Laadukasta lastensuojelutyötä koko Suomeen yhdessä tekemällä

1 Laadukasta lastensuojelutyötä koko Suomeen yhdessä tekemällä

2 Sisällysluettelo 1. TAUSTAA... 3 2. KANSALLISEN KEHITTÄMISRAKENTEEN TASOT... 4 3. YHTEISKEHITTÄMISEN IDEA JA TARKOITUS... 6 3.1 Mitä on yhteiskehittäminen?... 6 3.2 Yhteiskehittämispäivien idea... 7 3.2 Korkeakouluyhteistyö... 8 4. KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS... 8 4.1 Sisältö... 9 4.2 Yhteiskehittämispäivien rakenne... 9 4.3. Yhteiskehittämispäivien työryhmien tiedonkeruu ja dokumentointi... 11 Työryhmätyöskentelyn dokumentoinnin lisäksi osaamiskeskus vastaa päivän yhteenvedon tekemisestä. Yhteenveto kokoa päivän annin ja sisällölliset huomiot mallinnuksiin. Yhteenvetoa varten toimitetaan pohja (liite 2 huom tulee myöhemmin), jossa kohdat/kysymykset jotka tulee täyttää.... 12 4.4 Yhteiskehittämispäivät olemassa olevia verkkolähetyksiä hyödyntäen... 12 4.5 Yhteiskehittämispäivien arviointi... 12 5. TYÖNJAKO JA YHTEISTYÖ ERI TOIMIJOIDEN KESKEN... 13 5.1. Sosiaalialan osaamiskeskusten ja THL:n verkosto ja yhteistyö... 13 5.2 Edellytykset ja sitoutuminen... 13

3 1. TAUSTAA Lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelman (LAPE) tavoitteena on uudistaa lasten ja perheiden palveluita. Tavoitteena ovat lapsi- ja perhelähtöiset palvelut sekä lapsen oikeuksiin ja tietoperustaan nojaava toimintakulttuuri. Kehittämistä viedään valtakunnallisesti eteenpäin ohjaten ja koordinoidusti. Syksyn 2016 valtakunnallisen työpajatyöskentelyn tuloksena lastensuojelun kehittämiskokonaisuuksiin pohjautuvat mallinnukset olivat työn ensimmäinen vaihe. Mallinnusvaiheella aloitetun työn avulla tavoitellaan pitkällä tähtäimellä kansallisesti yhteneväisiä ja tietoon perustuvia käytäntöjä ja toimintatapoja. Mallinnustyöskentelyssä on kyse lastensuojelun eri toiminta-alueita koskevien tavoitteiden ja kehittämissuuntien alustavasta, moniäänisestä määrittelystä. Mallinnuksia on tuotettu lastensuojelun sosiaalityöstä, perhetyöstä ja perhekuntoutuksesta, perhehoidosta ja laitoshoidosta sekä sijaishuollon ohjauksesta ja valvonnasta. Mallinnukset kuvaavat ja perustelevat laadukkaan lastensuojelun periaatteita ja tavoiteltavia toimintakäytäntöjä. Mallinnuksia voi luonnehtia lastensuojelun eri toiminta-alueita koskeviksi alustaviksi konsensusluonnoksiksi. THL:n ja maakunnallisten toimijoiden (sosiaalialan osaamiskeskukset ja LAPE-hankkeet) yhteiskehittämispajoissa mallinnusten pohjalta kehitetään lastensuojelua vuoropuhelussa. Niitä voidaan työstää eteenpäin esimerkiksi asiakastapausten avulla. Samalla yhteiskehittäminen edistää mallinnuksissa kuvattujen hyvien käytäntöjen jatkokehittämistä, levittämistä ja juurtumista valtakunnallisesti. Käytännön kehittämisessä mallinnusten ehdottamista toimintatavoista keskustellaan ja niitä viedään pilotoitavaksi. Tavoitteena on pilottien ja niissä kertyvän kokemuksen ja tiedon avulla testata ja arvioida mallien sovellettavuutta, hyötyjä ja toimivuutta sekä rikastaa mallinnuksia osana maakuntien LAPE-hankkeissa tapahtuvaa lastensuojelun kehittämistä. Tavoitteena on, että syksyllä laadittujen mallinnusten ja LAPE-ohjelman kokeiluissa tarkentuvien kansallisten suuntaviivojen mukainen kehittämistyö jatkuu LAPE-ohjelman jälkeen paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason yhteistyönä pitkäjänteisesti ja tutkimusperustaisesti. Lastensuojelun keskeisten sisältöalueiden sekä lastensuojelun ja muiden erityispalveluiden yhteistyön kehittämistä varten ei ole toistaiseksi olemassa kansallisia, kehittämistä tukevia rakenteita. Tämä on osaltaan johtanut pirstaleiseen kehittämistyöhön. Lyhytaikaisella ja koordinoimattomalla hankekehittämisellä ei päästä riittävästi vahvistamaan ja yhtenäistämään vaativaa lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävää työtä. LAPE-ohjelmassa maakunnille suunnataan kaikilla LAPE-ohjelman toiminta-alueilla muutoksen tukea. Erityistason palveluiden osalta muutoksen tuki toteutetaan siten, että samalla kokeillaan suunnitelmallista, pitkäjänteistä, tutkimukseen perustuvaa ja pysyväksi tarkoitettua kansallisesti

