Miia Kurri. Ohje tilaajalle: Sisäilmahaitan selvittämisen ensivaiheet ja kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen kilpailutus

Miia Kurri Ohje tilaajalle: Sisäilmahaitan selvittämisen ensivaiheet ja kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen kilpailutus 0 Opinnäytetyö, Rakennusterveysasiantuntija RTA 2015 2016 Helsinki 2016

Tiivistelmä Rakennusterveysasiantuntijan koulutusohjelma 45 op. Opinnäytetyön jättöpäivämäärä Tekijä Miia Kurri Opinnäytetyön nimi Ohje tilaajalle: Sisäilmahaitan selvittämisen ensivaiheet ja kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen kilpailutus Ryhmä RTA 2014-2015 Sivuliitesivumäärä 59 + 45 ja Porin kaupungissa kiinteistöjen erilaiset sisäilmaongelmat ovat valitettavasti osa kiinteistöjen kunnossapidon arkea. Porin kaupungin hallitsemissa rakennuksissa on 2013-2016 vuosien välisenä aikana ollut eri asteisia ja erilaisia sisäilmaongelmia yhteensä 168 kpl. Näiden kohteiden sisäilmaongelmien yhteydessä on teetetty kymmeniä erilaisia ja eri laajuisia sisäilmatutkimuksia sekä sisäympäristöolosuhteiden mittauksia sisäilmaongelmien selvittämiseksi. Tässä opinnäytetyössä käydään yksityiskohtaisesti läpi kiinteistössä havaitun sisäilmahaitan selvittämisen ensi vaiheita päätyen lopulta sisäilmatutkimuksen tilaamiseen. Ensi vaiheiden perusteellinen selvittäminen on tärkeä osa kiinteistössä koetun sisäilmahaitan laajuuden ja mahdollisesti myös aiheuttajan määrittelyä. Altistumisolosuhteiden arvioinnin avulla saadaan kokonaiskäsitys kiinteistön sisäilmaongelman laajuudesta sekä tieto tarvittavien korjaustoimenpiteiden kiireellisyydestä. Työn tavoite on toimia ohjeena Porin kaupungin Teknisen Palvelukeskuksen reviirirakennuttajille, mutta se on käytettävissä monilta osiltaan myös muiden kaupunkien ja kuntien käyttöön kiinteistöjen sisäilmahaittojen selvittämisessä. Reviirirakennuttaja toimii keskeisessä roolissa sisäilmaongelman selvitysprosessissa ja hänen tehtävä on viedä selvitystyötä tavoitteellisesti eteenpäin. Työn tarkoituksena on parantaa ja yhtenäistää, sekä osaltaan helpottaa sisäilmatutkimuksien tilaamisen käytäntöjä Porin kaupungissa. Lopputyönä valmistunut ohje on osa laajempaa kokonaisuutta Parempi sisäilma Poriin. Työn pääasialliset tutkimusmenetelmät ovat kirjallisuusselvitykset ja case-kohteen analysointi. Työssä laadittiin rakennuttajien avuksi sisäilmaongelmien selvitykseen Asumisterveysasetuksen mukainen viite- ja raja-arvotaulukko, kiinteistön teknisen perusselvityksen tarkastuslomakkeet sekä kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tarjouspyyntö. Sisäilmaongelmaa ei selvitetä yksin, vaan se edellyttää monen eri asiantuntijan, käyttäjän ja kiinteistön omistajan edustajan välistä yhteistyötä. Avoin, rehellinen ja oikea-aikainen viestintä on merkittävä osa onnistunutta sisäilmaongelman selvitysprosessia. Avainsanat Sisäilmaongelma, reviirirakennuttaja, viestintä Luottamuksellisuus julkinen 1

Abstract Healthy Buildings Training Programme 45 cr. Thesis submission date Author Miia Kurri Title Initial steps in the inspection of indoor air quality problems and procurement of indoor air condition assessment: A guide Class RTA 2014-2015 No. of pages and annexes 59 + 45 In the city of Pori, divergent indoor air quality problems in properties are common concerns in property maintenance. Between 2013 2016, a total of 168 cases of indoor air quality problems of various degrees were detected in properties governed by the city. In connection with the problems of these properties, dozens of divergent indoor air quality inspections and measurements of indoor climate conditions have been conducted in order to solve the problems. This thesis examines in detail the initial steps of solving an indoor air quality problem in a property. A thorough account of the initial steps is an important component in the specification of the scale and possibly the cause of an indoor air quality problem of a property. By means of assessing exposure circumstances, it is possible to obtain a general impression of the scale of an indoor air quality problem and information on the urgency of necessary measures. The aim of this thesis is to act as a guide for property developers in the city of Pori but it is largely applicable to the inspection of indoor air quality problems in other cities and municipalities as well. Property developers have a central role in the inspection process of an indoor air quality problem and their task is to actively promote the process. Furthermore, the aim of this study is to improve and unify as well as facilitate the conventions of ordering indoor air quality inspections in Pori. This guide is a part of a broader project which aims at improving indoor air quality in Pori. The main methods employed in this study consist of a literary review and a case study. In addition, various matrixes, inspection forms and a request for quotation were created in order to assist the developers in the inspection of indoor air quality problems. An indoor air quality problem is not to be solved alone but it requires cooperation with experts and property owners. Open, honest and timely communication forms a significant part of a successful inspection process of an indoor air quality problem. Keywords Confidentiality Indoor air quality problem, property developer, communication public 2

Sisällys 1. JOHDANTO... 6 2. SISÄILMAHAITASTA TOIMENPITEISIIN... 7 3. HAITTAILMOITUS... 9 3.1. Sisäympäristöstä oireilua... 11 3.2. Tarkastuskäynti tiloihin... 11 4. PERUSSELVITYS... 12 4.1. Perusselvityksen arviointikäynti... 13 4.2. Sisäilmatyöryhmän toiminta... 14 5. SIIVOUKSEN MERKITYS SISÄILMAN LAATUUN... 14 5.1. Suunnitteluratkaisujen vaikutus tilojen siivottavuuteen... 14 5.2. Erityistilapintojen huomioiminen palvelukuvauksessa... 15 5.3. Siivous ei ole säästökohde... 16 5.4. Case; Päivätoimintakeskus... 17 5.4.1. Uusi palvelukuvaus... 18 6. OIREKYSELY APUNA SISÄILMAONGELMAN HAHMOTTAMISEKSI... 19 6.1. Sisäilman terveysvaikutukset... 19 6.2. Sisäilmastokyselyt... 20 6.2.1. Sisäilmastokyselyt oppilaille... 21 6.2.2. Tarvelähtöinen sisäilmastokysely... 22 6.3. Kyselyn tulosten tulkinta... 22 6.4. Tiedottaminen tuloksista... 23 7. KOSTEUS- JA SISÄILMATEKNINEN KUNTOTUTKIMUS... 23 7.1. Sisäympäristötutkimusvaihe... 23 7.1. Tutkimuksen merkitys ja sisältö... 24 7.1. Tutkimuksen tilaaminen... 26 7.2. Kuntotutkijan pätevyysvaatimukset... 27 3

7.3. Tutkimussuunnitelma... 28 8. KOSTEUS- JA SISÄILMATEKNISEN KUNTOTUTKIMUKSEN TARJOUSPYYNTÖASIAKIRJA... 29 8.1. Tarjouspyyntöasiakirja... 29 8.2. Tarjoushinnan muodostuminen... 31 8.3. Valintaperusteet... 31 9. TUTKIMUSSELOSTUS... 33 9.1. Tutkimusselostuksen sisältö... 33 9.2. Tutkimustulosten tulkinta... 34 9.3. Viestintä tutkimusvaiheessa... 34 10. RISKINARVIOINTI... 35 10.1. Riskianalyysi... 35 10.2. Sisäilmaongelmien riskinarviointimalli... 36 10.3. Vaaran tunnistus... 37 10.4. Riskirakenteen tunnistaminen... 38 10.5. Vauriomerkkien tunnistaminen... 38 10.6. Oirekysely osa riskiarviointia... 38 10.7. Vaaran kuvaaminen... 39 10.8. Annos-vasteen arviointi... 40 10.9. Altistuksen arviointi... 40 10.10. Riskin kuvaaminen... 40 10.11. Riskiviestintä... 41 11. ALTISTUMISOLOSUHTEIDEN ARVIOINTI... 42 11.1. Sisäympäristön tarkastelu kokonaisuutena... 42 11.2. Yleistä altistumisolosuhteiden arvioinnista... 43 11.3. Rakenteiden mikrobivaurioiden laajuuden arviointi... 45 11.4. llmayhteys ja ilmavuotoreitit epäpuhtauslähteestä sisäilmaan sekä rakennuksen paine-erot... 47 4

11.5. Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus sisäilmaston laatuun... 48 11.6. Rakennuksesta peräisin olevat epäpuhtaudet... 49 11.7. Altistumisolosuhteiden arviointi... 50 11.8. Menetelmän haasteet... 52 11.9. Korjaustoimenpiteiden kiireellisyys... 53 11.10. Terveydellisen merkityksen arviointi... 53 12. YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT... 55 13. LÄHDELUETTELO... 58 14. LIITTEET... 59 5

1. JOHDANTO Porin kaupungissa kiinteistöjen erilaiset sisäilmaongelmat ovat valitettavasti osa kiinteistöjen kunnossapidon arkea. Porin kaupungin hallitsemissa rakennuksissa on 2013-2016 vuosien välisenä aikana ollut eri asteisia ja erilaisia sisäilmaongelmia yhteensä 168 rakennuksessa. Näiden kohteiden sisäilmaongelmien yhteydessä on teetetty kymmeniä erilaisia ja eri laajuisia sisäilmatutkimuksia sekä sisäympäristöolosuhteiden mittauksia sisäilmaongelmien selvittämiseksi. Porin kaupungissa eri asteisien sisäilmaongelmien takia on tilattu sisäilmatutkimuksia n. 90 kpl vuosina 2015 2016. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmän toiminta on alkanut jo vuonna 1999. Sisäilmatyöryhmä on ollut mukana kiinteistöjen erilaisissa sisäilmaongelmien ratkaisuprosesseissa. Liitteessä 1 on esitetty sisäilmatyöryhmän kokoama lista erilaisista sisäilmatutkimuksista Porin kaupungin hallinnoimista rakennuksista. Näiden tutkimusten perusteella on selvitetty kiinteistöjen sisäilmaongelmien aiheuttajaa ja niiden tulosten perusteella on määritelty tarvittavat jatkotoimenpiteet. Sisäilmatutkimukset Tässä opinnäytetyössä käydään yksityiskohtaisesti läpi kiinteistössä havaittujen sisäilmahaitan selvittämisen ensi vaiheita päätyen lopulta sisäilmatutkimuksen tilaamiseen. Työn tavoite on toimia ohjeena Porin kaupungin Teknisen Palvelukeskuksen reviirirakennuttajille. Reviirirakennuttaja toimii kiinteistön omistajan edustajana eri käyttötarkoituksen mukaisesti ryhmitetyille kiinteistökokonaisuuksille, joiden huolto- ja kunnossapitovastuu kuuluu ko. kiinteistömassan reviirirakennuttajalle. Reviirirakennuttaja toimii keskeisessä roolissa sisäilmaongelman selvitysprosessissa, missä hänen tehtävänsä on viedä selvitystyötä tavoitteellisesti eteenpäin koko prosessin ajan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on parantaa ja yhtenäistää, sekä osaltaan helpottaa sisäilmatutkimuksien tilaamisen käytäntöjä Porin kaupungissa. Ohje on tehty Porin kaupungin Teknisen palvelukeskuksen rakennuttajainsinöörien käyttöön, mutta se on pääosiltaan käytettävissä monilta osin myös muiden kaupunkien ja kuntien käyttöön kiinteistöjen sisäilmahaittojen selvittämisprosesseissa. Tämän RTA-koulutuksen lopputyönä valmistunut ohje on osa laajempaa kokonaisuutta Parempi sisäilma Poriin toimintamalli sisäilmaongelmien hallintaan ja ehkäisyyn. Kokonaisuudessa toimintamalliin liittyy yhteensä neljä eri opinnäytetyötä, joista yksi on varsinaisen toimintamallin määrittelyä koskeva ja muut toimintamallin eri vaiheita tarkemmin kuvaavia asiakokonaisuuksia. Alla esitetyssä kuvassa on esitetty sisäilman ratkaisua kuvaava koko prosessi eri vaiheineen. Punaisella rajaviivalla on rajattu prosessin vaiheet haittailmoituksesta sisäympäristötutkimukseen, joita tässä opinnäytetyössä käsitellään. 6

Kuva 1, Sisäilmaongelman ratkaisuprosessi 2. SISÄILMAHAITASTA TOIMENPITEISIIN Porin kaupungille on tämän rakennusterveysasiantuntija koulutuksen yhteydessä laadittu opinnäytetyön muodossa oma toimintamalli sisäilmaongelmien hallitsemiseksi ja ehkäisemiseksi. Toimintamalli on tarkoitus ottaa käyttöön kaikissa kaupungin yksiköissä kuluvan vuoden kesän aikana. Toimintamallin nimi on Parempi sisäilma Poriin, mikä kuvaa hyvin toimintamallin toimintaperiaatetta. Tavoitteena on parantaa tilojen käyttäjätyytyväisyyttä ja vähentää sisäilmaongelmia. Valitukset tunkkaisista, vetoisista, ja kylmistä tiloista halutaan saatella historiaan. Aika, joka kuluu haittailmoituksesta korjattujen tilojen käyttöönottoon, riippuu tutkittavan ja korjattavan alueen sekä korjaustoimenpiteiden laajuudesta. Sisäympäristöongelmanratkaisun prosessi käynnistyy tilan käyttäjän kokeman haitan tai oireilun perusteella. Tämä johtaa tilojen käytön ja toiminnan kriittiseen tarkasteluun. Vaihe sisältää myös tilojen siivottavuuden arvioinnin. Tarvittaessa tilasta voidaan tehdä haittailmoitus. Haittailmoitus puolestaan johtaa tekniseen perusselvitykseen, ja mikäli tämän jälkeen todetaan laajempien tutkimusten ja selvitysten tarve, käynnistetään 7

sisäympäristötutkimukset. Tutkimusvaiheen päätyttyä yleensä käynnistyy korjaussuunnittelu. Purku- ja korjaustöiden jälkeen tilat otetaan käyttöön. Korjausten onnistumista seurataan laaditun seurantasuunnitelman mukaisesti usean vuoden ajan. Kuva 2, Sisäympäristöongelman selvitysten toimintamalli Terveydensuojelulaissa todetaan, että työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työtekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Terveydensuojelulaissa todetaan, että työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät, jotka vaikuttavat työnteon turvallisuuteen sekä terveellisyyteen. (Allergia ja Astmaliitto ry ja Hengitysliitto, 2011, 17) 8

3. HAITTAILMOITUS Kuva 3, Haittailmoituksen prosessikuvaus On olemassa erilaisia haittoja, joita rakennuksen tilojen käyttäjä voi kokea ja havainnoida tiloissa työskennellessään. Rakennuksen ja tilapintojen etu on, että haitoista ilmoitetaan aina eteenpäin oikealle taholle. Haitat voidaan jakaa teknisiin ja sisäilman olosuhdehaittoihin. Erilaisia haittoja ja niiden ilmoitusmenettelytapoja on esitetty taulukossa 1. 9

Erilaiset haitat Tekninen haitta Sisäilmaolosuhdehaitta Mitä haitta koskee Kalusteet, pinnat, rakenteet Tunkkainen ilma ja/tai puutteellinen ilmanvaihto Ikkunat, ovet, lukitus Toistuvia hajuhaittoja Lämpö, vesi, ilma Näkyviä kosteusvauriojälkiä, läikkiä, valumia tms. Palontorjunta Pintamateriaaleissa on havaittavissa murenemista, värjäytymiä, kupruilua tai irtoamista Hissit, nosto-ovet Tilojen käyttäjillä on esiintynyt toistuvasti tilaan ja sen sisäilmaan yhdistettäviä oireita Keittiölaitteet Sähkö, valaistus Ulkoalueet Siivous Energian hallinta Minne haitasta ilmoitetaan Kiinteistönhoidon - palvelupyyntöjärjestelmä RES palvelupyyntöjärjestelmä ja/tai työsuojeluvaltuutettu Kuka tekee haittailmoituksen Se joka haitan havaitsee Haitan kokijan esimies ottaa yhteyttä reviirirakennuttajaan/isännöitsijään, joka tekee haittailmoituksen RESjärjestelmään tilankäyttäjän kanssa yhdessä tehdyn tilatarkastelun jälkeen, jos ongelma ei selviä tilatarkastelussa Huomioitavaa Taulukko 1, Erilaisten haittojen ilmoitusmenettely Haittailmoitukseen ei pidä kirjoittaa salassa pidettävää tietoa 10

