Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma Hyväksytty Päivämäärä Laatijat Tulee voimaan xx.xx.2015 SS/TT/B-ÅW/SG 1
Sisällys 1. Johdanto... 4 2. Suunnitelman tarkoitus... 4 3. Määritelmät... 5 4. Öljyntorjunnan palvelutason määritys... 5 5. Toimintaympäristön määritteleminen ja riskien arviointi... 6 5.1 Alusöljyvahinko... 6 5.1.1 Suomenlahti... 7 5.1.2 Saaristo ja merialueet... 7 5.1.3 Todennäköisin onnettomuusskenaario pelastustoimen alueella... 8 5.1.4 Hylyistä aiheutuva öljyvahinkovaara... 8 5.1.5 Alueen suojasatamat... 9 5.2 Maaöljyvahinko... 9 5.3 Merkittävät ja tärkeät kohteet... 10 5.3.1 Kansallispuistot... 10 5.3.2 Natura 2000 alueet... 11 5.3.3 Pohjavedet ja vedenottamot... 11 6. Öljyvahinkojen torjunnan organisointi... 12 6.1 Johtaminen... 13 6.2 Torjuntatoimiin varautuminen merialueellamme... 13 6.3 Torjuntatoimiin varautuminen maa-alueilla... 14 6.4 Torjuntayksiköiden perustaminen, varustaminen ja huoltaminen... 15 6.5 Hälytys- ja viestintäjärjestelmä... 15 6.6 Yhteistyötahot... 15 7. Torjuntavalmiuden ylläpito... 16 7.1 Torjuntakalusto ja -varusteet... 16 7.2 Koulutuksen ja harjoituksien järjestäminen... 17 7.3 Öljyyntyneiden lintujen puhdistuspaikat... 18 8. Jälkitorjunnan järjestelyt ja jälkitorjuntaviranomaiset... 18 8.1 Jälkitorjunta... 18 8.2 Öljyjätteen vastaanotto ja jatkokäsittely... 19 8.3 Öljyvahinkojätteen vastaanotto... 19 9. Kustannusselvitys... 20 2
10. Toteuttamissuunnitelma... 21 11. Suunnitelman hyväksyminen, vahvistaminen, tarkistaminen ja voimassaolo... 21 12. Liitteet... 22 3
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma 1. Johdanto Öljyvahinkojen torjuntalain (1673/2009) mukaan alueen pelastustoimi vastaa maa-alueen öljyvahinkojen ja alusöljyvahinkojen torjunnasta alueellaan sekä ohjaa öljyvahinkojen torjuntaan varautumista alueellaan. Saman lain perusteella alueen pelastustoimella on oltava maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma sekä myös alusöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma, jos se paikalliset olosuhteet huomioon ottaen on tarpeellinen. Tämän lisäksi alueen pelastustoimen on pyydettäessä osallistuttava aluskemikaalivahinkojen torjuntaan, jollei tehtävän suorittaminen merkittävällä tavalla vaaranna sen muun tärkeän lakisääteisen tehtävän suorittamista. Suunnitelmat on laadittu yhdeksi yhtenäiseksi torjuntasuunnitelmaksi, jossa asiat on todettu yleisellä ja periaatteellisella tasolla. Suunnitelmaa täydentävät pelastuslaitoksen yksityiskohtaisemmat suunnitelmat, ohjeet, sopimukset tai yhteistoimintamuistiot. Torjuntakalustosta ja sen sijoituspaikoista on liitteinä yksityiskohtaisemmat luettelot. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on tiedot öljyvahinkojen torjunnan eri viranomaisista ja niiden tehtävistä, selvitys torjuntavalmiuden tasosta ja torjunnan järjestämisestä sekä tiedot öljyvahinkojen torjuntakalustosta. Tämä lisäksi öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on ne tiedot mitä Valtioneuvoston asetuksessa 249/2014 öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman sisällöstä, sen laatimisesta, hyväksymisestä ja tarkistamisesta, säädetään. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on huomioitu palvelutasopäätöskauden päämäärät ja öljyvahinkojen torjunnan tavoitteet. 2. Suunnitelman tarkoitus Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman tarkoitus on tunnistaa alueella esiintyvät onnettomuusuhat, arvioida niiden merkitys, olla työkaluna öljyntorjuntavalmiuden suunnittelussa, valmiuden rakentamisessa ja torjuntatyössä siten, että öljyvahinkojen torjuntatyöt pystytään nopeasti ja tehokkaasti käynnistämään, ja että tehtävän läpimenoaika on mahdollisimman lyhyt. Suunnitelman perusteena olevia säädöksiä: Öljyvahinkojen torjuntalaki muutoksineen 1673/2009 Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta 249/2014 Laki öljysuojarahastosta 1406/2004 Pelastuslaki 379/2011 Ympäristönsuojelulaki 527/2014 Jätelain (646/2011) 4
3. Määritelmät Jälkitorjunta Käsittää ne toimenpiteet, joita tehdään öljyn pilaaman maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi sen jälkeen, kun välittämättömät torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn keräämiseksi on tehty. Liikennealue I Käsittää joet, kanavat, satamat, järvet sekä sellaiset sisäsaaristo-alueet, jotka eivät ole välittömästi alttiina aavalta mereltä tulevalle merenkäynnille, samoin kuin lyhyet suojaamattomat väyläosuudet sisäsaaristossa; Liikennealue II Käsittää ulkosaariston ja sellaiset saaristoalueet, jotka ovat välittömästi alttiina aavalta mereltä tulevalle merenkäynnille; Liikennealue III Käsittää avomerialueet kotimaanliikenteessä. Öljy Kivennäisöljy sen kaikissa muodoissa, raakaöljy, polttoöljy, öljyliete, öljyjäte jalostetut tuotteet mukaan luettuina sekä öljypitoinen seos ja jäte. Öljyvahinkojen torjunta Käsittää alusöljyvahinkojen torjunnan sekä maaöljyvahinkojen torjunnan. Torjunnan kiireellisin vaihe ns. ensitorjunta. Torjuntatyö pitää sisällään öljyvuodon tukkimisen, leviämisen estämisen, öljyn talteenoton ja/tai öljyisen maan poiston. Öljyvahinko Vahinko tai haitta, jonka maahan tai veteen joutunut öljy aiheuttaa ihmiselle ja luonnolle likaamalla, turmelemalla tai pilaamalla maaperää, vesiä, kasvillisuutta, eläimistöä, laitteita tai rakenteita. 4. Öljyntorjunnan palvelutason määritys Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen (myöhemmin pelastuslaitos) palvelutasopäätös on pelastuslaitoksen strateginen asiakirja, jossa on määritelty visio, arvot ja päämäärät, joita palvelutasopäätöksen tavoitteilla toteutetaan. Voimassa olevan palvelutasopäätöksen (2014-2018) päämääränä on mm, että alueen suuronnettomuusvalmius on hyvä. Valmiutta parannetaan harjoituksiin ja tarvittavat suunnitelmat ja ohjeet pidetään ajan tasalla. Palvelutasopäätöksessä on tarkemmin kuvattu öljyvahinkojen torjunnan nyky- 5
