Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelma. Evira 6321/0510/2012

Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelma Evira 6321/0510/2012

1 (49) Eviran raportti Hyväksymispäivä 13.6.2013 Hyväksyjä Esittelijä Lisätietoja Maria Teirikko Taina Heimonen-Kauppi Taina Heimonen-Kauppi

2 (49) Sisällys 1 Johdanto... 4 1.1 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelmatyön tausta... 4 1.2 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman keskeiset tavoitteet ja rajaukset... 5 1.3 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman laatiminen... 5 1.3.1 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman vastuuhenkilö ja työryhmien jäsenet... 5 1.3.2 Toimijoiden ja viranomaisten edustajille tehdyt kyselyt... 6 2 Sivutuotevalvonta... 7 2.1 Sivutuotevalvonnan tavoite... 7 2.2 Sivutuotevalvontaa koskevaa lainsäädäntöä... 7 2.2.1 Yleinen valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004... 7 2.2.2 Sivutuoteasetus (EY) N:o 1069/2009 ja sen täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 142/2011... 8 2.2.3 TSE-asetus (EY) N:o 999/2001... 8 2.2.4 Eläintautilaki (55/1980) ja sen nojalla annetut asetukset... 8 2.2.5 Rehulaki (86/2008) ja sen nojalla annetut asetukset... 10 2.2.6 Lannoitevalmistelaki (539/2006) ja sen nojalla annetut asetukset... 10 2.2.7 Elintarvikelaki (23/22006) ja sen nojalla annetut asetukset... 11 2.2.8 Laki eläintunnistejärjestelmästä (238/2010) sen nojalla annetut asetukset... 12 2.2.9 Laki eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta (1192/1996) ja sen nojalla annetut asetukset... 12 2.2.10 Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009)... 12 2.2.11 Sivutuotelaki... 13 3 Sivutuotevalvonnan organisaatio... 13 3.1 Sivutuotevalvonnan ylin johto... 14 3.2 Sivutuotevalvonnan ohjaustehtävät... 15 3.2.1 Valvonnan ohjaus Eviran eri yksiköissä... 16 3.3 Valvonnan toimeenpano ja valvontakohteet... 17 4 Valvonnan suunnittelu ja seuranta... 20 4.1 Valvonnan suunnittelua ja seurantaa ohjaavat yleiset ohjelmat... 20 4.2 Eläinlääkintähuollon piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta... 21 4.3 Elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta... 22 4.4 Rehuvalvonnan piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta... 24 4.5 Lannoitevalmistevalvonnan piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta. 24 5 Sivutuotevalvonnan toteutuminen ja arvio valvonnan onnistumisesta... 24

3 (49) 5.1 Sivutuotevalvonnan toimeenpano... 24 5.2 Viranomaisten työnjaon selkeys... 25 5.3 Valvontatoimien loppuunsaattaminen... 25 5.4 Motivaatio... 26 5.5 Valvojien asiantuntemus... 27 5.6. Koulutus ja neuvonta... 27 5.7. Sivutuotevalvonnan ohjaus... 28 5.8. Eviran yksiköiden välinen työnjako... 28 5.9. Sivutuotevalvonnan painoarvo Eviran toiminnassa... 28 7. Sivutuotevalvonnan tavoitteet, kehittämiskohteet ja toimenpide-ehdotuksia... 29 Lähteet... 34 Liitteet... 35

4 (49) 1 Johdanto 1.1 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelmatyön tausta Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) teki Suomeen 11. 20.10.2011 tarkastuksen eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin sovellettavien terveyssääntöjen täytäntöönpanosta. Tarkastuksen yleistavoitteena oli arvioida, miten eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita koskevissa asetuksissa (EY) N:o 1069/2009 1 (sivutuoteasetus) ja asetuksessa (EU) N:o 142/2011 2 (sivutuoteasetuksen täytäntöönpanoasetus) vahvistetut vaatimukset on pantu täytäntöön. Tarkastuksessa keskityttiin toimivaltaisten viranomaisten valmiuksiin varmistaa eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden oikea käsittely, kulku ja määränpää. Tarkastuksen perusteella todettiin, että Suomella on käytössä järjestelmä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden asetusten edellytysten mukaiseen käsittelyyn, mutta kaikkia asiaan liittyviä vaatimuksia ei kuitenkaan täysin noudateta eräillä osa-alueilla. Lisäksi valvontaketjussa havaittiin heikkouksia virallisen valvonnan järjestelmässä. FVO totesi loppuraportissaan muun muassa, että nykyisellä eri toimivaltaisten viranomaisten tehtävänjaolla ei pystytä varmistamaan, että virallisessa valvonnassa seurataan ja varmennetaan asianmukaisesti asetusten vaatimusten täyttymistä koko sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden ketjun mitalta. Lisäksi todettiin, ettei sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden ketjussa tehdä eräitä keskeisiä tarkastuksia ja että asiaan liittyvien edellytysten noudattaminen jää usein varmentamatta. Antamissaan suosituksissa FVO edellyttää Suomelta toimenpiteitä, joilla tehostetaan eri toimivaltaisten viranomaisten suorittaman virallisen valvonnan tehokkuuden varmentamista, suoritetaan viralliset valvontatoimet ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 882/2004 3 artiklassa vahvistetut kriteerit ja toteutetaan tarvittavat toimenpiteet eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden valvomiseksi siten kuin asetuksen (EU) N:o 142/2011 32 artiklassa edellytetään. Liitteessä 8 on taulukko FVO:n antamista suosituksista ja Suomen vastauksista niihin. Raportti tarkastuksesta on saatavissa linkistä: http://ec.europa.eu/food/fvo/rep_details_en.cfm?rep_id=2866 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (jäljempänä Evira) ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena sivutuotelainsäädännön toimeenpanoa ja noudattamista. Vastauksena FVO:n tarkastuksessa esitettyihin huomioihin Evira päätti laatia kansallinen sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman, jossa etsitään ratkaisuja koko sivutuotealan valvontajärjestelmässä havaittujen heikkouksien poistamiseksi sekä selkeytetään eri viranomaisten tehtäväjakoa valvonnassa. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) 2 Komission asetus (EU) N:0 142/2011 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (täytäntöönpanoasetus)

5 (49) 1.2 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman keskeiset tavoitteet ja rajaukset Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelmatyön tavoitteena on selvittää syyt valvontajärjestelmässä havaittuihin heikkouksiin, paikallistaa järjestelmän kehityskohteet ja ehdottaa käytännön toimenpiteitä valvonnan ja valvontajärjestelmän tehostamiseksi. Sivutuotevalvonnan tavoitteiden tulee lisäksi olla Eviran toimialan valvontastrategian mukaisia. Kehittämissuunnitelmaa voidaan mahdollisesti hyödyntää myös säädösvalmistelussa ja sen kautta valvontaviranomaisten välisessä työnjaossa. Kehittämissuunnitelma kattaa sivutuotevalvonnan elintarvike-, rehu-, eläinten terveysja lannoitevalmistesektorin osalta painopisteen olleessa FVO:n havaitsemissa valvontaketjun heikkouksissa ja niiden pohjalta annetuissa suosituksissa. Näin ollen sisämarkkinakaupan sivutuotevalvonta ja sivutuotteiden kolmasmaatuonti ja -vienti on rajattu pois käsiteltävistä alueista. Lisäksi sisämarkkinakaupan sääntöjä ollaan muuttamassa ja niitä koskevien asetusten muutokset ovat vielä kesken. 1.3 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman laatiminen Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelma on laadittu projektityönä, joka alkoi 14.3.2012 ja päättyi 30.4.2013. Vastuuyksikkönä toimi Eviran valvontaosaston eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö (EHYT). 1.3.1 Sivutuotevalvonnan kehittämissuunnitelman vastuuhenkilö ja työryhmien jäsenet Vastuuhenkilö Taina Heimonen-Kauppi, ylitarkastaja eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö (EHYT) Ohjausryhmän jäsenet Riitta Maijala, yksikönjohtaja eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö, ryhmän puheenjohtaja 1.1.2013 asti Jaana Mikkola, yksikönjohtaja eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö, ryhmän puheenjohtaja 1.1.2013 alkaen Maria Teirikko, osastonjohtaja valvontaosasto Taina Aaltonen, eläinten terveys ja hyvinvointi - toimintokokonaisuuden johtaja Sinikka Marmo, yksikönjohtaja rehu- ja lannoitevalvontayksikkö Auli Vaarala, yksikönjohtaja elintarvikehygieniayksikkö Eeva-Riitta Wirta, yksikönjohtaja lihantarkastusyksikkö Taina Heimonen-Kauppi, ylitarkastaja eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Kristiina Lappalainen, lakimies oikeudellinen yksikkö Projektiryhmänä toimi Eviran sivutuotevalvontayhteistyöryhmä Elintarvikehygieniayksikkö Nina Kaario, Tuula Koimäki Tuula Lundén

6 (49) Eläinten terveys ja hyvinvointi yksikkö Taina Heimonen-Kauppi Lihantarkastusyksikkö Maija Summa 1.3.2 Toimijoiden ja viranomaisten edustajille tehdyt kyselyt Rehu- ja lannoitevalvontayksikkö Tarja Alainen, Hanna Laatio (sivutuoteyhteistyöryhmän puheenjohtaja) Sanna Maksimainen, Tarja Root Olli Venelampi Sivutuotealan toimijoille ja valvontaviranomaisille laadittiin kyselylomake, jolla haluttiin selvittää näkemyksiä sivutuotevalvonnan nykytilasta, mahdollisista epäkohdista ja niiden syistä, sekä koota kehitysehdotuksia. Kysely toteutettiin sähköisen Webropoljärjestelmän avulla. Tiedote kyselystä julkaistiin Eviran internetsivuilla uutisosioissa 31.8.2012. Suomen- ja ruotsinkielisiin kyselyihin pääsi vastaamaan suoraan tiedotteessa olleiden linkkien kautta. Kyselyyn oli mahdollista vastata kuukauden ajan 1.9. 30.9.2012 välisenä aikana. Kyselystä tiedotettiin sähköpostitse suoraan 146 virkamiehelle ja 139 toimijalle. Kunnaneläinlääkäreille ja kunnan elintarvikevalvontaa tekeville viranhaltijoille tietoa kyselystä toimitettiin aluehallintovirastojen (AVI) kautta, elintarvikehuoneistoille valvontaviranomaisten välityksellä ja isoille teurastamoille tarkastuseläinlääkäreiden välittämänä. Viikkoa ennen vastausajan päättymistä kyselystä lähetettiin muistutus. Tuottajajärjestöistä Päivittäistavarakauppa ry (PTY), Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry (STKL) ja Elintarviketeollisuusliitto ry (ETL) julkaisivat internetsivuillaan tiedotteen kyselystä. Lisäksi Elintarvike ja Terveys lehden syyskuun numerossa oli ilmoitus kyselystä. Kyselyyn vastasi 90 valvontaviranomaista ja 186 toimijaa. Joidenkin viranomais- ja toimijaryhmien kohdalla vastaajien määrä oli varsin pieni. Saatuja tuloksia ei voida näin olen tarkastella tilastollisesti merkitsevinä, vaan kyselyihin vastanneiden suuntaa-antavina mielipiteinä valvonnan tilanteesta. Aluehallintovirastojen ja Eviran välisillä neuvottelupäivillä 11.4.2012 läänineläinlääkärit arvioivat sivutuotevalvonnan nykytilan heikkouksia aluehallintovirastojen ja kuntien toiminnassa ja esittivät kehitysehdotuksia valvonnan kehittämiseksi. Tilaisuuteen osallistui 19 läänineläinlääkäriä. Eviran sivutuoteyhteistyöryhmän jäsenet tekivät samanlaisen arvioin sivutuotevalvonnan nykytilasta. Kyselyiden ja arviointien tuloksista laadittiin yhteenveto, joka käytiin läpi yhdessä sivutuoteyhteis-työryhmän kanssa ja jonka perusteella koottiin ryhmän näkemykset keskeisistä toimenpiteistä valvontaketjun toiminnan tehostamiseksi. Yhteenveto edellä mainituista kyselyistä, arvioinneista ja näkemyksistä on liitteessä 6.

