Lausuntopyyntö OKM/75/010/2014 19.11.2014 Opetus- ja kulttuuriministeriö PL 29 00023 VALTIONEUVOSTO Viite Asia Erikoistumiskoulutukseen liittyvät asetusmuutokset Erikoistumiskoulutusta koskeva hallituksen esitys on annettu 14.11.2014. http://217.71.145.20/tripviewer/show.asp?tunniste=he+241/2014&base=erhe&palveli n=www.eduskunta.fi&f=word Yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin lisättäisiin säännökset erikoistumiskoulutuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää lausuntoanne liitteenä olevista erikoistumiskoulutusta koskevista asetuksista: Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista annetun asetuksen muuttamisesta Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista annetun opetusministeriön asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Lausunnot pyydetään toimittamaan 5.12.2014 mennessä opetus- ja kulttuuriministeriön kirjaamon sähköpostiosoitteeseen kirjaamo@minedu.fi sekä sähköpostiosoitteeseen sanna.hirsivaara@minedu.fi. Lisätietoja asiasta antaa hallitusneuvos Virpi Korhonen, puhelinnumero 0295 3 30391 Regeringens proposition om specialiseringsutbildning har lämnats den 14 november 2014.
OKM/75/010/2014 2 (3) http://217.71.145.20/tripviewer/show.asp?tunniste=rp+241/2014&base=errp&palveli n=www.eduskunta.fi&f=word&kieli=ru Enligt förslaget fogas bestämmelser om specialiseringsutbildning till universitetslagen och yrkeshögskolelagen. Undervisnings- och kulturministeriet begär ett utlåtande av er om bifogade förordningar om specialiseringsutbildning: Statsrådets förordning om ändring av förordningen om universitetsexamina Statsrådets förordning om ändring av förordningen om yrkeshögskolor Undervisnings- och kulturministeriets förordning om ändring av undervisningsministeriets förordning om precisering av universitetens utbildningsansvar, universitetens utbildningsprogram och specialiseringsutbildningar Statsrådets förordning om ändring av statsrådets förordning om högskolornas examenssystem Statsrådets förordning om ändring av statsrådets förordning om avgifter som tas ut i universitetens verksamhet Vi ber er sända utlåtandena senast 5.12.2014 till undervisnings- och kulturministeriets registratorskontor vid adressen kirjaamo@minedu.fi och sanna.hirsivaara@minedu.fi. Mer information ges av regeringsrådet Virpi Korhonen, telefonnummer 0295 3 30391 Johtajan sijainen Neuvotteleva virkamies Ville Heinonen Ylitarkastaja Sanna Hirsivaara Liitteet Jakelu Valtioneuvoston asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus koulutusvastuuasetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluasetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Yliopistot Ammattikorkeakoulut Ministeriöt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Ry Akava ry Elinkeinoelämän Keskusliitto ry
Suomen opiskelijakuntien liitto - SAMOK ry Suomen Ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry Maanpuolustuskorkeakoulu Poliisiammattikorkeakoulu Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry Suomen yliopistot UNIFI ry Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry OKM/75/010/2014 2 (3) Tiedoksi Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö Hallitusneuvos Virpi Korhonen Opetusneuvos Petri Haltia
Opetus- ja kulttuuriministeriö Muistio 18.11.2014 VALTIONEUVOSTON ASETUS KORKEAKOULUTUTKINTOJEN JÄRJESTELMÄSTÄ ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1. Esityksen tausta ja pääasiallinen sisältö Hallituksen esitys (HE 241/2014) yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta on annettu 14.11.2014. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia. Lakeihin lisättäisiin säännökset erikoistumiskoulutuksista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ovat jo työelämässä toimineille suunnattuja ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäviä koulutuksia, joita yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla korkeakoulu toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Esityksen tavoitteena on ollut yhtenäistää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistavaa koulutusta koskevat säännökset ja luoda koulutuksille nykyistä selkeämmät säädöksiin perustuvat tavoitteet ja asema osana koulutusjärjestelmää. Samalla nykyisistä yliopistojen erikoistumiskoulutuksia ja erikoistumisopintoja sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisia erikoistumisopintoja koskevista säännöksistä luovutaan. Ne yliopistot, joilla on erikoistumiskoulutuksen alan koulutusvastuu, voisivat jatkossa päättää yhdessä yliopistojen erikoistumiskoulutuksista. Ne ammattikorkeakoulut, joilla on erikoistumiskoulutuksen alan koulutusvastuu, voisivat jatkossa päättää yhdessä ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukista. Erikoistumiskoulutuksen vähimmäislaajuudesta ja erikoistumiskoulutuksen tavoitteista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista pidettäisiin julkista luetteloa. Julkisesta luettelosta ja siihen merkittävistä tiedoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Yliopistot voisivat toteuttaa säädettyjä erikoistumiskoulutuksia 31 päivään joulukuuta 2016 asti tai kunnes ennen mainittua ajankohtaa aloittaneet sitä suorittavat opiskelijat saavat nämä opintonsa suoritetuksi. Ammattikorkeakoulut voisivat toteuttaa lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia ammatillisia erikoistumisopintoja 31 päivään joulukuuta 2016 asti tai siihen asti kunnes ennen mainittua ajankohtaa aloittaneet erikoistumisopintoja suorittavat opiskelijat ovat saaneet nämä opintonsa suoritetuksi. Asetuksesta korkeakoulututkintojen järjestelmästä kumotaan tarpeettomina seuraavat pykälät; 12 erikoistumisopinnot, 13 terveydenhuollon alan erikoistumisopinnot, 13 a maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnot ja 14 rekisteriin merkittävät erikoistumisopinnot. 2. Yksityiskohtaiset perustelut 12 Erikoistumisopinnot Kumotaan tarpeettomana. Yliopistojen erikoistumiskoulutuksen vähimmäislaajuudesta ja tavoitteista säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella yliopistojen tutkinnoista. Ammattikorkeakoulun
