Katsaus tieteessä Sari Castrén FT (psykologia), tutkija sari.castren@thl.fi Anne H. Salonen TtT, erikoistutkija Hannu Alho päihdelääketieteen professori, tutkimusprofessori Helsingin yliopisto, päihdelääketieteen yksikkö Rahapeliriippuvuuden diagnostiikka muutoksessa Suomessa pelataan rahapelejä suhteellisen runsaasti: 78 % väestöstä pelaa rahapelejä satunnaisesti ja noin kolmannes vähintään kerran viikossa. Noin prosentille väestöstä rahapelaaminen on muodostunut vaikea-asteiseksi ongelmaksi. Rahapeliriippuvuus aiheuttaa moninaisia seurannaisvaikutuksia talousongelmista mielenterveysongelmiin asti. Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen hiljattain uudistamassa DSM-5-tautiluokituksessa rahapeliriippuvuus on luokiteltu käyttäytymisen säätelyn häiriöksi, jossa ilmenee eriasteista ongelmallisena toistuvaa rahapelikäyttäytymistä. Rahapeliriippuvuuden diagnoosia voidaan tarkentaa sen vakavuutta kuvaavan kolmiportaisen luokittelun, esiintymistiheyden ja remissiovaiheen pituuden avulla. Tuuli Lahti neurofysiologian dosentti, erikoistutkija Vertaisarvioitu VV Rahapelaaminen on suosittua ajanvietettä: suomalaisista rahapelejä pelaa satunnaisesti 78 % ja noin kolmannes vähintään kerran viikossa (1). Suurimmalle osalle suomalaisista rahapelit ovat harmitonta ja mukavaa viihdettä, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa: pelaamiseen voi jäädä koukkuun. Suomessa 1 % väestöstä on mahdollisia patologisia pelaajia (1). Patologisen pelaamisen esiintyvyys 12 kuukauden aikajänteellä arvioituna on pysynyt Suomessa ennallaan vuosien 2007 ja 2011 välillä (2). Patologisella pelaamisella on monia kielteisiä vaikutuksia henkilön talouteen, ihmissuhteisiin ja muihin elämän osa-alueisiin. Patologisen pelaamisen seurauksista kärsii usein myös pelaajan lähipiiri (3). Patologiseen pelaamiseen liittyvä käsitteistö on ollut vaihtelevaa ja vakiintumatonta (4). Suomessa kliinisessä työssä käytetään WHO:n ICD-10-luokitusta, jonka diagnostinen termi on pelihimo. Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen luoman DSM-järjestelmän (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) 4. version (DSM-IV-TR) mukainen diagnostinen termi taas on patologinen pelaaminen, ja sen synonyyminä on käytetty termiä peliriippuvuus. Patologista pelaamista on kritisoitu asiakasta leimaavaksi. Myös muita suomenkielisiä käännöksiä, kuten pelihimo ja peliriippuvuus, on kritisoitu siitä, että niistä ei ilmene selkeästi ongelman yhteys rahaan. Toukokuussa 2013 uudistetun DSM-järjestelmän 5. painoksessa käytetään käsitettä rahapeliriippuvuus (Gambling Disorder, GD), joka mahdollistaa jatkossa täsmällisemmän ja vähemmän leimaavan ilmaisun (5). Rahapeli- ja päihderiippuvuuksien samankaltaisuus Toiminnallisten riippuvuuksien ryhmässä riippuvuus syntyy välitöntä mielihyvää tuottavaan toimintaan (kuten rahapelaamiseen, seksiin tai internetin käyttöön), päihderiippuvuuksissa voimakasta mielihyvää tuottavaan aineeseen (kuten alkoholi, nikotiini tai kofeiini). Toiminnallisten riippuvuuksien ja päihderiippuvuuksien syntytapa ja oirekuva ovat huomattavan samankaltaisia (6). Riippuvuushäiriöön liittyy retkahdusalttiutta, mutta myös niin sanottua luonnollista toipumista ilman hoitoa (6,7). Impulssikontrollin menetys, sietokyvyn kasvu, vieroitusoireet sekä perustarpeiden ja velvollisuuksien laiminlyönti liittyvät sekä toiminnallisiin että päihderiippuvuuksiin. Yhteisiä piirteitä ovat myös samankaltaiset muutokset aivoalueilla, jotka vastaavat motivaatiosta, tunteiden säätelystä ja kognitiivisista toiminnoista (8,9,10). Edellä mainittujen tekijöiden ohella persoonallisuuspiirteet, kuten impulsiivisuus, elämys hakuisuus ja heikentynyt ongelmansietokyky, on yhdistetty sekä toiminnallisten että päihderiippuvuuksien syntyyn (11,12, 13,14). Päihderiippuvuuksien lailla rahapeliriippuvuudessa havaitaan voimakas, pakottava tarve toimia tietyllä tavalla (15). Rahapelaaminen helpottaa rahapeliriippuvuudesta kärsivän henkilön ahdistusta antamalla hetkellisen hyvänolon- 469