tila, tavoitteet ja toteuttamissuunnitelma. Palvelutasopäätöskaudella öljyvahinkojen torjunnan tavoitteet ovat: Pelastuslaitos pystyy omatoimisesti tai yhteistyökumppaneidensa kanssa sijoittamaan ja ankkuroimaan 12 tunnissa yhteensä vähintään noin viisi kilometriä meri- ja rannikkopuomia. Naapuripelastusaluetta pystytään avustamaan siten, että 24 tunnin kuluessa vahingosta kohdealueella on ankkuroituna meri- ja rannikkopuomia noin 10 kilometriä. Pelastuslaitos on järjestänyt maalla tapahtuvan öljyntorjunnan siten, että öljynvuoto pystytään tukkimaan, öljyn leviäminen pystytään estämään ja öljy kyetään keräämään talteen. Palvelutasopäätöksessä ei oteta yksityiskohtaista kantaa öljyntorjunnan valmiuteen vaan viitataan voimassa olevaan öljyntorjuntasuunnitelmaan. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen pelastuslaitos suunnittelee, kehittää ja järjestää toimintaansa tämän suunnitelman mukaisesti, myös seuraavalla palvelutasopäätöskaudella. 5. Toimintaympäristön määritteleminen ja riskien arviointi Länsi-Uudenmaan pelastustoimen (myöhemmin pelastustoimi) alueella esiintyvät onnettomuusuhat ja niiden merkitys öljyvahinkojen torjunnan osalta arvioidaan osana toimintaympäristön analysoinnin prosessia ja pelastuslaitoksen toiminnan suunnittelua. Toimintaympäristöä ja sen muutoksia analysoidaan jatkuvasti. Onnettomuusuhkien arvioinnissa otetaan huomioon alueella olevat erityistä öljyvahingon vaaraa aiheuttavat kohteet, laivaväylät, avun tarpeessa olevia aluksia varten tehdyt aluevaraukset, öljysatamat, korjaustelakat, öljyvarastot sekä teollisuuslaitokset, voimalaitokset ja vastaavat muut laitokset, joissa teollisesti käsitellään ja varastoidaan runsaasti öljyä. Myös luonnonsuojelualueet, uimarannat, vedenottamot, pohjavesialueet ja muut herkät luontokohteet ja niiden suojelu on huomioitu. 5.1 Alusöljyvahinko Pelastustoimen alueella on 2857 km 2 merialuetta, 359 km 2 sisävesialuetta ja rannikon pituus on 139 km. Alueella sijaitsee kuusi satama ja alueen läpi kulkee 10 väylää. Pohjois-Itämeren alusliikennevirtoja käyvät ilmi liitteestä 3, Rajavartiolaitoksen meripelastustoimen uhka-analyysistä. Itämeren merikuljetusten volyymit kasvoivat ajanjaksona 2006 2012 noin 6 %. Merkittävintä kasvu oli Ust-Lugan, Klaipeidan ja Riikan satamissa. Vuoteen 2030 ulottuvassa tutkimuksessa on Itämeren merikuljetusten määrien arvioitu kasvavan noin 30 % vuoden 2010 tasosta. 6
Pahin mahdollinen skenaario on suuren öljysäiliöaluksen yhteentörmäys toisen aluksen kanssa tai karilleajo, jonka seurauksena säiliöaluksen lastitankkeihin tulee repeämiä ja lastina oleva öljyä vuotaa mereen. Itämerellä tapahtui ajanjaksona 2008 2013 keskimäärin 180 merionnettomuutta vuodessa, joista hyvin vakavaksi luokiteltuja oli keskimäärin 7. Todennäköisin öljyonnettomuuden syy on karilleajon tai pohjakosketuksen seurauksena aluksen polttoainetankkiin tullut repeämä. Todennäköisimmin karilleajo tai pohjakosketus tapahtuu avomereltä satamaan johtavalla väylällä tai sataman läheisyydessä. Onnettomuusalttiimmat väyläosuudet ovat väylien risteysalueet, kapeikot sekä osuudet, jotka kulkevat lähellä matalikkoja. Riskialttiita paikkoja ovat myös saaristoväylien osuudet, joissa alusten täytyy ohittaa toisensa tai joissa väylää tekee jyrkän käännöksen. 5.1.1 Suomenlahti Suurimmat yksittäiset Suomenlahdella kulkevat öljylastit voivat olla 150 000 tonnin kokoisia. Joka päivä Suomenlahdella kulkee parikymmentä eri kokoista säiliöalusta muun kasvavan liikenteen joukossa ja suuröljyvahinko on mahdollinen. Öljykuljetusten lisäksi myös muun meriliikenteen määrä on kasvanut. Mahdollisessa onnettomuustilanteessa on arvioitu suurimman aluksen kahden lastitankin yhteistä kokoa vastaava öljymäärän aiheuttavan noin 30 000 tonnin öljypäästön. Suomenlahden meripelastuslohkolla suurimmat riskialueet suur - tai monialaonnettomuudelle on esitetty liitteessä 4, kuvat 1 ja 3. Leviämisennusteiden mukaan öljy rantautuu pelastustoimen alueelle Helsingin ja Tallinnan puolivälissä olevasta peruspisteestä 3 jo noin 13 tuntia (Porkkalan niemi) päästön jälkeen ja Hangon ja Porkkalan välisellä alueella olevasta peruspisteestä 4 noin 15 tuntia päästön jälkeen (uloimmat saaret, varsinainen rannikko noin 20 tunnin jälkeen). Esimerkkejä Suomenlahden öljyvahinkolaskelmista (Kalervo Jolma 20.8.2014) käyvät ilmi liitteestä 2. 5.1.2 Saaristo ja merialueet Suomen aluevesillä merkittävin ympäristöriski johtuu Porvoon ja Naantalin öljynjalostamoille suuntautuvasta tankkialusliikenteestä sekä Pohjanlahdella sijaitseviin Tornion, Kemin ja Oulun satamiin suuntautuvasta kemikaaliliikenteestä sekä Haminan ja Kotkan kautta kulkevasta kemikaaliliikenteestä. Pelastustoimen alueen satamissa säiliölaivat käyvät ainoastaan Inkoon satamissa. Pelastustoimen alueen läpi kulkevat seuraavat laivaväylät: Förbyn väylä Utö Hanko väylä Porkkala Helsinki talviväylä Hangon 13,0 m väylä Hangon kiertoväylä Hanko Tvärminne 9,0 m väylä 7