7 (49) 2 Sivutuotevalvonta 2.1 Sivutuotevalvonnan tavoite Eläimistä saatavat sivutuotteet on määritelty siten, että niillä tarkoitetaan kuolleiden eläinten kokonaisia ruhoja tai ruhonosia, lantaa, taikka muita eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, mukaan lukien muuhun kuin siitostarkoitukseen tarkoitetut munasolut, alkiot ja siemenneste. Eläimistä saatavia sivutuotteita syntyy pääasiassa teurastettaessa eläimiä ihmisravinnoksi, eläinperäisten elintarvikkeiden, kuten maitotuotteiden, tuotannon yhteydessä sekä kuolleiden eläinten hävittämisen ja taudintorjuntatoimenpiteiden yhteydessä. Sivutuotteet aiheuttavat alkuperästään riippumatta mahdollisen riskin ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle. Tätä riskiä on valvottava asianmukaisesti joko ohjaamalla tällaiset tuotteet turvallisin keinoin hävitettäviksi tai käyttämällä ne erilaisiin tarkoituksiin edellyttäen, että noudatetaan tiukkoja vaatimuksia, joilla minimoidaan terveysriskit. Tulevaisuudessa pyrkimys sivutuotteiden hyötykäyttöön uusia tekniikoita kehittämällä erityisesti energiantuotantoon tulee kasvamaan. Toisaalta tarve sivutuotteiden hävittämiseen polttamalla lisääntyy johtuen siitä, että kaatopaikkojen mahdollisuutta vastaanottaa biohajoavaa ainesta rajoitetaan voimakkaasti ympäristölainsäädännöllä. Sivutuotevalvonnan tavoite on torjua ja minimoida sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden aiheuttamia riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle sekä suojella elintarvike- ja rehuketjua. 2.2 Sivutuotevalvontaa koskevaa lainsäädäntöä Tässä kappaleessa on lyhyesti esitetty sivutuotevalvontaan liittyvät EU-säädökset sekä kansalliset lait, joissa säädetään sivutuotevalvonnan järjestämisestä. Lakien nojalla annetuista asetuksista on mainittu erikseen ainoastaan ne, joissa on säädetty tiettyjen sivutuoteasetuksen sallimien kansallisten poikkeuksien käyttöönotosta ja kansallisista vaatimuksista. Lait tärkeimpine asetuksineen ja linkkeineen Finlexiin (www.finlex.fi) on koottuna lähdeluetteloon. 2.2.1 Yleinen valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004 Valvonta-asetuksella on annettu yleiset säännökset yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa rehu- ja elintarvikelainsäädännön, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan lainsäädännön sekä kasvinterveyslainsäädännön virallista valvontaa varten. Valvonta on toteutettava asetuksen 3 artiklassa säädettyjä virallista valvontaa koskevia yleisperiaatteita noudattaen. Valvontatoimia on toteutettava säännöllisesti, riskien mukaan ja sopivin väliajoin ilman ennakkovaroitusta. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että virallinen valvonta on tehokasta ja asianmukaista, puolueetonta ja yhdenmukaista kaikilla tasoilla. Kun toimivalta valvonnan toteuttamisesta on annettu keskusviranomaisen lisäksi alueellisille tai paikallisille viranomaisille, on varmistettava tehokas ja tosiasiallinen koordinointi kaikkien toimivaltaisen viranomaisten kesken.

8 (49) Asetuksen 41 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava kokonaisvaltainen, monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU), jolla varmistetaan valvontaasetuksen ja EU:n yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 tehokas täytäntöönpano. VASU-suunnitelma sisältää kuvauksen siitä, miten alkutuotannon ja elintarvikkeiden tuotannon, käsittelyn ja jakelun valvonta on Suomessa suunniteltu toteutettavaksi ja järjestetty lopputuotteiden turvallisuuden ja lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. VASUssa on määritelty valvonnan strategiset tavoitteet, linjaukset ja painopisteet, ja siihen on sisällytetty Eviran toimialan valvontastrategia 2009 2013. Toimenpiteet strategisten tavoitteiden käytännön toteuttamiseksi sisältyvät asiakirjan sektorikohtaisiin suunnitelmiin. 2.2.2 Sivutuoteasetus (EY) N:o 1069/2009 ja sen täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 142/2011 Asetusten mukaan jäsenvaltioiden on valvottava ja tarkistettava, että toimijat täyttävät lainsäädännön asiaa koskevat vaatimukset eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden koko ketjun aikana, joka kattaa keräämisen, kuljetuksen, käsittelyn, jatkokäsittelyn, muuntamisen, jalostamisen, varastoimisen, markkinoille saattamisen, jakelun, käytön ja hävittämisen. Tätä varten jäsenvaltioiden on pidettävä yllä yhteisön lainsäädännön mukaista virallisten tarkastusten järjestelmää. Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevia toimia, jotka aiheuttavat huomattavan riskin ihmisten ja eläinten terveydelle, on suoritettava ainoastaan viranomaisen hyväkymissä laitoksissa. Tätä edellytystä on sovellettava erityisesti jalostuslaitoksiin ja muihin laitoksiin, joissa käsitellään tai varastoidaan eläimistä saatavia sivutuotteita, joilla on välitön merkitys rehuketjun turvallisuuteen. Hyväksyntää ei kuitenkaan edellytetä laitoksilta tai toimijoilta, jotka jalostavat tai käsittelevät turvallisia aineksia, kuten niin pitkälle jalostettuja tuotteita, etteivät ne enää aiheuta riskiä ihmisten ja eläinten terveydelle. Tällaiset laitokset tai toiminnot on rekisteröitävä. Sivutuoteasetuksessa ja sen täytäntöönpanoasetuksessa on säädetty laitostyypeistä ja toiminnoista, jotka edellyttävät toimiakseen hyväksynnän tai rekisteröinnin. Asetuksissa määrätään myös hyväksynnän ja rekisteröinnin edellytyksistä sekä virallisessa valvonnassa huomioitavista yleisistä ja laitoskohtaisista vaatimuksista. 2.2.3 TSE-asetus (EY) N:o 999/2001 Asetuksessa vahvistetaan eläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sekä tietyissä erityistapauksissa niiden vientiin. 2.2.4 Eläintautilaki (55/1980) ja sen nojalla annetut asetukset Eläintautilain mukaan voidaan määrätä sivutuotteiden käyttöä koskevia ehtoja, rajoituksia ja kieltoja, mikäli kyseisten sivutuotteiden käytöstä voi aiheutua vaaraa eläinten tai ihmisten terveydelle tai taloudellisia tappioita eläintuotannolle. Eläintautilain perusteella voidaan esimerkiksi määrätä eläinten lannan ja virtsan säilyttämistä, käsittelyä ja käyttöä koskevista välttämättömistä toimenpiteistä, määrätä välttämättömiä ehtoja, rajoituksia tai kieltoja, joita eläinten teurastusta harjoittavien laitosten sekä rehuja,

9 (49) eläimistä saatavia tuotteita tai eläimistä peräisin olevia sivutuotteita käsittelevien laitosten on toiminnassaan noudatettava tai, joita on noudatettava kuolleiden eläinten ja niiden osien sekä niistä peräisin olevien sivutuotteiden sellaisessa käytössä, johon liittyy eläintautien leviämisen vaaraa. Eläintautilain mukaan kuolleita eläimiä, niiden osia tai niistä peräisin olevia sivutuotteita käsittelevien laitosten hyväksynnässä ja valvonnassa toimivaltaisia viranomaisia ovat maa- ja metsätalousministeriö, Elintarviketurvallisuusvirasto, aluehallintovirastot sekä kunnaneläinlääkärit. Tarkastuseläinlääkäri huolehtii eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta teurastamossa. Eläintautilain tai sen nojalla annettuja säännöksien tai määräyksien rikkomisesta voidaan tuomita, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään vuodeksi. Eläintautilain nojalla tehtävä valvonta on sivutuotealan toimijalle maksutonta, lukuun ottamatta sellaisia laitoksia, jotka valmistavat eläinten rehua tai rehun raaka-ainetta ja joiden valvonta on säädetty Eviran tehtäväksi. Maksu määräytyy valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaisesti, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Eläintautilain uudistuksen yhteydessä tuleva sivutuotelaki on jo otettu huomioon. Uuteen eläintautilakiin ei sisälly sivutuotteiden käyttöä, käsittelyä tai hävittämistä koskevia säännöksiä eräitä tautipurkauksiin liittyviä erikoistapauksia lukuun ottamatta, sillä mainitut säännökset on tarkoitus sisällyttää sivutuotelakiin. Uuden eläintautilain siirtymäsäännöksillä sivutuoteasetuksen täytäntöönpanoon liittyvät voimassa olevan eläintautilain säännökset jätettään voimaan siihen saakka, kun ne sivutuotelain valmistumisen yhteydessä kumotaan. 2.2.4.1. Maa- ja metsätalousministeriön asetukset N:o 1192/2011 ja N:o 1193/2011 Maa- ja metsätalousministeriö on antanut eläintautilain nojalla kaksi asetusta, joissa on säädetty tiettyjen sivutuoteasetuksen sallimien kansallisten poikkeuksien käyttöönotosta ja kansallisista vaatimuksista. Asetusten mukainen valvonta tapahtuu läänineläinlääkäreiden, kunnaneläinlääkäreiden ja tarkastuseläinlääkäreiden osalta eläintautivalvonnan ja Eviran osalta rehuvalvonnan piiriin kuuluvana valvontana. Asetuksessa 1193/2011 säädetään lisäksi sivutuoteasetusten mukaisten laitosten ja toimijoiden valvonnasta, valvonnan riskiperusteisuudesta ja toimivaltaisista viranomaisista lukuun ottamatta biokaasu- ja kompostointilaitoksia. Näiden laitosten sekä lannoitevalmisteita ja niiden raaka-aineita varastoivien ja lantaa käsittelevien teknisten laitosten valvonnasta ja toimivaltaisista viranomaisista on säädetty lannoitevalmistelaissa sekä sen nojalla annetuissa asetuksissa. Eläintautivalvonnan valvonnan piirissä annettuja määräyksiä ei ole mahdollista tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla.

10 (49) 2.2.4.2. Maa- ja metsätalousministeriön asetus N:o 1002/2010 Asetuksella on saatettu voimaan sivutuoteasetuksen sisämarkkinatuontia (tuonti toisesta EU-maasta) koskevat säädökset. Asetus on annettu eläintautilain nojalla. Toimivaltaiset valvontaviranomaiset ovat MMM asetuksen (977/2006) eläintautien vastustamiseksi suoritettavista tarkastuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla mukaan läänin-, kunnan- tai tarkastuseläinlääkäri. Evira kuitenkin rekisteröi viejät ja myöntää tuontiluvat. 2.2.5 Rehulaki (86/2008) ja sen nojalla annetut asetukset Rehulakia sovelletaan sivutuoteasetuksen noudattamisen valvontaan rehuasioissa, jollei muussa laissa toisin säädetä. Rehulainsäädännön mukaisia rehuja koskevia yleisiä laatuvaatimuksia sovelletaan myös eläinten ruokinnassa käytettäviin sivutuotteisiin. Rehulainsäädännön toiminnanharjoittamista koskevia velvoitteita sovelletaan myös toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat eläinten ruokinnassa käytettävät sivutuotteet. Eviran suorittama valvonta tapahtuu rehuvalvonnan piiriin kuuluvana valvontana. Rehulain mukaan rekisteröidyt tai hyväksytyt sivutuotteita käsittelevät toimijat, varastointilaitoksia lukuun ottamatta, on myös hyväksyttävä tai rekisteröitävä sivutuoteasetuksen perusteella. Vain rehua varastoivat laitokset ovat sivutuoteasetuksen velvoitteen ulkopuolella. Rehulaki antaa Eviralle mahdollisuuden tehostaa antamaansa määräystä tai kieltoa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Lain mukaisista viranomaisen suoritteista peritään valtiolle maksuja valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan. Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista on säädetty MMM:n asetuksessa 1057/2012. 2.2.5.1. Maa- ja metsätalousministeriön asetus N:o 665/2010 Asetus on annettu rehulain ja eläintautilain nojalla ja sillä säädetään kansallisista edellytyksistä käyttää maitoa, maitopohjaisia tuotteita ja maidon prosessoinnissa syntyviä sivutuotteita elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa. Kyseisiä tuotteita käyttävän maatilan on tehtävä ilmoitus Eviraan tietojen rekisteröintiä varten. 2.2.6 Lannoitevalmistelaki (539/2006) ja sen nojalla annetut asetukset Lannoitevalmistelaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa on sivutuoteasetus otettu huomioon kattavasti. Lannoitevalmistelakia sovelletaan sivutuoteasetuksen valvontaan ja muuhun sen edellyttämään täytäntöönpanoon siltä osin, kuin sivutuoteasetus koskee lannoitevalmisteita. Valvonta tapahtuu lannoitevalmistevalvonnan piiriin kuuluvana valvontana. Lannoitevalmistelaki koskee sivutuotteita käsitteleviä biokaasu- ja kompostointilaitoksia, kun ne valmistavat lannoitevalmisteita. Myös muiden orgaanisia lannoitevalmisteita tai niiden raaka-aineita valmistavien, teknisesti käsittelevien tai varastoivien laitosten sekä sellaisten laitosten, jotka lisäävät sivutuoteasetuksen artiklan 32 mukaisesti säädetyn sekoitettavan lisäaineen tai lisäaineet luokan 2 käsiteltyyn lihaluujauhoon tai luokan 3 käsiteltyyn eläinvalkuaiseen ja uudelleen pakkaavat tuotteen on täytettävä sivutuoteasetuksen vaatimukset. Saadakseen hyväksynnän tai rekisteröinnin