katsaus Kirjallisuutta 1 Turja T ym. Suomalaisten rahapelaaminen 2011. Helsinki: THL 2012. 2 Raisamo S ym. Muutokset 15 64-vuotiaiden suomalaisten rahapelaamisessa vuosina 2003 2011. Yhteiskuntapolitiikka 2013;78,544 53. 3 Ladouceur R. Jeu pathologique (Pathological gambling). Kirjassa: Ladouceur R, Fontaine O, Cottraux J, toim. Therapie cognitive et complementale Paris: Maison 1993;123 8. 4 Holden C. Behavioral addictions debut in proposed DSM-V. Science 2010;327;935. 5 American Psychiatric Association. Diagnostic and statistical manual of mental disorders, 5. painos. Arlington, VA: American Psychiatric Association 2013. 6 Grant JE ym. Introduction to behavioral addictions. Am J Drug Alcohol Abuse 2010;36:233 41. 7 Slutske WS. Natural recovery and treatment-seeking in pathological gambling: results of two U.S. national surveys. Am J Psychiatry 2006;163:297 302. 8 Petry NM ym. Excessive discounting of delayed rewards in substance abusers with gambling problems. Drug Alcohol Depend 1999;56:25 32. 9 Bechara A. A risky business: emotion, decision-making, and addiction. J Gambl Stud 2003;19:23 51. 10 Cavadini P ym. Frontal lobe dysfunction in pathological gambling patients. Biol Psychiatry 2002;51:334 41. 11 Lejoyeux M ym. Study of compulsive buying in depressed patients. J Clin Psychiatry 1997;58:169 73. 12 Kim SW ym. Personality dimensions in pathological gambling disorder and obsessive-compulsive disorder. Psychiatry Res 2001;104:205 12. 13 Grant JE ym. Temperament and early environmental influences in kleptomania. Comp Psychiatry 2002;43:223 28. 14 Raymond NC ym. Psychiatric comorbidity and compulsive/ impulsive traits in compulsive sexual behavior. Comp Psychiatry 2003;44:370 80. 15 American Psychiatric Association. Diagnostic and statistical manual of mental disorders (DSM-IV-TR). Washington, DC: American Psychiatric Publishing, Inc 2000. 16 Cunningham-Williams RM ym. Taking chances: problem gamblers and mental health disorders results from the St. Louis epidemiologic catchment area study. Am J Public Health 1998;88:1093 96. 17 Petry N ym. Comorbidity of DSM-IV pathological gambling and other psychiatric disorders: results from the National epidemiologic survey on alcohol and related conditions. J Clin Psychiatry 2005;66:564 74. tunteen ja tuottamalla niin sanotun nosteen. Sietokyvyn kasvaessa saman nosteen tunteen saamiseksi toimintaa on lisättävä, mikä johtaa pelaamiseen yhä useammin, tiheämmin tai yhä suuremmin panoksin. Rahapeliriippuvuuden vieroitusoireet ovat hyvin samankaltaisia päihderiippuvuuksien kanssa: tyypillisimpinä oireina ovat alakulo, syyllisyyden tunteet, ahdistus ja ärtymys. Samanaikaissairastavuus ja hoitovaste Rahapeliriippuvuus ilmenee usein yhdessä erilaisten mielenterveyshäiriöiden kanssa (16,17, 18,19). Rahapeliriippuvuus ja päihderiippuvuus samanaikaisdiagnooseina ovat myös varsin yleisiä: nikotiini- ja alkoholiriippuvuus on yhdistetty rahapelaamiseen (19,20). Samankaltaisia psykoterapeuttisia ja farmakologisia lähestymistapoja voidaan soveltaa sekä toiminnallisten että päihderiippuvuuksien hoidossa. Psykoterapeuttiset menetelmät, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia (21,22,23), motivoiva