Julkaisija Nuori Suomi ry. Tekijät Reijo Ruokonen, Jan Norra, Pirjo Suhonen ja Hanna Karvinen. Taitto Mari Aarikka / Mainos Mariini

Julkaisija Nuori Suomi ry Tekijät Reijo Ruokonen, Jan Norra, Pirjo Suhonen ja Hanna Karvinen Taitto Mari Aarikka / Mainos Mariini Kuvat Nuori Suomi ry Paino SLU-Paino 2009 ISBN 978-952-9889-99-0

Yläkoulujen liikuntaolosuhteet valtakunnallinen selvitys 2008 Nuori Suomi ry

Sisällys Esipuhe 1. Johdanto... 6 1.1 Selvityksen taustaa... 6 1.2 Koulupihat lähiliikuntapaikkoina... 6 1.3 Selvityksen toteutus... 7 2. Taustatietoja selvityksessä mukana olevista yläkouluista... 10 2.1 Koulut koulutyyppien mukaan luokiteltuna... 10 2.2 Koulujen alueellinen jakautuminen... 10 2.3 Koulujen oppilasmäärät... 11 2.4 Koulujen sijainti yhdyskuntarakenteessa... 11 2.5 Koulujen rakennusvuosi... 11 2.6 Kouluissa tehdyt piha-alueiden kunnostamistoimenpiteet... 12 3. Tuloksia... 14 3.1 Välituntiliikunnan yleiset edellytykset yläkouluissa... 14 3.2 Yläkoulujen liikuntaolosuhteiden nykytila... 14 3.2.1 Piha-alueiden liikuntaolosuhteet... 14 3.2.2 Sisäliikuntaolosuhteet... 16 3.2.3 Yleisarviot yläkoulujen liikuntaolosuhteista välituntiliikunnan ja liikunnan opetuksen näkökulmista... 17 3.3 Yläkoulujen piha-alueiden ja sisätilojen liikuntakäytön aktiivisuus... 18 3.4 Rehtoreiden näkemykset yläkoulujen liikuntaolosuhteiden kehittämisestä... 20 4. Johtopäätökset... 22 Liitteet...26 Lähteet & kirjallisuutta... 30

Esipuhe Liikkumista suosiva arkiympäristö edistää liikunnan muodostumista kiinteäksi osaksi elämäntapaa. Erityisesti lasten ja nuorten päivittäisen liikunnan kannalta on tärkeää, että omatoimiseen liikuntaan innostavat liikuntapaikat löytyvät läheltä, päivittäisistä elinpiireistä. Kouluympäristöt ovat tästä näkökulmasta erityisasemassa. Vuonna 2004 julkaistiin opetusministeriön rahoittamana Nuori Suomi ry:n toteuttama alakoulupihojen liikuntaolosuhteiden tilaa selvittänyt tutkimus. Tutkimus osoitti, että vain noin kolmasosa alakoulupihoista oli sellaisia, että niiden voitiin arvioida riittävällä tavalla vastaavan lasten päivittäisen liikunnan tarpeisiin. Koulupihojen tilaa koskevan valtakunnallisen tilannekatsauksen lisäksi tutkimus nosti esiin useita kehittämisehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Merkittävältä osin näihin toimenpide-ehdotuksiin onkin viime vuosina tartuttu niin paikallistasolla kuin valtakunnallisesti. Tässä julkaistava yläkoulujen liikuntaolosuhteiden tilaa kartoittava selvitys on jatkoa alakoulupihoja koskeneelle tutkimukselle. Selvitys osoittaa, että pääosassa yläkouluja liikuntaolosuhteet ovat jääneet ilman riittävää huomiota ja panostusta, erityisesti välituntiliikunnan näkökulmasta. Selvityksen perusteella voidaan jopa arvioida, että tilanne yläkouluissa on liikuntaolosuhteiden kehittämistarpeen osalta monessa mielessä haasteellisempi kuin alakoulujen osalta. Kehitettävää olisi liikkumisen edistämisen näkökulmasta niin olosuhteissa kuin myös koulujen välituntikäytänteissä. Toivon, että yläkoulujen toimintaolosuhteista vastaavat paikallistason toimijat voisivat tämän selvityksen innoittamana käynnistää toimenpiteitä yläkoulujen liikuntaolosuhteiden parantamiseksi. Valtionhallinnon osalta keskeinen koulujen liikuntaolosuhteisiin vaikuttamisen keino on lähiliikuntapaikkahankkeille suunnattu valtionavustus, jota voidaan hakea myös yläkoulupihojen liikuntaolosuhteiden kehittämiseen. Tämänkaltaisista hankkeista on jo saatu hyviä kokemuksia eri puolilta Suomea. Opetusministeriön tukeman selvityksen tekemiseen ovat Nuoressa Suomessa osallistuneet kehitysjohtaja Reijo Ruokonen, kehityspäällikkö Jan Norra sekä tutkimusassistentit Pirjo Suhonen ja Hanna Karvinen. Lisäksi selvitystyön tekemistä ovat tukeneet useat Nuoren Suomen yhteistyöverkostojen asiantuntijat. Opetusministeriö haluaa kiittää kaikkia em. selvityksen tekemiseen osallistuneita tekijöitä sekä myös selvityksen kyselyyn vastanneita yli 400 yläkoulun rehtoria. Risto Järvelä Rakennusneuvos Opetusministeriö

