LOHIJOEN (KALAJOEN LATVAPURON) KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUS- TARVE, ESISELVITYS

LOHIJOEN (KALAJOEN LATVAPURON) KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUS- TARVE, ESISELVITYS Tmi Arto Hautala Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskus, Eero Hakala 2002

1 YLEISTÄ... 2 MENETELMÄT... 2 TULOKSET... 4 LOHIJOEN YLEISPIIRTEET... 4 Vesistöalue ja vesi... 4 Pitkäkankaan harju... 4 Pohjavesivaikutus... 5 Perkaukset... 5 Ranta-alueet, alue-ekologinen suunnitelma... 5 JAKSOKUVAUKSET... 7 A. ALAOSAN PERATTU OSA PELTO- JA KORPIRANTOINEEN (JAKSOT 1-3, KARTTALIITE 1 A)... 7 Jaksot 1, 2 ja 3... 7 B. PERATTU KOSKIJAKSO, KARKEA SORAIKKO, HIENOHIEKKAINEN LOPPUJAKSO (JAKSOT 4-12, KARTTALIITE 1 A)... 8 Jaksot 4-9... 8 Jaksot 10-12... 10 C. PURON HARJUJAKSO KANJONIRANTOINEEN, LOHKAREIKKOISIA JA JYRKKIÄ KOSKIA, HIEKAN SEMENTOIMAA SORAIKKOA, RUNSAASTI LIEKOPUUTA JA SUOJAPAIKKOJA (JAKSOT 13-21, KARTTALIITE 1 B) 11 Jaksot 13, 18 ja 20 (jyrkät lohkareikkokosket)... 11 Jakso 16 (loiva koskijakso)... 12 Jaksot 15, 17 ja 19 (monttuja ja soranivoja)... 12 Jaksot 14 ja 21 (syviä, hiekkapohjaisia, hidasvirtaamaisia)... 13 D. PERATTU METSÄINEN PURO-OSUUS, ALUSSA TÄRKEÄ KUNNOSTETTAVA KOSKIJAKSO, LOPPU YKSIPUOLISTA SAVIHIESU-UOMAA (JAKSOT 22-25, KARTTALIITE 1 C)... 14 Jakso 22... 14 Jaksot 23-25... 14 E. KUTUKOSKI + YLÄPUOLINEN TAMMUKKAPURO LUHTAISINE KORPIRANTOINEEN, MISSÄ MUUTAMIA NIVAKYNNYKSIÄ MAHDOLLISINE SORASTUSPAIKKOINEEN (JAKSOT 26-35, KARTTALIITE 1 D)... 16 Jaksot 26 ja 27... 16 Jakso 28... 17 Jaksot 29-31 ja 33... 18 Jaksot 32, 34 ja 35... 19 F. PÄÄOSIN LUONNONTILAINEN TAMMUKKAPURO, JONKA RANTAMAILLA LAAJALTI PENSAIKKOISIA TULVALUHTIA. VIRTAAMA JO SELVÄSTI VÄHÄISEMPÄÄ (JAKSOT 36-40, KARTTALIITE 1 E)... 20 Jaksot 36, 38 ja 40... 20 Jakso 37... 21 Jakso 39... 21 G. SUOJAKSO JA OJITUSTEN LEIMAAMA YLÄOSA (JAKSOT 41-43, KARTTALIITE 1 E).... 22 HAVAINTOJA TAIMENEN NYKYISISTÄ LISÄÄNTYMIS- JA ELINALUEISTA... 23 SÄHKÖKOEKALASTUKSET... 23 PAIKALLISTEN KALASTAJIEN TAIMENISTA TEKEMÄT HAVAINNOT... 23 TÄSSÄ INVENTOINNISSA SAADUT HAVAINNOT TAIMENISTA... 24 KUTUALUEET... 24 YHTEENVETO KUNNOSTUSTARPEESTA... 25 KIRJALLISUUS... 25 LIITTEET... 25 Liite 1. Karttaliitteet 1 a-e, purojaksojen sijaintikartat... 25 Liite 2. Täytetyt inventointilomakkeet, jaksot 1-28... 25 Liite 3. Jaksorajojen yhtenäiskoordinaattitiedot... 25 Liite 4. Käytetty kiviaineksen raekokojaotus... 25 MUU AINEISTO... 25

2 YLEISTÄ Lohijoki on Kalajoen vesistöalueen latvapuro. Purossa elää alkuperäinen mutta harvalukuinen purotaimenkanta. Lohijoki on yksi parhaiten säilyneistä purovesistä Pohjanmaalla ja Suomenselällä ja se on nimetty yhdeksi alueellisen vesiensuojelun painopistevesistöksi (Mikkola ja Pakkala 1997). Tämän inventoinnin tarkoituksena on antaa lähtötiedot puron kalataloudelliselle kunnostamiselle ja sen kohdentamiselle. Kyseessä on yleisselvitys, jonka perusteella voidaan tehdä talkoomuotoista kunnostustakin, mutta suuritöisempien kohteiden osalta tarvitaan tarkemmat työsuunnitelmat. Työssä ei käydä läpi jokikunnostusten perusteita, tutkimustietoa eikä puututa mahdollisten kunnostusten yksityiskohtiin. Käytetyt kirjallisuusviitteet liittyvät lähinnä alueeseen suoraan kytkeytyviin vesistö - ja maankäyttösuunnitelmien mainintoihin. Työ on tehty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tilauksen ja rahoituksen pohjalta. MENETELMÄT Lohijoki (kuva 1) käveltiin alajuoksulta yläjuoksulle kolmen päivän (7., 9. ja 11.10) aikana loppusyksyllä 2002. Syksy ja edeltävä kesä olivat vähäsateisia, joten virtaamien vähäisyys ja veden kirkkaus edesauttoivat kohteen inventointia. Inventointi ajoittui saatujen havaintojen mukaan tammukan kutuaikaan, inventoinnissa oli siten hyvät edellytykset myös käytännön kutualueiden havainnointiin. Maastokävelyn yhteydessä täytettiin jaksokokonaisuuksista A-E (kuva 1) maastolomake, johon kukin ominaisuuksiltaan yhtenäinen purojakso kuvaillaan erikseen niiden esiintymisjärjestyksessä. Maastolomakkeelle merkittiin tietoja muun muassa pohjan laadusta, uoman monimuotoisuudesta, rantavyöhykkeen laadusta sekä mahdollisessa kunnostuksessa huomioitavista seikoista. Tietojen avulla voidaan laskea esimerkiksi kunnostettavien jaksojen alustavat pinta-alat kustannusarviota varten. Purojaksojen pituuksia ei mitattu, mutta tämä voidaan tehdä jälkikäteen esimerkiksi kunnostettavien jaksojen karttamittauksina. Jaksot merkittiin kartalle ja maastossa huonosti paikallistettavien jaksojen rajat tallennettiin gps-laitteella yhtenäiskoordinaattipisteeksi. Purosta otettiin yhteensä noin 200 kuvaa. Kuva-aineisto numeroitiin jaksoittain jaksokuvausten selventämiseksi ja tallennettiin CD -levylle.