4 koordinoitua yhteiskehittämisen toimintatapaa, johon sekä niin kansalliset kuin alueellisetkin toimijat sitoutuvat LAPE-ohjelman aikana ja sen jälkeen. Käytännössä tavoitteena on luoda selkeät toimintarakenteet ja periaatteet THL:n, sosiaalialan osaamiskeskusten ja alueellisten toimijoiden väliselle yhteistyölle, sekä kansallisen kehittämisen ohjaukselle. Rakenteen hyötyjä arvioidaan LAPE-ohjelman aikana ja käytännössä kokeiltu kehittämisrakenne pyritään soveltuvin osin siirtämään osaksi sote:n kehittämisrakenteita. Yhteisen ja koordinoidun kehittämisen keskeinen muoto tulevat olemaan alueelliset 1 yhteiskehittämistyöpajat. Sosiaalialan osaamiskeskusten verkosto kattaa koko maan. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on yhteys nykyisten kuntien ja tulevien maakuntien henkilöstöön ja sosiaalialan käytäntöön, kokemusta erilaisten muutosprosessien toteuttamisesta ja tapahtumien järjestämisestä. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat siten THL:lle luonteva ja toivottava kumppani kehittämisrakenteen luomiseksi ja käytännön LAPE yhteiskehittämispäivien toteuttajaksi. Tämä ohjeistus on laadittu THL:ssa tekijöinä kehittämispäälliköt Pia Eriksson, Mia Montonen ja Laura Yliruka. 2. KANSALLISEN KEHITTÄMISRAKENTEEN TASOT Kansallinen kehittämisrakenne pitää sisällään kolme tasoa; kansallinen, alueellinen ja paikallinen/tiimikohtainen. Kehittämisrakenne tukee lastensuojelun tutkimusperusteista kansallisesti yhtenäistä kehittämistä. LAPEn aikana kehittämisrakenteen avulla kansallisesti luotuja mallinnuksia jalkautetaan, keskustelutetaan, arvioidaan ja näin rikastetaan eri tasoilla. Samalla mallinukset ohjaavat ja tukevat maakunnallista kehittämistyötä. Kansallisella tasolla THL ja STM järjestävät LAPE-päivät neljä kertaa vuodessa. LAPE-päivät järjestetään kaksipäiväisinä tapahtumina. Kaksipäiväisen tapahtuman ensimmäinen päivä on tarkoitettu LAPE-ohjelman yleisten teemojen käsittelyyn. Jälkimmäinen päivä on työpajatyöskentelyä, joka kokoaa erityistason muutostyötä - mukaan lukien lastensuojelu - yhteisesti käsiteltäväksi yli maakuntarajojen. Alueellisella tasolla järjestettävät yhteiskehittämispäivät ovat foorumeita, jotka linkittävät kansallisen ja maakunnallisen yhteistyön ja kehittämisen. Päivät suunnitellaan ja toteutetaan sosiaalialan osaamiskeskusten, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, maakunnallisten LAPEhankkeiden ja alueellisten toimijoiden yhteistyönä. THL:n kanssa järjestettäviä maakunnallisia yhteiskehittämistyöpajoja järjestetään 1/vuosi/alue. Maakunnallinen Lape-hanke ja muut alueelliset toimijat voivat järjestää myös useampia yhteiskehittämispäiviä. Yhteiskehittämispäivät järjestetään suorien verkkolähetysten avulla myös webinaareina. Verkkolähetysten avulla mahdollisestaan kaikkien toimijoiden osallistuminen 1 Alueella tarkoitetaan tässä paperissa osaamiskeskusaluetta

