Bioenergian edelläkävijät -hankkeen maisemaselvitysosio Raahen Haapajoki-Arkkukari Jussila Aili ja Satomaa Maarit Bioenergian edelläkävijät -hanke 2008-2011 Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa Pro Agria Oulu
Esipuhe Hankkeen laatimien maisemaselvitysten tavoitteena on tarkastella, miten maisemanhoitoa ja bioenergia-asiaa voitaisiin yhdistää niin, että ne tukisivat toisiaan. Se on selvää, että sekä nuorenmetsän että taimikonhoito kaunistavat maisemaa ja voivat tuottaa myös energiapuuta. Kauniita jokinäkymiä aukaistessa ja harvennettaessa syntyy risua, jonka voisi laittaa samassa kyydissä bioenergiaksi. Jatkohoitoa voisi suunnitella niin, ettei vesistömaisema umpeutuisi uudelleen. Tietyissä kohteissa hoitoon voi anoa myös rahoitusta esimerkiksi maatalouden erityisympäristötukimuodoista. Tukikelpoisia kohteita on tullut esille myös suunnittelun yhteydessä. Esimerkkien ja suunnitelman ohjetekstin avulla on helppo löytää niitä lisää. Metsänhoidossa kannattaa hyödyntää nuorenmetsän- ja taimikonhoidon tukimuodot. Kaupanpäälle tuloksena voi olla hoidettua maisemaa, joka tuo myös työtä ja toimeentuloa monille. Jotta tuloksia syntyisi, tarvitaan myös yhteishenkeä. Raahen eteläpuolen kylien Piehingin ja Haapajoki-Arkkukarin alueella vilkasliikenteinen valtatie 8 on maisemallisesti merkittävä elementti. Erityisesti valtatien varren maisemat on tärkeä pitää avoimena ja hoidettuina. Raahen kaupungin ja Rautaruukin välitön läheisyys tekee tienvarren maisemanhoidon erityisen tärkeäksi. Maisemanhoidon vaikutukset ovat laaja-alaiset: kylien elinvoimaisuus lisääntyy ja kaupungin ja yrityksien ympäristöimago parantuu. Näkymät Siniluodonlahdelle, merelle ja jokivarsiin on tärkeä pitää avoimena ja mahdollisuudet erilaisiin opastettuihin reitistöihin vesistöjen varsiin ovat hyvin käden ulottuvilla. Koko Suomea ajatellen maatalouden toimintatapojen muuttuminen ja koneellistuminen sekä alueellinen keskittyminen näkyvät maisemassa. Vaikka Suomessa on tällä hetkellä peltoa viljelyksessä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja maataloustuotteidemme tuotantomäärät ovat moninkertaistuneet, osa maaseutumaisemasta uhkaa pusikoitua. Tuotanto on keskittynyt tietyille alueille ja kylille. Tietyillä alueilla tiloja on myös lopettanut. Viljelemätön pelto alkaa nopeasti kasvaa pajukkoa. Myös viljelyssä olevien tilojen osalta tapahtuu tiettyä umpeenkasvua. Maatiloja hoidetaan nykyisin pienellä väkimäärällä ja koneellisesti. Ennen vanhaan peltojen reunavyöhykkeitä ja rantoja laidunnettiin ja niiltä kerättiin heinä eläinten ruuaksi. Nykyisin laiduntaminen ja rehun kerääminen on siirtynyt pelloille. Aiemmin avoimina hoidetut rannat ja pellonreunat saattavat alkaa umpeutua. Metsätaloudessa on tapahtunut myös maisemassa näkyviä muutoksia. Taimikoilta ja nuorilta metsäaloilta löytyy hoidon tarpeita. Siihen saattaa vaikuttaa mm. pirstoutunut ja kaupungistunut metsänomistus. Tässä suunnittelussa on selvitetty alueita, joissa harventamiskohteet samalla parantaisivat maisemaa ja harvennusaines voitaisiin käyttää bioenergiana. Tietyissä isommissa kohteissa bioenergiatulot saattavat kattaa ja jopa ylittää harvennuskustannukset. Suunnittelun ja ajoittamisen avulla pienkohteita voisi yhdistää isompiin kohteisiin ja siten saada kustannushyötyä. Kaikki mahdolliset tukimuodot voivat tuoda myös tuloa alueelle. Erityisympäristötukien ja laidunnuksen avulla maisemanhoitokohteita voisi saada jopa pysyvämmän hoidon piiriin. Suunnittelualueeltakin löytyy näistä erittäin hyviä esimerkkejä. Tätä selvitystä voidaan pitää suositusluonteisena aloitteena, joka on esittelyvaiheissaan saanut positiivisen vastaanoton. Toimenpiteet riippuvat jatkossa siitä kuinka laajaa tietoisuutta, käytännön toimenpiteitä ja mahdollisia jatkohankkeita selvityksellä saavutetaan. Oulussa syyskuussa 2010Taimi Mahosenaho ja Maarit Satomaa ProAgria Oulu, Maa- ja kotitalousnaiset 2
Esipuhe Sisältö 1. Johdanto... 4 2. Esimerkkejä maaseutumaiseman harventamiskohteista... 5 3. Maisemanhoito ohjeita... 7 Maiseman huomioiminen tienvarsimetsien hoidossa... 7 Maatalousmaiseman hoito... 8 Näkymien avaus... 9 Maiseman hoito suojelluilla alueilla ja arvokkailla luontotyypeillä... 11 Luonnon monimuotoisuuden ja muinaismuistokohteiden huomioiminen... 11 Tarvittavat ilmoitukset viranomaisille... 12 Ohjaavia lakeja... 12 4. Maisemanhoitoon liittyviä tukimuotoja... 14 Metsätalouden tuet... 14 Maatalouden tuet... 15 5. Taloudellisuus energiapuun korjuussa... 18 6. Maisemaselvitysalueen energiapuumäärä... 21 7. Haapajoki-Arkkukari kylä kaupungin kupeessa... 22 Yleistietoa kyläalueesta... 22 Alueen inventoidut ja muut arvokkaat kohteet... 23 8. Tiedottaminen ja osallistaminen... 26 9. Haapajoki Arkkukari alueen maisemanhoitokohteita... 27 8-tie... 27 Mutalantie Kotarannantie... 30 Siniluodontie Vatungintie... 30 Haantie Peltomaaperäntie... 32 Siirtolapuutarha... 33 Pyöräilyreittiehdotus... 33 10. Pohdinta... 34 Kartat Kartta 1. Saloisten kirkon risteys Järvelänjärvi. Kartta 2. Haapajoki-Arkkukari etelä. Kartta 3. Haapajoki-Arkkukari pohjoinen. 3
1. Johdanto Tämä raportti on laadittu Bioenergian edelläkävijät hankkeen toimesta. Hankkeen hallinnoijana ja toteuttajana on Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa yhteistyökumppaninaan Pro- Agria Oulu ja Maa- ja kotitalousnaiset. Hanketta rahoittaa maaseuturahasto ja tuen myönsi Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus. Bioenergian edelläkävijät hankkeen tarkoituksena on edistää uusiutuvan kotimaisen energian käyttöä ja siten etsiä bioenergiaan perustuvan yritystoiminnan lisäämisen edellytyksiä Pohjois-Pohjanmaalla. Hankkeessa on myös bioenergiaan ja maisemanhoitoon liittyvä osio, jossa tavoitteena on tarkastella miten maisemanhoidolliset raivaukset voivat yhdistyä bioenergian korjuuseen ja metsien hoitoon. Hankkeessa on myös valittu tiettyjä pilottialueita, joissa bioenergia-asiaa selvitetään ja kehitetään asukkaiden kanssa yhteistuumin ruohonjuuritasolla. Myös maatilan energiatehokkuuden ja tuotannon kehittäminen ovat tavoitteina maatilan energiasuunnitelmiin liittyvien kehittämisistuntojen myötä. Maisemaselvityksissä huomioidaan myös mahdollisia tukimuotoja. Hankkeen maisemaselvityksiä on tehty oppilaitosyhteistyönä Oulun Seudun ammattikorkeakoulun kanssa. ProAgrian Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon neuvojat ovat ohjanneet ja olleet mukana työssä. Vuoden 2010 maisemaselvitykset ovat Iijoen keskijuoksun alue Pudasjärvellä ja Taivalkoskella, Jongunjärven