VANHAN PORVOON ASUKASYHDISTYS FÖRENINGEN INVÅNARNA I GAMLA BORGÅ NO: NR: 49 2/2010
21.8.2010 Kirpputoritapahtuma Lopptorgsevenemang
Ledare Då hösten och mörkret sänker sig över vårt land sker en stor förändring. Dagarna känns kortare, och åtminstone i vår barnfamilj blir livet plötsligt mycket mer hektiskt. Tillsammans med skolstarten infinner sig allt från influensor och magsjukor till diverse småkräk som löss (har ni lyckats klara er utan en enda av dessa kan ni skatta er lyckliga). Dessutom kör alla familjens hobbyer i gång, likaså möjliga andra studier och uppgifter. Men på samma gång ger höstens och vinterns dunkel oss lov att tillbringa mer tid hemma. När trädgården gått i ide för vintern, inget kan målas utomhus och det är för kallt för att tvätta fönster kan man gott unna sig att plocka upp en bra bok eller tidning, eller slänga sig på soffan och med gott samvete njuta av en av sina favoritserier. Och om man utrustar sig väl och ger sig ut på en promenad, kan man sådär lite försynt kika in och få en sällsynt inblick i de upplysta husen och kanske en eller annan inredningsidé (jag ber mina grannar om ursäkt i förväg). Föreningen förbereder sig för vintern med julmarknad och årsmöte. Arbetet med att utveckla tidningen fortsätter i sakta mak, vi kommer att arbeta vidare på de teman som framlades av dem som svarade på föreningens enkät. Idéer som framlades var bl.a. trädgårdar och gamla växter, som kommer att tas upp i nästa nummer. Andra teman var till exempel historia och historier om husen och invånarna, trafik och turism, utrymmen för konstnärer och de tomma husens öde. Många av dessa har vi hittills också haft som mål att inkludera i varje nummer, så också denna gång. Med risk för att upprepa mig själv hoppas jag att vi hittar nya intresserade skribenter till våra rader, de som har sakkunnigheten om sina hus och deras historier är ju just invånarna, inte tidningens redaktion. Några har redan anmält sitt intresse i enkäten föreningen sände ut, tack till er! Hoppas vi till våren tillsammans lyckas producera ett fint festnummer för den 25-åriga tidningen. Många sköna mörka kvällar önskas alla våra läsare, och ett riktigt gott nytt år 2011. Pääkirjoitus Syksyn tullen elämä muuttuu yllättäen kovin kiireiseksi, ainakin lapsiperheissä. Koulun alku tuo mukanaan myös harrastukset, talven tullessa jylläävät influenssat, mahataudit ja monenmoiset pieneliöt, kuten täit (pahimmassa tapauksessa useampi laji samanaikaisesti). Talven pimeys suo kuitenkin myös mahdollisuuden unohtaa ulkotyöt ja ikkunanpesut ja heittäytyä sohvalle hyvän kirjan tai suosikkisarjan pariin. Kymmenisen vuotta sitten, kun lapsemme (varsinkin huonosti nukkuva esikoisemme) vielä nukkuivat päiväuniansa lastenvaunuissa, löysimme myös toisen syys- ja talvipimeän iloista. Vaunuja työntäessä oli mukava suunnitella tulevaa remonttia ja samalla kurkistaa valaistuista ikkunoista sisään ja löytää mahdollisia sisustusideoita. Vaikka lapsia ei enää tarvitse työntää tuntikaupalla jotta nukkuisivat, on edelleen mukava kurkistaa hieman vaivihkaa ihmisten ikkunoista sisään, ties minkä hyvän idean saisi mukaansa kotiin. Tästä siis anteeksipyyntöni naapureillemme jo etukäteen. Yhdistyksellä on edessään talvikausi, ohjelmassa esimerkiksi joulumarkkinat ja vuosikokous. Lehteä kehitetään toivottavasti asukkaiden näkökulmasta mieluisaan suuntaan. Pyrimme ottamaan huomioon kyselyyn vastanneiden asukkaiden toiveet, seuraavassa numerossa esimerkiksi puutarhateeman. Muita toivottuja teemoja olivat mm. historia ja kertomukset talojen menneistä ja nykyisistä asukkaista, liikenne, turismi, taiteilijatilat ja tyhjät talot. Lehden tekijät toimivat kaikki vapaaehtoisesti ja kirjoittavat niistä asioista, jotka tuntuvat heistä mieluisilta. Siksi olisi hienoa, jos saisimme kirjoituksia asukkailta, joita heidän talojensa historia koskee. Olemme pyrkineet siihen, että joka numerossa olisi jokin juttu taloihin tai remonttiin liittyen, näin myös tässä numerossa. Kirjoittajia ei kuitenkaan aina ole helppoa löytää, joten rohkeutta peliin, kirjoittakaa pieni kertomus omasta talostanne tai sen historiasta, se kiinnostaa aidosti muita! Kyselyyn vastanneiden joukosta löytyi muutama halukas osallistumaan lehden tekoon, kiitos teille. Toivottavasti saamme yhdessä kevääksi toteutettua hienon 25-vuotisjuhlanumeron! Kaikille lukijoillemme mukavia kynttiläntäyteisiä iltoja ja hyvää uutta vuotta 2011. Innehåll Barnet mot kinden... 4 Lapsi poskea vasten... 5 Puheenjohtajan palsta Ordföranden har ordet... 6 Kansallisen kaupunkipuiston vaikutukset... 7 Gamla stans skyddsänglar... 8 Museotorin laidalta... 11 Legend redan under sin livstid... 12 Keskiaikainen kaupunkimalli... 14 Sisällys Itäinen Pitkäkatu 8... 18 In memoriam Carl Jacob Gardberg... 23 Asukaskysely 2010... 26 Tikuista asiaa ja vähän jätelavoistakin... 28 Kansikuvataiteilija Elina Sorainen... 28 Näyttelykalenteri Utställningskalender... 31 Säätiö Stiftelsen... 32 Yhdistys Föreningen... 34 3
Barnet mot kinden Julen är på ett alldeles speciellt sätt barnens fest. I psalmen Giv mig ej glans ber författaren om att få uppleva en gran med barn i ring. Traditionerna med julklappar, julpynt och julgodis blir så mycket roligare om det finns barn i huset. Deras glada förväntan smittar av sig på oss äldre. Men många av oss firar jul utan småbarn, och den julen kan naturligtvis bli lika fin. Vare sig vi firar jul ensamma, tillsammans med andra vuxna eller omgivna av fler generationer hoppas jag att barnet ändå finns med. Då tänker jag på barnet Jesus, den egentliga orsaken till att vi ställer till fest. Julens profetia skrevs av profeten Jesaja under en tid då Israels folk var fördrivna från sitt hemland. Många av dem tvivlade på att de någonsin skulle få återvända. Jesaja vill stärka deras hopp och framtidstro med följande ord: Det folk som vandrar i mörkret skall se ett stort ljus, ja, över dem som bor i mörkrets land strålar ljuset fram.... Ty ett barn har fötts, en son är oss given. Kontrasten mellan mörker och ljus återspeglar en rörelse från hopplöshet till förtröstan. Julens budskap utlovar inga enkla lösningar på de bekymmer som hotar oss dels som enskilda människor, dels som nation och som mänsklighet. Men julen vill ge oss mod att be, arbeta och kämpa för en ljusare framtid, eftersom Gud har lovat att inte lämna oss ensamma. Det lilla barnet i krubban föddes mänskligt sett till en mycket otrygg tillvaro. Föräldrarna var på resa långt borta hemifrån, utestängda från