5 yhteiskehittämispäiviin sekä kansallisesti yhtenäinen kehittämisen tapa. Verkkolähetykset tallennetaan ja näin luodaan samalla kansallinen materiaalipankki. Verkkolähetyksiä voidaan hyödyntää alueellisesti ja paikallisesti muun muassa työyhteisöissä ja opiskelijoiden opetuksessa. Tarpeen vaatiessa voivat osaamiskeskukset järjestää alueen toimijoiden kanssa useamman päivän, hyödyntäen verkkolähetyksiä tai niistä tehtyjä tallenteita. Vuoden 2017 yhteiskehittämispäivissä fokuksessa on mallinnusten tarkastelu, arviointi ja rikastaminen paikallisista lähtökohdista ja näkökulmista käsin. Mallinnuksia voi ja olisi toivottaa rikastaa myös erityisryhmien kysymysten näkökulmasta. Vuoden 2018 yhteiskehittämispäivissä on tarkoitus koota käytännön kokemuksia mallien soveltuvuudesta. Yhteiskehittämispäivissä käydyt keskustelut ja päivien tuotokset on tarkoitettu hyödynnettäviksi paikallisella tasolla. Tuotosten käyttöönotto paikallisella tasolla edellyttää malleja pilotoivien työyhteisöjen aktiivista toimijuutta. Maakunnallisten LAPE-hankkeiden työntekijät ja maakunnan muutosagentti voivat osaltaan tukea mallien jalkautumista kuntiin ja työyhteisöihin. Yhteiskehittämispäiviä voidaan järjestää samalla mallilla myös työryhmätasolla. Kuva kehittämisrakenteesta

6 3. YHTEISKEHITTÄMISEN IDEA JA TARKOITUS THL on tehnyt tiivistä yhteistyötä Soccan kanssa ja luonut monialaiseen tietoon perustuvan lastensuojelun käytäntöjen mallintamistavan, jossa syksyllä 2016 on hyödynnetty mm. Innokylän ajattelua ja käyty ns. konsensuskeskusteluja laadukkaasta lastensuojelusta moniäänisesti eri alojen asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kesken. Näin on luotu perustaa lastensuojelun kehittämiselle osana lapsi- ja perhepalveluiden kokonaisuutta. Mallinnusten ensimmäiset versiot kuvaavat ja perustelevat lastensuojelua koskevia, moniäänisen toimijajoukon yhdessä määrittelemiä muutossuuntia. Vaikka mallinnukset ehdottavat ja perustelevat uudenlaisia toimintatapoja lastensuojelun eri toiminta-alueille, ei kyse ole kuitenkaan sitovista ohjeistuksista. Sen sijaan on etsitty alustavaa, lastensuojelun eri toiminta-alueita koskevaa konsensusta ja suosituksia, joita tullaan tarkentamaan ja syventämään LAPE-ohjelman aikana laajassa dialogissa eri toimijoiden kanssa. Yhteiskehittämiseen perustuvaan ja konsensusta luovaan työskentelyyn sisältyy keskeisenä periaatteena kansalaisten, järjestöjen ja ammattilaisten vuoropuhelussa tapahtuva lastensuojelun mallinnusten systemaattinen jatkokehittäminen (co-production). 3.1 Mitä on yhteiskehittäminen? Yhteiskehittämisessä lähtökohtana on ammattilaisten ja asiakkaiden väliset suhteet, jossa korostuvat kumppanuus, vastavuoroisuus ja hierarkkisten asetelmien (ammattilainen ja asiakas) ja vuorovaikutuksen haastaminen. Yhteiskehittäminen on dialoginen prosessi ammattilaisten ja lasten, nuorten ja perheiden välillä. Yhteiskehittäjät muodostavat luottamukseen perustuvia verkostoja ja siteitä virallisten suhteiden rinnalle ja niiden sijaan. Verkostoihin perustuva yhteiskehittäminen on tehokasta joustavuutta vaativissa haasteissa, toimintakulttuurin muutokseen tähtäävässä työssä ja tehtävissä sekä toimintatapojen ja palveluiden uudistamisessa. Kun kehittäminen tapahtuu kehittämisen kohteena olevien ammattilaisten ja palvelujen käyttäjien toimesta, ei erillistä juurruttamista tarvita. Parhaimmillaan yhteiskehittäminen käynnistää muutoksia niin palveluiden järjestämisessä, toteuttamisessa, johtamisessa ja päätöksenteossa kuin ammatillisuudessa ja asiakkaan asemassa, sillä se tuo yhteen eri osapuolet ja luo yhteistä ymmärrystä. Yhteiskehittämisellä tavoitellaan palvelujen sosiaalista kestävyyttä (sustainability), eli sitä, että kehitetään asiakkaiden näkökulmasta oikeista asioista. Monien näkökulmien yhdistämisen kautta rakentuu ymmärrys tiedon hyödyllisyydestä ja käyttökelpoisuudesta erilaisissa tilanteissa. Mitä yhteiskehittäminen EI ole? Se ei ole konsultaatiota Se ei ole vapaaehtoistyötä kokemusasiantuntijoille maksetaan korvaus ja työntekijät osallistuvat työajalla.

