Kati Lehtonen. Mä oon täällä! Seurantaraportti Nuorten Harrasteliikuntahankkeen käynnistymisestä

Kati Lehtonen Mä oon täällä! Seurantaraportti Nuorten Harrasteliikuntahankkeen käynnistymisestä

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö LINET Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 191 ISBN (painettu versio) 978-951-790-227-4 ISBN (pdf-julkaisu) 978-951-790-228-1 Jyväskylän yliopistopaino 2007

SISÄLLYS SAATTEEKSI...5 1 KATSAUS AIKAISEMPIIN HANKKEISIIN...7 1.1 Nuoret Johtajat, Toimijat ja Osaajat 1990-luvulla...7 1.2 Ruotsin projekti: Unga Ledare...9 1.3 Nuorisolaki Suomen kuntien nuorisotyön perusta...12 2 NUORTEN HARRASTELIIKUNTAHANKE...15 2.1 Nuorten Harrasteliikuntahankkeen organisoituminen...15 2.2 Hankkeen perusteet ja tavoitteet...16 2.3 Huolellista taustatyötä...17 2.3.1 Iloa liikkeelle lajeissa...18 2.3.2 Iloa ja elämyksiä...19 2.3.3 Nuorten harrastuskysely ja -haastattelu...22 3 HANKKEEN ETENEMINEN 2005 2007...25 3.1 Harrastemanagereita urheiluseuroihin...25 3.1.1 Managerikiertue...26 3.1.2 Koulutus...29 3.1.3 Materiaalit ja tapaamiset...30

3.2 Harrastemanageri-kysely seuratoimijoille...31 3.2.1 Motivaatio ja tietolähteet...32 3.2.2 Rooli nyt ja tulevaisuudessa...33 3.2.3 Odotukset ja toiveet...34 3.3 Lajiliittokyselyn tuloksia...36 3.3.1 Perusteet liittokohtaiselle nuorten harrasteliikunnan kehittämiselle...37 3.3.2 Nuori Suomi ry:n rooli merkittävä...38 3.3.3 Tukea yhteistyötahoilta...39 3.3.4 Hanketta edistävät ja hidastavat tekijät...40 3.4 Mä oon täällä -koulutus...42 3.4.1 Kouluttajatiimi...43 3.4.2 Pilottikoulutukset...43 4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...46 LÄHTEET...52 LIITTEET...54 4

SAATTEEKSI T ässä raportissa tarkastellaan Nuoren Suomen Nuorten Harrasteliikuntahanketta. Hankkeen valmistelu aloitettiin vuonna 2003 ja käytännön tasolla hanke pääsi vauhtiin 2006 vuoden alussa. Nimensä mukaisesti hankkeen tavoitteena on lisätä nuorten (13 19-vuotiaat) harrastuksenomaista liikuntaa sekä omatoimisesti että urheiluseuroissa, rohkaista nuoria osallistumaan urheiluseurantoimintaan eri rooleissa ja luoda nuorille vaikuttamismahdollisuuksia urheiluseuroissa. Hankkeen koordinaattorina on Nuori Suomi, mutta hanke toteutetaan yhdessä lajiliittojen ja aluejärjestöjen kanssa. Hanke on osa Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaa (2004 2007), joka on laadittu yhteistyössä opetusministeriön, Nuoren Suomen, urheilun lajiliittojen, SLU:n aluejärjestöjen sekä muiden liikunnan asiantuntijoiden kanssa. Liikuntaohjelman kokonaistavoite on lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia ja elämäniloa liikunnan avulla. Ohjelmaan kuuluvien seura- ja lajiliittohankkeiden seurannasta ja arvioinnista on vastannut keväästä 2005 lähtien Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö (LINET). Nuorten harrasteliikunnan ja -urheilun kehittämiselle on ollut kova tarve, koska nuorten fyysinen kunto on heikentynyt ja liikunnan harrastaminen vähenee voimakkaasti noin 14 vuoden iässä. Urheilukielellä puhutaan drop-out -ilmiöstä. Urheiluseurat ja lajiliitot ovat perinteisesti keskittyneet kilpaurheiluun ja tämän takia ne nuoret, joiden intresseissä ei ole huippu-urheilu, ovat jääneet jalkoihin. Harjoittelun tiivistyminen ja liiallinen kilpailullinen tavoitteellisuus ovat siten olleet harrastamisen jatkuvuuden 5

esteenä seuratasolla. Tähän ongelmaan Nuorten Harrasteliikuntahankkeen myötä on haluttu tarttua eli hankkeen myötä pyritään löytämään seuratoimintaan vaihtoehtoja ja toimintamahdollisuuksia myös harrastepohjalla liikkuville nuorille. Tämän raportin sisältö painottuu hankkeen organisoitumisen ja alkuvaiheen kartoitukseen. Alkuperäisenä tavoitteena oli kuvata myös yksittäisiä hankkeita, jolloin olisi konkreettisesti tarkasteltu erilaisia toimintamalleja. Koska hanke eteni seuranta- ja arviointiraportoinnin työaikataulun kanssa eritahtisesti, päädyttiin kyseiseen ratkaisuun. Raportoinnin näkökulmassa painottuvat siten hankkeen perusteet, toimijat, ennakkovalmistelut, tämän hetkinen tilanne ja näiden perusteella tehty tulevaisuusvisiointi. Tietoja on kerätty Nuoren Suomen projektisuunnitelmista, työryhmien muistioista, henkilökohtaisten keskustelujen kautta sekä kahdella kyselyllä (urheiluseurat ja lajiliitot), jotka toteutettiin marraskuussa 2006. Raportti etenee sisällöllisesti niin, että ensimmäisessä luvussa tarkastellaan muutamia aikaisempia hankkeita, joiden keskiössä ovat olleet nuoret osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet. Kyseiset hankkeet ovat toteutettu lajiliittojen ja muiden nuorisojärjestöjen toimesta. Tarkastelussa on myös Ruotsin Urheiluliiton (RF) alaisuudessa toiminut projekti Unga Ledare (Nuoret Johtajat). Tämän jälkeen raportti etenee Nuoren Suomen Nuorten Harrasteliikuntahankkeen tarkasteluun. Ensin käydään läpi hankkeen esivalmistelut tutkimusraportteineen. Sitten tehdään katsaus hankkeen tämän hetkiseen tilaan, jonka yhteydessä esitellään marraskuussa 2006 tehtyjen kyselyiden tulokset. Lopuksi, yhteenvedossa pyritään tekemään tiivis katsaus kokonaisuudesta ja samalla hahmottelemaan hankkeen kehityskohdat. 6

I KATSAUS AIKAISEMPIIN HANKKEISIIN Tässä ensimmäisessä luvussa tehdään lyhyt katsaus muutamiin aiemmin toteutettuihin hankkeisiin, joissa pääteemoina ovat olleet nuorten johtajuus ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Hankkeiden lisäksi tuodaan esille kuntien nuorisotyötä ja -politiikkaa koskeva nuorisolakiuudistus. Tätä uudistusta voidaan pitää myös tässä raportissa käsiteltävän Nuorten Harrasteliikuntahankkeen tärkeänä tukena, koska lakiin tehtävät uudistukset kertovat aina omaa kieltään julkishallinnon painotuksista ja suuntaviivoista. 1.1 Nuoret Johtajat, Toimijat ja Osaajat 1990-luvulla Nuoren Suomen Nuorten Harrasteliikuntahanke ei ole uusi avaus liikuntasektorilla nuorten aktivoimiseksi urheiluseuratoimintaan. Esimerkiksi muutamat lajiliitot ja aluejärjestöt ovat luoneet jo 1990-luvulla eri tyyppisiä toimintamalleja nuorten ohjaaja- ja johtajakoulutuksessa. Esimerkiksi Pesäpalloliitto, Svoli, Koripalloliitto ja Urheiluliitto kouluttivat nuoria ohjaus- ja seuratoimintatehtäviin. Aluejärjestöt olivat joko yhteistyötahoina tai toteuttivat itse kurssitoimintaa. Tavoitteena oli paitsi paikata ohjaajapulaa myös saada harrastuksensa jättäneet tai jättämässä olleet nuoret jatkamaan seuratoiminnan parissa ja oppimaan tiimityöskentelyn tai projektin organisoimisen taitoja. (www.pesis.fi) 7

