METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 22. MARRASKUUTA 2012 Nro 22 WWW.METSALEHTI.FI Parrusavotta kasvattaa tiliä Parruaihio on oivallinen vaihtoehto harvennuksille kuitu-ja tukkipuun väliin. Sivut 22 23 Ajankohtaista: Metsävaratieto lisäsi tuskaa sivu 3 Puukauppa: Pinta-alavero taas tapetilla sivu 12 Metsänhoito: Mitä tehdä räkämännikölle? sivut 14 15 Kokeiltua: Rahamiehen turva-asu sivu 20 Ari Komulainen
2 METSÄLEHTI 22 2012 PÄÄKIRJOITUS 22.11.2012 TÄSSÄ NUMEROSSA NÄKÖKULMA METSÄPILA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja Voihan WTO eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Pinta-alavero ei lisäisi myyntejä Venäjän WTO-jäsenyys ei ainakaan heti ratkaissut Suomen ja Venäjän puukaupan ongelmia, mieluummin päinvastoin. Tullien tilalle on itänaapurissa kehitetty niin paksu byrokratia, että tilanne on sama kuin ennenkin. Suomeen tuodaan juuri sellaista puuta ja niin paljon kuin Venäjän valtiovalta katsoo hyväksi. Venäjälle vietävän paperin ja kartongin tulleja jopa korotettiin sovitusta. Suomi on valittanut WTO:hon, ja sehän UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ehdotti Metsäpäivien avajaisissa paluuta met sien pinta-alaverotukseen. Hänen mukaansa se olisi hyvä keino vauhdittaa puun tuloa markkinoille. Nykyinen myyntituloihin perustuva verotus ei kannusta myymään eikä hoitamaan metsiä. Erityisesti Wahlroos oli huolissaan pieniä tiloja omistavista kaupunkilaisista, joiden metsissä puu lahoaa pystyyn. Pinta-alaverotus jäi historiaan jo vuoden 2006 alussa, mutta silloin tällöin se nousee puheenaiheeksi. Viimeksi poliitikot vaativat paluuta vanhaan kesällä 2009. Mitä kauemman aikaa kuluu, sitä huonommin muistetaan edellisen verojärjestelmän heikkoudet kuten työläys. Sekin unohtuu, että tutkimusten mukaan pinta-alavero ei tasannut puuntarjontaa. Kun kantohinnat laskivat, metsänomistajat jäivät silloinkin odottelemaan parempia aikoja. Muistia hämärtää puukaupassa vallinnut kohtalaisen tasainen vaihe, joka ulottui melkein vuoteen 1993, jolloin veromuutoksen siirtymäkausi alkoi. Syynä kaupan tasaisuuteen taisivat kuitenkin olla ostajien ja myyjien väliset hintasuositussopimukset eikä pinta-alaverotus. Björn Wahlroosin havainto puuta seisottavista metsätilanomistajista on oikea. Ilmiö ei kuitenkaan johdu verojärjestelmästä tai omistajien kaupunkilaisuudesta, mutta verotuksella on siihen osansa. kestää. Ja kun yksi valitus on saatu käsiteltyä, edessä on uusi tulkintaerimielisyys ja valituskierros. Viime viikolla pidettyä metsähuippukokousta selvästi enemmän huomiota sai pääministeri Medvedevin toistama toivomus yhteisen lapsikomission perustamisesta. Ehkäpä Suomi voisi vastineeksi vaatia yhteistä puukauppakomissiota. EERO SALA Vähäsiä myyntejä selittää metsänomistajien ikä. Metsätilanomistajat ovat keskimäärin paljon vanhempia kuin maanviljelijämetsänomistajat. Tilojen siirtämistä nuoremmalle polvelle lykätään muun muassa siksi, että metsätilanomistajien sukupolvenvaihdoksia verotetaan ankarammin kuin maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Pinta-alaverotukseen on turha haikailla takaisin, mutta metsätilojen verotuksesta kannattaa keskustella. Jos valtio haluaa lisätä metsien hoitoa, hakkuita ja tilojen siirtymistä nuoremmille, veroporkkanoista löytyy siihen sopivia keinoja. Keskustelu on hyvä