KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

FI FI FI

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 28.2.2011 KOM(2011) 84 lopullinen KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annetun direktiivin 2008/94/EY tiettyjen säännösten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta FI FI

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annetun direktiivin 2008/94/EY tiettyjen säännösten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta 1. JOHDANTO Direktiivillä 2008/94/EY 1, johon jäljempänä viitataan nimityksellä direktiivi, kodifioidaan neuvoston direktiivi 80/987/ETY 2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/74/EY 3. Direktiivin tarkoituksena on suojata työntekijöitä työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa etenkin takaamalla maksamatta olevien saatavien maksaminen. Tätä varten jäsenvaltioiden on perustettava elin, joka takaa tällaisten saatavien maksamisen. Direktiivin 15 artiklan mukaan komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 4, 9 ja 10 artiklan, 11 artiklan toisen alakohdan, 12 artiklan c alakohdan sekä 13 ja 14 artiklan täytäntöönpanosta ja soveltamisesta jäsenvaltioissa. Komissio teetti kertomuksen laatimista varten tutkimuksen riippumattomilla asiantuntijoilla sekä lähetti jäsenvaltioille ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolille kyselylomakkeen ja kehotti niitä kommentoimaan tutkimuksen havaintoja. 2. SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT (1, 2 JA 13 ARTIKLA) 2.1. Työntekijöiden suojelu Direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joita pidetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti työntekijöinä, jäljempänä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Komissio on havainnut, että työntekijät, joilla on sopimus tiettyä toimeksiantoa varten, on jätetty direktiivin tarjoaman suojan ulkopuolelle Tšekissä. Komissio tutkii tarkemmin, eikö näitä henkilöitä pidetä työntekijöinä Tšekin työlainsäädännössä, koska heidän jättämisensä soveltamisalan ulkopuolelle saattaisi olla vastoin direktiiviä. Direktiivissä nimenomaisesti velvoitetaan jäsenvaltiot kattamaan osa-aikaisessa, määräaikaisessa ja tilapäisessä työsuhteessa olevat työntekijät (2 artiklan 2 kohta). 1 2 3 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/94/EY, annettu 22. lokakuuta 2008, työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa (EUVL L 283, 28.10.2008, s. 36). Neuvoston direktiivi 80/987/ETY, annettu 20. lokakuuta 1980, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/74/EY, annettu 23. syyskuuta 2002, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY muuttamisesta (EYVL L 270, 8.10.2002, s. 10). FI 2 FI

Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kaikki jäsenvaltiot noudattavat tätä vaatimusta. Direktiivissä kielletään jäsenvaltioita asettamasta työsuhteen vähimmäiskestoa ehdoksi työntekijöiden oikeudelle saada suojelua (2 artiklan 3 kohta). Komissio on havainnut, että Kyproksen lainsäädännössä edellytetään, että työntekijä on työskennellyt samalla työnantajalla vähintään 26 viikkoa jatkuvasti ennen työnantajan maksukyvyttömyyttä, jotta hän olisi oikeutettu maksuihin. Tämä saattaa komission mielestä olla vastoin direktiiviä. Jäsenvaltiot saavat jättää poikkeuksellisesti tietyt työntekijäryhmät soveltamisalan ulkopuolelle