TYRNÄVÄN KUNTA VIHERALUEIDEN HOITOLUOKITUS Tyrnävän kunta, Tekninen osasto Anne-Mari Kemppainen 2013
SISÄLTÖ 1 VIHERALUEIDEN HOITOLUOKAT s. 3 1.1 Hoitoluokkien väliset erot s. 4 1.2 A Rakennetut viheralueet s. 5 1.3 B Avoimet viheralueet s. 7 1.4 C Taajamametsät s. 9 1.5 Täydentävät luokat s. 11 1.6 Hoitoluokkien prosenttiosuudet s. 13 2 KATUVIHREÄN HOITOLUOKAT s. 15 2.1 Hoitoluokkien väliset erot s. 16 2.2 KA Rakennetut katuvihreät s. 17 2.3 KB Avoimet katuvihreät s. 18 2.4 KC Metsäiset katualueet s. 19 2.5 Katupuiden hoito s. 19 2.6 Hoitoluokkien prosenttiosuudet s. 20 2 LIITE 1. Kirkonkylän hoitoluokituskartta LIITE 2. Murron hoitoluokituskartta LIITE 3. Temmeksen hoitoluokituskartta
1 VIHERALUEIDEN HOITOLUOKAT Hoitoluokka kuvaa viheralueen yleisilmettä, käyttöä ja hoidon laatutasoa. Se voidaan määrittää alustavasti jo kaavoituksessa päätettäessä alueiden käyttötarkoitusta. Kaavoituksen yhteydessä hoitoluokat jaetaan karkeasti kolmeen osaan: rakennetut viheralueet (A), avoimet viheralueet (B) ja taajamametsät (C). Hoitoluokka päätetään viimeistään viheralueen tarkemmassa suunnitteluvaiheessa. Päätettäessä hoitoluokkaa on huomioitava alueen luonnonominaisuudet ja asema kaupunkikuvassa, alueen käyttötarkoitus ja rakentamisaste. Lisäksi valintaan vaikuttavat hoidon laatutavoite ja intensiivisyys sekä kustannukset, joihin sitoudutaan rakentamisessa ja tulevassa hoidossa. Hoitoluokka vaikuttaa alueen suunnittelu- ja toteutusratkaisuihin sekä rakentamisen ja hoidon kustannuksiin. Myöhemmin se kertoo viheralueen hoitajalle millaista laatutasoa hoidolta edellytetään. Alueiden hoito suoritetaan viheralueiden hoito (VHT 05) ohjeistuksen laatukriteerien mukaisesti. Tyrnävän kunnan viheralueluokituksessa on käytetty pohjana Viherympäristöliiton hoitoluokitusjulkaisua. Lähde: Viheralueiden hoitoluokitus. Viherympäristöliitto ry julkaisu 36. (2007) Hoitoluokkien kustannuksista A Rakennetut viheralueet Suuri sisäinen vaihtelu. Kustannukset muodostuvat pääosin alueella käytettävistä materiaaleista. Perustamiskustannukset korkeita ja alueet edellyttävät säännöllistä ja tehokasta ylläpitoa. B Avoimet viheralueet Perustamiskustannukset edulliset ja pääosa hoitokustannuksista muodostuu maan vuosittaisesta muokkaamisesta, kylvämisestä ja sadonkorjuusta. Uusniittyjen perustamiskustannukset vanhoja niittyalueita huomattavasti korkeammat. C Taajamametsät Metsien hoito tehdään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Metsien hoidon kustannukset vaihtelevat metsätyyppien ja hoitotoimenpiteiden mukaan. Taajamametsien hoidon kustannukset ovat normaaleja metsän hoidon kustannuksia korkeammat. 3