erikoistumiskoulutuksen vähimmäislaajuudesta ja tavoitteista säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella ammattikorkeakouluista. 13 Terveydenhuollon alan erikoistumisopinnot Kumotaan tarpeettomana. 13 a Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnot Kumotaan tarpeettomana. Maanpuolustuskorkeakoulu voi järjestää lain maanpuolustuskorkeakoulusta (1121/2008) 7 :n nojalla sotatieteellistä täydennyskoulutusta ja muuta koulutusta sekä antaa sotilasammatillista opetusta. Maanpuolustuskorkeakoulu voi toimia yhteistyökumppanina yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten toteutuksessa ja liittyä korkeakoulujen erikoistumiskoulutusta koskevaan sopimukseen. 14 Rekisteriin merkittävät erikoistumiskoulutukset Kumotaan tarpeettomana. Opetushallituksen ylläpitämä julkinen luettelo erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista ja korkeakoulujen sopimusmenettely korvaa osaltaan erikoistumiskoulutusten ulkoisen akkreditoinnin. 3. Esityksen vaikutukset Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. 4. Asian valmistelu Asetus on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Erikoistumiskoulutuksen uudistus ja keskeisiä säädösmuutoksia on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä yhteistyössä korkeakoulujen ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Asetusmuutoksista on pyydetty lausunnot 18.11.2014 Lausuntopalaute 5. Voimaantulo Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
luonnos 18.11.2014 Valtioneuvoston asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti kumotaan korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun valtioneuvon asetuksen (464/1998) 11-14 12 Erikoistumisopinnot Yliopistojen erikoistumisopinnot ovat tutkintojärjestelmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edistäviä opintoja, joita yliopistot järjestävät vähintään 20 opintoviikon laajuisena täydennyskoulutuksena korkeakoulututkinnon suorittaneille ja muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville. Näitä erikoistumisopintoja eivät ole opinnot, joiden tavoitteista säädetään yliopistojen tutkinnoista annetuissa asetuksissa. Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ovat ammatillisiin jatkotutkintoihin johtavia tai muita tutkintojärjestelmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edistäviä, laajoja täydennyskoulutusohjelmia, joita järjestetään korkeakoulututkinnon taikka ammatillisen opistoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittaneille ja muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville. Niiden laajuudesta säädetään ammattikorkeakouluopinnoista annetussa asetuksessa (256/1995). Yliopisto tai ammattikorkeakoulu antaa todistuksen erikoistumisopinnot hyväksyttävästi suorittaneille. Opetusministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä erikoistumisopinnoista. 13 Terveydenhuollon alan erikoistumisopinnot Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 6 :ssä ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 2 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua koulutusta voidaan järjestää asetuksella säädettyjen koulutusten lisäksi 12 :ssä tarkoitettuina erikoistumisopintoina sen mukaan kuin sosiaali- ja terveysministeriötä kuulemisen jälkeen opetusministeriön päätöksellä säädetään. 13 a (16.7.1999/806) Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnot Maanpuolustuskorkeakoulun ammatillisesti pätevöittävät erikoistumisopinnot ovat tutkintojärjestelmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edistäviä opintoja, joita Maanpuolustuskorkeakoulu järjestää 8 :n 1 momentissa tarkoitetun upseerin tutkinnon ja muun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille sekä muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville.
14 Rekisteriin merkittävät erikoistumisopinnot Arvioinnin perusteella hyväksytyistä erikoistumisopinnoista pidetään rekisteriä. Yliopiston tai ammattikorkeakoulun järjestämät erikoistumisopinnot voidaan arvioida järjestäjän hakemuksesta ja arvioinnin perusteella hyväksyä rekisteriin merkittäviksi erikoistumisopinnoiksi. Arvioinnista ja rekisteriin merkitsemisestä säädetään korkeakoulujen arviointineuvostosta annetussa asetuksessa (1320/1995). Opetusministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä rekisteriin hyväksymisestä ja rekisterinpidosta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö 18.11.2014 Muistio VALTIONEUVOSTON ASETUS YLIOPISTOJEN TOIMINNASTA PERITTÄVISTÄ MAKSUISTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1 Esityksen tausta ja pääasiallinen sisältö Yliopistolain 8 :n 2 momentin mukaan yliopiston toiminnan maksuista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen toiminnasta perittävistä maksuista (1082/2009) säädetään opetuksesta perittävistä maksuista, oppimateriaaleista ja tarvikkeista perittävistä maksuista, yliopistojen maksullisista päätöksistä ja kokeista sekä yliopistojen kirjasto- ja tietopalvelumaksuista. Hallituksen esitys yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta on annettu 14.11.2014. Esityksessä (HE 241/2014) ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia. Lakeihin lisättäisiin säännökset erikoistumiskoulutuksista. Vuoden 2015 alusta uutena koulutusmuotona myös erikoistumiskoulutukset olisivat yliopistojen julkisoikeudellista toimintaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ovat jo työelämässä toimineille suunnattuja ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäviä koulutuksia, joita yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla korkeakoulu toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Samalla nykyisistä yliopistojen erikoistumiskoulutuksia ja erikoistumisopintoja sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisia erikoistumisopintoja koskevista säännöksistä luovutaan. 2 Yksityiskohtaiset perustelut 2 Opetuksesta perittävät maksut Maksuasetuksen 2 :n 1 momentissa säädetään avoimen yliopisto-opetuksen ja erillisinä opintoina järjestettävän opetuksen maksullisuudesta. Yliopisto voi periä maksuja niistä yliopiston tutkintoihin kuuluvista opinnoista, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. Asetuksen 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että avoimesta yliopistoopetuksesta perittävän maksun enimmäismäärä olisi 15 euroa aiemman 10 euron sijaan. Voimassa olevaa maksua ei ole korotettu sen säätämisen jälkeen. Opintojen järjestämisen kustannukset vaihtelevat alakohtaisesti ja riippuvat muun muassa opetusryhmien koosta ja opetustuntien määrästä. Nykyisen enimmäismaksun ei ole katsottu mahdollistavan riittävän laajan ja monipuolisen opetustarjonnan järjestämistä kysyntää vastaavasti. Tarkoituksena on vahvistaa taloudellisia edellytyksiä avoimen yliopisto-opetuksen kehittämiseen. Yliopistot voivat myös määritellä opintokokonaisuuksille enimmäismäärää alemman maksun ja tukea tavoitteellista opiskelua ja mahdollisuuksia laajojen opintojen suorittamiseen.
