Skitsofreniapotilaiden seudullinen avokuntoutusryhmä (Päivitetty: 17.11.2009 13:54) Aihealue: kuntoutus ja työllistyminen mielenterveys Tyyppi: ehkäisevä toiminta korjaava työ/kuntouttava Syntynyt osana: kehittämishanketta Hyvä käytäntö pähkinänkuoressa: Kuntoutusryhmiin osallistuvilla tavoitteena on ajanmukaisen tiedon saaminen sairaudesta ja sen oireista, vertaistuki, uusien selviytymis- ja hallintakeinojen löytäminen ja niiden käyttöönotto sekä sairauden hyväksyminen osaksi omaa elämää. Haja-asutusalueella toiminta vaatii useamman kunnan yhteistyötä sekä ryhmätoiminnan järjestämistä internaattimuotoisina kokoontumisina. Hyvän käytännön toteuttaminen Mitä toimijoita, resursseja ja prosesseja edellyttää: Harvaan asutulla seudulla avokuntoutusryhmän toteuttaminen edellyttää mielenterveystyön ammattilaisten seudullista verkostoitumista Avokuntoutusryhmä on tarkoitettu mielenterveyspotilaille, joiden diagnoosina on skitsofrenia ja joiden oireet ovat vakaassa vaiheessa, mutta joilla kuntoutustulos on jäänyt vajaaksi ja jäännösoireet häiritsevät päivittäistä toimintaa. Yhden avokuntoutusryhmän ihanteellinen koko on kahdeksan potilasta ja kaksi tai kolme (kisälli)ohjaajaa. Käytännön toteuttajina eli ryhmien ohjaajina voivat toimia mielenterveystyön ammattilaiset: kuntien, erikoissairaanhoidon, yksityisten ja kolmannen sektorin palvelutuottajien ja seurakuntien sosiaali- ja hoitotyöntekijät, psykiatrian erikoislääkärit, terveyskeskuslääkärit, psykologit sekä järjestöjen ja seurakuntien mielenterveystyöntekijät. Haja-asutusalueella toiminta edellyttää työntekijöiden seudullista verkostoitumista. Seudullisessa verkostoitumisessa lähdetään liikkeelle lähikuntien kesken muodostetusta yhteistyöalueesta. Harvaan asutulla seudulla väestöpohjan olisi hyvä olla n. 20 000 asukasta, jolloin saadaan koottua ryhmään riittävä määrä potilaita ja saadaan muodostettua lähikuntien työntekijöistä työparit, jotka ohjaavat potilasryhmiä. Lisäksi asiantuntijoina käytetään saatavilla olevaa moniammatillista tiimiä.
Toiminnan joustavuuden kannalta on hyvä nimetä toiminnan koordinoijaksi esimerkiksi joku ryhmän ohjaajista. Ohjaajilta edellytetään ryhmänohjaus- ja menetelmäosaamista Ohjaajien tulee perehtyä "Psykoottisten oireiden hallintakurssi" - menetelmään (Helsingin terveyskeskus, 2004), stressi-haavoittuvuusteoriaan, ryhmätyöteoriaan sekä "Mielekäspäivä" - ohjelmaan (rekisteröity tavaramerkki, Lilly). Kuntien ja erikoissairaanhoidon työntekijöitä on koulutettu ko. menetelmien hallintaan. Perehdytys ohjaajana toimimiseen voi tapahtua myös "kisälli"-menetelmällä eli osallistumalla "apuohjaajana" kokeneemman ohjaajan vetämään kuntoutusryhmään. Ryhmän ohjaajille tulee turvata työnohjaus. Ryhmäläisille hankitaan "Psykoottisten oireiden hallintakurssin" työkirjat. Työkirjan on kehittänyt Helsingin terveyskeskuksen Auroran sairaalan kuntoutuspoliklinikan työryhmä. Avokuntoutusryhmän toiminta toteutetaan internaattikursseina Ryhmät voivat kokoontua esimerkiksi hiihtokeskuksissa sekä kuntien ja seurakuntien kurssikeskuksissa. Ryhmäkokonaisuudelle tehdään etukäteen kustannusarvio ja sovitaan toimijoiden kesken kustannusten jakamisesta. Kuntoutujien matka- ja majoituskuluihin internaattijaksolle haetaan KELA:n SV- korvausta. Toiminnan koordinoija kilpailuttaa majoitus- ja ravitsemusyrittäjät ja valitsee kurssipaikat. Kuntien mielenterveysyksiköt valitsevat potilaat ryhmiin yhdessä ko. ryhmän ohjaamisesta vastaavien ohjaajien kanssa. Ohjaajat kutsuvat potilaat ryhmiin ennen jokaista kokoontumiskertaa. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla määritellään yhdessä potilaiden kanssa potilaiden omat ja ryhmän tavoitteet sekä suunnitellaan seuraavat 3-4 kokoontumiskertaa ja niille sisältörungot. Sisältörungot pohjautuvat työkirjaan. Kokoontumiskertojen väli on noin 2-3 kuukautta ja yhden internaattijakson kesto on 3 vuorokautta. Viitekehyksenä skitsofrenian suhteen toimii stressi-haavoittuvuusteoria ja ryhmän ohjauksessa sovelletaan myös ryhmädynamiikan yleisiä periaatteita. Ryhmän sisältöön sisällytetään liikuntaa ja ravitsemusta sisältävät osiot. Ryhmät toteutetaan ennalta suunnitellun lukujärjestyksen mukaisesti. Liite: esimerkki yhden avokuntoutusryhmän kokoontumiskerran ohjelmasta (word-tiedosto) Kurssikokonaisuuteen sisällytetään asiantuntijaluennot: skitsofrenia ja sen hoito (psykiatri) mielenterveyskuntoutujien etuudet (sosiaalityöntekijä) vertaistuki (koulutettu kokemusasiantuntija) mielenterveyspotilaiden järjestötoiminta (järjestöedustaja MTKL / SMS) Muita asiantuntijoita kutsutaan ryhmäläisten toiveiden mukaisesti. Näitä voivat olla esimerkiksi ravitsemusterapeutti, liikunnanohjaaja tai seurakunnan edustaja. Ryhmän jäsenet voivat itse myös olla aktiivisia ja huolehtia asiantuntijoiden kutsumisesta.
Miten aiotaan levittää ja juurruttaa: Ryhmien ohjaajat rekrytoitiin kuntien, erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin työtekijöistä. Nämä työntekijät jatkoivat toimintamallin sovellusta omissa työyksiköissään projektin päättymisen jälkeen. Lapin sairaanhoitopiiriin esitettiin palkattavaksi toiminnan koordinointiin työntekijä tai työpari. Kuntiin on lähetetty raportit projektista ja erilaisilla kuntakäynneillä on informoitu kuntien eri tasojen työntekijöitä toimintamallista. Projektin päättymisen jälkeen yksittäisissä kunnissa on jatkettu projektin aikana mallinnettujen skitsofreniapotilaiden avokuntoutusryhmien toteuttamista, mutta seudullisesti toteutettuna toiminta ei toistaiseksi ole jatkunut. Lapin sairaanhoitopiirin Muurolan sairaalassa on osastoilla otettu käyttöön ns. oireenhallintaryhmät, joissa käytetään projektin mallin mukaista toimintaa. Projektissa mukana olleille työntekijöille on järjestetty täydennyskoulutuspäiviä Mielekäspäivä - ohjelmasta ja Psykoottisten häiriöiden hallintakurssista jatkohankkeiden aikana. Jatkohankkeessa mallinnettiin samanlainen ryhmätoiminta myös depressiopotilaiden depressiokouluryhmissä ja kehittämistä jatkettiin edelleen toteuttamalla depressiokoulu videovälitteisesti. Yksittäisissä keskusteluissa kuntien mielenterveystyöntekijöiden kanssa on käynyt ilmi, että kunnan mielenterveysyksiköissä on otettu projektin mukainen työmuoto vaihtelevasti ja sovellettuna käyttöön. Käyttöönoton laajuutta selvitetään vuoden 2009 syksyllä laajemmalla seurantakyselystutkimuksella. Hyvän käytännön arviointi Käytännön vaikuttavuudesta ja toimivuudesta on: ammattilaistietoa (AM) asiakkaan/käyttäjän tietoa (AS) tutkijan/arvioijan tietoa (T/A) Miten tieto on kerätty ja mitä se osoittaa: Arviointi toteutettiin itsearviointeina. Jokaisen ryhmätapaamisen jälkeen potilaat ja ohjaajat arvioivat ko. ryhmän ja edellisen ryhmäkokoontumiskerran välistä aikaa. Potilaat täyttivät ensimmäisellä ja viimeisellä kokoontumiskerralla itsearviointikyselyn: Terveydentila tänään (Euro Qol instrumen), SF36 TM Health Survey, Symptom check list 90 (SCL- 90) sekä projektissa laaditun lomakkeen, jossa kartoitettiin potilaiden sairaalahoitoa sekä sairaalaaikaisia kokemuksia ja tietoa sairaudesta. Potilaiden omaisille suoritettiin seurantakysely ryhmien päätyttyä omaisten ryhmissä.