aloittaa pohtimalla ensin halutaanko, että metsätalous on yrittämistä vai sijoittamista. SITAATTI EFIn varajohtajan sijoittuminen vahvistaa Joensuun asemaa johtavana metsäosaamisen klusterina. Kuten pääministeri Katainen mainitsi puheessaan Suomi-Venäjä-huippukokouksessa, EFIllä, Itä-Suomen yliopistolla ja Metlalla on erinomaiset mahdollisuudet luoda metsäalan Venäjä-osaamiskeskus. Euroopan metsäinstituutti EFIn johtaja Risto Päivinen AJANKOHTAISTA Kanadan konsultti luottaa saha-alaan Sivut 4 5 Naapurit pitivät metsäpalaverin Suomen ja Venäjän metsähuippukokouksessa toivottiin puolin ja toisin rohkeutta investointeihin. Sivu 6 Jatkuva kasvatus Metsäpäivien teema Sivut 8 9 Kuitupuun hinta jäänyt pahasti tukista Sivut 10 11 METSÄSTÄ Näin ikuistat metsän oikein Metsälehdestä tuttu Jorma Peiponen jakaa vinkkejä metsän kuvaamiseen. Sivut 16 17 Kirjanpainajat kiusana kaakossa Sivut 18 19 Pekka Sipola Metsäradio sentään pelastui Sivu 23 Vähän erilainen hirvestysretki Sivu 24 PILKKEITÄ Metsäverisen miehen kirja Sivu 25 Vekselisopalle onnellinen loppu Kyösti Nissinen muistelee aikaansa Kemi Oy:n piiriteknikkona. Sivu 26 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Tanskan kuusissa ei ole mätää Sivu 30
3 METSÄLEHTI AJANKOHTAISTA 22 2012 Metsävaratiedoista nousi metakka Metlan tieto yleistietoa Metlan monilähdeinventoinnin metsävaratiedot päivitetään useammin ja ne kattavat kaikkien metsänomistajien metsät, mutta avaruudesta otettujen kuvien vuoksi ne ovat Metsään.fi-palve- Metsäntutkimuslaitoksen metsä varatietojen julkistaminen ei sujunut ongelmitta. Yhdessä Maanmittaus laitoksen tietojen kanssa ne voidaan yhdistää metsän omistajaan. TIIA PUUKILA Metsäntutkimuslaitoksen marraskuun alussa julkaisemat metsävaratiedot saivat MTK:n huolestumaan metsänomistajien tietosuojasta. Valtakunnan metsien inventointiin ja satelliittikuviin pohjautuvat tiedot on ladattu Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkuna-palveluun. Siellä niihin voi halutessaan yhdistää tilan rajat ja -kiinteistötunnuksen. Kiinteistötunnuksen avulla metsävaratiedot henkilöityvät metsänomistajaan. Nyt väännetään kättä, missä kulkee julkisen tiedon raja ja mikä vastaavasti on henkilötietoa. Erityisesti ihmetystä on aiheuttanut se, että samoihin aikoihin avatussa Metsäkeskuksen tarjoamassa Metsään.fi-palvelussa tietoturva on huomattavasti korkeampi. Siinä metsänomistajat saavat tilansa metsävaratiedot nähtäväkseen verkkopankkitunnuksilla ja voivat itse päättää, kenelle muulle haluavat tietonsa jakaa. On erikoista, että saman minis teriön alainen toimija tuo julkiseen tietoon sellaista materiaalia, joka varsin helposti on yhdistettävissä henkilöön. Kyllä tässä on keskustelun paikka, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola sanoo. Metla noudattaa lakia Metsäntutkimuslaitoksen tietojen julkistamisen ongelmat eivät liity itse metsävaratietoihin vaan eri tietolähteiden yhdistämiseen. Metlan aineisto ei sisällä kiinteistötietoja. Ne tulevat paikkatietoikkuna-palvelun kautta, ja Maanmittauslaitos vastaa sen laillisuudesta. Maa- ja metsätalousministeriö painottaa, että toisin kuin Suomen metsäkeskuksen metsävaratietoaineistoja, Metlan metsävaratietoja ei katsota henkilörekisteriksi. Vaikka Metlan metsävaratiedot voidaan yhdistää Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunassa kiinteistötunnuksiin, metsätilan omistajan tietoja ei luovuteta kenelle tahansa. Kiinteistötietojärjestelmän käyttöluvista on tarkat säännökset. Lisäksi EU-direktiivi edellyttää, että tietyt viranomaisen hallussa olevat paikkatietoaineistot ovat yleisön saatavilla. Avaamalla monilähdeinventoinnin yhteydessä syntyneitä metsävarakarttoja Metla toimii direktiivin ja sen nojalla annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanoo ministeriön ylitarkastaja Matti Mäkelä. Mäkelä muistuttaa lisäksi, etteivät tilan omistajatiedot ole vapaasti saatavilla, vaan niiden luovuttaminen edellyttää lainmukaista käyttötarkoitusta. Esimerkiksi suoramarkkinointi ei lain mukaan ole syy tietojen luovuttamiselle. Metsään.fi neuvonnallinen palvelu Tietosuojan lisäksi myös kahden metsävaratietopalvelun lähes samanaikainen julkistaminen on herättänyt kysymyksiä. Päällekkäisistä palveluista ei kuitenkaan ole kyse, vaikka niistä osin samaa tietoa löytyykin. Ne on suunnattu erilaiseen käyttötarkoitukseen. Metsään.fi-palvelu on selkeästi neuvonnallinen palvelu. Selvä ero on siinä, että metsään.fi-palvelussa tieto on kuviokohtaista ja se sisältää toimenpide-ehdotuksen kullekin kuviolle, Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini selventää. Metsäkeskuksen metsävaratietojen keruu yksityismetsistä perustuu satelliittikuvia tarkempaan laserkeilaukseen ja koealoihin. Toimenpidetarve tarkistetaan maastossa. Näin hankitun tiedon tarkkuus ja luotettavuus riittävät metsähoito- ja hakkuuehdotusten laatimiseen. lun tietoja epätarkempia. Metlan inventointitietojen avulla seurataan metsävarojen kehitystä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tarkkoja tilatietoja kuviorajoineen sieltä ei saa, ainoastaan suuntaa antavaa tietoa esimerkiksi puuston tilavuudesta sekä iästä. Metsänhoidon tarve selviää vasta maastossa. Ne ovat perustietoa metsävaroista. Tieto on aika karkeaa. KOMMENTTI Uhka vai mahdollisuus On hienoa että metsänomistajille tarjotaan lisätietoa omaisuudestaan. Jos metsävaratiedot kuitenkin yhdistyvät kiinteistötietoihin, kuka tahansa näkee, löytyykö mailtani suojeluun sopiva korpi vai näkeekö Pienalueilla virheet ovat suuria, kertoo monilähteisestä inventoinnista vastaava professori Erkki Tomppo Metsäntutkimuslaitoksesta. Paikkatietoikkunassa tieto on luokiteltu. Alkuperäiset metsävaratiedot saa käyttöönsä, jos ne lataa Metlan tiedostopalvelun kautta omalle koneelle ja käsittelee sopivan paikkatieto-ohjelman avulla. sittenkään. Metlan tiedot ovat vain suuntaa antavia ja mahdollisuus virhetulkintoihin pienillä aloilla on suuri, eikä omistajatietoja luovuteta kenelle tahansa. TIIA PUUKILA
14 METSÄSTÄ METSÄLEHTI 22 2012 METSÄNHOITO Katkaisu hoito vai jatkoaika? Nuorten räkämännikköjen hoidossa on kaksi vaihtoehtoa. Pelkkää kuitua kasvava metsikkö joutaa nurin, mutta jos tukkia tulee edes jonkin verran, annetaan hetki armonaikaa. TIIA PUUKILA, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat Vinkit räkämännikön hoitoon 1Laske männikölle pääoman tuotto. Nyt korjaillaan 1970-luvulta 1980-luvun alkuun kestäneen mäntybuumin seurauksia. Mänty kasvaa parhaiten tuoreilla ja karuilla mailla, mutta tuolloin sitä erehdyttiin istuttamaan jopa reheville lehtomaisille kankaille ja turvemaista raivatuille pelloille. Puulajivalinnassa mentiin viljavilla mailla kirjaimellisesti