Monta kieltä, yksi Euroopan parlamentti [01-10-2008-16:08] Teema-artikkeli Euroopan unioni on 27 jäsenmaan yhteisö, jonka yhtenäisyyttä ja monimuotoisuutta ilmaistaan 23 virallisella kielellä sekä lukuisilla muilla kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla kielillä. EU:ssa on melkein 500 miljoonaa asukasta, joiden etninen ja kielellinen tausta on mitä moninaisin. Monikielisyys edistää unionin arvoja: demokratiaa, tasa-arvoa, avoimuutta ja kilpailukykyä. EU on "monikulttuurinen ja monikielinen demokratia", jossa on käytössä kolme eri kirjaimistoa: latinalainen, kreikkalainen ja kyrillinen. Sen virallisten kielten määrä nousi hiljattain 23:een unionin viimeisimmän laajentumisen myötä. On suuri haaste säilyttää tämä ainutlaatuinen kielten monimuotoisuus. Päätimme paneutua monikielisyyden merkitykseen, hyötyihin ja kustannuksiin. Katsotaanpa taustaksi hieman tilastoja monikielisyyden kustannuksista: Kaiken käännös- ja tulkkaustoiminnan kokonaiskustannukset kaikissa EU:n toimielimissä olivat vuonna 2005 yksi prosentti EU:n yleisestä talousarviosta (noin 1,123 miljardia euroa eli vähemmän kuin 2,3 euroa kansalaista kohti vuodessa yhden kahvikupin hinnan verran). Kääntämisen kustannuksiksi vuonna 2006 arvioidaan kaikissa EU:n toimielimissä 800 miljoonaa euroa, ja vuonna 2005 tulkkauksen kokonaiskustannukset olivat melkein 190 miljoonaa euroa. Monikielisyyteen liittyvät menot muodostavat yli kolmanneksen parlamentin kokonaismenoista.parlamentti käännätti vuoden 2007 alkupuoliskolla 673 000 sivua (165 000 niistä ulkopuolisilla kääntäjillä). Parlamentti on vuodesta 2005 käännättänyt yli miljoona sivua vuodessa. EUjärjestelmä tarvitsee päivittäin keskimäärin yli 2000:ta kääntäjää ja 800:tä tulkkia. Miksi siis näin monta virallista kieltä? Mitä monikielisyys merkitsee ja mitkä sen hyödyt ovat? Lue lisää seuraavilta sivuilta. FI Lehdistöpalvelut Mediasuhteiden osasto Johtaja - päätiedottaja : Jaume DUCH GUILLOT Viitenumero:20071017FCS11816 Lehdistöyksikön puhelinvaihde: (32 2) 28 33000 1/7
EU puhuu sinun kieltäsi EU on aidosti monikielinen yhteisö, jota joskus kuvataan sokkeloiseksi ja aina vain kasvavaksi Baabelin torniksi. Tällöin unohdetaan asian ydin, sillä kielten monimuotoisuudella halutaan varmistaa, että toimielimet ja kansalaiset ymmärtävät toisiaan mahdollisimman hyvin. Monikielisyys onkin yksi niistä demokraattisista perustoista, joiden varaan EU tukeutuu. Kukin maa päättää unioniin liittyessään, mitä kieltänsä tai kieliänsä se haluaa käytettävän EU:n virallisena kielenä. Tämän jälkeen EU:n hallitukset hyväksyvät lopullisen luettelon unionin virallisista kielistä. Kukin EU:n laajentuminen merkitsee siis myös kielellistä ja kulttuurista laajentumista. Ei ole suinkaan merkityksetöntä, että EU:n ensimmäisessä asetuksessa N:o 1 vuodelta 1958 vahvistettiin yhteisöjen viralliset kielet. EU:n kieliperhe kasvoi jälleen 1. tammikuuta 2007 ja kattaa nyt 23 virallista kieltä. Iiristä tuli 21. virallinen kieli, jonka käyttö tosin on ensin alkuun rajallista, ja Bulgarian ja Romanian liittyminen nosti kielten määrän 23:een. Unionin viralliset kielet ovat bulgaria, englanti, espanja, hollanti, iiri, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, romania, ruotsi, saksa, slovakki, sloveeni, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro. Vastuullisuus, saatavuus ja avoimuus Euroopan unionin toimielinten legitiimiys perustuu siihen, että niiden toiminta on vastuullista ja avointa ja niistä saa helposti tietoa. Moni EU:n kansalainen puhuu vain yhtä kieltä. EU:n onkin huolehdittava