Oikeustieteellinen ala, psykologian ala, teologian ala ja yhteiskuntatieteellinen ala (yliopistot) Keskustelutilaisuus

Transkriptio

1 Opetus- ja kulttuuriministeriö Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö Oikeustieteellinen ala, psykologian ala, teologian ala ja yhteiskuntatieteellinen ala (yliopistot) Keskustelutilaisuus MUISTIO JA KESKUSTELUKYSYMYKSET TUTKINNOISTA JA KOULUTUSVASTUUSTA 1. Johdanto Opetus- ja kulttuuriministeriö järjestää kevään 2011 aikana koulutusalakohtaisia tilaisuuksia. Niissä on tarkoitus keskustella yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajien kanssa tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksiin liittyvistä mahdollisista muutostarpeista. Tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksiä on aiheellista tarkastella muun muassa yliopistouudistuksen ja Korkeakoulujen arviointineuvoston suorittaman tutkintouudistuksen arvioinnin näkökulmista. Osa koulutusalatilaisuuksista järjestetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisinä tilaisuuksina, osa erillisinä jommallekummalle korkeakoulusektorille. Tämän muistion alkuosassa käsitellään sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen tutkintoja ja koulutusvastuuta koskevia säädöksiä. Muistion lopussa on koulutusalakohtainen osuus ja keskustelukysymyksiä kutakin alakohtaista tilaisuutta varten. 2. Nykytila Korkeakoulututkinnoista, -opetuksesta ja -opinnoista sekä koulutusvastuusta ja -tehtävistä säädetään yliopistolaissa (558/2009), valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004), ammattikorkeakoululaissa (351/2003), valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista (352/2003) ja opetusministeriön asetuksessa (568/2005) yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista. Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) määrittelee tutkintojen ohella aiemmin suoritettujen tutkintojen aseman nykyisiin tutkintoihin nähden. 1 Tutkintojen jälkeistä koulutusta on kuvattu Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet -muistiossa (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:38). 3. Yliopistot 3.1. Yliopistolaki (558/2009) Yliopistolaissa (558/2009) säädetään opintojen, opetuksen ja tutkintojen osalta muun muassa seuraavista asioista: yliopistoissa suoritettavat tutkinnot, opetus- ja tutkintokielet, alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteelliset suorittamisajat, opiskeluoikeus ja opintojen arviointi. Seuraavassa kuvataan yliopistolain sisältöä näiltä osin

2 Yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopistoopetusta. 2 Tutkintojen rakenteesta on säädetty kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaisesti. Sen mukaan opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon ja tämän jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon. Ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutus voidaan järjestää valtioneuvoston asetuksella säädettävillä aloilla myös siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa, jos se on tarkoituksenmukaista koulutusalan ammatillisten vaatimusten vuoksi. Tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkotutkinto suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen. Opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi Helsingin yliopistossa, Kuvataideakatemiassa, Sibelius- Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa. Aalto-yliopiston opetus- ja tutkimuskielet noudattavat sen perustaneiden yliopistojen aiempaa opetus- ja tutkintokielikäytäntöä. Åbo Akademin, Svenska handelshögskolanin ja Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi. Muiden yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on suomi. Yliopistot voivat päättää lisäksi muun kielen käyttämisestä opinto- ja tutkintokielenä. Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteelliseksi suorittamisajaksi määritellään kolme lukuvuotta. Poikkeuksena on kuvataiteen kandidaatin tutkinto, jossa tavoiteaika on kolme ja puoli vuotta. Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on kaksi lukuvuotta. Tästä on kuitenkin poikkeuksia (musiikki, psykologia, eläinlääketiede, lääketiede ja hammaslääketiede). Yliopistoilta edellytetään, että ne järjestävät opinnot niin, että tavoitteellinen suorittamisaika on mahdollinen. Opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot pelkän alemman korkeakoulututkinnon osalta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa, alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa ja pelkän ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Opiskeluoikeuden palauttaminen edellyttää opiskelijan hakemusta. Opiskelijalla on oikeus saada tiedot opintosuorituksensa arvosteluperusteista. Hän saa tutkintoa suorittaessaan lukea hyväkseen muualla suoritettuja opintoja ja korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Tämän lisäksi hän voi yliopiston päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen ja korvata tutkinto-opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) Yliopistolain 7 :n mukaisesti yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteista ja siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voi suorittaa, säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Seuraavassa kuvataan tutkintoasetuksen (794/2004) sisällön pääpiirteitä. Tutkintoasetuksessa säädetään alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista sekä tieteellisistä ja taiteellisista jatkotutkinnoista. Tieteellisiä ja taiteellisia jatkotutkintoja ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Lääketieteellisellä, hammaslääketieteellisellä ja eläinlääketieteellisellä alalla lisensiaatin tutkinnot ovat kuitenkin ylempiä korkeakoulututkintoja. Tutkintoasetuksessa ei säädetä ammatillisista jatkotutkinnoista, vaan niistä säädetään erikseen erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin ja erikoiseläinlääkärin tutkinnoista annetuissa valtioneuvoston asetuksissa. Erikoistumisopinnoista säädetään asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998). Valtionavustus korkeakoulutettujen oppisopimustyyppiseen täydennyskoulutukseen on sisältynyt vuosina annettuihin talousarvioesityksiin. Tutkintoasetuksessa on liitteenä luettelo yliopistojen koulutusaloista ja tutkintojen suomen- ja englanninkielisistä nimistä sekä tieto niistä yliopistoista, joiden koulutusvastuun piiriin kyseiset koulutusalat ja tutkinnot kuuluvat. Yliopisto ei voi ilman liitteeseen tehtävää muutosta aloittaa tai lopettaa koulutusta.

3 3 Tutkintoasetuksessa säädetään alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen järjestämistavoista. Koulutus voidaan järjestää joko oppiainepohjaisesti tai koulutusohjelmina. Koulutuksen mitoituksen perusteena on opintopiste. Asetuksen mukaan yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen vaadittava työpanos on keskimäärin 1600 työtuntia, joka vastaa 60 opintopistettä. Asetuksessa määritellään, että opiskelijan tulee opinnoissaan osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, jota julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan edellytetään valtion henkilöstöltä. Samoin edellytetään, että opiskelija osoittaa saavuttaneensa vähintään yhden vieraan kielen sellaisen taidon, joka mahdollistaa oman alan kansainvälisen kehityksen seuraamisen. Tutkintoasetuksessa määritellään tavoitteet alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle. Tavoitteet koskevat opinnoissa saatavia valmiuksia, oman alan seuraamis- ja kehittämisvalmiuksia sekä tieteellisen ajattelun ja taiteellisen työn edellyttämiä valmiuksia, työelämän kehittämis- ja asiantuntijavalmiuksia sekä viestinnällisiä valmiuksia. Alempi korkeakoulututkinto voi koostua perus- ja aineopinnoista, kieli- ja viestintäopinnoista, monitieteisistä opintokokonaisuuksista, harjoittelusta ja muista tarvittavista opinnoista. Ylempi korkeakoulututkinto voi koostua perus- ja aineopinnoista sekä syventävistä opinnoista, kieli- ja viestintäopinnoista, monitieteisistä opintokokonaisuuksista, harjoittelusta ja muista tarvittavista opinnoista. Perusopintojen laajuudeksi määritellään vähintään 25 opintopistettä. Aineopintojen laajuus yhdessä perusopintojen kanssa on vähintään 60 opintopistettä. Syventävien opintojen laajuus on vähintään 60 opintopistettä. Alemman korkeakoulututkinnon opinnäytteen laajuus on 6-10 opintopistettä. Ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteen laajuus on opintopistettä. Alemman korkeakoulututkinnon laajuus on 180 opintopistettä. Kuvataiteen kandidaatin tutkinto on tästä poikkeus. Sen laajuus on 210 opintopistettä. Ylemmän korkeakoulututkinnon laajuus on 120 opintopistettä. Tästä poikkeus on ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattu ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma, joka voi olla laajuudeltaan vain 90 opintopistettä. Tutkinnon laajuudesta on myös muita poikkeuksia. Psykologian maisterin ja musiikin maisterin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus ylemmässä korkeakoulututkinnossa on 150 opintopistettä. Eläinlääketieteen lisensiaatin ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin vaadittavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä. Lääketieteellisellä ja hammaslääketieteellisellä alalla yliopisto voi järjestää ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus on tällöin 360 opintopistettä ja hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus 300 opintopistettä. Tutkintoasetuksessa käsitellään myös sitä, miten eri opinnot, kypsyysnäyte ja kielitaidon osoittaminen sijoittuvat tutkintojen rakenteisiin. Asetus määrittelee, että eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin, proviisorin tutkintoon sekä arkkitehdin tutkintoon johtavaa koulutusta järjestettäessä noudatetaan Euroopan yhteisön lainsäädännön määrittelemää koulutuksen vähimmäistasoa. Opettajankoulutuksen osalta tutkintoasetus määrittelee opettajankoulutuksen yleiset tavoitteet ja opettajankoulutukseen kuuluvat opinnot ja niiden laajuuden. Säädökset koskevat lastentarhanopettajien, luokanopettajien, erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja aineenopettajien koulutusta. Tutkintoasetuksessa säädetään tieteellisen ja taiteellisen jatkotutkinnon tavoitteista sekä jatkotutkinnon suoritustavoista. Jatkotutkinnon laajuutta ei määritellä eikä myöskään suorituksen tavoiteaikaa. Jatkokoulutuksessa suoritettavaan lisensiaatin tutkintoon voi sisältyä erikoistumiskoulutus. Tutkintoasetus määrittelee myös opiskelijan mahdollisuudet muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemiseen sekä alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintotodistuksen rakenteen ja pääsisällöt. Asetuksessa säädetään tiettyjen oppiarvojen käyttämisestä.

4 4 Tutkintoasetukseen sisältyy yliopistoille yleisvelvoite tutkintojensa, opetuksensa ja opintojensa arviointiin ja kehittämiseen Opetusministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä (568/2005) Asetus määrittelee, minkä alojen, oppiaineryhmien ja oppiaineiden syventäviä opintoja yliopistot voivat järjestää humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja terveystieteiden alalla. Yliopisto ei voi näillä aloilla aloittaa syventävien opintojen järjestämistä eikä luopua opintojen järjestämisestä ilman ko. asetuksen muutosta. Muutos edellyttää yliopiston esitystä. Asetus määrittelee opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakaantumisen eri yliopistojen kesken. Koulutusvastuuasetuksessa säädetään myös koulutusohjelmista kuvataiteen, taideteollisen, tanssin, teatterin ja musiikin alalla sekä teknistieteellisellä alalla. Asetuksessa säädetään myös sosiaalityön koulutuksen järjestämisestä ja erikoistumiskoulutuksista. 