TAX JUSTICE FOCUS in neljännesvuosittainen uutiskirje 2. neljännesvuosi 2006 vuosikerta 2 numero 2 Nordic Tax Justice Networkin perustamistilaisuus Nordic TJN kehottaa Pohjoismaita korostamaan verovastuullisuutta, kirjoittaa Jorma Penttinen. Globaalisti positiivisena kehitysstrategiana tunnettu pohjoismainen sosiaalinen malli ei ole yhteensopiva haitallisten verokäytäntöjen kanssa. Tämän vuoksi norjalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset veroaktivistit perustivat Nordic Tax Justice Networkin (NTJN) ajamaan hyviä verotuskäytäntöjä. Perustamistilaisuus pidettiin Oslossa 10. kesäkuuta, jolloin veroaktiivit viettivät kolme päivää NTJN:n roolin muotoilun parissa. TJN:n kansainvälisen neuvoston John Christensen tarjosi ideoita siihen, kuinka Pohjoismaat voisivat lähestyä kehityspolitiikasta käytävää keskustelua ja kuinka pohjoismaiset yritykset voisivat ottaa veronmaksun huomioon yhteiskuntavastuulinjausten laatimisessa. Pohjoismainen veromalli perustuu läpinäkyvyyteen ja uudelleenjakoon sekä universaalien julkishyödykkeiden ja korkealaatuisten palveluiden rahoittamiseen. Tämä malli on vahvistanut sosiaalista yhteenkuuluvuutta, hyvinvointia ja taloudellista kilpailukykyä. Pohjoismailla on tämän vuoksi erinomainen mahdollisuus ottaa aktiivinen rooli kansainvälisessä yhteistyössä ja työskennellä keskeisissä instituutioissa (OECD, EU, YK) rajat ylittävän verojen välttelyn ja veronkierron estämiseksi ja verokilpailun ehkäisemiseksi. Vain jonkin aikaa sitten Pohjoismaiden talousministerit päättivät tehdä yhteispohjoismaiset sopimukset tiedonvaihdosta noin 30 veroparatiisin kanssa. Tämä on toki vain heikko pyrkimys veroparatiisien toiminnan hillitsemiseksi, mutta se osoittaa yhteistä tahtoa näiden teemojen osalta toimimiseksi. Osalla pohjoismaisista yrityksistä on vahvaa yhteiskuntavastuullisuuden tajua, vaikka verokysymykset onkin perinteisesti jätetty ajattelun ulkopuolelle. NTJN suunnittelee parhaillaan keskustelua bisnesyhteisön kanssa. Myönteisten yhteiskuntavastuulinjausten, jotka kattavat yritysten toiminnan vaikutukset koko yhteiskunnan tasolla, laatiminen on osa suunnitelmaa. Yksikään Pohjoismaa ei hyväksyisi veronmaksua laiminlyövää yritystä, mutta monissa tapauksissa suuret yhtiöt voivat toimia kehitysmaissa lähes verovapaasti. Pohjoismainen TJN odottaa haitallisten verokäytäntöjen torjunnan tuotavan esiin Korruptio-numero Kirje Yhdysvalloista 4 Pääministeri Thaksinin verovääryydet 5 Miksi Enronin tuomiot olivat tärkeitä 6 Veroparatiisien rooli korruptiossa 8 Iso-Britannian hallitus ja korruptio 9 Käyttäytymissäännöt pankeille 10 Pääomapako ja veronkierto korruptiona 11 Kirja-arvostelut ja uudet tutkimukset 12 Kampanjat ja TJN-uutiset 14 Kalenteri 15 Toimittaja: Jenny Kimmis email: info@taxjustice.net Suomentanut: Ville-Pekka Sorsa & Jorma Penttinen Published by the Tax Justice Network International Secretariat Ltd Tax Justice Network 2006 For free circulation ISSN 1746-7691
ensisijaisena teemana kansainvälisillä areenoilla. Tämä voidaan saada aikaan pohjoismaisen yhteistyön avulla. Pohjoismailla on erinomainen mahdollisuus - ja velvollisuus - ajaa kestävää globaalia sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Verkosto toimii myös kansallisissa piireissä pyrkien mukanaolevien maiden - tällä hetkellä Suomi, Norja ja Ruotsi - ottamaan käyttöön toisiltaan parhaat verotuskäytännöt ja lainsäädännölliset innovaatiot. Nordic Tax Justice Networkin internet-sivusto löytyy osoitteesta www.taxjustice.net/nordic Rahanpesua ja poliittista korruptiota Marbellassa, Gibraltarilla ja Liechtensteinissa Huhtikuussa Espanjan hallitus hajotti ennalta arvaamatta Marbellan kaupunginvaltuuston. Kaupungin pormestari sekä useat virka-, laki- ja liikemiehet ovat sotkeutuneet useiden miljoonien eurojen korruptioskandaaliin. Juan Hdez. Vigueras selittää, miten Costa del Solin mafiankaltainen toiminta on osa veroparatiiseihin liittyvää korruption verkkoa. Huumekauppaan liittyvän rahanpesun vastaiseen taisteluun tarkoitettu poliisioperaatio Ballena Blanca (Valkoinen Valas) päättyi useisiin pidätyksiin ja takavarikointeihin Marbellan turistikaupungissa eteläisessä Espanjassa maaliskuussa 2005. Vain vuotta