Kala- ja vesimonisteita nro 91. Ari Haikonen. Taimenen Vuoksi: Kaupunkipuro

Transkriptio

1 Kala- ja vesimonisteita nro 91 Ari Haikonen Taimenen Vuoksi: Kaupunkipuro

2 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Marraskuu 2012 Tekijä(t): Ari Haikonen Julkaisun nimi: Taimenen Vuoksi: Kaupunkipuro Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 91

3 Sisällys 1. Johdanto Vuoksen taimen Taimenen biologiaa Kaupunkipuron merkitys Vuoksen taimenelle Kaupunkipuron kalaston hoito ja seuranta Istutukset Kalastus Kalasto Seuranta... 6 Suositeltavat seurantamenetelmät: Lähteet

4 1. Johdanto MA-Arkkitehdit Oy tilasi Kala- ja vesitutkimus Oy:ltä kalatalouden asiantuntijan tehtävän liittyen Imatrankosken kaupunkipuron rakennussuunniteluun. MA-arkkitehdit Oy on hankkeen pääsuunnittelija. Muita tahoja hankkeessa ovat olleet Suomen ympäristökeskus (SYKE), Ecoriver Oy sekä Insinööritoimisto Ponvia Oy. Hankkeen tavoitteena on laatia toteuttamiskelpoiset rakentamissuunnitelmat Imatrankosken voimalaitoksen padon ja Vuoksen vanhan uoman välille rakennettavalle kaupunkipurolle. Suunnitelma jaetaan kahteen, tavoitekuvaltaan erilaiseen osuuteen: maisemalliseen osaan välillä pato-ylisyöksypuro (voimalaitos) ja alapuoliseen luonnonmukaiseen osuuteen, jonka tarkoituksena on toimia taimenen poikastuotantoalueena. Insinööritoimisto Ponvia Oy on tehnyt alaosan luonnonmukaiseen osuuteen habitaattimallinnuksen poikastuotantoalueen ja poikastuotannon optimoimiseksi. Poikastuotantoalueen pituudeksi tulee 600 metriä ja uutta poikastuotantopinta-alaa tulee noin 0,2 ha. Habitaattimallinnuksesta valmistuu erillinen Insinööritoimisto Ponvia Oy:n raportti. 2. Vuoksen taimen Kun Vuoksi oli vielä vapaa, joen lohikalakanta oli hyvin runsas ja monilajinen. Laatokan kuulu lohi ja taimen nousivat virtaa ylös aina Imatran kosken alle saakka. Saimaassa elävät järvitaimen sekä jääkautiset reliktilajit, saimaanlohi ja nieriä laskeutuivat myös Vuokseen. Laatokan lohien ja taimenten nousu katkesi alapuolisten voimalaitosten rakentamiseen Ensoon ja Rouhialaan. Järvitaimen on todettu tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa (Urho ym. 2010) erittäin uhanalaiseksi. Vuoksessa elää vielä oma taimenkanta, joka lisääntyy Vuokseen laskevissa kahdessa suodosvesipurossa. Suodosvesipurojen taimenten alkuperä on geneettisten selvitysten perusteella Vuoksen viljelykantaa, joka on ollut puroissa 30-luvulta lähtien (Vähänäkki, suullinen tiedonanto). Vuoksen taimenkanta on kuitenkin kaikkiaan hyvin harva ja sen runsastumista haittaavat vaellusesteiden lisäksi lisääntymisalueiden puute (Maveplan 2011, Menna 2011). Toinen puroista on kaupunkipuron suunnittelualueella sijaitsevassa suodosvesipurossa, jossa vettä virtaa vain vähän (noin 10/s). Purossa on taimen lisääntymiseen hyvin soveltuvaa pohjamateriaalia (kuva 1). Vähänäkin mukaan vuoden 2012 koekalastuksissa purosta löytyi useita luonnon lisääntymisestä peräisin olevia taimenen poikasia. Purosta ei ole luultavasti yhteyttä Vuokseen. Lähistöllä sijaitsevassa toisessa suodosvesipurossa on Vähänäkin mukaan hyvä taimenkanta. Puron virtaama on noin 30 l/s. Puro on kunnostettu 1990-luvun lopussa (Menna 2011). Tästä purosta on epämääräinen yhteys Vuokseen eli on mahdollista, että puron taimenet vaeltavat nykyisinkin Vuokseen (Vähänäkki, suullinen tiedonanto). Taimenen luonnonlisääntymistä on havaittu suodosvesipurojen lisäksi vähäisessä määrin myös Imatrankosken voimalaitoksen alapuolisessa Mellonlahden matalikossa (Jääskeläinen 2011). Mädin on havaittu kuitenkin jäävän usein kuiville alapuolisten 2

