HOMEONGELMAN TUNNISTAMINEN Home tarvitsee ainoastaan vettä kasvaakseen, ravinteita on riittävästi ilmassa ja pinnoilla. Tämän vuoksi home voi kasvaa minkä tahansa materiaalin pinnalla. Puurakenteissa home aiheuttaa lahoamista ja rakenteen lujuuden heikkenemistä, tästä johtunee se, että vain puuta pidetään homeelle altiina materiaalina. Sisäilman laadun kannalta on kuitenkin sama, missä materiaalissa home kasvaa, homeinen ilma ei ole terveellistä. NÄKYVÄ HOME ON AINA ONGELMA Suomalaisten tutkimusten mukaan sisätiloissa oleva home aiheuttaa terveydellistä haittaa. Jos homekasvusto on silmin nähtävissä, ei tarkempia mittauksia enää tarvita. Kastumisen syyt on selvitettävä ja poistettava. Pelkkä näkyvän homeen poistaminen tai peittäminen ei riitä. Homekasvun löytäminen on usein vaikeaa koska rakenteiden sisälle ei nähdä. Pinnalla näkyvät tummat läikät tai "maakellarin" haju voivatkin olla ainoita merkkejä homeongelmasta, mutta niitäkään ei aina ole havaittavissa. Tällöin voidaan homeitiöitä yrittää löytää huoneilmasta tehtävän mittauksen avulla. Ongelmana on, ettei homeesta irtoa itiöitä kuin ajoittain. Ilmasta tehtävän mittauksen perusteella ei siis pystytä sulkemaan pois homevaurion mahdollisuutta. Materiaalien pinnoilta tehtävät mittaukset ovatkin luotettavampia. Jos homeisiin yhdistettävät oireet vähenevät oltaessa pidempään poissa rakennuksesta ja palaavat takaisin tultaessa, on syytä penkoa rakenteita tarkemmin homeen löytämiseksi. Ilman ja rakenteiden kosteuden mittaus voikin usein johtaa homeen kasvupaikalle. lähde :Sisäilmayhdistys homevauriot Altistuminen homeille Homeille ja muille mikrobeille sekä niiden aineenvaihduntatuotteille altistuminen saattaa aiheuttaa terveyshaittoja. Tyypillisiä oireita ovat erilaiset ärsytys- ja yleisoireet sekä lisääntyneet infektiosairaudet. Suurin osa oireista ja sairauksista häviää tai ainakin helpottuu, kun altistuminen loppuu. Valtaosa kosteus- ja homevaurioista on korjattavissa. Laajat ja vakavat homeongelmat - puhumattakaan sellaisista tapauksista, joissa korjaaminenkaan ei enää kannata - ovat onneksi poikkeuksellisen harvinaisia. Homevaurioiden syntyminen Rakennusten homeongelmat aiheutuvat rakenteiden kostumisesta. Kosteus voi tunkeutua rakenteeseen rakennusvaipan vuodoista (vesikatto, ulkoseinät, ikkunat), maaperästä, perustuksista tai alapohjasta, vesijohtojen tai viemäreiden vuodoista, pesukoneiden ym. laitteiden vioista, veden roiskumisesta ja sisäilman kosteuden tiivistymisestä pinnoille
(puutteellinen ilmanvaihto, kylmät sisäpinnat ja kylmäsillat rakenteissa). On myös mahdollista, että rakennusaikainen kosteus on jäänyt rakenteiden sisään (märkien betonirakenteiden päällystäminen tai kastuneiden materiaalien, esim. rakennuslevyjen tai eristeiden, käyttäminen). Vaurioiden havaitseminen Kosteuden havaitseminen rakenteissa ja vikojen korjaaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ehkäisee vaurioiden pahenemista ja terveyshaittojen syntymistä. Kosteusvaurion merkkinä rakennuksen sisä- ja ulkopuolella voi olla materiaalien irtoaminen (esim. maalin hilseily tai kupruilu), pintojen värimuutokset (esim. parketin tai muovimaton tummuminen tai kaakelisaumojen mustuminen), näkyvä homekasvu tai homeen haju (maakellarin haju). Vaurioiden korjaaminen Kosteusvaurioiden korjaaminen mahdollisimman pian on