4. Ammattikorkeakoulut 4.1. Ammattikorkeakoululaki (351/2003) ja valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (352/2003) Ammattikorkeakoululaissa ja valtioneuvoston asetuksessa säädetään opintojen, opetuksen ja tutkintojen osalta muun muassa seuraavista asioista: koulutustehtävä, ammattikorkeakouluissa annettava opetus, ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot, koulutusohjelmat, tutkintojen tavoitteet, opetus- ja tutkintokielet, opiskeluoikeus ja opintojen arviointi. Seuraavassa kuvataan säädösten sisältöä pääpiirteittäin. Ammattikorkeakoulun koulutustehtävä määrätään ammattikorkeakoulun toimiluvassa, jonka valtioneuvosto myöntää ammattikorkeakoulun ylläpitäjälle. Koulutustehtävä pitää sisällään ammattikorkeakoulun toimialan, ammattikorkeakoulun opetuskielen sekä nuorten koulutuksen ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen sijaintipaikat. Ammattikorkeakoulun toimiala määrätään käyttämällä seuraavia koulutusaloja: 1) humanistinen ja kasvatusala; 2) kulttuuriala; 3) yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala; 4) luonnontieteiden ala: 5) tekniikan ja liikenteen ala; 6) luonnonvara- ja ympäristöala; 7) sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala; 8) matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Ammattikorkeakoulussa annetaan sille määrätyn koulutustehtävän rajoissa korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta, ammatillisia erikoistumisopintoja ja muuta aikuiskoulutusta sekä avointa ammattikorkeakouluopetusta. Ammattikorkeakoulu voi järjestää maahanmuuttajille maksutonta koulutusta, jonka tavoitteena on antaa opiskelijalle kielelliset ja muut valmiudet ammattikorkeakouluopintoja varten. Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulussa suoritettuun tutkintoon liitetään asianomaisen koulutusalan nimi sekä tutkintonimike ja ammattikorkeakoulututkinnon osalta tarvittaessa lyhenne AMK ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osalta lyhenne ylempi AMK. Valtioneuvoston asetuksen 3 :ssä on lueteltu kaikki

5 5 ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot sekä niiden tutkintonimikkeet (suomi, ruotsi, englanti). Tutkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina. Koulutusohjelmat ovat ammattikorkeakoulun suunnittelemia ja järjestämiä opintokokonaisuuksia, jotka suuntautuvat johonkin työelämän ammatillista asiantuntemusta edellyttämään tehtäväalueeseen ja sen kehittämiseen. Koulutusohjelmassa voi olla suuntautumisvaihtoehtoja. Opetusministeriö päättää koulutusohjelmista ammattikorkeakoulun esityksestä. Opetusministeriön päätöksestä käy ilmi koulutusohjelman nimi, tarvittaessa suuntautumisvaihtoehdot, koulutusala, tutkinto ja tutkintonimike, koulutusohjelman laajuus opintopisteinä sekä harjoittelun laajuus. Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtavien koulutusohjelmien ja niiden opetussuunnitelmien tulee olla laajuudeltaan vähintään kolmen ja enintään neljän lukuvuoden päätoimisten opintojen mittaisia. Erityisistä syistä tutkinto voi olla neljää vuotta laajempikin. Valtioneuvoston asetuksessa on säädetty tarkemmin opintojen laajuudesta. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on 180, 210 tai 240 opintopistettä. Erityisestä syystä opetusministeriö voi vahvistaa opintojen laajuuden 240 opintopistettä laajemmaksikin. Ylemmän ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on 60 tai 90 opintopistettä. Ammattikorkeakouluilta edellytetään, että ne järjestävät opinnot niin, että kokopäiväopiskelija voi suorittaa opinnot niiden laajuutta vastaavassa ajassa. Opiskeluoikeudesta ja sen menettämisestä on säädetty ammattikorkeakoululain 24 ja 25 :ssä. Opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkintoon johtavat opinnot asianomaisen koulutusohjelman opetussuunnitelman ja tutkintosäännössä määrättyjen perusteiden mukaisesti. Opiskeluoikeus on rajattu siten, että kokopäiväopiskelijan on suoritettava tutkintoon johtavat opinnot viimeistään yhtä vuotta niiden laajuutta pidemmässä ajassa. Opiskelija voi olla tekemänsä poissaoloilmoituksen perusteella poissa yhteensä kahden lukuvuoden ajan. Poissaoloaikaa ei lasketa opintojen enimmäisaikaan. Opiskelija menettää opiskeluoikeutensa, jos hän ei ole ilmoittautunut läsnä- tai poissaolevaksi tai jos hän ei ole suorittanut opintojaan säädetyssä enimmäisajassa. Ammattikorkeakoulu voi myöntää erityisestä syystä opiskelijalle lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista säädetään tutkintoon johtavien opintojen rakenteesta, tutkintojen tavoitteista, kielitaidosta, opintojaksoista ja opetussuunnitelmista sekä kypsyysnäytteestä. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen rakenne on säädetty koostuvaksi perus- ja ammattiopinnoista, vapaasti valittavista opinnoista, ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta sekä opinnäytetyöstä. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu syventäviä ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja sekä opinnäytetyö. Ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tavoitteet koskevat opinnoissa saatavia valmiuksia asianomaisella alalla asiantuntijatehtävissä toimimista varten, oman alan seuraamis- ja kehittämisvalmiuksia, valmiuksia oman ammattitaidon kehittämiseen ja jatko-opintoihin, viestintä- ja kielitaitoa sekä kansainvälisen toiminnan valmiuksia. Opiskelijan tulee ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, jota julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan edellytetään valtion henkilöstöltä. Samoin edellytetään, että opiskelija osoittaa saavuttaneensa yhden tai kahden vieraan kielen kirjallisen ja suullisen taidon, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen. Tutkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Opetuksen järjestämisestä asetuksessa säädetään, että opinnot ja niihin kuuluva opetus järjestetään opintojaksoina. Opintojaksot ovat pakollisia tai vaihtoehtoisia taikka vapaasti valittavia. Koulutusohjelman

6 opetussuunnitelmassa määrätään ainakin kunkin opintojakson tavoitteet, käsiteltävä asiakokonaisuus, laajuus opintopisteinä, opetuksen ja harjoittelun määrä sekä vaadittavat suoritukset. Osa opetuksesta voidaan järjestää työpaikalla. 6 Asetus määrittelee myös opiskelijan mahdollisuudet muualla suoritettujen opintojen tai osaamisen hyväksilukemiseen. Opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan lukea hyväkseen muualla suoritettuja opintoja ja korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Tämän lisäksi hän voi ammattikorkeakoulun päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen ja korvata tutkinto-opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Ammatilliset erikoistumisopinnot ovat asetuksen mukaan ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia laajoja täydennyskoulutusohjelmia, joiden laajuus on opintopistettä. Avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa suoritetaan tutkintoon johtavien koulutusohjelmien opintoja, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ammattikorkeakoululta ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. 5. Korkeakoulututkintojen järjestelmä 5.1. Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä määrittelee, mitkä ovat korkeakoulututkintoja. Asetuksessa luetellaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä mainitaan niiden aiemmat nimet. Siihen sisältyy luettelo nykyisistä ja aiemmista korkeakoulututkinnoista. Asetus määrittelee myös tutkinnon ja opintosuorituksen tuottaman kelpoisuuden. Siinä säädetään lisäksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä terveydenhuollon alan ja Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnoista sekä erikoistumisopintorekisteristä. 6. Alakohtaiset tutkinnot ja koulutusvastuut Oikeustieteellinen ala Oikeustieteellisellä alalla voidaan yliopistojen tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan suorittaa seuraavat tutkinnot: oikeusnotaarin tutkinto (Bachelor of Laws), oikeustieteen maisterin tutkinto (Master of Laws), oikeustieteen lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Laws) ja oikeustieteen tohtorin tutkinto (Doctor of Laws). Edellä mainittuja tutkintoja voidaan suorittaa seuraavissa yliopistoissa: Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi (vain oikeusnotaarin tutkinto). Psykologian ala Psykologian alalla voidaan yliopistojen tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan suorittaa seuraavat