haastattelu (MOHA) (24,25) ja muutosmotivaatiota tukeva neljän kerran hoitomalli (MET) (26), tuottavat hyvän hoitovasteen rahapeliriippuvuuden hoidossa, kuten myös vertaistukeen perustuvat AA- (nimettömät alkoholistit) ja GA- (nimettömät pelurit) ryhmät (27,28,29). Rahapeliriippuvuuden psykoterapeuttiset hoitomuodot sisältävät useita päihderiippuvuuksien hoidostakin tuttuja elementtejä, kuten suuren riskin tilanteiden ja ongelmakäyttäytymisen tunnistamista, elämäntapamuutokseen kannustamista ja retkahdusalttiuden ennaltaehkäisyä. Rahapelaamiseen liittyvien virheellisten uskomusten korjaaminen on keskeinen osa rahapeliriippuvuuden hoitoa (30,31,32). Farmakologisista hoitomuodoista etenkin opioidiantagonistien (kuten naltreksoni ja nalmefeeni) on havaittu vähentävän paitsi alkoholin myös rahapelaamisen himoa (29,33,34,35). Myös muita farmakologisia hoitomuotoja on kokeiltu rahapeliriippuvuuden hoidossa, mutta vahvin tutkimusnäyttö on toistaiseksi saatu opioidiantagonisteilla (29,36). Tautiluokituksen muutos Aikaisemmin patologinen pelaaminen luokiteltiin impulssikontrollin häiriöksi DSM-järjestelmässä, mutta uudessa DSM-5:ssä luokitus on muutettu tautiluokkaan riippuvuushäiriöt. Luokitusmuutoksen taustalla on rahapeliriippuvuuden ja päihderiippuvuuden oirekuvien samankaltaisuus (5). Erityisesti neurobiologisen ja perinnöllisyystieteellisen tutkimuksen tuottama tieto on vaikuttanut keskeisesti tautiluokan muutokseen. Myös internetriippuvuuden ja yliseksuaalisen käyttäytymisen siirtämistä riippuvuushäiriöiden tautiluokkaan harkittiin valmisteltaessa DSM-5:ttä. Kuitenkaan toistaiseksi muutoksia ei tehty, sillä tutkimusnäyttöä niiden samankaltaisuudesta päihderiippuvuuden kanssa kaivataan vielä lisää (5). Suomessa käytössä olevassa ICD-10-luokituksessa liiallinen rahapelaaminen on määritelty hillitsemishäiriöiden ryhmään (F63.0), diagnostisella termillä pelihimo. ICD-10-luokituksessa pelihimoa kuvaavat toistuvat henkilön elämää hallitsevat pelaamisjaksot, jotka vahingoittavat henkilön sosiaalisia, ammatillisia, aineellisia ja/ tai perheeseen liittyviä arvoja ja sitoumuksia (taulukko 1). WHO uudistaa ICD-järjestelmää parhaillaan, mutta alustavien tietojen mukaan vuonna 2015 julkaistavassa ICD-11:ssa ei tule olemaan muutoksia pelihimon käsitteissä tai diagnostisissa kriteereissä (K. Mann, henkilökohtainen tiedonanto). Rahapeliriippuvuuden kriteerit DSM-5:ssä Rahapeliriippuvuuden diagnoosi voidaan asettaa, kun vähintään neljä yhdeksästä kriteeristä täyttyy viimeisen 12 kuukauden aikana (taulukko 2) (5). Rahapeliriippuvuuden diagnoosia voidaan tarkentaa sen vakavuutta kuvaavan kolmiportaisen luokittelun (lievä, keskivaikea, vaka- Taulukko 1. Pelihimon tautiluokitus ICD-10:n mukaan. A. Pelaamisjaksoja on vähintään kaksi vuodessa. B. Pelaaminen jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa tai se vaikuttaisi jokapäiväisen elämän toimintoihin. Näistä jaksoista ei kerry voittoa. C. Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä niin, että potilas itse pystyisi lopettamaan pelaamisen. D. Pelaamiseen ja pelaamisympäristöön liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua ja mielikuvia. 470