1. Johdanto 6 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet Vuoden 2008 alussa julkistettiin uudet kansalliset liikuntasuositukset kouluikäisille lapsille ja nuorille (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille. Opetusministeriö & Nuori Suomi ry. 2008). Suositukset tehtiin laajalla asiantuntijaryhmällä terveysliikunnan näkökulmasta. Suositusten mukaan 7 12 -vuotiaiden koululaisten tulisi liikkua vähintään 1,5-2 tuntia joka päivä ja yläkouluikäisten vastaavasti 1-1,5 tuntia joka päivä. Tarkasteltaessa uusia suosituksia suhteessa suomalaisten koululaisten nykyiseen liikuntaaktiivisuuteen, voidaan arvioida enemmistön koululaisista jäävän em. minimisuositusten alapuolelle. Pääosa suomalaisista koululaisista liikkuu siten oman terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta liian vähän. Yksi keskeinen perusedellytys kouluikäisten riittävälle liikuntaaktiivisuudelle on se, että heidän päivittäiset lähiympäristöt tarjoavat riittävästi liikkumiseen innostavia paikkoja. Tästä näkökulmasta koulupihat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Esimerkiksi välitunneilla vietetään jokaisen koulupäivän aikana yleensä 30-60 min luokka-asteesta riippuen. Tämä aika on mahdollista viettää liikunnallisesti aktiivisella tavalla, mikäli kouluympäristön, erityisesti koulupihan, toimintamahdollisuudet tähän kannustavat. Välituntien ohella merkittävä resurssi kouluikäisten liikunta-aktiivisuudelle on luonnollisesti koulujen liikuntatunnit. Myös tästä näkökulmasta on tärkeätä, että koulujen piha-alueet sekä myös sisätilat tarjoavat riittävän laadukkaat olosuhteet liikuntaan ja sen opetteluun. Vuonna 2004 Nuori Suomi ry julkisti valtakunnallisen selvityksen alakoulupihojen liikuntaolosuhteista (Koulupihojen liikuntaolosuhteet valtakunnallinen tutkimus. Nuori Suomi. 2004). Tehdyn selvityksen perusteella arvioitiin tuolloin vain noin kolmasosan alakoulupihoista olevan puitteiltaan kunnossa lasten päivittäisen liikunnan näkökulmasta. Tässä esiteltävä selvitys yläkoulujen liikuntaolosuhteiden nykytilasta on jatkoa em. alakoulupihoja koskeneelle tutkimukselle. Yläkoulujen liikuntaolosuhdeselvityksen tavoitteena on antaa yleiskuva suomalaisten yläkoulujen piha-alueiden ja sisätilojen liikuntamahdollisuuksien nykytilasta sekä toisaalta myös niistä yleisistä edellytyksistä, joilla on merkitystä koululaisten liikuntamahdollisuuksiin yläkouluissa. Lisäksi selvityksen pyrkimyksenä on myös herättää yleistä yhteiskunnallista keskustelua yläkouluikäisten lasten ja nuorten päivittäisen liikunnan olosuhteista sekä antaa eväitä mahdollisesti tarvittaville kehittämistoimenpiteille niin paikallistasolla kuin valtakunnallisestikin. 1.2 Koulupihat lähiliikuntapaikkoina Edellä kuvattuihin lasten ja nuorten liikunnan haasteisiin on viime vuosina merkittävässä osassa Suomen kuntia reagoitu kehittämällä koulupihoja lähiliikuntapaikkarakentamisen näkökulmasta. Kehittämistoimenpiteitä on kunnissa vahvasti vauhdittanut opetusministeriön lähiliikuntapaikkahankkeille tarjoama valtionavustusmahdollisuus. Vuodesta 2000 asti lähiliikuntapaikat ovat olleet valtion liikuntapaikkarakentamisen strategisena painopistealueena ja niille on siten pyritty myöntämään muuta liikuntapaikkarakentamista korkeampaa avustusosuutta. Keskimäärin myönnetyt avustusosuudet ovat olleet noin kolmanneksen lähiliikuntapaikan rakentamisen kokonaiskustannuksista. Valtionavustuskelpoisen lähiliikuntapaikan kriteereitä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty, vaan on haluttu jättää tilaa luovuudelle ja paikallislähtöisille toteutusmalleille. Yleisellä tasolla lähiliikuntapaikalla tarkoitetaan päivittäiseen liikuntaan tarkoitettua, vapaassa ja maksuttomassa käytössä olevaa liikuntapaikkaa, joka sijaitsee asuinalueella käyttäjiensä helposti ja turvallisesti saavutettavassa paikassa. Liikuntamahdollisuuksiltaan lähiliikuntapaikan tulisi olla monikäyttöinen sekä ympärivuotinen ja palvella siten mahdollisimman laajoja käyttäjäryhmiä. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011. Opetusministeriö. 2008). Vuoteen 2009 mennessä valtionavustuksilla on tuettu yli 350 lähiliikuntapaikkahanketta. Pääosa hankkeista on toteutettu alakoulupihojen yhteyteen. Lisäksi viime vuosina myös yläkoulupihoja on enenevässä määrin otettu lähiliikuntapaikkojen rakentamiskohteiksi. Koulupihojen yhteyteen toteutetuista lähiliikuntapaikoista saadut kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Esimerkiksi lähiliikuntapaikkahankkeita koskeneen arviointitutkimuksen mukaan koulupihojen liikuntamahdollisuuksia kehittämällä on voitu mm. lisätä välituntien aikaista liikunta-aktiivisuutta sekä vähentää välituntien häiriökäyttäytymistä (Lähiliikuntapaikkojen arviointitutkimus. Nuori Suomi ry. 2007). Oheen on koottu

valokuvina muutamia esimerkkejä yläkoulujen yhteyteen toteutetuista lähiliikuntapaikoista. Lisätietoja lähiliikuntapaikkarakentamisesta ja ko. esimerkkihankkeista on saatavissa www.lahiliikuntapaikat.fi -verkkosivustolta. 1.3 Selvityksen toteutus Selvitys toteutettiin koulujen rehtoreille osoitettuna sähköisenä kyselynä. Selvityksessä käytetty kyselylomake (liite 1) suunniteltiin Nuori Suomi ry:ssä ja sen suunnittelussa hyödynnettiin aiemmista valtakunnallisista ja paikallisista olosuhdeselvityksistä saatuja kokemuksia. Lisäksi lomakkeen laadinnassa käytettiin apuna Nuoren Suomen yhteistyökoulujen rehtoreita sekä koulupihojen suunnitteluun liittyviä asiantuntijoita. Kysely lähetettiin keväällä 2008 kaikille Suomen yläkoulujen rehtoreille Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kyselyyn saatiin vastaukset 419 yläkoulusta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa oli 676 Manner-Suomessa sijaitsevaa ylä- tai yhtenäiskoulua, joten selvityksen aineistossa on mukana 61% Suomen yläkouluista. Lähiliikuntapaikka Seinäjoen Yhteiskoulun yhteydessä. 7

Lähiliikuntapaikka Kummun koulun (5 9 luokat) yhteydessä Outokummussa. 8 Lähiliikuntapaikka Kauppis-Heikin yhtenäiskoulun yhteydessä Iisalmessa.

Lähiliikuntapaikka Riistaveden yläkoulun yhteydessä Kuopiossa.