Kuva 1. Lohijoen sijainti sekä jaksokokonaisuuksien A...G sijoittuminen 3

4 TULOKSET Lohijoen yleispiirteet Seuraavassa tekstissä viitatut jaksokokonaisuudet A..G ilmenevät kuvasta 1. Vesistöalue ja vesi Lohijoki saa alkunsa Pyhäjärven kunnan länsireunalta ja laskee kaakko-luode suuntaisena Haapajärvellä Hautaperän tekoaltaan yläpuoleiseen Varisjärveen. Latvavedet kertyvät pieninä osavaluntoina Pitäjänmäki-Hiidenkylä -tien luoteispuolen soilta (jaksokokonaisuus G), mutta eräänlaisena latvajärvenä voitaneen pitää Järvinevan lampea. Tammukan kannalta kohtuulliset/riittävät vesimäärät kertyvät puroon silmämääräisesti kuitenkin vasta peruskartalla näkyvän Jokinevan ympäristössä ( F). Virtaamavaihtelut ovat suuret valumaalueen ojituksista ja pienestä järvisyysprosentista johtuen (taulukko 1). Taulukko 1. Lohijoen valuma-alue- ja virtaamatiedot (Mikkola ja Pakkala 1997) F, valuma-alue L, valuma-alueen MQ, keskivir- NQ, alivirtaa- MHQkeskiylivirtaama(m3/s) (km2) järvisyys (%) taama (m3/s) ma (m3/s) 57 0,3 0,5 0,1 6 Lohijoen valuma-alue on soinen ja suot ovat pääosin ojitettuja. Veden väriarvot vaihtelevatkin laajoissa rajoissa 50 400 mgpt/l kulloisestakin valuntamäärästä ja vuodenajasta riippuen. Ravinnepitoisuus on alajuoksun mittauksissa ollut tasaisemmin noin Ptot 50 μg/l ja veden ph on vaihdellut välillä 6..7 (Mikkola ja Pakkala 1997). Merkittävää peltoviljelyä puron varrella on enää alajuoksun Varisperä-Kumiseva alueella (A). Yläjuoksun puronläheiset peltokuviot on aikojen kuluessa metsitetty. Lohijoki on alueellisen vesiensuojelun yksi painopistealue (Mikkola ja Pakkala 1997) Pitkäkankaan harju Leimaa-antavaa Lohijoelle on sen sijoittuminen teräväselkäisen Pitkäkankaan pohjavesiharjun vaikutuspiiriin. Pitkäkangas on osa laajaa Haapajärvi-Pyhäjärvi-Pihtipudas harjujaksoa. Harju käytännössä patoaa Lohijoen valuma-alueen vesiä lounaispuolelleen. Pitkäkankaan luoteispäädyssä, missä harjun ydinselänne viimein madaltuu veden mentäväksi, puro on uurtanut harjun poikki kanjonimaisen uoman (C). Tällä alueella puron korkeuserot ovat suurimmillaan ja jyrkät kosket kuten Tynnyrikoski ja Onnelankoski koostuvat järeästä harjuytimen kivimateriaalista. Joki kuluttaa harjualueen aineksia etenkin tulva-aikoina ja harjusta irronnut hieno hiekka onkin tyypillinen pohjamateriaali alakolmanneksen kaikilla heikommin virtaavilla alueilla. Virtapaikoilla voi puolestaan nähdä irronneen soran lajittumisen karkeammasta hienompaan virran voimakkuuden laantumisen myötä. Etäämpänä harjusta, keski- ja yläjuoksulla (D G), pohjamaannos muuttuu savipitoiseksi ja virtapaikat ovat pääosin lyhyitä kivikynnysten aikaansaamia nivoja.

Pohjavesivaikutus Puro saa valumavesiä pohjavesiharjusta. Poikkeuksellisen vähävetisenä inventointisyksynäkin kirkasta lähdevettä havaittiin valuvan paikoittain runsaastikin puroon jaksoilla A-D. Merkittävimmät yksittäiset pohjavesivalunnat tulivat lääninrajan läheisyydestä Kuivikonlähteestä sekä alajuoksun Ahokankaasta. Perkaukset Lohijoella on aikoinaan tehty uittoa varten pienimuotoista perkausta, suisteita ja uoman oikaisuja. Nämä jäljet näkyvät enää lähinnä oikaisujen ja joidenkin suisterakenteiden osalta. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja puro on näilläkin kohdin varsin luonnontilaisen oloinen. Sen sijaan myöhemmin tehdyillä kuivatusperkauksilla on muutettu paikoin rajusti ja pysyvästi puron luonnontilaa. Voimallisempaa perkausta on tehty alajuoksun peltoaluetta varten Varisperän-Kankaanpään alueella (jakso A). Taimenkannan osalta merkittävin muutos on kuitenkin tapahtunut kanjoniosuuden jälkeisellä Asevarikon tie-rokuli -välillä (jakso E). Luontaisesti puro on alueella kulkenut runsaasti mutkitellen eli meanderoiden pitkin alavaa ja tasaista korpimaastoa. Perkauksella uoma on oikaistu ja syvennetty n. 2 metriä alkuperäistä alemmaksi. Perkuu-uoma on tasalevyinen ja saven pohjaltaan tasaiseksi liettämä. Tämä alue on ollut ennen perkausta puron kenties tärkein taimenten kasvualue, mutta nykyisellään uoma on lajille sopimaton. 5 Ranta-alueet, alue-ekologinen suunnitelma Lohijoki on leimallisesti metsäpuro, jonka ominaisuudet ovat monin tavoin riippuvaisia koko valuma-alueen metsätalousmaan käsittelystä, etenkin ojituksista. Taimenyksilöiden suojan ja ravinnon saanti riippuu kuitenkin näkyvimmin uoman ja sen välittömän rantaalueen laadusta. Luonnontilainen rantakasvusto tarjoaa muun muassa varjostusta, hyönteisravintoa sekä veteen liekoutuvaa ja virtausta monimuotoistavaa puuainesta. Tässä suhteessa inventointialueella on nähtävissä selkeä ero valtionmaan ja yksityismaiden välillä. Valtionmaalla kulkevilla puro-osuuksilla on jo nyt - ja alue-ekologisen suunnitelman (Kinnunen ym 2000) toteutuessa nykyistäkin selkeämmin - yksityismaita luonnontilaisemmat, tammukkapuromaiset rantavyöhykkeet. Alue-ekologisessa suunnitelmassa Lohijoki muodostaa niin sanotun ekologisen käytävän, johon liittyy myös muita suunnitelman luontokohteita. Käytävien kohdalla uoma lähiympäristöineen säilytetään luonnontilaisena vähintään 50-60 metrin leveydeltä, kosteikkoalueilla huomattavasti laajemminkin (Kinnunen ym 2000, kuva 2). Myös yksityismaiden metsänhoidossa Lohijoen ranta-alueet tulisi suojata nykyistä selvemmin.

Kuva 2. Lohijoen valtion maalla kulkevat osat, joita koskee alue-ekologisessa suunnitelmassa mainittu ekologisen käytävän asema (violetti väritys, Kinnunen ym. 2000). Alueisiin kokonaan tai pääosin sisältyvät jaksot ovat : 1. Jaksot 12-21 ( myös Natura 2000 -lehtojensuojelualue) 2. Jaksot 29-35 3. Jaksot 39-43 6

7 JAKSOKUVAUKSET Kaikkiaan jaksoja eriteltiin 43, mutta näistä erillisinä kirjattiin vain tiedot 38 ensimmäisestä purojaksosta alajuoksulta lukien. Lohijoen yläjuoksun jaksoista F ja G (kuva 1) maastolomakkeita ei täytetty, koska nämä eivät näkemyksemme mukaan kuulu ainakaan uomaltaan kunnostettavien purojaksojen joukkoon. Nämäkin alueet on kuitenkin kuvailtu jäljempänä sanallisesti ja kuvin. Jaksojen sijainti on esitetty peruskartalla liittessä 1. Inventoinnissa täytetyt jaksolomakkeet löytyvät liitteestä 2 ja jaksorajojen yhtenäiskoordinaattitiedot liitteestä 3. Pohjan laatua ja raekokoa kuvaava indeksointi löytyy liitteestä 4. Seuraavassa Lohijoki käydään läpi toisistaan erotettavissa olevina jaksokokonaisuuksina (kuva 1). A. Alaosan perattu osa pelto- ja korpirantoineen (jaksot 1-3, karttaliite 1 a) Jaksot 1, 2 ja 3 Puro-osa on kokonaisuudessaan perattu. Pohja-aines koostuu käytännössä hiesusta (SG) ja vähäinen vesikasvillisuus pääosin rantapalpakosta. Alueelta löytyy monttupaikkoja kohdista, missä veteen kaatuneen rantapuun taakse on muodostunut virtaussyöpymiä. Jaksolla 1 metsät ovat korpisia ja osin tulvan alla käyvää lehtokorpea, jakso on kohtuullisen luonnontilaisen oloinen. Sekä Aho- että Lähdekankaalta valuu puroon pohjavesiä, Ahokankaasta jopa pienenä pohjavesipurona. Peltojen ympäröimillä jaksoilla 2 ja 3 on kohtuulliset suojakaistat leppäpuustoineen. Jakson 1 korpimaisemaa (vas.) ja jakson 3 peltoalueen suojakaistareunustaa (oik.) Kunnostussuositus: Viljelyaluetta, ei aktiivista kunnostustarvetta. Sallitaan rantapuuston luontainen järeytyminen ja kaatuminen uomaan lahoavaksi liekopuuksi uoman monimuotoisuutta lisäämään. Maanviljelyssä huomioidaan riittävät suojakaistat.