husens värme och skydd. Men Gud var med dem och omslöt dem med all den kärlek och omsorg som Gud också visar oss. Hos profeten Hosea beskrivs Guds faderliga omsorg om oss människor i mycket konkreta bilder (Hos 11:3-4). Gud säger sig vara den som har lärt oss gå. Gud har tagit oss i sina armar och lyft upp oss som man lyfter upp ett barn till sin kind, och Gud sägs också böja sig ner och ge oss att äta. Det som Bibeln vill säga oss med de här vackra och intima uttrycken är välbekant för var och en som har fått ta hand om ett barn: Gud är oss lika nära som en god och kärleksfull förälder som tar hand om sitt lilla barn. Julen handlar om att Gud böjer sig ner till vår verklighet för att ge oss det vi behöver för våra liv: kärlek, närhet, kraft och hopp. Också oss vill Gud lyfta upp mot sin kind, för att vi skall få känna värmen och andedräkten från universums herre, vår skapare och far. Inbjudan Björn Vikström Biskop Biskop Björn Vikström och hans fru Maria Björkgren-Vikström inbjuder till traditionell nyårsmottagning på biskopsgården 1.1. kl.13-15. Alla hjärtligt välkomna! 4
Lapsi poskea vasten Joulu on aivan erityisellä tavalla lasten juhla. Virressä En etsi valtaa loistoa kirjailija toivoo saavansa kokea majan rauhaisan ja lasten joulupuun. Joululahjat, koristelu ja joulun makeiset ovat paljon hauskempia jos talossa on lapsia. Heidän iloinen odotuksensa tarttuu myös meihin aikuisiin. Moni meistä viettää toki joulua ilman pieniä lapsia ja joulu voi tietenkin olla aivan yhtä hieno. Katsomatta siihen vietämmekö joulua yksin, muiden aikuisten kanssa tai monen sukupolven ympäröimänä toivon, että lapsi on juhlassa läsnä. Lapsella tarkoitan Jeesus-lasta, juhlamme varsinaista syytä. Profeetta Jesaja kirjoitti joulun profetian aikana, jolloin Israelin kansa eli karkotettuna kotimaastaan. Moni heistä epäili pääsevänsä koskaan takaisin kotiin. Jesaja haluaa vahvistaa heidän toivoaan ja uskoaan tulevaisuuteen sanoin: Kansa, joka pimeässä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Liike pimeydestä valoon kuvastaa muutosta toivottomuudesta luottamukseen. Joulun sanoma ei lupaa yksinkertaisia ratkaisuja niihin ongelmiin, jotka uhkaavat meitä yksilöinä, kansana tai ihmiskuntana. Joulu haluaa kuitenkin antaa meille rohkeutta rukoilla, työskennellä ja kamppailla valoisamman tulevaisuuden puolesta, sillä Jumala on luvannut, ettei jätä meitä yksin. Seimen pieni lapsi syntyi inhimillisesti katsottuna hyvin turvattomaan olemassaoloon. Vanhemmat olivat matkoilla kaukana kotoa, ilman talon antamaa lämpöä ja suojaa. Mutta Jumala oli heidän kanssaan ja ympäröi heidät kaikella sillä rakkaudella ja huolenpidolla, jota hän myös osoittaa meille. Profeetta Hoosean kirjassa kuvataan Jumalan isällistä huolenpitoa hyvin konkreettisesti (Hoos 11:3-4). Jumala sanoo opettaneensa meidät kävelemään. Hän nostaa meidät käsivarsilleen samalla tavalla kuin pieni lapsi nostetaan omaa poskea vasten, ja hänen kuvaillaan myös kumartuvan puoleemme ja syöttävän meitä. Sanoma, jonka Raamattu haluaa meille tuoda näiden kauniiden ja henkilökohtaisten ilmaisujen avulla on tuttu jokaiselle, joka on saanut huolehtia lapsesta: Jumala on meille yhtä läheinen kuin hyvä ja rakastava vanhempi joka huolehtii pienestä lapsestaan. Jouluna Jumala kumartuu puoleemme antaakseen meille mitä elämäämme tarvitsemme: rakkautta, läheisyyttä, voimaa ja toivoa. Myös meidät Jumala haluaa nostaa käsivarsilleen, poskeaan vasten, jotta saisimme tuntea universumin herran, luojamme ja isämme lämmön ja hengen. Kutsu Björn Vikström Piispa Piispa Björn Vikström ja hänen rouvansa Maria Björkgren-Vikström toivottavat perinteiseen tapaan porvoolaiset tervetulleiksi uudenvuoden vastaanotolle piispantalolle 1.1. klo 13-15! Sydämellisesti tervetuloa! FOTON/KUVAT: Andreas frankenhaeuser 5
Puheenjohtajan palsta Hei vaan kaikille! Niin se tämäkin vuosi on vierähtänyt. Lunta, pakkasta ja hellettä on riittänyt, kaikkea kaikille. Tämä vuosi on ollut asukasyhdistyksen toiminnan osalta suhteellisen aktiivinen vuosi. Pihakirpputoritapahtuma oli jälleen kerran suosittu, sillä tapahtumaan osallistui lähes 30 pihaa. Kaiken kruunasi vielä se, että tapahtuma keräsi runsaasti paikallisia ja muualta tulleita vieraita. Muita vuoden kohokohtia ovat olleet pienimuotoinen asukaskysely, johon saimme odotettua selvästi enemmän vastauksia, 58 kappaletta. Käsittelemme kyselyä tämän lehden sivulla 26. Kiitos kaikille vastanneille. Vappu oli pitkästä aikaa perinteinen, kiitos Porvoon musiikkiopiston Big Bandin ja Porvoon mieslaulajien alajaoston. Lokakuussa järjestetty viini-ilta Wanhassa Laamannissa sai myös kiitosta osakseen ja vastaavanlainen ilta tullaan järjestämään pian uudestaan. Meillä oli muuten hauskaa. Kiitos kaikille mukana olleille ja Wanhalle Laamannille. Ja kyllä, paljon on myös jäänyt tekemättä. Liikenne, talkoot, retket, yhteistyö kaupungin kanssa. Lehteen on toivottu juttuja tyhjillään olevista alueemme taloista, henkilöistä ja historiasta. Kannattaa pitää mielessä, että toimintamme on vapaaehtoista. Hallituksen jäsenillä on kiireinen päivätyö, perheet kotona, sekä muita velvollisuuksia. Kaikkea ei ehdi tekemään, mutta toisaalta, kaikki aikanaan. Rauhallista Joulua toivottaen, Jocke Silberstein Puheenjohtaja PS: Tulkaa suosituille joulumarkkinoille tekemään ostoksia. Ne pidetään 11.-12.12.2010. Älkää myöskään unohtako vuosikokousta 3.3.2011 Rakuunarykmentissä. Tulkaa mukaan vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan! Ordföranden har ordet Hej alla! Så har även detta år gått. Naturen har bjudit på litet av varje åt oss var och en, både snö, kyla, sol och värme. Det gångna året har ur föreningens synvinkel varit ett relativt aktivt år. Gårdsloppiset var igen mycket populärt, nästan 30 gårdar deltog i evenemanget. Det mest glädjande var att evenemanget lockade rikligt med lokala och andra besökare. Andra höjdpunkter under året har bl.a. varit den lilla enkäten föreningen sände ut, vi fick betydligt flere svar än vi väntat oss, hela 58 stycken. Resultaten behandlas i denna tidning på sidan 26. Tack till alla som svarade. Första maj firades igen efter en paus på mycket traditionellt sätt, för det får vi tacka musikinstitutets Big Band och en subsektion av Porvoon mieslaulajat. Vinkvällen som arrangerades i oktober på Gamla Lagmannen fick också mycket tack och en motsvarande kväll kommer att ordnas snart igen. Vi hade väldigt trevligt, tack till alla som deltog och till Gamla Lagmannen. Och visst, mycket har också återstår som blivit ogjort; trafiken, talkon, utfärder, samarbetet med staden. Många har önskat reportage om de tomma husen, personer och historia om vår stadsdel. Det är värt att minnas, att allt görs som frivilligarbete, föreningens aktiva medlemmar har arbeten, familjer och andra skyldigheter. Det är omöjligt att hinna med allt, men å andra sidan, allt har sin tid. Med önskan om en fridfull jul, Jocke Silberstein Ordförande PS: Kom ihåg att besöka den populära julmarknaden 11.-12.12.2010 och gör julklappsuppköp. Glöm inte heller årsmötet 3.3.2011 på Dragonregementet, kom med och inverka på föreningens verksamhet! 6