Teknisten vikojen haittailmoitukset tehdään normaalin kiinteistönhoidon palvelupyyntöjärjestelmän kautta, haitan havainneen käyttäjän toimesta. Tekniset viat hoidetaan kuntoon kiinteistönhoidon toimesta. Kun kyseessä on epäily sisäympäristöhaitasta, toimivan yksikön esimiehen tulee ilmoittaa haitasta viipymättä kiinteistön omistajan edustajataholle reviirirakennuttajalle/isännöitsijälle. Omistajan edustajataho on sen jälkeen vastuussa haittailmoituksen tekemisestä sähköiseen huoltokirjaan, RES-järjestelmään. Haahtela-RES -järjestelmä on Internet-selainpohjainen huoltokirja, joka toimii kiinteistön ylläpidon toiminnanohjausjärjestelmänä. Järjestelmään kootaan kiinteistön ylläpidon lähtötiedot asiakirjoineen, asetetaan tavoitteet korjauksille ohjeineen, kirjataan tapahtumat ja kuitataan tehtävät sekä seurataan niiden toteutumista. Sisäilmaympäristöhaittaa tiloissa epäilevä käyttäjä voi aina olla yhteydessä myös työsuojeluhenkilöön työpaikallaan havaitusta sisäilman laatuun vaikuttavasta haitasta. Työsuojeluvaltuutettu toimii työpaikoilla työntekijöiden edustajana tilojen terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. 3.1. Sisäympäristöstä oireilua Jos tilojen käyttäjällä esiintyy sisäympäristöön liittyvää oireilua, tulee hänen olla asemastaan riippuen yhteydessä työterveyshuoltoon/opiskelijaterveydenhoitopalveluihin. Terveydenhuollon edustajat osaavat arvioida työympäristön mahdollista vaikutusta koettuihin oireisiin ja toimivat asiantuntijoina hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Tilojen käyttäjille voidaan tehdä sisäilmahaitan selvittämiseksi sisäilmastokysely. Kyselyn tarkoitus on tuottaa ryhmätasoista tietoa työntekijöiden/opiskelijoiden terveydentilasta ja oireilusta vaitiolovelvollisuuden rajoissa. Työterveys- tai opiskelijaterveyshuollon edustaja osallistuu sisäilmahaitan selvityksen projektiryhmässä ongelman määrittelyyn ja terveydellisen riskin arviointiin. 3.2. Tarkastuskäynti tiloihin Ennen haittailmoituksen tekemistä tiloissa on suoritettava reviirirakennuttajan toimesta ennakkotarkastelu tilan puhtauden ja käyttäjän oman toiminnan mahdollisesti aiheuttamasta olosuhdehaitoista. Käyttäjän toiminnalla tiloissa on vaikutusta sisäilman laatuun. Tarkastuskäynnillä tarkastellaan seuraavia asioita: - kiinteistön oikea käyttö ja hoito - tilojen käyttö suunniteltuun tarkoitukseen ja hoito - tilojen sisustus ja erilaiset tilapinnat - siivous - lämmitys, ilmanvaihto, akustiikan toimivuus/toimimattomuus, vesijohdot, viemärit - käyttäjien oma tausta. 11

Tilojen käyttäjien tehtävät ja vastuut sisäympäristö -asioissa: - tilojen käyttö/ alkuperäisen käyttötarkoituksen sovitusti ja ohjeiden mukaisesti - tilojen ja kalusteiden siivottavuus, siivousohjeiden noudattaminen - sisustus- ja kalustusohjeiden noudattaminen - tiloissa havaituista teknisistä ongelmista tai sisäilmahaitasta esimiehelle ilmoittaminen Viestinnän rooli osana sisäilmahaitan tai ongelman selvitysprosessia on merkityksellinen ja se tulee aloittaa heti prosessin ensi vaiheista lähtien. Kuva 4, Viestinnän sisältö haittailmoitus -vaiheessa 4. PERUSSELVITYS Kuva 5, Perusselvityksen prosessikuvaus 12

Kiinteistöön suoritettava perusselvitys on moniongelmaisen sisäilmakohteen selvityksen kannalta kriittinen vaihe. Tässä prosessin alkuvaiheessa päätetään, aiheuttavatko kohteesta tehdyt valitukset prosessin käynnistämisen vai olisiko aihetta uskoa, että käyttäjä itse tai hänen toimintansa vaikuttavat sisäilmaan tai käsitykseen sisäilmasta. Tällöin rakennuksessa itsessään ei ole (aiempien selvitysten mukaan) todettavissa sellaisia korjausta edellyttäviä vikoja tai vaurioita, joilla koettuihin sisäilmaongelmiin tai oireisiin pystyttäisiin vaikuttamaan. Lähtökohta on se, että esimiehellä on oltava käsitys ongelmien laajuudesta, ja toisaalta käyttäjän, joka kärsii oireista, on haettava tukea työterveyshuollosta. Työnantajan, käyttäjän, esimiehen, työterveyshuollon ja sisäilma-asioihin perehtyneen lääkärin on keskusteltava oireiden/ valitusten syistä ja mahdollisesta vaikutuksesta oireiluun. Oireilun / valitusten laajuuden selvittämiseksi voidaan teettää tilojen käyttäjille myös käyttäjäkysely. Tilojen käyttäjän on myös osoitettava, että tiloja käytetään suunnitellusti eikä tiloissa toteutettava toiminta kuormita sisäilmaa. Kiinteistön omistajan edustajan tulee suhtautua sisäilman laatuun viittaaviin valituksiin kuitenkin vakavasti, ja alkuvaiheessa varmistaa, että ilmanvaihto ja taloteknisetjärjestelmät toimivat suunnitellusti. 4.1. Perusselvityksen arviointikäynti Peruselvityksen yhteydessä kiinteistöön ja käyttäjien käytössä oleviin tiloihin suoritetaan arviointikäynti, jonka aikana tilat ja niiden kunto tarkastetaan silmämääräisesti. Tilojen ilmavaihdon ja lämmityksen toimivuus selvitetään ja varmistetaan, sekä havainnoidaan tilojen valaistustaso. Samoin tarkistetaan myös ilmanvaihtokanavien puhtaus sekä selvitetään, milloin kanavat on viimeksi nuohottu. Rakennuksen kiinteistöhoitajan perusteellinen haastattelu rakennuksen kunnosta ja sen LVIAS-järjestelmien toimivuudesta suoritetaan arviointikäynnin yhteydessä. Tiloissa työskentelevien käyttäjien haastattelu ja mahdollisten sisäympäristöhavaintojen tiedustelu ovat tärkeä osa kokonaisuuden hahmottamisessa. Lisäksi arvioidaan tilassa tehtävän toiminnan vaikutusta sisäilmaolosuhteisiin sekä tarkistetaan kohteen puhtaustaso ja viherkasvien määrä. Perusselvityksen jälkeen, kiinteistön omistajan edustaja, reviirirakennuttaja tai isännöitsijä, tiedottaa yhdessä sisäilmatyöryhmän kanssa kiinteistöstä tehdyistä havainnoista ja jatkotoimenpiteistä tila käyttäjille. Riittävä ja tasapuolinen viestintä on tärkeää sisäilmaongelman selvityksen jokaisessa vaiheessa. Hyvä viestintä tukee osaltaan ongelmanratkaisua. Viestintä ei ole pelkästään tiedon välittämistä vaan vastavuoroista näkemysten vaihtamista. Sisäilmaongelman perusselvitysvaiheen eri toimijoiden vastuut on esitetty liitteessä 2, Perusselvitysvaiheen vastuunjakotaulukko. 13

Kuva 6, Viestinnän sisältö perusselvitys vaiheessa 4.2. Sisäilmatyöryhmän toiminta Sisäilmatyöryhmä on kaupunkitasoinen eri alojen asiantuntijoista koostuva moniammatillinen työryhmä, mikä ei tee hallinnollisia päätöksiä tilojen eikä henkilöiden suhteen. Sisäilmatyöryhmällä ei myöskään ole viranomais asemaa, vaan työryhmä antaa toimenpidesuosituksia erilaisissa sisäilmaongelma tapauksissa. Sisäilmatyöryhmän tärkeimpiä tehtäviä on valvoa ja kehittää sisäilman laatuun vaikuttavia ennakoivia toimenpiteitä ja seurata korjauksille asetettujen tavoitteiden toteutumista. Työryhmän tarkoitus on kehittää selvitysten suuntaamista oikealle taholle oikea-aikaisesti. 5. SIIVOUKSEN MERKITYS SISÄILMAN LAATUUN 5.1. Suunnitteluratkaisujen vaikutus tilojen siivottavuuteen Rakennuksen sisätilojen sekä pintojen säännöllinen siivous ja puhdistus ovat tärkeitä toimenpiteitä, joilla on koettu olevan vaikutusta sisäympäristöön. Riittävän hyvästä säännöllisestä siivouksesta sopiminen ja sen toteutuksen seuraaminen ennaltaehkäisevät sisäilmahaittojen syntymistä omalta osaltaan. Siivous on tärkeä kiinteistönhuoltotehtävä, jolla voidaan konkreettisesti sitoa pölyä ja vähentää näin sisäilman hiukkaspitoisuutta. Se on myös yksi tärkeimmistä perusasioista, kun rakennetaan moitteetonta työympäristöä. Laadukas sisäympäristö tukee sujuvaa työskentelyä tiloissa ja edistää merkittävästi osaltaan työntekijöiden hyvinvointia. (Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä, 2016, 7) Siivouksen rooli sisäilmaongelmien ehkäisyssä on huolehtia: - sovitusta siivoustasosta - siivousajankohdat ja ajoitus - siivousaineet (päästöt) - materiaalitietoisuus (oikeat hoito-ohjeet) - tiloissa ongelmien havainnointi ja ilmoittaminen eteenpäin 14

- erilaisten tilapintojen oikeista siivous- ja huoltotoimenpiteistä (Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä, 2016, 7) Myös kiinteistön omistajan etu on, että tiloja käytetään, siivotaan ja huolletaan asianmukaisesti. Kiinteistön oikea siivous- ja huoltotoimenpiteet pidentävät rakennuksen, varsinkin sisäpintojen, käyttöikää huomattavasti ja auttavat osaltaan pitämään sisäilman laadukkaana. Porin kaupungissa reviirirakennuttajan tulee olla mukana määrittelemässä, varsinkin uudisrakennusten osalta, rakennuksen ylläpitosiivouksen palvelukuvausta ja- sisältöä. Palvelukuvauksen sisällön oikealla määrittelyllä voidaan varmistua siitä, että kaikki erityistilapinnat ja materiaalit tulee huomioiduksi palvelukuvauksessa. Rakennuksen suunnitteluvaiheessa voidaan vaikuttaa tuleviin käyttökustannuksiin siivouksen osalta. Erilaisten tilapintojen materiaalivalinnat vaikuttavat suuresti niiden siivottavuuteen sekä siivoukseen kuluvaan aikaan. Tilat tulisi suunnitella niin, että ne olisi helppo pitää puhtaana. Lattian puhdistettavuuteen vaikuttavat mm. valittava pintamateriaali, terävät nurkat, lähelle seinää sijoitetut pilarit. Lattiamateriaalivalinnalla voidaan vaikuttaa siivottavuuteen merkittävästi. Esimerkiksi siivoustyömäärän mitoitusohjelman ATOPLite 20 mukaan tarkasteltuna, tekstiililattiapäällysteen imurointiin kuluu lähes jopa kaksinkertainen aika kuin kovapintaisen lattian puhdistamiseen. Monikerroksisten rakennusten hissien tulisi olla tarpeeksi tilavia myös siivous- ja huoltokäytön näkökulmasta (Vänskä, 2016, 75) Suunnitteluratkaisuissa tulisi pyrkiä välttämään yli 180 cm korkeudella olevia vaakapintoja, joiden päälle pääsee kertymään ns. yläpölyä. Alakaton alapuolella olevan talotekniikan, esim. ilmanvaihtokanavat, roikkuvat valaisimet, kaapelihyllyt samoin kuin korkeiden kaappien päälle kertyy yläpölyä. Korkealle sijoitettujen valaisimien ja ilmanvaihtokanavien kohdalla tulisi huomioida, että siivoojat eivät yleensä saa työturvallisuussyistä kiivetä tikkaille tai nousta tasoille suorittamaan siivoustoimenpiteitä. (Vänskä, 2016, 74-75) Tilojen suunnittelussa tulisi ottaa paremmin huomioon monipuolinen säilytystilojen tarve. Siivottavuuden helpottamiseksi avohyllyratkaisuja tulisi välttää, ja kaappien yläpintojen tulisi olla kaltevia, jolloin vältyttäisiin tavaroiden kertymiseltä muutenkin vaikeasti siivottaville pinnoille. Jos tiloihin ei suunnitella tarpeeksi säilytystiloja, tilojen käyttäjät kokoavat tavaroita lattialle tai kalusteiden päälle, mikä huonontaa tilojen siivottavuutta. (Vänskä, 2016, 75) Myös siivouskeskusten määrään ja sijaintiin varsinkin monikerroksissa rakennuksissa riittävään mitoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Rakennuksen hissin mitoituksessa tulee huomioida siivouksessa päivittäin käytettävien erilaisten koneiden ja laitteiden mitat, esim. yhdistelmäkone. (Vänskä, 2016, 75) 5.2. Erityistilapintojen huomioiminen palvelukuvauksessa Kerran vuodessa kiinteistöön suoritettava perussiivous on tärkeä toteuttaa säännöllisesti vuosittain. Perussiivouksen yhteydessä puhdistetaan ja siivotaan tilojen sellaiset tilapinnat ja 15

kokonaisuudet, joita ei muuten vuoden aikana puhdisteta esim. verhojen huolto, ikkunoiden pesu. Perussiivouksen sisällön määritteleminen on tilojen käyttäjien ja puhtaudesta huolehtivan osapuolen yhdessä suunniteltava asia, missä huomioidaan kohteen omat erityisominaisuudet ja tarpeet. Perussiivouksen kustannukset on hyvä sisällyttää kuukausittaiseen siivous- ja puhdistus palvelumaksuun, jolloin perussiivouksen toteuttamiseen ei tarvitse erikseen varata erillistä määrärahaa. Säännöllisen päivittäisen ja perussiivouksen sisältö kuvataan yksityiskohtaisesti palvelukuvaukseen, joka toimii käyttäjien ja siivousalan yrityksen välisenä sopimuksena sovituista asioista. Palvelukuvauksesta on helppo ja nopea tarkistaa mitä säännöllisen siivouksen piiriin sisältyy ja mitä ei. Jos kiinteistössä koetaan sisäilmastohaittaa, tulee kohteen siivouskäytännöt tarkistaa palvelukuvauksesta. Kohteessa tulee pitää erillinen tilojen siivous ja puhdistus palaveri, jossa käydään läpi palvelukuvaus tiloittain ja varmistetaan, että palvelukuvauksessa on määritelty riittävät toimenpiteet puhtaustason ylläpitämiseen. Kiinteistön erilaiset erityistilapinnat tulee käydä yhdessä tilojen käyttäjien ja siivousalan ammattilaisten kanssa lävitse. Tarkoituksena on selvittää mitä ne ovat ja millaiset siivouskäytännöt ko. pinnoille tai kalusteille on sovittu ja ovatko ne riittäviä/oikeanlaisia puhtaustason ylläpitämiseen. Perussiivoukseen tulee sisällyttää myös rakennuksessa mahdollisesti olevien erityistilapintojen perusteellinen puhdistus esim. tekstiilipintaisen lattiamateriaalin painehuuhtelupuhdistus. Rakennuksen omistajan edustajan, reviirirakennuttajan, on hyvä selvittää kohteen erityistilapintojen vaatimat oikeat siivoustoimenpiteet, jotka ovat riittävät ko. pintojen ja kalusteiden kunnossa pysymiseen. Tietoisuus erilaisten erityistilapintojen tarvittavista siivoustoimenpiteistä auttaa kiinteistön omistajaa vaatimaan tilojen käyttäjiltä riittäviä sekä oikeita siivoustoimenpiteitä. Tilojen erityistilapintakatselmus ja niiden puhdistusmenetelmien selvittäminen on hyvä suorittaa kiinteistön teknisen perusselvityksen kohteeseen suoritettavan arviointikäynnin yhteydessä, kun rakennuksessa ryhdytään selvittämään sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä selvitysprosessin ensi vaiheissa. Arviointikäynnille on hyvä pyytää myös puolueeton siivousalan ammattilainen arvioida kohteen säännöllisesti suoritettavien siivoustoimenpiteiden oikeellisuutta sekä riittävyyttä. 5.3. Siivous ei ole säästökohde Siivous on käyttäjälle herkullinen kohde säästää käyttöbudjetin vuosittaisista menoista, koska säästö ei konkreettisesti näy puutteena alkuvaiheessa tilojen käyttäjälle. Siivouskustannuksista säästetään jättämällä osa kohteeseen määritellyistä siivoustoimenpiteistä palvelukuvauksen ulkopuolelle, jolloin siivouskustannukset ovat edullisemmat. Erityistilapintoihin mahdollisesti kohdistetut säästötoimenpiteet kostautuvat myöhemmin tilojen käyttäjille ko. tiloissa esim. tunkkaisena ja tukkoisuusoireita aiheuttavana sisäilmana. Erityistilapintoihin luettavat tekstiilipintaiset lattiamateriaalit tulisi imuroida 2 krt/vko erityisellä imurilla, mikä tamppaa ja harjaa lattiamateriaalin imuroinnin yhteydessä, sekä suorittaa painehuuhtelupuhdistus tekstiilipintaisille lattiamateriaaleille 1-2 krt/vuodessa. Tekstiilipintaisen lattiamateriaalin 16