5 voimalaitosten vedensäännöstelystä johtuen. Kuva 1. Suodosvesipuron pohjaa, taimenelle hyvin soveltuvaa kutusoraikkoa. Vuokseen istutetaan vuosittain runsaasti järvitaimenta, joka ovat sekoitus kalanviljelylaitoksille kootuista Saimaan alueen taimenkannoista. Valtaosa Vuoksessa saaliiksi saaduista taimenista on Saimaalle tehtävistä istutuksista peräisin. Taimenen lisäksi Vuokseen istutetaan runsaasti pyyntikokoista kirjolohta (Menna 2011). Taimenia ja järvilohia laskeutuu tai kulkeutuu myös Vuoksen yläpuolisilta alueilta alas Vuokseen runsaiden muikkuparvien perässä (Marttinen 2004, Menna 2011). Vuoksessa harjoitetaan runsaasti vapaa-ajan kalastusta. Saalislajeina ovat mm. taimen, järvilohi, siika ja kirjolohi sekä Vuoksessa luontaisesti lisääntyvä harjus. 3. Taimenen biologiaa Taimen kutee virtaavassa vedessä syksyllä. Osa taimenista jää paikallisiksi taimeniksi eli ne eivät tee syönnösvaellusta järveen, vaan tulevat sukukypsiksi jo joessa ollessaan. Vaeltavat taimenet ja paikalliset taimenet voivat lisääntyä keskenään. Edelleen osa vaeltavien taimenien jälkeläisistä voi jäädä jokeen paikalliseksi taimeneksi ja paikallisten taimenien jälkeläiset lähteä järvivaellukselle. Järvivaelluksen tehneet kutevat naaraat ovat yleensä isokokoisia usean kilon yksilöitä, jotka ovat viettäneet 3-5 vuotta järvessä tai järvialtaassa syönnöksellä. Kutevien uroksien paino voi vaihdella runsaasti puolesta kilosta ylöspäin. Paikallisiksi jäävät taimenet saavuttavat sukukypsyyden huomattavasti pienempinä: jo n. 0,5 kg ja 30 cm naaraat voivat olla sukukypsiä. Taimenelle on tyypillistä, että isotkin taimenyksilöt (kuva 2) lisääntyvät yleisesti pienissä puro -kokoluokan joissa (Louhi ja Mäki-Petäys 2003), kuten mm. Vantaanjoella on havaittu. 3