tieteessä 18 Stinchfield R ym. Alcohol use and prior substance abuse treatment in relation to gambling problem severity and gambling treatment outcome. J Gambl Stud 2005;21:273 97. 19 Kessler RC ym. DSM-IV pathological gambling in the national comorbidity survey replication. Psychol Med 2008;38:1351 60. 20 Potenza MN ym. Characteristics of tobacco-smoking problem gamblers calling a gambling helpline. Am J Addict 2004;13:471 93. 21 Ladouceur R ym. Cognitive treatment of pathological gambling. J Nerv Ment Dis 2001;189:774 80. 22 Sylvain C ym. Cognitive and behavioural treatment of pathological gambling: a controlled study. J Consult Clin Psychol 1997;65:727 32. 23 Petry NM ym. Cognitive-behavioural therapy for pathological gamblers. J Consul Clin Psychol 2006;74:555 67. 24 Miller W ym. Motivational interviewing: preparing people for change, 2. painos. New York: Guilford Press 2002. 25 Hodgins DC ym. Motivational enhancement and self-help treatments for problem gambling. J Consult Clin Psychol 2001;69:50 7. 26 Hodgins DC ym. Randomized trial of brief motivational treatments for pathological gamblers: more is not neccessaryly better. J Cons Clin Psychol 2009;77:950 960. 27 Pallesen S ym. Outcome of psychological treatments of pathological gambling: a review and meta- analysis. Addiction 2005;100:1412 22. 28 Toneatto T ym. Treatment of pathological gambling: a critical review of the literature. Psychol Addict Behav 2003;17:284 92. 29 Problem gambling research and treatment centre (PGRTC). Guideline, assessment and treatment in problem gambling. Clayton: Monash University 2011. 30 Sharpe L ym. Towards a cognitivebehavioural therapy of problem gambling. Br J Psychiatry 1993:162:407 12. 31 Toneatto T. Cognitive psychopathology of problem gambling. Subst Use Misuse 1999;34:1593 604. 32 Toneatto T ym. Cognitive distortions in heavy gambling. J Gambl Stud 2008;13:253 66. 33 Kim SW ym. Double-blind naltrexone and placebo comparison study in the treatment of pathological gambling. Biol Psychiatry 2001;49:914 21. 34 Grant JE, Potenza MN ym. Multicenter investigation of the opioid antagonist nalmefene in the treatment of pathological gambling. Am J Psychiatry 2006;163:302 12. 35 Grant JE ym. A double-blind, placebo-controlled study of the opiate antagonist naltrexone in the treatment of pathological gambling urges. J Clin Psychiatry 2008;69:783 9. Taulukko 2. Rahapeliriippuvuuden diagnostiset kriteerit DSM-5:ssä. Jatkuva tai toistuva ongelmallinen rahapelikäyttäytyminen, joka aiheuttaa kliinisesti merkittävää haittaa tai kärsimystä. Henkilöllä todetaan neljä (tai enemmän) seuraavista kriteereistä edeltävän vuoden aikana. 1. Tarve pelata jatkuvasti suurenevilla rahasummilla saavuttaakseen haluamansa jännityksen. 2. Yritys vähentää tai lopettaa rahapelaaminen aiheuttaa rauhattomuutta tai ärtyneisyyttä. 3. On toistuvasti epäonnistunut yrityksissään kontrolloida, vähentää tai lopettaa raha pelaamista. 4. Ajatukset pyörivät rahapelaamisen ympärillä (esim. jatkuva tarve elää uudelleen aikaisempia rahapelitapahtumia, miettiä tasoitusmahdollisuuksia tai suunnitella seuraavaa rahapeliä ja ajatella pelaamiseen käytettävien rahojen hankintaa). 5. Pelaa usein tuntiessaan olonsa kuormittuneeksi ( kokien esim. avuttomuutta, syyllisyyttä, ahdistuneisuutta tai masennusta). 6. Hävittyään rahaa palaa usein takaisin pelaamaan tasoittaakseen tappion (häviöiden takaa-ajo). 7. Valehtelee salatakseen rahapelaamiseen osallistumisensa määrän. 8. On vaarantanut tai menettänyt tärkeän ihmissuhteen, työpaikan, tai koulutukseen tai työuraan liittyvän mahdollisuuden rahapelaamisen takia. 