Yhtenä laaja-alaisena hankkeena toteutettiin Kainuun Nuoret Johtajat -hanke, joka käynnistyi Sotkamon Jymy-Pesiksen ja Kainuun Liikunnan yhteishankkeena 1997. Sen taustalla olivat Pesäpalloliiton kokemukset omasta Nuori Johtaja -hankkeesta sekä em. ohjaaja- ja seuratoimijapula. Hankkeen myötä neljän vuoden aikana koulutuksen sai 70 nuorta. He toteuttivat muun muassa alueellisia pesäpalloleirejä, Pipefest-hiphopfestivaalit Vuokatissa ja Elämän värit -päihdekasvatustapahtuman Kajaanissa. (Leppänen 2006) Sittemmin hanke muotoutui uudelleen Kajaaniin perustetun Intotalohankkeen myötä. EU-rahoituksella käynnistettiin Kainuun lukioihin suunnattuja yrittäjyyskasvatukseen painottuvia koulutuksia. Neljä koulutusta järjestettiin Intotalon ja Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen yhteistyöhankkeena. Myös muut tahot ovat organisoineet hankkeita (esim. Suomussalmen kunta/intostation). Kainuun Liikunta puolestaan keskittyi urheiluseuranuorten koulutukseen omassa Nuoret Toimijat -hankkeessaan vuosina 2003 2005. Kaiken kaikkiaan vuosien 1997 2006 aikana em. tahot ovat kouluttaneet yhteensä 357 nuorta. Painopiste on siirtynyt urheiluseuratoiminnan kehittämisestä koko Kainuun alueen kehittämiseen, osaksi oppilaitosten yrittäjyyskasvatusta ja kuntien elinkeinojen kehittämistä. Hankkeiden onnistumiseen ja kehittymiseen ovat vaikuttaneet innostuneet vetäjät ja valmentajat, nuorten oma aktiivisuus ja halu, kokeneet taustajoukot (Sotkamon Jymy, kunnan johtajat ja innovatiiviset rehtorit), kiinteät toimintapaikat, yrittäjyyskasvatuksen suosio 2000-luvulla ja valmennuksen innovatiivisuus. Vastaavasti toiminnan hiipuminen seuratasolla on johtunut yleisestä väestökadosta ja nuorten poismuutosta, riittämättömistä resursseista (Kainuun Liikunta), nuorille suunnattujen riittävän haasteellisten tehtävien vähyydestä seuratasolla sekä kilpailevista harrastusmuodoista nuorten arjessa. (Leppänen 2006) Lajiliittojen osalta Pesäpalloliiton Nuoret Johtajat -koulutus toimii edelleen, sen sijaan esimerkiksi Svolin ja Koripalloliiton toiminta on hiipunut kyseissä muodossaan. Koripalloliitossa toimintamallia vietiin eteenpäin 8

3 6 seuran voimalla, joissa toteutettiin erillisiä projekteja. Laajalla rintamalla hanke ei siis edennyt, joskin toiminnassa mukana olleet seurat saivat aikaan hyviä tuloksia. (Vilanen 2006.) Vastaavasti Svolin nuorten harrastevoimistelun kehittäjän Anna-Mari Hämäläisen mukaan 1990-luvulla ollut koulutus lopahti osallistujien vähyyteen. Uusia avauksia yritettiin tehdä, mutta edelleenkään tarvittavaa osallistujamäärä ei saatu kasaan. Syyksi seurat ilmoittivat vähäiset talousresurssit, joita ei haluttu/ei ollut mahdollista käyttää pelkästään nuorille suunnattuun omaan koulutukseen. Lisäksi seuratoimijat kokivat, että muita ohjaajakoulutuksia oli jo riittävästi. Tällä hetkellä Svolissa viedään nuorten harrastevoimistelua eteenpäin Nuorten harrasteliikuntahankkeen sekä Sinettiseuratoiminnan myötä. Sen kautta on jo perustettu Svolin Nuorten ryhmä ja järjestetty valtakunnallinen nuorten tapaaminen (MUN SVOLI). (Hämäläinen 2006) 1.2 Ruotsin projekti: Unga Ledare Ruotsin Unga Ledare ( Nuoret Johtajat ) -projekti toimi vuosien 2001 2003 välisen ajan. Kohderyhmänä olivat 16 25-vuotiaat nuoret. Vuosien 2001 2003 aikana hankkeen eri toimintamuotoihin osallistui noin 4500 nuorta. Hanke toteutettiin Ruotsin urheilun keskusjärjestön (RF) ja sen jäseninä olevien 21 aluejärjestön ja 40 lajiliiton yhteistyönä. Ohjelmalla oli valtion ohjaus takanaan ja se pohjautui hallituksen vuonna 2000 tekemään päätökseen myöntää Ruotsin urheilun keskusliitolle (RF) 15 miljoonan kruunun avustus, jolla tuli kehittää nuorille suunnattuja toimintoja. Tarkennettuna tavoitteena hankkeella oli nuorten mahdollisuuksien ja innokkuuden vahvistaminen toimia urheiluohjaajana/johtajana ja kiinnittää huomio erityisesti tyttöjen osallistumismahdollisuuksiin. Hankkeen myötä etsittiin toimivia malleja nuorten rekrytointiin, mentortoimintaan, koulutukseen ja verkostoitumiseen. (Redelius, Auberger & Bäckström 2004, 7 8.) 9

Hankkeesta tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aluejärjestöjen ja lajiliittojen projektijohtajien sekä mukana olleiden nuorten mielipiteitä ja kokemuksia hankkeen onnistumisesta. Projektinjohtajia oli tutkimuksessa mukana 59 ja nuoria 790. Aineisto koostettiin pääosin kyselylomakkein. (emt., 11.) Projektinjohtajien näkemysten mukaan parhaita väyliä/keinoja vaikuttaa nuorten osallistumisen lisäämiseen olivat muun muassa seuraavat tekijät: koulutusten järjestäminen konkreettisessa lähiympäristössä; yhteiset tilaisuudet hyviä paikkoja vaihtaa kokemuksia; leirien yhteydessä järjestetyt koulutukset parempia, koska ne mahdollistivat useamman päivän yhtäjaksoisen tapaamisen; kuntayhteistyö: osa nuorista oli ollut kesätöissä esim. lasten ja nuorten ohjaajina ja projektin jatkuessa yhteydenpito näiden kuntien kanssa koettiin hyödylliseksi. Kuntien edustajat olivat myös kokeneet, että he olivat saaneet vastinetta rahoilleen työpanoksen myötä. Projektinjohtajien näkemyksissä hankkeen myötä tulleita hyviä asioita olivat puolestaan: asiasta kiinnostuneiden nuorten kanssa tehty yhteistyö ja kontaktit heidän kanssaan; silmien avautuminen siihen, kuinka osaavia nuoret ovat ja kuinka suuri mahdollisuus heissä on; koulutukset antoivat nuorille itseluottamusta; verkostoituminen järjestötasoilla; RF:n tuki (teemapäivät, koulutukset jne.); talousresurssit, jotka mahdollistivat keskittymisen tähän projektiin. Liitoissa ei tarvinnut siten vähentää muita toimintoja. 10

Hankkeeseen liittyviä vaikeuksia ja negatiivisia tekijöitä olivat: nuorten rekrytointi ja kaikille sopivan yhteisen ajan löytäminen; oikean kohderyhmän löytäminen (passiiviset, lopettaneet jne.) aktiiviset on aina helppo tavoittaa! omat aikaresurssit rajalliset ja oma motivoituminen oli välillä heikkoa, koska oli paljon muitakin töitä. Lisäksi asioiden työstäminen vei yllättävän paljon aikaa eivätkä projektin tulokset näkyneet lyhyellä aikajänteellä. Etenkin tämän vuoksi tarvittiin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä; nuorten päättämättömyys ja eläminen lyhyellä aikajänteellä. (emt., 16 33.) Kyselyyn vastanneiden nuorten ikä vaihteli 12 ja 28 välillä. 80 % vastaajista sijoittui kuitenkin ikäluokkaan 16 25 ja keski-ikä vastaajilla oli 18 vuotta. Tyttöjä vastaajista oli 60 % ja poikia 40 %. Nuorten myönteisissä kokemuksissa painottuivat seuraavat asiat: työskentely lasten kanssa ja heidän kehityksensä näkeminen; oma kehittyminen ja osaamisen lisääntyminen; uusien kokemusten hankkiminen; itsensä tunteminen hyödylliseksi ja mahdollisuus antaa toisille positiivisia kokemuksia. Negatiivisia kokemuksia olivat: lasten tottelemattomuus; ongelmia aiheuttavat vanhemmat; arvostuksen puute sekä odotukset ja vaatimukset. 11