siitä, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua lainsäädäntöön, menettelyihin ja muihin tietoihin oman maansa kielellä ja että he voivat viestiä kaikkien toimielinten kanssa kaikilla virallisilla kielillä. Joka ikisellä EP:n vaaleilla valitulla edustajalla on oikeus puhua, kuunnella, lukea ja kirjoittaa omalla kielellään. Näin taataan osaltaan kaikkien kansalaisten täysimittainen ja oikeudenmukainen edustus, kun meitä eivät edusta parhaat kielentuntijat vaan parhaat poliitikot, joita unionin parhaat tulkit ja kääntäjät avustavat. Missään muussa alueellisessa tai maailmanlaajuisessa järjestössä ei käytetä yhtä monta virallista kieltä. "Missään muussa kansainvälisessä järjestössä ei ole edes puoliksikaan niin monta kieltä kuin meillä", toteaa Olga Cosmidou, parlamentin tulkkausosaston johtaja. "Monikulttuurisen yhteiskuntamallin Euroopassa tulkkaus on perustarve." Mikään muu organisaatio ei käytä yhtä paljon varoja kääntämiseen ja tulkkaukseen vaikka kustannukset ovatkin edelleen yllättävän pienet. 20071017FCS11816-2/7
Monta kieltä, yksi Euroopan unioni Kielten samanarvoisuus merkitsee sitä, että yksikään kieli ei ole "muita tasaarvoisempi". EU:n perusoikeuskirjassa taataan kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja kielletään syrjintä kielen perusteella riippumatta siitä, tuleeko kansalainen pienestä tai suuresta jäsenvaltiosta. Parlamentin säännöllisesti päivitetty sivusto tarjoaa väylän, jota kautta pääset käsiksi tietoon omalla kielelläsi. Kielten samanarvoisuus on ensiarvoisen tärkeää Euroopan unioni ei voisi toimia ilman korkealaatuisia käännös- ja tulkkauspalveluja. Vaikka 23 kielellä työskentely ei olekaan helppoa, kielten samanarvoisuus on ensiarvoisen tärkeää. EU:n johdetun oikeuden valikoituja säädöksiä on käännetty iirin kieleen ja parlamentin täysistunnoissa on järjestetty iirinkielinen tulkkaus 1. tammikuuta 2007 lukien. Bulgarialaisia ja romanialaisia kääntäjiä ja tulkkeja puolestaan otettiin palvelukseen jo ennen maiden liittymistä, jotta kyseisten maiden tarkkailijajäsenet voisivat työskennellä äidinkielellään. Tulkkausta varten täysistuntosaleissa on 23 tulkkauskoppia, ja jokaisessa kopissa työskentelee 3 tulkkia. "Vaikka jäsenet osaavatkin englantia, ranskaa tai saksaa, puhuessaan poliittisista kysymyksistä he tarvitsevat käyttöönsä kielen koko kirjon kaikkine vivahteineen ja se on yleensä hallussa vain äidinkielellä", Olga Cosmidou sanoo. 20071017FCS11816-3/7
Euroopan parlamentti vaalii monimuotoisuutta EP:n työjärjestyksen mukaan "kaikki parlamentin asiakirjat laaditaan virallisilla kielillä" ja "kaikilla jäsenillä on oikeus käyttää parlamentissa puheenvuoroja haluamallaan virallisella kielellä". Kukin laajentuminen lisää kielten moninaisuutta ja näin myös kääntäjien ja tulkkien määrää. Euroopan parlamentti, ministerineuvosto, talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea käyttävät jokaista EU:n virallista kieltä. Monikielisyydestä vastaavan komissaarin nimittäminen 1. tammikuuta 2007 osoittaa myös EU:n toimeenpanoelimen komission pitävän asiaa tärkeänä. Korkea kielellinen laatu ja tehokkuus Maailman suurimpana tulkkien ja kääntäjien työnantajana heitä on kolmannes henkilöstöstä eli noin 1 500 henkeä Euroopan parlamentti vaalii (komission ohella) monikielisyyttä. Täysistunnoissa on aina tulkkaus, ja johtoelinten kokouksissa sekä valiokunnissa ja valtuuskunnissa se järjestetään mahdollisuuksien mukaan. Parlamentin vallan ja kielten määrän kasvu tietenkin myös lisää työtaakkaa. Ammattitaitoiset tulkit, kääntäjät ja muut hallintovirkamiehet, kuten