Työmuodon toimivuudesta ja käytettävyydestä on kysytty kuntien ja kolmannen sektorin mielenterveystyöntekijöiltä ja työryhmiltä. Potilaille ja ryhmänohjaajille suoritettiin tyytyväisyyskyselyt kurssikokonaisuuden päätyttyä. Projektin aikana tehtiin kaksi ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Projektin alussa ja sen päätyttyä potilaille suoritettiin samansisältöinen kyselytutkimus heidän psykososiaalisesta toimintakyvystä. Projektin päätyttyä laskettiin ryhmissä mukana olleiden potilaiden erikoissairaanhoidon käyttöä ennen avohoitojakson alkua, ryhmän aikana ja ryhmän päätyttyä. Ennen ja jälkeen -seurantajaksot olivat kestoltaan avokuntoutusryhmäjakson mittaisia. Tulokset Ryhmän potilaiden koettu terveydentila kohentui ryhmäkokonaisuuden aikana. Kokoontumisilla julkisilla paikoilla, kuten hiihtokeskuksessa oli potilaille terapeuttinen merkitys. Koetulla vertaistuella oli voimaannuttava merkitys potilaille ja he myös oppivat tunnistamaan omia oireitaan. Omaisten havaintojen mukaan suhtautuminen sairauteen oli tullut positiivisemmaksi mikä näkyi mm. lääkehoitomyönteisyytenä. Samoin omaisten mielestä suhteet omaisiin olivat parantuneet sekä suuntautuminen kodin/asunnon ulkopuolelle oli lisääntynyt. Sekä kuntoutujat että kurssiohjaajat pitivät neljää tapaamiskertaa sopivimpana ryhmätapaamisten lukumääränä. Yhden ryhmäkokoontumiskerran kesto (3 vrk) oli sekä potilaiden että ohjaajien mukaan hyvä. Ryhmäkokonaisuuden kestona noin puoli vuotta oli arvioinnin mukaan parempi kuin vuoden kestävä ryhmäkokonaisuus. Ryhmäläisten erikoissairaanhoidon käyttöä seurattiin seuraavasti: Vuoden kestäneen ryhmän osalta vuosi ennen ryhmää ja vuosi ryhmän jälkeen. Tällä ryhmällä hoitopäiviä vuodenaikana ennen ryhmää oli 408, ryhmän aikana 193 ja vuoden aikana ryhmän jälkeen 376 hoitopäivää. Puoli vuotta kestäneen ryhmän osalta puoli vuotta ennen ryhmää ja puoli vuotta ryhmän jälkeen. Tällä ryhmällä oli hoitopäiviä ennen ryhmää 176, ryhmän aikana 173 ja ryhmän jälkeen 17 hoitopäivää. Tässä ryhmässä kolme potilasta oli samanaikaisesti hoidossa sairaalassa. Ryhmätoiminnalla tuettiin heidän avohoitoon siirtymistä. Opinnäytetyönä toteutetun arvioinnin mukaan potilaiden psykososiaalinen toimintakyky oli avokuntoutusryhmän päätyttyä pääsääntöisesti parempi kuin alkutilanteessa. Ryhmäläisten omaiset arvioivat suhteiden omaisiin parantuneen. Kokemukset kuntoutujien ja omaisten välisten suhteiden muutoksista olivat osittain ristiriitaisia, sillä osoittautui, että muutaman kuntoutujien kokemana parisuhde ja suhteet lapsiin näyttäytyivät ryhmän loputtua huonompina kuin alkutilanteessa. Hyvän käytännön taustaa Missä kehittynyt ja kokeiltu:
Kehittämisprojekti toteutettiin terveydenhuollon tulevaisuuden turvaaminen -ohjelman rahoituksella vuosina 2004-06. Projektin rahoitus koostui Sosiaali- ja terveysministeriön hankerahoituksesta (50 %) ja Lapin sairaanhoitopiirin jäsenkuntien osuudesta (50 %). Projektin toteuttajana ja hallinnoijana oli Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrisen hoidon tulosalue. Projektiin palkattiin yksi päätoiminen työntekijä ja muut toteuttajat tulivat Lapin sairaanhoitopiirin alueella toimivista julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyön työntekijöistä ja asiantuntijoista sekä muiden yhteistyötahojen toimijoista. Projektissa toteutettiin skitsofreniapotilaiden seudullisia avokuntoutusryhmiä. Samanaikaisesti oman ryhmäkuntouksensa kanssa ryhmäläiset nimesivät kutsuttavaksi omaisten seudullisiin ryhmiin omaisia, läheisiä tai tukihenkilöitä, joille järjestettiin omaisten ryhmät saman seutukuntajaon mukaan kuin potilaille. Myös kuntien mielenterveysyksiköt nimesivät osallistujia ryhmiin. Projektin tavoitteina olivat: 1. Kehittää toimintamalli skitsofreniapotilaiden kuntoutukseen, heidän kuntoutustarpeen arviointiin ja tukemaan heidän selviytymistään avohoidossa, parantamaan heidän sosiaalisia ja muita elämänhallinnan taitojaan ja vähentämään heidän erikoissairaanhoidon sairaalapalvelujen tarvettaan. 2. Tukea skitsofreniapotilaiden omaisten ja lähiverkoston jaksamista. 3. Perusterveydenhuollon, sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueen ja III sektorin yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen ja toteuttaminen. 4. Luoda yhtenäinen koulutus ja työnohjaus perusterveydenhuollon ja sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueen työntekijöille. 5. Etsiä Lapin-, Länsipohjan- ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien kesken toimivia koulutus-, työnohjaus- ja muita yhteistyötapoja sekä syventää jo olemassa olevia yhteistyömuotoja. Olettamukset käytännön vaikutuksista: Skitsofreniapotilaiden elämänlaatua ja elämänhallinnan taitoja voidaan parantaa järjestämällä kuntoutusta todellisessa arkiympäristössä ("ihmisten ilmoilla") ja ryhmämuotoisesti. Ryhmämuotoisuus on myös Käypä hoito -suositusten mukaista toimintaa. Psykoedukaation, vertaistuen ja strukturoidun ohjelman avulla voidaan edistää paitsi skitsofreniapotilaiden elämänlaatua ja kuntoutumista niin myös vähentää sairaalahoitojen tarvetta. Seudullinen toimintamalli luo kokonaan uudenlaisen mahdollisuuden hoitaa ja kuntouttaa pitkäaikaispotilaita Lapin alueen vaativissa olosuhteissa (pitkät etäisyydet ja pienet väestöpohjat). Malli tiivistää toimijoiden välistä yhteistyötä ja vähentää päällekkäistä toimintaa. Ryhmämuotoinen seudullisesti toteutettu hoito säästää työntekijäresursseja haja-asutusalueella. Työmuodon teoreettisena viitekehyksenä ovat stressi-haavoittuvuus malli, psykoedukaatio, ryhmädynamiikan yleiset periaatteet sekä psykoottisten oireiden hallintakurssin sisältöön kuuluva tietoinen voimavarojen ja selviytymiskeinojen etsiminen sekä toisten kokemusten hyödyntäminen. Miten asiakkaiden näkökulma on huomioitu:
Projektia edeltänyt pilotointi suoritettiin erillisellä määrärahalla vuonna 2003. Pilotoinnissa toteutettiin kaksi seutukunnallista ryhmää, joissa koottiin ryhmään osallistuneiden potilaiden ja ohjaajien mielipiteet. Projektin aikana koottiin jokaisen kokoontumisen jälkeen ryhmäläisten mielipiteet, odotukset ja toiveet, joita pyrittiin huomioimaan toteutuksessa. Projektin toteutuksessa tehtiin tiivistä yhteistyötä potilas- ja omaisjärjestöjen kanssa. Asiantuntijoina ryhmissä käytettiin kokemusasiantuntijoita ja heidän omaisiaan. Yhteystiedot: Jorma Posio Lapin sairaanhoitopiirin ky, Psykiatrisen hoidon tulosalue Totontie 9, 97140Muurola Puh.: 040-840 4157, 016-328 8428 S-posti: etunimi.sukunimi@lshp.fi