Ne nuoret, jotka olivat jo olleet ohjaajina, kokivat projektin tuoneen lisää ideoita ja innostusta jatkaa ohjaajana toimimista. Lisäksi uudet kaverit ja kontaktit koettiin myönteisinä asioina. Liiton antama tuki koettiin tärkeänä asiana etenkin silloin, kun oli kyse ohjaustoiminnan jatkamiseen liittyvistä tekijöistä. Nuoret kokivat myös, että lasten viihtyminen ja kehittyminen oli oman motivaation kannalta tärkeää, samoin oman itsen kehittäminen. Sen sijaan rahan saaminen, ohjaajina toimivien kavereiden saaminen tai vanhempien myönteiset mielipiteet ohjaajana toimimisesta eivät vaikuttaneet nuorten jatkosuunnitelmiin merkittävällä tavalla. (emt. 34 54.) Hankkeen jatkon kannalta huolen aiheena oli muun muassa rahoituksen jatkuminen, koska riittävää määrää toimijoita ei voida ylläpitää ilman tarvittavaa tukea. Tulevaisuudessa lajiliittojen kohdistama oma tuki nousikin esille kehitysehdotuksissa. Myös hankkeen kestäviä vaikutuksia arvioitiin kriittisesti. Projektinjohtajat eivät nähneet sitä kovin valoisana juuri em. talousresurssin takia. Nuorten osallisuuden kannalta oleellisena nähtiin vaikuttamismahdollisuuksien säilyminen seura- ja lajiliittotasolla. 1.3 Nuorisolaki Suomen kuntien nuorisotyön perusta Nuorisolaki (72/2006) vahvistettiin tammikuussa Tasavallan Presidentin esittelyssä 2006 ja se tuli voimaan 1.3.2006. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Laissa säädetään myös valtion ja kuntien nuorisotyöstä ja -politiikasta sekä nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta. Lakiin liittyvä merkittävä uudistus on joka neljäs vuosi hyväksyttävä nuorisopoliittinen kehittämisohjelma. Ensimmäisen kerran tämä kyseinen kehittämisohjelma hyväksytään vuoden 2007 aikana. (Kuntaliitto) Kuntaliiton tiedotteessa todetaan, että nuorisolaki on kunnallisen nuorisotyön ja nuorisopolitiikan toiminnallinen perusta. Siten uuden lain mu- 12

kaan nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. On kuitenkin muistettava, että kunnallisen itsehallinnon mukaan jokainen kunta itse päättää toteutuksesta. Uuden nuorisolain myötä nuorten osallisuus nousee esille vahvasti. Lain kolmannessa luvussa todetaankin seuraavaa: Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. (Nuorisolaki 3 luku, 8.) Käytännön tasolla nuorten kuuleminen ja heidän mahdollisuutensa osallistua päätöksentekoon voi mahdollistua kunnissa toimivien nuorten vaikuttajaryhmien kautta. Näitä vaikuttajaryhmiä ovat esimerkiksi nuorisovaltuusto, nuorisoparlamentti, nuorisofoorumi ja nuorten ääni. Suomen Kuntaliitto ja Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto teettivät selvitysraportin nuorten vaikuttajaryhmien määrästä, toimintaedellytyksistä ja -tavoista vuonna 2006. Tiedot koottiin kyselyllä, johon vastasi 226 Manner-Suomen kuntaa. (Rantakokko 2006) Vastanneissa kunnissa toimii yhteensä 136 ryhmää ja 28 kuntaa ilmoitti suunnittelevansa toiminnan aloittamista. 23 kuntaa puolestaan ilmoitti, että heillä on ollut toimintaa, joka on sittemmin hiipunut. Selvityksen mukaan ensimmäiset vaikuttajaryhmät on perustettu 1990-luvun alussa. Eniten ryhmiä on kuitenkin perustettu 2000-luvulla. Tarve ryhmän perustamiselle on voinut esimerkiksi lähteä yksittäisestä tapahtumasta, johon tarvitaan nuoria toimijoita tai nuorten huomioimasta paikallisesta tai alueellisesta epäkohdasta ja halusta vaikuttaa siihen. Toiminnan loppumisen syiksi mainittiin puolestaan tavoitteiden saavuttaminen, yhteistyövaikeudet kunnan viranhaltijoiden kanssa ja muutamien, keskeisinä hahmoina olleiden nuorten jääminen pois toiminnasta. (Rantakokko 2006) Raportin mukaan aloite vaikuttajaryhmän perustamiseen tulee usein kunnan nuorisotyön viranhaltijoilta. Tällä hetkellä olemassa olevissa vaikuttajaryhmissä puheoikeus kunnanhallituksessa tai lautakunnissa on ollut 13

vaihtelevaa. Nuorisolain 3 luvun 8 kautta odotetaan muutoksia nimenomaan nuorten puheoikeuteen ja nuorten vaikuttajaryhmien asemaan. Koska em. lain pykälän velvoitteet ovat kuitenkin melko väljiä ja kokemuksia lain toimivuudesta tai toteutuksesta ei ole olemassa, on mahdotonta sanoa sen käytännön toimivuudesta. (Kurikka 2006) Avauksia erilaisiin järjestötason kautta tulleisiin nuorten osallisuus ja aktivointimalleihin on ollut olemassa aiemminkin. Kuntatasollakaan nuorten ryhmä -toimintamalli ei ole uusi asia. Toiminta on ollut kuitenkin keskittynyttä ja se on tukeutunut yksittäisiin aktiivisiin toimijoihin, paikkakuntiin, seuroihin/järjestöihin jne. Kuntatasolla ongelmaksi on ajoittain tullut myös virkamiestoiminta. Liikuntasektorilla nuorten osaajien ja johtajien esiinmarssia on hidastanut kulttuuri, jossa harrastetasolle jäävät nuoret ovat jättäytyneet seuratoiminnasta pois kilpaurheilupainotteisen toiminnan takia. Kainuun Nuoret Johtajat -hanke, joka alussa perustui yhteistyöhön urheiluseuran kanssa, on puolestaan profiloitunut ajan hengen mukaisesti yrittäjyyteen ja suunnannut katseensa kouluihin. Ruotsin Unga Ledare antaa kokemuksia lajiliittojen, alueiden ja urheilun keskusjärjestön kanssa toteutetusta toiminnasta. Sisällöllisesti se lienee lähinnä tässä raportissa keskiössä olevaa Nuori Suomi ry:n Nuorten Harrasteliikuntahanketta. Ruotsin hankkeen ongelmat kiteytyivät muun muassa jatkuvuuteen, resurssipulaan sekä nuorten ajankäyttömahdollisuuksiin ja sitoutumiseen. Hanke sinällään onnistui hyvin, mutta ongelmaksi muodostui se, että passiiviset nuoret jäivät taka-alalle ja toimivia keinoja heidän aktivoimiseksi ja löytämiseksi ei keksitty. Tämä sama ongelma oli tavalla tai toisella mukana myös käyttämissäni lajiliittoesimerkeissä ja Kainuun hankkeessa. Tiivistetysti voidaankin sanoa, että avauksia nuorten osallistamiseksi ja aktivoimiseksi on tehty, mutta ainakaan Suomessa kokonaisuutena toiminta ei ole ollut kestävää. Olemassa olevista ja loppuneista hankkeista voi aina kuitenkin oppia jotakin ja siten ne toimivat hyvinä koordinaatteina jatkossa. 14