11 (49) toiminnalleen, näiden laitosten on täytettävä sekä lannoitevalmistelaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa että sivutuoteasetuksessa asetetut vaatimukset. Laissa säädetään myös näiden laitosten valvonnan toimivaltaisista viranomaisista. Jätelain mukaan (646/2011) biokaasu- ja kompostointilaitoksissa toimivaltaisia viranomaisia ovat ympäristönsuojelu- ja jätehuoltoviranomaiset riippumatta siitä, käytetäänkö lopputuotteita lannoitevalmisteina. Sivutuoteasetus sallii jäsenvaltiolle mahdollisuuden poiketa biokaasu- ja kompostointilaitoksilta asetuksessa vaadituista muuntamista koskevista parametreista tiettyjen sivutuotteiden käsittelyssä. Suomi on ottanut tämän mahdollisuuden käyttöön. Näiden parametrien mukaisesti toimivien laitosten osalta puhutaan kansallisesti hyväksytyistä biokaasu- ja kompostointilaitoksista. Poikkeuksen käyttöönottoa ei ole kuitenkaan toimeenpantu kansallisella lainsäädännöllä. Lannoitevalmistelaki antaa valvontaviranomaiselle mahdollisuuden tehostaa annettua määräystä tai kieltoa uhkasakolla tai teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Lannoitelainsäädännön ja sivutuoteasetuksen mukaisista viranomaisen suoritteista peritään valtiolle maksuja valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan. Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista on säädetty MMM:n asetuksessa 1057/2012. 2.2.7 Elintarvikelaki (23/22006) ja sen nojalla annetut asetukset Elintarvikelaissa elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan mitä tahansa rakennusta tai huoneistoa, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan tai tarjoillaan. Elintarvikehuoneisto on sivutuoteasetuksen mukainen sivutuotteiden valmistusketjun lähtöpiste, mutta ei sivutuoteasetuksen tarkoittama, sivutuoteasetuksen mukainen laitos. Elintarvikehuoneistosta on tehtävä pääsääntöisesti ilmoitus elintarvikehuoneiston sijaintikunnan valvontaviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista (ilmoitettu elintarvikehuoneisto). Valvontaviranomainen rekisteröi toimijat. Tällaisia ilmoituksenvaraisia toimijoita ovat esimerkiksi vähittäismyymälät, ravintolat ja ruokalat. Toiminnassa syntyviä sivutuotteita ovat esimerkiksi kaupan entiset elintarvikkeet ja ruokaloissa syntynyt ruokajäte. Tällaiseen ruokajätteeseen sovelletaan sivutuoteasetusta vain silloin, kun se on tarkoitettu käytettäväksi ruokinnassa, käsiteltäväksi painesteriloimalla tai muunnettavaksi biokaasuksi tai kompostoitavaksi. Jos elintarvikehuoneistossa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, huoneistolle on haettava hyväksyntää elintarvikehygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti (elintarvikealan laitos). Elintarvikealan laitoksia ovat esim. teurastamot, pienteurastamot, liha-, kala-, maito- ja muna-alan laitokset. Jos elintarvikehuoneisto on rekisteröity (ilmoitettu) tai se on saanut hyväksynnän asetuksen (EY) N:o 852/2004 tai asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti, sitä ei tarvitse enää hyväksyä tai rekisteröidä sivutuoteasetuksen nojalla, sillä kyseisen yhteisön lainsäädännön mukaisessa hyväksynnässä tai rekisteröinnissä otetaan jo huomioon sivutuoteasetuksen tavoitteet. Elintarvikehygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla hyväksytyt tai rekisteröidyt laitokset ovat velvollisia noudattamaan sivutuote-

12 (49) lainsäädännön vaatimuksia sivutuotteiden käsittelyssä, varastoinnissa ja lähettämisessä. Elintarvikevalvonnan yhteydessä tehdään sivutuotevalvontaa kahden lainsäädännön perusteella. Sivutuotteiden erottamista hygieenisesti elintarvikkeista, luokittelua riskiluokkiin ja erillään pitämistä elintarvikkeista valvotaan elintarvikelainsäädännön mukaisesti. Toisaalta sivutuotteiden käsittelyä ja varastointia, sivutuoteluokkien 1-3 pitämistä erillään toisistaan, kuljetusta, kaupallisia asiakirjoja ja asianmukaista hävittämistä sivutuoteosastolla/osastolta sivutuotelainsäädännön mukaisesti. Elintarvikehuoneistojen omavalvontasuunnitelmaan on liitettävä selvitys elintarvikehuoneiston toiminnassa syntyneiden sivutuotteiden omavalvonnasta. Elintarvikelaissa säädetään Eviran velvollisuudesta laatia valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma (EVO) sekä alueellisista ja kuntakohtaisista valvontasuunnitelmista. Elintarvikelaki antaa valvontaviranomaiselle mahdollisuuden tehostaa annettua elintarviketta koskevaa määräystä tai kieltoa uhkasakolla tai teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Tätä mahdollisuutta voidaan käyttää sivutuotteista annettuja määräyksiä tai kieltoja tehostamaan siinä tapauksessa, että havaittu puute aiheuttaa vaaraa elintarviketurvallisuudelle. Valtion viranomaisen lain nojalla suorittamista toimenpiteistä on perittävä maksu, jollei valtion maksuperustelaissa (150/1992) muuta säädetä. Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista on säädetty MMM:n asetuksessa 1057/2012. Kunnan on perittävä elintarvikealan toimijalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu. 2.2.8 Laki eläintunnistejärjestelmästä (238/2010) sen nojalla annetut asetukset Laissa säädetään eläimistä vastuussa olevien toimijoiden, eläinten pitopaikkojen sekä eläinten tunnistamisesta, rekisteröimisestä ja jäljittämisestä. Lain perusteella Evira pitää eläintenpitäjä- ja eläinvälittäjärekisteriä sekä pitopaikka- ja luonnonvaraisten eläinten haaskaruokintapaikkarekisteriä. Em. säädösten perustella mm. turkistarhat ja niiden sivutuoteasetuksen mukainen lajinsisäinen ruokintakäyttö tulevat rekisteröidyiksi. Laissa tarkoitetuilla toimijoilla on velvollisuus ilmoittaa viranomaisille rekisteriin merkittävistä tiedoista. Haaskatoimintaa valvova viranomainen on MMM asetuksen 1193/2011 mukaan paikallinen kunnaneläinlääkäri. Asetuksessa säädetään myös haaskanpitotoiminannalta vaadituista edellytyksistä. 2.2.9 Laki eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta (1192/1996) ja sen nojalla annetut asetukset Laissa säädetään Euroopan unionin ulkopuolisista maista tuotavista eläimistä saatavista sivutuotteista, niistä johdetuista tuotteista sekä eläintautien leviämisen vaaraa aiheuttavista muista tavaroista ja säädetään sivutuotteiden tuontivaatimuksista. Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen suorittaa Eviran palveluksessa oleva rajaeläinlääkäri tai muu eläinlääkäri, jonka Evira on valtuuttanut tähän tehtävään. 2.2.10 Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) Lain tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta. Laissa säädetään Eviran velvollisuudesta laatia eläinlääkintähuollon piiriin kuuluvan valvonnan valtakunnallisesta ohjelmasta (EHO) ja alueelli-

13 (49) 2.2.11 Sivutuotelaki sista ja kuntakohtaisista valvontasuunnitelmista. Sivutuotevalvonta sisältyy valtakunnalliseen ohjelmaan ja laadittaviin valvontasuunnitelmiin siltä osin, kun valvontaviranomainen on aluehallintovirasto tai kunnaneläinlääkäri. Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteilla sivutuotelaki. Sivutuotteita koskevan lainsäädännön uudistaminen on välttämätöntä, jotta sääntely saadaan vastaamaan perustuslain vaatimuksia ja EU-säädökset toimeenpantua kaikilla sektoreilla ja kaikilta osin. Suurin osa ehdotettuun lakiin sisältyvistä, lakitasolla uusista velvoitteista, sisältyy tällä hetkellä voimassa oleviin kansallisiin asetuksiin. Uudella sivutuotelailla voimassa olevan lainsäädännön perustuslainmukaisuuteen liittyvät ongelmat poistetaan nostamalla yksilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat perussäädökset asetustasolta lain tasolle. Lähtökohtaisesti tarkoitus on, että uusi laki kattaa sivutuotteiden käyttöä, käsittelyä ja hävittämistä koskevan sääntelyn nykyisten eläintauti-, rehu-, elintarvike- lannoitevalmiste- ja soveltamisalojen osalta siltä osin kuin se on tarkoituksenmukaista. Täten sivutuotteita koskeva lainsäädäntö selkeytyy nykytilanteeseen verrattuna. Sivutuotelain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2014 aikana. 3 Sivutuotevalvonnan organisaatio Sivutuotevalvonnan organisaation kolme tasoa ovat maa- ja metsätalousministeriölle kuuluva valvonnan ylin johto, sen tulosohjaus ja säädösvalmistelu, Eviralle ja AVEIL- LE kuuluvat valvonnan ohjaustehtävät ja AVEILLE, kunnille ja Eviralle kuuluvat valvonnan toimeenpanotehtävät. Kuvassa 1 on esitetty sivutuotevalvonnan organisaatio 1.1.2013 tapahtuneeseen maa- ja metsätalousministeriön organisaatiouudistukseen saakka. Kuva on myös liitteessä 2.

14 (49) organisaatio 1.1.2013 saakka Kuva 1. Sivutuotevalvonnan 3.1 Sivutuotevalvonnan ylin johto Maa- ja metsätalousministeriön organisaatio uudistui 1.1.2013. Siihen asti maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto (ELO) vastasi sivutuotteisiin liittyvän lainsäädännön valmistelusta ja norminannosta sekä keskusvirastolle kuuluvan lainsäädännön täytäntöönpanon yleisestä johdosta, suunnittelusta ja ohjauksesta. ELO:n elintarviketurvallisuusyksikkö vastasi sivutuotteisiin liittyvien seikkojen huomioimisesta elintarvikelainsäädännössä, kasvintuotanto- ja eläinravitsemusyksikkö rehu- ja lannoitevalmistelainsäädännössä ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin yksikkö eläintautilainsäädännössä. Viimeksi mainitulla yksiköllä oli vastuu sivutuoteasetuksen EU-tason valmistelusta ja se koordinoi osaston sivutuotteisiin liittyvää säädösvalmistelua. Uudessa organisaatiossa ministeriön ja sen hallinnonalan toiminta keskittyy kahteen sektoriin, ruokaan ja uusiutuviin luonnonvaroihin. Uudet osastot ovat ruokaosasto, luonnonvaraosasto sekä hallinto- ja suunnitteluosasto. Eviran sivutuotevalvonnan tulosohjaus kuuluu ruokaosastolle ja sen eläin- ja kasvinterveyden yksiköllä on vastuu sivutuoteasetuksen EU-tason valmistelusta ja sekä uuden sivutuotelain laatimisesta. Kuvassa 2 on esitetty sivutuotevalvonnan organisaatio MMM:n organisaatiouudistuksen jälkeen. Kuva on myös liitteessä 3.

15 (49) Kuva 2. Sivutuotevalvonnan organisaatio 1.1.2013 lähtien 3.2 Sivutuotevalvonnan ohjaustehtävät Eviran tehtävänä keskushallinnon viranomaisena on Elintarviketurvallisuusvirastosta annetun lain 25/2006 mukaan mm. toimeenpanotehtävien johtaminen, kehittäminen, ohjaaminen, koulutus ja osin myös valvonta. Eviralle kuuluvaa valvontatehtävää käsitellään valvonnan toimeenpanon yhteydessä. Edellä mainitut sivutuotevalvonnan ohjaustehtävät on hajautettu Eviran valvontaosastossa eri yksiköihin pääsääntöisesti sen mukaan, minkä päälainsäädännön mukaisen toiminnan ohjauksesta kukin yksikkö on vastuussa. Karkeasti jaotellen elintarvikealan toimijoiden sivutuotevalvonnan osalta tehtävä kuuluu elintarvikehygieniayksikölle (HYGI), rehu- ja lannoitevalmistesektorin osalta rehu- ja lannoitevalmisteyksikölle (RELA) ja muiden sivutuotevalvontakohteiden osalta eläinten terveys ja hyvinvointi - yksikölle (EHYT). Eläintautitapausten yhteydessä EHYT ohjaa eläintautilain nojalla sivutuotteiden hävittämistä tai jatkokäyttöä koko toimintakentällä. Sivutuotteiden kolmasmaa tuonnin osalta tehtävä kuuluu raja- ja luomuvalvontayksikön (RALU) rajatarkastusjaostolle. Yksiköiden ja osin myös jaostojen tehtävistä, työnjaosta, virkamiesten tehtävistä ja asioiden valmistelusta on määrätty Eviran työjärjestyksessä.

16 (49) Sivutuotevalvonnan ohjauksen hajautuksesta johtuen sivutuotevalvonnan ohjaukseen, koulutukseen ja suunnitteluun ei ole Evirassa yhtenäistä toimintatapaa vaan kukin yksikkö tai jaosto huolehtii tehtävistä parhaaksi katsomallaan tavalla. Aluehallintovirastot toimivat valtiovarainministeriön (VM) hallinnonalalla ja tekevät strategisen tulossopimuksen VM:n kanssa. Evira tekee vuosittain toiminnalliset tulossopimukset toimialansa tehtävien hoitamisesta AVIen kanssa. Aluehallintovirastojen päätehtävä sivutuotevalvonnassa on kunnan ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaus. Ne koordinoivat, ohjaavat ja johtavat alueellaan kunnaneläinlääkäreiden eläintautilain nojalla ja kunnan elintarvikevalvontaviranomaisten elintarvikelain nojalla tekemää sivutuotevalvontaa. Esimerkiksi eläinlääkintähuollon piiriin kuuluvassa sivutuotevalvonnassa AVIt kouluttavat alueensa kunnaneläinlääkäreitä 2-4 kerran vuodessa pidettävillä työnohjauspäivillä muiden aihealueiden ohella. Sivutuotevalvontaan liittyvän ohjauksen ja koulutuksen määrä vaihtelee eri AVIen alueilla. 3.2.1 Valvonnan ohjaus Eviran eri yksiköissä Rehu- ja lannoitevalvontayksikkö Eviran rehu- ja lannoitevalvontayksikön rehujaosto (REHU) vastaa hyväksymiensä ja rekisteröimiensä laitosten valvonnan ohjauksesta. Jaoston ohjauksessa olevat valvojat ovat aluehallintovirastojen läänineläinlääkäreitä ja Eviran lihantarkastusyksikön tarkastuseläinlääkäreitä. Valtuutettuja tarkastajia on rehulain perusteella mahdollista käyttää apuna tarkastuksissa, mutta heidän käyttönsä on ollut hyvin vähäistä viime vuosina. Tarkastuseläinlääkäreitä rehujaosto ohjaa silloin kun valvonta koskee MMM asetuksen 1193/2011 mukaista, teurastamon yhteydessä sijaitsevaa keräyskeskusta tai lemmikkieläinten ruokia valmistavaa laitosta. Jaosto ohjaa valvontaa laatimalla ohjeita, laitoskohtaisia tarkastuslistoja ja hyödyntämällä Eviran internetsivuja sekä uutta Eviranet-järjestelmää, joka on toimivaltaisille viranomaisille tarkoitettu verkkopalvelu. Jaosto kouluttaa AVIen läänineläinlääkäreitä Eviran ja AVIen välisillä neuvottelupäivillä ja tarkastuseläinlääkäreitä tarkastuseläinlääkäripäivillä. Jaosto ohjaa kunnaneläinlääkäreitä ja kunnan valvontaeläinlääkäreitä AVIen kautta. Eviran rehu- ja lannoitevalvontayksikön lannoitevalvontajaosto (LAVA) vastaa hyväksymiensä laitosten valvonnan ohjauksesta. Jaoston ohjaamat valvojat ovat valtuutettuja tarkastajia. Näille järjestetään koulutuspäivä kerran vuodessa. Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikön eläinten terveysjaosto (TERE) vastaa aluehallintovirastojen ja kunnaneläinlääkäreiden hyväksymien ja rekisteröimien laitosten valvonnan ohjauksesta. Lisäksi yksikölle kuuluu sellaisten toimijoiden valvonnan ohjaus, jotka käyttävät sivutuotteita luonnonvaraisena elävien eläinten, eläintarhaeläinten, sirkuseläinten ja muiden matelijoiden ja petolintujen kuin eläintarhaeläinten ruokintaan. Lisäksi jaoston toimialaan kuuluu kuolleiden eläinten hävittäminen hautaamalla tai raatokeräilyn kautta. Myös sisämarkkinakaupan valvonnan ja sivutuotteiden viennin ohjaus kuuluu terveysjaostolle. Ohjauksessa olevat valvojat ovat aluehallintovirastojen läänineläinlääkäreitä. Jaosto ohjaa ja kouluttaa valvojia samoin kuin rehujaosto. Jaosto ohjaa kunnaneläinlääkäreitä ja valvontaeläinlääkäreitä AVIen kautta. Jaosto ohjaa ja kouluttaa valvojia samoin kuin rehujaosto.