seuraavissa tapauksissa: a) Jos on olemassa muita tapoja turvata palkkasaatavat ja ne tarjoavat kyseisille henkilöille tästä direktiivistä johtuvaa suojaa vastaavan suojan (1 artiklan 2 kohta). Kolme jäsenvaltiota on hyödyntänyt tätä mahdollisuutta. Belgiassa yritysten työntekijät ja harjoittelijat, jotka ovat jäseniä useissa sekakomiteoissa tai alakomiteoissa, on jätetty yleisen palkkaturvarahaston suojan ulkopuolelle mutta heidän suojanaan ovat työehtosopimuksella perustetut alakohtaiset rahastot. Kyproksella soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty kauppalaivaston miehistön jäsenet, jotka eivät asu maassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty kauppalaivaston miehistö. Komissio katsoo, että merenkulkua koskeva panttioikeus ( maritime lien ) 4, joka vaikuttaa olevan merenkulkijoille tarjottu tärkein suoja näissä kahdessa jäsenvaltiossa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa, ei aina välttämättä tarjoa vastaavaa suojan tasoa kuin palkkaturvajärjestelmä, koska joissakin tapauksissa saattaa olla, että aluksen arvo ei kata direktiivissä säädettyä maksamatta olevien saatavien vähimmäismäärää. b) Jos on kyse luonnollisen henkilön palkkaamista kotiapulaisista ja kalastajista, jotka saavat palkkansa osuutena saaliista, jos tällainen soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen oli jo kansallisessa lainsäädännössä, kun direktiivi 2002/74/EY tuli voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa (1 artiklan 3 kohta). Komission mukaan kalastajat, jotka saavat palkkansa osuutena saalista, on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle Kreikassa, Italiassa, Maltalla ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kotiapulaiset on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle Espanjassa, Ranskassa, Maltalla, Alankomaissa ja Puolassa. 2.2. Työnantajat Direktiiviä sovelletaan kaikkiin työnantajiin, sellaisina kuin ne on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, jotka ovat maksukyvyttömiä. Direktiivissä ei säädetä mahdollisuudesta jättää soveltamisalan ulkopuolelle mitään työnantajaryhmää. Työnantajaa pidetään maksukyvyttömänä, jos (2 artiklan 1 kohta): jos on pyydetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen, työnantajan kaikkia velkoja koskevan sellaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, jossa kyseinen 4 Merialukseen kohdistuvan pantin ansiosta tietyt vaatimukset (mukaan luettuna palkkasaamisia koskevat vaatimukset) ovat etusijalla suhteessa kiinnityksiin, hypoteekkilainoihin ja maksuihin (International Convention on Maritime Liens and Mortgages 1993). FI 3 FI

työnantaja menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä (tai vastaavaa tehtävää suorittava henkilö), jos toimivaltainen viranomainen on päättänyt aloittaa menettelyn (tai on todennut, että työnantajan liiketoiminta on kokonaan lopetettu ja että käytettävissä olevat varat eivät riitä perusteeksi menettelyn aloittamiselle). Komissio huomauttaa, että neuvoston asetusta (EY) N:o 1346/2000 5 sovelletaan kaikkia velkoja koskeviin maksukyvyttömyysmenettelyihin, joissa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja joissa nimitetään selvittäjä (1 artiklan 1 kohta), eli samoihin maksukyvyttömyysmenettelyihin, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot ovatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vahvistaneet komissiolle, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kansalliset maksukyvyttömyysmenettelyt ovat samoja, jotka luetellaan edellä mainitun asetuksen liitteessä. Poikkeuksia ovat seuraavat: Saksa, jossa ainoastaan Insolvenzverfahren antaa oikeuden direktiivin suojaamiin saataviin; Kreikka, jossa soveltamisalaan eivät kuulu tapaukset, joissa a) yritys on saatettu väliaikaisen hallinnon alaiseksi (velkojan hallinto ja johto) ja b) yritys on saatettu ylimääräisen hallinnon alaiseksi, jotta velkojien kanssa päästäisiin sopuun; Irlanti, jossa soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty examinership ja winding up of partnerships ; Unkari, jossa ainoastaan selvitystilamenettelyt ( felszámolási eljárás ) kuuluvat kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön piiriin; Slovenia, jossa skrajšani stečajni postopek ja prisilna poravnava v stečaju on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Koska molempien säädösten kattamien maksukyvyttömyysmenettelyiden määritelmät ovat samat, komissio tutkii asiaa tarkemmin voidakseen varmistaa, että kaikki asiaankuuluvat maksukyvyttömyysmenettelyt on katettu. Belgian lainsäädännössä käytetään liiketoiminnan lopettamisen käsitettä maksukyvyttömyyden sijaan. Liiketoiminnan lopettaminen tarkoittaa yrityksen pääasiallisen toiminnan lopullista lopettamista, jolloin työntekijöiden lukumäärä vähennetään alle neljännekseen siitä, jonka yritys keskimäärin työllisti niinä neljänä vuosineljänneksenä, jotka edelsivät sitä neljännestä, jolloin pääasiallisen liiketoiminnan lopullinen lopettaminen tapahtui. 6 On mahdollista, että direktiivin mukaisesti määritellyt maksukyvyttömyystilanteet eivät kuulu Belgian palkkaturvarahaston piiriin. Tanska, jota asetus ei sido, on ilmoittanut komissiolle, että kansallinen palkkaturvarahasto kattaa seuraavat tilanteet: a) konkurssit, b) työnantajan liiketoiminnan lopettaminen, kun työnantaja todetaan maksukyvyttömäksi, c) työnantajan kuolema, jos hänen jäämistöään hallinnoidaan maksukyvyttömänä tai jäämistö päätyy ilman hallintoa. Joka tapauksessa direktiivissä (2 artiklan 4 kohta) annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus laajentaa työntekijöiden suoja koskemaan muita maksukyvyttömyystilanteita, jotka eivät täytä 2 artiklan 1 kohdassa vaadittuja edellytyksiä. 5 6 Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29. toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä (EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1). 26. kesäkuuta 2002 annetun lain 3 :n 1 momentin 1 alamomentti. FI 4 FI

Direktiivissä ei eroteta toisistaan kauppiaita tai muita kuin kauppiaita, suuria tai pieniä työnantajia eikä voittoa tuottavia tai voittoa tuottamattomia työnantajia, eikä näin pitäisi tehdä jäsenvaltioiden palkkaturvajärjestelmissäkään. Komissio on kuitenkin havainnut, että vain tiettyyn ryhmään kuuluvat henkilöt tai yritykset voivat olla konkurssimenettelyn kohteena Unkarissa. Myös Luxemburgissa konkurssimenettely voidaan käynnistää vain kaupallista yritystä tai kauppiaana pidettyä luonnollista henkilöä vastaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että tiettyjen oikeudellisten ja luonnollisten henkilöiden palkkaamat työntekijät jätetään direktiivin suojan ulkopuolelle. 