9. Tukeutuu muihin rahanhankinnassa helpottaakseen rahapelaamisen aiheuttamaa epätoivoista taloudellista tilannetta. Suomennos, takaisinkäännös ja asiantuntijalausunnot: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). va), esiintymistiheyden (jaksoittainen, pitkäkestoinen) ja elpymä- eli remissiovaiheen avulla. Taulukossa 3 on yhteenveto tautiluokan ja kriteerien muutoksista. Rahapeliriippuvuus voi vaihdella elämäntilanteiden ja ajan kuluessa (7,37). Jos diagnostiset kriteerit eivät ole täyttyneet vähintään kolmeen kuukauteen, mutta ovat olleet havaittavissa kuitenkin alle 12 kuukauden aikana, voidaan puhua rahapeliriippuvuuden varhaisesta remissiovaiheesta. Kun yksikään rahapeliriippuvuuden diagnostisista kriteereistä ei ole täyttynyt 12 kuukauteen, katsotaan että elpyminen rahapeliriippuvuudesta on pysyvä (5). Muutosten vaikutukset kliiniseen työhön ja tutkimukseen DSM-5:n tarkennusten avulla on mahdollista saada aikaisempaa todenmukaisempi ja monipuolisempi kuva yksilön rahapeliriippuvuuden luonteesta ja vaikeusasteesta. DSM-5:n mukaan rahapeliriippuvuudesta elpyminen voidaan luokitella pysyväksi. Tällä täsmennyksellä voidaan ajatella olevan kliinistä merkitystä niin hoidon toteuttajien kuin potilaidenkin näkökulmasta. Kun elpyminen on mahdollista ja kroonisen häiriön leimaavuus heikkenee, sen voi olettaa vaikuttavan kannustavasti myös potilaan muutosmotivaatioon hoidossa. ICD-10-luokituksessa diagnoosin asettamiseen tarvitaan vähintään kaksi pelaamisen jaksoa (taulukko 1, kriteeri 1). DSM-5 mahdollistaa oirekuvan tarkentamisen joko jatkuvana tai jaksoittaisena. Vaihtelevan oirekuvan ymmärtäminen on kliinisessä työssä tärkeää. DSM-5:ssä ei ole enää mukana rikollista toimintaa, petosta, väärennöstä tai kavallusta koskevaa kysymystä. Tämän kysymyksen poisjättö ei näytä vaikuttavan rahapeliriippuvuuden diagnostiikkaan (38,39) aikuisväestön osalta. Poisjäävän kysymyksen voi kuitenkin ottaa esille potilaan kanssa kliinisessä haastattelussa esimerkiksi selvittämällä, onko moraalinen raja ylitetty pelaamisen rahoittamiseksi (kriteeri 7) (40), mikäli se on asiakkaan tilanteen ja seurausten arvioimisen kannalta perusteltua. DSM-järjestelmä on ollut pohjana kehitettäessä monia kliinisessä työssä käytettyjä rahapeliriippuvuutta arvioivia mittareita (41,42), ja sitä hyödynnetään laajasti myös tutkimustyössä. Suomalaisissa rahapelaamista tarkastelevissa väestötutkimuksissa on käytetty kahta DSMjärjestelmään perustuvaa rahapeliriippuvuutta tarkastelevaa mittaria (1,43,44). Rahapeliriippuvuuden hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa käytetään Suomessa niin ikään DSM-kriteereihin perustuvia mittareita, esimerkiksi Peli poikki -ohjelmaa virtuaaliterapian hoidon vaikuttavuuden seurannassa (45) ja kliinisessä lääkehoitotutkimuksessa (46). Myös luotettavaksi osoittautunut ja Suomeen hiljattain muokattu kolmen kysymyksen rahapeliriippuvuuden tunnistamisen BBGS-seula (Brief Biosocial Gambling Screen) perustuu DSM-kriteereihin (47,48). Diagnostisten kriteerien väljentyminen johtaa vääjäämättä siihen, että rahapeliriippu- 471
katsaus 36 Lahti T ym. Rahapeliriippuvuutta voidaan hoitaa. Suom Lääkäril 2012:67:413 6. 37 Hodgins DC ym. Retrospective and prospective reports of precipitants to relapse in pathological gambling. J Consult Clin Psychol 2004;72:72 80. 38 Petry NM. Pathological gambling in the DSM-V. Pääkirjoitus. Int Gambl Stud 2010;10:113 5. 39 Petry NM ym. An empirical evaluation of proposed changes for gambling diagnosis in the DSM-5. Addiction 2013;108:565 81. 40 Bowden-Jones H ym. Pathological gambling: a neurobiological and clinical update. Br J Psychiatry 2011;199:87 9. 41 Williams RJ ym. The population prevalence of problem gambling: methodological influences, standardized rates, jurisdictional differences, and worldwide trends. Report prepared for the Ontario problem gambling research centre & Ontario ministry of health and long term care 2012. 42 Abbott MW ym. The measurement of adult problem and pathological gambling. Int Gambl stud 2006;6:175 200. 