1.1 Hoitoluokkien väliset erot Luokka Ominaispiirteet Käyttö Hoito A1 Edustusviheralue A2 Käyttöviheralue A3 Käyttö- ja suojaviheralue Keskeisellä paikalla, korkeatasoinen rakentaminen/hoito. Julkisten rakennusten pihoja, aukioita tai puistoja, ym. Sijainti rakennetussa ympäristössä. Puistoja, aukioita, leikkipuistoja, kiinteistöjen pihoja, ym. Suojavyöhykkeitä rakennetun ja luonnonympäristön välillä. Puistomaisia. Oleskelu, koriste, ym. Oleskelu, leikki, ym. Ulkoilu, oleskelu, ym. Intensiivistä, päivittäistä. Säännöllistä, viikoittaista. Säännöllistä, kuukausittaista. B1 Maisemapelto Viljelyksessä oleva. Kulku ohjattu poluille. Maisemallinen, ulkoilu, ym. Maatalouden menetelmin. B2 Käyttöniitty Luonnonniitty/nurmikosta kehittynyt. Virkistäytyminen, ulkoilu, ym. Maatalouden menetelmin. B3 Maisemaniitty ja laidunalue Avoin kulttuurimaisema, laidunnuksessa oleva. Monim. säilyttäminen, elämykset Maatalouden menetelmin. B4 Avoimet alueet ja näkymät Säilytettäviä näkymiä. Näkymien mahdollistaminen. Vähäistä. Raivaus/murskaus. 4 B5 Arvoniitty Arvokas lajisto, maisema tai historia. Koriste, elämykset. Kohdekohtainen hoitosuunnitelma C1 Lähimetsä Hoidettu puusto ja kasvillisuus. Lähellä asutusta. Oleskelu, kulku, leikki, ym. Säännöllistä, 3-10 vuoden välein. C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä Hoidettu puusto ja kasvillisuus. Virkistysreittejä. Ulkoilu, retkeily, marjastus, ym. Säännöllistä, 5-20 vuoden välein. C3 Suojametsä Häiriötä aiheuttavan toiminnan läheisyydessä. Suoja, terveellisyys, turvallisuus. Säännöllistä, 5-20 vuoden välein. C4 Talousmetsä Maa- ja metsätalousaluetta. Metsätalous, luonnon monikäyttö. Säännöllistä, 10-20 vuoden välein. C5 Arvometsä Erityinen sijainti, arvokkuus, monimuotoisuus. Vaihtelee. Kohdekohtainen hoitosuunnitelma E Erikoisalueet Esim. satamat, urheilukentät, uimarannat, viljelypalstat, taideteokset, koira-aitaukset, ym. Vaihtelee. Kohdekohtainen hoitosuunnitelma
1.2 A RAKENNETUT VIHERALUEET Rakennetut viheralueet ovat rakentamistoiminnan tuloksena aikaan saatuja viheralueita: erilaisia puistoja, puistoaukioita, leikkipuistoja, kiinteistöviheralueita, liikenneviheralueita sekä liikuntaan ja toimintaan tarkoitettuja viheralueita. A-hoitoluokkaan kuuluva viheralue on tarkoitettu kestämään jatkuvan käytön aiheuttamaa kulutusta. Rakennetut viheralueet luokitellaan kolmeen alaluokkaan. A1 Edustusviheralue: pääasiallinen tarkoitus on toimia koriste ja oleskeluviheralueena. A1 viheralueet ovat yleensä tärkeiden julkisten rakennusten piha-alueita, keskeisiä puistoja tai aukioita tai niiden osia. Kaikki materiaalit ovat korkealuokkaisia ja rakenteita on runsaasti. A2 Käyttöviheralue: pääasiallinen tarkoitus on toimia oleskelu ja toiminta-alueena. A2 viheralueet ovat käyttöympäristöjä, jotka rakennetaan alueen käytön ja toiminnan ehdoilla. Niissä on runsaasti istutettua puu ja pensaskasvillisuutta sekä nurmialueita. Paikoitellen on korkeatasoisia rakenteita. 5 A3 Käyttö ja suojaviheralue: pääasiallinen tarkoitus on toimia suojavyöhykkeenä sekä ulkoilu ja oleskelualueena. A3 viheralueet ovat laajoja rakennetun ja luonnonympäristön välimaastoon sijoittuvia puistoja, puistikkoja, piha-alueiden luonnonmukaisia osia sekä liikenneviheralueita. Kasvillisuus muodostuu istutetusta ja luonnonkasvillisuudesta sekä niittymäisistä nurmialueista. Rakenteita on niukasti.
