Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveiksi (jätedirektiivien muuttaminen) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 2 päivänä joulukuuta 2015 tekemät ehdotukset kuuden jätealan direktiivin muuttamiseksi: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (COM(2015)595 final), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta (COM(2015)596 final), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta (COM(2015)594 final) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta (COM(2015)593 final) sekä ehdotuksista laadittu muistio. Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2016 Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Ympäristöneuvos Riitta Levinen
YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MUISTIO EU/2015/1660 EU/2015/1662 EU/2015/1663 EU/2015/1664 26.1.2016 EUROOPAN KOMISSION EHDOTUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOS- TON DIREKTIIVEIKSI ERÄIDEN JÄTEALAN DIREKTIIVIEN MUUTTAMISEKSI (JÄTEDIREKTIIVIEN MUUTTAMINEN) 1 Yleistä Euroopan komissio antoi 2 päivänä joulukuuta 2015 ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveiksi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EYmuuttamisesta (COM(2015)595 final), pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta (COM(2015)956 final), kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta (COM(2015)594 final) sekä romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta (COM(2015)593 final) (jäljempänä ehdotukset). Ehdotukset vastaavat jätteistä annetussa direktiivissä (jäljempänä jätedirektiivi), pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa direktiivissä (jäljempänä pakkausjätedirektiivi) ja kaatopaikoista annetussa direktiivissä (jäljempänä kaatopaikkadirektiivi) komissiolle asetettuun velvoitteeseen tarkastella uudelleen mainittujen direktiivien jätehuoltotavoitteita. Romuajoneuvoista annetun direktiivin (romuajoneuvodirektiivi), paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin (jäljempänä paristodirektiivi) ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin (jäljempänä SER-direktiivi) muuttamista koskevat ehdotukset liittyvät pääosin jäsenmaiden raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamiseen. Ehdotukset ovat osa komission samanaikaisesti julkaisemaa ns. kiertotalouspakettia, johon sisältyy lisäksi Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annettu komission tiedonanto Kierto kuntoon Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma (COM(2015)614 final). Valtioneuvoston E-kirje komission tiedonannosta toimitetaan eduskunnalle samanaikaisesti tämän U-kirjelmän kanssa. Kiertotalouspaketin yhteydessä komissio julkaisi myös suunnitelmansa ehdotettujen direktiivien toimeenpanon tukemisesta jäsenmaissa (SWD(2015)260). Ehdotukset perustuvat osittain komission heinäkuussa 2014 antamaan, kyseisten jätealan direktiivien muuttamista koskeneeseen direktiiviehdotukseen (COM(2014)397 final), jonka komissio veti pois helmikuussa 2015. Valtioneuvoston kirjelmä aiemmasta direktiiviehdotuksesta (U-36/2014) toimitettiin eduskunnalle 18 päivänä syyskuuta 2015. Eduskunnan suuri valiokunta antoi kirjelmästä lausuntonsa 12 päivänä joulukuuta 2015 (SuVL 4/2014). Ehdotukset ovat resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman (KOM(2011)571) ja seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman (Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU) mukaisia, ja niillä edistetään myös EU:n raaka-ainealoitteen (KOM(2008)699, COM(2014)297) täytäntöönpanoa. 2
2 Ehdotusten tavoite Ehdotusten tavoitteena on unionin jätehuoltoa parantamalla edistää ympäristön ja ihmisen terveyden suojelua, varmistaa luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö sekä edistää kiertotaloutta. Niiden tarkoituksena on varmistaa jätehierarkian täysimääräinen toimeenpano kaikissa jäsenmaissa, vähentää syntyvän jätteen määrää ja varmistaa korkealaatuinen kierrätys sekä se, että kierrätettyä jätettä käytetään merkittävänä ja luotettavana raaka-aineiden lähteenä unionissa. Ehdotuksilla pyritään parantamaan jätehuoltokäytäntöjä, edistämään kierrätysinnovaatioita, rajoittamaan jätteen sijoittamista kaatopaikalle ja kannustamaan kuluttajia muuttamaan tottumuksia. Ehdotetuilla toimilla arvioidaan saavutettavan merkittäviä hyötyjä: kestävä kasvu ja uudet työpaikat, kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen, paremmista jätehuoltokäytännöistä saatavat suorat säästöt ja ympäristön parempi laatu. Ehdotuksilla myös vähennetään hallinnollista kuormaa yksinkertaistamalla direktiiveihin sisältyviä raportointivaatimuksia. 3 Ehdotusten sisältö 3.1 Pääasiallinen sisältö Komission mukaan ehdotusten tärkeimmät osatekijät ovat: määritelmien yhdenmukaistaminen; yhdyskuntajätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä; pakkausjätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen ja tavoitepaketin yksinkertaistaminen; yhdyskuntajätteen kaatopaikalle sijoittamisen vaiheittainen rajoittaminen kymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä; sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan oikeuskehyksen yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen; uudet toimenpiteet jätteen, myös elintarvikejätteen, syntymisen estämiseksi ja uudelleenkäytön edistämiseksi; laajennetun tuottajan vastuun vähimmäistoimintaedellytysten käyttöönotto; varhaisvaroitusjärjestelmän käyttöönotto kierrätystavoitteiden noudattamisen seuraamiseksi; raportointivaatimusten yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen; säädösten mukauttaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklaan, jotka koskevat delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. 3.2 Keskeisten muutosehdotusten yksityiskohtainen käsittely Seuraavassa tarkastellaan keskeisiä muutosehdotuksia viittaamalla muutettavien direktiivien asianomaiseen kohtaan. Määritelmät (jätedirektiivin 3 artikla, pakkausjätedirektiivin 3 artikla, kaatopaikkadirektiivin 2 artikla) Ehdotuksella yhdenmukaistettaisiin pakkausjäte- ja kaatopaikkadirektiivien määritelmät jätedirektiivin vastaavien määritelmien kanssa. Jätedirektiiviin lisättäisiin yhdyskuntajätteen, tavanomaisen jätteen, biojätteen sekä lopullisen kierrätysprosessin määritelmät (tarkemmin jäljempänä). 3
