Kala- ja vesimonisteita nro 116

Liite 22 Bilaga 22 Kala- ja vesimonisteita nro 116 Ari Haikonen, Oula Tolvanen ja Sauli Vatanen Slussenin kaavoituksen vaikutus Siuntionjoen Naturaalueen taimeneen ja vimpaan sekä Pikkalanlahden kalastukseen

KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Lokakuu 2013 Kirjoittajat: Ari Haikonen, Oula Tolvanen ja Sauli Vatanen Julkaisun nimi: Slussenin kaavoituksen vaikutus Siuntionjoen Natura-alueen taimeneen ja vimpaan sekä Pikkalanlahden kalastukseen Toimeksiantaja: Luontokeskus Keiron Oy Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 116 Tiivistelmä: Kala- ja vesitutkimus Oy toteutti Luontotieto Keiron Oy:n toimeksiannosta selvityksen Slussenin kaavoituksen vaikutuksista Siuntionjoen taimeneen ja vimpaan sekä Pikkalanlahden kalastoon. Siuntionjoen vesistöalueella lisääntyy kaksi merivaelteista kalalajia: lohikaloihin kuuluva meritaimen (Salmo trutta) ja särkikaloihin lukeutuva vimpa (Vimba vimba). Siuntionjoki on ollut aiemmin merkittävä alue kummankin lajin kaupallisessa pyynnissä, mutta patoamiset ja koskien perkaukset ovat katkaisseet lisääntymiskierron ja aiheuttaneet molempien kantojen taantumisen. Alueella harjoitetaan runsaasti vapaa-ajankalastusta sekä kesällä että talvella. Vapaa-ajankalastus tapahtuu verkoilla sekä vapakalastusvälineillä. Pikkalanlahdella kalastaa yksi ammattikalastaja, joka käyttää pyydyksinään verkkoja ja rysiä. Taimen lisääntyy Siuntionjoessa luontaisesti, mutta poikastiheydet ovat alhaisia. Poikaset voivat olla peräisin ns. paikallisista taimenista, jotka eivät ole tehneet merivaellusta. Viime vuosina ei ole varmoja havaintoja isoista yli 50 cm merivaelluksen tehneistä emokaloista. Merkittävin ongelma nykytilanteessa Siuntionjoen meritaimenkannalle ja sen kehittämiselle on jokisuussa sijaitseva sulkupato, joka heikentää taimenen mahdollisuuksia nousta Siuntionjokeen lisääntymään. Hankkeesta voi kohdistua Natura-alueen meritaimeen vähäisiä haitallisia vaikutuksia, mutta ne eivät ole taimenen osalta merkittäviä. Meritaimenen lisääntymis- ja poikasalueet ovat ylempänä Siuntionjoen koskipaikoilla. Sama koskee vimpaa. Meritaimen viettää hanke-alueella lyhyen ajan vaeltaessaan poikasena joesta mereen ja vastaavasti vaeltaessa aikuisena merestä jokeen kudulle. Poikasvaellus ajoittuu huhti-toukokuulle ja kutuvaellus lähinnä syyslokakuulle. Haitallisia vaikutuksia voi tulla myös lisääntyneestä kalastuksesta, jos se kohdistuu luonnonkudusta peräisin olevaan meritaimeneen. Kannen kuva: Ari Haikonen Julkaisun kuvat: Oula Tolvanen

Sisällys 1 Johdanto... 2 2 Aineisto ja menetelmät... 2 3 Alueen kuvaus... 2 3.1 Kaava-alue... 2 3.2 Pikkalan-/Siuntionjoki... 2 3.3 Pikkalanlahden kalaväylä... 5 4 Taimen ja vimpa Siuntionjoen vesistöalueella... 7 4.1 Taimen... 7 4.2 Vimpa... 8 5 Kalastus Pikkalanlahdella... 9 6 Arvio kaavoitushankkeen vaikutuksista... 10 6.1 Vaikutukset taimeneen ja vimpaan... 10 6.2 Vaikutusten vähentäminen, taimen ja vimpa... 11 6.3 Arvio hankkeen välillisistä vaikutuksista kalastukseen Pikkalanlahdella sekä Pikkalanjoessa... 11 7 Yhteenveto ja asiantuntija-arvio hankkeen vaikutuksista meritaimeneen ja vimpaan... 12 8 Viitteet... 13