myöhemmin vastikään perustettu korruptionvastainen viranomainen paljasti paikallispolitiikan korruption ja pakotti Zapateron hallituksen hajottamaan Marbellan kaupunginvaltuuston. Väliaikainen valtuuskunta hoitaa kaupunkia seuraaviin paikallisvaaleihin asti. Operaatio Valkoinen Valas Espanjalaisen sanomalehti El País n Euroopan mittavimmaksi määrittelemä huumerahan pesun vastainen poliisioperaatio Ballena Blanca paljasti tuhansien kiinteistösijoittamiseen ja verovapaaseen asemaan liittyvien peitefirmojen mafiankaltaisen verkoston Gibraltarilla. Nämä olivat yhteyksissä toisiin yhtiöihin paitsi Espanjassa, myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa saakka. Joillain yrityksillä oli yhteyksiä skandaaleissa ryvettyneeseen öljy-yhtiö Jukosiin, joka on osa Gibraltarilla päämajaansa pitävää Menatep-ryhmää. Jo muutama tapauksen yksityiskohta antaa osviittaa sen laajuudesta ja merkittävyydestä. Satojen miljoonien pankkitileille talletettujen eurojen, 251 talon, useiden lentokoneiden ja 42 luksusauton (Rolls Royce, Ferrari, Porsche ) takavarikon lisäksi operaatiota johtanut tuomari antoi syytteen useille lakimiehille ja kolmelle notaarille useista rikoksista mukaan lukien rahanpesun ja julkisten asiakirjojen väärentämisen. Ensimmäistä kertaa Espanjan historiassa notaareja ammattikuntaa, joka on pitkään nauttinut etuoikeutettua asemaa yhteiskunnassa pidätettiin ja syytettiin rikoksista. Lakimiehien tavoin notaareiden tulee lain mukaan tiedottaa viranomaisia kaikista rahanpesuepäilyistä. Mutta vain 12 tällaista raporttia lähetettiin vuonna 2002. Vuonna 2004 luku oli SEP- BLAC-raportin mukaan pudonnut jo kuuteen. Notaarit saavat tienestinsä suoraan yksityisiltä asiakkailta ja yritysasiakkailta, vaikka ovatkin julkisia virkamiehiä. Se, että notaarit ilmoittavat kiinteistökaupoista alemman maksetun hinnan kuin ostaja todellisuudessa maksaa, on Espanjassa suhteellisen tavallinen käytäntö verojen välttämiseksi. Zapateron hallitus on pyrkinyt poistamaan käytäntöä, tosin riittämättömän kovin toimenpitein. Marbellan hajotettu valtuusto Huhtikuussa 2006 rikostutkinta johti Marbellan pormestari Marisol Yagüen sekä useiden kaupunginvaltuuston jäsenien pidätykseen. Myös kaupungin korkea-arvoinen virkamies, kymmenien miljoonien eurojen omaisuuden kerännyt Juan Roca, joutui pidätetyksi. Media on raportoinut Rocan säihkyvän varallisuuden pitävän sisällään helikoptereita, rotuhevosia ja paljon muuta vastaavaa. Hän omistaa useita taloja, joista yhden kylpyhuoneen seinällä roikkuu Mirón maalaus. Julkisesti saatavilla olevan tiedon mukaan tämä valtava omaisuus oli ensisijaisesti 2
peräisin rakennuslisensseistä ja suojeltavaksi tarkoitettua maata myydessä Rocan väkisin perimistä provisiopalkkioista. Andalusian aluehallinto oli yrittänyt jo vuosien ajan lopettaa Marbellan korruptoituneet toimet. Kaupunkia hallitsi viidentoista vuoden ajan pieni itsenäinen oikeistopuolue GIL (Grupo Independiente Liberal). Puolueen entinen johtaja Jesús Gil, joka nautti sheikkien, Venäjän mafian ja kansainvälisen jet-setin suosiota ja tukea, tuomittiin talousrikoksista muun muassa hänen kaudeltaan jalkapalloseura Atlético Madridin puheenjohtajana. Viimeisimpien skandaalien myötä Marbellan asukkaat olivat kuitenkin saaneet tarpeekseen. Maaliskuun lopulla noin kymmenentuhatta asukasta osoitti kaduilla mieltään korruptiota vastaan. Huhtikuussa Marbellan pormestarin ja useiden viranomaisten pidätyksen jälkeen Zapateron hallitus määräsi kaupunginvaltuuston hajotettavaksi ja asetti virkaatekevän hallinnon määräaikaisesti vuoden 2007 puolessavälissä pidettäviin paikallisvaaleihin asti. Korruptio ja veroparatiisit Monet viimeaikaisten tutkimusten paljastamista aktiviteeteista ovat osoittaneet, kuinka poliittinen korruptio ja rahapesu liittyvät kiinteästi toisiinsa. Siinä missä korruptio ja rahanpesu eivät tunne rajoja, asettavat kansalliset rajat rajoituksia demokraattiselle hallinnolle. Erityisesti kol- Kaunis pesula? Gibraltarin kaupunki, jossa suurin osa Costa del Solin likaisesta rahasta pestään. Valokuva: Jenny Fowler me teemaa on noussut esiin: ta tulevat paineet eivät näytä olevan tarpeeksi vakuuttamaan kansallisia hallituksia ottamaan tarpeeksi