erinomaisten akustoivien ominaisuuksien lisäksi sillä on ominaisuus piilottaa lika sisäänsä. Pintamateriaali näyttää ulkoisesti puhtaalta, mikä edesauttaa siivouskustannuksissa säästämisessä 5.4. Case; Päivätoimintakeskus Tiloihin tehtiin laaja peruskorjaus, minkä yhteydessä tilapintamateriaalien valintaan sekä erilaisten ryhmätilojen rauhoittavaan vaikutukseen kiinnitettiin erityistä huomiota päivätoimintakeskuksen kehitysvammaisten tarpeet huomioiden. Tilat otettiin päivätoimintakeskuksen käyttöön syksyllä v. 2015. Henkilökuntaa yksikössä yht. 16 hlöä ja n. 40 asiakasta päivittäin. Henkilökunta alkoi kokea sisäilmahaittaan viittaavia oireita jo alkuvuodesta 2016. Henkilökunta koki oireita varsikin erityistilapinta tiloissa. Oireita olivat mm. ilman tunkkaisuus, äänen käheys, tukkoisuus, silmien kutina ja kirvely. Yksikössä on paljon erityistilapintoja ja -kalusteita sisältäviä huonetiloja, joiden siivous- ja huoltotoimenpiteet tulisi erityisesti huomioida. Osassa ko. tiloissa on lattiapintamateriaalina käytetty tekstiilimattoa, joka vaatii omalaisensa siivoustoimenpiteet. Erityistiloissa on myös paljon muita siivouksellisesti erityishuomiota vaativia kohteita: - Eri muotoisia tekstiilipintaisia huonekaluja ja istuimia, säkkituoleja, karvalankamattoja, vilttejä, runsaat ja isot verhot. Yksikön kalusteet ja tilapinnat altistuvat päivittäin eritteille, esim. kuola, jolloin näiden tilaelementtien siivoustarve erityisesti korostuu. Kuva 7, Kietoutumiskolo Kuva 8, Aistihuone 17

Kuva 9, Aistihuoneen aistikatos Kuva 10, Hiljainen huone Yksikön siivouksen ja puhtauden palvelukuvaus on laadittu v. 2015, kun yksikkö aloitti toimintansa. Tällä hetkellä yksikössä on yksi siivous- ja puhtausalan työntekijä, jonka työaika jakaantuu karkeasti 4h + 4 h siivous-ja puhtauden ylläpito sekä jakelukeittiön vaatimiin työtehtäviin. Avotyöntekijöiden vastuulle on merkitty useita vastuutehtäviä, joista huolehtiminen kuuluu vain heille, esim. tekstiilipintaisten lattioiden imurointi 1 krt/vko normaalilla imurilla. Kohteen siivouksen mitoitus sekä palvelukuvauksen sisältö on alimitoitettu käyttäjän käyttökustannusten säästötavoitteiden sanelemana. Palvelukuvaukseen ei oltu sisällytetty ollenkaan kerran vuodessa suoritettavan perussiivouksen osuutta, eikä perussiivouksen sisältöä ole palvelukuvauksessa eritelty. Tilojen käyttäjä tilaa perussiivouksen siivousorganisaatiolta erikseen vuotuisen budjetin määrärahojen puitteissa, jolloin perussiivouksen sisältö sovitetaan budjettiin sopivaksi. Yksikössä on paljon eri tilapintoja ja kalusteita, joiden huolto ja siivous ei tällä hetkellä kuulu kenenkään palvelukuvaukseen, esim. tekstiilipintaiset istuimet ja huonekalut, säkkituolit, verhot, fleece-peitot, karvalankamatot. 5.4.1. Uusi palvelukuvaus Kohteen eritystilapintojen vaatimat siivoustoimenpiteet selvitettiin ja käytiin lävitse yhdessä tilojen käyttäjän ja siivouspalveluyrityksen kanssa. Kohteen siivousmitoitus määritettiin uudelleen, samoin määriteltiin vuosittain suoritettavan perussiivoukseen sisältö. Palvelukuvauksen sisältöön lisättiin mm.: tekstiilipintaisten lattiamateriaalien imurointi 2 krt/vko sekä painehuuhtelupesu 2 krt/vuosi tai tarpeen vaatiessa, säkkituolien 18

pyyhintäpuhdistus päivittäin, tekstiilipintaisten istuimien pyyhintäpuhdistus viikoittain, verhojen huolto, säkkituolien ja tekstiilipintaisten istuimien/tuolien/sohvien painehuuhtelupesu1 krt/vuosi. Siivoustöiden uudelleen mitoituksen jälkeen päivittäiseen siivoukseen kuluva aika kasvoi 4 tunnilla/vrk, minkä jälkeen yksikön siivous-ja puhtauden ylläpitotyöt sekä jakelukeittiön vaatimat työt jakaantuivat 8 h+ 4h. Siivouskustannukset nousivat uuden mitoituksen myötä n. 2 200 /kk. Samalla kun siivoustoimenpiteiden mitoitus arvioitiin uudelleen, määriteltiin uudelleen myös avotyöntekijöiden työtehtävät. Ennen avotyöntekijöiden vastuulla oli ollut omia osa-alueita, jotka eivät olleet kuuluneet kenenkään muun vastuulle. Heille määriteltiin uudet työtehtävät, jotka sopivat hyvin avotyöntekijöiden vastuualueelle kuuluviksi. Avotyöntekijöiden uudet työtehtävät: - peitot, viltit, karvalankamatot : säännöllinen imurointi, pyykinpesu ja kuivaus 1 krt/kk tai aina tarpeen vaatiessa - eritesuojat säännöllinen pesu ja huolto - päivittäin avustavat työtehtävät keittiössä ja pyykkihuollossa. Uusien määriteltyjen työtehtävien luonne ei ole liian vastuullinen. Työtehtävien tekemättä jättäminen ei heikennä sisäilman laatua, vaikka avotyöntekijä olisi väillä estynyt tehtävistä Tässäkään kohteessa tilojen ja erityistilapintojen puutteellinen siivous ei ratkaise kiinteissä koettuja sisäilmahaitan syitä kaikilta osin, mutta on yksi tärkeä ja konkreettinen tekijä, mikä vaikuttaa osaltaan sisäilman laatuun. Kohteen muiden sisäilmahaittaa aiheuttavien syiden tutkinta on tällä hetkellä käynnissä. 6. OIREKYSELY APUNA SISÄILMAONGELMAN HAHMOTTAMISEKSI 6.1. Sisäilman terveysvaikutukset Sisäilman terveysvaikutukset ovat moninaiset ja ne voivat olla monenlaisia. Kolmeksi tärkeimmäksi aiheuttajaryhmäksi voidaan lauhkealla ilmastovyöhykkeellä eritellä kosteusvauriot, riittämätön ilmanvaihto ja muut tekijät (esim. kuidut ja lattiapäällysteet). Terveysvaikutukset ovat useasti monisyisiä ja vaikeasti diagnosoitavissa. Yhteistä sisäilman terveysvaikutuksille on niiden toimintamalli: lähde aiheuttaa päästöjä sisäilmaan, lähteen suotuisat olosuhteet mahdollistavat kasvuympäristön haittatekijöille, käyttäjät altistuvat ja saavat oireita. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Kosteusvaurioiden aiheuttamissa terveysvaikutuksien erityispiirteet ovat terveyshaitan aiheuttajan tunnistamattomuus. Useissa kosteusvaurioissa terveyshaitan aiheuttajaa ei tiedetä eikä sitä voida mitata. Terveyshaitan aiheuttajia voi olla monia ja ovat ajassa muuttuvia. Kaikkiin kosteusvaurioihin ei liity mitään terveysvaikutuksia. Käyttäjät kokevat ns. yleisoireita, mutta mitään hometalotautia ei ole olemassa. Yksittäisen henkilön kokemien oireiden 19

liittäminen kosteusvaurioon on useimmiten mahdotonta niiden monisyisyyden takia. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Saman kiinteistön henkilöryhmän kasautuvaa yhteistä kokemusta sisäilmahaitasta johtuvista oireista voidaan käyttää terveysvaikutuksien ja muiden vaikutuksien tunnistamiseen. Terveyshaitan mahdollisia aiheuttajia haarukoidaan erinäisen sisäilmakyselyn avulla. Sisäilmakyselyillä on erityinen merkitys etenkin työpaikkojen sisäilmahaitan selvittämisessä, mutta niitä voidaan käyttää myös oppilaitoksissa. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) 6.2. Sisäilmastokyselyt Sisäilmaa voidaan pitää laadullisesti hyvänä, kun tilaa käyttävät ovat sisäilmaan tyytyväisiä eikä siitä aiheudu terveyshaittaa. Sisäilman laatua ei ole mitattavissa, mutta sen laatu voidaan selvittää kyselemällä käyttäjiltä heidän kokemanaan työympäristön olosuhteita. Sisäilmakyselyt ovat ainoa tapa selvittää sisäilman laatua kokonaisuutena. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Sisäilmastokyselyiden tarkoituksena on selvittää sisäilmaongelmien aiheuttajia sekä henkilöillä esiintyviä oireita. Sisäilmastokyselyt ovat luottamuksellisia ja siksi niihin vastataan nimettömästi. Sisäilmastokyselyn tulosten tulkinta edellyttää asian erityisasiantuntemusta. (Sisäilmayhdistys ry, 20.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) Tavallisin oirekysely on MM-40 kysely eli Örebro-kysely, mikä on kehitetty Ruotsissa. Suomessa kyselyä on ryhdytty Suomessa käyttämään 1990-luvulla. Kysely suoritetaan erillisen kyselylomakkeen avulla ja on tarkoitettu vain sisäilmaongelmien selvittämiseen. Örebrolomake on käytössä kymmenissä maissa, Suomessa kyselyn käyttöoikeus on Työterveyslaitoksella. Sisäilmastokyselyn teettäminen tulee jättää terveydenhuollon ammattilaisille, useasti työterveyshuolto huolehtii sisäilmastokyselyn teettämisestä ja tulosten tulkinnasta. (Sisäilmayhdistys ry, 20.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) Örebro-kysely on vakiomuotoinen ja lyhyt, mikä tekee siitä käyttökelpoisen ja täyttäjäystävällisen. Kyselyn vakiomuotoisuus helpottaa tulosten verrattavuutta toisiinsa nähden. (Sisäilmayhdistys ry, 20.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) Sisäilman olosuhdehaittoja ja työympäristöstä koettuja oireita tiedustellaan kyselyssä viimeisen kolmen kuukauden ajalta. (Koettu sisäympäristö ja sisäilmastokysely, www.hometalkoot.fi, 26.3.2017) Kyselyn tarkoituksena on selvittää koettujen oireiden yleisyyttä ryhmätasolla, siksi kyselyyn tulee osallistua vähintään 10 henkeä. Tätä pienempien henkilöryhmien kokemien oireiden sisäilmahaitan selvittämiseen on käyttäjien suora haastattelu. Kyselyn rakenne: tunnisteosa, taustatiedot, vaikuttavat muut tekijät, ympäristöhaitat, oireet ja mahdolliset lisätiedot. (Sisäilmayhdistys ry, 20.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) Työterveyslaitoksen sisäilmastokysely on kehitetty ns. MM-40 Örebro -kyselyn pohjalta. Se on tarkoitettu myös sisäilmasto-ongelmien kartoittamiseen ja arviointiin ryhmätasolla sellaisissa kohteissa, joista on käytettävissä luotettavat vertailuaineistot sisäympäristön haitoista ja koetuista oireista. Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyllä kartoitetaan tilojen käyttäjien 20

kokemia työympäristöhaittoja ja työhön liittyviä oireita kyselyä edeltäneen kolmen kuukauden ajalta. Koska eräät taustamuuttujat (sukupuolijakauma, tupakointi, astmaatikkojen ja allergikkojen osuus vastaajista sekä työssä koettu stressi ja psykososiaalinen kuormitus) voivat vaikuttaa käyttäjien kokemukseen sisäilmasto-ongelmasta, siksi kyselyssä kartoitetaan myös näitä taustamuuttujia ja ne huomioidaan kyselyn tulosten tulkinnassa. Kyselyn perusteella voidaan arvioida käyttäjien kokemaa haittaa, mutta sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä terveysvaarasta. Sisäilmasto-ongelman terveydellisen merkityksen arviointi edellyttää myös riittävän laajaa ja kokonaisvaltaista rakennuksen rakennusteknistä sisäilmastoselvitystä, sen perusteella tehtävää altistumisolosuhteiden arviointia, työlääketieteellistä erityisosaamista ja eri asiantuntijoiden yhteistyötä. Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyä voidaan käyttää sisäilmasto-ongelman kartoituksen lisäksi myös, jo tehtyjen korjaustoimenpiteiden seurantaan ja niiden onnistumiseen. (https://www.ttl.fi/palvelu/sisailma-ongelmat-tyopaikalla, 27.3.2017) 6.2.1. Sisäilmastokyselyt oppilaille Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kehittänyt koulujen sisäilmaston selvittämistä varten erillisen oppilaskyselylomakkeen, jolle ei kuitenkaan ole tällä hetkellä käytettävissä vertailuaineistoa. Kyselystä on laadittu kaksi versiota: - Alakoululaiset, kyselylomake täytetään yhdessä vanhempien kanssa - Yläkoululaiset, opiskelija täyttää itsenäisesti kyselylomakkeen Sama kysely tulee tehdä samanaikaisesti myös vertailukoulussa, jotta ongelmakohteen kyselyn tuloksia voidaan verrata ns. sisäilman laadultaan normaaliin verrokkikouluun. Kyselyn tilaajataho valitsee lähialueelta kooltaan ja rakenteeltaan mahdollisimman kohdekoulun kaltaisen koulun, jossa ei ole tiedossa sisäilmaan vaikuttavia vaurioita/oireilua. Kyselyn tulosten analysoinnissa vertaillaan koulujen välisiä eroja oireilussa sekä raportoiduissa sisäilmahaitoissa.(https://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/sisailma/oppilaidensisailmakysely) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämä ala- ja yläkoululaisille suunnattu sisäilmakysely on uusi työväline koulujen sisäilmaongelmien hallintaan Suomessa. Kunnat voivat käyttää kyselyä koulujen sisäilmatilanteen kartoittamisessa ja seurannassa paitsi epäiltäessä sisäilmaongelmaa. Yleensä alakouluissa kyselyyn ovat vastanneet vain lasten vanhemmat. Lapset ovat kuitenkin tilojen varsinaisia käyttäjiä, joten heidän oma kokemuksensa on tärkeä huomioida. Aiemmin saatujen tulosten perusteella ainakin 3-6-luokkalaiset lapset pystyvät vastaamaan kyselyyn varsin luotettavasti. Vanhempien kyselyn ongelmana on usein matala vastausprosentti, mikä vaikuttaa tulosten luotettavuuteen sekä johtopäätösten tekemiseen. THL, Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki toteuttivat keväällä 2016 sisäilmastokyselyn kehittämistyöhön liittyen hankkeen, jossa selvitettiin oppilaiden ja heidän vanhempiensa kokemuksia koulujen sisäilman laadusta. Hankkeessa kerättiin vertailuaineistoa tuleville kyselyille ja selvitettiin lapsille suunnatun kyselyn toimivuutta. Helsingissä testattiin lapsille suunnatun kyselyn toimivuutta myös 1-2-luokkalaisilla oppilailla. Hankkeessa selvisi, että näin 21