1

1 Johdanto Luontotieto Keiron Oy tilasi Kala- ja vesitutkimus Oy:ltä selvityksen Slussenin kaavoituksen vaikutuksista Pikkalanlahden kalastoon sekä Siuntionjoen meritaimeneen sekä vimpaan. Raportista liitetään osia soveltuvasti varsinaiseen kaavahankeen Natura-arvioon, jonka kokoaa Luontotieto Keiron Oy. 2 Aineisto ja menetelmät Kaavoitushankkeen vaikutusten arviointi perustuu olemassa olevaan aineistoon, haastatteluihin sekä kirjallisuuteen ja kenttäkäyntiin 4.7.2013. Vaikutusarvio on laadittu asiantuntija-arviona. 3 Alueen kuvaus 3.1 Kaava-alue Kaava-alue sijaitsee Siuntion Störsvikin alueella ja se on pinta-alaltaan noin 30 hehtaaria. Alue on pääosin rakentamatonta maa- ja metsätalousaluetta. Alue rajoittuu lännessä Störsvikintiehen, idässä Siuntionjokeen, pohjoisessa Pickalan kartanon peltoalueisiin ja etelässä kunnan maauimalan asemakaava-alueeseen. 3.2 Pikkalan-/Siuntionjoki Ennen Pikkalanjoen sulun rakentamista 1950-luvun lopulla Pikkalanjoki toimi salmena, jonka läpi suolainen vesi kulki mereltä joen yläpuoliseen Vikträskiin ja ajoittain jopa Sjundbynkoskelle asti (Vesi- ja ympäristöhallitus 1989) (kuva 1). Siuntionjoki merestä Sågarsforsiin asti (6 koskea), Kyrkån haaran Kirkko- ja Munksinkosket sekä Lempansån ja Kvarnbynpuro kokonaisuudessaan ovat Uudenmaan TE-keskuksen määrittämiä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja (Valjus 2009). 2

Kuva 1. Hankealueen, Pikkalan sulkupadon sekä Siuntionjoen ensimmäisen koskipaikan, Sjundbynkoski, sijainti. Siuntionjoen vesistö kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Suomen ympäristöhallinto SYKE (2009) kuvaa aluetta seuraavasti: Natura-alueeseen kuuluu Siuntionjoen pääuoman ja kuuden sivujoen vesialueita, joilla suojelutavoitteet on tarkoitus toteuttaa vesilain nojalla. Natura-alue alkaa Siuntionjoen suulta Pikkalanlahdelta ja jatkuu pääuomassa Kvarnbyn Sågarsforsille asti. Pääuomassa on alajuoksulla kaksi järvimäistä laajentumaa, Vikträsk ja Tjusträsk, jotka ovat mukana Natura-alueessa. Sivu-uomista mukana ovat Degermossenilta Sjundbyhyn laskeva puro, Kynnarträskistä Tjusträskiin laskeva lyhyt puro, Lillträskistä Kvarnbyhyn laskeva puro sekä suurempi sivujoki Kirkkojoki, joka Munksinkosken jälkeen jakautuu useampaan osaan. Näistä uomista mukana ovat Lempanså ja Aiskosbäcken. Siuntionjoki on luonnontilaisimpina säilyneitä jokivesistöjä Uudellamaalla. Se on ainoa ympäristöministeriön asettaman Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän ehdottama erityissuojeltava jokivesistö Uudellamaalla. Siuntionjoki on luontaisesti savisamea jokivesistö. Veden laatua heikentävät etenkin hajakuormitus sekä jätevedet. 3

Joen pääuoma on Kvarnbystä Kirkkojoen yhtymäkohtaan saakka uomaltaan hyvin luonnontilainen ja siinä on muutamia koskikohtia. Etenkin itäranta on monin paikoin jyrkänteinen ja lehtokasvillisuuden vallitsema. Myös sivupuro Lempanså ja Aiskosbäckenin latvaosat ovat varsin luonnontilaisia ja runsaasti meanderoivia. Muualla jokiuomat on enimmäkseen peltojen keskellä ja osin perattuja. Siuntionjoen laakso on myös maisemallisesti erittäin merkittävä. Se kuuluu valtioneuvoston määrittelemiin valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Joki on tärkeä myös tutkimukselle ja opetukselle. Broändassa Vikträskin lähistöllä toimii luontokoulu. Natura-alue on erittäin tärkeä sekä luontotyyppien että lajien suojelun kannalta. Joki on yksi harvoista Uudenmaan joista, joissa vielä on jäljellä luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta. Meritaimenen alkuperäiskannat on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Vaelluskalojen esiintymistä Siuntionjoessa rajoittaa jokisuussa sijaitseva Pikkalan sulkupato (kuvat 1-3), joka on ainakin osittainen vaelluseste, sillä sitä pidetään auki vain kevättulvien ja sateisten syksyjen aikana (Toivonen 2004). Uudenmaan TE-keskuksen vuonna 2008 antaman lausunnon mukaan Pikkalanjoen padosta ei aiheudu huomattavaa haittaa jokeen nouseville kaloille. Ongelmaksi muodostuvat pienien virtaamien ajankohdat, jos ne sattuvat vaellusajankohtien yhteyteen. Pitkään jatkuessaan pieni virtaama ja siitä seuraava Pikkalanjoen padon pitkä kiinniolo saattavat aiheuttaa haittaa nouseville kaloille (Valjus 2009). Padon toiminnasta vastaavan ISS Palvelut Oy:n Peter Bergmanin kanssa 26.7.2013 käydyn sähköpostikeskustelun mukaan nykyisessä sulkuportissa ei ole vaelluksen mahdollistavaa kalaluukkua, ja että pato on ajoittain täysin suljettu. Esimerkiksi vuonna 2012 meritaimenen potentiaaliseen nousuaikaan elosyyskuussa pato oli täysin kiinni yhtenätoista vuorokautena. Em. tietojen ja maastokäynnin perusteella on todennäköistä, että sulkupato muodostaa merkittävän haitan taimenen nousulle Siuntionjokeen. Kalastusasetuksen perusteella kalastaminen on kielletty Pikkalanjoen suulla sijaitsevassa sulussa. Kalastus on kielletty 100 metrin etäisyydellä padon alapuolella. Kuva 2.Pikkalan sulkupato ylävirran puolelta 4.7.2013. 4