kovia otteita käyttöön kansallisesti. Poliisilta saatujen tietojen mukaan marbellalainen lakitoimisto järjesti Gibraltarilla verotuksen ulkopuolella olevien yhtiöiden perustamisen ja rekisteröimisen, aina keksittyjä johtajia myöten. Vuonna 2001 Gibraltar sitoutui yhteistyöhön OECD:n kanssa haitallisten verokäytäntöjen lopettamiseksi vuoteen 2005 mennessä. Silti vuonna 2005 Gibraltar teki Euroopan vastavalitun komission kanssa Nykyään talousrikollisuuteen liittyvällä poliittisella korruptiolla on aina kansainvälinen ulottuvuus. Rahanpesu ja korruptio ovat osoittautuneet liittyvän aina yhteen tai useampaan veroparatiisiin (Marbellan tapauksessa lähinnä Gibraltariin) Rahoitusmarkkinoiden globalisoituminen on jättänyt kansallisvaltioille jonkin verran, vaikkakin vain rajoitetusti, tilaa toimia. Mutta edes kansalaisilsopimuksen verovapaiden yhtiöiden aseman takaamisesta aina vuoteen 2010 asti, jolloin käytännöstä luovutaan. Tämä siis siitä huolimatta, että tämä järjestely loukkaa EU:n kilpailusäännöstöä (valtionapua koskeva säännöstö). Gibraltarilaisten yhtiöiden todellisten omistajien selvittäminen on myös erittäin monimutkaista, sillä laki mahdollistaa yrityksen johdon olevan paitsi henkilö myös toinen yritys (corporate director), joka puolestaan voi olla rekisteröitynyt veroparatiisiin. Niinpä vielä yli vuodenkin päästä Ballena Blancan päättymisen jälkeen vastuullisten selvittämiseksi tehdyt 3
juridiset tutkinnat on estetty yhteistyön puutteen takia. Korruption sotkeutunut verkko Viimeaikaiset uutisraportit vasta vihjaavat poliittisten väärinkäytösten laajuudesta Marbellassa viimeisen viiden vuoden ajalta koskien lakimiehiä ja rahoitusalan toimijoita, joilla on kiinteät yhteydet paikallista kiinteistöbisnestä pyörittäviin liechtensteinlaisessa omistuksessa oleviin yrityksiin. Lisäksi Espanjalainen sanomalehti El Mundo esitti väitteen, jonka mukaan Marbellassa asuva ja maata omistava brittiläinen monimiljonääri Judah Binstock (jonka toimet ovat olleet syyttäjäntoimiston tarkastelussa) olisi onnistunut järjestämään epäluottamuslauseen edellistä Marbellan pormestaria Julian Muñozia (jonka toimia on myös tutkittu) vastaan omien intressiensä nimissä. Muñozin syrjään työntäminen avasi tien sittemmin maineensa menettäneelle Yagüelle. Binstockin läheisiin tuttaviin kuuluu muun muassa lakimies Engelbert Schreiber, jota syytettiin Yhdysvalloissa Al-Qaidan rahanpesusta Liechtensteinissa, jossa hän pitää toimistoaan. Juan Hdez. Vigueras on 368-sivuisen teoksen Los Paraisos Fiscales: Cómo los centros offshore socavan las democracias (Veroparatiisit: kuinka offshore-keskukset heikentää demokratiaa) kirjoittaja. jhvigueras@mundo-r.com www.attac.org.es Kirje Yhdysvalloista Raymond Baker on kolmenkymmenen kaupungin kiertueella kertomassa likaista rahaa ja korruptiota käsittelevästä kirjastaan. Seuraavassa hän jakaa kokemuksiaan kiertueelta. iimeisen parin kuukauden aikana V teokseni Capitalism s Achilles Heel (Kapitalismin akilleenkantapää) on vienyt minua ympäri Yhdysvaltoja, Englantia ja Eurooppaa. Uskoin iskeneeni kultasuoneen, kun ajaessani keskilännessä huomasin tienvierellä kyltin, jossa luki Oil Leases for Sale. Kuvitelkaa pettymykseni puhelinnumeroa kohtaan 1 800 DRY HOLE. Aiemmin Yhdysvaltain lounaisosissa huomioni kiinnittyi viralliseen varoitusliikennemerkkiin, jossa luki Osavaltion kuritushuone 10 mailin päässä. Älkää ottako liftaajia kyytiin!, jolloin tiesin olevani Bushin maassa Texasissa, ensimmäistä kertaa puhumassa tilaisuudessa. Eräs herrasmies kysyi minulta: kuinka voimme vakuuttaa nuorisomme, että kaikki mitä Yhdysvallat tekee maailmalla, on oikein. Pitkän tauon ja kuolemanvakavan laskeskelun jälkeen vastasin, että se on erittäin vaikea kysymys. Puhuin enimmäkseen poliittisille organisaatioille, businessryhmille ja opiskelijoille. Ulkopolitiikkaan perehtyneet selkeästi ymmärsivät sanomani ja reagoivat erittäin positiivisesti. Businessryhmittymät olivat pääsääntöisesti myötätuntoisia. Eräs henkilö San Franciscossa yritti siinä epäonnistuen esittää hengellistä argumenttia nykytilanteen puolesta. Joillain ylioppilailla oli vaikeuksia asian ymmärtämisessä, mutta jatko-opiskelijat ja oikeustieteen opiskelijat