pienet lapset tarvitsevat kyselyyn vastatessaan kuitenkin paljon opettajan apua. Tästä syystä kysely tehdään alakouluissa jatkossa vain 3-6-luokkalaisille oppilaille. (http:www.hel.fi/static/liitteet/opev/thl_tutkimusseloste_helsinki_18102016.pdf) 6.2.2. Tarvelähtöinen sisäilmastokysely Sisäilmastokyselyn teettämiselle tulee olla selkeä tarve. Tavalliset tarpeet kyselyn teettämiselle ovat kohteessa epäillään sisäilmaongelmaa ja halutaan tietää, miten yleinen se on. Kysely auttaa selvittämään myös mikä ongelman aiheuttaja mahdollisesti on. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset). Sisäilmastokyselyllä voidaan selvittää työpaikan mahdollista sisäilmaongelmaan ja sen suuruutta. Kyselyn tulokset antavat tietoa sisäilman koetuista haitoista ja niiden mahdollisista aiheuttajista. Kyselyn tulosten avulla voidaan ongelma-alue rajata rakennuksen tiettyihin osiin. Kysely on hyvä teettää sisäilmaongelmakohteissa haitanselvitysvaiheessa, sekä korjausten jälkeen korjaustoimenpiteiden onnistumisen selvittämiseen. Sisäilmastokyselyä ei kannata kohteeseen teettää, jos kohde on eri osapuolien välillä kovin riitainen ja puolueet on jo asiaan liittyen jaettu. Tässä tapauksessa kyselyn tulokset voivat pahentaa riitoja ja vääristää kyselyn vastauksia. Ennen kyselyn teettämistä tulisi siitä tiedottaa hyvissä ajoin kohteen käyttäjille, jotta kyselyn vastaamisosuus tulee pyrkiä saamaan mahdollisimman korkeaksi, että kyselyn tulokset vastaavat kohteessa koettua todellista tilannetta. Etukäteisinformaatio nousee tärkeäksi tekijäksi, jotta kyselyyn saadaan yli 90 %:n vastaajaosuus. Käyttäjiä tulee informoida hyvissä ajoin ennen kyselyn toteuttamista ko. sisäilmastokyselyn tarkoituksesta ja sen perusteella tehtävistä jatkotoimenpiteistä. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Käyttäjien tietoisuuden kasvaessa kyselyn tarkoituksesta ja sen tärkeydestä nostaa osaltaan kyselyyn osallistumisprosenttia. 6.3. Kyselyn tulosten tulkinta Hyvän sisäilman laatu määritellään käytännössä tyytymättömien osuudella, esim. sisäilmastoluokka S1 tarkoittaa 90 %:n tyytyväisten osuutta. Örebro-kyselyn tulosten tulkinta perustuu 80 %:n tyytyväisten osuuteen. (Sisäilmayhdistys ry, 20.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) Kyselyn mahdolliset virhelähteet ovat vastaajiin tai tutkijaan liittyviä. Mahdollisia virhetekijöitä kyselyyn vastatessa voivat olla vastaajien motivaatio, itse vastaamistilanne, pikkutarkkuus ja muistettava seuranta-aika. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Sisäilmastokyselyn tulosten tulkinnassa on huomioitava, että käyttäjien kokemien olosuhdekokemusten hajonta on suuri. Ihmiset kokevat sisäilman laadun ja sen mahdolliset haittatekijät yksilöllisesti, toinen on herkempi reagoimaan ympäristön haitallisuuteen kuin toinen. Työympäristön sisäilmaan liittyvää haittaa pidetään merkittävänä vasta, kun yli 30 % vastaajista kokee haittaa joka viikko. Sisäilmastokyselyn rakennusten sisäilman haitallisuuden oireilurajana pidetään yli 20 % vastaajien kokemia oireilua. (Sisäilmayhdistys ry, 26.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) 22

Monet sisäilmahaitat aiheuttavat samankaltaisia oireita, jolloin tärkeämmäksi kyselyn alueeksi korostuu koettujen työympäristön haittojen kartoittaminen kyselyn avulla, kuin varsinaisesti koetut oireet. Oireet eivät ole niin informatiivisia kuin koetut haitat todellisen haitan aiheuttajan osoittajana. Ainoana spesifisenä sisäilmaan liittyvänä oireena on kuumeilu ja vilunväreet, jotka viittaavat vahvasti kosteusvaurioihin rakennuksessa. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Sisäilmastokyselyn tuloksia tulee aina tarkastella yhdessä rakennus- ja taloteknisten selvitysten kanssa. Sisäilmastokyselyn tulosten perusteella ei voida selkeästi osoittaa ongelman aiheuttajaa, mutta kysely antaa viitteitä siitä mitä pitää tarkemmin selvittää ja tutkia. Myöskään kyselyn tulos ei kerro korjaustoimenpiteiden tarpeellisuudesta tai niiden kiireellisyydestä. Jos kyselyssä ei esille nouse yleistä työpaikalla koettua ongelmaa, tulee huomio kiinnittää yksittäisten työntekijöiden ja heidän työpisteiden olosuhteisiin. Työyhteisön joukossa on usein erittäin herkkä yksilö, joka kokee ympäristön haitalliset olosuhteet muita herkemmin ja voimakkaammin. Herkkä yksilö voi olla syynä myös kyselyn käynnistymiseen ja joskus voi olla, että yleistä ongelmaa ei löydy. Tällöin terveydenhuollon tehtävä on selvittää erityisen herkkyyden syy. Herkän yksilön työpisteen olosuhteisiin tulee kiinnittää erityishuolellisuutta ja joskus mahdollisesti vaihtaa työpistettä. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Sisäilmastokyselyn tulosten tulkinta perustuu saatujen arvojen vertailuun olemassa oleviin vertailuarvoihin. Kyselyn tulokset tulkitse työterveyshuollon asiantuntija tai lääkäri. MM-40 Örebro kyselyn vertailuarvot: - Merkittävä työperäinen oire, kun viikoittain 20 % vastaajista kokee oireita - Merkittävä työympäristöhaitta, kun 40 % vastaajista kokee haittaa viikoittain (Sisäilmayhdistys ry, 26.3.2017, www.sisailmayhdistys.fi) 6.4. Tiedottaminen tuloksista Sisäilmastokyselyn tulosten valmistuttua tulee tuloksista informoida käyttäjää välittömästi sisäilmastokyselyn teettäjäorganisaation toimesta. Tulosten läpikäynti yhdessä erillisessä sisäilmahaitan selvityspalaverissa yhdessä sisäilmahaitan selvittämistä varten nimetyn projektiryhmän kanssa on hyvä tapa toteuttaa avointa ja tasa-arvoista viestintää. Tulosten tulkinnasta kertomaan tulee kutsua työterveyshuollon edustaja, esim. ko. kiinteistön käyttäjien työterveyshoitaja, joka on ollut mukana sisäilmahaitan selvitysprosessia. 7. KOSTEUS- JA SISÄILMATEKNINEN KUNTOTUTKIMUS 7.1. Sisäympäristötutkimusvaihe Jos kohteen sisäilmahaitta ei ole ratkennut kiinteistöön suoritetulla perusselvityksellä, kiinteistön omistajan edustaja rakennuttaja tai isännöitsijä käynnistää kohteeseen laajemman sisäympäristötutkimuksen. Tutkimuksen käynnistämiseksi asiaa käsitellään sisäilmatyöryhmässä. Kiinteistön omistajan edustaja, reviirirakennuttaja, kokoaa hankkeeseen 23

projektiryhmän ja johtaa sen toimintaa sekä päättää tehtävistä toimenpiteistä sisäympäristötutkimusvaiheen aikana sisäilmatyöryhmältä saamiensa ohjeiden perusteella. Liitteessä 7 on esitetty eri osapuolien vastuut tutkimusvaiheessa, Tutkimus -vaiheen vastuunjakotaulukko. Projektiryhmään kuuluu kiinteistön omistajan edustajan lisäksi myös toiminnanjärjestäjän, tilan käyttäjän, sisäilmatyöryhmän edustajat. Projektiryhmä kartoittaa kohteen lähtötiedot, sopii tehtävistä lisätutkimuksista ja jatkotoimenpiteistä yhdessä kuntotutkijan kanssa. (Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä, 2016, 13) Kuva 11, Sisäympäristötutkimuksen prosessikuvaus 7.1. Tutkimuksen merkitys ja sisältö Kosteusvauriot ovat yleisiä rakennuksien sisäilmaongelmien aiheuttajia, mutta sisäilmaongelmia aiheuttavat myös muut, kosteudesta riippumattomat tekijät. Siksi sisäilmaongelman ratkaisu edellyttää tyypillisesti hyvää kokonaisuuden hallintaa, jossa otetaan huomioon paitsi erilaisten kemiallisten ja mikrobiologisten altisteiden mahdollisuus, myös 24

tilojen käyttöön, fysikaalisiin olosuhteisiin ja ilmanvaihtoon liittyvät tekijät. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus on oleellinen osa haitan korjaushanketta. Kuntotutkimuksella selvitetään ongelmien ja syntyneiden vaurioiden syyt, jotta rakennuksen korjaamiseksi osataan valita oikeat korjausmenetelmät. (Pitkäranta, 2016) Pääsääntöisesti kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tarkoituksena on selvittää kiinteistössä koetun sisäilmahaitan aiheuttajaa sekä työntekijöiden oireilujen syytä. Tutkimuksen tavoitteena voi myös olla koota ja selvittää riittävä lähtötieto rakennuksen kosteus- ja sisäilmateknisestä kunnosta tulevan peruskorjauksen kustannusarvion laatimiseksi sekä suunnittelun lähtötiedoksi. Rakennukseen tehtävän kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen laajuus ja sisältö vaihtelevat lähtötilanteesta riippuen. Mikäli ongelman aiheuttaja on ilmeinen, esim. vaurio tai vika yksinkertainen ja selkeärajainen, ei kohteessa tarvitse tehdä runsaita koko rakennusta kattavia tutkimustoimenpiteitä. Kuntotutkimusraportin korjaustapa- tai huolto-ohjeistuksen perusteella voidaan aloittaa jo vaurioiden korjaustoimenpiteet. Yleensä tutkimuskohteissa vaurion sijainti, aiheuttaja ja laajuus sekä mm. ilmanvaihdon toimivuus joudutaan selvittämään asiakirjaselvityksen, riskinarvion ja paikan päällä tehtävien useiden tutkimusten ja mittausten avulla. Kohteet, joissa esim. käyttäjien oireilu tai tiloissa esiintyvät poikkeukselliset hajut viittaavat sisäilmaongelmaan, mutta kosteus- tai homevaurioita tai muita todennäköisiä ongelman aiheuttajia ei ole tiedossa, saattaa kohteen ongelman syyn selvittäminen ja paikallistaminen vaatia laajoja tutkimuksia ja mittauksia koko rakennuksessa. (Pitkäranta, 2016, 18) Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus on usein perusteltua yhdistää esim. perusteellisen LVI-järjestelmien tai rakennuksen julkisivun, vesikaton kuntotutkimuksiin. Tutkimuksen yhteydessä on hyvä teettää kohteeseen myös haitta-ainekartoitus tulevia mahdollisia korjaustöitä varten. Perusteellisesti laaditut kuntotutkimukset toimivat rakennuksen elinkaaren hallinnan työkaluna ja auttavat kiinteistön omistajan edustajaa teettämään oikea-aikaisia kunnossapitotoimenpiteitä rakennukseen. Peruskorjauksen suunnittelun lähtötiedoksi on suositeltavaa tutkia rakennus mahdollisten sisäilmariskejä muodostavien vaurioiden ja riskirakenteiden varalta, jotta nämä osataan huomioida suunnitteluvaiheessa sekä saadaan poistettua peruskorjauksen yhteydessä. Kuntotutkimukset toimivat korjaussuunnittelun pohjatietoina. (Pitkäranta, 2016, 18) Kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimustyössä tehtävät mittaukset tulee toteuttaa vakiintuneilla menetelmillä, joihin on olemassa vertailu- ja raja-arvot. 25

Kuva 12, Sisäilmaongelmaisen rakennuksen kuntotutkimuksen teettämisen eri lähtökohdat. (Pitkäranta, 2016, 25) 7.1. Tutkimuksen tilaaminen Kuntotutkimuksen tilaavalla kiinteistön omistajalla, isännöitsijällä tai rakennuttajalla, on usein aktiivinen rooli kuntotutkimuksen ja selvitysten aikana. Kiinteistönomistaja on vastuussa rakennuksen turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Työpaikkakiinteistöissä työnantaja on vastuussa työympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta, milloin myös työantajan edustaja voi toimia kuntotutkimuksen tilaajana. Kiinteistön omistajan kanssa sovitaan tutkimusten tekemisestä ja muista käytännön järjestelyistä. Kuntotutkijan näkökulmasta katsottuna on kiinteistön omistajalla keskeinen rooli tiedon välittäjänä tilojen käyttäjien suuntaan. (Pitkäranta, 2016, 9-10) Useasti kuntotutkimuksen tilaaja toimii tulkkina ja tiedon välittäjää tilojen käyttäjien ja kuntotutkijan välillä. On tärkeää osata ilmaista ja selvittää kuntotutkimuksen tarkoitus ja tutkimustavat tilojen käyttäjille ymmärrettävästi ja ilman vaikeasti ymmärrettäviä teknisiä ilmaisuja. Tutkittavan kohteen lähtötietojen hankinta on kuntotutkimuksen tilaajan ensi vaihe, jotta tutkimustyö saadaan nopeasti aloitettua ja suunnattua oikeisiin asioihin. Tilaaja välittää kuntotutkijalle kiinteistön huollosta vastaavien huoltoyhtiön yhteystiedot tutkijalle. 26

Kuva 13, Sisäilmaongelmaisen rakennuksen kuntotutkimuksen prosessikuvaus. (Pitkäranta, 2016, 21) 7.2. Kuntotutkijan pätevyysvaatimukset Kosteus- ja sisäilmateknisten sisäilmaselvitysten sekä -kuntotutkimuksien tekeminen edellyttää tutkijalta erikoisosaamista ja kokemusta. Erilaisten vaurioiden sekä sisäilman laadun heikentävien puutteiden tunnistaminen edellyttää, että tutkijalla on hyvä tuntemus eri aikakausien tyypillisistä rakenneratkaisuista ja tyypeistä, LVI-teknisistä ratkaisuista, rakennusmateriaaleista sekä riskirakenteista. Tutkijan tulee tuntea normaalin ja poikkeavan sisäympäristön ominaisuudet ja tyypilliset epäpuhtauslähteet sekä niiden erilaiset mittaus- ja tutkimusmenetelmät. Hankalissa ja moniongelmaisissa rakennuksissa eri toimijoiden 27

yhteistyön ja viestinnän merkitys kasvaa, kuntotutkijalla on hankkeessa usein keskeinen rooli, hän toimii usein koordinoijana koko hankkeen ajan. Sisäilmaongelmien toimintakenttä ja rakennuskanta ovat erittäin monipuoliset ja laajat, käytännön kokemuksella on merkittävä rooli tutkijan oman pätevyyden kerryttämisessä. (Pitkäranta, 2016, 12) Terveydensuojelulaissa (763/1994) on määritelty viranomaisten käyttämien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset ja tehtävät. Terveydensuojelulain (763/1994) nojalla säädetyn asumisterveysasetuksen (545/2015) liitteessä 3 on esitetty pätevyysvaatimukset terveysviranomaisten käyttämille ulkopuolisille asiantuntijoille sisäilmaongelmissa. Pätevyysvaatimukset koulutuksen ja työkokemuksen osalta on esitetty liitteessä erikseen rakennusterveysasiantuntijoille (RTA), sisäilma-asiantuntijoille sekä kosteusvaurion kuntotutkijoille. Sisäilmaongelmien selvittämiseen käytettävien ulkopuolisten asiantuntijoiden asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaisen pätevyysvaatimukset on esitetty tämän opinnäytetyön liitteessä 4. Pätevyysvaatimukset täyttävät asiantuntijat voivat yhdessä (moniongelmainen rakennus) tai erikseen (sisäilmaselvitys tai rakennetekninen kuntotutkimus) toimia ulkopuolisina asiantuntijoina. (Pitkäranta, 2016, 12-13) Edellä mainitut vaatimukset koskevat terveydensuojeluviranomaisten ulkopuolisilta asiantuntijoilla teettämiä selvityksiä asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa, mitkä on tarkoitettu muiden kuin työntekijöiden oleskeluun, esim. päiväkodit, koulut. Ko. pätevyysvaatimukset soveltuvat myös hyvin valintakriteereiksi vastuullista kuntotutkijaa valitessa tutkimuksiin ja selvityksiin sisäilmaongelmissa, joissa ei ole viranomaistahoa mukana. (Pitkäranta, 2016, 12-13) Asiantuntijoiden pätevyydet voidaan tällä hetkellä todentaa riippumattoman tahon tekemällä pätevyystestaus- tai henkilösertifiointimenettelyllä. Kosteusvaurion kuntotutkijoiden pätevyydet todentaa tällä hetkellä FISE Oy. Rakennusterveysasiantuntijoiden sekä sisäilmaasiantuntijoiden henkilösertifikaatit myöntää VTT Expert Services Oy. (Pitkäranta, 2016, 12-13) 7.3. Tutkimussuunnitelma Kuntotutkimuksien lähtökohdat vaihtelevat akuutin vesivahingon aiheuttamien vaurioiden kartoituksista suurten rakennusten monitahoisten sisäilmaongelmien selvitystyöhön. Rakennukseen tehtävä kuntotutkimus käynnistyy tutkimuksen tilaajan yhteydenotolla tutkijaan. Yhteydenotto johtaa usein ensimmäiseen kohdekäyntiin, jonka perusteella voidaan alustavasti arvioida rakennusta ja tehtävän kuntotutkimuksen laajuutta. Toisinaan sisäilmaongelman aiheuttaja on niin ilmeinen, että ongelma saadaan kartoitettua luotettavasti jo puhelinkeskustelun välillä selvennettyjen lähtötietojen ja yhden kohdekäynnin yhteydessä tehtyjen perustutkimuksien ja mittausten perusteella. Laajemman kohteen, esim. ikääntynyt koulurakennus, kuntotutkimus aloitetaan lähtötietoselvityksellä, kohdekäynnillä ja alustavalla riskiarviolla. Näiden rakennuksen kunnosta saatujen tietojen perusteella tutkija laatii kohteesta erillisen tutkimussuunnitelman tilaajalle. Tutkimussuunnitelma toimii kuntotutkimussopimuksen tai tilauksen lähtötietona, ja minkä avulla arvioidaan kuntotutkimuksen kustannuksia. (Pitkärata, 2016, 20) 28