Kuva 3. Sulkupadon mittatikun mukaan sulku oli täysin kiinni 4.7.2013. 3.3 Pikkalanlahden kalaväylä Pikkalanlahdelle on muodostettu kalaväylä, jossa kalastus on kielletty kiinteillä pyydyksillä, turvaamaan vaelluskalojen vaellus Pikkala/Siuntionjokeen (kuva 4). Yhdelle alueella kalastavalle ammattikalastajalle on myönnetty poikkeuslupia asettaa pyydyksiä myös kalaväylälle. 5

Kuva 4. Siuntionjoen kalaväylä. 6

4 Taimen ja vimpa Siuntionjoen vesistöalueella 4.1 Taimen Siuntionjoen vesistöalueella lisääntyy tiettävästi kaksi merivaelteista kalalajia: lohikaloihin kuuluva meritaimen (Salmo trutta) ja särkikaloihin lukeutuva vimpa (Vimba vimba). Siuntionjoki on ollut aiemmin merkittävä alue kummankin lajin kaupallisessa pyynnissä, mutta patoamiset ja koskien perkaukset ovat katkaisseet lisääntymiskierron ja aiheuttaneet molempien kantojen taantumisen (Marttinen ja Wessman 1987). Viimeisimmässä Suomen uhanalaisten lajien listauksessa meritaimenen uhanalaisuusluokitusta nostettiin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Vimman puolestaan katsottiin muuttuneen vaarantuneesta elinvoimaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2010). Siuntionjoki on vanha meritaimenjoki (Lempinen 2001). Vanhimmat merkinnät merivaelluksen tehneistä meritaimenista Siuntionjoessa ovat peräisin Curt Segerstrålen vuonna 1937 tekemistä Etelä-Suomen meritaimen selvityksistä, joissa kerrotaan Sjundbynkoskesta saadun usean kymmenen meritaimenen vuosisaaliita (Segerstråle 1937). 1800-luvulla Siuntionjoesta tiedetään saadun vuosittain kymmeniä 1 8 kg taimenia (Saura 2001). Meritaimen vaeltaa merestä joen koskipaikkoihin lisääntymään. Siuntionjoella taimenien nousu on tapahtunut elo-lokakuussa, huipun ollessa syyskuussa (Saura 2001). Runsasvetisinä vuosina taimenet aloittivat nousunsa jo heinäkuussa, ja vastaavasti vähäsateisina vuosina nousu tapahtui huomattavasti myöhemmin (Segerstråle 1937). Taimenen kutualustana on kasvillisuudesta ja muusta aineksesta puhtaat kivi- ja sorapohjat, jossa mädinkehitys tapahtuu. Vantaanjoessa taimenen kudun on havaittuhavaittu ajoittuvan lokakuun loppuun ja marraskuun alkuun (Haikonen ja Karppinen 2009, Karppinen ja Haikonen 2010). Muutaman jokivuoden jälkeen poikaset vaeltavat mereen, josta ne sukukypsyyden saavutettuaan palaavat synnyinjokeensa kutemaan. Taimenen poikaset laskeutuvat joesta mereen keväällä. Läheisellä Ingarskilanjoella poikasvaellus ajoittuu keväisen huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun. mereen vaeltavat poikaset ovat olleet 1 3 vuoden ikäisiä (Haikonen ja Tolvanen 2013). Saura (2001) on arvioinut Siuntionjoen taimenen vaelluspoikastuotannoksi nykyisin muutamia satoja vaelluspoikasia vuodessa (2001). Sauran arvio lienee kuitenkin yläkanttiin uusimpien eteläsuomalaisten savisameiden jokien vaelluspoikastutkimusten perusteella (Haikonen 2013, Haikonen ja Tolvanen 2013). Kaikki taimenet eivät tee merivaellusta, vaan osa niistä tulee sukukypsiksi jo joessa ollessaan ja muodostavat paikallisia kantoja. Kuitenkin paikallisten taimenien poikaset saattavat lähteä merivaellukselle (Vatanen 2005). Näin Siuntionjoki voi tuottaa mereen poikasia, vaikka joessa olisi vaelluseste tai -hidaste. Nykyisin täysikasvuisista merivaelluksen tehneistä taimenista ei ole varmoja havaintoja, sillä jokialueet ovat kalastuskiellossa, eikä erillisiä tutkimuspyyntejä ole toteutettu. Vuosina 7