8 B. Perattu koskijakso, karkea soraikko, hienohiekkainen loppujakso (jaksot 4-12, karttaliite 1 a) Jaksot 4-9 Jaksokokonaisuus alkaa lyhyellä ja syvälle hiesuhiekkamaannokseen kaivautuneella nivavirtaamaosuudella (jakso 4). Jaksolta löytyy kohtuullisen hyviä suojapaikkoja monttujen ja kosteiden muodossa. Rinteiden rantametsä erottaa puron hyvin ympäröivistä pelloista. Jaksot 5-8 ovat pääosin koskivirtaamaa. Jakson 5 (kosken alaosa) erottaa muista lähinnä sille kertynyt sora-aines, joka on kuitenkin karkeaa (CG-PG), teräväsärmäistä ja hiekan (SG) pahasti sementoimaa. Sora ei soveltune kutualustaksi tammukkakoon kalalle. Jakson 4 nivavirtaamaa (vas), jakson 5 soraosuutta (kesk) ja näyte soran raekoosta ilman hiekkaa (oik) Ylävirtaan mentäessä soralaikkuja ei käytännösä enää ole ja kivien koko muutoinkin järeytyy. Kosket on pyritty perkaamaan tasapohjaisiksi, mutta kivien keskikoon kasvaessa suojapaikkoja esiintyy paremmin (jakso 8). Jakso 7 on hieman monimuotoisempi perkaamaton sivu-uoma, jolta löytyy kohtalaisesti myös syvempiä monttukohtia. Jakson 8 ulkokaarteesta löytyy vielä hyvin säilyneet uittopuomit. Jakso 9:llä virtaama rauhoittuu nivamaiseksi. Rantametsät ovat alueella hoidettuja lehti- ja sekametsiä, liekopuuta ei veteen ole päässyt syntymään. Suojakaistat peltoja vasten ovat riittävät.

9 Jakson 6 perattua uomaa (ylh vas), monimuotoisempi sivu-uoma (jakso 7, ylh. oik), jakson 8 vanhaa uittopuomitusta (vas) ja jakson 9 mahdollista sorastusosuutta. Kunnostussuositus: Etenkin jakso 6 kaipaisi uoman monimuotoistamista kynnyksin ja syvennyksin. Mahdollisen kutusorakerroksen pysyvyys on ajoittain ilmeisen kovassa virrassa kyseenalaista ilman suojaavia rakenteita. Kutusoran tulisi sisältää myös hienosoraa (GF), koska tällöin voitaisiin paremmin ehkäistä yläpuolelta (jakso C) irtoavan hiekan tunkeutumista välitiloihin. Nykyisellään parhaat sorastuspaikat löytyvät jakson 9 nivavirtaamista sekä jakson 7 molemmista haarautumiskohdista. Rantapuuston tulisi sallia järeytyä tulevaksi liekopuuksi. Vanhojen uittopuomien voidaan antaa kertoa menneistä kestoikänsä.

Jaksot 10-12 Jaksot ovat perkaamattomia ja pohjaltaan hienohiekkaisia (SG). Peltoalueista (jaksot 10 ja 11) huolimatta suojakaistapuusto antaa kohtuullista suojaa ja varjostusta osin syvävetisellekin osuudelle. Jaksosta 12 alkaa puron metsäinen osuus ja saavutaan Lohijoen lehdon suojellulle Natura-alueelle. Rantapuusto järeytyy ja liekopuun määrä purossa nousee merkittävästi, mikä monimuotoistaa selvästi muutoin edelleen hiekkapohjaisena säilyvää osuutta. Kunnostussuositus: Ei aktiivista kunnostustarvetta. Hyvien suojakaistojen säilyttäminen, jätetään rantapuusto luonnontilaan liekopuun muodostumiseksi. 10

11 C. Puron harjujakso kanjonirantoineen, lohkareikkoisia ja jyrkkiä koskia, hiekan sementoimaa soraikkoa, runsaasti liekopuuta ja suojapaikkoja (jaksot 13-21, karttaliite 1 b) Alue on erityisesti alkuosaltaan komea esimerkki luonnontilaisesta veden ja maan vuorovaikutuksesta. Tulvavedet muovaavat uomaa säännöllisen epäsäännöllisesti irroittamalla penkoista uutta sora-ainesta ja järjestämällä sitä sekä vanhaa ainesta uuteen kuosiin. Liekopuiden osuus virtausten tekemässä muutostyössä on silmiinpistävää. Purouoma on monimuotoinen ja tarjoaa tammukoille hyvin suojapaikkoja. Paikoin on havaittavissa (tosin jo epämääräistyneitä) uiton aikaisia lyhyitä uomaoikaisuja. Alue on valtion omistamilta rannoiltaan Natura-ohjelmaan kuuluvaa lehtojensuojelualuetta, mikä näkyy järeänä tai järeytymässä olevana, osin lehtoisena rantametsänä ja paikoin runsaana liekopuustona. Keski- ja loppuosassa aluetta lounaisrannan hoidetut yksityiset rantametsät taimikoineen vähentävät uoman monimuotoisuutta. Suojelualueen Natura 2000 -ohjelman mukainen rajaus näkyy liitekartassa 1b. Alueen mahdollisessa kunnostuksessa tulee huomioida suojelun asettamat rajoitteet erityisesti rantamaaston suhteen. Jaksot 13, 18 ja 20 (jyrkät lohkareikkokosket) Tynnyri- (13) ja Onnelankoski (18) ovat jyrkkiä, polveilevia ja suurikivisiä (B1-R) koskia. Tammukalle sellaisenaan sopivaa kutusoraa koskissa ei ole, mutta sitäkin enemmän suojaavia kosteita ja monttuja. Suojaisiin kasvualustoihin on kiinnittynyt runsaasti vesisammalia. Pitkäkoski (20) on edellisiä loivempi, mutta edelleen suurikivinen. Sen alaosasta löytyy kuitenkin jo sorapatjoja, joissa raekoko tosin lienee tammukoille karkeahkoa (PF), mutta joita hiekka ei ole päässyt sementoimaan. Kaikilla kolmella koskella on sähkökalastettu kesinä 2001 ja 2002 ja kaikilta kohteilta on myös löytynyt muutamia taimenyksilöitä. Samana kesänä syntyneitä kaloja on löytynyt vain Pitkäkoskelta, mikä osaltaan tukee inventointihavaintoja. Kaikista koskista löytyy vanhoja uittorännien jäänteitä, mutta kokonaisuutenaan kosket ovat hyvin luonnontilaisia, myös rantapuustoltaan. Onnelankosken lohkareikkoa (vas) ja Pitkäkosken alaosan karkeaa soraa (oik) Kunnostussuositus: Ei aktiivista kunnostustarvetta. Pitkäkosken yläosasta löytyy rännijäänteiden sivusta kuiville jäänyt pieni sivuhaara, mutta sen kunnostamisella ei liene kosken luonne huomioiden kalataloudellista merkitystä. Uittorakenteiden jäänteistä ei ole nykyisellään haittaa.