3. PALKKATURVAJÄRJESTELMÄN KATTAMAT SAATAVAT (3 JA 4 ARTIKLA) Palkkaturvajärjestelmä turvaa työsopimuksesta johtuvat maksamattomat palkkasaatavat tiettyä jäsenvaltioiden määrittämää päivää edeltävältä ja/tai sen jälkeiseltä ajalta. Bulgaria, Tšekki, Tanska, Kreikka, Malta, Portugali ja Itävalta ovat asettaneet maksukyvyttömyyspyyntöä edeltävät kuusi kuukautta viitejaksoksi, johon saatavien on liityttävä, Puola käyttää yhdeksän kuukauden viitejaksoa, Italia ja Latvia 12 kuukauden jaksoa, Slovakia, Irlanti ja Liettua 18 kuukauden jaksoa, Kypros 78 viikon jaksoa, ja Belgia käyttää jaksoa, jonka pituus on 12 kuukautta ennen yrityksen lopettamista ja 13 kuukautta sen jälkeen. Useissa jäsenvaltioissa ei ole asetettu viitejaksoa vaan päivämäärä, jota edeltävään ja/tai jonka jälkeiseen kauteen saamisten täytyy liittyä. Näin on Virossa, Ranskassa, Saksassa, Luxemburgissa, Unkarissa, Alankomaissa, Romaniassa, Sloveniassa, Espanjassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Palkka on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, minkä vuoksi turvan laajuudessa on eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä. Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin noudatettava yleisiä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita palkkaturvajärjestelmästä maksettavia etuuksia määriteltäessä. 7 Direktiivissä (4 artiklan 1 kohta) annetaan jäsenvaltioille myös mahdollisuus rajoittaa palkkaturvajärjestelmän vastuuta kahdella tavalla: (a) (b) Ne voivat määrittää ajanjakson, jolta maksamattomat saatavat on maksettava, edellyttäen että tämä jakso kattaa palkan ainakin työsuhteen kolmelta viimeiseltä kuukaudelta tai kahdeksalta viikolta, jos viiteajanjakso on vähintään 18 kuukautta (4 artiklan 2 kohta). Belgia, Tanska, Ranska, Unkari, Itävalta ja Suomi eivät ole käyttäneet tätä vaihtoehtoa. Bulgaria, Tšekki, Saksa, Viro, Kreikka, Italia, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovenia ja Slovakia ovat valinneet kolmen kuukauden enimmäisajanjakson, ja Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa enimmäisajanjakso on 8 viikkoa, Kyproksella 13 viikkoa ja Alankomaissa 19 viikkoa, Espanjassa se on 150 päivää, Luxemburgissa ja Portugalissa 6 kuukautta, ja Ruotsissa 8 kuukautta. Ne voivat asettaa enimmäismääriä palkkaturvajärjestelmästä suoritettaville maksuille, edellyttäen että nämä enimmäismäärät eivät alita tasoa, joka on yhteensopiva direktiivin sosiaalisen tavoitteen kanssa (4 artiklan 3 kohta). 7 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto), 16. joulukuuta 2004. Asia C-520/03. José Vicente Olaso Valero vastaan Fondo de Garantía Salarial (Fogasa). Kok. 2004. s. I-12065, 34 kohta. FI 5 FI

Kaikki jäsenvaltiot Alankomaita lukuun ottamatta ovat asettaneet tällaiset enimmäismäärät, mutta niiden laskentamenetelmät vaihtelevat suuresti. Direktiivissä ei ole täsmällisiä säännöksiä tästä. Katsotaan kuitenkin, kuten komissio totesi direktiivin täytäntöönpanosta vuonna 1995 antamassaan kertomuksessa 8, että jos palkkaturvamaksut vastaavat sosiaaliavustuksia tai lakisääteistä minimipalkkaa, ne eivät ehkä ole direktiivin sosiaalisen tavoitteen mukaisia. 4. USEAA VALTIOTA KOSKEVAT TILANTEET (9 JA 10 ARTIKLA) Direktiivissä säädetään, että jos vähintään kahden jäsenvaltion alueella toimintaa harjoittava yritys on maksukyvytön, työntekijöiden maksamatta olevien saatavien maksamisen osalta on toimivaltainen sen jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmä, jonka alueella työntekijät tavallisesti työskentelevät tai työskentelivät (9 artiklan 1 kohta). Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti asiassa C-310/07 9 antamassaan tuomiossa, että jotta yrityksen, joka on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon, katsottaisiin harjoittavan toimintaa tämän toisen jäsenvaltion alueella, sen on oltava toisessa jäsenvaltiossa pysyvästi taloudellisesti läsnä inhimillisin voimavaroin, joiden ansiosta yritys voi harjoittaa siellä toimintaa, mutta ei ole välttämätöntä, että sillä on sivuliike tai kiinteä toimipaikka toisessa jäsenvaltiossa. Komissio on todennut (ks. liitteessä oleva taulukko 4), että vuosina 2006 2008 oli 239 tapausta, joissa yhden jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmästä suoritettiin maksuja maksukyvyttömän yrityksen työntekijöille toisessa jäsenvaltiossa. Asiaan liittyvien työntekijöiden lukumäärä oli 1 158 ja suoritettujen maksujen määrä noin 10,8 miljoonaa euroa. Komissio on avustanut jäsenvaltioita tietojenvaihtoon käytettävän vakiolomakkeen laatimisessa. Lomake on parhaillaan viimeistelyvaiheessa, ja sen käyttö helpottaa direktiivin 10 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanoa. Lisäksi komissio julkaisee verkkosivullaan toimivaltaisten hallintoviranomaisten ja/tai palkkaturvasta vastaavien laitosten yhteystietoja (http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catid=706&langid=en&intpageid=198) direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näitä tietoja päivitetään säännöllisesti. 5. SUOJELUN YLEISEN TASON HEIKENTÄMISTÄ ESTÄVÄ LAUSEKE (11 ARTIKLAN TOINEN KOHTA) Komissio ei ole havainnut tapauksia, joissa direktiivin täytäntöönpano olisi johtanut tilanteen heikentymiseen verrattuna jäsenvaltioissa direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olleeseen tilanteeseen tai verrattuna työntekijöiden yleisen suojan tasoon työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Päinvastoin, direktiivin täytäntöönpano on vahvistanut työntekijöiden suojaa, koska sen ansiosta on perustettu palkkaturvajärjestelmiä sellaisiinkin jäsenvaltioihin, joissa niitä ei ollut aiemmin. 8 9 KOM(95) 164, 15. kesäkuuta 1995. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16. lokakuuta 2008, Svenska staten vastaan Anders Holmqvist. FI 6 FI

6. OMISTAJA-TYÖNTEKIJÄN ASEMA (12 ARTIKLAN C ALAKOHTA) Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat kieltäytyä tarjoamasta suojaa tai vähentää sitä, kun kyseessä on työntekijä, joka yksin tai lähisukulaistensa kanssa on omistanut olennaisen osan kyseisestä yrityksestä tai yritystoiminnasta ja vaikuttanut huomattavasti sen toimintaan. Useissa jäsenvaltioissa on hyödynnetty tätä mahdollisuutta (Tšekki, Tanska, Saksa, Kreikka, Kypros, Latvia, Malta, Alankomaat, Itävalta, Slovenia ja Ruotsi). Muissa jäsenvaltioissa (Espanja, Irlanti, Suomi) näiden henkilöiden suoja on evätty epäsuorasti työntekijän määritelmän kautta, eli henkilöitä, jotka omistavat osan yrityksestä ja vaikuttavat merkittävästi sen toimintaan, ei pidetä työntekijöinä. Bulgariassa riittää, että työntekijä on osakas tai yrityksen hallintoneuvoston jäsen, jotta hän ei kuulu suojan piiriin. Koska vaatimuksena ei ole, että osakkuus olisi merkittävä tai että työntekijöillä on merkittävä vaikutus yrityksen toimintaan, tämä ei vaikuta olevan direktiivin mukaista. Lopuissa jäsenvaltioissa (Belgia, Viro, Ranska, Italia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Puola, Portugali, Romania, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta) ei ole hyödynnetty tätä mahdollisuutta. 