Asetuksen 2 momentista kumoutuisi säännös farmasian alemman korkeakoulututkinnon pohjalta suoritettavan erikoistumiskoulutuksen maksuttomuudesta. Pykälään lisättäisiin 3 momentti erikoistumiskoulutuksesta perittävistä maksuista. Erikoistumiskoulutuksessa opiskelijalta voitaisiin ehdotuksen 2 :n 3 momentin mukaan periä enintään 120 euron maksu opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohti. Maksun enimmäismäärä perustuu arvioon koulutusten kustannuksista ottaen huomioon, että erikoistumiskoulutusten rahoitus perustuu ylipistojen perusrahoitukseen ja alkuvaiheessa lisäksi erillisiin valtionavustuksiin. Erikoistumiskoulutuksissa opetuksen edellyttämät tai siihen liittyvät tehtävät sisältyvät mahdollisesti perittävään maksuun. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi kuulustelut, arvioinnit, valinta- ja tasokokeet, opinnäytetöiden ohjaus ja tarkastus, opintoneuvonta, todistukset opintosuorituksista sekä tutkintotodistukset. 3 Vaikutukset Avoimena yliopisto-opetuksena ja erillisinä opintoina suoritetut opintopisteet ovat rahoitustekijänä mallissa, jolla yliopistojen perusrahoitus jaetaan. Vuonna 2013 avoimeen yliopisto-opetukseen osallistui noin 75 000 henkilöä ja opintopisteitä suoritettiin noin 345 000. Näin ollen osallistujat suorittavat keskimäärin alle viisi opintopistettä vuodessa. Avoimen ylipisto-opetuksen opintopistekohtaisen enimmäismaksun korotus vahvistaa yliopistojen taloudellisia edellytyksiä avoimen yliopisto-opetuksen kehittämiseen. Tavoitteena on, että opetuksen tarjonta monipuolistuu ja laajenee. Maksun nousu kymmenestä eurosta viiteentoista euroon tarkoittaisi tyypillisellä viiden opintopisteen kurssilla nousua 50 eurosta 75 euroon. Pidempien, esimerkiksi 30 opintopisteen laajuisten opintojen enimmäismaksu nousisi 300 eurosta 450 euroon. Yliopistot voisivat kuitenkin jatkossakin periä myös pienemmän kuin enimmäismaksun. Erikoistumiskoulutuksesta perittävä enimmäismaksu olisi selvästi alhaisempi kuin liiketaloudellisesti hinnoitellussa täydennyskoulutuksessa. Erikoistumiskoulutus on suunnattu korkeakoulututkinnon suorittaneille ja koulutuksen kohderyhmän työllisyysaste ja ansiotaso mahdollistavat kohtuullisten opiskelijamaksujen perimisen. Jatkossa kaikista erikoistumiskoulutuksista voitaisiin periä opiskelijamaksuja yhtenäisin periaattein. Yliopistot voisivat jatkossa periä maksuja myös farmasian alan alemman korkeakoulututkinnon pohjalta suoritettavasta erikoistumiskoulutuksesta. Rahoituspohjan laajentamisen arvioidaan lisäävän farmasian alan erikoistumiskoulutuksen tarjontaa. Erikoistumiskoulutuksen enimmäismaksu 120 euroa tarkoittaisi 30 opintopisteen laajuisissa opinnoissa 3 600 euron opintomaksua. Erikoistumiskoulutusta voidaan korkeakoulun niin päättäessä tarjota myös maksutta tai enimmäismäärää alemmalla maksulla. Uudistus mahdollistaa korkeatasoisen erikoistavan ja syventävän koulutuksen tarjoamisen uusilla asiantuntijuusalueilla. 4 Asian valmistelu Asetusehdotus on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Asetusluonnoksesta on pyydetty lausunnot keskeisiltä sidosryhmätahoilta. Lausunnoissa 5 Voimaantulo
Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
luonnos 18.11.2014 VALTIONEUVOSTON ASETUS YLIOPISTOJEN TOIMINNASSA PERITTÄVISTÄ MAKSUISTA Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1082/2009) 2, seuraavasti: 2 Opetuksesta perittävät maksut Yliopiston myöntäessä opiskelijalle rajatun oikeuden suorittaa yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) mukaisiin tutkintoihinsa kuuluvia opintoja yliopistolain 7 :ssä tarkoitettuina avoimina yliopisto-opintoina taikka muutoin erillisinä opintoina ilman tutkinnonsuorittamisoikeutta, se voi periä opiskelijalta näistä opinnoista enintään viisitoista euroa opintooikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohden. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen 19 :ssä tarkoitetut opettajankoulutuksen opinnot, jos ne suoritetaan erillisinä opintoina, ovat kuitenkin opiskelijalle maksuttomia. Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään yliopistolain 7 a :ssä tarkoitetussa erikoistumiskoulutuksessa opiskelijalta voidaan periä enintään 120 euron maksu opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohden.
OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Muistio Luonnos 18.11.2014 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN ASETUS YLIOPISTOJEN KOULUTUSVASTUUN TÄSMENTÄMISESTÄ JA ERIKOISTUMISKOULUTUKSISTA ANNETUN ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1 Esityksen tausta ja pääasiallinen sisältö Yliopistolain (558/2009) 7 :n 3 momentin (728/2013) mukaan yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista sekä siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voidaan suorittaa (koulutusvastuu), säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Saman lainkohdan mukaan koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta yliopistojen kesken, erikoistumiskoulutusten aloista ja koulutusohjelmista sekä siitä, mitä erikoistumiskoulutusten aloja ja koulutusohjelmia kussakin yliopistossa on, säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, joka valmistellaan yhteistyössä yliopistojen kanssa (568/2005, jäljempänä koulutusvastuuasetus). Koulutusvastuuasetuksen 1 (568/2005) kumottiin asetuksella 1040/2013. Asetuksen 2 :ssä määritellään ne koulutusalat, joiden osalta säädetään yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyn tutkintokohtaisen koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta. Asetuksen liitteessä säädetään aloista, joilla yliopistojen on järjestettävä alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja tekniikan koulutusalalla, sekä opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakautumisesta yliopistojen välillä. Koulutusvastuuasetuksen 3 :ssä säädetään perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa opetettavien aineiden järjestämiseen liittyvästä koulutusvastuusta. Säännöksen mukaan yliopiston tulee järjestää opetettavien aineiden opintoja perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tuntijaossa vahvistetuissa oppiaineissa niillä koulutusaloilla ja aloilla, joille sille on säädetty koulutusvastuu yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai tämän asetuksen liitteessä. Voimassaolevassa koulutusvastuuasetuksessa on myös säännökset erikoistumiskoulutuksista (4 ja 11-16 ). Asetuksessa säädetään alemman korkeakoulututkinnon pohjalta suoritettavasta farmaseutin erikoistumiskoulutuksesta sekä lisensiaatintutkintoon sisältyvistä erikoistumiskoulutuksista, joita ovat erikoispsykologin koulutus, erikoispuheterapeutin koulutus, terveydenhuollon luonnontieteellinen erikoistumiskoulutus, proviisorin erikoistumiskoulutus sekä erikoissosiaalityöntekijän koulutus. Asetuksessa on säännökset erikoistumiskoulutuksista ja siitä, mitä erikoistumiskoulutuksen aloja kussakin yliopistossa on. Esityksessä ehdotetaan annettavaksi yliopistolain nojalla uusi asetus, joka kumoaa asetuksen 568/2005. Uuteen asetukseen sisältyvät samansisältöisinä voimassa olevan asetuksen 2 ja 3. Voimassa olevan asetuksen 2 olisi uuden asetuksen 1. Voimassa olevan asetuksen 3 olisi uuden asetuksen 2. Erikoistumiskoulutuksia koskevat 4 ja 11-16 kumoutuisivat. Esitys on osa korkeakoulujen erikoistumiskoulutusta koskevaa uudistusta.