juristi-lingvistit, huolehtivat siitä, että käännösten ja tulkkausten kielellinen laatu ja tarkkuus ovat mahdollisimman hyvät. Mikä on uusien kielten kanssa pärjäämisen salaisuus? "Vuosien valmistelu ja suunnittelu, erittäin motivoitunut, kokenut johto ja henkilöstö sekä innokkaat uudet kääntäjät ja johtajat", sanoo Helmut Spindler, parlamentin käännösosaston johtaja. Tähän voidaan lisätä vielä "perehdyttäminen ja elinikäinen ammattikoulutus, kieliresurssien tehokas käyttö, uudet ajattelutavat sekä sisäisten ja tarkasti valvottujen ulkoisten resurssien yhdistäminen". 20071017FCS11816-4/7
Puhuttu ja kirjoitettu sana Korkea laatu ja tarkkuus ovat päätöksentekoprosessin avoimuuden kannalta olennaisen tärkeitä. Niiden saavuttamiseen vaikuttaa ratkaisevasti alkutekstien ja puheiden selkeys ja tiiviys. Käännösten tarkastaminen ja valvonta takaa niiden hyvän laadun. Terminologian johdonmukaisuus puolestaan varmistetaan käyttämällä käännösmuisteja ja tietokantoja, jotka sisältävät Euroopan unioniin liittyvää terminologiaa. Miljoonia sivuja Parlamentti tuottaa leijonanosan EU:n toimielimissä vuosittain käännettävistä yli 2 miljoonasta sivusta. Vuoden 2004 laajentumisen jälkeen käännösten kysyntä yli viisinkertaistui. Periaatteessa parlamentin kääntäjät kääntävät äidinkieleensä. Parlamentti käyttää ns. rele- eli pivot-järjestelmää, jossa käännetään eniten käytettyjen kielten kautta. Asiakirjaa, joka on kirjoitettu vähemmän käytetyllä kielellä, ei siis välttämättä käännetä suoraan kaikille muille kielille luultavasti se käännetään ensin yhdelle laajemmin käytetylle relekielelle ja siitä muille kielille. Käännösyksiköiden ei näin tarvitse kattaa jokaista mahdollista kahden kielen yhdistelmää, joita on 506, mitä kääntäminen jokaisesta EU:n virallisesta kielestä suoraan kaikkiin muihin kieliin edellyttäisi. Reletulkkaus Koska parlamentin keskusteluissa voidaan käsitellä melkein mitä tahansa aihetta, tulkilla on oltava hyvät yleistiedot EU:sta sekä asiantuntemusta melkein kaikilta EU:n toiminnan aloilta arkaluonteisista ulkopoliittisista kysymyksistä aina eri kalalajeihin. Simultaanitulkkaus on erittäin mutkikas prosessi, etenkin täysistunnoissa, joissa EP:n jäsenillä on vain rajallisesti puheaikaa. Tulkkauspalvelut ovat käytössä parlamentin kolmessa toimipaikassa (Bryssel, Strasbourg ja Luxemburg) ja myös muualla, esimerkiksi parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kokouspaikoissa. Mitä enemmän kieliä on, sitä mutkikkaampaa on tulkkaaminen. Parlamentilla on noin 400 vakinaista tulkkia, joiden rinnalla voi kiireisimpinä aikoina työskennellä saman verran freelancereita. Täysilukuinen tulkkaustiimi kokoukseen, jossa on käytössä 23 aktiivista ja passiivista kieltä, koostuu 69 tulkista. Kukin kolmen hengen koppi kattaa suoraan mahdollisimman monta kieltä. Joidenkin vähemmän käytettyjen kielten tulkkeja ei välttämättä ole tarjolla kovin paljon, ja silloin tiimit käyttävät ns. reletulkkausta eli puhe tulkataan välikielen kautta. Joskus varsinkin uudempien jäsenvaltioiden tulkit saattavat tulkata sekä äidinkieleensä että äidinkielestään. Tästä käytetään nimitystä kaksisuuntainen tulkkaus tai retourtulkkaus. 20071017FCS11816-5/7