6 Kuva 2. Kutukypsä vaelluksen tehnyt noin 3 kg naaras taimen. Kututapahtumassa taimennaaras kaivaa kutukuopan. Naaras laskee mädin kupanpohjalle uroksen samalla hedelmöittäessä mädin. Kudun jälkeen naaras peittää mädin soran sisään. Taimenen mäti kehittyy talven yli ja poikaset kuoriutuvat kevätkesällä jonka jälkeen ne ovat soran sisällä vielä 2-4 viikkoa (Louhi ja Mäki-Petäys 2003). Vastakuoriutuneet taimenen poikaset viettävät ensimmäisen kesän kutusoiraikon läheisyydessä matalassa vedessä (Elliott 1987). Koon kasvaessa osa vanhemmista (>0+) taimenista vaihtaa habitaattia syvempään veteen, jossa on kutusoraikkoa karkeampaa pohjamateriaalia (kuva 3). Osa vanhemmista poikasista viihtyy edelleen tasaisemmalla pohjalla (Degerman et. al. 2001). Kuva 3. Taimenen poikanen. Joessa olleessaan taimenen poikaset käyttävät ravinnokseen pääasiassa pohjaeläimiä ja muita hyönteisiä. Vietettyään joessa keskimäärin kolme vuotta, osa taimenista lähtee keväällä syönnösvaellukselle järvialueille. Tällöin taimen siirtyy käyttämään kalaravintoa mm. muikkua, jota esiintyy Vuoksessa runsaasti. Syönnösvaelluksen jälkeen taimenet palaavat kudulle synnyinjokeensa. Taimenet eivät kuole kudun jälkeen, vaan ne voivat kutea monena vuotena. 4

7 4. Kaupunkipuron merkitys Vuoksen taimenelle Lohikalojen lisääntymisedellytysten parantamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ihmistoiminnasta aiheutuneiden ongelmien vähentämiseksi. Jääskeläisen (2011) raportin mukaan lisääntyviä taimenia on Vuoksen alueella jo nykyisin, puutteena ovat sopivat kutu- ja poikasalueet. Monissa tutkimuksissa kutusoran määrää ja sen alueellista jakaantumista pidetään keskeisenä virtavesien lohikalatuotantoon vaikuttavana tekijänä (Kondolf & Wolman 1993). Kaupunkipuron habitaattimallin avulla luodussa suunnitelmassa pyritään lisäämään ensisijaisesti pienpoikasille soveltuvia alueita. Samat alueet toimivat myös taimenen lisääntymisalueina. Poikasten koon kasvaessa, ne voivat vaihtaa paikkaa joko kaupunkipuron yläosiin tai vaeltaa Vuokseen. Kaupunkipuroon muodostuu uusia lisääntymis- ja poikasalueita noin 0,2 ha uhanalaiselle taimenelle korvaamaan vesistörakentamisessa menetettyjä poikasalueita. Lisäksi suodosvesipuroon jäävät olemassa olevat taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueet. Kaupunkipuro soveltuu veden laadullisesti ja pohjamateriaalin puolesta erinomaisesti taimenelle. Taimenen lisäksi kaupunkipurossa voi elää ja lisääntyä myös mm. harjus, joka yleisin perhokalastajien saalislaji Vuoksessa. Osa kaupunkipurossa syntyneistä poikasista lähtee syönnösvaellukselle Vuokseen. Sauran ym. (2010) mukaan purovesistö voi tuottaa taimenta/ha, mikä tarkoittaisi kaupunkipurossa 400 taimenen vaelluspoikasta vuodessa. Sauran ym. (2010) tuotantoarvio perustuu savisameista Etelä-Suomen puroista saatuihin kokemuksiin. Imatran kaupunkipuron tuotantokapasiteetti voi olla kuitenkin huomattavasti suurempi kuin luonnossa on havaittu, sillä sinne voidaan luoda taimenille optimaaliset olosuhteet, jolloin mm. talviaikainen kuolevuus voi olla pienempää kuin luonnon olosuhteissa. Talviaikaiseen kuolevuuteen vaikuttavat mm. kiintoaineen määrä, kevättulvien huuhtoutuminen ja jäiden lähtö (Louhi ja Mäki-Petäys 2003). Em. mainituista seikoista kaupunkipurossa esiintyy ainoastaan jäiden lähtö, mutta senkin vaikutuksen minimointiin voidaan vaikuttaa esim. isojen pintakivien sijoittamisella lisääntymisalueille ja niiden yläpuolelle. Isot pintakivet estävät myös pohjajään muodostumista, kun veden virtaus heikentyy ja suojaavan jääkannen muodostus nopeutuu (Louhi ja Mäki-Petäys 2003), vähentäen mädin ja poikasten kuolevuutta. Tuotantopotentiaaliin vaikuttaa myös se, minkä ikäisinä poikaset lähtevät syönnösvaellukselle. Kaupunkipuroon voi nousta kudulle myös Saimaasta voimalaitosten alapuolelle laskeutuneita taimenia sekä järvilohia, ja jopa saimaannieriä. Lohikalojen lisäksi kaupunkipuroon voi nousta mm. särkikaloja, ahvenia ja haukia. Kudulle nousevien kalojen löytäminen kaupunkipuroon voi olla ongelmallista. Suurin houkutusvirtaama normaaleissa virtaamaolosuhteissa tulee voimalaitoksen puolelta eikä Vuoksen kosken puolelta mihin kaupunkipuron suuaukko laskee. Kaupunkipuron kirkkaasta vedestä johtuen kalojen, varsinkin isojen, havainnointi on hyvin mahdollista. Taimenen kudun yhteydessä naaraan kutukuopan kaivuu ja urosten kisailu ovat näkyviä tapahtumia syksyisin, jonka seuraaminen on kokemus. Pienemmät taimenet esittäytyvät yleisölle parhaiten tuikkeina, syödessään puron veden kalvolla kelluvaa hyönteisravintoa. 5