7 3.2 Yhteiskehittämispäivien idea Päivien aikana mallinnuksia työstetään ja arvioidaan yhteistyössä monitoimijaisen osallistujajoukon kanssa. Osallistujajoukon tulee koostua ammattilaisista, tutkijoista ja kokemusasiantuntijoista. Toivottavaa on, että osallistujajoukkoon kuuluu työntekijöitä eri ammattikunnista sekä eri sektoreilta (julkinen, yksityinen ja järjestöt). Myös opiskelijat ovat tervetulleita. Yhteiskehittämispäiviltä kerätään systemaattista tietoa mallinnusten kansalliseen jatkotyöstämiseen. Samalla pilotoidaan kansallista lastensuojelun kehittämisrakennetta. Näin yhteiskehittämiseen tulee yhteistutkijuuden elementtejä (esim. Reason 1994; Palsanen & Kääriäinen 2016). Teoriaperusta yhteistutkimiselle löytyy humanistisesta ja holistisesta ihmiskäsityksestä. Yhteistoiminnallisessa tutkimuksessa on neljä vaihetta: 1) tapaaminen ja tutkimuksen aiheesta päättäminen 2) toimijoiden keskinäisten suhteiden muotoutuminen kokemusten jakamisten avulla 3) jaettujen kokemusten käsitteellistäminen ja teoretisoiminen 4) käytäntöön suuntautuminen. Tällöin aikaisemmassa vaiheessa syntyneiden käsitysten ja oivallusten realistisuutta ja pätevyyttä testataan yhteiskunnallisessa toiminnassa ja suhteessa käytäntöihin. Toiminnan kautta osallistujat voivat oppia tiedostamaan yhteiskunnallisten tilanteensa (Reason 1994). Syksyn lastensuojelun mallinnusprosessit edustivat yhteistoiminnallisen tutkimuksen kolmea ensimmäistä vaihetta: mallinnustyöryhmien teemat oli kuitenkin etukäteen sovittu. Toisaalta myös teemojen muotoutumisessa kuunneltiin laajaa toimijoiden joukkoa. Teemat muotoutuivat kevään 2016 aikana jolloin LAPE-ohjelmassa valmisteltiin ohjelman eri toiminta-alueille ns. syventäviä projektisuunnitelmia. Kesästä 2016 alkaen mukaan kutsuttavien joukkoa laajennettiin, kun mallinnustyöskentely käynnistettiin laajassa erityistason työpajaprosessissa. Ammattilaiset, tutkijat ja kokemusasiantuntijat saivat päättää osallistumisestaan ryhmiin. Mallinnustyöskentely perustui tutkimustiedon tarkasteluun, mutta myös kokemusten jakamiseen ja käsitteellistämiseen. Tästä prosessista syntyivät mallinnusraportit. Nyt maakuntien LAPE-hankkeiden alkaessa keväällä 2017 ja mallinnusten pilotoinnin vaiheessa voimme ajatella olevamme vaiheessa neljä, jolloin maakunnissa testataan valtakunnallisessa prosessissa syntyneiden käsitysten pätevyyttä ja realistisuutta ja toisaalta syvennetään, rikastetaan ja tarkennetaan mallinnuksia. Lue lisää: Boyle, David & Harris, Michael (2009) The Challenge of co-production. How equal partnerships between professionals and the public are crucial to improving public services. NEF, THE LAB Innovating public services, NESTA Making Innovation Flourish.