Kansallisen kaupunkipuiston vaikutukset Vanhassa Porvoossa Porvoon kansallinen kaupunkipuisto perustettiin 18.5.2010. Asiakirjat allekirjoitettiin juhlallisesti kauniissa tuomiokapitulin salissa, jossa myös maanomistajia oli runsaslukuisasti paikalla. Hienoa tilaisuutta seuranneena lauantaina järjestettiin kansallisen kaupunkipuiston monipuolinen yleisöpäivä. Vanha Porvoo oli keskeisenä näyttämönä tässäkin. Kävijöitä laskettiin eri tilaisuuksissa olleen yhteensä yli 2000. Hei perustamisen jälkeen kaupunki haki ympäristöministeriöltä Metsiensuojeluohjelmasta rahoitusta avustusta kansallisen kaupunkipuiston alueella luontokartoituksen tekoon. Avustusraha saatiin ja kasvillisuuskartoittaja tutki kesän aikana noin 500 hehtaaria kaupungin omistamia metsiä, niittyjä ja rantoja sekä puistoalueita. Hän kävi myös Vanhan Porvoon kaduilla ja puistoissa sekä Maarissa. Hän kertoi, että alueella on vieläkin jonkin verran säilynyt muinaistulokkaita ja erittäin harvinaisia vanhaa kulttuuria seuranneita kasvilajeja. Inventointiraportti ei ole vielä valmis, mutta kun se valmistuu, se julkaistaan kaupungin nettisivuilla. Tarkoituksena on kehittää alueen puistojen hoitoa siten, että harvinainen lajisto säilyy. Ensi kesänä kartoittaja tulee oppaaksi kasvikierrokselle Vanhaan Porvooseen. Vastaava kasvilajiston kartoitus on tehty Stensbölen suojelualueilla jo muutama vuosi sitten. Olisi hienoa, jos muinaisen ja vanhan kasvilajiston tunnistaja kartoittaisi myös Vanhan Porvoon yksityisten pihojen kasvillisuuden. Toivottavasti asukasyhdistys saa sitä varten apurahaa esimerkiksi museoviraston kulttuuriperinnön säilyttämiseen tarkoitetuista varoista. Olisi hienoa saada myös opastusta yksityispihojen ekologista monimuotoisuutta tukevaan hoitoon, jotta harvinaistuva lajisto voisi säilyä edelleen. Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen ei hallinnollisesti ole muuttanut mitään Vanhassa Porvoossa. Maanomistajat päättävät itsenäisesti omistamiensa alueiden kehittämisestä. Voimassa oleva asemakaava ratkaisee edelleen maankäyttöön, rakentamiseen ja suojeluun kuuluvat kysymykset. Kansallinen kaupunkipuisto ei velvoita maanomistajia eikä kaupunkia mihinkään toimenpiteisiin eikä se tee alueesta puistoa eikä museota. Anne Rihtniemi-Rauh Ilmakuvassa on esitetty alueen rajaus kaupungin keskustassa: Metsäiset mäet vasemmalla ovat Linnamäen muinaislinna ja rautakautinen Pikkulinnamäen kalmisto. Keskiaikainen kirkko näkyy keskellä Vanhaa Porvoota. Vuonna 1789 perustettu hautausmaa on rajauksessa oikealla. Keskustassa alueeseen kuuluvat joen varren rantapuistot ja entinen teollisuuskortteli Taidetehdas. Hyvin säilynyt empireajan kaupunkikortteli sekä Runebergin kotimuseo edustavat kokonaisuudessa 1800-luvun kaupunkirakentamista. Joonaanmäen ja Kokonniemen metsät sekä historiallinen puisto kehystävät jokisuuta ja ovat alueen tärkeimmät virkistysalueet. Ruskis ja Stensbölen suojelualueet ovat luonnon monimuotoisuuden ja linnuston kannalta tärkein osa kaupunkipuistoa. Merellistä historiaa edustavat alueen eteläosassa Sahasaaret, Barlastholmenin saaret sekä Björknäsin luotsiasema ja Mäntysaari. Tornberget ja Lennätinvuori ovat aina olleet merimaisemien näköalapaikkoja 7
Gamla stans skyddsänglar Benita och Roger Stjernvall kan anses för Gamla stans skyddsänglar. De har grundligen renoverat fastigheterna vid Kyrkogatan 4, Kyrkogatan 7 och Ågatan 8. Epitetet skyddsängel har även tillskrivits greve Louis Sparre som den 3 april 1898 höll ett försvarstal för Gamla stan utgående från hans publikation Det Gamla Borgå. Ett försvar af en gammal stads traditioner. Hotbilden var att stadsplaneringen i Borgå ville riva och förändra Gamla stan i ett rektangulärsystem som enligt Sparre med sina obevekliga, raka linjer skurit genom det gamla hjärtat. Gamla stan kunde tack vare Louis Sparre räddas. Ungefär ett sekel senare fanns visserligen de gamla byggnaderna kvar men förfallet var stort. Urinvånarna hade inte ekonomiska möjligheter att renovera sina fastigheter. På 1970- och 1980-talet svepte en försäljningsvåg över Gamla stan. Utsocknes personer ofta från huvudstadsregionen fick ögonen upp för Finlands nästäldsta stad med domkyrkan, strandbodarna och de pittoreska miljöerna i Gamla stan. Kyrkogatan 4 Benita och Roger Stjernvall råkade, år 1982, få syn på en annons om att fastigheten vid Kyrkogatan 4 var till salu. Tvåvåningshuset med Borgå frivilliga brandkår och Frysarns (Harry Gustafsson) lika legendariska knackorvsstånd som grannar väckte deras odelade förtjusning. Mindre förtjusta var vissa ortsbor och tidningspressen som skrev om helsingforsare som lägger beslag på attraktiva objekt i Gamla stan. Faktum var att det attraktiva objektet i fråga länge hade varit till salu utan att väcka något som helst intresse. Kyrkogatan 4 intill Brandkårshuset. Arkivbild ur Carte Postale. Benita och Roger Stjernvall på gården till Ågatan 8. Foto: Benita Ahlnäs Kyrkogatan 4 innefattande tomterna 29 och 30 hör till kvarter 1206. Arealen är 1106 m 2. På 1760-talet fanns en byggnad, tillhörande formannen Georg Pottelin och hans hustru Josefina Johansdotter, på tomten. Under senare ägares tid förstorades byggnaden. Där fanns på sin tid både ett gästgiveri och ett epidemisjukhus. I början av 1800-talet var postmästaren Carl Wilhelm de Geer, senare huvudman för den adliga ätten de Geer i Finland, i gården. Det berättas att överste Carl Magnus Möllersvärd och hans sägenomspunna syster Ulla Möllersvärd trivdes bra i det gästfria huset. Enligt Gunnar Mårtenson skulle fastigheten ha brunnit år 1837 i en storbrand som ödelade elva gårdar i Borgå. I Gamla Borgå, Helhetsplan för bebyggandet av Gamla Borgå 1972 står det att tvåvåningsbostadshuset vid Kyrkogatan 4 är från 1815 och brädfodrat 1827. Det andra bostadshuset, ursprungligen bakstuga, är från början av 1800-talet. Flyttlasset för familjen paret Stjernvall med sönerna Patrick 4 år och Roby 2 år gick från Helsingfors till Kyrkogatan 4 i Borgå. Föga visste de att det nära nog fallfärdiga huset var unikt och att Petrus Nordmann, som på det litterära planet blev lika berömd som Louis Sparre på det konstnärliga, föddes i gården i januari 1858. Petrus Nordmann har skildrat sin barndom och uppväxt vid Kyrkogatan 4 i sin bok Borgå barn och borgare. Medan historikern Gunnar Mårtenson har skrivit om samma fastighet Gamla gårdar i Borgå. 8