alue Pudasjärvellä, Piehingin ja Haapajoki-Arkkukarin alueet Raahessa. Lisäksi vuonna 2011 selvityksiä on tulossa lisää arviolta 3 kpl. Raahen osalta raporttien selvitysalueeseen kuuluvat Raahen kaupungin kyläalueet Piehinki ja Haapajoki-Arkkukari. Piehinki ilmoittautui keväällä 2010 Bioenergian edelläkävijät - hankkeen pilottikyläksi, laajensimme pilottialueen koskemaan myös Haapajoki-Arkkukari kylää neuvoteltuamme ensin kyläyhdistyksen kanssa. Kyläalueiden lisäksi selvitykseen on otettu mukaan Haapajoki-Arkkukarin alueen ulkopuolelta Saloisten kirkon pellot. Tämän alueen hoidon suunnittelu tuli mukaan kyläläisten toiveesta. Merenrannan läheisyys ja vilkas valtatie tekevät kyläalueista mielenkiintoisen kohteen maisemaselvityksen osalta. Kylällä on paljon merenkohoamisrannikkoa joka paikoin kaipaa hoitotöitä sekä valtatien maisemat on hyvä pitää siistinä niin yleisen ilmeen kuin turvallisuudenkin kannalta. Selvää on että näistä hoidettavista kohteista tulee bioenergiaa ja toiveissa olisikin että pienempien kohteiden osalta bioenergian kerääminen hyötykäyttöön yhdistettäisiin isompien kohteiden suunnitteluun. Tässä selvityksessä esitetyt hoidettavat kohteet ovat ensisijaisen tärkeitä maiseman kannalta. Maisemaselvitykset on laadittu valtatie 8 varteen ja muutamille alueen muille pääreiteille. Maisemaselvitystyöhön sisältyy karttatyön ja muun alkuselvitystyön ohella yleisötilaisuudet, kyselyt kyläläisille ja maastokäynnit. 4
2. Esimerkkejä maaseutumaiseman harventamiskohteista Esimerkkejä maaseutumaiseman harventamiskohteista voivat olla mm. näkymien aukaisut vesistöille, pelto- suo- tai kulttuurimaisemaan. Myös tiettyjä luonnon elementtejä voidaan ottaa esille. Luonnon monimuotoisuutta tukee esimerkiksi metsän ja pellon reunavyöhykkeen harventaminen puoliavoimeksi siten, että suositaan jätettäväksi eri-ikäisiä ja erilajisia puita ja pensaita. Harventamisissa on kuitenkin huomioitava, että suojakasvillisuuttakin tarvitaan esimerkiksi varastopaikkojen maisemalliseksi näköesteeksi, maisemavaurioiden korjaamiseksi tai asutuksen suojaksi vilkasliikenteisillä alueilla. Esimerkkejä maisemanhoidon kohteista. Kuva kirjasta Tiemaisema kuuluu kaikille s. 10. 5
Metsäalueilla taimikonhoito ja nuorenmetsän harventaminen parantavat maisemaa ja antavat puille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä kauniiksi. Tien lähialueella ei ole suotavaa, että harventaminen olisi liian kaavamaista. Useimmiten puuston luonteva harventaminen on voimakasta alaoksien karsintaa parempi vaihtoehto. Hyvin olennaista on huomioida mitkä ovat harvennetun alueen jatkohoidon mahdollisuudet. Tielaki määrittää tiealueen vastuualueet. Tiealue ulottuu metrin etäisyydelle raviojasta ja vieri- ja suoja-alue jatkuu tiealueesta tietyypin mukaan 12-50 m matkalla. Tätä aluetta tienpitäjällä on oikeus ja velvollisuus hoitaa niin, ettei kasvillisuudesta ole vaaraa liikenteelle. Vieri- ja suoja alue on maanomistajan maata ja maanomistajalla on oikeus saada korvauksia alueella liikenneturvallisuuden vuoksi tehdyistä hoitotoimista. Maanomistajalla on hoitovastuu tiealueen ulkopuolella olevasta tielle näkyvästä maisemasta. Kyläyhteisöt ja muut yhteistyöhankkeet voivat maanomistajan luvalla hoitaa maisemaa. Yhteistyö maanomistajien, tiehallinnon, yrittäjien ja yhteisöjen välillä tuo parhaan tuloksen, eiväthän hallinnolliset rajat näy tiemaisemassa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 12-14.) Alla olevassa kuvassa metsänomistaja on hoitanut metsänsä hyvin ja tienpitäjä hoitanut tieluiskan, mutta välissä oleva ravioja on jäänyt hoitamatta. Maisema voi tieltä katsottuna näyttää edelleen tukkoiselta, vaikka metsä onkin hyvin hoidettu. Hoidettuun lopputulokseen voitaisiin joissakin tapauksissa päästä sopimalla asiasta maanomistajien kanssa. Joskus hyvin hoidettu metsäalue tai maisema saattaa jäädä piiloon tieojassa kasvavan puu- tai pensasvyöhykkeen taakse. Syynä voi olla tienvarren hoitotyössä käytettävän laitteen toimintasäteen loppuminen. Kuva Taimi Mahosenaho. 6
3. Maisemanhoito ohjeita Maiseman huomioiminen tienvarsimetsien hoidossa Tienvarsimetsän harvennusohje. Piirros Taimi Mahosenaho ProAgria Oulu 7
Tienvarsimetsien hoidossa olisi suositeltavaa huomioida erityisesti maisemallisesti arvokkaat kohteet, kuten kulttuurihistoriallisten ja muiden arvokohteiden ympäristö, tieympäristö, asutuksen lähialueet, vesistöt ja lakialueet. Tienvarsimetsä on hyvä harventaa vaihtelevasti ja rajata maastoa mukaillen. Karuilla alueilla harvennus voi olla voimakkaampaa, kuin rehevillä alueilla jossa lisääntynyt valo aiheuttaa voimakasta jälkiversontaa. Tienvarsipuustosta pyritään raivaamaan esille kauniita maisemapuita ja mahdollisia kiviä, kallioita sekä muita luonnon kohteita. Puustoksi pyritään jättämään monilajinen ja monimuotoinen metsikkö. Kukkivia ja marjovia puita suositaan. Aluskasvillisuutta suositellaan jätettäväksi herkissä kohteissa. Näkymiä avattaessa harvennus suoritetaan voimakkaammin mutta huomioidaan kuitenkin jatkohoidon mahdollisuudet jälkivesomisen hoidossa. Tärkeää metsien hoidossa on tehdä se ajallaan. Kiireellisimpiä kohteita ovatkin ylitiheät nuoret kasvatusmetsät sekä taimikonhoitokohteet (katso metsätalouden tuet). Uudistettaessa metsiä tärkeillä maisema-alueilla se pyritään tekemään vaiheittain kaistalehakkuina ja suositaan luontaista uudistusta. Uudistusalue rajataan maastoa mukaillen ja säästöpuita jätetään ryhmiin aukion reunoille pehmentämään rajapintaa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 16-19.) Metsien hoidossa tulee muistaa huomioida metsä- ja luonnonsuojelulain suojelemat kohteet sekä muinaismuistolain suojelemat kohteet. Näiden alueiden hoito tulee tehdä kohteen ominaisarvoja muuttamatta. Maatalousmaiseman hoito Tässä tekstikappaleessa tarkastellaan viljely- ja maatalousmaisemassa harvennettavia kohteita. Maatalousmaiseman hoitoon kuuluvat kokonaisuutena sekä rakennettu ympäristö, metsät kuin luonnonympäristökin suo- ja vesialueineen. Tässä hankkeessa ei ole puututtu rakennusten, pihapiirien eikä rakennelmien hoitoon, vaan painotettu harventamiskohteisiin bioenergiaan liittyen. Reunavyöhykkeet ovat luonnoltaan monimuotoisimpia alueita. Varsinkin etelään päin suuntautuvat pellon ja metsänreunat ovat lajistoltaan runsaita. Valoisat ja kuivat kasvupaikat voi harventaa avoimiksi ja varjoisat kosteat vyöhykkeet kannattaa jättää tiheämmiksi, jolloin varjoisan paikan lajit säilyvät. Puita ei harvenneta tasavälein eikä alaoksia poisteta. Puustoksi jätetään erikokoisia ja eri lajisia puita ja pensaita. Kukkivia ja marjovia puita suositaan. Pellon keskellä olevat saarekkeet ovat myös maiseman ja luonnon kannalta tärkeitä hoitokohteita. Näitä saarekkeita hoidetaan raivaamalla esiin puu- ja pensasryhmiä ja mahdollisia maakiviä. Ladot reunavyöhykkeineen, kivirauniot ja -aidat sekä avo-ojat pientareineen ovat arvokkaita maisemakohteita, joita kannattaa hoitaa. Rakennetut perinneympäristöt, kuten kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja muinaisjäännökset kannattaa useimmiten harventaa suunnitelmallisesti ja mahdollisuuksien mukaan esille. Myös hoidetut pihapiirit, aitat, aidat, riihet ja myllyt rikastuttavat maisemaa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 21.) 8