Lisäksi jätedirektiiviin siirrettäisiin vähäisin muutoksin rakennus- ja purkujätteen ja maantäytön määritelmät voimassa olevasta tavoitteiden laskentamenetelmiä koskevasta komission päätöksestä 2011/753/EU. Uudelleenkäytön valmistelun määritelmää muutettaisiin sisällyttämällä siihen jätteiden uudelleenkäytön valmistelun lisäksi myös tuotteiden tai niiden osien uudelleenkäytön valmistelu. Edellytyksenä on, että hyväksytyt uudelleenkäyttöä valmistelevat toimijat tai panttijärjestelmät keräävät ja valmistelevat kyseiset tuotteet tai jätteet niin, että ne voidaan käyttää uudelleen ilman muuta esikäsittelyä. Yhdyskuntajätteeksi katsottaisiin kotitalousjäte ja siihen luonteeltaan, koostumukseltaan ja määrältään rinnastettava muussa toiminnassa syntyvä jäte, torikaupan ja katujen puhdistuksen jäte, roska-astioiden jäte sekä puistojen ja puutarhojen hoidosta syntyvä jäte; ei kuitenkaan viemäriverkostosta ja jäteveden puhdistamisesta peräisin oleva jäte, puhdistamoliete eikä rakennus- ja purkujäte. Tavanomaisella jätteellä tarkoitettaisiin jätettä, jolla ei ole jätedirektiivin liitteessä III lueteltuja vaarallisia ominaisuuksia. Biojätteen määritelmää täsmennettäisiin lisäämällä siihen viittaus muuhun jätteeseen, jolla on vastaavat biohajoavuusominaisuudet ja joka on luonteeltaan, koostumukseltaan ja määrältään verrattavissa biojätteeseen. Lopullisella kierrätysprosessilla tarkoitettaisiin prosessia, joka alkaa, kun muuta mekaanista lajittelua ei enää tarvita ja jätemateriaalit siirretään tuotantoprosessiin ja uudelleenkäsitellään tehokkaasti tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi. Pakkausjätedirektiiviin sisältyvää pakkausjätteen määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pakkausjätteellä tarkoitettaisiin pakkauksia ja pakkausmateriaalia, joka on jätedirektiivin määritelmän mukaista jätettä. Määritelmästä poistettaisiin nykyisessä määritelmässä oleva tuotannon jäännöstuotteita koskeva ulosrajaus. Kannustimet jätehierarkian toteuttamiseen (jätedirektiivin 4 artiklan 3 kohta) Direktiiviin lisättäisiin säännös, jolla jäsenmaat velvoitettaisiin hyödyntämään riittäviä taloudellisia ohjauskeinoja jätehierarkian soveltamiseen. Jäsenmaiden olisi toimitettava komissiolle tiedot käyttöönottamistaan ohjauskeinoista viiden vuoden välein, ensimmäisen kerran 18 kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen. Sivutuote ja jätteeksi luokittelun päättyminen (jätedirektiivin 5 artiklan 1 3 kohta ja 6 artiklan 1 4 kohta) Jäsenmaat velvoitettaisiin varmistamaan, että tuotantoprosessin sivuvirtana syntyvä aine tai esine on sivutuotetta eikä jätettä tai että hyödyntämisprosessin läpikäynyt jäte voidaan katsoa lakanneen olemasta jätettä, jos asianomaisessa artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Sivutuotteita koskevat edellytykset säilyisivät ennallaan. Yhtä jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa edellytystä väljennettäisiin edellyttämällä, että ainetta tai esinettä voidaan käyttää tiettyyn tarkoitukseen. Voimassa olevassa säännöksessä edellytetään aineen tai esineen yleistä käyttöä tiettyyn tarkoitukseen. Komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä yksityiskohtaisia materiaalikohtaisia kriteerejä sivutuotteille ja jätteeksi luokittelun päättymiselle. Vastaavat kansalliset tekniset määräykset tulisi nykyiseen tapaan notifioida komissiolle. 4
Tavoitteet yhdyskunta- ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelulle ja kierrätykselle sekä niiden laskentamenetelmät (jätedirektiivin 11 ja 11 a artikla ja liite VI, pakkausjätedirektiivin 6 ja 6a artikla ja liite IV) Voimassa olevan jätedirektiivin mukaista yhdyskuntajätteen tiettyjen jätejakeiden uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevaa tavoitetta ehdotetaan vuodesta 2025 lähtien selvennettäväksi siten, että tavoite koskisi kaikkea yhdyskuntajätettä ja että luovuttaisiin nykyisestä neljästä vaihtoehtoisesta laskentatavasta tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi. Tavoitetta ehdotetaan kiristettäväksi nykyisestä (50 % vuonna 2020) siten, että tavoite olisi 60 % vuonna 2025 ja 65 % vuonna 2030. Direktiivissä nimettäisiin maat, jotka voivat hakea enintään 5 vuotta lisäaikaa tavoitteiden saavuttamiseen (Viro, Kreikka, Kroatia, Latvia, Malta, Romania ja Slovakia). Vuotta 2020 koskeva nykyinen tavoite laskentamenetelmineen säilyisi muuttumattomana. Kierrätysasteen laskentatapaa täsmennettäisiin siten, että kierrätetyksi jätteeksi laskettaisiin lopulliseen kierrätysprosessiin syötetty jäte. Uudelleenkäyttöön valmistelluksi katsottaisiin jäte, tuotteet ja niiden osat, jotka hyväksytty uudelleenkäyttö- tai panttijärjestelmä on kerännyt ja joka on läpikäynyt tarvittavat tarkistus-, puhdistus- ja korjaustoimet niin, ettei muuta esikäsittelyä tarvita ennen uudelleenkäyttöä. Uudelleenkäytön valmistelun laskentaan olisi käytettävä toiminnanharjoittajilta saatuja todennettuja tietoja ja laskenta tehtävä direktiivin liitteessä VI esitetyn kaavan mukaisesti. Komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä hyväksyttyjä uudelleenkäyttö- ja panttijärjestelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset. Lajittelulaitoksesta lähtevä jätemäärä voidaan laskea kierrätetyksi, jos niiden materiaalien tai aineiden paino, joita ei toimiteta lopulliseen