Renoveringsarbetet av den unika fastigheten, år 1982 närmast att förlikna vid ett kråkslott, krävde all tid och alla krafter av Benita och Roger. Underligt att vi orkade, säger paret när vi träffar dem en julidag 2010 i den tredje fastigheten, Ågatan 8, som är deras tredje renoveringsobjekt i Gamla stan. Fastigheten var som det hette i ursprungligt skick med bekvämligheterna på gården. Renoveringen måste göras från grunden vilket innebar att allt måste byggas om börjande från golven som måste rivas och förses med nya trossbottnar och isolering i golv samt väggar. Roger, då anställd på Silja, tog tjänstledighet för den närmaste tiden. Man hade turen att få fackkunnigt yrkesfolk som Sven Olof Nyrre Nyrén, Rainer Busk, Rod Hurmerinta och Totte Andersson. Panu Kaila och Pekka Kärki representerade Vapora och Museiverket i egenskap av rådgivande personer. Fyra år höll vi på med huset, minns Roger. Många borgåbor minns familjen Stjernvall från de åren och mamma Gudrun Stjernvall som skötte om B & R Antiqueaffären. Och, vad hände sedan? Roger klättrade upp för karriärstegen som försäljningschef och senare t.f. verkställande direktör för Esselte datasoft. Hösten 1986 blev Roger hotellchef på Vildmarkshotellet i Kolmården i Sverige och ett år senare projekt- och hotellchef på Siljas storhotell Ariadne i Stockholm. Benita var flygvärdinna på Finnair och arbetade samtidigt på familjeföretaget. Det var turbulenta år. Gården vid Kyrkogatan 4 såldes hösten 1988. Benita och barnen flyttade till Tammelund i Helsingfors. Våren 1989 bodde familjen fem månader på Lidingö i Sverige där pojkarna gick i skola. November 1989 föddes dottern Jessica. Då beslöt sig Roger för att flytta hem Han blev intendent på Silja Line, m/s Silvia Regina och Silja Symphony. Hela familjen längtade till Borgå och började leta efter ett nytt renoveringsobjekt. De försökte t.o.m. köpa tillbaka fastigheten vid Kyrkogatan 4. Men det lyckades inte. Kyrkogatan 7 År 1990 erbjöds huset vid Kyrkogatan 7 (tidigare Kyrkogatan 9), känt som Lempi och Pentti Floors fotoateljé, till försäljning. Gamla borgåbor minns att konstnären Juhani Linnovaara har bott i samma gård med sin mor Floora Linnovaara och syskonen Eila och Liisa. Stjernvalls köpte fastigheten av paret Klaucke som hade gjort en ytrenovering. Dags för Stjernvalls renoveringsobjekt nummer 2 under ledning av rådgivande arkitekten Pekka Hornamo. I Helhetsplanför bebyggandet av Gamla Borgå 1972 kan man läsa att fastigheten består av tomt 4 i kvarter 1202 med en areal på 902 m 2. Bostads- och affärshuset är uppenbarligen från början av 1800-talet. Till fastigheten hör en rappad bageribyggnad av tegel från 1700-1800-talet. År 1994 sålde Stjernvalls Kyrkogatan 7. Nuvarande ägare är Marja och Paul Pallasto. Ågatan 7. Arkivbild. Merja Herranen. Sadan vuoden kuvat. Valokuvausta Porvoossa 1844-1940/ Hundra år i bilder. Fotografering i Borgå 1844-1940. Ågatan 8 Borgå blev än en gång längtans mål för familjen Stjernvall. I november 1994 köpte Benita och Roger fastigheten vid Ågatan 8 (tidigare Stora Ågatan 6) bestående av 10 byggnader delvis härbärgerande döda råttor. Om fastigheten kan man läsa i Helhetsplan för bebyggandet av Gamla Borgå att den omfattar tomt 9 med en areal på 1 215,7 m 2 i kvarter 1401. På tomten finns två bostadshus uppförda 1840 (huset mot Ågatan) och 1789 (gårdshuset). Gårdshuset, i två våningar, har ursprungligen varit bakstuga. På gården gränsande till Borgå å finns bodar och uthus som i tiderna har varit bland annat stall, ladugård och svinstia. Av de mest ryktbara hyresgästerna kan nämnas Fredrika och Johan Ludvig Runeberg som hyrde huset mot Ågatan, år 1842-1843, av dåvarande ägare, apotekaren C. Fr. Krook. Kvar finns idag som är tuppen på gården som lär ska ha gett så god gödsel. Familjen Runeberg stördes av den myckna trafiken på Ågatan så att de föredrog att flytta tillbaka till gården vid Krämaregatan. Stjernvalls anlitade arkitekt Pekka Hornamo som rådgivare och huvudarkitekt. Benita och Roger är ytterst tacksamma över Pekka Hornamos insatser och att han inte bara har övervakat deras fastighet utan även så många andra restaureringarbeten i Gamla stan. Utan Pekka Hornamo skulle säkerligen Gamla stan se helt annorlunda ut, understryker Roger Stjernvall. För Stjernvalls del handlade det än en gång om omfattande reparationer av den slitna fastigheten vid Ågatan. Det var inte bara döda råttor utan läckande tak och ruttna stockar. Så det var att renovera, renovera och åter renovera. Yrkeskunniga firmor och personer anlitades bland dem M.Auhtola LVI, Kenneth Hoffman EL, timmermannen och byggmästaren Max Söderholm och byggmästaren Markku Samuli. 9
Så kom Roger på idén att öppna gården för turister för att där inrätta café och restaurangrörelse i strandbodarna. Han fick grönt ljus av stadsplanearkitekten Anneli Naukkarinen. År 2000 uppfördes en kombinerad café och restaurangbyggnad med två handikapptoaletter. Hösten 2009 träffade Benita och Roger Anders Westerholm. Anders är son till Folke West mångårig vän till Stjernvalls. Nya planer skissades upp. Roger berättar att man började renovera utrymmen med tanke på en utvidgad restaurangrörelse. Det handlade om att öppna väggar i bodorna. Nya trappor och dörrar installerades. Den gamla saltbodan fick en ny trappa och fyra par rutfönster beställda enligt gamla modeller med karmar och bågar enligt Pekka Hornamos rekommendationer. Så öppnades restaurangen Johans (namnet syftande på Johan Ludvig Runeberg) med Anders Westerholm, Matti Sarkkinen och Riku Stenroos som restauratörer och Roger Stjernvall som hyresvärd. Roger och Benita har inrättat sig i byggnaden vid Ågatan. Det tre barnen; Patrick, Roby och Jessica finns ute i världen. Ågatan 8. Arkivbild ur Carte Postale. Benita och Roger är måna om att understryka att, trots att de tidvis har bott utomlands, så är det alltjämt hemmet vid Ågatan 8 som gäller och att de är rotade i Borgå sedan år 1982. Här lämnar vi Benita och Roger Stjernvall - Gamla stans skyddsänglar. Benita Ahlnäs Benita och Roger Stjernvall i hemmets lugna vrå vid Ågatan 8. Foto: Benita Ahlnäs Källor: Ahlnäs, Benita: Petrus Nordmann 1858-1923. http://city.porvoo.fi/maakuntakirjailijat/sve Ahlnäs, Benita: Ett ton om invånarna i Gamla Borgå. Wanha Porvoo/Gamla Borgå 47/2009 Eklöf, Tom: Carte Postale. Maisemakortteja vuosisadan Porvoosta. Borgåvykort från sekelskiftet. Borgå 1989 Det gamla Borgå. Ett försvar af en gammal stads traditioner. Borgå 1898 Gamla Borgå. Helhetsplan för bebyggandet av Gamla Borgå 1972. Borgå 1972 Herranen, Merja: Sadan vuoden kuvat. Valokuvausta Porvoossa 1844-1940. Hundra år i bilder. Fotografering i Borgå 1844-1940. Borgå 1992 Mårtenson, Gunnar: Gamla gårdar i Borgå. Borgå 1946 Nordmann, P: Borgå barn och borgare. Helsingfors 1906 Strömborg, J.E.: Biografiska anteckningar om Johan Ludvig Runeberg, IV, 1837-1845. Ny upplaga utgiven av Karin Allardt. Helsingfors 1929 10
