TUM-412 OHJEITA SAARNAN VALMISTAMISEN AVUKSI / Yoleht. Sini Hulmi MITEN SAARNA VALMISTETAAN JA PIDETÄÄN? Puheen pitäminen on periaatteessa yksinkertaista. Siinä ei tarvitse tietää, muistaa ja ostata kuin kolme asiaa: Mitä sanottavaa sinulla on? (1) Millä sanoilla ja rakenteilla kerrot asiasi? (2) Miten esität sanasi? (3) Klassinen retoriikka käyttää näistä kolmesta ilmaisuja res (1), verba (2) ja opus (3). Puheen valmistuksen ensimmäinen kohta on asian, resin löytäminen. Vasta sen jälkeen voi lähteä etsimään sanoja (verba) ja rakenteita, joilla asian esittää. Jos lähtee vain kirjoittamaan saarnaa ilman pohjatyötä, on lopputuloksena helposti pelkkää sanahelinää ilman sisältöä. (Vrt. Aaro Hellaakosken runoon: On metsässä taikatie, joka ei mistään ala eikä minnekään vie. ) Kun asia ja sanat rakenteineen ovat valmiit, on itse puheen pitämisen vuoro. Puheen pitäminen, äänenpainot, eleet, ilmeet ja asennot viestivät vähintään yhtä paljon kuin sanat. Kokonaisuus, opus, ratkaisee paljon, mitä kuulija saa puheestasi. Luonnollisesti kuulijan vastaanottamiseen vaikuttaa sekin, missä tilanteessa hän puhettasi kuuntelee. Ennen kuin ryhdyt valmistamaan saarnaa, sinun täytyy valita, mistä saarnaat. Saarnata voi ensimmäisestä tai toisesta lukukappaleesta (Vanhan testamentin tekstistä tai ns. epistolatekstistä) tai evankeliumista. Joinakin kirkkovuoden pyhinä evankeliumikirja tarjoaa myös vaihtoehtoisia saarnatekstejä. Rukouspäivien saarnatekstit määritellään joka vuosi erikseen. Tee siis pohjatyöt: Lue hyvissä ajoin läpi tekstivaihtoehdot. Valitse, mistä aiot saarnata. Opettele valitsemasi raamatunkohta ainakin pääosin ulkoa, jotta voit kuljettaa sitä mukanasi. Sitten lähdet etenemään saarnan valmistuksessa: etsi res, löydä verba, toteuta opus. Etsi res Mitä sanottavaa sinulla on? Tavoitteena on löytää se, mitä saarnassa haluat sanoa (saarnan ydin, asia, keskiö, jota klassisessa retoriikassa kutsutaan sanalla res). Puhuttaessa on oltava sanottavaa, muutoin on viisainta pysyä vaiti. Sanottavansa, asian, löytäminen on saarnanvalmistuksen tärkein vaihe. Asian löytämisen tärkeys ymmärrettiin jo klassisessa retoriikassa. Marcus Porcius Cato antoi retorisen ohjeen: Rem tene, verba sequentur. (Pidä asia mielessä, niin sanat seuraavat.) Jos saarnaajalla on sanottavaa, hän kyllä löytää sanat asiansa ilmaisemiseen. Ilman asiaa on turha yrittää opetella hienoja retorisia keinoja. Hienotkaan vaatteet eivät peitä onttoa ydintä.