ymmärsivät pääasian nopeasti. Porsaanreiät Yhdysvaltain rahanpesun vastaisessa laissa järkyttivät jokaista yleisöäni. Siinä missä huumekaupasta, korruptiosta ja terrorismista saatujen hyötyjen tuominen Yhdysvaltoihin on laitonta, on laillista tuoda maahan rahaa, joka on peräisin kiristyksestä, lahjonnasta, varastetun tavaran käsittelystä, väärennöksistä, salakuljetuksesta, orjakaupasta, laittomien maahanmuuttajien salakuljetuksesta, naiskaupasta, ympäristörikoksista, veronkierrosta ja monista muista toimista. Tämän vuoden maaliskuussa senaatin rahoituskomitean puheenjohtaja ja kannattaja kirjani takakannessa, senaattori Charles Grassley (R-Iowa), lähetti lakiehdotuksen, jonka tarkoituksena on sulkea kaikki nämä porsaanreiät tekemällä ulkomailta saadut voitot samojen säännösten piiriin kuin kotimaisetkin. Kaksi vuotta sitten kollegani Jennifer Nordin ennusti, että Capitalism s Achilles Heelin sanoma otettaisiin paremmin vastaan Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Useiden mediaesiintymisten jälkeen Lontoossa ja mantereella sanoisin, että ennustus osui oikeaan. Kaikkien kokemusteni kohokohta oli puhe ja yleisökysymyksiin vastaaminen Lontoon Royal Society of Artsissa lordi Daniel Brennanin, globaalin businessjohtajien Caux Round Tablen puheenjohtajan, johtamassa tilaisuudessa. Kommentoin tilaisuudessa pitkän kaavan kautta siitä, miten olemme vääristäneet Adam Smithin hahmottelemat kapitalismin perusperiaatteet ja sen sijaan ottaneet omaksemme Jeremy Benthamin periaatteen suurin hyvä suurimmalle joukolle. Rohkaisevasti kukaan ei noussut puolustamaan Benthamia. Ehkäpä kapitalismi on valmis hautaamaan viime vuosikymmenten valtavat vääristymät ja siirtymään oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta kohden. Ainakin sitä moni meistä ajattelee, edistää ja toivoo. Raymond Baker on teoksen Capitalism s Achilles Heel: Dirty Money and How to Renew the Free-Market System kirjoittaja. Hän on vieraileva tutkija Brookings Institutionissa ja varttunut tutkija Center for International Policyssa. 4
Pääministeri Thaksinin verovääryydet Aiemmin tänä vuonna tuhannet thaimaalaiset osoittivat kadulla mieltään syyttäen pääministeri Thaksinia korruptiosta ja vaatien hänen eroaan. Huhtikuussa hänen oli lopulta pakko hajottaa parlamentti. Chanida Chanyapate ja Alec Bamford paljastavat Thaimaan poliittisen kriisin monitahoisen tarinan ja osoittaa, kuinka Thaksin ja hänen perheensä väärinkäyttivät asemaansa omaa hyötyä tavoitellen. T haimaan tilintarkastusvirasto OAG:n entinen johtaja Ruangkrai Leekitwattana havaitsi kerran jotain epäilyttävää Thaimaan pääministeri Thaksin Shinawatran perheen osakekaupoissa. Thaksinin osakekaupat olivat saaneet yleistä huomiota osakseen jo hänen tullessa pääministeriksi vuonna 2001, jolloin kansallinen korruptionvastainen komissio kyseenalaisti hänen omaisuusselvityksensä. Komissio syytti häntä kätketystä omaisuudesta, jonka hän oli piilottanut siirtämällä valtavan määrän perheen yritysimperiumin osakkeita palvelijalleen, kuskilleen ja puutarhurilleen (jotka muodostivat thaimaalaisten osakkeenomistajien listan kärjen tuona vuonna). Thaksin välttyi rangaistuksilta vasta perustuslakituomioistuimen erikoisen tuomion jälkeen: seitsemän äänesti syylliseksi, neljä syyttömäksi ja neljä sanoi, että mielestäni meidän ei pitäisi käsitellä tätä tapausta. Perheyritys Shin Corp Thaksin oli Thaimaan rikkain mies yhtiönsä Shin Corporationin myötä. Yhtiö muodostuu vakaista, matkapuhelimilla, satelliiteilla ja pääomalla kauppaa käyvistä yrityksistä. Vaimonsa Pojamanin kanssa he olivat jatkuvasti joko antaneet tai myyneet alle markkinahinnan osakkeita lapsilleen ja muille perheenjäsenille, joista monet olivat töissä heidän yrityksissään. Ruangkrain havaitsema osakekauppa käytiin 4,5 miljoonalla osakkeella, jotka kuuluivat alun perin Pojamanille. Vuonna 2002 osakkeet siirrettiin lahjana Thaksinin perheen palvelijalta Pojamanin adoptoidulle veljelle Bhanapot Damapongille. (Myöhemmin Bhanapot sai uutena lahjana Pojamanilta 26,82 miljoonaa osaketta 10 bahtin (US 25 snt) kappalehinnalla.) Verolain pykälän 40(4) mukaan tällaisissa tapauksissa ostaja ei tee voittoa ennen kuin osakkeet myydään