Perinnebiotoopit ovat muokkaamattomia ja lannoittamattomia luonnonlaitumia ja niittyjä, hakamaita, metsälaitumia, lehdesniittyjä, kaskimetsiä ja nummia, joilla on laidun- tai niittohistoria. Näiden alueiden määrä on romahtanut ja luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää ennallistaa hoitamattomia kohteita. Hoidetut perinnebiotoopit rikastuttavat maisemaa ja luontoa. Hoitona vanhoille niityille on pensaikon ja puuston raivaus ja raivausjätteen pois kuljettaminen. Puuston harvennus tehdään usean vuoden aikana, ettei pintakasvillisuus rehevöityisi. Puustosta säästetään vanhat lehtipuut, jalopuut, laho- ja kolopuut ja osa pensastiheiköistä. Haavat kaulataan vesomisen estämiseksi muutama vuosi ennen kaatoa. Hoito voi sisältää myös latojen ja muiden rakennelmien kunnostuksen ja alueen aitaamisen. Jatkohoitona on niitto ja niittojätteen poiskuljetus tai laidunnus suunnitelmallisella eläintiheydellä ilman lisäruokintaa. Rehun loppuessa eläimet siirretään toiselle lohkolle. Aluetta ei saa lannoittaa, muokata, käsitellä kasvinsuojeluaineilla, ojittaa eikä metsittää. (Haaranen, Partanen & Tarvainen 2009, 3,6,14.) Pellot pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan viljelykäytössä ja avoimena. Vanhat metsittyneet pellot voi raivata hoidettavaksi niityksi, maisemapelloksi tai harventaa metsäksi. Olennaista on selvittää jatkohoidon mahdollisuudet ja tarjolla olevat tukimuodot. Peltojen metsitystä tulee tehdä harkiten. Varsinkaan kyläalueiden keskellä oleville pelloille sitä ei suositella. Jos pelto metsitetään, sen näkyvälle reunalle kannattaa istuttaa monilajista puustoa vaihtelevin välein. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 23.) Näkymien avaus Avoimet näkymät vesistöön, pellolle tai suolle ovat kokokohtia maisemassa. Puuston ja pensaiston peittäessä kauniin näkymän on niiden avaaminen perusteltua. Puustoa ei raivata tasaisesti, vain avataan vaihtelevia aukkoja ja jätetään puuryhmiä. Lehtipuuta suositaan rannalla. Rannalla tulee huomioida myös näkymät vedeltä maalle. Rantavyöhykkeiden suojavaikutus ja luonnon monimuotoisuus tulee muistaa ottaa huomioon ranta-alueita avattaessa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 24, 25.) Myös maiseman erityiskohteet, kuten maisemapuut, erikoiset luonnonmuodostumat, muinaisjäännökset ja arvokkaat vanhat rakennukset on hyvä tuoda esille ympäristöä hoitamalla. 9
Esimerkkejä vaihtelevaan näkymien avaukseen rantapensaikon ja -puustonhoidossa. Avoimien alueiden jälkihoito on suunniteltava jo raivausvaiheessa esimerkiksi erityisympäristötuen avulla niittämällä tai laiduntamalla. Kuva kirjasta Tiemaisema kuuluu kaikille s. 24. 10
Maiseman hoito suojelluilla alueilla ja arvokkailla luontotyypeillä Tämän kappaleen ohjeistus on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikössä työskentelevän Jorma Pessan antama. Teksti on suoraa lainausta hänen 13.10.2011.antamasta sähköpostiviestistä. Jos hanke tai toimenpide kohdistuu luonnonsuojelualueeseen, luonnonsuojeluohjelmaan sisältyvälle kohteelle tai Natura 2000-verkoston kohteeseen, ennen toteuttamista tulee selvittää luonnonsuojelun asettamat ehdot => suojelualueen rauhoitusmääräykset voivat estää toimenpiteen tai suojelupäätös voi edellyttää riittävän yksityiskohtaisen suunnitelman hyväksyttämistä ELY-keskuksessa ja valtion mailla Metsähallituksen luontopalveluissa. Suunnitellun toimenpiteen vaikutukset tulee tässä yhteydessä arvioida suojelun perusteena olevien lajien ja luontotyyppien kannalta. Luonnonhoitotoimenpiteet (esimerkiksi luonnonniittyjen laiduntaminen, niittäminen ja myös raivaustyöt) ovat usein suojelutavoitteiden mukaisia ja usein edistävät tavoitteiden toteutumista, mutta ne voivat kuitenkin edellyttää suunnitelman hyväksyttämisen. Luonnon- ja maisemanhoitotoimenpiteet kannattaa suunnitella niin, etteivät ne aiheuta haittaa alueen luonnolle. Toimenpiteiden ajoittuminen vaikuttaa esimerkiksi linnuille mahdollisesti aiheutuvaan häiriöön. Luonnon monimuotoisuuden hoidon kannalta toimenpiteitä on suotavaa tarkastella eri eliöryhmien kannalta ja valita monimuotoisuutta edistävät ratkaisut. Erityiskysymyksenä ovat uhanalaiset lajit, joiden elinympäristöjä tulisi vaalia ja ottaa ne huomioon jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa. Uhanalaistietoa on mm. ympäristöhallinnon tietojärjestelmissä, josta sitä on saatavissa julkisuuslain periaatteita ja rajoitteita noudattaen. Maiseman- ja luonnonhoitotoimenpiteiden jatkuvuus ja pitkäjänteisyys on tavoitteiden toteutumisen kannalta keskeinen kysymys. Toimenpiteet ja tarpeet ovat usein luonteeltaan jatkuvia. Osa toimenpiteistä voi olla kertaluonteisia liittyen esimerkiksi alueen peruskunnostukseen, mutta pääosa toimenpiteistä on kuitenkin jatkuvia tai määräajoin toistettavia. Jatkuvuuden turvaamiseen tulisi kiinnittää huomiota jo hankkeiden suunnittelun yhteydessä. Arvokkaiksi luokiteltujen perinnemaisemien hoito on erittäin suotavaa ja toivottavaa. Maiseman- ja luonnonhoitohankkeiden suunnittelun yhteydessä kannattaa selvittä alueella olevat perinnemaisemakohteet ja selvittää niiden hoitomahdollisuudet ennen kuin mahdollisia uusia kohteita pyritään ottamaan hoidon piiriin. Luonnon monimuotoisuuden ja muinaismuistokohteiden huomioiminen Metsien hoidossa, energiapuun korjuussa ja maisemallisissa harvennuskohteissa tulee huomioida metsä- ja luonnonsuojelulain, sekä muinaismuistolain suojelemat kohteet. Näiden hoitotoimista kannattaa aina olla yhteydessä metsäkeskukseen ja ELY-keskukseen sekä selvittää ilmoitus- ja lupamenettelyt. Hoito tulee tehdä kohteen ominaisarvoja muuttamatta. Joskus kohteen parasta hoitoa on pelkkä säilyttäminen mutta usein arvoa voidaan parantaa suunnitelmallisesti hoitamalla. Ohjeita löytyy mm. Hyvän metsänhoidon 11