4.2 Vimpa 1985 2000 on Kvarnbynkosken ja Passilankosken välisellä alueella tehty sekä näkö- että saalishavaintoja erikokoisista taimenista, joista suurimmat ovat olleet yli 50 sentin mittaisia (Saura 2001). Osa havaituista kaloista oli ollut kirkaskylkisiä, joten ne saattavat olla merivaelluksen tehneitä kutukaloja. Taimenen poikasia tavataan Siuntionjoen sähkökalastuksissa säännöllisesti (Valjus 2009), joten taimen lisääntyy luontaisesti vesistössä. Uudenmaan ELY-keskuksen istutusrekisterin mukaan taimenia ei ole istutettu Siuntionjoen vesistöön vuoden 1999 jälkeen. Taimenen kesänvanhoja 0+ -ikäisiä poikasia on havaittu koekalastuksissa Kvarnbynkoskessa parhaimmillaan yli 80 yksilöä/aari (Valjus 2009). Tämän jälkeen poikastiheydet ovat laskeneet tasaisesti vuoteen 2004 saakka, jolloin taimenia ei enää havaittu koealoilla. Vuonna 2008 koekalastuksessa havaittiin taimenen poikastuotannon elpymistä, esim. Lempansånkoskessa 36 yksilöä/aari (Valjus 2009). Poikaset voivat olla peräisin paikallisista taimenista tai merivaelluksen tehneistä kaloista. Siuntionjoen taimenkanta muistuttaa geneettisesti lähellä sijaitsevan Ingarskilanjoen kantaa ja erottuu selkeästi laitosviljelyssä olevista kannoista (Saura 1998). Jokeen on istutettu myös Isojoesta ja Vantaanjoen Kylmäojasta peräisin olevia taimenen poikasia, jotka ovat voineet myöhemmin kutea joen alkuperäisten taimenten kanssa (Marttinen ja Koljonen 1989). Ennen vuotta 2007 sulun ohi päässeiden kalojen vaellus pysähtyi Natura-alueen ylärajaan Sågarsforsinkosken patoon. Sågarsforsin kalatien valmistuttua vuonna 2007, taimen voi nousta merestä Karhujärveen ja sieltä edelleen Palo- ja Risubackajokiin asti (Valjus 2009). Myös Siuntionjoen sivujoen Kirkkojoen on katsottu soveltuvan taimenen lisääntymisalueeksi ja sen yläpuolisessa Lempansånissa elää geneettisesti eristäytynyt paikallinen taimenkanta. Lempansånin taimenten on arveltu olevan samaa alkuperää kuin Siuntionjoen pääuomaan vaeltava kanta (Valjus 2009). Siuntionjoessa on tehty lisäksi kalojen lisääntymistä tukevia kunnostuksia (Esa Lehtinen, Uudenmaan Ely-keskus, suullinen tiedonanto). Vimmalla kutu tapahtuu keväällä pääsääntöisesti touko-kesäkuussa. Vimman poikaset vaeltavat mereen kesän ja syksyn aikana (Kaukoranta ym. 1998). Vimpa kutee voimakasvirtaisille koskialueille 50 150 sentin syvyyteen sora- ja kivikkopohjille (Saulamo ja Lehtonen 1998). Toisin kuin taimen, vimman ei mainita kaivavan kutukuoppaa mädillensä, vaan mätimunat vierivät virran mukana ja takertuvat kivien alle ja hautautuvat soraan. Vimpa ei luultavasti vaadi soraikkoja kudun onnistumiseen ja kelpuuttaa myös karkeamman kivipohjan kutualustakseen. Muutaman jokivuoden jälkeen poikaset vaeltavat mereen, josta ne sukukypsyyden saavutettuaan palaavat synnyinjokeensa kutemaan (Kaukoranta ym. 1998). Saulamon ja Lehtosen (1998) raportissa mainitaan, että Siuntionjoki on ollut merkittävää suomukalojen kalastusaluetta, ja että joen alajuoksulta sekä Vikträskistä on pyydetty vimpaa (Saulamo ja Lehtonen 1998). Viimeisin tiedossa oleva vimpahavainto on raportin mukaan peräisin vuodelta 1983, jolloin alueella tehtyyn kalastuskyselyyn ilmoitettiin kaksi kappaletta vimpoja. Läheisestä Ingarskilanjoesta saatiin vuosina 2012 ja 2013 saaliiksi runsaasti vimpoja (Haikonen 2012, Haikonen ja Tolvanen 2013). Vimman nykytilasta Siuntionjoessa ei ole tietoa. 8

