RAPORTTI TYÖSKENTELYSTÄ FYSIOTERAPEUTTINA RDBF:N NIMISSÄ ILEMBULASSA TANSANIASSA AJALLA 24.1 24.3.2013 fysioterapeutti Irma Tarvainen Olin kolmannen kerran fysioterapeuttina Tansaniassa, Ilembulan Lutheran Hospitalissa. Suomessa olen pitkään työskennellyt lastenneurologian työryhmässä ja tällä kertaa työni Ilembulassa koostui lähes kokonaan lastenneurologisten potilaiden puitteissa, kun 26 vuotta työtoverinani ollut lastenneurologi Ulla Maija Ritanen, Dr. Ulla, pystyi irrottautumaan melkein kokonaan sairaalassa toimivan lastenlääkärin työstä. Lastenlääkäriksi oli Leena Pasasen jäätyä eläkkeelle saatu tansanialainen lastenlääkäri Dr.Judith. Suomessa etukäteen olimme koonneet kirjallisen suunnitelman vammaisten lasten tuen kehittämiseksi Ilembulansairaalan vaikutusalueella. Katso tarkemmin Ulla Maija Ritasen raportti liitteineen. Lastenneurologinen konsultaatiopoliklinikka Muutaman vuoden tauon jälkeen sairaala oli saanut oman paikallisen vastavalmistununeen fysioterapeuti n Jozackin, joka hoiti sairaalan potilaat ja toimi ansiokkaasti sairaalan poliklinikkapäivinämme maanantaisin ja torstaisin tulkkinamme. Siten pääsimme hänen kauttaan syvemmin tutustumaan paikallisiin tapoihin. Myös hän vastavalmistuneena sai aimo annoksen tietoa ja konkreettisesti oppia lastenneurologin työskentelystä, kuin myös minulta neurologisen lapsen fysioterapiasta. Potilaat tulivat maallikko ohjaajien kutsumana ja muutama tuli sairaalan potilaskonsultaationa, sekä orpolan yksi vaikeasti vammainen yksivuotias lapsi joka itselläni oli sitten vakituisessa terapiassa n. kolme kertaa viikossa. Käytännössä joka tilanteessa sovitusti ohjasin Jozakcille, jolla ei ollut vielä yhtään kokemusta lapsista, vauvan, leikki ikäisen ja isomman lapsen käsittelyä, millaisin ottein, millä herkkyydellä ja millaisella lähestymistavalla on hyvä tutkia, ohjata vanhempia ja antaa terapiaa. Myös omalla esimerkillä miten näyttää manuaalinen ohjaus vanhemmille ja sitten myös käytännössä on tärkeää että vanhemmat itse tekevät harjoiteet. Asian selittäminen ei ole riittävää, koska harjoittelu jää jatkossa täysin vanhempien varaan. Ei ole kotona käyviä fysioterapeutteja. Jozack suhtautui luontevasti lapsiin ja suurena etuna oli rauhallinen käytös ja tansanialaisuus lapset kokivat helppona lähestyä häntä. Yksittäisiä terapialapsia kävimme lapsikohtaisesti läpi Jozackin harjoitellessa otteita ja suosittelinkin hänen jatkossa pitävän aina muutamaa lasta terapiassa jotta kokemus pysyy ja harjaantuu lisää. Orpolan lapsi jäikin hänelle kolme kertaa viikossa terapiaan.
Poliklinikkakäynnillä vaihdettiin loppuunkäytettyjen tukisandaalien tilalle ortoosi ja uudet kengät. Inuka Tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin tutkimme ja ohjasimme kaikki cp, moni ja kehitysvammaiset sekä muut vammaiset lapset Inukan kuntoutuskeskuksessa, jonka toimesta on kartoitettu lähes kaikki eri
lähikylien vammaiset lapset. Sieltä pystytyttiin adekvaatisti kutsumaan lapset tutkimuksiin ja joka toinen viikko tutkittavat lapset jäivät viikon intensiiviselle kuntotusjaksolle. T ällä jaksolla kävimme tutkimassa myös Inukan kauempana olevien Mtwangon ja Njomben pisteissä lapsia. Inuka oli saanut työntekijöiksi tansanialaiset vastavalmistuneet fysioterapeutin Maryn sekä toimintaterapeutin, Vivianin. He olivat swahilin ja englanninkielen taitavia, kuten myös tansanialainen sosiaalityöntekijä ja toimistotyöntekijät. Sister Elsa, sairaanhoitaja oli Intiasta, mutta kauan maassa olleena osasi myös molempia kieliä. Jozack tutustui myös toimintamme kautta Inukan Parokia ryhmään ja sen ohjaajiin sekä itse Inukan työntekijöihin. Hän onkin jatkossa yhteyshenkilö Inukan lasten asioissa. Käytännön kieli oli englanti, vaikkakin dr.ulla jo paljon pystyi swahiliksikin kommunikoimaan. Minä selvisin useilla swahilin kielen knoppi sanoilla ja konkreettisesti manuaalisesti ohjaamalla lasten äitejä tai isiä. Käytännössä tutkiminen ja ohjaus tehtiin yhdessä niin, että Ulla Maija suoritti oman osuutensa ensin ja tarvittaessa osin yhdessä. Sitten selvittelimme ft Maryn kanssa vanhemmille(usein oli vain äiti), kotiharjoitusten sisältöä ja käytännössä myös äiti harjoitteli niitä. ft Mary ja minä