korjauskustannustenkin kannalta edullisinta. Aina tulee selvittää kosteusvaurioiden syyt eli, mistä kosteus pääsee rakenteisiin. Sen jälkeen vaurioiden syyt tulee poistaa. Kosteusvaurion laajuus on myös selvitettävä, jotta kaikki vaurioituneet rakenteet korjataan. Korjauksia ei tule aloittaa ennen kuin vaurion aiheuttaja ja laajuus ovat selvillä. Korjaussuunnittelua joudutaan tosin tekemään usein korjausten etenemisen ohessa. Vaurioituneen kohdan paikkaaminen esimerkiksi päälle maalaamalla ei poista vauriota, vaan ongelma jatkuu ja näkyväkin vaurio todennäköisesti uusiutuu. Homeiden tappamiseen ja homekasvun estämiseen tarkoitettuja kemikaaleja ei pääsääntöisesti korjauksissa tarvita. Niiden käytöstä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Purku- ja korjaustöiden aikana on muistettava suojata tai erottaa muut tilat, koska tällöin mikrobi- ja muut epäpuhtauspitoisuudet nousevat sisäilmassa erittäin suuriksi. Suojaus voidaan tehdä muoviseinien ja puhaltimien avulla. Myös korjaajan omasta suojautumisesta on huolehdittava. Kosteus- ja homevaurioiden tutkiminen ja korjaaminen edellyttävät erityistä perehtyneisyyttä rakenteiden kosteustekniseen käyttäytymiseen ja korjausrakentamiseen. Korjausten asianmukainen valvonta tulee varmistaa korjausten onnistumisen takaamiseksi. Työn valvojana voi toimia esim. korjaustyön suunnittelija. Tilaajan tulee saada riittävän seikkaperäinen työn kuvaus ja raportti tehdyistä töistä. Kosteus- ja homevaurioiden tutkiminen
1. Rakenneratkaisujen selvittäminen (mm. piirustuksista) 2. Käyttäjien haastatteleminen mm. vauriohistorian selvittämiseksi 3. Kosteusvauriokohtien etsiminen aistinvaraisesti ja pintakosteusilmaisinta käyttäen 4. Yleensä rakenteiden kosteuden ja lämpötilan mittaaminen 5. Tarvittaessa näytteiden ottaminen mikrobikasvuston määrittämiseksi (materiaali- ja pintasivelynäytteet, joskus ilmanäytteet) 6. Vaurioiden syiden selvittäminen (mistä ja miksi kosteus päässyt rakenteisiin) 7. Vaurioiden laajuuden selvittäminen rakenteita avaamalla 8. Korjaustoimenpiteiden määrittäminen Kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen 1. Vaurioiden syiden ja laajuuden selvittäminen 2. Muiden tilojen suojaaminen (korjattavien tilojen erottaminen esim. muoviseinin ja alipaineistaminen) 3. Korjaajan henkilökohtainen suojautuminen purkutöiden aikana (P2- tai P3-luokan hengityssuojain sekä silmien ja ihon suojaaminen) 4. Kastuneiden ja vaurioituneiden rakenteiden poistaminen ja vaihtaminen uusiin 5. Niiden rakenteiden, joita ei voida tai ei ole järkevää vaihtaa (kantavat rakenteet, betonilaatat, tiiliseinät), kuivattaminen ja mahdollisen mikrobikasvuston poistaminen pinnalta höyläämällä, hiomalla tai harjaamalla sekä mittauksen perusteella kuiviksi todettujen rakenteiden päällystäminen 6. Loppusiivous (kaikkien pintojen huolellinen puhdistaminen korjatuissa tiloissa) 7. Korjausten onnistumisen seuranta Lähde:Allergia ja astmaliitto SIITEPÖLYALLERGIAN OIREET Ensisijaisesti oireilua on hengitysteissä. Siitepölyallergian oireita voivat olla: vesinuha, aivastelu ja nenän tukkoisuus, yskänärsytys, astmaoireet, silmien kutina ja kirvely, roskan tunne silmässä, luomien punoitus ja ihottuma, korvien tukkoisuus, kutina ja särky sekä toistuvat keskikorvan virus- tai bakteeritulehdukset, atooppisen ihottuman paheneminen ja urtikaria.