2 NUORTEN HARRASTE- LIIKUNTAHANKE Tässä luvussa käydään läpi Harrasteliikuntahankkeen perusteet ja keskeiset toimijat. Lisäksi tehdään lyhyt tiivistys kahdesta tutkimuksesta, jotka tehtiin hankkeen esivalmisteluvaiheessa. 2.1 Nuorten Harrasteliikuntahankkeen organisoituminen Nuoren Suomen Nuorten Harrasteliikuntahankkeen kohderyhmänä ovat 13 19-vuotiaat nuoret. Vastuullisena projektiorganisaationa toimii Nuori Suomi ry ja projektin johtajana Juhani Lehto. Kokonaisuutena hanke toteutetaan ja suunnitellaan yhteistyössä lajiliittojen kanssa. Koska hankkeen toiminta tapahtuu nuorten toimintaympäristöissä, keskeisiä yhteistyökumppaneita lajiliittojen lisäksi ovat esimerkiksi urheiluseurat, koulut, kunnat, koululiikuntajärjestöt sekä muut nuorten toimintaa tukevat järjestöt (Nuorten Akatemia jne.). Yhteistyötä tehdään myös Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean (LUNK) kanssa, joka on perustettu vuoden 2005 lopulla. Komitean ovat perustaneet Nuori Suomi, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) ja Suomen Olympiakomitea. Nuorisokomiteaan kuuluu 14 nuorta eri puolilta Suomea ja he edustavat eri urheilulajeja. Toiminnan tavoitteena nuorisokomiteassa on nuorten omien mielipiteiden ja toiveiden esille tuominen sekä nuorten 15

osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen urheiluseuroissa ja lajiliitoissa. 2.2 Hankkeen perusteet ja tavoitteet Perusteet Nuorten Harrasteliikuntahankkeelle löytyvät nuorten (yli 13-v.) vähäisestä liikunnan määrästä sekä urheiluseuratoiminnan kilpaurheilupainotteisuudesta ja toiminnan suuntaamisesta pääsääntöisesti aktiivisiin liikkujiin. Näistä lähtökohdista hankkeen tavoitteena on innostaa nuoria harrastamaan liikuntaa mahdollisimman säännöllisesti, terveyttä edistävästi ja elämyksiä tuottavasti niin omatoimisesti, urheiluseuroissa kuin kouluissakin. Nuorten osallisuuden lisääminen toiminnan suunnittelu- ja toteutusvaiheessa on myös keskeistä. Hankkeen kautta on tavoitteena synnyttää uusia harrastusryhmiä niille nuorille, jotka eivät halua olla mukana tavoitteellisessa ja kilpaurheiluun tähtäävässä toiminnassa. Lisäksi halutaan luoda aikuistukijärjestelmä seurojen harrasteliikunnan kehittämiseen. Määrällisenä tavoitteena on saada 50 000 nuorta lisää liikkumaan omissa harrasteryhmissään. (Nuori Suomi: Projektisuunnitelma) Toiminnallisena tavoitteena on urheiluseurojen, koulujen ja nuorten omaehtoisen harrasteliikunnan kehittäminen. Urheiluseurat ovat toiminnan kehittämisen keskiössä ja mallien rakentaminen seuratoimintaa tukevaksi on siksi hankkeessa etusijalla. Tämä on hankkeen järjestäjien tietoinen valinta, koska parhaimmillaan urheiluseuran toimintaympäristö luo nuorelle hyvän paikan kasvaa, kehittyä ja saada uusia haasteita niin liikunnallisen kehittymisen kuin vaikuttamismahdollisuuksienkin kautta. Seurayhteisöön on myös helppo saada hyvä ilmapiiri ja kaveriporukka. Lisäksi toiminnan kulmakivet eli säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ovat toteutettavissa urheiluseurojen kautta. (Nuori Suomi: Projektisuunnitelma) Seuratoiminnan sisällä Harrasteliikuntahankkeen keskeiset teemat ovat aikuistuki, vertaistuki ja osallisuus. Näiden teemojen kautta toteutetaan 16

hankkeen sisällöt ja tukipalvelut. Seurajärjestelmän kehittämisen jälkeen on tarkoitus paneutua koulujen kerhotoiminnan aktivoimiseen sekä nuorten omaehtoisen liikunnan lisäämiseen. (Nuori Suomi: Projektisuunnitelma) Nuoren Suomen Harrasteliikuntahankkeen tavoitteissa on yksi oleellinen ero verrattuna aikaisemmin (luku 1) esitettyihin nuorten osallisuutta lisääviin hankkeisiin. Tuo ero on nuorten liikunta-aktiivisuuden lisääminen ja nuorten kannustaminen liikuntaan. Aikaisemmissa hankkeissa ollaan keskitytty pitkälti nuorten kouluttamiseen ohjaajiksi, organisoijiksi ja johtajiksi ja liikunta sinällään on jäänyt taustalle. Tämä ero on merkittävä ja tärkeä, koska sen myötä tartutaan myös lajiliittojen ja seurojen toimintakulttuuriin ja pyritään muokkaamaan sitä harrastusliikuntamyönteisemmäksi myös nuorten osalta. Kaikkia nuoria ei kiinnosta ohjaustoiminta tai johtajuus ja juuri heille tulisi tarjota seuroissa muita toimijarooleja ja mahdollistaa heidän liikuntaharrastuksensa. 2.3 Huolellista taustatyötä Aikataulullisesti hanke etenee Liikuntaohjelman (2004 2007) suuntaisesti. Nuoren Suomen Harrasteliikunnan toimintakertomuksen (2004) mukaan ennakkovalmistelut aloitettiin vuonna 2003, jolloin tehtiin esikartoitusta yhteistyötahoista, ja olemassa olevista toimintamalleista sekä suunniteltiin hankkeen keskeiset tavoitteet ja suuntaviivat. Vuoden 2004 aikana Nuori Suomi oli mukana toteuttamassa laajaa kuntakierrosta yhdessä Kustannusyhtiö Otavan kanssa. Kierroksen tavoitteena oli esitellä kouluille nuorten harrasteliikunnan tulevaisuusvisioita ja yläasteiden kerhotoimintaa. Tilaisuuksia kertyi vuoden aikana 13 ja niissä oli mukana lähes 200 liikunnanopettajaa. Taustatietoja kerättiin samana vuonna em. kyselyiden kautta. Selvitysten taustalla oli tarve kartoittaa nuorten harrastuneisuuden tämän hetkinen tila yleensä, liikunnan harrastamisen osuus sekä lajiliittojen rooli toiminnan 17

järjestäjänä. Tausta-aineistojen kautta pystyttiin siten suuntaamaan Harrasteliikuntahankkeen tavoitteet ja aikataulut täsmällisemmiksi. Esittelen seuraavaksi selvitysten tavoitteet ja tulokset lyhyesti, jotta Harrastehankkeen perusteet tulevat tarkemmin käsitellyiksi. 2.3.1 Iloa liikkeelle lajeissa Vuoden 2004 aikana koostettiin raportti, jossa tiedusteltiin lajiliitoilta tietoja olemassa olevasta nuorten liikuntatoiminnasta (Nuori Suomi: Iloa liikkeelle lajeissa. Selvitys lajiliittojen nuorten harrasteliikunnan, 6 12- vuotiaiden lasten monipuolisen liikunnan ja alle kouluikäisten liikunnan nykytilasta ja kehittämisestä, 2005). Lajiliittojen kanssa käytiin lisäksi useita liittokohtaisia keskusteluja nuorten harrasteliikunnan tilasta ja tavoitteista. Iloa liikkeelle lajeissa -raportti käsittelee nuorten harrasteliikuntaa, 6 12-vuotiaiden lajitoiminnan monipuolisuutta ja uudenlaista liikuntakerhoa sekä alle kouluikäisten liikuntaa. Selvitys on toteutettu kaksiosaisena siten, että ensimmäisessä vaiheessa kaikkia Nuoren Suomen 52 jäsenjärjestöä pyydettiin täyttämään internet-kysely. Vastausprosentti tähän kyselyyn oli 70 %. Toisessa vaiheessa haastateltiin 17 edellä mainittuun kyselyyn osallistunutta lajiliiton edustajaa. Tavoitteena oli syventää verkkoselvityksen aihepiirejä ja vastauksia. (Nuori Suomi: Iloa liikkeelle lajeissa, 2005) Nuorten harrasteliikuntaa koskevissa kysymyksissä käsiteltiin nuorten harrasteliikunnan sisältöjä säännöllisessä lajitoiminnassa, harrasteliikuntaan kohdistettujen koulutusten ja materiaalien olemassaoloa sekä harrasteliikunnan kilpailuiden ja tapahtumien toteuttamista. Tarkastelussa olivat myös oppilaitosyhteistyö ja nuorten takaisin rekrytoinnin mallit. Lisäksi tiedusteltiin, mitkä ovat nuorten vaikuttamismahdollisuudet lajiliitoissa ja lajiliittojen edustajien näkemykset vaikuttamisen tärkeydestä. Raportin yhteenvedossa nuorten harrasteliikunnan osalta todetaan (Iloa liikkeelle lajeissa, 16) muun muassa seuraavia asioita: 18