8 5. Kaupunkipuron kalaston hoito ja seuranta 5.1. Istutukset Kaupunkipuroon kotiutuva taimenkanta on jo olemassa suodosvesipurossa, jossa se lisääntyy luontaisesti. Lisäksi Vuoksen toisella puolella sijaitsevassa suodinpurossa on havaittu runsaasti luonnonkudusta peräisin olevia taimenia. Kaupunkipuroon ei tästä johtuen suositella taimenistutuksia, vaan olemassa oleva kanta leviää luontaisesti uusille poikasalueille. Mikäli prosessia halutaan nopeuttaa, voidaan toisesta suodinpurosta siirtää taimenen poikasia Kaupunkipuroon. Muualle Saimaan vesistöön ja Vuokseen istutettavat taimenet tulee merkitä leikkaamalla niiden rasvaevä. Näin voidaan jatkossa erottaa kaupunkipurosta ja muusta luonnontuotannosta peräisin olevat taimenet istutetuista kaloista. Saaliiksi saadut ehjäeväiset luonnonkudusta peräisin olevat kalat tulee vapauttaa Kalastus Kaupunkipurossa ei sallita kalastusta, sillä alue toimii poikastuotantoalueena uhanalaiselle luonnossa lisääntyvälle taimenelle. Kalastuskiellosta tulee tiedottaa riittävällä tasolla. Alueelle tulee myös järjestää kalastuksenvalvontaa. Myös tiedottaminen kaupunkipuron taimenen merkityksestä yleisesti lisää asukkaiden kiinnostusta purossa elävistä kaloista ja lisää näin omavalvonnan osuutta Kalasto Kaupunkipuroon saattaa kotiutua myös petokaloja, vaikka puroon tulee ensisijaisesti taimenille soveltuvaa habitaattia. Petokaloihin ei tule kuitenkaan suhtautua pelkästään negatiivisena seikkana, vaan niiden olemassaolo valmistaa taimenen poikasen järvivaellukselle, jossa petoja on joka tapauksessa Seuranta Kaupunkipuron kalaston seuranta tulee järjestää jo ensimmäisestä toimintavuodesta lähtien. Seurannan avulla voidaan seurata kaupunkipuron soveltuvuutta eri-ikäisille kaloille, kalalajistoa, kalatiheyksien kehittymistä, luonnonlisääntymistä ja ikärakennetta. Seurannan avulla voidaan paikallistaa mahdolliset parannustarpeet ja tehdä oikeat toimenpiteet kalaston kannalta mahdollisimman nopeasti. Kaupunkipurolla on lisäksi yleistä tutkimuksellista kiinnostusta, joten sen monitorointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta hankkeesta saatava tieto ja kokemukset ovat myös muiden hankkeiden käytettävissä (mm. Rakennettujen vesien tutkimusohjelma, kaupunkipienvedet ja Kansallinen kalatiestrategia). Suositeltavat seurantamenetelmät: 1) Sähkökalastukset vuosittain. Sähkökalastuksilla saadaan tietoa mm.: lajistosta, luonnonlisääntymisestä, poikasmääristä ja kalojen ikärakenteesta. Koealojen määrä tulee olla rajattu, ettei kaikkia kaloja altisteta sähkön vaikutuksille. Töiden toteutus elo- (syys)kuussa. 2) Kalalaskurin asentaminen kaupunkipuron alaosan tekniseen osaan (ostettava tai vuokrattava). Kalalaskurilla saadaan selville uomaan nousevien yli 30 cm pituisten 6