päin mäntyä. Syntyi huonolaatuisia, tyvestä oksikkaita ja lenkoja, nykyisin räkämänniköiksi tituleerattuja metsiköitä. Pahimpia räkämänniköitä ovat ne, joissa liian rehevän kasvupaikan lisäksi jyllää vielä sienitauti. Tällaisia männiköitä on etenkin pellonmetsitysaloilla, kertoo Metsäkeskuksen Pohjois-Savon edistämispalveluiden päällikkö Tenho Hynönen. Huonolaatuisiin rehevän maiden männiköihin iskee usein ammattilaistenkin keskuudessa huonosti tunnettu sieni, sorokka. Se tekee noin puolen metrin korkeudelle maasta tumman koron, joka tyrehdyttää puun paksuuskasvun tehden puusta toispuoleisen. Heikkolaatuisen metsän kasvu ja laatu kärsivät entisestään. Pääoman tuotto ratkaisee Mitä nuorille kolmekymppisille räkämänniköille sitten pitäisi tehdä? Räkämänniköihin erikoistunut ja pellonmetsityksistä väitellyt Hynönen tietää kokemuksesta, että tukkisaanto voi tällaisilla kohteilla olla olematon. Joskus hehtaarilta tulee vain muutama tukiksi kelpaava puu ja kaikkein surkeimmista männiköistä vain kuitua. Päätös, pitäisikö räkämännikkö kaataa vai antaa kasvaa, on monesti vaikea. Hynönen suosittelee metsänomistajaa kysymään ammattilaiselta apua puntaroidessaan vaihtoehtoja. Parhaassa kasvuiässä olevaa täystiheää räkämännikköä ei kannata kaataa, vaikkei siitä laadun puolesta muuta tulisikaan kuin kuitua. Kuitusaanto kannattaa maksimoida. Pitäisikö kasvatusta jatkaa ja kuinka pitkään, selviää parhaiten laskemalla pääoman tuotto. Pitää verrata, onko tulevaisuuden tuotto selvästi korkeampi, jos uudistaa alan nyt vai jos jatkaa männikön Etummainen lenko mänty joutaa pois, takana oleva säästetään. Harvenna huonolaatuisimmat puut Poikaoksa ja lenko tyvi. Tästä männystä ei laatutukkia tule, se kaadetaan. Ei tule tukkia kasvatusta 10 20 vuotta. Jos puista näkee, että ne ovat mutkaisia ja paksuoksaisia eivätkä ne kelpaa tukiksi tai männikkö on huononlaatunsa lisäksi harva, metsälaki ei estä kaatamasta vajaatuottoista metsää ennen aikojaan. Olen hakannut muutaman 20 25-vuotiaan peltomännikön aukoksi, enkä ole katunut, Hynönen sanoo. Pystykarsinta ei kannata Huonolaatuisissa, oksikkaissa räkämänniköissä pystykarsinta on turhaa työtä. Sairas männikkö uudistetaan Tummia koroja tekevä sorokkasieni vaivaa surkeimpia männiköitä eikä kasvatus kannata. Viidenkympin jälkeen nurin Mikäli räkämännikkö ei ole pahimmasta päästä ja tukkiakin tulee edes viidesosasta puita, kasvatusta kannattaa jatkaa. Tällöin männikköä pitää harventaa reilusti, jos se on täystiheä. Monesti rehevän maan räkämänniköt ovat heikonlaatunsa lisäksi harvoja. Ensiharvennus tehdään 20 30 Tenho Hynönen 2 Arvioi, kasvaako puista tukkia. 3Harvenna täystiheä männikkö, vain jos tukkia tulee. 4Älä odota täyttä kiertoaikaa. 5Jos raudus ei käy, uudista viljava hallanarka paikka kuuselle, älä männylle. vuoden iässä. Periaate on sama kuin laatuharvennuksessa, eli alikasvospuiden lisäksi poistetaan myös suurimpia mutkaisia puita. Kovin pitkää armonaikaa ei räkämännikölle kannata antaa harvennuksen jälkeenkään, sillä yleensä luvassa on pääasiassa huonolaatuista tukkia. Jo 35 vuoden ikäisessä männikössä ensimmäiset puut alkavat olla tukinmitoissa. Nurin se joutaa tavallisesti viimeistään reilun viidenkymmenen vuoden iässä. Jos räkämänniköstä ei saada tukkia, mutta se on täystiheä, sitä ei kannata välttämättä harventaa kertaakaan vaan kasvattaa paras kasvuikä ja kaataa puut sen jälkeen. Eteläsuomalaisen männikön tilavuuskasvu on parhaimmillaan 30 40 vuoden iässä. Männyn tilalle kuusta Ongelmat eivät lopu, kun räkämännikkö kaadetaan. Monesti niiden uudistaminen on hankalaa. Kaikkein ongelmallisinta uuden puusukupolven aikaansaaminen on turvemaapelloilla, joissa esiintyy usein ravin-