Oireena voi olla myös voimakas väsymys. Oireet voivat esiintyä yksin tai useampi oire yhtäaikaa. Siitepölystä johtuva oireilu on yleensä jaksottaista ja loppuu yleensä siitepölykauden päätyttyä. Yleisimmät siitepölyallergian aiheuttajakasvit kukkimisjärjestyksessä ovat: LEPPÄ ja PÄHKINÄPENSAS kukinta-aika maalis - toukokuussa oireita aiheuttavat sekä terva- että harmaalepän siitepöly KOIVU Kukinta-aika huhti - kesäkuussa. Lisäksi koivusta on todettu irtoavan kasvukauden aikana pieniä allergeenihiukkasia, jotka siitepölyhiukkasten tavoin aiheuttavat oireita. Suomessa tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja Koivun siitepölylle herkistyneistä 85-90 % saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölyistä. Koivuallergikot oireilevat usein myös tuoreista hedelmistä tai raaoista juureksista sekä pähkinöistä ja manteleista. MUUT LEHTIPUUT kuten haapa, poppeli, paju, vaahtera, saarni, lehmus, tammi ja jalava aiheuttavat oireita vain harvoille ja alueittain HAVUPUUT kuten kuusi ja mänty Havupuiden siitepölyjen sisältämä valkuaisaine liukenee hitaasti nenän ja silmien limakalvoilla, joten ne eivät yleensä aiheuta allergisia oireita. HEINÄT kukinta-aika kesä - elokuussa ainakin 40 lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä Jos oireita saa yhdestä heinäkasvista, on aiheellista karttaa kaikkia heinäkasveja niiden kukintaaikana. Tavallisimpia oireita aiheuttavia heinäkasveja ovat timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinät, lauhat ja järviruoko. Viljakasveista ainoa tuulipölytteinen ruis heilimöi kesäkuun lopulla aiheuttaen oireita heinäallergiselle. PUJO kukinta-aika heinä - elokuussa rehottaa teiden varsilla ja joutomailla rikkakasveina pujoallerginen voi saada oireita muista mykerökukkaisista kasveista (mali eli koiruoho, rakuuna, piiskut, päivänkakkarat, asterit, kärsämöt, voikukka ja kehäkukka) niiden välittömässä läheisyydessä Monia mykerökukkaisia kasveja käytetään yrtteinä mausteissa, teesekoituksissa, viineissä ja kosmeettisissa tuotteissa. Näistä tuotteista voi aiheutua pujoallergiselle oireita. Pujoa kannattaa hävittää kitkemällä se juurineen, koska sen siitepöly on raskasta eikä lennä kuin 10-100 metriä kasvupaikasta, toisin kuin esimerkiksi koivun siitepöly, joka kevyenä voi lentää satojakin kilometrejä. Tehokkain aika kitkemiselle on juuri ennen pujon kukintaa heinäkuun puolivälissä. ULKOMAILLA siitepölyallergiaa voivat aiheuttaa toisetkin lajit.
