Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 924/2006 vp Alaikäisten henkilöiden mielenterveysongelmien alueelliset erot Eduskunnan puhemiehelle Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, todetaan uudessa Stakesin raportissa. Eniten on lisääntynyt vuotiaiden tyttöjen psykiatrinen hoito. Eniten alaikäisiä hoidettiin psykiatrisessa sairaanhoidossa Helsingissä ja Päijät-Hämeen sekä Satakunnan sairaanhoitopiireissä alueelliset erot olivat raportissa huomattavat. Raportin tilastot eivät kerro sinällään syitä alueellisiin eroihin tai ongelman kasvuun. Asioiden selvittämiseksi tarvittaisiin nyt tutkimusta, sillä alaikäisten henkilöiden mielenterveysongelmien määrän ja vaikeuden kehityksestä ei ole Suomessa kattavaa tietoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen alaikäisten henkilöiden mielenterveysongelmien huolestuttavasta kasvusta, olisiko syy koulutukseen ja opetustoimeen kohdistuvissa säästö- ja tehostamisvaatimuksissa niin kunnissa, kuntayhtymissä kuin valtion sektorillakin ja miten hallitus aikoo tutkia alaikäisten henkilöiden mielenterveysongelmien alueellisten erojen ja kasvun syitä? Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2006 Matti Kauppila /vas Matti Kangas /vas Minna Sirnö /vas Erkki Virtanen /vas Kari Uotila /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kauppilan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 924/2006 vp: Onko hallitus tietoinen alaikäisten henkilöiden mielenterveysongelmien huolestuttavasta kasvusta, olisiko syy koulutukseen ja opetustoimeen kohdistuvissa säästö- ja tehostamisvaatimuksissa niin kunnissa, kuntayhtymissä kuin valtion sektorillakin ja miten hallitus aikoo tutkia alaikäisten henkilöiden mielenterveysongelmien alueellisten erojen ja kasvun syitä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Mielenterveyden häiriöiden yleisyydestä lapsuus- ja nuoruusiässä ei ole kovin paljon suomalaisia tutkimuksia. Käytössä olevien tutkimusten mukaan jokin DSM-tautiluokituksen kriteerit täyttävä psykiatrinen häiriö kuuden kuukauden seuranta-aikana on noin prosentilla lapsista. Häiriön aiheuttamaa selvää huononemista toimintakyvyssä on havaittavissa prosentilla lapsista ja vakavaksi katsottava psyykkinen häiriö on 5 9 prosentilla lapsista. Psyykkisten häiriöiden esiintyvyydessä tapahtuneista muutoksista maassamme on myös käytettävissä vähän tutkimuksia. Turku Child Psychiatric Timetrend Study on tutkinut 8-vuoden ikäisiä lapsia vuosina 1989, 1999 ja Lapsia oli tutkimuksessa yhteensä Tietoa kerättiin vanhemmilta, opettajilta ja lapsilta. Tutkimuksissa ei havaittu muutosta vuodesta 1989 ADHD-oireiden, käytöshäiriöiden tai ahdistuneisuuden esiintyvyydessä eikä koulukiusaamisen yleisyydessä. Tyttöjen masennusoireet olivat lisääntyneet. Lisäksi havaittiin erilaisten epäspesifisten oireiden, kuten kipuoireiden ja univaikeuksien, lisääntyneen. Mielenterveyspalveluihin hakeutuminen ja palveluiden käyttö oli selvästi lisääntynyt. Yhteenvetona tutkijat toteavat, ettei suurimmassa osassa psyykkisiä ongelmia tule esiin lisääntymistä. Palveluihin hakeutuminen on myös lisääntynyt: yhä suurempi osa oireilevista on hakeutunut palveluihin. Stakesin vastikään valmistuneessa tutkimuksessa "Alaikäisten psykiatrinen hoito Suomessa " havaittiin alaikäisten psykiatrisen sairaalahoidon lisääntyneen huomattavasti tarkasteltuna ajanjaksona. Sairaalapalvelujen käytössä tuli esiin suuria alueellisia eroja, vaikka erot ovat pienentyneet seurantajakson aikana. Raportin perusteella ei voida sanoa, miten hyvin kunkin alueen palvelut toimivat tai ovatko ne rakenteeltaan tarkoituksenmukaisia. Alueella, jossa on vähän sairaalapalveluja, voi olla hyvin toimiva avohoito eikä suurta tarvetta sairaalahoitoon ole tai sitten alaikäiset jäävät ilman tarvitsemaansa sairaalahoitoa. Voi myös olla niin, että laitoshoitoa tarvitsevat alaikäiset ohjautuvat enemmän sosiaalihuollon laitoksiin kuin sairaalaan. Kyseessä voi myös olla väestön vähäisemmät palvelutarpeet. Jos taas sairaalapalveluja käytetään paljon, voi taustalla olla avohoidon toimimattomuus tai monipuolisen palvelukirjon tarjoaminen ja sairaalapalvelu tarpeeseen vastaaminen. Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavat yleensä hyvin monet tekijät. Koululla on varmas- 2