Inkoon 13,0 m väylä Tammisaari - Pohjakurun väylä Kantvik Porkkala väylä Koverhar Lappohjan väylä Alueella sijaitsee seuraavat satamat: Hangon satama Inkoon satama Pohjakurun satama Lappohjan satama Koverharin satama Kantvikin satama 5.1.3 Todennäköisin onnettomuusskenaario pelastustoimen alueella Pelastustoimen alueella onnettomuudet tapahtuvat lähes poikkeuksetta Hangon satama-alueella tai sen läheisyydessä. Inkoossa sekä Tammisaaressa on sattunut molemmissa yksi onnettomuus satamiin johtavilla väylillä, muualla alueella ei ole tilastoituja onnettomuuksia tapahtunut. Hangon satamaa käyttävät ro-ro alukset sekä autojen kuljetusalukset. Vuosittain aluskäyntejä on noin 1500. Tyypillinen satamassa käyvä alus on pituudeltaan 150-200 m, bruttovetoisuudeltaan 10-30 000 tonnia ja kantavuudeltaan 2000-7000 dwt. Alukset käyttävät raskasta polttoöljyä polttoaineena, ja todennäköisesti sitä on aluksilla mukana enintään 1000 tonnia. Alueen muissa satamissa käyvät alukset ovat suurimmaksi osaksi pieniä kuivarahtialuksia. Inkoon satama on vilkkain, noin 600 vuotuisella aluskäyntien määrällä. Kantvikin satamassa aluskäyntejä on noin 200. 5.1.4 Hylyistä aiheutuva öljyvahinkovaara Hylyistä on aiheutunut öljyvahinkoja Suomessa ja ulkomailla. Suomen ympäristökeskus (myöhemmin SYKE) ja sen edeltäjä vesi- ja ympäristöhallitus ovat vuodesta 1987 alkaen eri tavoin selvittäneet uponneista aluksista uhkaavien öljyvuotojen mahdollisuuksia ja niiden torjumista. Suomen merialueilla on satoja hylkyjä, joista suuri osa on tunnistettu ja niiden öljypäästövaara luokiteltu. Lukuisia aluksia on myös kadonnut niin, ettei niiden hylkyjen sijainnista tai öljypäästövaarasta ole tarkkoja tietoja. Esimerkiksi Tallinnan edustalle tiedetään sotien aikana uponneen huomattava joukko aluksia, joista ei ole tarkempia tietoja. Hylyille, joista SYKE:lla on tietoja, on laadittu riskiluokitus. Luokitus perustuu öljyn tai muun haitallisen aineen arvioitavissa olevaan päästömäärään ja kerättyjen tietojen luotettavuuteen (Mykkänen, E., 1998). Ympäristöriskien suhteen hylyt on jaettu neljään pääluokkaan: luokka I, hylky sisältää melko suurella varmuudella yli 100 tonnia öljyä tai on muutoin vastaavasti vaarallinen ympäristölle, 8
luokka II, hylky voi sisältää yli 100 tonnia öljyä kokonsa, tyyppinsä tai muiden sellaisten rakenteellisien tai liikennöintitietojen perusteella, luokka III, hylky voi sisältää 10-100 tonnia öljyä, ja luokka 0, hylky sisältää vähemmän kuin 10 tonnia öljyä. 5.1.5 Alueen suojasatamat Merellä tapahtuvan öljyvahinkojen torjuntaan kuuluvat onnettomuusaluksille suunnitellut suojasatamat, jonne merenkulkuviranomaiset voivat ohjata aluksia. Satamien tarve on määritelty Euroopan unionin Erika -ohjelmassa. Kaksiosainen ohjelma käynnistettiin Englannin kanaalissa tapahtuneen tankkeri Erikan haaksirikon jälkeen. Lähimmät pelastustoimen alueella sijaitsevat satamat ovat Hankoniemen länsipuolella. Suojasatamat ilmenevät Boris tilannejärjestelmässä. Kartassa osoitettujen suojasatamien lisäksihän suojapaikkoina pidetään kaikkia ankkuripaikkoja ja satamia. Satamat ovat ensisijaisia paikkoja, jonne alus ohjataan, jos siihen vain on aikaa ja mahdollisuus. Liikenneviraston Meriliikenteen ohjausosasto suunnittelee suojasatamien paikat. 5.2 Maaöljyvahinko Maalla tapahtuvat öljyvahingot johtuvat yleensä paikalla olevien säiliöiden ja liikkuvien säiliöiden vuodoista. Yli 100 m 3 palavan nesteen varastoalueet sekä sellaiset teollisuus- ja muut laitokset, joissa säilytetään tai käsitellään runsaasti öljy-yhdisteitä, on luetteloitu liitteessä 5. Luettelosta nähdään riskialteimmat pohjavesialueet ja niillä sijaitsevat vedenottamot sekä varasto tai käsittelypaikat. Analysoinnista saatua tietoa käytetään öljyntorjuntavalmiuden suunnittelussa ja rakentamisessa. Liikenteen Turvallisuusviraston Trafin tekemän selvityksen, Vaarallisten aineiden kuljetukset 2013 mukaan, Pelastustoimen alueella kuljetettiin vuonna 2012 kuljetusluokkaan 3 kuuluvia palavia nesteitä seuraavasti: Valtatie 1 (Espoo - Salo) 7000-10000 t/viikko Valtatie 25 (Hanko - Tammisaari) 3000-7000 t/viikko Valtatie 25 (Tammisaari - Hyvinkää) 1500-3000 t/viikko Kantatie 51 (Karjaa - Espoo) 1500-3000 t/viikko Kantatie 52 (Tammisaari - Salo) 1500-3000 t/viikko Maantie 186 (Öljysatamantie Inkoo - Salo) 500-1500 t/viikko Maantie 116 (Siuntio - Lohja) 500-1500 t/viikko Maantie 104 (Sammatti - Pohja) 500-1500 t/viikko 9