Museotorin laidalta OLOTILOJA Joitakin vuosia sitten, ennen kuin aavistinkaan, että minusta tulisi paluumuuttaja ja uusioporvoolainen, olin joulun tietämissä iltakävelyllä Porvoon vanhassa kaupungissa. Hiljaiset tunnelmalliset kadut ja kujaset, kauniisti loimottavat kynttilälyhdyt, ikkunoista valojaan vilkuttavat joulukuuset ja upeiden vanhojen kattovalaisinten loiste synnyttivät minussa auvoisan olotilan. Pian on taas valon juhla käsillä. Myös muut kuin me alueella asuvat pääsevät astumaan kuin sadun tenhomaailmaan, kun vanha kaupunki sonnustautuu vastaanottamaan joulua. Toivottavasti kävijöiden ja kulkijoiden joulunalusaikaan mahtuu kiireetöntä tunnelmointia ja savupiipuista leijuvan aitosuomalaisen puusavun nuuhkintaa. Saimme kokea huikean hellekesän. Pihapiirit ja puutarhat muuttuivat olohuoneiksi. Aika ajoin olotila oli jopa tukala. Tiedän eräidenkin vanhan kaupungin asukkaiden paenneen paahdetta pariksi viikoksi Lapin perukoille nauttimaan virkistävästä ja viileästä heräämisestä 5-asteiseen aamuilmaan! Mennyt kesä osoitti myös, että vanhan kaupungin puustoa ei pidä karsia liikaa. Puiden lehvästöt tarjoavat varjoa ja mikä parasta, puut puhdistavat ilmaa. Kesän ja syksyn mittaan kävi selväksi, miten mainiota onkaan, että meillä on vanhan sillan kupeessa alueen ikioma olohuone, kellarikahvila katuterasseineen ja yläterasseineen, jossa kelpaa olla myös päivän porottaessa kuumimmillaan. Tuossa olohuoneessa on käyty eloisia ja henkeviä keskusteluja, nautittu tapaksia ja muita herkkuja ynnä siemailtu viilentäviä/lämmittäviä juomia. Tuossa olohuoneessa on myös luettu lehtiä, pelattu shakkia, ja noppapelejä lasten kanssa, rupateltu vanhojen ja uusien tuttujen kanssa ja vain oleiltu! Koiratkin on otettu iloisesti vastaan, eikä niille ole tarvinnut erikseen pyytää vesikuppia. Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan! Erityiskiitokset vielä Raijalle olkkarimme kesäkukkien vaalimisesta ja Kallelle hienoista ja kiinnostavista tarinoista pitkän elämän varrelta sekä tietysti paikan henkilökunnalle, jolta ei palveluhalu eikä hymy hyytynyt edes silloin, kun ilmastointilaitteet hajosivat ja sisätilojen lämpötila kipusi saunalukemiin! Lopuksi haluan toivottaa kaikille mukavia olotiloja ynnä kaikkiin vanhan kaupungin olohuoneisiin rentouttavia talvihetkiä ja lämmintä yhdessäoloa! Viimeistään keväällä tavataan taas ulkosalla, mm. yhteisten kevätsiivoustalkoiden merkeissä. Hulda Suulasvuo 11
Legend redan under sin livstid Frysarn lever kvar i våra minnen. Foto: Benita Ahlnäs Harry Frysarn Gustafsson Född 23 september 1922 i Borgå Död: 26 juli 2010 i Borgå Han var en legend redan under sin livstid. Han kallades för Frysarn. Få, knappt ens hans hustru Eine, lystrade till hans riktiga namn Harry Gustafsson. Kioskvärksamheten upphör 29.7.2010 på grund av ägarens död. Texten på luckan till Frysarns knackkorvskiosk vid Kyrkogatan i Borgå talade sitt tydliga språk. Lägg märke till ordet kioskvärksamhet. Det handlade bokstavligen om värk den sista dagen kiosken var öppen dagen innan anslaget kom upp. Kön ringlade sig lång längs Kyrkogatan. Det var som om hela stan hade varit på benen. Alla ville köpa varm korv, trots att kvicksilvret hade krupit upp till närmare 40 grader, med Frysarns världsberömda senap. Ett av bygdens original, kanske det sista, hade gått ur tiden. Sorgen och saknaden värkte djupt in i hjärterötterna. Frysarns korvkiosk var en ikon i Borgå i likhet med Frysarn själv. För några år sedan sade han att han kommer att sälja korv med hans världsberömda senap tills han fyller hundra år. Förvisso hade Frysarn betjänat kunder i flera släktled rentav i sex generationer. Receptet på Frysarns senap var och är hemligt. Ursprunget daterar sig till det ryska hovet. Frysarns far, Harald Gustafsson, hade köpt receptet av en påsaryss i Terijoki, med ett förflutet som chefskock vid tsarens hov, men sedermera på flykt undan Stalins välde. Priset var 10 kg karameller. Pappa Harald Gustafsson började som karamellfabrikör i Borgå och fortsatte sedan med verksamheten i Terijoki. Sonen Harry eller Frysarn började som elvaåring som hantlangare åt sin far som hade fått idén från Ryssland att etablera sig som glassförsäljare. Då Frysarn var 13 år grundade pappa Harald, år 1929, en glassfabrik i Borgå i Hopeas gård, tidigare släkten Söderströms gård, vid Nikolaigatan (numera Mannerheimgatan). Två år senare började pappa Harald också som korvförsäljare. Harry var då 11 år. Han hjälpte sin far med korvförsäljning på Borgå torg. När skoldagen började klockan 8 hade Harry stått på torget från klockan 18 till klockan två på natten. Värmen bestod av en stallykta och ett primuskök. Det var inget pjåskande med barn på den tiden, brukade Frysarn säga. Namnet Frysarn kommer sig av att Harry brukade säga att han måste gå och frysa bland de isblock som vintertid togs upp från Borgå å för att hålla glassen kyld. Det behövdes ungefär 200-300 block is med en vikt på ca 200 kg till 300 kg per block för att hålla temperaturen på omkring minus 25 grader. När Harry eller Frysarn var 23 år dog pappa Harald. Året var 1945. Då hade han de tunga krigsåren bakom sig allt 12