Hallituksen esitys (HE 241/2014) yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta on annettu 14.11.2014. Esityksessä lakeihin lisättäisiin säännökset erikoistumiskoulutuksista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ovat jo työelämässä toimineille suunnattuja ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäviä koulutuksia, joita yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla korkeakoulu toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Yliopistolain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin erikoistumiskoulutuksesta sopimisesta, sopimuksen sisällöstä ja koulutuksen järjestämisestä. Esityksen tavoitteena on yhtenäistää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistavaa koulutusta koskevat säännökset ja luoda koulutuksille nykyistä selkeämmät säädöksiin perustuvat tavoitteet ja asema osana koulutusjärjestelmää. Tavoitteena on myös luoda edellytykset erikoistumiskoulutuksen tarjonnan laajentamiseen sellaisille aloille, joilla sitä ei nyt ole. Esityksen mukaan yksittäisistä erikoistumiskoulutuksista ei säädettäisi ja voimassa olevat opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 568/2005 erikoistumiskoulutuksia koskevat säännökset kumottaisiin. Jatkossa erikoistumiskoulutuksista päättäisivät yliopistot sopimusmenettelyssä. Yliopistoilla ei nykyisellään ole velvollisuutta järjestää erikoistumiskoulutuksia, eikä kaikkia säädettyjä koulutuksia ole toteutettu. Erikoistumiskoulutuksen uudistuksen arvioidaan turvaavan myös nykyisten erikoistumiskoulutusten järjestämistä muun muassa laajempien rahoitusedellytysten vuoksi. Yliopistolakiin tulee nykyisiä erikoistumiskoulutuksia koskeva siirtymäsäännös, jonka mukaan kumottavassa asetuksessa säädetyn erikoistumiskoulutuksen järjestämistä voitaisiin jatkaa 31 päivään joulukuuta 2016 tai siihen asti kunnes ennen mainittua ajankohtaa aloittaneet erikoistumiskoulutusta suorittavat opiskelijat ovat saaneet opintonsa suoritetuksi. Nämä erikoistumiskoulutukset voivat siirtyä osaksi uutta järjestelmää kun korkeakoulut niistä sopivat. Erikoistumiskoulutuksista pidettäisiin julkista luetteloa. 2 Yksityiskohtaiset perustelut 1 Koulutusvastuun täsmentäminen Pykälässä säädetään voimassaolevan asetuksen (568/2005) 2 :n mukaisesti koulutusvastuun täsmentämisestä. 2 Perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa opetettavien aineiden järjestäminen Pykälässä säädetään voimassaolevan asetuksen (568/2005) 3 :n mukaisesti perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa opetettavien aineiden järjestämisestä. Liite annetaan asetuksen 1040/2013 mukaisena. Kumottavat säännökset:
4 Erikoistumiskoulutukset Alemman korkeakoulututkinnon pohjalta suoritettavana erikoistumiskoulutuksena voidaan suorittaa farmaseutin erikoistumiskoulutus. Lisensiaatintutkintoon sisältyviä erikoistumiskoulutuksia ovat erikoispsykologin koulutus, erikoispuheterapeutin koulutus, terveydenhuollon luonnontieteellinen erikoistumiskoulutus, proviisorin erikoistumiskoulutus sekä erikoissosiaalityöntekijän koulutus. Opetusministeriö päättää kunkin yliopiston esityksestä sosiaali- ja terveysministeriötä kuultuaan, mitä erikoistumiskoulutuksia ja niiden erikoisaloja kussakin yliopistossa on. Erikoislääkärin, erikoiseläinlääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkintoon johtavista koulutuksista säädetään erikseen. 11 (17.6.2009/495) Farmaseutin erikoistumiskoulutus Farmaseutin tai muun vastaavan tutkinnon pohjalta voidaan suorittaa erikoistumiskoulutus sairaala- ja terveyskeskusfarmasiassa ja teollisuusfarmasiassa. Farmaseutin erikoistumiskoulutus voidaan suorittaa Helsingin yliopistossa ja Kuopion yliopistossa. 12 (17.6.2009/495) Proviisorin erikoistumiskoulutus Kun lisensiaatin tutkinto suoritetaan proviisorin tutkinnon tai muun vastaavan tutkinnon pohjalta, tutkintoon voidaan sisällyttää proviisorin erikoistumiskoulutus apteekkifarmasiassa, sairaala- ja terveyskeskusfarmasiassa ja teollisuusfarmasiassa. Proviisorin erikoistumiskoulutus voidaan suorittaa Helsingin ja Kuopion yliopistoissa. 13 Erikoispuheterapeutin koulutus Kun lisensiaatin tutkinto suoritetaan logopedian alan ylemmän korkeakoulututkinnon pohjalta, tutkintoon voidaan sisällyttää erikoispuheterapeutin koulutus seuraavilla erikoisaloilla: 1) aikuisten neurologisperäiset kommunikaatiohäiriöt; 2) lasten neurologisperäiset kommunikaatiohäiriöt; 3) kuulovammojen aiheuttamat kommunikaatiohäiriöt; sekä 4) äänihäiriöt. Nämä erikoistumiskoulutukset voidaan suorittaa Helsingin ja Oulun yliopistoissa.