Laajan ja ikääntyneen tai moniongelmaisen rakennuksen kuntotutkimuksen hankinnassa kannattaa tilaajan teettää mahdollisesti sopimuskumppani kuntotutkijalla kohteesta tarkka ja yksityiskohtainen tutkimussuunnitelma. Tilaajan on hyvä hyödyntää laadittua tutkimussuunnitelmaa varsinaisen kuntotutkimuksen hankinnan kilpailutuksessa. Tutkimussuunnitelman käytöstä osana kuntotutkimuksen sisällön määrittelyä tulee tilaajan mainita ensimmäisessä yhteydenotossa tutkimussuunnitelman laativaan kuntotutkijaan. (Pitkärata, 2016, 20) Kuntotutkijan kohteesta laatimatutkimussuunnitelma auttaa tilaajaa kuntotutkimuksen kilpailutuksessa suuresti, koska tutkimussuunnitelman avulla tarjousten sisältö on yhteneväinen ja näin tarjoukset ovat vertailukelpoisia keskenään. Tutkimussuunnitelman avulla tarjousten sisällössä on otettu mm. huomioon erilaisten näytteiden määrä eri rakenteista. Tutkimussuunnitelman tulee sisältää kaikki kosteus- ja homevaurioiden syiden ja laajuuden selvittämisen kannalta tärkeät ja oleelliset toimenpiteet sekä tutkimusmenetelmät. Hyvässä tutkimussuunnitelmassa esitetään myös kohteen perustiedot, tehtyjen tutkimusten taustatiedot sekä listataan käytössä olevat lähtötiedot. Liitteessä 5 on esitetty tutkimussuunnitelman yleinen malli. (Pitkäranta, 2016, 21) 8. KOSTEUS- JA SISÄILMATEKNISEN KUNTOTUTKIMUKSEN TARJOUSPYYNTÖASIAKIRJA 8.1. Tarjouspyyntöasiakirja Tarjouspyyntö koostuu neljästä selkeästi erilaisesta asiakokonaisuudesta, mitkä määrittelevät tilaajan asettamat vaatimukset ko. hankinnalle. Kuva 14, Tarjouspyynnön sisältö 29

Kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen hankinnan kilpailuttamisen kannalta tärkeimmät tarjouspyynnön asiakokonaisuudet ovat: tehtävän kuvaus ja tavoitteet sekä kelpoisuusehdot. Näiden osa-alueiden avulla kuvataan yksityiskohtaisesti tilaajan tahtotila ja kuntotutkimuksen laajuus ko. kiinteistöön kohdistuvan kuntotutkimuksen osalta. Tarjouspyynnössä kerrotaan yleisesti myös kohteesta, esim. rakennusvuosi ja rakennusmateriaalit, ja tiloissa mahdollisesti havaitusta sisäilmahaitasta. Tilattavan kuntotutkimuksen sisällön määrittelyyn on hyvä käyttää erillistä tutkimussuunnitelmaa, jossa esitetään: täsmällinen tutkimusalue; kaikki kohteen tutkimiseksi tarvittavat selvitystoimenpiteet ja otettavien näytteiden määrät. Jos tilaaja ei käytä tutkimussuunnitelmaa tarjouspyynnön sisällön määrittelyssä, niin tulee tutkimussuunnitelma vaatia kuntotutkimuksen tarjoajalta tarjouksen liitteenä, mikä arvostellaan tarjouksen laadullisena osana. Kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen yhteydessä on hyvä teettää rakennukseen koko rakennuksen kattava haitta-aineselvitys, mitä tarvitaan rakennukseen kohdistuvissa korjaustoimenpiteissä. Kuntotutkimuksen erilaisten näytteiden tutkimuskustannukset kannattaa määritellä tilaajalle kuuluvaksi, niin tarjouksista saadaan vertailukelpoisiksi merkittävämmän osuuden, varsinaisen tutkimustyön, osuudelta. Tilaaja säilyttää itsellään määräämisoikeuden näytteiden tutkivan laboratorion määrittelyssä. Tutkimussuunnitelmassa määriteltyjen erilaisten näytteiden määrä auttaa tarjoajaa määrittelemään tutkimuksen laajuutta sekä näytteiden ottamiseen kuluvaa aikaa. Tilaajan tulee ottaa huomioon kuntotutkimuksen toteutukseen osoitetun henkilöstön pätevyys ja kokemus sisäilmaongelmien tutkimisesta sekä henkilöstön organisointi, koska kuntotutkimukseen osoitetulla henkilöstön laadulla on merkittävä vaikutus lopputulokseen. Tarjouspyyntöön voidaan määritellä erilaisia vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikki tulee tarjouksen jättävien tarjoajien täyttää. Vähimmäisvaatimukset ovat asioita, jotka tilaaja katsoo ehdottoman tärkeiksi ko. hankinnan kannalta ja ne tulee ehdottomasti tarjoajan täyttää, esim. selvitystyön johtavalla asiantuntijalla tulee olla rakennus-terveysasiantuntijan pätevyys. Samoin riittävä määrä erikseen määriteltyjen referenssikohteiden edellyttämistä tarjoajalta on hyvä tapa varmistaa tarjoajan tietotaitoa sisäilmatutkimuksien laadinnasta. Liitteessä 8 on esitetty erään kohteen kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tarjouspyyntö asiakirja. Hankintaa tekevää tahoa nimitetään hankintayksiköksi, jonka on hankinnan kilpailutuksen yhteydessä ilmoitettava käyttämänsä kokonaistaloudellisen edullisuuden peruste tai hintalaatusuhteen mukaiset vertailuperusteet hankinnan tarjouspyynnössä. Hankintayksikön on yksilöitävä vertailuperusteiden suhteellinen painotus tarjouspyynnössään. Vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, eivätkä ne saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja niiden on oltava syrjimättömiä ja varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus. Siten sallittua ei olisi esimerkiksi käyttää vertailuperusteita, jotka suosivat tiettyjä tarjoajia, edellyttävät aiempaa sopimussuhdetta hankintayksikön kanssa tai suosivat paikallista toimittajaa. Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet siten, että tarjoaja pystyy todentamaan niihin perustuvat tiedot tarjousten vertailua varten. Epäselvissä tapauksissa 30

hankintayksikön on tosiasiallisesti tarkistettava tarjoajien antamien tietojen ja näytön paikkansapitävyys. Riittävänä voidaan pitää sitä, että hankintayksikön käyttämä vertailuperuste mahdollistaa tarjoajan kirjallisessa tarjouksessaan antamien tietojen tarkistamisen. (Julkisten hankintojen neuvontayksikkö, 5.5.2017, http://www.hankinnat.fi) 8.2. Tarjoushinnan muodostuminen Tarjouspyynnössä voidaan määritellä tarjous annettavaksi aikapalkkioperusteisena kattohintana, mikä sisältää rakenne-, talotekniikka ja kosteusteknisen- kuntotutkimuksen sekä kohteen haitta-aineselvityksen. Kattohinta toimii tarjouksen arviointiperusteena. Kattohinta muodostetaan tarjouspyyntölomakkeessa pyydettyjen henkilöryhmien (SKOL 2-5) tuntihintojen sekä henkilöryhmien tuntikäyttöarvion perusteella. Tarjouslomakkeessa voidaan pyytää vielä kustannusjakauman osoittava kuntotutkimuksen eri osien (rakenne- ja kosteustekninen-, talotekninen kuntotutkimus ja haitta-ainetutkimus) kustannusarviot, minkä avulla tilaaja tiedostaa paremmin eri osa-alueiden laajuuden kuntotutkimuksessa. 8.3. Valintaperusteet Tarjouksen valintaperusteena on hyvä käyttää kokonaistaloudellisuutta, jolloin tarjouksen eri laadullisille osa-alueille voidaan laatia pisteytettävät vertailuperusteet. Kokonaistaloudellisessa vertailussa tarjouksen valintaan vaikuttavat hinnan lisäksi myös laadulliset perusteet. Tarjouksen vertailuarvo koostuu tarjoukselle annetuista hinta- ja laatupisteistä, joiden vertailuperusteet tulee ilmoittaa tarjouspyynnössä. Tarjouksen maksimipisteet vertailun jälkeen voivat olla yhteensä 100 pistettä. Valintaperusteena kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen kilpailutuksessa tulee käyttää kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta, esim. seuraavin vertailuperustein: - hinta 50 % - laatu 50 % Vertailussa edullisin tarjoushinta saa 50 pistettä. Muut tarjoukset suhteessa parhaaseen pistemäärään seuraavalla kaavalla: (edullisin hinta/ vertailuhinta) x 50 pistettä Laatua arvioidaan, esimerkiksi seuraavin perustein ja painoarvoin: 1. Selvitysvaiheen vetäjä, max. 10 pistettä Perusteet: - henkilöstön vähimmäisvaatimukset ylittävä koulutus ja kokemus - arvotetaan monipuolista palveluun sopivaa koulutusta sekä pitkäaikaista että monipuolista kokemusta rakennustekniikan alalta ja sisäilmastoselvityksistä - parhain koulutus ja kokemus saa korkeimmat pisteet ja muut suhteutettuna siihen 31

2. Muu tarvittaessa tilaajan käytettävissä oleva projektihenkilöstö, max. 10 pistettä Perusteet: - käytettävissä olevan projektihenkilöstön määrä, max. 5 pistettä määrään lasketaan mukaan ainoastaan projektiin nimetyt henkilöt, joiden ansioluettelo on liitetty tarjoukseen mukaan voi laskea vakituiset kokoaikaiset sekä osa-aikaiset sekä alihankintasuhteessa olevat -suurin määrä saa täydet pisteet ja muut suhteutettuna siihen - käytettävissä olevan projektihenkilöstön koulutus ja kokemus, max. 5 pistettä arvostetaan monipuolista ja korkeakoulutasoista palveluun soveltuvaa koulutusta sekä pitkäaikaista että monipuolista kokemusta rakennustekniikan alalta ja sisäilmastoselvityksistä sekä RTA-tutkintoa parhain käytettävissä olevan projektihenkilöstön koulutus ja kokemus saa korkeimmat pisteet ja muut suhteutettuna siihen 3. Rakennusfysikaalinen asiantuntija, max. 10 pistettä Perusteet: - koulutus, kokemus korjaussuunnittelusta tai asiantuntijatehtävistä sekä luettelo käytettävissä olevista rakennusfysikaalisista mallinnus- ja laskentaohjelmista, max. 10 pistettä arvostetaan monipuolista ja korkeakoulutasoista palveluun soveltuvaa koulutusta sekä pitkäaikaista että monipuolista kokemusta korjaussuunnittelusta ja/tai asiantuntijatehtävistä sekä käytettävissä olevien rakennusfysikaalisten mallinnus- ja laskentaohjelmien määrää ja laatua parhaimmaksi arvioitu tarjous saa korkeimmat pisteet ja muut suhteutettuna siihen 4. Tutkimussuunnitelma, max. 10 pistettä Perustelut: - arvostetaan suunnitelman selkeää rakennetta ja luettavuutta, laaja-alaisuutta sekä konkreettisuutta - parhaimmaksi arvioitu tutkimussuunnitelma: rakenne, luettavuus, tutkimuksen laajaalaisuus korkeimmat pisteet ja muut suhteutettuna siihen 5. Projektin laadunvarmistusmenettely, max. 10 pistettä Perustelut: - arvostetaan seuraavia asioita: selkeä, juuri tätä kohdetta varten laadittu tutkimuksen toimintatapakuvaus tutkimuksen laadun varmistamiseksi henkilöstön osaamisen ja työsuoritusten valvontamenettely asiakirjojen tarkastus käytettävän mittakaluston kalibrointi 32

- laadunvarmistusmenettely arvioidaan toimitetun selvityksen perusteella, parhain menettelytapa saa korkeimmat pisteet ja muut suhteutettuna siihen 9. TUTKIMUSSELOSTUS 9.1. Tutkimusselostuksen sisältö Kosteus- ja sisäilmateknisestä kuntotutkimuksesta laaditaan kirjallinen tutkimusseloste, jossa esitetään tutkimus- ja mittaustulokset sekä näistä tehdyt johtopäätökset. Selostuksessa tulee erottaa selkeästi toisistaan saadut tiedot ja kuntotutkijan omat tulokset sekä johtopäätökset. Lisäksi tutkimusselosteessa tulee esittää korjaustapaehdotus kunkin vaurioituneen rakenteen osalta. Korjaustapaehdotusten tarkkuus riippuu kuntotutkijan korjausrakentamis- ja korjaussuunnittelupätevyydestä. Tutkimusselosteessa tulee esittää arvio eri korjausten ja toimenpiteiden kiireellisyydestä. Tutkimusselosteessa on esitettävä selkeästi toimenpiteitä vaatimat poikkeamat ja vauriot, niiden sijainnit, laajuus ja syyt. Suppeissakin selvityksissä tulee tutkimuksista laatia erillinen tutkimusraportti, johon tulee aina sisällyttää havaintojen, mittausten ja analyysien tulkinta sekä johtopäätökset korjaus- ja lisätutkimustarpeista. (Pitkäranta, 2016, 91) Kuva 15, Tutkimusselostuksen ohjeellinen sisältö. (Pitkäranta, 2016, 91) Heti raportin alussa olevassa tiivistelmäosassa on kerrottava seuraavat asiat: 33