Rautatiellä kulkevien palavien nesteiden määrät ovat pienet, Hanko - Karjaa ja Karjaa - Salo rataosuudella noin 1000 t/vuosi ja Karjaa - Hyvinkää rataosuudella noin 3000 t/vuosi. Karjaa - Espoo rataosuudella on ainoistaan henkilöliikennettä. 5.3 Merkittävät ja tärkeät kohteet 5.3.1 Kansallispuistot Pelastustoimen alueella sijaitsee kaksi kansallispuistoa, Tammisaaren saariston kansallispuisto ja Nuuksion kansallispuisto. Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa. Nuuksion kansallispuiston sijainti aivan pääkaupungin lähellä on eurooppalaisittain harvinainen. Alue on jäänyt hyödyntämättä vuosikymmenien saatossa siksi, että se on vaikeakulkuisten 10
soiden ja kallioisuutensa takia ollut maanviljelyyn sopimatonta. Alueen ympäristö on hyödynnetty sitäkin tarkemmin maanviljelyyn, ja asutus on levinnyt viljelyalueille. Suurin osa Tammisaaren saariston pinta-alasta muodostuu lähellä avomerta sijaitsevista kallioluodoista ja niitä ympäröivistä vesialueista. Kansallispuistoissa on merkittyjä reittejä, luontopolkuja ja tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa voi myös yöpyä, sillä niillä on telttailualueita tai yöpymiseen tarkoitettuja rakennelmia. Lisätietoja löydät kunkin kansallispuiston omilta sivuilta. Tammisaaren saariston kansallispuisto http://www.retkikartta.fi/index.php?id=865 5.3.2 Natura 2000 alueet Uudenmaan ELY-keskuksen alueella on 98 Natura 2000 -aluetta. Näiden kokonaispinta-ala on 169 306 hehtaaria, josta yli puolet on vesialueita. Natura 2000 -verkosto perustuu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiiveihin. Luontodirektiivin luontotyyppien ja lajien perusteella valittuja alueita on 74. Luonto- sekä lintudirektiivin perusteella valittuja alueita on 20. Lintudirektiivin perusteella valittuja alueita (= SPA) on 4. Uudenmaan ELY-keskuksen alueella sijaitseville Natura 2000 -alueille löytyvät tämän linkki seuraamalla. http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/suojelualueet/natura_2000_alueet?f=uudenmaan_elykeskus 5.3.3 Pohjavedet ja vedenottamot Vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi luokitellaan pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20-30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Vedenhankintaan soveltuva alue on alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle toistaiseksi ei ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Muut pohjavesialueet ovat alueita, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Pohjavesialueet on luokiteltu käyttökelpoisuutensa ja suojelutarpeensa perusteella kolmeen luokkaan: Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Luokka III: muu pohjavesialue Pelastustoimen alueella on yhteensä 188 kpl pohjavesialueita. Ne jakautuvat luokkiin seuraavasti: Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, 104 kpl, 11
Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, 78 kpl, Luokka III: muu pohjavesialue, 6 kpl. Pelastustoimen alueella olevat pohjavesialueet ja niitten riskiluokitus on lueteltu liitteessä 5. Pelastustoimen alueella olevat pohjavesialueet löytyvät seuraavasta linkistä: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi/Vesiensuojelu/Pohjaveden_suojelu/Pohjavesialueet?f=Uudenmaan_ELYkeskus 6. Öljyvahinkojen torjunnan organisointi Öljyvahinkojen torjuntaorganisaation perustuu pelastuslaitokseen normaaliajan pelastusmuodostelmiin. Pelastustoiminnan muodostelmia ovat yksikkö, pelastusryhmä (pelastusyksikkö), pelastusjoukkue, pelastuskomppania ja pelastusyhtymä. Voimavaroja käytetään etupainotteisesti ja muodostelmat kootaan tarpeen mukaan joustavasti. Pelastustehtäviin pystytään hälyttämään välittömästi kolme pelastusjoukkuetta tai yksi pelastuskomppania. Pelastuslaitos kykenee tämän lisäksi perustamaan yhden pelastuskomppanian muodostelmat kahden tunnin kuluessa. Öljyvahinkojen torjunnasta huolehtivat pelastuslaitoksen päätoimiset, sivutoimiset ja sopimuspalokuntien yksiköt. Pelastustoimen alueella on välittömässä valmiudessa ympäri vuorokauden päätoimisella henkilöstöllä miehitettyjä yksiköitä seuraavasti: 11 pelastusyksikköä, miehistövahvuus on aina vähintään 1+3, 1 raivausyksikkö, miehistövahvuus vaihtelee 1+1 1+2, 1 säiliöyksikkö, 3 nostolavayksikköä, 4 johtoyksikköä, 3 päivystävää palomestaria ja 1 päivystävä päällikkö. Tämän lisäksi pelastustoimen alueella on 2 sivutoimisen henkilöstön miehittämä pelastusyksikköä, jonka miehistövahvuus on 1+3 kahdeksan minuutin lähtövalmiudella, ja 43 sopimuspalokuntien miehittämänä pelastusyksikköä ja 14 säiliöautoa. Sopimuspalokuntien miehittämien pelastusyksiköiden lähtövahvuudet ovat sopimusten mukaan 1+2 tai 1+3 ja niitten lähtöaika sopimuksen mukaan on joka 8, 12 tai 20 minuuttia. Torjunnasta huolehtivat lisäksi kuntien: ympäristöviranomaiset teknisen toimen osastot vesilaitokset liikelaitokset satamat alueella sijaitsevat telakat ja tarvittaessa muut kuntien viranomaiset. 12
Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan ja huolehtia tarvittaessa vahinkojen jälkitorjunnasta. (1673/2009, 9 ). Torjuntatöissä käytetään lisäksi vapaaehtoisjärjestöjä tarpeen mukaan. Vapaaehtoisten osallistumista torjuntatoimiin ja sen edellyttämiin huolto- ja logistiikkatehtäviin tullaan kehittämään suunnittelukauden aikana. Pelastuslaitos ei yksin kykene huoltamaan suuressa onnettomuudessa kaikkia torjuntajoukkoja. Ympäristöministeriö on vahvistanut Suomenlahden alueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman. Suunnitelma käsittää Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten alueella olevan merialueen Hangosta Virolahdelle. Pelastuslaitoksella on käytössään pelastustoiminnan johtamista ja muuta toimintaa koskevia ohjeita, joita noudatetaan myös öljyvahinkojen torjunnassa. Tätä suunnitelmaa yksityiskohtaisempia öljyntorjuntaa koskevia suunnitelmia ja ohjeita ovat mm. Boris 2 -tilannekuvajärjestelmä, ennakkopuomitussuunnitelma, menetelmäohje öljyvahinkojen torjunnasta. Lisäksi käytössä on SÖKÖ II -manuaali, joka sisältää ohjeistusta alusöljyvahinkojen rantatorjuntaan sekä Talvi Sökö, joka sisältää ohjeistusta alusöljyvahingon torjuntaan talviolosuhteissa. Öljyvahinkojen torjunta huomioidaan myös pelastuslaitoksen yhteistoimintasopimuksissa ja -muistioissa. 6.1 Johtaminen Öljyvahinkojen torjuntaviranomaisena toimivat pelastuslaitoksen pelastusviranomaiset ja torjuntatöiden johtajana toimii yleensä: pelastusyksikön johtaja, päivystävä palomestari tai päivystävä päällikkö. Pelastustoiminnan johtamisvalmius rakentuu siten, että yksikönjohtajat toimivat yleensä teknisen johtamisen tasolla, kolme päivystävää palomestaria toimivat yleensä operaatiotason johtajana ja päivystävä päällikkö toimii yleensä normatiivisen sekä strategisen tason johtajana. Pelastuslaitoksella on pääkaupunkiseudun pelastuslaitosten yhteinen yleisohje pelastustoiminnan johtamisesta sekä sitä omalla alueella tarkentava ohje pelastustoiminnan johtamisesta. Pelastustoiminnan johtokeskus perustetaan pelastustoiminnan johtamisen tueksi, kun suuronnettomuus on sattunut tai uhka on ilmeinen. Pelastustoiminnan johtokeskus on perustettu viimeistään tunnin kuluessa siitä, kun tieto onnettomuudesta ja uhasta on saavuttanut pelastuslaitoksen. Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntaorganisaatiosta johtokaavio esitetään liitteessä 6. 6.2 Torjuntatoimiin varautuminen merialueellamme Pelastuslaitos varautuu alueellaan öljyvahinkojen torjuntatoimiin kotimaan liikennealueilla I ja II. Osassa liikennealuetta II ja kokonaan liikennealueella III torjuntatoimissa tukeudutaan muiden yh- 13
teistyö- ja torjuntaviranomaisten alus- ja torjuntakalustoon henkilöstöineen, koska aluskalustomme koko ei ole riittävä torjuntatoimiin, olosuhteissa joissa niitä saatetaan tarvita. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä em. muiden toimijoiden kanssa ja siitä sovitaan tarkemmin laadittavassa Suomenlahden yhteistoimintasuunnitelmassa, joka laaditaan ELY- keskuksen johdolla. Merellä tapahtuvan öljyntorjuntavalmiuden tavoitetaso perustuu vuoden 2009 tammikuussa valmistuneessa Kokonaisselvityksessä öljyntorjuntavalmiuden kehittämiseksi vuoteen 2015 asti. Selvityksen perustella pelastuslaitoksen torjuntavalmiuden tavoitetaso on Suomenlahden merialueella tapahtuvan 30 000 tonnin öljyonnettomuuden torjunta. Pelastuslaitosten ja valtion torjuntayksiköiden tulisi yhdessä pystyä pysäyttämään suuren öljylautan eteneminen mereltä rannikolle ja keräämään öljyä talteen puomituksista. Kunkin Suomenlahden pelastusalueen tavoitevalmiudeksi pystyä alueellaan yksinään sijoittamaan ja ankkuroimaan kahdessatoista tunnissa yhteensä vähintään noin viisi kilometriä meri- ja rannikkopuomia. Kaikilla merialueilla naapuripelastusalueiden tulisi pystyä 24 tunnin kuluessa vahingosta avustamaan kohdealuetta toimenpideapuna ankkuroimalla veneillään sinne lisää meri- ja rannikkopuomia noin 10 kilometriä. Toisen vuorokauden aikana (24 48 tuntia vahingosta) alueelle pitäisi saada lähinnä yhteistoiminta-alueen voimin toimenpide- ja osaksi materiaaliapuna lisää meri- ja rannikkopuomia noin 30 kilometriä. Lopulta kolmannen vuorokauden kuluessa (48 72 tuntia) meri- ja rannikkopuomin määrän vahinkoalueella tulisi olla 80 90 km sekä tarvittava määrä aluksia (F-, E- ja D-luokan veneitä ja G-luokan lauttoja) miehistöineen sen käsittelemiseksi. 6.3 Torjuntatoimiin varautuminen maa-alueilla Maaöljyvahinkojen torjunnan suunnittelun perustana on, että noin 30 m 3 :n öljyvuoto pystytään tukkimaan, öljyn leviäminen pystytään estämään ja öljy kyetään keräämään talteen. Maaöljyvahingon torjunnan nopea käynnistäminen on ratkaisevan tärkeää pohjavesialueilla. Pohjavedelle haitallisimpia mineraaliöljytuotteita ovat kevyet öljytuotteet, kuten kevyt polttoöljy, petroli ja bensiini. Raskaat öljytuotteet, kuten raskas polttoöljy, jotka ovat ongelmallisimpia aineita vesistövahingoissa, koska ne eivät juuri imeydy maaperään. Öljy imeytyy nopeasti vettä hyvin läpäisevään maaperään, kuten hiekka- ja soramaalajeihin, enintään tuntien joskus vain minuuttien kuluessa. Tärkeillä pohjavesialueilla (luokka I) pelastuslaitoksen tulee kyetä, enintään kahdessa tunnissa hälytyksen saatuaan, aloittamaan seuraavat öljyvahingon torjuntatoimenpiteet: päästö on paikallistettu ja öljyvuoto on tukittu, öljyn leviäminen on estetty, erityisen tärkeät alueet (esim. vedenottamot) on suojattu, irrallaan oleva öljy on aloitettu kerätä ja öljyisen maan poistaminen on aloitettu. Muilla pohjavesialueilla pelastuslaitoksen tulee kyetä, enintään neljässä tunnissa hälytyksen saatuaan, aloittamaan öljyvahingon torjuntatoimenpiteet. 14