Lajiliitoilla on melko vähän konkreettisia sisältöjä ja malleja nuorten harrasteliikuntaan ts. kyseessä on yleisimmin seurojen toteuttama eritasoinen toiminta kuten lajikerhot, tapahtumat, projektit ja nuorten koulutuksen ohjaaminen. Tästä syystä lajiliitoissa kaivattiin lisää malleja seurojen tarjoamaan perustoimintaan ja asennemuokkaukseen. Nuorten harrasteliikuntaan kohdistettuja koulutuksia ja materiaaleja oli liitoilla jonkin verran (44,7 %), joskin suurin osa vastasi näiden olevan lajin peruskursseja (37,5 %). Jatkon kannalta raportissa pohdittiin sitä, ovatko nämä peruskurssit riittäviä ja oikeansisältöisiä nuorille ohjaustoimintaan haluaville. Oppilaitosyhteistyötä tehtiin runsaasti ja se koettiin hyväksi kanavaksi rekrytoida uusia harrastajia. Nuorten vaikuttamiskanavia oli vain muutamissa lajiliitoissa, vaikka nuorten osallistuminen koettiin pääosin myönteisenä asiana. Konkreettinen toiminta ja suhtautuminen asiaan olivat siten epätasapainossa. Lopettaneiden nuorten takaisin rekrytointiin ei löytynyt kovin paljon konkreettisia malleja. Yleisimmät olivat vaihtoehtoisten toimintojen tarjoaminen tai henkilökohtaiset kontaktit. Harrasteliikunnan kehittämisesteiden nähtiin liittyvän asenteisiin ja puutteellisiin resursseihin. Lisäksi kaivattiin malleja, joilla nuorten toimintaa voitaisiin kehittää. Selvityksen yhteenvedossa todetaan yleisesti, että lajiliitoilla on aktiivinen ja positiivinen halu kehittää nuorten harrasteliikuntaa. Monia projekteja on jo aloitettu, joten sikäli maaperä on varsin otollinen jatkossakin. 2.3.2 Iloa ja elämyksiä Toinen erillinen raportti on koostettu useiden asiantuntijatahojen laatimista tutkimuksista, poliittisista ohjelmista ja julkaisuista liittyen nuorten harrastuneisuuteen, elämisympäristöön, ajankäyttöön jne. (Nuori Suomi: Iloa 19

ja elämyksiä. Tausta-aineistoa nuorten harrasteliikunnan kehittämiseen, 2005). Aineistossa on kolme aihekokonaisuutta. Ensimmäisessä osassa käsitellään julkista sektoria ja sen vaikutuksia suomalaiseen liikuntakulttuuriin (esim. opetusministeriön strategia 2015, teema liikunta ja nuoriso). Toisessa osassa käsitellään nuorten elinoloja ja hyvinvointia sekä tehdään peruskatsaus 13 19-vuotiaiden nuorten osuudesta Suomessa (esim. Tilastokeskuksen tiedot). Kolmas osio raportista käsittelee liikunnan ja nuorison suhdetta ja tämän hetkistä tilaa (esim. Suuri Kansallinen Liikuntatutkimus 2001 02/nuoret). Raportin yhteenvedossa todetaan seuraavaa: Julkinen sektori Eri toimijatahojen toimintojen vaikutukset tulee kohdistua lisäämään nuorten valmiuksia elämään. Myös osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia on pyrittävä lisäämään yhteiskunnan eri tahoilla, etenkin kunnan ja koulun taholta unohtamatta järjestöjä. Koulutuksen merkitys on suuri. Liikunnan terveysvaikutuksia osana nuorten elämänhallintaa ja hyvinvointia pidetään merkittävänä, samoin liikuntapalvelujen saatavuutta. Haasteena on nuorten ylipainon lisääntyminen, päihteiden käytön aloitusiän nuorentuminen ja käytön yleinen kasvu sekä psykosomaattisten oireiden lisääntyminen. Nuoret, nuorten elinolot ja hyvinvointi 13 19-vuotiaita nuoria on Suomessa noin 450 000. Ajankäytöllisesti nuorten liikuntaan käyttämä aika vuorokaudessa on hieman kasvanut vuosien 1988 2001 aikana. Ikään liittyvä rajapyykki on 14 vuotta, jolloin liikunnan määrä laskee selvästi. Tämä käy ilmi jo 1988 tehdystä ajankäyttötutkimuksesta. 20

Nuoret voivat oman näkemyksensä mukaan hyvin, joskin tutkimusten mukaan erilaiset oireet ovat lisääntyneet 90-luvun lopulta (esim. niska-, hartia- ja selkäkivut, masentuneisuus). Myös nuorten ylipaino on lisääntynyt. Nuorilla on, huolimatta oireiden lisääntymisestä, valoisa tulevaisuuden näkemys liittyen yhteiskunnan kehittymiseen, vaikutusmahdollisuuksiin, työllisyyteen ja koulutukseen. Yli puolet nuorista on mukana järjestötoiminnassa ja ylivoimaisesti eniten heitä on urheiluseuroissa. Huumeisiin suhtaudutaan kielteisesti, kun taas alkoholi kuuluu nuorten mielestä elämään varsin luonnollisena osana. Kunnallista nuorisotyötä pidetään varsin tärkeänä nuorten elinoloihin vaikuttavana tahona ja sen tulisi tehdä laajaa sektoreiden välistä yhteistyötä toimiakseen tehokkaasti. Liikunta ja nuoret Yli 90 % nuorista harrastaa liikuntaa jollakin tavalla, heistä 37 % urheiluseuroissa (13 19-vuotiaat). Terveytensä kannalta riittävästi harrastaa ikäluokasta kuitenkin vain puolet. Liikuntaa harrastetaan siten enemmän erillisinä liikuntatuokioina ja elämäntapa on muuttunut muuten passiivisemmaksi. Kasvun ja kehityksen kannalta liikunnan harrastaminen on lapsille ja nuorille tärkeää. Lisäksi liikuntaa harrastava nuori harrastaa todennäköisemmin liikuntaa myös aikuisena ja näin vaikutukset ovat varsin kauaskantoisia. Terveysvaikutusten lisäksi liikunnan kautta voidaan vaikuttaa myönteisesti elämänhallintaan ja sosiaalisiin suhteisiin (kaverit, onnistumisen kokemukset, minäkuva jne.). Nuorten osalta ongelmana on drop out -ilmiö eli 13 19-vuotiaiden seuratoiminnasta poisjääminen on yleistä. Urheiluseurat tavoittavat vain kaikista aktiivisimmat nuoret sekä ne, joilla on selkeitä kilpailullisia 21