2. Taustatietoja selvityksessä mukana olevista yläkouluista 2.1 Koulut koulutyyppien mukaan luokiteltuna Lääni Vastanneita Kouluja kpl Vastaus % Selvitykseen vastanneista kouluista 42 % oli yläkouluja, 38 % yhtenäiskouluja ja 19 % kouluja, joissa oli yläkoulun lisäksi lukio. Lisäksi selvityksessä oli mukana yksittäisiä kouluja, jotka luokittelivat itsensä luokkaan Jokin muu. Tällaiset koulut olivat pääsääntöisesti alakoulun, yläkoulun ja lukion muodostamia kouluyksiköitä. Etelä-Suomen lääni 136 229 59 % Länsi-Suomen lääni 148 244 61 % Itä-Suomen lääni 61 89 69 % Oulun lääni 42 73 58 % Lapin lääni 28 41 68 % Yhteensä: 415 676 61 % Taulukko 1. Vastanneiden koulujen määrät ja vastausprosentit lääneittäin. Maakunta Vastanneita Kouluja kpl Vastaus % 10 Kuvio 1. Vastanneet koulut koulutyypin mukaan luokiteltuna. 2.2 Koulujen alueellinen jakautuminen Koulujen alueellista jakautumista on tarkasteltu lääneittäin sekä maakunnittain. Oheisiin taulukoihin (taulukot 1 ja 2) on koottu Tilastokeskuksesta saadut yläkoulujen määrät eri lääneissä ja maakunnissa. Kokonaismäärien rinnalle on vertailuarvoksi asetettu selvitykseen vastanneet koulut ja näiden tietojen perusteella on laskettu lääni- ja maakuntakohtaiset vastausprosentit. Lukumääräisesti eniten vastauksia on tullut Etelä- ja Länsi- Suomen lääneistä, mutta korkein vastausprosentti on Itä- Suomen läänistä (taulukko 1). Maakunnittain tarkasteltuna vastaavasti selvästi eniten yläkouluja on selvityksessä mukana Uudeltamaalta, 89 kpl (taulukko 2). Korkein vastausprosentti sen sijaan on Pohjois-Savosta ja Etelä-Pohjanmaalta, joista kummastakin on mukana selvityksessä yli 80% yläkouluista. Alle 50% vastausosuus on vain neljästä maakunnasta, alhaisimpana vastausprosenttina Itä-Uusimaan 30%. Maakunnittain tarkastelu osoittaa, että tehdyn selvityksen aineisto on valtakunnallisesti varsin kattava. Uusimaa 89 138 64 % Itä-Uusimaa 3 10 30 % Varsinais-Suomi 28 57 49 % Satakunta 20 33 61 % Kanta-Häme 16 21 76 % Pirkanmaa 28 52 54 % Päijät-Häme 9 20 45 % Kymenlaakso 14 22 64 % Etelä-Karjala 10 18 56 % Etelä-Savo 12 25 48 % Pohjois-Savo 33 38 87 % Pohjois-Karjala 17 26 65 % Keski-Suomi 22 38 58 % Etelä-Pohjanmaa 23 28 82 % Pohjanmaa 14 22 64 % Keski-Pohjanmaa 10 14 71 % Pohjois-Pohjanmaa 32 59 54 % Kainuu 10 14 71 % Lappi 29 41 71 % Yhteensä: 415 676 61 % Taulukko 2. Vastanneiden koulujen määrät ja vastausprosentit maakunnittain.

2.3 Koulujen oppilasmäärät Selvitykseen vastanneista yläkouluista pääosa, lähes 60%, oli kouluja, joiden oppilasmäärä vaihteli 200-500 oppilaan välillä (kuvio 2). Suuria, yli 500 oppilaan yläkouluja oli alle viidesosa vastanneista kouluista. Erittäin pieniä, alle 100 oppilaan yläkouluja, oli alle 10 % vastanneista kouluista. sen, että yläkoulut ovat alakouluihin verrattuna sijoitettu yhdyskunta-rakenteellisesti tiiviimmille alueille. 2.5 Koulujen rakennusvuosi Koulun fyysisiin tiloihin liittyvinä taustietoina selvityksessä kartoitettiin koulun rakentamisvuotta sekä koulun piha-alueella tehtyjä kunnostamistoimenpiteitä. Joidenkin koulujen rakennusvuosien osalta vastauksissa ilmoitettiin useampia vuosilukuja, joista osa tarkoitti kouluissa tehtyjä laajempia peruskorjauksia, koulujen täydennysrakentamista tms. Alla esitettävät yhteenvetotiedot pohjautuvat vanhimpiin vastauksissa ilmoitettuihin, alkuperäisrakennuksen rakentamisesta kertoviin vuosilukuihin. Kuvio 2. Vastanneiden koulujen luokka-asteiden 7-9 oppilasmäärät. 2.4 Koulujen sijainti yhdyskuntarakenteessa Selvitykseen vastanneista yläkouluista kolmannes toimii vähintään 50 vuotta vanhoissa, ennen 1960-lukua rakennetuissa koulutiloissa (kuvio 4). Yksittäisistä vuosikymmenistä on eniten selvityksessä olevien koulujen kautta edustettuna 1960-luku. Tuolloin rakennettuja kouluja on selvityksen kouluista lähes kolmasosa. Vastaavasti uudehkoissa, 1990- luvulla tai sen jälkeen rakennetuissa tiloissa, toimii hieman yli 10% vastanneista yläkouluista. Kyselyssä selvitettiin vastanneiden yläkoulujen sijaintia yhdyskuntarakenteessa. Selvitykseen vastanneista yläkouluista lähes 40% sijaitsi kuntakeskuksissa, hieman yli kolmasosa lähiö-taajama-alueilla ja noin neljäsosa kaupunkikeskustoissa (kuvio 3). Vain yksittäiset selvitykseen vastanneista yläkouluista sijaitsivat haja-asutusalueilla. Selvityksessä kootut taustatiedot osoittavat yläkoulujen sijainnin osalta siten Kuvio 4. Vastanneiden koulujen rakennusvuosi. Kuvio 3. Vastanneiden koulujen sijainti yhdyskuntarakenteessa. 11

2.6 Kouluissa tehdyt piha-alueiden kunnostamistoimenpiteet Piha-alueiden kunnostamistoimenpiteitä selvityksessä kartoitettiin sen suhteen, onko niitä koulun rakentamisen jälkeen tehty ja jos on, kuinka kauan kunnostamistoimenpiteistä on mennyt aikaa. Kunnostamistoimenpiteillä selvityksessä tarkoitettiin pihan julkiasuun ja toiminnalliseen käyttöön liittyviä, maan päällisiä toimenpiteitä, ei siten esim. salaojituksen uusimisia tms. maapohjatöitä. Selvityksen perusteella pääosassa (80%) yläkouluja on piha-alueita koulun rakentamisen jälkeen kunnostettu, mutta viidesosassa tällaisia toimenpiteitä ei ole tehty. Luonnollisesti pääosa 1990-luvulla tai sen jälkeen rakennetuista yläkouluista on sellaisia, että niissä ei piha-alueita ole kunnostettu, johtuen niiden lyhyehköstä toiminta-ajasta. Oheisessa kuviossa (kuvio 5) on esitetty, mikä on kunnostamistoimenpiteiden tilanne ennen 1990-lukua rakennettujen yläkoulujen osalta. Selvityksen perustella, kuten kuvio 5 osoittaa, varsin merkittävässä osassa iäkkäämpää yläkoulujen rakennuskantaa, ei pihan osalta ole tehty kunnostamistoimenpiteitä ollenkaan ja jos on tehty, niistä on aikaa enemmän kuin 10 vuotta. Kuvio 5. Ennen 1990-lukua valmistuneiden yläkoulujen tilanne piha-alueiden kunnostamisen osalta. (N =339) 12