myöhemmin uudelleen. Myös verot maksetaan tällöin. Veroviraston varajohtaja Phaitoon Phongkesorn väitti järkkymättömästi, että kaupat olivat verovapaita, koska ne olivat häälahjoja sisarukselta toiselle. Bhanapot oli kuitenkin ollut jo vuosikausia naimisissa. Ruangkrai jätti OAG:n ja ryhtyi kirjanpitäjäksi Bangkok Expressway Companille. Hän sai isänsä ostamaan muutamia osakkeita ja lahjoittamaan ne hänelle 10 bahtin kappalehintaan häälahjaksi, kun markkinahinta oli 21 bahtia. Verovirasto peri häneltä asianmukaisesti 21000 bahtin (US$ 525) lisäveron maksamattomista pääomatuloista. Väliin muutama sana osakkeista Thaimaassa. Sijoittamisen lisäämiseksi yksityishenkilöt (muttei yritykset) saavat verovapauden pörssistä osakemyynneistä saaduista pääomatuloista. Pörssin ulkopuolella tehdyt kaupat, kuten tarkastelemamme lahjat eivät kuulu verovapauden piiriin, kuten eivät myöskään osingot tai muut osakkeista saatavat tulot. Johtajien, työntekijöiden tai neuvonantajien osakeoptiot ovat myös verotettavaa tuloa. On huomattava, että tämä ei suinkaan lisää pääoman tehokasta allokaatiota, vaan pikemminkin osakekursseja heilauttelevaa nopeiden voittojen toivon kasinomentaliteettia. Ruangkrai vei selkeältä syrjinnältä vaikuttavan tapauksensa senaatin korruptionvastaiseen komiteaan. Senaatti vahvisti tapauksen ja määräsi veroviraston vaatimaan Bhanapotilta 47 miljardin bahtin (US$ 117,7 milj.) veroja maksettavaksi. Virasto oli samaa mieltä tapauksien yhtenevyydestä, mutta senaatin ehdotuksen sijaan päätti palauttaa Ruangkraille perimänsä 21000 bahtia. Kerta Ruangkrai oli pyytänyt virastoa verottamaan Bhanapotia sen sijaan, että olisi verottanut Ruangkraita, tuli tästä veroviraston historian ensimmäinen tapaus, jossa virasto oli palauttanut veronmaksajalle rahaa ilman tämän pyyntöä. Kuten eräs viraston virkamies kommentoi tapausta, on jokainen tapaus ainutkertainen. Ja selvästikin jotkin tapaukset ovat toisia ainutkertaisempia. Ample Rich Tämän vuoden tammikuun 23. päivänä Bhanapot lopulta myi Shin-osakkeensa osana tapausta, joka tunnetaan Thaimaassa nimellä Vuosisadan kauppa. Perhe Shinwatra-Damapong myi kaikki Shinosakkeensa, yhteensä 49 prosenttia yhtiön pääomasta, Singaporen hallituksen hallinnoimalle ja Singaporen pääministerin Lee Hsien Loongin vaimon johtamalle holding-yhtiö Temasekille. Perhe tienasi kaupasta yhteensä 73,4 mil- 5
jardia bahtia (US$ 1,8 mrd.), eikä maksanut bahtiakaan veroja. Bhanapot nettosi 19,9 mrd. bahtia (US$ 500 milj.), mutta suurimmat hyötyjät olivat Thaksinin poika Panthongtae ja vanhin tytär Pinthongta. Koska he olivat myyneet aiemmin lahjaksi saamiaan osakkeita, joutuivat he nyt maalaisjärjen ja thaimaalaisten enemmistön mukaan maksamaan verot, joilta he olivat aiemmin välttyneet. Mutta veron kerääjät olivat toista mieltä asiasta koska pörssissä osakkeet myyneet tahot olivat yksityishenkilöitä, eivät voitot olleet verotettavaa tuloa. Julkiset protestit olivat äänekkäitä ja vahvoja. Talousministeriä syytettiin pääministerin henkilökohtaisena veroneuvojana toimimisesta. Tämä oli itse asiassa melko tarpeetonta, sillä tämä oli jo palkannut maan johtavan veroekspertti Suvarn Valaisathienin. Tämä pystytti hyvin monimutkaisen kauppojen verkoston, jossa oli mukana muun muassa nerokkaasti nimetty brittiläisten Neitsytsaarien veroparatiisissa sijaitseva holding-yhtiö Ample Rich. Suvarnin selitysten avulla rahan jäljet muuttuivat niin monimutkaisiksi, että maan parhaimmilta lainoppineilta vaadittiin paljon sen keksimiseksi, kuka oli mitäkin ja millä tehnyt kenelle. Paikallinen rahoitustarkastus lopulta totesi Thaksinin pojan syylliseksi pieniin tietojen raportointisääntöjen rikkomisesta ja antoi hänelle kuuden miljoonan bahtin (US$ 150000) sakot. Tähän virallinen tarina päättyy ainakin viranomaisten osalta. Mutta todellisuus on huomattavasti rikkaampaa. Protestit pakottavat yleisiin vaaleihin Shinawatran perheen veronkierrosta saaman valtavan hyödyn kohtaamat protestit saivat ihmiset väkijoukkoina kadulle. Protestit pakottivat Thaksinin järjestämään pikaisesti yleiset vaalit huhtikuun toisena päivänä. Thaimaan vaalikomissio toimitti vaalit niin räikeästi Thaksinin puolueen hyväksi, että oikeusistuin lopulta kumosi vaalien tulokset. Vaalikomissaarit saivat oikeussyytteiden lisäksi paineita palatsista ja päivittäisen mollaamisen muodossa myös medialta. Kaiken tämän keskellä johtava komissaari päätti pitää loman Australiassa. Lehdistö sai haltuunsa matkustajalistan, jonka mukaan viereisellä paikalla istui niin meno- kuin paluumatkallakin veroviraston pääjohtaja Phaitoon, joka oli energisesti puolustanut Thaksinin verovapautta. Molempien tahojen mukaan tämä oli vain puhdas sattuma. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Monien Thaksinin hallinnon kyseenalaisten, likaisten temppujen joukosta löydettiin kahden vuoden päästä tapahtuneen jälkeen pieni poikkeus Jaruvan Maintakan nimittämisessä valtion tilintarkastajaksi. Noiden kahden vuoden aikana hän oli liian kiinnostunut Bangkokin uuden lentokentän rakentamiseen liittyvästä korruptiosta. Hänet pidätettiin virasta, mutta hän jatkoi. Hänen palkkansa jäädytettiin, mutta hän edelleen jatkoi. Lopulta hänen Miksi Enronin tuomiot olivat tärkeitä Toukokuussa teksasilainen valamiehistö totesi konkurssiin menneen energiayhtiö Enronin kaksi entistä johtajaa syyllisiksi useisiin petos- ja salaliittosyytteisiin. Richard Murphy pohtii tämän merkitystä yritysten hallintotapakeskustelulle ja suosittelee järeämpiä otteita offshoretalouden hillitsemiseksi. oko finanssimaailma huokaisi kollektiivisesti helpotuksesta, kun Ken- K neth Lay ja Jeffrey Skilling todettiin syyllisiksi Enronin alasajoon osallistumiseen. Pelkästään Skillingin tapauksessa syytteet koskivat kokonaista joukkoa salaliitosta ja petoksesta aina vääriin lausuntoihin ja sisäpiirikauppaan asti. On tärkeää ymmärtää, minkä vuoksi finanssimaailma koki helpotuksen, ja millaista kehitystä on tämän jälkeen näköpiirissä. Hyvän hallintotavan (good governance) kehitykselle kahden johtajan toteaminen syyttömiksi olisi ollut katastrofaalista. Enronin romahduksen jälkeen käyttöönotettu, kirjanpidon läpinäkyvyyttä ja sijoittajien suojelua koskeva Sarbanes Oxley -järjestelmä olisi osoittautunut tällöin tarpeettomaksi. Järjestelmän eteen hyvin monien uhraama työ olisi ollut turhaa, ja jo siksi syyttömäksi toteaminen olisi ollut katastrofi. Tuomiot auttoivat välttämään valtavan takaiskun, vaikka nämä uudet järjestelyt eivät toki riitäkään pysäyttämään niitä, jotka ovat päättäneet toimia petollisesti. Oikeudenkäynti oli siis ennemminkin mittapuu. Ylin johto asetettiin tilivelvollisiksi toimistaan ja todettiin vastuullisiksi niihin. Tämä oli tärkeintä. Mikä tahansa muu olisi ollut täysin vääränlaisten signaalien antamista. Tätäkin enemmän oikeudenkäynnissä keskeistä oli se, kuka tuomiot langetti. Layta ja Skillingia eivät tuominneet ammattilaiselin tai jonkin sääntelylautakunnan kuuleminen, vaan heidän tuomionsa langetettiin rikostuomioistuimessa. Huolimatta monimutkaisten syytteiden määrästä ja oikeudenkäynnin pituudesta valamiehistöltä kysyttiin syyllisyyden toteamiseksi yksinkertainen kysymys - tiesivätkö syytetyt tekevänsä väärin? Tämä ei ole tekninen, vaan eettinen testi. Ja valamiehistö tuomitsi heidät sillä perusteella. Tämä on tärkeä voitto kahdesta eri syystä. Joissain maissa on kerrassaan ylikorostettu teknistä todistusaineistoa yrityspetoksien ja väärinkäyttöjen perustana. Tämä on antanut puolustusasianajajille mahdollisuuden takertua teknisiin puolustuksiin, mikä on pidentänyt oikeuden- 6
käyntejä (ja nostanut niiden hintaa) ja johtanut väitteisiin valamiehistöjen kykenemättömyydestä ymmärtää juttuja. Tapaus Enron antaa käytännöllisen opetuksen. Valamiehistölle totta kai annettiin teknistä todistusaineistoa lain rikkomisesta, mikä on keskeistä tuomion asettamiseksi ylipäänsä. Mutta salaliittosyytösten mukaan ottaminen mahdollisti Layn ja Skillingin motiivien ja aikomusten käsitteleminen - aikoivatko he rikkoa lakia - tekemiensä toimien laillisuuden kyseenalaistamisessa. Tämän tekemällä koko asiasta tuli ymmärrettävä, koska teknisistä kysymyksistä tuli vähemmän tärkeitä, vaikkakin silti painokkaan merkittäviä. Tämä vähentää myös teknisiin yksityiskohtiin perustuvan onnistuneen valituksen mahdollisuuksia. Omasta mielestäni tämä on Enronoikeudenkäynnin tärkein opetus. Sen mukaan teon vain tekninen