7. TAPAUSTEN TARKASTELU Vuoden 2010 alussa komissio lähetti jäsenvaltioille kyselylomakkeen, jolla haluttiin kerätä tietoa kansallisten palkkaturvalaitosten käsittelemistä maksukyvyttömyystapauksista, asiaan liittyvien työntekijöiden määrästä sekä heille maksetuista summista (liitteen taulukot 1, 2 ja 3) 10. Vuosina 2006 2009 kansalliset palkkaturvalaitokset olivat mukana yli 420 000 maksukyvyttömyystapauksessa (liitteen taulukko 1). Samalla kaudella ne maksoivat työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi korvauksia 3,4 miljoonalle työntekijälle (liitteen taulukko 2) yhteensä 17,7 miljardia euroa (liitteen taulukko 3). Keskimääräinen työntekijämäärä tapausta kohti vuosina 2006 2008 oli kahdeksan ja palkkaturvalaitosten kullekin työntekijälle maksama keskimääräinen summa 5 187 euroa. Komissio havaitsi, että vuosien 2008 ja 2009 välillä tapausten lukumäärä kasvoi merkittävästi (+19 %) ja etenkin työntekijöiden lukumäärä (+61 %) ja käytetyn rahan määrä (+72 %), minkä voidaan katsoa johtuvan talouskriisistä. Myös maksukyvyttömyystilaan joutuneiden yritysten keskimääräinen koko kasvoi vuonna 2009 (vuonna 2008 työntekijöitä oli 7,4 tapausta kohti ja vuonna 2009 jo 10, joten kasvua oli 35 %) samoin kuin maksamattomien palkkojen määrä (vuonna 2008 summa oli 5 059 euroa työntekijää kohti ja vuonna 2009 se oli 5 409 euroa työntekijää kohti eli kasvua oli 7 %). Tapauksia oli eniten Saksassa (146 673 vuosina 2006 2009) mutta työntekijöiden lukumäärä oli suurin Ranskassa (953 887 vuosina 2006 2009) samoin kuin maksettu summa (6,4 miljardia euroa). 10 Italia ja Luxemburg eivät vastanneet kyselylomakkeeseen. FI 7 FI

8. EUROOPAN TASON TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN KANNAT BUSINESSEUROPEn seitsemän jäsenjärjestöä, jotka esittivät huomioita, samoin kuin UEAPME katsoivat, että direktiivi on saavuttanut tavoitteensa takaamalla työntekijöiden vähimmäissuojan työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa ja että 4 artiklan 3 kohdassa asetetut enimmäismäärät ovat direktiivin sosiaalisen tavoitteen mukaisia. EAY pitää direktiiviä 2008/94/EY unionin lainsäädännön välttämättömänä osana, jolla tarjotaan vähimmäissuoja työntekijöille kaikkialla Euroopassa. EAY on kuitenkin erittäin huolissaan alhaisista enimmäismääristä ja varsin lyhyistä määräajoista, jotka jäsenvaltiot ovat asettaneet 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarjottujen mahdollisuuksien mukaisesti. EAY:n mukaan monet kansalliset jäsenet ovat ilmaisseet voimakkaan huolensa siitä, että erittäin monien työntekijöiden palkkasaatavat ylittävät kansallisessa lainsäädännössä asetetut rajat. EAY painottaa vielä, että varsinkin 4 artiklan 2 ja 3 kohdan sanamuoto on erittäin epätäsmällinen ja jättää jäsenvaltioille huomattavasti liikkumavaraa, minkä ansiosta ne voivat merkittävästi tinkiä direktiivin mukaisista velvoitteistaan. Tämän vuoksi EAY katsoo, että näiden säännösten tarkistamista olisi harkittava. Toinen EAY:n mielestä ongelmallinen alue on direktiivin soveltamisala ja etenkin maksamatta olevien saatavien käsite, koska useat jäsenvaltiot soveltavat palkan suppeaa määritelmää (esim. poisluettuna irtisanomisajan palkka, bonukset ja korvausjärjestelmät). EAY:n mukaan tämä voi johtaa siihen, että saatavia jää saamatta merkittävästi. 