1.2 A RAKENNETUT VIHERALUEET Tyrnävän kunnan taajamien rakennettujen viheralueiden määrä. A1 Edustusviheralue: Kunnan kaava-alueilla on noin kaksi hehtaaria A1 hoitoluokan Alueita. Alueet sijaitsevat kirkonkylällä, esimerkkinä Meijerikadun Tapulipuisto. A2 Käyttöviheralue: Kunnan kaava-alueilla on noin 19 hehtaaria A2 hoitoluokan alueita, suurin osa alueista on leikkipaikkoja ja kiinteistöpihoja. A3 Käyttö ja suojaviheralue: Kunnan kaava-alueilla on noin puolitoista hehtaaria A3 hoitoluokan alueita. Alueet sijoittuvat asutusalueiden sisäosiin ja mm. peltoja vasten. 6
1.3 B AVOIMET VIHERALUEET Avoimet viheralueet ovat peltoja ja niittyjä, jotka ovat käytön ja hoidon puolesta muodostuneet erilaisiksi avoimiksi alueiksi. Ne ovat muokattuja ja kylvettyjä alueita, joilla kasvatetaan hyöty tai maisemakasveja. Niittykasvillisuutta voi esiintyä myös teiden pientareilla. Avointen alueiden avulla säilytetään ja lisätään maiseman avoimuutta ja luonnon monimuotoisuutta. Avoimet viheralueet luokitellaan viiteen alaluokkaan. B1 Maisemapelto: alueella viljellään peltokasveja tai kukkivia maisemapeltokasveja. Pääasiallinen tarkoitus on tarjota elämyksiä ja virkistystä sekä rikastuttaa maisemakuvaa. B2 Käyttöniitty: avoimia tai puoliavoimia ruoho ja niittykasvillisuutta kasvavia alueita. Niityillä saattaa kasvaa yksittäisiä puita tai pensaita. Pääasiallinen tarkoitus on virkistyskäyttö ja maiseman avoimuuden ja hoidon säilyttäminen. Voivat olla osa kulttuuri tai perinnemaisemaa. 7 B3 Maisemaniitty ja laidunalue: alueita ylläpidetään maiseman avoimuuden säilyttämiseksi. Kasvillisuus muodostuu pääosin ruohovartisista luonnon kasveista sekä yksittäisistä puista ja pensaista. Pääasiallinen tarkoitus on säilyttää alueen luonto- ja maisema-arvot sekä virkistysmahdollisuudet. B4 Avoimet alueet ja näkymät: ovat yleensä taajaman tuloväylien, teiden ym. vastaavien varrella olevia viheralueita kuten käytöstä poistuneet pellot, sähkölinjojen alustat ja näkymäpaikat. Sijaitsevat vaihettumisvyöhykkeillä ja kasvillisuus on pääasiassa ruohovartisia luonnonkasveja. Pääasiallinen tarkoitus on pitää alueen kasvillisuus kurissa ja luoda avoimuutta maisemaan. B5 Arvoniitty: kulttuuriperinteen, maiseman tai luonnon monimuotoisuuden vuoksi tärkeäksi määriteltyjä alueita sekä muuten asukkaille merkittäviä niittyjä.
1.3 B AVOIMET VIHERALUEET Tyrnävän kunnan taajamien avointen viheralueiden määrä. B1 Maisemapelto: Kunnan kaava-alueilla ei ole maisemapelloiksi luokiteltavia alueita. B2 Käyttöniitty: Kunnan kaava-alueilla on noin 21 hehtaaria hoitoluokan alueita, niistä suurin osa sijaitsee voimalinjojen alla. B3 Maisemaniitty ja laidunalue: Kunnan kaava-alueilla ei ole maisemaniityiksi ja laidunalueiksi luokiteltavia alueita. B4 Avoimet alueet ja näkymät: Kunnan kaava-alueilla ei ole avoimiksi alueiksi luokiteltavia alueita. B5 Arvoniitty: Kunnan kaava-alueilla ei ole maisemapelloiksi luokiteltavia alueita. 8
1.4 C TAAJAMAMETSÄT Taajamametsät ovat luonnollisia, puuston peittämiä alueita. Niiden tarkoitus on lähinnä tarjota ulkoilu ja virkistäytymismahdollisuuksia alueen asukkaille sekä toimia suojavyöhykkeinä. Taajamametsillä voi olla myös taloudellista merkitystä kunnalle. Taajamametsät luokitellaan viiteen alaluokkaan: C1 Lähimetsä: asutuksen välittömässä läheisyydessä sijaitseva metsikkö tai puistometsä. Pääasiallinen tarkoitus on toimia päivittäisen liikunnan ja läpikulun paikkoina sekä suojaviheralueina. C2 Ulkoilu ja virkistysmetsä: sijaitsevat taajaman yhteydessä tai sen reuna-alueilla. Pääasiallinen tarkoitus on mahdollistaa erilaiset ulkoiluharrastukset ja retkeily taajamaalueen läheisyydessä. 9 C3 Suojametsä: alueet sijaitsevat asutuksen läheisyydessä ja tiealueiden ympäristöissä. Ne ovat monikerroksisia ja peittäviä viheralueita. Pääasiallinen tarkoitus on suojata asutusta mm. tuuli-, pöly-, melu ja pienhiukkashaitoilta. C4 Talousmetsä: taajamarakenteen ulkopuolella sijaitseva metsä. Pääasiallinen tarkoitus on taloudellinen hyöty. Jokamiehenoikeus sallii marjastuksen, sienestyksen ja metsän vapaan virkistyskäytön. C5 Arvometsä: yksittäisiä kohteita taajamassa tai sen ulkopuolella. Arvometsä on erityisen tärkeä ja arvokas kohde maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuuden tai muiden ominaispiirteidensä vuoksi. Pääasiallinen tarkoitus on säilyttää arvokkaaksi koettu kohde.