- sisäilmasto-ongelman aiheuttaja/aiheuttajat - arvio tilojen käytön riskistä = altistumisolosuhteiden arvioinnin tulos - korjattavat asiat rakenneosittain - arvio korjausten kiireellisyydestä ja laajuudesta Raportissa on esitettävä selvitysten taustatiedot ja käytetyt tutkimusmenetelmät määriteltyine raja- ja viitearvoineen. Kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tutkimustulokset tulee kirjata tutkimusselostukseen niin selkeästi, että myös aihepiiriin perehtymätön henkilö voi ne ymmärtää. (Työterveyslaitos, 2009, 4) 9.2. Tutkimustulosten tulkinta Kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen yhteydessä tehtyjen erilaisten mittaustulosten tulkinnassa tutkimuksen tilaajaa helpottaa liite 6, Asumisterveysasetuksen (545/2015) mukainen viite- ja ohjearvo taulukko. Taulukkoon on koottu kaikki Asumisterveysasetuksen sisäilmanlaatuun heikentävästi vaikuttavien tekijöiden viite- ja raja-arvot. Varsinaisessa tutkimusselostuksessa on esitetty tutkimustulosten vertailu viite- ja raja-arvoihin nähden, mutta useasti tutkimuksen tilaaja saa tutkimuksen aikana jo kuntotutkijalta etukäteen tietoa kenttätutkimuksissa havaituista mittaustuloksista. Taulukko on nopea käyttää ja näin tutkimuksen tilaajan, esim. rakennuttajan, on helppo verrata mittaustuloksia Asumisterveysasetuksessa määriteltyihin viite- ja raja-arvoihin. 9.3. Viestintä tutkimusvaiheessa Kun tutkimussuunnitelman mukaiset tutkimukset ja selvitykset on tehty rakennuksessa, kuntotutkimusasiantuntijat esittelevät projektiryhmälle tutkimusselosteen tulokset ja johtopäätökset sekä toimenpide-ehdotukset. Projektiryhmän tehtävä on miettiä, miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin, ja huolehtia viestinnästä. Sisäilmatyöryhmä laatii tutkimustuloksista lausunnon. Sisäilmatyöryhmä voi tehdä tarvittaessa ehdotuksen lisätutkimuksien teettämisestä. Tutkimustulosten perusteella käydään sisäilmatyöryhmän ja projektiryhmän välillä keskustelu tilojen käytettävyydestä. Kun tutkimusraportti on valmistunut, käyttäjille järjestetään tiedotustilaisuus, johon myös kuntotutkijan tulee osallistua. Kuntotutkija käy tiedotustilaisuudessa tutkimusraportin keskeisimmät asiat lävitse (mitä tutkittiin, löydökset ja niiden syyt, jatkotoimenpiteet ja niiden kiireellisyys). Tiedotustilaisuudessa on läsnä sisäilmatyöryhmän puheenjohtaja, projektiryhmä, työterveyshuollon edustaja ja terveysvalvontaviranomainen. Käyttäjillä on mahdollisuus tiedotustilaisuudessa keskustella tutkimusselostuksen tuloksista ja esittää asiantuntijoille kysymyksiä. Tutkimusselostus on tiedotustilaisuuden jälkeen mahdollista sopia julkaistavaksi yhdessä sovittuun paikkaan. (Parempi sisäilma Poriin) 34

Kuva 16, Viestinnän sisältö sisäympäristövaiheessa -vaiheessa 10. RISKINARVIOINTI 10.1. Riskianalyysi Kiinteistöjen sisäilmaongelmissa riskianalyysiä voidaan menetelmänä soveltaa moniin altisteisiin ja niiden haitallisuuden arviointiin ja hallintaan. Riskianalyysi koostuu riskinarvioinnista, riskinhallinnasta sekä riskiviestinnästä. Huomioitavaa on, että riskinarviointi ja hallinta on erotettu toiminnallisesti toisistaan, samoin myös prosessien toimijat ovat osittain eri tahoja. Riskinarvioinnissa arvioidaan työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuva riski, mikä johtuu työpaikalla ilmenevästä vaarasta tai haitasta. Riskiarviointi tehdään ensimmäiseksi, jolloin tunnistetaan olemassa olevat vaarat. Arviointityön jälkeen voidaan ryhtyä suunnittelemaan riskinhallintaa tunnistetuille riskeille. Viestintä on tärkeä osa kokonaisuutta ja se kuuluu koko prosessiin ja sen eri vaiheisiin. (Seuri, 2016, luento: Riskin kokeminen ja viestintä) Kuva 17, Riskianalyysin osat. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) 35

Riski tarkoittaa haitallisen tapahtuma tai vaaran todennäköisyyttä ja vakavuutta yhdessä. Riskinhallinnassa valitaan ja sovelletaan keinoja, joilla riskiä pyritään vähentämään. Riskiviestinnässä riskinarvioinnista ja riskin hallinnasta vastaavat ja asiaan liittyvät henkilöt välittävät vastavuoroisesti riskiin liittyviä tietoja ja mielipiteitä eri osapuolille. (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 16.4.2017) Työturvallisuuslain (738/2002) 10 mukaan kaikilla työnantajilla on velvollisuus selvittää, tunnistaa ja arvioida työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvat haitat ja vaarat. Tämä riskien arviointi ja hallinta ovat osa työpaikan turvallisuustoimintaa, joka käytännössä tarkoittaa työolosuhteiden seurantaa ja ennakointia mahdollisiin riskeihin. Työterveyshuoltolain (1383/2001) 12 mukaan työterveyshuollon sisältöön kuuluu mm. työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi. Työterveyshuolto osallistuu työpaikan riskien arviointiin yhtenä asiantuntijatahona. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu työntekijöiden työolosuhteiden seuranta ja ennakointi mahdollisiin riskeihin. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) Riskinarviointi sisäilmaongelmissa on useasti haasteellisempaa kuin helposti määriteltävän ja mitattavan riskinarvioinnissa, esim. häkäpitoisuus sisäilmassa. Sisäilmaongelma tapauksissa on runsaasti erilaisia altisteita, joista osa on myös tuntemattomia. Tilojen käyttäjillä havaittujen oireiden ja muiden terveysvaikutuksien syynä voi useasti olla myös monta muuta, kuin sisäilman laatu. Terveysvaikutuksien arviointi perustuu ammattitaitoisen työterveyshuollon ammattilaisen suorittamaan päättelyyn saatujen taustatietojen ja kokemuksen perusteella. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Terveysvaikutuksien arvioinnissa tulee huomioida kokonaisuus, mikä koostuu rakennuksesta tehtyihin havaintoihin ja erilaisiin mittaus- ja tutkimustuloksiin sekä tilojen käyttäjien kokemiin oireisiin kohteessa. Arviointityö on valmis, kun eri osakokonaisuudet on arvioitu ja niiden tulokset tukevat toisiaan. Sisäilmaongelman ratkaisussa päästään hyvään lopputulokseen, kun on tehty: perusteellinen selvitys, joka paljastaa terveyshaittojen aiheuttajan; oikein ja riittävän laajasti tehdyt korjaustoimenpiteet ja kaikkein tärkeimpänä koko prosessin ajan hyvä ja oikeaaikainen viestintä. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) 10.2. Sisäilmaongelmien riskinarviointimalli Sisäilmaongelmakohteissa on riskinarvioinnissa erilaisia epäkohtia, jotka on hyvä ottaa huomioon. Sisäilmaongelmakohteissa esiintyvät yleisoireet voivat johtua useasta eri tekijästä. Pelkkien koettujen oireiden kautta ei voida kuvata terveysvaikutuksien vakavuutta. Terveysriskinarvioinnissa on huomioitava rakennuksen terveellisyys. Oikein korjattu kosteusvaurio eikä vain tiedossa oleva riskirakenne voi lisätä altistumisen todennäköisyyttä, vaan vaikutus sisäilman laatuun tulee erikseen osoittaa tutkimuksin. Näkyvä kosteusvaurio ei välttämättä aina tarkoita altistumista mikrobeille, altistumisen kannalta merkittävää on vaurioiden laajuus. Yksittäisen ammattitapauksen perusteella ei voida vielä määritellä 36

työpaikan terveellisyyttä (sietämätön riski). Tärkeintä riskinarvioinnissa on kokonaisuuden ymmärtäminen ja hallinta. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) Kuva 18, Sovellettu riskinarviointimalli (BS8800) sisäilmaongelmakohtaisiin. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) 10.3. Vaaran tunnistus Sisäilman vaaratekijä voi olla biologinen, kemiallinen tai fysikaalinen tekijä, joka vaikuttaa tilan käyttäjän terveyteen huonontavasti. Vaara voi liittyä tilan olosuhteisiin, kuten lämpöoloihin, liian korkeaan hiilidioksidipitoisuuteen, meluun, valaistukseen, hajuihin tms. tekijää. Havaitut vaarat voivat olla myös toisistaan riippuvaisia: esimerkiksi kylmille pinnoille voi kondensoitua kosteutta, koska puutteellinen ilmanvaihto ei pysty poistamaan sisäilmasta riittävästi kosteutta. Kosteusvaurioihin liittyvä vaara voidaan tunnistaa epäsuorasti mittaamalla mikrobeja tai kemiallisia yhdisteitä rakennuksen sisäilmasta tai materiaaleista. Mahdolliset sisäilmahaittaa aiheuttavat vaaratekijät voidaan tunnistaa kolmella tavalla: - riskirakenneselvityksellä - vaurion merkkien tai haittatekijän tunnistamisella - oirekyselyllä tai selvityksellä. Rakennuksen mahdollisten riskirakenteiden selvitys on tärkeä osa rakennuksen kosteusvauriotutkimusta. Muut vaaran tunnistustavat osoittavat mm. mikrobiologisten tai kemiallisten lisätutkimusten tarpeen. (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 16.4.2017) 37

10.4. Riskirakenteen tunnistaminen Sisäilmaongelmien, erityisesti kosteus- ja homeongelmien tutkimukseen perehtynyt ja kokenut rakennusalan koulutuksen saanut henkilö osaa arvioida kohteen rakennekuvauksen, rakennepiirustuksien ja rakenteen toteuttamistavan perusteella riskit, jotka voivat aiheuttaa kosteusvaurioita ja homeongelmia rakenteisiin. Riskialtis rakenne eli riskirakenne vaurioituu suurella todennäköisyydellä, jos siihen kohdistuu kosteusrasitusta. Sisäilmasto-ongelmien ja erityisesti kosteus- ja homevaurioiden kannalta merkitseviä riskitekijöitä ovat seuraavat riskirakenteet: rakenne on toteutettu rakennusmääräysten vastaisesti tai rakenteen suunnittelussa tai toteutuksessa ei ole otettu huomioon rakennusfysiikan lakeja o o o o o o rakenteen kuivumismahdollisuutta valesokkeli sisäpuolisesti eristetyt kellarin seinät maanvarainen betonilaatta, jonka päällä on purueristys ja koolattu lautalattia märkätilojen vedeneristykset puuttuvat tai ovat puutteellisia vuosien saatossa rakenteissa on käytetty orgaanisia materiaaleja ja erityisesti orgaanisia eristemateriaaleja (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 16.4.2017) 10.5. Vauriomerkkien tunnistaminen Kosteus- ja homevauriorakennuksissa etsitään rakenteista ulkoisia vaurion merkkejä. Niitä haetaan pääsääntöisesti aistivaraisesti: pääosin katsomalla, mutta myös koputtelemalla, kuuntelemalla (putkivuodot) ja haistelemalla. Vaurio rakenteessa voi ilmetä pintarakenteiden erilaisina muodonmuutoksina, esim. värimuutos (tummuminen), maalipinnan kupruilu, tasoitteiden irtoaminen. Toimimaton ilmanvaihto voidaan helposti todeta merkkisavun ja paperipala -testin avulla. Lisäksi merkkisavun avulla voidaan tarkastella tilan painesuhteita ja etsiä vuotoilmareittejä. (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 16.4.2017) 10.6. Oirekysely osa riskiarviointia Oirekyselyn avulla selvitetään oireiden esiintymistä rakennuksen käyttäjillä, saatua tietoa käytetään vaaran tunnistamiseen. Rakennuksessa tulisi tehdä lisäselvityksiä aina, kun työntekijä liittää havaitsemansa oireet ja sisäilmanlaadun heikkenemisen tiettyyn työtilaan. Terveydenhuolto ja työpaikkojen työterveyshuolto ovat apuna oireselvityksiä tehtäessä. (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 16.4.2017) Sairauspoissaolotietoja ei tule käyttää kuvaamaan työpaikan ongelmien laajuutta tai vakavuutta, sillä poissaolojen syytieto on epävarmaa. Jos sisäilmaongelmien vaikuttavuutta 38

sairauspoissaoloihin halutaan käyttää osana kohteen sisäilmaongelman vakavuuden kuvaamiseen, niin tulee se tehdä sisäilmastokyselyn yhteydessä. Kyselyssä voi tiedustella kuinka monta päivää henkilö on ollut poissa työstä sisäilmaan liittyvän ongelman takia edellisen 12 kk:n aikana. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) 10.7. Vaaran kuvaaminen Vaaran kuvaaminen tarkoittaa sisäilmassa esiintyvän biologisen, kemiallisen tai fysikaalisen tekijän aiheuttaman terveyshaitan vakavuutta. Sisäilmaongelmien vaaran kuvaamisessa voidaan käyttää seuraavan laista jakoa: vaarat, jotka voivat johtaa eliniän lyhenemiseen o tupakointi o sisäilman radon o hiilimonoksidi o asbesti vaarat, jotka voivat johtaa pysyvään sairauteen o sisäilman allergeenit o sisäilman hiukkaset (sienet, bakteerit, virukset) o PAH-yhdisteet vaarat, jotka voivat johtaa tilapäiseen sairauteen o kosteusvauriorakennuksissa altistuminen (mm. ylähengitystietulehdukset) vaarat, jotka aiheuttavat oireita o VOC o puutteellinen ilmanvaihto vaarat, jotka vähentävät toimintakykyä o liian matala tai korkea lämpötila o vaarat, jotka vaikuttavat vain viihtyvyyteen (esim. jotkut hajut) (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 16.4.2017) Vaaran tunnistaminen rajaa terveysvaikutuksien arvioinnissa suoritettavan päättelyn mahdollisuuksia, esim. jos tunnistettu vaara on veto siitä ei voi aiheutua astmaa. Vaara voidaan kuvata ensin yleisellä tasolla, minkä kautta päästään käsitykseen millaisesta vaarasta kussakin tapauksessa voi olla kyse. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) 39

10.8. Annos-vasteen arviointi Annos-vaste tarkoittaa, että kuinka suuri annos tunnistettua riskiä aiheuttaa haittaa ja millä tavalla haitta lisääntyy tai pahenee annoksen suurentuessa. Sisäilmaan vaikuttavilla haitallisilla tekijöillä on annos-vaste. Monilla sisäilmankin tunnistetuilla vaaroilla on tunnettu annos-vaste, esim. häkä, radon, lämpötila. Sisäilmassa on kuitenkin useita tekijöitä, joiden annos-vastetta ei tunneta, koska myöskään terveyshaitan aiheuttajaa ei tunneta. Näiden tekijöiden annos-vastetta voidaan tapauskohtaisesti arvioida epäsuorasti esim. vaurion iän ja laajuuden avulla. (Seuri, 2016. luento: Terveysvaikutukset) 10.9. Altistuksen arviointi Rakennuksen altistumisen arviointi rakennuksesta peräisin oleville epäpuhtauksille perustuu teknisen kokonaisuuden hallintaan, jossa huomioidaan rakennus- ja talotekniikan sekä rakennuksesta peräsin olevien epäpuhtauslähteiden vaikutus myös sisäilmaston laatuun. Altistumisen arviointi on yksi osa riskinarviota. Altistumisen arviointi suoritetaan sisäilmaongelmaiseen rakennukseen, kun siitä on tehty ensin laaja-alaiset rakenne- ja talotekniset kuntotutkimukset. Altistumisen arvioinnissa esitetään kriteerit jokaisen osa-alueen arvioimiseksi ja sen perusteella tehdään haitallisen altistumisen arviointi. Altistumisen arvioinnissa otetaan huomioon myös rakennuksen käyttäjien kokema sisäilmaston laatu ja tilojen käyttöön liittyvä ryhmätason terveydellinen tieto. Altistumisen arviointia käytetään myös yhtenä osana rakennusten korjausten kiireellisyyden arvioinnissa, silloin kun riskinarviota rakennuksesta tehdään. Useasti korjausten kiireellisyyteen vaikuttavat altistumisen ja riskinarvion lisäksi myös rakennuksen tekninen kunto ja käyttöikä sekä niihin liittyvät riskit ja erilaiset talouteen ja rakennuksen toimintaan liittyvät tavoitteet. (Säteri ja Ahola, 2015, 19) Yleensä sisäilmasto-ongelmaisissa kohteissa esiintyy useita eritasoisia haittatekijöitä, jotka on huomioitava altistumisen arvioinnissa ja jatkotoimenpiteiden määrittelyssä. Altistumisen arvioinnista saatuja tietoja tulee hyödyntää lähtötietona rakennusten peruskorjausten laajuuden sekä niiden kiireellisyyden suunnittelussa. (Säteri ja Ahola, 2015, 32) 10.10. Riskin kuvaaminen Riskin kuvaaminen on riskiarvioinnin viimeinen vaihe, missä laaditaan yhteenveto kaikista muista riskiarvioinnin osa-alueista. Riskin kuvaamisen tarkoituksena on kuvailla riskiä ymmärrettävästi, esim. terveyshaitta viihtyvyyshaitta vrt. kuolema. Kuvaamisen yhteydessä arvioidaan myös riskin todentumisen todennäköisyyttä. Tavoitteena on saada numeerinen arvo kuvaamaan riskin vakavuutta, mutta sisäilmariskien kuvaamisessa on tyydyttävä sanalliseen kuvailuun. Riskin kuvaamisen tavoite on tuottaa tietoa riskin torjuntaa varten. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Sisäilmariskin suuruutta kuvattaessa arvioidaan seuraavat asiat: 40