HOMEITIÖT JA MUUT ITIÖKASVIT Itiökasvien, kuten sanikkaisten ja levien ja sienten, kuten HOME-, lahottaja- ja ruokasienien itiöt saattavat aiheuttaa allergiaoireita, jotka ovat samantapaisia kuin siitepölyallergian oireet. Homeitiöitä on ilmassa heti lumien sulaessa. Eniten niitä on loppukesällä heinäkuusta syyskuuhun. Maan jäätyessä homeitiöt häviävät ulkoilmasta. Tärkeimpiä ulkoilman sieni-itiöallergian aiheuttajasukuja ovat Gladosporium ja Alternaria-homeet. Homeherkät saattavat saada oireita huonekasvien ruukkujen ja mullan homekasvusta. SIITEPÖLYALLERGIAAN LIITTYVÄ RUOKA-ALLERGIA, ( hedelmä-, juures- ja mausteallergia ) OIREET Oireita voivat olla: huulten, suun ja nielun poltetta, kutinaa, turvotusta, palan tunnetta kurkussa ja äänen käheyttä, nenän tukkoisuutta, aivastelua, korvakäytävien kutinaa, nuhaa, silmien vuotamista, atooppisen ihottuman pahenemista, vatsakipuja, turvotusta tai ripulia. Pahimmillaan voi seurata voimakas allerginen yleisreaktio, anafylaksia. Toisilla ruoka-aineiden aiheuttamat oireet esiintyvät vain siitepölyaikaan, toisilla ympäri vuoden. Pääsääntöisesti siitepölyallergisen tulee välttää vain niitä ruokia, joista tulee oireita. Mausteet voivat aiheuttaa oireita sekä syötyinä että hengitettyinä ja kosketeltaessa. Mausteita ei tarvitse enää yksilöidä tuoteselosteissa, koska ne eivät lain mukaan kuulu lisäaineisiin. Hedelmien ja juuresten kuoriminen tai peseminen voi jo aiheuttaa oireita. Mitään ruokaa ei tule välttää, ellei se aiheuta oireita. Varmuuden vuoksi ruokaa välttämällä ei voi estää ruoka-allergian kehittymistä. VÄLTTÄMIS-ALTISTUSKOE Epävarmaa ruoka-allergiaa voidaan selvittää välttämis-altistuskokein. Oireiden aiheuttajaksi epäilty ruoka-aine/ruoka-aineet jätetään täysin pois ruokavaliosta kolmen viikon ajaksi. Mikäli oireet täydellisen välttämisjakson aikana häviävät tai vähentyvät oleellisesti, saattaa jokin ruokavaliosta poisjätetyistä ruoista olla oireilun syy. Epäily vahvistuu, jos kyseisen ruoan palauttaminen ruokavalioon saa aikaan oireiden pahenemisen uudelleen. TÄRKEIMMÄT OIREIDEN AIHEUTTAJAT Koivun siitepölyallergikolle aiheuttavat useimmiten oireita ananas, kiivi, kirsikka, luumu, omena, aprikoosi, kastanja, nektariini, mango, passio, persikka, päärynä, banaani, paprika, persilja, peruna, porkkana, tomaatti, herneet ja pavut, lanttu ja nauris ( Em. aiheuttavat oireita vain tuoreina nautittuna ts. keitettynä, kuivattuna, pakastettuna ja säilykkeinä niitä voi useimmiten syödä normaaliin tapaan. Seuraavana luetellut aiheuttavat kaikissa muodoissaan oireita:) hasselpähkinä, manteli, saksanpähkinä, palsternakka ja selleri. Joskus on herkistymistä myös mausteille, kuten currylle, inkiväärille, kanelille, korianterille, kuminalle, kurkumalle, pippurille ja sinapille.
Heinäallergikon on syytä tarkkailla herneitä, melonia, maapähkinää, soijaa ja tomaattia, jotka kokemuksen mukaan aiheuttavat usein oireita. Myös viljojen jauhopöly voi aiheuttaa heinäallergikolle oireita. Pujoallergiaan on liitetty reaktioita mm. seuraaviin kasviksiin, mausteisiin ja yrtteihin: curry, kamomilla, korianteri, palsternakka, kumina, mali, persilja, selleri, pippurit, tuore porkkana, valkosipuli. APUA OIREISIIN SIITEPÖLYN VÄLTTÄMINEN Ulkona siitepölyä on ilmassa vähemmän aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä. Ennen ja jälkeen sateen koivun ja heinien allergeenien määrä moninkertaistuu ilmassa, mikä saattaa pahentaa oireita. Autoa ajaessa ikkunat tulee olla