LAUSUNTO 1055452 v. 1 1(6) Sosiaali- ja terveyspalveluosasto Sosiaalipalveluryhmä Jaana Huhta 11.10.2016 Eduskunta Sosiaali- ja terveysvaliokunta Viite Lausuntopyyntö 5.10.2016 Sosiaali- ja terveysvaliokunta keskiviikko 12.10. 2016 klo 10:30 / HE 108/2016 vp TARKENTAVA LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE HANKINTAMENETTELYÄ KOSKEVAKSI LAINSÄÄDÄNNÖKSI; HE 108/2016 VP Sosiaali- ja terveysministeriö viittaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa 14.9.2016 ja 29.9.2016 esitettyihin ministeriön lausuntoihin ja näkemyksiin. Ministeriö on mainituissa kuulemisissa tuonut esille kantansa hankintamenettelyä koskevan hallituksen esityksen keskeisistä sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaa koskevista ehdotuksista sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen, erityisesti vammaispalvelujen, hankinnassa vaikuttavista seikoista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on vielä pyytänyt ministeriöltä asiantuntijalausuntoa siitä, miten mm. vanhus- ja vammaispalveluissa turvataan lainsäädännössä ns. elinikäisten palvelujen jatkuvuus ja varmistetaan, että suorahankintoja näissä käytetään tarvittaessa. Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen lähtökohtana olevia perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia ihmisoikeuksia. Sosiaali- ja terveyspalvelut luovat perustuslain 19 :n nojalla edellytykset ihmisarvoiselle elämälle ja yhdenvertaiselle osallistumiselle tilanteissa, joissa henkilöllä on eri syistä johtuvia vaativiakin avun ja tuen tarpeita. Perustuslain 19 :n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla säädetään. Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä sekä niiden laadusta ja saatavuudesta säilyy julkisella vallalla kaikissa tilanteissa. Se ei poistu myöskään silloin, kun palveluja hankitaan hankintalain mukaisesti. Tämän myös sosiaalihuollon suunnittelusta ja valtionavustuksista annetun lain 4 :ssä todetun lähtökohdan on vahvistanut myös valvontaviranomainen kannanotoissaan (EOA Dnro 3425/4/12). Palvelun sisällön tulee aina määräytyä asiakaslähtöisesti asiakkaan asemaa ja oikeuksia sekä palveluja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Palvelujen on muodostettava asiakkaan tarpeisiin vastaava kokonaisuus, jotta perustuslain ja sitä alemman asteisen palvelujen sisältöä koskevan lainsäädännön tavoitteet voivat toteutua. Nämä velvoitteet korostuvat etenkin niissä palveluissa, joissa on kyse ihmisen perustarpeiden ja keskeisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta. Tällaisia tilanteita on muun muassa pitkäkestoisissa, välttämätöntä huolenpitoa ja osallisuutta turvaavissa iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden palveluissa asumis- ja kuntoutuspalveluissa. Valittu palvelujen hankintatapa eli esimerkiksi kilpailutus ei saa vaarantaa käyttäjäasiakkaiden oikeutta palveluihin esimerkiksi sopimuskausien pituuteen tai palveluntuottajan vaihtumiseen liittyvien syiden takia. Hankinnoissa palvelujen järjestämisestä vastuussa olevan tahon on asetettava asiakkaan asianmukaisesti selvitetty palvelutarve ja sen perusteella muodostetut han- Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO www.stm.fi Puhelin 0295 16001 Telekopio 09 6980 709 e-mail: kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi
2(6) kinnan perusteet etusijalle. Vastuu edellä mainituista seikoista on nyt ja myös tulevassa palvelurakenteessa palvelun järjestämisestä vastaavalla taholla. Iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden palveluissa huomioon otettava keskeinen lainsäädäntö Keskeisen sosiaalipalvelujen laatua ja asiakkaan oikeuksia iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden palveluissa turvaavan lainsäädännön muodostavat perustuslain säännösten ohella laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä palvelujen sisällön osalta sosiaalihuoltolaki ja sitä täydentävä erityislainsäädäntö kuten vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki ja tietyissä tilanteissa lastensuojelulaki. Iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeen arvioinnissa ja palvelujen järjestämisessä huomioon otettavista seikoista sääntelee myös vanhuspalvelulaki. Vastaavasti potilaan asemaa ja oikeuksia koskeva lainsäädäntö sekä terveydenhuoltolain säännökset on otettava soveltuvin osin huomioon. Myös muiden hallinnonalojen lainsäädäntö muun muassa rakentamisen ja muun fyysisen sekä kommunikaation esteettömyyden turvaamiseksi on otettava huomioon. Asiakasprosessi: Sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännössä säädetään velvoittavasti muun muassa asiakkaan edun ja hänen tarpeidensa huomioon ottamisesta sekä asiakkaan osallistumisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta sekä kuulemisesta. Asiakasprosessi kattaa tiedon ja vaihtoehtojen saamisen palveluista ja niiden eri järjestämistavoista, palvelutarpeen arvioinnin ja palvelujen suunnittelun, päätöksenteon sekä palvelujen tosiasiallisen toteuttamisen. Jos kunta järjestää palvelut hankkimalla ne muilta toimijoilta kilpailuttamalla, on sen otettava huomioon edellä mainittu palvelujen sisältöä sekä asiakasprosessia ja asiakkaan oikeuksia koskevan lainsäädännön toteutuminen. Sosiaalihuollon toteuttamisen keskeiset periaatteet: Sosiaalihuoltolaissa ja sosiaalihuollon asiakaslaissa säädetään sosiaalihuollon toteuttamisen keskeisistä periaatteista. Näitä ovat muun muassa oikeus saada laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää, asiakkaan kuuleminen ja oikeus saada selvitys eri vaihtoehdoista, asiakkaan vakaumuksen, yksityisyyden ja kunnioittaminen ja ihmisarvon loukkaamattomuus mukaan lukien puolisoiden ja perheenjäsenten oikeus asua yhdessä, sosiaalihuollon toimitilojen vaatimukset (esteettömyys, sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen, asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen, yksityisyyden suoja) sekä sosiaalihuollon saatavuus ja saavutettavuus. Sosiaalihuoltoa koskevat päätökset ja ratkaisut: Sosiaalihuoltolain 30 :n 2 momentin mukaan sosiaalihuoltoa koskevia päätöksiä ja ratkaisuja tehtäessä ja sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu siten kuin siitä on laissa säädetty. Tämä velvoite koskee myös palvelujen hankintaa koskevia päätöksiä ja ratkaisuja, mukaan lukien hankintasopimusten kestosta päättäminen. Asiakkaan etu: Sosiaalihuoltolain 4 :n mukaan asiakkaan etua on arvioitava sen pohjalta, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin, asiakkaan itsenäisen suoriutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen, läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet sekä tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen. Palvelujen toteuttamisen on turvattava myös asiakkaan mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioiminen ja mahdollisuus osallisuutta edistävään toimintaan. Asiakassuhteen luottamuksellisuuden toteutuminen ja yhteistoiminta asiakkaan kanssa ovat myös osa asiakkaan edun arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja.