mahdollisen terveyshaitan vakavuus terveyshaitan ilmaantumisen todennäköisyys. Vaikka riskin suuruuden arviointiin liittyy lähes aina epävarmuustekijöitä, riskin kuvaaminen jollakin asteikoilla auttaa riskin hallinnassa. (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 17.4.2017) 10.11. Riskiviestintä Viestinnän suunnittelussa on huomioitava, että riski koetaan eri tavoin ja sen vuoksi tarvitaan myös erilaisia viestinnäntapoja. Riskin kokemiseen vaikuttavat riskin kokijaan liittyvät tekijät sekä riskiin liittyvät tekijät. Riskin vapaaehtoisuus vaikuttaa riskin kokemiseen. Vapaaehtoinen riski hyväksytään helpommin kuin pakollinen riski, esim. itse rakennutun talon riski hyväksytään helpommin kuin toisen rakentaman talon riski. Riskin hallittavuus vähentää osaltaan riskiä. Myös riskit, joista koetaan välitöntä haittaa, koetaan useasti suurempina riskeinä, kuin riskit, joiden haitat ilmaantuvat vasta tulevaisuudessa. Luonnon olosuhteisiin liittyvät riskit hyväksytään herkemmin kuin ihmisten aiheuttamat, esim. tulva vrt. viemäritukos. Kosteusvaurioiden ja homeiden aiheuttamat terveysvaikutukset ovat tuntemattomia, mikä tekee riskistä vaikeamman hyväksyä. Asiantuntijoiden erimielisyys sisäilmaongelmissa lisää riskiin liittyvää vaaraa. Ihmisluonnon luonnollinen suojeluvaisto ilmenee riskin kokemisen suuruutena, kun lapsiin kohdistuu ulkopuolinen riski, esim. päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat. (Seuri, 2016, luento: Riskin kokeminen ja viestintä) Kosteus- ja homevauriotapauksissa riski koetaan suurena ja riippuen riskin kokijoiden taustasta sekä riskin kohteesta. Riskin suuruutta lisää epätietoisuus, kun riskin aiheuttajaa ei tiedetä tarkasti. Samaan aikaan on paljon ja helposti tarjolla pelottavaa informaatiota Internetistä. Myös aikaisemmat kiinteistöön liittyvät käyttäjien epäonnistuneet kokemukset, esim. korjaustoimenpiteiden onnistumisessa vaikuttavat siihen, että toimijoihin ei enää luoteta. Käyttäjien kokemaan riskiin vaikuttaa myös, miten yksikön esimies antaa tukea heille asiassa sekä miten heitä kuunnellaan riskiin liittyvissä asioissa. Useasti kosteus- ja homevaurioongelmissa riskin kokemiseen kanavoituu paljon muitakin vaikutteita kuin pelkkä sisäilmaongelma. Onnistumiseen sisäilmaongelman ratkaisemisessa auttavat eriosapuolten ammattitaito ja osaaminen, mihin tulee panostaa koko prosessin ajan. Huolellisesti mietitty ja suunniteltu viestintä auttaa sisäilmaongelman ratkaisemisessa ja tarvittavan yhteistyön luomisessa eri osapuolien välille. (Seuri, 2016, luento: Riskin kokeminen ja viestintä) Yhteistyön toiminen eri osapuolten välillä edellyttää tiedottamista, joka tulee aloittaa heti hankkeen alkuvaiheessa. Kaikista työ- ja tutkimusvaiheista, mahdollisista tutkimuksen aiheuttamista haitoista ja häiriöistä sekä hankkeen aikataulusta tiedotetaan eri osapuolia hyvissä ajoin ja tasapuolisesti. Ajoissa hoidettu tiedottaminen antaa käyttäjille mahdollisuuden sopeutua tilanteeseen sekä etsiä keinoja riskin pienentämiseksi. Tiedottamisen tulee olla samanlaista kaikille osapuolille. Riskiviestinnän peruslähtökohta on luottamus, jonka edellytyksenä on avoimuus sekä oikea asenne asianosaisia kohtaan. Eri osapuolien luottamuksen saavuttamista tukee vaaran kuvaamiseksi tehtyjen selvitysten hyvä tieteellistekninen laatu. (http://www.sisailmayhdistys.fi, Viitattu 17.4.2017) 41

Viestinnässä on huomioitava myös median tarpeet, mikä on huomioitava oikea-aikaisena ja riittävänä tiedottamisena, mikä tulee tehdä ennen huhujen syntymistä. Eri osapuolien käyttäytyminen prosessin aikana on suora viesti käyttäjille, ihmisten tunteet tulee huomioida ja heidän työpaikkaa ja kokemaa riskiä tulee kunnioittaa. Tietämättömyys joissakin asioissa on hyvä tuoda esiin rehellisesti, eikä valehdella asiasta. Valehtelu johtaa nopeasti luottamuksen menettämiseen osapuolien välillä, minkä uudelleen takaisin saaminen on hankalaa. (Seuri, 2016, luento: Riskin kokeminen ja viestintä) 11. ALTISTUMISOLOSUHTEIDEN ARVIOINTI 11.1. Sisäympäristön tarkastelu kokonaisuutena Sisäympäristö koostuu monesta eri osatekijästä, kuten ilman laadusta, ilmanvaihtojärjestelmistä, lämpöoloista, ääniympäristöstä, valaistusolosuhteista ja tilajärjestelyistä. Sisäympäristöongelmia selvitettäessä sisäilmastoa ja -ympäristöä tarkastellaan kokonaisuutena (ABC-malli), johon kuuluvat A) rakennus- ja talotekniset tekijät sekä sisäilmasto-olosuhteet; B) tilojen käyttäjien kokemukset ja terveydentila sekä C) sisäympäristöön liittyvät toimintatavat. Hyvässä sisäympäristössä tilat tukevat tiloissa tehtäviä toimintoja. Osa-alueita A, B ja C selvitetään ns. esiselvityksissä, mahdollisissa lisäselvityksissä sekä altistumisolosuhteiden ja niiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa. Samat osa-alueet huomioidaan johtopäätöksien teossa sekä seurantamenetelmistä päätettäessä. Kuva 19, Laadukas sisäympäristö koostuu kolmesta osa-alueesta. (Työterveyslaitos, 2016, 14) 42

Hyvä sisäympäristö koostuu eri osa-alueista: Kuva 20, Hyvän sisäympäristön tekijät. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) 11.2. Yleistä altistumisolosuhteiden arvioinnista Rakennuksen sisäilmasto-ongelman kokonaiskuvan muodostumiseen vaaditaan usean osaalueen huomioimista ja eri ammattilaisten osaamista ja kokemusta. Kokonaiskuvan muodostamiseen tarvitaan tietoja rakennuksesta ja sen taloteknisten järjestelmistä. Lisäksi tarvitaan tietoa tilojen käyttäjien terveydestä ja heidän kokemuksistaan tilojen sisäilman laatuun liittyen. Kokonaisvaltaisten selvitysten perusteella voidaan arvioida altistumisolosuhteita ja niiden terveydellisiä vaikutuksia tilojen käyttäjille. (Työterveyslaitos, 2016, 30) Altistumisen arvioinnilla tarkoitetaan työperäisten haittojen ja vaarojen tunnistamista ja niille altistumisen todennäköisyyden määrittämistä. Altistumisolosuhteiden arvio perustuu piirustuksiin, muihin asiakirjoihin, mittauksiin, tutkimuksiin ja muuhun rakennuksessa suoritettuun havainnointiin kokonaisvaltaisesti rakennus- ja taloteknisesti sekä sisäilman laadun arvioon niistä rakennukseen liittyvistä tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa altistumisen määrään, laatuun ja kestoon. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) Altistumisolosuhteiden arviointi edellyttää, että käytettävissä on riittävästi tietoa mm. rakennuksen kunnosta, rakenteiden lämpö-ja kosteusteknisestä toimivuudesta, taloteknisistäjärjestelmien toimivuudesta sekä kunnosta ja mahdollisista epäpuhtauslähteistä sekä yhteydestä sisäilmaan ja sisäilman laadusta. Arvioinnin tekee yleensä kohteen johtava asiantuntija yhteistyössä ja konsultoiden kohteen eri selvitysten tekijöitä. Altistumisolosuhteiden arviointiin vaaditut pätevyysvaatimukset on esitetty taulukossa 1. 43

Arviointityö tehdään vasta teknisten selvitysten tulosten perusteella. (Työterveyslaitos, 2016, 30) Taulukko 2, Altistumisolosuhteiden arvioinnin asiantuntijan pätevyysvaatimukset: 1= samat pätevyydet kuin on asetettu asumisterveysasetuksessa 2= korkeakoulututkinto rakennus-, talotekniseltä tai sisäilmastoaihealueelta ja laaja osaaminen ongelmaratkaisuprosesseista työpaikoilla Sisäympäristön epäpuhtauksiin liittyviä haitallisia altistumisolosuhteita kuvaavia pääperiaatteita on kirjattu taulukko 5, Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden toimesta. Taulukkoon kirjattuja pääperiaatteita voi hyödyntää ja soveltaa altistumisolosuhteiden arvioinnissa. Haitallisilla altistumisolosuhteilla tarkoitetaan tilanteita, jolloin ympäristössä on tavanomaiseen toimintaympäristöön verrattuna enemmän epäpuhtauksia tai epäpuhtauslähteitä. (Työterveyslaitos, 2016, 31) Jos sisäilmasto-ongelmatilanteessa on arvioitu, että haitallinen altistumisolosuhde on todennäköinen tai erittäin todennäköinen, on aina samalla arvioitava myös toimenpidetarve. Korjaustoimenpiteiden kiireellisyysjärjestys voi olla terveys- tai rakennusteknisperusteinen. Useasti rakennukseen liittyvistä korjaustoimenpiteistä ja toteutusaikatauluista vastaa rakennuksen omistaja. Työantajan velvollisuus on taata työntekijöille terveelliset ja turvalliset työskentelyolosuhteet riippumatta siitä vastaako kiinteistön omistaja sille kuuluvista tehtävistä. Työnantajalle hyvä apu erilaisissa sisäilmasto-ongelmissa on sisäilmatyöryhmä. 44

Sisäilmatyöryhmässä voidaan arvioida toimenpiteet ja neuvotella eri ratkaisuvaihtoehdoista moniammatillisesti. (Työterveyslaitos, 2016, 32) Altistumisolosuhteiden ja terveydellisen merkityksen arvioitiin tarvittavat tiedot: rakennuksen tekninen kunto ja sisäilman laatu riskirakenteiden esiintyvyys vaurioiden yhteys sisäilmaan ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus sisäilmaston laatuun henkilökunnan oireet ja koetut työympäristöhaitat o merkitsevyys ryhmätasolla o oireita ei tarvita korjausten käynnistämiseen Kosteus- ja homevaurion altistumisen arvio tehdään työpaikan sisäilmatyöryhmässä, jossa on käytettävissä monipuolisesti eri alojen asiantuntijoita. Terveydellisen riskin arvio tehdään lääketieteellisen asiantuntijan johdolla. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) Altistumisolosuhteiden arviointi tehdään ensisijaisesti rakennus- ja taloteknisten kuntotutkimuksien sekä sisäilmastoselvityksien tulosten arvioinnin perusteella. Altistumisen arviointi perustuu seuraavien tekijöiden arviointiin: 1. rakenteiden mikrobivaurioiden laajuuden arviointi (taulukko 2) 2. ilmayhteys ja ilmavuotoreitit epäpuhtauslähteestä sisäilmaan sekä rakennuksen paine-erot (taulukko 3) 3. ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus sisäilman laatuun (taulukko 4) 4.rakennuksesta peräisin olevat sisäilman epäpuhtaudet. (Työterveyslaitos, 2016, 32) 11.3. Rakenteiden mikrobivaurioiden laajuuden arviointi Rakenteissa olevia mikrobivaurioiden laajuutta arvioidaan rakenneavauksilla, rakennekosteusmittauksilla sekä materiaalinäytteiden mikrobiologisilla analyyseillä. Mikrobivauriolla tarkoitetaan bakteerien, homeiden, hiivojen ja lahottajasienten haitallista esiintymistä rakenteessa. Vaurioiden laajuuden arviointi perustuu tietoihin rakennetyypistä, rakenteen rakennusfysikaalisesta toimivuudesta, materiaaliominaisuuksista ja rakennuksen sisäilmasto-olosuhteista (lämpö ja kosteus). 45

Kuva 21, Mikrobikasvuston sisäilmavaikutuksia määrittäviä tekijöitä. Vaurion alan, kasvustoa ja sisäilmaa erottavien rakenteiden ja painesuhteiden sekä mikrobimäärien osalta sisäilmavaikutusten todennäköisyys on sitä suurempi, mitä alempana pyramidien portailla ollaan. (Pitkäranta, 2016, 144) Kuva 22, Mikrobien esiintyminen ja merkitys rakennusvaipan eri osissa. (Pitkäranta, 2016, 144) 46

Taulukko 3, Taulukossa kuvataan rakenteessa olevien mikrobivaurioiden laajuuden arvioinnin kriteereitä 11.4. llmayhteys ja ilmavuotoreitit epäpuhtauslähteestä sisäilmaan sekä rakennuksen paine-erot Rakenteessa mahdollisesti olevan epäpuhtauslähteiden vaikutusta sisäilman laatuun arvioidaan rakenteen tiiveyden sekä mahdollisten ilmavuotoreittien perusteella. Rakennuksen tai rakennusosan suuri alipaineisuus lisää ilmavuotoriskiä rakenneliitosten ja rakenteiden läpivientien kautta, jolloin ilmavuodon mukana sisäilmaan saattaa kulkeutua epäpuhtauksia rakenteista. Ilmavuotoreitit ovat merkittävä tekijä altistumisen kannalta. Ilmayhteyden ja ilmavuotoreittien tutkimusmenetelmiä ovat: lämpökuvaus merkkiainemittaus paine-eroseuranta ilmanpitävyysmittaus ilmasta otettavat näytteet (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) 47

Taulukko 4, Taulukossa kuvataan arviointikriteereitä epäpuhtauslähteen ja sisäilman välisestä ilmavuotoreiteistä sekä rakennuksen paine-eroista. (Työterveyslaitos, 2016, 33) 11.5. Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus sisäilmaston laatuun Huonokuntoinen, toimimaton tai väärin mitoitettu ilmanvaihtojärjestelmä voi heikentää sisäilmaston laatua. Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutusta sisäilmaston laatuun arvioidaan järjestelmän puhtauden, toimintakunnon sekä tilojen ilmamäärien riittävyyden avulla. (Työterveyslaitos, 2016, 34) 48