14 Terveydenhuollon luonnontieteellinen erikoistumiskoulutus Kun lisensiaatin tutkinto suoritetaan luonnontieteellisen, maatalous-metsätieteellisen tai teknillistieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon pohjalta, tutkintoon voidaan sisällyttää sairaalageneetikon, sairaalafyysikon, sairaalakemistin, sairaalamikrobiologin ja sairaalasolubiologin erikoistumiskoulutus. Helsingin yliopistossa voidaan suorittaa sairaalageneetikon, sairaalafyysikon, sairaalakemistin ja sairaalamikrobiologin erikoistumiskoulutus, Jyväskylän yliopistossa sairaalasolubiologin erikoistumiskoulutus, Kuopion yliopistossa sairaalafyysikon ja sairaalakemistin erikoistumiskoulutus ja Oulun yliopistossa sairaalafyysikon erikoistumiskoulutus. 15 Erikoispsykologin koulutus Kun lisensiaatin tutkinto suoritetaan psykologian maisterin tutkinnon tai muun vastaavan tutkinnon pohjalta, tutkintoon voidaan sisällyttää erikoispsykologin koulutus seuraavilla erikoisaloilla: kehitys- ja kasvatuspsykologia, neuropsykologia, psykoterapia, terveyspsykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. Erikoispsykologin koulutus voidaan kaikilla mainituilla erikoisaloilla suorittaa Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. 16 Erikoissosiaalityöntekijän koulutus Kun lisensiaatin tutkinto suoritetaan yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden maisterin tutkinnon tai muun vastaavan tutkinnon pohjalta, tutkintoon voidaan sisällyttää erikoissosiaalityöntekijän koulutus seuraavilla erikoisaloilla: lapsi- ja nuorisososiaalityö, kuntouttava sosiaalityö, marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, hyvinvointipalvelujen erikoisala sekä yhteisösosiaalityö. Erikoissosiaalityöntekijän koulutus voidaan kaikilla mainituilla erikoisaloilla suorittaa Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistoissa. 3. Vaikutukset Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. Kumottavissa säännöksissä nimettyjen erikoistumiskoulutusten jatkuminen siirtymäajan jälkeen edellyttää niistä sopimista yliopistojen kesken yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. 4. Asian valmistelu
Asetus on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Erikoistumiskoulutuksen uudistus on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä yhteistyössä korkeakoulujen ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Asetus ja sen muistio on ollut lausunnolla 18.11.2014 Lausunnot 5. Voimaantulo Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015
luonnos 18.11.2014 Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti, säädetään 24 heinäkuuta 2009 annetun yliopistolain (558/2009) 7 :n 3 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 728/2013: 1 Koulutusvastuun täsmentäminen Tämän asetuksen liitteessä säädetään aloista, joilla yliopistojen on järjestettävä alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja tekniikan koulutusalalla sekä opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakautumisesta kasvatustieteellisellä koulutusalalla. 2 Perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa opetettavien aineiden järjestäminen Yliopiston on järjestettävä opetettavien aineiden opintoja perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tuntijaossa vahvistetuissa oppiaineissa niillä koulutusaloilla ja aloilla, joilla sille on säädetty koulutusvastuu yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (794/2004) tai tämän asetuksen liitteessä. 3 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Tällä asetuksella kumotaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä ja erikoistumiskoulutuksista (568/2005) Liite: kuten asetuksessa 1040/2013
Opetus- ja kulttuuriministeriö Muistio 18.11.2014 luonnos VALTIONEUVOSTON ASETUS AMMATTIKORKEAKOULUISTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1. Esityksen tausta ja pääasiallinen sisältö Hallituksen esitys (HE 241/2014) yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta on annettu 14.11.2014. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia. Lakeihin lisättäisiin säännökset erikoistumiskoulutuksista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ovat jo työelämässä toimineille suunnattuja ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäviä koulutuksia, joita yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla korkeakoulu toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Samalla nykyisistä yliopistojen erikoistumiskoulutuksia ja erikoistumisopintoja sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisia erikoistumisopintoja koskevista säännöksistä luovutaan. Esityksen tavoitteena on ollut yhtenäistää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistavaa koulutusta koskevat säännökset ja luoda koulutuksille nykyistä selkeämmät säädöksiin perustuvat tavoitteet ja asema osana koulutusjärjestelmää. Erikoistumiskoulutus mahdollistaa tutkintojen kokonaisuuden ja tutkintojen sisällön kehittämisen siten, että työelämässä tarvittava erikoistuminen voidaan toteuttaa tähän tarkoitukseen sopivalla koulutusmallilla. Vuoden 2015 alusta voimaan tulevan ammattikorkeakoululain (932/2014) nojalla annetaan valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista. Valtioneuvoston asetuksella ammattikorkeakouluista (ammattikorkeakouluasetus) säädetään yksityiskohtaisemmin mm. ammattikorkeakouluissa suoritettavista tutkinnoista ja niiden tavoitteista. Asetusta täydennettäisiin erikoistumiskoulutusta koskevilla säännöksillä. Ammattikorkeakoululain 11 a 2 momenttiin sisältyisi valtuus säätää erikoistumiskoulutusten yhteisistä tavoitteista ja vähimmäislaajuudesta valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 3 momentin mukaisesti erikoistumiskoulutuksesta sopimisesta, sopimuksen sisällöstä ja koulutuksen järjestämisestä annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 4 momentin mukaan 1
erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista pidettäisiin julkista luetteloa. Julkisesta luettelosta ja siihen merkittävistä tiedoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtuutussäännökset ovat uusia. Osana uudistusta asetuksesta korkeakoulututkintojen järjestelmästä kumotaan tarpeettomina seuraavat pykälät; 12 erikoistumisopinnot, 13 terveydenhuollon alan erikoistumisopinnot, 13 a maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnot ja 14 rekisteriin merkittävät erikoistumisopinnot. 2. Yksityiskohtaisten perustelut 3 Opintojen mitoitus ja laajuus Vuoden 2015 alusta voimaan tulevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälään lisättäisiin uusi 7 momentti, jossa säädettäisiin erikoistumiskoulutuksen vähimmäislaajuudesta. Erikoistumiskoulutuksen säädetty vähimmäislaajuus takaa osaltaan, että kaikki erikoistumiskoulutukset perustuvat laajoihin osaamiskokonaisuuksiin erotuksena lyhytkestoisemmasta ja suppeammasta täydennyskoulutustarjonnasta. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutusten ja erikoistumisopintojen laajuus on tavallisesti vaihdellut 30 ja 120 opintopisteen välillä. 6 a Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet ja osaamisen osoittaminen Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään erikoistumiskoulutuksen tavoitteista. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet kuvataan koulutuksen suorittaneen osaamisen näkökulmasta. Tämä vastaa myös tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteiden kuvaustapaa. Säännöksen tarkoituksena on erottaa erikoistumiskoulutukset korkeakoulututkinnoista ja muista tutkinnoista sekä vahvistaa erikoistumiskoulutuksen asemaa omana koulutusmuotona. Tavoitteet rajaavat erikoistumiskoulutuksen ulkopuolelle myös yleisempään täydennyskoulutustarpeeseen vastaavan koulutuksen sekä koulutuksen, jonka toteuttaminen ei edellytä yhteyttä korkeakoulu- ja tutkimusyhteisöön. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet on kuvattu siten, että erikoistumiskoulutukset vastaavat sellaisiin työelämän rajatun osa-alueen osaamisvaatimuksiin, jotka perustuvat tutkimukseen tai taiteellisen toiminnan menetelmiin. Asiantuntijuuden edistäminen edellyttää toimintaa testaavaa tarkastelua, jota voidaan tarjota empiiriseen tutkimukseen tai muulla tavoin koeteltuun tietoon perustuvassa koulutuksessa.