suljettuna pahimpaan siitepölyaikaan. Tuuletuslaitteisiin voi asentaa suodattimet (monissa uusissa autoissa onkin jo tehokas ilmanpuhdistusjärjestelmä!). Siitepölyaikaan tulisi välttää lähikontaktia eläimeen, koska eläinten turkkiin on usein tarttunut paljon siitepölyä. Myös herkistyminen eläinallergeeneille tapahtuu helpommin silloin, kun elimistön immuunijärjestelmä on siitepölyn takia valmiiksi hälytystilassa. Sisällä tuuletusikkunoihin ja venttiileihin voi asentaa siitepölysuojaimen. Paras suoja on kuitenkin koneellinen ilmanvaihto, jossa on tuloilman hiukkassuodatin. Pyyhi pölyt nihkeällä liinalla tai mikrokuituliinalla. Seuraa siitepölytiedotuksia lehdistä, televisiosta, teksti-tv:stä ja internetistä. Huuhtele siitepöly hiuksista ennen nukkumaanmenoa. Älä kuivaa pyykkiä ulkona pahimpana siitepölyaikana. Pyykinkuivausrumpu, joka myös tiivistää poistoveden, vähentää samalla pyykistä irtoavaa pölyä. Pidä kodin ilma puhtaana tupakansavusta ja kemikaaliärsykkeistä. Tupakansavu vahingoittaa limakalvoja, ja allergeenit pääsevät helpommin tunkeutumaan syvemmälle ja aiheuttamaan immuunivasteen. Ilmanpuhdistimesta saattaa olla hyötyä allergeenisten pienhiukkasten poistamisessa. Puhdistin suodattaa ilmassa pitkään leijuvia hiukkasia, mutta ei poista pinnoilla olevaa pölyä. Huolehdi piha-alueestasi: hävitä pujo (mieluiten ennen kukintaa), maatuneet lehtikasat ja hoitamattomat kosteikot. Koivua ei pihapiiristä kannata kaataa, koska sen siitepöly kulkee ilmavirtojen mukana kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän. Kotipihan nurmikko on hyvä leikata kasteisena, jolloin se pöllyää vähemmän. LÄÄKEHOITO Siitepölyallergian hoidon perustana ovat lääkkeet, koska siitepölyä ei voi paeta. Lääkehoito tulee aloittaa heti kun ensimmäiset oireet tuntuvat tai jopa mielellään hieman ennen, kun siitepölykausi ehtii alkaa. Nuhaoireisiin antihistamiinitabletteja, antihistamiini- ja/tai kortisonisuihkeet nenän limakalvolle. Silmäoireisiin antihistamiinitabletteja, silmätippoja. Astmaoireisiin astmalääkitys. Iho-oireisiin perusvoiteita, kortisonivoidekuureja, pesuihin hajusteettomat herkkäihoisen pesuaineet. SIEDÄTYSHOITO
Siedätyshoito vaikuttaa allergian syyhyn toisin kuin lääkitys, joka vaikuttaa oireisiin. Siedätyshoidolla on saavutettu hyviä tuloksia erityisesti lehtipuiden ja heinien aiheuttamissa silmäoireilussa, nuhassa ja astmassa. Sen avulla oireet vähenevät ja parhaassa tapauksessa häviävät kokonaan. Siedätyshoito saattaa myös ehkäistä allergian pahenemista ja allergisen nuhan kehittymisen astmaksi. Hoidon teho säilyy useimmilla vuosikausia hoidon lopettamisen jälkeen. Siedätyshoito toteutetaan ruiskuttamalla allergeeniliuosta käsivarteen ihon alle erityisen ohjelman mukaan. Toistuvat pistokset lisäävät vähitellen sietokykyä allergian aiheuttajaa kohtaan niin, että oireet vähenevät. Hoito kestää yleensä 3 vuotta. Lähde. Seinäjoen keskussairaala Home ja Eläimet HEVOSET Lähde: ratsastus.net Teksti: Eija Rousku Asiantuntija: Liisa Harmo Huono talli-ilma on keuhkojen pahin vihollinen Hevosen herkkiin ja valtavan laajoihin keuhkoihin liittyy useita eri sairauksia. Näistä pahimmat ja tavallisimmat ovat allergisia sairauksia. Yskiminen on tärkein merkki hengitystieongelmista ja yleisin syy tarkempien tutkimusten aloittamiselle. Hengitystiesairaudet ovat ontumavikojen ohella hevosten yleisimpiä ongelmia. Lukuisa joukko viruksia ja bakteereita sekä hevosten pito-olosuhteet aiheuttavat sairauksia, joiden