från 1941 då han var stationerad i Fjärrpatrullen vid den fjortonde divisionen. Det var ett under att han klarade sig med livet i behåll eftersom de yngsta, som Frysarn hörde till, fanns i de främsta leden som kanonmat. Efter att Valio hade lagt beslag på glassmarknaden i Borgå gick Frysarn in för att enbart sälja korv med senap. Gamla Borgåbor minns fortfarande Frysarns korvstånd vid busstationen och att han också brukade kallas för Korv-Gusta. I mitten på 1960-talet inrättade sig Frysarn i sin kiosk vid Kyrkogatan i Borgå i en fastighet som han hade förvärvat sig. Frysarn korvkiosk blev med åren en institution i Borgå. Ofta fanns han själv bakom disken, småpratande och lyssnande på sina kunder av vilka många blev stamfåglar. Korven och senapen smakade för alla, de må sedan ha varit taxichaufförer eller poliser eller nattvandrare eller turister från när och fjärran. Frysarn finns inte mera i det jordiska. Men minnet av honom lever vidare. Benita Ahlnäs Bibliotekarie, frilansjournalist, turistguide i Borgå och mångårig skribent i WPGB. Frysarns kännspaka korvkiosk vid Kyrkogatan har gått i graven med Frysarn. Anne Granqvists teckning i WPGB 25. I samma nummer ingår Benita Ahlnäs intervju med Frysarn. Mellangatan 13, 06100 Borgå tel. 050 593 2824 Avoinna/Öppet: 1.4.-31.8. ma-su 9-17 1.9.-31.3. ti-su 10-16 13
Pekka Hornamo arkkitehti SAFA: Keskiaikainen kaupunkimalli: Vanhan Porvoon liiketoiminta sekä kauppa ja sen kehittäminen Tämä kannanotto liittyy Wanha Porvoo Lehden viimeisissä numeroissa esitettyyn teemaan: Yhteistyö Porvoon kaupunki Vanha Porvoo mitä se voisikaan olla? Kun tutkitaan liiketoiminnan ja kaupan kehittymisestä Vanhassa Porvoossa viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, voidaan sen kehityksestä todeta seuraava: Suomen Akatemian teettämässä tutkimuksessa vuonna 1980 liiketoiminnan, kaupan ja pienteollisuuden ja käsityön keskittymät olivat Joki- ja Välikatua rajaavissa kortteleissa 1401 (rantakortteli), 1403 Joki- ja Välikadun välinen kortteli 1303, 1404 Rihkamatorin äärellä sijait- seva kortteli sekä kortteli 1303 Välikadun ja Vuorikadun välissä. Yhteensä työpaikkoja em. korttelissa oli 309 kappaletta. Sitä vastoin yläkaupungissa Tuomiokirkkoa ja Kirkkotoreja ympäröivissä kortteleissa työpaikkoja oli yhteensä vain 62 kappaletta. Perinteellisesti Vanhan Porvoon kaupan sydänaluetta ovat olleet juuri Joki- ja Välikadun tienoot, kun taas yläkaupunki Tuomiokirkon ympärillä on ollut lähinnä virkamiesten ja papiston asuinaluetta poikkeuksena tietysti kauppias Solitanderin kiinteistö Kirkkotorin ja Kirkkokadun varrella. Rihkamatori 8 Edessä on vanha rihkamapuoti. Aikoinaan J. L. Runebergin omistaman kiinteistön kadunpuolen liiketilassa on viimeksi toiminut Raittisen suutarinverstas. Kuva: Porvoon Museo, Natalia Linsén in ottama valokuva 1800- luvun lopusta. 14
Näiltä osin perinteet ovat jatkuneet, ja työpaikkojen määrä on vain lisääntynyt Jokikadun ja Välikadun alueella. Sitä vastoin Tuomiokirkon seutu, Kirkkotorit ja yläkaupunki yleensä ovat taantuneet liike-toiminnan ja kaupan osalta. Suurin vaikutus on ollut vähittäiskaupan luonteen muuttuminen, jonka myötä Hjordis Blomqvistin Kulmakauppa ja Brage Johanssonin korttelikauppa ovat hävinneet. Tilalle on toki tullut jonkin verran uutta toimintaa mm. Hotelli & Cafe Onni, ja Pieni Suklaatehdas Kirkkotorilla sekä uutta parturikampaamo toimintaa Jokikadulla. Vanhan Kyllikki Tommisen parturiliikkeen lisäksi Kirkkotorilla vielä voi mainita Kirkkokadun ja Kirkkotorin kulmassa uuden designtuotteiden myyntiä harjoittavan liikkeen sekä Keijo Vatkan antikvariaatin saman Kirkkotorin varrella, joka liiketoiminta on valitettavasti sekin nyt juuri tätä kirjoitettaessa lopetettu. Huomattavin lisäys on havaittavissa lähinnä Joki- ja Väli-katujen alueilla on ollut kahviloiden, ravintoloiden, ruokapaikkojen, hotellitoiminnan sekä yleensä turisti-toimintaa palvelevien yksiköiden osalta. Yläkaupungissa toimintansa 1977-78 aloittanut Ravintola Wanha Laamanni edustaa täällä kaupunginosan vanhempaa liiketoimintaa. Yläkaupungin liiketoiminta on haitannut ja hidastanut sopivien liiketilojen puuttuminen. Aikojen alusta Vanhan Porvoon kaupunkirakenteessa ei rakennuksiin ole menty sisään kadunpuolelta vaan perinteisesti pihan puolelta. Kertaustyylien aikaan tapahtui vanhan Porvoon rakennuskannassa huomattava muutos, jolloin sisäänkäyntejä empireaikaan ja sen jälkeen aina vuosisadan vaiheen tienoille alettiin tehdä muutostöiden yhteydessä myös kadun puolelta. Ikkunapinta-aloja alettiin myös tällöin suurentaa. Aikaisemmin tonteille käytiin ajoporttien kautta, joka suoraan aitarakenteesta tai sitten kaksikerroksisiin rakennuksiin muodostettujen ajoporttien kautta. Yläkaupungissa näitä liiketoimintatiloja on muodostettu aikojen saatossa vähemmin, ja lähinnä juuri Kirkkokadun ja Kirkkotorien varteen. Jatkossa voisi liiketoiminnan ja kaupan osalta tehdä seuraavia kysymyksiä: Yksipuolistuuko ja köyhtyykö liiketoiminta, yritystoiminta sekä kauppa Vanhassa Porvoossa turismin asettamien tarpeiden ja vaatimusten mukaiseksi? Miten voidaan saada koko liiketoiminta sille raiteelle, ettei nk. reviiritaisteluja tarvitsisi käydä esim. Joki- ja Välikadun kauppiastoiminnan, ja lähinnä keskiaikaiseen toritoimintaan rinnastettavan museotorin Runsaat 10 vuotta Kirkkotorilla toiminut Pieni suklaatehdas Lilla Chokladfabriken edustaa Yläkaupungin uudempaa liiketoimintaa. Tiskin takana myhäilee yrittäjä Peter Westerlund. Kuva: Pekka Hornamo kaupankäynnin osalta? Voidaanko ajatella että näiltä osin voitaisiin puhaltaa samaan hiileen? Entä voidaanko suurempi Kirkkotori Tuomiokirkon pohjoispuolella ottaa liiketoiminnan käyttöön ainakin osalla viikkoa? Vertaa aikaisemmat hevosmarkkinat, jolloin toritoiminta voisi laajeta osaviikkoisesti tälle alueelle Tuomiokirkon pysäköintitarpeita unohtamatta? Yläkaupunki ehkä tarvitsisi uutta ilmettä toimintaansa? Pienteollisuus- ja käsityötoiminta on ominta Vanhaa Porvoota. Tämä toiminta on ollut vähäistä alueella vaikka se voisi tukea myös turistitoimintaa köyhdyttämättä Vanhan Porvoon resursseja! Alueella voisi kehittää rakentamisen kurssitustoimintaa sekä muuta koulutusta, joka soveltuisi Vanhaan Porvooseen (korjausrakentaminen, restaurointi, huonekaluentisöinti). Aurumin kultasepänpaja sekä Porvoon Restaurointikeskus ovat ainoa toimivat suuremmat yksiköt alueella. Mikä on Porvoon pienteollisuus- ja käsityöyhdistyksen tilanne tällä hetkellä, ei ole tiedossani? Vanhaa käsityöläisperinnettä edustava Raittisen suutarinverstaskin on siirtynyt nk. kantakaupungin puolelle. Legendaarinen kauppias Ralph Flodman in vuonna 1897 perustettu Borgå Jernhandel lopetti toimintansa jo vuonna 1996 omistajansa kuoltua. Onneksi Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiö sai pelastettua ko. irtaimiston Salvukseen Porvoon Vanhalle rautatie-asemalle, jossa liiketoiminta kyseisen irtaimiston ympärillä hoitaa tänään rautakauppias Teemu Tukiainen. Edellä lausuttuun viitaten yritystoimintaa voisi myös kehittää tässä samassa yhteydessä toimivaksi kokonaisuudeksi kauppiasyhdistyksen ja toriyhdistyksen kanssa siten, että mukaan saataisiin myös pienteollisuus- ja käsityötoiminta Vanhan Porvoon kehitystyöhön. 15
