Paperittomana peruskoulussa Pentti Arajärvi Paperittomat -hanke 11.4.2014
Perustuslain 16.1. Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Lapsen oikeuksien sopimuksen 28 artiklan alkuosa. 1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta, ja toteuttaakseen tämän oikeuden asteittain ja yhtäläisesti kaikille ne erityisesti: a) tekevät pakolliseksi perusasteen koulutuksen, jonka tulee olla maksutta kaikkien saatavilla; - - - - - - e) ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi.
TSS-sopimuksen 13 artikla (osa). 1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden opetuksen saamiseen. - - - - - - 2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen kannalta: a) alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa; Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan ensimmäinen virke. Keneltäkään ei saa kieltää oikeutta koulutukseen.
Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 17 artiklan 2 kohta (osa). - - - - - sopimuspuolet sitoutuvat - - - - - ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, joiden tarkoituksena on: - - - - - 2. järjestää lapsille ja nuorille maksuton perusopetus sekä rohkaista heitä käymään säännöllisesti koulua. Esimerkki ihmisoikeussopimuksen voimaanpanolaista: Strasbourgissa 4 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyn uudistetun Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Perus- ja ihmisoikeusperusteella voidaan todeta kiistattomasti, että Suomi valtiona on sitoutunut jokaisen oikeuteen saada maksutonta perusopetusta.
Perusopetuslain 25.1. Oppivelvollisuus Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Perusopetuslain 4.1 :n ensimmäinen virke. Velvollisuus järjestää perusopetusta ja esiopetusta Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Oppivelvollisuutta ja opetuksen järjestämisen velvollisuutta koskevissa säännöksissä on ero kunnassa asumista koskevan sääntelyn osalta. Kunnan velvollisuus opetuksen järjestämiseen ei kuitenkaan koske vain oppivelvollisia, vaan oppivelvollisuusikäisiä heidän oppivelvollisuudenalaisuudesta riippumatta. Tehtäviä kunnalle voidaan antaa lailla perustuslain 121 :n mukaisesti. 5
Perusopetuslain 1.1 ja 1.2 : ensimmäinen virke Soveltamisala Tässä laissa säädetään perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta. Lisäksi laissa säädetään - - - - - maahanmuuttajille järjestettävästä perusopetukseen valmistavasta opetuksesta - - - -. Perusopetuslain 5.1 Muu opetus ja toiminta Kunta voi järjestää perusopetukseen valmistavaa opetusta, lisäopetusta ja kunnan päättämässä laajuudessa perusopetuksen 7 9 vuosiluokkien yhteydessä annettavaa joustavan perusopetuksen toimintaa. Kunta päättää perusopetuksen järjestämisestä muille kuin oppivelvollisille. Perusopetuslain 1 ja 5 :n nojalla näyttää siltä, että maahanmuuttajaopetus ei ole perusopetuslain tarkoittamaa perusopetusta suppeassa mielessä ja että kunnan päätösvallassa on niin maahanmuuttajaopetuksen järjestäminen kuin jopa oppilaiden ottaminen.
Perusopetuslain 46.1 Muiden kuin oppivelvollisten opetus Muille kuin oppivelvollisille annettavasta perusopetuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 2 :ssä, 3 :n 1 ja 2 momentissa, 9 :n 1 momentissa, 10 15, 18 22 ja 29 :ssä, 30 :n 1 momentissa sekä 35, 37, 38 ja 40 44 :ssä säädetään. Opetus, oppikirjat ja muu oppimateriaali, työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Opetuksessa, joka on kunnan tai kuntayhtymän päätöksen taikka 7 :ssä tarkoitettuun lupaan sisältyvän määräyksen perusteella järjestetty sisäoppilaitosmuotoisesti, oppilaalla on oikeus maksuttomaan asumiseen sekä riittävään päivittäiseen maksuttomaan ruokailuun. Päätoimisissa opinnoissa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niinä työpäivinä, joina opetussuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa opetuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Oppilaalle voidaan 36 :n 1 momentissa mainituilla perusteilla antaa kirjallinen varoitus tai oppilas voidaan erottaa enintään yhdeksi vuodeksi.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanta EAOA viittaa lapsen oikeuksien sopimuksen 28 ja 2 artiklaan ja perustuslain 16.1 ja 6.3 :ään (oikeus perusopetukseen ja yhdenvertaisuus sekä perustuslain 22 :n asettamaan velvollisuuteen toteuttaa perus- ja ihmisoikeudet. Hän pitää kuitenkin asiaintilaa epätyydyttävänä, kun lasten oikeutta ei ole toteutettu asianmukaisesti lainsäädännössä ja kehottaa opetus- ja kulttuuriministeriötä ryhtymään toimenpiteisiin.
Opetusministeriön kanta Opetusministeriö tarkastelee lausunnossaan 27.11.2013 vain perustuslain 16.1 :n ja perusopetuslain 4 :n suhdetta. Se toteaa perusopetuslain säännöksen vain edellyttävän, että lapsi asuu kunnassa ja perustuslain 16 :n olevan vahva (!). Tältä pohjalta ministeriö katsoo, ettei ole tarvetta lain muuttamiseen ja että nykyinen lainsäädäntö turvaa laajasti oikeuden maksuttomaan perusopetukseen myös sellaisille Suomessa asuville lapsille, jotka ovat kotikuntaa vailla. Kanta on hyvä, jos maahanmuuttajaopetus on perusopetusta, jos kunnalla on velvollisuus järjestää opetus, jos oppilaat osoitetaan heille sopivaan opetukseen ja jos tähän opetukseen kunta saa valtionosuutta.
Oma kantani Lainsäädäntö ei ole tyydyttävällä kannalla. Säännökset kunnan velvollisuudesta tai ylipäänsä siitä, kenen velvollisuus on järjestää maahanmuuttajalapsille perusopetusta ja maahanmuuttajaopetusta on epäselvä. Perusopetuksen järjestäminen voidaan hoitaa laintulkinnalla, kun kunnalla on velvollisuus sen järjestämiseen oppivelvollisuusikäisille. Maahanmuuttajaopetusta ei opetusministeriökään lausunnossaan väitä selkeästi säädellyksi, paitsi jos lausunnon maininta oikeus maksuttomaan perusopetukseen laajasti tulkitaan laajentavan perusopetuksen myös maahanmuuttajaopetukseen.
Suomen valtion sitoutuminen perusopetuksen antamiseen sen lainkäytön piirissä oleville on selvää. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asema huomioon ottaen Suomi ei voisi edes perustuslainsäätämisjärjestyksessä irtautua sitoumuksestaan perusopetuksen (tai muun termin mukaisen opetuksen) järjestämiseen. Maahanmuuttajaopetus on luonteeltaan sellaista, että sitä on pidettävä sopimusten tarkoittamana opetuksena, kun sen tarkoitus on antaa maahanmuuttajalapsille mahdollisuus käyttää täysimääräisesti hyväkseen perusopetusta. Lainsäädännöllisen tilanteen selkeyttämiseksi olisi välttämätöntä säätää maahanmuuttajaopetus jonkin julkisen vallan viranomaisen (kunnan?) tehtäväksi ja lapsen (subjektiiviseksi) oikeudeksi. Tilanne, jossa lapsen oikeus on vain lainsäädännön alaan kuuluvana sopimuksen määräyksenä säädetty olemaan voimassa, on liian monimutkainen ja epäselvä reitti lapsen oikeuksien turvaamiseksi.