5 Kalastus Pikkalanlahdella Alueella harjoitetaan runsaasti vapaa-ajankalastusta sekä kesällä että talvella. Vapaaajankalastus tapahtuu verkoilla sekä vapakalastusvälineillä. Pikkalanlahdella kalastaa yksi ammattikalastaja, joka käyttää pyydyksinään verkkoja ja rysiä. Ammattikalastajalle on myönnetty poikkeuslupia asettaa pyydyksiä myös kalaväylälle. Pikkalanlahti on merkittävää kuhan ja ahvenen kalastusaluetta. Lahdelta saadaan myös runsaasti lahnaa ja särkeä. Muita tavallisia saalislajeja lahdella ovat hauki, siika, made ja silakka. Pikkalanlahdelta saadaan myös pienehköjä määriä meritaimenia (Suonpää ja Valjus 2012). Pikkalanlahden vapaa-ajankalastusta on selvitetty vuonna 2011 (Suonpää ja Valjus 2012). Tiedustelun kohderyhmä koostui Sokerin kalakerhon ja Nokian kalakerhon jäsenistä sekä vesialueita omistavista yksityishenkilöistä. Pikkalanlahden kalastusta ja saaliita tilastoidaan kirjanpitokalastajilta (Suonpää ja Valjus 2012). Kalastustiedustelussa lähes kaksi kolmesta vastaajasta piti saaliin pientä määrää huomattavana tai kohtalaisena ongelmana. Myös veden sameus, runsaat leväkukinnot ja vesikasvillisuuden runsaus koettiin merkittäviksi haitoiksi. Lähes 40 % vastaajista oli sitä mieltä, että epätoivottava saalislajisto ja liiallinen kalastus ovat huomattavia ongelmia Pikkalanlahdella. Kalastustiedustelun vapaissa mielipiteissä esille nousi ammattikalastus Pikkalanlahdella. Noin 80 %:ssa kommenteista kritisoitiin rysäkalastusta, jota pidettiin kohtuuttoman suurena alueen kokoon nähden. Myös ammattikalastuksessa käytettyä verkkomäärää pidettiin suurena. 9

6 Arvio kaavoitushankkeen vaikutuksista 6.1 Vaikutukset taimeneen ja vimpaan Yleisesti ottaen hankkeen vaikutukset voidaan jakaa lyhytkestoisiin, eli rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin sekä pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Arvio Slussenin kaava-alueen vaikutuksesta ja vaikutusten merkittävyydestä taimeneen ja vimpaan on esitetty yhteenvetona liitteessä 1. Joen alaosassa sijaitsevan Slussenin kaavoitusalueen läheisyydessä ei katsottu kenttäkäynnin perusteella olevan taimenelle tai vimmalle soveltuvia lisääntymisalueita. Lähimmät mahdolliset lisääntymis- ja poikasalueet sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä hankealueesta Sjundbynkoskessa, eikä hankkeen voida katsoa täten rajoittavan suoraan vaelluskalojen lisääntymistä tai heikentävän taimenen tai vimman elinympäristöä Siuntionjoessa. Kaavoitusalue sijaitsee aivan jokisuussa, jonka läpi kaikki joen ja meren välillä vaeltavat kalat kulkevat. Jokisuussa tehtävät toimenpiteet ja lisääntynyt ihmistoiminta voivat epäsuorasti vaikuttaa meritaimenen ja vimman vaellukseen. Meritaimenen ja vimman vaelluskierrot koostuvat kutu- ja smolttivaelluksesta. Lisääntymisikäiset kalat nousevat merestä lisääntymisalueilleen kutemaan, jonka jälkeen ne palaavat kudun jälkeen takaisin mereen. Kudusta syntyneet poikaset vaeltavat muutaman jokivuoden jälkeen mereen syönnökselle, josta ne sukukypsyyden saavutettuaan palaavat taas takaisin jokeen kudulle. Meritaimenet aloittavat jokeen nousemisen jo keväisin, päänousun ollessa kuitenkin elolokakuussa ja kutevat loka-marraskuussa koskipaikoilla (Haikonen ja Karppien 2009, Karppinen ja Haikonen 2010). Taimenen vaelluspoikaset eli smoltit puolestaan siirtyvät mereen huhti-toukokuun aikana (Haikonen 2013, Haikonen ja Tolvanen 2013). Vimpa puolestaan nousee jokeen touko-kesäkuun aikana, vaelluspoikasten laskeutuessa mereen kesän ja syksyn aikana (Kaukoranta ym. 1998). Vaelluksien ajankohdat vaihtelevat jonkin verran vuosien välillä veden lämpötilan, sameuden ja virtaamaolojen mukaan. Kaavoitushankkeen toteutumisesta saattaa syntyä vähäisiä, mutta pitkäkestoisia, lähinnä lisääntyvästä veneilystä sekä lisääntyvästä vapaa-ajankalastuksesta koituvia haittoja. Veneilyn aiheuttamista haitoista tärkeimpiä lienevät veden alaisen melun ja sulkupadon käytön lisääntyminen. Sulkupadon lisääntyneellä käytöllä voi olla positiivisia vaikutuksia taimenen kannalta, kun sen vaellusmahdollisuudet jokeen kasvavat padon ollessa auki. Pikkalanlahdella on nykyisin kova kalastuspaine, joka lisääntyy entisestään. Lisääntynyt kalastus kohdistuu osin myös uhanalaiseen meritaimeneen ja täten heikentää entisestään uhanalaisen meritaimenen tilaa. Siuntionjoen suussa oleva säännöstelypato heikentää jo nykyisellään merkittävästi meritaimen mahdollisuuksia nousta jokeen lisääntymään Siuntionjokeen. Lyhytaikaisempia haittoja voi syntyä kaavaan piirrettyjen laiturien rakentamisesta. Laiturit eivät sijaitse lisääntymisalueilla, mutta rakennustyöt voivat häiritä vaeltavia kaloja, mikäli vesistötyöt toteutetaan kalojen vaellusaikaan. Vesirakentamisesta 10