Jakso 16 (loiva koskijakso) Jakso 16 on peruskartalla näkymätön loivahko koski/nivajakso, josta löytyy myös kivettömiä hiekkalaikkuja. Kiviaines on täälläkin järeää (B1-R), soraa ei käytännössä ole. Uoma on kapea ja puuston hyvin varjostama. 12 Jakson 16 mahdollista sorastusaluetta Kunnostussuositus: Jaksokokonaisuus C:een ainoita virtapaikkoja, johon lienee mahdollista rakentaa sekä pysyvää että kohtuullisesti hiekasta puhtaana pysyvää kutusoraikkoa. Jaksot 15, 17 ja 19 (monttuja ja soranivoja) Nämä jaksot ovat alueen kolmen ylimmän kosken alapuoleisia purojaksoja, joihin virta on laskeuttanut lyhyitä nivavirtaamaisia sorapatjoja. Erityisesti jaksolla 15 on hyvin nähtävissä kosken alapuoleisesta penkasta tempautuneen soran lajittuminen raekoon mukaan raskaammasta kevyempään (CG CF GG) alavirtaan mentäessä. Tyypillisesti sorapatjat ovat vain muutamien neliöiden suuruisia ja vaihtelevasti jommalle kummalle puolelle virtaa kasautuneita. Inventointisyksynä huomattava osa sorapatjoista oli myös kuivilla. Valitettavasti sora oli kaikilla jaksoilla hiekan tiivistämää, kengällä tai varsinkaan kädellä kaivamalla soraa oli vaikea saada irtoamaan ja syntyneen kuopan pohjan täytti jäljelle jäänyt hiekka. Soranivojen väliltä löytyy syvää vettä. Kunnostussuositus: Kohteissa voisi yrittää pienirakeisimpien sorapatjojen talkoomuotoista pesua Ruotsin mallin ( Halonen 2002) mukaan syyskesäisin ennen taimenten kutuaikaa. Todennäköisesti pesulla ei saada aikaiseksi useampivuotista vaikutusta, vaan sora sekoittunee uudestaan hiekan kanssa ainakin voimakkaammissa tulvavirtauksissa.

13 Esimerkki soran irtoamispaikasta Tynnyrikosken alapuolelta (ylh vas) ja kasautumisalueesta jaksolta 15 (ylh oik). Sora on tyypillisesti hiekan tiivistämää (oik) Jaksot 14 ja 21 (syviä, hiekkapohjaisia, hidasvirtaamaisia) Näillä jaksoilla virtaama on tasaista ja vesi keskimäärin tuplasti syvempää alueen muihin jaksoihin nähden. Vaihtelua virtaamaan tuovat yksittäiset suuret kivet. Jakson 21 syvää ja hidasvirtaamaista uomaa kivineen. Kunnostussuositus: Ei aktiivista kunnostustarvetta. Jakson 21 lopulla auringon- eli lounaanpuoleinen rantametsä oli rantaan saakka taimikkona. Myös yksityismetsissä tulisi jättää puron varteen riittävät luonnontilaiset metsäkaistat.

14 D. Perattu metsäinen puro-osuus, alussa tärkeä kunnostettava koskijakso, loppu yksipuolista savihiesu-uomaa (jaksot 22-25, karttaliite 1 c) Jakso 22 Jakso muodostuu peratusta, yksipuolisesta ja tasalevyisestä koskivirtaamasta, tasapohjaisuuden vuoksi myös veden syvyys ja syvyysvaihtelu on vähäinen. Penkalta löytyy runsaasti perattua kiviainesta, uomaan jäänyt aines on raekooltaan pääosin 10-50 cm:n kiveä (PG-B1). Tähän virtajaksoon käytännössä päättyy Pitkäharjun hienohiekkamaannoksen vaikutusalue, yläjuoksun maaperä koostuu keveämmästä pohjasavesta/hiesusta eloperäisen maannoksen ohella. Kunnostussuositus: Paikalle on mahdollista tehdä pysyviä ja hyvälaatuisina säilyviä kutusoraikkoja muun elinympäristökunnostuksen ohessa. Jakso on puron ehkä tärkein yksittäinen kutualuekunnostuksen kohde, koska se sijaitsee välittömästi varttuneemmalle kalalle hyviä elinalueita tarjoavan jakson C yläpuolella. Koskessa on myös pinta-alaa pienpoikasten elinalueeksi. Jakso 22, perattu ja kunnostuksen kannalta tärkeä koski Jaksot 23-25 Jaksot 23 ja 25 ovat perkuu-uoman alku ja loppupään moreenimaannokselle nousevat jaksot, joissa pohjalle on jäänyt harvakseltaan yksittäisiä kiviä virtausta monipuolistamaan. Jaksolta 23 on perattu näkymättömiin uomassa aikoinaan sijainnut ja peruskartallakin edelleen näkyvä Hakolamminkoski. Entisen kosken kiviä ei nykyisin ole havaittavissa edes penkalla, vaan ne lienevät hienojakoisempien ruoppausmassojen peitossa. Perkuu-uoma on edelleen moreenipitoinen ja uomasta nostettua kiviainesta löytyy ainakin jakson alkupuolelta Edellisten väliin jäävä jakso 24 on pitkä ja tasalaatuinen perkuu-uoma, jolla on oikaistu ja syvennetty aikoinaan korpimaisemassa kiemurrellut puro-osuus. Maannos on alueella kattavasti hiesusavipohjaista (A) ilman suurempaa kiviainesta, ainoaa vaihtelua virtaamaan

tuovat puroon paikoin taipunut rantapuusto sekä laikuittain vahvastikin pohjassa kasvava rantapalpakko. Alkuperäinen uoma on alueella edelleen nähtävissä, ero sen ja perkuu-uoman välillä on erittäin suuri. Vanha uoma on ollut n. 1,5-2 metriä leveä, mutta paikoin syvävetinen. Tulvavesi on keväisin noussut ajoittain ilmeisen laajallekin ympäröivään korpeen. Nykyinen uoma on kaivettu noin 2 metriä alkuperäistä syvemmälle ja parhaimmillaan noin 8 metriä leveäksi. Vesisyvyys on laakealla pohjalla erittäin vähäinen, eikä uoma pääosin tarjoa minkäänlaista suojaa kalastolle. Lyhyen poikkeuksen muodostaa Rattalan tilalle menevän talvitien sillan ympäristön kapampi ja syvempi sekä tiheän rantapensaikon reunustama alue, jolta paikallisten kalastajien mukaan edelleenkin saadaan tammukoita. 15 Vanhaa mutkittelevaa puro-uomaa (vas) jaksolta 24 sekä sen kohdalta nykyisin löytyvä perkuu-uoma (oik), kuvassa veteen kaatuneen puun päällä näkyvä vaalea harjanvarsi ylettyi monin paikoin vanhan uoman poikki. Veteen kaatuvan liekopuun luontainen tai keinotekoinen tuottaminen uomaan on käytännössä helpoin ja halvin keino monipuolistaa kivettömän perkuu-uoman elinympäristöjä. Kunnostussuositus:. Luonnontilaisen rantametsän kehittyminen alueelle olisi ensiarvoisen tärkeää. Puuston järeytyminen ja liekoutuminen uomaan auttaisi huomattavasti suojapaikkojen ja monipuolisemman elinympäristön kehittymiseen erityisesti jaksolla 24. Asiasta tulisi neuvotella alueen metsäorganisaatioiden ja maanomistajien kanssa. Jollakin alueen osalla voitaisiin kokeilla myös keinotekoista liekopuun lisäystä vaikutusten seuraamiseksi. Jaksolla 23 olisi mahdollista pyrkiä lisäämään virtauksen monimuotoisuutta ja suojaavia syvänteitä myös kivikynnyksin ja suistein.

E. Kutukoski + yläpuolinen tammukkapuro luhtaisine korpirantoineen, missä muutamia nivakynnyksiä mahdollisine sorastuspaikkoineen (jaksot 26-35, karttaliite 1 d) Jaksot 26 ja 27 Alapuolinen perkuujakso päättyy näihin koski- ja nivavirtaamajaksoihin, joista alempi koskijakso (26) on edelleen perattua uomaa. Jaksoilta löytyivät inventoinnin parhaat ja ehkä ainoat toimivat kutusoraikot. Alueella myös havaittiin sekä kutevia tammukoita ( 3 kpl n. 35 cm:n yksilöä ja 2 kpl n. 15-25 cm:n yksilöä) että kymmenkunta vasta kaivettua kutukuoppaa. Kutusoraikot koostuivat raekooltaan karkeasta hiekasta ja hienosta sorasta (GF-CG), sora oli kädelläkin helposti irtoavaa eikä seassa ollut hienompaa tukkivaa hiekkaa. Sorakerrokset näyttivät kuitenkin ohuilta; kutukuoppien pohjilta paljastui vaaleaa hiesumaannosta. Kutusoraikot sijoittuivat jakson 26 yläosaan sekä jaksolle 27. Jakson 26 alaosasta löytyi myöskin irtonaista, mutta karkeampaa (CF-CG) soraa. Tämä ei ainakaan tällä kertaa näyttänyt kelpaavan kutualustaksi. Suojapaikkoja alue tarjosi lähinnä rantapenkkojen alta, itse uoma oli varsinkin jaksolla 26 tasaisen matala. 16 Näistä kahdesta soralaadusta tammukat olivat valinneet kaivettavakseen oikeanpuoleisen GF-CG -lajitteen, tätä löytyi jakson 26 niskalta sekä jaksolta 27. Vasemmanpuoleisen kuvan CF-CG -lajitetta löytyi koskijakson 26 alaosasta. Kunnostussuositus: Alue on ilmeisesti puron olemassa olevalle taimenkannalle ensiarvoisen tärkeä. Tämän vuoksi mahdollisissa kunnostuksissa tulee olla korostetun varovainen ajan ja menetelmien suhteen. Mahdolliset lisäsorastukset tulisikin suunnata aluksi sorattomiin kohtiin ja mikäli nämä osoittautuvat toimiviksi, voidaan mahdollisesti harkita olemassa olevien sorakerrosten vahvistamista. Jakson 26 suojapaikkatarjontaa pienpoikasille tulisi lisätä virtaamaa ja pohjarakennetta monipuolistamalla. Työt tulisi tehdä käsikunnostuksina.