Nyt voidaan kysyä: Mitä merkitsee liiketoiminnan ja kaupan lisääntyminen Vanhassa Porvoossa julkisen ilmeen, kaupunki-kuvan, turismin ja yksittäisen asukkaan kannalta? Kuinka pitkälle liiketoimintaa voidaan kehittää, vaarantamatta Vanhan Porvoon aitoa henkeä, ja sen rauhallista, kiireetöntä ilmettä asukkaan kannalta? Luulen, että tässä piilee yksi hyvä suunta kehittää Vanhaa Porvoota, ja sen elävää kaupunkikokonaisuutta menettämättä kaupunginosan vanhoja traditioita ja vuosisataisia perinteitä. Keskiaikainen ajatuskantahan oli koota asuin- ja liiketoiminta, verstastoiminta samalle tontille yritystoimintaa harjoittavan kauppiaan, käsityöläisen asumisen äärelle. Vanhan Porvoon suojeluasemakaavassa jo vuodelta 1974 tämä on kiitettävästi toteutettu sallimalla asuintonteilla liiketoimintaa kaupunginosan eri alueiden tarpeiden mukaisesti laskettuna 45 75% tontin kokonaisrakennusoikeudesta. Näin on vanhaa käytäntöä seurattu noudattaen keskiaikaista kaupunkimallin, olemuksen henkeä. Keskiaikainen liiketoimintamalli helpotti samassa kiinteistössä myös jokapäiväistä käytännön asioiden järjestelyjä omassa kiinteistössä, ja pihapiirissä: Samalla se loi yhteenkuuluvaisuuden tunteen kaikkien kaupunginosan asukkaiden kesken. Tämä tunne on mielestäni tänään kovasti kadoksissa. Keskinäinen kanssakäyminen ja naapurin liiketoiminnan tukeminen on myös ajan hengen mukaisesti vähitellen hiipunut. Takavuosina naapuri pistäytyi talossa pyytämättä, ja hänet otettiin vastaan ystävällisesti tarjoamalla vieraalle mitä talossa kulloinkin oli saatavilla. Tähän naapuri tyytyi nurkumatta isäntäväen pyrkiessä kestitsemään vierastaan parhaan kykynsä mukaisesti, usein kovastikin vaatimattomasti. Tämä ajankuva on tietysti mennyttä, mutta voitaisiinko Vanhassa Porvoossa palata jossain muodossa tämänlaatuiseen toimintaan sekä nostaa elämisen tasoa, laatua vanhoja asumisen, kaupan ja käsityöläisyyden perinteitä vaalien? Siihen tarjoaa Vanhan Kaupungin miljöö-, sen ympäristö ja sisäinen olemus kaikki mahdollisuudet, jos vain osaamme ja haluamme niitä käyttää. Nyt olisi aika ryhtyä tositoimiin näiden asioiden tiimoilta! Näin ollen tiiviimpi yhteistyö Porvoon kaupungin, Vanhan Porvoon Asukasyhdistyksen, Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiön sekä liiketoimintaa liittyvien eri tahojen sekä käsityöläisten kanssa tulisi aikaansaada pysyväksi vuorovaikutukseksi ainutlaatuisen ja omaleimaisen kaupunginosamme tulevaisuuden ja sen kehittämisen hyväksi. Borgå Jernhandel Jokikadulla ennen sen siirtämistä 5.5.1996 Salvukseen Porvoo Rautatieasemalle. Kuva: Pekka Hornamo 16
Palokunnantalolla, Kirkkokatu 2, 11.-12.12.2010, klo. 10-15. på Brandkårshuset, Kyrkogatan 2, 11.-12.12.2010, kl. 10-15. 17
Itäinen Pitkäkatu 8 Historiaa ja remontin vaiheet Meidän Ulla ja Tane Rajakangas haltuumme Itäinen Pitkäkatu 8 tuli v. 1976. Huomasin työmatkalla Hesaria lukiessani pikkuisen myyntiilmoituksen ja samana iltana ajoimme Porvooseen. Pienen etsiskelyn jälkeen talo löytyikin. Totesimme, että onpa kivan näköinen, niin kuin ympäristökin (pihaan tai sisään emme päässeet). Niin paljon kuitenkin näimme, että töitä kyllä riittää, jos tähän muutamme... Muutama viikko kaupanhierontaa ja talo, yhteensä neljä huonetta ja neljä keittiötä, oli meidän kaikkine vuokralaisineen! Ns. ylätalossa (huone, keittiö ja veranta) asui leskimies Väiski, joka lupasi muuttaa saman tien. Alatalon alakerrassa asui toinen Väiski vaimoineen, yläkerrassa Edit-rouva. Hänkin kertoi olevansa muuttopuuhissa. Päästäksemme muuttamaan suoritimme ylätalossa pieniä kunnostushommia ja sitten muutimme kaksi aikuista, kolmivuotias Susanna ja puolitoistavuotias Johanna 50 neliön yksiöön! Asuminen oli tietysti hieman soveltamiskykyä vaativaa. Lämmitykseen, valaistukseen, pesukoneeseen ym. oli sähköä käytettävissä parin pienen sulakkeen verran. Kylmä vesi sentään tuli ja meni. Vesi, samoin kuin keittiön liesikin, saatiin lämpenemään kaasulla. Puusee oli ulkona liiterin takana, kolmipaikkainen, joista yksi paikka jopa väliseinällä erotettu ja sanomalehdillä tapiseerattu! Elämä kulki omaa kulkuaan, samoin peruskorjauksen suunnittelu. Mukaan siihen tuli Hornamon Pekka, silloinen Vanhan kaupungin säätiön neuvonta-arkkitehti. Yksi suunnittelun pääajatuksista oli saada nämä kaksi erillistä taloa yhdistettyä. Se vaatisi välissä olevan saunaosan purkamista, yhdysosan uudisrakentamista, alatalon ala- ja yläkerran yhdistämistä ym. ym. ym. Suunnitelmia hiottiin lähes kaksi vuotta. Sinä aikana alatalo tyhjeni vuokralaisista, viimeisenä alakerran Väiski, joka pääsi kaupungin asuntoon, hänen vaimonsa ehti kuolla sitä ennen. Koska me asuimme ylätalossa, oli luonnollista lähteä korjaamaan ensin alataloa. Sen perusrakenne oli sellainen, että alakerrassa oli n. 12 neliön huone ja samankokoinen keittiö, sekä pieni kylmä veranta. Huonekorkeus oli 175-180cm! Yläkerrassa samankokoiset, myös matalat huone ja keittiö, sekä pieni kylmä varasto, huoneiden väliseen kylmään eteiseen nousivat portaat suoraan ulkoa. Mutta uskokaa tai älkää; lämmityssysteemi oli tosi upea! Alakerran huoneen nurkassa oli Högforsin keskuslämmityspannu, joka toimi valopetrolilla. Petrolisäiliö (20l) oli eteisen seinällä. Petrolia säilytettiin ulkona 200 litran tynnyrissä, josta pikkusäiliö täytettiin kerran- pari viikossa. Huoneissa oli sitten tavalliset keskuslämmityspatterit. Remontti alkoi keväällä 1978 purkuhommilla. Välikattojen purku koska haluttiin saada vähän lisää huonekorkeutta oli ihanan kamalaa... Savea, hiekkaa, sammalta, sahanpurua. eikä enempää kuin pari tyhjää pirtukanisteria! Purkutöiden edetessä huomattiin, että talo oli rakennettu kahdesta eri hirsikehikosta, jotka oli purettu ilmeisesti jostain muualta (ehkä ulkorakennuksista) ja liitetty toisiinsa paksuilla sekä sahatuilla että veistetyillä lankuilla. Yläkerran seinähirrestä löytyi vuosiluku 1753, joka lienee alkuperäisen hirsikehikon rakennusvuosi. Tälle paikalle kehikot on siirretty ja rakennettu yhteen vuonna 1828 (valkoinen kirja v. 1972). Todettiin myös, että rakennuksessa on ollut kaksi savupiippua, joka ilmenee vanhoista valokuvistakin. Jokaisessa huoneessa on ollut tulisija, todennäköisesti puuhella. Purkamisen jälkeen alkoi kokoaminen. Yläkerran katto nostettiin sisällä niin ylös kuin mahdollista, alakerrankin kattoa nostettiin parikymmentä senttiä. Talossa oli tehty remonttia 1950-luvulla, päätellen fylleinä olleista sanomalehdistä. Siinä yhteydessä oli ilmeisesti hävinnyt paljon vanhaa materiaalia, lattiat olivat sahalautaa 18