9. PÄÄTELMÄT Yli 30 vuotta sen jälkeen, kun alkuperäinen direktiivi annettiin vuonna 1980, komissio katsoo, että direktiivi on edelleen keskeisessä asemassa kun on kyse työntekijöiden oikeuksien vähimmäissuojasta sisämarkkinoilla. Jäsenvaltioilla on velvoite perustaa palkkaturvalaitos, joka puuttuu asiaan maksukyvyttömyystilanteessa ja kattaa työntekijöiden maksamatta jääneet saatavat. Palkkaturvalaitosten toiminnan tarjoamasta turvaverkosta neljän viime vuoden aikana enimmäkseen talouskriisin aikana hyötyneet 3,4 miljoonaa työntekijää osoittavat, että järjestelmä on hyödyllinen. Vuonna 2002 tehdyssä tarkistuksessa selkeytettiin valtioiden välisten tilanteiden oikeudellisia seurauksia ja mukautettiin säännöksiä, jotta voitiin ottaa huomioon muutokset jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännössä, ja näin parannettiin oikeusvarmuutta. Yleisesti ottaen raportointivaatimuksen piiriin kuuluvat säännökset on pantu täytäntöön ja niitä on sovellettu moitteettomasti, kuten edellä esitetystä analyysistä käy ilmi. Edelleen on kuitenkin joitakin seikkoja, jotka aiheuttavat huolta, ja komissio aikoo tarvittaessa puuttua niihin asianmukaisin keinoin, myös rikkomusmenettelyn kautta. Komissio seuraa edelleen direktiivin toimivuutta ottaen huomioon työ- ja maksukyvyttömyyslainsäädännön kehityksen, jotta varmistetaan direktiivin tavoitteen tyydyttävä saavuttaminen. FI 8 FI

TEKNINEN LIITE Taulukko 1: Niiden tapausten lukumäärä, joissa on vaadittu palkkaturvajärjestelmään turvautumista 2006 2007 2008 2009 YHTEENSÄ 2006 2009 Belgia 4 256 3 744 3 967 4 174 16 141 Bulgaria 6 3 9 18 Tšekki 449 382 386 750 1 967 Tanska 1 221 1 091 1 847 3 167 7326 Saksa 38 133 38 711 35 447 34 382 146 673 Viro 131 94 176 491 892 Irlanti 167 194 287 671 1 319 Kreikka - - - - - Espanja 12 431 12 654 13 229 16 466 54 780 Ranska 19 655 19 577 24 046 27 113 90 391 Italia Kypros 7 5 1 2 15 Latvia 95 60 84 138 377 Liettua 379 293 300 340 1 312 Luxemburg Unkari 1 273 1 235 1 419 2 222 6 149 Malta 0 1 0 1 2 Alankomaat 3 796 2 392 2 580 4 641 13 409 Itävalta 4 036 3 508 3 563 4 036 15 143 Puola 635 631 338 401 2 005 Portugali 583 795 1 216 2 889 5 483 Romania 4 22 47 73 Slovenia 92 88 76 108 364 Slovakia 80 58 62 174 374 Suomi 2 167 2 098 2 243 2 965 9 473 Ruotsi 2 200 1 900 2 400 3 300 9 800 Yhdistynyt kuningaskunta 9 369 8 036 7 593 12 135 37 133 FI 9 FI

EU-27 101 155 97 557 101 285 120 622 420 619 Taulukko 2: Niiden työntekijöiden lukumäärä, joiden maksamatta olevat saatavat on maksettu palkkaturvajärjestelmästä kokonaisuudessaan tai osittain 2006 2007 2008 2009 YHTEENSÄ 2006 2009 Belgia 19 104 16 628 17 414 18 922 72 068 Bulgaria 45 20 433 498 Tšekki 7 549 6 888 5 055 19 451 38 943 Tanska 9 886 10 244 19 328 34 694 74 152 Saksa 189 695 167 593 173 004 304 719 835 011 Viro 1 256 1 158 2 292 6 661 11 367 Irlanti 4 687 6 609 9 704 20 172 41 172 Kreikka 758 284 432 148 1 622 Espanja 57 738 56 382 63 994 99 071 277 185 Ranska 220 812 208 233 235 062 289 780 953 887 Italia 0 Kypros 48 16 2 63 