3(6) Kun asiakkaalla on pitkäaikainen palvelujen tarve, on sosiaalihuoltolain 38 :n 3 momentin mukaan turvattava palvelujen jatkuvuus, ellei palvelujen muuttaminen ole asiakkaan edun mukaista. Yleislain sääntelyä vahvistaa iäkkäiden henkilöiden kohdalla vanhuspalvelulain 14 :n 3 momentissa kunnalle asetettu velvoite turvata iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys, jollei järjestelyä ole aiheellista muuttaa iäkkään henkilön toivomuksen tai hänen palvelutarpeidensa muutoksen johdosta taikka muusta erityisen painavasta syystä. Lain perusteluissa todetaan, että esimerkiksi palvelun kilpailuttaminen sinänsä ei sellaisenaan muodosta erityistä syytä, jonka perusteella hoidon pysyvyydestä voidaan poiketa, vaan asiaa tulee tällöinkin tarkastella asiakkaan kokonaistilanteen kannalta. Tämäkin sääntely asettaa hankintamenettelyn alisteiseksi palvelujen sisältöä ja järjestämistä koskevalle lainsäädännölle. Vammaispalvelulaki: Vammaispalvelujen järjestämisessä on vammaispalvelulain 3 :n mukaisesti otettava huomioon kunnassa esiintyvä tarve sekä säännöksen 2 momentin mukaan nimenomaisesti myös asiakkaan yksilöllinen tarve. Viime mainittua arviointia on tehtävä erityisesti sellaisissa palveluissa, joissa on kyse keskeisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta koskevien palvelujen järjestämisestä, kuten asumispalveluissa ja henkilökohtaisessa avussa. Vammaispalvelulain 3 a :ssä säädetään palvelutarpeen selvittämisestä sekä palvelusuunnitelman laatimisesta. Säännöksen perustelujen mukaan tarkoitus on, että palvelusuunnitelmasta käyvät riittävän yksityiskohtaisesti ilmi ne asiakkaan yksilölliseen palvelutarpeeseen ja elämäntilanteeseen liittyvät seikat, joilla on merkitystä palvelujen sisällöstä, järjestämistavasta ja määrästä päätettäessä. Lähtökohtana on näin ollen pidettävä sitä, ettei palvelusuunnitelmaan kirjattuja seikkoja ilman perusteltua syytä sivuuteta päätöksenteossa. Myös tämä seikka on otettava huomioon asiakkaan tarpeen mukaisia palveluja hankittaessa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat: Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa keskeistä on palvelun sisältö, jonka tulee vastata asiakkaiden tarpeita ja olla vaikuttavaa suhteessa palveluille asetettuihin tavoitteisiin. Sosiaalihuoltolaki korostaa asiakkaan tarpeet huomioon ottavaa asiakasprosessia, palvelutarpeen arviointia sekä palvelujen järjestämistä palvelutarpeen arvioinnin mukaisesti. Edellä mainitut sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännön velvoitteet on jo nykyisellään otettava huomioon iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden palveluissa ja siten varmistettava elinikäisten ja pitkäaikaisten palvelujen jatkuvuus. Sosiaali- ja terveysministeriö on hankintalain valmistelussa korostanut, että sosiaali- ja terveyspalvelujen perusoikeuksia turvaavan tavoitteen ja palvelujen sisältöä sekä asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevan lainsäädännön merkitystä ja huomioon ottamista hankintamenettelyssä on kuitenkin tarpeen vahvistaa. Tämän lisäksi palvelujen laatukriteerien sisällyttämistä lainsäädäntöön arvioidaan muun muassa vammaislainsäädäntöä uudistettaessa. Lisäksi, kuten STM:n lausunnossa 29.9.2016 on todettu, asiakaslähtöisyyden toteutumista ja palvelujen laadun merkitystä painotetaan monessa kohdin tulevassa sote- ja aluehallintouudistukseen liittyvässä lainsäädännössä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevassa lainsäädännössä. STM:n lausunnossa 29.9.2016 on todettu uuden hankintalain sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoista ehdotettu sääntely lakiehdotuksen 12 luvussa. Sääntelyssä on huomioitu edellä todettu tarve vahvistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tavoitteiden ja palvelujen sisältöä sekä asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevan lainsäädännön merkitystä ja huomioon ottamista hankintamenettelyssä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaa koskevan ehdotetun 108 :n mukaan hankintayksikön on mainituissa palveluhankinnoissa otettava huomioon kyseistä palvelua koskeva lainsäädäntö. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa palvelun käyttäjien yksilöllisten ja pitkäaikaisten sekä toistuvien hoito- tai sosiaalipalvelujen turvaamiseksi hankintayksikön on näin ollen otettava huomioon käyttäjien erityistarpeet ja kuuleminen siten kuin muualla laissa säädetään. Tämä velvoite kohdistuisi hankintaprosessissa nykyistä vahvemmin hankintayksikköön eli palvelujen järjestämisestä vastuussa olevaan tahoon, nykyisel-