kierrätysprosessiin ja jotka loppukäsitellään tai jotka hyödynnetään energiana, on alle 10 % kierrätetyksi raportoidun jätteen kokonaispainosta. Jäsenmaiden on luotava tehokas laadunvarmistus- ja seurantajärjestelmä tätä varten (kuten tietojärjestelmä tai lajittelun laatuvaatimukset). Jätteen poltossa tai teollisuusprosesseissa syntyvästä jätteestä kierrätykseen erotetun metallin määrä voidaan laskea kierrätettyyn jätemäärään. Pakkausjätedirektiivin mukaisia pakkausjätteen kierrätystavoitteita ehdotetaan kiristettäviksi seuraavasti (taulukossa esitetään myös Suomen raportoima pakkausjätteen kierrätysaste sekä arvio yhdistetystä uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteesta Suomessa vuonna 2013): Pakkausmateriaali nykyinen tavoite paino-% ehdotus v. 2025 paino- % 5 ehdotus v. 2030 paino- % Suomen raportoima kierrätysaste 2013 paino-% kaikki pakkaukset 55 65 75 58 83 muovi 22,5 55-23 74 puu 15 60 75 15 62 rautametalli 50 75 85 82 98 alumiini 75 85 lasi 60 75 85 77 83 paperi ja kartonki 60 75 85 98 98 arvio yhdistetystä uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteesta Suomessa v. 2013
Metallipakkauksia koskevat tavoitteet asetettaisiin erikseen rautametalli- ja alumiinipakkauksille. Kierrätysasteiden laskentamenetelmää ehdotetaan muutettavaksi samaan tapaan kuin edellä esitettyä yhdyskuntajätteen tavoitteiden laskentaa. Rakennus- ja purkujätteen lajitteluvelvoite ja hyödyntämistavoite (jätedirektiivin 11 artiklan 1 ja 2 b kohta) Direktiiviin lisättäisiin velvollisuus jäsenvaltioille ryhtyä toimiin rakennus- ja purkujätteiden lajittelujärjestelmien edistämiseksi ainakin puun, aggregaattien (kiviaineksen), metallin, lasin ja kipsin osalta. Uudelleenkäytön valmistelua, kierrätystä ja maantäyttöä (aiemmin materiaalina hyödyntäminen) koskeva tavoite (70 % vuonna 2020) säilyisi ennallaan. Jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentäminen (kaatopaikkadirektiivin 5 artikla) Jäsenmaiden tulisi huolehtia siitä, että kaatopaikalle sijoitettavaksi ei saa hyväksyä kierrätystä varten erilliskerättyä yhdyskuntajätettä. Jäsenmaiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että vuonna 2030 enintään 10 % yhdyskuntajätteestä sijoitetaan kaatopaikalle. Direktiivissä erikseen luetellut maat voivat tietyin edellytyksin saada enintään viisi vuotta lisäaikaa tavoitteen saavuttamiseen. Komission tulee vuoden 2024 loppuun mennessä tarkastella uudelleen mainittua vähentämistavoitetta sen tiukentamiseksi tai laajentamiseksi kattamaan myös muun tavanomaisen jätteen kuin yhdyskuntajätteen. Laajennettu tuottajavastuu ja tuottajavastuujärjestelmien yleisvaatimukset (jätedirektiivin 8 ja 8 a artikla) Jätedirektiiviin ehdotetaan lisättäväksi laajennettua tuottajavastuuta koskevien järjestelmien yleisvaatimukset. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että tuottajavastuujärjestelmissä määritellään selkeästi eri toimijoiden roolit ja vastuut sekä määrälliset tavoitteet, joilla saavutetaan vähintään jätedirektiivissä, pakkausjätedirektiivissä, romuajoneuvodirektiivissä, paristodirektiivissä ja SER-direktiivissä asetetut tavoitteet. Järjestelmissä tulisi myös ottaa käyttöön raportointijärjestelmiä ja varmistaa eri toimijoiden tasapuolinen kohtelu. Jäsenvaltioiden tulisi myös varmistaa, että jätteiden tuottajat saavat tietoa käytössä olevista keräysjärjestelmistä ja roskaantumisen ehkäisemisestä sekä tarvittaessa luotava kannustimia jätteenhaltijoille. Tuottajavastuujärjestelmissä olisi varmistettava, että tuottajien ja tuottajayhteisöjen maantieteellinen kattavuus sekä tuote- ja materiaalivalikoima on selkeästi määritelty ja että toimijoilla on tarvittavat toiminnalliset ja taloudelliset keinot täyttää velvollisuutensa sekä riittävät omavalvontamekanismit. Tuottajan maksamien tuottajavastuumaksujen tulisi kattaa sen unionin markkinoille saattamien tuotteiden jätehuollon todelliset kustannukset ottaen erityisesti huomioon tuotteiden uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet. Maksujen tulisi perustua palveluiden optimoituihin kustannuksiin niissä tapauksissa, joissa julkiset toimijat vastaavat operatiivisten tehtävien suorittamisesta tuottajavastuujärjestelmän puolesta. Jäsenmaiden tulisi varmistaa tuottajavastuun noudattamisen riittävä valvonta sekä perustettava sidosryhmille foorumi säännöllisen tiedonvaihdon varmistamiseksi. Järjestelmien, jotka on otettu käyttöön viimeistään 18 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta, tulisi täyttää esitetyt vaatimukset viimeistään 24 kuukauden kuluttua mainitusta päivämäärästä. 6
Jätehuoltosuunnitelmat (jätedirektiivin 28 artikla) Jäsenmaiden laatimissa jätehuoltosuunnitelmissa tulisi tarkastella myös arvokkaita raakaaineita sisältäviä jätteitä sekä roskaantumisen ehkäisemistä koskevia toimia. Jätteen syntymisen ehkäiseminen ja sitä koskevat suunnitelmat (jätedirektiivin 9 ja 29 artikla) Direktiiviin lisättäisiin uusia säännöksiä, joilla jäsenmaat velvoitettaisiin ryhtymään toimiin jätteen määrän vähentämiseksi, kuten kannustamaan resurssitehokkaiden, kestävien, korjattavien tai kierrätettävien tuotteiden käyttöä, perustamaan uudelleenkäyttöjärjestelmiä tietyille tuotteille kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteet, tekstiilit ja huonekalut, vähentämään elintarvikejätteen määrää ruokaketjun eri vaiheissa sekä vähentämään jätteen määrää teollisuudessa, kaivostoiminnassa sekä rakentamisessa ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tekniikat. Jäsenmaat velvoitettaisiin jätteen vähentämistä koskevissa suunnitelmissa määrittelemään jätteen syntymistä ehkäiseviä toimia. Jäsenmaiden tulisi myös seurata ja arvioida jätteen vähentämistoimien toimeenpanoa ja käyttää siihen soveltuvia laadullisia tai määrällisiä indikaattoreita ja tavoitteita kuten loppukäsitellyn tai energiana hyödynnetyn yhdyskuntajätteen määrää asukasta kohden. Jäsenmaat velvoitettaisiin myös seuraamaan elintarvikejätteen määrän vähentämistoimia mittaamalla elintarvikejätteen määrää komission määrittelemien menettelyjen mukaisesti. Euroopan ympäristökeskus julkaisisi joka vuosi raportin jätteen synnyn ehkäisyn kehityksestä jäsenmaissa ja Unionissa. Biojätteen erilliskeräys (jätedirektiivin 22 artikla) Biojätteen erilliskeräysvaatimusta tiukennettaisiin jonkin verran nykyisestä. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa biojätteen erilliskeräys, jos se on teknisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti toteutettavissa sekä aiheellista kompostia koskevien laatuvaatimusten varmistamiseksi ja jätedirektiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Pienten jätemäärien kuljetusten rajaaminen rekisteröintimenettelystä (jätedirektiivin 26 artikla) Jäsenmaat voisivat rajata jätteen kuljettajien rekisteröintimenettelyn ulkopuolelle yritykset, jotka keräävät tai kuljettavat enintään 20 tonnia vaaratonta jätettä vuodessa. Vaarallisia jätteitä koskeva vuosiraportointivelvollisuus (jätedirektiivin 35 artikla) Vaarallisen jätteen käsittelijät, kerääjät, kuljettajat, kauppiaat ja välittäjät sekä vaarallisen jätteen tuottajat velvoitettaisiin raportoimaan sähköisen järjestelmän kautta viranomaiselle vuosittain tuottamistaan, käsittelemistään, kuljettamistaan, keräämistään tai välittämistään vaarallisista jätteistä. Vaarallisista jätteistä ja tarpeen mukaan muista jätteistä olisi pidettävä jäsenvaltion maantieteellisen alueen kattavaa sähköistä rekisteriä tai yhteen sovitettuja rekistereitä. Nykyisen direktiivin ja Suomen lainsäädännön mukaan tiedot on toimitettava viranomaiselle pyydettäessä. 7
Jäsenvaltioiden raportointi komissiolle (jätedirektiiviin 37 artikla, pakkausjätedirektiivin 12 artikla, kaatopaikkadirektiivin 15 artikla, romuajoneuvodirektiivin 9 artikla, paristo- ja akkudirektiivin 22 artikla, SER-direktiivin 16 artiklan 5a 5d kohta) Jäsenvaltioihin kohdistettavia raportointivelvollisuuksia ehdotetaan kaikkien ehdotukseen sisältyvien direktiivien osalta kevennettäväksi luopumalla velvollisuudesta toimittaa komissiolle kolmen vuoden välein kertomus direktiivien täytäntöönpanosta. Yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä sekä jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämistä koskevien tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi jäsenmaiden olisi toimitettava tarpeelliset tiedot komissiolle vuosittain (viimeistään 18 kuukauden kuluttua kalenterivuoden päättymisestä), ensimmäisen kerran vuodelta 2020. Nykyisin edellytetään vuotuisten tietojen raportointia kolmen vuoden välein. Elintarvikejätettä koskevat tiedot olisi toimitettava komissiolle joka toinen vuosi. Rakennus- ja purkujätettä koskevissa tiedoissa olisi ilmoitettava erikseen kierrätetty tai uudelleenkäyttöön valmisteltu sekä maantäyttöön toimitettu tai valmisteltu jäte. Komissiolle toimitettavien tietojen tulisi olla kolmannen tahon todentamia ja niihin tulisi liittää laaduntarkastusraportti. Komissio laatisi tiedoista yhteenvetoraportin toimenpidesuosituksineen joka kolmas vuosi. Myös romuajoneuvoja ja sähkö- ja elektroniikkalaitteita sekä paristoja ja akkuja koskevia raportointivelvollisuuksia muutettaisiin pääosin edellä mainittujen direktiivien mukaisiksi. Varhaisvaroitusraportti (jätedirektiivin 11 b artikla, pakkausjätedirektiivin 6 b artikla, kaatopaikkadirektiivin 5 a artikla) Komissio laatisi kolme vuotta ennen asianomaisissa direktiiveissä säädettyjen tavoitteiden määräaikaa raportin, jossa arvioitaisiin kunkin jäsenmaan edistymistä tavoitteiden saavuttamiseksi, esitettäisiin luettelo maista, joiden osalta tavoitteen saavuttaminen on vaarassa jäädä toteutumatta ja esitetään suosituksia kyseisille jäsenmaille. Toimivallan siirtäminen komissiolle Komissiolle ehdotetaan siirrettäväksi valta hyväksyä delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi seuraavissa asioissa: jätedirektiivi: sivutuotteiden ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat edellytykset (5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta), jäteluettelon muuttaminen (7 artiklan 1 kohta), hyväksyttyjen uudelleenkäyttöjärjestelmien vähimmäisvaatimukset (11a artiklan 2 kohta), menettelyjen vahvistaminen jätteenpolton yhteydessä tapahtuvan metallin kierrätyksen huomioon ottamiseksi (11a artiklan 6 kohta), jätteen kuljetuksen rekisteröintivelvollisuuden rajaukseen liittyvän jätemäärän kynnysarvon mukauttaminen (26 artikla), jätteen käsittelyä koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen (27 artikla) sekä jätedirektiivin liitteiden (hyödyntämis- ja käsittelytoimien luettelo, jätteen vaaraominaisuuksien määrittely) muuttaminen (38 artikla). pakkausjätedirektiivi hyväksyttyjen uudelleenkäyttöjärjestelmien vähimmäisvaatimukset (6a artiklan 2 kohta), liitteessä I lueteltujen pakkauksia kuvaavien esimerkkien muuttaminen (19 artiklan 2 kohta), edellytysten määrittäminen, joiden mukaan ei sovelleta tietyissä tapauksissa 11 artiklassa esitettyjä raskasmetallien pitoisuusrajoja (11 artiklan 3 kohta) ja direktiivin soveltamista inertteihin pakkausmateriaaleihin koskevat säännökset (20 artikla). kaatopaikkadirektiivi: kaatopaikkadirektiivin liitteiden muuttaminen (16 artikla). Direktiivin liitteissä I III on suurin osa kaatopaikkoja koskevista aineellisista vaatimuksista. 8
