen oppinut ymmärtämään, mitä kaikkea todellisuudessa vaaditaan urheilijalta, joka haluaa lajissaan päästä pitkälle. Pelkkä tahto ei riitä, vaan tulosten eteen tarvitaan paljon työtä ja suunnitelmallisuutta. Agilityssa tulee menemään oma aikansa, ennen kuin harjoittelujen oikeanlainen suunnittelu ja toteutus alkaa olemaan osa jokaisen agilitaajan harjoittelua. Toivon kuitenkin, että tämän työn avulla pystyn auttamaan edes muutamaa agilitykilpailijaa pääsemään eteenpäin tässä asiassa. Myös oma tavoitteeni agilityn huipulle sai aivan uudenlaisen näkökulma tämän työn myötä. 16
Lähteet: Suomen Agilityliitto www.agilityliitto.fi www.agi.fi liitteenä olevat radat: Anne Savioja www.possulandia.tarinoi.fi Kuvat: koirakuvat Jukka Pätynen www.koirakuvat.kuvat.fi Iris Kieme Tekijä: Tiia Söderholm tiiasoderholm@gmail.com 17
LUOKANVAIHTOON OIKEUTTAVAT TULOKSET JA SERTIFIKAATIT Agilityn 1 luokassa annetaan agilitysertifikaatti koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (0,00) vähintään kahden eri agilitytuomarin arvostelemana. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta. Agilityn 2 luokassa annetaan agilitysertifikaatti koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (0,00) oheisen taulukon mukaisesti. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta. OSALLISTUJIEN MÄÄRÄ LUOKANVAIHTOON OIKEUTTAVA NOLLATULOS (0,00) 1-5 Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada vain voittaja 6-10 Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään kaksi (2) parasta 11-15 Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään kolme (3) parasta 16-20 Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään neljä (4) parasta 21 tai enemmän Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään viisi (5) parasta Agilityn 3 luokassa annetaan agilitysertifikaatti nopeimmalle agilityradalla nollatuloksen (0,00) tehneelle koiralle, joka ei ole saavuttanut Suomen agilityvalion arvoa, sekä hyppysertifikaatti nopeimmallehyppyradalla nollatuloksen (0,00) tehneelle koiralle, joka ei ole saavuttanut hyppyvalion arvoa. Koira voi vastaanottaa samalta agilitytuomarilta vain yhden agilitysertifikaatin ja yhden hyppysertifikaatin. Koira voi vastaanottaa yhteensä kolme (3) agilitysertifikaattia, joista ensimmäisen ja viimeisen sertifikaatin välillä tulee olla vähintään yksi (1) vuosi ja yksi (1) päivä. Koira voi vastaanottaa yhteensä kolme (3) hyppysertifikaattia, joista ensimmäisen ja viimeisen sertifikaatin välillä tulee olla vähintään yksi (1) vuosi ja yksi (1) päivä. Jos koira ei voi vastaanottaa sertifikaattia, siirtyy sertifikaatti seuraavalle, kuitenkin enintään viidenneksi sijoittuneelle koiralle seuraavan taulukon mukaisesti. OSALLISTUJIEN MÄÄRÄ SERTIFIKAATIN SIIRTYMINEN 1-19 Sertifikaatin voi saada vain voittaja 20-29 Sertifikaatti siirtyy enintään toiseksi sijoittuneelle koiralle 30-39 Sertifikaatti siirtyy enintään kolmanneksi sijoittuneelle koiralle 40-49 Sertifikaatti siirtyy enintään neljänneksi sijoittuneelle koiralle 50 tai enemmän Sertifikaatti siirtyy enintään viidenneksi sijoittuneelle koiralle Joukkueluokassa tai kansallisen rajoitetun kilpailun 3 luokassa saavutetut tulokset ja sijoitukset eivät oikeuta sertifikaatteihin. 18
Agilitytuomari Anne Saviojan kilpailuradat 1lk 2lk 3lk 19