selvittämisessä on syytä tutkia ensiksi perusseikat. On arvioitava oireiden vakavuutta ja aiheuttajaa sekä sitä, onko kysymyksessä ylempien vai alempien hengitystien oireet. Näiden seikkojen selvitys vaatii tietoja ja kliinisiä tutkimuksia. Tarvittavia taustatietoja ovat hevosen ikä ja kuinka monta tallin ja lähiseudun hevosta kärsii samoista oireista. On myös hyvä tietää, ovatko ongelmat kestäneet vain joitakin päiviä vai viikkoja tai peräti kuukausia, jolloin kyseessä kroonikko. Huomatut oireet ovat tärkeitä, on tiedettävä hevosen saamat rokotukset, viimeisimmät tallin ulkopuoliset kontaktit muihin hevosiin, tunnettava sen ympäristö eli millaisessa tallissa hevonen asuu, tallin ilmastointi, hevosen ulkoilutus, kuivikkeet ja heinän laatu. Kliinisissä tutkimuksissa selvitetään hengitystiheys ja -tapa, ruumiinlämpö, mahdollisen nenävuodon runsaus ja laatu, yskimisen tiheys ja tyyppi sekä sen yhteys ärsykkeisiin kuten heinien jakoon tai käytävän lakaisuun, imusolmukkeiden koko ja turvotukset, keuhkoäänet ja reaktiot rasitukseen. Eläinlääkärillä on käytössään useita menetelmiä keuhkojen tutkimiseen. Näistä tähystys ja erilaisten näytteiden otto ovat tavallisimpia. Toisinaan on vain testattava eri hoitojen ja lääkkeiden tehoa sopivimman hoitomuodon löytämiseksi. Virustaudit Talvikauden aikaan yskivällä ja alikuntoisella hevosella sanotaan yleisesti vain olevan yskä tai flunssa. Yskiminen, kuume, ruokahaluttomuus ja apaattisuus ovat virustartuntojen selvimpiä merkkejä. Seurauksena saattaa olla myös bakteeritartunta, josta lisäoirena voivat olla turvonneet tai kosketusarat imusolmukkeet. Yleisimpiä virustauteja aiheuttavat hevosinfluenssavirukset, herpesvirukset ja rhinovirukset. Vaaralliseen hevosinfluenssaan sairastunut hevonen tarvitsee välittömästi täyden levon, minkä on jatkuttava noin kuukauden yskimisen ja nenävuodon loppumisen jälkeen mm. sydänlihasvaurioiden estämiseksi. Hevosta
lääkitään oireiden mukaisesti esimerkiksi limaa irrottavilla tai hengitysteitä laajentavilla lääkkeillä. Taudin leviäminen estetään heti oireiden ilmaannuttua eristämällä hevonen ja koko talli kahdeksi viikoksi, mikä tarkoittaa etteivät hevoset siirry muualle tai vieraile muissa talleissa, eikä uusia hevosia tule talliin. Myös ihmisten on syytä olla koskettelematta eristettyjä hevosia, jos he sen jälkeen menevät muihin talleihin. Influenssaa vastaan on saatavilla tehokas rokote, mutta sen antama suoja ei ole sataprosenttinen, koska virustyyppejä on useita. Rokotetussa hevosessa tartunnan oireet ovat kuitenkin huomattavasti lievempiä kuin rokottamattomassa. Ensimmäisen rokotteen jälkeen annetaan tehoste 4-6 viikon kuluttua, kolmas puolen vuoden kuluttua edellisestä ja sen jälkeen rokote mieluiten puolivuosittain rokotussuojan takia. Vuosittainen rokotus on pakollinen kilpailuihin osallistumiseksi ja useat tallit vaativat sitä, jotta epidemioilta vältyttäisiin. Herpesviruksen sairastuttama hevonen saattaa kuumeilla, sillä voi olla vetistä sierainvuotoa ja yskää. Tauti voi kuitenkin olla myös lähes oireeton, hevonen on ehkä vain tavallista väsyneempi, joten sitä ei ole aina helppo havaita. Hevonen tarvitsee myös täyden levon vähintään kahden viikon ajaksi, minkä jälkeen voidaan aloittaa kevyt liikunta. Jos hevosta ei laiteta ajoissa lepoon, on pahojen jälkitautien vaara suuri. Kannattaa olla varovainen, sillä esimerkiksi sydänlihastulehduksen paraneminen vie 8-10 kuukautta. Herpesvirusten toinen päätyyppi on sikäli