suosituksista energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2010). Tietyt metsätalouden luonnon monimuotoisuuskohteet, kuten lähteiden ympäristöt tai lehtomaiset laikut säilyttävät arvonsa parhaiten kun niille ei tehdä harventamistai muita toimenpiteitä sekä vältetään kulutusta tai kosteusolosuhteiden muuttamista. Maatalousmaiseman luonnon monimuotoisuuskohteiden kuten vanhojen niittyjen ja laidunalueiden ylläpito kaipaa ihmiskättä ja laiduneläimiä ehkäisemään umpeenkasvua. Bioenergiaa syntyy alkuraivauksissa, mutta pitempiaikainen jatkohoito on tärkeää suunnitella jo ennen työn aloittamista. Tarvittavat ilmoitukset viranomaisille Hakkuista ja erityishakkuista on tehtävä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukselle vähintään 14 päivää ja enintään kaksi vuotta ennen hakkuun aloittamista. Selvitä tarvittaessa kohteen erityisluonne ja hakkuun tarkoitus. Esimerkiksi metsälain mukaisen kohteen harventaminen tai maiseman vuoksi normaalia harvempi harvennus tai näkymäaukko. Muinaismuistolain mukaisen kohteen harventamisesta on tehtävä ilmoitus museovirastolle, esimerkkinä tervahaudat ja pyyntikuopat. Luonnonsuojelualueeseen, luonnonsuojeluohjelmaan, Natura 2000-verkostoon sisältyvän kohteen tai alueen harventamisesta on otettava yhteys ELY keskuksen luonnonsuojeluyksikköön. Maisematyölupa saatetaan tarvita asemakaava-alueella tai yleiskaava-alueilla, jos niin on määrätty. Hakemus (ilmoitus) tehdään kuntien rakennusvalvontaviranomaisille ja heiltä myös lisätietoja. Ohjaavia lakeja Luonnonsuojelulaki ja Natura 200 verkosto Jos hanke tai toimenpide kohdistuu luonnonsuojelualueeseen, luonnonsuojeluohjelmaan sisältyvälle kohteelle tai Natura 2000-verkoston kohteeseen, ennen toteuttamista tulee selvittää luonnonsuojelun asettamat ehdot. Suojelualueen rauhoitusmääräykset voivat estää toimenpiteen tai suojelupäätös voi edellyttää riittävän yksityiskohtaisen suunnitelman hyväksyttämistä Ely-keskuksessa ja valtion mailla Metsähallituksen luontopalveluissa. Tietyt luonnonhoitotoimenpiteet esimerkiksi luonnonniittyjen laiduntaminen, niittäminen ja myös raivaustyöt ovat usein suojelutavoitteiden mukaisia ja usein edistävät tavoitteiden toteutumista, mutta ne voivat kuitenkin edellyttää suunnitelman hyväksyttämisen. Metsälaki 12.12.1996/1093 Metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat esimerkiksi seuraavat ympäristöt. - pienvedet kuten purot ja lähteet lähiympäristöineen - rehevät korvet - lehtolaikut - kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla - rotkot, kurut, jyrkänteet alusmetsineen - vähätuottoiset hietikot, kalliot, kivikot, louhikot 12
- vähäpuustoiset suot - rantaluhdat Metsälakikohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä ympäristöstään selvästi erottuva, yleensä pienialainen ja alueellisesti edustava. Metsätalouden ympäristötuella on mahdollisuus korvata metsänomistajalle syntyvää hakkuutulon menetystä. Ympäristötuki maksetaan kokonaisuudessaan sopimuskauden alussa ja se on verovapaata tuloa metsänomistajalle, lisätietoja metsäkeskuksesta. Metsänomistaja voi metsälain 6 :n mukaan halutessaan toteuttaa erityishakkuita, mikäli kohteella on metsän monimuotoisuuden, maiseman tai monikäytön vuoksi erityistä merkitystä. Erityishakkuun tavoitteet ja menetelmät vaihtelevat metsikön sijainnin ja kohteen erityisten monimuotoisuus-, maisema- ja monikäyttöarvojen mukaisesti. Hakkuu voidaan toteuttaa muun muassa valikoivana yksinpuuhakkuuna, tavallista voimakkaampana harvennushakkuuna jne. (Metsälaki, hakupäivä 20.10.2011.) Muinaismuistolaki 17.6.1963/295 Muinaismuistolaki rauhoittaa kaikki lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset automaattisesti. Toimintaohjeena on, että jos uudistusalalla hakkuun suunnitteluvaiheessa huomataan tai tiedetään olevan muinaisjäännöksiä tai sellaisiksi epäiltäviäkin kohteita, otetaan yhteyttä Museovirastoon tai lähimmän maakuntamuseon arkeologiin. Suurin osa metsätalouden toimenpiteiden muinaisjäännöksille aiheuttamista vahingoista tapahtuu maanmuokkauksen yhteydessä. Jos uudistusalalla on röykkiöitä, tervahauta tms. pienialainen muinaisjäännös, varminta on jättää kohteen ympäriltä muokkaamatta laajempi, maastoa mukaileva alue. Harvennushakkuu on yleensä muinaisjäännöksen kannalta myönteinen toimenpide. Kun muinaisjäännöstä ympäröivä maisema avartuu, kohde tulee näkyville ja sen säilyttäminen on helpompaa. Muinaisjäännöksien ylitse ei saa ajaa koneilla. (Muinaisjäännökset ja metsänhoito, hakupäivä 20.10.2011.) Lisätietoja museoviraston sivuilta http://www.nba.fi/fi/metsanhoito Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132 Maankäyttö- ja rakennuslain 128 mukaisen maisematyöluvan tarve on selvitettävä kunnasta. Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa asemakaava-alueella tai yleiskaavaalueella, jos yleiskaavassa niin määrätään, eikä alueella, jolla on voimassa 53 :ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty (Maankäyttö- ja rakennuslaki, hakupäivä 20.10.2011.) Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta 8.2.1991/263 Hyönteis- ja sienituholain 2 velvoittaa puutavaran omistajan huolehtimaan tuoreen havupuutavaran poiskuljetuksesta hakkuupaikalta ja välivarastosta. Syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana kaadettu mäntypuutavara on kuljetettava pois 1.7 mennessä ja kuusipuutavara 1.8 mennessä. Oulun ja Lapin läänissä aikaa on kaksi viikkoa enemmän. Poiskuljettamisen sijasta puutavaralle voidaan tehdä muita toimenpiteitä esimerkiksi peit- 13
tää niin, ettei siitä pääse leviämään merkittävästi metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä. (Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta, hakupäivä 17.11.2011.) 