johtuva ylimääräinen samennus ja meluhaitta voivat aiheuttaa vähäistä häiriötä kalojen vaellukselle meren ja joen välillä. 6.2 Vaikutusten vähentäminen, taimen ja vimpa Siuntionjoessa elävä Itämeren meritaimen on erittäin uhanalainen ja sen vaelluksen häiritsemistä tulee pyrkiä välttämään. Hankkeeseen liittyvien vesirakennustöiden aiheuttamia haittoja meritaimenelle voidaan pitää vähäisinä, eikä merkittävien haittojen syntyminen ole todennäköistä. Vesirakentamisesta johtuva ylimääräinen samennus ja meluhaitta voivat aiheuttaa vähäistä häiriötä kalojen liikkumiselle. Hankkeen vaikutuksia voidaan kuitenkin vähentää toteuttamalla työt, kun kalojen vaellus alueella on vähäistä. Sekä taimenen että vimman vaellus on vähäisintä loppusyksystä marras-joulukuussa sekä jääpeitteisenä aikana. Toteuttavilla töillä on vähäisempi vaikutus smolttivaellukseen kuin kutuvaellukseen. Vaikutusta voidaan vähentää minimoimalla vesirakentaminen. Pitkäaikaisia vaikutuksia voidaan vähentää kalastusta säätelemällä, esim. kalastusrajoituksin Pikkalanlahdella. Vimman katsotaan olevan tuoreimman uhanalaisuusluokituksen mukaan elinvoimainen laji Suomessa, eikä hankealueella tapahtuvan toiminnan voida katsoa vaikuttavan merkittävästi sen esiintymiseen. 6.3 Arvio hankkeen välillisistä vaikutuksista kalastukseen Pikkalanlahdella sekä Pikkalanjoessa Toteutuessaan alueella tulee lisää asutusta, josta puolestaan lisää kalastuspainetta Pikkalanlahdella sekä Pikkalanjoella. Vapaa-ajankalastajien näkemyksen mukaan Pikkalanlahdella on jo nykyisin kova kalastuspaine. Hankkeella voi täten olla alueen virkistysarvoa heikentävä vaikutus. Pikkalanlahdella toimivalla ammattikalastajalla sekä vapaa-ajankalastajilla on erilaisia näkemyksiä kuinka kalastusta tulee harjoittaa lahdella. Lisääntynyt vapaaajankalastus aiheuttaa luultavasti lisää kitkaa ammattikalastajan ja vapaaajankalastajien välillä. 11