6.4 Torjuntayksiköiden perustaminen, varustaminen ja huoltaminen Torjuntayksiköinä käytetään normaaleja pelastustoiminnan muodostelmia: pelastusryhmä, pelastusjoukkue ja pelastuskomppania. Pelastusmuodostelmat hälytetään dynaamisesti onnettomuuteen ennalta laaditun ohjeen mukaan. Pelastusmuodostelmat perustetaan ja täydennetään pelastustoiminnan johtajan päätöksellä, siten kun pelastustoiminnan ohjeissa on määritelty. Pelastusmuodostelmat on varustettu öljyvahinkojen torjuntaa varten siten, kun tämän suunnitelman kohdassa 7.1 on kuvattu. 6.5 Hälytys- ja viestintäjärjestelmä Pelastuslaitoksella on voimassa oleva hälytysohje, jonka pohjalta hätäkeskus hälyttää vasteissa määriteltyjä yksiköitä. Vasteet on jaettu kolmeen luokkaan; Öljyvahinko/ympäristöonnettomuus pieni (alle 200 l säiliön jatkuva vuoto, tai alle 200 litran kertapäästö), Öljyvahinko/ympäristöonnettomuus keskisuuri (jatkuva vähäinen vuoto yli 200 litran säiliöstä, tai 200-1000 litran kertapäästö), Öljyvahinko/ympäristöonnettomuus suuri (vuoto useassa säiliövaunussa, varastosäiliön, säiliöauton tai -vaunun suurehko vuoto/repeämä, tai yli 1000 litran kertapäästö). Öljyvahinkojen torjunnassa käytetään pelastuslaitoksen viestintäjärjestelmää ja voimassa olevaa viestintäsuunnitelmaa. 6.6 Yhteistyötahot Länsi-Uudenmaan pelastustoimen yhteistyösopimuksen mukaan alueen kunnat ovat sopineet, että pelastuslaitos huolehtii jälkitorjuntaa lukuun ottamatta öljyvahinkojen torjunnasta alueellaan. Pelastuslaitoksella on palokuntasopimukset 47 palokunnan tai meripelastusyhdistyksen kanssa ja yhteistoimintasopimukset kaikkien naapuripelastustoimialueidensa kanssa. Lisäksi pelastuslaitoksella on yhteistoimintasopimus tai yhteistoimintamuistio tärkeimpien yhteistyöviranomaistensa kanssa. Pelastuslaitos tekee yhteistoimintasopimuksen tai yhteistoimintamuistion kaikkien tämän suunnitelman mukaiseen toimintaan osallistuvien tahojen kanssa. Yhteistyötahot yhteystietoineen on lueteltu liitteessä 7. 15
7. Torjuntavalmiuden ylläpito 7.1 Torjuntakalusto ja -varusteet Pelastuslaitoksen öljyntorjunnan kaluston varastointi on järjestetty toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi ja varastoitu siten, että se saadaan nopeasti otettua käyttöön. Varastointi ja logistiikka on toteutettu pääosin öljyvahinkojen torjunnan kalusto-ohjeen mukaisesti ottaen huomioon pelastustoimen ominaispiirteet esimerkiksi laajan toiminta-alueen osalta. Viiden kilometrin meripuomin ankkuroiminen 12 tunnissa edellyttää toimivaa etukäteen suunniteltua logistiikkaa varastoineen, kuljetuksineen ja tarvittavine varastointijärjestelmineen. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman kalustoliitteet 1-3 pohjautuvat pelastuslaitoksen laatimaan riskikartoitukseen, sen pohjalta tehtyyn palvelutasopäätökseen ja selvitykseen tarvittavasta kalustosta ja varusteista. Kaluston ja varusteiden mitoitus tehdään SYKE:n ohjeistuksen mukaisesti. Sellaisen öljyntorjuntakaluston tai -tarvikkeiden, mitä ei käytetä yksinomaan öljyvahinkojen torjuntaan, hankinnoista määritellään öljyntorjunnan osuus käytöstä (öljyntorjunnan käyttöaste). Torjuntakaluston sijoitus ilmenee pelastuslaitosten omista kalustoluetteloista ja erikoiskaluston osalta SY- KE:n Boris-järjestelmästä. Tavoitteena on, että paikallisten varastojen kalusto on nopeasti käytettävissä pienten, paikallisten öljyvahinkojen torjuntaan. Torjuntakalusto sijoitetaan siten, että maa- ja alusöljyvahinkojen torjuntaan varatut kalustokokoonpanot muodostavat toimivan kokonaisuuden. Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksen maa- ja alusöljyvahinkojen torjuntakaluston kalustonkokoonpanot ja määrät Kalustokokoonpano MÖ1- Vahinko, jonka torjuntaan varaudutaan Vähäinen maatai alusöljyvahinko Kalustokokoonpanojen määrä kpl 16 Kalustotaso Pelastusajoneuvo ja peräkärry MÖ1 Pieni maaöljyvahinko 8 Paikallinen varasto tai kontti MÖ 2 Keskisuuri maaöljyvahinko 3 Keskusvarasto AÖ1 = MÖ1+AÖ1 erikoiskalusto AÖ2 = MÖ2+AÖ2 erikoiskalusto Pieni alusöljyvahinko 6 Paikallinen varasto tai kontti Keskisuuri maatai alusöljyvahinko 2 Keskusvarasto Päätoimisilla ja sivutoimisilla paloasemilla (13) ja vähintään kahdeksalla sopimuspalokunnalla torjuntavalmius on kalustoltaan vähintään MÖ1-, jolla kyetään suoriutumaan vähäisestä maa- tai alusöljyvahingosta. Karjaan ja Nummelan paloasemilla torjuntavalmius on kalustokokoonpanoltaan vähin- 16
tään MÖ1, jolla kyetään suoriutumaan pienestä maaöljyvahingosta. Keskisuuren maaöljyvahingon torjuntaan vaadittavaa kalusto MÖ2 on keskitetty Lohjan paloasemalle. Pienten alusöljyvahinkojen torjuntaa varten on kalustokokoonpano AÖ1 mukaisesti keskitetty Espoon keskuspaloasemalle ja, Tammisaaren paloasemalle sekä seuraaville sopimuspalokunnille: Ekenäs Skärgårdens FBK, Ingå FBK, Skogby FBK, Snappertuna FBK ja Sökö-Sommarö FBK. Keskisuurten alusöljyvahinkojen torjuntaa varten AÖ2 kalustokokoonpanot on keskitetty Hangon ja Kirkkonummen paloasemille tai öljyntorjuntavarastoille. Liitteeseen 8 on koottu erilaiset alus- ja maaöljyvahinkojen torjumiseksi tarvittavat kalustokokoonpanot sekä kaluston sijoituspaikat. Öljyntorjuntakaluston tarkistukset ja huollot hoidetaan pääasiassa pelastuslaitoksen omana työnä. Suuret korjaukset, alusten talvitelakoinnit ja niihin liittyvät huollot hankitaan pelastuslaitoksen ulkopuolelta. Kaluston ja materiaalin kuljetukset sekä siirrot tapahtuvat yleensä pelastuslaitoksen omalla kuljetuskalustolla, tarvittaessa käytetään myös ulkopuolisia kuljetusyrittäjiä. Tilojen tehokas käyttö, kaluston varastointi, käsittely varastoissa sekä kuljetus edellyttävät toimivaa logistiikkaketjua hyllyjärjestelmineen. Kuormaamista ja purkua varten tarvitaan nostolaitteita, trukkeja ja kuljetusajoneuvoja. Kuljetukset vesillä järjestetään tilanteen vaatimalla tavalla pelastuslaitoksen omalla, muiden viranomaisten, sopimuskumppaneiden tai yksityisten yrittäjien kuljetuskalustoa käyttäen. 