tutkinnot: psykologian kandidaatin tutkinto (Bachelor of Arts (Psychology), psykologian maisterin tutkinto (Master of Arts (Psychology)), filosofian maisterin tutkinto (Master of Arts), psykologian lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Arts (Psychology)) ja psykologian tohtorin tutkinto (Doctor of Philosophy (Psychology)). Edellä mainittuja tutkintoja voidaan suorittaa seuraavissa yliopistoissa: Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Opetusministeriön asetuksessa yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä (568/2005) säädetään erikoistumiskoulutuksista (4 ), jossa lisensiaatin tutkintoon sisältyvänä erikoistumiskoulutuksena maini-

7 7 taan erikoispsykologin koulutus. Erikoispsykologin koulutukseen voidaan em. asetuksen 15 :n mukaan sisällyttää seuraavat koulutusalat: kehitys- ja kasvatuspsykologia, neuropsykologia, psykoterapia, terveyspsykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. Erikoispsykologin koulutus voidaan kaikilla mainituilla erikoisaloilla suorittaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Teologian ala Teologian alalla voidaan yliopistojen tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan suorittaa seuraavat tutkinnot: teologian kandidaatin tutkinto (Bachelor of Theology), teologian maisterin tutkinto (Master of Theology), teologian lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Theology) ja teologian tohtorin tutkinto (Doctor of Theology). Edellä mainittuja tutkintoja voidaan suorittaa Helsingin yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa ja Åbo Akademissa. Yhteiskuntatieteellinen ala Yhteiskuntatieteellisellä alalla voidaan yliopistojen tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan suorittaa seuraavat tutkinnot: hallintotieteiden kandidaatin tutkinto (Bachelor of Administrative Sciences), valtiotieteiden kandidaatin tutkinto (Bachelor of Social Sciences), yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto (Bachelor of Social Sciences), hallintotieteiden maisterin tutkinto (Master of Administrative Sciences), valtiotieteiden maisterin tutkinto (Master of Social Sciences), yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto (Master of Social Sciences), hallintotieteiden lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Administrative Sciences), valtiotieteiden lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Social Sciences), yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Social Sciences), hallintotieteiden tohtorin tutkinto (Doctor of Administrative Sciences), valtiotieteiden tohtorin tutkinto (Doctor of Social Sciences) ja yhteiskuntatieteiden tohtorin tutkinto (Doctor of Social Sciences). Edellä mainittuja tutkintoja voi suorittaa seuraavissa yliopistoissa: Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan (vain kandidaatin tutkinto), Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi. Opetusministeriön asetuksessa yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä (568/2005) säädetään sosiaalityön koulutuksen järjestämisestä eri yliopistoissa (5 ) sekä erikoistumiskoulutuksista (4 ). Sosiaalityön koulutusta järjestetään Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Helsingin yliopistossa sosiaalityön koulutus järjestetään myös Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja yliopistossa suoritettavina opintoina. Yhteiskuntatieteellistä alaa koskevasta erikoissosiaalityöntekijän koulutuksesta säädetään lisäksi em. koulutusvastuuasetuksen 16 :ssä. Siinä luetellaan koulutukseen sisällytettävät erikoisalat: lapsi- ja nuorisososiaalityö, kuntouttava sosiaalityö, marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, hyvinvointipalvelujen erikoisala sekä yhteisösosiaalityö. Erikoissosiaalityöntekijän koulutus voidaan kaikilla mainituilla erikoisaloilla suorittaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Yhteiskuntatieteellisellä alalla säädetään koulutusvastuun jaottelusta yliopistojen kesken sekä ala- että oppiainekohtaisesti. Jaottelu on seuraavassa.