ohjaamassa äitiä lapsen parempaan istuma asentoon Kokonaistutkimukseen liittyi liikuntavamman huomioiminen ja apuvälineasiat,epilepsian hoito, ravitsemus ja syömisasiat, yleinen terveydenhuolto. Tällä kerralla toimme myös kommunikaatioasiat Inukaan: Ulla Maija ja tt Vivian kommunikaatiokuvien äärellä Suomen työryhmämme auttoi materiaalien valmistuksessa ja Ulla Maija sai comp aidilta lahjoituksena kommunikaatiolevykkeit ä ja lisäksi olimme saaneet lahjoituksena muutaman puhekoneen. Tiesimme, että kuurojen koulussa Njombessa on erityisopettaja Johanna Ylinen, kävimme tutustumassa siellä ja saimme Johannan kahdeksi päiväksi Inukan intensiivijaksolle lisäksi opettamaan kommunikaatioasioita terapeuteille. Myös puheterapia asioissa koottiin yhteistyössä kolme erillistä ohjetta englannin kielelle. Tarkoitus on että Inukassa se käännetään swahilin kielelle. Kaikkiaan tutkittavia lapsia oli n.150 iältään 0 20v. Harmillista oli, että jouduimme matkaamaan usean kerran Njombeen maahantulotoimistoon muuttuneiden käytäntöjen vuoksi ja se vei aina koko päivän. Avoterapiaryhmät
Parokiassa toimi edelleen maallikko ohjaajien vetämä ryhmä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kävin ohjaamassa siellä melkein joka lauantai. Mtwangon maallikko ohjaajaa pystyin ohjaamaan kun kävimme tutkimassa siellä parina päivänä. Käytännön ohjaus ja terapia toteutuivat samalla periaatteella kuin Inukassa tai sairaalalla, manuaalisesti ohjaamalla ja terapeutit tai äidit laittamalla tekemään. Apuvälinehuolto Viime vuoden jälkeen paikallinen puuseppä James oli tehnyt jo paljon seisomatelineitä, tuoleja ja niiden yhdistelmiä ja osalla lapsista oli jo käytössäkin. Mutta paljon oli vielä lapsia joilla ei ollut mitään. Kokeilimme ensin Suomesta tuodulla kokeilutelineellä käytännössä, miten lapsi asettuu seisomaan tai istumaan. Kun tarvittavat säädöt oli sopivasti, kutsuttiin puuseppä paikalle ottamaan mitat. Lähettämiämme käytöstä poistettuja tukikenkiä oli tarpeen antaa hyvin monelle, mutta työjaksomme loppuvaiheessa alkoivat tietyt koot olla loppu. Kiilatyynyjä asentohoitoon ja terapiakäyttöön valmistimme taas montakymmentä; ensin parista vanhasta sairaalan patjasta ja sitten hankimme Ulla Maijan kanssa yhdessä uuden patjan ja kernikangasta joita sahaamalla saimme lisää tyynyjä. Ensimmäinen mahalautaversio kehiteltiin ja kehitteillä antamiemme mallien mukaan on myös erilaiset kävelytelineet. minä seisomatelinettä kokeilemassa ft Mary ja Muut yhteistyötahot Mufindin orpolassa kävimme myös tutkimassa ja ohjaamassa usean lapsen ja veimme lahjoitusvaatteita siellä yhteyshenkilön jaettavaksi. Koulutus Ulla Maija, Jozack ja minä kerroimme työstämme tämän jakson aikana ILH:n sairaalan väelle sairaalan omassa fysioterapiahuoneess a elävöittäen sitä lisäksi pienen apuvälinenäyttelyn merkeissä.
Osallistuin myös Ulla Maijan koulutukseen joka oli Inukan työntekijöille. Dr. Ulla Maija luennoimassa Inukan työntekijöille Koulutus/opetus/materiaalimme: 1.Yhteistyössä tekemämme kirjallinen lapsen käsittelyohje, swahili englanti kielisenä. (Lapsen käsitt.ohje SWAHILI ENGL UM Ritanen I Tarvainen) 2.Yhteistyössä tehty puheterapiaohje, kolmiosainen, englanninkielisenä (Liitteenä Ulla Maijan raportissa) 3.Yhteistyössä orpolan ja Ulla Maijan kanssa toteutettu video lapsen käsittelystä hoitojen yhteydessä ja lapsen ohjaaminen ja aktivoiminen siirryttäessä asennoista toiseen. Materiaalit jäivät sekä Inukan, että Ilembula Lutheran Hospitalin terapeuttien käyttöön. Hyödyllisiä, käyttökelpoisia lahjoitus apuvälineitä kaivataan; rannetuk ia, tukisandaaleita, ortooseja ja vaatteita. Jatkossa olisi hyvä että vaatelähetykset tehtäisiin suoraan Inukaan tai Leena Pasaselle Mufindiin ja toivottavaa olisi saada rahallista tukea apuvälineiden hankkimiseksi lapsille. Edullisinta on lähettää 5,15 ja 30kg erissä; 2kg 32, 5kg 42, 10kg 65, 15 kg maksaa 90 ja 30kg maksaa 162. Vastaanottaja myös maksaa niistä tullin. Mr. Stefano Cataldo, INUKA, P.O. Box 50, Ilembula, Via Iringa, Tanzania Leena Pasanen P.O. Box 14, Ilembula Lutheran Hospital, Ilembula, Via Iringa, Tanzania Itse olen edelleen halukas ja valmis lähtemään ensi vuonnakin jatkamaan työskentelyä siellä.