1.4 C TAAJAMAMETSÄT Tyrnävän kunnan taajamien taajamametsien määrä. C1 Lähimetsä: Kunnan kaava-alueilla on noin 72 hehtaaria C1 hoitoluokan metsiä. C2 Ulkoilu ja virkistysmetsä: Kunnan kaava-alueilla on noin 57 hehtaaria C2 hoitoluokan metsiä. C3 Suojametsä: Kunnan kaava-alueilla on noin 6 hehtaaria C3 hoitoluokan metsiä. C4 Talousmetsä: 50 hehtaaria C5 Arvometsä: Kunnan kaava-alueilla ei ole arvometsäksi luokiteltavia alueita. 10
1.5 TÄYDENTÄVÄT LUOKAT Täydentävät luokat käsittävät lähinnä maankäytön erikoisalueet, kuten satama-alueet, uimarannat, urheilukentät ja luonnonsuojelualueet. Alueita luokitellaan näihin luokkiin silloin kun niitä ei voida luokittaa mihinkään muuhun hoitoluokkaan tai hoito poikkeaa merkittävästi varsinaisten hoitoluokkien tavoitteista. E Erityisalue: erityisalueet ovat viheralueita, joiden ominaispiirteet eivät sovi mihinkään muuhun hoitoluokkaan. Erityisalueita ovat mm. satamat, kanavat, urheilukentät, uimarannat, koirapuistot, koirien uittopaikat, viljelypalstat, vesialtaat, taideteokset ja erikoisrakenteet, jne. S Suojelualue: lain nojalla tai maanomistajan päätöksellä suojeltu alue. Lain nojalla suojellaan mm. erilaisia arvokkaita luontotyyppejä, eliölajeja, Natura 2000-alueita ja maisema-alueita. R Maankäytön muutosalueet: yleis tai asemakaavassa rakentamiseen tai rakentamisen vaikutuspiiriin osoitettu alue. 0 Luokittelemattomat alueet: alueet, jotka ovat hoidon ulkopuolella. Syitä hoidon ulkopuolelle jättämiseen voivat olla mm. resurssien riittämättömyys tai se, että alue tullaan tulevaisuudessa esim. myymään jolloin hoitoon ei kannata suunnata resursseja. 11
1.5 TÄYDENTÄVÄT LUOKAT Tyrnävän kunnan taajamien erityisalueiden määrä E Erityisalue: Kunnan kaava-alueilla on noin 7 hehtaaria erityisalueiksi luokiteltuja alueita. Niitä ovat mm. urheilukentät ja sähköpääkeskusten ympäristöt. S Suojelualue: Kunnan kaava-alueilla ei ole hoitoluokkaan kuuluvia alueita. R Maankäytön muutosalueet: Kunnan kaava-alueilla ei ole hoitoluokkaan kuuluvia alueita. 0 Luokittelemattomat alueet: Kunnan kaava-alueilla ei ole hoitoluokkaan kuuluvia alueita. 12
1.6 HOITOLUOKKIEN PROSENTTIOSUUDET TYRNÄVÄN KUNNASSA
Kirkonkylän hoitoluokkien prosenttiosuudet Murron hoitoluokkien prosenttiosuudet Temmeksen hoitoluokkien prosenttiosuudet
3 KATUVIHERALUEIDEN HOITOLUOKAT Katuvihreällä tarkoitetaan kaavassa katualueiksi merkityillä alueilla kasvavaa kasvillisuutta. Kasvillisuus sijoittuu yleensä ajoradan tai muun kulkuväylän ja viheralueiden välillä. Katuvihreä toimii pääasiassa näkö-, tuuli- ja melusuojana sekä tilanjakajana, luo viihtyisyyttä ja sitoo maata ja pölyä. Hyvin hoidettu katuvihreä nostaa alueen imagoa ja pehmentää katukuvaa. Viheralueiden hoitoluokitusta