8 http://www.nesta.org.uk/sites/default/files/the_challenge_of_co-production.pdf Luettu 4.4.2017 Harra, Toini & Mäkinen, Elisa & Sipari, Salla (20129 Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Metropolia. http://www.ejulkaisu.fi/metropolia/yhteiskehittelylla_hyvinvointia/pdf/yhteiskehittely_esitedigipaper2.pdf Luettu 15.5.2017 Reason, Peter (1994) Inquiry and Alienation. Teoksessa Reason, Petre (toim.) Participation in Human Inquiry. London: Sage Publications. Satka, Mirja & Julkunen, Ilse & Kääriäinen, Aino & Poikela, Ritva & Yliruka, Laura & Muurinen Heidi (toim.) (2016) Käytäntötutkimuksen taito. Heikki Waris -instituutti ja Mathilda Wrede -institutet. Helsinki. 3.2 Korkeakouluyhteistyö Yhteiskehittämiseen olisi hyvä kytkeä mukaan myös korkeakoulut, niiden opiskelijat, opettajat ja tutkijat. Korkeakouluyhteistyö mahdollistaa vuoropuhelun tutkimuksen ja opetuksen kanssa. Onkin tärkeää, että monialaisten sosiaalipalvelujen kehittäminen tapahtuu opetuksen ja tutkimuksen yhteydessä. Näin tieto välittyy ilman viivettä osaksi uusien ammattilaisten koulutusta. Käytännössä korkeakoulu yhteistyö voi tarkoittaa esimerkiksi korkeakoulujen olemassa olevan tutkimuksen ja tutkimushankkeiden hyödyntämistä päivien suunnittelussa, yhteistyötä eri kurssien ja opinnäyte töiden kautta. Korkeakoulut voivat hyödyntää päiviä ja niiden videotallenteita opetuksessa. Päivät voivat tarjota mielenkiintoisia tutkimuskohteita opiskelijoille ajatellen heidän opinnäytetöitään. Opinnäytetyöt voivat tuottaa hankkeelle tietoa sekä yhteiskehittämispäivän sisällöstä ja yhteiskehittämisestä. Esim. Pääkaupunkiseudulla on sovittu, että sosiaalityön maisteriopiskelijoiden käytäntötutkimuksia (Heikki Waris instituutin Praksis-toiminta) kytketään yhteiskehittelyprosesseihin. 4. KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS Alueelliset yhteiskehittämispäivät toimivat sekä valtakunnallisen että alueellisen työn tukena. Valtakunnalliselle kehittämiselle yhteiskehittämispäivät tuottavat sekä materiaalia (suorat verkkolähetykset, työpajaesitykset ym.) että tietoa (katso kohta tiedonkeruusta ja sen tarkoituksesta). Valtakunnallisesta näkökulmasta on tärkeää, että kaikki mallinnukset saadaan yhteisen dialogin ja käsittelyn kohteeksi jossakin alueellisista yhteiskehittämispäivistä. Alueelliselle

9 kehittämistyölle yhteiskehittämispäivät tarjoavat paikan yhteiselle keskustelulle ja kehittämiselle. Yhteiskehittämispäivät antavat tukea ja inspiraatiota alueille. 4.1 Sisältö Alueellisten yhteiskehittämispäivien ensisijaisena kehittämiskohteena ovat Lape-muutosohjelman viisi lastensuojelun kokonaisuutta: 1) Lastensuojelun systeeminen toimintamalli 2) Monitoimijainen perhetyö ja perhekuntoutus 3) Lastensuojelun terapeuttinen laitoskasvatus 4) Yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito 5) Sijaishuollon ohjaus ja valvonta Koska koko LAPE-hankkeen yhtenä kantavana teemana on integraatio, on toivottavaa, että ainakin osassa yhteiskehittämistyöpajoja keskitytään erityisesti horisontaalisen ja/tai vertikaalisen integraation teemoihin. Teemaa voidaan pitää esillä esimerkiksi pohtimalla monialaista lapsen ja perheen tilanteen ja tuen tarpeiden arviointia. Näiden teemojen käsittelyä tukee integratiivisia teemoja käsittelevä raportti. Kaikkia mallinnuksia ei ole tarpeen käydä läpi jokaisen alueen yhteiskehittämispäivissä, vaan eri alueilla toteutetut yhteiskehittämistyöpajat muodostavat sisällöllisen kokonaisuuden, joita voi hyödyntää eri tavoin maakunnallisessa ja paikallisessa kehittämisessä. Esimerkiksi alueellisten työpajojen aineistona kannattaa hyödyntää muiden, jo toteutuneiden työpajojen verkkolähetyksiä ja mallinnusten tiiviisiin esittelyihin voi perehtyä työpajassa verkkotallenteen avulla. Vaikka maakunnan LAPE-hankkeessa ei kehitetä erityis- ja vaativan tason kehittämiskokonaisuutta, osaamiskeskus voi paikallisten tarpeiden sekä omien mahdollisuuksien mukaan järjestää yhteiskehittämispäiviä tai muunlaisia oppimisverkostoja niistä mallinnuksista tai kokonaisuuksista, jotka koetaan alueella tärkeimmiksi. 4.2 Yhteiskehittämispäivien rakenne Yhteiskehittämispäivän voi järjestää yhdestä tai kahdesta mallinnuksesta tai kehittämiskohteesta. Yhteiskehittämispäivien pyrkimyksenä on tukea käytännön kehittämistä ja viedä Lapemuutostyötä eteenpäin. Siksi olisi hyvä, jos päivällä on selkeä fokus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on toivottavaa, että etenkin koskien pidempiä ja laajoja mallinnusraportteja, käsittelyyn valitaan tietty osa, tai tietty kokonaisuus. Kommenttipuheenvuorot ja työpajatyöskentely, pyritään sitten keskittämään näiden teemojen ympärille.