Edellä mainitut säädökset annetaan voimassa olevien säädösten mukaan valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä (komitologiamenettely). Lisäksi ehdotetaan tarkastelumenettelyn mukaisen komitologiakomitean perustamista täytäntöönpanosäädösten valmistelua varten esimerkiksi jätteen synnyn ehkäisyä koskevien indikaattorien vahvistamisesta ja elintarvikejätteen määrän mittausmenetelmistä sekä jätedirektiivissä säädettyjen rekisterien vähimmäisedellytyksistä. 3.3 Kansallinen täytäntöönpano Jäsenvaltioiden tulisi saattaa direktiivimuutokset voimaan kansallisessa lainsäädännössä viimeistään 18 kuukauden kuluttua direktiivien voimaantulosta. 3.4 Oikeusperusta Ehdotuksilla olisi sama oikeusperusta kuin muutettavaksi ehdotetuilla direktiiveillä. Pakkausjätedirektiivin muutosehdotuksen osalta oikeusperusta olisi siten SEUT-sopimuksen 114 artikla (sisämarkkinat) ja muiden direktiiviehdotusten osalta SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohta (ympäristö). 3.5 Toissijaisuusperiaate Ehdotukset ovat komission mukaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä rajoitutaan mainittujen direktiivien muuttamiseen ja luodaan puitteet yhteisille tavoitteille samalla kun jäsenvaltioille jätetään vapaus päättää tarkemmista toteutustavoista. 4 Ehdotusten vaikutukset Ehdotusten vaikutusten arviointi perustuu pääosin heinäkuussa 2014 annetun ja myöhemmin poisvedetyn jätedirektiivien muutosehdotuksen vaikutusten arviointiin (SWD(2014)208). Vaikutusten arviointia on täydennetty direktiivien tavoiteasetteluun liittyvän muutaman lisävaihtoehdon vaikutusten arvioinnilla sekä päivittämällä talouden tunnuslukuja ja jätemäärätietoja (SWD(2015)259). Vaikutusten arvioinnit ovat pääosin EU-tasoisia ja niitä on Suomen osalta tarkoitus täsmentää kevään 2016 aikana toteutettavilla erillisselvityksillä. 4.1 Lainsäädännölliset vaikutukset Ehdotusten täytäntöönpano edellyttäisi lainsäädännöllisiä muutoksia ainakin jätelakiin (646/2011) ja jäteasetukseen (179/2012) sekä pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (519/2014), paristoista ja akuista (520/2014), kaatopaikoista (331/2013) ja romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa (123/2015) annettuihin valtioneuvoston asetuksiin. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Komissio arvioi ehdotuksilla olevan mahdollisuus luoda Euroopan Unionissa jopa 170 000 suoraa työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä. Työpaikkoja syntyisi pääasiassa kierrätysteollisuudessa. Komissio mukaan ehdotuksilla on positiivisia vaikutuksia EU:n jätehuolto- ja kierrätysalojen kilpailukyvylle sekä EU:n valmistusteollisuudelle. Ne johtaisivat parempaan laajennetun tuottajavastuun käyttöönottoon sekä vähentäisivät riskejä raaka-aineiden saatavuuden ja hintojen osalta. 9
Valtioneuvoston alustavan arvion mukaan ehdotukset jätteiden lajittelun, uudelleenkäytön ja kierrätyksen tehostamiseksi lisäisivät jonkin verran Suomessa eri toimijoille aiheutuvia kustannuksia. Arvioita on tarkoitus täsmentää vuoden 2016 aikana toteutettavilla erillisselvityksillä. Kustannukset tulisivat kuluttajien ja jätteen tuottajien maksettaviksi joko lisääntyvinä jätehuoltomaksuina tai tuotteiden hintojen nousuina. 4.3 Hallinnolliset vaikutukset Komission arvion mukaan ehdotettujen muutosten seurauksena hallinnollinen taakka vähenisi erityisesti pk-yrityksissä, vaatimukset yksinkertaistuisivat ja täytäntöönpano paranisi. Valtioneuvoston alustavan arvion mukaan ehdotus vaarallisten jätteiden raportointivelvollisuudesta lisäisi yritysten ja viranomaisten hallinnollista taakkaa. Pienten jätemäärien kuljetusten rajaaminen rekisteröintimenettelystä keventäisi joidenkin jätteenkuljettajien hallinnollista taakkaa. Määrärajan täyttymisen ja kuljetetun jätteen laadun valvonta olisi toisaalta työlästä ja vaikeaa, mikä voisi lisätä harmaan talouden toimintaa esimerkiksi romualalla ja lisätä viranomaisten hallinnollista taakkaa. Vaatimus todentaa tilastotietojen oikeellisuus kolmannella osapuolella lisäisi jonkin verran yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, mutta olisi toisaalta hyödyllinen jätteitä koskevien tilastotietojen laadun ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Viranomaisten hallinnollista taakkaa vähentäisi jossain määrin ehdotus luopua tietyistä komissiolle toimitettavista direktiivin täytäntöönpanokertomuksista. Toisaalta ehdotus raportoida vuosittain kierrätystavoitteiden toteutumisesta lisäisi jonkin verran viranomaistyötä. 4.4 Ympäristövaikutukset Komission mukaan ehdotusten välittömät myönteiset ympäristöhyödyt liittyisivät parempaan jätehuoltoon sekä merten ja muun ympäristön roskaantumisen vähenemiseen. Välillisiä myönteisiä ympäristöhyötyjä olisivat ensiöraaka-aineiden ja energian kulutuksen väheneminen ja sen seurauksena tapahtuva kasvihuonekaasupäästöjen ja ilman epäpuhtauksien väheneminen. Näiden seurauksena myös vaikutukset ihmisten terveyteen ovat komission arvion mukaan myönteisiä. Komissio arvioi merien roskaantumisen vähenevän seitsemällä prosentilla vuoteen 2020 ja 24 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät yli 600 miljoonalla hiilidioksiditonnilla vuosina 2015 2035. Ehdotusten seurauksena uusioraaka-aineita palautuisi talouteen nykyistä enemmän. Komission arvion mukaan kierrätetyn yhdyskunta- ja pakkausjätteen määrä yli kaksinkertaistuisi vuoden 2011 määrään verrattuna. Tämä vastaisi 10 40 prosenttia (materiaalista riippuen) koko EU:n raaka-aineen kysynnästä. Komissio on arvioinut ehdotusten ympäristövaikutuksia lähinnä Euroopan unionin tasolla eikä vaikutuksia eri jäsenvaltioissa ole kovinkaan perusteellisesti tarkasteltu. Esimerkiksi ehdotetuista uudelleenkäytön valmistelu- ja kierrätystavoitteista tai erilliskeräysvaatimuksista aiheutuvan jätteiden kuljetuksen lisääntymisen kokonaisympäristövaikutuksia eri maissa ei ilmeisesti ole arvioitu. Myöskään ei ole arvioitu tiukentuvien tavoitteiden vaikutusta mahdollisuuksiin saavuttaa muussa EU-lainsäädännössä asetettuja tavoitteita esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämiseksi energiantuotannossa ja liikennekäytössä. Komissio ei ole arvioinut ehdotetuista määritelmien ja laskentaperiaatteiden muutoksista aiheutuvia vaikutuksia jäsenmaiden mahdollisuuksiin saavuttaa ehdotetut tavoitteet. Suomessa on alustavasti arvioitu, että ehdotetut yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen uudelleenkäytön 10