13

3. Tuloksia 3.1 Välituntiliikunnan yleiset edellytykset yläkouluissa Liikuntavälineitä oppilaiden vapaassa käytössä Varsinaisten rakennettujen liikuntaolosuhteiden lisäksi selvityksessä kartoitettiin myös yläkoulujen välituntien ulkoilukäytäntöjä sekä koulujen tilannetta oppilaiden vapaassa käytössä olevien liikuntavälineiden osalta. Rakennettujen liikuntaolosuhteiden ohella näillä on keskeinen merkitys siihen, minkälaiset yleiset edellytykset kussakin yläkoulussa on oppilaiden välituntiliikuntaan. 41 % 59 % kyllä ei Alakouluissa on yleisenä lähtökohtana, että kaikki välitunnit vietetään ulkoillen koulun piha-alueella. Tehdyn selvityksen perusteella on tilanne toimintakäytäntöjen osalta yläkouluissa selvästi vaihtelevampi. Selvityksen perusteella ainoastaan noin neljäsosassa yläkouluja on kaikkien välituntien ulkoilu pakollista ja yhtä suuressa osassa täysin vapaahtoista. Hieman alle kolmasosassa yläkouluja on sen sijaan määritelty joko 1 tai 2 ulkoiluvälituntia jokaiselle päivälle. Erilaisia muita käytäntöjä on lisäksi hieman alle viidesosassa yläkouluja. Seuraavassa on muutama esimerkki tällaisista käytännöistä, poimittuna avovastauksista ko. kysymykseen liittyen. 7. 8. lk ulkoilu joka välitunnilla, 9.lk vapaaehtoinen ulkoilu. Ruokatunnin jälkeinen välitunti voidaan olla sisälläkin. Tarkoitus on turvata rauhallinen ruokailu. Kahdella välitunnilla myydään ruokalassa terveellistä välipalaa. Ellei ole välipalalla, on ulkona. 1. ja 5. -jaksossa kaikki välitunnit sadepäiviä lukuunottamatta ulkona, 2. 4. -jaksossa saa olla sisällä paitsi ylioppilaskirjoituspäivinä. Kuvio 7. Vapaasti käytettävien liikuntavälineiden saatavuus yläkouluissa. Oppilaiden välituntiaktiivisuuden kannalta tärkeinä edellytyksinä voidaan pitää myös tarjolla olevia liikuntavälineitä, kuten palloja, mailoja, irtomaaleja, hyppynaruja yms. Tästä näkökulmasta selvityksessä kartoitettiin onko yläkouluissa oppilaiden vapaassa käytössä liikuntavälineitä. Selvityksen perusteella pääosassa yläkouluja on oppilailla välineitä käytössään, mutta kuitenkin 40%:ssa yläkouluja vapaasti käytettävät liikuntavälineet puuttuvat (kuvio 7). 3.2 Yläkoulujen liikuntaolosuhteiden nykytila 3.2.1 Piha-alueiden liikuntaolosuhteet Liikuntaolosuhteiden näkökulmasta hyvä koulupiha sekä palvelee koulun liikunnanopetuksen tavoitteiden toteutumista että kannustaa koulupäivän aikaiseen, esim. välitunneilla tapahtuvaan, liikunta-aktiivisuuteen. Tästä lähtökohdasta 14 Kuvio 6. Välituntien ulkoilukäytännöt yläkouluissa ( kuinka monta pakollista ulkovälituntia päivittäin?)

selvityksessä tarkasteltiin yläkoulujen piha-alueiden liikuntamahdollisuuksia pihan toimintavälineistön, pallopelialueiden sekä pihan muiden liikuntapaikkojen osalta. Toimintavälineistöllä selvityksessä tarkoitettiin kiinteitä pihavälineitä, kuten kiipeilytelineitä, keinuja, rekkitankoja, tasapainoilupuomeja tms. Muut liikuntapaikat kategoriaan kuuluivat sitä vastoin esim. rullalautailupaikat tai erilaiset yleisurheilupaikat, kuten pituushyppypaikat. Edellä mainitun jaottelun pohjalta selvityksessä kysyttiin rehtoreilta, mitä erilaisia liikuntamahdollisuuksia heidän koulupihalta löytyy ja olivatko kyseiset liikuntapaikat tasoltaan hyviä tai heikkoja. Tason arvioinnin perusteiksi selvityksessä ohjeistettiin mm. kyseisen liikuntapaikan kunnon sekä määrällisen riittävyyden arviointia. Selvityksen perusteella yleisimmät yläkoulupihojen liikuntamahdollisuudet ovat pallokenttä sekä jonkin tyyppinen koripallon pelaamiseen tarkoitettu alue, jotka kummatkin löytyvät noin 70%:sta yläkouluja (kuvio 8). Näidenkin liikuntapaikkojen osalta kuitenkin merkittävä osa oli tasoltaan heikkoja. Toimintavälineistä tyypillisimmät olivat kiipeilyteline ja keinut, joita löytyy hieman yli kolmasosasta yläkouluja. Nykynuorison uudempia suosikkilajeja on huomioitu varsin harvoilla yläkoulupihoilla, esim. rullalautailupaikkoja ja sählypelikenttiä on tarjolla alle viidesosassa yläkouluja. Talvella käytössä olevista liikuntapaikoista tyypillisimmät olivat luistelualue ja jääkiekkokaukalo, jotka löytyvät hieman yli kolmasosasta yläkouluja. Kuviossa 8 mainittujen liikuntapaikkojen lisäksi yksittäisistä yläkouluista löytyi piha-alueiltaan mm. seuraavia liikuntapaikkoja; tenniskenttä, beachvolley-kenttä, sulkapallokenttä, korkeushyppypaikka, frisbeegolf-rata, moukaririnki ja keihäänheittopaikka. Kuvio 8. Vastanneiden koulujen piha-alueiden liikuntapaikat ja -tilat. 15