mukaillen katuviheralueet jaetaan kolmeen luokkaan: rakennettuihin katuviheralueisiin (KA), avoimiin katuviheralueisiin (KB) ja metsäisiin katuviheralueisiin (KC). Päähoitoluokat on lisäksi jaettu tarkentaviin hoitoluokkiin perustuen haluttuun hoidon tasoon. Hoitoluokkien kustannuksista. KA Rakennetut katuviheralueet Rakentamisen ja hoidon kustannukset riippuvat käytetyistä materiaaleista. Sisäinen vaihetelu suurta. KB Avoimet katuviheralueet Rakentamisen ja hoidon kustannukset matalia. Hoitokustannukset vuosittain saman suuruisia. KC Metsäiset katuviheralueet Rakentamisen ja hoidon kustannukset matalia. Hoito määrävuosittaista, jolloin hoitokustannukset vaihtelevat vuosittain. 13 Alueiden hoito suoritetaan viheralueiden hoito (VHT 05) ohjeistuksen laatukriteereitä soveltaen. Laatukriteerit hoitoluokittain luetellaan liitteessä 3 Katuviheralueiden toimenpide - ja hoito-ohjeet. Tyrnävän kunnan katuviheralueluokituksessa on käytetty pohjana Helsingin kaupungin vastaavaa. Lähde: Inkeri Salo: Helsingin katuvihreän hoitoluokitus. Opinnäytetyö HAMK 2010.
3.1 Hoitoluokkien väliset erot Luokka Ominaispiirteet / sijainti Käyttö Hoito KA Rakennetut katuviheralueet KA1 Edustuskatuvihreä KA2 Keskustakatuvihreä Keskustat, taajamat ja viheralueiden reitistöjen varret. Korkeatasoinen rakentaminen ja ylläpito. Keskeisellä paikalla, edustuskelpoinen. Runsaasti puu-, pensas- ja nurmialueita. Keskustan ja aluekeskusten pääkadut ym. Turvallinen ja siisti alue liikkua. Koriste. Koriste, oleskelu. Intensiivistä, päivittäistä. Säännöllistä, viikoittaista. KA3 Yleiskatuvihreä Rakennettujen ja luonnontilaisten alueiden välimaastossa. Turvallinen ja siisti liikkua. Läpikulku, oleskelu. Säännöllistä, kuukausittaista. KB Avoimet katuviheralueet Niittymäisiä pientareita. 14 KB1 Piennarniitty KB2 Raivausniitty KB3 Arvopiennarniitty KC Metsäiset katualueet KC1 Katumetsikkö KC2 Suojaava katumetsikkö Luonnonniitty / nurmikosta kehittynyt. Avoimien alueiden säilyttäminen. Helppohoitoisuus. Näkymien ja aukeiden avoinna pitäminen. Helppohoitoisuus. Monimuotoisuus, maisema-arvot, viherkäytävä harvinaisille kasveille ym. Taajamametsien rajapintaan sijoittuvia katuviheralueita. Vihreytys, näkymät. Vihreytys, näkymät. Kulttuuriperinnön/maisemaarvojen vaaliminen. Taajamametsäsaarekkeita. Hoidettu puusto Vihreytys, monimuotoisuus. ja kasvillisuus. Vilkkaasti liikennöityjen teiden ja asutuksen Näkösuoja, meluntorjunta. välissä. Monikerroksellisuus. Niitto/murskaus 1-2 krt vuodessa. Raivaus/murskaus 2-5 vuoden välein. Kohdekohtainen hoitosuunnitelma. Reittien ja ajoratojen varsilta kerran kesässä murskattava. Ajoit. harvennus. Reittien ja ajoratojen varsilta kerran kesässä murskattava. Ajoit. harvennus.