4. Maisemanhoitoon liittyviä tukimuotoja Metsätalouden tuet Teksti on laadittu vuoden 2010 ohjeiden mukaan. Nuorenmetsän- ja taimikonhoito vaikuttavat maisemaan positiivisesti, kun työ tehdään laadukkaasti ja suunnitelmallisesti kohteeseen sopivin keinoin. Ajoissa harvennettu puusto kehittyy kauniimmin kuin ylitiheä ja riukuuntunut puusto. Valtiolta voi saada energiapuun korjuuseen kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea nuoren metsän hoitoon. Maksettavia tukia ovat nuorenmetsän hoitotuki taimikon ja nuorenmetsän hoitoon, energiapuun korjuutuki ja haketustuki. Näiden lisäksi myönnetään tukea toteutusselvityksen laatimiseen, mikä maksetaan selvityksen tehneelle metsäammattilaiselle. Kohteiden on oltava vähintään 1 hehtaarin kokoisia, mutta ne voivat koostua useista eri metsikkökuvioista. Nuoren metsän hoitoon saa tukea vain kerran kiertoajassa samalle alueelle. Kemera-tukia ollaan uudistamassa, joten metsänomistajan on hyvä tarkastaa voimassaolevat ehdot ennen korjuuseen ryhtymistä. Nuoren metsän hoitotukea myönnetään sekä taimikon että nuoren metsän (2. kehitysluokan) hoitoon. Käytännössä kuitenkin energianpuun korjuu on kannattavaa vain nuorissa metsissä tai varttuneen taimikon loppuvaiheessa. Kemera-tukea saa nuoren metsän hoitoon, kun jäävä puusto on keskiläpimitan rinnan korkeudella alle 16 cm. Lisäksi harvennuksessa tulee poistua yli 4 cm kantoläpimitaltaan olevia runkoja vähintään 1000 kpl/ha. Harvennuksen jälkeen ei saa olla harvennustarvetta, puuston tiheys saa olla enintään 2000 kpl/ha. Jäävää puustoa tulee jäädä harvennusmallien mukaan puuston pituuden ja kasvupaikan mukaan 900 1400 kpl/ha. Kemera-tukea saa taimikonhoitoon, kun taimikko on kasvatuskelpoinen ja poistettavien runkojen määrä on vähintään 2000 kpl/ha. Taimikonhoito tehdään 3-8 m pituudessa ja runkoja tulee jäädä vähintään 1600-2500 runkoa/ha. Tuki lasketaan keskimääräisten toteuttamiskustannusten mukaan. Maksettava määrä on Raahessa 60 % kustannuksista. 2 kehitysluokan kohteissa tuki on vuonna 2010 252,6 /ha. Myös taimikolle myönnetään tukea, joka suuruudeltaan poikkeaa hieman nuoren metsän tuesta. Kiinteistöillä joilla ei ole ajan tasalla olevaa metsänhoitosuunnitelmaa tuki laskee 10 %. (Kemera-opas, Metsäkeskus Pirkanmaa, hakupäivä 30.6.2010.) Nuoren metsän hoidon yhteydessä tehtävään energiapuun korjuuseen saa myös Kemeratukea. Korjattu puu tulee luovuttaa energiakäyttöön, sitä ei saa metsänomistajan omaan käyttöön tarkoitetusta puusta. Luovutettavan erän on oltava vähintään 20 kiintokuutiometriä. Korjuutuki on vuonna 2010 7 /m 3 (kasaus 3,5 /m 3 ja kuljetus 3,5 /m 3 ). Työllisyystyönä tehdylle energiapuun korjuulle maksetaan lisäksi työllisyysavustusta 1,70 /m 3. 14
Myös energiapuun haketukseen on mahdollista saada tukea. Tuki myönnetään metsänomistajalle tai haketta tekevälle tai välittävälle yrittäjälle. Tuki on vuonna 2010 1,70 / haketettu irtokuutio (i-m 3 ) (Kemera-opas, Metsäkeskus Pirkanmaa, hakupäivä 30.6.2010.) Kemera-avustusta voi saada myös luonnonhoitohankkeisiin, kuten tärkeiden elinympäristöjen parantamiseen, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeiden kohteiden hoitoon ja talousmetsien virkistys- ja monikäytön lisäämiseen ja monimuotoisuuden parantamiseen. Tukea myönnetään yksityisille metsänomistajille ja muille Kemera-rahoitustukeen oikeutetuille maanomistajille. (Metsäluonnonhoitohanke, Metsäkeskus, hakupäivä 9.7.2010.) Edellytyksenä tuelle on, että hakkuuarvo ylittää 4000 tai on yli 4 % metsänomistajan samassa kunnassa olevin metsien hakkuuarvosta. Paikallinen metsäkeskus suunnittelee ja toteuttaa hankkeet. (Ympäristötuen ehdot, Metsävastaa, hakupäivä 9.7.2010.) Tukea haetaan paikalliselta metsäkeskukselta. Tuen saamiseen vaaditaan selvitys tehdystä työstä. Neuvoja ja ohjeita saa paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä, joka myös laatii tarvittaessa suunnitelmat. Esimerkkilaskelmiin energiapuun korjuun kannattavuudesta tukivyöhykkeen 2 tuilla laskettuna voi tutustua Laatuhakkeen tuotanto-oppaan toisen painoksen liitteessä 1, joka löytyy olla olevasta linkistä. http://www.puulakeus.net/docs/109-dcv-laatuhakeopas_2._painosnet.pdf Puulakeus / Kehittyvä metsäenergia / Julkaisuja / E-julkaisut Maatalouden tuet Teksti on laadittu vuoden 2010 ohjeiden mukaan. Maisemaan vaikuttaa suuresti jo se ovatko pellot pysyneet viljelyssä. Luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa voidaan parantaa sekä aktiivitiloilla että aktiiviviljelystä poistuneilla tiloilla. Maatalouden vapaaehtoisia ympäristötuen maiseman- ja luonnonhoidon erityistukia voivat hakea viljelijät, joilla on ympäristötukikelpoista peltoa vähintään 3 ha. Myös rekisteröidyillä yhdistyksillä on mahdollisuus hakea tukea leader- toiminnan kautta. Sopimusaluetta ei tarvitse omistaa, mutta sen tulee olla omassa hallinnassa. Se voi siis olla joko vuokrattuna toiselta maanomistajalta tai omistuksessa. Erityistukialueella tulee olla merkkejä maatalouskäytöstä. Tukitaso määräytyy tehtyjen hoitotoimien kustannuksista, tulonmenetyksistä ja alueelta saadusta hyödyistä. Tuen piiriin haettavan alueen pinta-alan on oltava vähintään 0,30 ha, mutta se voi koostua useasta vähintään 0,05 ha laajuisesta lohkosta. Sopimukset tehdään joko 5 tai 10 vuodeksi kerrallaan. Tuki edellyttää luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttämistä. Hakemukseen tulee liittää suunnitelma, kustannuslaskelma ja kartta. Sopimusalueella tehtävistä toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Hakemus jätetään Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Hakuaika määräytyy vuosittain, 15
mutta yleensä se on ollut huhtikuun loppuun mennessä. Korvattavia asioita voivat olla alueen alkuraivaus ja harventaminen, niitto, niittojätteen poiskeruu, laidunten aitaaminen, eläinten kuljetukset ja päivittäiset valvonnat, hoitopäiväkirjan pitäminen ja tarvikekulut. (YmpäristöAgro, ProAgria Oulu, hakupäivä 13.7.2010.) Sopivia tukimuotoja voivat olla esim. perinnebiotooppien hoito, luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen sekä monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito. Näissä maksimituki oli v. 2010 450 /ha/vuodessa suunnitelmaan ja kustannusarvioon perustuen. Suojavyöhykkeiden hoitoon voi saada tukea maksimissaan 350 /ha/v. Eituotannollista investointitukea voi hakea perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen. Näissä maksimi tuki oli kertakorvauksena < 3 ha kohteille 1179 /ha, 3 10 ha kohteille 910 /ha ja > 10 ha kohteille 750 /ha. Myös monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada edellistä tukea maksimissaan 11500 /ha kustannusarvion perusteella. Perinnebiotooppien hoitoon voi anoa tukea muokkaamattomille ja lannoittamattomille alueille joita on aikoinaan niitetty tai laidunnettu. Kohteita ovat vanhat luonnonlaidun- tai niittoalueet, rantalaitumet, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen tuki on kohdistettu viljellyille tai viljelemättömille pelloille (alle 20 vuotta viljelykäytöstä poistetuille) tai niiden välittömässä läheisyydessä oleville kohteille. Tällaisia kohteita ovat: - reunavyöhykkeet jotka ovat pellon ja metsän, tien tai vesiuoman välistä aluetta, alue voi olla enintään 20 m leveä - peltoalueella sijaitseva metsäsaareke -> kooltaan enintään yksi hehtaari - pelloilla sijaitsevat puu- ja pensasryhmät - pienet kosteikot - olemassa olevat tulvapellot - peltoalueilla sijaitsevat lintujen ja muiden eläinten levähdys- ja ruokailualueet - monimuotoisuuspellot ja kaistat - uhanalaisten lajien esiintymispaikat - maiseman monipuolistaminen esim. ottamalla esiin tiettyjä yksittäiskohteita - puukujanteiden perustaminen tai uusiminen - pienimuotoiset istutukset - perinteisen maatalouden rakennelman kunnostaminen Hakemuksen perusteluissa oltava jokin syy ja suunnitelmassa hyvä huomioida koko tila. (Erityistuki-infoa, ProAgria Oulu, hakupäivä 13.7.2010.) Tuen hakemiseen liittyvät vaiheet ovat: 1. Kohteiden selvittäminen ja maastokuvaukset 2. Suunnitelma ja sopimukset maanomistajien ja karjanomistajien kanssa 3. Kustannusarvio 4. Tukihakemus Elyyn (yleisimmin huhtikuu, tarkista eri tukien hakuaika vuosittain) 5. Elyn katselmus ja lausunto 6. Lausunnon ja mahdollisten muutosten kuuleminen 7. Tukipäätös 16