lainmukaisuus ei riitä puolustukseksi: teon pitää osoittautua lainmukaiseksi aktiivisesti tarkoitetuksi. Tätä olemme tietenkin jo jonkin aikaa tuoneet esiin verokysymyksissä. On hyvä nähdä teeman olleen pohdinnassa myös tässä yhteydessä. Mutta mitä seuraavaksi? Vaikea sanoa, paitsi jos olet Lay ja Skilling, joiden odotan viettävän jonkin aikaa vankilassa. Arvaukseni on seuraavanlainen. Ensinnäkin tapaus synnyttää Yhdysvalloissa uuden shokkiaallon yritysten tavoittelussa entistä parempaan lain ja suositusten mukaiseen toimintaan. Euroopassa tuomiot muistuttavat sääntelyn noudattamisen löyhemmän valvonnan kannattajia siitä, että valvontaprosessit ovat olemassa syystä. Toisin kuin Andersenin romahtaminen, KPMG:n saamat sakot ja KPMG:n pääosakkaiden oikeudenkäynnit, tämä toimii terävänä varoituksena niille, jotka harkitsevat väärinkäytöksiä. Mutta onko tämä tarpeeksi muuttaakseen yritysmaailman kulttuuria niin, että tällaiset toimet loppuvat? Surullista kyllä, epäilen tätä. Muutos ei synny syytteiden pelosta, vaan uskosta siihen, että hyvät käytännöt tuottavat parempia lopputuloksia. Vieläkään ei ole tehty tarpeeksi ihmisten saamiseksi lopettamaan luulemasta, että offshore-talous, salaisuus ja verojen välttely kannattaa. Niin kauan kunnes näin tapahtuu, on uusi Enron väistämätön, ihan sama miten paljon sääntelyä missäkin on, ja offshore-ajattelu pysyy edelleen syöpänä yritysmaailmassa - aivan kuin Enronissa. Syytteet ovat siis tervetulleita. Asennemuutokset veroparatiiseja kohtaan niitä sietävien hallitusten tahoilta, Yhdysvallat mukaan luettuna, olisivat vieläkin enemmän tervetulleita. Richard Murphy on Tax Research LLP:n johtaja. www.taxresearch.org.uk Enron: yrityksen hallintotavan surkea epäonnistuminen Layn ja Skillingin oikeudenkäyntiin kulminoitunut skandaali juontaa juurensa Enronin vuosia käyttämien rahoitus- ja kirjanpitomenetelmien epäilyyn. 1990-luvulla Enronista tuli synonyymi innovatiivisille rahoitusstrategioille. Vuonna 2000 Enronin osakekurssi oli huipussaan ja ennen romahdustaan yhtiö oli Yhdysvaltain seitsemänneksi suurin. Myöhemmin selvisi, että Enron oli käyttänyt yhtiön miljoonavelkojen piilottamiseen ja näennäisten voittojen paisuttelemiseen lainoja, jotka oli saatu johdannaiskaupalla erityisiä veroparatiisien kautta kulkeneita instrumentteja hyväksikäyttäen. Tässä skandaalin paljastumisen vaiheet: lokakuu 2001 joulukuu 2001 heinäkuu 2002 elokuu 2002 tammikuu 2004 toukokuu 2006 Enron raportoi huikeista tappioista ja kirjaa alas osakkeenomistajien pääomaa 1,2 miljardilla dollarilla. Yhdysvaltain rahoitustarkastus SEC aloittaa petostutkimuksen ja Enronin osakekurssit laskevat dramaattisesti. Enron haetaan konkurssiin. Työntekijät menettävät työnsä ja elämänsä säästöt, myös tuhannet muut Enronin osakkeisiin perustuvien eläkejärjestelmien tulevat eläkkeensaajat kokevat vaikutuksia. Sarbanes-Oxley -laki otetaan käyttöön Yhdysvalloissa vastauksena Enronin ja teleyhtiö WorldComin kaltaisiin yritysskandaaleihin. Uusi laki tuo julkisesti omistetuille yhtiöille tiukempaa sääntelyä ja laajempia raportointivelvollisuuksia. Enronin entisen tilintarkastajayhtiö Arthur Andersenin liiketoimintalupa perutaan Yhdysvalloissa. Enronin entinen rahoitusjohtaja Andrew Fastow tunnustaa syyllisyytensä ja todistaa entisten johtajien Kenneth Layn ja Jeffrey Skillingin painostaneen häntä petokseen. Lay ja Skilling tuomitaan syyllisiksi salaliitosta ja petoksesta. Tuomiot pannaan toimeen syyskuussa 2006. 7
Veroparatiisien rooli korruptiossa Korruptio on globaali ongelma, ja sen mittakaava on kasvanut viime vuosikymmeninä. Meidän näkemyksemme korruptiosta on kuitenkin muovautunut valtaosin teollisuusmaiden asenteiden ja median kautta, ja ne ovat sen vuoksi vääristyneet vastaamaan sellaista ajattelutapaa, joka on loukkaavaa ja vahingollista kehitysmaille, kirjoittaa John Christensen. ransparency International on ollut T eturintamassa kehittämässä globaalia korruption vastaista toimintaa, ja järjestö on korostanut kuinka kallista liikeelämälle on toimia maissa, joissa lahjuksia pidetään itsestään selvyytenä. Afrikka on ollut erityisesti TI:n kritiikin kohteena, sillä järjestön vuoden 2005 korruptioindeksissä (CPI) heikoimmin