8 Yhteiskuntatieteelliset tutkinnot Luettelo aloista ja eräistä oppiaineista, joiden syventäviä opintoja yliopistot järjestävät pääaineina yhteiskuntatieteellisellä alalla 8 HY JoY JY KY LY TaY TY VY ÅA Filosofian ala Hallintotieteiden ala Sosiaalitieteiden ala Taloustieteiden ala Valtio-opin ala Viestintätieteiden ala Aluetiede Folkrätt Julkisoikeus Kehityspsykologia Offentlig rätt Poliittinen historia Privaträtt Sosiaalipsykologia Talous- ja sosiaalihistoria Tilastotiede Yhteiskuntamaantiede Ympäristöpolitiikka 7. Keskustelukysymyksiä tilaisuutta varten Yhteiset kysymykset tutkinnoista ja koulutusvastuusta 1) Onko tutkintojen ja koulutusvastuiden osalta säädöksissä (yliopistolaki 558/2009, yliopistojen tutkintoasetus 794/2004, yliopistojen koulutusvastuuasetus 568/2005) yleisiä muutostarpeita? 2) Tutkintoja ja koulutusvastuita määritellään eri tavoilla ja käsitteillä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Myös yliopistojen koulutusalojen kesken on eroja käytettävissä käsitteissä. Säädöksissä käytettyjä käsitteitä ovat muun muassa toimiala (L 351/2003), koulutustehtävä (L 351/2003), koulutusvastuu (L 558/2009), ala (L 558/2009), koulutusala (L 558/2009), opinala (A 464/1998), koulutusohjelma (L 558/2009 ja L 351/2003), tutkinto-ohjelma (OPM A 568/2005), oppiaine (A 794/2004), oppiaineryhmä (OPM A 568/2005), pääaineen asemassa oleva (OPM A 568/2005), suuntautumisvaihtoehto (A 352/2003) ammatillinen jatkotutkinto (L 558/2009), erikoistumiskoulutus (L 558/2009), erikoistumisopinnot (A 464/1998), ammatilliset erikoistumisopinnot (L 351/2003), erikoisala (A 678/1998) ja erilliset opinnot (A 1082/2009). Millainen on koulutusalojen näkemys tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksissä käytettävistä käsitteistä? 3) Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteissa muutoksia? Tarvitaanko tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteissa muutoksia? 4) Tarvitaanko mainintaa koulutuksen järjestämisestä oppiainepohjaisesti ja koulutusohjelmina? Tarvitaanko maisteriohjelmia koskevia säädöksiä?

9 9 Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon rakenteissa, tutkintojen laajuuksissa tai opintosuorituksien laajuuksissa muutoksia? Onko tarvetta määritellä tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen laajuutta tai kestoa? 5) Tarvitaanko lisensiaatin tutkintoa ja lisensiaatin tutkintoon sisältyviä erikoistumiskoulutuksia (erikoispsykologi, erikoissosiaalityöntekijä) koskeviin säädöksiin muutoksia? Tarvitaanko säädöksiä, jotka koskevat korkeakoulujen muuta kuin tutkinnon suorittamiseen tähtäävää koulutusta? 6) Tarvitaanko muutoksia koulutusaloihin? Millaisia näkemyksiä koulutusvastuun säätelystä? Alakohtaiset kysymykset Oikeustieteellinen ala 1) Onko oikeustieteellisen alan tutkintojen nimissä muutostarpeita? 2) Onko säädösmuutostarpeita, joita oikeustieteellinen ala haluaa tuoda esille? Psykologian ala 1) Onko psykologian alan tutkintojen nimissä muutostarpeita? 2) Onko säädösmuutostarpeita, joita psykologian ala haluaa tuoda esille? Teologian ala 1) Onko teologian alan tutkintojen nimissä muutostarpeita? 2) Onko säädösmuutostarpeita, joita teologian ala haluaa tuoda esille? Yhteiskuntatieteellinen ala 1) Syventävien opintojen järjestämisen aloittaminen ja järjestämisestä luopuminen yhteiskuntatieteellisellä alalla edellyttää yliopiston esitystä. Millä tavoin koulutusvastuun muutoksista tulisi jatkossa päättää? 2) Tarvitaanko yhteiskuntatieteellisellä alalla ala- ja oppiainekohtaista koulutusvastuun jaottelua yliopistojen kesken? Mikäli tarvitaan, millainen jaottelun tulisi olla? Alakohtainen, oppiainekohtainen vai jotakin muuta? Miten sosiaalityön asema pitäisi säädösrakenteessa ottaa huomioon? Tarvitaanko muutoksia koulutusvastuun jaottelussa yliopistojen kesken? 3) Voiko samanniminen ala tai oppiaine olla eri koulutusaloilla, esimerkiksi tilastotiede (luonnontieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen ala) ja filosofia (humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ala)? 4) Onko säädösmuutostarpeita, joita yhteiskuntatieteellinen ala haluaa tuoda esille?