7.2 Koulutuksen ja harjoituksien järjestäminen Pelastuslaitoksen voimassa olevan palvelutasopäätöksen päämäärien mukaan henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi on varmistettava. Öljyvahinkojen torjuntaan tarvittava henkilöstön osaaminen määritellään suorituskykyvaatimusten perusteella. Paloasemien, torjuntayksiköiden ja eri henkilöiden osaamisen tarpeet ovat erilaisia. Osaamiskartoituksella selvitetään, mitä koulutusta ja osaamista organisaatiossamme on tällä hetkellä (tutkinnot, täydennyskoulutus, työelämässä opittu osaaminen) ja arvioidaan tulevaa osaamistarvetta. Kartoituksen avulla valitaan kehittämiskohteet sekä valmistellaan pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa määritellään keinot halutun osaamisen saavuttamisesta ja organisaation kehittämisestä strategian mukaisesti. Kehittäminen voi toteutua koulutuksena (sisäinen, ulkoinen), perehdyttämisenä, mentorointina, työnohjauksena jne. 17
7.3 Öljyyntyneiden lintujen puhdistuspaikat ARCHOIL- projektin yhteydessä on selvitetty lintujenhoitoyksiköiksi soveltuvia paikkoja pelastustoimen alueella. Paikkoja on kartoitettu etukäteen ja niiden toimivuus on varmistettu. Myös muualla Suomessa on selvitetty lintujenhoitoyksikön sijoituspaikkoja ja ne on kirjattu BORIS 2 -järjestelmään. Lintujenhoitoyksikköä ei pystytä sijoittamaan ulkosaaristoon, vaan paikan on oltava tieyhteyksien ja kantavien lossien päässä. Lintuja ei saa kuljettaa yli 100 kilometriä, joten sijoituspaikka kannattaa valita huolella. Tämä voi myös tarkoittaa sitä, että linnuille joudutaan perustamaan monta keräyspistettä ja/tai sähköistettyä stabilointipistettä, joista lintuyksilöitä kuljetetaan suuremmassa ryhmässä lintujenhoitoyksikköön. Lintujenhoitoyksiköt ovat tilattavissa SYKE:n päivystäjän kautta. 8. Jälkitorjunnan järjestelyt ja jälkitorjuntaviranomaiset 8.1 Jälkitorjunta Öljyvahingon jälkitorjunta seuraa sen jälkeen, kun varsinainen torjuntatyö on saatettu päätökseen. Jälkitorjunta sisältää toimenpiteitä, joita tehdään öljyn pilaaman maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi sen jälkeen, kun välttämättömät torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn keräämiseksi on tehty. Milloin öljyvahinko edellyttää jälkitorjuntaa, kuuluu vastuu sen johtamisesta alueen kuntien jälkitorjunnasta vastaaville viranomaisille, liite 9. Johtovastuun siirtäminen tulee tapahtua yhteistyössä kyseisen kunnan jälkitorjunnasta vastaavan viranomaisen kanssa. Siirto varmistetaan kirjallisesti ja siirtävä ja vastaanottava viranomainen allekirjoittavat sen. Kunta huolehtii tarpeen mukaan öljyn ja vahinkojätteen poistosta sekä vahinkopaikan kunnostamisesta ja muusta jälkitorjuntaan liittyvistä toimenpiteistä. Tarvittaessa jälkitorjuntayksikkö voi osallistua myös alkutorjuntaan. Pelastuslaitos voi myös tarpeen ja mahdollisuuksiensa mukaan tarvittaessa osallistua myös jälkitorjuntaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu useankunnan alueelle. Vahinkoilmoitusten tarkastaminen ja tarvittava öljyvahingon torjunta kuuluu pelastuslaitokselle, joka huolehtii tarpeen mukaan vahingon paikallistamisesta ja rajoittamisesta sekä öljyn keruusta ja muista alkutorjuntaan liittyvistä toimenpiteistä. Torjuntaviranomaisen on tehtävä päätös siitä, onko kyseessä öljyntorjunta. Liite 9: Kuntien jälkitorjuntayksiköt 18
8.2 Öljyjätteen vastaanotto ja jatkokäsittely Öljyvahinkojätteitä käsitellään torjuntatoimenpiteiden järjestelyn ja ympäristön olosuhteiden sekä käsittelyn kustannusten suhteen tarkoituksenmukaisella tavalla. Vahinkojätteet käsitellään ja sijoitetaan torjuntatyöhön liittyen torjuntaviranomaisten tarpeellisiksi katsomin toimenpitein siten, ettei vahinkojätteistä ole haittaa. Muun kuin vahinkotapauksessa syntyneen jäteöljyn, öljypitoisen jätteen tai öljypitoisen seoksen vastaanotto, varastointi ja jatkokäsittely perustuvat jätelain (646/2011) mukaisiin järjestelyihin ja ympäristöministeriön niistä erikseen antamiin ohjeisiin. Vahinkojätteiden ja muiden öljyjätteiden käsittely pyritään mahdollisuuksien mukaan hoitamaan yhteisin järjestelyin. Öljyvahinkojätteet toimitetaan luvanvaraisille vastaanottopaikoille. Öljyvahinkojätteiden käsittelystä pelastuslaitoksella on tarkempi ohje (Menetelmäohje öljyvahinkojen torjunnasta). Mikäli loppukäsittelypaikkaa ei tiedetä, öljyiset maat ja -jätteet tulee välivarastoida ja jälkitorjunnassa tulee noudattaa ympäristöviranomaisen antamia ohjeita. Liite 11: Vastaanottopaikat Liite 12: Menetelmäohje