17 Jaksojen 26 (vas) ja 27 (oik) virtaamaa. Vaaleina näkyvät kolme tammukan lähekkäistä kutukuoppaa jaksolta 27. Jakso 28 Tämä jakso muodostuu jo metsitetyn peltokuvion (koillisranta) viereen peratusta uomasta, joka on kauttaaltaan kapea, syvä ja rantapensaikon suojaama. Alueelle laskee Pitkäharjun Kuivikonlähteestä tuleva runsasvetinen (virtaama arviolta useita satoja litroja minuutissa) lähdeoja. Tällä lähdevedellä voi olla suurikin merkitys alapuolisen kutu- ja poikastuotantoalueen ominaisuuksiin. Kunnostussuositus: Ei aktiivista kunnostustarvetta. Suojaavan rantapuuston jättäminen luonnontilaiseksi.

18 Jaksot 29-31 ja 33 Jaksot 29, 31 ja 33 ovat luonnontilaista tammukkapuroa sekä uomaltaan että rantakorviltaan. Uoma on paikoin syvä ja penkan sisään kätkeytyvä sekä kosteikkorannoilla rantapensaikon ja -saraikon kattama. Uoma mutkitteleee runsaasti ja siinä on paljon sekä uutta että vanhempaa, turvekerrostumista paljastunutta liekopuuta. Jakso 30 on perkaamalla oikaistu, rannoiltaan luonnontilainen, mutta uomaltaan yksipuolisempi. Jaksojen rannoilta löytyy sekä puustoisempaa että pensaikkoisempaa rantakorpea, liekopuu monimuotoistaa huomattavasti uomaa. Oikeanpuoleinen kuva jakson 30 oikaistusta uomasta. Kunnostussuositus: Ei aktiivista kunnostustarvetta. Jaksot sijoittuvat valtion maalle, jonka alue-ekologisessa suunnitelmassa Lohijoki muodostaa niin sanotun ekologisen käytävän.

19 Jaksot 32, 34 ja 35 Näillä jaksoilla puro kulkee pinnassa olevien moreenikerrostumien alueella ja uomassa esiintyy vaihtelevasti isompaa kiveä (B1/B2), lyhyitä nivakynnyksiä sekä syvän veden alueita. Etenkin uoma mutta myös rantametsät ovat jokseenkin luonnontilaisia ja tarjoavat hyvin suojaisia elinalueita.; alue on tammukkapuron oloinen. Jaksoilta löytyy muutamia lyhyehköjä ja karkeakivisiä nivavirtaamia. Kunnostussuositus: Koska alueelta löytyvät nivat sijoittuvat keskelle hyvää tammukkaaluetta, tulisi näille pyrkiä rakentamaan pienialaisia kutusoraikkoja. Ongelmana kohteissa on kuoriutuvien poikasten kannalta suhteellisen pienialaiset matalan veden virta-alueet. Kohteet ovat melko etäällä teistä ja mahdollinen sora voitaisiinkin kuljettaa paikoille vaikkapa alueen metsissä ajoittain työtä tekevän lannoitushelikopterin kyyditsemänä. Itse sorastus olisi kohteissa käsityötä. Kolmen sorastukseen soveltuvimman nivakohteen yhtenäiskoordinaattipisteet ovat: -3428198 7059393 (jakso 32) -3428344 7058967 (jakso 34) - 3428417 7058940 (jakso 34) Jaksot sijoittuvat valtion maalle, jonka alue-ekologisessa suunnitelmassa Lohijoki muodostaa niin sanotun ekologisen käytävän. Mahdollisia sorastuskohteita jaksoilta 32 (vas) ja 34 (oik)

F. Pääosin luonnontilainen tammukkapuro, jonka rantamailla laajalti pensaikkoisia tulvaluhtia. Virtaama jo selvästi vähäisempää (jaksot 36-40, karttaliite 1 e) 20 Jaksot 36, 38 ja 40 Jaksoilla puro mutkittelee runsaasti alavien ja tulvan alla käyvien pensasluhtien keskellä. Uoma on paikoin syvä ja liki kattavasti rantapajukon ja -penkan suojaama. Jaksot ovat luonnontilaisia, kaulamättäiset saraikot tekevät maastosta huonosti kuljettavan. Kiviainesta jaksoilla ei juurikaan ole, mutta liekopuuta, ilmeisesti vanhaakin perua, löytyy kohtalaisesti. Valoisammilla pohjilla kasvaa laikuittain vahvasti rantapalpakkoa. Alavilla jaksoilla purouoma mutkittelee rantakasvuston ja penkkojen suojassa Ei kunnostustarvetta. Valtion maa ja sitä myöten puron ekologisen käytävän asema päättyy jaksolla 36, mutta jatkuu taas jaksolla 40 (39).

21 Jakso 37 Jakso alkaa lyhyellä nivalla ja tämän yläpuolisella luonnontilaisen korpipuron osuudella, jakson loppupuoli on tielle saakka vanhaa perkuu-uomaa. Nivan kiviaines on kiveä ja karkeaa soraa (B1, CG). Jakson koillispuolen rannoilla kasvaa vanhaa korpimetsää. Jakson aloittava niva ja tämän yläpuolista osuutta. Kunnostussuositus: Jakson aloittava niva on yläjuoksulla viimeinen kuviteltavissa oleva sorastuskohde. Niva on kuitenkin pienialainen eikä siis erityisen hyvä poikasten elinympäristöksi. Jakso 39 Jaksolla puro virtaa kapeassa korpijuotissa kangasmaiden välissä, jakson alkuosasta löytyy kapeaa nivaa ja yksittäisiä kiviä löytyy myös jakson yläosilta. Korpipuusto ja -pensaikko on jaksolla erityisen tiheää ja varjostavaa. Tiheän rantakasvuston kattamaa uomaa sekä nivavirtaamaa (oik) Ei kunnostustarvetta. Nivavirtaamat ovat jo niin vähävetisiä ja pienialaisia, ettei kutusoraikkojen rakentaminen ole mielekästä. Jakso on pääosin valtion maata ja kuuluu niiltä osin ekologiseen käytävään.

22 G. Suojakso ja ojitusten leimaama yläosa (jaksot 41-43, karttaliite 1 e). Jakso 41 on avosuolla tai tämän korpimaisella laiteella kulkeva, paikoin pieniksi suolammiksi laajeneva puro. Jokineva tuotti kuivana inventointisyksynäkin puroon silminnähden runsaasti vettä pintavaluntana. Avosuon päättyessä (jakso 42) uoma käykin vähävetiseksi ja häviää paikoin korpisten reunamättäiden sisään. Järvinevan latvalampeen päättyvä moreenimaan jakso 43 oli kaivettu ojaksi ja inventointivuonna liki vedetön. Ylhäällä jakson 41 suonlaideuomaa, alhaalla vähävetiseksi käyvä korpijuotti jaksolta 42 (vas) sekä nimellinen puron latvalampi Järvinevalta (oik) Kunnostussuositus: Ei aktiivista kunnostustarvetta. Jaksokokonaisuus sijoittuu jakson 42 loppuosaa lukuunottamatta valtion maalle ja sillä on ekologisen käytävän asema.