vaarallinen, että se aiheuttaa luomista kantavilla tammoilla ja hermostollisia oireita. Rokotteet antavat vain heikon, lyhytaikaisen suojan herpesvirusta vastaan ja siksi sairastuneiden eristäminen on tärkeää. Hevosten yskiminen saattaa johtua myös lukemattomista muista viruksista, aivan kuten ihmistenkin nuhakuume. Bakteeritaudit Bakteeritaudin erottaa virustaudista paksu, joskus kellertävä sierainvuoto. Pääntauti on erittäin tarttuva streptokokin aiheuttama sairaus, joka leviää jopa ratsastus- tai hoitovarusteiden välityksellä. Itämisaika on yleensä noin 2-6 päivää, mutta poikkeustapauksissa jopa kaksi viikkoa. Oireita ovat kuume, limainen sierainvuoto, turvonneet leuanalusrauhaset ja toisinaan yskä. Imurauhasiin myös muualla kehossa syntyy taudin edetessä ajoksia, joista puhjetessa vuotaa märkäeritettä. Tautia hoidetaan antibiootein ja paiseita mahdollisesti lämpöhautein, mutta se voi pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Pääntaudissa, kuten ihmisten angiinassa, on suuri jälkitautiriski, joten se on hoidettava tarkasti. Allergiset sairaudet Krooniset allergiset keuhkoputkentulehdukset ovat hevosten yleisimpiä hengitystiesairauksia. Ne aiheutuvat yliherkkyydestä homeitiöille ja huonosta talli-ilmasta. Huono ilmanvaihto lisää homeitiöiden määrää tallissa. Näitä itiöitä leviää talli-ilmaan rehuista ja kuivikkeista. Niitä on allergikoille vahingollinen määrä jopa erittäin hyvänlaatuisessa heinässä. Kun itiöt menevät sisäänhengityksen mukana keuhkoihin, ne aiheuttavat reaktion joka supistaa ilmatiehyitä. Hevosen keuhkokapasiteetti pienenee ja sen suorituskyky huononee. Hevonen yleensä yskii kuivaa käheää yskää, hengitys on raskasta ja hevonen palautuu rasituksesta hitaasti. Erityisesti uloshengitys on puhkurihevoselle vaikeaa. Ärsytystä pahentavat virtsasta erittyvä ammoniakki ja tavallinen pöly. Kroonikon ja jo puhkuriksi edenneen taudin hoidossa on ratkaisevaa talli-ilman laatu sekä aika, jonka hevonen joutuu viettämään sisätiloissa. Tässä kohden on jälleen kerran muistettava, että hevonen, kuten muutkin eläimet, on luotu elämään ulkona. Sen takia huonossa talli-ilmassa oleskelu on sen keuhkoille usein kohtuuton rasite.
Tallin ilmanvaihto on niin tärkeä asia, että veto-sanan voi huoletta unohtaa. Ei riitä, että ilma vaihtuu tallin käytävillä, vaan sen pitää vaihtua myös karsinoissa. Korkeat umpiseinät estävät tehokkaasti ilmanvaihtoa karsinoissa. Heinän liotus ei poista homeitiöitä heinästä, mutta vähentää hengitetyn pölyn määrää. Kuitenkin myös ravinnon mukana elimistöön kulkeutuvat homeitiöt aiheuttavat hevosille oireita. Heinät on liotettava enintään viiden minuutin ajan. Pitempi liotus irrottaa ravintoaineita heinästä. Myös muiden pölyävien rehujen kastelu on välttämätöntä. Hevosen tulee olla pois tallista heinien jaon, karsinoiden puhdistuksen ja käytävän lakaisun ajan sekä noin puoli tuntia näiden jälkeen, jotta homeitiöt ehtivät laskeutua. Tallin ilmanvaihdon tulee olla riittävä. Saatavilla on myös erityisiä ilmanpuhdistimia, jotka vähentävät itiöiden määrää huomattavasti. Ennaltaehkäisy tärkeintä Hengitystiesairauksien vakavuuden ja pitkällisyyden vuoksi on tärkeää, ettei hevosta altisteta riskitekijöille kuten allergiaärsykkeille ja tartunnoille. Mitä nopeammin sairaus havaitaan, sen paremmat mahdollisuudet hevosella on parantua täysin ilman pysyviä vaurioita ja myös sairastamisaika jää lyhyemmäksi. Siksi päivittäinen hevosen kunnon tarkkailu on erittäin tarkeää. Copyright 1