8. Sopimus Elyn ja tuenhakijan kesken (5 tai 10 v.) 9. Vuosittainen hoitopäiväkirja ja mahdolliset valvonnat 10. Jatkosuunnitelmat ja hakemus Lisätietoja maatalouden erityisympäristötuista voi tiedustella kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisilta, maisemanhoidonneuvojilta ProAgria Oulusta ja ELY- keskuksista Alla olevista linkeistä löytyy lisää tietoa maatalouden erityisympäristötuista. http://www.mavi.fi/fi/index/maaseudunrahoitus/ymparistotuetyhdistyksille.html Maaseutuvirasto Mavi / Maaseudun rahoitus / Ympäristötuet yhdistyksille http://www.proagriaoulu.fi/fi/ymparistoagro ProAgria Oulu / YmpäristöAgro http://www.proagriaoulu.fi/files/pdf/huhtikuu_2010_- _miten_laadin_itse_erityisymparistotukisuunnitelman.pdf ProAgria Oulu / YmpäristöAgro / Tiedotteet / Vuoden 2010 tiedotteet / Huhtikuu 2010 - Miten laadin itse erityisympäristötukisuunnitelman (pdf) Perinnebiotoopin jatkohoitona lammaslaidunnus on hyvä vaihtoehto. Lampaita Jurmun tulvasaaressa Taivalkoskella. Kuva Aili Jussila. 17
5. Taloudellisuus energiapuun korjuussa Energiapuukohteiden korjuun kannattavuus on useimmiten yhteydessä kestävän metsätalouden rahoitukseen (Kemera). Jos jäävä puusto ei täytä Kemeran kriteereitä hakkuu on harvoin taloudellisesti kannattavaa. Usein vanhojen peltojen ja jokivarsien tms. korjuussa jäävän puuston vähäinen määrä estää Kemera-tuen myöntämisen. Näillekin kohteille voi hakea Kemera-tukea, jos kohteiden puusto täyttää kriteerit. Maankohoamisrannikolla kasvava lepikko käy hyvin energiapuuksi, mutta se ei ole yksin riittävää jääväksi puuksi. Korjatun puumäärän jäädessä alle 30 m 3 / ha ei hakkaaminen ole urakoijalle mielekästä ja tätä vähemmissä määrissä työ tehdäänkin usein tuntitaksana. Pelkkä metsän hoito hakkuukoneilla maksaa n. 800 / ha ja jos energiapuumäärä jää 35 m 3 / ha metsänomistajalle jää hakkuusta kustannuksia ilman Kemera-tukea 300-500 / ha. (Grekula, 13.7.2010, haastattelu). Alla olevissa kuvissa näkyvät kohteet on Metsänhoitoyhdistys Siikalakeuden korjuuasiamies Jari Grekula arvioinut metsätalouden osalta. Arviointi on tapahtunut kuvien perusteella. Kuvat Aili Jussila. Tienvarsikoivikon harventamisesta kertyy sekä ainespuuta että energiapuuta. Koska metsäkuviolle voidaan hakea Kemera-tukea, olisi harventamisesta kertyvän puun korjuu taloudellisesti kannattava. 18
Tästä lepikosta kertyisi energiapuuta n. 100 m 3 / ha jos sen avaisi kokonaan. Pelkkää leppää kasvavalle alueelle ei myönnetä Kemera-tukea. Alue voisi olla perinnebiotooppi, jolloin raivaukseen ja jatkohoitoon voisi hakea maatalouden erityisympäristötukea. Tällöin se olisi luontevimmin hakamaa tyyppinen alue ja harvennettaessa puustoa jätettäisiin harvakseltaan Tukityyppi muokkaamattomille luonnonniityille tai hakamaalle on perinnebiotooppien hoito. Pellonreunametsästä kertyisi energiapuuta alle 30 m 3 / ha. Jos reunametsä on alle 1 ha, voidaan sille hakea Kemera-tukea, vain jos metsänomistaja korjaa energiapuuta samalla muista tukikelpoisista kohteista yhteensä vähintään yhden hehtaarin verran. Pellonreunavyöhyke voisi olla myös mahdollinen maatalouden erityisympäristötuen kohde. Tukityyppi reunavyöhykkeiden hoitoon on luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen. 19
Reunavyöhykettä voidaan ulottaa pellon reunasta metsään maksimileveydeltä 20 metriä ja harvennettaessa puustoa voidaan jättää esimerkiksi ryhmiin. Tästä hoitamattomasta pellosta kertyisi energiapuuta arviolta 30 m 3 / ha. Kohde ei täytä Kemera-tuen ehtoja jäävän puuston osalta, joten taloudellinen kannattavuus olisi heikko metsätalouden osalta. Pellon raivaukseen ja jatkohoitoon voisi hakea luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettua maatalouden erityisympäristötukea. Tukityyppi vanhoille pelloille on luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen. Maatalouden erityisympäristötuki voisi tässäkin mahdollistaa rahallisesti kannattavan hoidon. Hoidon maisemallinen hyöty ja mahdollinen kotitarvepuu on kuitenkin huomioitava tärkeimpänä tuloksena. Aiemmissa maisemanhoitohankkeissa vastaavissa kohteissa on laskettu energiapuun tulon riittävän kattamaan alueen kunnostuskustannukset ilman tukeakin vaikka kohde teetettäisiin ulkopuolisella. Jarkko Leinonen (2007) on opinnäytetyössään Bioenergiankorjuun kannattavuus maisemanhoitokohteilla todennut, että maisemakohteiden hankintahinta ei ole kaukana korjuukustannuksista, kun kuljetettava matka ei ole kohtuuttoman suuri. Pienimmätkin kohteet voidaan saada kannattavaksi korjata kuljetusten huolellisella suunnittelulla ja yhdistettynä suurempien kannattavien kuljetusten joukkoon. Leinonen painottaa myös, että Kemeratuen merkitys on energiapuun kannattavuudelle suuri. Maisemakohteiden hoitoa ei useinkaan voi mitata ja arvottaa rahallisesti, sillä parantunut maisema on arvo sinänsä. Kohteet raivataankin etupäässä raivaus- tai moottorisahalla. Hoidettavasta kohteesta kertyneen raivaustähteen saaminen poiskuljetettavaksi on jo helpotusta hoidolle. Isompien korjuukohteiden yhteydessä pienetkin energiapuumäärät voidaan saada keräyksen piiriin, kun kasaa ne tienvarteen valmiiksi. Yhteistyö eri toimijoiden välillä onkin tärkeää pienistä maisemakohteista saadun energiapuun hyödyntämisessä. 20