Kuvio 9. Erilaisten liikuntapaikkojen kokonaismäärät yläkoulupihoilla. 16 Oheiseen kuvioon (kuvio 9) on koottu erilaisten toimintavälineiden, pallopelialueiden sekä muiden liikuntapaikkojen koulukohtaisia kokonaislukumääriä. Kokonaislukumäärissä ei ole huomioitu sitä, kuinka monta samanlaista liikuntamahdollisuutta koulupihalla on, vaan ainoastaan erilaisten liikuntapaikkojen kokonaismäärät. Eli esimerkiksi koripallokentästä on saanut pallopelipaikat -kategoriaan yhden merkinnän riippumatta siitä kuinka monta koripallotelinettä kentällä on, samoin keinuista on saanut yhden merkinnän toimintavälineet -kategoriaan riippumatta siitä kuinka monta yksittäistä keinua piha-alueella on. Selvityksen perusteella on hieman alle kolmasosassa yläkouluja yhteensä 3-4 erilaista toimintavälinettä (keinut, kiipeilytelineet yms.) ja hieman yli viidesosassa 1-2 erilaista toimintavälinettä. Sen sijaan lähes puolet yläkouluista on sellaisia, että niissä ei ole minkäänlaista toimintavälinettä pihassaan. Pallopelipaikkojen osalta tilanne on toimintavälineitä parempi. Valtaosalla kouluista on pihallaan vähintään yksi pallopelipaikka ja lähes puolella niitä on vähintään kolme erityyppistä. Pihan muiden liikuntapaikkojen (esim. juoksurata, rullalautailupaikka) suhteen tilanne on sen sijaan samankaltainen kuin toimintavälineistössä. Lähes puolella kouluista ei ole pihallaan mitään tähän kategoriaan laskettavaa toiminta-aluetta ja noin kolmasosalla niitä on 1-2. Tarkasteltaessa yläkoulupihoja kaikkien erilaisten liikuntamahdollisuuksien kokonaismäärän näkökulmasta, on noin kolmasosa pihoista sellaisia, jotka kuuluivat selvityksessä ylimpään luokkaan ( kuvio 9). Näissä erilaisia liikuntapaikkoja oli vähintään kuusi. Pääosassa yläkoulupihoja erilaisten liikuntapaikkojen kokonaismäärä vaihtelee kuitenkin 1-5 välillä. Kokonaismäärän osalta on kaikkein huonoin tilanne hieman noin 10%:lla yläkouluista. Näissä ei ole piha-alueellaan minkäänlaista liikuntapaikkaa. Tarkasteltaessa eri koulutyyppien eroja liikuntapaikkojen kokonaismäärien osalta, on tilanne selvityksen perusteella yhtenäiskouluissa hieman parempi kuin muissa koulutyypeissä. Puolet yhtenäiskouluista on sellaisia, joissa on yhteensä enemmän kuin kuusi erityyppistä liikuntapaikkaa piha-alueella (kuvio 10). Muista koulutyypeistä tällaisia yläkouluja oli vain noin viidesosa. 3.2.2 Sisäliikuntaolosuhteet Sisätilojen liikuntamahdollisuuksien näkökulmasta keskeinen olosuhdetekijä yläkouluissa on luonnollisesti koulun liikuntasali, joka palvelee erityisesti koulun liikunnan opetusta ja kouluissa tapahtuvaa harrastustoimintaa. Tämän lisäksi yläkouluissa sisätiloilla voi olla alakouluja suurempi merkitys myös välituntien aikaisen liikunta-aktiivisuuden mahdollistajana, koska kaikissa kouluissa ei ole ulkoilupakkoa, kuten tämäkin selvitys on osoittanut. Edellä mainituista lähtökohdista selvityksessä kysyttiin rehtoreilta myös yläkoulujen sisätiloista löytyvistä liikuntapaikoista ja niiden tasosta. Selvityksen perusteella lähes kaikissa vastanneissa yläkouluissa oli oma liikuntasali, joka pääosassa kouluja arvioitiin lisäksi tasoltaan hyväksi (kuvio 10). Jonkinlainen

Kuvio 10. Pihan kaikkien liikuntapaikkojen kokonaismäärät koulutyypeittäin tarkasteltuna. kunto- tai punttisali löytyy reilusta puolesta yläkouluja ja jonkinlainen liikuntamahdollisuuksia tarjoava kerhotila, noin neljäsosasta yläkouluja. Kerhotilojen osalta tyypillisin liikuntamahdollisuus oli pingispöytä, mutta näiden lisäksi yksittäisistä kerhotiloista löytyi esimerkiksi kuntopyöriä ja nyrkkeilysäkkejä. Kuviossa 11 mainittujen sisäliikuntamahdollisuuksien lisäksi yksittäisistä yläkouluista löytyi mm. peili/tanssisaleja, kamppailusaleja, kiipeilyseiniä, squashpelikenttiä ja volttimonttuja. 3.2.3 Yleisarviot yläkoulujen liikuntaolosuhteista välituntiliikunnan ja liikunnan opetuksen näkökulmista Liikuntaolosuhteiden nykytilan kartoituksen osalta rehtoreita pyydettiin selvityksessä tekemään myös kokonaisarviointia oman koulunsa liikuntaolosuhteista välituntiliikunnan sekä liikunnan opetuksen näkökulmista. Välituntiliikunnan osalta arviointi tehtiin ainoastaan koulupihaan liittyen, liikunnan opetuksen osalta sekä pihaan että sisäliikuntatiloihin liittyen. Kuvio 11. Vastanneiden koulujen sisätilojen liikuntapaikat ja -tilat. 17

Kuvio 12. Koulupihojen vastaavuus yläkouluikäisten välituntiliikunnan tarpeisiin. 18 Selvityksen perusteella yläkoulujen pihojen tilanne on välituntiliikunnan näkökulmasta erittäin huono. Rehtoreiden arvioiden perusteella pääosa yläkouluista on sellaisia, että ne eivät vastaa yläkouluikäisten välituntiliikunnan tarpeisiin ja vain neljäsosassa yläkouluja on tilanne tältä osin kunnossa (kuvio 12). Tarkasteltaessa eroja eri koulutyyppien välillä, voidaan todeta tilanteen olevan erityisen huono kouluissa, joiden tiloissa toimii pelkästään yläkoulu tai yläkoulu ja lukio. Näistä vain noin viidesosassa pihat vastaavat välituntiliikunnan tarpeisiin. Sen sijaan yhtenäiskoulutyyppisissä yläkouluissa tilanne on hyvä noin kolmasosassa kouluja. Liikunnan opetuksen näkökulmasta on yläkoulujen liikuntaolosuhteiden tilanne selvästi parempi verrattuna tilanteeseen välituntiliikunnan näkökulmasta. Yksi keskeinen syy tähän on se, että liikunnan opetukseen voidaan koulun omien tilojen ohella hyödyntää myös koulun välittömän lähiympäristön tarjoamia liikuntamahdollisuuksia, toisin kuin välituntiliikuntaan. Koulupihojen liikuntaolosuhteita tarkasteltaessa, lähes kolmasosassa yläkouluja omat piha-alueet vastaavat liikunnan opetuksen tarpeisiin. Hieman yli 60%:ssa yläkouluja sitä vastoin liikunnan opetuksen tarpeet on ratkaistavissa, puutteellisesta koulupihasta huolimatta, lähiympäristön tarjoamilla ulkoliikuntapaikoilla (kuvio 13). Sen sijaan hieman alle 10% yläkouluista on sellaisia, joissa ei koulun pihaalue eikä lähiympäristökään tarjoa riittäviä liikuntapaikkoja koulun liikunnan opetuksen tarpeisiin. Sisäliikuntatilojen osalta tilanne on ulkoliikuntapaikkoja parempi. Pääosassa yläkouluja liikunnan opetuksen tarpeet on ratkaistavissa jo koulun omien sisätilojen kautta (kuvio 13). Vastaavasti hieman alle 15% yläkouluista pystyy ratkaisemaan liikunnan opetuksen tarpeet, puutteellisista omista sisäliikuntaolosuhteista huolimatta, lähiympäristön liikuntapaikkatarjonnan kautta. Sen sijaan yläkouluja, joissa tilanne on liikunnan opetukseen tarvittavien sisätilojen osalta erittäin huono, on hieman alle 10%. Näissä yläkouluissa ei tarvittavia sisätiloja löydy omasta koulusta eikä koulun lähiympäristöstä. 3.3 Yläkoulujen piha-alueiden ja sisätilojen liikuntakäytön aktiivisuus Liikuntaolosuhteiden nykytilan kartoituksen ja arvioinnin ohella selvityksessä pyydettiin rehtoreita arvioimaan myös heidän koulupihansa sekä sisäliikuntatilojen nykyisen liikuntakäytön aktiivisuutta. Koulupihan osalta aktiivisuutta arvioitiin välituntiliikunnan sekä kouluajan ulkopuolisen omaehtoisen liikuntakäytön ja organisoidun liikuntakäytön näkökulmasta. Sisäliikuntatilojen käyttöä arvioitiin selvityksessä ainoastaan kouluajan ulkopuolisen organisoidun liikuntakäytön näkökulmasta. Organisoidulla liikuntakäytöllä selvityksessä tarkoitettiin koulun tilojen käyttämistä esimerkiksi liikuntaseurojen harjoituspaikkoina tai liikuntakerhojen toimintatiloina tms. Koulupihoilla tapahtuvan välituntiliikunnan osalta voidaan todeta sen olevan yläkouluissa vähäistä. Selvityksen perusteella vain hieman yli viidesosassa yläkouluja on välituntiliikkuminen arvioitu aktiiviseksi (kuvio 14). Sen sijaan