METSÄLEHTI 22 2012 15 nehäiriöitä. Lisäksi ne ovat alavina aloina hallan arkoja. Silti ne pitäisi uudistaa kuuselle, sillä rauduskoivu ei niissä pärjää. Kuusi ei ole viljavilla hallanaroilla paikoilla ongelmaton, mutta yleensä se selviää sielläkin. Halla on pienempi paha kuin sellaisen puulajin istuttaminen, josta tietää etukäteen että siitä kasvaa huonolaatuista ja -tuotoista, Hynönen sanoo. Istutuksen jälkeen maan ravinnetalous kannattaa avittaa tasapainoon lannoittamalla. Kivennäismailla puulajin vaihto on turvemaapeltoja helpompaa. Reheville kivennäismaille paras puulaji on kuusi. Myös rauduskoivu käy, jos paikka ei ole hirvien suosiossa. Parhaassa tapauksessa huonolaatuisen männikön alle on kasvanut luontaisesti kuusta. Tällöin kuusikko kannattaa vapauttaa ja männyt poistaa. Se onnistuu kuusia vahingoittamatta, kun ajourat tehdään kahdenkymmenen metrin välein ja männyt nostetaan uralle. Valon muutos hidastaa aluksi kuusikon kehitystä, mutta kyllä se toipuu. Metsänomistaja Reijo Vesterinen on päättänyt kaataa harventamat toman 40-vuotiaan räkämännikön heti nurin. Se uudistetaan kuuselle. Heti poikki ja pinoon Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat Jari Hynynen ja Saija Huuskonen tekivät pyynnöstämme suuntaa antavan kannattavuuslaskelman Kannonkoskella sijaitsevalle räkämännikölle. Noin hehtaarin suuruinen turvemaapeltokuvio oli istutettu männylle nelisenkymmentä vuotta sitten. Männikkö on poikkeuksellisen heikkolaatuista. Hakkuukertymäksi on arvioitu 160 kuutiota hehtaarilta. Tukkia ei ole luvassa runkoakaan. Hieskoivua alalle on tullut jonkin verran. Kannattavuuslaskelmissa käytettiin kolmen prosentin laskentakorkoa, ja taustalla oli ajatus, että ala istutetaan hakkuun jälkeen kuuselle. Hynynen ja Huuskonen antavat männikölle karun tuomion: Heti nurin! Männikkö saa olla todella surkea, että se kannattaa kaataa heti. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos alalla on yli 150 mottia puuta, ikää on 40 vuotta ja tukkia tulee edes vähän, sitä kannattanee vielä kasvattaa 10 20 vuotta, Hynynen sanoo. Tässä tapauksessa kasvatusta olisi kannattanut jatkaa vielä kaksikymmentä vuotta, jos alalta olisi saanut edes viidenneksen tukkia, Männikön omistaja Reijo Vesterinen on päätynyt samaan tulokseen kuin tutkijat. Hän aikoo hakata kuvion aukoksi, ojitusmätästää alan ja istuttaa sen kuuselle. Myös terveyslannoitus on paikallaan, koska ala kärsii boorinpuutoksesta. Kannattavuuslaskelman pystyy tekemään Metlan Motti-ohjelmalla, mutta se vaatii vihkiytymistä asiaan. Katkaisuhoito paikallaan Kannonkosken räkämännikön hehtaarikohtainen tuotto laskee, jos kasvatusta jatketaan. Jos tukkia tulisi, männikkö saisi 20 vuotta jatkoaikaa. Nettotulojen nykyarvo Metsänhoitosuositusten mukaan kasvatus kiertoajan loppuun (+45 v) heti 10 v 20 v 30 v kun kuitusaanto 100% 2 206 /ha 2 724 /ha 2 528 /ha 2 458 /ha 2 213 /ha kun kuitusaanto 80% ja tukkisaanto 20% 2 716 /ha 2 894 /ha 2 888 /ha 2 935 /ha 2 758 /ha