tavoitteita. Lisäksi ne, jotka haluaisivat tulla seuratoimintaan mukaan, kokevat kynnyksen olevan liian suuri. Tämä johtuu yleensä siitä, että oma taitotaso koetaan riittämättömäksi tai sopivaa toimintaryhmää ei ole tarjolla. Koulujen ja kuntien rooli koetaan tärkeäksi liikunta-aktiivisuuden edistäjäksi. Suomessa koululiikunnan osuus on Eurooppaan verrattuna pieni, lisäksi kurssimuotoinen liikuntatuntien pitäminen estää säännöllisyyden. Ratkaisuksi esitetään koulujen kerhotoimintaan, koska koulu yhteisönä ja siellä olevat luokkatoverit voisivat muodostaa helpommin lähestyttävän liikuntaryhmän kuin urheiluseurat. Nykyään nuorille suunnattuja koulutuksia ei juurikaan ole, sama koskee nuorten vaikuttamismahdollisuuksia lajiliitto-, seura-, kunta- tai koulutasolla. 2.3.3 Nuorten harrastuskysely ja -haastattelu Samaisen vuoden huhtikuussa Nuori Suomi ja Nuorten Akatemia teettivät Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy:llä tutkimuksen 9.-luokkalaisten nuorten harrastuksista (Nuorten Harrastuskysely). Molempien järjestöjen intresseissä oli selvittää nuorten harrastamiseen liittyviä asioita, joten tutkimuksellisen tiedon tarve palveli siten kumpaakin tahoa. Kyselyssä oli mukana yli 500 oppilasta ja 14 koulua eri puolilta Suomea. Tavoitteena oli selvittää, mitä harrastuksia yhdeksäsluokkalaisilla on ja mitä syitä heillä on harrastaa tai olla harrastamatta jotain. Nuoria pyydettiin myös kuvailemaan hyvän harrastuksen ominaisuuksia ja kertomaan, mitä harrastuksia heidän kotipaikkakunnallaan tulisi olla: Vastanneista 92 % ilmoittaa harrastavansa jotakin. Suosituimpia olivat omatoiminen liikunta (62 %), liikunta urheiluseurassa (40 %), lukeminen/kirjoittaminen (28 %), tietokoneharrastukset (25 %) ja musiikkiharrastukset (23 % ). 22

Yleisin harrastamisen syynä pidettiin harrastamisen hauskuutta ja nautintoa. Oman kunnon ylläpito ja kavereiden tapaaminen/uusien saaminen oli seuraavaksi yleisin syy. Harrastus loppui kiinnostuksen tai ajan puutteeseen. Nuoret kuvasivat hyvää harrastusta hauskaksi, liikunnalliseksi, mielenkiintoiseksi, haastavaksi ja sosiaaliseksi eli siinä saa viettää aikaa muiden nuorten kanssa. Harrastamisen esteitä olivat puolestaan rahan puute, kyyditysongelmat ja ajan puute. Huomion arvoista on myös se, ettei 40 % :n mielestä harrastamiselle ollut mitään esteitä. Kyselyä syvennettiin haastatteluilla, jotka tehtiin 60:lle yhdeksäsluokkalaiselle nuorelle. Haastatteluiden tavoitteena oli saada lisätietoa nuorten yleisestä harrastuneisuudesta ja siitä, mitä nuoret itse haluavat harrastukseltaan (Laine: Hienoja hetkiä arkipäivään, 2004). Tulokset vahvistivat TAK:n tekemän kyselyn myötä saatuja tietoja. Harrastuksen hauskuus ja nautittavuus olivat keskeisiä teemoja, samoin kunnon kohottaminen ja kaverit. Harrastamattomuuden syyt, loppuminen tai niiden esteet, olivat samankaltaisia kyselytutkimuksen kanssa. Merkittävää vahvistusta nuorten harrastustapaan saatiin vastauksista, joissa nuoret halusivat harrastamiseen väljyyttä. Harrastus ei saa olla liian sitova ja usein toistuva, mutta kuitenkin säännöllinen. Nuoret haluavat aikaa myös muulle sosiaaliselle elämälle ja usein harrastus olikin loppunut silloin, kun harjoituskertoja olisi pitänyt lisätä merkittävästi Näiden edellä esitettyjen tutkimustiivistelmien myötä havainnollistuvat Nuorten Harrasteliikuntahankkeen keskeiset lähtökohdat ja suuntaviivat. Hankkeen suunnittelu perustui tutkittuun tietoon, joka samalla helpotti ja ohjasi myöhempiä tavoitteita. Hankkeen organisoijien kannalta oli tärkeää kerätä tietoa eri näkökulmista ja jo kyseisessä vaiheessa tehtiin yhteistyötä muiden nuorten parissa toimivien tahojen kanssa. Lisäksi lajiliittojen edustajien mielipiteet oman toiminnan kehittämisestä suhteessa nuorten har- 23

rasteliikuntamahdollisuuksiin olivat tärkeä avaus, koska lajiliittojen kautta seuratoiminta aktivoituu käytännön kenttätyössä. 24

3 HANKKEEN ETENEMINEN 2005 2007 Suunnittelutyön ja hankkeeseen liittyvän tutkimustiedon keräämisen jälkeen hanke lähti konkreettisesti käyntiin keväällä 2006. Tällöin toteutettiin hankkeen esittelykiertue. Saman vuoden syksyllä käynnistyi myös osa koulutuksista. 3.1 Harrastemanagereita urheiluseuroihin Nuorten Harrasteliikuntahankkeen yksi tärkeä kulmakivi on harrastemanageritoiminta. Harrastemanageri on seuroissa toimiva aikuistukihenkilö, joka pyrkii toiminnallaan tukemaan ja edistämään nuorten harrasteliikuntamahdollisuuksia. Managerit toimivat seuroissa ikään kuin nuorten asioiden puolesta puhujina. Harrastemanagerin rooliin ei kuitenkaan kuulu tehdä asioita valmiiksi ja olla nuorten liikunnan ainoana organisoijana. Toimenkuvassa painottuvat enemmän mahdollistajan, kuuntelijan ja innostajan roolit, joiden lisäksi manageri on nuorille myös tuttu ja turvallinen aikuistuki. (Harrastemanageri-seminaaritiivistelmä) Harrastemanageri voi toimia yhdessä seurassa tai olla useamman seuran yhteinen. Tärkeintä on löytää ja nimetä toimintaan sitoutuva henkilö. Tämän jälkeen voidaan liittyä Nuori Suomi ry:n ylläpitämään valtakunnalliseen harrastemanageriverkostoon. Se tapahtuu täyttämällä Nuori Suomi 25

ry:n www-sivuilla oleva kaavake, jonka jälkeen manageri on rekisteröitynyt verkoston jäseneksi. Verkostoon liittyminen, koulutus ja siihen liittyvä materiaali päivityksineen on seuralle maksutonta. (www.nuorisuomi.fi/harrastemanageri) Manageriverkoston kautta on mahdollista saada tukea koulutuksen, materiaalien, tapaamisten ja jatkossa myös lajikohtaisen tuen myötä. Verkoston myötä voidaan vaihtaa hyvien toimivia hanke- ja toimintamalleja sekä saada ajankohtaista tietoa hankkeeseen liittyvistä asioista. (Harrastemanageri-seminaaritiivistelmä) Vuodevaihteeseen 2006 mennessä oli tavoitteena saada verkostoon mukaan 100 manageria. Tavoite ylittyi kuitenkin reilusti, sillä 14.12.2006 mennessä liittyneitä oli jo 178. Kiinnostus manageritoimintaa kohtaan on ollut siten erittäin runsasta ja myös muut kuin urheiluseurat ovat ottaneet yhteyttä Nuoreen Suomeen toimintamahdollisuuksistaan. Yhteydenotoista ja liittymisinnokkuudesta voikin päätellä, että ko. toimintamuodolla on ollut tilaus nuorten parissa toimivien järjestöjen keskuudessa. 3.1.1 Managerikiertue Harrastemanageritoimintaa esiteltiin kevään 2006 aikana yhteensä 12 eri paikkakunnalla ympäri Suomea (Taulukko 1). Kiertue toimi samalla koko hankkeen esittelynä eli sisällöllisesti teemoina olivat manageritoiminta, hankekokonaisuus sekä hankkeeseen liittyvät seuratoiminnan tukimuodot, joita seurat voivat saada oman toiminnan kehittämiseen. Kiertueen toteutuksesta vastasi Nuori Suomi ry ja paikalla oli myös Liikunnan ja Urheilun Nuorisokomitean jäseniä sekä paikallisten urheiluseurojen edustajia kertomassa toiminnastaan ja henkilökohtaisista kokemuksistaan seuratoimijoina. Mukana olivat seuraavat urheiluseurat: Seinäjoen Taitoluistelijat ry, Mikkelin Kissat, IF Sibbo-Vargarna/Suunnistusjaosto, Jyväskylän Naisvoimistelijat, Kuopion Suunnistajat, Herramieskiekkoseura Höyhtyän Jytä (Oulu), Vantaan Jalkapalloseura, Porin Naisvoimistelijat, Tapiolan Honka, 26