17 (49) Elintarvikehygieniayksikkö Eviran elintarvikehygieniayksikön laitoshygieniajaosto (ELLA) vastaa hyväksyttävien elintarvikealan laitosten, mukaan lukien teurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten ja niiden yhteydessä olevien elintarvikelaitosten sekä sivutuote- ja TSE-valvonnan ohjauksesta. Huoneistohygieniajaosto (ELJA) vastaa ilmoitettavien elintarvikehuoneistojen sivutuotevalvonnan ohjauksesta. Jaostojen ohjaamat valvojat ovat AVIen läänineläinlääkäreitä ja Eviran lihantarkastusyksikön (LIVA) tarkastuseläinlääkäreitä sekä kuntien elintarvikevalvontaviranomaisia. Yksikkö kouluttaa valvojia järjestämillään vuotuisilla valtakunnallisilla elintarvikevalvontapäivillä, sektorikohtaisissa koulutustapahtumissa sekä tarkastuseläinlääkäripäivillä. Lisäksi yksikkö laatii muiden yksikköjen tavoin ohjeita ja tarkastuslistoja sekä hyödyntää Eviran internet-sivuja ja Eviranetjärjestelmää valvojien ohjauksessa. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisia ohjataan pääasiassa AVIen kautta. Raja- ja luomuvalvontayksikkö Rajatarkastus- ja luomuyksikkö ohjaa ja toimeenpanee sivutuotteiden eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen järjestämistä ja tuontilupia sekä elävien eläinten (ml. sukusolut ja alkiot) ja eläimistä saatavien sivutuotteiden tuontia EU:n ulkopuolisista maista. Sivutuotevalvonta on tältä osin rajattu pois käsiteltävistä alueista. Sivutuotevalvonnan yhteistyöryhmä Evirassa toimii sivutuotevalvonnan yhteistyöryhmä, johon kuuluu asiantuntijoita sivutuoteasioita käsittelevistä yksiköistä ja jaostoista rajatarkastusjaostoa lukuun ottamatta. Ryhmän tehtävä on yhtenäistää ja kehittää Evirassa, aluehallintovirastoissa, kunnissa ja elintarvikealan laitoksissa tehtävää sivutuoteasetuksen mukaista valvontaa ja sivutuoteasetuksen mukaisen valvonnan linjauksia. Tarvittaessa ministeriön virkamiehet osallistuvat kokouksiin. 3.3 Valvonnan toimeenpano ja valvontakohteet Sivutuotevalvonnan toimeenpanosta vastaavat tahot: Eviran RELA-yksikön rehujaosto (REHU) Eviran RELA-yksikön lannoitevalmistejaosto (LAVA) Eviran LIVA-yksikkö ja sen tarkastuseläinlääkärit aluehallintovirastojen (AVI) läänineläinlääkärit (LEL) kuntien kunnaneläinlääkärit (ja valvontaeläinlääkärit) (KEL) kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset, mukaan lukien kuntasopimuksella lihantarkastuksesta vastaavat eläinlääkärit valtuutetut tarkastajat Rehu- ja lannoitevalvontayksikön (RELA) lannoitevalvontajaosto (LAVA) vastaa sivutuoteasetuksen mukaisten biokaasu- ja kompostointilaitoksien, lantaa käsittelevien teknisten laitosten ja lannoitevalmisteita tai niiden raaka-aineita varastoivien laitosten hyväksynnästä ja valvonnasta. Valvonta tapahtuu lannoitevalvonnan piiriin kuulu-

18 (49) vana valvontana. Sivutuotteiden valvonta jaostossa liittyy neljän henkilön tehtäviin. Valvottavia laitoksia on noin 70 kpl. Rehu- ja lannoitevalvontayksikön (RELA) rehujaosto. REHU-jaosto vastaa MMM asetuksessa N:o 1193/2011 Eviralle säädettyjen sivutuotealan laitosten ja toimijoiden hyväksynnästä tai rekisteröinnistä ja valvoo niiden toimintaa. Kohteet käyttävät sivutuotteita eläinten rehun valmistukseen, varastoivat rehua, kuljettavat kansainvälisestä liikenteestä peräisin olevaa ruokajätettä tai muita eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita ja käyttävät turkistarhoilla turkiseläinten ruokintaan samasta lajista peräisin olevaa ruhomassaa. Lisäksi luokan 1 käsittelylaitos kuuluu REHUjaoston hyväksymiin ja valvomiin laitoksiin. Kaikkia näitä kohteita valvoo myös joko kunnan- tai läänineläinlääkäri. Jaostossa työskentelee kaksi henkilöä sivutuotevalvonnan parissa. Valvottavia laitoksia on noin 180 kpl. Sivutuotevalvonta tapahtuu rehuvalvonnan piiriin kuuluvana valvontana. Eviran lihantarkastusyksikkö (LIVA) on yksinomaan toimeenpanotehtäviä hoitava yksikkö. Yksikön henkilökuntaan kuuluu Eviran Helsingin toimipisteessä työskentelevä henkilöstö ja teurastamoissa työskentelevät tarkastuseläinlääkärit (noin 100) sekä lihantarkastajat. Työjärjestyksen mukaan LIVA vastaa lihantarkastushenkilöstön toiminnan johtamisesta, kehittämisestä ja ohjaamisesta. LIVAlle kuuluu teurastamoiden, pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten sekä niiden yhteydessä olevien elintarvikealan laitosten hyväksyntä, laitosvalvonta, lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta. Jos edellä mainittujen laitosten yhteydessä sijaitsee keräyskeskus tai lemmikkieläinten ruokia valmistava laitos, asetuksen MMM 1193/2011 ja LIVAn työjärjestyksen mukaan näiden valvonta kuuluu tarkastuseläinlääkärille. Myös tietyt eläintautilainsäädännön mukaiset tehtävät kuuluvat tarkastuseläinlääkäreille (esimerkiksi tautipurkausten yhteydessä). Teurastamoita on 17 kpl. Sivutuotevalvonta tapahtuu pääosin osana laitosvalvontaa, mutta lihantarkastuksen yhteydessä tapahtuvan sivutuotteiden luokittelun valvonta kuuluu myös sivutuotevalvonnan piiriin. Teurastamon yhteydessä sijaitsevia keräyskeskuksia on 15 kpl ja lemmikkieläinten ruokia valmistavia laitoksia 1 kpl. Pienteurastamoiden (54 kpl) ja riistan käsittelylaitosten osalta hyväksyntä ja valvontatehtävät siirtyivät kunnilta Eviralle elintarvikelain muutoksen yhteydessä syksyllä 2011. LIVAn tarkastuseläinlääkärit ja Eviran palkkaamat sivutoimiset palkkioperusteiset tarkastuseläinlääkärit huolehtivat sekä lihantarkastuksesta että laitosvalvonnasta osassa uusista valvontakohteista. Sen sijaan tapauksissa, joissa Evira tekee sopimuksen kunnan, kuntayhtymän tai ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen kanssa, kunta vastaa ainoastaan lihantarkastukseen liittyvästä valvonnasta. Laitosvalvonta jää tällöin LIVAn muun henkilökunnan kuin tarkastuseläinlääkäreiden tehtäväksi. Sivutuotevalvonta jakautuu näissä tapauksissa kahdelle eri valvontaviranomaiselle. Tällaisia laitoksia on vain muutama. LIVAn suorittama sivutuotevalvonta tapahtuu elintarvikevalvonnan, rehuvalvonnan ja eläinlääkintähuollon valvonnan piirissä.

19 (49) Aluehallintovirastoilla on tehtäviä elintarvikevalvonnassa ja eläinlääkintähuollon valvonnassa. Lisäksi Lapin aluehallintovirastoille kuuluu poroteurastamoiden (21 kpl) hyväksyntä ja valvonta. AVIen läänineläinlääkärit hyväksyvät ja rekisteröivät heidän valvontaansa säädetyt sivutuotealanlaitokset alueellaan ja valvovat niiden toimintaa. He valvovat myös osaa rehujaoston hyväksymiä ja rekisteröimiä sivutuotealan laitoksia ja toimijoita. Sivutuotealan laitoksia on hyväksytty tai rekisteröity kaikkien AVIen alueilla lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Läänineläinlääkäreiden toimialueilla sivutuotevalvonta on yleensä keskitetty yhdelle läänineläinlääkärille. Läänineläinlääkäreiden valvomia sivutuotealanlaitoksia ja toimijoita on viittä tyyppiä ja niiden määrä yhteensä on noin 30. Kunnaneläinlääkärit hyväksyvät ja rekisteröivät heidän valvontaansa säädetyt sivutuotealan laitokset ja toimijat alueellaan ja valvovat niiden toimintaa. He valvovat myös osaa rehujaoston hyväksymiä ja rekisteröimiä laitoksia ja toimijoita. Lisäksi he tarkastavat paikkoja, joissa sivutuotteita käsitellään, kerätään, kuljetetaan, käytetään tai hävitetään. Osa kunnaneläinlääkäreistä on yksinomaan valvontatehtäviin keskittyneitä valvontaeläinlääkäreitä. Heitä on tällä hetkellä kunnissa 50 kpl. Sivutuotevalvontaan liittyviä tehtäviä on arviolta noin 150-200 kunnan alueella, joten valvontatehtävät työllistävät jossain määrin samaa määrää kunnaneläinlääkäreitä. Se, paljonko sivutuotevalvonta tosiasiallisesti vie läänin tai kunnan valvontaviranomaisten työaikaa, vaihtelee suuresti eri alueiden välillä riippuen alueella sijaitsevien sivutuotealan toimijoiden määrästä. Kunnaneläinlääkäreiden valvomia sivutuotealanlaitoksia ja toimijoita on yhdeksää eri tyyppiä ja niitä on yhteensä noin 250. Läänin- ja kunnaneläinlääkäreiden suorittama sivutuotevalvonta tapahtuu eläinlääkintähuollon valvonnan piiriin kuuluvana valvontana. Kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset vastaavat ilmoitettavien elintarvikehuoneistojen ja muiden kuin LIVAlle kuuluvien hyväksyttävien elintarvikelaitosten valvonnasta ja rekisteröinnistä. Valvontaan tarvittava aika riippuu alueella sijaitsevien elintarvikevalvontakohteiden määrästä ja tyypistä. Hyväksyttyjä huoneistoja on noin 550 kpl. Sivutuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluvia ilmoituksen varaisia elintarviketoimijoita on tuhansia. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisiin voitaneen lisäksi katsoa kuluvaksi ne muutamat kunnan palveluksessa olevat eläinlääkärit, jotka suorittavat pienteurastamoissa ja riistankäsittelylaitoksissa lihantarkastusta kuntasopimuksiin perustuen. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisten sivutuotevalvonta tapahtuu elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvan valvonnan yhteydessä. Valtuutetut tarkastajat. Evira voi valvonnassa käyttää apunaan tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia, jotka toimivat tehtävässään Eviran valvonnassa. He voivat tehdä Eviran pyynnöstä viranomaisvalvontaa varten tarvittavia tarkastuksia, tutkimuksia ja selvityksiä. Näiden perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee Evira. Tarkastajalla tulee olla tehtävänsä hoitamiseksi riittävä lain noudattamisen valvonnan kannalta tarvittava ammattitaito. Valtuutettuja tarkastajia käytetään lannoitevalmistejaoston hyväksymien laitosten tarkastuksiin ja näytteenottoon. Valtuutettuja tarkastajia on noin 40.