Kääntämisen haaste ja hallittu täydellinen monikielisyys Monikielisyyden hyödyt painavat selvästi enemmän kuin työ ja kustannukset, joita siitä aiheutuu, ja sen saavuttaminen on parlamentin demokraattinen velvollisuus. EU:n toimielimillä on maailman suurin tulkkaus- ja käännöspalvelu, jonka varassa lepää koko unionin perusta. Jos EU käyttäisi ylikansallista lingua francaa, se vieraannuttaisi kansalaiset toimielimistään. Siksi toimielimet pyrkivät edistämään kielten ja kulttuurien monimuotoisuutta omien seiniensä sisä- ja ulkopuolella ja pyrkivät välttämään "eurokieltä". Tästä huolimatta ei toki voida eikä pidäkään jättää huomiotta niitä kustannuksia tai käytännön vaikeuksia, joita kielten samanarvoisuuden saavuttamiseen liittyy. Kukin EU:n laajentuminen vain lisää niitä; kielipalveluihin on ensinnäkin vaikea löytää tarpeeksi pätevää henkilöstöä. Myös infrastruktuuriin liittyvät vaikeudet kasvavat esimerkiksi kokoushuoneissa on oltava riittävästi tulkkauskoppeja. Laajentumiset ovatkin antaneet voimakkaan sysäyksen monikielisyyden tehostamiselle. Esimerkiksi yleissääntö, jonka mukaan kääntäjät ja tulkit työskentelevät vain äidinkieleensä, on hitaasti muuttumassa. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen kääntämiseen ja tulkkaukseen muuttuu, kun työstä tulee vaativampaa ja haasteellisempaa. Käytännön ratkaisut: kieliprofiileja ja joustoa Kaikissa täysistunnoissa on tulkkaus ja kaikki parlamentin ja sen elinten hyväksymät viralliset asiakirjat käännetään. Valmisteluasiakirjoihin ja kokouksiin suhtaudutaan sen sijaan joustavammin: kaikkia asiakirjoja ei välttämättä käännetä kaikille kielille eikä tulkkausta järjestetä kaikkiin kieliin. Parlamentin valiokunnat esimerkiksi laativat jäsenistään "kieliprofiileja", jolloin voidaan käyttää vain jäsenten todella tarvitsemia kieliä. Monissa pienemmissä kokouksissa jäsenet voivat käytännön syistä itse sopia työskentelevänsä vain muutamalla tai joskus vain yhdellä kielellä. Tämä käytännönläheisyys näkyy myös parlamentin viime aikoina hyväksymissä säännöksissä ja määräyksissä. Parlamentin vuonna 2006 hyväksymissä monikielisyyttä koskevissa menettelysäännöissä todetaan, että vain "hallittu täydellinen monikielisyys", joka perustuu ennakolta ilmoitettuihin, käyttäjien etusijalle asettamiin tarpeisiin, mahdollistaa sekä kielten samanarvoisuuden että kustannusten pitämisen hyväksyttävissä budjettirajoissa ja parlamentin jäsenten ja kansalaisten tasa-arvon kunnioittamisen. sekä tulkkauspalvelujen käytön tehostamista Parlamentti myös hyväksyi EPP-ED-ryhmän suomalaisjäsenen Alexander Stubbin (kokoomus) mietintöön perustuvan päätöslauselman tulkkausmenoista ja työmenetelmien parantamisesta. Siinä painotetaan, että monikielisyys ja muiden puhujien ymmärtäminen parlamentissa ovat ratkaisevia Euroopan demokratian kannalta. Samalla päätöslauselma korostaa, että kustannuksia voitaisiin säästää muun muassa tiedottamalla tulkkauksen aiheuttamista kustannuksista, vähentämällä viime hetken peruutuksia ja tulkkien päivystystä sekä hallinnoimalla optimaalisesti tarpeita ja resursseja. Vuonna 2003 tulkkauskustannuksista 16 prosenttia kului päivystykseen tai palveluihin, jotka tuotettiin mutta jäivät käyttämättä. Vuoden 2007 talousarvioesitystä koskevassa päätöslauselmassa parlamentin jäsenet myönsivät, että monikielisyys on "keskeisen tärkeä jäsenten työn ja kansalaisten kannalta" mutta totesivat, että kustannukset noin 33 prosenttia parlamentin kokonaismenoista on pidettävä kurissa. Päätöslauselmassa vuoden 2008 menoista harkitaan mahdollisuutta järjestää tulkkauspalvelut uudelleen ja ehdotetaan seuraamuksia monikielisyyteen liittyvien palvelujen väärinkäytöstä parlamentissa. Tekniikan kehitys, kuten tietokoneavusteinen kääntäminen, jaetut käännösmuistit ja puheentunnistusjärjestelmät, on avuksi, mutta koneet eivät voi korvata ihmistä. Väistämättä jotain sanomasta hukkuu käännettäessä ja tulkatessa. Ilman kääntämistä ja tulkkausta menetettäisiin kuitenkin vielä enemmän. 20071017FCS11816-6/7