Kuvio 13. Koulun tilojen vastaavuus liikunnan opetuksen tarpeisiin. melko vähäiseksi pihan liikuntakäyttö välituntisin on arvioitu lähes puolessa yläkouluja ja erittäin vähäiseksi lähes kolmasosassa yläkouluja. Kouluajan ulkopuolella tapahtuvan liikkumisen osalta tulokset ovat hyvin samansuuntaiset, vain viidesosa yläkoulupihoista on kouluajan ulkopuolella aktiivisessa omaehtoisessa liikuntakäytössä ja pääosassa yläkoulupihoja ei omaehtoista liikuntakäyttöä juurikaan ole. Koulupihan organisoitu liikuntakäyttö kouluajan ulkopuolella oli kaikkein vähäisintä. Aktiivista organisoitua liikuntakäyttöä oli selvästi alle viidesosassa yläkoulupihoja ja lähes puolessa yläkouluista ei tällaista käyttöä ollut ollenkaan. Yläkoulujen sisäliikuntatilat ovat organisoidun liikuntakäytön osalta, koulupihoista poiketen, hyvin käytettyjä kouluajan ulkopuolella. Selvityksen perusteella lähes 80% yläkouluista on sellaisia, joissa koulun sisäliikuntatilat ovat erittäin aktiivisessa organisoidussa liikuntakäytössä kouluajan ulkopuolella ja noin viidesosassa melko aktiivisessa liikuntakäytössä (kuvio 15). Ainoastaan erittäin pieni osa yläkouluista on sellaisia, joissa ei sisätiloja aktiivisesti käytetä kouluajan ulkopuolella. Nämä yläkoulut ovat pääsääntöisesti sellaisia, joista oma liikuntasali puuttuu. Kuvio 14. Koulupihan liikuntakäytön aktiivisuus välitunneilla ja kouluajan ulkopuolella. 19

Kuvio 15. Koulun sisäliikuntatilojen liikuntakäytön aktiivisuus kouluajan ulkopuolella. 3.4 Rehtoreiden näkemykset yläkoulujen liikuntaolosuhteiden kehittämisestä Osana liikuntaolosuhteiden kokonaistilanteen kartoitusta selvitettiin myös rehtoreiden näkemyksiä yläkoulujen liikuntaolosuhteiden kehittämisestä sekä koottiin tietoa kouluissa mahdollisista jo käynnissä olevista kehittämistoimenpiteistä. Liikuntaolosuhteiden kehittämiseen liittyen, rehtoreilta kysyttiin heidän yleisnäkemystään siitä, pitävätkö he liikuntaolosuhteiden kehittämistä toimivana välituntiliikunnan edistämiskeinona yläkoulukontekstissa. Selvityksen perusteella lähes kaikki rehtorit pitivät olosuhteiden kehittämistä keinona, jolla voidaan edistää yläkouluikäisten välituntiliikuntaa (kuvio 16). Ainoastaan 5% rehtoreista ei uskonut olosuhteiden kehittämisen mahdollisiin positiivisiin vaikutuksiin välituntien liikunta-aktiivisuuden lisäämisessä. Lisäksi liikuntaolosuhteiden kehittämisnäkemyksiin liittyen, rehtoreilta kysyttiin tulisiko heidän omaa koulupihaa kehittää myös koulun lähiympäristöä palvelevan lähiliikuntapaikan näkökulmasta. Selvityksen perusteella pääosa rehtoreista piti koulupiha-aluettaan kohteena, jota tulisi kehittää alueellisena lähiliikuntapaikkana (Kuvio 16). Yli 10%:ssa yläkouluja koulupihaa oli jo kehitettykin tästä näkökulmasta. Hieman alle neljäsosa rehtoreista sen sijaan ei pitänyt heidän koulunsa piha-aluetta tähän tarkoitukseen soveltuvana kohteena. 20 Kuvio 16: Rehtoreiden näkemyksiä yläkoulujen liikuntaolosuhteiden kehittämisestä.

Yleisimpinä syinä soveltumattomuuteen pidettiin koulupihan pientä kokoa sekä koulun sijaintiin liittyviä ongelmia. Alla joitakin esimerkkejä rehtoreiden soveltumattomuutta perustelevista avovastauksista: Koulun sisäpiha on aivan liian pieni siihen tarkoitukseen. Piha-alue on pieni ja siihen ei mahdu ylimääräisiä vempaimia. Koulun lähellä (100m) on hyväkuntoinen urheilukenttä, hiihtoladut ja lenkkipolut sekä (200m) kiekkokaukalo, hiekkakenttä sekä 300m uimaranta, beach volley kentät ja ulkokoristeline. Ei ole tarvetta. Koulun välittömässä läheisyydessä on kaksi urheilukenttää, jäähalli, uimahalli, tenniskenttä, palloilukenttä on valmistumassa ja kuntosali, myös uimahallin yhteydessä on kuntosali, uimahallia laajennetaan paraikaa. Edellä olevat liikuntapaikat 100-400 m:n etäisyydellä. Sijainti ison tien vieressä. Konkreettisten toimenpiteiden osalta on selvityksen perusteella tilanne yläkouluissa se, että 60%:ssa kouluja on liikuntaolosuhteiden kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä suunnitteilla (kuvio 16). Selvästi suurimassa osassa näitä kouluja, suunnitellut toimenpiteet koskevat piha-alueen kehittämistä tai kunnostamista ja pienessä osassa sisätilojen kehittämistä, kuten liikuntasalin remontoimista. Alla on joitakin esimerkkejä rehtoreiden avovastauksista koskien suunnitteilla olevia kehittämistoimenpiteitä. Opetushallituksen oppimisympäristön kehittämishankkeen rahoituksen haku, jossa on mittavat pihajärjestelyn suunnitelmat. Peruskorjaus alkaa 11/2008 ja siinä korjataan kaikki sisätilat. Pihalle tulee kaksi kenttää: hiekkatekonurmikenttä ja asvaltoitu koripallokenttä, lisäksi muuta aktiviteettia. Syksyllä lisää pihavälineitä ja mahdollisuus käyttää pelikenttää pitkällä välitunnilla. Koulun sali tällä hetkellä purkutyömaana, uusi sali valmistuu syksyllä 2009, piha uusitaan samassa yhteydessä täysin. 21

