KIRJALLINEN KYSYMYS 861/2006 vp Lastenpsykiatrian opetuksen sisällyttäminen sairaanhoitajakoulutukseen Eduskunnan puhemiehelle Lasten ja nuorten hyvinvointi on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua. Valtaosa suomalaisista lapsista voi edelleen erittäin hyvin, ja he ovat jopa aiempaa terveempiä. Samaan aikaan kuitenkin pahoinvoivien lasten määrä on kasvanut jo parinkymmenen vuoden ajan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä, lasten mielenterveyspalveluiden kysyntä sekä erityisopetukseen siirrettyjen lasten määrät ovat kasvaneet nopeasti. Samat lapset ovat hyvin usein kaikkien näiden palveluiden piirissä. Lasten ja nuorten ongelmien kasautuminen on vakava ongelma jo nyt. Erityisesti lastensuojeluja mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet eivätkä vastaa kaikilta osin lisääntyneeseen palvelukysyntään. Lasten mielenterveysongelmiin olisi puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varhaista puuttumista olisi parannettava kouluterveydenhuollossa, neuvolatyössä ja lasten päivähoidossa. Monet kunnat ovat mm. vähentäneet koulupsykologien ja -kuraattorien määrää tai lopettaneet nämä virat kokonaan. Ongelmien havaitseminen riittävän ajoissa vaatii kuitenkin nykyistä vahvempaa lastenpsykiatrista osaamista lasten kanssa työskenteleviltä tahoilta. Kaltoin kohdelluilla ja pahoinvoivilla lapsilla on oikeus parempaan elämään ja laadukkaisiin palveluihin sekä hyvään hoitoon. Lasten ja nuorten ongelmien hoitaminen vaatii erityisosaamista. Ammattitaitoisten työntekijöiden saanti on myös vaikeutunut. Lastenpsykiatria on omana toimialanaan verrattain nuori. Hoitotyön koulutuksessa ei ole ollut milloinkaan mahdollista suuntautua lastenpsykiatriaan, mikä aiheuttaa vakavan puutteen osaamisen kehittämisessä. Ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen suuntautumisvaihtoehtona on psykiatria, mutta aikuispsykiatrinen työ eroaa lastenpsykiatriasta sekä toimintakulttuuriltaan että hoitomenetelmiltään, ja lapset ovat asiakkaina ja potilaina erilaisia kuin aikuiset. Sairaanhoitajien koulutusta on kehitetty, ja ammattikorkeakoulussa on aloitettu nyt myös uudet työelämälähtöiset jatkotutkintokoulutukset. Sairaanhoitajan perustutkinnon kehittämiseenkin olisi syytä panostaa yhteiskunnassa ilmenevien tarpeiden mukaisesti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten opetusministeriö aikoo parantaa lastenpsykiatrista osaamista ja aiotaanko lastenpsykiatria ottaa omaksi suuntautumisvaihtoehdoksi sairaanhoitajakoulutuksessa? Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 2006 Terhi Peltokorpi /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Terhi Peltokorven /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 861/2006 vp: Miten opetusministeriö aikoo parantaa lastenpsykiatrista osaamista ja aiotaanko lastenpsykiatria ottaa omaksi suuntautumisvaihtoehdoksi sairaanhoitajakoulutuksessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lasten ja nuorten elinolot ja hyvinvointi ovat onneksi nousseet puheenaiheiksi useissa eri yhteyksissä. Kuten kysyjä toteaa, lapset ja nuoret ovat, varsinkin tukea tarvitessaan, useiden eri palvelujen piirissä. Heidän hyvin- tai pahoinvointinsa on koko palvelujärjestelmän ja siellä työtä tekevien asiantuntijoiden yhteinen asia. Mahdollisimman varhainen lasten ja heidän perheidensä tukeminen vaikeissa tilanteisssa edellyttää osaamista kaikilta eri ammattiryhmiltä, jotka kohtaavat työssään lapsia ja heidän perheitään. Tähän asiaan on kiinnitetty huomiota eri alojen, mm. opettajien ja myös terveysalan, kuten sairaanhoitajien, koulutuksissa. Lisäksi työelämän täydennyskoulutusmahdollisuudet päivittävät töissä olevien asiantuntijoiden osaamista tässäkin asiassa. Sairaanhoitajien koulutus ammattikorkeakouluissa sisältää runsaasti tietoutta lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Koulutuksessa opiskellaan monipuolisesti eri-ikäisten ihmisten, myös lasten ja nuorten, terveyteen ja hyvinvointiin, perheeseen, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyviä asioita, joiden osaamisen kautta lasten ja nuorten elämäntilanteiden ymmärtäminen ja niihin vaikuttaminen mahdollistuu. Psykologian ja psykiatrian opinnot vahvistavat osaamista. Opiskelijat voivat painottaa opinnoissaan oman kiinnostuksensa mukaan eri alueita ja asioita. Käytännön työharjoittelu ja oma opinnäytetyö mahdollistavat hyvinkin syvällisen paneutumisen haluttuun asiaan. Ammattikorkeakouluissa voidaan varmasti rohkaista opiskelijoita näissä valinnoissa suuntautumaan kulloinkin yhteiskunnassa eniten tarvittuihin tietoihin ja taitoihin. Ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajakoulutuksessa ei ole psykiatrian suuntautumisvaihtoehtoa. Sairaanhoitajakoulutuksen muututtua ammattikorkeakoulutukseksi luovuttiin erikoistumisesta joillekin alueille, esimerkiksi psykiatriaan. Nykyisiä suuntautumisvaihtoehtoja hoitotyön koulutusohjelmassa ovat sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja ja diakoninen hoitotyö. Viimeksi mainitut suuntautumisopinnot myös jatkavat koulutusaikaa. Myöskään lastenpsykiatrian suuntautumista ei ole suunnitteilla. Ammattikorkeakoulututkinnon tarkoitus on turvata opiskelijalle hyvät perusopinnot ja edellytykset toimia tulevassa ammatissaan. Opintojen erikoistuminen ja syventäminen on perustutkintojen jälkeistä opiskelua, johon on tarjolla esimerkiksi ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Osaamistarpeet työelämässä kehittyvät entistä enemmän siihen suuntaan, että työntekijöiltä odotetaan laajaa, kokonaisvaltaista osaamista, jonka varaan on nopeasti rakennettavissa kunkin työtehtävän edellyttämä erityisosaaminen. Jos peruskoulutus tarjoaa kovin erikoistuneen osaamisen, työelämässä tarvittava jatko- ja täyden- 2
Ministerin vastaus KK 861/2006 vp Terhi Peltokorpi /kesk nyskoulutus vastaavasti pitenee ja laajenee. Työntekijät liikkuvat entistä enemmän ja työtehtävät vaihtuvat usein. On myös yksilön kannalta järkevää huolehtia kunnollisesta ja laaja-alaisesta peruskoulutuksesta, jonka turvin voi joustavasti täydentää opintojaan. Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 861/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Terhi Peltokorpi /cent: Hur avser undervisningsministeriet förbättra kunnandet inom barnpsykiatrin och skall barnpsykiatrin bli ett eget inriktningsalternativ i sjukskötarutbildningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lyckligtvis har barns och ungas levnadsförhållanden och välbefinnande diskuterats i många olika sammanhang. Såsom frågeställaren konstaterar omfattas barn och unga av service av många olika slag. Detta gäller speciellt när de behöver stöd. Barns och ungas välbefinnande och illamående är en gemensam angelägenhet för hela servicesystemet och de professionella inom servicesystemet. För att man i ett så tidigt stadium som möjligt skall kunna stödja barn och barnfamiljer som råkat i svåra situationer förutsätts kunnande av olika yrkesgrupper som i sitt arbete har att göra med barn och deras familjer. I utbildningen inom olika sektorer, t.ex. lärare och i utbildningen av sjukskötare inom hälsovårdssektorn, har man fäst uppmärksamhet vid detta. Möjligheterna till fortbildning i arbetslivet uppdaterar kunnandet också på detta område hos personer som är verksamma i yrkeslivet. Utbildningen av sjukskötare i yrkeshögskolorna innehåller rikligt med stoff om sådant som inverkar på barns och ungas välbefinnande. I utbildningen erbjuds på ett mångsidigt sätt möjlighet att lära sig sådant som ansluter sig till hälsa för personer i varierande ålder, inklusive barns och ungas hälsa och välbefinnande, familjen, gruppen och samhället. Genom kunnande på de här delområdena blir det möjligt att förstå och påverka barns och ungas livssituation. Studier i psykologi och psykiatri stärker det här kunnandet. De studerande kan låta de egna preferenserna styra olika områden och aspekter. Praktikavsnittet i arbetslivet och lärdomsprovet gör det möjligt för den studerande att fördjupa sig i ett önskat ämne. Yrkeshögskolorna förmår högst sannolikt uppmana studerandena att fördjupa sig i sina studier på ett sådant sätt att studerandena tar till sådan kunskap och sådana färdigheter som samhället vid en viss tidpunkt mest behöver. Sjukskötarutbildningen i yrkeshögskolorna erbjuder inte ett inriktningsalternativ inom psykiatri. När sjuksköterskeutbildningen blev ett utbildningsområde för yrkeshögskolorna avstod man från specialiseringen inom vissa områden. Bland dem fanns psykiatrin. De nuvarande inriktningsalternativen inom utbildningsprogrammet för vård är vårdarbete, hälsovård, barnmorskearbete och inriktningsalternativet för diakoni. De sist nämnda inriktningarna förlänger utbildningstiden. En inriktning på barnpsykiatri planeras inte heller som bäst. Syftet med en yrkeshögskoleexamen är att trygga den studerande grundstudier av god kvalitet och förutsättningar att arbeta i det kommande yrket. En specialisering och en fördjupning av studierna, som t.ex. omfattar specialiseringsstudier i yrkeshögskolorna och högre yrkeshögskoleexamina, betraktas som studier efter grundexamina. I arbetslivet utvecklas kunskapsbehoven i ökande omfattning i riktning mot att arbetstagarna förväntas ha ett omfattande helhetsbetonat 4
Ministerns svar KK 861/2006 vp Terhi Peltokorpi /kesk kunnande, på vilket det snabbt går att bygga sådant specialkunnande som en viss arbetsuppgift i varje enskilt fall förutsätter. Om grundutbildningen erbjuder mycket specialiserat kunnande så förlängs och utvidgas i motsvarande mån den påbyggnads- och kompletteringsutbildning som behövs i arbetslivet. Arbetstagarna rör på sig mera än tidigare och arbetsuppgifterna växlar ofta. Också med tanke på individen är det klokt att se till att grundutbildningen är gedigen och brett upplagd så att det med stöd av den går att komplettera utbildningen på ett flexibelt sätt. Helsingfors den 24 november 2006 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 5