valmistelu- ja kierrätystavoitteet olisivat Suomelle vaativia, mutta teknis-taloudellisesti mahdollisia. Yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämistavoitteen arvioidaan olevan verrattain helposti saavutettavissa vuoden 2016 alusta sovellettavan orgaanisen jätteen kaatopaikkakäsittelyä koskevan kiellon ansiosta. Arvioita on tarkoitus Suomen osalta täsmentää määritelmiä ja laskentaperiaatteita koskevien säännösehdotusten keskeisten tulkintojen varmistuttua. 5 Ahvenanmaan asema Ehdotusten päätavoitteena on ympäristönsuojelu, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 kohdan mukaan kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 6 Ehdotusten käsittely Euroopan unionin toimielimissä Ehdotukset esiteltiin neuvoston ympäristö- ja kilpailukykytyöryhmissä 7.12.2015 sekä ympäristöneuvostossa 16.12.2015. Ehdotusten käsittely aloitettiin neuvoston ympäristötyöryhmässä 15.1.2016. Ehdotuksista keskustellaan kilpailukykyneuvostossa 29.2.2016 ja ympäristöneuvostossa 4.3.2016. Euroopan Parlamentissa raportoijana toimii Simona Bonafé (S&D). Ehdotusten käsittelyaikataulusta ei ole tietoa. 7 Ehdotusten kansallinen käsittely Komission ehdotusten kansallista käsittelyä varten on perustettu keskeisten ministeriöiden edustajista koostuva asiantuntijaryhmä. Ehdotukset esiteltiin ympäristöjaostossa 3.12.2015 ja olivat keskeisten ministeriöiden ja sidosryhmien kommentoitavina 10.12. 15.12.2015. EUasioiden komitean alaiselle Ympäristöjaostolle ja muille sidosryhmille järjestettiin kuulemistilaisuus ehdotuksista 11.1.2016. Kirjelmä on käsitelty ympäristöjaoston kirjallisessa menettelyssä 15. 18.1.2016. 8 Valtioneuvoston alustava kanta Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksia yleisesti ottaen hyvinä ja pääosin kannatettavina. Yhdessä kiertotalouden toimintasuunnitelmaa koskevan komission tiedonannon kanssa ne luovat kokonaisuuden, jolla edistetään kiertotaloutta suunnitelmallisesti tuotteiden ja tuotannon koko arvoketjussa samalla turvaten ympäristön- ja terveydensuojelun korkean tason. Ehdotuskokonaisuus on selvästi parempi ja realistisempi kuin komission helmikuussa 2015 poisvetämä vastaava ehdotus. Erityisen myönteisinä valtioneuvosto pitää ehdotuksia, joilla tuotteiden uudelleenkäyttö otettaisiin nykyistä vahvemmin huomioon direktiivien tavoiteasettelussa. Kiertotalouden edistäminen edellyttää perinteiset sektorirajat ylittäviä laaja-alaisia politiikkatoimia ja sitä, että eri politiikat ohjaavat toimintaa samaan suuntaan. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jätedirektiiveissä ehdotetut toimet yhdessä mm. kemikaaleja, lannoitteita, biopolttoaineita, puubiomassaa ja uusiutuvaa energiaa koskevien säädösten kanssa johdonmukaisesti ja ristiriidattomasti edistävät kiertotalouden päämääriä. Jätedirektiivissä säädetty jätehierarkia on periaatteena yleisesti kannatettava. Sen liian jäykkä tulkinta ja soveltaminen voivat kuitenkin joissakin tapauksissa epätarkoituksenmukaisesti vaikeuttaa ympäristön- ja terveydensuojelua, jätteiden resurssitehokasta hyödyntämistä tai kiertotalouden uusien toimintamallien ja innovaatioiden kehittämistä. Siksi on tärkeää korostaa di- 11
rektiiviin jo nyt sisältyvää mahdollisuutta poiketa jätehierarkiasta, jos näin päästään elinkaarivaikutusten perusteella ympäristön kannalta parhaaseen kokonaistulokseen. Direktiivin mukaan hierarkian soveltamisessa on otettava huomioon muun muassa yleiset ennakkovarautumista, kestävyyttä, teknistä toteutettavuutta ja taloudellista hyväksyttävyyttä ja luonnonvarojen suojelua koskevat ympäristönsuojeluperiaatteet. Elinkaariarvioinnissa voidaan siten ottaa huomioon esimerkiksi vaikutukset terveyteen, kasvihuonekaasu- ja muihin vastaaviin päästöihin ja luonnonvarojen kulutukseen sekä toiminnan merkitys energia- ja ilmastopolitiikassa asetettujen jäsenvaltiota sitovien tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Valtioneuvosto korostaa, että jätepolitiikan toimeenpanossa on olennaista hyvä tasapaino jätteen kierrätyksen ja energiakäytön välillä. Molempia tarvitaan ympäristön- ja terveydensuojelullisesti asianmukaisen jätehuollon ja luonnonvarojen kestävän käytön varmistamiseksi. Vuoden 2016 aikana valmistuva komission tiedonanto jätteestä energiaa on siksi Suomelle tervetullut ja tärkeä aloite. Valtioneuvosto vaikuttaa tiedonannon valmisteluun aktiivisesti siten, että Suomelle tärkeät asiakokonaisuudet, kuten kehittyneiden biopolttoaineiden tuotannon ja käytön edistäminen sekä jäteperäisen puuenergian hyödyntämismahdollisuudet fossiilisen polttoaineen korvaajana, tulevat tarkastelluiksi monipuolisesti ja jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet huomioon ottaen. Valtioneuvosto pitää hyvin tervetulleena ehdotusta, jonka mukaan jätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskeviin tavoitteisiin voitaisiin vastedes laskea mukaan myös hyväksyttyjen uudelleenkäyttöjärjestelmien kautta toteutettu tuotteiden suora uudelleenkäyttö. Uudistus tukisi jätehierarkian toteuttamista ja antaisi ansaittua tunnustusta Suomessa ja muissa jäsenvaltioissa kehitetyille tuotteiden uudelleenkäyttöjärjestelmille (esim. uudelleentäytettävät juomapakkaukset, puiset kuormalavat). Ehdotus myös osaltaan parantaisi Suomen mahdollisuuksia saavuttaa direktiiveissä asetettavat yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevat tavoitteet. Kyseessä on kuitenkin verrattain suuri tavoiteasettelun perusteisiin vaikuttava muutos, jonka vaikutukset on syytä arvioida huolellisesti. Myös ehdotuksen rajauksia