4(6) lään kuntaan. Säännöksen tarkoituksena on hallituksen esityksen perustelujen mukaan kiinnittää hankintayksikköjen huomiota siihen, että vaikka hankintalain säännökset koskevat vain hankintamenettelyä, sitoo hankinnan kohteen määrittelyssä usein hankintayksikköä velvoittava palvelun sisältöä koskeva lainsäädäntö. Hankintayksikkö ei voisi hankintoja suorittaessaan jättää huomiotta muun lainsäädännön sisällöllisiä velvoitteita. Lisäksi mainitun 108 :n 2 momentin mukaan hankintayksikön on sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa pyrittävä ottamaan huomioon palvelujen laatuun, jatkuvuuteen, esteettömyyteen, kohtuuhintaisuuteen, saatavuuteen ja kattavuuteen, eri käyttäjäryhmien erityistarpeisiin, käyttäjien osallistumiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä innovointiin liittyvät tekijät. Pykälän 3 momentin mukaan pitkäkestoisia hoito- ja asiakassuhteita koskevan sosiaali- ja terveyspalvelun hankinnassa hankintayksikön on lisäksi pyrittävä määrittämään sopimusten kesto ja muut ehdot siten, että sopimuksista ei muodostu kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia seurauksia palvelun käyttäjille. Säännöksen perustelujen mukaan tällä kiinnitettäisiin hankintayksikön huomiota nimenomaisesti siihen, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat keskeisesti asiakkaita varten tuotettavia palveluja. Näin ollen jotkin palvelukokonaisuudet saattavat olla luonteeltaan sellaisia, joissa asiakkaalle kokonaisuudesta muodostuu pitkäaikainen hoitotai hoivasuhde. Tällaisten palveluiden kilpailuttamisessa hankintayksiköitä muistutettaisiin kiinnittämään huomiota hankinnan sopimuskauden pituuteen sekä muihin keskeisiin ehtoihin siten, ettei hankinnan lopputulos johtaisi asiakkaan kannalta kohtuuttomuuteen tai epätarkoituksenmukaisuuteen. Tällaisia palveluita voisivat olla esimerkiksi muistisairaiden vanhusten, mielenterveyskuntoutujien tai vammaisten henkilöiden palvelut taikka lastensuojeluun liittyvät palvelut. Hankintalainsäädäntö ei pääsääntöisesti aseta rajoituksia hankintasopimusten pituudelle, vaan esimerkiksi toistaiseksi voimassa olevien sopimusten tekeminen on useimmissa tilanteissa lain mukaan mahdollista. Pitkäaikaiset sopimukset: Perusteluissa todetaan siis nimenomaisesti se, että uusi hankintalaki mahdollistaa hankintasopimusten tekemisen toistaiseksi voimassaolevaksi eikä se velvoita kilpailuttamaan tietyin väliajoin esimerkiksi henkilön asumispalveluja. Kun sopimukset alunperin ovat puitejärjestelyn piirissä, on kunnan kuitenkin jo tarjouspyyntöä laadittaessa otettava huomioon asiakaskohtaisten sopimusten jatkuvuus puitesopimuksen päättyessä. Tämä jää asiantuntijoiden mukaan usein tekemättä. Uuden puitesopimuksen yhteydessä tulisi kilpailutettavaksi kuitenkin vain uudet sopimukset. Sosiaali ja terveyspalvelujen hankinnoissa on tärkeää, että hankintayksiköllä samoin kuin palvelun tarjoajalla on etukäteen riittävä käsitys siitä, millaista palvelua tarvitaan ja toisaalta, millaista palvelua on saatavilla. Tästä näkökulmasta on tärkeää, että hankintamenettelyä koskevan lakiehdotuksen 109 :n perustelujen mukaan hankintayksikkö voisi jo hankintamenettelyvaiheessa ottaa huomioon sen asiakaskunnan, jolle kyseinen palvelu on suunnattu. Tämä voitaisiin huomioida osana jotakin hankintayksikön käyttämää perinteistä menettelyä tai vaihtoehtoisesti hankintayksikkö voisi luoda oman, asiakaslähtöisen hankintamenettelyn jonkin tietyn asiakaskunnan palvelujen hankintaan. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluissa voitaisiin käyttää puitejärjestelyä, jossa asiakas tekee lopullisen valinnan palveluntuottajien välillä. Laki sallisi myös uudenlaiset, innovatiiviset menettelyt. Vaihtoehtoisten menettelyjen tarkoituksena olisi mahdollistaa joustavammat hankintamenettelyt sellaisiin hankintoihin, jotka ovat merkityksellisiä asiakkaan oikeuksien toteutumisen ja palvelun laadun varmistamisen kannalta.