öljyvahinkojen torjunnasta 8.3 Öljyvahinkojätteen vastaanotto Öljyvahinkojätteitä käsitellään torjuntatoimenpiteiden järjestelyn ja ympäristön olosuhteiden sekä käsittelyn kustannusten suhteen tarkoituksenmukaisella tavalla. Öljyvahinkojätteet käsitellään ja sijoitetaan torjuntatyöhön liittyen torjuntaviranomaisten tarpeellisiksi katsomin toimenpitein siten, ettei vahinkojätteistä ole haittaa. Öljyvahinkojäte on toimitettava jatkokäsittelyyn asianmukaisen ympäristöluvan omaavaan jätteenkäsittelylaitokseen. Ensisijaiset jätteen sijoituspaikat ovat mainittuna taulukossa 1 ja 2. Taulukko 1. Pienet öljyjätemäärät enintään 50 kg Laitos tai yksikkö Osoite Puhelin Huomautus /Raja-arvoja torjuntajätteen pitoisuudelle Hangon jäteasema Suursuo, 10900 Hanko 020 1558395 Kiinteä öljyinen jäte Tammisaaren jäteasema Insinöörintie 6 10600 Tammisaari 010 636 182 Mika Stenberg Kiinteä öljyinen jäte / Max 15 tonnia oltava yhteydessä ennen toimittamista 0500-470 563 Munkkaan jätekeskus Munkkaanmäki 51 020 1558366 Kiinteä öljyinen jäte 08500 Lohja 040 8698376 Munkinmäen jäteasema, Munkinmäentie 3 Kiinteä öljyinen jäte enintään 50 kg Kirkkonummi 02400 Kirkkonummi Sortti-asema, Ämmässuo Ämmässuontie 8, Espoo 09 1561 2700 Kiinteä öljyinen jäte enintään 50 kg 19
Taulukko 2. Öljyvahinkojätteen määrä 51 kg - 15 tonnia Laitos tai yksikkö Osoite Puhelin Huomautus /Raja-arvoja torjuntajätteen pitoisuudelle Tammisaaren jäteasema Insinöörintie 6 10600 Tammisaari 010 636 182 Mika Stenberg 0500-470 563 Kiinteä öljyinen jäte / Max 15 tonnia oltava yhteydessä ennen toimittamista Ammänsuon jätteenkäsittelykeskus Ämmässuontie 8, 02820 Espoo Suomen Erityisjäte Oy Kiimassuontie 127 30420 Forssa Ekokem Oy AB Kuulojankatu 1 11120 Riihimäki 09 1561 2700 Voimakkaasti pilaantuneiden maiden vastaanottopaikka 0440 242 700 Voimakkaasti pilaantuneiden maiden vastaanottopaikka puh. 010 7551 öljy-yhdisteet, ei pitoisuusrajaa 000, fax öljyiset vesiseokset 010 7551 300 9. Kustannusselvitys Valmiuden rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittavat kustannukset esitetään liitteenä 1 olevassa kustannusselvityksessä ja kalustoluetteloissa 1-3. Kustannusselvitys tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan ja tarkistetaan vähintään joka neljäs vuosi. Jos öljyntorjuntakalustoa, -tarvikkeita tai muuta esitettyä hankintaa ei ole tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan öljyvahinkojen torjuntaan, suunnitelmassa on esitetty arvio siitä, mikä on öljyvahinkojen torjunnan osuus hankinnan käytöstä. Pelastuslaitoksen investointisuunnitelma valmistellaan vuosittain hyväksytyn kustannusselvityksen mukaisesti. 20
10. Toteuttamissuunnitelma Pelastuslaitos lähtee toteuttamaan öljyntorjuntasuunnitelmaa mm. seuraavilla toimenpiteillä: 1. Suunnitelmaa toteutetaan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöstä, vuosittaisia toimintasuunnitelmia, yhteistoimintasopimuksia ja -muistioita sekä tarkempia suunnitelmia ja ohjeita tehtäessä. 2. Henkilöstön osaamisen kehittämisen tarve määritellään suorituskykyvaatimusten ja osaamiskartoituksen perusteella. 3. BORIS 2 tilannekuvajärjestelmä otetaan käyttöön öljyntorjunnan suunnittelussa ja toteutuksessa. 4. Torjuntatoimenpiteiden varmistamiseksi tärkeiden pohjavesialueilla laaditaan alueelliset kohdesuunnitelmat. 5. Öljyntorjuntavarastojen käytettävyyttä parannetaan logistiikan toimivuuden varmistamiseksi. 6. Tuetaan pelastustoimen alueen kuntia jälkitorjunnan hoitamisessa ja erityisesti öljyvahinkojätteen välivarastointipaikkojen suunnittelussa. 11. Suunnitelman hyväksyminen, vahvistaminen, tarkistaminen ja voimassaolo Tämän suunnitelman hyväksyy pelastuslaitoksen johtokunta ja vahvistaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Suunnitelman hankinta-, koulutus- ja käyttökustannuksia koskevat osat (Liite 1) tarkistetaan vähintään joka neljäs vuosi samalla tavalla. Torjuntasuunnitelma on voimassa toistaiseksi. Sitä voidaan myöhemmin täydentää, tarkistaa tai muuten muuttaa. Tämä suunnitelma korvaa pelastuslautakunnan vuonna 2.11.2006 hyväksymän ja myöhemmin Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaman Länsi- Uudenmaan pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman. Muita suunnitelman liitteitä voidaan tarkistaa, lisätä tai poistaa tarpeen mukaan ilman hyväksymis- ja vahvistamismenettelyä. 21
12. Liitteet Liite 1: Länsi-Uudenmaan pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman kustannusselvitys Liite 2: Esimerkkejä Suomenlahden öljyvahinkolaskelmista Liite 3: Meripelastustoimen uhka-analyysi, Rajavartiolaitos versio 5.11.2014 Liite 4: Onnettomuuksien uhka-arvio Suomenlahden meripelastuslohkolla, Rajavartiolaitos 6.12.2013 Liite 5: Pohjavesialueet ja riskiluokat Liite 6: Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntaorganisaatiosta Liite 7: Yhteistyötahot yhteystietoineen Liite 8: Alus- ja maaöljyvahinkojen torjumiseksi tarvittavat kalustokokoonpanot sekä kaluston sijoituspaikat. Liite 9: Öljyvahinkojen torjuntaan osallistuvat kuntien virastot ja laitokset Liite 10 Jälkitorjunnasta vastaavat kuntien viranomaiset Liite 11: Vastaanottopaikat Liite 12: Menetelmäohje öljyvahinkojen torjunnasta 22