3.2 KA RAKENNETUT KATUVIHRALUEET Rakennetut katuviheralueet sijoittuvat keskusta ja taajama-alueiden katujen ja viheralueiden varsille. Hoidon tavoitteena on pitää viheralueet siisteinä ja turvallisina sekä ylläpitää myönteistä kyläkuvaa. Rakennetut katuviheralueet luokitellaan kolmeen alaluokkaan: KA1 Edustuskatuvihreä: Aivan keskustan keskeisimmillä paikoilla oleva kasvillisuus. Ensisijainen rooli on luoda viihtyisyyttä ja korostaa ympäristönsä merkittäviä kohteita (patsaita, rakennelmia, tms.). Materiaalit ja rakenteet ovat korkealuokkaisia. Alueelle 15 ominaisia ovat mm. kukkivat pensaat ja puut, muotoonleikkaaminen ja kausi-istutukset. KA2 Keskustakatuvihreä: Ydin ja aluekeskustojen katujen istutetut osat. Keskustakatuviheralueet tukevat käyttöviheralueiden (A2) yleisilmettä. Alueet liittyvät kiinteästi A2 tasoisiin puistoihin ja kiinteistöihin. Alueet ovat turvallisia ja selkeitä. Kasvillisuus toimii rajaavana ja ohjaavana elementtinä katualueella sekä vihreyden ja viihtyisyyden luojana. KA3 Yleiskatuvihreä: Ydinkeskustan ja aluekeskusten ulkopuolelle jäävät katuviheralueet, joiden rakennetun ympäristön taso vastaa A3 tasoa. Alueet ovat lähinnä käyttö ja suojaviheralueiden reunamilla, luiskissa ja keskikaistoilla. Rakenteita on niukasti. Tärkeä suojaviheralueiden luojana.
3.3 KB AVOIMET KATUVIHERALUEET Avoimet katuviheralueet ovat niittymäisiä pientareita. Katuviheralueen tarkoitus on pitää näkymät avoimina, turvallisina ja hoidetun oloisina. Avoimet katuviheralueet luokitellaan kolmeen alaluokkaan: KB1 Piennarniitty: Liikennealueiden reunoille sijoittuvia luonnonniittyjä muistuttavia alueita, jotka pidetään vapaana puuvartisesta kasvillisuudesta. Näkymiä avoimena pitävä ja luonnonmonnimuotoisuutta ylläpitävä alue. 16 KB2 Raivausniitty: 2-5 vuoden välein matalaksi raivattava piennar, luiska, oja, ruovikko tai rantaniitty. Liikenneturvallisuutta ylläpitävä alue. KB3 Arvopiennarniitty: Arvoniittyjen ja katualueiden välimaastossa sijaitsevia viheralueita. Tärkeitä alueita kulttuuriperinteen, maiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta.
3.4 KC METSÄISET KATUVIHERALUEET Metsäiset katuviheralueet sijoittuvat lähimetsien ja tiealueiden väliin. Katumetsiköissä on luonnonpuita ja yleensä metsänpohjakasvillisuutta. Rakenteita ei ole. Katumetsän ensisijainen tehtävä on tuoda vihreyttä ja luonnon monimuotoisuutta ihmisten lähelle. Metsäiset katuviheralueet luokitellaan kahteen alaluokkaan: KC1 Katumetsikkö: Lähimetsien ja teiden väliin jäävät alueet. Alueen tehtävä on luoda sujuva vaihettumisvyöhyke tiealueen ja metsän välille. 17 KC2 Suojaavat katumetsiköt: Asutuksen ja esim. teollisuuslaitosten, suojametsän ja teiden välissä oleva alue. Alueen tehtävä on suojata pienhiukkas pöly ja meluhaitoilta. 3.5 KATUPUIDEN HOITO Oleellista katupuiden hoidossa on häiritsevien ja vaarallisten oksien poisto, latvuksen keventäminen ja latvuksen nostaminen. Puun kasvualusta on pidettävä ilmavana, hyvän vesi ja ravinnetalouden varmistamiseksi. Puita tulee tarkkailla silmämääräisesti vuosittain. Puiden rungon korkeus on määritelty Rakentamisen yleisissä laatuvaatimuksissa (InfraRYL 2006) seuraavasti: 1) jalankulku ja pyöräteillä 3,0m ja 2) ajoradoilla 4,8m.
3.6 KATUVIHERALUEIDEN PROSENTTIOSUUDET TYRNÄVÄN KUNNASSA
Kirkonkylän hoitoluokkien prosenttiosuudet Murron hoitoluokkien prosenttiosuudet Temmeksen hoitoluokkien prosenttiosuudet