pärjänneestä viidenneksestä lähes puolet on Afrikasta. Tshad, pieni meriyhteyttä vailla oleva valtio, josta vastikään tuli öljytuotteita vievä maa, arvioitiin maailman korruptoituneimmaksi valtioksi viime vuonna. Nigeria piti tuota maineikasta sijaa hallussaan monen vuoden ajan mutta nyt se on vasta kuudenneksi heikoimmalla sijalla. Maan indeksipisteet ovat 1.9 asteikolla, joka vaihtelee nollasta (erittäin korruptoitunut) kymmeneen (täysin puhdas). Ei ole siksi ihme, että Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat katsovat oikeutetuksi kehottaa Afrikan johtajia laittamaan oman hallintonsa kuntoon. Ennen tätä heidän olisi kuitenkin kääntää kiikaria 180 astetta ja katsoa tarkemmin korruption toista ääripäätä. Vain yksi Afrikan maa, Botswana, on rankattu korruptioindeksissä vähiten korruptoituneen 20 prosentin joukkoon. Lähes kaikki muut maat tässä ryhmässä ovat OECD-maita. Kaksi viidesosaa niistä maista, jotka Transparency International lukee vähiten korruptoituneisiin maihin, ovat veroparatiiseja. Niihin kuuluvat sellaiset finanssikeskukset kuten Singapore (5. sija), Sveitsi (7.), Iso-Britannia (11.), Luxemburg (13.), Hong Kong (15.) USA (17.) sekä Belgia ja Irlanti (jakavat 19. sijan). Vertailun vuoksi voi mainita Barbadoksen ja Maltan, sijoilla 24 ja 25, jotka molemmat ovat veroparatiiseja. Vähiten korruptoitunut maa oli Islanti, joka on myös osittain veroparatiisi, tosin vähäinen sellainen. Pitämällä korruption pääasiallisena indikaattorina kysyntää eli viranhaltijoiden lahjuksien vaatimista on TI ollut avainasemassa yleisen mielipiteen korruptionäkemyksien vääristämisessä. Se on vahvistanut Afrikan negatiivista imagoa ja jättänyt huomiotta teollisuusmaiden suuryhtiöiden ja hallitusten korkean tason korruption. Lahjonnan haittoja Afrikalle ei ole syytä vähätellä mutta pikkukorruption jatkuva lisääntyminen viime vuosina juontaa ainakin osin IMF:n ja Maailmanpankin asettamiin lainaehtoihin, joissa virkamiesten palkat jäädytetään keinotekoiselle tasolle muutenkin täysin riittämättömissä valtion budjeteissa. Kuten Raymond Baker on vakuuttavasti osoittanut teoksessaan Capitalism s Achilles Heel, lahjonta käsittää vain 10 prosenttia massiivisesta likaisen rahan ulosvirtauksesta kehitysmaista. Rikoksella ansaittujen tai laittomien liiketoimien avulla tehtyjen varojen osuus on huomattavasti suurempi. Jos korruption määritelmää muutetaan käsittämään myös kavallukset, varkaudet ja laittomat liiketoimet, joilla edistetään pääomapakoa ja veronkiertoa, silloin saadaan paljon perusteellisempi kuva korruptiosta käytännön tasolla sekä tarjonnan tärkeydestä globaalin korruption edistäjänä ja helpottajana. Ison-Britannian parlamentin Afrikkaryhmän (AAPPG) tuoreen raportin mukaan tarjontapuoli koostuu lahjuksia antavista ihmisistä ja instituutioista sekä mikä oleellista siitä finanssijärjestelmästä, joka pesee puhtaaksi korruption tuottamia varoja. Teollistuneista maista kotoisin olevat yhtiöt ovat syyllistyneet lahjuksien antamiseen turvatakseen sopimuksia ja erityskohtelua (mukaan lukien verohelpotukset), ja usein näitä lahjuksia annetaan, vaikkei niitä ole pyydettykään. Vielä oleellisempaa on kansainvälisten pankkien ja muiden finanssivälittäjien keskeinen rooli, kun ne ovat pystyttäneet ja ylläpitäneet offshore-finanssijärjestelmää, joka auttaa rahavarojen helppoa ja esteetöntä virtausta Etelän maista Pohjoiseen. Bakerin mukaan laittomat liiketoimet, joihin kuuluvat väärinhinnoittelu, vääristävä siirtohinnoittelu ja valheelliset liiketoimet, käsittävät noin 65 prosenttia siitä likaisen rahan virrasta, joka poistuu kehitysmaita ja siirtymätalouksien maista. Afrikan suhteen tilanne on seuraava: Jopa 60% Afrikan vienti- tai tuontikaupoista on väärinhinnoiteltu keskimäärin 11 prosentilla, mikä tarkoittaa vuotuista yli 10 miljardin dollarin pääomapakoa. Valheelliset liiketoimien arvoksi on lisäksi arvioitu 150-200 miljoonaa dollaria. Tax Justice Networkin kirjallinen lausunto AAPPG:lle, lainaten teosta Capitalism s Achilles Heel (2005). Suuri valtaosa tästä laittomasta kaupasta välitetään kansainväliseen finanssijärjestelmään linkitettyjen veroparatiisien kautta, ja pestyt varat pysyvät yleensä offsho- 8