10 Päivän rakenteeksi ehdotamme seuraavaa Aamupäivä: Päivän avaus, jonka yhteydessä puheenvuoro siitä, miten päivä kytkeytyy alueen LAPE-hankkeeseen/- hankkeisiin Yhteiskehittämisen tarkoituksen ja ajatuksen lyhyt avaaminen Valitun teeman esittely mallinnusraporteista käsin Kommenttipuheenvuoroja, joissa eri toimijat kommentoivat teema eri näkökulmista käsin (HUOM. kokemusasiantuntijat ja erityisryhmät mukaan) Iltapäivä Työryhmätyöskentelyä teeman ympärillä. Työryhmissä arvioidaan, rikastetaan ja pohditaan valitun teeman haasteita ja mahdollisuuksia ajatellen implementointia käytäntöön. Työryhmätyöskentelyn yhteinen purku ja keskustelu Työryhmien työskentely tulee dokumentoida (katso 4.3) ja työryhmätyöskentelyn pohjaksi luodaan rakenne, jolla dokumentoidaan työryhmätyöskentelyä. Työryhmätyöskentelyn on tarkoitus rikastuttaa mallinnuksia, nostaa esiin esteitä ja haasteita kehittämiskohteen konkreettiselle implementoinnilla sekä tukea ja viedä eteenpäin maakunnallista Lape-kehittämistä. Työryhmien työskentelyyn voidaan myös ottaa muita kysymyksiä ja teemoja, jos se on paikallisesta/maakunnallisesta näkökulmasta tarpeen. Kokemuksen mukaan työryhmille on syytä varata tarpeeksi aikaa ja heille on hyvä antaa selkeästi rajattu aihe ja kysymykset. Työryhmien vetäjille on syytä antaa selkeä ohjeistus työskentelytavasta ja dokumentoinnista. Esimerkkinä 28.4.2017 päivän ohjelma 9.00 Tervetuloa!/Välkommen! Kehittämispäälikköt Mia Montonen (FSKC) ja Laura Yliruka (Socca) 9.15 Erityispalvelujen kehittäminen pääkaupunkiseudulla osana LAPEa, lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, Helsingin kaupunki. 9.30 Mallinnukset maakuntien uudistamistyön tukena, kehittämispäällikkö Pia Eriksson, THL 9.45 Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus, esimies Päivi Sihvo,Vantaa & kehittämispäällikkö Laura Yliruka 10.05 Lapsikeskeinen ja lapsenoikeusperustainen sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan malli, erityisasiantuntija Susanna Hoikkala Lastensuojelun keskusliitto 10.20 Kommenttipuheenvuorot Pääkaupunkiseudun kunnat Leena Wilen, Espoo, lastenkodin johtaja Roope Tommila, Helsinki, kehittäjäsosiaalityöntekijä Anne Kantoluoto, Vantaa

11 10.50 PAUS/TAUKO 11.05 Psykiatrian näkökulma, lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari (HUS) 12.00 Lounas Kommentar på modellbeskrivningarna utgående från arbete med svenskspråkiga placerade barn, Klienthandledning inom vård utanför hemmet, Pia Gripenberg, Helsingfors Kokemusasiantuntijoiden näkökulma (Osallisuuden aika ry) 13.00 Anvisningar till verkstadsarbete/työpajojen ohjeistus 13.15 Verkstäder/Työpajat 14.30 Kahvi/Kaffe 14.45 Genomgång av verkstadsarbetet / Ryhmätyöskentelyn purku yliopistonlehtori Maija Jäppinen, Helsingin yliopisto & Universitetslektor Harry Lunabba Svenska social- och kommunalhögskolan (SSKH) Työryhmäjako tehtiin osallistujien mukaan. Työryhmiä oli viisi ja niihin otettiin max 10 osallistujaa työryhmävetäjien lisäksi. Työryhmien keskustelut nauhoitettiin. Nauhoitusta varten osallistujat allekirjoittivat lupalapun, jolla he suostuivat siihen, että keskustelu nauhoitetaan ja materiaalia käytetään pääkaupunkiseudun Lape-hankkeessa sekä kansallisessa Lape-kehittämisessä. Työryhmille oli etukäteen sovittu kaksi vetäjää, jotka huolehtivat keskustelun dokumentoinnista pptpohjaan. Arviointia: Päivän aikana oli toiveena rikastaa mallinnuksia maahanmuuttajalasten sekä LAPE-prosessin näkökulmasta uusien kokemusasiantuntijanuorten näkökulmasta. Peruutusten vuoksi tämä tärkeä tavoite ei toteutunut sinänsä onnistuneen päivän aikana. Palautteet