20 (49) Liitteessä 4 on esitetty laitos- ja toimijakohtaisesti hyväksynnästä tai rekisteröinnistä, valvonnasta ja valvonnan ohjauksesta vastaavat valvontaviranomaiset ja liitteessä 5 laitosten lukumäärä helmikuussa 2013. 4 Valvonnan suunnittelu ja seuranta Sivutuotevalvonnan suunnittelun ja seurannan yhtenäisyyttä vaikeuttaa se, etteivät kaikki valvontasektorit kuulu samoihin yleisiin suunnittelu- ja seurantaohjelmiin. Myös se, että valvontatuloksia kootaan eri tietojärjestelmiin ja etteivät eri sektoreilla kerättävät tiedot ole keskenään vertailukelpoisia vaikeuttavat sivutuotevalvonnan yhdenmukaista ja kokonaisvaltaista suunnittelua ja seurantaa. 4.1 Valvonnan suunnittelua ja seurantaa ohjaavat yleiset ohjelmat Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma VASUssa on määritelty valvonnan strategiset vaikuttavuus- ja toiminnalliset tavoitteet, linjaukset ja painopisteet. Koko sivutuotevalvonnan sektorikohtainen kuvaus on suunnitelman liitteenä. Lannoitevalmisteita valmistavien biokaasu - ja kompostointilaitosten sekä lantaa teknisesti käsittelevien laitosten valvonta on kuitenkin kuvattu VASUssa erikseen muun lannoitevalmistevalvonnan yhteydessä. Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista (EHO) ja valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma (EVO) ovat osa VASUa. EHOssa on sivutuotevalvonnan osalta kuvattu AVEIL- LE ja KEL:lle kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja raportointi. EVOssa on EHOa tarkempaa ohjeistusta valvonnan suunnittelusta. Ohjelmassa annetaan tuotannon luonteeseen, laajuuteen ja omavalvonnan toimivuuteen perustuvat toimintatyyppikohtaiset ohjeelliset määrät vuotuisille tarkastuksille ja niihin käytettävälle ajalle. Näitä määriä voidaan pitää suunnitelmia laadittaessa keskiarvoina, joita viranomainen voi omaan riskitekijöiden arviointiin perustuen lisätä tai vähentää korkeintaan 50 %. EVO antaa laskentamallin, jolla viranomainen voi annettujen riskitekijöiden perusteella laskea kokonaisriskin vaikutuksen tarkastustiheyteen. Valvontaviranomainen voi käyttää myös muuta riskitekijöiden arviointimallia, jos mallissa otetaan huomioon tekijät, jotka on mainittu EVOssa. Elintarvikehuoneiston valvonnassa tarkastus ei voi aina kattaa koko yrityksen toimintaa, vaan se voi kohdistua esimerkiksi sivutuotteiden käsittelemiseen tai VASUn vaatimustenmukaisuuteen. Eviran suositus kuitenkin on, että laitosten kaikki asiat käytäisiin kerran vuodessa läpi, eli sivutuotetarkastus olisi näin ollen tehtävä vähintään kerran vuodessa. Rehu- ja lannoitevalmistelain yhteydessä tehtävä sivutuotevalvonta (REHU- ja LAVA-jaoston sivutuotevalvonta) ei ole mukana EHO- tai EVO-valvontaohjelmissa. Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelman toteutumisen raportointi (VASU-raportti) Monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumisesta laaditaan vuosittain VASU-raportti. Valvontaviranomaiset kokoavat ja analysoivat valvontatuloksensa raportiksi Eviran ohjeiden mukaan. Evira kokoaa kuntien, AVIen sekä omien valvontatuloksiensa sektorikohtaiset raportit, joiden perusteella seurataan valvonnan toteutumis-

21 (49) ta koko maan tasolla ja suunnitellaan seuraavan vuoden valvontaa ja sen kohdistamista. Vuodesta 2011 lähtien sivutuotevalvonnan tulokset on koottu yhteen sektorikohtaiseen raporttiin. Sitä aiemmin tulokset on raportoitu hajautetusti eläinlääkintähuollon, rehuvalvonnan ja lannoitevalvonnan tulosten yhteydessä. Teurastamoiden sivutuotevalvonnan tuloksia on koostettu vasta vuodesta 2011 alkaen. Muiden hyväksyttyjen ja ilmoitettavien elintarvikehuoneistojen sivutuotevalvonnasta ei ole kerätty tietoja, vaan ne sisältyvät elintarvikevalvonnan tietoihin. Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 (Ymppi-ohjelma) MMM:n hallinnonalaan kuluvista laeista elintarvike- ja eläinlääkintähuoltolaki ovat ympäristöterveydenhuoltolakeja ja Evira on näiltä osin mukana Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman laatimisessa (Ymppi-ohjelma). Sivutuotevalvonta, siltä osin kun se tehdään osana eläinlääkintähuollon- ja elintarvikevalvontaa, sisältyy Ymppi-ohjelmaan. Ohjelman tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa keskusvirastojen ohjausta erityisesti kunnallisille valvontaviranomaisille sekä ohjata kuntia koko ympäristöterveydenhuoltoa koskevan riskiperusteisen valvontasuunnitelman laatimisessa. Toimialakohtaiset valvontaohjelmat EHO ja EVO ovat mukana Ymppi-ohjelmassa. Rehu- ja lannoitevalmistelain yhteydessä tehtävä sivutuotevalvonta (REHU- ja LAVA-jaoston sivutuotevalvonta) ei sisälly Ymppi-ohjelmaan. Kuvassa 3 on sivutuotevalvonnan eri osa-alueiden sisältyminen YMPPI-, EHO-, ja EVO-ohjelmiin sekä VASUun. Kuva 3. Sivutuotevalvonnan osa-alueet valvontaohjelmissa ja -suunnitelmissa 4.2 Eläinlääkintähuollon piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta Vuoden 2012 alusta voimaan tulleen asetuksen MMM 1193/2011 mukaisesti AVIen ja kunnaneläinlääkäreiden suorittama sivutuotelaitosten ja toimijoiden valvonta muuttui

22 (49) riskiperusteiseksi. Koska edellä mainitussa asetuksessa säädettyjen laitosten ja toimijoiden valvonnan ohjaus kuuluu Evirassa EHYT:n terveysjaostolle ja RELAn rehujaostolle, tekevät nämä jaostot yhteisen vuosittaisen valvontaohjeen AVEILLE. Ohjeessa määritellään kunkin laitostyypin osalta riskinarviointiin perustuen se määrä laitoksia, joka kunkin laitostyypin osalta on vuoden aikana tarkastettava. Aluehallintovirastot laativat tältä pohjalta omaan riskinarviointiinsa perustuen valvontasuunnitelman siitä, mitkä laitokset alehallintoviraston alueen läänineläinlääkärit ja kunnaneläinlääkärit vuoden aikana tarkastavat. Toimijoiden (esim. haaskapaikat, hautaamiset yms.) osalta aluehallintovirastot määrittelevät tarkastettavan määrän ja kohteet itse. Kunnan on valvontasuunnitelmassa huomioitava aluehallintoviraston tarkastettaviksi päättämien laitosten valvonnan toteuttaminen ja raportointi määrättynä aikana. Aluehallintovirastot toimittavat valvontasuunnitelmansa, joka sisältää siis myös aluehallintoviraston alueella sijaitsevien kuntien valvontasuunnitelman, Eviraan valvontavuoden tammikuun loppuun mennessä. Toteutunut valvonta raportoidaan Eviraan valvontavuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä VASU-raportointina Eviran raportointiohjeita noudattaen. Raportointiin sisällytetään sekä aluehallintoviraston että sen alueella sijaitsevien kuntien valvonnan toteutuminen. Kuntien sivutuotevalvonnan avuksi on laadittu tarkastuslomakkeita eri laitostyypeille. Lomakkeiden perusteella kunnat voivat koota osaltaan VASU-vuosiraportin. Riskiperusteisen valvonnan ja edellä kuvatun järjestelmän toimivuutta voidaan täysimääräisesti arvioida vasta vuoden 2013 valvontatulosten yhteydessä. TERE- ja REHU-jaosto kokoavat AVI:lta saamiensa valvontatulosten perusteella yhteenvedon valvonnan toteutumisesta ohjaamansa valvonnan osalta yhteiseen sivutuotevalvonnan VASU-raporttiin. Tulevaisuudessa eläinlääkintähuollon valvontatiedot kerätään sähköisesti ELVI- tiedonkeruujärjestelmään. Tavoitteena on saada uusi ELVI-järjestelmä keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten käyttöön vuoteen 2016 mennessä. 4.3 Elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta Elintarvikevalvonnan suunnittelu ja seuranta on ohjeistettu EVOssa. Kunnat laativat omaa toimintaansa koskevan elintarvikevalvontasuunnitelman, jonka keskeinen lähtökohta on riskitekijöiden huomioonottaminen. Kunnat toimittavat suunnitelmansa AVIiin toimintavuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä. AVIen tehtävä on kuntien valvontasuunnitelmien ja niiden toteutumisen arviointi. EVO-ohjelman mukaan kuntien tulee toimittaa seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä VASU-raporttinsa AVIiin, joiden yhteenvedot AVIt toimittavat edelleen Eviran HYGIn laitoshygieniajaostolle helmikuun loppuun mennessä. Teurastamot ja muut hyväksytyt elintarvikehuoneistot Laitosvalvonnan raportoinnissa käytetään laitoksen omavalvontajärjestelmän arviointi -lomakkeita eli ns. ABCD-lomakkeita. Eri laitostyypeille on omat arviointilomakkeensa. Sivutuotevalvonnan raportointi tapahtuu samoilla lomakkeilla. Lomakkeella ei juuri ole sivutuotteisiin liittyviä arviointikohtia, joten siitä ei ole paljonkaan hyötyä valvonnan ohjauksessa tai arvioitaessa laitoksen sivutuotteiden käsittelyä.

23 (49) Elintarvikevalvonnan VASU-raportissa ei ole erikseen tietoja laitosten sivutuotevalvonnan tuloksista. Laitosjaosto on laatinut sivutuotetarkastuslomakkeen eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittelevien laitoksien eli liha-, kala-, muna ja maitoalan laitoksen sekä varastointilaitoksen kunnan valvonnan avuksi. Lomakkeiden perusteella kunnat voisivat koota osaltaan sivutuotevalvonnan tulokset vuosiraporttiinsa. Lomakkeiden käyttöönotto on ollut toistaiseksi vähäistä, eikä tietoa toimijoiden sivutuotteiden käsittelyn tasosta tai valvonnasta ole vielä juurikaan voitu hyödyntää valvonnan suunnittelussa. Teurastamot Tarkastuseläinlääkärit (myös palkkioperusteiset) laativat teurastamossa toimialaansa kuuluvasta valvonnasta valvontasuunnitelman ja toimittavat se lihantarkastusyksikköön valvontavuoden tammikuun loppuun mennessä. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon tarkastuseläinlääkäreille kuuluvat valvontatehtävät kuten sivutuotelainsäädännön noudattaminen laitoksessa. Edellä mainittuun valvontasuunnitelmaan sisällytetään myös MMM:n asetuksen 1193/2011 tarkoitettuja teurastamon yhteydessä toimivia keräyskeskuksia ja lemmikkieläinten ruokia valmistavia laitoksia koskevat valvontasuunnitelmat. Suunnitelmat ovat tarvittaessa myös ohjaavien yksiköiden käytettävissä. Työjärjestyksen mukaan tarkastuseläinlääkärit arvioivat vähintään kerran vuodessa laitoksen ja sen omavalvontajärjestelmän ja lähettävät raportin valvonnan toteutumisesta Eviran lihantarkastusyksikköön seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Raportoinnissa käytetään teurastamoille tarkoitettua ABCD-lomakketta, johon sisältyy myös sivu-tuotevalvonnan raportointi. Lomakkeella ei juuri ole sivutuotteisiin liittyviä arviointikohtia, joten siitä ei ole paljonkaan hyötyä arvioitaessa laitoksen sivutuotteiden käsittelyä tai valvonnan ohjauksessa. Raportit ovat ohjaavien yksiköiden käytettävissä aina, kun niihin liittyviä tietoja tarvitaan. Teurastamon yhteydessä toimivien keräyskeskuksen ja lemmikkieläinten ruokia valmistavien laitosten valvonnasta raportoidaan vuosittain rehujaostolle. HYGI-yksikkö kokoaa yhteenvedon teurastamoiden sivutuotevalvonnan tuloksista sivutuotevalvonnan yhteiseen VASU-raporttiin. Kerätyt tiedot ovat olleet suppeita. Ilmoitettavat elintarvikehuoneistot Ilmoitettavien huoneistojen osalta valvonnan suunnittelu ja raportointi tapahtuu kuten laitostenkin kohdalla ja perustuu EVO-ohjelmaan. Raportointiin käytetään ELTUlomakkeita. Valvontasuunnitelmiin ei sisälly erikseen sivutuotevalvontaa eikä siitä myöskään ole raportoitu. Tulevaisuudessa kuntien elintarvikevalvonnan tulosten raportointi tulee tapahtumaan KUTI-valvontatietojärjestelmän kautta. Merkittävä osa elintarvikevalvontatiedoista raportoidaan järjestelmän kautta vuoteen 2014 mennessä. Sivutuotevalvonnan osalta järjestelmän tuoma hyöty riippuu valvonnan sisällöstä ja siitä, mitä tietoja järjestelmään tullaan syöttämään. Teurastamoiden valvontatiedot tullaan keräämään ELMO-valvontajärjestelmään.