Taulukko 5, Taulukossa kuvataan arviointikriteereitä ilmanvaihtojärjestelmän vaikutuksesta sisäilmaston laatuun. (Työterveyslaitos, 2016, 34) 11.6. Rakennuksesta peräisin olevat epäpuhtaudet Rakennuksen epäpuhtauslähteet pitää selvittää ensisijaisesti rakennus- ja/tai taloteknisillä selvityksillä. Tiloista mahdollisesti mitattujen epäpuhtauksien pitoisuustuloksia tulee tulkita tilan käyttötarkoituksen mukaan asetetuilla ohje- ja viitearvoilla. Sisäilmamittausten tulokset ovat tarvittaessa osa altistumisolosuhteiden arviointia. Mittaustulokset eivät yleensä voi laskea rakennus- ja taloteknisten havaintojen perusteella tehtyä arviota altistumisolosuhteista, mutta kohonneina pitoisuuksina mittaustulokset voivat nostaa altistumisolosuhdearvioita haitallisemmaksi ja korostaa tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä, esim. asbesti-, PAHyhdisteiden, radon -pitoisuudet. (Työterveyslaitos, 2016, 35) Rakennuksesta peräisin olevat muut sisäilmana epäpuhtaudet todetaan ensisijaisesti paikantamalla epäpuhtauslähde ja ilmayhteysreitti lähteestä sisäilmaan. Tarvittaessa voidaan ottaa sisäilman laatua kuvaavia näytteitä, esim. pöly- ja ilmanäytteet sisäilmasta. Tulosten tulkinta suoritetaan tilan käyttötarkoituksen perusteella määriteltyjen ohje- ja toimenpidearvojen perusteella. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) Jos sisäilman epäpuhtauksien pitoisuudet ylittävät käyttötarkoituksen mukaiset viitearvot, arvio altistumisesta sijoittuu taulukossa 5 tasoille mahdollinen / todennäköinen / erittäin todennäköinen sen mukaan, kuinka vakavia ja laajoja epäpuhtauslähteitä (esim. mikrobivaurioituneet rakenteet) tiloissa on ja onko epäpuhtauslähteistä ilmayhteyttä sisäilmaan. Sisäilman epäpuhtauspitoisuuden ollessa välillä 50-99 % sisäilman viitearvosta tulos voi viitata rakennukseen liittyvään sisäilmasto-ongelmaan, jolloin on tarkkaan arvioitava 49

muiden teknisten selvitysten tuloksia sekä koko rakennuksen tilannetta kokonaisuutena sekä lisäselvitys-, seuranta- tai toimenpidetarpeita. (Työterveyslaitos, 2016, 35) 11.7. Altistumisolosuhteiden arviointi Altistumisolosuhteiden arviointi tehdään taulukoiden 2-4 pääperiaatteiden arvioimisen avulla, yhteenvetotaulukko 5 mukaisesti. Arvio tehdään merkittävimmän sisäilman laatuun vaikuttavan epäpuhtauslähteen mukaisesti, kaikkien tason pääperiaatteiden ei tarvitse täyttyä, taulukoissa 2 ja 3 sekä lopullisessa altistumisolosuhteiden arvioinnissa taulukossa 5. (Työterveyslaitos, 2016, 35-36) Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus sisäilmaston laatuun ja mahdollisia muita sisäilman mitattuja epäpuhtaustekijöitä on tarkasteltava altistumisolosuhteiden arvioinnissa samanaikaisesti. Yleensä sisäilmasto-ongelmaisissa rakennuksissa esiintyy useita sisäilmaston laatua heikentäviä tekijöitä, joihin kohdistetaan erilaisia ja kiireellisyydeltään eroavia toimenpiteitä. (Työterveyslaitos, 2016, 35-36) Altistumisolosuhteiden arvioinnissa tarkastellaan isoja kokonaisuuksia, koko rakennusta tai sen osia. Taulukossa 5 esitettyjä altistumisolosuhteiden kriteerejä voidaan soveltaa käytettäväksi myös tila- tai huonekohtaisesti, kunhan käytössä on vastaavat tiedot kuin koko rakennusta arvioitaessa. (Työterveyslaitos, 2016, 36) Tavanomaisesta poikkeavan altistumisolosuhteen todennäköisyys: Kuva 23, Altistumisolosuhde epätodennäköinen. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteisen arviointi) 50

Kuva 24, Altistumisolosuhde mahdollinen. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteisen arviointi) Kuva 25, Altistumisolosuhde todennäköinen. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteisen arviointi) 51

Kuva 26, Altistumisolosuhde erittäin todennäköinen. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteisen arviointi) 11.8. Menetelmän haasteet Sisäilmastoon liittyvät selvitystulokset eivät aina viittaa rakennuksen sisäilmasto-ongelmiin, vaikka tilojen käyttäjillä voi esiintyä oireita ja huolta tilojen terveellisyydestä. Tällöin on arvioitava ratkaisuprosessin eri vaiheisiin liittyneet mahdolliset epäonnistumiset, esim. viestintä, sekä työpaikan toimintatavat sisäilmasto-ongelmissa. On myös arvioitava, voisiko oireilun taustalla olla muita, esim. työkuormitukseen tai työyhteisön liittyviä ongelmia. (Työterveyslaitos, 2016, 38) Altistumisen ja terveydellisen merkityksen arvioinnissa on paljon haasteita. Sisäilman epäpuhtauksille ei ole olemassa terveysperusteisia viitearvoja. Altistumista arvioidaan lähinnä rakenteiden vaurioiden tai epäpuhtauslähteiden laajuudella ja kestolla sekä yhteydellä sisäilmaan. Kosteus- ja mikrobivaurioissa ei tiedetä mitkä tekijät aiheuttavat oireita ja sairastumista. Tällä hetkellä ei ole olemassa myöskään menetelmää, jonka avulla oireiden ja kosteusvaurioiden syy-yhteys voitaisiin osoittaa. Ei myöskään varmuudella tiedetä, mitkä oireet liittyvät juuri kosteus- ja homevaurioihin, eivätkö muihin sisäilman laadusta johtuviin hyvin yleisesti esiintyviin oireisiin, esim. mineraalivillakuitujen aiheuttamat oireet. Altistuminen on useiden altisteiden summa, mikä tekee sen arvioinnista ja määrittelystä erityisen haastavaa. Terveysperusteista raja-arvoa ei voida asettaa, mikä määrittelisi ns. turvallisen altistumisen. Kosteusvaurioiden ja sitä myöden homekasvujen syntyminen tulisi aina ehkäistä ennakoivilla toimenpiteillä, esim. oikea-aikainen kiinteistön kunnossapito. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) 52

11.9. Korjaustoimenpiteiden kiireellisyys Toimenpiteiden kiireellisyys voidaan luokitella: terveydellisen merkityksen arvioinnin perusteella, silloin kun sisäilmasto-ongelmaa arvioidaan terveydellisin perustein; tai teknisin perustein. Jos haitallinen altistumisolosuhde on todennäköinen tai erittäin todennäköinen, tulee aina arvioida myös toimenpidetarve. Työnantajan velvollisuus on taata työntekijöille turvalliset ja terveelliset työskentelyolosuhteet riippumatta siitä vastaako kiinteistön omistaja kiinteistön kunnosta. Usein rakennukseen liittyvistä selvityksistä ja niiden laajuudesta sekä mahdollisista korjaustoimenpiteistä ja aikatauluista vastaa rakennuksen omistaja. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) 11.10. Terveydellisen merkityksen arviointi Ennen terveydellisen merkityksen arviointia työantajan on selvitettävä altistumisolosuhteet rakennusterveysteen perehtyneiden asiantuntijoiden johdolla. Työterveyshuollon arvioidessa sisäilmastosta johtuvaa terveyden haittaa tulee heillä olla olosuhdetietojen lisäksi käytössään luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot, esim. sisäilmastokysely, tiloissa työskentelevien kokemasta haitasta ja oireista, terveydentilasta sekä muihin näihin vaikuttavista ryhmä- ja yksilötason tekijöistä. Työterveyshuollon tulee arvioida myös muuta työstä ja työympäristöstä johtuvaa työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittaa. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) Altistumisolosuhteiden arviointi on terveydellisen merkityksen arvioinnin perusta, minkä avulla saadaan käsitys siitä kuinka todennäköistä ja laajaa altistuminen mahdollisesti on. Terveydellisen merkityksen arvioinnissa sisäilmastotekijöihin ja olosuhdetietoihin lisätään tieto käyttäjien kokemuksista ja terveydentilasta. Tilan käyttäjien näkemys riskistä on seuraava: Koettu riski = arvioitu riski + huolestuneisuus (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) Tarkemmat tiedot käyttäjien kokemasta terveyshaitasta ja heidän terveydentilastaan tarvitaan silloin, kohteessa raportoidaan terveyteen liittyvää huolta ja oireilua. Rakennuksen kuntotutkimusten, muiden selvitysten tulosten sekä tilojen käyttäjien kokeman terveyshaitan tietojen pohjalta voidaan arvioida olosuhteiden terveydellistä vaikutusta. Näiden arviointien jälkeen tehdään päätökset tarvittavista toimenpiteistä ja niiden kiireellisyydestä. Saatujen tietojen rinnakkain vertailu voi johtaa siihen, että lisätietoja joltain osa-alueelta tarvitaan vielä lisää ja selvityksiä jatketaan. Sisäilmasto-ongelman terveydellisen merkityksen arvioinnin 53

suorittaa erityisesti sisäilmaongelmiin perehtynyt työterveyslääkäri, konsultoiden tarvittaessa altistumisolosuhteita arvioineita asiantuntijoita. (Työterveyslaitos, 2016, 31) Kuva 27, Terveyshaitan arviointitaulukko. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) Ristiin taulukointi ei huomioi vaaran välittömyyttä eikä myöskään eri tekijöiden yhteisvaikutuksia. Arviointiin vaikuttaa myös altistuvien muut sairaudet, joita ei arvioinnissa voida huomioida. Työpaikoille määritetyt raja-arvot ovat yleensä laadittu perusterveiden ihmisten pohjalta. Myös käyttäjien psykososiaaliset vaikutukset tulisi ottaa huomioon. Kuva 28, Vaaran välittömyys sisäilmaongelmissa. (Seuri, 2016, luento: Terveysvaikutukset) 54

Terveyshaittaa voi arvioida vain terveydensuojeluviranomainen. Asumisterveysasetuksessa säädetyn toimenpiderajan ylittymistä pidetään pääsääntöisesti terveyshaittaa aiheuttavan olosuhteen esiintymisenä. Terveydensuojeluviranomainen voi katsoa asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvän terveyshaittaa, vaikka mikään toimenpideraja ei ylittyisi, jos kokonaisarvioinnin perusteella terveyshaitta on ilmeinen. Terveyshaitan arvioinnissa viranomainen harkitsee tapauskohtaisesti, milloin olosuhde aiheuttaa terveyshaittaa ja minkälaiset toimenpiteet ovat terveyshaitan poistamiseksi riittäviä. Perustelut toimenpiderajasta poikkeamiselle tulee tehdä esiintyvien olosuhteiden perusteella ei esim. taloudellisten syiden perusteella. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisen arviointi) Työturvallisuuslain (738/2002) 10 mukaan työpaikalla havaittujen haitta- ja vaaratekijöiden terveydellisen merkityksen arviointi tulee tehdä, jos näitä tekijöitä ei voida poistaa. Työnantaja vastaa siitä, että terveydellisen merkityksen arviointiin käytetään työterveyshuollon asiantuntijoita ja ammattihenkilöitä siten kuin siitä säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001 5 ). Työpaikan sisäilmasto-ongelmissa työterveyshuolto arvioi sisäilmastoongelmiin perehtyneen työterveyslääkärin johdolla altistumisolosuhteisiin liittyvän haitan ja vaaran terveydellisen merkityksen ja antaa siitä tarvittaessa myös lausunnon. (Pietarinen, 2016, luento: Altistumisolosuhteiden arviointi) 12. YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT Työn tavoitteena oli kertoa yksityiskohtaisesti sisäilmahaitan selvittämisprosessin ensi vaiheiden sisällöstä. Sisäilmahaitan selvittelyprosessin jakaminen pienempiin osaskokonaisuuksiin auttaa kiinteistön omistajan edustajaa, reviirirakennuttajaa, ymmärtämään paremmin eri vaiheiden merkityksen sisäilmahaitan selvittämisessä. Porin kaupungille luotu yhtenäinen Parempi sisäilma Poriin -toimintamalli mahdollistaa yhteneväisen tavan toimia, rakennuttaja ei jää kiinteistön sisäilmaongelmien selvittämisen kanssa yksin. Selvitysprosessin ensi vaiheet ovat sisäilmahaitan selvityksen kannalta ratkaisevia. Prosessin alkuvaiheessa selvitetään, aiheuttavatko kohteesta tehdyt valitukset prosessin käynnistämisen vai olisiko aihetta uskoa, että käyttäjä itse tai hänen toimintansa vaikuttavat sisäilmaan tai käsitykseen sisäilmasta. Haittailmoitus tuo esiin rakennuksessa esiin koetun teknisen tai sisäilmaolosuhdehaitan, minkä jälkeen haitan aiheuttajaa lähdetään selvittämään. Perusselvityksen yhteydessä tarkistetaan aistinvaraisesti kiinteistön tilat ja niiden kunto sekä taloteknisten järjestelmien toimivuus suorittamalla rakennukseen tarkastuskäynti. Rakennuksen tiloissa suunnitellun käyttötarkoituksen vastainen toiminta vaikuttaa rakennuksen mahdollisuuksiin palvella tiloissa tapahtuvaa toimintaa, esim. päiväkodin lepohuoneen sijoittaminen varastoon. Rakennuksen ylläpitosiivouksella on myös suuri merkitys koetun sisäilman laatuun. Rakennuksen sisätilojen sekä pintojen säännöllinen siivous ja puhdistus ovat tärkeitä toimenpiteitä, joilla on koettu olevan vaikutusta sisäympäristöön. 55

Käyttäjien kokiessa rakennuksessa sisäilmahaittaan liittyvää oireilua tulee heidän olla yhteydessä työterveyshuoltoon. Käyttäjille teetettävän sisäilmastokyselyn tulokset auttavat sisäilmahaitan selvitysprosessissa haitan aiheuttajan, laajuuden ja vaikutusalueen selvitystyössä. Jos rakennuksessa koettu sisäilmaolosuhdehaitta ei selvinnyt vielä selvitysprosessin ensivaiheiden aikana aloitetaan kiinteistössä sisäympäristötutkimus vaihe. Sisäympäristötutkimuksen tarkoituksena on tutkia rakennuksen kosteus- ja sisäilmateknisiä asioita, joiden toimivuutta tarkastellaan rakennusfysikaalisesti. Tutkimuksen yhteydessä selvitetään myös taloteknisten järjestelmien kunto ja toimintakyky. Kiinteistöön tehdyn laajan tutkimustyön jälkeen tiedetään paremmin sisäilmahaitan aiheuttaja. Sisäilmahaitan aiheuttaja voi olla esim. rakennevaurio tai taloteknisen järjestelmän toimimattomuus. Tutkimuksessa saadaan paljon lisätietoa myös rakennuksen eri rakenteiden kunnosta, mikä auttaa kiinteistön omistajaa, reviirirakennuttajaa, suunnittelemaan kiinteistölle jatkotoimenpiteitä tulevaisuudessa, esim. peruskorjaus. Kuntotutkimuksen tulokset sekä tieto tilojen käyttäjien terveydestä auttavat moniammatillista sisäilmatyöryhmää laatimaan rakennuksesta altistumisolosuhteiden arvioinnin. Arvioinnin perusteella määritellään sisäilmaongelman laajuus ja tarvittavien korjaustoimenpiteiden kiireellisyys sisäilmaongelman poistamiseksi. Altistumisolosuhteiden arviointi on kriittinen vaihe selvitysprosessissa. Tässä vaiheessa arvioidaan sisäilmaongelman terveydellisiä vaikutuksia tilojen käyttäjille sekä tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä. Kuva 30, Sisäilmahaitan selvittämisen eri osapuolet Sisäilmahaitta koskettaa montaa eri osapuolta, joiden kaikkien apua tarvitaan haitan selvittämisprosessissa. Viestinnän avulla pidetään eri asianosaiset tietoisina haitan 56

selvittämisen vaiheista ja vaikutuksista, mikä on välillä haasteellista osapuolien monimuotoisuuden vuoksi. Kiinteistönomistajan edustajalla on keskeinen rooli sisäilmahaitan selvitysprosessissa. Hänen tehtävä on viedä selvitysprosessia tavoitteellisesti eteenpäin. Viestintä on ratkaiseva tekijä sisäilmaongelman eri selvitysvaiheissa. Viestinnän avulla pystytään pitämään kaikki osapuolet ja media tietoisina prosessin eri vaiheista ja niiden tuloksista. Viestinnän tulee olla tasapuolista ja oikea-aikaista. Riittävällä viestinnällä pystytään estämään perättömien huhupuheiden syntyminen. Käyttäjien epätietoisuus työpaikan sisäilmaongelman syystä ja sen selvityksen eri vaiheista, on ensi askel kohti epäonnistunutta sisäilmaongelman selvitystä. Vain hyvällä ja vastavuoroisella viestinnällä voidaan onnistua monitahoisen sisäilmaongelman selvitysprosessissa. Kuva 30, Viestintä on osa sisäilmaongelman selvitysprosessia Sisäilmaongelmien hallintaan ja ehkäisyyn laadittu toimintamalli tulee ottaa käyttöön Porin kaupungin Teknisessä palvelukeskuksessa nopeasti, jotta toimintamalli saadaan jalkautettua myös varsinaisten tilojen käyttäjille ja huoltohenkilökunnalle. Toimintamallista on tarkoitus tulla normaalin reviirirakennuttajan arkityöelämän menettelytapa kiinteistöjen sisäilmaongelma-tapauksissa, mikä edellyttää reviirirakennuttajilta ja sisäilmatyöryhmältä tiivistä yhteistyötä toimintamallin käyttöönoton alkuvaiheessa. Toimintamallin kokonaisvaltainen käyttöönotto vaatii onnistuakseen selkeän koulutussuunnitelman eri osapuolien tarpeet huomioiden. Toimintamalli selkeyttää ja yhtenäistää Porin kaupungin Teknisen palvelukeskuksen reviirirakennuttajien toimintatapoja erilaisten sisäilmaongelmien selvittämisessä. 57