korkkimattojen alla jne., jotenka vanhaa materiaalia riitti vain alakerran sisäkattoihin. Seinät koolattiin ja lämpöeristettiin, verannalle saatiin sopimaan ala- ja yläkertaan saniteettitilat. Kierreportaat yläkertaan mahtuivat nipin napin eteistilaan. Töitä teimme enimmäkseen omin voimin, alkuvaiheessa oli vanhan kansan timpuri Gösta viikonloppu- ja iltaapulaisena. Naapurikauppias Brage kävi myös silloin tällöin talkoissa. Gösta timpuroi raput yläkertaan ja ilmoitti sitten, että yksi askelma vähän narisee, mutta täytyyhän emännän tietää, milloin isäntä tulee kotiin!. Sähköasennukset tietenkin jouduttiin uusimaan, samoin vesi- ja viemärisysteemit (sähkösuunnitelmat ja asennukset olivat Mikrokulman Petski Fredrikssonin ensimmäiset, vedet ja viemärit asensi Totte Andersson). Viemäritöiden yhteydessä jouduttiin kadulla hieman räjäyttämään kalliota. Ulla muistaa aina sen, kun räjäyttäjä antoi hänelle paperilapun, jossa luki: dynamiittia ja nalleja - käypä tyttö hakemassa Karlssonilta... Ensimmäisenä valmistui yläkerran WC ja ikimuistoinen oli juhlahetki kun wc-pytty ensi kerran huuhdeltiin... Toinen alakerran huone sisustettiin väliaikaiseksi keittiöksi ja onnesta litteinä muutettiin juhlallisin menoin ylätalosta alataloon alkukesällä 1979. Mutta työt eivät loppuneet. Seuraava kohde oli saunaosasto talojen välissä. Siellä oli eteinen ( pukuhuone ), isohko sauna, sekä saunan ja ylätalon välissä pieni palokaappi (romuvarasto). Sauna oli meidän taloon tullessamme enemmänkin pesutupa kuin sauna. Se oli palvellut lähiympäristön pesutupana ties kuinka kauan. Kiuas oli pelkkä ruostunut peltitynnyri, seinustalla kylpyamme korokkeella pyykin pesua varten, muuripata sentään oli suht' koht' ehjä. Pesutuvan tarve oli ilmeisen huutava, talomme oli yksi niistä harvoista, joissa oli vesi ja viemäri. Teimme siellä pikku remontin heti talon ostettuamme. Saunan purkaminen oli hieman työläs toimenpide, niin paljon oli kerrostumia alkuperäisen hirsikehikon sekä ulko- että sisäpuolella. Kun saatiin sisimmät osat esiin, löytyi alunperin vanhan aitan mallinen läpilahonnut hirsikehikko. Erään seinän sisällä oli suurin ikinä näkemäni kimalaispesä. Taas oli peräkärrylle käyttöä kun purkujätteet vietiin kaatopaikalle. Onneksi siihen aikaan ei ollut jätemaksuja! Sitten taas rakennettiin, vaihteeksi uutta. Kun peruskuoppa oli kaivettu, ohikulkijat kysyivät, että mitäs siihen nyt tulee? Vastasimme, että uima-allashan se siihen... No, keittiöhän siihen pikkuhiljaa rakentui, oviaukot avattiin sekä ylä- että alataloon. Keittiön ja ylätalon väliin tuli eteisosa, josta uloskäynti pihalle. Pieniä hankaluuksia tuottivat huonetilojen korkeuserot. Ylätalon lattia on alatalon lattioita 170cm ylempänä, keittiön lattia siinä puolivälissä. Uusi keittiö otettiin käyttöön keväällä 1981. Yhtaikaa keittiön rakentamisen kanssa aloitettiin vähitellen ylätalon pähkäily. Ylätalo oli kuten saunakin rakennettu vuonna 1820. Se oli yksikerroksinen, huonekorkeus n. 200cm, vintillä oli melkein seisomakorkeus keskellä. Pihan puolella oli kylmä veranta (n. 7-8 neliötä). Remontti aloitettiin sieltä, koska sauna pesutiloineen oli tulossa sinne. Veranta oli lautarakenteinen, melko huonoilla perustuksilla, joten se oli melkein kokonaan purettava. Ulkolaudoitus voitiin käyttää uudelleen. Tilaan saatiin sopimaan sähkösauna, pesuhuone, wc ja pieni eteinen. Kakluunia purkamassa Hattulan sahan konttorissa kesällä -79. Totiset apulaiset Susanna ja Johanna. Talon sisätilat täytyi korjata kerta kaikkiaan perusteellisesti. Välikatto oli pahasti notkolla ja vintillä tuettu savupiipun varaan. Purku oli taas tuttua puuhaa; savea, sammalta ja sahanpurua ikkunasta peräkärryyn ja kaatopaikalle. Tilalle uudet kattopalkit, mutta leveät kattolaudat voitiin käyttää uudelleen. Lattiat, myöskin sahalautaa jossa korkkimatto päällä purettiin. Lattioiden alusta oli lähes täynnä purettua tiilimurskaa ym. rojua. Taas tuli 19
Kevät 1980 Vanhan saunan lähtölaskenta alkanut kevät -80. asiaa kaatopaikalle. Lattian alla oli myös pieni kellari, sen hirsiseinät tietenkin lahonneet, mutta muurattiin uudelleen. Uudet lattiapalkit, lämpöeristeet ja mäntylautalattiat. Uusi huonekorkeus n. 220cm. Seinärakenteista todettiin, että ikkunoiden alapuoliset osat on aikanaan tehty uusista hirsistä mutta yläosat puretuista. Olimme jo aiemmin purkaneet Hornhattulasta Tampellan sahan pääkonttorista nätin kaakeliuunin. Se odotti liiterissä numeroituna ja valokuvattuna uutta tulemistaan. Vanha savupiippu purettiin ja siirrettiin pihanpuoleiselle seinälle ja sen viereen nousi purettu kaakeliuuni. Löysimme eläkeläismuurarin, jonka nimen valitettavasti olemme unohtaneet. Hän muurasi uunin ja uuden savupiipun muutamassa päivässä, itse toimimme hanslankareina. Teimme Gäddragista kaivetusta savesta laastin, jota tarvittiin uunin muuraukseen. Koko remontti tuli valmiiksi niin, että lopputarkastus oli helmikuussa 1983. Ainoa huomautus tuli alatalon portaikosta. Kaide puuttui ja puuttuu muuten vieläkin. Talon ulkonäkö muuttui jonkin verran, talo oli alunperin kokonaan keltaiseksi maalattu, väliosa ilman katuikkunoita. Nythän ylä- ja alatalo ovat vihreät ja väliosa, jossa on kaksi ikkunaa, on punainen. Katot olivat sekä peltiä että huopaa, ne jouduttiin uusimaan. Nyt ne ovat kaikki mustaksi maalattua peltiä. Portti ja aidat uusittiin ja historialliset puuceet jouduttiin purkamaan, koska asemakaavan mukaan niiden alla oleva tontinosa piti liittää naapuritonttiin. Talon aiempaa historiaa Tonttia (vanhan merkinnän mukaan tontti n:o 53 1 Korttelissa) ei ollut vielä Giörgesin vuoden 1726 kartalla mutta v. 1792 Hedengransin kartalta se löytyy. Ensimmäinen tunnettu omistaja oli kellonsoittaja Thomas Monberg (v. 1753). 1700-luvun rakennuksista ei ole löytynyt tietoja. Gardbergin kirjassa Gamla staden i Borgå verrataan talomme 2-kerroksista osaa vastaavaan Issakaisten talon (Itäinen Pitkäkatu 1) 2-kerroksiseen osaan, erona se, että talomme on kaikin puolin pienempi, mutta perusrakenne on sama. Talossamme asui kirjan mukaan 1800-luvulla etupäässä sotilaita, ajomiehiä ja palovahteja. Ylätalon uudet, vähän tukevammat kattopalkit v.-82. 20