kerättiin digium-kyselyn avulla tilaisuuden jälkeen. Palautekyselyyn vastasi vain 9 henkilöä. Päivää arviointiin pääosin onnistuneeksi. Kaikki olivat sitä mieltä, että päivä edisti Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman tavoitteita ja lähes kaikki olivat sitä mieltä, että pystyivät hyödyntämään päivän antia omassa työssään. Päivän materiaali tallennettiin Soccan sivuille jatkotyöstöä varten. http://www.socca.fi/files/6339/tyo_pajat_28.4_koonti.pdf 4.3. Yhteiskehittämispäivien työryhmien tiedonkeruu ja dokumentointi Työryhmien tarkoituksena on tukea sekä kansallista että paikallista LAPE-kehittämistä. Työryhmätyöskentelyn tulee tuottaa tietoa kansalliselle LAPE-kehittämiselle, tästä syytä tiedontuottamisen tulee olla systemaattista ja samalla rakenteella. Osaamiskeskukset vastaavat tiedon dokumentoinnista. THL huolehtii tiedon jatkojalostamisesta ja kokoamisesta. Työryhmien työskentelyn pohjana toimii ppt-esitys (liite 1 huom tulee myöhemmin), johon kysymykset ja vastaukset dokumentoidaan. Kysymykset voivat olla esimerkiksi seuraavanlaiset: 1) Mitä uusia näkökulmia tulisi nostaa esiin ajatellen kehittämisen kohdetta ja mallinnusta? Mitä tai kenen näkökulmia ei ole huomioitu? Onko erityiskysymyksiä, joita tulisi huomioida?

12 2) Mikä mallinnuksissa on erityisen hyvää ja konkreettista kehittämistä eteenpäin vievää? Millä tavoin? 3) Mitkä ovat mallinnuksessa kuvatun kehittämiskohteen esteet ja haasteet ajatellen konkreettista käyttöönottoa ja implementointia paikallisella/maakunta tasolla? 4) Miten mallinnusta ja kehittämiskohdetta viedään/ tulisi viedä eteenpäin lasten ja perheiden palveluissa ja maakunnallisessa, sekä paikallisessa LAPE-kehittämisessä? 5) Työryhmätyöskentelyn arviointi Käsittelyssä olevasta kehittämiskohteesta riippuen kysymyksiä voidaan vielä tarkentaa ja kohdentaa. Kysymyksiä voi myös tarpeen mukaan lisätä, alueellisesta näkökulmasta lähtöisin. Vastuu tämän tiedon jatkojalostamisesta ja hyödyntämisestä on paikallisilla toimijoilla (osaamiskeskus ja LAPE-hanke). Tässä yhteydessä voi hyödyntää korkeakouluyhteistyötä Työryhmätyöskentelyn dokumentoinnin lisäksi osaamiskeskus vastaa päivän yhteenvedon tekemisestä. Yhteenveto kokoa päivän annin ja sisällölliset huomiot mallinnuksiin. Yhteenvetoa varten toimitetaan pohja (liite 2 huom tulee myöhemmin), jossa kohdat/kysymykset jotka tulee täyttää. 4.4 Yhteiskehittämispäivät olemassa olevia verkkolähetyksiä hyödyntäen Mikäli alueella ei ole mahdollista järjestää verkkolähetyksen avulla laajasti tarjolla olevaa tilaisuutta ja käsiteltävästä aiheesta on jo olemassa tallennettu verkkolähetys, voi alueella järjestää tilaisuuden hyödyntämällä jo olemassa olevia verkkolähetyksiä. Myös nämä tilaisuudet dokumentoidaan ja niistä kerätään tietoa saman mallin mukaisesti kuin muista yhteiskehittämispäivistä. 4.5 Yhteiskehittämispäivien arviointi On luonnollisesti tärkeää, että yhteiskehittämispäiviä arvioidaan. THL luo ja toteuttaa yhteiskehittämispäivien palautekyselyn, joka on yhtenäinen kaikille. Paikallisella tasolla voidaan niin halutessaan tehdä arviointia paikallisista lähtökohdista ja tarpeista käsin. Nämä asiat voivat olla esim. siitä miten yhteiskehittämispäivä tukee paikallisen yhteistyön syventämistä ja paikallista horisontaalista ja vertikaalista integraatioita. Yhteiskehittämispäivän arviointiin voi soveltaa Yhteiskehittelyllä hyvinvointia -oppaan (Hara ym. 2012) arviointikysymyksiä sivulta 17. Katso linkki: http://www.e-julkaisu.fi/metropolia/yhteiskehittelylla_hyvinvointia/