43 Castrén S ym. An analysis of problem gambling among the Finnish working-age population: a population survey. BMC Public Health 2013;13:519. 44 Castrén S ym. Factors associated with disordered gambling in Finland. Subst Abuse Treat Prev Policy 2013;8:24. 45 Castrén S ym. Internet-based CBT intervention for gamblers in Finland: experiences from the field. Scand J Psychol 2013;54:230 5. 46 Lahti T ym. Characteristics of treatment seeking Finnish pathological gamblers: baseline data from a treatment study. Int J Ment Health Addict 2013;11:307 14. 47 Gebauer L ym. Optimizing DSM-IV classification accuracy: a brief bio-social screen for gambling disorders among the general household population. Can J Psychiatry 2010:55:82 90. 48 Shaffer HJ ym. A syndrome model of addiction: multiple addictions: multiple expressions, common etiology. Harv Rev Psychiatry 2004:12:367 74. 49 Salonen AH ym. Suomalaisten rahapeliongelmien väestötutkimusten haasteet kansainvälisessä vertailussa. Yhteiskuntapolitiikka 2013;78:650 60. Taulukko 3. Yhteenveto DSM-tautiluokituksen muutoksista DSM-IV vuuden esiintyvyys näyttäytyy kasvavana trendinä lähitulevaisuudessa. Nämä tekijät on jatkossa otettava huomioon tutkittaessa rahapeliriippuvuuden esiintyvyyttä. Rahapeliriippuvuuden kriteerien muutokset asettavat haasteita myös mittarien ja aineistojen vertailtavuudelle (49). DSM-5 Tautiluokka Impulssikontrollin häiriö Riippuvuushäiriöt Diagnostinen termi Patologinen pelaaminen Rahapeliriippuvuus Diagnostiset kriteerit 5/10 4/9 Arvioinnin aikajänne Määrittelemätön Viimeiset 12 kuukautta Poissulkukriteeri Maaninen jakso Maaninen jakso Vakavuuden tarkennus Patologinen pelaaminen: 5 kriteeriä Määritä vakavuusaste: 1. Lievä: 4 5 kriteeriä 2. Keskivaikea: 6 7 kriteeriä 3. Vaikea: 8 9 kriteeriä Viidennen painoksen myötä versioiden numerointi muuttuu roomalaisista numeroista (DSM-IV) arabialaisiin (DSM-5) (5). Muut tarkennukset Määritä esiintymistiheys: 1. Jaksoittainen/satunnainen häiriö 2. Jatkuva häiriö Määritä remissio (elpymä) vaihe: 1. Varhainen remissio (kriteerit eivät ole täyttyneet 3 kuukauteen, mutta ovat olleet kuitenkin havaittavissa edeltävän vuoden aikana) 2. Pysyvä remissio (kriteerit eivät ole täyttyneet edeltävän vuoden aikana) Lopuksi DSM-kriteerien uudistus ja rahapeliriippuvuuden liittäminen riippuvuushäiriöiden luokkaan tuo uudenlaisen katsantokannan sekä rahapeliriippuvuuden diagnostiikkaan, hoidon suunnitteluun että seurantaan ja selkiyttää rahapeliriippuvuuteen liittyvää tutkimustyötä. n sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Sari Castrén, Anne H. Salonen, Hannu Alho, Tuuli Lahti: Ei sidonnaisuuksia English summary www.laakarilehti.fi > in english Gambling disorder in DSM-5 classification 472
tieteessä English summary Sari Castrén Ph.D., (psychology), Researcer National Institute for Health and Welfare Department of Metal Health and Substance Abuse sari.castren@thl.fi Anne H. Salonen Hannu Alho Tuuli Lahti Gambling disorder in DSM-5 classification About 78% of Finns gamble at least once a week and 1% of the Finns are probable Pathological Gamblers. In May 2013 the American Psychiatric Association published the fifth edition of the Diagnostic Manual of Mental Disorders (DSM-5) which replaces the previous diagnostic term of Pathological Gambling with the diagnostic term Gambling Disorder. In the DSM-5 Gambling Disorder is now categorized as a Substance-Related and Addictive Disorder. This reviews main focus is on presenting the DSM-5 revised diagnostic criteria for Disordered Gambling in Finnish. 472a