129 Latvia 2 598 928 1 029 2 015 6 570 Liettua 11 140 5 794 6 894 8 110 31 938 Luxemburg 0 Unkari 21 319 15 888 12 665 28 664 78 536 Malta 0 32 0 17 49 Alankomaat 30 729 21 554 27 890 59 243 139 416 Itävalta 34 521 30 986 28 219 36 191 129 917 Puola 20 321 17 151 20 319 35 674 93 465 Portugali 9 530 12 220 14 120 18 263 54 133 Romania 618 2 578 2 353 5 549 Slovenia 1 276 430 448 6 259 8 413 Slovakia 2 604 2 821 4 308 8 114 17 847 Suomi 6 022 5 021 7 714 9 253 28 010 Ruotsi 17 100 14 000 19 100 29 100 79 300 FI 10 FI

Yhdistynyt kuningaskunta 92 516 86 006 76 416 164 083 419 021 EU-27 761 209 687 529 748 007 1 201 453 3398 198 Taulukko 3: Palkkaturvajärjestelmästä maksetut määrät (euroina) 2006 2007 2008 2009 YHTEENSÄ 2006 2009 Belgia 132 410 251 110 682 560 122 806 878 151 927 588 517 827 277 Bulgaria - 14 265 5 115 232 022 251 402 Tšekki 6 477 066 7 060 182 6 026 217 31 928 617 51 492 081 Tanska 28 287 595 36 372 910 89 592 275 157 395 719 311 648 498 Saksa 983 495 381 849 977 920 822 226 706 1 755 302 560 4 411 002 567 Viro 954 629 1 476 662 4 329 696 13 492 496 20 253 484 Irlanti 4 308 000 5 727 000 10 068 000 19 958 000 40 061 000 Kreikka 2 130 303 496 418 986 256 311 315 3 924 292 Espanja 269 549 468 327 130 512 359 752 446 643 538 235 1 599 970 661 Ranska 1 458 000 000 1 400 000 000 1 463 000 000 2 117 000 000 6 438 000 000 Italia Kypros 96 147 7 803 1 910 14 554 120 414 Latvia 1 937 982 821 591 1 850 184 2 724 831 7 334 587 Liettua 6 835 032 3 880 908 5 271 084 6 545 412 22 532 437 Luxemburg Unkari 21 360 781 16 841 854 18 043 815 32 734 634 88 981 085 Malta 0 35 816 0 22 062 57 878 Alankomaat 205 314 711 141 211 281 174 557 007 398 691 488 919 774 487 Itävalta 184 854 654 208 047 412 208 055 837 277 579 642 878 537 545 Puola 18 203 753 21 036 816 27 170 354 43 977 262 110 388 185 Portugali 40 198 540 52 988 075 70 475 958 80 900 936 244 563 509 Romania - 431 282 1 067 814 1 168 956 2 668 052 Slovenia 2 163 308 744 805 849 295 13 321 203 17 078 611 Slovakia 2 570 000 2 304 056 5 111 233 9 872 000 19 857 289 Suomi 18 930 558 16 447 990 24 135 752 35 396 292 94 910 592 Ruotsi 101 854 253 90 453 076 101 734 753 224 435 216 518 477 298 FI 11 FI

Yhdistynyt kuningaskunta 415 375 589 245 454 000 267 021 651 479 967 226 1 407 818 465 EU-27 3 905 308 001 3 539 645 194 3 784 140 235 6 498 438 266 17 727 531 696 Taulukko 4: Palkkaturvajärjestelmän toimet vuosina 2006 2008 sellaisten työntekijöiden hyväksi, joiden työnantajan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista on haettu toisessa jäsenvaltiossa Valtioiden rajat ylittäviä maksukyvyttömyysmenettelyitä palkkaturvajärjestelmää kohti Työntekijöiden lukumäärä Maksetut määrät (euroa) Belgia 48 156 2 093 600 Bulgaria 0 0 0 Tšekki Tanska 2 2 19 119 Saksa 26 188 400 850 Viro Irlanti 22 43 139 949 Kreikka 0 0 0 Espanja 0 0 0 Ranska 39 163 2 513 154 Italia 6 6 156 458 Kypros Latvia 0 0 0 Liettua 0 0 0 Luxemburg 1 29 129 368 Unkari 0 0 0 Malta 0 0 0 Alankomaat Lukuja ei saatavilla, koska Alankomaiden palkkaturvajärjestelmässä ei rekisteröidä valtioiden rajat ylittäviä tapauksia erikseen. Itävalta 59 214 1 346 751 Puola 0 0 0 Portugali 1 17 111 172 Romania 0 0 0 Slovenia 1 3 3 855 Slovakia 0 0 0 FI 12 FI

Suomi 15 69 434 253 Ruotsi 13 259 3 415 180 Yhdistynyt kuningaskunta 6 9 65 214 EU-27 239 1 158 10 828 924 FI 13 FI