Pykälän 2 momentin mukaisesti asiantuntemus osoitetaan tavalla, joka määritellään ammattikorkeakoululain 11 a :n 3 momentissa säädetyssä sopimusmenettelyssä. Koulutuksen vaikuttavuuden kannalta on olennaista, että sopimusosapuolilla ja työ- ja elinkeinoelämän yhteistyötahoilla on yhteinen näkemys erikoistumiskoulutuksen tavoitteista ja siitä, miten asiantuntijuus osoitetaan. 6 b Erikoistumiskoulutuksesta sopiminen Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään erikoistumiskoulutuksesta sopimisesta. Erikoistumiskoulutusta koskevan sopimuksen vähimmäissopijajoukko määritellään ammattikorkeakoulujen koulutusvastuun mukaisesti siten, että sopimuksen sopijaosapuolet muodostavat niiden ammattikorkeakoulujen enemmistön, jotka antavat ammattikorkeakoulututkintoon ja siihen liitettävään tutkintonimikkeeseen johtavaa koulutusta sillä alalla, jolla erikoistumiskoulutus järjestetään. Ammattikorkeakoulun toimiluvassa määrätään siitä, mitä ammattikorkeakoulututkintoja ja niihin liitettäviä tutkintonimikkeitä kunkin ammattikorkeakoulun tulee antaa. Esimerkiksi pääasiallisesti fysioterapian alaan sijoittuvasta erikoistumiskoulutuksesta voisivat sopia ja koulutusta järjestää vain ne ammattikorkeakoulut, joilla on oikeus antaa sosiaali- ja terveysalan tutkintoon johtavaa koulutusta ja fysioterapeutti (AMK) tutkintonimike. Monitieteinen ja -alainen erikoistumiskoulutus sijoitetaan sopijaosapuolia määriteltäessä sille koulutusalalle, jolle se pääosiltaan kuuluu. Alan määrittelemisessä apuna voi käyttää arviota siitä, minkä alan tutkinnon tuottamalle osaamiselle suunnitellun erikoistumiskoulutuksen opintosisällöt ensisijaisesti rakentuvat. Sopijajoukon määrittely ei rajaa korkeakoulujen yhteistyörakenteita erikoistumiskoulutustarpeen ennakoinnissa. Erikoistumiskoulutuksen vaikuttavuuden takaamiseksi erikoistumiskoulutuksen tarpeita on tarkoituksenmukaista ennakoida ja arvioida laajemminkin, esimerkiksi koulutusaloittain sekä työelämän muodostamien toimialojen näkökulmasta. Sopimusmenettely olisi avoin kaikille niille ammattikorkeakouluille, joilla on koulutusvastuu niissä tutkinnoissa ja tutkintonimikkeissä, joilla erikoistumiskoulutus järjestetään. Myös muut korkeakoulut voivat liittyä sopimukseen. Monialaisen erikoistumiskoulutuksen toteuttaminen edellyttää käytännössä, että riittävä määrä erikoistumiskoulutuksen muuta sisältöä tuottavista korkeakouluista on mukana sopimuksessa.
Työelämää edustavat tahot sekä se tapa, jolla työelämän edustajat ovat osallistuneet sopimusmenettelyyn, on kirjattava sopimukseen. Työelämän näkökulman huomioon ottaminen tarkoittaa, että sopimusmenettelyn aikana tulee hankkia tarvittavan laaja ja monipuolinen näkemys toimialan asiantuntijuuden kehittämiseen liittyvistä koulutustarpeista. Ainoastaan yhden toimialan yrityksen tai yhden työelämää edustavan järjestön näkökulmaa ei tavallisesti voida pitää riittävänä, vaan sopimusmenettelyssä tulisi olla pyrkimys osaamisen kehittämistarpeiden objektiiviseen ja monipuoliseen tarkasteluun. Työelämän osallistuminen dokumentoidaan erikoistumiskoulutusta koskevaan sopimukseen siten, että sopimuksesta käyvät ilmi työelämää sopimusmenettelyssä edustaneet tahot ja se tapa, jolla he ovat osallistuneet sopimusmenettelyn aikaiseen yhteistyöhön. Erikoistumiskoulutuksia eivät olisi ne koulutukset, joiden sisällöstä, tavoitteista tai toteuttamistavasta on erikseen säädetty. Pykälän 2 momentin mukaisesti erikoistumiskoulutusta koskevassa sopimuksessa olisi sovittava ainakin järjestettävän erikoistumiskoulutuksen nimestä, laajuudesta, tavoitteista, kohderyhmästä sekä opiskelijan asiantuntemuksen osoittamisesta. Ammattikorkeakoulut voivat sopia myös muista asioista, kuten koulutuksen rakenteesta, työssä oppimiseen liittyvistä vaatimuksista, hyväksilukemisen periaatteista, koulutuksen tavoiteajasta tai koulutuksesta perittävistä maksuista. Sopimus tehtäisiin määräajaksi tai toistaiseksi. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ammattikorkeakoulun oikeudesta liittyä sopimukseen. 6 c Erikoistumiskoulutuksen järjestäminen Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään erikoistumiskoulutuksen järjestämisestä. Ammattikorkeakoulut voisivat järjestää erikoistumiskoulutusta koulutusvastuidensa mukaan. Erikoistumiskoulutuksen järjestäminen edellyttäisi, että ammattikorkeakoulu on osapuolena 6 b :ssä tarkoitetussa sopimuksessa. Yksittäisen ammattikorkeakoulun päätöksellä erikoistumiskoulutusta voidaan järjestää vain, jos sillä on ainoana kyseisen koulutusalan koulutusvastuu. Ammattikorkeakoulu voi toteuttaa erikoistumiskoulutuksia toimiluvassa määrätyn opetuskielensä mukaisesti suomeksi, ruotsiksi tai tarvittaessa myös muilla kielillä. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät erikoistumiskoulutusta oman lainsäädäntönsä nojalla. 10 Todistukset