Rovaniemen Luistelijat, Pohjois-Kymen Liikuntayhdistys ja Turun Urheiluratsastajat. (Yhteenveto seminaaripalautteesta ja Harrastemanagerikiertueen Seuraesimerkkien yhteenveto 2006) Taulukko 1. Harrastemanageriseminaarien paikkakunnat ja ajankohdat. Rovaniemi 3.4.2006 Oulu 4.4.2006 Hyvinkää 5.4.2006 Kuopio 10.4.2006 Mikkeli 11.4.2006 Jyväskylä 12.4.2006 Seinäjoki 18.4.2006 Pori 19.4.2006 Hämeenlinna 20.4.2006 Lahti 24.4.2006 Turku 25.4.2006 Vantaa 26.4.2006 Seminaareihin toivottiin osallistujiksi seuratoimijoita mahdollisimman laajalta rintamalta puheenjohtajista nuorisovastaaviin. Seminaarin kesto oli noin 2,5 h. Seminaareihin osallistui yhteensä 439 henkilöä 220 seurasta ja noin 30 eri lajista. (emt.) Projektin johtajan Juhani Lehdon mukaan tavoitteena oli noin 500 osallistujaa ja vaikkei tähän määrään ihan päästykään, voidaan osallistujamäärään silti olla tyytyväisiä. Kevään 2006 Harrastemanageri-seminaariin osallistujille lähettiin saman vuoden toukokuussa palautekysely (n=252). Tavoitteena oli saada selville osallistujien mielipiteitä siitä, millaisiin tehtäviin harrastemanage- 27

ria seuroissa tarvitaan. Nuori Suomi ry:n toteuttamaan kyselyyn vastasi 76 henkilöä eli vastausprosentti oli 30 %. Vastausvaihtoehdoissa oli käytössä 1 5-asteikko (1=ei merkitystä, 5=erittäin tärkeä). (Yhteenveto seminaaripalautteesta 2006) Vastaajien mielestä heidän omassa seurassaan manageria tarvitaan eniten nuorten ohjaajien tukemiseen ja rekrytointiin (64 %). Seuraavaksi eniten vastauksia tuli vaihtoehtoon nuorten kuuleminen ja ideoiden kerääminen (58 %) ja nuorten tilaisuuksien järjestäminen (50 %). Yhteenvedon johtopäätöksissä todetaan, että seurat ovat selvästi kiinnostuneita nuorten mielipiteistä ja heidän aktivoimisestaan. Ristiriitainen tilanne aiheutuu kuitenkin siitä, että vain neljännes vastaajista oli sitä mieltä, että manageria tarvittaisiin nuorten vaikuttajaryhmien kokoamiseen. Seurat eivät siten joko koe vaikuttajaryhmiä oikeiksi kanaviksi nuorten mielipiteiden kuulemiseen tai sitten seuroissa on jo olemassa olevia vaikuttajaryhmiä. Selkeää vastausta sille, mikä olisi hyvä väylä saada nuorten mielipiteet esille, ei pystytty nimeämään kyselyn myötä. (Yhteenveto Seminaaripalautteesta 2006) Kyselyssä pyydettiin arvioimaan myös hankkeeseen liittyvää tukijärjestelmää. Tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi (arvosanat 4 ja 5) tukimuodoiksi nousivat koulutus ja materiaalit (90 %). Lajien välinen yhteistyö nähtiin siinä määrin tärkeäksi, että 64 % vastaajista haluaisi kaikille lajeille yhteiset koulutustilaisuudet. Lisäksi näiden lajien yhteisten tukipalvelujen tulisi painottua kokemusten ja hyvien toimintamallien jakamiseen. Vastaavasti valtakunnallinen verkosto ja tapaaminen jakoivat vastaajien mielipiteitä eniten. Ne arvioitiin vähiten merkityksellisiksi, joskin 40 % vastaajista arvioi nämäkin tukimuodot arvosanoilla 4 tai 5. (Yhteenveto Seminaaripalautteesta 2006) Harrastemanagerikiertueen yhteenvedon kautta saatiin arvokasta tietoa, vaikka vastausprosentti jäi alhaiseksi. Esimerkiksi tukijärjestelmän suuntaamista koulutusta ja materiaaleja suosiviksi näyttäisi palvelevan managereita eniten. Konkreettisten palvelumallien (esim. kokemusten ja toimintamallien jakaminen) mahdollistaminen on myös varteenotettava asia. Seuratoi- 28

mijoiden arkea näyttää helpottavan eniten nopeasti käyttöön sovellettavat toimintamallit, jolloin aikaresurssit on mahdollista käyttää konkreettiseen tekemiseen. 3.1.2 Koulutus Verkostossa oleville managereille järjestettiin alueellista koulutusta syksyn 2006 aikana 12 eri paikkakunnalla (Taulukko 2). Näiden koulutusten tavoitteena oli saada kontakti verkostossa oleviin managereihin. Kaiken kaikkiaan koulutusiltoihin osallistui yhteensä 80 henkilöä. Taulukko 2. Harrastemanagerikoulutusten paikkakunnat ja ajankohdat. Helsinki 2.10.2006 Helsinki 3.10.2006 Vantaa 4.10.2006 Tampere 9.10.2006 Lappeenranta 11.10.2006 Kuopio 12.10.2006 Oulu 16.10.2006 Seinäjoki 17.10.2006 Pori 19.10.2006 Turku 23.10.2006 Turku 30.10.2006 Helsinki 6.11.2006 Koulutusillan kesto oli noin 3 h ja kouluttajana toimi Pentti Hiltunen. Hänen mukaansa yhden koulutuskerran maksimiosallistujamäärä oli 10, koska pienemmässä ryhmässä keskustelumahdollisuus on parempi. Kaikissa 29

koulutusilloissa ei kuitenkaan päästy tähän lukumäärään, esimerkiksi Tampereella 9.10. oli paikalla aluejärjestön edustaja mukaan lukien viisi henkilöä. Illan kulku eteni Harrastemanagerin käsikirjan teemojen ympärillä ja paljon keskusteltiin esimerkiksi managerin roolista. Koska ensimmäisen koulutuksen tarkoituksena oli saada kontakti managereihin ja tarkastella managerin käsikirjan sisältöjä, ei esimerkiksi käyty läpi konkreettisia ohjeita siitä, kuinka managerin tulisi toimia tietyissä tilanteissa. Tämä kertoo siitä, että koulutus on osittain vielä työstövaiheessa ja toisaalta siitä, että managereilla on mahdollisuus vaikuttaa koulutuksen ja materiaalien sisältöihin. Vaikutusmahdollisuus soveltuu hyvin koko Harrasteliikuntahankkeen toimintamalliin, jossa varsin keskeisessä roolissa ovat toimijoista käsin lähtevät ideat eivätkä niinkään valmiit ohjeistetut mallit, joiden mukaan tulee toimia. Toisaalta taas seuratoimijoiden työn aloittamisen kannalta olisi ollut hyvä saada tiivis tietopaketti, jotta manageritoiminnan aloitus olisi ollut helpompaa omassa seurassa. Seuratoimijoiden aikaresurssit ovat yleensä vähäiset ja näin ollen jokainen informatiivinen koulutuskerta on ensiarvoisen tärkeä jatko-innostuksen kannalta. 3.1.3 Materiaalit ja tapaamiset Materiaalituki puolestaan koostuu em. managerin käsikirjasta, johon kootaan hyviä malleja toimivista hanke-esimerkeistä. Tavoitteena on, että käsikirjasta löytyy käytännönläheisiä ohjeita nuorten harrasteliikunnan käynnistämisestä, pyörittämisestä ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisestä urheiluseurassa. Käsikirjaa täydennetään vuosittain. Managereille järjestetään vuosittain tapaaminen, joka tarkoitti vuoden 2006 osalta 18. 20.11. järjestettyä risteilyä. Tässä tapaamisessa verkostossa olevat managerit saivat lisätietoa eri toimintamahdollisuuksista, kuulivat asiantuntijaluentoja ja vaihtoivat ajatuksia muiden managerien kanssa. Lajiliitoilla oli myös mahdollisuus osallistua tapahtumaan ja käydä muiden tapahtumien ohessa läpi omien lajiensa harrastemanageriasioita. 30