4. Johtopäätökset Selvityksen tavoitteena on ollut saada yleiskuva suomalaisten yläkoulujen liikuntaolosuhteiden nykytilasta. Erityisenä tarkastelun kohteena on ollut yläkoulujen liikuntaolosuhteiden tilanne nuorten päivittäisen liikunnan mahdollistajana. Selvitys on jatkoa Nuoren Suomen vuonna 2004 julkaisemalla tutkimukselle koskien alakoulupihojen liikuntaolosuhteita. Seuraavassa on tiivisti esitetty keskeiset johtopäätökset selvityksen tuloksista. 1. Välitunnit erittäin huonosti hyödynnetty liikuntamahdollisuus yläkouluissa Vuoden 2008 alussa julkistetut kansalliset suositukset kouluikäisten fyysisestä aktiivisuudesta suosittavat yläkoulu- ikäisille vähintään 1-1,5 tuntia liikuntaa joka päivä. Laajalla asiantuntijaryhmällä laadituissa suosituksissa tärkeänä päivittäisen liikunnan mahdollistajana korostettiin koulujen roolia. Koulupäivän aikana lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus koota merkittävä osuus tarvittavasta päivittäisestä liikuntamäärästä, mikäli koulujen toimintakulttuuri ja olosuhteet tähän kannustavat. Erityisen tärkeänä päivittäisen liikunnan mahdollistajana suosituksissa nostettiin esille koulujen välitunnit. Tehdyn selvityksen perusteella voidaan arvioida suosituksen tavoitteiden toteutuvan pääosassa yläkouluja nykyisellään erittäin huonosti. Välituntiliikunnan osalta selvityksessä pyydettiin rehtoreita arviomaan oman koulupihan liikuntakäyttöä välitunneilla. Selvityksen perusteella alle neljäsosassa yläkouluja piha-alueet ovat välitunneilla aktiivisessa liikuntakäytössä. Selvityksessä ei kysytty koulun 22

sisätilojen välituntikäytön aktiivisuutta, mutta oletettavasti mahdollinen pienimuotoisempi sisätiloissa tapahtuva välituntiliikunta ei kokonaiskuvaa juuri muuta positiivisempaan suuntaan. Välituntien vähäinen hyödyntäminen liikuntaan yläkouluissa, antaa aiheen kysyä, missä määrin passiivisuudessa on kysymys yläkoulujen tarjoamista heikoista mahdollisuuksista liikkumiseen ja missä määrin yläkouluikäisten nuorten yleisestä haluttomuudesta välituntiliikuntaan. Selvityksessä tätä asiaa kysyttiin rehtoreilta olosuhteiden kehittämisen näkökulmasta. Selvityksen perusteella lähes kaikkien (95%) rehtoreiden näkemys oli, että yläkouluikäisten välituntiliikuntaa on mahdollista aktivoida olosuhteita kehittämällä. Yläkouluikäisten välituntien passiivisuudessa ei siten ole kasvatusalan ammattilaisten mielestä kysymys luonnonlaista vaan tilanteesta, johon voidaan vaikuttaa. Selvityksen perusteella keskeisiä kehittämistä vaativia asioita tästä näkökulmasta ovat yläkoulujen koulupihat sekä välituntikäytännöt. Jälkimmäisen osalta päävastuu on kouluilla itsellään, pihojen osalta kuntien asiasta vastuullisilla hallintokunnilla. 2. Pääosa yläkoulupihoista edellyttää kehittämistä Vuonna 2004 julkistetussa alakoulupihojen liikuntaolosuhteita koskeneessa tutkimuksessa, arvioitiin noin kolmasosan alakoulupihoista vaativan lasten päivittäisen liikunnan näkökulmasta välittömiä kunnostamistoimenpiteitä. Yläkoulupihojen osalta nykytilanne on selvästi huonompi. Selvityksen perusteella pääosa, 75% yläkoulupihoista, ei vastaa yläkouluikäisten välituntiliikunnan tarpeisiin. Näin ollen vain joka neljännessä yläkoulussa ovat pihojen liikuntamahdollisuudet peruslähtökohdiltaan kunnossa. Vuoden 2004 alakoulupihoja koskeneessa tutkimuksessa nostettiin keskeisinä liikuntaolosuhteisiin liittyneinä ongelmina esiin toisaalta liikuntamahdollisuuksien vähäisyys koulupihoilla sekä toisaalta pihojen liiallinen standardimaisuus. Jälkimmäisellä näkökulmalla viitattiin siihen, että koulupihat ovat hyvin samankaltaisia eri puolilla Suomea ja niiden liikuntatarjontakin on vahvasti vain samoihin perinteisiin liikuntamuotoihin keskittyvää. Samanlainen yleiskuva pihojen puutteista ja ongelmista välittyy vahvasti myös yläkoulupihoista tehdyn selvityksen tuloksista, mutta vielä selvästi korostuneempana. Liikuntamahdollisuuksien vähäisyyteen liittyvää problematiikkaa yläkouluissa osoittaa mm. se, että selvityksen perusteella suurimmassa osassa (60%) yläkoulupihoja on tarjolla oppilaiden välituntikäyttöön vain 1-6 erilaista liikuntamahdollisuutta. Vastaava luku alakoulupihoilla on, vuoden 2004 tutkimuksen perusteella, 10-15 erilaista liikuntamahdollisuutta. Erityisen huolestuttava tilanne on tehdyn selvityksen perusteella 10%:ssa yläkouluja, joissa ei selvityksen mukaan ole ainuttakaan liikuntapaikkaa koulupihalla. Tarkasteltaessa liikuntapaikkojen kokonaismäärän sijasta liikuntamahdollisuuksien monipuolisuutta yläkoulupihoilla, voidaan yläkoulupihojen todeta olevan palloilupainotteisia. Selvityksen perusteella tyypillisen yläkoulupihan liikuntavarustus on pallokenttä ja koripallokori, jotka kummatkin löytyvät n. 70% yläkouluja. Muu täydentävä liikuntapaikkatarjonta on selvästi satunnaisempaa esimerkiksi perinteisiä koulupihavälineitä, kiipeilytelineitä ja keinuja, on tarjolla selvityksen perusteella vain reilussa kolmasosassa yläkouluja ja nuorten keskuudessa erittäin suosittua pihasählyä on mahdollista harrastaa vain alle viidesosassa yläkouluja. 23