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös erikoistumiskoulutuksesta annettavasta todistuksesta. Ammattikorkeakoulu antaa opiskelijalle hänen suorittamastaan erikoistumiskoulutuksesta todistuksen. Todistuksesta tulee käydä ilmi erikoistumiskoulutuksen nimi ja koulutuksen keskeinen sisältö. 17 a Erikoistumiskoulutuksia koskeva julkinen luettelo Pykälä on uusi. Julkisen luettelon tarkoituksena on koota yhteen erikoistumiskoulutuksia koskevien sopimusten perustiedot. Korkeakouluilla olisi velvollisuus ilmoittaa koulutusta koskevan sopimuksen keskeiset tiedot luetteloon. Luettelosta sopivaa koulutusta etsivät henkilöt, uusia erikoistumiskoulutuksia suunnittelevat korkeakoulut, työ- ja elinkeinoelämän edustajat sekä muut kiinnostuneet tahot saisivat keskeiset tiedot olemassa olevista erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista ja erikoistumiskoulutusten nimikkeistä, laajuudesta, tavoitteista ja kohderyhmästä. Luettelon avulla voitaisiin myös seurata erikoistumiskoulutusten nimikkeiden määrää. Lisäksi tietoja voitaisiin käyttää muun muassa opinto-ohjauksen tarpeisiin kulloinkin olemassa olevissa sähköisissä valtakunnallisissa palveluissa. 3. Esityksen vaikutukset Esitys luo koulutuksille nykyistä selkeämmät säädöksiin perustuvat tavoitteet ja määrittää erikoistumiskoulutuksen järjestämistä osana koulutusjärjestelmää. Esityksellä ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Korkeakoulujen toteuttaman markkinaehtoisen maksullisen täydennyskoulutuksen ja erikoistumiskoulutuksen välinen ero selvenee. Ehdotettu sääntely selkeyttää ja yhdenmukaistaa erikoistumiskoulutusten asemaa suhteessa täydennyskoulutukseen. Säätely selkeyttää osaltaan vapaasti hinnoiteltavan täydennyskoulutustoiminnan toteuttamismahdollisuuksia. Sopimusmenettely ja koulutuksista pidettävä julkinen luettelo parantavat tutkinnon jälkeisen koulutuksen pysyvyyttä ja läpinäkyvyyttä ja sopimusmenettely myös takaa voimavarojen kohdentamisen niille aloille, joilla erikoistumiskoulutukseen on yhteisesti todettu tarve. 4. Asian valmistelu
Asetus on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Asetuksella säädetyt erikoistumiskoulutuksen tavoitteet, osaamisen osoittaminen ja erikoitumiskoulutuksen laajuus sekä pääpiirteet sopimisesta ja erikoistumiskoulutuksen perustumisesta koulutusvastuisiin on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä yhteistyössä korkeakoulujen ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Asetusluonnokset ovat olleet tutustuttavana hallituksen esityksen lausuntokierroksella. Asetus ja sen muistio on ollut lausunnolla 18.11.2014 Lausuntopalaute 5. Voimaantulo Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
luonnos 18.11.2014 Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan ammattikorkeakoulutuista annetun valtioneuvoston asetuksen (/2014) 10 1 momentti, sekä lisätään asetuksen 3 :ään uusi 7 momentti sekä asetukseen uudet 6a c ja17 a, seuraavasti: 3 Opintojen mitoitus ja laajuus Erikoistumiskoulutusten laajuus on vähintään 30 opintopistettä. 6 a Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet ja osaamisen osoittaminen Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija koulutustaustansa ja työkokemuksensa pohjalta: 1) kykenee toimimaan vaativissa asiantuntijatehtävissä ammattikorkeakoululain 11 a :n 3 momentin mukaisessa sopimusmenettelyssä määritellyllä työelämän osa-alueella. 2) saavuttaa asiantuntijuuden edellyttämän syvällisen erityisosaamisen tai monialaisen kokonaisuuden hallinnan 3) osaa arvioida ja kehittää erityisalansa ammatillisia käytäntöjä perustuen tutkimukseen tai taiteellisen toiminnan menetelmiin 4) kykenee toimimaan yhteisöissä ja -verkostoissa oman erityisalansa asiantuntijana Asiantuntemus osoitetaan tavalla, joka määritellään ammattikorkeakoululain 11 a :n 2 momentissa säädetyssä sopimusmenettelyssä.
6 b Erikoistumiskoulutuksesta sopiminen Ammattikorkeakoululain 11 a :n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen syntyminen edellyttää, että sopimuksen sopijaosapuolet muodostavat niiden ammattikorkeakoulujen enemmistön, jotka antavat ammattikorkeakoulututkintoon ja siihen liitettävään tutkintonimikkeeseen johtavaa koulutusta sillä alalla, jolla erikoistumiskoulutus järjestetään. Työelämää edustavat tahot sekä se tapa, jolla työelämän edustajat ovat osallistuneet sopimusmenettelyyn, on kirjattava sopimukseen. Erikoistumiskoulutusta koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin järjestettävän erikoistumiskoulutuksen nimestä, koulutuksen laajuudesta, tavoitteista, kohderyhmästä sekä opiskelijan asiantuntemuksen osoittamisesta. Ammattikorkeakoulu voi liittyä erikoistumiskoulutusta koskevaan sopimukseen myös sopimuksen tekemisen jälkeen. Alkuperäisillä sopijaosapuolilla on velvollisuus hyväksyä sopijaosapuoliksi kaikki ne ammattikorkeakoulut, jotka antavat ammattikorkeakoulututkintoon ja siihen liitettävään tutkintonimikkeeseen johtavaa koulutusta sillä alalla, jolla erikoistumiskoulutus järjestetään. Sopimukseen liitytään allekirjoittamalla alkuperäinen sopimusasiakirja. 6 c Erikoistumiskoulutuksen järjestäminen Erikoistumiskoulutusta voivat järjestää ne ammattikorkeakoulut, jotka antavat ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta toimiluvan mukaisissa tutkinnoissa ja tutkintonimikkeissä sillä alalla, jolla erikoistumiskoulutus järjestetään. Erikoistumiskoulutuksen järjestäminen edellyttää, että ammattikorkeakoulu on osapuolena ammattikorkeakoululain 11 a :n 3 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa. 10 Todistukset Ammattikorkeakoulu antaa opiskelijalle hänen suorittamastaan tutkinnosta tutkintotodistuksen. Myös erikoistumiskoulutuksen suorittamisesta annetaan todistus. 17 a Erikoistumiskoulutuksia koskeva julkinen luettelo
Erikoistumiskoulutuksia koskevaan julkiseen luetteloon merkitään tiedot ammattikorkeakoululain 11 a :n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen sopimusosapuolista, sopimuksen voimassaolosta sekä sopimuksessa sovituista erikoistumiskoulutuksen nimestä ja sen perusteista. Luetteloon merkittäviä perusteita ovat järjestettävän koulutuksen laajuus, tavoitteet ja kohderyhmä. Luetteloon voidaan merkitä myös muita sopimusta koskevia tarpeellisia tietoja. Luetteloa pitää Opetushallitus. Sopimusosapuolilla on velvollisuus ilmoittaa sopimusta koskevat tiedot julkiseen luetteloon. Vastaava velvollisuus ilmoittaa erikoistumiskoulutuksen tiedot luetteloon on myös ammattikorkeakoululla, joka järjestää erikoistumiskoulutusta omaan päätökseensä perustuen sen vuoksi, ettei kyseisellä erikoistumisalalla ole muita koulutusvastuullisia ammattikorkeakouluja. Opetushallitus pitää sähköisesti yleisön nähtävillä tiedostoa voimassa olevista erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