3 Ministerin vastaus KK 924/2006 vp Matti Kauppila /vas ym. ti merkitystä. Koulutuksessa ja opetustoimessa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia lasten mielenterveyteen on kuitenkin vaikea arvioida tarkasti. Lasten hyvinvointiin ja mielenterveyteen vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on tärkeä ja laaja sektori. Stakesin selvityksen pohjalta on tarpeen tehdä jatkoselvityksiä. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on monia toimijoita. Palvelujärjestelmien rakenne vaihtelee alueittain. Selvitettäessä palveluiden tarvetta ja palveluiden käyttöä tulee selvittelyyn ottaa mukaan vähintäänkin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kasvatus- ja perheneuvoloiden sekä lastensuojelun alaisten laitosten tarjoamat palvelut ja näissä olevat resurssit. Jos alueellisia eroja ja niiden syitä tarkastellaan palvelujärjestelmän toimivuuden kannalta, sopii tutkimus hyvin Stakesin tehtäviin. Asia otetaan esiin ministeriön ja Stakesin seuraavissa tulossopimusneuvotteluissa. Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 924/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kauppila /vänst m.fl.: Är regeringen medveten om den oroväckande ökningen av psykiska problem bland minderåriga personer, kunde orsaken ligga i de spar- och effektiveringskrav som ställs på utbildningen och undervisningsväsendet såväl i kommunerna, samkommunerna som inom den statliga sektorn och hur ämnar regeringen undersöka orsakerna till de regionala skillnaderna och ökningen i fråga om psykiska problem hos minderåriga? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det finns inte särskilt många finländska undersökningar om hur vanligt det är med störningar i den mentala hälsan i barndomen och ungdomsåren. Enligt de undersökningar som används har cirka procent av barnen under en uppföljningstid på sex månader någon sådan psykisk störning som uppfyller kriterierna i sjukdomsklassificeringen DSM. En klar försämring av funktionsförmågan orsakad av en sådan störning kan observeras hos procent av barnen och en psykisk störning som måste betraktas som allvarlig förekommer hos 5 9 procent av barnen. Det finns också mycket få undersökningar att tillgå i vårt land om förändringar i förekomsten av psykiska störningar. Turku Child Psychiatric Time-trend Study har undersökt 8-åriga barn åren 1989, 1999 och Undersökningen omfattade sammanlagt barn. Uppgifter samlades in från föräldrar, lärare och barn. I undersökningen observerades inte någon förändring från år 1989 i förekomsten av ADHD-symptom, beteendestörningar eller ångest eller i hur vanligt det var med mobbning. Depressionssymptomen hos flickor hade ökat. Dessutom observerades att olika ospecifika symptom, såsom smärtsymptom och sömnvarigheter, hade ökat. I fråga om att söka och anlita mentalvårdstjänster hade det skett en klar ökning. Sammanfattningsvis konstaterar forskarna att det för största delen av de psykiska problemen inte framkommer några ökningar. Det har skett en ökning när det gäller att söka service; en större del av dem som uppvisar symptom har sökt service. I en undersökning från Stakes som nyligen blev klar, "Alaikäisten psykiatrinen hoito Suomessa " ("Psykiatrisk sjukhusvård av minderåriga i Finland "), observerades att den psykiatriska sjukhusvården för minderåriga har ökat avsevärt under den undersökta tidsperioden. I anlitandet av sjukhustjänster framkom stora regionala skillnader, även om skillnaderna har minskat under uppföljningsperioden. På basis av rapporten går det inte att säga hur väl tjänsterna inom vart och ett av områdena fungerar eller om de är ändamålsenligt strukturerade. I ett område där utbudet av sjukhustjänster är litet kan det finnas en fungerande öppenvård och saknas ett större behov av sjukhusvård, eller så blir minderåriga utan den sjukhusvård de behöver. Det kan också vara så att minderåriga i behov av institutionsvård i större utsträckning hänvisas till socialvårdsinrättningar än till sjukhus. Det kan också röra sig om att befolkningen har ett mindre behov av service. Om sjukhustjänster däremot används i stor utsträckning kan detta bero 4

5 Ministerns svar KK 924/2006 vp Matti Kauppila /vas ym. på att öppenvården inte fungerar eller på att man erbjuder ett mångsidigt serviceutbud och möter behovet av sjukhusservice. Barns och ungdomars välmående påverkas i allmänhet av väldigt många faktorer. Skolan har säkert betydelse. Det är ändå svårt att exakt bedöma vilka effekter de förändringar som har ägt rum inom utbildningen och skolväsendet har på barnens psykiska hälsa. Studier av faktorer som påverkar barns välmående och psykiska hälsa är en viktig och omfattande sektor. Det behövs tilläggsutredningar med utredningen från Stakes som utgångspunkt. Inom mentalvårdstjänsterna för barn och unga finns det många aktörer. Servicesystemens struktur varierar mellan regionerna. När behovet och anlitandet av tjänster utreds skall utredningen inkludera åtminstone de tjänster som erbjuds av primärvården, den specialiserade sjukvården, rådgivningsbyråerna för uppfostringsfrågor, familjerådgivningsbyråerna och de inrättningar som är underställda barnskyddet samt resurserna hos dem. Om de regionala skillnaderna och orsakerna till dem granskas med avseende på hur väl servicesystemet fungerar passar en sådan undersökning väl in bland Stakes uppgifter. Frågan kommer att tas upp i ministeriets och Stakes följande resultatavtalsförhandlingar. Helsingfors den 13 december 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5