13 5. TYÖNJAKO JA YHTEISTYÖ ERI TOIMIJOIDEN KESKEN THL tarjoaa alueellisten yhteiskehittämispäivien järjestämiseksi verkkolähetykset sekä asiantuntijoidensa työpanosta. Sosiaalialan osaamiskeskus yhdessä maakunnallisen LAPEhankkeen sekä muiden alueen toimijoiden kanssa hoitavat käytännön järjestelyt; tilat, puhujat, kutsut, työpajatyöskentelyn ja tiedon keräämisen ja dokumentoinnin. Teemat koordinoidaan osaamiskeskusten ja THL:n yhteistyöllä niin, että videotaltioinnit eivät ole päällekkäisistä teemoista. 5.1. Sosiaalialan osaamiskeskusten ja THL:n verkosto ja yhteistyö THL ja sosiaalialan osaamiskeskukset ovat jo keväästä 2016 kokoontuneet säännöllisesti pohtimaan ja työstämään kansallista kehittämisrakennetta ja kansallisen tieto- ja tutkimusperustaisen kehittämisen koordinointiin liittyviä kysymyksiä. Yhteistyötä ja yhteisiä tapaamisia jatketaan THL:n ja työhön sitoutuvien sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa (sitoutumisesta katso alla). Tapaamisissa keskustellaan yhteiskehittämispäivien toteuttamisesta. Verkoston kautta koordinoidaan kansallista kehittämistä. Verkostossa kehitetään ja keskustellaan kehittämisrakenteesta ja pohditaan kehittämisrakenteen toteutumisen edellytyksiä LAPEssa ja mahdollisesti LAPE:n jälkeen uudessa sote- ja maakuntarakenteessa ja verkostoon kutsutaan silloin myös tarvittavia muita tahoja, kuten yliopistoja ja korkeakouluja. Yhteisiä tapaamisia järjestetään alustavasti neljä kertaa vuodessa, tarpeen vaatiessa tapaamisaikataulua muokataan. 5.2 Edellytykset ja sitoutuminen LAPE-hankkeita valmisteltaessa Päivi Petrelius THL:sta lähetti sosiaalialan osaamiskeskuksille kirjeen (27.10.2016), jossa hän kehotti osaamiskeskuksia käymään neuvotteluja hankevalmistelijoiden kanssa siitä, miten lastensuojelun oppimisverkostotoiminta (yhteiskehittämispäivät) mahdollistetaan osana maakuntien LAPE-hanketta. 31.1.2017 kokoonnuttiin teeman ympäriltä ja valtaosa osaamiskeskuksista ilmaisi tahtonsa osallistua työhön. Koska LAPE-hankkeet eroavat sisällöllisesti ja eri osaamiskeskuksilla on erilaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskehittämistyöpajojen ja kansallisen kehittämisrakenteen luomiseen pyydetään mukaan lähteviä osaamiskeskuksia sitoutumaan seuraavaan: - Vastaamaan siitä, että erityis- ja vaativan tason yhteiskehittämispäivät toteutetaan kansallisen mallin mukaan, heidän alueellaan (osaamiskeskukset voivat harkintansa

14 mukaan, mikäli se on tarkoituksenmukaista järjestää yhteiskehittämispäivän yhteistyössä isommalla alueella) yhteistyössä maakunnallisten LAPE-hankkeiden kanssa. - Mahdollistamaan arviointitiedon keruu yhteiskehittämispäivistä koskien mallinnuksia. - Nimeämään yhteyshenkilön koskien yhteiskehittämispäiviä ja valtakunnallisen koordinaatio- ja kehittämisrakenteen valmisteluun. Yhteyshenkilö voi olla LAPEhankkeeseen palkattu tutkimuskoordinaattori (ks. erityistason palvelujen uudistaminen asiakkaiden tarpeita vastaavaksi projektisuunnitelma, STM 2016) tai osaamiskeskuksien muu työntekijä. Yhteyshenkilö kutsutaan osaamiskeskusten ja THL:n yhteiseen verkostoon. - Ehdottamaan yhteiskehittämispäivän aihetta ja ajankohtaa (katso vuosikello alla), toivottavaa olisi, että kaikki mallinnukset saadaan kertaalleen käsiteltyä vuoden 2017 aikana. - Toivottavaa olisi, että osaamiskeskuksen yhteyshenkilö osallistuisi neljä kertaa vuodessa järjestettäviin valtakunnallisiin LAPE-päiviin. - Dokumentoimaan myös sitä, mikä yhteiskehittämispäivien järjestelyissä on toiminut tai ollut haasteellista. THL järjestää sosiaalialan osaamiskeskustoimijoille tilaisuuden, jossa arvioidaan yhteiskehittämispäivien järjestelyitä kansallisen koordinaation näkökulmasta.