1 Opetus- ja kulttuuriministeriö Muistio luonnos 18.11.2014 VALTIONEUVOSTON ASETUS YLIOPISTOJEN TUTKINNOISTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1. Esityksen tausta ja pääasiallinen sisältö Hallituksen esitys (HE 241/2014) yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta on annettu 14.11.2014. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia. Lakeihin lisättäisiin säännökset erikoistumiskoulutuksista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ovat jo työelämässä toimineille suunnattuja ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäviä koulutuksia, joita yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla korkeakoulu toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Samalla nykyisistä yliopistojen erikoistumiskoulutuksia ja erikoistumisopintoja sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisia erikoistumisopintoja koskevista säännöksistä luovutaan. Esityksen tavoitteena on ollut yhtenäistää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistavaa koulutusta koskevat säännökset ja luoda koulutuksille nykyistä selkeämmät säädöksiin perustuvat tavoitteet ja asema osana koulutusjärjestelmää. Erikoistumiskoulutus mahdollistaa tutkintojen kokonaisuuden ja tutkintojen sisällön kehittämisen siten, että työelämässä tarvittava erikoistuminen voidaan toteuttaa tähän tarkoitukseen sopivalla koulutusmallilla. Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista säädetään alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon, opettajankoulutuksen sekä tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteista, laajuudesta ja rakenteesta. Asetusta täydennettäisiin erikoistumiskoulutusta koskevilla säännöksillä. Asetuksen nimike muuttuisi valtioneuvoston asetukseksi yliopistojen tutkinnoista ja erikoistumiskoulutuksista. Yliopistolain (558/2009) uuden 7 a :n 2 momentin mukaan erikoistumiskoulutusten yhteisistä tavoitteista ja vähimmäislaajuudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Esityksen mukaisesti yliopistolain 7 a :n 3 momentin mukaan erikoistumiskoulutuksesta sopimisesta, sopimuksen sisällöstä ja koulutuksen järjestämisestä annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 4 momentin mukaan erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista pidettäisiin julkista luetteloa. Julkisesta luettelosta ja siihen merkittävistä tiedoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ne yliopistot, joilla on erikoistumiskoulutuksen alan koulutusvastuu, voisivat jatkossa päättää yhdessä erikoistumiskoulutuksista. Osana uudistusta opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä ja erikoistumiskoulutuksista (568/2005) kumotaan ja annetaan uudestaan siten, että asetus sisältää jatkossa säännökset koulutusvastuun täsmentämisestä. Asetuksesta korkeakoulututkintojen järjestelmästä kumotaan tarpeettomina seuraavat pykälät; 12
2 erikoistumisopinnot, 13 terveydenhuollon alan erikoistumisopinnot, 13 a maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnot ja 14 rekisteriin merkittävät erikoistumisopinnot. Valtuutussäännökset ovat uusia. 2. Yksityiskohtaisten perustelut 1 Soveltamisala Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös erikoistumiskoulutuksesta. Asetuksen soveltamisala laajenisi erikoistumiskoulutukseen. 11 Eräiden alempien korkeakoulututkintojen pohjalta suoritettava erikoistumiskoulutus Pykälässä on säädetty farmaseutin erikoistumiskoulutuksesta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. 20 a Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet ja osaamisen osoittaminen Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään erikoistumiskoulutuksen tavoitteista. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet kuvataan koulutuksen suorittaneen osaamisen näkökulmasta. Tämä vastaa tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteiden kuvaustapaa. Säännöksen tarkoituksena on erottaa erikoistumiskoulutukset korkeakoulututkinnoista ja muista tutkinnoista sekä vahvistaa erikoistumiskoulutuksen asemaa omana koulutusmuotona. Tavoitteet rajaavat erikoistumiskoulutuksen ulkopuolelle myös yleisempään täydennyskoulutustarpeeseen vastaavan koulutuksen sekä koulutuksen, jonka toteuttaminen ei edellytä yhteyttä korkeakoulu- ja tutkimusyhteisöön. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet on kuvattu siten, että erikoistumiskoulutukset vastaavat sellaisiin työelämän rajatun osa-alueen osaamisvaatimuksiin, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimustietoon tai taiteellisen toiminnan menetelmiin. Erona esitettyihin ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen tavoitteisiin, yliopistojen toteuttaman erikoistumiskoulutuksen tavoitteissa painottuvat tieteellisammatillinen osaaminen ja tieteellisen tutkimustiedon hyödyntäminen. Asiantuntijuuden edistäminen edellyttää toimintaa testaavaa tarkastelua, jota voidaan tarjota empiiriseen tutkimukseen tai muulla tavoin koeteltuun tietoon perustuvassa koulutuksessa. Pykälän 2 momentin mukaisesti asiantuntemus osoitetaan tavalla, joka määritellään yliopistolain 7 a :n 3 momentissa säädetyssä sopimusmenettelyssä. Koulutuksen vaikuttavuuden kannalta on olennaista, että sopimusosapuolilla ja työ- ja elinkeinoelämän yhteistyötahoilla on yhteinen näkemys erikoistumiskoulutuksen tavoitteista ja siitä, miten asiantuntijuus osoitetaan.