Saarna soveltaa teologista tietoa käytäntöön. Se on soveltavaa teologiaa. Näiden ohjeiden tarkoitus on auttaa saarnaajaa saarnaamaan - aidosti Raamatun tekstistä nousevaa viestiä - kirkon uskontradition sisällä - nykyisessä historiallisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa - elämällä itse mukana siinä mitä puhuu - ottaen huomioon kuulijansa, heidän elämänsä ja mielensä Nelisäikeinen kohtaamisen teologia pätee tässäkin: Saarnaajan tehtävänä on saattaa Raamatun maailma ja tämän päivän maailma kohtaamaan toisensa. Saarnaajan tehtävä on auttaa ihmisiä kohtaamaan Jumala. Saarnaajan täytyy kohdata kuulijansa, jotta tämä onnistuisi. Saarnajan on saatava kuulija kohtaamaan itsensä, jotta kuultu puhuttelisi kuulijaa ja jatkaisi elämistään kuulijan sisällä. Tarkoituksena on löytää tapa soveltaa teologiaa. Saarna ei ole teologinen esitelmä (kaukana siitä), mutta sen taustalla on vankkaa teologiaa. Saarna on kuin jäävuori: Merenpinnan alla on valtava teologinen oppineisuus teräksenlujaa ja kestävää jäätä, mutta pinnan päällä näyttäytyy toisenlainen näky: lumilakeuksia, vuorenhuippuja, aurinkoa ottavia hylkeitä ja vaeltavia jääkarhuja siis raamatunkohdasta ja teologiasta nouseva monimuotoinen ja ihmistä koskettava sanoma ihmisille, jotka sitä kuulevat. Ei voi olla merenpäällistä moni-ilmeistä jäälakeutta ilman pinnan alla olevaa kovaa jäätä! Toisaalta jos jäävuoresta sulaa alaosa pois, sen on vaara keikahtaa. Jäävuoren kaatuminen on vaaraksi koko sen ympäristölle. Samoin saarna vailla teologista pohjaa voi olla vahingollinen. Lähtökohtana saarnan valmistamiselle on kirkkokäsikirjan antama ohje: "Saarna pidetään vuorossa olevan vuosikerran evankeliumista tai jommasta kummasta lukukappaleesta." Tämä tarkoittaa, että saarnan keskeisen viestin on noustava esillä olevasta raamatuntekstistä. Saarnan ytimenä ei ole tietty itselle tärkeä kristillisen opin kohta, ei kirkkovuoden aika eikä itselle mieluinen muu ihmismieltä tai yhteiskuntaa koskettava ajatus. Kirkkokäsikirja määrää kullekin kirkkovuoden pyhälle tietyt raamatunkohdat saarnateksteiksi osittain juuri sen vuoksi, että julistus ei yksipuolistuisi saarnaajan omien päällimmäisten mieliajatusten käsittelyksi pyhä toisensa jälkeen. Saarnaajan on laitettava itsensä töihin yhtäältä teologisten analyysien pariin sekä ympäröivän yhteiskunnan ja kuulijakuntansa tilan arviointiin ja toisaalta sisäiseen prosessiin. Näin hän voi löytää puhuttelevan viestin juuri siitä raamatunkohdasta, josta on pitämässä saarnaa. Tätä viestiä tarkastellaan sitten kirkon uskontradition näkökulmasta nykyajan kontekstissa sekä saarnaajan ja kuulijoiden tilanteessa. Asian voi löytää monella tavalla. Tässä esitän yhden mallin, joka auttaa saarnaajaan toteuttamaan tehtäväänsä. Prosessi etenee viiden kuvakulman kautta. Niiden tuloksena saarnaaja on löytänyt ytimen, asian (res), jonka hän haluaa saarnassaan välittää kuulijoilleen.
Löytämisen apuna toimivat viisi kuvakulmaa: Tekstin alkuperäinen viesti (ensimmäinen kuvakulma) Tekstin viesti kirkon uskontraditiossa, historiassa ja uskonymmärryksessä (toinen kuvakulma) Viestin sanoma nykyajassa (kolmas kuvakulma) Merkitys minulle (neljäs kuvakulma) Sanoma kuulijoille (viides kuvakulma) Raamatunkohdan alkuperäinen viesti (ensimmäinen kuvakulma) Kysy itseltäsi: Mikä on tämän raamatunkohdan alkuperäinen viesti? Mitä tämä kohta on halunnut sanoa ensimmäisille kuulijoilleen tai lukijoilleen? Kohtaamisen teologia pätee tässäkin: sanottavalla on ollut merkitystä alkuperäisille