6. Maisemaselvitysalueen energiapuumäärä Karttoihin hoidettavaksi tienvarsimetsäksi ehdotetut kohteet on tarkasteltu pääosin tieltä katsoen. Kaikissa kohteissa ei ole käyty kävelemässä, eikä puumääriä ole mitattu. Energiapuumäärä on karkea arvio. Merkkisymbolit eivät täytä koko kohdetta, tai voivat olla liian suuria kohteeseen nähden. Kohteet, jotka on merkitty jatkuvalla ristillä, ep ++ sisältävät myös ainespuuta ja näin energiapuun määrä jää vähemmäksi. Ainespuun kertymä lisää kohteen kokonaiskannattavuutta, vaikka energiapuukertymä jääkin vähäiseksi. Vinoviivalla kartoille merkityt kohteet, ep +++ sisältävät pienempää puustoa ja niistä tulisi lähes pelkästään energiapuuta. Pelloilta ja niityiltä tuleva energiapuunmäärä on myös karkea arvio. Kohteet raivattaisiin suunnitelmien mukaan joko puoliavoimeksi niityksi tai avoimeksi maisemapelloksi, joten puusto poistettaisiin lähes kokonaan. Karttoihin ep++ merkityissä kohteissa kasvaa suurempaa puustoa ja ep+ kohteissa lähes pelkkää pajukkoa. Näkymän avauksista ja pientä raivausta vaativista kohteista kertyy vain vähän energiapuuta ja niistä kertyvä energiapuu olisikin hyvä saada korjuuseen isompien korjuukohteiden yhteydessä. Tämänkin rannan voisi raivata puoliavoimeksi niityksi ja jatkohoitaa laiduntamalla. Karttamerkintä ep++. Kuva Aili Jussila 21
7. Haapajoki-Arkkukari kylä kaupungin kupeessa Haapajoki-Arkkukarin kylämaisema on kaunista ja elävää asuttua maaseutua Raahen kaupungin tuntumassa. Laajat hoidetut peltoaukeat ovat kylälle ominaisia. Meri, järvet ja rehevät jokilaaksot antavat kylälle oman leimansa. Raahen kaupungin läheisyys lisää alueen arvoa asuinpaikkana ja kylä onkin asukasluvultaan kasvava. Maaperän rehevyyden vuoksi alueella on paljon lehtimetsää, joka kasvaessaan sulkee maisemaa. Alueella on myös kohteita, jossa kaunis ja avoin kulttuurimaisema jää osittain pensaikon taakse tai on jo katoamassa peltojen umpeenkasvun myötä. Maiseman avaamisella raivauksin ja jatkohoidolla jatkohoidon suunnittelulla nämä seikat olisivat korjattavissa. Yleistietoa kyläalueesta Haapajoki-Arkkukarin alue sijaitsee Raahen kaupungissa, noin 10 km päässä keskustasta etelään meren rannalla. Valtatie nro 8 halkaise alueen. Alue kuuluu Pohjois-pohjanmaan jokiseutu ja rannikko maisemamaakuntaan. Kallioperä koostuu karusta Svekokarelidisen ikivanhan poimutuksen kivilajeista ja ravinteista metavulkaniiteista. Pinnanmuodoiltaan kylä on vaihtelevaa, pienet moreenimäet kohoavat selvärajaisina ympäristöstään. Moreeni on pinnaltaan huuhtoutunutta tiivistä hiekkamoreenia. Mäkien alarinteille ja laaksoihin on muodostunut hienohiekkaisia alueita, jotka on raivattu pelloksi. Alueella on myös rannikon suuntaisia hiekkaisia rantavalleja. Haapajoen ja Poikajoen varren peltoalueilla hiekkakerrosten alla on siltti- ja savikerrostumia. Asutusta kylällä on ollut jo 1500 luvulta lähtien. Se on sijoittunut parhaimmille paikoille kumpareiden etelä- ja länsirinteille ja Haapajoen suulle sekä Siniluodonlahden ja Ristiniemenlahden molemmin puolin. Keskellä kylää virtaa Haapajoki ja Poikajoki syvissä uomissaan. Molemmat joet on ruopattu, joten niiden luonnontilaisuus on kärsinyt. (Haapajoki-Arkkukarin ja Piehingin ympäristöselvitykset, hakupäivä 22.7.2010.) Vesistöä alueella on meren ja jokien lisäksi 1960 luvulla Rautaruukin tarpeisiin padottu Makeanvedenallas (Siniluodonlahti) ja Järvelänjärvi. Siniluodonlahden pinta-ala on 82 ha ja rantaviivaa siinä on 6.2 kilometriä. Pieni Järvelänjärvi on 10,1 ha kokoinen ja keskisyvyydeltään se on 1,6 m. (OIVA-Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, hakupäivä 18.8.2010.) Järvelänjärvi sijaitsee aivan 8-tien varressa ja rikastuttaa tienvarsimaisemaa Haapajoki-Arkkukarin asukkailla on paljon yhteistoimintaa ja myönteistä asennetta. Kyläkuva on huoliteltu ja yhtenäinen. Alueella on runsaasti kaunista ranta-aluetta merellä, järvellä ja joella. Rantareitit parantavat alueen viihtyisyyttä. Haapajoki-Arkkukari alueella on arviolta 280 taloutta ja näissä asuu vakituisia asukkaita noin 1000. Merenrannat ovat suosittuja kesäasuntojen paikkoja ja mökkejä onkin arviolta 70. Pienyrittäjiä viljelijöiden lisäksi toimii alueella 10. (Silvola, puhelinhaastattelu, 20.7.2010.) Maatalouden tuen piiriin kuuluvia karjatiloja kylällä alueella toimii 4 ja viljatiloja 5 sekä hevostiloja 1, lisäksi yksittäisiä hevosia on useissa taloissa. Haapajoki-Arkkukari alueella ei ole tällä hetkellä haettu yhtään maatalouden ympäristötuen erityistukia maiseman tai perinnebiotoopin hoitoon. (Pyhtilä, puhelinhaastattelu, 22.7.2010). 22
Kylällä toimii aktiivinen kyläyhdistys ja Haapajoki- Arkkukari valittiin vuoden kyläksi 2007. Alueella asuu runsaasti lapsiperheitä ja väkiluku onkin nousussa. Kylä-alueella toimii vanhainkoti, koulu, ja kotiseutumuseo. (Haapajoki-Arkkukarin osayleiskaava, Raahe, hakupäivä 217.2010.) Virkistystoimintaan Haapajoki-Arkkukari - alueella on Kyläriihi, Huilanmäen urheilualue, ravirata, pururata ja hiihtolatu koulun läheisyydessä, kaunis uimaranta ja Järvelänjärven levähdyspaikalla Kyläpirtti, joka toimii kesällä toiminnallisena kahvilana vetonauloinaan pellet Nelli ja Niilo. Raahen siirtolapuutarha sijaitsee Siniluodonlahden rannalla. Särkän perennataimisto toimii Arkkukarissa. Lähes koko Haapajoki-Arkkukari alueelle on hyväksytty 2009 ns. kyläkaava oikeusvaikutteisena osayleiskaavana. Kaavan tavoitteena on alueen kehittymistä mahdollistavan tonttivarannon osoittaminen ja ympäristön osalta säilyttää mm. luonnon kannalta arvokkaat alueet, maisema, luonnonvarat, kulttuurihistoria ja taajamakuva. (Haapajoki-Arkkukarin osayleiskaava, Raahe, hakupäivä 21.2010.) Alueen inventoidut ja muut arvokkaat kohteet Kulttuurihistoriallisia kohteita Haapajoki-Arkkukari alueelta on inventoitu osayleiskaavan yhteydessä 24 kappaletta. Maakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat Arkkukarin entinen terveystalo, Saloisten kotiseutumuseo, Arkkukarin vanha alakoulu, Niemelän pihapiiri ja Ranta-Sippalan pihapiiri. Paikallisesti merkittäviä kohteita ovat Juholan pihapiiri, Siniluodon aitta, Mattilan pihapiiri, Karin puoji ja aitta, Juolan päärakennus, Arkkukarin vanha myymälä, Kyläriihi, Riekin pihapiiri, Entisen vanhainkodin rakennukset, Aholan sauna, Rauhanyhdistyksen kokoontumissali, Haapajoen vanha koulu, Rauhalan pihapiiri, Koskisen mökki, Kärppäniemen pihapiiri, Haapajoen päärakennus ja aitta, Niemelän riihi, Siimeksen päärakennus, ja Vasaman talli.( Haapajoki-Arkkukarin osayleiskaava, Raahe, hakupäivä, 21.2010.) Näiden kohteiden lisäksi Arkkukarissa oleva Karsikkaan talo on myös inventoitu merkittäväksi kohteeksi (Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 2 1993, 129). Kartoitusalueella sijaitsee myös Tervakankaan muinaisjäännösalue, joka on rautakautinen kalmisto ja mahdollinen asuinpaikka (Sarkkinen & Torvinen, 2000, 112). 23