9 kalojen yksilömäärät ja nousuajankohta. Yksi kiinnostava tieto on, onko Kaupunkipuroon nousijoita jo nykytilanteessa. Imatrankosken yläpuolelta vaeltaa alas voimalaitospatojen alapuolelle jo nykyisin taimenia ja järvilohia, jotka pyrkivät ylävirtaan syönnösvaelluksen jälkeen. Laskuri olisi purossa kesäkuusta marraskuuhun. Laskuri on jatkuvatoiminen ja sen läpi uineen kalan päivämäärä ja kellonaika tallentuvat laskuriin. Laskurin antamaa tietoa voidaan käyttää myös kaupunkipuron tunnetuksi tekemisessä. Lisäksi laskurin antama informaatio kiinnostaa muitakin kuin ns. kalaihmisiä, mitä voidaan käyttää hyväksi esim. matkailun edistämisessä. 3) Kaupunkipuroon kalalaskurin oheen asennettavalla videokamera. Kameran lisäinformaatio täsmentää laskurin antamaa tietoa. Kuvamateriaali on myös erittäin käyttökelpoista matkailun edistämiseen. Videokuvaa voidaan tuottaa myös elävänä kuvana esim. Imatran kaupungin sivustoille. Kutuaikana kuvamateriaalia voi tuottaa taimenen kudusta. 4) Kaupunkipuro soveltuu erinomaisesti kertaluonteisiin tutkimuksiin, esim. taimenen käyttäytymistutkimuksiin. 7

10 6. Lähteet Degerman, E, Nyberg, P & Sers, P Havsöringens ekologi. Fiskeriverket informerar 2001:10. Elliott, J.M The distances travelled by down-stream-mowing trout fry, Salmo trutta, in a Lake District stream. Freshw. Biol. 17: Jääskeläinen, M Lohikalojen kutualueiden kartoitus Vuoksessa. Vuoksen yleissuunnitelma- hanke. Imatran kaupunki. Moniste. Kondolf, G.M. & Wolman, M.G. 1993: The sizes of salmonid spawning gravels. Water Resources Research. 29(7). Louhi, P. ja Mäki-Petäys, A Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Kalatutkimuksia 191. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Marttinen, P Radiotelemetriaseuranta Vuoksella Kaakkois-Suomen TE- Keskus ja Imatran kaupunki. Moniste. Maveplan Imatrankosken kaupunkipuron ja kalatien yleissuunnitelma. Maveplan. Moniste. Menna, T Vuoksen kalatalouden käyttö- ja hoitosuunnitelma. Vuoksen yleissuunnitelmahanke. Imatran kaupunki. Moniste. Saura, A., Rinne, J. ja Vehanen, T Mustionjoen pääuoman ja sivupurojen lohelle ja taimenelle soveltuvien poikastuotantoalueiden kartoitus ja poikastuotantoarvio. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Riista- ja kalatalous. Selvityksiä, nro 13. Urho, L., Pennanen, J. T. & Koljonen, M. L Kalat. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s