kuulijoilleen, viesti on tarkoitettu kohdattavaksi. Lähde liikkeelle perusasioista: Onko alkutekstissä merkittäviä poikkeavia lukutapoja, jotka vaikuttavat olennaisesti tekstin sisällön ymmärtämiseen? Selvitä itsellesi alkukielen sanojen merkitys, erityisesti sen keskeisten termien osalta. Papin perustaitoihin kuuluu ymmärtää ainakin apuneuvojen kanssa Raamatun alkukielistä tekstiä. Tutki katkelmasi tekstiympäristöä: Minkälaiseen yhteyteen katkelma kuuluu? Miten tekstiympäristö vaikuttaa raamatunkohtasi sisällön ymmärtämiseen? Mikä merkitys tällä katkelmalla on ympäristössään? Selvitä raamatuntekstin historiallinen ympäristö: Milloin teksti on kirjoitettu? Missä se on kirjoitettu? Kuka sen on kirjoittanut? Miten kirjoitusajankohdan historiallinen, aatteellinen, yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ympäristö heijastuvat katkelmastasi? Miten ne vaikuttavat sen sisällön ymmärtämiseen? Kartoita raamatuntekstin tausta: Onko kirjoittaja käyttänyt lähteitä? Miten ja miksi hän käyttää niitä? Onko hänellä lähteitä käyttäessään omia korostuksiaan, jotka paljastavat jotakin hänen teologisesta ajattelustaan? Keille kirjoittaja on kirjoittanut? Missä tarkoituksessa hän on kirjoittanut? Miksi hän on kirjoittanut? Mitä hän haluaa sanoa kirjoituksellaan? Miten kirjoitusta on alun perin käytetty? Kristinusko on historiallisesti ankkuroitunut uskonto. Emme voi irrottautua Raamatun alkuperäisestä viestistä, mutta toisaalta on kysyttävä, onko maailma muuttunut vuosituhansien aikana sillä tavoin, että alkuperäisen viestin merkitystä täytyy katsella eri näkökulmasta. Pohdi sen vuoksi myös: Mikä alkuperäisessä viestissä on sillä tavoin ajatonta, että sillä voi katsoa olevan merkitystä myös nyt? Raamatunkohdan viesti kirkon uskontraditiossa, historiassa ja uskonymmärryksessä (toinen kuvakulma) Kysy itseltäsi: Miten raamatunkohdan alkuperäinen viesti on elänyt ja elää kirkon uskontraditiossa? Mitä merkitystä löytämälläsi sanomalla on ollut historian eri vaiheissa? Onko sen merkitys vaihdellut aikakausien ja maailman muutoksen myötä? Löydätkö erityisesti luterilaisesta uskonkäsityksestä jotakin, joka on tähän kohtaan liittyvää? Miten tässä kirkkovuoden kohdassa viestin merkitys elää? Mikä siitä kannattaisi nostaa tässä vaiheessa kirkkovuotta esiin? Viestin sanoma nykyajassa (kolmas kuvakulma) Kysy itseltäsi: Arvioi nykyistä maailmaa, jossa elämme: Minkälainen on se yhteiskunnallinen ja globaali tilanne, jossa olemme? Mikä merkitys tässä tilanteessa tekstistä löytämälläsi viestillä ja
kirkon uskontradition, historian ja uskonymmärryksen sille antamalla sanomalla voi olla? Mikä on siis tekstistä aidosti nouseva viesti tämän uskontradition sisällä tässä yhteiskunnan vaiheessa? Analyysin kolme ensimmäistä kuvakulmaa vievät saarnaajan kohti Raamatun tekstin merkitystä kirkossa ja nykyajassa. Yhdestä raamatunkohdasta voi joskus nousta monta asiaa, toisinaan vain yksi. Muotoile asia tai asiat itsellesi ytimekkäästi ja lyhyesti. Näin varmistat, että olet itse löytänyt ytimen, joista nousee se viesti, jonka lopulta haluat näyttää kuulijoillesi. Merkitys minulle (neljäs kuvakulma) Kysy itseltäsi: Mikä on Raamatusta löytyneen asian / ytimen / viestin merkitys minulle? Miten juuri tämä, tästä kohdasta löytynyt ja valitusta tulkintahorisontista tarkasteltu asia puhuttelee minua? Vain siitä voi puhua uskottavasti, millä on itselle merkitystä. Sanoman täytyy koskettaa puhujaansa, jotta se voi koskettaa kuulijaa. Kysy itseltäsi, mikä sinussa liikahtaa, kun