Yhteenvetona yläkoulupihojen liikuntaolosuhteiden tilanteesta voidaan siis todeta, että pääsääntöisesti pihojen liikuntavarustus on vähäistä ja yksipuolista. Tilanne on selvityksen perusteella hieman parempi yhtenäiskouluissa kuin muun tyyppisissä yläkouluissa. Tämä johtunee siitä, että yhtenäiskouluissa alakoulun olosuhdetarpeista johtuen, myös yläkoulun käytössä olevat piha-alueet ovat muodostuneet liikunnallisesti monipuolisemmiksi. Yläkoulujen piha-alueiden kehittämiselle on tehdyn selvityksen perusteella vahva yhteiskunnallinen tilaus, mikäli yläkouluikäisten päivittäistä liikunta-aktiivisuutta halutaan edistää. Yksi mahdollisuus asiaa vauhdittaville toimenpiteille on kehittää yläkoulupihoja alueellisina lähiliikuntapaikkoina, kuten useiden koulupihojen osalta on viime vuosina tehty. Pääsääntöisesti lähiliikuntapaikkahankkeita on toteutettu alakoulupihoille, mutta myös onnistuneita esimerkkejä yläkoulupihojen yhteyteen toteutetuista lähiliikuntapaikoista löytyy eri puolilta Suomea ( ks. 1.2 osio). Yläkoulupihojen kehittäminen alueellisina lähiliikuntapaikkoina saa selvityksen perusteella kannatusta myös yläkoulujen rehtoreilta. Selvityksen perusteella pääosa rehtoreista on sitä mieltä, että heidän omaa koulupihaa tulisi kehittää koko asuinaluetta palvelevana lähiliikuntapaikkana ja lisäksi merkittävässä osassa yläkouluja oli jo tähän suuntaan tähtääviä toimenpiteitä tehtynä tai suunnitteilla. Yläkouluissa itsessään piha-alueiden kehittämisen tahtoa on siis olemassa, mutta konkreettiset toimenpiteet edellyttävät myös kuntien vastuullisilta hallintokunnilta nykyistä aktiivisempaa otetta yläkoulupihoihin. 3. Merkittävässä osassa yläkouluja toimintakulttuuria muokattava liikkumista paremmin tukevaksi Keskeinen merkitys koulupäivän aikana tapahtuvaan koululaisten liikunta-aktiivisuuteen on liikuntapaikkojen ohella sillä, kuinka koulun toimintakulttuuri tukee välituntiliikuntaa. Selvityksen perusteella merkittävässä osassa yläkouluja on tässä asiassa kehittämistä. Yksi oleellinen koulun toimintakulttuurista lähtevä tekijä on se, kuinka koulussa on oppilaiden välituntiliikkumiseen käytettävissä erilaisia liikuntavälineitä, kuten palloja ja mailoja yms. Selvityksen perusteella tältä osin tilanne on erittäin huono yli 40%:ssa yläkouluja, joissa oppilailla ei ole vapaasti käytettävissä minkäänlaisia liikuntavälineitä. Tehdyssä selvityksessä ei em. yleistilanteen lisäksi tarkemmin selvitetty liikuntavälineistöön liittyviä kysymyksiä. Näin ollen selvitys ei valitettavasti anna tietoa yläkouluissa käytössä olevan liikuntavälineiden määrän riittävyydestä, monipuolisuudesta tai siitä, miten välineiden käytön helppous on yläkouluissa varmistettu. Oletettavaa on, että näistä näkökulmista myös niissä kouluissa, joissa välineitä on tarjolla, on paljon kehittämismahdollisuuksia edelleen olemassa. Huomionarvoista on myös se, että liikkumaan innostavien liikuntavälineiden merkitystä voidaan pitää yläkouluissa erityisen tärkeänä, koska näissä pihojen liikuntamahdollisuudet muilta osin ovat yleensä heikot, kuten selvitys on nostanut esiin. Toinen yläkoulujen toimintakulttuuriin liittyvä tekijä, jolla on keskeinen merkitys oppilaiden välituntiaktiivisuuteen, on ulkoilukäytännöt. Alakouluissa on vallitsevana periaatteena se, että kaikilla välitunneilla oppilaat ulkoilevat koulun piha-alueella. Tämä luo alakouluissa keskeisen lähtökohdan liikunnallisesti aktiivisille välitunneille. Yläkouluissa sen sijaan välituntien ulkoilukäytännöissä on varsin suuri variaatio eri koulujen suhteen. Tehdyn selvityksen perusteella neljäsosassa yläkouluja on perusperiaatteena se, että kaikilla välitunneilla ulkoillaan ja vastaavasti neljäsosassa ulkoilu on täysin vapaaehtoista. Lopuissa yläkouluissa käytännöt vaihtelevat ulkoiluvälituntien määrän mukaan tai esim. sen suhteen mitä luokka-astetta tai vuodenaikaa välituntien ulkoilupakko koskee. Ottamatta tässä selvityksessä kantaa riittävään määrään ulkoiluvälitunteja yläkouluissa, voitaneen kuitenkin todeta ainakin täyteen vapaaehtoisuuteen pohjatuvan käytännön luovan varsin heikot edellytykset välituntiliikunnan toteutumiseen. Näin ollen olisi suotavaa, että pääosassa yläkouluja tehtäisiin oman toimintakulttuurin arviointia tämänkin seikan suhteen. Riittävä päivittäinen liikunta edellyttää koulupäivän aikaisia ulkoiluhetkiä myös yläkouluissa. 24

25

26

27

28

29

Lähteet & kirjallisuutta Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille. Opetusministeriö & Nuori Suomi ry. Helsinki: Reprotalo Lauttasaari 2008 Koulupihojen liikuntaolosuhteet valtakunnallinen tutkimus 2003. Helsinki: Nuori Suomi ry., 2004 Koulupihat lähiliikuntapaikkoina Ideaopas. Helsinki: Nuori Suomi ry., 2006 Koulupihat lähiliikuntapaikkoina Suunnitteluopas. Nuori Suomi ry., 2006. www.koulupihatlahiliikuntapaikkoina.info Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu. Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 83. Helsinki: Rakennustieto Oy, 2002. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011. Valtion liikuntaneuvosto. Opetusministeriön julkaisuja 45:2008. Helsinki: Yliopistopaino 2008 Lähiliikuntapaikkojen arviointitutkimus. Helsinki: Nuori Suomi ry., 2007 30

Nuori Suomi ry Radiokatu 20 00240 Helsinki Puh. (09) 348 121 www.nuorisuomi.fi