Vuoden 2006 risteilyyn osallistui yhteensä 50 lajiliiton tai seuran edustajaa. Sisällöt koostuivat nuorten osallisuutta käsittelevistä seminaarialustuksista, ryhmätehtävistä ja -keskusteluista sekä nuorten seuratoimijoiden paneelikeskustelusta. Lisäksi seminaarin aikana oli mahdollisuus osallistua työpajatoimintaan, jossa pääteemoina olivat nuorille suunnattu koulutus, partiolaisten harrastustoiminta sekä urheilun lopettavat nuoret. Kokonaisuutena seminaarin anti painottui harrastemanagerin roolin löytämiseen ja niihin vaihtoehtoihin, mitä se voisi olla. Työskentelytavat olivat vuorovaikutteisia ja niiden myötä mahdollistui omien kokemusten esille tuominen. Monet paikallaolijoista kaipasivat konkreettisia esimerkkejä toiminnasta ja osaltaan juuri nämä työskentelymuodot mahdollistivat sekä virallisen että epävirallisen keskustelun. Paikalla olleille seuratoimijoille ja liittojen edustajille tehtiin LINETin kysely (liite 1), jossa kartoitettiin paitsi manageritoimintaa myös koko hankkeen kehittämisideoita. Kyselyn tulokset käsitellään seuraavissa luvuissa. 3.2 Harrastemanageri-kysely seuratoimijoille Kyselyyn vastanneita seuratoimijoita oli 42. Kaikki vastaajat eivät olleet ilmoittautuneet harrastemanageriverkostoon eli he olivat joko seuran edustajana paikalla tai muuten tutustumassa toiminnan sisältöihin. Heitä kuitenkin pyydettiin vastaamaan kyselyyn, koska kysymysten sisällöt käsittelivät hanketta melko yleisellä tasolla. Kokonaisuutena kyselyyn osallistuneiden määrää voidaan pitää vähäisenä, joten tulokset ovat suuntaa antavia. Vastaajista miehiä oli 43 % ja naisia 57 %. Suurin osa vastaajista oli 19 30-vuotiaita (45 %). Seuraavaksi yleisin ikäryhmä oli 31 50-vuotiaat (43 %). Alueellisesti osallistujat tulivat pääosin Etelä-Suomesta, Lounais-Suomesta ja Hämeestä. Lajeittain tarkasteltuna osallistujia oli eniten voimistelusta (29 %). Seuraavaksi eniten oli jalkapallon (19 %), hiihdon 31

(13 %) ja koripallon (10 %) edustajia. Muista lajeista paikalla olivat lisäksi sukelluksen, ammunnan, ringeten, golfin, ratsastuksen, judon, karaten, lentopallon ja Suomen Ladun jäsenseurojen edustajat, joita oli paikalla 1 2 henkilöä/laji. Osallistujista 74 % työskenteli seurassa vapaaehtoisena, 10 % päätoimisena ja 16 % osa-aikaisena. Avovastauksien analysoinnissa vastaukset teemoiteltiin eri luokkiin. Joissakin tapauksissa vastauksia oli vaikea tulkita ja näin ollen myös luokittelua jouduttiin soveltamaan. Ristiintaulukointia tehtiin lajeittain siten, että voimistelu ja jalkapallo käsiteltiin omina lajeinaan ja kaikki muut lajit yhdistettiin. Tähän päädyttiin osallistujamäärien vuoksi. Tulokset eivät tosin poikenneet merkittävästi ristiintaulukoinnin kautta, joten tuloksia käsitellään vain niiden kysymysten osalta, joissa oli havaittavissa lajeittain eroavaisuuksia. 3.2.1 Motivaatio ja tietolähteet Ensimmäisessä kysymyksessä ( Miksi ilmoittauduit mukaan? ) 45 % vastaajista koki, että harrastemanageritoiminta tuntui omalta jutulta ja mielenkiintoiselta. 24 % vastaajista se soveltui hyvin nykyisiin tehtäviin, eli he toimivat esimerkiksi nuorten ohjaajina ja siihen oli helppo liittää manageritoimintaa. 26 % vastaajista puolestaan ilmoitti, että seurassa oli selkeä tarve tämäntyyppiselle toiminnalle ja hanke tulisi siten tukemaan omaa toimintaa. Kysymys Mitä kautta ja miten sait tietoa jakautui monien eri vastausten kesken, joka osaltaan kertoo siitä, että tietolähteet ja markkinointikanavat ovat nykyään moninaiset. 29 % vastasi, että tietoa oli saatu useasta lähteestä. Tähän luokkaan kuuluivat yleensä Nuoren Suomen tai lajiliiton www-sivut, esitteet ja tapahtumat. Suurin yksittäinen tiedon lähde oli kuitenkin oma seura (24 %), mitä voidaan pitää varsin ilahduttavana asiana. Toiminnan taustalla on siten seurahenkilöstö eikä niinkään yksittäinen toimija. Lisäksi tämä kertoo aktiivisesta seuratoiminnasta, jossa tiedostetaan 32

erilaisten hankkeiden toimintamahdollisuudet. Muut yksittäiset tietolähteet olivat lajiliiton järjestämät tapahtumat sekä esitteet (19 %), Nuoren Suomen järjestämät tapahtumat ja esitteet (12 %) Nuoren Suomen wwwsivut ( 14 %). Yllättävän pienen (4 %) vastaajajoukon yksittäisenä tietolähteenä olivat lajiliittojen omat www-sivut. Tosin tämä kanava sisältyi niihin moniin vastauksiin, jotka luokiteltiin kohtaan useita. Kokonaisuutena monien eri markkinointikanavien käyttöä kannattaa jatkossakin käyttää, koska se tavoittaa seuratoimijat tehokkaimmin. Esimerkiksi Nuoren Suomen Sinettiseuratapaamiset olivat olleet joillekin seuratoimijoille ensisijainen tietolähde. Suorat, henkilökohtaisesti lähetetyt sähköpostit, esitteet sekä eri tapahtumien yhteydessä tehdyt tietoiskut jäävät hyvin mieleen. Kaikki eivät löydä tietään lajiliittojen tai Nuoren Suomen www-sivuille, joten myös heille tarjotun tiedon ajantasaisuus on huomioitava. Yleisesti ottaen saadun tiedon määrä koettiin kuitenkin riittäväksi (80 % vastaajista), joten käytetyt lähteet ovat olleet hyviä kanavia. Tosin muutamissa vastauksissa painotettiin omaa aktiivisuutta eli tietoa oli pitänyt etsiä ja toisaalta taas jotkut olivat eksyneet esimerkiksi www-sivuille vahingossa. Näiden tietojen valossa ne markkinointikanavat, jotka tavoittavat myös ei-aktiiviset seuraihmiset, tulisi kartoittaa. 3.2.2 Rooli nyt ja tulevaisuudessa Kysyttäessä Minkälainen on roolisi harrastemanagerina nyt ja tulevaisuudessa selveni se, että useimmilla seuroilla toiminta niin manageritoiminnassa kuin harrasteliikunnan saralla on vasta alkuvaiheessa. 64 % vastaajista ilmoitti, että toistaiseksi harrastemanagerin roolia vasta hahmotellaan ja mitään konkreettista ei ole tapahtunut. 26 % ilmoitti, että he toimivat jo nuorten parissa joko tukemassa nuorten toimintaa tai muuten harrastemanagerin roolin suuntaisesti. Oman seuran tuki oli takanaan suurimmalla osalla (93 %) vastaajista hyvin, vaikkei muilla seuran jäsenillä ollut välttämättä vielä kovin paljon tietoa toiminnasta. Myönteinen suhtautuminen 33