pysähdyt löytämäsi asia äärelle. Miksi asia koskettaa sinua? Kun asia saa sinussa merkityksen, päädyt saarnaamaan sellaista, joka on elettyä eikä opittua. Silloin kuulijasikin saavat puheestasi pohdittavaa. Meditaatio vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Työ ei monestikaan tapahdu kirjoituspöydän ääressä. Opettele Raamatun tekstisi ja tekstistä löytämäsi ydin tai merkitys ulkoa, jotta voit kuljettaa niitä mielessäsi. Lähde rauhalliselle kävelylenkille ja uppoudu meditoimaan asiaa, kuulostelemaan sitä. Istahda bussiin, sulje silmäsi ja pohdi Raamatusta analyysien avulla löytämääsi viestiä. Vetäydy kammioosi tai kirkon penkkiin sulkien ulkoa tulevat viestit itsestäsi pois. Kuuntele sisältäsi nousevia ääniä Raamatun asiaan liittyen. Kaiken löytämäsi ei tarvitse puhutella sinua. Riittää, että löydät yhden puhuttelevan kohdan asiasta. Kun olet tehnyt löytösi, kirjaa se itsellesi lyhyesti ja ytimekkäästi muistiin, ettet unohtaisi löytöäsi. Sanoma kuulijoille (viides kuvakulma) Kysy: Ketkä ovat kuulijani? miten kuulijoittesi elämäntilanteessa ja tässä maailmantilanteessa heitä voi puhutella raamatunkohdasta nouseva asia sekä se puhuttelu, joka kosketti sinua itseäsi ja josta löydät sisäistä sanottavaa. Mikä on sanoma kuulijoillesi? Mitä taustatietoja sinun on annettava kuulijoillesi, jotta he kykenevät ymmärtämään raamatunkohdan sanoman. Ota viimeistään saarnan valmistuksen tässä vaiheessa kuulijat mukaan dialogiin. Seurakuntalaisten kanssa voi keskustella saarnaan liittyvistä teemoista ja kuulostella sen merkitystä heille. Voit ottaa raamatunkohdastasi kopioita mukaasi ja näyttää niitä tapaamillesi ihmisille vaikkapa yhteistä harrastusta odotellessa. Kerro, että sinun pitää puhua tästä kohdasta ja kysy, mitä heille tulee kohdasta mieleen, mikä heitä siinä puhuttelee, mikä askarruttaa. Kysy näkemyksiä muilta kuin teologian opiskelijoilta, mielellään myös harvemmin kirkossa kävijöiltä. Voit myös lähettää sähköpostia tai someviestejä tai päivityksiä, joissa kysyt ihmisten ajatuksia. Kysy eri-ikäisiltä ihmisiltä, myös lapsilta ja nuorilta! Muotoile lyhyesti sanoma, jonka on kuulijoillesi nyt tarpeen. Jos sinusta tuntuu, että kuulijasi ovat keskenään kovin erilaisia eikä heitä voi puhutella sama asia, on sinun tehtävä valinta: kenelle ensisijaisesti saarnaan tällä kerralla ja minkä vuoksi. Mieti myös, onko sinun mahdollista ottaa jollakin tavoin huomioon myös muut kuulijasi. Nyt olet käynyt eri kuvakulmat läpi, ja olet löytänyt ytimen, jonka aiot saarnassasi välittää. Sinulla on elämässäsi monta mahdollisuutta päästä saarnaamaan. Älä yritä sanoa kaikkea kerralla. Älä käy läpi koko kristinoppia. Yhteen saarnaan riittää yksi hyvä asia, joka aidosti nousee Raamatun tekstistä, sopii kirkkovuoden ajankohtaan, ihmisten (puhujan ja kuulijan) elämään sekä puhuttelee sinua ja kuulijoitasi. Vältä toistamasta joka saarnassasi samaa
mieliteemaasi olipa se kuinka tärkeä tahansa ja kuinka luovuttamaton kristillisen uskon kannalta. Luota siihen, että pääset saarnaamaan toistenkin ja että myös messun muut osat puhuttelevat seurakuntalaisia. Valitse rohkeasti yksi asia. Muotoile saarnasi ydin lyhyesti ja ytimekkäästi yhdellä lauseella. Nyt olet tehnyt jo suurimman työn. Tiedät mitä aiot sanoa. Tämän jälkeen itse saarnan tuottaminen onkin kohtuullisen helppoa. Sinun täytyy tämän jälkeen miettiä millä sanoilla ja rakenteilla kerrot asiasi ja miten esität puheesi. Löydä verba - Millä sanoilla ja rakenteilla kerrot asiasi? Kun saarnan tai puheen