24 (49) Valvontatietojen julkistaminen KUTI-tietojen pohjalta OIVA-projektissa alkaa elintarvikemyymälöiden ja tarjoilupaikkojen osalta vuonna 2013 ja vuoteen 2015 mennessä kaikki elintarvikealan laitokset, joita valvontatietojen julkistaminen koskee, ovat mukana OIVAssa. Sivutuotevalvonta on yksi osa-alue, jonka valvonta tulee vaikuttamaan OIVAn mukaiseen hymynaama-luokitteluun. Kuinka usein ja miten Evira tulee suosittelemaan sivutuotteisiin liittyviä tarkastuksia tehtäväksi, tultaneen määrittelemään projektin edetessä. 4.4 Rehuvalvonnan piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta Rehujaosto laatii vuosittain riskiperusteisen valvontasuunnitelman valvonnastaan, jonka osana on sivutuotelaitoksien ja toimijoiden valvonta. Suunnitelmaa laadittaessa on huomioitu mm. tuotantomäärä, edellisestä tarkastuksesta kulunut aika, sekä edellisessä tarkastuksessa todetut puutteet ja hyväksyntähakemukset. Rehujaosto liittää omat sivutuotevalvontansa tulokset sivutuotevalvonnan sektorikohtaiseen VASU-raporttiin. 4.5 Lannoitevalmistevalvonnan piiriin kuuluvan sivutuotevalvonnan suunnittelu ja seuranta Lannoitevalmistejaosto laatii vuosittain valvontasuunnitelman, jonka osana on sivutuotteista lannoitevalmisteita valmistavat laitokset ja muu sivutuotteisiin liittyvän toiminnan valvonta. Valvontasuunnitelmassa määritetään suoritettavat tarkastukset, valvontakohdetyypit ja tarkastustiheys. Lisäksi suunnitelmassa esitetään valvontakohdetyyppien riskinarvioinnin perusteet ja suunnitelman toteutumisen arvioinnin perusteet. Valvontasuunnitelma toimitetaan maa- ja metsätalousministeriölle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Valtuutetuille tarkastajille toimitetaan vuosittain lista tarkastus- ja näytteenottokohteista. Tarkastuksen tehtyään he toimittavat tarkastuskertomuksen LAVAaan. Jaosto liittää omat sivutuotevalvontansa tulokset sivutuotevalvonnan sektorikohtaiseen VASU-raporttiin. Tulevaisuudessa lannoite- ja rehuvalvonnan valvontatiedot kerätään sähköisesti ELMO- tietojärjestelmään. Järjestelmä on jo osin käytössä. 5 Sivutuotevalvonnan toteutuminen ja arvio valvonnan onnistumisesta Projektin yhteydessä tehtyjen kyselyjen ja arviointien tulokset on koottuna liitteessä 1. Seuraavassa on koostettu tiivistetty yhteenveto tuloksista. 5.1 Sivutuotevalvonnan toimeenpano Kyselyn mukaan toimijoista 62 % piti sivutuotevalvontaa yleisesti hyvin toimivana. Mikään yksittäinen tekijä ei noussut muita selvemmin esiin valvontaa heikentävänä tekijänä. Hieman muita paremmin valvonnan arvioitiin toimivan teurastamoissa ja rehulaitoksissa ja hieman muita heikommin biokaasu- ja kompostointilaitoksissa sekä elintarvikehuoneistoissa. Kyseiset toimijat kokivat myös tarvitsevansa valvojilta enemmän neuvontaa ja opastusta kyetäkseen täyttämään sivutuotelainsäädännön vaatimukset toiminnassaan. Biokaasu- ja kompostointilaitosten hyväksymisprosessin hitautta kritisoitiin myös vastauksissa. Elintarvikehuoneistojen toimijoista muita suurempi osa ei tiennyt, mikä viranomainen sivutuotteisiin liittyvää toimintaa valvoo.

25 (49) Valvontaviranomaisten arvioiden mukaan valvonnan toimivuutta heikentäviä tekijöitä olivat työnjaon epäselvyys valvontaviranomaisten välillä, koulutuksen puute, valvonnan kohdistuminen riskin kannalta epäolennaisiin kohteisiin ja epäselvyys Eviran eri yksiköiden ohjausvastuussa. 5.2 Viranomaisten työnjaon selkeys Sekä valvojat että toimijat pitivät kyselyjen perusteella valvontatehtävien työnjakoa eri valvontaviranomaisten välillä epäselvänä, valvontaketjua liian moniportaisena ja valvojien määrää liian suurena. Työnjaon ja valvontavastuun kannalta nähtiin tarpeellisena, että laitoksen hyväksynyt tai rekisteröinyt viranomainen vastaisi myös sen toiminnan valvonnasta. Nykytilanteessa osassa valvontakohteista käy samaa sivutuotetoimintaa valvomassa useita valvontaviranomaisia. Esimerkiksi Eviran rehujaoston hyväksymiä tai rekisteröimiä laitoksia valvoo sekä Evira että kunnan- tai läänineläinlääkärit. Tällöin vastuu valvonnasta siirretään helposti Eviralle ja toisen valvojan toiminta jää helposti pinnalliseksi tai jopa kokonaan tekemättä. Sivutuotevalvonnan työnjaon merkitys korostuu etenkin teurastamotoiminnassa, jossa voi syntyä kaikkiin sivutuoteluokkiin kuuluvaa ainesta ja joka on säädösten mukaisesti luokiteltuna toimitettava edelleen sallittuihin laitoksiin hävitettäväksi, rehun raakaaineeksi tai tekniseen käyttöön. Sekavuutta teurastamoiden valvonnan työnjaossa nähtiin aiheutuvan siitä, että sivutuotevalvonta laitoksessa kuuluu osin lihantarkastukseen liittyvään valvontaan, osin laitosvalvontaan ja osin myös rehuvalvontaan. Joissain tapauksissa osioita valvovat eri viranomaiset. Myös vastuu toiminnassa syntyneiden sivutuotteiden toimittamisesta oikeaan jatkokäsittelypaikkaan ei ole ollut kaikilta osin selvä. Kun työnjako ja vastuut ovat epäselvät, ei kenelläkään ole kokonaisvastuuta sivutuotevalvonnan tilanteesta, jokin osa-alue saattaa jäädä kokonaan valvomatta. Etenkin teurastamotoiminnassa tämä aiheuttaa merkittävän vaaran niin elintarvike- kuin rehuketjulle. Työnjaon epäselvyys johtuu pitkälti siitä, että sivutuotevalvonnan toimivallat määräytyvät usean eri lainsäädännön kautta ja valvontatehtäviä on hajautettu moniin eri asetuksiin. Lisäksi lainsäädäntö on paikoin kirjoitettu varsin tulkinnanvaraisesti. 5.3 Valvontatoimien loppuunsaattaminen Valvontojen loppuunsaattamisen esteinä nähtiin liiallinen työmäärä, jonka vuoksi tarkastuksilla todettujen puutteiden korjaamisen seurantaa jää tekemättä. Kunnan valvontaviranomaiset ja Eviran tarkastuseläinlääkärit eivät katsoneet saavansa riittävästi juridista apua ja neuvontaa omalta organisaatioltaan, mikä osaltaan saattaa olla este ryhtyä säännöstenvastaisen toiminnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Eläinlääkintähuollon piirissä tehtävien tarkastusten osalta oikeasuhteisten seuraamusten puute, johtuen eläintautilain heikkouksista, ei kannusta toimijoita korjaamaan toimintaansa eikä anna valvojille käytännössä toimivia työkaluja puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Lisäksi kunnan- ja läänineläinlääkärin tarkastuskäynnit todetun puutteen korjauksen toteamiseksi ovat toimijoille maksuttomia, mikä vähentää toimijoiden aktiivisuutta huolehtia todettujen puutteiden korjaamisesta. Huomattavaa val-

26 (49) 5.4 Motivaatio vonnan maksullisuuden kohdalla on lisäksi se, että tiettyjen laitostyyppien osalta valvonnan maksullisuus riippuu siitä, mikä viranomainen tarkastuksen suorittaa. Jos esimerkiksi Eviran tekemällä valvontakäynnillä havaitun puutteen korjaamisen käy tarkastamassa Eviran tarkastaja, toimijaa laskutetaan, mutta jos tarkastuskäynnin suorittaa paikallistason valvoja on valvontakäynti toimijalle ilmainen. Viranomaisista 84 % ja toimijoista 61 % näki sivutuotevalvonnan välttämättömäksi ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjumiseksi sekä rehu- ja elintarvikeketjun suojelemiseksi. Tästä huolimatta puolet valvojista teki sivutuotevalvontaan liittyvät virkatehtävät vain, mikäli muilta tärkeämmiksi koetuilta tehtäviltä jäi aikaa. Sivutuotevalvontaan käytettiin työajasta keskimäärin 10 %. Huolimatta siitä, että sivutuotevalvonnan tehtävät ovat samalla tavalla lakisääteisiä tehtäviä kuin muutkin viranomaistehtävät, ne saatettiin osin jättää tekemättä. Kunnan- ja läänineläinlääkärit eivät koe kyselyn mukaan valvontatehtävää omakseen. Sivutuotevalvonnan priorisointi oli alhaisinta kunnan elintarvikevalvontaviranomaisilla ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen valvonnassa ja kunnaneläinlääkäreillä sivutuotetoimintojen, kuten haaskatoiminnan valvonnassa. Eviran tarkastajat olivat valvojista motivoituneimpia sivutuotevalvonnan tehtäviin. VASU-raportti 2012 antaa samansuuntaisen kuvan valvojien aktiivisuudesta hoitaa valvontavelvoitteitaan. Sen mukaan läänineläinlääkäreiden vastuulla olevista sivutuotelaitosten valvonnoista toteutui 61 %, kunnaneläinlääkäreiden vastuulla olevista 35 %, tarkastuseläinlääkäreiden valvonnoista 43 % ja Eviran rehujaoston valvonnoista 100 %. Käsittelemättömien sivutuotteiden käyttöä, kuten haaskaruokintaa valvottiin ainoastaan Kainuun maakunta -kuntayhtymän alueella, jossa valvonta on keskitetty yhdelle valvojalle. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisten tekemistä sivutuotevalvonnoista ei ole koottua tietoa. Eräänä syynä valvojien haluttomuuteen tehdä sivutuotevalvonnan tehtäviä oli saadun palautteen mukaan sivutuoteasetuksen vaikeaselkoisuus ja laajuus. Läänin- ja kunnaneläinlääkäreille kuuluvaa laitosvalvontaa hankaloittaa muun muassa se, että asetuksen mukaisia sivutuotelaitostyyppejä on useita ja niiden valvonnassa on huomioitava yleisten vaatimusten lisäksi tyyppikohtaiset vaatimukset. Tyyppikohtaiset vaatimukset koskevat usein prosessiteknisiä, rakenteellisia ym. seikkoja, joiden valvominen edellyttää resursseja asiaan etukäteen perehtymiseen ja kokonaiskuvan hahmottamiseen. Motivaatiota ja halua kuluttaa resursseja valvontaan saattaa vähentää myös se, että valvottavat seikat eivät ole suoraan nähtävissä eläintautivalvontaan liittyvinä tai joiden aiheuttamaa tautiriskiä pidetään mitättömänä. Valvontavelvoitteita pidettiin monin paikoin ylimitoitettuna kohteen aiheuttamaan todelliseen tautiriskiin nähden. Kun yhden valvojan alueella on harvoin useita samantyyppisiä laitoksia, ei valvojalle muodostu edes kokemuksen kautta tarvittavaa tietotaitoa kohteen valvonnasta. Läänin- ja kunnaneläinlääkäreiden vaihtuvuus ja sijaistukset sekä rekrytointivaikeudet lisäävät edellä mainittujen seikkojen merkitystä valvonnan toimeenpanon vaikeudessa. Elintarvikelain piirissä tapahtuvan valvonnan kohdalla valvojat näkivät toiminnan yhteydessä syntyneet sivutuotteet usein jätteinä, joiden osalta valvonnan kuuluisi olla jä-

27 (49) tehuoltovalvonnan piirissä. Tärkeämpänä nähdään resurssien käyttäminen elintarvikevalvontaan kuin jätevalvontaan. Toimijoiden motivaatiota noudattaa lainsäädännön edellyttämiä vaatimuksia vähensi eniten näkemys vaatimusten turhuudesta. Voimakkain näkemys oli biokaasu- ja kompostointilaitosten sekä ryhmän muut sivutuotetoimijat piirissä. Biokaasu- ja kompostointitoimijoiden näkemyksen taustalla lienee pitkälti turhautuminen lainsäädännön vaikeaselkoisuuteen, vaihtoehtoisten menetelmien validointien vaikeus sekä se, että toimijat pitävät itseään ensisijaisesti jätealantoimijoina. Jälkimmäiseen muut sivutuotetoimijat -ryhmään kuuluu mm. haaskatoiminta, KV-ruokajätteen keräily, raatojen keräily ja hautaus ja uusimpana kotiteurastuksen sivutuotteiden keräily keräilyalueilla. Viimeksi mainittu vaatimus astui voimaan vuoden 2013 alusta ja on herättänyt voimakasta kritiikkiä niin tuottajien kuin keräilijän taholta. Keräilyn merkitystä eläintautiriskin vähentämisessä on ollut vaikea ymmärtää ja sen aiheuttamat kustannukset tuottajille, muutostarpeet keräilyn kuljetuskalustossa ja logistiikkajärjestelyissä sekä valvonnan toimeenpanoon ja ohjaukseen käytettävät resurssit on nähty oletettuun hyötyyn verrattuna kohtuuttomina. 5.5 Valvojien asiantuntemus Toimijoista noin 60 % arvio toimintaansa valvovan viranomaisen asiantuntemuksen riittäväksi sivutuotevalvonnan tehtävissä. Viranomaisista piti asiantuntemustaan riittävänä hieman yli puolet vastanneista. Parhaana asiantuntemustaan pitivät Eviran tarkastajat, läänineläinlääkärit ja tarkastuseläinlääkärit. Toimijat, joita edellä mainitut valvojat valvovat, eivät arvioineet näiden asiantuntemusta yhtä hyväksi. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset, kunnaneläinlääkärit ja valvontaeläinlääkärit eivät pitäneet omaa asiantuntemustaan yhtä hyvänä kuin edellä mainitut valvojat. Toimijat arvioivat heidän asiantuntemuksen kuitenkin paremmaksi kuin valvojat itse. Toimijat näyttivät arvostavan paikallisten valvojien asiantuntemuksen muita paremmaksi. Huomattavaa on myös, että valvontaeläinlääkäreiden asiantuntemusta pidettiin kunnaneläinlääkäreitä parempana. 5.6. Koulutus ja neuvonta Toimijoiden näkemykset koulutuksen riittävästä tarjonnasta poikkesivat melkoisesti, eikä 21 % vastanneista osannut ottaa kantaa asiaan. Tarjonnan määrään oli tyytyväisiä noin 30 % vastanneista. Toimijoiden valvontaviranomaisilta saaman neuvonnan määrä vaihteli paikkakunta- ja toimijaryhmäkohtaisesti. Eniten neuvontaa kaipasivat elintarvikehuoneistojen toimijat. Viranomaisista 60 % katsoi, ettei sivutuoteasioissa ole riittävästi koulutusta tarjolla. Eniten koulutusta kokivat tarvitsevansa valvontaeläinlääkärit ja kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset. Näiden valvojaryhmien koulutus kuuluu pääasiassa aluehallintovirastoille. Kyselytutkimuksessa annettujen kommenttien mukaan elintarvikehuoneistojen sivutuotevalvonnasta ei ole tarjolla lainkaan koulutusta. Koulutuksissa on keskitytty laitosvalvontoihin ja koulutus on kohdistettu pääasiassa valvontaa tekeviin eläinlääkäreihin. Eviralta toivottiin ohjeistusta sivutuotevalvontaan.