Moninaisuudessaan yhtenäinen: EU:n rahoitus monikielisyydelle EU kannustaa kieltenoppimiseen ja kielten monimuotoisuuteen sekä unionissa että sen ulkopuolella. Parlamentin 27. huhtikuuta 2006 hyväksymässä päätöslauselmassa todetaan, Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, että vähintään kahden vieraan kielen taidon pitäisi kuulua jokaisen EU:ssa opiskelevan ja työskentelevän Euroopan kansalaisen perustaitoihin. EU haluaa jäsenvaltioiden sisällyttävän koulujen opetusohjelmiin jo varhaisessa iässä vähintään kaksi vierasta kieltä, jotta muiden kielten oppiminen kiinnostaisi ja motivoisi lapsia. Tämä lujittaisi keskinäistä ymmärtämystä ja empatiaa Euroopassa. Kannustaminen monikielisyyteen EU:n rahoittamat koulutusohjelmat, kuten Sokrates (Lingua ja Comenius) ja Leonardo da Vinci, edistävät elinikäistä kieltenopetusta, kieltenoppimista ja kielten monimuotoisuutta. Media-ohjelmasta rahoitetaan eurooppalaisten elokuvien jälkiäänitystä ja tekstitystä. Elinikäisen kieltenoppimisen kannustamiseksi 26. syyskuuta on julistettu Euroopan kielten teemapäiväksi. Myös EU:n aloite kielihankkeiden eurooppalaisesta laatuleimasta (joka myönnetään kieltenopetukseen ja -oppimiseen liittyville luoville aloitteille) lisää osaltaan monikielisyyttä. Vuosi 2008 on lisäksi julistettu Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuodeksi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisätoimia, ja parlamentin jäsenet ovat suhtautuneet myönteisesti eurooppalaiseen kielitaitoindikaattoriin, joka mahdollistaisi kielitaidon ja jäsenvaltioiden kielipolitiikan vertailun. Asiaa koskevat kyselytutkimukset on tarkoitus aloittaa vuonna 2009. Helmikuussa 2006 julkaistun Eurooppalaiset ja kielet -Eurobarometrin mukaan 28 prosenttia eurooppalaisista ilmoittaa osaavansa kahta vierasta kieltä ja 56 prosenttia EU:n kansalaisista pystyy keskustelemaan yhdellä vieraalla kielellä. Melkein puolet vastaajista myönsi, ettei osaa mitään muuta kieltä äidinkielensä lisäksi. Noin yksi viidestä eurooppalaisesta on aktiivinen kielenoppija. Kansalliset, alueelliset ja vähemmistökielet Kielten monimuotoisuus on yhtenäisen EU:n kannalta etu eikä haitta. Melkein 50 miljoonaa eurooppalaista puhuu noin 60:tä alueellista ja vähemmistökieltä. Unioni tukeekin alueellisia ja vähemmistökieliä kieltenoppimisohjelmien kautta ja antamalla taloudellista tukea. Parlamentti on jo 1980-luvun alusta lähtien osoittanut erinäisissä päätöslauselmissaan olevansa sitoutunut vähemmistökielten suojeluun. Kansalaiset ovat esimerkiksi vuodesta 2006 voineet, asiaa koskevien erityismääräysten mukaisesti, ottaa yhteyttä Euroopan parlamenttiin ja saada vastauksen Espanjan muilla virallisilla kielillä (joilla on espanjan lisäksi perustuslaissa taattu asema Espanjassa). Espanjan hallitus on suostunut kattamaan kääntämisestä aiheutuvat lisäkustannukset ja se huolehtii myös lukuisten EU-tekstien kääntämisestä näihin kieliin. Parlamentilla on perinteisiä vähemmistöjä ja alueellisia kieliä käsittelevä laajennettu työryhmä, ja EP:n varapuhemies Miguel Ángel Martínez vastaa monikielisyydestä. Hän avasi yhdessä monikielisyydestä vastaavan komissaari Leonard Orbanin kanssa Euroopan interaktiivisen termipankin IATEn yleisölle 28. kesäkuuta. IATEssa on 8,7 miljoonaa termiä, 500 000 lyhennettä ja 100 000 ilmausta, ja se kattaa kaikki EU:n 23 virallista kieltä. Kiitos lukemisesta! Löydät monikielisyyttä käsittelevän teemamme 21 muulla EUkielellä klikkaamalla yllä olevaa kielipainiketta Lukemisen ja kielenoppimisen iloa! 20071017FCS11816-7/7