res on löytynyt, on aika etsiä sanat (verba) ja rakenteet, joilla saat asiasi välitettyä kuulijoillesi. Saarnan ja minkä tahansa puheen täytyy olla suunniteltu. Paitsi asia, niin myös puheen eteneminen (dispositio) on syytä miettiä, ennen kuin puhetta ryhtyy kirjoittamaan. Retorisia mahdollisuuksia saarnankin jäsentelyyn on monia, mutta jäsennys on oltava, jotta puheesi olisi korvalle kuultavaa. Hyväksi avuksi ovat klassisen retoriikan ohjeet. Ne neuvovat jäsentelemään puheita pääpiirteissään näin: Exordium captatio benevolentiae (kuulijoiden huomaaminen; vrt. esim. Room. 1:8; voi kyllä messussa sisältyä jo esim. johdantosanoihin - ei siis välttämättä tarvita saarnassa, vaikka voi monesti olla hyväksi tässäkin) propositio (aiheen ilmoittaminen) partitio (jakaminen osiin; sen ilmoittaminen, miten käsitellään aihetta) Narratio oltava brevis et credibile (lyhyt ja uskottava) kerrotaan välttämättömät taustatiedot (esim. perikoopista ja sen taustasta tms.) Argumentatio probatio (todistetaan positiivisesti asian puolesta) refutatio (kumotaan oletettuja vastaväitteitä) huippuna esitetään RES, asia (lyhyesti, muistettavasti) Perotatio (epilogos) lyhyt päätös, voi sisältää pääkohtien kertaamisen Tämä jäsentely on siis yksi mahdollinen ja kokeilemisen arvoinen jäsentely saarnalle. Tee dispositio itsellesi ennen kuin kirjoitat puheesi tai saarnasi. Näin voit myös kuljettaa suunnittelemaasi puhettasi mukanasi ilman papereita, ja tehdä sen valmistelutyötä muiden askareittesi lomassa. Puhe hautuu ja kypsyy mukanasi elämässäsi ja kohtaamisissasi näin pystyt välittämään kohtaamista paremmin myös puheessasi. Hyvä rakenne auttaa paitsi sinua puheen pitäjänä myös kuulijaa. Se auttaa puhetta jäsentymään kuulijan mieleen ja sitä kautta myös muistamaan kuullun. Näin kuulija saa puheesta mukaansa jotakin
sellaista, jota hän voi omassa elämässään jatkaa eteenpäin ja myös jakaa eteenpäin. Saarna jatkaa matkaansa kuulijassa ja kuulijan kautta monesti myös suuntiin, joita saarnan pitäjä ei osaa aavistaa ja joita hänen ei myöskään tarvitse hallita. Kun puheen rakenne on sinulle selvä, voit ryhtyä kirjoittamaan puhettasi. Useimpien puhujien kannattaa kirjoittaa puheensa etukäteen, jotta puhe tulisi kunnolla valmistelluksi. Puheen kirjoittaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että kirjoitettu teksti luetaan jumalanpalveluksessa. Puheen kuuluu aina olla puhuttu ei luettu. Puhe on eri asia kuin kirjallinen esitys siinäkin tapauksessa, että puhe ensin saatetaan kirjalliseen muotoon. Koska puhuttu ja kirjoitettu toimivat eri tavoin, kannattaa suhtautua varauksella tapaan, joka nykyisin on yleistymässä: saarnoja julkaistaan vaikkapa seurakunnan internetsivuilla. Vaarana näet on, että jos tietää puheensa tulevan kirjallisesti julkaistuksi, sen myös valmistelee kirjalliseksi esitykseksi. Sinänsä ei ole hullumpaa, että suurella vaivalla valmistellut ajatukset saatetaan myös tällä tavoin muiden tavoitettaviksi, mutta kirjallinen esitys pitäisi aina muokata erikseen. Puhe ei sellaisenaan toimi hyvänä kirjoitettuna tekstinä, ja kirjallinen teksti puolestaan ei toimi lainkaan puheena! Luettu esitys saarnana on kuulijoita väheksyvä: heitä varten ei viitsitä valmistella hyvää puhetta. Jälleen siis jakavan kohtaamisen aspekti jää unohduksiin. Sanojen ja ilmaisutapojen valinnalla vedät kuulijat mukaasi. Puheen alku on erityisen tärkeä. Ensimmäiset kymmenet sekunnit ratkaisevat, haluaako kuulija kuunnella sinua, uskooko hän sinulle olevan sanottavaa itselleen