28 (49) Tyytyväisimpiä koulutuksen tarjontaan, kuten myös Eviralta saamaansa ohjaukseen ja tukeen, olivat läänineläinlääkärit. 5.7. Sivutuotevalvonnan ohjaus Aluehallintovirastojen antamaan ohjaukseen sivutuotevalvonnassa olivat tyytyväisempiä eläintautilain nojalla sivutuotevalvontaa tekevät kunnaneläinlääkärit ja valvontaeläinlääkärit kuin elintarvikelain nojalla valvontaa tekevät elintarvikevalvontaviranomaiset. Puolet kyselyyn vastanneista valvontaviranomaisista katsoi, että Eviralla olisi parannettavaa sivutuotevalvonnan ohjaustehtävässään. Tyytyväisimpiä Eviralta saamaansa ohjaukseen ja tukeen sekä koulutukseen olivat läänineläinlääkärit. Kyselyn mukaan valvontaviranomaiset odottivat, että Eviralla olisi kentältä kerättyjen valvontatulosten perusteella parempi kokonaiskäsitys sivutuotevalvonnan tilasta ja sen heikkouksista koko maan tasolla ja Evira pystyisi näiden tietojen perusteella laatimaan konkreettisen valvontasuunnitelman, jossa valvonta kohdistettaisiin riskiperusteisesti oikeisiin kohteisiin. Eviran toimintaa sivutuotevalvonnan ohjauksessa haittaa se, että ohjausvastuu on hajautettu kolmeen eri yksikköön, joilla on erilaiset toimintatavat valvonnan ohjauksesta. On kuitenkin mahdollista, että Eviran ja aluehallintovirastojen rooli sivutuotevalvonnan ohjauksessa ei ole kaikilta osin selvä valvontaviranomaisille ja AVI:lle kuuluvien alueellisten ohjaustehtävien oletetaan osin kuuluvan Eviralla. 5.8. Eviran yksiköiden välinen työnjako Sivutuotevalvonnan ohjausvastuu Eviran eri yksiköiden välillä oli kyselyn mukaan epäselvä 80 %:lle valvojista. Merkillepantavaa oli, että myös Eviran tarkastajista yli 80 % oli tätä mieltä. Tämä johtunee pitkälti jo mainitusta syistä ohjausvastuun jakaantumisessa Eviran sisällä edellä mainittujen kolmen yksikön sisällä vielä viiteen jaostoon. Teurastamotoiminnan osalta työnjako elintarvikehygieniayksikön ja lihantarkastusyksikön välillä ei ole myöskään kaikilta osin selvä. Eviran yksiköiden välisten vastuiden epäselvyys heijastuu myös kentälle aiheuttaen puutteita etenkin rajapintojen valvonnassa. Ohjausvastuun pirstaleisuus aiheuttaa myös sen, ettei Evirassa millään taholla ole kokonaiskuvaa eikä -vastuuta sivutuotekentästä. Vuonna 2007 perustetun sivutuoteyhteistyöryhmän toiminta on tiivistänyt yhteistyötä Eviran sisällä kiitettävästi, mutta koska organisaatio on edellä kuvatun mukainen, nykyisen kaltainen yhteistyö ei yksinään ole riittävää. 5.9. Sivutuotevalvonnan painoarvo Eviran toiminnassa Sivutuotevalvonta on yksi lukuisista Eviran valvontaosastolle kuuluvista tehtävistä ja se kilpailee niin Eviran sisäisistä kuin myös valvontakentän resursseista muiden valvontasektorien kanssa. Sivutuotevalvonnan painoarvo Eviran ja koko valvontaketjun toiminnassa tulisi arvioida sivutuotteiden ihmisten ja eläinten terveydelle sekä elintarvike- ja rehuketjulle aiheuttaman potentiaalisen riskin perusteella.

29 (49) 6. Kehittämissuunnitelmaan tulleet lausunnot Kehittämissuunnitelman luonnos lähetettiin lausunnolle samoille tahoille kuin projektin alussa laadittu kyselytutkimus. Lausuntoja saatiin yhteensä 20. Päällekkäisten valvontatehtävien poistamista viranomaisten väliltä pidettiin poikkeuksetta valvontakenttää selkeyttävänä toimenpiteenä. Samoin keskusviranomaisena toimivan Eviran sivutuotevalvonnan organisaation yhdistäminen nähtiin tärkeänä, jotta ohjaus ja valvonta olisivat entistä koordinoidumpaa ja kokonaisvastuu olisi yhdessä paikassa. Valvontaeläinlääkärien myötä kuntavalvonnan tason nähtiin yleisesti parantuneen. Valvontaeläinlääkäreiden käyttö sivutuotevalvonnan tehtäviin edellyttää kuitenkin, että valvontaeläinlääkäreitä on riittävästi ja tuleva sivutuotelaki antaa valtuudet käyttää heidän työpanostaan sivutuotevalvonnan tehtäviin. AVIen roolin rajoittamista pelkästään kunnan valvontaviranomaisten ohjaukseen ja kouluttamiseen ei pääsääntöisesti pidetty hyvänä ratkaisuna. AVIen päätehtävän eli kuntien ohjauksen ja koulutuksen nähtiin vaikeutuvan, kun vaadittava asiantuntemus heikkenee oman valvontavelvoitteen poistuessa. Huomattavaa kuitenkin on, että huolimatta nykyiselläänkin vähäisestä valvontavelvoitteesta, AVIen tarkastusaktiivisuus on VASU-raporttien mukaan laskenut viimeisen kolmen vuoden aikana 100 prosentista 40 prosenttiin. Toisaalta lausunnoissa tuotiin esiin myös näkökohta, ettei saman tahon tulisi suorittaa saman kohteen valvontaa että ohjausta, mikä taas puoltaa toimeenpanotehtävien poistamista AVI:lta. Sivutuotevalvonnan suunnittelun ja tulosten raportoinnin kohdalla nähtiin, että ne tulisi tehdä osaksi jo olevia järjestelmiä eli osaksi EHO:a. Monissa lausunnoissa nähtiin valvonta selkeyttävänä toimenpiteenä, että KVruokajätteen keräily, kaupan entisten elintarvikkeiden keräily ja varastointi ennen kaatopaikalle tai polttoon toimittamista ja sivutuotteiden polttaminen olisi YM:n valvonnassa. Tämä poistaisi päällekkäistä lupamenettelyä ja valvonnat siirtyisivät yhdelle viranomaiselle. Lausunnoissa todettiin valmisteilla olevan sivutuotelain tärkeys ja odotukset, että se selventää valvontavastuita ja työnjakoa. Lausuntojen keskeiset näkökohdat on esitetty liitteessä 9. 7. Sivutuotevalvonnan tavoitteet, kehittämiskohteet ja toimenpide-ehdotuksia Projektin aikana tehtyjen selvitysten perusteella sivutuotevalvontajärjestelmän toimivuutta parantaviksi ja sen kautta tehostaviksi tavoitteiksi nousivat sivutuotevalvonnan organisoinnin ja työnjaon selkeys, valvonnan yhtenäisyys ja valvojien osaamisen varmistaminen koko valvontaketjussa, riskiperusteisuuden huomioiminen koko valvontaketjussa sekä lainsäädännön selkeys ja toimivuus. Taulukkoon 1 on koottu tavoitteiden ja kehityskohteiden lisäksi toimenpide-ehdotuksia niiden saavuttamiseksi Taulukko 1. Sivutuotevalvonnan tavoitteet, kehityskohteet ja toimenpide-ehdotuksia

30 (49) Kehityskohteet Toimenpide-ehdotukset 1. Sivutuotevalvonnan organisointi ja työnjako on selkeää 1.1. Päällekkäisien valvontatehtävien poistaminen Poistetaan kunnaneläinlääkäreiltä ja AVI:lta päällekkäiset valvontatehtävät Eviran kanssa Poistetaan AVI:lta valvonnan toimeenpanotehtävät 1.2. Eviran sisäisen työnjaon selkeyttäminen Keskitetään sivutuotevalvonnan ohjausta ja valvontaa yhteen yksikköön 1.3 Eviran roolin linjaus keskusviranomaisena 2. Valvonta on yhtenäistä ja osaaminen varmistetaan koko ketjussa 2.1. Valvonnan ohjauksen tehostaminen ja yhtenäistäminepanossa käytetyt tarkastuslistat ja valvonnoissa todettujen Laaditaan malliasiakirjoja, yhtenäistetään valvonnan toimen- poikkeamien riskiluokitus Suoritetaan valvonnanohjauskäyntejä sivutuotevalvonnan kaikilla sektoreilla 2.2. Valvojien erikoistuminen ja valvonnan keskittäminen 2.3 Valvojien koulutuksen lisääminen ja tehokas kohdentaminen 3. Valvonta on riskiperusteista koko valvontaketjussa 3.1 Tiedonkeruun, sen analysoinnin ja hyödyntämisen kehittäminen Laajennetaan valvonta-alueet suuremmiksi alueellisiksi kokonaisuuksiksi (esim. kuntayhtymä, yhteistoiminta-alue) Tehostetaan Eviranetin käyttöä Toteutetaan koko sivutuotekenttää koskevia yhteisiä vuotuisia hankkeita Siirretään valvontatehtäviä kunnaneläinlääkäreiltä valvontaeläinlääkäreille Lisätään sivutuotevalvonnan tehtäviin erikoistuneiden valtuutettujen tarkastajien käyttöä valvontatehtävissä Lisätään kohdennettua koulutusta, järjestetään vuosittain kansallinen sivutuotevalvonnan koulutuspäivä Tehostetaan AVIen kuntiin kohdistamaa ohjausta ja koulutusta Järjestetään Eviralaisille ja AVI:lle koulutusta riskinarvioinnista, riskiluokituksesta ja yleisesti riskiperusteisen valvonnan toteuttamisesta Kehitetään yhdenmukainen malli valvontakohteiden riskiluokituksen tekemiseksi ja tarkastustiheyden määrittämiseksi Kehitetään ja tehostetaan AVIen ja kuntien valvontojen raportointia Kootaan sivutuotevalvonnan tulokset yhteiseen tietojärjestelmään Kehitetään kerätyn tiedon analysointia Kohdennetaan valvonta analysoidun tiedon perusteella riskiperusteisesti oikeisiin kohteisiin 4. Lainsäädäntö on selkeää ja toimivaa 4.1 Lainsäädäntö on selkeää ja ymmärrettävää Kootaan koko sivutuotekentän valvontavastuut ja työnjaot sivutuotelakiin 4.2 Lainsäädäntö antaa välineet valvonnan tehokkaaseen toteuttamiseen Lainsäädännön vaatimukset ovat ymmärrettäviä ja helppolukuisia Yhtenäistetään hallinnolliset pakkokeinot ja valvonnan maksullisuus koko sivutuotevalvonnassa Määritellään viranomaisten toimivallat selkeästi 4.3 Lainsäädäntö on tarkoituksenmukaista Huomioidaan säädösten tarkoituksenmukaisuus ja mahdollisuus niiden noudattamiseen ja valvontaan käytännössä