ja säädösteknistä toteutustapaa voi vielä olla tarpeen kehittää. Valtioneuvosto kannattaa kunnianhimoisten, mutta realististen tavoitteiden asettamista yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelulle ja kierrätykselle. Tavoitteiden on perustuttava luotettavaan tietopohjaan ja otettava huomioon kansalliset olosuhteet, kuten Suomen osalta pitkät etäisyydet, harva asutus ja verrattain pieni erilliskerättävien jätteiden määrä, jotka vaikuttavat olennaisesti uudelleenkäytön valmistelun ja kierrätyksen kustannustehokkuuteen ja kokonaisympäristövaikutuksiin. Tavoitteiden on myös mahdollistettava ja turvattava puhtaat materiaalikierrot eikä niiden tule luoda kannusteita heikkolaatuiseen kierrätykseen, joka voi johtaa esimerkiksi viljelymaan tai muun maaperän pilaantumiseen. Tavoitteiden ei myöskään tulisi olla niin korkeita, että jäsenvaltiot eivät käytännössä voisi soveltaa jätehierarkian suomaa mahdollisuutta poiketa hierarkiasta silloin, kun tämä on elinkaariajattelun mukaisesti perusteltua ympäristön kannalta parhaaseen kokonaistulokseen pääsemiseksi. Valtioneuvoston mielestä yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteiden uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevat tavoitteet tulisi asettaa tasolle, joka pääosin olisi Suomessa nykyisin saavutettuja vastaavia tasoja ja voimassa olevia tavoitteita korkeampi siten, että se olisi elinkaariajattelun pohjalta kokonaisvaikutuksiltaan perusteltu. Alustavan arvion mukaan ehdotetut yhdyskuntajätettä ja pakkausjätettä koskevat tavoitteet ovat nykyiseen tilanteeseen nähden melko vaativia, mutta kuitenkin useimpien jätelajien osalta teknistaloudellisesti mahdollisia. Valtioneuvosto tukee ehdotettua uudelleenkäytön valmistelu- ja kierrätysasteiden laskentaperiaatteiden selventämistä ja yhtenäistämistä. Laskentamenetelmää ja siihen keskeisesti liittyviä määritelmiä on kuitenkin vielä arvioitava kokonaisuutena laskennan toimivuuden ja vertailu- 12
kelpoisuuden varmistamiseksi. Lisäksi on varmistettava, että biologiseen käsittelyyn syötetty jäte voidaan nykyiseen tapaan laskea kokonaan kierrätetyksi, jos prosessin jäännöstuote käytetään hyödyksi lannoitus- tai maanparannusaineena taikka eläinten rehuna. Säännös mahdollistaa esimerkiksi sen, että jätteen käsittely biokaasulaitoksessa tai kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantolaitoksessa voidaan mainituin edellytyksin laskea kierrätykseksi. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota mahdollisiin vaikeuksiin saavuttaa ehdotetut puupakkausjätteiden uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevat tavoitteet. Suomessa on mahdollista tehostaa edelleen puupakkausten uudelleenkäyttöä. Mahdollisuudet puupakkausjätteen, kuten muunkin puujätteen kierrätyksen olennaiseen lisäämiseen näyttävät kuitenkin verrattain heikoilta. Puujätteen merkitys uusiutuvan energian lähteenä tulisikin ottaa huomioon puujätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevan tavoitetason määrittelyssä. Vastikään tehdyn elinkaariselvityksen mukaan puujätteen energiakäyttö on Suomessa usein ympäristövaikutuksiltaan kierrätystä parempi vaihtoehto. Lisäksi osa puujätteestä on huonolaatuista esimerkiksi kosteusvaurioiden vuoksi, joten sellaisen puujätteen kierrätys ei ole myöskään terveys- tai turvallisuussyistä paras vaihtoehto. Valtioneuvosto pitää hyvänä komission pyrkimystä ottaa jäsenvaltioiden erilaiset lähtötasot huomioon jäte- ja pakkausjätedirektiivien tavoiteasettelussa mahdollistamalla jäsenvaltioille pidempi siirtymäaika tavoitteiden saavuttamiseen. Pidennykseen oikeutettuja jäsenvaltioita ei tulisi kuitenkaan nykyisen ja osin vertailukelpoisuudeltaan epäluotettavan tilastotiedon pohjalta yksilöidä direktiivissä, vaan sen sijaan olisi parempi säätää perusteista ja menettelyistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voisivat hakea siirtymäajan pidennystä komissiolta. Valtioneuvosto hyväksyy ehdotetun tavoitteen vähentää yhdyskuntajätteen sijoittamista kaatopaikalle, mutta pitää ympäristönäkökulmasta valitettavana tavoitteen kohdistamista vain yhdyskuntajätteeseen. Valtioneuvosto ehdottaa EU-tasolla harkittavaksi vastaavantyyppistä orgaanisen jätteen kaatopaikkakäsittelyn kieltoa, joka Suomessa ja useissa muissa EU-maissa on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää jätteen sijoittamista kaatopaikalle. Ehdotettu kielto sijoittaa kaatopaikalle kierrätystä varten erilliskerättyä jätettä on periaatteena kannatettava, mutta vaatimukseen voi olla tarpeen lisätä joustoa tiettyjä poikkeuksellisia tilanteita varten. Valtioneuvosto kannattaa keskeisten käsitteiden määritelmien yhdenmukaistamista eri jätedirektiiveissä. Esimerkiksi yhdyskuntajätteen ja biojätteen määritelmien yksityiskohtaisia muotoiluja on kuitenkin vielä arvioitava tarkemmin. Jätteen kierrätyksen ja maantäytön välistä rajanvetoa on tarpeen selventää erityisesti infrarakentamisessa käytettyjen jalostettujen jätemateriaalien käytön osalta. Uudelleenkäytön valmistelun ja lopullisen kierrätysprosessin määritelmien mahdollisimman täsmällinen ja ymmärrettävä muotoilu on tärkeää asetettavien uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden kannalta. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti ehdotukseen selventää menettelyjä, joiden mukaisesti tuotantoprosessissa syntyvä materiaali luokitellaan sivutuotteeksi eikä jätteeksi tai hyödyntämisprosessin läpikäynyt materiaali voidaan katsoa lakanneen olemasta jätettä. Kansallisella tasolla tai tapauskohtaisesti tehtäville määrittelyille on kuitenkin tärkeää laatia EU-tasolla riittävän yksityiskohtaiset vähimmäisedellytykset, jotta määrittelyt olisivat keskenään vertailukelpoisia ja varmistaisivat materiaalien turvallisen käytön ja tasapuolisen kohtelun koko EUalueella. Tämä on erityisen tärkeää ja ajankohtaista orgaanisten lannoitteiden turvallisen käytön edistämiseksi. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen lisätä tuottajavastuujärjestelmien toimivuutta, kustannustehokkuutta ja läpinäkyvyyttä sisällyttämällä jätedirektiiviin laajennettua tuottajavastuuta koskevat yleisvaatimukset. Nämä tulisi muotoilla riittävän yleisiksi niin, että 13