ja kokeeko hän, että haluat kohdata hänet. Hyvä puhe myös pitää kuulijan mielenkiinnon, uteliaisuuden ja kiinnostuksen yllä. Kuulijaa houkutellaan elämään mukana puhuttavassa asiassa. Myös puheen loppu on erityisen tärkeä. Se tuo lyhyesti esiin sanomasi, ikään kuin tiivistää sen, ja auttaa kuulijaa tällä tavoin muistamaan sanomasi. Kohtaamista helpottaa, jos asetut itse kohdattavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tuot itsesi mukaan puheeseesi. Reilusti voi siis rohkaistua puhumaan ajoittain yksikön ensimmäisessä persoonassa. Sen sijaan monikon ensimmäisen persoonan käyttö ( me ) toimii usein karkottavana ja etäännyttävänä tapana, vaikka moni puhuja luulee toisin. Puheesi asiaa, resiä etsiessäsi olet joutunut laittamaan koko teologisen osaamisesi likoon. Kun olet valmistelemassa puheen verbaa, on suuri kiusaus pyrkiä näyttämään, miten sivistynyt olet. Tehtäväsi on kuitenkin pitää oppineisuutesi omana tietonasi ja soveltaa löytöjäsi kuulijoittesi elämään. Kaikkea ei tarvitse kertoa ääneen. Saarnan perustana on koko teologinen sivistyksesi, mutta se ei ole näkyvissä, vain jäävuoren huippu näkyy. Pienenä erityishuomiona on syytä kiinnittää huomiota sanavalintoihin, joita käytetään, kun viitataan Raamattuun. Analyyseissä puhumme usein tekstistä. Se on kuitenkin akateemista ammattikieltä. Saarnassa se kuulostaa paperinmakuiselta ja kuivalta analyysiltä. Kirkossa ei ole tekstejä, vaan evankeliumi tai Psalmien kirja tai Roomalaiskirje jne., joskus pelkästään Raamattu. Muista, että puheen kuulija ei voi palata kuulemassaan taaksepäin toisin kuin kirjoituksen lukija. Sinun on rakennettava sanottavasi niin, että kuulija pysyy siinä mukana. Älä rakenna liian pitkiä ja vaikeita virkkeitä. Puhutussa kielessä virkkeeseen mahtuu enintään yksi päälause ja yksi sivulause eikä yhtään
lauseenvastiketta. Muista, että useimmille ihmisille kuunteleminen on vaikeaa. Useimmilla kuulijoillasi ei myöskään ole takanaan teologian opintoja. Toteuta opus - Miten esität sanasi? Kun olet kirjoittanut saarnasi, on edessä vielä sen pitäminen. Jotta voit todella puhua etkä lukea saarnaasi, on sinun memoroitava se. Opettelet siis ainakin pääpiirteissään ulkoa sanottavasi, jotta todella muistat, mitä olet ajatellut sanoa. Tässä vaiheessa huomaat, että hyvin jäsennetty puhe on helppo oppia ulkoa. Huonosti jäsennettyä et muista itsekään kuinka siis kuulijatkaan voisivat sitä muistaa! Ulkoa opettelusta huolimatta on sallittua pitää puhuessa mukana papereitaan, kunhan ne ovat tukena puhumiseen eivätkä kahleena. Voit vaikkapa korostuskynällä merkitä siihen keskeiset kohdat. Se helpottaa sinua, jos jännitykseltäsi unohdat, mitä olitkaan puhumassa. Valmiin saarnan äärellä jatkat sen sisäistämistä. Voit miettiä, miten puhut sen. Mitkä ovat äänenpainot ja tauot? Mikä on puheen nopeus? Mikä on äänen voimakkuus? Miten liikut? Miten elehdit? Minne katsot? Monet näistä asioista nousevat luonnostaan, kun todella olet sisäistänyt sanottavasi etkä jännitä liikaa esiintymistäsi. Käy etukäteen katsomassa, missä paikassa aiot puhua. Testaa, miten ääni kuuluu. Onko äänentoistoa? (Ei ole aina tarpeen, monien vanhojen kirkkojen akustiikka toimii ilmankin, jos puhetekniikkasi on kunnossa. Äänentoisto puolestaan ei pelasta huonoa puhetekniikkaa.) Miten jälkikaiku vaikuttaa kuuluvuuteen? Kuinka kovaan ääneen on puhuttava, jotta ääni kuuluu? (Ota huomioon, että tyhjä kirkko ja täysi kirkko ovat akustisesti täysin erilaisia tiloja.) Olennainen edellytys kuulijan kohtaamiselle on