7 Yhteenveto ja asiantuntija-arvio hankkeen vaikutuksista meritaimeneen ja vimpaan Taimen lisääntyy luontaisesti Siuntionjoessa, mutta poikastiheydet ovat alhaisia. Poikaset voivat olla peräisin ns. paikallisista taimenista, jotka eivät ole tehneet merivaellusta. Viime vuosina ei ole varmoja havaintoja isoista yli 50 cm merivaelluksen tehneistä emokaloista. Merkittävin ongelma nykytilanteessa Siuntionjoen meritaimenkannalle ja sen kehittämiselle on jokisuussa sijaitseva sulkupato, joka heikentää oleellisesti taimenen mahdollisuuksia nousta Siuntionjokeen lisääntymään. Asiantuntija-arvion perusteella hankkeesta voi kohdistua Natura-alueen meritaimeen vähäisiä haitallisia vaikutuksia, mutta ne eivät ole meritaimenen osalta merkittäviä. Meritaimenen lisääntymis- ja poikasalueet ovat ylempänä Siuntionjoen koskipaikoilla. Sama koskee vimpaa. Meritaimen viettää hanke-alueella lyhyen ajan vaeltaessaan poikasena joesta mereen ja vastaavasti vaeltaessa aikuisena merestä jokeen kudulle. Poikasvaellus ajoittuu huhti-toukokuulle ja kutuvaellus lähinnä syys-lokakuulle. Haitallisia vaikutuksia voi tulla myös lisääntyneestä kalastuksesta, jos se kohdistuu luonnonkudusta peräisin olevaan meritaimeneen. 12

8 Viitteet Haikonen, A. 2012. Taimenen vaelluspoikaspyynti Ingarskilanjoessa 2012. Kala- ja vesimonisteita nro 76. Kala- ja vesitutkimus Oy. Haikonen, A. ja Tolvanen, O. 2013. Vaelluspoikaspyynti Ingarskilanjoessa 2013 Kala- ja vesimonisteita nro 112. Kala- ja vesitutkimus Oy. Haikonen, A. ja Karppinen, P. 2009. Taimen- ja lohikantojen seurantatulokset Vantaanjoessa vuonna 2008. Kala- ja riistaraportteja 3. Kala- ja vesitutkimus Oy. Haikonen, A. 2013. Vaelluspoikaspyyntiä Ingarskilanjoella. Suomen kalastuslehti. 1/2013. Karppinen, P. ja Haikonen, A. 2010. Vantaanjoen taimenen ja lohen vaellustutkimus vuosina 2008 2009. Kala- ja vesimonisteita 33. Kala- ja vesitutkimus Oy. Kaukoranta, M., Koljonen, M-L., Koskiniemi, J. Pennanen, J.,T. (1998) Kala-atlas Kalatutkimus nro. 150. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Lehtinen Esa. Suunnittelija. Uudenmaan ELY-keskus, Virtavesien hoitoyhdistys ry:n puheenjohtaja puhelinkeskustelu 7.6.2013 Lempinen, P. 2001. Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001. Uudenmaan ympäristökeskus. Louhi, P. ja Mäki-Petäys, A. (2003) Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä: lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Marttinen, M. ja Wessman, H. 1987. Siuntionjoen vesistöalueen kalatalousselvitys. Uudenmaan kalastuspiirin kalastustoimisto, tiedotus nro 3. Marttinen, M. ja Koljonen, ML. (1989) Uudenmaan meritaimenkantojeninventointi ja geneettinen tutkimus. Uudenmaan kalastuspiirin kalastustoimisto, Helsinki. Tiedotus 4. 141 s. Miettinen A. (2012) Nummelan jätevedenpuhdistamon vaihtoehdot vesistövaikutukset Siuntionjoen vesistövaikutukset. Vihdin Vesi & Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Tutkimusraportti nro. 352/2012. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A., Mannerkoski, I. (2010) Suomen lajien uhanalaisuus 2010 Punainen kirja. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Saulamo, K. ja Lehtonen, H. (1998) Vimman biologia ja vimpakantojen tila Suomen rannikolla. Kala- ja riistaraportteja nro. 130 Saura, A. 1998. Suomenlahden meritaimen, kalastuksen ja hoidon kehittämissuunnitelma. Kala- ja riistaraportteja nro. 110. 22 s. Saura, A. 2001. Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisrannikon joissa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. Kalatutkimuksia 175. Segerstråle, C. 1937. Studier rörande havsforellen (Salmo trutta L.) i Södra Finland, speciellt på Karelska näset och Nyland. Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica, vol 60: 696 750. Suomen ympäristökeskuksen verkkosivut Natura Natura 2000 alueet Siuntion alue Siuntionjoki (www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=83315&lan=fi, päivitetty:6.3.2009, viitattu 2.6.2013) Suonpää, A. ja Valjus, J. 2012. Pikkalanlahden yhteistarkkailu vuonna 2011. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 238/2012. 13