23 HAVAINTOJA TAIMENEN NYKYISISTÄ LISÄÄNTYMIS- JA ELINALUEISTA Sähkökoekalastukset Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on suorittanut Tynnyri- ja Onnelankoskella (jaksot 13 ja 18) sähkökoekalastuksia vuosina 1985, 1989, 2001 ja 2002. Vuosina 2001 ja 2002 kalastettiin myös Pitkäkoskella (jakso 20) ja Harakkaperän sillan alapuolisella koskella (jakso 8). Sähkökalastusten tulokset oheisessa taulukossa 1 (Huhmarniemi ja Hakala 2001, 2002). Taulukko 1. Lohijoen sähkökalastusten tuloksia vv. 1985-2002. koeala Harakkaperä Tynnyrikoski Onnelankoski Pitkäkoski 2001 2002 1985 1989 2001 2002 1985 1989 2001 2002 2001 2002 taimen 1- kes 1 3 taimen 2- kes 1 7 2 2 taimen 3-kes tai vanh 4 1 kivennuoliainen 1 1 pikkunahkiainen 1 1 3 Koekalastusten perusteella voidaan otaksua, että taimenkanta on Lohijoessa jossain määrin taantunut tarkastellulla aikavälillä. Kun vielä 1980 -luvulla koekalastuksissa saatiin saaliiksi tai niiden aikana tehtiin havaintoja lukuisista isommista (20 cm) taimenista, ei kahdella viimeisellä koekalastuskerralla saatu suuremmista kaloista ainoatakaan havaintoa. Osa-alue C:n Tynnyri- ja Onnelankosken koealoilla vanhempien kalojen ylivalta suhteessa nollikkaisiin kertoo osaltaan näiden koskien huonosta soveltuvuudesta poikastuotantoon (kts. jaksokuvaukset). Saadut kalat ovatkin todennäköisimmin kuoriutuneet muualla kuin koekalastetuissa koskissa. Pitkäkosken alaosan soraikot ovat silmämääräisestikin parempilaatuisia ja tällä koealueella myös nollikkaita on tavattu suhteessa enemmän. Osa-alue B:ltä (Harakkaperä) kutusoraikkoa ei inventoinnissa löydetty. Vuonna 2002 ei yhdelläkään koealalla tavattu kesän vanhoja poikasia. Paikallisten kalastajien taimenista tekemät havainnot Paikallisten kalastajien mukaan taimenta on esiintynyt lähes koko Lohijoen matkalla, mutta kalastus on keskittynyt kahdelle jokijaksolle. Tynnyrikosken - Pitkäkosken seudulla (jaksokokonaisuus C) koskien välisille hitaan virtauksen ja monttujen jokijaksoille sekä Rattalan talon kohdalla olevalle hidasvirtaiselle pajupuskien reunustamalle syvähkölle jokiuomalle (jakso 24) ja ylempänä Kuivikon lähteen kohdalta alkavalle tammukkapuromaiselle lähes luonnontilaiselle jokialueelle (jaksokokonaisuus E). Pyynti on rantojen vaikeakulkuisuuden ja puron vaikean kalastettavuuden vuoksi ollut kohtalaisen harvan kalastajajoukon niin sanotuin ootto-ongin harjoittamaa mato-ongintaa ja rantojen vähäisistä jäljistä päätellen pyynti-into on viime vuosina ollut aiempaa vähäisempää. Joesta saadut kalat ovat olleet pääosin tammukkaluokkaa (20-30 cm) mutta joukossa on toisinaan ollut joitakin yli 40 cm:n yksilöitä. Kalastajien mukaan alajuoksun koskialueen (jaksokokonaisuus C) monet 30-40 vuotta sitten paljon kalastetut monttupaikat ovat viime vuosikymmeninä liettyneet lähes umpeen.

Tässä inventoinnissa saadut havainnot taimenista Inventointisyksy oli vähävetinen ja vesi oli Lohijoessa kirkasta. Tämän vuoksi olosuhteet suurempien kalojen havaitsemiselle uomassa ja etenkin kutusoraikoilla tai näiden liepeillä olivat hyvät. Etenkin kun inventointi tehtiin ilmeisestikin Lohijoen taimenen kutuaikaan. Kaloja havaittiin kuitenkin vain muutamassa paikassa ja näistä varmuudella taimenia vain yhdellä alueella (jaksot 26 ja 27), missä nähtiin myös ainoat jäljet kutusoraikoiden kaivamisesta. Ensimmäiset merkit (pakenevista) kaloista nähtiin Rattalan autiotilalle johtavan talvitien sillan yläpuolella (jakso 24). Näiden kalojen laatu jäi tunnistamatta. Jaksojen 26 ja 27 kutualueella havaittiin yhdellä kertaa 3 kpl n. 35 cm:n pituista sekä 2 kpl n. 15-20 cm pituista taimenta. Kutualueet Kutu- ja pienpoikasalueiden määrä ja laatu lienee Lohijoella taimenkannan tulevaisuudelle kriittisin yksittäinen tekijä. Tämän selvityksen perusteella on ilmeistä, että Lohijoen taimenen lisääntyminen onnistuu varmimmin Rokulin talon kohdalla olevalla parin sadan metrin mittaisella jokijaksolla (jaksot 26 ja 27, katso myös jaksokuvaukset). Jokialue on paikalla osaksi perattu, mutta se on palautunut lähes luonnontilaiseksi. Tällä mietovirtaisella alueella on vastakuoriutuneille sekä ensimmäistä kesäänsä eläville taimenen poikasille sopivaa koski pinta-alaa arviolta kuuden aarin verran. Välittömästi jakson yläpuolella puroon laskee Kuivikon lähteestä alkunsa saava varsin runsasvetinen oja. Lähteen vesi saattaa edesauttaa mädin ja poikasten kannalta hyvän elinalueen muodostumista sekä kuivina ja lämpiminä kesinä että pakkastalvina. Havaitun kutualueen kutukuopat sijaitsevat matalassa vedessä, veden syvyys 10-20 cm, irtonaisen ja hienorakeisen soran alueilla ja ne olivat varsin matalia sekä alaltaan pieniä (halkaisija 30-40 cm). Kutukuoppia havaittiin kymmenkunta ja kutualueella nähtiin useita 15-35 cm:n mittaisia taimenia. Tämän kutu- ja poikasalueen taimentuotannon voisi olettaa olevan mm. Iijoen sivupuroissa tehtyihin selvityksiin viitaten (Jutila ym. 1994) parhaimmillaankin vain joitakin satoja kesän vanhoja poikasia vuodessa. Toinen alue, jolla taimen havaintojen mukaan lisääntyy, on Pitkäkosken alaosa, jolta saatiin vuoden 2001 sähkökalastuksissa 3 ensimmäistä kesäänsä elävää poikasta. Menneen syksyn aikana (syyskuussa 2002) ei ko. alueelta kesänvanhoja poikasia löydetty. Selvityksen aikana olivat kutualueiksi mahdollisesti soveltuvat soraikot suurelta osin kuivillaan ja soraikon laatu havaittiin muutoinkin karkeaksi (kts. jaksokuvaukset, osa-alue C). Ilmeisesti taimenen lisääntyminen ei ainakaan vuosien 2001 ja 2002 kaltaisina kuivina syksyinä onnistu Pitkäkosken alueella säännöllisesti. Muut mahdolliset kutualueet olivat joko hautautuneet tai muurautuneet virran mukana kulkeutuvan hienojakoisen hiekan vaikutuksesta taimenen lisääntymiseen soveltumattomiksi (kts jaksokuvaukset, osa-alueet B ja C). Yhteenvetona Lohijoen taimenen kutualueista voitaneen todeta, että lisääntyminen onnistuu tätä nykyä varmuudella vain yhdellä suppeahkolla alueella puron keskiosalla. Tämäkin havainto tulisi varmentaa vielä koekalastuksin. Muilla alueilla lisääntyminen on satunnaista. Nykyinen kutualue ja sen ominaisuudet tulisi lähivuosina mitata ja kirjata nyt tehtyä tarkemmin Lohijoen kutualueiden kunnostusten pohjatiedoksi. Epäselvää on myös, ovatko kutevat kalat kudulle laskeutuvia vai nousevia yksilöitä. 24