se, että hän kuulee sinut. Selvitä, mitä mahdollinen liikkumisesi, kääntymisesi ja elehdintäsi vaikuttavat kuuluvuuteen. Tutki, minkälainen näkyvyys tilassa on eritoten, jos aiot käyttää jotakin visuaalista puheessasi (kuvia, esineitä, eleitä, ilmeitä). Ennen puheesi pitämistä, rauhoitut vielä aiheesi ääreen ja valmistaudut asiasi esittämiseen. Muista, että tehtäväsi on kohdata kuulijasi, tuoda hänelle eväitä, joiden kanssa hän jatkaa matkaa ja auttaa häntä kohtaamaan pyhä. Kun nouset puhumaan, halua puhua juuri niille ihmisille, jotka edessäsi istuvat. Muista puhua heille. Älä tyydy lukemaan ääneen kirjoittamaasi tekstiä. Saarna ja hartauskirjoitus ovat kaksi aivan eri asiaa. Katso heitä, ja ota huomioon, miten he puheeseesi reagoivat. Jos koet epäonnistumisen tuntua, ajattele, että seuraavalla kerralla voit tehdä asiat paremmin. Voit myös muistaa, että useimmat seurakuntalaiset rakastavat pappiansa myös silloin, kun hän ei onnistu täydellisesti. SAARNA PERHEMESSUSSA Saarnaan pätee perhemessun yleinen ohje: on toteutettava messu siten, että se kiinnostaa myös lasta. Lapset eivät ole tyhmiä, mutta heidän kielellinen valmiutensa ja heidän tietonsa ovat vielä toisenlaiset kuin aikuisen.
He omaksuvat ja oppivat asioita ruumiinsa kautta, vasta murrosiässä heidän järkensä oppii tietämään sen, minkä ruumis jo tuntee. Yhtä lailla kuin aikuisille suunnatussa saarnassa täytyy olla asia, joka halutaan sanoa (res), sen on oltava myös perhemessun saarnassa. Ilmaisu täytyy kuitenkin valita sellaiseksi, että lapset pystyvät saarnaa seuraamaan. Yksinkertainen ilmaisu ei kuitenkaan anna oikeutta sisällölliseen köyhyyteen! Näin ollen perhemessun saarnaan pätevät samat ohjeet saarnan pohjatyöhön kuin aikuisillekin suunnatussa saarnassa. Toteutuksessa pätee vieläkin vahvemmin se ohje, että yhteen puheeseen mahtuu vain yksi asia. Sisällöltään asian on kuitenkin oltava hyvä. Itse asiassa perhemessun saarna puhuttelee tällöin samalla myös aikuisia. Vertaa siihen, että monet klassiset sadut puhuttelevat sekä aikuisia että lapsia. Lapsista näkyy heti, kiinnostaako saarna (toisin kuin aikuisista, jotka osaavat esittää kiinnostunutta). Sisältöön ja ilmaisuun on kiinnitettävä vielä enemmän huomiota kuin kilttien aikuisten puheissa. Ihminen erityisesti lapsi ottaa viestejä vastaan kaikilla aisteillaan. Niinpä ilmaisutapoina on syytä käyttää muutakin kuin puhuvaa päätä : esineitä, draamaa, kertomuksia, liikkumista ja tekemistä (sekä puhujan että kuulijoiden), laulua, kuvia, värejä, eleitä, ilmeitä. Lapset voivat myös olla mukana toteuttamassa (ja valmistelemassakin ryhmän kanssa) saarnaa. Lapsi ei kuuntele (ei yleensä aikuinenkaan), jos puhuja ei puhu hänelle ja usko itse sanomaansa. Irrottaudu siis papereista senkin uhalla, että unohdat jotakin. Katso kuulijoitasi. Ole sisäisesti mukana siinä, mitä sanot. Kohtaa kuulijasi. Jos esität kysymyksiä, anna aikaa ja tilaa vastauksille. (Saarnaan voi sisältyä dialogia kuulijoiden kanssa.) Mikään ei ole eritoten lapsille turhauttavampaa kuin se, että kysytään, mutta ei saakaan vastata. Lapsi ei kuuntele, jos hän ei ymmärrä sanoja. Sanojen ja ilmaisujen oltava sellaisia, joita lapsikin ymmärtää, mutta ei lässytystä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että perhemessun saarna on tehtävänä vaikeampi kuin tavallinen saarna. Pohjatyön täytyy olla yhtä tukevaa molemmissa, mutta perhemessun saarnassa aikuisen saarnaajan on lisäksi ylitettävä kuilu, joka on hänen ja lasten ajatus- ja mieltämismaailmojen välillä.