5(6) Suorahankinta Erityisesti vaativaa ja monialaista tukea tarvitsevien henkilöiden palveluissa voitaisiin ehdotuksen 110 :n mukaan edelleen käyttää suorahankintaa yksittäistapauksessa silloin, kun palvelujen kilpailuttaminen tai palvelujen tarjoajan vaihtaminen johtaisi asiakkaan kannalta ilmeisen kohtuuttomaan tai erityisen epätarkoituksenmukaiseen tilanteeseen. Säännös vastaa nykyistä lainsäädäntöä, jonka pohjana on komissiolta saatu poikkeuslupa suorahankintojen käyttöön. Valmistelun aikana on muun muassa sosiaali- ja ministeriöstä tuotu esiin mahdollisuutta laajentaa joissakin erityistilanteissa suorahankinnan käyttöä nyt lain suhteellisen tiukasta yksittäistapauksellisuutta edellyttävästä lähtökohdasta tilanteisiin, joissa esimerkiksi vammaisen henkilön palvelutarve edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä hänen palvelujensa yksilölliseen sisältöön ja palvelujen toteuttamisessa tarvittavaan erityisosaamiseen. Suorahankinnan mahdollisuuksia ei sosiaali- ja terveysministeriön saamien tietojen mukaan aina käytetä, vaikka kriteerit sen käyttämiseen olisivatkin olemassa. Etenkin vaativissa hankinnoissa ei kunnasta aina löydy asiantuntijaa, joka osaisi riittävällä ja oikealla tavalla laatia hankinta-asiakirjat siten, että esimerkiksi asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja osallistumisen turvaamiseen liittyvät velvoitteet kävisivät riittävästi ja oikein ilmi. Toimeenpanoon liittyvässä koulutuksessa ja ohjauksessa tähän seikkaan on tarpeen edelleen kiinnittää huomiota, Hankintayksiköllä tulisi myös olla riittävän varma tieto siitä, että palvelun tarjoaja pystyy suoriutumaan palvelun sisällölle em. lähtökohdista asetetuista tavoitteista ja turvaamaan palvelun laadun sen mukaisesti. Tilanteet, joissa palvelun hankinnasta päätetään vain alustavien, palvelutuottajaa ja sen henkilöstön osaamista koskevilla tiedoilla, eivät välttämättä riittävästi varmista asiakkaan oikeuksien ja palvelutarpeen huomioon ottamista sekä palvelun laatua palvelua toteutettaessa. Tällaisissa tilanteissa tulisi voida katsoa tarvittaessa suorahankinnan perusteet oikeutetuiksi. Sosiaali - ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva lainsäädäntö ja maakuntalaki: Valmisteilla oleva laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sekä maakuntalaki asettavat vastuun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja sisällöstä maakunnalle. Maakunta vastaa siitä, että asiakkaat saavat lakisääteiset palvelunsa yhdenvertaisesti ja että asiakkaan oikeudet toteutuvat. Maakunta määrittelee palvelujen tarpeen, määrän ja sekä pääsääntöisesti niiden tuottamistavan. Järjestämislaissa säädetään siitä, että palvelujen sisällön, laajuuden ja laadun pitää olla asiakkaan tarpeen mukaisia yhteen sovitettuja kokonaisuuksia. Palvelujen sisältö määräytyy jatkossakin niitä koskevan yleis- ja erityislainsäädännön mukaisesti. Myös palvelujen tuottajan on varmistettava, että asiakkaan palvelukokonaisuudet toteutuvat ja palveluketjut toimivat sovitusti. Valmisteltavana olevan valinnanvapauslainsäädännön