25 YHTEENVETO KUNNOSTUSTARPEESTA Lohijoen taimenkanta tarvitsee ennen kaikkea uusia lisääntymisalueita, varttuneemmille kaloille joki tarjoaa perkuujaksoja lukuunottamatta riittävästi suojapaikkoja mahdolliseen poikastuotantoon nähden. Kunnostuksen kannalta tärkeimmät purojaksot ovat: I -jakson 22 perattu koski sekä jaksojen 32 ja 35 nivamaiset alueet -jakson 16 koski- ja nivavirtaama -koskijakso 5-9 II -jaksojen 26 ja 27 nykyinen kutualue -jaksojen 15, 17 ja 19 nivasoraikot -jakson 24 perkuu-uoman monimuotoistaminen III -muut kohteet Kirjallisuus Halonen, J. (toim) 2002: Taimen - elintavat, kalastus ja suojelu. -Edita, Helsinki. Kinnunen, M. ym. 2000: Pyhäjärvi-Haapajärvi-Kärsämäki, alue-ekologinen suunnitelma. - Raportti 43 ss, Metsähallitus. Suunnittelukolmio Oy 1993: Haapajärven Pitkäkankaan maisemaselvitys ja maa-ainesten oton yleissuunnitelma. Raportti 20 ss, Haapajärven kaupunki. Jutila, E., Karttunen, V. ja Niemitalo, V, 1994: Parempi kivi koskessa kuin kymmenen rannalla - erilaisten kunnostusmenetelmien vaikutus taimenten poikasmääriin Iijoen sivujokien koskissa. -RKTL, Kalantutkimuksia 87. Mikkola, M. ja Pakkala, J. (toim) 1997: Keski-Pohjanmaan vesistöjen tila ja vesiensuojelun kehittämissuunnitelma. -Alueelliset ympäristöjulkaisut 27, Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus. Liitteet Liite 1. Karttaliitteet 1 a-e, purojaksojen sijaintikartat Liite 2. Täytetyt inventointilomakkeet, jaksot 1-28 Liite 3. Jaksorajojen yhtenäiskoordinaattitiedot Liite 4. Käytetty kiviaineksen raekokojaotus (Wenworthin asteikko) Muu aineisto Jaksonumeroitu digitaalinen kuva-aineisto on luovutettu tilaajalle CD-levyllä

PUROJAKSOJEN SIJAINTIKARTAT KARTTALIITTEET 1 a-e LIITE 1

1 a 1b

1c

1 d

1 e

INVENTOINTILOMAKKEET, JAKSOT 1-38 LIITE 2

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 1 2 3 4 Klo Pituus (m) Leveys (m) 7 6 5 5 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 40 100 40 80 30 60 20 50 koskimainen niva 80 tasainen hidas virtaus 90 90 95 20 lähes seisova vesi 10 10 5 1. vallitsevin SG SG SG SG 2. vallitsevin GF suurin B2 Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1 1 1 1 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s 0 % m 100 % s 0 % m 100 % s 0 % m 100 % s 100 % m 0 % Rannan varjostus (0-5) 3 2 2 2 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) Lehtimetsä, pituus (m) 80, 20 50, 20 80, 15 Sekametsä, pituus (m) 20, 20 40, 20 Pensaikko, pituus (m) 10, 2 20, 2 Suo Niitty PELTOA 45 PELTOA PELTOA Virt Rantavyöhykkeen Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu metsätyyppi % kasvutyyppi % Kangas MOLEMMIN MOLEMMIN Lehto 70 5 PUOLIN PUOLIN Korpi 30 50 kapea leppäreunus syvä uoma Luonnontilaisuus (0-5) 2 1 1 1 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 0 m 2 s 2 k 0 m 2 s 1 k 0 m 1 s 1 k 1 m 3 s 2 Sähkökalastettavuus - - - hyvä Mutkittelevuus (0-5) 1 1 1 2 Leveysvaihtelut (0-5) 1 1 1 1 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 2 1 1 2 Metsäojitus Rantametsien hakkuu 2 2 2 2 Auraus ja äestys Uoman perkaus 5 5 5 5 Muu, mikä -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen -ruoppaus -sorastus -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys R A N T A P U U S T O N L U O N T A I N E N J Ä R E Y T Y M I N E N + -veden pinnan nosto L I E K O P U U S T O N M U O D O S T U M I N E N Kuva pvm, klo Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x)

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 5 6 7 8 Klo Pituus (m) Leveys (m) 3-4 3-6 3-5 3-5 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 20 40 15 40 40 100 25 50 Virt Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu koskimainen 90 90 40 80 niva 10 10 30 20 tasainen hidas virtaus 30 lähes seisova vesi 1. vallitsevin CG-PG PG-B1 PG-B1 B1-B2 2. vallitsevin SG SG SG SG suurin B2 B2 B2 B2 Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1 2 2 3 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s 100 % m % s 100 % m % s 100 % m % s 100 % m % Rannan varjostus (0-5) 2-3 3 3 3-4 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) Lehtimetsä, pituus (m) 30, 12 60, 15 60, 15 Sekametsä, pituus (m) 50, 20 40, 20 40, 20 100, 25 Pensaikko, pituus (m) 20, 3 Suo Niitty PELTO 40 Kangas 40 20 Lehto 20 20 Korpi 20 80 80 80 Luonnontilaisuus (0-5) 2 2 2 2 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 2 m 1 s 3 k 2 m 1 s 2 k 1 m 2 s 2 k 1 m 3 s 3 Sähkökalastettavuus HYVÄ HYVÄ HYVÄ HYVÄ Mutkittelevuus (0-5) 2 2 3 2 Leveysvaihtelut (0-5) 2 2 2 2 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 2 1 2 1 Metsäojitus Rantametsien hakkuu Auraus ja äestys Uoman perkaus 5 5 5 5 Muu, mikä -muta -hiekka 3 3 3 -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen X X -ruoppaus -sorastus nykyinen sora teräväsärmäistä ja -vaellusesteiden poisto hiesun muuraamaa alku- ja loppuhaa- -suisteet (kivi,puu) kynnyksiä X raumaan sorastus X -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Rantavyöhykkeen metsätyyppi % kasvutyyppi % Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x)

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 9 10 11 12 Klo Pituus (m) Leveys (m) 3-5 4-6 4-5 4-6 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 20 40 40 100 25 40 25 100 koskimainen 30 niva 70 10 5 tasainen hidas virtaus 100 90 95 lähes seisova vesi 1. vallitsevin B1-B2 SG SG SG 2. vallitsevin SG - - - suurin B2 B2 - - Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1-2 1 1 0 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s 100 % m % s % m 100 % s 50 % m 50 % s % m % Rannan varjostus (0-5) 3 3 3 4 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) 30, 35 Lehtimetsä, pituus (m) 60, 20 60, 20 10, 15 Virt Rantavyöhykkeen Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu metsätyyppi % Sekametsä, pituus (m) 40, 25 40, 25 80, 25 60, 25 Pensaikko, pituus (m) 10, 5 10, 5 Suo Niitty PELTO MOLEM PELTO 40 Kangas PUOLIN 20 40 Lehto 20 20 Korpi 80 40 40 Luonnontilaisuus (0-5) 2 2 2 4 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 0 m 2 s 3 k 0 m 2 s 2 k 0 m 1 s 1 k 0 m 2 s 3 Sähkökalastettavuus HYVÄ - - - Mutkittelevuus (0-5) 2 2 2 4 Leveysvaihtelut (0-5) 2 2 2 3 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 1 1 1 4 kasvutyyppi % Metsäojitus Rantametsien hakkuu Auraus ja äestys Uoman perkaus Muu, mikä -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen -ruoppaus -sorastus -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x) X Rantametsän luonnontilaan jättäminen