31 (49) Lisätään yhteistyötä ja tiedonkulkua Eviran ja MMM:n välillä Tuodaan aktiivisesti Suomen kanta esiin EU-lainsäädännön valmistelussa Sivutuotevalvontajärjestelmän yleinen organisaatio Edellä esitettyyn perustuen projektin ohjausryhmä esittää selvitettäväksi mahdollisuutta poistaa kunnaneläinlääkäreiltä ja aluehallintovirastoilta sellaiset tehtävät, jotka ovat päällekkäisiä Eviran rehuvalvonnan suorittamien tehtävien kanssa. Myös mahdollisuutta siirtää Eviralle joitakin nyt aluehallintovirastoille ja kunnille kuuluvia valvontatehtäviä tulisi selvittää. Lähtökohtaisesti Evira vastaisi prosesseiltaan vaativimpien tai huomattavan riskin ihmisten ja eläinten terveydelle aiheuttavien valvontakohteiden hyväksynnästä ja valvonnasta. Tällaisia olisivat esimerkiksi uusia tekniikoita käyttävät ja luokkaan 1 kuuluvaa ainesta käsittelevät laitokset sekä toiminnot, joissa käsitellään tai varastoidaan sivutuotteita, joilla on välitön merkitys rehuketjun turvallisuuteen. Sen sijaan sellaisten, nyt Eviralle kuuluvien toimintojen hyväksyntä, rekisteröinti ja valvonta, jotka edellyttäisivät paikallista osaamista ja olosuhteiden tuntemista siirtyisivät kunnaneläinlääkäreille. Tällaisia olisivat tilatasolla tapahtuvat sivutuotevalvonnan tehtävät (katso alustava ehdotus sivutuotevalvonnan organisaatiomalliksi liitteessä 8). Eviran hyväksymissä ja rekisteröimissä kohteissa valvonnan apuna ehdotetaan käytettäväksi tällöin entistä enemmän valtuutettuja tarkastajia. Olisi kuitenkin varmistettava, että tarkastajien pätevyys ja osaaminen on riittävää ja tehtävän mukaista. Riittävän sivutuoteasiantuntemuksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi Evira järjestäisi alkuperehdyttämisen lisäksi heille jatkuvaa ja säännöllistä koulutusta. Nämä sivutuotevalvontaan erikoistuneet valtuutetut tarkastajat voisivat tehdä Eviran pyynnöstä viranomaisvalvontaa varten tarvittavia tarkastuksia, tutkimuksia ja selvityksiä. Näiden perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekisi kuitenkin Evira. Sivutuotevalvonnan toimeenpanotehtävien työnjakoa selvitettäessä olisi huomioitava vienti- tai tuontitoimintaa harjoittavien laitosten kohdalla lainsäädännön asettamat edellytykset sivutuotteiden tarkastuksista vastaavalle ja vientiasiakirjoja antavalle viranomaiselle. Ohjausryhmä esittää selvitettäväksi mahdollisuutta poistaa aluehallintovirastoilta kaikki sivutuotevalvonnan toimeenpanotehtävät ja siirtää ne osin Eviran, osin kuntien tehtäviksi. AVIen tehtävänä olisi tällöin kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten toiminnan koordinointi, ohjaus, johto ja koulutus. AVIen nykyiselläänkin melko vähäisten toimeenpanotehtävien poistaminen ei olisi merkittävä muutos AVIen työmäärässä. Poistaminen olisi perusteltua, kun huomioidaan AVIen laskusuuntainen suoriutuminen vuosittaisesta tarkastusvelvoitteestaan. Kuntien tarvitsemia resursseja vapautuisi Eviran kanssa päällekkäisten valvontatehtävien poistamisesta uusien, AVI:lta siirtyvien valvontatehtävien suorittamiseen (katso alustava ehdotus sivutuotevalvonnan organisaatiomalliksi liitteessä 8). Valvontatehtäviin keskittyvien eläinlääkäreiden virkojen saaminen kuntiin eläinlääkintähuoltolain myötä antaa myös mahdollisuuden keskittää sivutuotevalvontaan liittyvät tehtävät näille eläinlääkäreille. Valvontaeläinlääkäreiden virkoja on jo miltei kaikilla yhteistoiminta-alueilla.

32 (49) Sivutuotevalvonnan järjestäminen Evirassa Evira tulee selvittämään mahdollisuutta, että sivutuotevalvontaa ja ohjausta keskitetään Evirassa yhteen yksikköön, jossa se voisi toimia esimerkiksi omana jaostonaan (katso alustava ehdotus sivutuotevalvonnan organisaatiomalliksi liitteessä 8). Keskittäminen selkeyttäisi sivutuotevalvontaa ja ohjausta, yhtenäistäisi valvontajärjestelmää, mahdollistaisi sivutuotevalvojien yhdenmukaisemman ja tehokkaamman koulutuksen järjestämisen, valvontatulosten käsittelyn ja sen kautta valvonnan kohdistamisen riskiperusteisesti oikeisiin kohteisiin. Lisäksi se selkeyttäisi ja yhtenäistäisi valvontaa asiakkaiden näkökulmasta. Sisämarkkinakaupan sivutuotevalvontajärjestelmän kehityskohteiden paikallistaminen, organisoinnin tehostaminen ja mahdollisuudet sen keskittämiseksi Evirassa voidaan selvittää samassa yhteydessä tai omana hankkeenaan. Elintarvikesektorin osalta lienee kuitenkin tarpeen säilyttää nykyisessä elintarvikehygieniayksikössä elintarvikehuoneistojen ja -laitosten sivutuotevalvonnan ohjaus siltä osin, kun ohjaus koskee lihantarkastuksen tai elintarviketuotantoprosessin yhteydessä syntyvien sivutuotteiden valvontaa, joka tapahtuu elintarviketuotantoon tarkoitetuissa tuotantotiloissa elintarvikelainsäädännön ja sivutuotelainsäädännön perusteella. Selvitettäväksi jää mahdollisuus, että pelkästään sivutuotelainsäädännön perusteella tapahtuvan ja muissa kuin elintarviketuotantotiloissa olevia sivutuotteita koskevan valvonnan ohjaus keskitetään muun sivutuotevalvonnan kanssa samaan yksikköön. Elintarvikehuoneistojen ja laitosten valvonnan toimeenpano säilyisi ennallaan. Yhteistyö ympäristöministeriön kanssa Jatkossa selvitettäväksi jää mahdollisuus entistä tiiviimpään yhteistyöhön ympäristöviranomaisten kanssa esimerkiksi kuljetusten osalta sekä tiettyjen, nyt jo osin ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvien toimintojen valvonnan siirtäminen ympäristöpuolelle. Tällaisia olisivat esimerkiksi kansainvälisen ruokajätteen ja kaupan entisten elintarvikkeiden keräily ja varastointi ennen kaatopaikalle tai biokaasu- ja kompostointilaitokseen toimittamista sekä sivutuotteiden hävittäminen tai hyödyntäminen polttamalla. Muuta huomioitavaa Evirassa sivutuotevalvonnan tehtäviin käytetään nykytilanteessa kaikkiaan noin 5,5 henkilötyövuotta. Riippuen Eviralle mahdollisesti siirrettävien uusien tehtävien määrästä on resurssitarve kartoitettava uudelleen. AVIen roolin rajaaminen kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten toiminnan koordinointiin, ohjaukseen ja koulutukseen olisi linjassa hallinnonalan vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman kehitysehdotusten kanssa. Valvonnan kolmiportaisuutta koko elintarvikeketjun valvonnassa ja AVIen tehtäviä suhteessa keskusviranomaisiin ja paikallisviranomaisiin tultaneen arvioimaan lähivuosina laajemminkin.

33 (49)

34 (49) Lähteet Asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta (1368/2011) Asetus ilmoitettavien elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta (1367/2011) Asetus laitosten elintarvikehygieniasta (1369/2011) Elintarvikelaki (23/2006) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2003/2003 (lannoiteasetus) Laki elintarvikelain muuttamisesta (352/2011) Laki lannoitevalmistelain 5 ja 7 :n muuttamisesta 340/2010 Laki lannoitevalmistelain 17 ja 36 :n muuttamisesta 1498/2009 Lannoitevalmistelaki 539/2006 MMM:n asetus 12/12 asetuksen 24/11 muuttamisesta MMM:n asetus eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä saatavien johdettujen tuotteiden keräämisestä, kuljetuksesta ja hävittämisestä 1192/2011 MMM:n asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsittelevien toimijoiden valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä 1193/2011 MMM:n asetus lannoitevalmisteista 24/11 MMM:n asetus lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta 11/12 MMM:n asetus lihantarkastuksesta (1470/2011) MMM:n asetus maidon, maitopohjaisten tuotteiden ja maidon prosessoinnissa syntyvien sivutuotteiden käytöstä elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokinnassa 665/2010 MMMa 585/2012 MMM:n asetus rehualan toiminnanharjoittamisesta 548/2012 Rehulaki 86/2008 Valtioneuvoston asetus elintarvikevalvonnasta (420/2011) Valtioneuvoston asetus valtionavustuksesta eläimen omistajalle nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan raatojen keräilystä ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin 96/2010 Elintarviketurvallisuusviraston työjärjestys Elintarviketurvallisuusviraston lihantarkastusyksikön työjärjestys

35 (49) Liitteet Liite 1. Käytettyjä lyhenteitä Liite 2. Sivutuotevalvonnan organisaatio 1.1.2013 saakka Liite 3. Sivutuotevalvonnan organisaatio 1.1.2013 lähtien Liite 4. Sivutuotelaitosten, toimijoiden ja sivutuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvike huoneistojen hyväksyntä, rekisteröinti ja valvonta sekä valvonnan ohjaus Liite 5. Laitosten lukumäärät Liite 6. Kyselyjen tulosten ja arviointien tulosten yhteenvedot Liite 7. Suomen vastaukset FVO:n antamiin suosituksiin sivutuotevalvonnan tehostamiseksi Liite 8. Alustava malli sivutuotevalvonnan organisaatioksi Liite 9. Lausuntojen keskeiset näkökohdat

36 (49) Liite 1. Käytettyjä lyhenteitä Euroopan tason organisaatiot EY FVO Euroopan yhteisö (nykyinen Euroopan Unioni, EU) Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) Ministeriö MMM ELO RO EKY ETY Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto (1.1.2013 asti) Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosasto MMM:n ruokaosaston eläin- ja kasvinterveyden yksikkö MMM:n ruokaosaston elintarviketurvallisuusyksikkö Keskusvirasto Evira EHYT ELJA ELLA HYGI LAVA RALU REHU RELA TERE Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi yksikkö Eviran elintarvikehygieniayksikön huoneistohygieniajaosto Eviran elintarvikehygieniayksikön laitoshygieniajaosto Eviran elintarvikehygieniayksikkö Eviran rehu- ja lannoitevalvontayksikön lannoitevalvontajaosto Eviran raja- ja luomuvalvontayksikkö Eviran rehu- ja lannoitevalvontayksikkö Eviran rehu- ja lannoitevalvontayksikön rehujaosto Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikön terveysjaosto Aluehallinto ja kunta AVI ELY-keskus KEL LEL Aluehallintovirasto Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kunnaneläinlääkäri Läänineläinlääkäri Valvontaohjelmat EHO EVO VASU YMPPI-ohjelma Eläinlääkintähuollon piiriin kuuluvan valvonnan valtakunnallinen ohjelma Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma

37 (49) Tietojärjestelmät ELITE ELMO ELVI KUTI OIVA Eviranet Eläinlääkintähallinnon nykyinen tietojärjestelmä Eviran laboratorio- ja valvontajärjestelmä Elite-sovelluksen asteittain korvaava uusi tietojärjestelmä Kuntien elintarvikevalvonnan tietojen hallinta- ja raportointijärjestelmä Valtakunnallinen elintarvikevalvonnan valvontatietojen julkistamista koskeva järjestelmä Eviran ja Maaseutuviraston (Mavi) yhteinen ekstranet-järjestelmä, joka on toimivaltaisille viranomaisille tarkoitettu organisaatioiden välinen verkkopalveluja jonka toteutuksessa hyödynnetään internetiä.

Liite 2. Sivutuotevalvonnan organisaatio 1.1.2013 saakka 38 (49)

Liite 3. Sivutuotevalvonnan organisaatio 1.1.2013 alkaen 39 (49)

Liite 4. Sivutuotelaitosten, toimijoiden ja sivutuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvike huoneistojen hyväksyntä, rekisteröinti ja valvonta sekä valvonnan ohjaus 40 (49)

41 (49)

42 (49)

43 (49) Liite 5. Laitosten lukumäärät Tilanne helmikuussa 2013 Laitos/toimija Lukumäärä - tekninen laitos 29 - väliasteenlaitos 14 - polttolaitos 148 - tekninen varastointilaitos 4 - luokan 1 käsittelylaitokset 1 - luokan 3 käsittelylaitokset 3 - luokan 2 käsittelylaitokset 6 - turkiseläimille rehuja valmistava rehusekoittamo 12 - keräyskeskukset 5 - keräyskeskukset teurastamoiden yhteydessä 16 - lemmikkieläinruokia valmistava laitos 28 - rehukäyttöön tarkoitettuja käsiteltyjä sivutuotteita varastoivat varastointilaitokset 12 - sivutuoteasetuksen mukaan valvottavia maitoalan laitoksia 35 - tilarehustamo 51 - KV-ruokajätteen keräilijät 14 - biokaasulaitokset (yleiset vaatimusten mukaiset) 7 - biokaasulaitokset (kansalliset vaatimukset) 3 - kompostointilaitokset (yleiset vaatimukset) 4 - kompostointilaitokset (validointimenettelyn mukaisesti hyväksytyt) 1 - kompostointilaitokset (kansallisten vaatimusten mukaisesti hyväksytyt) 48 - lannoitevalmisteita tai niiden raaka-aineita varastoivat laitokset 5 - tekniset laitokset (lantaa käsittelevät) 3 - liha-alanlaitoksia yhteensä 363 - kala-alan laitokset 389 - maitoalan laitokset 101 - (elintarvike) varastolaitokset 125 - muna-alanlaitokset 73 Ilmoitettavat elintarvikehuoneistot, kuten vähittäismyymälät ja ravintolat (arvio) 50 000

44 (49) Liite 6. Kyselyjen tulosten ja arviointien tulosten yhteenvedot Liite 6. löytyy erillisenä niteenä.

Liite 7. Suomen vastaukset FVO:n antamiin suosituksiin sivutuotevalvonnan tehostamiseksi 45 (49)

46 (49)

47 (49)

48 (49)

49 (49)