valmistelun lähtökohtana ovat ihmisten erilaiset palvelutarpeet. Vahvemmilla asiakkaan valinnanvapautta vahvistavilla palvelujen järjestämistavoilla (palvelu- tai asiakasseteli, henkilökohtainen budjetointi) voidaan vahvistaa muun muassa iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden omaa valintaa palvelujen tuottajasta ja tietyin edellytyksin jättää palvelut kokonaan hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Valinnanvapauden vahvistamisen yhteydessä on samalla huolehdittava asiakkaan oikeuksien turvaamisesta. Erilaisia palvelutarpeita omaavien asiakkaiden tarvitsemaan tukeen päätöksenteossa on luotava riittävät mekanismit ja toimintamallit. Vammaislainsäädännön uudistaminen: Vammaislainsäädännön uudistamisen keskeinen lähtökohta lainsäädäntö, joka edelleen vahvistaa ja edistää vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä valinnanvapautta. Valmistelussa arvioidaan myös mahdollisuuksia säätää vammaispalvelujen laadun kriteereistä, jotka olisi jatkossa otettava
6(6) huomioon myös palvelujen hankinnassa. Tavoitteena on antaa hallituksen esitys uudeksi vammaispalvelulaiksi eduskunnalle syksyllä 2017 ja laki tulisi voimaan vuonna 2019. Lopuksi Sosiaali- ja terveysministeriö toistaa aikaisemmin lausumansa siitä, että jo nykyisellään palvelujen järjestämiseen on olemassa eri toimintamalleja. Palveluja ei ole pakko kilpailuttaa vaan kunnilla on useita vaihtoehtoja järjestää palvelut. Kunta voi järjestää iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden vaativat asumispalvelut omana toimintanaan ilman kilpailuttamista ja räätälöidä palvelut asiakkaan tarpeen mukaan. Yksilöllisiä ratkaisuja voidaan järjestää myös palvelusetelin avulla, jolloin asiakas voi valita itselleen sopivimman palvelun tuottajan. Myös vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu perustuu asiakkaan omiin valintoihin. Hankintayksikkö voi hankintalain mukaisessa kilpailutuksessa asettaa haluamansa ehdottomat laatuvaatimukset ja kilpailla tämän jälkeen hinnalla. Jatkossa uusi hankintalaki mahdollistaa myös esimerkiksi iäkkäiden ja vammaisten asumispalvelujen hankinnan painottaen innovatiivisuutta, jolloin tuottajalla on enemmän vaihtoehtoja toteuttaa ja kehittää palvelua asetettujen tavoitteiden ja muuttuvien asiakastarpeiden mukaisesti. Ehdotettu uusi hankintalaki ei sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan aseta esteitä ottaa huomioon vammaisen henkilön yksilöllisiä erityistarpeita, mukaan lukien palvelujen jatkuvuus, järjestettäessä pitkäaikaisia palveluja, kuten asumispalveluja. Laatupuutteiden korjaamisessa keskeistä on hankintaosaamisen ja -menettelyjen parantaminen. Toisaalta soteuudistuksen myötä muodostuvat aiempaa suuremmat palvelujen järjestäjät oletettavasti parantavat hankintaosaamista. Edelleen on huomioitava, että uusi hankintalaki ei estä jatkossa säädettävien uusien toimintamuotojen, kuten henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämistä ja käyttöönottoa. Näitä voidaan jatkossa käyttää julkisten hankintojen rinnalla tai niiden sijasta.