Valjus, J. (2009) Siuntionjoen vesistön kalataloudellinen yhteistarkkailu vuosilta 2005 2008 Länsi- Uudenmaan Vesi ja ympäristö Julkaisu 197/2009. Vatanen, S. 2004. Meritaimenen (Salmo trutta m. trutta L.) luonnon- ja istukaspoikasten vaellus Tornionjoen vesistössä. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. Vesi- ja ympäristöhallitus (1989) Siuntionjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitelma I osa: Suunnittelualueen vesivarat ja niiden käyttö Siuntionjoki-neuvottelukunta Helsinki 1989 14

Liite 1. Arvio Slussenin kaavoitusalue -hankkeen vaikutuksista taimeneen ja vimpaan. LYHYTKESTOISET VAIKUTUKSET Laji Meritaimen ja vimpa Mahdolliset haitalliset vaikutukset Vesistössä ja sen välittömässä läheisyydessä toteutettavat rakennustyöt voivat samennuksesta ja meluvaikutuksesta johtuen vaikuttaa haitallisesti taimenen ja vimman vaelluksiin. Haitallisten vaikutusten todennäköisyys Mikäli vesistötyöt toteutetaan taimenen ja vimman vaelluksien aikaan, vaikutuksia todennäköisesti esiintyy. Vaikutusten merkitsevyys Töillä voi olla lähinnä vaellusta hidastavia vaikutuksia, mikäli haitallisia vesistötöitä toteutetaan vaelluksien aikaan. Vesirakennustöiden aiheuttamia haittoja voidaan kuitenkin pitää vähäisinä, eikä merkittävien haittojen syntyminen ole todennäköistä. Toimet vaikutusten vähentämiseksi Vesistöön kohdistuvat työt tulisi toteuttaa marras-joulukuussa tai jääpeitteiseen aikaan, kun taimenen ja vimman vaellus on vähäisintä. PITKÄ-AIKAISET VAIKUTUKSET Laji Meritaimen Mahdolliset haitalliset vaikutukset Kaavoitusalueen ohitse vaeltavien kalojen häiriintyminen lisääntyvästä vesiliikenteestä ja joen rannalla tapahtuvasta rakentamisesta. Haitallisten vaikutusten todennäköisyys Vähäistä, lyhytkestoista haittaa saattaa ilmetä rantarakentamisen aikana. Merkittävät haittavaikutukset hyvin epätodennäköisiä, koska varsinaiset lisääntymisalueet sijaitsevat kaukana hankealueesta. Vaikutusten merkitsevyys Alueella on jo nyt runsaasti vesiliikennettä. Liikennöinnin lisäämisestä ei voida katsoa koituvan merkittävää haittaa meritaimenen vaellus- ja lisääntymiskierrolle. Toimet vaikutusten vähentämiseksi Rantarakentamisen ajoittamisessa voidaan huomioida meritaimen nousuja laskuvaelluksen ajankohdat. Sulkupadon lisääntyvä käyttö saattaa jopa helpottaa kalojen vaellusta padon ohi. Vimpa Lisääntynyt kalastus Pikkalanlahdella. Kaavoitusalueen ohitse vaeltavien kalojen häiriintyminen lisääntyvästä vesiliikenteestä ja joen rannalla tapahtuvasta rakentamisesta. Pikkalanlahdella on nykyisinkin runsasta vapaa-ajan- ja ammattikalastusta. Lisääntyvällä kalastuspaineella on todennäköisesti haitallisia vaikutuksia Siuntionjoen taimenkantoihin. Vähäistä, lyhytkestoista haittaa saattaa ilmetä rantarakentamisen aikana. Merkittävät haittavaikutukset hyvin epätodennäköisiä, koska varsinaiset lisääntymisalueet sijaitsevat kaukana hankealueesta. Lisääntyneen vapaaajankalastuksen vaikutus Siuntionjoen taimenkantojen jo nykyisellään heikkoon tilaa, jäänee vähäiseksi. Lisääntynyt kalastus saattaa heikentää taimenkantojen mahdollisten kehittämistoimenpiteiden vaikutuksia. Alueella on jo nyt runsaasti vesiliikennettä. Liikennöinnin lisäämisestä ei voida katsoa koituvan merkittävää haittaa vimman vaellus- ja lisääntymiskierrolle. Kalastuksen tiukempi säätely Pikkalanlahdella, kalastuskieltoalueet sekä ajalliset kalastusrajoitukset. Vimman ei katsota olevan lajina uhanalainen, eikä sen kannan voida katsoa vaarantuvan hankkeen seurauksena. Lisääntynyt vapaaajankalastus Pikkalanlahdella. Vimpa ei kuulu vapaaajankalastajien tavoitelajeihin, joten haitalliset vaikutukset ovat epätodennäköisiä. Vimpa ei kuulu vapaaajankalastajien tavoitelajeihin, joten haitalliset vaikutukset jäänevät vähäisiksi