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 13 14 15 16 Klo Tynnyrikoski Pituus (m) Leveys (m) 5-15 5-8 6-10 4-6 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 15 100 40 100 25 100 25 40 koskimainen 100 100 niva 2 20 tasainen hidas virtaus 98 80 lähes seisova vesi 1. vallitsevin B1-B2 SG SG B1-B2 2. vallitsevin (GF-GG) (B2) GG>CF>CG SG suurin R B2 B2 B2 (R) Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 4 1 1 3-4 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s 100 % m % s 100 % m % s 100 % m % s 100 % m % Rannan varjostus (0-5) 3-4 3 3-4 (3)-4 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) 90, 35 20, 30 Lehtimetsä, pituus (m) 10, 15 10, 25 Sekametsä, pituus (m) 100, 30 70, 25 100, 20-30 Pensaikko, pituus (m) Suo Niitty Kangas 80 90 80 100 Lehto 20 Korpi 20 10 Luonnontilaisuus (0-5) 4 (uittoränni) 3 2-3 4 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 1 m 3 s 3 k 0 m 3 s 3 k 4 m 2 s 3 k 1 m 3 s 3 Sähkökalastettavuus HYVÄ - HYVÄ HYVÄ Mutkittelevuus (0-5) 3 2 3 2 Virt Rantavyöhykkeen Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu metsätyyppi % kasvutyyppi % Leveysvaihtelut (0-5) 4-5 2 3 2 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 3 3 1 1 Metsäojitus Rantametsien hakkuu Auraus ja äestys Uoman perkaus Muu, mikä -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen -ruoppaus -sorastus soran putsaus X -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x)

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 17 18 19 20 Klo Onnelankoski Pitkäkoski Pituus (m) Leveys (m) 6-10 6-20 5-8 4-20(25) Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 40 100 20 100 40 130 30 100 koskimainen 95 100 niva 15 5 5 tasainen hidas virtaus 85 95 lähes seisova vesi 1. vallitsevin SG B1/B2 SG B1-B2 2. vallitsevin B1/B2(CF-PF) SG/CG B1/B2 (CG-PF) PF suurin B2(R) R R R Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1 3 1 3 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s 90 % m 10 % s 100 % m % s 90 % m 10 % s 100 % m % Rannan varjostus (0-5) 4 4-5 3 4-5 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) Lehtimetsä, pituus (m) 30, 15 15, 15 Virt Rantavyöhykkeen Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu metsätyyppi % Sekametsä, pituus (m) 100, 15-30 90, 20-30 70, 25-35 80, 25-35 Pensaikko, pituus (m) 10, 4 5, 4 Suo Niitty Kangas 70 50 80 90 Lehto 30 50 20 10 Korpi Luonnontilaisuus (0-5) 5 5 3 4 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 2 m 4 s 4 k 2 m 4 s 4 k 2 m 4 s 4 k 4 m 5 s 5 Sähkökalastettavuus - KOHTUULL - KOHTUULL Mutkittelevuus (0-5) 3 4 3 4 Leveysvaihtelut (0-5) 3 5 3 5 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 3 4 4 4 kasvutyyppi % Metsäojitus Rantametsien hakkuu taimikko Auraus ja äestys Uoman perkaus vanhoja perkuita Muu, mikä -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen -ruoppaus (soran pesu) x nivoissa hiekkaisia -sorastus soralaikkuja X soran pesu -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys X -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x)

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 21 22 23 24 Klo Pituus (m) Leveys (m) 5-15 3-4 3 4-5 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 40 100 15 60 30 40 30 40 koskimainen 100 niva tasainen hidas virtaus 95 95 95 lähes seisova vesi 5 5 5 1. vallitsevin SG B1 SG-A A-SG 2. vallitsevin B2-CG PG B1-B2 suurin B2 B2 B2 Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1 1 1-2 1-2 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s % m 100 % s 100 % m % s % m 100 % s % m 100 % Rannan varjostus (0-5) 3-4 3 3 3 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) Lehtimetsä, pituus (m) 30, 20 40, 20 60, 20 60, 20 Sekametsä, pituus (m) 70, 30 60, 30 40, 20 40, 20 Pensaikko, pituus (m) Suo Niitty Kangas 80 100 Lehto Korpi 20 100 100 Luonnontilaisuus (0-5) 3 1 0-1 0-1 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 0 m 3 s 2 k 1 m 2 s 2 k 0 m 0 s 1 k 0 m 0 s 1 Sähkökalastettavuus HYVÄ Mutkittelevuus (0-5) 2 1 1 0 Virt Rantavyöhykkeen Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu metsätyyppi % kasvutyyppi % Leveysvaihtelut (0-5) 2 1 1 1 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 2-3 0 1 1 Metsäojitus Rantametsien hakkuu 2 Auraus ja äestys Uoman perkaus 4 5 5 Muu, mikä kokon. koski kadonnut -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen X (X) -ruoppaus -sorastus XXX -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) (X) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys X X XXX -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x)

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 25 26 27 28 Klo Pituus (m) Leveys (m) 4-5 3-4 4-6 3-5 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 30 50 20 40 20 40 60 130 Virt Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu koskimainen 100 10 niva 90 tasainen hidas virtaus 95 100 lähes seisova vesi 5 1. vallitsevin SG-A B1 GF-CG A 2. vallitsevin GF-CG B1 (B1) suurin B2 B2 B2 (B2) Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1 1 1 1 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s % m 100 % s 100 % m % s 100 % m % s % m 100 % Rannan varjostus (0-5) 2 2-3 2-3 2-3 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) Lehtimetsä, pituus (m) 60, 20 80, 15 80, 15 30, 6 Sekametsä, pituus (m) 40, 20 20, 10 20, 10 50, 15 Pensaikko, pituus (m) 20, 4 Suo P-puoli metsitetty Niitty pelto Kangas 20 20 10 Lehto Korpi 100 80 80 90 Luonnontilaisuus (0-5) 1 4 4 2 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 0 m 2 s 2 k 5 m 1 s 2 k 5 m 2 s 1 k 0 m 5 s 5 Sähkökalastettavuus HYVÄ HYVÄ Mutkittelevuus (0-5) 1 1 1 1 Leveysvaihtelut (0-5) 1 1 1 1 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 2 1 2 2 Metsäojitus Rantametsien hakkuu x x 2 Auraus ja äestys Uoman perkaus 5 2 Muu, mikä -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen X asentokuoppia?? -ruoppaus -sorastus X emoja+kutukuoppia X -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys xxx XXX xxx xxx -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Rantavyöhykkeen metsätyyppi % kasvutyyppi % Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x)

MAASTOTIEDOT Puro Koordinaatit Tyyppiosuus nro 29 30 31 32 Klo Pituus (m) Leveys (m) 2-3 2-3 1,5-3 1,5-3 Syvyys (cm), keskisyvyys/syvin kohta 50 130 30 60 50 130 40 100 koskimainen niva 2 10 tasainen hidas virtaus 98 100 100 90 lähes seisova vesi 1. vallitsevin A A A A 2. vallitsevin B1 -B2 (HARV) suurin B2 Pohjakasvillisuus Pohjakasvillisuuden peittävyys (0-5) 1 1-2 1 1 Sammaleen osuus/muu kasvillisuus s % m 100 % s % m 100 % s % m 100 % s 100 % m % Rannan varjostus (0-5) 3 4 4 4 Mäntymetsä, pituus (m) Kuusimetsä, pituus (m) Lehtimetsä, pituus (m) 40, 6-20 60, 25 100, 25 80, 25 Sekametsä, pituus (m) 40, 6-20 40, 25 20, 25 Pensaikko, pituus (m) 20, 4 Suo Niitty Kangas Lehto Korpi 100 100 100 100 Luonnontilaisuus (0-5) 4 3-4 4 4 Kutupaikat/montut/suojapaikat (0-5) k 0 m 5 s 5 k 0 m 2 s 3 k 0 m 5 s 5 k 0 m 4 s 4 Sähkökalastettavuus Mutkittelevuus (0-5) 4 1 4 4 Virt Rantavyöhykkeen Virtauksen laatu (%) Pohjan laatu metsätyyppi % kasvutyyppi % Leveysvaihtelut (0-5) 2 1 3 3 Uomassa oleva puuaines > 5 cm (0-5) 3-4 1 3-4 3-4 Metsäojitus Rantametsien hakkuu Auraus ja äestys Uoman perkaus Muu, mikä -muta -hiekka -veden laadun heikentyminen -rehevöityminen -limoittuminen -asutus -kiveäminen -ruoppaus -sorastus -vaellusesteiden poisto -suisteet (kivi,puu) -vanhan uoman vesitys -ojien tukkiminen -rantavyöhykkeen metsitys -veden pinnan nosto Kuva pvm, klo Luonnontilaa muuttaneet tejkijät ja arvio vaikutuksen suuruudesta (0-5) Kunnostussuunnitelma (x) X