Tervakankaan muinaisjäännösalue ja Haapajoen niityn katajakasvustoa. Kuvat Maarit Satomaa. Perinnebiotooppeja Haapajoki-Arkkukarialueella on kartoitettu 2,8 ha kokoinen paikallisesti arvokas Haapajoen niitty. Alue sijaitsee Haapajoen varressa noin puoli kilometriä jokisuulta. Niityllä kasvaa uhanalainen laji ahonoidanlukko. Laidunnus sopii niityn hoidoksi ja alue toimiikin nautakarjan laidunalueena. Saloisten puolella Rautaruukin tehdasalueen kaakkoispuolella sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Kuljunmäen perinnebiotooppi. Alueen arvoa nostaa sen arvokas lajisto, harvinainen kasvillisuustyyppi ja uhanalainen laji mäkikaura. Hoidoksi soveltuu raivaus ja alarinteiden niitto tai laidunnus.(pohjois-pohjanmaan perinnebiotoopit, 186, 187.) Natura verkostoon kuuluvia luontokohteita on Rytilammensuon luonnonsuojelualue, jossa sijaitsee runsasravinteisia lettoja ja ruohoisia korpia. Alueella on runsaasti uhanalaisia putkilokasveja. Kohde näkyy alla olevassa kartassa suurempana ruskeana alueena. (Raahen natura-alueet, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, hakupäivä 21.7.2010.) 2003 tehdyn ympäristöselvityksen mukaan Haapajoki- Arkkukari alueelta on löytynyt vaarantuneita kasvilajeja suikeanoidanlukko, ja lettosara sekä silmälläpidettävä lajeja ketonoidanlukko, ahonoidanlukko, ketoneilikka ja punakämmekkä lisäksi paikallisesti huomionarvoisia kasvilajeja löytyi paksukaarnakoivu, harmaa- ja merisaran risteymä, niittymaarianheinä, siperiansinivalvatti, suomyrtti, lettotähtimö ja hentosuolake. Arvokkaita kasvillisuustyyppejä alueella on Siniluodon tien pohjoispuolella sijaitseva rehevä suoalue Lähdesuo. Suolla kasvaa uhanalaisia ja vaarantuneita kasvilajeja. Kasvillisuuden monipuolisuus on mahdollista emäksisen kallioperän ja lähteisyyden vuoksi. Tämän alueen reunametsien hakkuita tulisi välttää. (Haapajoki-Arkkukarin ja Piehingin ympäristöselvitykset, Raahen kaupunki, hakupäivä 22.7.2010) Järvelänjärveen laskevan Pusanojan kunnostukseen on kyläyhdistyksellä ja Pohjois- Pohjanmaan Metsäkeskuksella suunnitteilla oma luonnonhoitohankkeensa. Myös Järvelänjärven kokonaistilan parantamiseen on parhaillaan selvittelyssä rahoituskanavan löytyminen. 24
Alueen perinnebiotoopit ja natura-alueet. Kartta OIVA-Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, haettu 18.8.2010. Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanumero 836/MML/10 ja Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659. 25
8. Tiedottaminen ja osallistaminen Piehingin kylä ilmoittautui Bioenergian edelläkävijät -hankkeen pilottikyläksi kevään 2010 pilottikylähaussa. Huhtikuussa 2010 Raahen kylien aktiivinen toimija Kari Pietilä ehdotti että maisemaselvitysaluetta laajennetaan Piehingin kylältä Raahen suuntaan, erityistoiveena oli ottaa selvitykseen mukaan Järvelänjärven alue. Haapajoki-Arkkukari alueen asukkaat saivat lisää tietoa Bioenergian edelläkävijät -hankkeesta ja mahdollisuudesta maisemaselvitykseen Haapajoen koululla 25.5.2010 pidetyssä ProAgria Oulun hallinnoiman YmpäristöAgro -hankkeen infotilaisuudessa. Kyläillassa kiersi kartta, johon kaikki osallistujat saattoivat merkitä alueella olevia maisemaraivauskohteita tai kauniita maisemia. Nämä kohteet huomioitiin erityisesti maastokäynnillä, joka tehtiin 9.6 2010. Kyläläisillä oli lisäksi mahdollisuus antaa ehdotuksia maisemaraivauskohteista heille kaikille jaetun hankkeen kyselylomakkeen mukana olleeseen karttaan piirtämällä. Karttoja palautui 2, niissä esitetyt kohteet on huomioitu selvityksessä. Lähes valmis selvitys oli kyläläisten nähtävillä Haapajoen koululla pidetyssä tilaisuudessa 17.8.2010, tuolloin heillä oli mahdollisuus kommentoida kohteita ja esittää muutosehdotuksia. Tilaisuudessa oli esillä myös Raaheen suunnitteilla oleva bioterminaalin toiminta. Maisemaraivauksissa kertyvän energiapuun voisi tulevaisuudessa viedä suoraan kyseiseen bioterminaaliin ja näin myös pienten kohteiden energiapuun hyötykäyttö voisi lisääntyä. Illan aikana heräsi paljon positiivisia ajatuksia bioenergian mahdollisuuksista Raahen alueella. Selvityksestä ja hankkeen tilaisuuksista on tiedotettu paikallisessa lehdistössä olleilla ilmoituksilla ja medialle lähetetyillä tiedotteilla. Kyläyhdistyksen omilla joka kotiin menevillä kirjeillä ja ilmoitustauluilla olleilla ilmoituksilla on myös kerrottu asiasta. Juttuja aiheesta on ollut Raahen Seudussa 24.8.2010 ja lehden nettilehdessä. Bioenergian edelläkävijät - hankkeen omilla nettisivuilla sekä ProAgria Oulun nettisivuilla on kerrottu tapahtumista ja ProAgrian Oulun Maa- ja kotitalousnaisten jäsenkirjeessä elokuussa 2010 on mennyt viestiä kartoitettavista alueista jäsenyhdistyksille. Bioenergia edelläkävijät hanke jatkuu vuonna 2011, jonka aikana asiaa pidetään esillä ja selvitetään jatkomahdollisuuksia. 26
9. Haapajoki Arkkukari alueen maisemanhoitokohteita Seuraavassa on esitelty Haapajoki- Arkkukari alueen maisemanhoitokohteita tiekohteittain. Viereisessä kuvassa näkyvät selvitetyt tieosuudet. Selvitettävä alue on jaettu kolmelle karttalehdelle. Kartat ovat erillisenä liitteenä selvityksen lopussa. Merkkisymbolit kartoilla voivat olla liian suuria tai pieniä kohteeseen nähden. Kohteiden maisemaa on kartoitettu tieltä katsoen. Tien reuna metsissä voi olla valon ja kuivatuksen vaikutuksesta tihentymiä, jolloin se maiseman kannalta tarvitsisi hoitoa, vaikka metsä reunavyöhykkeen takana olisikin hoidettua. Kartoituksessa on pyritty huomioimaan maisemaa, joka on keskeisessä asemassa alueella ja kaikkien nähtävissä. Kohteissa esitetyille maisemanhoitokohteille soveltuvia rahoitusvaihtoehtoja on selvitetty aiemmin mahdolliset tuet kappaleessa. 8-tie (merkitty karttaan punaisella) Yhtenäiset linja-autokatokset antavat tielle hoidetun ilmeen. Kaikissa katoksissa on pysäkin nimi, tämä helpottaa paikkojen tunnistusta. Tiellä on hoidettua kylämaisemaa ja peltoaukioita sekä komeaa männikköä. 8-tien reunaa kulkeva pyörätie on idyllinen ja vilkkaassa käytössä. Tieltä näkyy myös kauniita maakiviä. Haapajoki virtaa syvässä uomassa, mutta sillan luona sen voi nähdä 8 tielle. Järvelänjärveltä Saloisten kirkolle tieympäristö on monin paikoin kasvamassa umpeen. Varsinkin tämä alue vaatisi hoitoa. Kirkon risteysalueen aktiivisempi hoitaminen lisäisi positiivista kuvaa Raahen kaupungin lähialueen maisemaan. Kaunis kumpuileva maisema vanhoine rakennuksineen on hieno kohde Raahen kaupungin eteläpuolen tiealueella. Saloisten kirkon kohdilta kääntyy myös tie Rautaruukin Raahen tehtaille ja myös yritystoimintaa ajatellen hoidettu maisema nostaa yrityksen imagoa ympäristöasioissa. 27