ne mahdollistavat kunkin tuoteryhmän ja jäsenvaltioiden jätehuoltojärjestelmien erityispiirteiden huomioon ottamisen. Alustavan arvion mukaan suurin osa ehdotetuista vähimmäisedellytyksistä on hyväksyttäviä. Kuitenkin esimerkiksi tuottajavastuumaksujen perusteita koskevien vaatimusten tarkoituksenmukaisuutta on vielä tarkasteltava huolellisesti. Valtioneuvosto korostaa lisäksi, että tuottajavastuusääntelyä kehitettäessä on olennaista ottaa huomioon jatkuvasti kasvavasta kansainvälisestä etäkaupasta aiheutuvat ongelmat tuottajavastuujärjestelmien toimivuudelle ja taloudelliselle kannattavuudelle. Valtioneuvosto kannattaa yleisesti ehdotettuja toimia jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi, mutta toimien sitovuutta on vielä tarkasteltava. Elintarvikejätteen määrän arviointimenetelmien ja indikaattorien kehittäminen on perusteltua ja mahdollistaa myöhemmin tarvittaessa myös numeeristen vähentämistavoitteiden asettamisen. Valtioneuvosto tukee pääpiirteissään ehdotusta biojätteen erilliskeräysvelvollisuuden täsmentämiseksi, mutta pitää tärkeänä varmistaa, että säännös mahdollistaa poikkeamisen velvollisuudesta esimerkiksi Suomen harvaan asutuilla alueilla, jos se ei ole elinkaarivaikutuksiltaan eikä teknis-taloudellisesti perusteltua. Biojätteen hyödyntämistä tulee edistää teknologianeutraalisti ja siten, että luodaan mahdollisuuksia myös uusille resurssitehokkuutta ja ympäristönja terveydensuojelua edistäville innovaatioille. Valtioneuvosto pitää tarpeettomana ja valvonnan järjestämisen kannalta epätarkoituksenmukaisena ehdotettua jäsenvaltioiden mahdollisuutta rajata pienten jätemäärien kuljettajat rekisteröintivelvollisuudesta. Rekisteröinnistä aiheutuva hallinnollinen taakka on käytännössä varsin vähäinen. Määrärajaa olisi vaikea ja työlästä valvoa, mikä osaltaan jopa lisäisi viranomaisten hallinnollista taakkaa. Ehdotettu rajaus voisi myös olla ongelmallinen tasapuolisen kilpailun näkökulmasta. Valtioneuvosto pitää ehdotettua toiminnanharjoittajan velvollisuutta raportoida vuosittain viranomaiselle vaarallisista jätteistä liian laajana. Tämä lisäisi tarpeettomasti yritysten ja viranomaisten hallinnollista taakkaa. Riittävää olisi nykyiseen tapaan velvoittaa ehdotuksessa mainitut toimijat kirjanpitoon, jonka tulee tarvittaessa olla viranomaisten saatavilla. Raportointivelvollisuutta olisi rajattava vain keskeisimpiin toimijoihin, kuten vaarallisen jätteen ammattimaisiin käsittelijöihin. Sähköisten tietojärjestelmien perustamista ja käyttöä koskevat vaatimukset olisi muotoiltava niin, että niiden toimeenpanossa on riittävästi kansallista harkintavaltaa. Valtioneuvosto pitää tervetulleina ehdotuksia, joilla kevennettäisiin ja yksinkertaistettaisiin jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia direktiivien täytäntöönpanosta. Raportoinnin tulisi mahdollisimman pitkälti pohjautua olemassa oleviin tietovarantoihin ja raportointiaikataulut tulisi synkronoida EU:n jätetilastoasetuksen kanssa. Valtioneuvosto voi hyväksyä ehdotukset yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen käsittelyä koskevien tietojen vuotuisesta raportoinnista ja raportoitavien jätetietojen laadunvarmistuksen tehostamisesta. Näistä aiheutuva hallinnollisen taakan vähäinen lisäys on perusteltu jätetilastojen ajantasaisuuden, luotettavuuden ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Hallinnollisen taakan minimoimiseksi raportointia rakennus- ja purkujätteistä, elintarvikejätteestä ja muista kuin yhdyskunta- ja tuottajavastuujätteistä tulisi kuitenkin edellyttää vain enintään joka toinen vuosi, sillä näiden tietojen kokoaminen on työläämpää ja vaatii erillisselvittelyä. Valtioneuvosto pyrkii huolehtimaan siitä, että tiedonkeruuseen ja raportointiin liittyvä hallinnollinen lisätaakka jää mahdollisimman vähäiseksi. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti komissiolle siirrettävää säädösvaltaa koskeviin useisiin ehdotuksiin erityisesti kysymyksissä, jotka nykyisin käsitellään valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä (komitologiamenettely). Kyseiset asiat ovat teknisestä luonteestaan huo- 14
limatta hyvin merkittäviä jätelainsäädännön täytäntöönpanon kannalta ja niihin sisältyy suuria näkemyseroja eri toimielinten, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välillä. Siltä osin kuin säädösvalta siirretään komissiolle, toimivallan siirron yksityiskohtaisuutta, valtuutuksen kestoa ja ehdotettujen valtuutusten tarkkarajaisuutta tulee vielä tarkastella. Valtioneuvoston mielestä ehdotettu 18 kuukauden määräaika direktiivimuutosten täytäntöönpanemiseksi on erityisesti jätedirektiivin osalta liian lyhyt ja sitä tulisi pidentää 24 kuukaudeksi. Ehdotukset edellyttävät muutoksia ainakin jätelakiin ja lukuisiin valtioneuvoston asetuksiin, joiden valmisteluun on varattava riittävästi aikaa. Direktiiviehdotusten oikeusperusta ja toissijaisuusperiaate Valtioneuvosto pitää komission ehdottamaa oikeusperustaa (pakkausjätedirektiivin muutosehdotus SEUT114 artikla (sisämarkkinat), muut ehdotukset SEUT 192 artiklan 1 kohta (ympäristö)) asianmukaisena. Ehdotus on myös toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä jätteiden synnyn ehkäisyä sekä jätteen kierrätyksen ja muun jätehuollon edistämistä käsitellään jo kattavasti EU-lainsäädännössä, eikä direktiivin ympäristönsuojelutavoitteita saavutettaisi riittävällä tavalla kansallisilla säädöksillä. 15